TOP 5 – Pelimaailman huikeimmat, hilpeimmät ja hämärimmät

TOP5 PELIMAAILMAN HUIKEIMMAT, HILPEIMMÄT JA HÄMÄRIMMÄT

TOP5 PELIMAAILMAN HUIKEIMMAT, HILPEIMMÄT JA HÄMÄRIMMÄT

KIRJOITTAJAT Miika Huttunen, Janne Pyykkönen, Ville Arvekari, Thomas Puha, Janne Kaitila, Eemeli Rekunen, Juha Wakonen, Valtteri Hyttinen, Ida Suominen, Johanna Puustinen ja Jukka O. Kauppinen TOIMITTANUT Johanna Puustinen ULKOASU Lasse Erkola KUSTANTAJA H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI PAINO Uniprint Kirjaan liittyvät tekijänoikeudet ja muut oikeudet kuuluvat H-Town Oy:lle tai muille oikeudenhaltijoille.

All rights reserved. All trademarks and copyrights recognized.

ISBN 978-952-99862-2-4 (sid.)

ISBN 978-952-99862-4-8 (nid.)

ISBN 978-952-99862-3-1 (PDF)

Pääkirjoitus yvä lukija, pitelet käsissäsi maailmankaikkeuden ensimmäistä Pelaaja-kirjaa.

Tämä joukkorahoitettu opus kätkee kansiensa sisään 150 sivun edestä Top 5 -listoja, joita on julkaistu lehden jokaisessa numerossa lähes vuosikymmenen ajan. Top 5 on Pelaajan pitkäikäisimpiä ja rakastetuimpia vakiopalstoja, joten se oli itsestään selvä valinta ensimmäisen kirjaprojektimme aiheeksi.

On helppoa kuvitella, että tällaisen kokoelmakirjan koostaminen olisi jollain tapaa vaivatonta. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Reilusti yli sadan artikkelin läpiluku, seulonta, ryhmittely ja päivitys veivät aikaa – kenties enemmän kuin osasin odottaa. Vähintään yhtä massiivisen työn teki taittajamme Lasse Erkola, joka loihti aukeamille upouuden ja yhtenäisen ilmeen.

Epätoivo ei kuitenkaan päässyt yllättämään, koska Top 5 on kaikessa monimuotoisuudessaan varsin erityisluontoinen palsta. Mukaan mahtuu tiukkojen tietopakettien ohella myös paljon kieli poskessa kynäiltyjä kevennyksiä. Oli mieletöntä todeta, että vanhat vitsit saivat minut edelleen nauramaan! Vuosien takaisten arkistojen kaivelu oli myös hauska aikamatka pelialan menneisyyteen.

Päätoimittajana olisi mukava voida ottaa kunnia kaikesta, mutta todellisuudessa kirja on yksi yhteisöllisimmistä hankkeistamme tähän mennessä. Sen toivat maailmaan paitsi anteliaat joukkorahoittajat myös kaikki ne monituiset kynäniekat, jotka ovat palstaa toimittaneet vuosien varrella. Kiitos siis teille kaikille – kuulutte parhaat tyypit -listani kirkkaaseen kärkeen!

Johanna Puustinen

5

Sisältö Genret

Hahmot

Parhaat kyberpunkpelit

10

Kovimmat äijät

52

Aikapelit

12

Pelien vahvat naishahmot

54

Pelit jotka valmistuivat sittenkin

14

Zombiselviytyjät

56

Muhkeimmat minipeli

16

Varjojen hiiviskelijät

58

Ninjapelit

18

Pyöreät pelihahmot

60

Vahvimmat yhteistyöpelikokemukset

20

Parhaat parivaljakot

62

Pelit joiden pitäisi mennä virtuaalitodellisuuteen

22

Natsiviholliset

64

”Musiikkipelit”

24

Pelikoirat

66

Pelien spin-offit

26

Parhaat pelit joita et ole pelannut

28

Oudoimmat Tetrikset

30

Varustelu

Juonet

Tieteishaarniskat

70

Avaruusalukset

72

Legendaariset miekat

74

Pelien alut

34

Marion oudoimmat vaateparret

76

Neljännen seinän rikkomiset

36

Haulikot

78

Pelikliseet

38

Omituisimmat peliaseet

80

Pahan mielen pelit

40

Suuret rakkaustarinat

42

Suomi mainittu! Torilla tavataan!

44

Karmivat Nintendo-faniteoriat

46

Game overit

48

6

Nostalgia

Tosielämä

Kaksiulotteisesta kolmiulotteiseksi

84

Hulluimmat saavutukset

124

GameCuben parhaat pelit

86

Peliaiheiset nettimeemit

126

Juhlajulkaisut

88

Pelien ääninäyttelijät

128

Unohtuneet tasoloikkasankarit

90

Legendaariset pelisäveltäjät

130

Alkuperäisen Xboxin helmet

92

Hollywood-tähdet pelihahmoina

132

Paluu 1980-luvulle

94

Hulluimmat PlayStation-mainokset

134

Nintendon konsolit

96

Harkitsemattomimmat mainostemput

136

Modernit comebackit

98

E3-messujen tempaukset

138

EA:n kansikirouksen uhrit

140

Modernit peliraivot

142

Flopit Surkeimmat pelileffat

102

Traumaattisimmat pelipusut

104

Ärsyttävimmät pelihahmot

106

Huono ääninäyttely hyvissä peleissä

108

Virtuaalitodellisuuden flopit

110

Joukkorahoitusepäonnistumiset

112

Kyseenalaiset ohjaimet

114

Turhimmat Wii-lisälaitteet

116

Romahtaneet pelisarjat

118

Hukattu potentiaali

120

Kiitokset

7

144

Genret Perinteinen lajityyppilistaus on aina ollut Top 5 -palstan tyylipuhtain muoto.

Jos hankit tämän kirjan tankataksesi faktoja videopelien todellisesta parhaimmistosta, tämä osio on juuri sinua varten. Mielipiteet ovat mitättömiä näiden peliviihteen legendojen kiistämättömän verrattomuuden edessä.

8

9

Top 5

PARHAAT KYBERPUNKPELIT 1

2

3

Genret Nro 153 // 2015

Deus Ex

Syndicate

DreamWeb

Ion Stormin klassinen kyberseikkailu on paljon enemmän kuin osiensa summa. Liiasta kunnianhimosta johtuneet pienet kömpelyydet unohtuivat viimeistään, kun pelaaja matkasi pelihistorian kybereimpään paikkaan eli tulevaisuuden Hongkongiin. Pahaa aikovia yhtiömiehiä ja politiikkoja vastaan oli vaikea taistella, sillä sankarillisen aloituksen jälkeen selvisi nopeasti, että pelaaja olikin pahisten leivissä, eikä kehenkään voinut luottaa. Tekoälyjen, nanotekniikan ja salaliittojen sekoitukseen saatiin mahtumaan kaikki kyberpunkin osaset yhtä lukuun ottamatta: ankeaan ja harmaaseen maailmaan ei mahtunut asennemusiikkia, mutta onneksi surumielinen synamusiikki oli omassa luokassaan.

Tavallisen kyberpunkpelin sankari on kapinallinen ja ulkopuolinen uskalikko, joka tunkee kapuloita kaikkea hallitsevien zaibatsu-korporaatioiden rattaisiin. Vuonna 1993 julkaistun Syndicaten nerous onkin siinä, että pelaaja itse on jättikorporaatio strategiapelissä, jonka mekaniikka rohkaisee pelaamaan mahdollisimman kylmästi ja julmasti. Kadulta kidnapatut kansalaiset muutetaan huumeilla ja kyberosilla hirviöiksi, jotka teurastavat kilpailijoita jallittaessaan kaikki tielleen sattuvat viattomat. Tietysti EA tulkitsi sarjan loppumatonta kulttisuosion siten, että samalla nimellä tehtiin vuonna 2012 tylsä ja heikosti menestynyt räiskintäpeli, sillä pelaajathan eivät tiedä, mitä tahtovat. Aidompaa Syndicate-perintöä jatkoi indietuotanto Satellite Reign, joka näki päivänvalon vuonna 2015.

Jos kyberseikkailut ryhtyisivät synkkyyskilpaan, tämä Amigan kulttiklassikko olisi ankeuttajien kuningas. Yölläkin aurinkolaseja pitävä baarimikko Ryan saa unessaan käskyn tappaa lähitulevaisuuden maailmaa uhkaavat unipaholaiset, jotka asustavat rokkareiden, tv-tähtien ja muiden silmäätekevien sisuksissa. Pelaaja hankkii pistoolin, jonka jälkeen hiiviskellään ja murtaudutaan ja tapetaan pahuutta. Sade, pimeys ja uhkaava okkultistinen maailmanloppu valmistavat pelaajan vääjäämättömään loppuselvittelyyn, jossa poliisin iskuryhmä ampuu ”sankarimme” seulaksi. ”Uneen tullut taikuri käski minua” ei nimittäin kelpaa puolustuspuheeksi synkässä tulevaisuudessa. DreamWebiä mollattiin sen ilmestyessä, mutta alitajuntaan porautuva seikkailupeli on jossain tavallisen hyvä vai huono -akselin tuolla puolen.

4

5

Blade Runner

Shadowrun: Dragonfall

Ridley Scottin mestariteos on elokuvien tärkein kyberpunktapaus, ja se on innostanut monia kiinnostavia seikkailupelejä, kuten klassikkoseikkailuista tunnetun Sierran hämärämpiin teoksiin kuulunutta Rise of the Dragonia. Alkuperäistä ei ole kuitenkaan voittanutta, sillä virallinen Blade Runner -leffan pohjalta tehty lisenssipeli on aito kulttiklassikko. Pelisankari ”köyhän miehen Deckard” McCoy metsästää replikantteja Los Angelesin yössä, ja vaikka peli on tehty kummalla 1990-luvun vokselitekniikalla ja näyttää pahimmillaan tuon ajan interaktiivisilta elokuvilta, se on pohjimmiltaan pätevä ja melkoisen vaikea seikkailu.

Haltioiden, örkkien ja muun fantasiahutun ei vain pitäisi toimia kyberpunkissa, mutta moneen kertaan peliksi sovitettu Shadowrun väittää toista. Listalle olisi ängennyt helposti vuoden 1993 versio Super Nintendo -konsolilla, mutta melko tuoreen Shadowrun Returnsin itsenäinen laajennus on vielä kovempaa kamaa. Pelaaja luotsaa traumaisen palkkasoturijoukon henkiinjäämiskamppailua Berliinin köyhälistökortteleissa, mutta vastassa on niin paha ilkiö, ettei kukaan usko henkiinjäämiseen. Kunnon trillerinä etenevässä Dragonfallissa on punkiakin tavallista enemmän, sillä ryhmän apuna pyörii todella yrmeä antifasistipunkkari.

10

Kantaaottavia tieteisseikkailuja tarjoava kyberpunk on lajityypillinen trendi, jonka suosio ei ota hiipuakseen.

Tälle top-listalle kelpuutimme vain sitä aitoa kyberpunkia, jossa pelkkä aivoihin ulottuva nettipiuha ei riitä. Se punkosa vaatii nimittäin myös neonvaloja, loputonta sadetta ja sitä armotonta kyrsimistä, joka syntyy täysin epäreilun maailman kansalaisia polkevien jättiyhtiöiden kuristuksessa.

1

3

4

5 2 11

Top 5

AIKAPELIT

Genret

1 Maniac Mansion II: Day of the Tentacle

Nro 162 // 2016

LucasArtsin ja Tim Schaferin Maniac Mansionin vieläkin nerokkaammassa jatko-osassa kolme kaverusta yrittää pelastaa maailman älykkäältä purppuranpunaiselta lonkerolta.

Heti alussa hahmot ajautuvat eri puolille aikavirtaa: menneeseen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Hahmojen välillä voi vaihtaa vapaasti, ja valtaosa pelin pulmista perustuukin ajan kanssa kikkailuun etenkin esineillä, joita pystyy lähettämään hahmolta toiselle aikakoneella tai jättämällä ne toisten löydettäväksi tulevaisuudessa.

3

Jokainen suomalainen pelaaja tietää, että Quantum Breakissä aika on sekä ase että hajoamassa. Se ei kuitenkaan ole ensimmäinen peli, joka käsittelee aikaa tai aikamatkustusta, sillä ne ovat teemoina hyvinkin suosittuja. Monet pelit käyttävät aikamatkustusta osana juontaan, mutta huomattavasti harvempi käyttää aikaa ja sillä kikkailua osana pelimekaniikkaansa. Tässä ovat niistä parhaat.

2 Prince of Persia: Sands of Time Legendaarinen Prince of Persia -sarja palasi Ubisoftin toimesta alkuperäisen luojan Jordan Mechnerin avustuksella vuonna 2003. Sands of Time oli moderni tasoloikkaja toimintapeli, jonka keskeinen ominaisuus oli mahdollisuus manipuloida aikaa ja etenkin kelata sitä taaksepäin. Näin pelaaja saattoi korjata virheliikkeitä, joita teki ansoja vältellessään ja pulmia ratkoessaan. Aikavoimista oli apua myös taistelussa, jossa vihollisia saattoi hidastaa tai pysäyttää kokonaan.

4

The Legend of Zelda: Majora’s Mask

TimeSplitters: Future Perfect

Ocarina of Timen ideaa eteenpäin vienyt Majora’s Mask tapahtuu yhä uudestaan ja uudestaan kolmen päivän sisällä. Hyrulen vaihtoehtoista versiota Terminaa uhkaa tuho, kun sen kuu on putoamassa kolmen päivä kuluttua. Linkin on pelastettava maailma matkaamalla toistuvasti takaisin tuon kolmen päivän alkuun ”Ajan okariinan” avulla. Avainasemassa ovat myös erilaiset naamiot, joiden avulla Link voi muuttaa muotoaan ja tätä kautta päästä uusiin paikkoihin tai ratkoa aiempia pulmia.

Rakastettu TimeSplitters-räiskintäsarja pyöri ajan ympärillä lähinnä pinnallisesti, mutta kolmas osa hyödynsi aikamatkustelua vahvasti niin tarinassaan kuin pelimekaniikassaankin. Pelaaja kohtasi useasti tulevaisuudesta saapuneen itsensä, jolloin piti muistaa, mitä tämä sanoi ja teki – sitä hetkeä varten, kun pelaaja itse matkasi ajassa taaksepäin samaan tilanteeseen. Pelin pulmat perustuivat tällaisiin tilanteisiin, joissa pelaajan eri ajasta tulleet versiot pyörivät peliruudulla samaan aikaan.

12

5 Singularity Kun USA:n tiedustelusatelliitti havaitsee outoa energiaa syrjäiseltä saarelta, paikalle lähetetään erikoisjoukko pelaaja mukanaan.

Paikalta löytyy Neuvostoliiton kylmän sodan aikainen hylätty tutkimuskaupunki, jossa on selkeästi tapahtunut jotain outoa. Aika repeilee, ja pelaaja alkaa vaiheilla menneisyyden ja nykyhetken välillä ratkoessaan saaren mysteeriä ja lopulta koko maailman kohtaloa.

Ajan manipuloinnilla pelaaja voi muun muassa nopeuttaa tai kelata taaksepäin sen vaikutusta esineisiin ja asioihin, jolloin ne rapistuvat tai palaavat alkuperäiseen kuntoonsa.

1

4

2

5

3

13

PELIT JOTKA VALMISTUIVAT SITTENKIN Top 5

1

2

Genret Nro 172 // 2017

Duke Nukem Forever – 15 vuotta (1996–2011)

Diablo III – 11 vuotta (2001–2012)

Kauan sitten oli itsestään selvää, että aikansa huippuräiskintöihin luettu Duke Nukem 3D saisi jatkoa – ja pian. Duke Nukem Foreveristä tuli kuitenkin pian masentava vitsi ja varoittava esimerkki. 3D Realms alkoi työstää peliä Quake II:n pelimoottorilla, mutta vaihtoi ensimmäisen E3-demon aikoihin uuteen ja hienompaan Unreal-pelimoottoriin. Moottoreilla on kuitenkin hassu tapa uusiutua, joten arvatkaapa, mitä piti tehdä Unreal II -moottorin saapuessa? Lopulta 3D Realmsilta loppuivat rahat ja pelin julkaisija Take-Two haastoi studion oikeuteen. Julkaisija valitsi vuonna 2009 pelin viimeistelijäksi Gearboxin, joka otti mukaan myös alkuperäisiä tekijöitä. Kahden vuoden viilauksen jälkeen peli oli valmis – valitettavasti. Duke Nukem oli yhtäkkiä 1990-luvun sankari 2010-luvulla. Kömpelön, ruman ja tylsän pelin viimeinen käyttöpäivä oli mennyt ohi kauan, kauan ennen sen julkaisua.

Työ kolmososan parissa alkoi pian megahitti Diablo II:n vanavedessä, mutta fanien odotus oli pitkä. Aluksi peliä teki Blizzardin sivukonttori Blizzard North, joka kuitenkin suljettiin vuonna 2005. Kun peli ilmestyi taas päivänvaloon vuonna 2008, se oli uusittu kolmesti ja fanien mielestä uusi grafiikka oli liian värikästä ja iloista. Kun Diablo III julkaistiin, monien mielestä työ ei ollut vieläkään ohi.

Pelin tapa myydä tavaroita oikealla rahalla toi tuottoa Blizzardille mutta raivostutti pelaajia, ja pelin oli oltava kiinni netissä yksinpelissäkin. Kaikki mahdollinen pantiin julkaisun jälkeen uusiksi ja kauppapaikka heivattiin.

Niinpä useamman fanin mielestä Diablo III oli lopulta oikeasti valmis vasta Reaper of Souls -laajennuksen ja mainion konsoliversion myötä vuonna 2014. Näin ollen se oli 13 vuoden projekti.

Joidenkin pelien tekemisessä yksinkertaisesti kestää ja kestää. Meillä ihmeteltiin kotimaisen Alan Waken viiden vuoden kehitystä, mutta jopa The Last Guardian on amatöörisarjaa seitsemän vuoden ummetuksellaan. Tässä on viisi peliä, jotka ilmestyivät todella, todella tuskallisen väännön jälkeen.

5 3

4

Prey – 11 vuotta (1995–2006)

Team Fortress 2 – 10 vuotta (1997–2007)

Yhteistä kaikille pitkään kehitetyille peleille on se, että ne on uusittu alkutekijöihinsä vähintään kerran ja todennäköisemmin neljä tai viisi kertaa kehityksensä aikana. Ehkä moneen kertaan muuttunut Prey oli siksi niin outo ja rohkea räiskintä cherokee-intiaanista, joka kaapataan maapalloa jyrsivän ufon kyytiin. Pelissä temppuiltiin antipainovoimalla ja henkivoimilla. Alkuperäisestä visiosta olivat jäljellä lähinnä kaukosiirtoportit, joiden pohjalta viimeisenä mukaan tullut Human Head Studios työsti ihan oikean pelin. Prey sai hyvät arvostelut ja jopa innokkaita faneja. Vuonna 2017 ilmestynyt, samaa nimeä kantanut teos aloitti sarjan kuitenkin alusta uusien hahmojen voimin.

Quaken pelimodi Team Fortress oli nykyisten tiimiräiskintöjen kaukainen ja vaikutusvaltainen esi-isä jo vuonna 1996. Valve päätti tehdä sille kunnon jatko-osan, mutta studio teki töitä kuuluun Valve-tahtiinsa. Alkuperäinen visio muistutti enemmän nykyajan Battlefieldejä tai CoDeja. Paljon myöhemmin ilmestynyt peli oli piirroselokuvamainen ja hilpeä räiskintä, joka oli Valvelle keino esitellä Source-pelimoottorin uutuuksia. Toisten mielestä se on nykyään vähemmän peli ja enemmän keino myydä hatuiksi kutsuttuja mikromaksuja.

14

Too Human – 9 vuotta (1999–2008) Xbox 360:lle julkistettiin konsolin alkuhetkinä kaksi suurta scifipeliä. Ensimmäinen oli Mass Effect ja toinen Too Human. Kanadalainen Silicon Knights -studio tunnettiin silloin kulttikauhupeli Eternal Darknessin rakastettuna kehittäjänä, mutta Too Human teki siitä lopun. Pelin piti olla eeppinen toimintatarina Norjan jumalista, jotka olivat oikeasti supervoimaisia kyborgeja. Vuosikausien odotuksen jälkeen peli oli karmiva räpellys, joka synnytti vain netin pilkkavideoita. Too Humanin kävi lopulta vielä huonommin kuin pahamaineisen E.T.-lisenssipelin. Jälkimmäinen sentään vain haudattiin autiomaan hiekkaan, mutta Epic Games haastoi Silicon Knightsin oikeuteen Unreal 3 -pelimoottorinsa väärinkäytöstä. Lopulta Too Humanin myymättömät kopiot piti tuhota. Siinäpä palvelus pelaajille.

1

4

2

5

15

3

Top 5

MUHKEIMMAT MINIPELIT Blitzball

Sivuaktiviteettien uusimmaksi kruunaamattomaksi kuninkaaksi nousi The Witcher III:n ylistetty keräilykorttipeli Gwent, joka edustaa minipeliformaatin pyhää kolminaisuutta puhtaimmillaan. Nopeatempoinen, oppimisesta anteliaasti palkitseva ja taitopainotteinen peli kutsuu pariinsa uudelleen ja uudelleen, vaikka itse roolipelin epiikka ei jatkuvasti nappaisikaan. Lyhyinä pidettyjä matseja voi nauttia omiin aikatauluihinsa sopivina välipaloina, eikä ole vaikea ymmärtää, miksi pelaajat kampanjoivat kuumeisesti myöhemmin ilmestyneen itsenäisen version puolesta.

Final Fantasy X:n nopeatempoinen vesipallopeli Blitzball jakaa pelaajansa vahvasti kahteen leiriin, eikä suotta. Peli ei todellakaan anna pelaajille pehmeää laskua lajin pariin.

Pakollista, juonelle äärimmäisen keskeistä matsia on lähes mahdotonta voittaa, ja turhauttava häviö pilaa monen ensivaikutelman vesileikeistä. Tämä on todellinen sääli, sillä tilastoineen, liigoineen ja värväysmekaniikkoineen Blitzball on minipeliksi hyvinkin pätevä urheilusimulaatio, jonka parissa vietetyt tunnit palkitaan erityiskyvyin ja superasein myös itse pääpelissä.

3

4

5

Belcher’s Bluff

Geometry Wars

Rapunzel

Verkkoroolipeli Guild Wars II keksii pelaajilleen tyypilliseen MMO-tyyliin tuon tuostakin ylimääräistä puuhailtavaa minipelien ja tapahtumien merkeissä. Yksi Tyrian viihdyttävimmistä sivubisneksistä on vuoropohjainen taktikointipeli Belcher’s Bluff, jossa vastustaja yritetään juoda pöydän alle tuoppi tuskaisen äitelää marjamehua kourassa. Kunkin kaupungin mestariryypiskelijät päihittämällä omalle hahmolleen voi ansaita minipelissä käytettäviä erikoiskykyjä, mutta koska ovela bluffaus on matseissa päivän sana, parhaimmillaan touhu on kuitenkin muita pelaajia vastaan.

Harva edes tietää, että Xbox 360:n hittilatauspeli Geometry Wars sai alkunsa Project Gotham Racing 2 -hurjastelun kylkeen liimattuna minipelinä. Alun perin vain uuden Xbox-ohjaimen testailuun tarkoitettu tuplatattiräiskyttely on yksinkertaisuudestaan huolimatta kasvanut moniosaiseksi menestyssarjaksi. Uusin osa Geometry Wars 3: Dimensions siirsi retrohenkisen 2D-toiminnan ensi kertaa kolmanteen ulottuvuuteen, mutta alkuperäinen versio kiteyttää sarjan psykedeelisen hengen parhaiten ilman ylimääräisiä kikkailuja.

Painajaismaista Catherine-pulmailua maustava kolikkopeli Rapunzel ei varsinaisesti mullista pääpelin kaavaa, mutta se toimittaa tahollaan tärkeää funktiota emopelinsä kannalta. Hengähdyspaikkana toimivan baarin nurkkaan piilotettu kabinetti kätkee sisäänsä pelkistetyt retroversiot Catherinen ahdistavista fysiikkapulmista, joita voi rassata pelin logiikan oppimiseksi vailla huolta aikarajoituksista. Yli satatasoisessa minipelissä eteneminen avaa hiljalleen myös Tähkäpään traagista tarinaa, joka peilailee pääpelin juonta mielenkiintoisin tavoin.

Genret Gwent

Minipelit koetaan turhan usein välttämättömänä pahana, joka pahimmillaan rikkoo pelikokemuksen virtaa pakollisella sivupuuhastelulla. Kaikkein viihdyttävimmät ja välkyimmät pikkupelit ymmärtävät kuitenkin haastaa pelaajan tavoin, joita pääpelin genren puitteissa ei voi toteuttaa, ja toimivat loistavasti myös emoistaan erotettuina.

Tälle Top 5 -listalle kokosimme valikoiman sisällökkäitä ja huolella suunniteltuja minipelejä, jotka jaksaisivat seistä myös omilla jaloillaan.

1

2

Nro 156 // 2015

16

2

4

3

1

5 KUNNIAMAININTA Justice Monsters Five Justice Monsters Five on Final Fantasy XV:n pölyisten tienvarsiravintoloiden vetonaula. Hämmentävä flipperipeli on helppo aloittaa ja lähes mahdoton hävitä, joten moni tietämätön raukka on päätynyt upottamaan siihen puolivahingossa tunnin, kaksi tai enemmän.

17

Top 5 Genret

NINJAPELIT 1

2

Nro 101 // 2011

Tenchu: Stealth Assassins

The Last Ninja

Alkuperäinen Tenchu oli aikansa ninjapelien ehdottomia merkkipaaluja. Toimintasankarien sijaan ninjat kuvattiin astetta realistisemmin hiiviskelevinä salamurhaajina, mikä heijastui toimivasti pelin rakenteessa. Stealth Assassinsissa välteltiin viholliskatseita käyttämällä ninjojen niksikirjan kaikkia oppeja, kuten katoille kiipeilyä, heittotähtien heittelyä ja tietenkin miekkojen kalistelua. Tenchu oli myös ensimmäinen PlayStation-sukupolven peli, jossa keskityttiin hoitamaan heikot ja kieroutuneet konnat päiviltä äänettömästi.

Commodore 64:ltä lähtöisin oleva The Last Ninja -sarja kasvoi elinkaarensa aikana kolmeen erinomaiseen peliin, joista nostettakoon jalustalle se aito ja alkuperäinen. Isometrisestä kuvakulmasta kuvattu ninjailu yhdisti toimivasti toimintaa lukuisilla tyylille uskollisilla aseilla, pelialueiden tutkimista ja pulmien ratkontaa. The Last Ninja otettiin avosylin vastaan pelaajien ja kriitikoiden keskuudessa, mitä seurasi myös kaupallinen menestys. Pelistä muotoutuikin yksi C64:n menestyneimmistä peleistä, ja sen vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä.

3

4

Ninjat, nuo idän mystiset huppupäät, ovat ansainneet paikkansa modernissa yhteiskunnassa. Muinaisista salamurhaajista on tullut ihmisten viihdettä niin valkokankaalla kuin peleissä, joissa ninjojen myytinkäryistä legendaa levitetään monenmoisesta vinkkelistä. Pelaajan väki listaa tällä aukeamalla viisi kaikkien aikojen kovinta ninjapeliä.

5

Strider

Ninja Gaiden Black

Shinobi

Capcom lähti mukaan 1980-luvun taitteessa alati kasvavaan ninjapelien buumiin vauhdikkaalla 2D-toimintapeli Striderilla. Nimikkosankari Strider keskittyi yhteenotoissa enimmäkseen lähitaisteluun, minkä lisäksi futuristisissa ja kivikautisissakin maisemissa seikkaileva Strider oli myös ketterä kiipeilijä.

Se toi pelin lajityyppiin ja astetta avoimempiin kenttiin täysin uutta otetta. Strider nähtiin monilla aikansa pelialustoilla, joista varsinkin Mega Drive -versiolla on vankka fanikannatus.

Vaikka Team Ninjan kehittämä Ninja Gaiden oli entuudestaan loistelias peli, paranneltu Ninja Gaiden Black vei toimintamätkeen äärimmilleen. Huippuunsa asti hiottu toiminta näyttävine liikkeineen tuli pelaajien keskuudessa tunnetuksi myös pirullisella vaikeustasollaan, joka ihastutti ja vihastutti. Black vastasi valituksiin vieläkin helvetillisemmällä Master Ninja -tasolla sekä helpohkolla Ninja Dog -tasolla, jossa jopa naljailtiin pelaajille helpon vaikeustason valitsemisesta.

Segan sivuttain skrollaava arcadetoiminta Shinobi on ehta retroklassikko, joka on nähty kolikkopelihallien lisäksi aikansa suurimmilla pelialustoilla. Shinobi oli päällisin puolin mainio toiminta-ammuskelu, joka oli onnistuneesti rakennettu ninjateeman ympärille. Vaikka tuliaseitakin päästiin ajoittain paukuttelemaan, pääsankari Joe Musashi turvautui enimmäkseen heittotähtiin taistelussaan Zeed-rikollisjärjestöä ja sen viittä johtajaa vastaan.

18

1 2

3

5

4

19

Top 5

VAHVIMMAT YHTEISTYÖPELIKOKEMUKSET

Genret

1 Portal 2

Nro 151 // 2015

Pariskunnat täydentävät toisiaan. Portal 2:n kaksinpelissä näin on kirjaimellisesti, sillä kummallakin ohjattavista testiroboteista on käytössään vain puolikas Aperture Labsin kehittämästä portaalipyssystä. Kummallakin pelaajalla on siis vain puolet yksinpelaajan työkaluista, mutta toisaalta he voivat olla kahdessa paikassa samaan aikaan, mikä onkin avain täysin erilaiseen ja todella muistettavaan matkaan. Pelaajien on syytä löytää yhteinen sävel nopeasti, sillä koelaitosta valvova GLaDOS-tekoäly ei suvaitse epäonnistumista.

Sanasta moninpeli tulee monelle ensin mieleen tappomatsi ja vastaavat pelimuodot, joissa murskataan viholliset ja katsotaan, kuka on paras.

Yhtä tärkeä on kuitenkin yhteistyöpeli, joka tuntuu olevan pelintekijöille isompi haaste.

Moninpelien siirtyessä samalta sohvalta verkkoon yhteistyö pitäisi saada toimimaan myös täysin tuntemattomien kanssa.

Yhteistyöpeli vaikea laji, minkä vuoksi jokainen tällä aukeamalla esitellyistä teoksista ansaitsee paikkansa listalla.

3

4

2 Artemis Kun kapteeni Picard heilauttaa sormeaan ja käskee ”Make it so”, varsinainen suorittaminen jää Datan, Worfin ja kumppaneiden vastuulle. Avaruusaluksen komentamisen mekaniikka on saatu taianomaisesti komentosiltasimulaattori Artemikseen, jossa jokainen pelaaja hallitsee vain omaa ”konsoliaan”, kuten ohjauslaitteita tai konehuonetta, ja kapteenin on hallittava kokonaiskuvaa koskematta mihinkään itse. Saumaton yhteistyö oli ennen vain lanittavien pc-pelaajien hupia, mutta nyt Artemis on käännetty myös mobiililaitteille, joten miehistön kokoaminen yhteen tilaan on helppo nakki – päinvastoin kuin sen komentaminen.

5

Left 4 Dead

Journey

Halo: Combat Evolved

Turtle Rockin ja Valven yhteistyönä syntyi modernin tiimipelaamisen esikuva. Toki ennen tätä oli olemassa Horde-pelitiloja, joissa pelaajia vastaan syöksyy loputtomia vihollislaumoja, mutta Left 4 Deadin zombivitsaus opetti pelaajat taitavasti ottamaan vastuuta toistensa hyvinvoinnista. Kun kalmot vyöryvät ovista ja ikkunoista, kukaan ei ehdi kaikkialle yksin ja sooloilija jää helposti nälkäisen supermutantin lonkerokielen vangiksi. Tämä on se mittapuu, johon tulevia joukkueräiskintöjä verrataan.

Kun pyhiinvaeltaja matkustaa kaukaiselle vuorelle etsimään valaistusta, hän ei valitse seuraansa. Dyynin takaa saattaa tulla vastaan toinen kulkija, jonka kanssa ei voi juuri edes viestiä. Molemmat tietävät silti, että ainutlaatuinen matka on parempi yhdessä koettuna, joten kaksi mykkää tuntematonta lyöttäytyy yhteen kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Journey on niin riippuvainen yhteistyöpelistään, että jos mukaan sattuukin nettitrolli, koko pelikokemus myrkyttyy, eikä sitä ensimmäistä taianomaista matkaa voi koskaan kokea toista kertaa.

Ensimmäisen Xboxin räiskintää muistellaan vihollisten tekoälyn, aikanaan upean grafiikan, hienojen aseiden ja jylhän ääniraidan takia.

Halo oli kuitenkin myös konsolien räiskintäpelien yhteistyöpelipioneeri, jonka parhaat hetket voi kokea vain kaverin kanssa. Pelisarja on kehittynyt paljon vuosien varrella, mutta Legendary-vaikeustason läpäisy taistelutoverin kanssa sekä Warthog-ralli, jossa toinen on ratissa ja toinen konekiväärin kahvoissa, ovat kokemuksia, joista ei ole edelleenkään pantu paremmaksi.

20

4

3 5

2 1

21

Top 5

PELIT JOIDEN PITÄISI MENNÄ VIRTUAALITODELLISUUTEEN 1

2

3

Genret Nro 170 // 2016

L.A. Noire

Assassin’s Creed

Portal

Poliisidraama 1940-luvun Los Angelesissa saisi aivan uuden elämän virtuaalitodellisuudessa. Pelissä piti tutkia järjestelmällisesti rikospaikkoja ja niistä löytyviä todisteita, ja sama toimii loistavasti Batmanissakin. Kovapintainen etsivä Phelps myös kuulusteli epäiltyjä, joiden rehellisyydestä piti vetää johtopäätöksiä ilmeiden ja eleiden perusteella. Kuinka hienoa olisikaan tunkea kuulusteluhuoneessa kriminaalin iholle ja katsella, tippuuko otsalta syyllisyyden hikipisara. Samalla kaavalla toimisi loistavasti myös Ace Attorney -sarjan virtuaalisovitus, jossa tarkasteltaisiin todisteita ja tuijoteltaisiin epäilyttäviä hiippareita oikeussalissa sarjakuvamaisemmalla ja humoristisemmalla otteella.

Assassin’s Creed -universumin tuominen virtuaalitodellisuuteen tuntuu jotenkin vain loogiselta. Matkataanhan sarjan peleissä historian kiinnostavimpiin aikakausiin Animus-laitteella, joka on jo pelin oma sisäinen virtuaalitodellisuus. Hyvällä käsikirjoituksella Animus-näkökulma voisi toden teolla sekoittaa pelaajan päätä, minkä lisäksi voisimme päästä ihmettelemään Italian renessanssia, merirosvojen kulta-aikaa tai vaikkapa Ranskan vallankumousta omin silmin. Suurin ongelma lienee, kuinka kiipeilystä ja katoilla loikkimisesta saisi yhtä sulavaa ja vauhdikasta kuin tavallisissa Assassin’s Creed -peleissä, ilman että se tuntuisi pelaajasta epämiellyttävältä. Näköalat olisivat ainakin huimia!

Miksi mennä vain realistiseen vaihtoehtotodellisuuteen, kun aivot voi vääntää kunnolla solmuun? Kuinka upeaa olisikaan tunkea pää sisään huoneen seinään ammutusta ulottuvuusportista vain, jotta voisi katsoa itseään toisella seinällä kököttävästä kakkosportaalista. Aperture-laboratorio on lisäksi rakennettu sairaita ihmiskokeita varten, joten virtuaalitodellisuudessa pelaajan käsityskykyä voitaisiin ravistella kunnolla. Valvella on toki HTC Vivelle tehty Portal-labrakokemus, mutta se on vain rauhallista katselua. Kunnon Portal VR:n ainoa pikku ongelma on vain se, että yrjöriski on massiivinen. Entä jos pelaaja tipahtaisi portaaliin, joka on toisen portaalin päällä, ja joutuisi yhä kiihtyvään vapaapudotukseen? Jo pelkkä ajatus saa hamuamaan oksupussia.

4 Pinball Arcade Flipperit ovat totta kai parhaimmillaan aitoina fyysisinä kolikkopeleinä, mutta kattavaa pelivalikoimaa ei tätä nykyä löydy kovin hevillä. Pinball Arcade on yksi monipuolisimmista ja parhaista ruuduilla pelattavista flipperikokemuksista, jolla klassiset laitteet saisi VR-ominaisuuksilla suoraan silmien eteen pelattaviksi.

Virtuaalitodellisuuden autenttisuus poistaisi myös muutamia vajeita, joita kohdataan ruudulla pelatessa. Laitteita ja niiden päätytaulukoita voisi silmäillä juuri haluamistaan kulmista ja luonnollisilta etäisyyksiltä, ja flipperit voisi sijoittaa erilaisiin ympäristöihin. PlayStation Move -kapuloiden liikkeentunnistuksella flippereitä voisi myös töniä, ja niiden liipaisimet sopisivat mainiosti mailojen heilutteluun.

Batman: Arkham VR on ehdottomasti PlayStation-virtuaalitodellisuuden upeimpia kokemuksia. Peli todisti monille, miten hienoa on astua itse sisälle fiktionaaliseen maailmaan. Lepakkomiehen saappaisiin päässeet toimittajamme listasivat viisi peliä, jotka haluaisivat kokea virtuaaliversioina, joissa olisi myös jotain erityistä pelillistä ideaa.

22

5 Outlast: Whistleblower Kauhu toimii kuulokkeiden ja virtuaalilasien kanssa rapiat kymmenen kertaa tehokkaammin kuin televisioruudulla, sillä pelaaja on yksin eristyksissä pelin maailmassa. Ehkä siksi tekijät ovat vielä nössöilleet kauhupelien kanssa. Eihän kukaan halua tulla tunnetuksi tekijänä, joka pelotteli väkeä kuoliaaksi. Siksi pelkorajaa pitäisikin testata karmeimmalla ja brutaaleimmalla ensimmäisen persoonan kokemuksella. Kauhupeli Outlastin latauspaketti Whistleblower vie pelaajan piileskelemään sängyn alle, kun perässä ovat psykopaatit, joiden edesottamukset ovat liian hirvittäviä tässä kuvailtaviksi. Jos pelaaja selviäisi VR-versiosta ilman elämänpituisia traumoja, hänelle voisi antaa saman tien mitalin.

2 1 3

4

5 HUOMAUTUS L.A. Noire: The VR Case Files -nimeä kantava Vive-kokemus julkaistiin vihdoin vuonna 2017.

23

Top 5

”MUSIIKKIPELIT”

Genret

1

2

3

Nro 79 // 2009

Revolution X

Moonwalker

Spice World

Amerikkalainen bändi Aerosmith on tehnyt niin pitkän uran, että se on ehtinyt tehdä perinteisten huume- ja viinasekoilujen ohella kaikenlaista muutakin jännää, kuten blueslevyn – ja oman raiteilla etenevän ammuskelupelin. Midwayn Revolution X:ssä ammuskeltiin cd-levyjä ja yritettiin pelastaa Aerosmithin jäsenet pahan New Order Nationin käsistä.

Hommaa värittivät sellaiset Aerosmith-biisit kuin Eat the Rich ja Walk this Way.

Musiikkipelien joukosta löytyy toinen toistaan ihmeellisempiä teoksia, mutta harva niistä pärjää itsensä Michael Jacksonin tähdittämälle Moonwalkerille. Ironista kyllä, Moonwalkerissa pelastettiin pieniä lapsia... mutta ei siitä sen enempää. Michael Jackson pistää vastaan kävelevät vihut nippuun tanssiliikkeillä muun muassa Smooth Criminalin säestyksellä. Paras on vielä kuitenkin tulossa: jos Michael saa napattua tähdenlennon kiinni, muuttuu hän pelissä Mega-Jacksoniksi, lentäväksi lasereita ampuvaksi jättiläiseksi, joka on immuuni vihollisten hyökkäyksille. Se jos mikä on coolia!

Kun brittityttöbändi Spice Girls löi itsensä läpi 1990-luvun loppupuolella, ei tyttöenergiaa päässyt karkuun edes pelikonsoleilla.

Psygnosiksen kehittämä Spice World ‑videopeli toi Gerin, Victorian, Mel C:n, Emman ja Mel B:n listahitit ensimmäiselle PlayStationille. Simppelin tanssipelin, miksausmoodin, haastatteluvideoita sekä muutamia tunnetuimpia kappaleita sisältänyt Spice World oli maukas paketti vain kovimmille faneille.

4 KISS: Psycho Circus – The Nightmare Child KISS on levittänyt bisneslonkeronsa lähes kaikkialle, myös peleihin. Itse peli perustuu Todd McFarlanen KISS-sarjakuvaan Psycho Circus, mutta bändi ei ole siinä kovinkaan näkyvässä – tai edes kuuluvassa – roolissa.

Pelinä Psycho Circus on puhdasta refleksiräiskintää, joka kertoo KISS-tribuuttibändistä.

Sen jäsenet joutuvat taisteluun demoneita vastaan ja muuttuvat matkan varrella pikku hiljaa KISS-hahmojen kaltaisiksi sankareiksi.

Peli ansaitsee pisteet etenkin siitä, että sen kentät, ympäristöt ja hahmot noudattavat ja käyttävät taitavasti bändin ympärille rakennettua mytologiaa.

Ennen kuin musiikkipelit puhkesivat kukkaansa lauluja kitarointipeleillä, tungettiin aihepiiriä jos jonkinlaisiin tuotoksiin. Useampikin bändi ja artisti päätyi omaan peliinsä, ja usein olikin vain syytä kysyä, että miksi. Toimitus listasi viisi merkillisintä esimerkkipeliä, joilla musiikin ilosanomaa on yritetty levittää.

24

5 Vid Grid Vid Grid oli aikansa lapsi. Hyviksi grafiikoiksi laskettiin mikä tahansa cd-levylle purkitettu videopätkä siitä huolimatta, että ne olivat silti äärettömän huonolaatuisia. Jaguar CD -lisälaitteen omistajat olivat uuden ja uljaan tallennusformaatin koekaniineja, eikä laitteen mukana tullut Vid Grid suinkaan lievittänyt tuskaa. Sen koko pelattavuus oli pikselimössömusiikkivideoiden katsomista, ja tarkoituksena oli laittaa Metallican, Guns N’ Rosesin ja Aerosmithin videoiden sekoitetut ruudut järjestykseen.

5

4

1

25

3

2

Top 5

PELIEN SPIN-OFFIT

Genret Nro 126 // 2013

Heroes of Might and Magic

Halo Wars

Might and Magic -roolipelit olivat 1980-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun asti fantasian kestävää keskisarjaa. Alan harrastajat tunsivat kyllä Might and Magic VI: The Mandate of Heavenin kaltaiset pelit, mutta ei niitä muistella jatkuvasti Ultimoiden tai Dungeon Masterin tapaan. Kun New World Computing kokeili tehdä samassa maailmassa nättiä ja kepeää strategiaa Heroes of Might and Magicilla 1990-luvun puolivälissä, syntyi kuitenkin kokonainen strategian alagenre, Heroesia matkivat pelit. Harmi vain, että strategiaan siirryttäessä scifimausteinen Might and Magic -maailma muuttui tylsemmäksi perusfantasiaksi.

Konsolien 3D-räiskintöjen todellisen voittokulun käynnistänyt Halo-sarja poiki myös nykykonsoleiden ehkä parhaimman tosiaikastrategiapelin, josta vastasi Bungien valvonnassa Age of Empires -sarjan luonut Ensemble Studios. Hyvin erilaisesta lajityypistään huolimatta Halo Wars on joka osa-alueeltaan aito Halo-peli musiikkia, välianimaatioita, valikoita ja yksiköiden sekä rakennusten ulkoasua myöten. Peli esitteli mainiosti ihmisten ja Covenantin sotaa hieman suuremmasta vinkkelistä, ja mukana oli tietenkin emosarjastakin tuttu mahdollisuus yhteistyö- ja moninpeliin.

Televisiosarjoissa ja elokuvissa spin-offit tarkoittavat yleensä päätarinan sivuhahmoihin keskittyviä tarinoita. Sama määritelmä voi päteä myös peleihin, mutta nimekkäimmät pelisarjat saattavat toisinaan saada myös pelimekaanisia spin-offeja, jotka eivät muistuta emosarjaansa kuin nimen ja korkeintaan ulkoasunsa puolesta. Listasimme viisi suosikkipeliämme, jotka ovat laajentaneet tuttuja sarjoja uusiin lajityyppeihin.

3

4

5

1

2

Star Fox Adventures

Typing of the Dead

Raren ensimmäinen ja viimeinen GameCube-peli Star Fox Adventures saattaa kuulua sarjan viralliseen tarinakaareen, mutta pelillisesti se on selkeä irtiotto Nintendon klassisesta avaruuslentelystä. Alkujaan täysin omana Dinosaur Planet -pelinä elinkaarensa aloittanut seikkailu lainaa hyvin paljon Nintendon omalta The Legend of Zelda -sarjalta. Fox McCloud taistelee ja ratkoo pulmia lähes yhtä taidokkaasti kuin Link omassa sarjassaan, mikä osoittaa muidenkin kuin itsensä Nintendon hallitsevan Zelda-kaavan mallikkaasti.

House of the Dead -valopyssypelejä nähtiin Suomessakin pelihallien vakioviihdyttäjinä, mutta enää niistä muistetaan lähinnä kauheat kässärit ja repliikit. Mikä pahempaa, Uwe Boll teki sarjan pohjalta ensimmäisen karmeista pelielokuvistaan. Ennemmin pitäisikin muistella huumorin ja hyödyn yhdistävää Typing of Deadiä, jossa pyssyt korvattiin näppäimistöllä ja kymmensormijärjestelmän harjoittelulla.

Tarpeeksi nopeasti kirjoitettu sana sinkoaa luodin zombin aivoihin todistaen, että kynä on todella miekkaa mahtavampi.

26

Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball Dead or Aliven naistaistelijat herättivät pelaajissa tuntemuksia jo varsinaisilla taisteluareenoilla, mutta tuskin kukaan osasi odottaa Team Ninjalta rantalentopallopeliä, jossa samaiset kurvittaret pääsivät pikku bikineissään pallottelemaan ja lomailemaan paratiisisaaren hiekkarannoille. Sitäkin suurempi yllätys oli, että Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball oli itse asiassa jopa varsin hauska ja toimiva lentopalloilu. Samalla se oli enemmän oikea peli kuin Dead or Alive Xtreme -sarjan myöhemmät osat yhteensä.

5

3

2

1 4

27

HUOMAUTUS

Top 5

PARHAAT PELIT JOITA ET OLE PELANNUT

Genret

1

Beyond Good and Evil 2 tekee kovasti tuloaan, joten nyt on korkea aika tarttua alkuperäiseen!

2

3

Nro 88 // 2010

Beyond Good & Evil

Oddworld: Stranger’s Wrath

Mark of Kri

Viehkeän Jaden salaliittojen täyteiset seikkailut Hillysin kaivosplaneetan persoonallisissa maisemissa lukeutuvat ehdottomasti oman konsolisukupolvensa kärkikastiin. Tulevaisuuteen sijoittuvaa Zelda-henkistä seikkailua ylistetään ansaitusti yhdeksi viime sukupolven parhaaksi seikkailukokemukseksi niin tarinallisesti kuin pelillisestikin. Valitettavan huono julkaisuajankohta useiden hittipelien rinnalla sinetöi kuitenkin Beyond Good & Evilin kaupallisen epäonnistumisen, mikä on suorastaan huutava vääryys.

Omalaatuinen Oddworld-sarja nautti aikoinaan melkoista suosiota pelaajien keskuudessa, mutta sen alun perin vain ensimmäiselle Xboxille julkaistu Stranger’s Wrath jäi suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi. Se on sääli, sillä se toi sarjaan kokonaan uudenlaisen toiminnallisen otteen kertomalla villin lännen tarinaa palkkionmetsästäjästä nimeltä Muukalainen. Hahmot ja koko maailma oli tietenkin vedetty Oddworld-sarjan omalaatuisen suodattimen läpi, ja pelimekaniikan näppärä yksityiskohta oli muun muassa pelihahmon elävät ammukset, joita piti kerätä pitkin kenttiä.

Mark of Kri ja sen jatko-osa Rise of the Kasai ovat ehdottomasti PS2:n pelisuunnittelun helmiä. Ne yhdistivät toisiinsa Polynesian kulttuurin ja taiteen inspiroimaa animaatioelokuvamaista grafiikkaa sekä veristä väkivaltaa. Näitä toimintaseikkailuja kehuttiin myös taitavasta ohjaintikkujen hyödyntämisestä taistelussa, joka perustui napinpainallusten oikea-aikaiseen rytmitykseen. Pelien ulkoasun ajattomuuden vuoksi ne kannattaa edelleenkin hankkia, jos ne vain jostain löytää.

4 Psychonauts Psychonauts on legendaarisen Tim Schaferin ehkä huonoiten menestynyt peli. Lähes kaikki kriitikot ja sitä pelanneet pelaajat ylistivät peliä, mutta se ei myynyt juuri yhtään.

Schaferin aiempien pelien tavoin se yhdisti erittäin taitavasti kirjoitetun tarinan oveliin pelimekaanisiin ratkaisuihin, tällä kertaa seikkailumatkoihin eri olentojen pään sisäiseen maailmaan, joissa niitä piti auttaa kohtaamaan pelkonsa ja muut ongelmat. Psychonautsia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen omaperäisimpänä tasoloikkapelinä.

Yksi peliviihteen surullisimmista faktoista on se, että laatu ei takaa menestystä. Erityisesti monimutkaiset tai jollain tavoin kunnianhimoiset huippupelit jäävät usein pienen piirin kulttikamaksi, jos hyvää mainostusta ja tuuria ei ole tarpeeksi. Jos et ole pelannut näitä viittä peliä, voit tuntea pienen piston sydämessäsi: sinäkin olet vaikuttanut osaltasi videopelaamisen tasapäistymiseen.

28

5 King Kong Peter Jackson hurahti King Kongiin jo lapsena ja pääsi Sormusten herran jälkeisellä maineellaan ohjaamaan hieman suuruudenhullun version vanhasta seikkailuelokuvasta.

Jackson ei halunnut Kongin peliversiosta ankeaa lisenssihuttua, joten hän palkkasi Michel Ancelin, joka on vastuussa juuri listan aloittaneesta Beyond Good & Evilistä, tekemään sitä. Peliin tuli tunnelmallista ensimmäisen persoonan selviytymisseikkailua ja jättigorillan ohjausta, ja kokonaisuutena se oli kevyesti lisenssipelien Top 5:ssä. Eikä tätäkään peliä tietysti ostanut juuri kukaan.

3

1

4 2 5

29

Top 5

OUDOIMMAT TETRIKSET

Genret

1

2

3

Nro 177 // 2017

Bastet

Bio Tetris

Frac4D

Tiedätkö Tetriksessä sen tunteen, kun peli lähettää sinulle aina sen huonoimman mahdollisen palikan? Tästä ideasta tehtiin Linuxille Bastard Tetris eli Bastet. Äpärä-Tetris lähettää kirjaimellisesti joka kerta huonoimman palikan, sillä pelin tekijät kehittivät sitä varten erityisen laskukaavan. Usko pois, että se tarkoittaa todella monta puolikkaan ristin muotoista palikkaa, jotka eivät mahdu ikinä mihinkään. Lopulta ruudulla on kilometrien korkuinen kanjoni, johon voisi sujauttaa vaikka kuinka monta suoraa palikkaa, mutta armoa ja helpotusta ei koskaan tule.

Nintendo, outojen ohjainten pelitalo, kehitti Nintendon 64:n Tetris 64:ää varten oman sykemittarin, joka kiinnitettiin pelaajan korvaan.

Tätä biosensoria käytettiin pelin erikoistilassa nimeltä Bio Tetris. Peli tarkkaili pulssin tiheyttä, ja hätääntyvälle pelaajalle tiputettiin palikoita hitaammin. Viilipyttymäistä Tetris-mestaria oli taas tarkoitus hiostaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Näin oli siis ainakin teoriassa, sillä ainoastaan pelin japanilaiseen versioon tarkoitettu pelitila ei juuri tuntunut välittävän tykytyksen rytmistä. Pulssimittari onkin lopulta idea, jota pitäisi ehkä soveltaa ennemmin vaikkapa kauhupeleihin.

Luuletko olevasi geometrian salat ja täydellisen rivisuunnittelun hallitseva Tetris-mestari?

Silloin on aika kokeilla Frac4D:tä, jossa tetrominot ovat tesserakteja eli kolmen sijaan neljässä ulottuvuudessa olevia kuutioita. Ne pitää ujuttaa samanaikaisesti neljään eri kuiluun, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, eikä tätä ole edes helppo sanoa. Tesserakti on nimittäin erimuotoinen riippuen siitä kulmasta, mistä sitä katsellaan, eikä kolmiulotteisesti ajatteleva normaali-ihminen edes tajua, miten niitä pitäisi käännellä. Jos joku yhdistäisi tämän Bastetiin ja Hell Tetrikseen, syntyisi kaiken järjen ja logiikan tuhoava videopeli.

4 Hell Tetris Nettisarjakuva xkcd kuvitteli, millainen olisi Tetris-pelaajan helvetti. Siinä kuilun pohja on puolikaaren muotoinen, ja palikat tipahtelevat pohjalle epämääräisissä läjissä kuin roskiin lentävät legot. Pian netin vääräleuat toteuttivat sen oikeana pelinä, jossa fysiikkamallinnetut palikat vieläpä tönivät toisiaan eri asentoihin. Hell Tetris viihdyttää hetken, mutta siitä on olemassa itse asiassa vakavampikin malli.

Epävirallisessa Tetris-kloonissa nimeltä Not Tetris 2 palikat kääntyvät samaan tapaan vapaasti ja painavat toisiaan, mutta peli on täysin pelattava ja jopa oikeasti hauska.

Tetris on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä, koska siinä ei ole mitään turhaa tai monimutkaista. Kuka tahansa tajuaa hetkessä, kuinka Aleksei Pažitnovin kehittämien tetromino-palikoiden on pudottava kauniisti riveihinsä. Siksi on outoa, kuinka Pažitnov ja muut pelinkehittäjät ovat kilvan yrittäneet tehdä yksinkertaisesta pelistä yhä oudompia ja oudompia muunnelmia. Pidelkää kiinni palikoistanne, sillä tässä ovat viisi kummallisinta Tetris-muunnelmaa.

30

5 Hatris Tetriksen kehittäneellä Pažitnovilla taitaa olla jonkinlainen pakkomielle asioiden kasaamisesta. Mies kehitti Tetriksen jatko-osaksi Hatriksen, jossa hatut tipahtelevat ruudun alaosassa odottavien tyyppien päihin. Pareittain tipahtavat kotsat piti ujuttaa viiden samanlaisen hatun läjiin. Koska hatut ovat hemmetin paljon tylsempiä kuin palikat, Hatris loistaa enää tämänkaltaisilla listoilla. Tetris-guru itse taas jatkoi putoavien asioiden kasaamista muissakin peleissään, kuten naamoja kasaavassa Facesissa sekä Wordtrisissa, jossa kasattiin sanoja putoavista kirjaimista. Motivaatiota lisäsi varmasti se, ettei Pažitnov kostunut suurimmasta hitistään eli Tetriksestä ruplaakaan, sillä massit valuivat armaan Neuvostoliiton valtionkassaan.

4

1 5

3

2

31

Juonet Videopelit voivat olla tunnesaralla yhtä intensiivisiä kokemuksia kuin mikä tahansa muu taidemuoto. Parhaat pelit aktivoivatkin kaikki kasvojen lihakset hymykuoppia ja kyynelkanavia myöten. Tämä kappale kokoaa yhteen tällaisten teosten hienoimmat hetket – juonipaljastuksia kaihtamatta!

32

33

Top 5

PELIEN ALUT

Juonet

1 Super Metroid

Nro 83 // 2009

”Viimeinen metroid on vangittuna. Galaksissa vallitsee rauha.” Samus Aran ei kuitenkaan kohtaa rauhaa metroidia tutkivalle tiedeasemalle saavuttuaan. Valot ovat poissa, taustaääninä vain huminaa, lattialla ruumiita. Pian metroid löytyykin, mutta sen vartijana oleva, ensimmäisestä pelistä tuttu Ridley hyökkää.

Ennen kuin pelaaja ehtii päivittelemään pelihistorian varhaisinta pomomatsia, onkin ruudulla jo aikalaskuri, jonka aikana pitää selvitä ulos tuhoutuvalta asemalta käytävien räjähdellessä ja kääntyillessä. Adrenaliiniryöpystä hypätään suoraan Zebes-planeetan karmivaan yksinäisyyteen. Mestarillinen aloitus.

4 Fahrenheit Quantic Dreamin Fahrenheit-pelissä on ehkä kaikkien aikojen suurin tasoero pelin alun ja lopun välillä. Piinaavassa alkukohtauksessa pelihahmo tekee murhan jenkki-dinerin vessassa ja yrittää epätoivoisesti peittää jälkensä. Huikeinta on, että seuraavana hetkenä ohjataankin paikalle saapuvia poliiseja, joiden tutkimuksiin vaikuttaa se, miten hermo piti tappajana pelatessa. Pelin lopussa taas harrastetaan yliluonnollista nekrofiliaa ja potkitaan Matrix‑kungfulla muinaisintiaanien pappeja ja maagisia tekoälykoneita. Pelaa alku ja unohda loppu, niin mielenterveys säilyy.

2 Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty Sadetakkiin sonnustautunut mies kävelee George Washington -sillalla tupakan savuja rauhallisesti siemaillen. Kun myrskyssä seilaava Discovery-tankkeri lähestyy siltaa, lehahtaa sadetakki ilmaan ja miehen siluetti loikkaa alas sillalta eeppisen kuorolaulun soidessa taustalla. Solid Snake kiitää taivasta repivän myrskyn läpi kohti uutta seikkailuaan. Metal Gear Solid 2:n noin tunnin mittainen tankkeriosio onnistui tiivistämään kaikki ne elementit, jotka tekivät pelin edeltäjästä niin tunnelmallisen.

Oli kyse mistä tahansa tarinasta, on alku aina äärimmäisen tärkeä. Jos kirjan, elokuvan tai pelin alku ei saa lukijaa, katsojaa tai pelaajaa kiinnostumaan tarinasta, ei sitä välttämättä jaksa kokea loppuun saakka. Parhaat alut sen sijaan koukuttavat niin, että tarinan parissa pysyy tiiviisti loppuun saakka. Tällä aukeamalla Pelaajan toimitus muistelee oman pelihistoriansa merkittävimpiä alkuja.

34

3 Half-Life Valven räiskintäpeli mullisti aikoinaan koko lajityyppiä, mutta ei aseillaan. Ihmeellistä pelissä oli se, kuinka paljon tietoa pelimaailmasta ja sen tapahtumista peli välittää pelaajalleen ilman selostajaa, vieriviä tekstimassoja tai välianimaatioita. Peli kulkee aluksi kirjaimellisesti raiteilla, kun legendaksi noussut Gordon Freeman ajelee uuteen työpaikkaansa eli Black Mesan laboratorioon yksiraiteisella junalla. Ennen kuin itse räiskintäosuus alkaa, pelaaja ehtii kokea huumoria, kauhua ja outoja näkyjä sekä aiheuttaa vahingossa maailmanlopun invaasion – ja kaikki tämä ennen lounasta.

5 BioShock Miten kertoa toimintapeliä odottavalle pelaajalle luontevasti viidessä minuutissa, että tämä on joutunut 1960-luvulle painajaismaiseen vedenalaiseen kaupunkiin, jonka pohjana on yksilön oikeudet äärimmäisyyksiin vievä poliittinen aate? Asiaa kannattaa kysyä BioShockin tekijöiltä, jotka ujuttavat samaan viiteen minuuttiin liekehtivän katastrofin, jättiläismustekalan, synkänkauniita maisemia, upeaa musiikkia, yhden videopelien hienoimmista vihollisista sekä läjän loistavia repliikkejä.

5

4

3

2

1 35

Top 5

NELJÄNNEN SEINÄN RIKKOMISET

Juonet

1

2

Nro 99 // 2010

Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty

Eternal Darkness: Sanity’s Requiem

Metal Gear -sarjalla on pitkät juuret neljän seinän rikkomisessa. Siitä tunnetuin lienee Psycho Mantiksen kyky lukea muistikorttia ja liikuttaa ohjainta lattialla. MGS2 sen sijaan vei idean pidemmälle sekoittamalla pelaajien ja Raidenin pasmat kertaheitolla. Juonen ottaessa jo muutoinkin eriskummallisia käänteitä pelaajia hämmennetään entisestään kehotuksilla sulkea pelikonsoli ja pukkaamalla ruutuun Game Over -tekstiä kesken kiivaan toiminnan.

Seinän rikkomisella korostetaan onnistuneesti myös tarinaa, jossa Raidenia yritetään ohjailla ja manipuloida verhojen takaa.

Eternal Darkness ei pyri sekoittamaan ainoastaan pelihahmojen pääkoppaa, vaan se yrittää päästä myös pelaajan ihon alle. Pelin tavaramerkkimäisen hulluusefektin käynnistyessä neljäs seinä rikotaan pelottavimmalla mahdollisella tavalla: neljännen seinän rikkovilla hallusinaatioilla. Näihin lukeutuu veren valuminen seinistä, maalausten seuraavat silmät, pelihahmon irtoilevat raajat – ja ennen kaikkea television ja GameCuben simuloidut virheilmoitukset, jotka saavat pelaajat luulemaan, että pelissä on vikaa.

3

4

Neljännellä seinällä tarkoitetaan näyttämön ja katsojan välissä olevaa kuvitteellista ja näkymätöntä seinää, jonka takaa tarinaa ja hahmoja seurataan kuin ne olisivat todellisia tapahtumia. Seinän rikkoutuminen tarkoittaa kyseisen illuusion tuhoamista, yleensä kohdistamalla hahmojen tai tapahtumien huomion kohti katsojia. Termiä käytetään näyttämötaiteen lisäksi muun fiktion yhteydessä, myös videopeleissä. Listasimme niistä viisi toimituksen mieleen painunutta tapausta.

5

No More Heroes

The Secret of Monkey Island

Max Payne

No More Heroes on peli, jonka värikäs dialogi suorastaan ydinpommittaa neljättä seinää. Irvailun kohteeksi joutuvat niin pelin omat juonenkäänteet kuin peliala ylipäätänsäkin, vieläpä suorastaan hervottomin tuloksin.

Tapauksista mieleenpainuvin on pelin loppumetreillä kohdattavan hahmon karu elämäntarina, jota hahmot eivät tohdi kertoa. Sehän nostaisi pelin ikärajaa ja siirtäisi pelin julkaisua! Eihän tämä mikään No More Heroes Forever ole! Lopulta ratkaisu löydetään pikakelaamalla kohtauksen ohi.

Komediaklassikko Monkey Island turvautuu neljännen seinän rikkomiseen huumorin keinona. Muun muassa alkuperäisen pelin kuolemattomassa lopetuksessa sankari Guybrush Threepwood tuumii, ettei videopelistä tulisi maksaa 20 dollaria enempää. Samankaltainen meno jatkuu myös jatko-osassa, jossa Guybrush voi soittaa LucasArtsin vinkkipuhelimeen kysyäkseen ratkaisua Dinky-saaren sokkelopulmaan.

Max Paynen painajaiskohtaukset ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet, mutta niiden uumenista löytyy myös neljännen seinän pirstalointia. Valkyrie-aineen huuruissa Max törmää kirjeeseen, jossa miehen kerrotaan seikkailevan sarjakuvassa ja tietokonepelissä, mikä Maxin mielestä oli synkintä kuviteltavissa olevaa pilaa. Kukapa tahtoisi kuulla kovan elämänsä olevan julman jumalolennon aivojen tuotosta?

36

KUNNIAMAININTA Spec Ops: The Line Latausruuduissa jaellaan usein vinkkejä pelissä pärjäämiseen, mutta kylmäävä räiskintäpeli Spec Ops: The Line lähtee aivan muille raiteille. Pelaajaa puhutellaan suoraan ja armotta: ”Aseettomien tappaminen on moraalitonta, mutta miksipä sinä siitä välittäisit?”

3 1 2

4

5 37

Top 5

PELIKLISEET 1

2

Juonet Nro 107 // 2011

Tavaralaatikot

Räjähtävät tynnyrit

Aikojen alusta asti ja lähes lajityypistä riippumatta pelinkehittäjille on ollut todellinen haaste jakaa pelaajille tarvittavia esineitä ja tarvikkeita järkeenkäyvällä tavalla. Etenemiseen tarvitaan enemmän kuin kourallinen dollareita, lippaallinen panoksia tai varustevyöllinen heittotikareita. Seurauksena omalaatuiset peikot kätkevät tärkeitä taikasormuksiaan tynnyreihin ja rikollisia pelkäävät kansalaiset ovat keksineet timanteilleen murtovarman piilopaikan ruohikosta tai saviruukuista. Tavaralaatikot lukuisine pienine variaatioineen ovat pelien universaaleja löytötavaratoimistoja, joista pelaaja kuin pelaaja varmasti löytää etsimänsä myös jatkossa.

Tunnet olosi itsevarmaksi ja rymistelet sisään tulenarkaan tilanteeseen. Eteenpäin syöksyvien vihollisten määrä kuitenkin salpaa hengityksesi ja jäät pahasti alakynteen.

Sotilaat, alamaailman gangsterit tai mitkä lie vastassa olevat avaruuden hirviöt vakiinnuttavat suoja-asemiaan ja vahvistavat yliotettaan.

Ulospääsytietä ei ole... joten silmä käteen ja ympäristöä tutkimaan räjähtävien tynnyreiden varalta. Ne kun tapaavat jököttää sopivan strategisesti vastapuolen rivien lähietäisyydellä.

Pam, sanoo ase, ja kovimmatkin kovanaamat lentävät tynnyrin paineaallon mukana taivaan tuuliin. Ja olo on kuin joka ikisen toimintapläjäyksen pääsankarilla, vaikka räjähdys ei edes riko mitään, ellei sen ole tarkoitus rikkoa.

4 Hajallaan olevat muistiinpanot Pelimaailmojen asukit ovat omalaatuista sakkia. Kuvitelkaapa hetken verran, että kaupunkia tai vaikkapa koko maailmaa uhkaa katastrofi. Jatketaan ajatusleikkiä vielä sen verran pidemmälle, että olet vaikkapa katastrofin syystä kaiken tietävä tiedemies. Joten miksi ihmeessä ripottelet elintärkeät tiedonpalaset kymmeniin eri sanelimiin ja/tai muistiinpanoihin, jotka nakkaat lopulta sattumanvaraisesti pitkin poikin lähiseudun pöytälaatikoita, roskakoreja ja viemärinaukkoja? Eikö olisi läheistesi – tai tilanteesta riippuen koko ihmiskunnan – kannalta järkevämpää tallentaa kaikki elintärkeät faktat yhteen tai useampaan helposti löydettävään paikkaan? Sanonpahan vain.

Niinhän se on, että tuttu on aina turvallista. Ennen kaikkea pelikansa tietää, miten samaa kaavaa noudattavat pelimekaniikat toimivat, mikä johtaa automaattisesti standardeihin ja jopa kliseisiin. Päätimme kirjata ylös joukon erinäisiä kliseitä ja suorastaan yllätyimme, kuinka paljon niitä lopulta saatiinkaan kasaan. Karsimme hyviä vaihtoehtoja lähes tusinan verran ja muovasimme viidestä ikonisimmasta kliseestä tämän listan.

38

3 Itsestään latautuvat energiat Happi lopussa? Ruutu niin täynnä verisiä roiskeita, ettei eteenpäin näe? Ei hätää. Siirry rauhallisesti pois tulilinjalta, ota mukava asento ja kaikki on jälleen hyvin! Kuten toimintapelisankareiden ikioma sudenpentujen käsikirja kertoo, hetken lepo palauttaa yleiskunnon normaaliksi, olipa pelihahmona tavallinen rintamasotilas tai superkommando viimeistä huutoa olevassa überhaarniskassa.

Aikakautena, jolloin lääkintäpakkaukset ovat kliseenäkin niin klisee, itsestään latautuvista energioista on tullut viimeisintä huutoa oleva ja useisiin lajityyppeihin levinnyt normi.

5 Strategiset esteet Pelinkehittäjät taistelivat pitkään alustojen rajoituksia vastaan, mikä näkyi usein pelialueiden koossa ja luonteessa. Ennen vanhaan näkymättömät seinät olivat rehellisesti näkymättömiä seiniä, mutta nykytekniikan mahdollistaessa jättimäiset pelialueet maailmat on rajattava esteettisemmin. Etenkin suoraviivaisemmissa peleissä on aina juuri sopivasti parkkeerattu rekka, autoja, tiesulku tai vuoristo, joka estää etenemästä kentän ulkopuolelle. Näitäkin katalampia ovat polvenkorkuiset esteet kukkapenkeistä laatikkopinoihin, joiden yli on mahdotonta päästä. Näitähän on nähty jopa peleissä, joissa hahmo muutoin hyppii vaikka pilvenpiirtäjästä toiseen...

4

1

5

3

39

2

Top 5 Juonet

PAHAN MIELEN PELIT 1 Papers, Please (2013)

Nro 150 // 2015

Tämän indiehitin pohjaton ankeus juontuu pelin likaisenharmaasta arjen kuvauksesta.

Keskiössä on hyvin maanantaihenkinen selviytymiskamppailu. Haluatko tehdä työsi hyvin, ruokkia perheesi ja olla empaattinen muita ihmisiä kohtaan? Huonompi homma. Jos teet työt kunnolla ja suoraselkäisesti, et ansaitse tarpeeksi ja perheesi kuolee. Jos otat vastaan lahjuksia ja päästät maahantulijoita läpi hieman heppoisemmillakin asiakirjoilla, naapurit tulevat epäluuloisiksi kasvaneesta varallisuudestasi ja ilmiantavat sinut viranomaisille. Ja perheesi kuolee.

3

2 I Have No Mouth, and I Must Scream (1995) Supertietokone on pyyhkinyt ihmiskunnan lähes olemattomiin ja pitää viittä selviytyjää keinotekoisesti hengissä voidakseen kiduttaa näitä. Harlan Ellisonin novelliin perustuva kliksutteluseikkailu panee pelaajan käymään läpi viiden selviytyjän synkimmät hetket saadakseen mahdollisuuden tuhota supertietokoneen. Erilaisia loppuja on kourallinen, eikä yhtäkään niistä voi edes hyvällä tahdolla sanoa onnelliseksi. Tarinan lopussa pelaajallakin on tarve huutaa.

4

Historia on väärällään synkkiä pelejä, jotka ovat täynnä räkäisiä maailmoja, kuolemaa ja muuten vain surkeita ihmiskohtaloita. Harva kuitenkaan pakottaa pelaajan rypemään yhtä syvällä kurjuudessa kuin tälle listalle päätyneet nimikkeet.

Pyrimme koostamaan mahdollisimman monipuolisen listan jokaiselle jotain -periaatteella: tarinavetoiset seikkailupelit eivät suinkaan ole ainoa synkistelymyönteinen tyylilaji, vaan tällä aukeamalla päästään kärsimään myös rynkky kainalossa.

5

Oregon Trail (1971)

The Walking Dead (2012)

Spec Ops: The Line (2012)

Opetuskäyttöön tehty Oregon Trail on kurjailupelien pioneeri. Se kuvaa uudisasuttajien reilun 3 000 kilometrin taivalta Yhdysvaltain Missourin osavaltiosta länsirannikolle. Peli tehtiin tukemaan amerikkalaislasten koulunkäyntiä, mutta se tuli sittemmin tunnetuksi moninaisista tavoistaan niittää pelaajan ohjailemia matkalaisia. Matkan varrella viikatemiestä työllistivät niin hukkumiset kuin uupumuskin. Historian sijaan Oregon Trail takoikin parhaiten kalloon sen, että lopulta kaikki kuolevat. Yleensä punatautiin.

Jos pelin alussa taposta tuomittu mies istuu poliisiautossa keskellä zombiapokalypsia, siltä tuskin kannattaa odottaa mitään ylettömän iloluontoista. The Walking Dead ammentaa kurjuutensa suoraan päätöksistä, jotka kipataan pelaajan harteille. Kumman kahdesta ahdingossa olevasta pelastaa, kun hylätyn kohtalona on varma kuolema? Kenellä selviytyjistä on oikeus saada ruokaa ja kenen on jäätävä ilman? Pelin epäreilua lopputulemaa eivät oikaise kuitenkaan edes moraalisesti oikeilta tuntuvat päätökset.

Perusräiskintänä alkava Spec Ops: The Line on listan outolintu, sillä sen koukku on pelin edetessä tyystin lapasesta lähtevässä ankeudessa. Peli pyrkii kyseenalaistamaan räiskintäpelit tekemällä pelaajan olon tarkoituksella mahdollisimman kurjaksi. Epämukavuus alkaa hiipiä päälle viimeistään siinä vaiheessa, kun lopetusliikkeet ovat muuttuneet siisteistä kertalaakeista hysteeriseksi aseen perällä hakkaamiseksi ja pelaaja joutuu vakuuttelemaan itselleen, että on kaikesta huolimatta yhä hyvä ihminen.

40

3

2

4

1

5

41

Top 5

SUURET RAKKAUSTARINAT 1

2

Juonet Nro 175 // 2017

Nathan Drake ja Elena Fisher (Uncharted)

Garrus ja Shepard (Mass Effect)

Hilpeä haudanryöstäjä ja vääryyksiä paljastava journalisti ovat yhdistelmä, joka olisi voinut kaatua missä tahansa Uncharted-seikkailussa. Viimeisessä pelissään kaksikko perustaa kuitenkin oikean perheen. Peli näyttää jopa heidän hiljaista ja toimivaa arkielämäänsä kaukana pyssyistä ja tappavista raunioista.

Avain on siinä, että Naughty Dog välttää pahimman ansan, eikä se tee Elenasta kliseistä pirttihirmua, joka nalkuttaisi seikkailua halajavalle Drakelle. Lopulta molemmat ovat valmiita tekemään kompromisseja, uskomaan toisiinsa, ottamaan huomioon toistensa unelmat ja kasvamaan yhdessä ihmisinä. Tällaisesta onnelasta nauttii hyvin harva pelihahmo.

Tähän kohtaan moni odotti Talia tai Liaraa, mutta minkäs teet. Kuka on Shepardin luotettavin apuri? Kuka on sekä poliisi, nörtti että avaruuden Batman? Kuka taistelee rinnallasi läpi jokaisen kolmen pelin? Kuka rakastaa yhteistä kaljoittelua ja avaruustykkien kalibroimista? Hunajaääninen avaruusolio näyttää grillissä kypsäksi kärvennetyltä liskolta, joten tämä rakkaus menee todellakin pintaa syvemmälle.

Biologian suhteen voi tulla sovitusvaikeuksia, mutta kuten kaikki tiedämme, ihmisillä on notkeutta ja turiaaneilla ulottuvuutta. Vaikka Garrus rakastuu vain nais-Shepardiin, miessankarit saavat lohduttautua nauttimalla Garruksen kanssa pelien parhaasta bromanssista.

Rakkaus on monessa pelissä seikkailun syy, mutta mitkä ovat pelien oikeasti hyviä romansseja? Puhumme nyt rakkaudesta, jossa kaksi osapuolta nauttii toistensa seurasta ja saa siitä irti jotain hyvää. Emme tarkoita tarinoita, joissa rakkaus on vain henkisten haavojen lähde, palkinto pelaamisesta tai syy veriseen kostoretkeen. Siksi listalla eivät ole esimerkiksi The Darknessin Jackie ja Jenny tai Marion loputon Peach-pelastusretki. Seuraavissa romansseissa on hyvät ja huonot hetkensä, mutta ne ovat lopulta vaikeuksien arvoisia.

5 3 Sam ja Lonnie (Gone Home) Indiepelien kohuromanssi koetaan eri tavalla kuin muissa peleissä. Suurta rakkautta ei koe pelattava hahmo, lapsuudenkotiinsa palaava Kaitlin Greenbriar, vaan tämän pikkusisko Sam. Pelaajan on itse tulkittava tarinan käänteet kodista löytyvistä esineistä. Gone Homen rakkaustarinasta on kohkattu, koska sen pääosassa on kaksi tyttöä. Pelin charmi on kuitenkin oikeasti teiniromanssin uskottavuudessa. Siihen kuuluu Samin ulkopuolisuuden tunnetta, kasvukipuja, sydänsurua, noloa tuijottelua, Nintendo-pelejä, mixtape-kasetteja, kouluvihkoihin piirtelyä, konserteissa käymistä ja aitoa ihastuksen tuntua.

4 Yennefer ja Geralt (The Witcher III) Hirviönmetsästäjä Geralt on ensimmäisessä pelissään kuin leppymätön naistenmies, joka kellistää heiloja joka pitäjässä. Kolmannessa pelissä hänellä tuntuu kuitenkin olevan maagi Yenneferin kanssa jonkinlainen mystinen yhteys, jota kuvataan kohtalon määräämäksi rakkaudeksi. Pelintekijöillä ovat tässä puolellaan alkuperäiset Witcher-kirjat, joiden sivuilta napattu Yennefer on täydellinen pari noiturille.

Molemmat ovat voimakastahtoisia, pelottomia ja vaarallisia ihmisiä, jotka tekevät virheitä mutta palaavat aina toistensa luokse. Tämä pariskunta on pelien paras näkemys klassisesta romanssista, jota ei pysäytä mikään – paitsi pelissä väärää naista vokotteleva pelaaja.

42

Johnny ja River (To The Moon) Indiekulttiklassikon rakkaustarina ei todellakaan avaudu helposti. Pelaaja on töissä oudossa yhtiössä, joka luo valemuistoja kuolemaa tekeville ihmisille. Yksi heistä on Johnny Wyles, joka haluaa viime hetkinään luulla olleensa Kuussa käynyt astronautti. Aivotohtorina on käytävä läpi kaikki hänen elämänsä avainhetket. Silloin avautuu Johnnyn suhde jo aiemmin kuolleeseen River-vaimoon. Pointti ei ole kuumatkassa vaan siinä, että Johnny tuntee syyllisyyttä vaikean avioliittonsa takia.

Pariskunnalla oli riippakivinä muun muassa Johnnyn lapsuuden traumoja ja Riverin vaikeudet viestiä Aspergerin syndrooman takia.

Pelattavuudeltaan olematon To The Moon on unohtumaton juuri siksi, kuinka hienosti se kuvaa tuskaista mutta silti vuosikymmenet kestävää suhdetta.

3

4

2

1

43

5

Top 5

SUOMI MAINITTU! TORILLA TAVATAAN!

Juonet

1

2

3

Nro 125 // 2013

Tom Clancy’s EndWar

WipEout Pulse

Tekken Tag Tournament 2

Rovaniemi on tärkeässä asemassa EndWarissa vuonna 2020 riehuvassa kolmannessa maailmansodassa. Suomi on pelissä osa Euroopan liittovaltiota, joka on yksi sodan osapuolista. Rovaniemi esiintyy pelissä omana kenttänään, sillä pelissä siellä sijaitsee Euroopan liittovaltion ohjuspuolustukselle tärkeä laitos, joka tietenkin joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Paikka itsessään näyttää pelissä varsin uskottavalta lumisine kuusimetsineen, joita halkovat pitkät tiet. Mitään rakennuksia siellä ei itse sotilaslaitoksen lisäksi olekaan, sillä se on arvatenkin rakennettu keskelle ei mitään. Realistista siis tämäkin.

Suomi on tuon tuostakin esillä kilpa-autoilupiireissä, eikä futuristinen antigravitaatiokilpa ole poikkeus. PSP:n ja PS2:n WipEout Pulsen pahamaineinen Outpost 7 -loppurata sijoittuu nimittäin Suomen pohjoisille perukoille. Maailman nopeimman kansan silmissä lienee vain osuvaa, että neulansilmämutkia ja kapeita laidattomia siltoja sisältävä lumirata on sarjan vaikeimpia. Outpost 7 ei jää pelin ainoaksi Suomi-kytkökseksi, sillä kisoihin voi ottaa osaa Suomessa majaansa pitävällä EG-X-tallilla, joka nähtiin myöhemmin PS3:n WipEout HD:ssä. Talli syntyi, kun PSP:n WipEout Fusionin kaksi suurtallia, kiinalainen EG-R ja suomalainen Xion, yhdistyivät.

Suomalaiset valahtivat valkoiseksi kateudesta, kun Tekken 6 toi maineikkaaseen mätkintäsarjaan piikkitukkaisen ruotsalaistaistelijan, Lars Alexandersonin. Jonkinasteista hyvitystä saatiin Tekken Tag Tournament 2:ssa, jonka Arctic Dream -kenttä sijoittuu Suomen Korvatunturille. Sen taustalla on monia hauskoja yksityiskohtia, kuten revontulia ja taistelijoita kannustavia saamelaisia. Itse joulupukin paja kirkkaine valoineen ja lukuisine joulupukkeineen muistuttaa kuitenkin enemmän amerikkalaista visiota.

4 Syphon Filter: Dark Mirror Hieman erilaista Suomi-kuvaa tarjoilee PSP:lle ja myöhemmin PS2:lle kääntynyt agenttiseikkailu Syphon Filter: Dark Mirror.

Gabe Loganin pitkä ja hiiviskelypainotteinen tie huipentuu Helsingin laitamille Aeroscience Integrated Technologyn päämajaan, joka on kulissi puolisotilaallisen Red Section -joukon huipputekniselle tukikohdalle. Sieltä – kuten jokaisen suomalaisen IT-miljonäärin ja teknologiagurun työpaikalta – löytyy aseistettuja vartijoita, sähköistettyjä huoneita, tappavaa hermokaasua ja oma yksityinen luotijuna.

Suurissa kansainvälisissä elokuvissa ja televisiosarjoissa Suomi on vilahtanut useaankin otteeseen, mutta entäpä videopeleissä? Näitäkin tapauksia löytyy, mutta digitaaliset versiot rakkaasta kotimaastamme ovat silti roimasti harvinaisempi näky. Minkälaista Suomi-kuvaa videopelit ovatkaan siis esitelleet? Valitsimme viisi suosikkiamme.

44

5 Resident Evil: Revelations Mikäpä olisi pelottavampaa kuin zombit ja tappajamutantit? No tietenkin zombit ja tappajamutantit Suomen ikiroudassa! 3DS:lle vuonna 2012 julkaistussa Resident Evil: Revelationsissa sarjan muskelikasa Chris Redfield jäljittää tiimeineen terroristiorganisaatio Il Ventroa Suomen epäilyttävän jylhässä vuoristossa ja sen jäätävissä onkaloissa. Totta puhuaksemme peli ei varsinaisesti paljasta pohjoisen vuoriston tarkkaa sijaintia, mutta terroristien lentotukikohdan nimi ”Valkoinen Mökki Airport” riittää meille paremmin kuin hyvin todisteeksi suomalaismutanteista.

2

3

4

5 1

45

Top 5

KARMIVAT NINTENDOFANITEORIAT

Juonet

1

2

3

Nro 142 // 2014

Luigi on kuollut

Kanton suuri sota

Mafiakeisari Tom Nook

Luigi’s Mansion -pelissä Luigi voittaa epäilyttävän kuuloisessa arvonnassa kartanon, jossa kummittelee odotettua rankemmalla kädellä. Velipoika Mario häviää talon syövereihin, ja Luigi lähtee tämän perässä haamujahtiin. Sähkökatkoksen aikana salama valaisee talon ullakon, ja seinälle piirtyy hetkeksi hirttäytyneen Luigin varjo. Mitä jos rakkaan veljen katoaminen ja rauhattomien sielujen ulina kävi miekkosen mielenterveyden päälle ja pelin onnellinen loppu on vain maan päällä vaeltavan kummituksen houretta?

Ensimmäisten Pokémon-pelien päähenkilö kohtaa matkallaan sotaveteraanin, joka kertoo sähköpokémonin pelastaneen hänen henkensä taistelun tuoksinassa. Sotaa ei mainita enää uudelleen koko pelisarjassa, mutta koko Kanton aluetta tuntuu vaivaavan mieskato, ja orvot tai isovanhempiensa hoivaamat lapsukaiset juoksentelevat yksinään hirviöiden perässä. Jälleenrakentaminenkin on vielä hieman kesken, sillä joka kaupungissa on sairaala ja supermarketti, mutta myöhemmissä peleissä nähtävä ilo ja elinvoima loistavat poissaolollaan.

Animal Crossingin alussa pelaajan ottaa vastaan ystävällinen pesukarhu Tom Nook, joka tarjoaa kulkijalle majapaikan ja hyviä neuvoja. Käy kuitenkin ilmi, että Nook aikoo pitää ummikon rautaisessa otteessaan lyömällä pöytään kymmenientuhansien velat talosta. Ei ole epäilystäkään, etteivätkö muutkin kylän asukkaat olisi hänelle samankaltaisessa ”kiitollisuudenvelassa”. Mahdollisuus ostaa ja myydä sieltä sun täältä löydettyjä rojuja Nookin kaupassa haiskahtaa myös ikävästi mustan pörssin bisnekseltä.

4 Mario on koomassa Mario on uransa aikana ehtinyt pelastaa prinsessa Peachin Bowserilta useamman kerran. Miksi arvon prinsessa lankeaa aina samaan juoneen, ja miksei Mario saa päihitettyä Bowseria koskaan lopullisesti? Erään teorian mukaan Mario vaipuu koomaan ensimmäisessä pelissä koettujen kolhujen seurauksena ja joutuu elämään rakastettunsa menettämisen tuskan uudelleen ja uudelleen. Hänen sienihöyryiset koomakuvitelmansa ovat loputon kuoleman ja jälleensyntymisen noidankehä, jolle ei näy loppua.

Internet on pullollaan höyrypäisiä salaliittoteorioita kaikesta maan ja taivaan väliltä, eivätkä videopelitkään ole niiltä välttyneet. Edes Nintendon sokerikuorrutetut tekeleet eivät säästy mitä pienimpiin yksityiskohtiin tarttuvilta verkkofilosofeilta – mitä söpömpi peli, sitä hyytävämpiä tarinoita sen ympärille keksitään. Tässä eniten kylmiä väreitä aiheuttaneet faniteoriat.

46

5 Ydinlaskeuma-pikminit Pikmin-sarjan eliöstö on kaukana maapallolla oikeasti tavatuista otuksista, mutta pikminien asuttama ympäristö tuntuu kuitenkin kovin tutulta. Pikmin 2 -pelissä aluskasvuston seasta löytyy jopa paristoja ja pullonkorkkeja, mutta ihmisiä ei näy mailla halmeilla. Joidenkin fanien mukaan kaikki pelissä nähty kielii valtavan ydinsodan jälkeisestä maailmasta: ihmiskunta on kuollut sukupuuttoon, säteilymutantteja löytyy joka kulman takaa ja kapteeni Olimarin aluksen geigermittari mölisee kuin viimeistä päivää. Luonto on ottanut omansa takaisin.

5

2

4

1

47

3

Top 5 Juonet

GAME OVERIT Metal Gear Solid

Super Metroid

Näky ja äänimaailma on suorastaan ikoninen. Solid Snake korisee viimeisen tuskanhuutonsa David Hayterin karhealla äänellä, ruutu himmenee ja tilalle tulee Game Over -teksti. Taustalla joku Snaken taustatiimin jäsenistä, kuten eversti Roy Cambell, tohtori Naomi Hunter tai Mei Ling, huutaa sydäntäriipaisevan epätoivoisesti sankarinsa nimeä, joka ei koskaan vastaa kutsuun: ”Snake? Snake?! Snaaaaaaaaaaaaake!”

Super Metroidin varsinainen Game Over -ruutu on aivan peruskauraa, mutta merkittävämpää on se, mitä tapahtuu ennen sitä.

Palkkionmetsästäjä Samus Aranin voimahaarniskan voimien huvettua sotisopa suorastaan räjähtää neitokaisen ympäriltä. Muutaman ohikiitävän sekunnin ajan pelaajat voivat nähdä pikselikaunottaren bikineissä, ennen kuin ruutu kirkastuu täysin valkoiseksi. Montakohan kertaa Metroid-fanit kuolivat tahallaan nähdäkseen tämän enkelimäisen näyn?

Pelin ennenaikainen päättyminen tarkoittaa yleensä pelisankarin kuolemista, mikä on sinänsä varsin loogista. Kuolema on luonnollinen osa elämää, ja mikäpä olisikaan lopullisempi tapa ilmoittaa pelaajalle häviöstä tai epäonnistumisesta kuin lyyhistyvä sankari ja ikoninen Game Over -ruutu? Vuosien varrella on nähty lukuisia erinomaisia Game Over -tapauksia, joten viiden parhaan joukkoon riittäisi runsaasti tunkua. Tässä kuitenkin viisi toimituksen suosikkia.

3

4

5

1

2

Nro 123 // 2012

Batman: Arkham Asylum

Resident Evil

Zelda II: The Adventure of Link

Harvassa pelissä on panostettu niin paljon Game Over -ruutuun kuin Batman: Arkham Asylumissa ja sen jatko-osassa Arkham Cityssä. Riippuen siitä, minkä konnan tai kätyrin käsissä pelaajan ohjaama Lepakkomies kokee loppunsa, ilmestyy kyseinen hahmo ruudulle ilkkumaan pelaajalle/Lepakkomiehelle.

Koska pelin vahvuus on juuri siinä, kuinka se saa pelaajan tuntemaan Lepakkomiehen viitan harteillaan, säilyttää kyseinen kikka pelin uskottavuuden erinomaisesti.

Kun kyse on selviytymiskauhupelien pioneerista, on kuolemankin oltava erittäin rujo.

Resident Evil -sarjan lukuisia sankareita on nähty muun muassa zombien syötävänä ja moottorisahalla paloiteltavana, mutta graafisesta näystä huolimatta purskahtaa esiin aina verellä kirjoitettu hyytävä teksti ”You died”.

Aivan kuin edeltävä traumaattinen näky ei olisi ilmaissut asiaa jo tarpeeksi selkeästi!

Zelda II on monella tavalla sarjan outolintu, eikä sen Game Over -ruutu ole poikkeus. Vaikeustason takia kuoleman konsepti tulee pelaajille hyvin tutuksi, minkä takia näky on varmasti palanut monien fanien verkkokalvoille.

Linkin kuoltua ruudulle pärähtää kirkkaanpunainen ruutu, jossa arkkikonna Ganonin musta siluetti tervehtii epäonnistunutta pelaajaa sikamaisen omahyväisellä naurullaan, joka jää ikuisesti kaikumaan mielen syövereihin.

48

2

4

3

1 5

KUNNIAMAININTA Theme Park Alkuperäisen Theme Park -huvipuistosimulaattorin loppu laittaa pisteen huvittelulle karmivalla tavalla. Jos tivolin tilikirjat lipsuvat punaisen puolelle, pelaaja joutuu katselemaan, kun puiston johtaja syöksyy tyhjyyteen työhuoneensa avoimesta ikkunasta. Hirveää!

49

Hahmot Synkät ajat, jolloin jokaisen pelin päähenkilö oli siilitukkainen solttumies, ovat jääneet kauas taakse. Pelihahmojen rivistöön mahtuu nykyään kaikenkarvaisia yksilöitä, joita on ollut varsin mukavaa järjestellä omiksi alajaostoikseen Top 5 -palstalla. Tässä osiossa esittelemme niistä muutamia.

50

51

Top 5

KOVIMMAT ÄIJÄT

Hahmot

1

2

3

Nro 86 // 2009

Kratos (God of War)

Cole Train (Gears of War)

Duke Nukem (Duke Nukem)

Kratosta sanotaan pelimaailman kovimmaksi äijäksi, mutta tosiasiassa sodanjumala on koko maailman kovin uros. Siinä jää jonet ja hynyset ruikuttamaan rannalle, kun Kratos repii jättiläisiltä silmät päästä. Kratoksen äijyys ei rajoitu pelkkään tiukkaan ilmeeseen ja rintalihaksiin, vaan miehen raivo on täysin omaa luokkaansa. Kratos on myös kova naistenkaataja. Tappamisen ja kiduttamisen välissä ehtii aina pulikoida porealtaassa kahden kurvikkaan naisen kanssa.

Gears of War pursuaa kovia äijiä. Marcus, Dom ja kumppanit ovat kaikki tehty teräksestä, mutta yksi Delta-ryhmäläisistä on kuitenkin ylitse muiden. Cole Train, kovasuinen tummaihoinen Locust-tappaja, heittelee hulvatonta läppää ja pistää samaan aikaan heinäsirkkojen armeijat kuuden sylen syvyyteen.

Miehen hauis on samaa luokkaa kuin normaalin miehen rinnanympärys, mikä kertonee jo omaa kieltään entisestä trashball-tähdestä.

Who loves ya, baby?

Duke Nukem teki lähtemättömän vaikutuksen viimeistään Duke Nukem 3D ‑pelissä pelaajien löytäessä vessan, jossa olevaan peiliin katsoessaan Duke tokaisee ”Damn, I’m looking good”. Paljon muuta merkillepantavaa ei 1980-luvun toimintaleffojen sovinistisankarien mukaan suunnitellussa Dukessa sitten olekaan.

4 Bill Rizer (Contra) Contran Bill Rizer ei välttämättä ole tuttu nimi suurelle yleisölle, mutta mies kuuluu kevyesti kovimpien peliäijien joukkoon. Avaruusnilviäisten tuhoaminen on hyvällä pohjalla, kun koko hahmo on perustettu Arnold Schwarzeneggerin habitukselle. Contra: Shattered Soldierin taustatarinan mukaan edellisten pelien sankarilla on kuitenkin pitänyt kiirettä, ja häntä pidetäänkin vastuussa maapallon väestön 80-prosenttisesta tuhoamisesta. Vain todella kovat kaverit saavat sen jälkeen vielä toisen mahdollisuuden.

Kovia jätkiä on monenlaisia.

Kun videopeleistä puhutaan, niihin pätee kuitenkin se kaikkein perinteisin. Pelikovis on lihaksikas ja väkivaltainen tyyppi, joka tuhoaa tieltään esteet luonnonkatastrofin tavoin. Hän ei hempeile tai ilmaise itseään sanoilla vaan joko murisee, naureskelee tai tyytyy hiljaisiin mulkaisuihin.

Kukaan täysijärkinen ei haluaisi joutua hänen kanssaan samaan huoneeseen. Mutta ken on heistä kaikkein kovin?

52

5 Solid Snake (Metal Gear) Solid Snake on tällä pelikoviksien listalla outo lintu. Yhteistä muiden kovisten kanssa hänellä on lähinnä tunnevammaisuus: sotilas ei osaa ilmaista itseään kuin väkivallalla. Snake ei ole kuitenkaan syönyt lääkekaappia tyhjäksi hormoneista, ja tappaminen tuottaa hänelle välillä omantunnontuskia. Snaken kollegat seikkailevat vain nuorella iällään, mutta vanha Käärme porskuttaa viikset heiluen ja nivelet paukkuen vielä eläkekunnossakin. Snake uskaltaa myös myöntää kuolevaisuutensa ja välttää turhat taistelut. Todellisen äijäpalkinnon Snake ansaitseekin päättäväisyydestään: hän ei ole taianomainen haavoittumaton Rambo, vaan sankari, joka pelastaa äijäenergiallaan maailman vielä kuoleman partaalla riippuessaankin.

1

2

3 5

4

53

Top 5 Hahmot

PELIEN VAHVAT NAISHAHMOT 1

2

Nro 91 // 2010

April Ryan (Dreamfall)

Jade (Beyond Good & Evil)

Monipuolisuudellaan voittoon noussut April aloitti peliuransa pc-seikkailu The Longest Journeyssa, jossa hänet nähtiin huikean aidontuntuisesti kirjoitettuna opiskelijatyttönä.

Pitkän tauon jälkeen pelisarja siirtyi konsoleille epätasaisena Dreamfall-seikkailuna, jossa April kasvaa luonnollisesti ja uskottavasti fantasiasankariksi ja vapaustaistelijaksi. Tunnustusta pitää antaa norjalaiselle käsikirjoittajalle Ragnar Tørnquistille, sillä Dreamfallissa nähtiin myös toinen uskottava naispuolinen pelisankari, Zoe Castillo.

Ei ole ihme, että tämän kulttipelin sankaritar on pelilehdistön suosiossa. Michel Ancelin luomassa hahmossa ruumiillistuu monissa elokuvissa ja kirjoissa nähty sankaritoimittaja, joka riskeeraa henkensä totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Vaikka Jade taitaa taistelusauvan käytön, hän on myös viisas, ystävällinen ja myötätuntoinen. Jade sekoitti aikoinaan myös pelien ympärillä USA:ssa kiehuvan rasismikeskustelun: kukaan ei näemmä osaa varmasti sanoa, onko hän musta, aasialainen, arabi vai latino.

3

4

Videopelien yleisin sankari on epämääräisesti kolmekymppinen ruskeahiuksinen mies, mutta jopa Pelaajan miesvoittoinen toimitus on havainnut, että peleissä on runsaasti kiehtovia ja itsevarmoja naissankareita. Emme halunneet tälle listalle hahmoja, jotka voisivat olla yhtä hyvin miehiä, jos peliin vaihtaisi grafiikat, mutta emme kelpuuttaneet myöskään Zeldan ja Peachin kaltaisia vankina riutuvia prinsessoja tai itäisten roolipelien nyyhkiviä neitoja. Tällä aukeamalla listatut naiset ovat peliensä kiehtovia keskipisteitä ja täten aivan omassa luokassaan.

5

Shepard (Mass Effect 1, 2 ja 3)

Faith (Mirror’s Edge)

Bayonetta (Bayonetta)

Mass Effectin mainoksia ja kansia koristavat malli Mark Vanderloon kasvot, mutta monelle pelaajalle se aito komentaja Shepard on nainen. Avaruuden pelastaminen on roolipelien tapaan tasa-arvoista puuhaa, sillä sukupuoli vaikuttaa vain pelin romansseihin. Naispuolisen Shepardin nostaa kauas perussankarin yläpuolelle ääninäyttelijä Jennifer Hale, jonka sotilaallinen ääni kuulostaa tarvittaessa kovalta kuin Kirk ja viisaalta kuin Picard. Hale on vahvojen naissankarien luottotulkitsija, sillä onhan hän ollut kymmenissä rooleissaan esimerkiksi Metroid Prime -pelien Samus.

DICEn parkour-pelistä eivät jääneet mieleen henkilöhahmot tai käsikirjoitus, mutta sen sankari Faith on suunniteltu fiksusti. Hahmon kasvonpiirteet olivat sen verran vahvat ja realistiset, että pelaajat toivoivat netissä törröhuulisempaa ja isosilmäisempää naissankaria, ja atleettisella hahmolla oli yllään aidosti juoksemiseen sopiva asu rumia lenkkareita myöten. Mikä parasta, Faith on todellinen harvinaisuus eli tehokas ja silti väkivaltaa välttävä toimintasankari. Ikävää, että ideaa vesitettiin antamalla pelaajan noukkia käyttöönsä pyssyjä.

Goottinoita Bayonetta on listan outolintu, sillä hän edustaa japanilaisten pelien tapaa esittää naissankarit bikinipupuina. Pelin pikkutuhma tyyli on kuitenkin viety kieli poskessa niin äärimmilleen, että Bayonettaa ei voi kutsua pelkäksi silmäniloksi. Pyssyjä rakastava noita on niin itsevarma, väkivaltainen ja vaarallinen, että Gearsin Marcus Fenixkin menisi hänet kohdatessaan hiljaiseksi. Ei ihme, että pelottavaa Bayonettaa on solvattu netin kommenttipalstoilla epämiellyttäväksi ja rumaksi.

54

1

2 4

3 KUNNIAMAININTA Lara Croft (Tomb Raider) Kaikkien toimintamimmien esikuva Lara Croft lienee jätetty pois alkuperäisestä listauksesta kliseiden kiertämiseksi, mutta tuoreimmat Tomb Raiderit ovat tehneet seksipommista moniulotteisen hahmon, joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa tällä aukeamalla.

5 55

Top 5

ZOMBISELVIYTYJÄT

Hahmot

1 Sunflower (Plants vs Zombies: Garden Warfare)

Nro 179 // 2017

Älä anna söpön ja iloisen hymyn huijata, sillä tämä kedon kukkanen on epäkuolleiden pahin painajainen. Plants vs Zombiesin puutarhakasvit ovat tuhonneet satoja tuhansia epäkuolleita, eivätkä niitä sido ihmisten rajoitteet. Kun ammukset ja purkkiruoka loppuvat, Sunflower jatkaa taistelua muuntaen päivänpaisteen tuhovoimaisiksi lasersäteiksi ja parantavaksi hehkuksi. Ja kun ikävä tulee telkkaria ja internetiä, kukkanen viihdyttää meitä heleällä lauluäänellään: ”I’m just a sunflower but see / me power an entire infantry!”

4 Joel (The Last of Us) Ryhmän tiedustelijaksi kelpaa vain Teksasin partajehu. Joel viilettää ruutupaidassaan kuin aave ohi zombien ja bandiittien, eikä hänen kohdallaan puhuta viikkojen tai kuukausien selviytymisestä, sillä Joelilla on vankka 20 vuoden kokemus sienizombien ja murhamiesten väistelystä. Mikä tärkeämpää, hän ei ole muiden listan tyyppien tavoin herkkä puhtosankari. Traumatisoitunut salakuljettaja turvautuu tarvittaessa murhiin ja kidutukseen sekä varastaa selviytyjäryhmän käyttöön vaikka karkit lapsilta.

2

3

Chris Redfield (Resident Evil)

Chuck Greene (Dead Rising 2)

Kaikkein tunnetuimman zombipelisarjan tähti oli supersotilas jo uransa alussa, mutta yhä useammasta katastrofista selviäminen on hionut Chrisin kyvyt yliluonnolliselle tasolle.

Ryhmän tankkina Chris ryntää puukkotappeluun norsun kokoisen mutanttizombin kanssa vain säästääkseen pari luotia. Miehen lihakset kasvoivat epäilyttävän isoiksi osassa viisi, eikä sen takana tainnut olla mitään halpasteroideja: mies siirsi nyrkillä hakkaamalla syrjään itseään monta kertaa isomman siirtolohkareen. Onko zombeilla mahdollisuuksia, kun Chris pieksää tarvittaessa vaikka Marvelin supersankareita?

Ensimmäisen Dead Risingin sotakirjeenvaihtaja Frank West on lähitaistelun mestari, joka kaataa zombeja vaikka pehmonallella.

Hänet syrjäyttää listalta kuitenkin kakkososan motocrosskuski Chuck Greene, jolla on saman tuhovoiman lisäksi McGyverin veroiset askartelutaidot. Saisiko olla pyörätuoli konekivääreillä, radio-ohjattavan helikopterin lennättämä machete, tulipalloja sinkoava tennismaila tai zombeja silpova ruoholeikkurihattu? Ryhmän mekaanikkona Chuck väsää ne vartissa.

Vuonna 2017 edesmenneen George A. Romeron muistoa kunnioittaen listasimme aikanaan maailmankaikkeuden parhaat zombinkaatajat. Isot pyssyt eivät yksin oikeuttaneet listapaikkaan, vaan viiden parhaan joukkoon mahtuivat vain piinkovat veteraanit, jotka ovat olosuhteita uhmaten selvinneet zombivitsauksista ikiomissa peleissään.

56

5 William ”Bill” Overbeck (Left 4 Dead) Kun selviytyjäryhmälle kaivataan johtajaa, ei mistään löydy vanhaa kunnon Billiä parempaa ehdokasta. Ikivanha Vietnam-veteraani on erikoisjoukkojen sotilas, joka johtaa kenet tahansa turvaan apunaan pelkkä AK-47 ja Romero-merkkinen sikari. Polvivaiva hidastaa Billin menoa, mutta sen ei pidä antaa hämätä.

Kun muut pitää saada turvaan, Bill jää yksin pidättelemään zombien laumoja, vaikka se tietäisi varmaa hengenmenoa. Muut saattavat olla nuorempia ja nopeampia, mutta Bill on kaikkein luotettavin kumppani.

4

1

2

3

5

57

Top 5

VARJOJEN HIIVISKELIJÄT

Hahmot

1

2

Nro 114 // 2012

Solid Snake (Metal Gear)

Sam Fisher (Splinter Cell)

Vaikka Solid Snake hiiviskeli valtavirran sydämiin vasta 2000-luvun kynnyksellä, soluttautui bandana-huivinen ketjupolttajamme vihollistukikohtien uumeniin useaan otteeseen ennen Metal Gear Solidia. Jo tuolloin Snake esti tuomionpäiväkone Metal Gearin aikeet modernien hiiviskelylaitteiden ja -taktiikoiden hyödyntämisen lisäksi rakkaaseen pahvilaatikkoonsa piiloutuen. Luonteenlujuudesta kertoo jotakin se, että mies keikkuu vielä vanhoilla päivillään harmaahapsisena Lähi-idän sota-alueilla jälkiä jättämättä.

Metal Gearien suosion saattelemana Ubisoft toi markkinoille hieman realistisemman hiiviskelijän. Third Echelon -jaoston salainen agentti Sam Fisher on kivenkova ammattilainen, joka hoitaa likaisen työn jälkiä jättämättä, ja puuhat ovatkin valonarkoja: Fisherillä on salainen lupa ampua USA:n vihollisiksi katsotut tyypit. Toisin kuin esimerkiksi Snake, joka pyrki pysyttelemään poissa vihollisten näköpiiristä, Sam turvautuu myös varjojen ja pimeyden tuomaan suojaan saalistaessaan raudanlujalla ammattitaidolla. Kukaan ei kuitenkaan ole keksinyt syytä sille, mikseivät viholliset huomaa hänen näkökakkuloittensa kolmea kirkasta valoa...

4 Garrett (Thief) Thief-sarja sai uutta pontta vuonna 2014 ilmestyneestä uudelleenkäynnistysosastaan, mutta sitä ennen sen antisankari Garrett oli tuttu lähinnä pc-pelaajille. Listapaikka on silti taattu, koska pimeässä steampunk-fantasiassa seikkaileva mestarivaras ei voi jättää kovimmalla vaikeustasolla yhtään jälkeä käynnistään. Apuna tässä ei ole 2000-luvun härveleitä vaan jousi, pamppu ja pari alkemian tuottamaa leikkikalua. Thiefissä pimeydestä tuli pelaajalle turvapaikka ja koti kauan ennen Splinter Celliä.

”Kuka tuolla nurkan takana vilahti?” Tämä kysymys pyörii hiiviskelypelien vartijoiden alitajunnassa hyvästä syystä. Nämä pelisankarit tulevat ja menevät asioillaan niin hiljaa ja tyylikkäästi, ettei pyssynpauketta tai karatemättöä tarvita välttämättä lainkaan. Hiiviskelyn suosiosta kertoo se, että listalle oli suorastaan tunkua, joten pois jätettiin esimerkiksi valepukuihin turvautuvat soluttautujat.

58

3 Adam Jensen (Deus Ex: Human Revolution ja Mankind Divided) Voiko hiiviskelyssä olla liian hyvä? Deus Ex: Human Revolutionin sankari pakottaa sanomaan ”ehkä”. Entinen SWAT-poliisi ja nykyinen turvamies Jensen on kykyineen pelaajan muokattavissa, ja täysin hiiviskelyyn erikoistuneena hän kykenee juoksemaan äänettömästi ja lähes näkymättömänä vartijoiden nenän edestä tappaen hiippailun haasteen turhan tehokkaasti. Listan toisiin sankareihin nähden hänellä onkin epäreilut edut: kyberneettiset parannukset taittavat valonsäteitä, ja jalatkin on korvattu hipsutteluun sopivilla proteeseilla.

5 Batman (Arkham-sarja) On täysin Rocksteady Studiosin ansiota, että Batman on merkittävän hiiviskelijän lisäksi myös merkittävä videopelihahmo. Arkham-trilogia opetti pelaajat saalistamaan superkonnien kätyreitä piilostakin käsin ympäristöä ja Batmanin varustevyön monivivahteisia herkkuja hyödyntäen. Kun konnat huomaavat yhden ryhmäläisensä katoamisen, huutelevat pelokkaana yläilmoihin ja säikkyvät jo omaa varjoaan, on pakko myhäillä itsekseen: ”I’m the goddamn Batman!”

3 2

4 59

1

5

Top 5

PYÖREÄT PELIHAHMOT

Hahmot

1

2

Nro 110 // 2011

Pac-Man

Kirby

Kukapa ei tuntisi legendaarisen Pac-Manin ikonista ja aina ajan hermolla olevaa muotoa? 1980-luvun tekniset rajoitukset johtivat usein mielenkiintoisiin suunnitteluratkaisuihin hahmoja luotaessa. Yksi tunnetuimmista ja tunnistettavimmista pelihahmoista on tietenkin klassinen ja kellertävä pillerinpopsija Pac-Man, joka legendan mukaan sai osittain inspiraationsa pizzasta, josta puuttui yksi siivu. Lieneekin osuvaa, että hahmon elämäntyö pyörii herkuttelun ja syömisen ympärillä.

Pelimaailman toiseksi tunnetuin pyöreä pelihahmo on luonteeltaan suursyömäri hänkin.

Vaaleanpunaisen Kirby-pallukan ruokailutottumukset ovat kuitenkin astetta erikoisemmat kuin vaikkapa Pac-Manin. Unimaailman merkillinen asukki pystyy esimerkiksi jäljittelemään sisäänsä imaisemien elämänmuotojen ominaisuuksia. Se on enemmän kuin hyödyllistä monenmoisissa pelitilanteissa niin Kirbyn omissa monivivahteisissa peleissä kuin vaikkapa Super Smash Bros -sarjan vauhdikkaissa nyrkkitappeluissa muiden Nintendo-maskottien kanssa.

3

4

”Realistiset hahmot”, kuten kaljut avaruussotilaat ja etukenoiset sankarittaret, ovat tätä nykyä kovassa huudossa. Pelien mennessä entistä elokuvamaisempaan suuntaan harvat ja valitut osaavat enää arvostaa yksinkertaisia ja perinteisiä muotoja, saati sitten astetta dynaamisempaa muotoilua. Tässä kärkiviisikossa listaamme pelialan todelliset piilotähdet eli pyöreät pioneerit, jotka todistavat yksinkertaisen olevan kaunista ja ehkäpä jopa käytännöllistä.

5

Samus (Metroid)

Wheatley (Portal 2)

Rufus (Street Fighter IV)

Vaikka Samus Aran itsessään edustaakin sukupuolista sitä kurvikkaampaa vaihtoehtoa, päätyi sankaritar listalle muista pyöreistä ansioistaan. Neitokaisen monipuolinen avaruuspuku kykenee syystä tai toisesta muuntautumaan pallomuotoon, jonka hämmästyttävän pienet mitat tuntuvat olevan galaktista standardikokoa. Pallomuodossa yksikään tuuletuskanava, käytävä tai kolo ei ole sankarittarelle liian ahdas, joten kyse on muotoilun ohella myös käytännöllisyydestä. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten ihmeessä Samus saa rutistettua itsensä palloon – ja ennen kaikkea takaisin.

Portal-sarjassa pyöreitä trendejä edustavat itse portaalien lisäksi persoonallisuusytimet, aina seikkailuhenkisestä Rickistä tutkimattomista korpimaista alati sönköttävään avaruusytimeen. Yksi kuitenkin on ylitse muiden, eikä pelkästään huomattavan ruutuaikansa takia. Raiteilla kulkeva ja sympaattisella brittiaksentilla höpöttävä Wheatley johdattaa pelaajat monenmoisiin hullutuksiin useimmiten puolivahingossa mutta keventää samalla hönttimäisen persoonansa ansiosta tunnelmaa päättömillä selityksillään sekä merkillisillä asenneongelmillaan.

Ken Masters? Kuka ihmeen Ken Masters?

Moisen kukkakepin sijaan katutappelijoiden ehdotonta eliittiä on atleettisen kroppansa äärimmilleen puskenut Rufus, joka edustaa Street Fighter -sarjan neljättä sukupolvea.

Rufuksen lihaksien pyöreät muodot ovat eduksi miekkosen nopeissa ja räiskyvissä liikkeissä, jotka herättävät myötähäpeän sijaan kunnioitusta ja pelkoa jokaisessa taistelijassa. Miehen ympäripyöreät puheet ja suuret luulot täydentävät astetta muhkumman kokonaisuuden.

60

2

5

3 1 4 61

Top 5

PARHAAT PARIVALJAKOT

Hahmot

1 Joel ja Ellie (The Last of Us)

Nro 145 // 2014

Hätäisimmät ehtivät tuomita The Last of Usin taas yhdeksi peliksi, jossa vahva partamies Joel suojelee avutonta pikkutyttöä.

Spoilerien uhallakin voidaan nyt jo paljastaa, että selviytymisvaistolla, armottomalla asenteella ja kiroilukyvyllä siunattu teini Ellie on pelattavana hahmona ehkä pelin hienoimmassa osiossa, jossa stereotypiat saavat kyytiä. The Last of Us on lopulta kahden vahvan hahmon tarina, jossa molemmat saavat loistaa vuorollaan.

3

Toisin kuin Jakin ja Daxterin kaltaiset tasoloikkakaksikot, Banjo-karhu ja tämän selkärepussa elosteleva Kazooie-lintu muodostavat lähes symbioottisen parivaljakon. Kaksikko tukee toisiaan jo niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin loikkimisessa ja taistelemisessa, joten olisi vaikeaa nähdä Raren klassisten hahmojen pärjäävän Gruntilda-noidan mahdille yksinään – siitä huolimatta, että kaksikon kulta-ajan jälkeen avuksi saatiin ruuveista ja pulteista koostuvia ajoneuvoja.

Pelien pääosassa nähdään harvoin todella tasa-arvoisia hahmokaksikoita. Meillä on apureita, jotka tukevat tarinaa tai piristävät pelimekaniikkaa, mutta emme halunneet tälle listalle supertähteä ja tämän hyödytöntä siipeilijää (Ico ja Yorda) tai saman hahmon kloonia, josta on vain vaihdettu väripaletti (Bub ja Bob). Parhaiden parivaljakoiden Top 5:ssä on vain todellisia sankarikaksikoita, joista molemmat ovat pelintekijöiden ja pelaajien mielestä seikkailujensa tukipilareita.

4

5

2 Banjo ja Kazooie (Banjo-Kazooie)

Marcus ja Dom (Gears of War)

ATLAS ja P-body (Portal 2)

Ei, tämä ei ole vitsi. Alkuperäisen Gears of War -trilogian taistelutoverit näyttävät siltä, että aamiaiseksi he syövät rautanauloja huuhtoen ne alas kasvuhormoneilla, mutta pelaajat välittivät heidän tarinastaan oikeasti. Kolmen pelin mittainen sota viritteli bromancen liekit leiskumaan, ja Gears oli tärkeässä roolissa yhteistyöpelin uuden nousun innoittajana.

Vaikka Marcus on sarjan näennäinen päähahmo ja pelilaatikon kannen keskeinen koristaja, hän ei olisi mitään ilman ”veljeään” Domia.

Täyskahjo GLaDOS-tekoäly huomaa Portalpeleissä, että ihmiskokeiden teettäminen on riskaabelia puuhaa. Niinpä kaukosiirrinpyssyjen kahden hengen testaukseen kyhättiin kaksi puhekyvytöntä ja silti niin persoonallista robottia, joiden sanattomassa seikkailussa on ystävyyden iloa. GLaDOSin persoonallisuusytimen ympärille kyhätty ATLAS on kaksikon herkkä ”mies”, kun taas automaattitykin jämistä tehty rohkea P-body on ulkonäöltään naisellisempi.

Tiedä sitten, onko moisella trivialla merkitystä, sillä onhan duo kehitetty vain kuolemaan yhä uudestaan ja uudestaan epäinhimillisissä koettelemuksissa. Pelimekaanisesti ne ovat täysin riippuvaisia toisistaan, sillä pulmien ratkontaan tarvitaan kummankin portaalitykkiä.

62

Jackie ja Darkness (The Darkness) Naurettavaa ysärisynkistelyä sisältävästä sarjakuvasta tehtiin kaksi kelpo räiskintää, joissa mafiamies Jackie joutuu yönmustia lonkeroita heiluttelevan demonin riivaamaksi.

Pelaaja ohjaa samaan aikaan sekä Jackieta ja Darknessia. Tunnontuskia kärsivä ihminen on duon jalkapari ja juonen kuljettaja, jota kiusaava Darkness on vastaantulijat kappaleiksi repivä ase, pahuuteen houkutteleva kaveri ja lopulta koko tarinan suurin roisto. Gangsteri ja Pimeys on sidottu niin tiukasti yhteen, että ilman toista ei olisi tarinaa eikä peliä.

1 4

3 2

63

5

Top 5 Nro 141 // 2014

4

5

NATSIVIHOLLISET 1

Hahmot

Parhaassa Indiana Jones -pelissä sankariamme ahdistelee pelinatsien stereotyypit yhdistävä kaksikko. Arjalaisen sotilasihanteen ilmentymä eversti Kerner ja natsien supertiedeosastoa edustava tohtori Hans Ubermann etsivät Atlantiksen kadonnutta mannerta, jonka kätketyllä energialla voisi lasauttaa koko läntisen maailman atomeiksi. Indy romuttaa haaveet yli-ihmisen voitosta viimeisessä kohtaamisessa, jossa kelmit yrittävät muuttua jumalankaltaisiksi energiaolioiksi. Lopputaistelu on pelien nykyhengen vastaisesti hiostava väittely, jossa pelaajan on kaadettava pahuus väkivallan sijasta älyn ja argumenttien voimalla.

Yksikään moraalinvartija tai viranomainen ei älähdä, kun peleissä lahdataan lonkerohirviöitä tai örkkiarmeijoita. Kun vihollisiksi halutaan ihmisiä, joita kaikki voivat vihata, maalitauluiksi kelpaavat natsit. Peli- ja leffaviihteen kansallissosialistit ovat näin muuttuneet satuolennoiksi.

Näiden höpönatsien kaataminen muistuttaa ehkä lähihistorian hirmuteoista, mutta samalla pahaa tehneistä ihmisistä on tullut tyylikkäisiin nahkatakkeihin pukeutuneita mörköjä, joilla ei tunnu enää olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pelintekijöitä tämä ei huoleta, sillä meitä vastaan on käynyt muun muassa tämä hullu viisikko.

Robo-Hitler (Wolfenstein 3D) Mörkönatseista puhuttaessa ei mitenkään voi sivuuttaa Wolfenstein-sarjaa, jossa niitä vastaan on taisteltu jo yli 20 vuotta. Kaikki lähti liikkeelle Doomin tekijöiden Wolfenstein 3D:stä. Sitä pidetään myös ensimmäisenä oikeana varsinaisena 3D-räiskintänä, johon valtaosa koko lajityypistä vielä tänäkin päivänä pohjautuu. Pelin unohtumattomin hetki on lopputaistelu robottiasuun sonnustautuneen Hitlerin kanssa. Epäselviä saksankielisiä huudahduksia viljelevä päänatsi oli myös poikkeuksellisen haastava vastus, jonka verisen kuolinanimaation näkeminen vaati kovaa taitoa.

3

2 Kerner ja Ubermann (Indiana Jones and the Fate of Atlantis)

Jättiläisnatsizombisikiö (South Park: The Stick of Truth)

Blitzkrieg (Freedom Force vs the 3rd Reich)

Erinomainen South Park: The Stick of Truth ei tv-sarjan tavoin pelkää mitään pyhää. Kukkahattujen kauhuksi pelin keskeisessä roolissa on avaruuslima, joka muuttaa kaikki siihen koskevat natsizombeiksi. Niinpä pelaaja saakin vastaansa yhden jos toisenkin sorttista natsizombia eläimistä ihmisiin kädet heilaten ja hakaristit heiluen. Jotta rautalankaa väännettäisiin tarpeeksi, huutelevat ne lisäksi mitä ilmeisimmin Hitlerin puheista nauhoitettuja pätkiä. Rajaa ei vedetä mihinkään, minkä todistaa pomotaistelu, jossa kohdataan abortoitu jättiläisnatsizombisikiö.

Entä jos liittoutuneet eivät olisikaan voittaneet toista maailmansotaa? Tätä pohti isopäinen supernatsi Blitzkrieg, joka vangitsi aikaa hallitsevan Time Masterin ja lähetti supervoimia antavaa energia X:ää Saksan armeijalle vuoteen 1940. Tälläkin listalla Bliztkrieg on aivan oma lukunsa, sillä peli pohjautuu ikivanhojen sarjisten hurahtaneeseen tyyliin. Henkilökohtaisena pahuuden akselina Blitzkriegillä on Kill-A-Rilla-ihmisgorillojen armeija, lihava italialainen oopperalaulaja Fortissimo ja itseään kloonaava samurai Red Sun. Kun sankarit käyvät iholle, jättiaivoista purskahtaa telekineettinen hyökyaalto, jonka nimi on tietysti Lebensraum.

64

Führer (Metro: Last Light) Metro-peleissä ydinsota lopettaa sivistyksen ja eloonjääneet kärvistelevät Moskovan metrossa. Venäjän uusnatsit käyttävät tilaisuuden hyväkseen ja perustavat pikapikaa neljännen valtakunnan, jonka johtoon nousee vain ”Führerinä” tunnettu pöpi. Metro-peleissä ammutaan natseja vähän väliä, mutta yksi kohtaus on ylitse muiden. Pelaaja tupsahtaa vahingossa halliin, jossa Johtaja pitää Hitler-tyylistä puhetta ja kymmenien uusnatsien rivistöt huutavat kilpaa heilejään. Pelinatsien kuvauksena se on harvinaisen hyytävä tapaus: karjuvan ihmismassan keskellä on helppo kuvitella se hulluus, jolla kolmas valtakunta jyräsi aikoinaan.

2

3 4 1

5 65

KUNNIAMAININTA K.K. Slider

Top 5

PELIKOIRAT

Hahmot

1

Animal Crossingista tuttu K.K. Slider ei ole mikä tahansa kapinen rakki. Hippihaukku laittaa kitaran laulamaan kerta toisensa jälkeen sellaisella tunteella, että naapurin Rekku vapisee koirankopissaan silkasta häpeästä.

2

3

Nro 132 // 2013

Ammy

Fable-koira

Dogmeat

Millainen olisi suurseikkailu koiran näkökulmasta? Tähän kysymykseen vastaa erinomainen Zelda-klooni Okami, jossa itse auringonjumalatar Amaterasu ottaa valkoisen suden hahmon. Taikuus piilottaa hukan vauhtiraidat ja selässä pyörivän maagisen sirkkelin, ja tavalliset ihmiset näkevät elukan vain ystävällisenä ja vähän hölmönä Ammy-hauvelina.

Orochi-demonia ei kukisteta vain jumalaisella turpaanvedolla, vaan yhtä tärkeää on auttaa pelin sivuhahmoja löytämään itsevarmuutta ja onnea ihmisen parhaan ystävän hahmossa. Juuri tämän takiahan koiria rakastetaan oikeastikin.

Hypemestari Peter Molyneux’n puheissa Fable II:n koirasta piti tulla pelien vallankumous: uskollinen ystävä, joka ei koskaan pettäisi ja jonka vääjäämätön kuolema saisi kaikki kyyneliin. Todellisuus oli tietysti tylsempi, mutta hurtta ei loppujen lopuksi ollut hassumpi kaveri, kunhan sen jatkuvaa ”täällä on aarre” -ulvontaa oppi sietämään. Todellinen herkistävien kaverihahmojen läpimurto koettiin vasta äsken The Walking Deadin, BioShock Infiniten ja The Last of Usin ihmiskumppanien myötä, mutta Peterin uskollinen hurtta oli tärkeä askel tässä kehityksessä.

Voiko hauva olla liiankin uskollinen? Ensimmäisessä Falloutissa voi värvätä kaveriksi Mad Max -leffan inspiroiman Dogmeat-koiran, joka pääsi kakkososaan ”pääsiäismunana” ja jonka jälkeläinen seikkaili yli sata vuotta myöhemmin Fallout 3:ssa. Kaikissa inkarnaatioissaan Dogmeat on taistoon suu vaahdossa ryntäävä tuhokone, joka haluaa puolustaa isäntäänsä kaikelta. Valitettavasti ”kaikki” kattaa verenhimoiset deathclaw-laumat, plasmatykkejä laulattavat supermutantit ja hevosen kokoiset hyönteiset.

Dogmeat onkin yleisin syy pelien tallennuksen liikakäyttöön: ei hyvällä asialla kaatunutta elukkaa voi jättää lojumaan autiomaan hiekkaan.

4 Duck Hunt -koira Jokaisella NES-aikakauden pelaajalla on viha-rakkaussuhde Duck Hunt -pelin metsästyskumppaniin. Välittömästi tunnistettava Duck Hunt -koira toki nappaa talteen kaikki pelaajan valopyssyllä metsästämät sorsat, mutta hurtta myös nousee ruohikosta ilkkumaan ja irvailemaan pelaajalle, mikäli puolisukeltajat eivät pysy tähtäimessä. Onneksi pilkkaavaa elukkaa ei voi ampua pelin valopyssyllä, tai monelle vähemmän eläinrakkaalle pelaajalle olisi voinut jäädä elinikäinen katumus.

Koira on se eläin, jonka fiksu pelisankari ottaa mukaan vaaralliselle matkalle. Useimmat pelikoirat, kuten vaikkapa Dragon Age Originsin taisteluhurtta, kuvastavat juuri niitä asioita, joiden takia koirista pidetään: ne ovat loppuun asti uskollisia ja väsymättömiä kumppaneita.

Pelikoirien uutta kulta-aikaa kuvastaa listamme viides hauva, sillä se oli kuuluisa jo ennen kuin sen peli edes ilmestyi.

66

5 Call of Duty -koira Kun Call of Duty: Ghosts paljastettiin Xbox Onen esittelytilaisuudessa kesällä 2013, koko show’n varasti tahattomasti pelissä esiintyvä sotilaskoira Riley. Tämä terhakka saksanpaimenkoira toimii pelissä vain pelaajan apuna, mutta internet teki siitä koko pelin päähenkilön lukuisilla kuvamanipulaatioilla ja muilla ratkiriemukkailla nettimeemeillä. Saipa ikonistatuksen saavuttanut koira myös oman epävirallisen Twitter-tilinsä CollarDutyn!

4

3

2 5 1

67

Varustelu Pelit voivat tehdä kenestä tahansa supersankarin, joka kantaa olallaan kymmentä kivääriä ja ajaa aina kolmeasataa koskaan kolaroimatta. Yliampuva varustelu on keskeistä tällaiselle voimafantasialle – eihän Lepakkomieskään olisi mitään ilman lelujaan! Tämä osio listaa vehkeistä viihdyttävimmät.

68

69

TIETEISHAARNISKAT Top 5

1 Mk7 ”Aquila” Power Armor (WH 40,000: Space Marine)

Varustelu Nro 112 // 2012

Warhammer 40,000:n kaukaisessa tulevaisuudessa on vain sota. Ihmisen imperiumin väkevimmät puolustajat ovat geneettisesti muunneltuja fanaattisia supersotilaita, jotka ovat helposti tunnistettavissa heidän käyttämistään valtavilla olkapanssareilla varustetuista voimahaarniskoista. Haarniska sisältää lukuisia apuvälineitä ja vahvistaa käyttäjäänsä entisestään keinolihaskuitujen avulla. Ensimmäistä kertaa nämä haarniskat nähtiin vuonna 1987 Games Workshopin miniatyyripöytäpeli Warhammer 40,000:ssa, josta ne ovat vuosien varrella levinneet muihin pelimuotoihin – ja myös innoittaneet muita pelien tekijöitä. Itse haarniskasta on pelissä monia eri versioita, joista nykyisin yleisin on Mk7 ”Aquila”.

4 HEV Suit (Half-Life) Jos haluaa päästä messiaaksi, kannattaa pukeutua oikein. Tiedenörtti Gordon Freemanista tuli The Free Man, vapaan maailman puolustaja ja puhumattomien suomalaismiesten esikuva vain siksi, että hän selvisi Black Mesan laboratorioiden katastrofista Hazardous Environment Suit -haarniska yllään. Seinästä ladattavalla virralla pyörivä puku mittaa säteilyä ja torjuu luoteja, mutta siinä on myös maailman pienimmällä akulla varustettu taskulamppu, radio sekä rauhoittavalla äänellä puhuva tietokone. Pukuun on saatavilla myös virallinen kypärä, mutta Gordonilla ei ole sitä mukanaan. Ei siis ihme, ettei miehen naamaa näytetä tai ääntä kuulu: uiskentelu happoaltaissa on varmaan tehnyt rumaa jälkeä. Kun Gordoniin sattuu, HEV annostelee hänelle kelpo tujauksen morfiinia, joten ei tarvitse ihmetellä Half-Life 3:n myöhästymistä. Gordon tarvitsee vain aikaa päästäkseen irti aineista.

2

3

Power Suit (Metroid)

ARS (Vanquish)

Metroidin kultainen haarniska edustaa huikeaa pelimekaanista ja visuaalista suunnittelua. Kultapunaoranssi väritys nousee taustasta ja viestii sankaruudesta ja rohkeudesta samalla, kun toiminnalliset osat eli visiiri ja käsitykki erottuvat vihreän värityksen ansiosta. Haarniskan tunnetuin erikoiskyky on sen voima muuttaa omistajansa palloksi tekemättä tästä samalla ketsuppia. Puvun tekniikan takana ovat muinaisuuden lintumaiset chozo-muukalaiset, mikä on scifivastine sanonnalle ”velho teki sen”. Power Suitin hienoudesta kertoo sekin, että kaikenlaisten muunnelmien ja tehostettujen pukujen jälkeen parasta on aina palata siihen ainoaan oikeaan haarniskaan. Kunpa se ei vain aina menettäisi lähes kaikkia kykyjään tehtävien alkuhetkillä...

PlatinumGamesin supersulava Vanquishrymistely on pullollaan hienoa kiiltävää. Teknologian kruununjalokivi on sankari Sam Gideonin hupaisasti nimetty ARS-haarniska, joka on vähemmän hupaisaa kohdata taistelukentällä. Se ei ainoastaan ole tyylikäs valkoisia, sinisiä ja vihreitä sävyjä yhdistelevän maalipeitteensä ansiosta vaan myös äärimmäisen ketterä takapuoleen liitetyn turbomoottorin ansiosta, jolloin Sam voi sinkoilla ja pinkoilla ympäri vihollisiaan. Tekniikka ei ole tosin vielä aivan loppuun hiottu, sillä puku ylikuumenee helposti, mutta taitavan sotilaan käsissä heikkouden pystyy välttämään, mikä vain lisää ohjaksissa olon nautittavuutta.

Peltiasut olivat muinoin vain ritarien ilona, mutta sitten huomattiin, että avaruus on täynnä limaisia mörköjä, eikä kukaan siellä edes kuule huutoasi. Piti siis kehittää helposti puhkeavaa avaruuspukua parempi vaihtoehto, moottoroitu avaruushaarniska, jonka esimuoto nähtiin jo 1930-luvulla alkaneessa Lensman-kirjasarjassa. Listaamme nyt viisi peleissä nähtyä teknopukua, jotka pukisimme mielellämme yllemme matkalla avaruuden ääriin.

70

5 Engineer RIG (Dead Space) Isaacin RIG-haarniska (Resource Integration Gear) ensimmäisestä pelistä näyttää metallivahvikkeineen ja kypärineen enemmän sotilaan kuin insinöörin työasulta. Se kuitenkin vain lisää pelin uskottavuutta ja selittää osaksi sitä, miksi korjausmiehestä tulee ainoa selviytyjä. Puvun käyttöliittymä on samalla pelin käyttöliittymä, ja erikoisominaisuudet, kuten ohjausraketit ja telekinesia, ovat loogisia apuja raskaiden koneiden korjauksessa. Haarniskan paksuutta ja ensiapukykyjä ei tarvitse ihmetellä pelin sisäisessä maailmassa: kaikki vastaan tulevat työkalut ovat plasmaleikkurin, supersirkkelin ja painetykin kaltaisia massatuhon välineitä, joilla pelkkiin haalareihin pukeutuneet remonttimiehet tappaisivat itsensä ennen ensimmäistä ruokatuntia. Puvun raskas työsaapas menee puolestaan pelihistoriaan tappavimpien kenkien listalle, jota taitaa silti hallita Super Mario. Tömps!

1

2

3

4

5 71

Top 5

AVARUUSALUKSET

Varustelu

1

2

Nro 103 // 2011

CNV-301 Dreadnaught (I-War)

Cobra Mark III (Elite)

Avaruusalukset pystyvät valmiiksi purkitetuissa animaatioissa usein temppuihin, joihin ne eivät koskaan taivu itse pelissä. Toisin on I-Warissa, jonka vartin mittaisessa introssa sikaria jauhava kapteeni Jefferson Clay nousi avaruuden legendaksi. Hänen taitolentonsa onnistui yllättäen myös pelissä, jossa Clayn entinen alus Dreadnaught taipui samanlaiseen fysiikan lakeja noudattavaan avaruusbalettiin kuin kulttisarja Babylon 5:n hävittäjät. I-Warissa ei lennetty Tähtien sodan tapaan, vaan isoa avaruuslaivaa hallittiin aidon näköisillä tietokoneilla, joista seurattiin samaan aikaan vihollisten liikeratoja ja oman aluksen asentoa.

Tästä kaikki alkoi. David Brabenin avaruussimulaattorissa käytiin kauppaa ja räiskittiin valtavassa kolmiulotteisessa galaksissa jo vuonna 1984. Komentaja Jamesonin Cobra-alus ja muut Eliten avaruuslaivat toteutettiin viivoista koostuvalla vektorigrafiikalla, joten on uskomatonta, että ne oppi tunnistamaan nopeasti ulkonäön perusteella. Elite-kapteenin ensimmäinen askel oli opetella telakoitumaan avaruusaseman kanssa, mikä ei ollut helppoa, sillä ne pyörivät jatkuvasti akselinsa ympäri. Ilman Cobra Mark III:a ei olisi Wing Commanderia, ei Freelanceria eikä monia muita klassikoita.

4 Vic Viper (Gradius) Klassisen räiskintäsarjan Vic Viper on monessa mielessä videopelimaailman avaruusaluksien tehopakkaus. Vasemmalta oikealle aina kulkeva alus on vuosien varrella taipunut yli kymmeneen eri muunnelmaan myös Nemesis-nimellä tunnetun sarjan lukuisissa osissa, joissa sen aseistusta voi jatkuvasti päivittää entistä vaarallisemmaksi. Tuhovoima ei ollut ilmaista, sillä ilman tehokkaita suojiaan Vic Viper muuttui avaruustomuksi pienimmässäkin yhteentörmäyksessä. Merkittävästä turva-aukosta huolimatta alus on tärkeä osa pelihistoriaa, mikä takaa sille jatkossakin erilaisia tulkintoja ja jopa cameo-rooleja Zone of the Enders: The 2nd Runnerin kaltaisissa peleissä.

Peleissä riittää satoja avaruuden laivoja sekä pelaajien että heidän vihollistensa lennettäviksi. Tälle listalle kelpuutimme kuitenkin ainoastaan pelaajille varattuja aluksia, jotka ovat jääneet pelihistoriaan joko tyylinsä, nopeutensa tai silkan tuhovoimansa ansiosta.

72

3 Ur-Quan Kzer-Za Dreadnought (Star Control 1 ja 2) Star Control 1 ja 2 sisältävät jo itsessään niin paljon ikimuistoisia avaruusaluksia, että niillä voisi täyttää tämän listan moneen kertaan. Kun esiin on nostettava vain yksi, valinta on itseoikeutetusti pelien pahisten eli Ur-Quan-orjuuttajien fuusiotykillä ja itsenäisillä pikkuhävittäjillä varustettu iso ja vihreä jättiläinen, jonka kohtaaminen herätti pelaajissa Tähtien sodan Imperiumin tähtituhoajien veroista kauhua. Ja mikä parasta, pelaajat pääsivät itse tämän hirviön puikkoihin moninpelissä ja kakkososan yksinpelissä.

5 Arwing (Star Fox) Nintendon avaruussarjan X-Wingiä muistuttava Arwing on avaruushävittäjä parhaimmasta päästä. Cornerian puolustusvoimien rakentama ja yhdenistuttava hävittäjä sisältää laserkanuunan, jonka voi päivittää ampumaan kaksi sädettä. Alus voi myös ampua rajatun määrän pommeja ja kiihdyttää hetkellisesti. Aluksessa on suojakilvet, mutta siiven menettäminenkään ei vielä johda aluksen tuhoutumiseen – niin kestävästi Arwing on rakennettu. Aluksen tyyli kehittyi Star Fox -sarjan aikana, mutta ensimmäisessä pelissä suunnittelu on parhaimmillaan. Teknisten rajoitteiden sanelema ulkoasu on kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikäs: Arwing koostuu vain muutamasta polygonista, mutta aluksen tunnistaa silti heti.

KUNNIAMAININTA Highwind (Kingdom Hearts) Avaruusaluksia pääsee itse askartelemaan niin harvassa pelissä, ettei yhden niistä heti kuvittelisi olevan Kingdom Hearts.

Hauskoista gummi-palikoista itse kasattavalla sukkulalla lentely on monille kuitenkin suorastaan ikoninen osa sarjan viehätystä.

5 1

3

2 4 73

LEGENDAARISET MIEKAT Top 5

1

2

3

Varustelu Nro 161 // 2016

Master Sword

Frostmourne

Buster Sword

Master Sword ei ole listan isoin, näyttävin tai edes voimakkain miekka, mutta silti se on ehdoton ykkönen. The Legend of Zelda -pelien tunnetuin ase ei ole vain tappoväline, vaan se on toivon ja pelaajan vääjäämättömän voiton symboli. Se annetaan vain hyvyyttä edustavalle sankarille, kun tämä on osoittanut taitonsa, joten se on myös palkinto, jota jaksaa aina odottaa. Se on myös ainoa ase, joka voi tuhota pahuuden keisari Ganonin riippumatta siitä, missä aikajanassa tai vaihtoehtotodellisuudessa Link sattuu palloilemaan. Nintendon taiteilijoiden taidosta kertoo se, että Master Swordin muotoilu on kehittynyt vuosikymmenien saatossa, mutta pelaaja erottaa sen silti siipimäisen kahvan muodosta ja väreistä silmänräpäyksessä. Master Sword edustaa peleissä klassisimpia miekkamyyttejä, kuten kuningas Arthurin Excaliburia. Arthur sai oman aseensa järven neidolta, ja Master Swordin takoi kauan sitten jumalatar Hylia.

World of Warcraft on taikamiekkojen herkkulaari, jonka fanit voivat nimetä lonkalta läjän Ashbringerin, Thunderfuryn, Quel’Serrarin ja Azzinothin terien kaltaisia superpuukkoja.

Ylitse muiden on Frostmourne eli sieluja syövä riimumiekka, joka muutti paladiini Arthaksen arkkiroisto Lich Kingiksi WoWin rakastetuimmassa tarinassa. Miekan tuhoamiselle on omistettu pelissä kokonainen laajennus, mutta edes omistautuneimmat pelaajat eivät saaneet sitä omaan kouraansa – ja sille on hyvä syy. Kuten moni juttu WoWissa, myös Frostmourne sai inspiraationsa klassisesta fantasiasta. Frostmournen ja muiden sieluja imevien pelimiekkojen esikuvia ovat kaksoismiekat Stormbringer ja Mournblade, joista Michael Moorcock kirjoitti jo 1960-luvulla Elric-saagassaan. Stormbringer oli tärkeä edistysaskel aikanaan simppelille fantasian genrelle, sillä se vei käyttäjänsä voiton sijasta kohti lopullista tuhoa.

Final Fantasy -sarjan symboliksi noussut ase edustaa miekkojen jättimalleja, joita kukaan oikea ihminen ei pystyisi edes nostamaan. Sen suosio ei suinkaan syntynyt vahingossa. Cloud ei pääse siitä eroon myymällä Final Fantasy VII:ssä, koska se on tärkeä osa välianimaatioita ja kuvaa samalla sankarin ystävyyttä ja velkaa taistelutoveri Zackia kohtaan. Peleissä se on nähty esiosassa itse Zackin käsissä Crisis Core -esiosassa, ja vastaavaa mallia on kokeillut myös myöhempi FF-sankari Lightning. Buster Swordin isoveli on sitäkin painavampi ja pidempi Dragonslayer, joka on tuttu Berserk-mangasta ja -animesta. Sen tuntee vain harvempi pelaaja, sillä ainoa kunnon Berserk-peli ilmestyi Dreamcastille vuosia sitten.

4 Energy Sword Halon energiamiekka on listan ainoa science fiction -ase, mutta se onkin täysin pelien luomus toisin kuin vaikkapa Tähtien sodan lasermiekat. Se on oikeastaan vain nyrkkiraudan tavoin pideltävä kahva, johon kätketyt magneettigeneraattorit pitävät paikoillaan polttavasta plasmakaasusta koostuvia teriä.

Peliaseena se oli välitön hitti, sillä se on sekä vihollisten että pelaajien käsissä aito ”laaki ja vainaa” -ase. Se on myös yksi harvoja pelimiekkoja, joita voi pitää tyyliltään täysin ainutlaatuisena. Energiamiekka muistuttaa myös siitä, että parhaissa räiskinnöissä on ampuma-aseiden lisäksi poikkeuksetta yksi kunnon lähitaisteluhyökkäys, oli se sitten Doomin moottorisaha tai Half-Lifen sorkkarauta.

Mikä tekee miekoista kiinnostavampia kuin vaikkapa nuijista, kepeistä tai kirveistä?

Miekat ovat aina olleet aseista kiehtovimpia. Niille on annettu mahtipontisia nimiä, ja ne tunnetaan usein paremmin kuin käyttäjänsä. Peleissä upeita teriä riittää Kratoksen Blades of Chaosista Raidenin värähtelykatanaan, mutta viisi säilää on ylitse muiden.

74

5 Soul Edge Soul Calibur -mätkintäpelien sarja on omistettu toinen toistaan hienommille miekoille.

Tärkein niistä ei ole Soul Calibur, jolta koko sarja on saanut nimensä, vaan sen synkkä vastakohta Soul Edge. Se on muotoaan käyttäjänsä perusteella muuttava ase, jonka tunnetuin olomuoto peleissä on puoliksi lihasta tehty möykky, jonka kahvassa pyörii mulkosilmä. Soul Calibur -peleissä se on ase, johon moni tarttuu ensimmäisenä vaistomaisesti kantajansa Nightmaren kera, sillä valtavaa asetta heiluttaessa ei välttämättä tarvitse paljonkaan taitoa. Yhdellekään toiselle pelimiekalle on tuskin omistettu yhtä paljon erilaisia juonenkäänteitä, ja Soul Calibur -peleissä on nähty siitä yli 20 erimuotoista muunnelmaa.

2

75

1

3

4

5

Top 5 Varustelu

MARION OUDOIMMAT VAATEPARRET 1

2

3

Nro 120 // 2012

Tanuki-patsas

Mehiläispuku

Goomban kenkä

Marion ja Luigin kyky muuttua patsaaksi käyttäessään jo itsessään eriskummallista tanuki-pukua on hämmästyttänyt pelaajia jo pitkään. Ihmetys lienee paikallaan, sillä ajatus puvun takana pohjautuu vanhoihin japanilaisiin kansantaruihin, joissa japaninsupikoirat – tanukit – olivat naamioitumisen ja muodonmuutoksien mestareita. Kulttuurisidonnaisuus tekee puvusta meille länsimaisille pelaajille putkimiesveljesten oudoimman vaateparren tähän päivään mennessä.

Eläinpuvut ovat lukeutuneet Mario-veljesten vakiokalusteisiin aina Super Mario Bros. 3:n päivistä asti, mutta niistä merkillisin on Super Mario Galaxyssa nähty suloinen mehiläispuku.

Pörröisten mehiläisolentojen galaksissa seikkaillessa puvulla voi kiipeillä ketterämmin hunajaisilla pinnoilla ja vaikkapa lennellä tavallisia putkimiehiä hylkivästä kukasta toiseen.

Mehiläiset eivät juurikaan pidä vedestä, minkä takia kosketus nesteen kanssa aiheuttaakin puvun katoamisen.

Myös Kuribon kenkänä tunnettu, vieteriavaimella höystetty vihreä jättisaapas on Sienivaltakunnassa harvakseltaan havaittu näky, jonka Mario ja Luigi joutuvat nappaamaan aina yhtä muodikkailta goomba-otuksilta.

Leukaan asti ulottuvassa ja loikkimiseen tarkoitetussa jalkineessa on jotakin niin outoa ja samalla jotakin hyvin nerokasta – kestäähän se useat tavanomaisesti kuolettavat pinnat ja viholliset.

4 Pilvipuku Super Mario Galaxy 2:ssa Mario viettää sen verran paljon aikaa pää pilvissä, että putkimiehelle oli käytännöllisempää muuttaa vaatepartensakin pilveksi. Pilvikukan avulla Marion lakki ja haalarit saavat ilmavan ja hattaramaisen ulkoasun sekä luonteen, minkä ansiosta viiksivallu voi luoda kerrallaan kolme häntä kannattelevaa pilveä kiivetäkseen niitä pitkin korkealle, ylittääkseen suuria rotkoja tai pehmentääkseen pudotusta.

Mario on Sienivaltakunnan todellinen Lady Gaga. Ajatelkaapa nyt: vaikka sarjan jokaisessa pelissä on prinsessa pelastettavana, räikeimmät ja eriskummallisimmat muoti-ilmaisut löytyvät neitokaisen sijaan itse viiksekkäältä sankarilta. Tälle aukeamalle valikoimme putkimiehen viisi oudointa ilmettä!

76

5 Metallilakki Rehellisesti sanottuna metallinen lakki kuulostaa melko epämukavalta. Varsinkin, kun sen päähän laittaessaan koko ruumis muuttuu metallipintaiseksi. Muodonmuutos on melko kova, mutta se toisaalta antaa Mariolle kestävyyttä tiukimpia vihollisia vastaan. Rautainen päähine olikin oikeastaan Super Mario 64 -pelin vastine kaksiulotteisten Mario-pelien klassiselle tähdelle, joka takaa sankarille hetkellisen kuolemattomuuden Bowserin kätyreitä vastaan.

2

4

5

1 3

77

Top 5

HAULIKOT

Varustelu

1

2

Nro 77 // 2009

Doom

Metal Slug

Harva pelissä esiintyvä ase on niin ikoninen kuin Doomin legendaarinen yksipiippuinen pumppuhaulikko. Se oli pelin hyödyllisin ja monipuolisin ase, etenkin pelin alkupuolella, jossa sen tehokas haulipanos tappoi lähietäisyydeltä useimmat viholliset yhdellä laukauksella – joskus jopa useampia. Nippelitietona mainittakoon, että haulikko oli ensimmäinen Doomiin tehty ase ja että sen ulkoasu perustuu TootsieToy Dakota -nimiseen leluaseeseen. Doomin jatko-osassa ase sai rinnalleen kaksipiippuisen superhaulikon.

Normaalisti haulikko on pelien työjuhta ja luotettava apuri, kun superaseista ovat panokset lopussa. Metal Slugeissa taas S-lisävoiman poimijalle tulee käyttöön pelin paras ase. Toisin kuin raketit ja käsikranaatit, Shotgun ei kilpisty ensimmäiseen viholliseen, vaan sen pöhäytys jatkaa läpi lihan ja metallin, lopputuloksena useimmiten edessä olevien kylkiluista koostuva ilotulitus. Tankitkaan eivät ole este, sillä peruspanssari menee päreiksi kahdella kudilla.

4 Persian Gulf Inferno Historian hämärissä Amiga 500:lla nähtiin peli, jollaista ei enää julkaistaisi Chuck Norrisin kulta-ajan loputtua. Persian Gulf Inferno oli aitoamerikkalainen oikeistotarina, jossa yksinäinen kommando kaataa isoon ääneen jodlaavia arabiterroristeja. Sen tappovälineistä säväyttävin oli tosielämästä kopioitu italialainen Franchi SPAS-12 -automaattihaulikko. Kierähdys polvelle! Laukaus! Mahaansa pitelevä terroristi kaatuu karmeasti huutaen!

Aikaansa nähden realistiset animaatiot varmistivat, että Persian Gulf Infernoa kokeilleet muistavat kaiken turhankin elävästi.

Erilaisista tuliaseista juuri haulikolla on usein tärkeä rooli sekä peleissä että elokuvissa.

Sahatut mallit ovat rosvojen vakiovarusteita, ja siviilitkin voivat zombimaailmanlopun alkaessa kaivaa kaapista vanhan metsästysaseen. Erilaisissa räiskintäpeleissä haulikko on usein ainoa tehokas työkalu lähietäisyydellä.

Tälle listalle pääseminen edellytti historiallista merkitystä, tyylikkyyttä tai pelkästään uskomatonta tulivoimaa.

78

3 Metal Gear Solid 3: Snake Eater Metal Gear ‑pelit ovat aina sekoitelleet oivalla tavalla realismia ja huumoria. Metal Gear Solid 3:n katkaistu haulikko mallia M37 oli lyhyellä kantamalla äärimmäisen tehokas ase. Sillä pystyi pamauttamaan kerralla nurin kolmekin vihollista, jotka lennähtivät koomisesti voltin kera maihin. Alkumetreillä haulikko onkin enemmän väline vihollisten kanssa leikkimiseen, mutta pidemmän päälle se osoittautui äärimmäisen hyödylliseksi pomotaisteluissa.

5 Fallout 3 Uudempien pelien aseista listalle yltää ainoastaan Fallout 3:n Combat Shotgun. Toisen maailmansodan konepistoolien tapaan muotoiltu ase on tyylikäs, mutta lisäksi sillä on oleellinen rooli pelin monimuotoisessa arsenaalissa. Lähietäisyydeltä taisteluhaulikon tuhovoimainen sarjatuli riittää pudottamaan useimmat viholliset sekunneissa. Mikä parasta, aseesta on saatavilla ainutlaatuinen luksusmalli The Terrible Shotgun, jota voi etsiä Evergreen Millsin rosvotukikohdasta.

Fallout-sarjalla on lisäksi ollut ennenkin taipumusta esitellä mielenkiintoisia aseita: kakkososassa nähtiin futuristinen Pancor Jackhammer -superhaulikko, joka jäi todellisuudessa prototyyppiasteelle.

3 5

1 4

79

2

Top 5

OMITUISIMMAT PELIASEET

Varustelu

1

2

3

Nro 165 // 2016

Handheld Portal Device (Portal-sarja)

Cerebral Bore (Turok-sarja)

Land Shark Gun (Armed & Dangerous)

Valvella taidetaan pulmanratkontaan soveltuvat aseet, minkä osoitti jo Half-Life 2:n vallankumouksellinen painovoima-ase. Portal-sarjan hämmästyttävä Handheld Portal Device eli tuttavallisemmin Portal-ase oli sitäkin oivallisempi ilmestys, joka hakee yhä vertaistaan pelien aseteknologiassa. Sen kyky ampua teleportteina toimivia portaaleja on ideana erittäin outo, mutta niillä eteneminen sokkeloisissa testilaboratorioissa on silkkaa neroutta. Pulmanratkonnan lisäksi ase olisi huikea nähdä myös laajamittaisemmassa rymistelyssä, sillä oikein tähdättynä portaalit voisivat siirtää vastustajat hyvinkin kauas...

Voi Turok-parkaa. Mies oli aito dinosaurusten metsästäjä, mutta häntä ei muista kukaan. Sankaria itseään arvostetumpi on Turok 2:n scifipyssy, jolla päästettiin turhia paineita ulos päänupista. Pyssy sylkäisi ulos Harry Potter -luutaurheilun siepiltä näyttävän kultaisen palleron, joka syöksyi automaattiohjauksella uhrinsa nuppiin. Sen jälkeen se porautui kaaliin karmivan aivonestesuihkun kera ja posautti lopulta koko päänupin. Vieläkään ei voi tajuta, ettei kauhupyssy aiheuttanut yhtä pelihistorian suurimmista väkivaltaskandaaleista.

Armed & Dangerous oli LucasArtsin vuonna 2003 julkaisema huumorilla höystetty toimintapeli, josta perinteisemmän asearsenaalin lisäksi löytyi myös pähkähullumpaa kalustoa. Yksi niistä on Land Shark Gun eli haitykki. Nimensä mukaisesti se ampuu maan sisään vihollista kohti hakeutuvan ja nopeasti kasvavan hain, joka kohteeseen päästyään iskeytyy ylös maasta kita ammollaan kuin Tappajahai vedestä. Mitä muutakaan voi odottaa peliltä, josta löytyy myös mustia aukkoja luova ase sekä painovoiman päälaelleen keikauttava tykki?

4 Groovitron (Ratchet & Clank -sarja) Värikäs toimintaloikka Ratchet & Clank tunnetaan monenmoisista aseista ja kapistuksista, mutta niiden kirkkaimpaan kärkeen nousee kranaatin tavoin toimiva Groovitron-diskopallo. Se saa sankarikaksikon vastustajien itsehillinnän (ja puolustuksen!) pettämään pahemman kerran, sillä Groovitronin iskeytyessä kohteeseensa jokainen galaktinen konna ryhtyy jammaamaan kuin viimeistä päivää. Räävittömämpi Saints Row IV lainasi Groovitronin ideaa omassa Dubstep Gunissaan.

Peleissä on vuosien varrella nähty jos jonkinmoista tussaria ja paukkurautaa. Mahtipontisia aseita riittää Doomin hervottomasta BFG:stä aina Gears of Warin moottorisahoilla varustettuihin Lancereihin, mutta huomattavasti kiinnostavampiakin ilmestyksiä löytyy. Siksi kokosimmekin tähän listaan viisi toimituksen mielestä oudointa peliasetta!

80

5 Super Sheep (Worms-sarja) Sotivien matosten asekaapista on vuosien varrella löytynyt toinen toistaan tuhoisampaa huumoriasetta, mutta on vain yksi, joka yhtä luotettavasti sekä tuo virneen käyttäjänsä huulille että pyyhkii hymyn vastustajalta.

Punaisella viitalla varustettu lentävä ja kauko-ohjattava superlammas räjähtää dynamiitin voimalla, ja taidokas pilotti lennättää sen vaikka madonreiästä sisään. Tuhojuhlan kruunaa pieni fanfaari, kun uhrilammas pyrähtää lentoon.

4 3

1

2

5 81

Nostalgia Ilman nostalgiaa peliteollisuus ei olisi nykyisissä kantimissaan. Kaikki menneisyyden menestyksellä mehusteleva myy kuin leipä, koska pelaajat yksinkertaisesti rakastavat muhia ajan kultaamissa muistoissaan. Tässä luvussa mekin luomme katseen taaksepäin loisteliaan historiahumalan toivossa.

82

83

KAKSIULOTTEISESTA KOLMIULOTTEISEKSI Top 5

1

2

3

Nostalgia Nro 108 // 2011

Super Mario 64

Grand Theft Auto III

Metroid Prime

Vanha kunnon Mario päivittyi uuteen ulottuvuuteen pelillä, joka loikkasi rohkeasti kohti tuntematonta. Samalla se määritti 3D-pelien standardit vuosiksi eteenpäin nykyään niin arkisilta kuulostavilla ideoillaan, kuten vapaasti liikutettavalla kameralla sekä kenttien valintaruudun korvaavalla pelialueella, joka pursusi myös salaisuuksia. Kunnianhimoisesti Super Mario 64:stä ei tehty suoraviivaista hyppelykokemusta, vaan siinä lähdettiin laajemmille ja vapaammin tutkittaville alueille, jollaisia ei television äärellä ollut tuolloin vielä nähty. Kokonaisuuden kruunasi tarkka ja monipuolinen ohjaus, jossa Nintendo 64:n analogiohjaimella oli toki oma merkittävä osansa.

Anarkistinen rellestäminen Liberty Cityn kaduilla oli erittäin nautinnollista kaksiulotteisessa muodossa, joten toiveet olivat korkealla sarjan siirtyessä uuteen ulottuvuuteen. Harvat silti osasivat odottaa, mitä Grand Theft Auto III:lla oli suunnitteilla pelaajien varalle. Jättimäinen ja vapaasti tutkittava kolmiulotteinen Liberty City oli aikansa merkittävin tekninen taidonnäyte ja todellinen leikkikenttä, jonka syövereihin pystyi uppoutumaan lukuisten – ja moraalisesti arveluttavien – aktiviteettien muodossa. Hulppeiden puitteiden lisäksi kolmas GTA oli hiottu ja loppuun asti harkittu myös pelillisesti ja tyylillisesti, mikä teki pelistä kertaheitolla sukupolvensa symbolin ja avasi tiet lukuisille yhtä suurta menestystä toivoville klooneille.

Peliä ei pitäisi arvostella trailerin perusteella. Aikana, jolloin Metroid-fanit olivat tottuneet vain kaksiulotteisiin avaruusseikkailuihin, ensimmäinen maistiainen vaikeuksissa painineen teksasilaisen Retro Studiosin kehittämästä Metroid Primesta tuomittiin laajalti pyhäinhäväistyksenä. Kun epäilijät saivat GameCube-ohjaimen käsiinsä, geneeriseksi fps-rymistelyksi alkujaan leimattu peli osoittautui upeaksi tutkimusmatkaksi avaruuden syvimpiin syövereihin. Kuvankauniiden pelialueiden tutkimisella, Samuksen haarniskan kehittämisellä ja nokkelilla pomotaisteluilla oli yhtä vankka rooli kuin edeltäjissään. Samalla se rikkoi lukuisia myyttejä, kuten tasoloikinnan ja ensimmäisestä persoonasta kuvattujen pelien yhteensopimattomuuden.

4 Legend of Zelda: Ocarina of Time Kolmiulotteisuuden aikakauden alkutaipaleilla nähtiin lukuisia sarjoja, joiden ensimmäiset 3d-osat siirsivät tutun 2d-rakenteen lähes sellaisenaan uusiin kuoriin ymmärtämättä uuden ulottuvuuden tuomia mahdollisuuksia.

Linkin ensiyritys kolmiulotteisessa maailmassa sen sijaan kehitti sarjan rakennetta esimerkillisesti sekä hyödynsi kekseliäästi kolmiulotteista tilaansa. Muun muassa korkeuserot ja ympäristön hyödyntäminen olivat vahvasti läsnä jopa pulmatilanteissa, minkä lisäksi peli esitteli nykypäivänäkin usein käytössä olevan vihollislukituksen. Ocarina of Time oli tunnelmallinen, rimaa nostava ja suorastaan mestarillinen seikkailu aikakaudella, jolloin useimmat kolmiulotteiset pelit hakivat vielä muotoaan.

Siirtyminen 2D-aikakaudesta kolmiulotteisuuteen oli mielenkiintoista aikaa. Pelisarjojen voimasuhteet oli mahdollista pistää uuteen uskoon, olihan klassisten sarjojen kehityttävä täysin uudelle tasolle. Listaamme tässä viisi parhaiten 3D-aikakauteen päivittynyttä luomusta, joista jokainen on täysin omaa luokkaansa. Ne kaikki onnistuivat tavoitteessaan mestarillisesti jo ensiyrityksellä, minkä lisäksi sarjojen taso on pysynyt korkealla yhä nykypäivään asti.

84

5 Metal Gear Solid Metal Gear Solid on tietyssä mielessä toisinto kaksiulotteisesta edeltäjästään, tuolloin vain Japanissa ilmestyneestä Metal Gear 2: Solid Snakesta, mutta se hioi hiiviskelytrillerin konseptin huippuunsa ja nostatti tunnelman kattoon uuden ulottuvuuden tuomilla eduilla.

Pienet seikat, kuten dynaamiset kuvakulmat seiniin painautuessa sekä jalanjäljet lumessa bongaava vihollistekoäly, saivat sisäisen salaisen agentin pidättelemään hengitystä yhdessä Snaken kanssa. Ennen kaikkea tekninen toteutus oli aikalaisiaan edellä välivideoineen ja laadukkaasti ääninäyteltyine keskusteluineen, mikä vakuutti monet konsolipelien tarinankerronnallisista mahdollisuuksista.

1

2

3

5

85

4

Top 5

GAMECUBEN PARHAAT PELIT

Nostalgia

1 Metroid Prime

Nro 117 // 2012

Metroid Prime ja sarjan sankaritar Samus ovat tuttuakin tutumpi näky Pelaajan Top 5 -listoilla, mutta syystäkin. Teksasilaisen Retro Studiosin häpeätahraksi ja tuhoon tuomituksi ennen aikojaan haukuttu toimintaseikkailu löi kaikille epäilijöille luun kurkkuun ensiluokkaisella toteutuksellaan, joka imaisi mukaansa Tallon IV -planeetan syövereihin. Metroid Prime yhdisteli Samuksen silmin kuvattua tutkimista, toimintaa ja tasoloikkaa tavalla, jonka ansiosta kyse ei ole pelkästään yhdestä GameCuben vaan koko sen konsolisukupolven parhaista ja merkittävimmistä peleistä.

4 Super Mario Sunshine Marion ainoa todellinen GameCube-seikkailu herättää yhä ristiriitaisia tunteita, mutta toimitukselta lohkeaa rakkautta myös tälle väärinymmärretylle helmelle. On totta, etteivät Delfino-saaren paratiisimaiset maisemat ja viholliset olleet järin perus-Marioa, mutta toisaalta peli esitteli mahtavan Fludd-vesipumpun, jolla kenttäsuunnitteluun saatiin runsaasti lisäväriä ja mielenkiintoisia piirteitä.

Fluddissa riittäisi roimasti potentiaalia myös tuleviin seikkailuihin, ja toivommekin kapistuksen palaavan vielä jonakin päivänä Marion kumppaniksi, ellei kolmiulotteisessa niin ainakin kaksiulotteisessa seikkailussa!

2 The Legend of Zelda: Wind Waker Wind Wakerin ennakkoon parjattu piirrosilme osoittautui lopulta yhdeksi pelin suurimmista vahvuuksista. Sen ajaton ilme näyttää vielä tänäkin päivänä erinomaiselta, kun taas muutoin varsin pätevä The Legend of Zelda: Twilight Princess osoitti teknisen vanhentumisen merkkejä jo ilmestyessään. Linkin lumoava seikkailu kokeili myös rohkeasti jotakin uutta sijoittamalla värikkäät haasteensa jättimäiselle avomerelle ja sen pikkuruisille saarille, joiden uumenista löytyi osa koko Zelda-historian parhaista luolastoista.

Harvaa konsolia muistellaan yhtä yksimielisellä lämmöllä kuin Nintendon sympaattista GameCubea. Konsolin parissa vietetyt muistot ovat säilyneet meidänkin mielissämme kristallinkirkkaina, joten herkistymme nyt muistelemaan Nintendon edellisen konsolisukupolven parhaita pelejä. Listalle oli runsaasti tunkua, mutta ikimuistoisimmat hetket on vietetty seuraavan viisikon parissa.

86

3 Resident Evil 4 Alkujaan GameCuben yksinoikeudeksi ilmoitettu Resident Evil 4 elvytti jo hieman väsähtäneen pelisarjan astetta toiminnallisemmalla otteellaan. Vaikka Capcom repi Nintendon konsolista näyttävää grafiikkaa jo alkuperäisen Resident Evilin uusintaversiossa ja Resident Evil Zerossa, neljäs osa räjäytti potin sekä ulkoasun että pelimekaniikan saralla.

Leon S. Kennedyn matka halki eurooppalaisen kyläpahasen on ehdottomasti yksi Cuben parhaista ja tärkeimmistä kolmannen osapuolen peleistä, vaikka Capcom lopulta luopuikin yksinoikeusaikeista.

5 Mario Kart: Double Dash!!

Muutaman astetta kehnomman Mario Kart -pelin jälkeen on helppoa huomata, kuinka erinomainen ja innovatiivinen GameCubella nähty Mario Kart: Double Dash oikeastaan olikaan. Kahden kuskin asettaminen samaan mikroautoon oli varsinainen neronleimaus, joka toi uudenlaista taktikointia niin pelin perinteisiin kilpa-ajoihin kuin kilvenkoviin Battle-kahakoihin, jotka tarjoilivat GameCuben makoisimpia moninpelikahakoita. Kahden hengen tiimeissä hahmot pystyivät säästelemään ja hyödyntämään aseita uudella tavalla, minkä lisäksi saman auton sisällä kököttävät pelaajat pystyivät hyödyntämään pelin nimikkoliikettä, Double Dashia.

4

1

5

3

2

87

Top 5

JUHLAJULKAISUT

Nostalgia

1 Star Trek 25th Anniversary

Nro 121 // 2012

Trekkerit juhlivat pyhää teostaan eli 1960luvulla kuvattua ns. Original Series -sarjaa tekemällä yhden kaikkien aikojen parhaista lisenssipeleistä. Seikkailupeliksi sovitetun 25-vuotispelin teki vuonna 1992 kovassa nousussa ollut Interplay, ja sen ääninäyttelijöiksi haalittiin jollain ihmekeinolla koko alkuperäismiehistö William Shatneria myöten. Peli käytti muun muassa Alan Waken myöhemmin hyödyntämää tyyliä, jossa tarina jaettiin virtuaalisiksi tv-sarjan jaksoiksi alkuteksteineen ja loppupohdintoineen. Punapaitaiset turvamiehet toimivat nerokkaasti lisäeläminä: miesparat kuolivat ensimmäisenä pelaajan mokatessa.

4 Super Mario All-Stars 25th Anniversary Edition Nintendo juhlisti Marion 25-vuotista taiteilijauraa vuonna 2010 hillityllä, mutta fanien mieltä suuresti lämmittäneellä Wiin Super Mario All-Stars -uudelleenjulkaisulla. Alkujaan Super Nintendolla nähty kokoelmapaketti ehosti NESin legendaarisen Super Mario Bros. -trilogian 16-bittiselle aikakaudelle, ja 25th Anniversary Edition osoittaa pelien pitävän yhä pintansa tänäkin päivänä. Mukana oli myös hauska musiikki-cd, joka sisältää kappaleita 25 vuoden varrelta sekä 32-sivuisen historiakirjan Marion vaiheista.

2

3

Final Fantasy 25th Anniversary Ultimate Box

Halo: Combat Evolved Anniversary

Kun Japanin suurimman roolipelisarjan antaa jyllätä vapaasti 25 vuotta, pelejä riittää kuin sieniä sateella. Jos vinot pinot sivuosia jättää huomioimatta, varsinaisia pääsarjan pelejäkin on jo ruhtinaalliset viisitoista kappaletta. Japanissa vuonna 2012 julkaistu Final Fantasy 25th Anniversary Ultimate Box pakkasi näistä kolmetoista yhteen laatikkoon. Paketin hankkijoilta ei lopu seikkailu hetkessä kesken, kunhan hyllystä löytyvät PlayStation 1-, 2-, 3- ja PSP-pelejä pyörittävät laitteet. Viiden kilon painoinen 22 pelilevyn paketti pitää sisällään lisäksi kaksi levyllistä musiikkia ja taidetta.

Ensimmäinen Halo on yksi 2000-luvun kiistattomista peliklassikoista, ja Microsoft teki vuonna 2011 lähes ennenkuulumattoman kulttuuriteon julkaisemalla siitä teknisesti päivitetyn version. Vaikka uusintaversiot ovat tänä päivänä peruskauraa, tuolloin esimerkiksi mahdollisuus vaihtaa uusi teräväpiirtografiikka napinpainalluksella alkuperäiseen ulkoasuun ja takaisin oli puhdasta neroutta. Voiko sitä paremmin pelaajien nostalgiannälkää enää tyydyttää?

Pelaaja-lehti on tämän kirjan julkaisuhetkellä ehtinyt jo rippikouluikään, ja uskommekin tietävämme merkkivuosien juhlimisesta tässä vaiheessa jo yhtä ja toista. Tästä kokemuksesta ammentaen listaamme nyt viisi parasta pelien juhlajulkaisua kautta aikain.

88

5 Street Fighter 25th Anniversary Collector’s Set Kokonsa puolesta listalle pääsee myös Street Fighterin 25-vuotiskokoelma, joka julkaistiin rapakon takana vuonna 2012. Erityisen upean kokoelmasta tekee se, että kovien Street Fighter -pelien (Super SF II: Turbo HD Remix, SF III: 3rd Strike Online Edition, Super SF IV: Arcade Edition ja SF X Tekken) lisäksi se pitää sisällään dokumentin, Ryu-patsaan, vyön, 11 levyä soundtrackia, 64 sivua kattavan taidekirjan, lukuisia animaatioelokuvia vuosien varrelta ja kaikki animaatiosarjan jaksot. Mutta varokaa vain, jos paketin jättää ostamatta rahanpuutteeseen vedoten: silloin Ryu saapuu iskemään nyrkillä naamaan ja huutamaan ”Suuuuuuuure you can!”

1

2

3

4 89

5

Top 5

UNOHTUNEET TASOLOIKKASANKARIT

Nostalgia

1

HUOMAUTUS Bubsy palasi uuden pelin voimin vuonna 2017, mutta se buuattiin suorinta tietä takaisin hautaan.

2

3

Nro 124 // 2013

Alex Kidd

Ristar

Gex

Ennen kuin Sega tarvitsi siistin ja nuorekkaan maskotin kilpailemaan Super Mariota vastaan, yhtiön keulakuvahahmona toimi moneen muottiin taittuva Arieksen prinssipoika Alex Kidd. Hieman apinaa muistuttava sankari oli hyppelytaitojensa lisäksi kouluttautunut taistelussa, ja inspiraatio hahmoon onkin kertoman mukaan saatu kiinalaisen taruston apinakuninkaasta. Alex on nyttemmin nähty hahmona monissa Sega-peleissä, mutta täysin omaa seikkailuaan hän ei ole saanut Sonicin napattua yhtiön virallisen maskotin aseman.

Sonic Teamin astetta tuntemattomampi Ristar lähti suureen seikkailuun avaruuspiraatti Kaiser Greedyn suureksi harmiksi. Tähtiolento luotti vauhdin sijaan venyviin käsiinsä, joiden avulla pelaajat pystyivät tarttumaan kaukana oleviin esineisiin sekä kiipeilemään ketterästi kielekkeillä ja tolpissa. Klassisen Mega Driven loppukaarella julkaistu peli sai varsin hyvän vastaanoton mutta jäi silti vähälle huomiolle Saturnin ja uuden sukupolven kolkuttaessa jo ovella. Ristarin debyyttipeli jäikin samalla hahmon viimeiseksi.

Uusista Tomb Raidereista nykyään tunnettu Crystal Dynamics kokeili takavuosina onneaan tasoloikkapelien parissa. Gex-gekko rakasti television katsomista, minkä takia pelit olivat täynnä populaarikulttuuriviittauksia.

Hahmosta tehtiin siisti ja sulava, ja myöhemmin mediamaailmassa surffaavasta liskosta muovautui James Bondista inspiraationsa saanut salainen agentti. Gex aloitti uransa kaksiulotteisena tasoloikkasankarina, mutta kaksi jatko-osaa saivat 3D-kuorrutuksen. Olipa Gex jopa muutaman vuoden osana Crystal Dynamicsin virallista logoa.

4 Zool Gremlin Interactiven kehittämä ja Amigalla ensiesiintymisensä tehnyt Zool-ninja N-ulottuvuudesta on varmasti tuttu monille pitkän linjan konsolipelaajillekin. Sähäkkä ja ketterä ninja loikki ja taisteli tiensä läpi värikkäiden kenttien, joista osa nostettiin aina esiin tuotesijoittelunsa takia. Peli sai lähinnä kotitietokoneilla ja Atarin Jaguarilla nähdyn jatko-osan, jossa Zoolin rinnalla taistelivat naisninja Zooz ja Zoon-koira, mutta vihjailuista huolimatta sankari ei enää palannut ilahduttamaan uusilla seikkailuilla.

Klassiset tasoloikkasankarit, kuten Super Mario, Sonic, Kirby ja Rayman, jaksavat porskuttaa vuodesta toiseen. Haastajia on ajan saatossa riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta useimmat niistä ovat jääneet kummittelemaan pelihistoriaan.

Toimitus muistelee tällä aukeamalla viittä unholaan painunutta suosikkiaan.

90

5 Bubsy Bubsy ei koskaan nauttinut järin suuresta menestyksestä, mutta Accoladen sarjakuvamaisesti käyttäytyvä ilves tähditti silti peräti neljää peliä useilla eri alustoilla Super Nintendosta ja Mega Drivesta aina PlayStationiin ja Atari Jaguariin asti. Kolme ensimmäistä peliä olivat hyvin Sonic-henkistä tasoloikintaa, jossa liitävä Bubsy kamppaili monenmoisia vihollisia, kuten muukalaisia ja taruhahmoja, vastaan. Kohtalaisesti käynnistynyt ura tyssäsi lopulta suorastaan kammottavaan ja sekavaan Bubsy 3D -peliin, jota usein saatetaan muistella kaikkien aikojen huonoimpien pelien listoilla.

5

2 3

1 4

91

ALKUPERÄISEN XBOXIN HELMET Top 5

1

2

3

Nostalgia Nro 171 // 2016

Ninja Gaiden

Steel Battalion

Otogi

Ninjamestari Ryu Hayabusa sivalteli debyyttipelissään vuonna 1988 alkuperäisellä Nintendo-konsolilla ja omaksui mättöpelihahmon työn Dead or Alive -sarjassa. Todelliseen Ryu-kultasuoneen Team Ninja iski kuitenkin vasta vuoden 2004 Ninja Gaidenissa. Peli oli länsimaiseen makuun tehty väkivaltainen toimintaseikkailu, jossa Ryu joutui välittömästi ruumisarkkuun pelaajan huomion herpaantuessa. Monen tie tyssäsi jo ensimmäisen kentän pomoon – jos edes sinne asti sattui pääsemään. Peli oli tienavaaja, kun pelaajat alkoivat taas kaivata ja arvostaa äärimmäistä vaikeustasoa valtavirran toiminnan vastapainoksi. Jos pääset ikinä kokeilemaan ninjataitojasi tässä haasteessa, muista että kaiken avain on Flying Swallow -liike.

Capcomin mechataistelu on pelihistorian äärimmäisimpiä Collector’s Edition -paketteja. Jättimäisessä paketissa tuli mechapelin lisäksi 40-nappinen kojelauta, jota käytettiin ainoastaan tämän yhden pelin jättirobottien ohjaamiseen. Steel Battalionista tuli urbaanilegendojen kohde ja peli, josta kaikki olivat kuulleet, mutta jonka harva oli oikeasti nähnyt. Steel Battalion nautti ansaitusta kulttimaineesta aina vuoteen 2012 asti. Silloin Microsoft päätti, että ohjaimella päteneen pelin jatko-osassa ei pitäisi olla lainkaan ohjainta.

Steel Battalion: Heavy Armor -pelissä pelaaja sohi käsillään eleitä Kinect-kameralle ja toivoi turhaan, että robotin miehistö tottelisi käskyjä. Nyt pelisarjan nimi on ikuisesti tahrattu.

Otogin sankari oli samurai Raikoh, joka palasi kuolleista silppuamaan kappaleiksi demonien armeijat. Japanilainen mytologia yhdistyi pelissä vaativaan mättöön, jossa oli vaikea pysyä hengissä saati sitten saada kunnon pisteitä. Taistelu oli kuin katanabalettia, jossa Raikoh leijui ilmassa pitkien kombojen aikana.

Peli oli Xboxin näteimpiä, ja sen rauhallinen, kaihoisa ääniraita toi taisteluun ylimaallista tuntua. Jatkoa nähtiin pelissä Otogi 2: Immortal Warriors, mutta sen floppaus katkaisi Raikohin taipaleen. Hyvä niin, sillä tekijästudio päätyi lopulta monen mutkan kautta toisen miekkoja ja demoneja käsittelevän sarjan pariin. FromSoftware tunnetaan nyt Demon’s Soulsin, Dark Soulsin ja Bloodbornen kaltaisista moderneista klassikoista.

4 Project Gotham Racing Forza on nyt Xboxin virallinen autopelisarja, mutta alussa oli toisin. Bizarre Creationsin Project Gotham Racing eli PGR oli ensimmäisen Xboxin julkaisupelejä ja yksi sen suurista hiteistä. PGR oli taitopelaajien kisailua, jossa ei riittänyt vauhti, vaan piti ajaa hienostuneesti ja tyylikkäästi. Driftauksen kaltaiset temput kasvattivat mainepistetiliä. Peli oli arvostelumenestys, mutta Bizarrea odotti vaikea tulevaisuus. Metropolis Street Racer -sarjalla nimensä saanut yhtiö teki vielä kolme muuta PGR-peliä, ja sen kohtaloksi koitui vuoden 2010 heikosti menestynyt kaahailu Blur. Autopeleissä kävin kuten monessa muussakin genressä: vain suurin pärjäsi ja keskikastin pätevätkin pelit kuolivat pois.

Kukapa olisi voinut arvata, että musta laatikko, jonka isoille ohjaimille naureskeltiin pilkallisesti, poikisi menestyskonsolien sarjan ja saisi useita klassisia pelisarjoja, kuten Halon, Forzan ja Fablen.

Microsoftin ensimmäisellä Xboxilla nähtiin tunnetuimpien hittien lisäksi myös monia muita omaperäisiä, kiinnostavia ja vaikutusvaltaisia pelejä, joista valitsimme tähän viisi.

92

5 Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball Team Ninjan mättöpelisarja Dead or Alive oli jo Dreamcastilla tapaus, jolla kelpasi esitellä konsolin parasta grafiikkaa. Kun taistelu jatkui Xboxilla, studion kiinnostus valui entisestään kohti nättien juttujen ihailua. Dead or Alive: Xtreme Beach Volleyball tuli silti jonkinlaisena järkytyksenä. Taistelupelin naiset päätyivät siinä Zack-hahmon omistamalle saarelle pelaamaan rantalentopalloa ja poseeraamaan bikineissä. Pikkutuhma peli pakotti pelaajat kärsimään ankeiden minipelien parissa uusien uimapukujen toivossa, mutta itse lentopallo oli itse asiassa oikeasti hauskaa. Peli onnistui jopa synnyttämään kokonaisen tirkistelypelien sarjan, ja jatko-osat ilmestyivät vuosina 2006 ja 2016. Kuten nimi kertoo, Dead or Alive Xtreme 3 ei edes yritä vakuuttaa, että puuhalla olisi enää mitään tekemistä lentopallon kanssa.

2

4

3

5

KUNNIAMAININTA Jet Set Radio Future Futuristinen rullaluistelupeli Jet Set Radio mielletään Dreamcastin edustusnimikkeeksi, mutta Xboxille ilmestynyt JSRF oli edeltäjäänsä monin tavoin mahtavampi. Peliä ei ole koskaan saatu moderneille koneille, mikä osaltaan suojelee sen statusta kulttiklassikkona.

1 93

PALUU 1980LUVULLE Top 5

1

2

Nostalgia Nro 129 // 2013

Far Cry 3: Blood Dragon

Grand Theft Auto: Vice City

Blood Dragon on Duke Nukemiakin tujakampi katsaus 80-luvun toimintaleffoihin, joissa vallitsivat erilaiset säännöt. Sankarin ei tarvinnut olla komealta naapurinpojalta näyttävä älykäs ja herkkä jokamies, vaan riitti, että oli lihaksia ja julmettu halu tappaa jenginuoria tai kommunisteja. Sankarilla saattoi olla heikkouksia, mutta kuten Blood Dragonissa, ne voi hävittää viisi minuuttia kestävällä treenauskohtauksella, jonka taustalla jumputtaa inspiroiva rokki. Blood Dragonin suurin moka on siinä, että toiminta on kuvattu pelihahmon silmin.

Silloin emme voi todistaa sääntöä, jonka mukaan sankari vahvistuu sitä mukaa, kun hänen hihatonta t-paitaansa ammutaan riekaleiksi.

Presidentti Ronald Reaganin USA:ssa kattona oli vain taivas: ajan talousteorioiden mukaan rikkaiden rikastuessa rahat ”valuisivat” köyhille. Niinpä niin. Ajan rikosviihteessä, kuten Miami Vice -televisiosarjassa, rosvot ja poliisitkin olivat juppeja merkkivaatteissaan ja urheiluautoissaan. Vice City tavoitti täydellisesti tämän monia poliitikkoja ja liikemiehiä innoittaneen ajatuksen, jonka mukaan säälimätön rötöstelykin on hyväksyttävää, kunhan taustalla soi tarpeeksi letkeä musiikki ja alla on juuri vahattu kärry. Ei ole sattumaa sekään, että kun pelisarja siirtyi 1990-luvulle San Andreasissa, lama oli iskenyt ja pelihahmo olikin köyhä jenginuori.

3

4

Hotline Miami Vaikka siltä vaikuttaisi, ei 1980-luvullakaan otettu täysin vakavasti kaikkia ajan hölmöyksiä – ajan toimintaklassikoihin kuuluva Robocop on oikeasti viiltävä satiiri, ja ruotsalaisen indiestudion kulttipeli Hotline Miami on sen lähin vastine peleissä. Tanskalaisohjaaja Paul Verhoevenin Robocop oli suorastaan inhottavan väkivaltainen ja pahennusta herättävä elokuva, jonka pinnan alla oli myös viesti. Ruotsalaisstudio Dennaton Games tekee aivan samaa, vaikka Hotline Miami näyttää aluksi taas yhdeltä pikseligrafiikkaa ja retronostalgiaa hyödyntävältä indieväännökseltä.

Ihmeellisintä on se, miten vahva kasaritunnelma pelissä on, vaikka kaikki on oikeastaan vain viittauksen viittausta: pelin diskohumppa on menneisyydestä inspiroitunutta uutuustavaraa, ja koko pelin esikuva on 1980-luvun tyyliä matkiva 2000-luvun elokuva Drive.

Scarface: The World is Yours Scarface – Arpinaama -elokuvan innoittava vaikutus gangstarap-artisteihin on yksi 1980-luvun mysteereistä. Toki Tony Montana saa rahaa, naisia ja valtaa, mutta elokuva päättyy hänen menettäessään kaiken, mukaan lukien henkensä. Niinpä moni ihmetteli syystäkin, miksi 2000-luvulla haluttiin tehdä pahasti myöhästynyt Scarface-peli. Eikö Vice City tehnyt jo saman, ja tätä varten elokuvan loppua jouduttiin tulkitsemaan todella luovasti. Ihme kyllä The World Is Yours olikin kelpo peli ja todistus 1980-luvun kestävyydestä. Pelin ja elokuvan välissä ehti kulua huimat 23 vuotta. Samalla Tony Montanan tarinan opetukseksi tuleekin, että rikos todella kannattaa.

94

Vielä 2000-luvun alussa kahdeksankymmentäluku oli muistoissa kauhujen aikaa: tukkametallia, naisten olkatoppauksia, vyölaukkuja ja suksibokseja.

Nyt muistetaan jo lämpimämmin sen ajan hienoa viihdettä ja erityisesti räjähtäviä toimintaelokuvia. Tällä Top 5 -listalla pohditaan parhaita pelejä, joita ei tehty 1980-luvulla, mutta jotka tavoittavat silti tuon menneen aikakauden hengen.

5 Operation Flashpoint Ei kasari ollut pelkkää juhlaa, sillä kylmä sota jatkui läpi koko vuosikymmenen ja molemminpuolisen ydintuhon uhka näkyi viihteessä.

Red Dawn (Punainen aamunkoitto) -elokuvassa Neuvostoliitto valtasi USA:n ja Raid Over Moscow -lentely sai aikoinaan suomettuneen eduskunnan tutisemaan pöksyissään. Ajatus Neuvostoliiton maahyökkäyksestä USA:han on naurettava, mutta Itä-Euroopassa se oli lähihistorian valossa varsin uskottava uhka, jota kuvattiin hienosti Operation Flashpoint -sotasimulaattorissa. Pelin saaristo oli käytännössä idän uhkaa pelkäävä 1980-luvun Tšekkoslovakia karmeita kansanautoja myöten. Red Dawnin kauhukuvat vallatusta USA:sta ja ydiniskusta taas saatiin ikuistettua kunnolla peleihin vasta paljon myöhemmin, vuoden 2007 erinomaisessa strategiapelissä World in Conflict.

5 4 1

3

2

95

Top 5

NINTENDON KONSOLIT

Nostalgia

1

2

3

Nro 176 // 2017

Nintendo 64 (1996)

Super Nintendo (1990)

GameCube (2001)

Nintendo 64 on Nintendon paras konsoli puhtaasti sen vaikutusvallan takia. Peukalon alle mahtuva ohjaustikku, joka vastaanottaa pelaajan tahtoman määrän painetta, sinetöi itsensä jokaisen sen jälkeen tulleen peliohjaimen perusominaisuudeksi. Ohjaimen tärinä oli sen jälkeen pelkkää plussaa. N64 nosti myös moninpelit uusiin ulottuvuuksiin neljällä peliohjainportillaan. Super Mario 64 ja The Legend of Zelda: Ocarina of Time eivät pelkästään ole maailman parhaisiin lukeutuvia pelejä, vaan ne toimivat edelleen esikuvina nykyajankin peleille kenttäsuunnittelullaan ja kamerallaan.

SNES loistaa puhtaasti laadukkaiden peliensä määrällä. Sen kaksiulotteiseen pelikirjastoon lukeutuu hämmentävä määrä laadukkaita klassikkopelejä, jotka saattoivat olla Super Marion ja Mega Manin kaltaisia jatko-osia tai Chrono Triggerin ja Pilot Wingsin kaltaisia täysin uusia ilmestyksiä. Tehokkaamman konsoliraudan ansiosta Final Fantasyn, Metroidin ja Zeldan tapaiset pelit saavuttivat visionsa ja muotonsa entistä vahvemmin, minkä lisäksi ohjaimen paisunut näppäinmäärä arkipäiväisti olohuoneissa pelihalleista tutut Street Fighter II:n, Mortal Kombatin ja kumppanit.

Kukapa ei rakastaisi violettia kuutiota? Se on yhä yksi toimituksen suurimmalla lämmöllä muistelemista konsoleista, jolta löytyy perinteisiä, rajoja rikkovia ja äärimmäisen hyviä pelejä lajityypistä toiseen. Ensimmäistä kertaa konsolisukupolven hännänhuipuksi jäänyt Nintendo loi koneelle merkittävän katraan yksinoikeuspelejä ja tuki laitetta loppuun asti. Eikä ole syytä unohtaa mullistavaa kantokahvaa!

4 Nintendo DS (2004) Nintendolla on vahva historia taskukonsoleiden nousussa Game Boyn myötä, mutta kannettavien konsoleiden merkittävin menestystarina niin myyntinsä, peliensä kuin uusien ideoidensakin osalta on kaksinäyttöinen Nintendo DS. Se ei pelkästään tehnyt valikoissa navigoimisesta helpompaa vaan arkipäiväisti kosketusnäytöllä pelaamisen – trendi, joka näkyy vahvasti vielä tänäkin päivänä. Ilmiö ei tietenkään olisi onnistunut ilman kekseliäitä ideoita ja ikimuistoisia pelejä, joiden helpommin lähestyttävä luonne viitoitti tietä suuremmalle yleisölle suunnatulle Wiille.

Nyt ollaan suurien tunteiden ja vaikeiden kysymysten äärellä.

Vaikka Top 5 -listaukset ovat harvoin parhausjärjestykseen pakotettuja, tahdoimme päättää lopullisesti, mitkä ovat parhaat Nintendo-koneet kautta aikojen. Sivistyneen äänestämisen (lue: tappelun) jälkeen saimme aikaan listan, johon kaikki olivat tyytyväisiä. Oletko samaa mieltä vai onko tämä hulluutta?

96

5 Nintendo Entertainment System (1983) Vanha kunnon kasibittinen Nintendo on aina se aito ja alkuperäinen pelikonsoli, josta saamme kiittää koko nykyisen konsolikulttuurin olemassaoloa. Mullistava laite teki television kautta pelaamisesta helppoa ja hauskaa niin yksin kuin kaverinkin kanssa, vaikka useimmat pelit ja visiot hakivat vielä muotoaan. Sillä kylvettiin kaikki ne siemenet, joista Nintendo ja monet legendaarisista pelinkehittäjistä vielä tänäkin päivänä muistetaan.

3 4

1

5

2

97

Top 5

MODERNIT COMEBACKIT

Nostalgia

1

2

Nro 115 // 2012

Deus Ex: Human Revolution

Metroid Prime

Warren Spectorin kyberpunksarja oli jo julistettu kuolleeksi, eikä ihme. Ensimmäinen Deus Ex oli monimutkainen ja vaikeasti avautuva peli, pasifistisen vaihtoehdon tarjoava räiskintä, ensimmäisen persoonan roolipeli ja poliittisten salaliittoteorioiden kokoelma. Kakkososasta tahdottiin kansaan menevää helposti avautuvaa versiota, mikä riisui siitä fanien mielestä kaiken hienon. Kolmannen pelin, Human Revolutionin, teki seitsemän vuoden kuluttua Call of Duty -aikakaudella aivan uusi studio, ja tuloksena onkin omalaatuiselta näyttävä ja kuulostava peli, moderni uskollisuuden ja rakkauden osoitus ensimmäiselle Deus Exille. Comeback on siis mahdollinen mille tahansa pelisarjalle.

Vanhat pelaajat rakastavat perinteitä. Siksi tuntuu joskus, että uudistuminen on meille kirosana. Kun sivulta kuvattuna toimintahyppelynä tunnettu Metroid-sarja uudistettiin GameCubelle länsimaisen Retro-studion voimin ensimmäisen persoonan räiskintänä, moni julisti sen epäonnistuneeksi harha-askeleeksi jo ennen julkaisua. Valmis peli oli kuitenkin Cuben parhaimmistoa, omaperäinen, kaunis ja sielukas scifiseikkailu salaperäisellä planeetalla. Tämä ”harha-askel” jää historiaan ikivihreänä klassikkona ja muistuttaa meitä siitä, että joskus on hyvästä hylätä parhaatkin perinteet.

3

4

Fallout 3

Street Fighter IV

Kukapa olisi uskonut, että viime vuosituhannen puolella viimeksi nähty legendaarinen tietokoneroolipelisarja saisi jatkoa nykysukupolven pelikonsoleilla? Näin kuitenkin kävi, ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia se onnistui siirtämään alkuperäisten pelien maailman ja hengen nykypelaajia kiinnostavaan muotoon ja uuteen kuvakulmaan. Kolmososan menestys innosti myös alkuperäiset tekijät tekemään oman uuden Fallout-pelinsä New Vegasin, joka monien mielestä oli jopa kolmosta aidompi jatko-osa alkuperäisille peleille.

Street Fighter III variaatioineen on yhä monien mielestä yksi parhaita taistelupelejä ikinä, mutta se ei koskaan noussut yhtä suureen kansansuosioon kuin Street Fighter II -sarja.

Vuonna 1999 ilmestynyttä Street Fighter III: 3rd Strikeä seurasikin yhdeksän vuoden hiljaisuus, jonka aikana kaksiulotteinen mätkintä ja hieman koko lajityyppikin hiipuivat. Modernilta näyttävä ja klassiselta tuntuva Street Fighter IV palautti lopulta sekä sarjan että 2D-mätkeen ihmisten huulille. Sen innoittamana muutkin mätkeet ovat tehneet paluun.

98

Tällä aukeamalla listaamme onnistuneimmat klassikkopelien tai pelisarjojen paluut. Listalle pääsyyn vaadittiin pitkää poissaoloa tai alennustilaa, josta näiden pelisarjojen ei enää uskottu nousevan. Siksi oli hienoa huomata, että hienoista comebackeista ei ole puutetta.

Kun tekijöillä on taidot ja asenne kunnossa, retroista retroimmatkin peli-ideat voivat nousta uudelleen huipulle.

5 Donkey Kong Country Returns Jo alkuperäinen Donkey Kong Country oli kunniakas comeback Nintendon vanhalle maskotille, mutta SNES- ja Rare-aikakauden jälkeen gorillan parhaat päivät tuntuivat jääneen taakse. Rytmipeli Donkey Kongan ja sen bongorumpuohjainta hyödyntäneen Donkey Kong: Jungle Beatin myötä gorilla kärsi identiteettiongelmasta, joka korjaantui vasta 14 vuotta Donkey Kong Country 3:n jälkeen. Retro Studios palautti uskon gorillaan Marionkin suvereenisti haastavalla 2D-tasoloikalla.

2

3

4 1

5 99

Flopit Pelimaailman priimuksia ei voi listata kokonaisen kirjan edestä suomatta ajatusta myös pahnanpohjimmaisille. Tämä kappale esittelee videopeliviihteen varoittavia esimerkkejä, jotka ovat kaikessa karmeudessaan tuoneet monien elämään paljon iloa epäuskoisten naurunpurskahdusten muodossa.

100

101

Top 5

SURKEIMMAT PELILEFFAT

Flopit

1

2

3

Nro 84 // 2009

Super Mario Bros.

Street Fighter

Dungeons & Dragons

Kun Luigi Mario (John Leguizamo) ihastuu viehkeään Daisyyn (Samantha Mathis), aavistaa velipoika Mario Mario (Bob Hoskins) jo pahaa. Eipä mene aikaakaan, kun putkimiesveljekset lähtevät pelastamaan neitokaista ihmisliskojen kansoittamasta, synkästä ja futuristisesta rinnakkaisulottuvuudesta.

Vastassa heillä on tietenkin kuningas Koopa (Dennis Hopper), tuo mustaan nahkatakkiin pukeutuva, sädeasetta heilutteleva liimatukka. Kyllä Hollywood-väen luovuus jaksaa hämmästyttää!

Jean-Claude Van Damme Guilena? Kylie Minogue Cammyna? Raul Julia Bisonina?

Siinä vain muutama huikea roolivalinta Die Hardin jälkeen Ö-luokkaan tippuneen käsikirjoittaja/ohjaaja Steven E. de Souzan elokuvaan. Capcomin tappelupelin filmatisointiin yritettiin änkeä mukaan lähes kaikki sarjan hahmot. Huikein yritys on Charlie, joka muuttuu Bisonin kidutuskammiossa Blankaksi.

Leffan huvittavin kohtaus on ehdottomasti Guilen hehkutus, jossa mies esittelee pullistelevaa hauistaan, jossa on Yhdysvaltain lippu.

Synkintä elokuvassa on se, että se jäi arvostetun Raul Julian viimeiseksi.

”Tämä ei ole peliä”, kertoo D&D-roolipeliin perustuvan, vuonna 2000 julkaistun elokuvan mainoslause ja puhuu totta. Kyseisellä elokuvalla on nimeä lukuun ottamatta erittäin vähän tekemistä D&D:n tai siitä tehtyjen lukuisten videopelien kanssa. Lopputulos on kammottava ”miekka ja magia” ‑elokuva, jossa on hyvin vähän järkeä ja jossa kääpiökin on ryhmän pisin kaveri. Suuria palkkarahoja elokuvasta hakeneet tunnetut nimet, etunenässä Jeremy Irons, Thora Birch ja Marlon Wayans, näyttelevät niin yli, että katsojakin kiemurtelee häpeästä. Kovasti mainostetut erikoisefektitkin ovat koko roskan tavoin Ö-luokkaa.

4 Mortal Kombat II Siinä missä ensimmäinen Mortal Kombat -elokuva on jopa tunnelmallinen ja tyylikäs lähdemateriaalin huomioon ottaen, jatko-osa ampuu liian yli jokaisella osa-alueellaan ollakseen edes surkuhupaisa ilmestys. Jäätäviä efektejä, ylitsepursuavaa hahmokaartia, puisevaa dialogia ja älyvapaita juonikuvioita katsellessa ei ihmetytä lainkaan, miksi suuri osa alkuperäisnäyttelijöistäkin kiersi Mortal Kombat II:n hyvin, hyvin kaukaa.

Videopeleistä sovitettuja elokuvia on liiankin helppo mollata, mutta miksi emme siis tehneet ”parhaat pelielokuvat” -listaa?

Syy siihen on yksinkertainen: kukaan toimituksessa ei kyennyt nimeämään viittä tai edes kolmea oikeasti hyvää pelileffaa.

Tässä esitellyt pökäleet ovat kuitenkin muodostuneet jo oleelliseksi osaksi pelikulttuuria, joten tarkista, oletko nähnyt niistä jokaisen.

102

5 Uwe Bollin koko tuotanto Saksalaisohjaaja Uwe Bollin pökäle-elokuvista on sanottu jo kaikki, mitä tarvitsee, mutta sanotaan se uudestaan. Ne ovat halvalla tehtyjä, kliseisiä, pöljiä ja tylsiä. Jos Boll-elokuvista on pakko katsoa yksi uteliaisuudesta, kannattaa valita bollimaisuudet tiivistävä Alone in the Dark. Se oli Bollin läpimurroksi aiottu suuren budjetin tuotanto, joka kykeni hukkaamaan kuvaamastaan pelisarjasta kaiken oleellisen sekä tuhoamaan Christian Slaterin ja Tara Reidin urat. Aneeminen kauhutunnelma onnistui jopa vaivuttamaan toimituksen edustajan levottomaan uneen ennen lopputekstejä.

HUOMAUTUS Elämme parhaillaan pelielokuvien renessanssikautta, mistä todisteena ovat nämä julkaisut:

3

1

2

Hitman: Agent 47 (2015) Warcraft (2016) Assassin’s Creed (2016) Resident Evil: The Final Chapter (2017) Tomb Raider (2018) Dynasty Warriors (2019) Detective Pikachu (2019) Sonic the Hedgehog (2019) Super Mario (2020) Five Nights at Freddy’s (2020) Sleeping Dogs (20??)

Metal Gear Solid (20??)

Uncharted (20??)

Gears of War (20??)

5

4 103

Top 5 Flopit

TRAUMAATTISIMMAT PELIPUSUT 1

2

Nro 155 // 2015

The Sims

Sonic the Hedgehog

Alkuperäisen The Simsin aikakautena kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Virtuaalivauvojakaan ei tarvinnut tekemällä tehdä, vaan pienokaiset saivat pelaajan tahdosta alkunsa pelkän suutelun seurauksena. Pelin konsoliversiot kuitenkin jättivät väliin jotain oleellista.

Pc-pelistä tuttu valintaikkuna ei ilmoittanut lapsen tulosta, vaan kehto tupsahti omine lupineen olohuoneeseen mukavana yllätystuliaisena vaikkapa kosteista grillijuhlista. Onko tämä nyt sitä realismia?

Eläimiin sekaantuminen on ongelmallista jo sellaisenaan, mutta vuoden 2006 Sonic päätti viedä tabun vielä astetta pidemmälle. Pelin loppusuoralla ihmisprinsessa Elise käy hyväilemään henkensä heittänyttä, jo kalmankylmää Sonicia odottamattomin tuloksin: siili herää suutelon voimasta kuolleista kuin Disney-elokuvissa ikään. Yksipuolisesta käpälöinnistä ilmeisen traumatisoitunut sankari nollaa lopulta pelin aikajanan täysin niin, ettei koskaan edes tapaa tyttöä, mutta pelaajat itse eivät voi koskaan pyyhkiä muistikuvia näkemästään.

3

4

Metal Gear Solid 4 Rakkaus on sokea sukupuolesta riippumatta, sitä ei käy kiistäminen. Metal Gear Solid 4:n lopputaistelussa Liquid Ocelotin niskalukkoon nappaama Solid Snake tuskin kuitenkaan osasi odottaa saavansa viiksekästä pappapusua kunnon kuristusotteen sijaan.

Mojova suukko on rangaistus niskalukkoa seuraavan reaktiominipelin möhlimisestä, ja moiskausta todistaneet pelaajat palkitaan vielä erityisellä trophylla. Ocelot-parka puolestaan saa vastakaiun sijaan kyynärpäästä rintalastaan.

Middle-earth: Shadow of Mordor Paina neliötä teloittaaksesi örkin äänettä, kehottaa avulias ohjeteksti Shadow of Mordorissa. Tämäpä tuntuu tutulta, pohtii samaista neliötä polygonivaimoaan yllättäen suudellakseen juuri näppäillyt pelaaja. Pelin kehittänyt Monolith Productions ansainnee toki kehuja luovasta hiippailuopastuksestaan, mutta jotain häiritsevää pusuttelun ja puukottamisen rinnastamisessa on. Entä jos komennot menisivätkin sekaisin? Hyi, örkinkuolaa.

104

Rakkaus kahden ihmisen tai peliolennon välillä on yleensä kiistämättömän kaunis asia, mutta aivan kaikkia ruuturomansseja ei vain voi muistella hyvällä.

Tälle Top-listalle valikoimme historian karmaisevimmat pelipusut, joista tullaan kertomaan legendaa vielä vuosienkin päästä varoittavina esimerkkeinä lihallisten ilojen riskeistä.

5 Space Quest II Tuskanhiki virtaa valtoimenaan, kun botoxiin hurahtanut töröhuulialien käy jahtaamaan 80-luvun avaruusseikkailuhitin päähenkilöä pitkin vankila-aluksen käytäviä. Kömpelöimmät pelaajat eivät kiinni jäädessään kuitenkaan kohtaa otuksen kourissa kuolemaansa, vaan saavat siltä kostean kielisuudelman. Peli jatkuu kohtaamisen jälkeen normaalisti kymmenisen minuuttia, kunnes pahaa-aavistamattoman päähahmon mahaan suukon aikana istutettu hirviönpoikanen ryskyy tämän vatsanpeitteiden läpi ulkomaailmaan. Hyvää isänpäivää!

5

1

3 2 105

4

ÄRSYTTÄVIMMÄT PELIHAHMOT Top 5

1

Flopit

Roman Bellic (Grand Theft Auto IV)

Nro 146 // 2014

Päähahmo Niko Bellicin serkku GTA IV:ssä on ärsyttävän pelisuunnittelun mestariteos, sillä hän ei tunnu pelihahmolta vaan oikeasti läpeensä rasittavalta ihmiseltä. On mahdotonta sanoa, kuinka rasittavan Rockstar on hänestä alun perin halunnut, mutta tämä läheisriippuvainen surkimus tuo tujauksen harmaata ankeutta Nikon vauhdikkaaseen gangsterielämään. Kun pitäisi ryöstää pankki, ampua pahiksia tai viedä nainen treffeille, Roman soittaa ja anelee Nikoa keilaamaan tai ryyppäämään. Auta armias, jos uskallat sanoa ei, sillä peli osaa syyllistää. Niin, onhan Roman-paralla ankeaa. Hänellä on pieni ja likainen asunto, pelivelkoja ja Nikoa ympäriinsä ilmaiseksi kuskaava taksifirma. Hän on pohjimmiltaan ihan hyvä jätkä. Ehkä hänelle pitäisi antaa iltapäivän verran aikaa. Taas kerran.

3

2 Navi (Ocarina of Time) Navi on niin huono pelihahmo, ettei siitä voi edes sanoa mitään kiinnostavaa, ja silti se hallitsee aina vihalistoja. Se on Link-sankarin avuksi lyöttäytyvä keiju, joka hokee ”Hey, listen!” -repliikkiään pikkuoravan äänellä halki koko rakastetun pelin. Mikä parasta, se on pelaajan tähtäämisen mahdollistavana apurina tärkeä osa pelimekaniikkaa, joten pakoa ei ole. Hiljaisuutta ei ole. On vain Navi, joka on varsinaisen Zelda-pelisarjan ensimmäinen puhuttu hahmo. Lopussa pelaaja huokaisee helpotuksesta, kun olio lentelee toiseen ulottuvuuteen, mutta jostain syystä se vain innoittaa Linkin haeskelemaan kaveriaan Majora’s Mask -jatko-osassa. Ihmiskunta ei koskaan opi virheistään.

4

Pelit ovat täynnä turhia, hölmöjä, huonosti kirjoitettuja, pelimekaanisesti tuskastuttavia ja yleensä verenpainetta nostavia hahmoja. Niinpä kärkiviisikkoon valitut eivät ole vain mitä tahansa ruudulla hetken vilahtavia hirvityksiä. Ne ovat raamatullisia vitsauksia, jotka eivät lähde kulumallakaan. Ne palaavat yhä uudestaan, tunti toisensa jälkeen ja huonolla tuurilla vainoavat meitä jopa jatko-osissa. Osa on selkeitä vahinkoja ja toiset tahallisesti luotuja kidutusvälineitä, jotka saavat kyseenalaistamaan koko peliharrastuksen.

5

Koira (Duck Hunt)

Cryptarch (Destiny)

Claptrap (Borderlands)

Pelihistorian halveksituin eläin on sietämätön hurtta ensimmäisen 8-bittisen Nintendon Duck Huntista. Se olisi tehnyt mieli jättää listalta protestina, mutta joku olisi siitä kuitenkin muistuttanut. Se on metsästyskoira, joka nauraa päin pelaajan naamaa, kun tämä ampuu ohi. Epäonnistumiselle nauraminen on tietysti ilkeää, mutta tässä on useampikin ulottuvuus. Jos koira on tarpeeksi älykäs nauraakseen, eikö se olisi tarpeeksi älykäs ollakseen nauramatta yhä uudestaan epäonnistuvalle haulikkomiehelle? Ei elukkaa toki voi pelissä ampua, mutta se pulma on korjattu pelaajien vuosien varrella kehittelemissä kostofantasioissa ja epävirallisissa peleissä.

Hänen ammattinimikkeensä on kryptarkki ja nimensä mestari Rahool. Hän on kryptoarkeologi, tiedemies, historioitsija – ja pelihistorian pahin trolli. Cryptarch seistä kököttää maailman viimeisen kaupungin torilla, ja häneen ruumiillistuu Bungien idioottimaisen varustejärjestelmän kauheus. Tulevaisuuden supersotilaat kantavat hänelle toiveikkaina päivittäin tuhansia säkkejä koodattuja energiapalleroita, joiden sisältä Rahool ”löytää” liki poikkeuksetta suoraan roskikseen lentävää tauhkaa. Hänelle on omistettu nettisivuja, videoita ja Twitter-tilejä. Onko hänen kuolleissa silmissään sääliä? Ei, vain pilkkaa ja halveksuntaa.

Mikä teitä vaivaa? Sitä tekisi mieli kysyä Gearboxilta, jonka Borderlands-pelisarja on suurimmaksi osaksi kelpo tavaraa. Huumoripelien tekeminen on tunnetusti vaikeaa, mutta Borderlands onnistuu jopa naurattamaan.

Miksi siis pelin maskotti ja ainoa toistuva pelihahmo on robotti, jonka vitsit ja tehtävät ovat poikkeuksetta joka pelin huonoimpia? Vajaateholla käyvä kone ei moista vihaa edes huomaa, eivätkä ilmeisesti pelintekijätkään, sillä tämä räiskintäpelien Jar Jar Binks sai kaiken kukkuraksi Borderlands: The Pre-Sequelissa ylennyksen pelattavaksi hahmoksi.

106

2 5

4

1 3

107

HUONO ÄÄNINÄYTTELY HYVISSÄ PELEISSÄ Top 5

1 Tenchu: Stealth Assassins

Flopit Nro 143 // 2014

Ensimmäisen PlayStation-konsolin Tenchu on ninjapelien legenda ja hiiviskelyklassikko, joka aloitti pitkäikäisen pelisarjan. Ninjamainen hiljaisuus olisi ollut valttia, sillä kahdesta pelihahmosta vain ninjamies Rikimaru oli kuullut ”näyttelemisen” kaltaisesta eksoottisesta asiasta. Tunteettomasti mumiseva sankaritar Ayame sekä kaikki vastaantulijat tekivät parhaansa, jotta synkästä tarinasta tulisi sketsikomediaa. Ovatko hihittelevien pahisten esittäjät huumeissa vai henkisesti häiriintyneitä? Mahdotonta sanoa, sillä pelaajaparka saa kuunnella niin karmeita äännähdyksiä, että ennen pitkää käy seppuku mielessä.

3 King’s Quest V Seikkailupelien kulta-ajan perustuksia valoi King’s Quest -pelisarja, jota tehtiin esiosia ja sivupelejä laskematta kahdeksan osaa. Lämminhenkiset ja humoristiset satuseikkailut tekivät viitososassaan teknisen harppauksen: näppäimistön sijasta hakattiin hiirtä. Levykeajan lähestyessä loppuaan pelistä tehtiin myös erillinen cd-levylle pakattu versio, jossa hahmot saivat puheäänet. Jep, arvasit lopputuloksen. Puhuvat pöllöt, keijut ja muut eläimet kuulostavat todella siltä, että niitä esittävät äänisuodinten läpi vedetyt pelintekijät.

On kuin kaikki maailman laulavat pikkuoravat, smurffit ja muut kammotukset olisivat kokoontuneet yhteen tekemään kuningas Grahamin elämästä kimittävää helvettiä. Kammottavimpiin tapauksiin lukeutuu luonnollisesti sankarin ikioma apuri, Cedric-pöllö, joka seuraa Grahamia läpi pelin kuin parantumaton kuulotauti.

GTA V:n päätähdet Shawn Fonteno, Ned Luke ja Steven Ogg ovat julkkiksia, joiden äänisuoritusten päällä lepää koko megabudjetin peli. Tilanne oli toinen vuonna 1999. Ensimmäisen Grand Theft Auton tehtäväpaketit GTA: London 1969 ja 1961 sijoittuvat Isoon-Britanniaan, Houserin veljesten synnyinmaahan.

Pikanttia paikallisväriä peliin tuovat lyhyet välianimaatiot, joissa rikollisia esittävät ilmeisesti lähipubin tiskiltä palkatut alan miehet.

Mikrofoniin on ähisty todella nuhaisella äänellä viisauksia, kuten ”Muista, että minä olen apina ja sinä olet juustoraastin”. Vaikea sitä on enää unohtaakaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Bungien Destiny järkytti aikanaan Game of Thrones -tähti Peter Dinklagen kammottavalla näyttelijänsuorituksella, mutta moni tuntuu unohtaneen, ettei skandaali ollut ainoa laatuaan.

Tällä aukeamalla muistelemme muita hyviä pelejä, joiden olisi pitänyt todellakin olla hiljaa.

Tässä kisassa Dinklagen ”The wizard came from the Moon” -repliikki ei pärjäisi, sillä nuoremmat pelaajat eivät voi edes arvata, miten kauhea tilanne oli kymmenen vuotta sitten.

4

5

2 Grand Theft Auto: London 1969 ja London 1961

Castlevania: Symphony of the Night Konamin historiaan mahtuu kaikki erilliset pelijulkaisut huomioiden jo nelisenkymmentä Castlevaniaa. Symphony of the Night on niiden ykkönen tai vähintään kolmen parhaan joukossa, mutta pelin ääninäyttely on vastapainoksi suoraan hornan tuutista. Sanoja kummasti PAINOTTAVA Dracula on selkeästi NAPPAILLUT jotain aivan muuta kuin verta, ja sankari Alucard runoilee höpöjä luottaen matalan äänensä lumovoimaan. Richter, eli pelin vaihtoehtoinen sankari, tavaa repliikkinsä paperista kuin vahvasti lääkitty tokaluokkalainen äidinkielentunnilla, ja Draculan sekä Richterin keskustelu ihmisyyden luonteesta on tahattoman pelihuumorin parhaimmistoa. Sivuhahmojen näyttelijätkin saavat innoitusta tähtien ”suorituksista”, ja niinpä jokainen vastaantulija kuulostaa edellistä hiihtäjää hönömmältä.

108

House of the Dead 2 Ensimmäinen Resident Evil on karmean ääninäyttelyn klassikko, mutta zombipelien sarjassa se saa pataansa Segan valopyssyräiskinnältä. House of the Dead 2 on niitä pelejä, joissa hyvän ja huonon raja hämärtyy. Kaiken pahuuden takana on zombivitsauksen aloittanut pukumies Goldman, jonka näyttelijänsuorituskin on huonoudessaan yliluonnollinen.

Pahiksen puhe ei välitä minkäänlaisia tunnetiloja, ja sen oudot rytmit ja painotukset kuulostavat siltä kuin avaruusmuukalainen opettelisi ihmisten puhetta. Useimmat tietokoneen luomat tekoäänetkin kuulostavat elävämmiltä ja uskottavammilta. Oma lukunsa on naisagentin ”Don’t come, don’t come!” -kiljunta, jolla yritetään kertoa zombeille, että iholle ei saa käydä. Kököstä näyttelemisestä tuli lopulta koko House of the Dead -sarjan tunnuspiirre, jota hyödynnettiin tahallaan jatko-osissa ja vahingossa Uwe Bollin elokuvasovituksessa.

KUNNIAMAININTA Shen Mue I ja II Tarina kertoo Shenmue-visionääri Yu Suzukin vaatineen, että kaikki pelisarjan käännösrepliikit nauhoitettaisiin Japanissa. Kielitaitoisten ammattilaisten ylitarjontaa maassa ei ole, joten amatöörit purkittivat kymmeniä tunteja tauhkaa yhden oton periaatteella.

1

3

2

4

5 109

Top 5

VIRTUAALITODELLISUUDEN FLOPIT 1

Flopit

Sega VR (Lisälaite/Sega)

Nro 139 // 2014

Mega Drive -konsolin menestyksen jälkeen Sega petasi komean floppipedin sekavilla Mega Drive -laajennuksillaan. Yksi näistä oli virtuaalitodellisuuskypärä. Sega VR:ää ei kuitenkaan julkaistu, vaikka sitä esiteltiin kulissien takana 1993–1994. Tiettävästi laite oli aikalaisekseen laadukas. Kypärään oli upotettu kaksi LCD-näyttöä, stereokuulokkeet ja inertiapohjainen liiketunnistus. Laitteelle työstettiin neljää peliä, mutta Sega lakkautti projektin, ennen kuin sitä edes esiteltiin virallisesti yleisölle. Luultavasti Segan vaatimustaso oli korkeampi kuin monilla kilpailijoillaan, eikä puolivillaista ja vähemmän sulavaa virtuaalipelaamista tarjoavaa laitetta haluttu puskea väkisin markkinoille epäonnistumaan.

4 Jaguar VR (Lisälaite/Atari) Atarin vuonna 1993 julkaisema Jaguar-konsoli floppasi ja jätti jälkeensä muun muassa legendan VR-kypärästä. Siinä oli muun muassa DSP-signaaliprosessori, joka laski pään liikkeitä, sekä liitin lisäohjaimille, kuten VR-pyssylle tai joystickille. Vaikka ohjaimelle ehdittiin tehdä vain yksi peli, Missile Command 3D, oli suunnitelmissa muun muassa lento- ja avaruussimulaattoreita. Kypärästä työstettiin kaksi erilaista prototyyppiä, mutta sitä ei koskaan ehditty julkaisemaan. Tiettävästi suunnittelija ei pystynyt toteuttamaan laitetta riittävän edullisesti pihiydestään tunnetun Atarin makuun.

Suunnitelmat kariutuivat lopullisesti Atarin kadotessa pelimarkkinoilta vuonna 1996.

2 Stuntmaster (Lisälaite/VictorMaxx) Virtuaalitodellisuudesta haaveiltiin kovasti myös konsoli- ja pc-pelien maailmassa, ja Stuntmaster lupasi tuoda sen kaikkien ulottuville! 3D-grafiikka! Liiketunnistus! Et tarvitse enää edes telkkaria! Todellisuudessa vuonna 1994 julkaistussa Stuntmasterissa oli vain yksi rakeinen 240 × 86 pikselin näyttö, joka peilattiin kahdelle silmälle. Ei ihme, että pelit olivat sumuisia ja epäselviä. Liiketunnistuskin toteutettiin naurettavalla olkapäälle kiinnitettävällä antennilla, joka vääntyi pään pyörittelyn mukaan ja painoi peliohjaimen nappeja.

Käytännössä Stuntmaster oli vain päälle 200 dollarin hintainen romu, joka ei edes toiminut kunnolla eri pelien kanssa. Olihan se kuvissa tyylikäs, mutta ei muuta.

Pelit ovat olleet aina teknisen kehityksen kärjessä, mutta jokainen asia vaatii kypsyttelyä.

90-luvun virtuaalitodellisuusviritykset kaatuivat paitsi kurjaan tekniikkaan myös hintaan ja tarpeettomuuteen. Videopelivirtuaalitodellisuus tarjosi lähinnä sumuisia pelikuvia, harittavia silmiä ja päänsärkyä. Tarvittavien komponenttien hinnat, suorituskyky ja ennen kaikkea näyttötekniikka löysivät oikean tasapainonsa vasta vuonna 2013.

110

3 R-Zone (Konsoli/Tiger) Vuonna 1995 julkaistusta R-Zonesta tulee väkisinkin mieleen Google Glass. Sen tärkein juju oli näet päähän kiinnitettävä, toisen silmän edessä leijuva näyttö. Teit mitä vain, pelikuva leijui koko ajan kasvoilla. Jokaisella pelillä oli oma näyttönsä omine pelikohtaisine grafiikoineen. Pelejä ohjattiin padilla, johon myös moduulit ja patterit asennettiin. Valitettavasti elämykset puuttuivat R-Zonesta.

Näyttö oli liian lähellä kasvoja, ja ruudun siristely rasitti silmiä. Grafiikka oli Virtual Boyn tapaan punamustaa mutta karkeampaa. Grafiikat oli poltettu näyttöön kiinteästi Game & Watch -tyyliin, ja ohjauskin tahmasi. Mutta jos laite oli kelvoton, niin halpa oli hintakin: noin 30 dollaria. Silti konsoli sinnitteli uudempien mallien voimin vuoteen 1997 saakka.

5 Virtual Boy (Konsoli/Nintendo) Nintendon ensimmäinen 3D-konsoli Virtual Boy on myös yksi yhtiön historian komeimmista flopeista. Laite julkaistiin kesällä 1995 ja vedettiin kaupoista puolessa vuodessa katastrofaalisten myyntilukujen takia. Laite ei toiminut oikein millään tasolla. Grafiikka oli karua ja punamustaa, pelit kehnoja, ja ihmiset pelkäsivät kolmiulotteisuuden aiheuttavan päänsärkyä ja epilepsiaa. Outouden lisäksi konsoli oli hankala ja kömpelö. Se piti asettaa pöydälle, ja pää upotettiin laitteen uumeniin. Led-näytöt söivät paristoja roppakaupalla. Loppumetreillä kuluttajat valitsivat mieluummin reilusti halvemman Game Boyn, jolla pystyi pelaamaan missä tahansa, myös kaverien kanssa.

1

5

4

3 2

111

JOUKKORAHOITUSEPÄONNISTUMISET Top 5

1 Ouya

Flopit Nro 167 // 2016

Mitä ihmettä oikeasti valmistunut ja myyntiin ilmestynyt Ouya tekee tässä katastrofien joukossa? No, katsotaanpa. Tekijät visioivat helposti kuljetettavan ja tyylikkään mikrokonsolin, jolle olisi helppo julkaista pelejä. Mahtavat 8,5 miljoonaa taalaa kerännyt kampanja varmisti, että konsoli rullasi ihan oikeasti ulos tehtaasta ja jopa Pelaajan toimitukseen asti. Paketista paljastui kivan näköinen kuutio, jossa oli huonot ohjaimet, pätkivä netti ja läjä ankeita Android-pelejä. Peli-into lässähti noin vartissa. Kukaan ei rahoittajien lisäksi vehjettä tietenkään ostanut, joten ohjainvalmistaja Razer nappasi lopulta halvalla kuolevan Ouya-lafkan ja vei sen tekniikan omien minikonsoliensa tueksi.

OPETUS: Vielä onnistumisen hetkelläkin ehtii yhä epäonnistumaan näyttävästi.

4 Yogventures Olipa kerran Minecraftiin keskittynyt podcast nimeltä Yogscast. Sen tekijät hoksasivat, että jos he kerran puhuvat paljon Minecraftista, he osaavat taatusti tehdä itse sitä paremman rakentelupelin. Fanit raapivat lompakoistaan päälle 500 000 taalaa, mutta sitten huomattiin, että nämä tyypit eivät osaa koodata mitään. Onneksi he tunsivat pelintekijöitä studiosta, joka ei ollut koskaan aiemmin saanut aikaiseksi peliä. Tuloksena oli räpellys, jota voi hyvällä tahdolla kutsua jonkinlaiseksi pelin prototyypiksi.

OPETUS: Jos pyydämme rahaa pelin tekemiseen Pelaajacastissa, lähetä sitä empimättä, kunhan et odota peliä sen vastineeksi.

2

3

Multi-Platform Video Game Release

Open World RPG ”like” Star Wars Game

Kaikkien epämääräisten kampanjoiden kuningas on tämä 13,37 dollaria haalinut mestariteos. Nimen voisi suomentaa ”monelle alustalle ilmestyväksi peliksi”, ja juuri siitä on kysymys. Visionääri Paul Fullardin pelin oli tarkoitus ilmestyä pc:lle, Xbox 360:lle, Windows Phonelle, Macille, PlayStation 3:lle, Wiille, Androidille, iPhonelle, iPadille, Flashille ja kaikille selaimille. Joko vakuutuit? Ai millainen pelikö? Se on salaisuus, jota Paul ei voinut jakaa ennen pelin valmistumista. Eikö riitä, että se ilmestyy juuri sinun koneellesi?

Haluaisitko olla jediritari kaukaisessa galaksissa, jossa voit tehdä mitä haluat ja mennä minne haluat? Haluaisitko olla yhtä suuri sankari kuin ”Obi One Kinobi”? Parikymppinen Devin oli tehdä tästä unelmasta totta kampanjalla, jonka piti luoda maailman paras Tähtien sota -peli. Ongelmat olivat mitättömiä.

Devinillä ei ollut mitään oikeuksia maailmaan tai hahmoihin, ei kokemusta pelien tekemisestä, ei tietoa siitä, kuka pelin oikeastaan tekisi, eikä edes kykyä kirjoittaa Tähtien sodan hahmojen nimiä oikein. Jopa 118 ihmistä (ja trollia) vakuuttui silti suuresta visiosta, mutta Devin-parka joutui luopumaan jalosta projektistaan.

OPETUS: Kaikkien pelien pitäisi selkeästi ilmestyä kaikille olemassa oleville pelikoneille.

OPETUS: Et ole jedi, eikä sinusta ikinä tule jediä.

Joukkorahoitus on tuonut meille läjän upeita pelejä. Divinity: Original Sin, Shadowrun Returns, Shovel Knight, FTL ja monet muut upeat pelit ovat olemassa vain fanien suoran tuen ansiosta. Jokaista menestyjää kohti on kuitenkin kymmenen epäonnistumista. Tyypillisin mokaaja on aloitteleva pelintekijä, mutta Mighty No. 9 ja Keiji Inafune todistivat, että kokemus ei takaa menestystä. Tässä siis viisi mehevää luuseria joukkorahoituksen lyhyestä historiasta.

112

5 CLANG Scifikirjailija Neal Stephenson veti oman maineensa voimalla kampanjaa, jossa piti kehittää maailman hienoin miekkailupeli. Vuonna 2012 alkanut kampanja veti yli 500 000 dollaria Stephensonin perustamalle Subutai-yhtiölle, jonka piti sitten enää kehittää vallankumouksellinen miekkaohjain, täysin uudenlainen ohjaustapa ja vakuuttava taistelupeli. Jos Nintendo pystyy siihen, niin miksi ei minikokoinen yhtiö pikkuruisella budjetilla? Kun rahat loppuivat kesken ilman mitään tuloksia, ainoa yllättyjä taisi olla Stephenson itse.

OPETUS: Kuuluisuus täysin eri alalla ei anna kenellekään mystisiä pelintekijän voimia.

3

2

MULTI-

PLATFORM

VIDEO

GAME Release

4

5

1

113

Top 5 Flopit

KYSEENALAISET OHJAIMET 1

2

3

Nro 116 // 2012

PS3-prototyyppiohjain

Jaguar-ohjain

Xbox-ohjain

Kun PlayStation 3 paljastettiin ensi kertaa maailmalle, sen rinnalla nähtiin alkujaan DualShockista hyvinkin paljon poikkeava ohjain. Bumerangia muistuttavan ohjaimen ja sen kyseenalaistetun ergonomian ympärille kertyi niin paljon negatiivista huomiota ja pilkkavitsejä, että Sony joutui lopulta hylkäämään koko konseptin ja turvautumaan tuttuun PlayStation-muotoiluun Sixaxis- ja DualShock 3 -ohjaimissa.

Atarin 1990-luvun puolivälin tienoilla julkaisema Jaguar-konsoli oli floppi monessakin eri mielessä, mutta yksi sen kyseenalaistetuimmista piirteistä oli paljon kritisoitu ohjain. Laajemmanpuoleinen mötikkä ei tunnu istuvan käteen luontevasti millään ilveellä, varsinkin monimutkaisesti sijoiteltujen näppäinten ja hämärästi hyödynnettyjen numeronäppäinten takia.

Alkuperäisen Xboxin ohjain oli tukeva ja kestävä, minkä lisäksi se istui käteen kuin hansikas – ainakin, mikäli käsi sattui olemaan kokoa lapio ja kynnet oli leikattava puutarhasaksin. Toisin sanoen koon suhteen pysyttiin samassa linjassa itse konsolin kanssa. Microsoft joutui lopulta vastaamaan massiivisiin mittoihin kasvaneeseen kritiikkiin julkaisemalla huomattavasti käytännöllisemmän Controller S:n.

4 Nintendo Entertainment System -ohjain Toki 8-bittisen Nintendon legendaarinen ohjain oli omaa luokkaansa ilmestyessään, mutta onhan sen muotoilu näin jälkeenpäin kyseenalaistettava. Ergonomiaa ohjaimessa ei ollut nimeksikään: se on lähinnä laudanpala, johon on liimattu ristiohjain ja jokunen näppäin. Nykyohjaimiin tottuneena paluu menneeseen saattaa olla vanhentuneisiin kouriin tuskallista.

Luonnollisesti ja mukavasti käteen istuva peliohjain on tärkeä osa pelaamista. Pelaajien toiveet tai käytännöllisyys eivät kuitenkaan aina ole menneet yksi yhteen ohjainsuunnittelijoiden vision kanssa, vaan vuosien varrella lukuisia ohjaimia on kyseenalaistettu niin ennakkoon kuin jälkikäteenkin – monestakin eri syystä. Tässä viisi kiinnostavinta tapausta.

114

5 Sinä olet ohjain Xbox 360:n Kinect-kamerasensori hylkäsi perinteiset ohjaimet kokonaan ja teki pelaajasta itsestään ohjaimen. Elleivät jo kyseenalaiset asennot riitä tälle listalle pääsemiseen, niin koko ruumiin eleitä edellyttävän ohjaustyylin vaatima tila ja ilmaan huitomisesta johtuva ajoittainen epätarkkuus kylläkin. Liikkeentunnistustekniikka on konseptina toimiva mutta Kinectin aikaan tosipelaajien millintarkkoihin vaatimuksiin nähden se oli yhä lapsenkengissään.

3 4 1

2

115

5

Top 5 Flopit

TURHIMMAT WIILISÄLAITTEET 1

2

3

Nro 144 // 2014

Keittiövälineet

Siivet

Tikka

Tämän Cooking Mamaa varten julkaistun lisälaitepaketin valmistajan logiikkaa on vaikea ymmärtää: ohjaimen nokassa keikkuva, kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva paistinpannu tuskin helpottaa muutenkin ajoin turhauttavan pikkutarkkojen minipelien pelaamista. Muut sarjaan kuuluvat keittiövälineet ovat pienempiä, mutta oikean astalon valitseminen kuhunkin tehtävänantoon vain näön vuoksi herättää lähinnä kysymyksen: miksi?

Nämä kankaiset, hieman kämmentä suuremmat läpyskät eivät ole ulkonäöllisesti siipiä nähneetkään ja sopivat yhteen tasan yhden Wii Fit Plus -minipelin kanssa. Paketti lupailee niiden kuitenkin tarjoavan käyttäjälleen ”aidon lentämisen tunteen” ja korkeammat pisteet pelissä. On vaikeaa arvioida, viestiikö mainoskuvissa esiintyvän aikuisen naisen leveä hymy riemua vai puhdasta epäuskoa.

Jos olet sitä mieltä, että Wii-ohjain on jo sellaisenaan pelottavan helppo viskata hikisistä käsistä sivustakatsojan silmään, tämä peliväline ei ole sinua varten. Sarveiskalvot paukkuvat, kun pahaa-aavistamaton pelaaja alkaa heittää tikkaa muovisella kärjellä varustetulla Wiimotella. Lisälaitteen kiinalaisen valmistajan mainoslauseet hävittävät kuitenkin kaikki turvallisuushuolet: ”Very safety, and have a good sense of reality!”

4 Biljardikeppi Miltä kuulostaisi ohjaimeen kiinnitettävä muutaman kymmenen sentin pituinen, pelillisesti täysin turha tökkimisväline? Jos tällä ”oikeiden biljardiammattilaisten testaamalla” kepakolla ei saa puhkottua isän uuteen taulutelevisioon aukkoa, niin sitten ei millään. Valmistaja on yrittänyt vältellä vastuuta lisäämällä kepin päähän kumisen tapin, mutta pelkästään sen olemassaolo kertoo jotain välineen vahinkoalttiudesta.

Pelimarkkinoilla on aikojen alusta asti nähty toinen toistaan hölmömpiä lisälaitteita, mutta liiketunnistuksen yleistyminen Wiin julkaisun myötä räjäytti tyhmyyspankin toden teolla.

Konsolille löytyy aidosti hauskojen ja kekseliäiden apuvälineiden lisäksi myös uskomaton valikoima suorastaan hämmentävän turhia ohjaimeen liitettäviä lisäkappaleita. Valitsimme näistä viisi mystisintä kapulanjatketta.

116

5 Pom pomit Nyt voit maksaa kahdesta peliohjaimeen kiinnitettävästä pölyhuiskasta lähes uuden pelin verran, jee! Hyvää työtä, lisälaitevalmistajat! Hyvä meidän joukkue! On tosin myönnettävä, että pom pomit lisäävät cheerleading-pelien todellisuudentuntua roimasti. Tarvitset enää napapaidan ja vesirajaa hipovan minihameen, niin olet valmis viihdyttämään kotijoukkoja seuraavien jalkapallon MM-kisojen aikaan. Muista vain ajella sääret.

1

4

5 3

2 117

ROMAHTANEET PELISARJAT Top 5

1

2

3

Flopit Nro 163 // 2016

Silent Hill

Tony Hawk

Sonic the Hedgehog

Ensimmäiset kolme Silent Hill -peliä ovat pelon klassikoita ja selviytymiskauhun sekä konsolikauhun esikuvia. Ne teki Konamille Tokiossa toiminut Team Silent, jonka psykologiset painajaiset veivät pelikauhua pois veripaltusta. Kun neljäs osa The Room pärjäsi heikommin, Konami heivasi mestarinsa ja ulkoisti pelit länsitekijöille. Kaikki uusien tekijöiden pelit eivät olleet täysiä susia, mutta pelisarja valui hitaasti kuiviin. Ohjaaja Guillermo del Toron ja Hideo Kojiman piti elvyttää pelisarja uudella otteella. Uutuuden mainosdemo P.T. oli parempaa kauhua kuin mikään Team Silentin lähdön jälkeen nähty, mutta projekti tapettiin Konamin riitautuessa Kojiman kanssa.

Nyt Silent Hill -raadon tulevaisuudessa siintää pachinko-pajatsoja ja mobiilitöhkää.

Maailman tunnetuin skeittipelisarja kantaa legendaarisen lautailijan nimeä, mutta tärkeämpää on muistaa Neversoft-studiota. Vuonna 1999 eli ensimmäisen PlayStationin, Nintendo 64:n ja Dreamcastin aikakaudella Tony Hawk’s Pro Skater määritti täysin sen, miten peleissä skeitataan. Hawk-peleistä tuli esikuva sille, miten urheilupeleissä käytetään oikeaa musiikkia.

Liian monen jatko-osan jälkeen puhki kulutettu sarja siirrettiin Robomodo-studiolle. Tuloksena olivat ”lautaohjaimella” pelattavat Ride- ja Shred-kammotukset, mutta fanit iloitsivat siitä, että ainakin Pro Skater -nimi säästyi nöyryytykseltä. Juuri ennen Hawk-lisenssin umpeutumista Activision nakitti kuitenkin Robomodon tekemään Pro Skater 5:n, jonka jäljiltä haukasta jäi vain ruma muisto.

Ainoa maskotti, joka on voinut nokitella Marion kanssa, on sininen siili. Se oli tarkoituskin, sillä aikoinaan konsoleita ja pelejä tehnyt Sega tarvitsi hahmon, joka voi haastaa Nintendon putkimiehen. Vuonna 1991 ensimmäisen Sonicin myötä se oli mahdollista, sillä Sonic-siilillä oli vallankumouksellinen pelityyli. Siili on kuitenkin kaatunut tuhannesta pienestä viillosta.

Mario vierailee vain laatupeleissä, mutta Sonic-fanille lähes jokaisen uuden pelin kokeilu on pelottavaa rulettia, koska laadun sijasta panostettiin määrään. Asiaa ei auta se, että netin pelottavimmat pelifanit piirtävät kuvalaudat täyteen ”eroottista” fanitaidetta juuri Sonicista.

Ironisesti Sonicin menestyneimmät pelit ovat nyt Mario & Sonic -olympialaisia, joissa siili siipeilee vanhan kilpakumppaninsa ehdoilla.

4 Fable Oliko muka yllätys, että Fable-pelisarja ja sen luonut Lionhead-pelistudio kohtasivat tuhonsa? Microsoft kertoi juuri sulkevansa studion, jonka perustaja Peter Molyneux siirtyi jo aiemmin muihin puuhiin. Fable on kuitenkin ollut syöksykierteessä jo vuosia. Kaksi ensimmäistä peliä menestyivät hyvin ja uudistivat konsolien fantasiapelaamista ronskilla brittiotteella. Sekavaan kolmanteen osaan mennessä oli selvää, ettei Lionhead tiennyt, mitä se peleillään yritti tehdä. Sitten nähtiin kökkö lastenpeli Fable: Heroes ja häiritsevän huono Kinect-hevostelu Fable: The Journey. Moninpeliksi tähdättyä Fable Legendsiä tehtiin pitkään ja hartaasti, ja se peruutettiin juuri ennen julkaisua. Ehkä olisi pitänyt tajuta jo vuosia sitten, että Albionin fantasiamaailma oli tuhoon tuomittu. Oliko siinä mitään muuta omaperäistä kuin pakkomielle pieruhuumoriin? Ehkä Molyneux vain taikoi meidät luulemaan muuta.

Mikään ei ole ikuista. Jopa kaikkein rakastetuimmat huippupelien sarjat voivat pudota pohjalle. Tarvitaan vain huonoja päätöksiä ja muutama täydellisen huono peli. Pahimmassa tapauksessa yksikin harha-askel riittää tahraamaan koko sarjan vuosiksi. Tässä on viisi nimekästä pelisarjaa, jotka putosivat kovaa ja korkealta.

118

5 SimCity Simulaattoripelien guru Will Wright kehitti Maxis-studiossaan vuonna 1989 SimCityn, kaupunkipeleistä ensimmäisen. Pormestarina ja asemakaavoittajana leikkimisestä tuli yllätyshitti. Perässä seurasi jono laadukkaita jatko-osia. Niistä kaikilla on faninsa, jotka voivat kiistellä siitä, onko SimCity 4 todella parempi kuin vaikkapa SimCity 3000. Pelin tekoihmiset eli simit nähtiin erilaisissa sivupeleissä.

Niistä The Sims nousi yhdeksi maailman menestyneimmistä pelisarjoista. Matkalla Wright menetti intohimonsa pelejä kohtaan ja kaikkosi leluntekijäksi. Sitten ilmestyi vuoden 2013 SimCity, joka heitti kaiken toimivan romukoppaan, kutisti kaupungit näteiksi pikkukyliksi ja ahdisteli pelaajia jatkuvan verkkoyhteyden vaatimuksella. Kuinkahan monta vuosikymmentä sarjan pitää maata loppusijoituspaikassa, ennen kuin radioaktiivinen myrkkyloiste katoaa sen nimestä?

HUOMAUTUS

4

1

2

Vakavasti otettavat huhut kertovat Fable 4:n olevan olemassa, mutta Lionhead ei sarjaa enää huoli.

3

5

119

Top 5

HUKATTU POTENTIAALI

Flopit

1

2

Nro 104 // 2011

Enter the Matrix

The Getaway

Toimituksesta löytyy useita ensimmäisen Matrixin suuria ystäviä ja jokunen jatko-osistakin pitävä. Vaikka keskustelu jälkimmäisistä elokuvista käykin kuumana, ei suurella ennakkohypellä saapuneen Enter the Matrix -pelin hukatuista mahdollisuuksista voi olla eriäviä mielipiteitä. Nimekkään Shiny Entertainmentin ja David Perryn apuna toimi elokuvan tekijöitä etunenässään Wachowski-siskokset, jotka ohjasivat myös pelin näytellyt välipätkät. Ponnisteluista ja potentiaalisesti erinomaisista lähtökohdista huolimatta Enter the Matrix oli pelillisesti kiirehditty ja suorastaan ala-arvoinen tekele, joka jätti karvaan maun suuhun.

The Getaway nousi alun perin esiin PS2:n kovimman hypen aikaan. Lupaukset The Getawayn mahtavuudesta olivat täysin ylilyötyjä ja mahdottomia sen aikaisella tekniikalla. Kovista paineista huolimatta Team Soho kehitti peliä rakkaudella, eikä kyseessä olekaan täysin kelvoton tekele. Peli näytti upealta, sen välivideot ovat edelleen todella korkealaatuisia eikä Lontoon yksityiskohtainen mallintaminenkaan ollut vähäpätöinen saavutus. Ikävä kyllä räiskintäkohtaukset, joita oli paljon, olivat todella hirveitä. The Getaway oli vain turhan iso pala Team Soholle ja PS2:lle.

4 Star Fox Assault Nintendo ei ole vierastanut suosikkisarjojensa ulkoistamista ulkopuolisille studioille. Kun Star Fox -lentelyräiskeen GameCube-osan ilmoitettiin olevan Namcon käsialaa, sarjalle odotettiin uskollista jatkoa Star Foxin ja Lylat Warsin hengessä – olihan Raren edeltävä Star Fox Adventures hyvin erilainen irtaantuminen sarjan juurista. Namco kuitenkin päätti sekoittaa erinomaisen lentelyn kupeeseen kömpelöitä maataisteluita, joiden kankea ohjaus ja sekava luonne vetivät lupaavalta Nintendo-klassikolta vaikuttaneen pelin harmaaseen keskikastiin.

Pelialaa seuratessa vastaan tulee lupaavilta vaikuttavia pelejä, jotka eivät lopulta hyödynnä kaikkea tarjolla olevaa potentiaalia. Hukattuja mahdollisuuksia on nähty vuosien varrella niin pelimekaanisesti, tarinallisesti kuin jo konseptienkin suhteen, mistä etenkin lisenssipelit kärsivät turhan usein. Listaammekin nyt viisi eri peliä, joiden hukattu potentiaali on jäänyt suorastaan harmittamaan toimituksen jäseniä.

120

3 Star Wars: The Force Unleashed II Alkuperäinen Force Unleashed oli toimiva joskin hiomaton. Etenkin mukiinmenevää valomiekkatoimintaa siivittävä tarina oli sitä ehtaa Tähtien sotaa, jota fanit olivat jo pitkään odottaneet. Jatko-osa vaikutti korjaavan pelimekaniikan kummallisuudet, joten potentiaalia riitti jopa Star Wars -pelien parhaimmistoon. Ennakkoon ei kuitenkaan käynyt ilmi, että ensimmäisen osan vahvuus olikin Force Unleashed II:n heikkous. Olematon ja suorastaan hengetön tarina tuhosi mielenkiintoiset hahmot ja kierrätti mielikuvituksettomasti niin maisemia kuin vihollisiakin kyllästymiseen asti.

5 Indiana Jones and the Staff of Kings Mikäli neljäs Indy-leffa jätti monet kylmäksi, niin saman voi sanoa kivisen tien kulkeneesta Staff of Kings -pelistä. Alkujaan LucasArts rummutti PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle kaavailtua toimintaseikkailua Force Unleashed -pelistäkin tutun Euphoria-tekniikan eräänlaiseksi lippulaivaksi, jota esiteltiin näyttävästi E3 2006 -messuilla. Lisäksi Lucasin ja Spielbergin kerrottiin olleen mukana projektin kehityksessä. Lukuisat myöhästymiset kuitenkin johtivat teräväpiirtoversioiden peruuntumiseen, mutta hätäisiltä tuntuneet Wii- ja PlayStation 2 -versiot julkaistiin keskinkertaisin tuloksin.

4

3

1

121

2

5

Tosielämä Pelaajan Top 5 -palsta on toiminut ajoittain myös ikkunana pelinkehitykseen ja alan ympärilleen synnyttämiin lieveilmiöihin. Kulissien takaiset kuviot ovat parhaimmillaan itse pelejäkin runsaampi viihteen lähde, minkä takia tämä osio on omistettu juorulehtihenkeen tosielämän tilanteille ja tekijöille.

122

123

Top 5

HULLUIMMAT SAAVUTUKSET 1

2

3

Tosielämä Nro 93 // 2010

World Champion (Ghost Recon Advanced Warfighter)

Take 5 (Eat Lead: The Return of Matt Hazard)

The Bladder of Steel Award (Rock Band 2)

Moni varmasti pitää Gears of Warien Seriously-saavutuksia kovina paloina.

Seriously 2.0:n 100 000 tappoa vaativat kuitenkin vain aikaa, ja melkeinpä mikä tahansa haaste kaatuu, kunhan vain jaksaa yrittää.

GRAWin World Champion ‑saavutus on kuitenkin toista maata. Sen vaatimuksena on yksinkertaisesti maailman ykkössija moninpelitaulukossa. Sattuneesta syystä tästä ei tavallisen tallaajan sovi edes unelmoida, mutta ainakaan saavutuksia metsästävältä eivät haasteet tule loppumaan kesken.

Paina pause päälle. Olet taukosi ansainnut, sillä olet todennäköisesti saanut pelistä jo toisen saavutuksesi! Ensimmäinen tulee tietenkin kiitoksena pelin ostamisesta, jonka eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin tuikata peli sisälle koneeseen. Kannattaa myös katsoa alkuvalikosta pelin tekijälista, sillä tästä uroteosta palkitaan 60 pelaajapisteellä tai hopeisella trophylla.

Pitkäksi venyneet Rock Band -sessiot eivät varmasti ole mitään uutta pelaajien keskuudessa, mutta entä jos seitsemän tunnin ajan et saisi pitää pariakymmentä sekuntia pidempiä taukoja syödäksesi, juodaksesi tai käydäksesi vessassa? Juuri tähän tähdätään teräsrakkohaasteessa, jossa pelaajan pitää soittaa pelin koko 84 kappaleen biisilista läpi ilman pausea tai kappaleiden epäonnistumisia. Pelaajien keskuudessa kulkeekin hurjia tarinoita tyhjien pullojen hyötykäytöstä…

40 pelaajapistettä

5 pelaajapistettä / pronssi-trophy

25 pelaajapistettä / kulta-trophy

4 The Flow of Combat I–III, The Art of Combat, One with Combat (Avatar: The Burning Earth) Pelimaailman laiskimmasta saavutussuunnittelusta menee palkinto Avatar: The Burning Earthille. Kuka tahansa videopelejä pelaamatonkin saa täyden potin kasaan rämpyttämällä oikeassa kohdassa yhtä ainoaa nappia, samalla kun viittaa kintaalla ruutuun ilmestyville ohjeille. ”Let’s see how you go against greater numbers!” kiusaa pahis heittäen päällesi enemmän vihollisia ja auttaen samalla pelaajaa vielä nopeampaan suoritukseen.

Saavutusten ja trophyjen haaliminen voi olla monelle jopa itse varsinaista peliä tärkeämpää.

Saavutusten kautta pelin elinikä kasvaa, mutta ne vaativat myös pelaajalta kykyä pelata peliä eri tavoin ja joskus kiertää sääntöjä. Useimmat saavutukset ovatkin hyvin tasapainossa työmääräänsä nähden, mutta aina näin ei kuitenkaan ole.

Listaamme tällä aukeamalla älyvapaimmat haasteet, joita peleillä on tarjota.

Yhteensä 1 000 pelaajapistettä

5 Little Rocket Man (Half-Life 2: Episode Two) Jo heti Episode 2:n alussa löytyvä puutarhatonttu pääsee pian elämänsä matkalle.

Käyttämällä pelin gravity gun -asetta tonttu pitää raahata läpi koko pelin, halki taisteluiden ja ongelmanratkaisukohtien. Kumpaakaan näistä ei luonnollisesti voi tehdä tonttu kourassa, joten on syytä laittaa merkille, minne pikkukaverin aina laskee alas. Pokaali ja pisteet napsahtavat tilille, kunhan tonttu on nimen mukaisesti hoidettu pelin lopussa olevan avaruusraketin kyytiin.

30 pelaajapistettä / kulta-trophy

124

KUNNIAMAININTA What Are You Doing?

(NieR: Automata) Tiesitkö, että NieR: Automatan 2Bsankarittaren hameen alle kurkkiessa ruutuun lävähtää pelaajan toimia kritisoiva trophy? Toivottavasti et. Vitsi on paperilla varsin mainio, mutta itse teosta kiinni jääneitä ei välttämättä ole naurattanut aivan yhtä paljon.

1

3

4

2 5 125

Top 5

PELIAIHEISET NETTIMEEMIT 1

Tosielämä

E3 2006: Sonyn lehdistötapahtuma

Nro 111 // 2011

E3-pelimessujen viimeisenä todella kultaisena vuonna Sony jakoi oikeaa mannaa nettihumoristien ja konesodan veteraanien iloksi. PS3:a esittelevässä lehdistötilaisuudessa kuultiin monia outoja tai vain hupaisia lausahduksia, joita on photoshopattu sittemmin loputtomiksi kaskuiksi. Konsolin hulppea hinta ”599 US dollars” ja Kaz Hirain ”Riiiiidddge Racerrrr” -huudot valmistivat tien voittajalle.

Genki-pelin ”historiallisesti tarkka” olio, Giant Enemy Crab, tuhotaan vain yhdellä tavalla: ”Hit the weak point for massive damage!”

Jättirapu pääsi sittemmin viittauksena ainakin tusinaan eri peliin, kuten Scribblenautsiin ja Viva Piñataan.

3

2 Do a barrel roll!

Nintendo 64:n Star Fox 64 -pelissä on jänis nimeltä Peppy. Hänellä on aika usein asiaa avaruusalustaan ohjaavalle Star Foxille, ja viesti on selvä: ”Do a barrel roll!” Kyseisessä manööverissä pyöritetään lentokonetta sivuttain akselinsa ympäri täydet 360 astetta ja jatketaan eteenpäin samassa suunnassa ja korkeudessa. Niinpä Peppyn kehotukset toistuvat nyt netissä aina, kun nähdään kuva tai video, jossa jotain pyörähtää. Laiva kaatui?

Barrel roll. Lemmikki kierii? Barrel roll. Googlen tunnetuimpia salaisuuksia on se, mitä tapahtuu, kun nämä sanat kirjoittaa sivuston hakukenttään. Kokeile itse!

4

Sana meemi (englanniksi meme) on peräisin evoluutioprofessori Richard Dawkinsin klassikkokirjasta Geenin itsekkyys, ja yksinkertaistaen sillä tarkoitetaan geenin, organismin tai viruksen tavoin monistuvaa ja leviävää ajatusta. Internetin humoristit ottivat sanan omakseen, ja nyt puhutaan nettimeemeistä, jotka ovat oikeastaan vain sitkeitä vitsejä tai yksinkertaisia lausahduksia, jotka kehittyvät, leviävät ja sekoittuvat keskenään. Listaamme nyt parhaat ja tunnetuimmat peleihin liittyvät meemit, mutta tässä tapauksessa suosio on kaksiteräinen miekka: mitä tunnetumpi nettimeemi on, sitä pahemmin se on kulunut loputtomassa toistossa.

5

Leeroy Jenkins

The Cake is a Lie

All Your Base

Kun ottaa huomioon World of Warcraftin pelaajamäärän, on oikeastaan ihme, että vain Leeroy-meemi on saanut kansainvälisen hittistatuksen. Tarinan taustalla on tositapauksen pohjalta lavastettu video, jossa pelaajaryhmä suunnittelee hyökkäystään lohikäärmeluolaan.

Poissaolevana istuvan Leeroy-paladiinin pelaaja ryntää yhtäkkiä näppäimistön ääreen: ”Let’s do this! Leeeeerroooyyy Jenkins!” Leeroy pääsi huikean huutonsa ansiosta kysymyksenä USA:n suosittuun Jeopardy-tietovisaan, sai itseään esittävän keräilykortin ja Blizzard ikuisti hänet peliin omana saavutuksenaan, jonka ansiosta kuka tahansa hahmo voi saada sukunimen Jenkins. Mass Effectin alussa on Jenkins-niminen kuolemaansa ryntäävä sotilas, ja Dark Soulsissa nähdään Paladin Leeroy.

Portal on paras osoitus siitä, kuinka suosio voi tappaa parhaimmankin meemin. Pelin psykoottinen tekoäly lupailee pelaajalle kakkua, vaikka aikoo pistää pelaajan itsensä uuniin. Piilotetut graffitit kertovat kakun olevan valhetta, mutta lopussa koetaan yllätyskäänne. Portalin valtava suosio ja laatuhuumori nostivat kakkuvalheet netin lempilausahdukseksi, jota toistelivat kaikki ajan tasalla olevat pelaajat ja josta tehtiin jopa t-paitoja. Lopulta kakku alkoi kuitenkin maistua puulta, eikä mitään leivonnaisia voinut enää mainita kohtaamatta väsynyttä Portal-vitsailua. Valve itse tiedosti tämän ja jätti kakkujutut pois kakkososasta. Nyt kakun maininta on paha etikettivirhe, mutta eiköhän se toimi taas kymmenen vuoden päästä.

Tässä se on, aito ja alkuperäinen pelimeemi yli vuosikymmenen takaa. Zero Wingin euroversiossa oli niin kauheat englanninkieliset käännöstekstit, että yhden ainoan välianimaation jokaisesta repliikistä voi irrottaa oman vitsinsä. All your base are belong to us! For Great Justice! Main screen turn on! Somebody set us up the bomb! Viittauksia Zero Wingin kielikukkasiin on niin järjettömän paljon, ettei niistä ole kukaan kärryillä, mutta vitsinä se on jo toisaalta niin vanha, että sen käyttäjästä tulee mieleen ”viileetä” nuorisoslangia viljelevä viiksisetä. Toisaalta All Your Base on unohdettu uusien meemien ansiosta, joten eiköhän se palaa nostalgisena ja ironisena kuin 1980-luvun olkatoppaukset.

126

4

2

1

3 5

127

Top 5

PELIEN ÄÄNINÄYTTELIJÄT

Tosielämä

1

2

Nro 131 // 2013

Nolan North

Jennifer Hale

Unchartedin Nathan Drakena itsensä suuren peliyleisön tietoisuuteen nostanut Nolan North on ollut viime vuosien työllistetyimpiä ja aktiivisimpia ääninäyttelijöitä. Noihin aikoihin North esiintyi muissakin näkyvissä rooleissa, kuten Assassin’s Creedin Desmond Milesina ja Prince of Persian uutena prinssinä, jolloin miehen maine jokaisen pelin tähtenä lyötiin lukkoon. Tuoreemmat roolit Marvelin mielipuolisena Deadpoolina, Batman: Arkham Cityn cockney-aksentilla puhuvana Pingviininä sekä Portal 2:n vioittuneina tykkitorneina ja persoonallisuusytiminä osoittavat, että muuntautumiskykyä Northilla riittää. Tunnistiko kukaan miehen ääntä The Last of Usissa?

20 vuotta kestäneen uransa aikana Jennifer Hale on ehtinyt työskentelemään monien ikonisten pelisarjojen parissa. Niistä monet ovat puskeneet ääninäyttelyn tärkeyttä peleissä vahvasti eteenpäin, kuten alkuperäinen Metal Gear Solid, jossa Hale kuultiin tohtori Naomi Hunterin roolissa. Meriittilistalle lukeutuvat myös Baldur’s Gate, Halo ja Metroid Prime, jossa hän ähisi ja puhisi itsensä Samus Aranin roolissa. Hale on tullut viimeistään tutuksi Mass Effectin naispuolisena komentaja Shepardina tai BioShock Infiniten avainhahmoihin lukeutuvana Rosalind Lutecena.

3

4

Rakastettujen videopelihahmojen tärkeimpiä ominaisuuksia on persoonallisuus, jonka tätä nykyä tuo eloon taitava ääninäyttelijä. Puhtaasti ääneen pohjautuva roolisuoritus vaatiikin usein oman alansa ammattilaisen, sillä monet isot Hollywood-tähdet ovat tottuneet elekieleen ja hillitympään äänenkäyttöön pohjautuvaan näyttelemiseen. Tällä listalla jaamme kunniaa tämän hetken viidelle nimekkäimmälle ääninäyttelijälle.

5

Troy Baker

David Hayter

Charles Martinet

Troy Baker tuntuu olevan joissain määrin Nolan Northin manttelinperijä, sillä miehen nimi putkahtaa esille lähes jokaisen uuden suurpelin kohdalla. Vyön alla ovat jo vakuuttavat pääroolit The Last of Usin Joelina, BioShock Infiniten Booker DeWittinä, Final Fantasy XIII:n Snow’na ja Resident Evil 6:n Jake Mullerina, kun taas uudempiin roolisuorituksiin lukeutuvat Batman: Arkham Originsin uusi Jokeri, Metal Gear Solid V:n uusi Ocelot ja InFamous: Second Sonin päätähti Delsin Rowe. Baker on myös osa Akira Yamaokan perustamaa Silent Hill -bändiä.

Monet saattavat tuntea David Hayterin yhden roolin miehenä, mutta kun rooli on Metal Gear Solidissa eeppisesti murahteleva Solid Snake, ei muuta tarvitakaan. Hayterin ikoninen viskiääni istui Metal Gear Solid 3:ssa, Portable Opsissa ja Peace Walkerissa sujuvasti myös Snaken geneettiselle isälle Big Bossille, jota nykyään esittää monien fanien harmiksi 24-tähti Kiefer Sutherland. Elokuvaohjaajan uran aloittanut mies myhäili myös pelattavana jedimestarina BioWaren massiivisessa Star Wars: The Old Republicissa.

Mamma mia! Mario olisi vain puolet tuntemastamme putkimiehestä ilman lempeää ääntään. Roolia jo vuodesta 1995 asti äännellyt Charles Martinet tuntuukin Nintendolle suorastaan korvaamattomalta, sillä Marion lisäksi mies huolehtii myös Luigin, Warion, Waluigin ja monien muiden Nintendo-hahmojen äänistä. Näin ollen miehen meriittilistalla onkin jo lähemmäs sata Nintendo-peliä, mutta taittuu miehen ääniskaala muuhunkin. Martinet esiintyi muun muassa PlayStation 3:n Ratchet & Clank: A Crack in Timessa, jossa hän oli mystisten zonien johtaja Orvus.

128

4

5

3 1 2

129

Top 5

LEGENDAARISET PELISÄVELTÄJÄT

Tosielämä

1

2

3

Nro 138 // 2014

Nobuo Uematsu

Rob Hubbard

Koji Kondo

Harvalla pelisäveltäjällä on yhtä paljon nimiarvoa kuin Nobuo Uematsulla. Square Enixillä ja sitä ennen Squaresoftilla vaikuttanut Final Fantasy -hovisäveltäjä on loihtinut pelialan tunnistettavimpia ja rakastetuimpia teemoja aina 8-bittisistä ajoista nykyajan orkestroituihin suurtuotantoihin, jotka eivät käy puuduttaviksi edes kymmeniä tunteja kestävien roolipelieeposten aikana. Nyttemmin freelancena työskentelevä Uematsu oli Aerikselle säveltämällään tunnuskappaleella myös osasyyllinen siihen, että pelikansa oppi itkemään.

Commodore 64:n äänipiiri SID ei ollut mikään stradivarius, joten vain Ben Daglishin ja Martin Galwayn kaltaiset äänivelhot saattoivat puristaa siitä ikivihreitä sävelmiä. Näistä pioneereista yli muiden nousee Rob Hubbard, jonka työ Commandon, International Karaten, Monty on the Runin ja Auf Wiedersehen Montyn kaltaisten pelien kanssa tiivistää sen, mistä pelimusiikissa on kysymys. Hubbardin rallit saavat sydämen tykyttämään ja kädet hikoamaan joystickin kahvalla. Vaikka kuuslankkua ei olisi ikinä edes nähnyt, Hubbardia voi sentään kuunnella vaikkapa YouTuben kautta.

Siinä missä Shigeru Miyamoto tunnetaan Nintendon rautaisesta pelisuunnittelusta, Koji Kondo on vastuussa ison N:n tunnetuimmista ja pirteimmistä sävelistä. Kondolla on ollut näppinsä pelissä lähestulkoon jokaisessa Nintendon suurnimikkeessä, kuten Super Mariossa, The Legend of Zeldassa, Star Foxissa ja jopa Punch-Outissa – aina ensimmäisistä osista uusimpiin asti. Legendaariset sävelet ovat kestäneet ajan hammasta, soivathan ne vielä vuosikymmenienkin jälkeen päässä yhtä mieltälämmittävästi.

4 Takenobu Mitsuyoshi Sega oli kiistatta yksi kolikkopelien kultakauden oleellisimpia ja tärkeimpiä kehittäjiä.

Kukapa pelihalleissa aikaa viettänyt ei olisi pelannut Virtua Fighteria, Dayatona USA:ta ja Sega Rallya? Mies näiden ja lukuisten muiden Segan klassikoiden rokkaavien sävelten takana on Takenobu Mitsuyoshi, joka halusi erikoistua nimenomaan pelimusiikkiin. Mitsuyoshin uran kohokohtiin lukeutuu pelihalleissa ympäri maailmaa kaikuneen musiikin lisäksi mestarillisen Shenmue-kaksikon tunnelmallinen soundtrack.

Mitä Tähtien sodan kaukainen galaksi olisi ilman John Williamsin sulosäveliä tai dollaritrilogia ilman Ennio Morriconen ikonisen vähäeleisiä teemoja? Musiikki on tärkeä elementti, joka luo tapahtumiin tunnelatauksen ja saa mielikuvituksen laukkaamaan niin elokuvissa kuin peleissäkin.

Tällä aukeamalla listaamme legendaarisimmat maestrot, jotka ovat sävellyksillään puhaltaneet sielun pelimaailmoihin.

130

5 Jeremy Soule Kun pelaajalle on kerrottava, että tämä on täyttä sotaa ja juuri sinä olet Conan-barbaari, apuun kutsutaan eeppisen musiikin mestari Jeremy Soule. Skyrimin ”huu haa huu” -viikinkimörinä on toimituksen epävirallinen taustabiisi, mutta elokuva- ja sinfoniasäveltäjänä toimineen Soulen musiikkia on kuultu sota- ja roolipeleissä pitkään, jo Total Annihilationin ja Icewind Dalen ajoista. Soulen sielukkaiden sävelien piti nostattaa miekkoja myös Sonyn Everquest Nextissä, joka kuitenkin peruutettiin. Voikohan mikään hänen tulevista tuotoksistaan hakata Morrowindin tunnussävelmää?

2

4

5

3

1

ARTISTRY ENTERTAINMENT, JULIAN SOULE

131

Top 5

HOLLYWOOD-TÄHDET PELIHAHMOINA

Tosielämä

1

2

3

Nro 182 // 2017

Ellen Page

Jean Reno

Nathan Fillion

Quantic Dreamin yliluonnollinen trilleri Beyond Two Souls on harvinainen pelitapaus, sillä sitä markkinoitiin lähes yksinomaan päänäyttelijällään. Ellen Page esitti nuorta naista nimeltä Jodie Holmes, jolla on outo yhteys näkymättömään ja vaaralliseen olioon.

Elokuvamaisuutta hakeva peli onkin lähes kokonaan Pagen näyttelijäntyön varassa. Paremmin elokuvapelinä onnistui hyvin samantyylinen Until Dawn, mutta siinä vetovastuu oli jaettu yhden tähden sijaan useammille Hollywood-näyttelijöille, kuten Hayden Panettierelle ja Rami Malekille.

Jean Renosta tuli toimintaelokuvien vakiokasvo Léonin ja Roninin kaltaisten leffojen ansiosta, mutta ranskalaisnäyttelijä on myös digitaalisten naamojen veteraani. Hänen pärstänsä näköispainos siirrettiin samuraipeli Onimusha 3:een nimittäin jo vuonna 2004.

Renon hahmo oli supersolttu Jacques Blanc, jonka oli tarkoitus tuoda pelisarjaa vahvemmin länsimaisen yleisön tietoisuuteen. Aikatauluongelmista johtuen Reno puhuu pelissä kuitenkin vain ranskaa varamiehen hoitaessa englanninkieliset repliikit.

Firefly- ja Castle-sarjoista tuttu näyttelijä on hyvä esimerkki pitkällisen panostuksen hedelmistä. Fillion seikkaili sotilaan äänenä jo Halo 3:ssa, ja hänestä tuli Bungien luottomies Halo 3: ODST -pelissä Spartan-solttu Edward Buckin roolissa. Fillionin naamasta tuli Buckin naama. Solttu vieraili Halo: Reachissa ja päätyi vielä näyttävämmin Halo 5: Guardiansiin. Kun Bungie lähti omilleen ja valitsi Destiny-pelit Halon sijasta, Fillionista tuli uuden sarjan rakastetuin sivuhahmo Cayde-6. Sarviotsaisena robottina Cayde-parka ei tosin saanut itselleen Fillionin jämeriä leukaperiä.

4 Kevin Spacey Jo ennen Kevin Spaceyn ahdisteluskandaalia oli myönnettävä, että mies on luonnostaan aika epäilyttävän näköinen ja kuuloinen.

Muun muassa House of Cards -presidenttinä suhmuroinut Spacey oli siis luonnollinen valinta Call of Duty: Advanced Warfaren pääpahan kasvoiksi. Hänen esittämänsä Jonathan Irons on kieroihin poliitikkoihin kyllästynyt yhtiöpamppu, joka haalii käsiinsä biologisia aseita ja julistaa käytännössä sodan koko maailmalle. Tavoitteena on tietysti parempi maailma hintaan mihin hyvänsä. Kaikessa limaisuudessaan Spacey tekee tuollaisestakin uskottavaa.

Pelit ovat hyödyntäneet isojakin tähtiä usein ääninäyttelijöinä, mutta harvemmat Hollywoodstarat ovat esiintyneet peleissä sekä äänillään että omilla kasvoillaan. Tässä heistä viisi.

132

5 Pierce Brosnan Piercen Brosnan oli muodollisesti videopelikansan James Bond jo legendaarisen GoldenEye 007:n myötä, mutta rooli sinetöityi miehelle ääntä myöten viimein Everything or Nothing -pelissä. Brosnan mielsi pelin käytännössä viidenneksi elokuvakseen, sillä rutiinilla osansa hoitanut näyttelijä sai rinnalleen aikansa Bond-vakionäyttelijöiden lisäksi Willem Dafoen ja Heidi Klumin kaltaisia tähtiä uusien hahmojen rooleihin. Huomattavaa on myös sekin, että sopimusteknisistä syistä seuraavaan Bond-peliin hankittiin Brosnanin sijaan eläköitynyt sir Sean Connery.

1

HUOMAUTUS Tämän päivän tähtipölyisin peli lienee Star Citizenin maailmaan sijoittuva Squadron 42, jossa näyttelee toistakymmentä tunnettua kasvoa!

4 5

2 3

133

HULLUIMMAT PLAYSTATIONMAINOKSET Top 5

1

2

3

Tosielämä Nro 148 // 2015

Neljän tuulen mainos

Älä valehtele joulupukille

Verisen vuohen rituaali

Olisipa ollut kiva kuunnella, kun PSP:tä seuraavan Vitan mainoskampanjaa pohdittiin mainostoimistossa. Keskustelu meni ehkä seuraavalla tavalla. ”Tiedätkö, Vitassa on takapaneeli. Sitä voi koskettaa. Mitä nuoret jonnet tahtoo koskettaa? Tissejä! Tehdään mainos, jossa on nelitissinen nainen!” ”Neljä rintaa rivissä? Niin kuin Total Recallissa?” ”Ei, kun kaksi takana ja kaksi edessä. Ja Totall Recallissa niitä oli vain kolme! Keskity, jätkä!” ”Haluat siis sanoa, että Vita on kuin nainen, jota pääsee sitten koplaamaan? Enpä tiedä.

Aika epäilyttävää jo sinänsä, mutta toimiiko tuo vertaus edes, kun silloinhan tarvitsee neljä kättä? Oletko taas kirjoittanut sitä Mortal Kombat -fanifiktiota?” ”Jätkä, tällä mennään!

Vedetääs vielä yhet viivat koksua.”

Hei dudekset! Nyt tippuu tosi douppii riimii, kun asialla on aitoo räppitiimii! Tai asialla on siis markkinointiyhtiö, joka tahtoo epätoivoisesti kuulostaa siltä niin kuin ”nuorten” ajatellaan kuulostavan. Kun PSP-käsikonsolia piti saada kaupaksi, joulun alla ilmestyi nettiin sivusto, jonka tehnyt kuvitteellinen Charlie halusi hankkia kuvitteelliselle ystävälleen Jeremylle käsikonsolin joululahjaksi. Tämän neronleimauksen piirissä nähtiin muun muassa masentavia hiphop-videoita, joiden toivottiin epäilemättä muuttuvan viraalisensaatioiksi. Niin ne tekivätkin, mutta vasta silloin, kun koko sivu paljastui mainoskampanjaksi, jota yritettiin vielä puolustella viime hetkeen asti.

Niin kuin PSP:tä toivova kaksikkomme kysyi: ”Yo where all u hatas com from?”

Eräänä iltana Kreikan yössä joukko kultisteja järjesti jumalansa kunniaksi rituaalin, jossa syötiin vuohen sisälmyksiä suoraan vatsalaukusta paljasrintaisten neitojen katsellessa touhua vierestä. Tai ne kultistit olivat siis mammonan kätyrejä eli Pleikkarin mainosmiehiä ja vuohi oli täytetty jonkun toisen eläinparan silputuilla elimillä. Itse jumala oli tietysti Kratos eli God of War, jonka pelijulkaisua juhlistettiin näinkin omalaatuisella tavalla. Uskaltaako tällaiseen edes uskoa, koska asiasta uutisoi aikoinaan muun muassa ”laatulehti” Daily Mail? Pakko on, sillä hämmentyneenä tapahtumia seurasi paikan päällä myös Pelaajan nykyinen päätoimittaja Miika Huttunen, jonka muistot illasta palaavat vieläkin yöllisten painajaisten muodossa.

4 Valkoinen ylivalta on tulossa Vetoavissa mainoksissa on kuuleman mukaan vauva tai kultainen noutaja. Entä mitä niissä ei ole? No, listalle voisi lisätä mutanttien, eläinten uhraamisen ja nolon räpin lisäksi vaikka kuvat, joista tulee mieleen arjalainen ylivalta ja Ku Klux Klan. Valkokuorisen PSP:n ilmestymisen aattona hollantilaisille mainostauluille saapui mainos, jossa keesipäinen valkoinen nainen valkoisissa vaatteissa puristaa mustan naisen leukaa ja vieressä lukee: ”Valkoinen on tulossa.” Toki tämän älynväläyksen takana ollut mainostoimisto tajusi tehdä sen vastakappaleeksi kuvan, jossa alistajan ja alistetun suhde on vaihdettu, mutta se ei lohduttanut enää, kun mainos levisi USA:n viestimiin.

Ehkä viesti on kerrottu väärin, jos mieleen tulee, että PSP tuo orjuuden takaisin.

Sonysta ei tullut yhtä suurista konsolivalmistajista ilman mainostusta. PlayStationbrändiä on rakennettu jo kauan mainoksilla, jotka herättävät huomiota tavalla tai toisella.

Onnistumisten ruotimisessa ei tietenkään olisi mitään hauskaa, ja kuten elämässä yleensä, kaikki ei aina ole mennyt PlayStationillakaan putkeen.

Kaikki julkisuus on kuulemma kuitenkin hyvää julkisuutta, ja mekin muistamme nämä tapaukset vielä vuosien päästä.

134

5 Tervetuloa friikkisirkukseen Oudot ja hieman pelottavat mainokset ovat aina olleet Sonyn alaa, mutta ranskalainen mainostoimisto teki tässä suhteessa todellisen huippusuorituksen PlayStation 2:ta varten. Erikoisissa valokuvissa gigolo nuuhkii kolmionappia kuvaavia alushousuja, rintakarvoilla päällystetyt jättinapit harrastavat avioliiton ulkopuolisia suhteita, bodari kuoriutuu ihostaan ja nainen synnyttää täysikasvuista miestä, jonka ilme ei kerro suoranaisesti peli-ilosta. Kaikki huipentuu kuvaan, jossa torsojen ja irtoelinten sekamelska vispilöi aivoja ja juo virtsaa irtokorvasta. Jep, sen paremmin ei tuota osaa edes kuvailla. Kampanjaa luonnehti kuvottavaksi muun muassa The Thing -elokuvan pääosaa esittänyt avaruusolento, joka kertoi painuvansa seuraavaksi mahdollisimman etäälle tästä aurinkokunnasta.

2

3 1

4

5

135

Top 5

HARKITSEMATTOMIMMAT MAINOSTEMPUT

Ostakaa makkaraa

Kummisedän laittomat lahjat

Resident Evil 6:n julkaisun kunniaksi ItäLontoon Smithfieldin maailmankuululle lihatorille pystytettiin muutamia vuosia sitten harvinaisen groteski tekoteurastamo, jonka pääasiallinen hittituote oli mehukas ihmisliha. Vaikka naapurin Seppoa muistuttavat makkarat ja murekkeet olivat todellisuudessa peräisin perusmaatilalta, olivat lihakoukuista roikkuvat realistiset lavasteruumiit liikaa monille pahaa-aavistamattomille vierailijoille. Kioskin eteen pökertyneiden turkismummojen elvyttämistä eivät varmasti myöskään helpottaneet Capcomin stunttinäyttelijöiksi palkkaamat amputaatiopotilaat, joiden tekoraajoja pilkottiin teurastamon tiskin takana hyvinkin teatraalisesti.

Gangsterilisenssipeli Godfather II:n sikarinsavuinen lehdistöpaketti yllätti aikoinaan suorasukaisuudellaan: tyylikkään satiinilla vuoratun laatikon kätköistä paljastui muun promootiomateriaalin ohella kullattu nyrkkirauta. Valitettavasti moisen hallussapito on pahimmillaan vankilatuomioon johtava rikos useammassa Yhdysvaltain osavaltiossa, mikä lienee synnyttänyt hermostunutta naurua postimiehen vierailtua pelitoimituksissa. Epätoivotusta mediahuomiosta kiusaantunut julkaisija Electronic Arts lähetti lopulta nyrkkiraudat saaneille lehdistön edustajille vähin äänin etukäteen leimatut palautuskuoret, mutta ei suostunut kommentoimaan markkinointi-ideaa.

Edelliselle aukeamalle valikoituvat vain Sonyn omat kämmit, mutta muutkin pelialan vaikuttajat osaavat mokailla markkinoinnin saralla. Tälle top-listalle valikoituivat myyntijaostojen kaikkein käsittämättömimmät kämmit, joiden ideoinnista vastanneet henkilöt passitettiin toivon mukaan kukin vuorollaan työvoimatoimiston luukulle.

Jääköön ikuiseksi mysteeriksi, miten nämä timanttiset ideat ovat koskaan edes päässeet läpi suunnitteluvaiheesta.

3

4

5

1

2

Tosielämä Nro 154 // 2015

Rahat tai henki

Elektroninen Antikristus

Sydneyn pommitus

Uusiseelantilaisten terassinautiskelijoiden perjantai-ilta katkesi odottamattomasti, kun juottolan edustalle ilmestyi siteisiin kääritty, uhkaavasti käyttäytynyt mieshenkilö. Hahmo ehti osoitella baarikärpäsiä pistoolillaan hetken ennen aseistettujen poliisien paikalle saapumista, mutta välikohtaus paljastui kaikkien onneksi lavastetuksi Splinter Cell: Conviction -mainostempuksi, ennen kuin kukaan ehti saada kuulaa kalloonsa. Pelin markkinoinnista vastannut Monaco Corporation vieritti vastuun harkitsemattomasta tempauksesta nimeltä mainitsemattomalle alihankkijalle, joka oli sattumalta jättänyt kertomatta suunnitelmistaan sekä baarille että poliisille.

Nyrkkirautamöhläyksestään oppinut Electronic Arts päätti Dante’s Inferno -toimintapelinsä mainoskampanjaa suunnitellessaan loukata lain sijaan kristittyjen tunteita. Yhtiö järjesti vuoden 2009 E3-messujen ulkopuolella lavastetun mielenosoituksen, jonka puitteissa pelin hengellisistä teemoista suutahtaneet parodiauskovaiset julistivat julkaisijan Elektroniseksi Antikristukseksi. Omalla tavallaan huvittava tempaus otettiin hyytävästi vastaan kristillisessä pelimediassa. Muun muassa Catholic Video Gamers -sivusto pyysi yhtiötä tiukoin sanankääntein käyttämään aikansa parempien pelien kehittelyyn eri ihmisryhmien armottoman tallomisen sijaan.

Australialaisen Ninemsn-verkkojulkaisun pääkonttoriin toimitettiin kesällä 2014 piipittävä kassakaappi, jonka kylkeen oli teipattu sen avaamiseen tarkoitettu numeroyhdistelmä. Koodin näppäily ei kuitenkaan toiminut odotetusti, joten osa rakennuksesta evakuoitiin varotoimenpiteenä ja paikalle jouduttiin kutsumaan pommiryhmä. Kaapin uumenista kellahti pikaisen operaation päätteeksi esiin räjähteiden sijasta mainoslippalakki ja kopio Ubisoftin hakkeritoimintapeli Watch Dogsista. Ubisoft itse puolusti pommitemppua toteamalla paketin vastaanottaneen toimittajan sivuuttaneen puhelun, joka olisi varoittanut toimitusta tulevasta. Kukapa nyt tuntemattoman numeron soittaessa jättäisi vastaamatta?

136

1

5

137

2

4

3

Top 5

E3-MESSUJEN TEMPAUKSET 1

2

Tosielämä Nro 94 // 2010

E3 2000 (Metal Gear Solid 2: ensi-ilta)

E3 1997 (Atlanta: Foo Fighters soittaa kaksissa bileissä)

Hideo Kojima on aina ollut Sonyn miehiä, ja hän käytännössä vakuutti pelaajat PlayStation 2:n mahtavuudesta yhdellä 9-minuuttisella trailerilla. Konami esitteli päivää ennen E3-messuja Universal-elokuvastudion uumenissa ensimmäistä kertaa Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty -trailerin, joka koostui täysin reaaliaikaisesta pelikuvasta. Aikaansa nähden uskomaton grafiikka ja huikea toiminta saivat aikuiset miehet haukkomaan henkeään ja legendan mukaan päätoimittajamme kyyneliin.

Tässä vaiheessa emme tietenkään vielä tienneet mitään Raidenista.

Vielä vuonna 1997 Sony oli uusi tulokas konsolimarkkinoilla, ja firman asenne oli kaukana siitä virkamiesmäisestä ja byrokraattisesta, riskejä välttävästä jätistä, jota Sony Computer Entertainment nykyisin edustaa.

Vielä 1997 meininki oli ihan erilaista, ja tuolloin Sonyn E3-bileissä soitti tulikuuma Foo Fighters. Keikan alussa juhlahumussa olevat Sonyn isot kihotkin hehkuttivat, kuinka hyvää meininki oli. Foo Fightersin kannalta meininki oli niin hyvää, että bändi kuittasi liksan Sony-keikasta ja soitti myöhemmin samana yönä ilmaiseksi Segan bileissä!

4 E3 2009 (DJ Hero ‑bileet) Activision oli ottanut niskalenkin pitkäaikaisesta kilpailijastaan EA:sta. Guitar Hero ja Call of Duty: Modern Warfare olivat nostaneet Activisionin maailman menestyneimmäksi kustantajaksi, joten sitä oli syytä juhlistaa tulevan DJ Hero ‑pelin myötä. Activision järjesti maanantaina ennen messujen alkua Wiltern-teatterissa megaluokan bileet. Pelaaja ei ollut uskoa silmiään, kun vierestä kulkivat Matthew McConaghey, Infinity Wardin edustajia, Leonardo DiCaprio, Ashlee Simpson, Pete Wentz, Snoop Dogg, Danny Trejo ja muita julkkiksia.

Homma vain parani, kun lavalle astuivat ensin DJ AM (R.I.P.) ja Travis Barker, jota seurasivat koko bändin voimin Jay-Z ja Eminem. Kenties E3:n kalleimmat bileet.

Jokavuotiset E3-pelimessut ovat vieneet varmasti kymmeniä vuosia elinikää monilta Pelaajan toimittajilta, mutta joka vuosi odotamme messuja yhtä innokkaina. Vuodesta 1995 alkaen E3-messut ovat tarjonneet ikimuistoisia ilmoituksia, bileitä, tapahtumia ja videopelejäkin.

Tässä listaamme viisi mieleenpainuvaa, ei niinkään peleihin liittyvää asiaa, jotka toimitus edelleen messuilta muistaa.

138

3 E3 2006 (Giant Enemy Crab) Tarvitaan vain muutama minuutti – tai jos on Matti Nykänen, vain seitsemän sekuntia – ja kaikki menee päin helvettiä. Sonyn vuoden 2005 E3-lehdistötilaisuus sai PS3:n vaikuttamaan kaikkien aikojen parhaalta konsolilta, joka tuhoaisi Microsoftin ja Nintendon matkalla maailmanvalloitukseen. Vuoden 2006 lehdistötilaisuudessa nähtiinkin renderoitujen videoiden sijaan oikeita PS3-pelejä, ja fiilis oli ”hieman” erilainen. Bill Rich esitteli ankean näköistä Genji-peliä ja väitti vakavalla naamalla, että pelin valtava rapupahis perustuu Japanin aitoon historiaan. Kun PS3:n hinnaksi ilmoitettiin hulppeat 599 dollaria, yleisö kiemurteli tuskissaan ja konsolin hype laski pohjalukemiin.

5 E3 2009 (Beatleskaksikko jäätyy) Vielä vuonna 2009 musiikkipelit olivat tuottoisa ja kasvupotentiaalia omaava bisnes, joten Microsoft ja MTV Games rullasivat Xbox-lehdistötilaisuudessa lavalle The Beatles: Rock Band ‑pelin esittelyn yhteydessä Paul McCartneyn ja Ringo Starrin. Miekkoset patsastelivat hämmentyneen näköisinä lavalla eivätkä tuntuneet edes tietävän pelistään mitään, vaikka olivat sitä molemmat reilusti pelanneet.

KUNNIAMAININTA E3 2017 (Devolver Digitalin ”lehdistötilaisuus”) E3-tilaisuudet ovat yleensä jättijulkaisijoiden heiniä – hyvästä syystä. Kun indiefirma Devolver Digital päästettiin poikkeuksellisesti ääneen vuonna 2017, tuloksena oli veren ja oksennuksen kyllästämä parodiaesitys, jota muistellaan hämmentyneinä edelleen.

5 1 4 3 139

Top 5

EA:N KANSIKIROUKSEN UHRIT 1

2

3

Tosielämä Nro 160 // 2016

Tiger Woods

Rory McIlroy

Ronda Rousey

Kuinka ankarasti täytyy ihmisen tyriä, jotta hän lentää ulos ikiomasta pelisarjastaan?

Kannattaa kysyä Tiger Woodsilta. Golfin suurmestari tähditti Tiger Woods PGA Tour -sarjaa vuodesta 1998 vuoteen 2013 asti.

Woods oli vielä pelailun suhteen ykkönen, kun EA päätti pitkän suhteen ”poliittisista syistä”. Maailman valovoimaisin ja tuhoutumattomalta vaikuttanut Woods tuhosi puhtoisen imagonsa ja tärkeät sponsoridiilinsä pettämällä vaimoaan Elin Nordegrenia yli kymmenen eri naisen kanssa. EA pysyi hänen rinnallaan vielä 2010, mutta lähtölaskenta korvaajan saamiseksi oli jo käynnissä.

EA tarvitsi uuden Tiger Woodsin golfpeliensä kansikuvapojuksi, ja se mies oli tämän hetken parhaaksi pelaajaksi katsottu Rory McIlroy. Jo nuorena kyntensä näyttänyt pohjoisirlantilainen golfaaja pääsi oman Rory McIlroy PGA Tour -pelinsä tähdeksi, mutta noin 60 prosentin Metacritic-tuomio kertoo kaiken tämän kammottavan golfsimun laadusta. McIlroy onnistui myös telomaan nilkkansa, eikä edes golfissa, vaan pelaamalla jalkapalloa vain viikkoa ennen pelin virallista julkaisua. Ainakaan McIlroy ei koetellut Madden-kirouksen voimaa koskemalla amerikkalaiseen ”jalkapalloon”, joten hänellä on vielä mahdollisuus selviytyä.

McIlroyn golfaus ei ehtinyt edes kauppoihin, ennen kuin kirous iski, mutta aikamme suurin MMA-tähti pani vielä paremmaksi.

Entinen mestarijudoka jyräsi kilpailijansa kehässä sekunneissa aggressiivisilla hyökkäyksillä ja ylivoimaisella mattotekniikalla.

Sitten EA päätti kertoa perjantaina 13. päivä, että Rouseysta tulisi EA Sports UFC 2:n kansitähti. Jo seuraavana päivänä nyrkkeilijä Holly Holm paljasti Rouseyn iskutekniikan heikkoudet ja upotti tämän kanveesiin täysin yksipuolisella turpasaunalla. Holmin tujakka kierrepotku vei Rouseylta mestaruuden lisäksi voittamattomuuden illuusion, jolla tämä oli noussut MMA:n suurtähdeksi ja Hollywoodin suosikiksi.

4 Jon Jones Tuskin kukaan ”kirouksen” uhreista on pudonnut yhtä lujaa kuin entinen MMA-mestari ”Bones” Jones. Hän oli vuonna 2011 nuorin UFC-mestari vain 23 vuoden iässä. Kun EA osti tappelulisenssin THQ:lta, Jones ja Alexander Gustafsson pääsivät uuden EA Sports UFC -pelisarjan ensimmäiseen kanteen. Gustafsson pääsi vähällä ja joutui vain häviöputkeen. Jones kärysi kokaiinin käytöstä, sekosi nolosti Twitterissä trollien uhrina ja ajoi autollaan raskaana olevan naisen päälle.

Pisteenä i:n päälle Jones vielä pakeni onnettomuuspaikalta, ja poliisi löysi ajoneuvosta bongin. Huipulta pohjalle päätyneen tappelijan mestaruusvyö takavarikoitiin ja annettiin hänelle hävinneelle Daniel Cormierille.

Kauan, kauan sitten vuonna 1993 iski ensimmäisen kerran Madden-kirous. Sarjan pelien kanteen päässeet NFL-huippupelaajat kokivat aina huonoja vuosia ja loukkaantumisia.

Viime vuosina Madden-kirous on levinnyt muihinkin peleihin ja lajeihin. Nämä viisi ihmistä ovat kokeneet pimeyden kosketuksen ja selvinneet siitä.

140

5 Patrick Kane NHL 16:n kannessa Chicago Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews tuulettaa joukkueen kolmatta Stanley Cup -voittoa. Jos mies näyttää yksinäiseltä, se johtuu siitä, että seurana piti alun perin olla joukkueen kaudella 2014–2015 voitosta voittoon siivittänyt Patrick Kane. Laitahyökkääjän kuva poistettiin, kun poliisi tutki häntä raiskausepäilyihin liittyen elokuussa 2015. Kane ei siis edes koskaan päässyt kanteen asti, mutta toisaalta syytteet viattomuuttaan vakuuttanutta pelaajaa vastaan hylättiin lopulta todisteiden puutteessa.

1

2

3

4

5

141

Top 5

MODERNIT PELIRAIVOT 1

2

3

Tosielämä Nro 183 // 2017

Aina linjoilla

Huijaustraileri

Värisuora

Xbox 360 oli hieno ja suosittu pelikone, joten Microsoftilla oli hyvät mahdollisuudet lähteä uuden polven taistoon Xbox One -jatkajalla. Yhtiö rampautti laitteensa jo lähtöviivalla, kun se ilmoitti, että vehje peleineen ei toimisi lainkaan ilman nettiyhteyttä. Sony hohotteli matkalla pankkiin kilpailevan PlayStation 4:n noustessa sukupolvensa suosituimmaksi konsoliksi, vaikka pelaajia etova nettivaatimus peruttiin hätäisesti. Ensivaikutelma on aina tärkein, ja muun muassa ”Boneksi” ristityllä Xbox Onella kesti ikuisuuden päästä eroon Always Online -järjestelmän löyhkästä.

Ubisoftin uusi hakkeripeli Watch Dogs oli kuuminta hottia vuonna 2013 maailman suurimmilla pelimessuilla. Pelin E3-trailerissa nähtiin grafiikkaa, jonka perusteella siitä oli tulossa sukupolven suuri graafinen harppaus. Pelin ilmestyessä kuitenkin selvisi, miksi Ubisoft oli ollut niin hiljaa alkuhehkuttelujen jälkeen. Peli näytti nimittäin järkyttävän karulta verrattuna satuiluvideon silmäkarkkiin. Grafiikan karuntamista tarkoittava sana ”downgrade” päätyi pysyväksi osaksi netin pelikeskusteluja. Samalla pelaajat oppivat tervettä epäluuloa trailereihin, jotka näyttävät kirjaimellisesti liian hyviltä ollakseen totta. Watch Dogs ei koskaan toipunut siitä, että sen nimi tarkoittaa pelaajille pettymystä, ja mainio jatko-osa floppasi täysin.

Mass Effect on 2000-luvun määrittävä roolipelisarja, jossa oli vallankumouksellinen idea.

Pelaajan valinnat kasautuivat trilogian joka osassa ja vaikuttivat juonenkäänteisiin myöhemmissä peleissä. Fanit sitoutuivat sarjaan ennennäkemättömän vahvasti ja rakastuivat sen sivuhahmoihin. Ja sitten kaikki heitettiin syrjään. Kolmososan lopussa aiemmilla valinnoilla ei ollut väliä, vaan pelaaja valitsi vain yhden kolmesta värikoodatusta ratkaisusta.

BioWare hillitsi pelihousut repineitä faneja tekemällä päivityksen, joka muunsi ja paransi loppuratkaisua. Aiemmin sataprosenttisen rakastettu pelisarja muistetaan kuitenkin juuri viime hetken mokastaan.

4 Maksumodit Modaaminen eli pelien muuntelu harrastushengessä on yksi pc-pelaamisen kivijalkoja.

Eniten siitä on viime vuosina hyötynyt Bethesda, jonka roolipeli Skyrim on yksi kaikkien aikojen modatuimmista peleistä. Sen grafiikkaa ja pelattavuutta voi parantaa villisti harrastajien ilmaisilla paketeilla, mutta eihän ilmainen ole pelikustantajalle kiva sana. Bethesda päätti rahastaa faneillaan tekemällä modeista maksullisia ja tuhoamalla samalla vuosikymmeniä jatkuneen harrastajaperinteen. Valkohehkuinen peliraivo kaatoi suunnitelmat vuonna 2015 – mutta vain hetkeksi. Nyt sama idea on ujutettu pelaajille ”eliittimodeja” myyvän Creation Clubin nimellä. Minkä tahansa idean voi siis kaupata meille, kunhan sen paketoi tarpeeksi hyvin.

Kun pelijulkaisijan toiminta ei miellytä pelaajia, on aika avautua netissä. Kun tarpeeksi moni kiehahtaa, kollektiivinen kiukku nousee legendaariselle tasolle. Viime aikoina keskustelupalstoilla tunteella puidut loottilaatikot ja mikro-ostokset ovat siitä vain uusin esimerkki, ja listallamme nähdäänkin nyt viisi klassista peliraivoa.

142

5 Hepohaarniska Pelien ensimmäinen maksullinen kosmeettinen latauspaketti on tietenkin The Elder Scrolls IV: Oblivionin ikioma Horse Armor.

Pelaaja saattoi ostaa maastoon takertuvalle konilleen upean ja värikkään heppapanssarin, josta ei ollut mitään käytännön hyötyä.

Tämä on paras esimerkki siitä, ettei raivosta ole aina iloa. Vaikka Horse Armorista itkettiin naama punaisena, sen kaltaisista lisäsisältöpaketeista on tullut vuosien tuputtamisen jälkeen niin tavallinen osa pelaamista, ettei kukaan muista nillittää niistä enää. Vanha viidakon sananlasku kertoo, että lyhyt on pelaajan muisti.

1 2

4

3

143

5

Kiitos!

Aleksi Kähkönen Antti Alanko Antti Maskulin Antti Paasi Antti Rönkkä Antti Salminen Ari Kantomaa Ari Lakso Ari Markkinen Arttu Hiekkanen Atte Pirttijärvi Atte Tarvainen Daniel Benyamina Eemeli Toivonen Eetu Pietarinen Eetu Salmi Elias Massa Erik Heikkinen Esa Nousiainen Hanna Holappa Hannes Lainio Harri Aarnio Henri Alatalo Henri Huittinen Henri Kainulainen

Joona Purkamo Joonas Huttunen Joonas Paavilainen Jori Myllymäki Jori Virta Juha Kemppainen Juhani Pietilä Juho Hyvärinen Juho Piirainen Jukka Jokinen Jussi Blomqvist Jussi Omaheimo Jussi Räsänen Juuso Syrjäläinen Jyri Haaparanta Jyrki Rasila Kai Koivisto Kalle Palonen Kalle Siivonen Kimmo Koivuniemi Kimmo Lyyra Klaus Koskinen Kristo Kallas Lasse ja Soile Puustinen Lassi Järvinen

Henri Saarinen Henrik Kontturi iku-turso Ilkka Nieminen Ismo Kinnunen Jaakko Salo-oja Jani Heino Jani Kopakkala Jani Kärki Jani Kärkkäinen Jani Mutka Jani Rytilahti Jani Vesslin Jani Vilpas Janina Hangas Janne Jatkola Janne Korhonen Jari Pakarinen Jarkko Peuho Jarno Laaksonen Joel Ristikankare Joni Kettunen Joni Sulkanen Jonne Reijonen Joona Pirhonen

144

Lauri Gullsten Lukki Virtanen Markku Järvensivu Marko Myllynen Markus Hänninen Markus Mäkelä Markus Taskinen Matias Parviainen Matti Kokkoniemi Miika Elomaa Miikka Konttinen Mika Alatalo Mika Apell Mika Pietarinen Mikko Kotamäki Mikko Kotsalo Mikko Peltonen Mikko Rautalahti Mikko Vihiniemi Nina Hurme Onni Ojanperä Oskari Yliruusi Osman Lönnblad Otto Ruokonen Oula Arpiainen

Pasi Janhunen Pauli Korgan Pekka Lehtonen Pirkka Kosola Pirkko Arvekari Rainer Pohjus Rami Autio Rami Kemppainen Riku Sulkanen Sakari Kippola Samu Talasniemi Sari Takala Simo Malkakorpi Tatu Rönkä Teemu Aittomäki Teemu Koukku Teemu Väisänen Teijo Koukku Tianyi Pan Timo Aarnio Timo Rönn Tommi ”Mr. Chateau La Funk” Jokinen Toni Hautaoja Toni Korpela

Toni Mantere Tony Virronen Topi Riihimäki Tuomas Kiiveri Tuomas Salminen Tuomas Tiippana Tuomo Parkkinen Vesa Keskikallio Vesa Kurunsaari Vesa Pahkasalo Ville Hanhikari Ville Miettinen Ville Silvasti Väinö Karjalainen

Erityiskiitokset Lassi Kurkijärvi Sami ”Sam Lake” Järvi

145

ISBN 978-952-99862-4-8

Unohda väsynyt kädenvääntö historian parhaista videopeleistä ja kovimmista toimintasankareista! Pelaaja-lehden Top 5 -kirja lyö tiskiin kiistattomia faktoja pelialan mielettömimmistä hetkistä ja henkilöistä helposti sulateltavassa listamuodossa. Se tekee mielipideväittelyistä kertaheitolla tarpeettomia.