Anime Digiextra, tammikuu 2022

+

Nro 121

Digiextra Arvostelu

Fist of the North Star Artikkeli

Hentai on kuollut, kauan eläköön hentai Jatkosarja

Japanilainen keittiö: Nikuman Arvostelu

Oppai Academy

4/2021

Digiekstraa tekemässä Instagram, FaceBook ja Twitter: animelehti

Samuli Paanala Samuli miettii, että jos toimintaelokuvien laatua arvioidaan niiden toimintakohtausten perusteella, voidaanko samalla kaavalla arvottaa myös hentaita.

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Mette Pesonen

www.animelehti.fi Toimituksen sähköposti: toimitus@animelehti.fi

Mette on Savossa lymyilevä fandomin ylianalysoija, joka varttui Hopeanuolen parissa ja hurahti aikuisena Takarazukaan. Tähän ”oldtakuun” vetoaa erityisesti kauhu, komedia ja slice-of-life.

Päätoimittaja: Riikka Haapanen

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.fi Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Petri Pohjonen

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Petri on yhteiskuntatieteilijä ja yleisnörtti, joka on katsonut animea jo 20 vuoden ajan. Hän pitää itseään jonkinlaisena wanhan animen tuntijana, ja normaalisti karsastaa komedioita sekä koulusarjoja.

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.fi Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla.

Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.

Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen.

H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Palveluiden tai tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen etukäteen.

Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, H-Town Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. H-Town Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen.

Seuraava lehti ilmestyy 18.2.2022.

Kiitos sisällöntuottajille, toimitukselle ja lukijoille kuluneesta vuodesta!

2

Arvostelu (manga)

Fist of the North Star Olet jo kuollut!

Nimi: Hokuto no Ken Kirjoittaja: Buronson Kuvittaja: Tetsuo Hara Kustantaja: Viz Suositushinta: $19.99 Julkaisumuoto: Kovakantinen omnibus, 306 sivua Osia englanniksi: 4/27 Julkaisuaika: 7/2021- (Japanissa 1983–1988) Arvostelu koko sarjan perusteella.

V

uonna 199X ydinsota pyyhkii yli maapallon jättäen jälkeensä karun ja aavikkoisen maailman, jossa vesi on kultaa kalliimpaa ja vahvimman laki ainoa laki. Näitä maita koluaa siepattua tyttöystäväänsä etsivä Kenshiro. Hän on seitsemää arpea kantava taistelulaji hokuto shinkenin taitaja, joka on tuomittu tuomaan tuhoa kaikkialle, missä kulkee.

Shounen-sarjojen historiassa Fist of the North Star on merkkiteos. Se on koko genren kantaisä, joka popularisoi useita yhä käytössä olevia trooppeja. Joskus tällaiset teokset eivät ole ikääntyneet kovin arvokkaasti, mutta Fist of the North Star on edelleen yhtä luettava kuin ilmestyessään.

Iso kiitos sarjan ajattomuudesta kuuluu Buronsonin verisiä taisteluja sekä traagisia kohtaloita pursuavalle tarinalle.

Sarja itsessään on hyvin simppeli. Yleensä Kenshiro vaeltaa uuteen paikkaa, kohtaa vastustajia ja itkee miehisiä kyyneleitä.

Buronson onnistuu kuitenkin rakentamaan taisteluille tarpeeksi puitteita, jotta niissä on panoksia lukijan koukuttamiseksi.

Sarjan todellinen vetovoima on kuitenkin sen hahmoissa, jotka kaikki ovat elämää suurempia. Shounen-sarjan arvo

mitataan loppupeleissä sillä, kuinka muistettavia sen pahikset ovat, ja tässä suhteessa mikään ei peittoa Fist of the North Staria. Kenshiron vastustajat voivat olla murhaavia raakalaisia, mutta heidän motiivinsa ovat ymmärrettäviä tai jopa ihailtavia.

Heidän menneisyytensä ovat täynnä traagisia tapahtumia, ja monet heistä voisivat olla jopa ystäviä toisissa olosuhteissa.

Sarjan ensimmäisissä pokkareissa tätä ei vielä selkeästi näe, mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sitä muistettavimmiksi hahmot muuttuvat.

Vähätellä ei myöskään sovi Tetsuo Haran uskomattoman komeaa taidetta, joka on toiminut innoittajana monille myöhemmille mangakoille. Sarjan hahmot pullistelevat lihaksia ja testosteronia, ja jokainen taistelu pursuaa suorastaan shokeeraavaa ultraväkivaltaa. Jälkimmäisestä syystä sarjaa ei kehtaa suositella heikkovatsaisimmille, mutta varsinkin verettömiin taisteluihin kyllästyneille Fist of the North Star tarjoilee runsaasti ironisen väkivaltaisia erikoisliikkeitä ja mielikuvituksellisia taistelutaitoja. Petri Pohjonen

Arvosana: Teos: Väkivaltainen, traaginen ja kaunis taistelusarja menneiden aikojen estetiikalla ryyditettynä. Jokaisen toimintasarjoista pitävän kannattaa ainakin antaa sarjalle mahdollisuus.

Julkaisu: Vizin julkaisu on varsin laadukas. Ekstroja se sisältää niukasti, mutta painojälki on erinomaista, eikä laitos heikennä Tetsuo Haran taidetta. Myös uusittu käännös on pätevä ja alkuteokselle uskollisempi kuin sarjan edellinen käännös.

Kuvat: © Coamix Inc.

3

© NEKOWORKs, Sekai Project

Teksti: Samuli Paanala

Nekopara Vol.1 (2014)

Hentai on kuollut, kauan eläköön hentai eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan erogea

T

arkastelin aiemmin (Anime 4/2020) hentai-animen nykysuuntausta, jossa eroottisen sisällön maksimoiminen jyrää alleen kaiken tarinankerronnan. Yhtenä syynä kyseiseen trendiin näin tuolloin eroge-pohjaisten, eli eroottisiin peleihin perustuvien tuotantojen yleistymisen. Mutta onko vika sovituksissa vai alkuperäisteoksissa?

Varhaisimmat eroge-kokemukseni liittyvät Newgrounds-sivustoon. Deittisimulaatio Ganguro Girl (2002) teki lähtemättömän

© Banana King, PlayMeow Games

vaikutuksen, ja MNF-pelisarjassa vongattiin anime-tyttöjä muun muassa fantasiamaailmassa (Lavindor Kingdom, 2009), risteilyaluksella (Ocean Cruise, 2009) ja etsivätarinassa (Detective RPG, 2009).

Tekeleiden japanilaisuus jäi epäselväksi, mutta visual novel -tyylisellä pelimekaniikallaan ne epäilemättä nostivat erogen monen muunkin länsimaisen hentai-harrastajan tietoisuuteen.

Eroge-termin alta löytyy valtava määrä englanniksi käännettyjä julkaisuja ja erilaisia peligenrejä. Keskityn jutussa pääasiassa kuviin ja tekstiin tukeutuvien visual noveleiden valikoimaan Steamissa, mutta myös JAST USA:n ja Denpasoftin sivustoilla on runsaasti nimikkeitä. Sensuurikäytäntö on kirjavaa, sillä toisinaan K18-päivitys myydään erillisenä DLC-pakettina, toisinaan sen saa ilmaiseksi pelinkehittäjän sivuilta. Osa uudemmista julkaisuista on jo valmiiksi sensuroimattomia.

Aloitin pelailun Nakadashi Banzailla (2009), jossa tokiolainen pelimies iskee vastaan tulevia naisia puhumalla näille puutaheinää työhaastatteluista ja tuotetestaamisista. Oman seksielämänsä sankari kieltäytyy ehkäisystä milloin milläkin verukkeella, eikä kertakäyttöinen juoni muutenkaan tavoittele kuuta taivaalta. Korkealentoisemman vaihtoehdon tarjoaakin Gunnmia ja Ghost in the Shelliä lainaava RoboLife – Days with Aino (2021). Lukuisat sivujuo-

Broke Girl (2019)

4

© U+Me PLUS, Far East Studio

net ja unohdettua menneisyyttään selvittävän Aino-androidin kustomointimahdollisuudet hahmottuvat kunnolla vasta useamman läpipeluun jälkeen.

Erogejen kutsuminen peleiksi ei aina osu nappiin.

Leivonnaisten ja kissatyttöjen ympärillä pyörivä Nekopara Vol.1 (2014) rullaa eteenpäin ilman valinnanmahdollisuuksia, mutta ilmeikkäisiin hahmoihin ja animoituihin seksikohtauksiin on panostettu senkin edestä. Samoin autopilotilla etenevää, mutta huomattavasti synkempää tarinankerrontaa edustaa I Walk Among Zombies Vol.1 (2015), jossa on TV-sarjamaisen mukaansatempaava juoni ja mielenkiintoista hahmokehitystä.

Pelillisyyttä etsiville tarjolla on Broke Girl (2019), jossa isänsä bisnesten takia yakuzalle velkaantunut seurapiirineito tienaa rahaa sekalaisilla työkomennuksilla. Eeppisellä soundtrackilla varustettu kevytmanagerointi Queen’s Glory (2020) taas sijoittuu eurooppalaistyyliseen fantasiamaailmaan, jossa nuori kuningatar johtaa valtakuntaansa sotaisan naapurivaltion ikeessä. Cthulhu-vaikutteet yliluonnolliseen tyttöystäväkokemukseen yhdistävä Devil Girl (2021) jää vaisummaksi, vaikka hauskana oivalluksena päähenkilön voi tahattomasti tapattaa liiallisella sänkypainilla.

Erogesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa Taimanin-tuoteperhettä, joka on kasvanut spin-offeineen jo yli 30 pelin universumiksi. Tyköistuvasti pukeutuvat naisninjat ovat olleet viime aikoina valokeilassa myös hentai-sisällöstä siistityn Action Taimanin (2019) -ilmaispelin myötä. Siksi onkin valitettavaa, että Taimanin Asagi (2005) ja Taimanin Yukikaze (2011) eivät sensuurisyistä päässeet Steamissa koskaan demoversioita pidemmälle. Lähimpänä autenttista Taimanin-kokemusta lienee Taimanin Collection: Battle Arena (2020), josta löytyy päivityksen jälkeen kahmalokaupalla ronskeja K18-skenaarioita.

Nakadashi Banzai (2009 © Seacoxx, Sekai Project

I Walk Among Zombies Vol.1 (2015)

” Nyky-erogeen tutustuminen nosti esiin selvät erot hentaiilmaisumuotojen välillä.”

© LiLith, Infini-Brain inc.

Nyky-erogeen tutustuminen nosti esiin selvät erot hentai-ilmaisumuotojen välillä. Samastumista helpottava lähes näkymätön päähenkilö, runsas (seksikohtaus)dialogi ja suppeat tapahtumapaikat ovat visual noveleissa vakiokalustoa, mutta eivät yleensä toimi animessa sellaisenaan. Lisäksi valtaosa hentai-animeista on tätä nykyä vain parin jakson mittaisia. Kokonaisen erogen juonikaaria ei ehditä siinä ajassa käsitellä, joten pääosa budjetista keskitetään lisääntymisharjoittelun animointiin.

Toki erogekin voi olla tynkäsuoritus, eikä etenkään soolostimulaatioon panostavan nukige-alagenren tuotoksilta kannata odottaa kummoisia juonikuvioita. Runsaskaan lähdemateriaali ei silti takaa laadukasta anime-sovitusta, kuten kävi vuoropohjaisia taisteluita sisältävän Meltys Quest (2017) -rooliseikkailun kohdalla. Alkuperäinen eroge vetää juonenkäänteillään ja herkullisella hahmogalleriallaan vertoja monelle visual novelille, mutta typistyy animena pelkäksi seksikohtauskoosteeksi.

Uusien tuttavuuksien parissa aika kului kuin siivillä, ja samalla selvisi myös, miten hentaita kannattaa lähestyä 2020-luvulla. Jos anime-puolella on vaihtoehtona puolivillaisia adaptaatioita, jotka kokoavat hätäisesti yhteen ”parhaat palat” menestyneestä erogesta tai jo valmiiksi juonettomasta hentai-mangasta, muutakin kuin pelkkää suoraa toimintaa kaipaavien on viisainta siirtyä suoraan erogen pariin.

Taimanin Collection: Battle Arena (2020) © HSC

Ganguro Girl (2002)

5

Reseptejä ja ruokatietoutta japanilaiseen ruokaan hurahtaneen restonomin keittiöstä.

Japanilainen keittiö

© 玄武書房辞書編集部

OSA 4 NIKUMAN

Nikuman 肉まん

T

ätä reseptiä kirjoittaessani ensilumi, tai no, ensiräntä laskeutui Pohjois-Savoon. Vaikka pidänkin viileästä säästä kesän helteitä enemmän, kaipaan tällaisina aikoina jotain mukavaa ja lämmintä. Jos lähileipomon lihapiirakat alkavat tuntua tylsiltä, on aika ryhtyä leipomaan itse nikumania, “japanilaista lihapiirakkaa”.

Kiinalaiseen höyrytettyyn baozi-pullaan pohjautuva nikuman on tuttu näky japanilaisissa conbini-lähikaupoissa, varsinkin kylmillä keleillä. Kaupan kassan vierestä löytyy lähes poikkeuksetta lämpökaappi, josta voi napata mukaan lämmintä syötävää parilla eurolla. Oli kyseessä sitten paistettu kana, oden taikka nikuman, kannattaa näitä välipaloja kokeilla Japanissa käydessään. Kannattaa myös vierailla eri lähikaupoissa, sillä eri ketjuilla on tarjolla eri täytteitä. Perinteinen nikuman sisältää porsaan lihaa, mutta vaihtoehtoina voi myös olla esimerkiksi currya eli kareemania, tomaattikastiketta ja juustoa eli pizzamania ja vanukasta eli purinmania.

Baozin-pullien uskotaan kehittyneen Kiinassa 1200-lu-

6

vulla, mahdollisesti mongolien saapumisen myötä. Tosin kiinalaisessa ruokakulttuurissa tunnetaan myös höyrytetyt mantou-pullat, joiden puolestaan sanotaan syntyneen jo 300-luvulla eaa. Kummankin ruoan synnystä kerrotaan monenlaisia legendoja, esimerkiksi että 100-200 -lukujen vaihteessa elänyt kuulu valtionmies Zhuge Liang olisi keksinyt pullat uhrilahjaksi jokijumalalle, joka muutoin olisi vaatinut ihmisten päitä.

Syntyipä baozi tavalla tai toisella, lopulta sekä se että mantou päätyivät monien muiden kiinalaisten ruokien lailla Japaniin. Mantou kehittyi manjuuksi, jonka täytteet ovat yleensä makeita. Nikumanista käytettiin alkujaan Japanissa nimitystä chuukaman, ”kiinalainen pulla”, mutta viimeisen vuosisadan aikana japanilaiset man-variaatiot jättivät pois chuuka-prefiksin.

Itselleni nikuman tuli tutuksi muinaisena vuonna 2008 vaihto-opiskelujen aikaan. Opiskelin Kansain alueella, jossa majailee myös Osakasta lähtöisin oleva Horai 551 -ketju. Ravintolaketju on erikoistunut butamaniin, niinkuin Osakassa ni-

kumania kutsutaan. Vaihtoaikana söin lähinnä Horain gyoza-nyyttejä, mutta silloin tällöin nappasin mukaan myös nikumanin tai pari. Tämänkertainen perusresepti mukailee Horain perus-butamania. Resepti ei ole täysin yksi yhteen, koska omat muistikuvani ja verkossa olevat tiedot vaihtelevat reseptin yksityiskohtien osalta.

Henkilökohtaisesti kuitenkin tämä resepti aiheutti iloista nostalgiaa, kun kokeilin ohjetta ensimmäisen kerran kokkikavereiden seurassa.

Kuten aikaisemmin mainitsin, man-pullan täytteissä vain mielikuvitus on rajana. Kavereiden kanssa ruokaa laittaessani yksi ystävistäni teki improvisoidun pizzamanin. Hänen luvallaan liitin myös sen täytteet mukaan tähän artikkeliin. Nikuman on täydellinen lähtökohta ruokakokeiluille. Kun taikina ja höyrytys ovat hallussa, voi täytteeksi laittaa melkein mitä vain.

Tämä resepti vaatii höyrytysvälineitä, mutta paremman puutteessa myös lämmönkestävä siivilä toimii. Itselläni kävi tuuri ja läheisessä tavaratalossa oli äskettäin kaksitasoinen höyrystyskori myynnissä vajaalla 20 eurolla, joten ottaen huomioon edulliset raaka-aineet, tälle reseptille ei tullut hirveästi hintaa. Monilla lienee jo “koronaleivistä” jäljellä perusleivonta-aineksia. Internetissä on niksejä nikumanin kypsytykseen ilman höyrytysvälineitä.

Resepti Annoskoko: 8 isoa pullaa.

Valmistusaika: 30 min raaka-aineiden valmistus ja nikumanien valmistus, 1 tunti taikinan kohotus, 30 min nikumanien kohotus ja 10–20 min höyrytys.

Kummatkin täytteet on mitoitettu yhdelle satsille taikinaa. Puolita täytteiden määrä, jos haluat tehdä puolet nikumania ja toiset puolet pizzamania.

Ainekset: 2 dl yleisjauhoa tai 00-vehnäjauhoa 2 tl kuivahiivaa 3 rkl sokeria 1 tl leivinjauhetta 1 dl vettä 2 tl silavaa tai suolaamatonta voita

Valmistus Sekoita taikinan kuivat ainekset. Lisää sitten lämmin, noin 45-asteinen, vesi kuiviin aineksiin pikkuhiljaa, kunnes ainekset sekoittuvat tasaisesti. Joudut ehkä lisäämään hieman jauhoja tai vettä taikinaan tarpeen tullen. Lisää sitten silava tai sulanut voi taikinaan. Voi on helpommin saatavilla, mutta silava (käytännössä porsaan laardi) maistuu paremmalle. Voit taikinaa tehdessä aktivoida hiivan lisäämällä sen lämpimään veteen sokerin kanssa ja sekoittamalla sen sitten yhteen kuivien ainesten kanssa.

Kun taikinan ainekset ovat sekoitettu, vaivaa taikinaa, kunnes sen rakenne on mahdollisimman sileä. Itse käytännössä hakkasin, taittelin ja viskoin taikinaa kulhossa vajaat kymmenen minuuttia, kunnes se oli kimmoisaa. Täytyy myöntää, etten ole järin hyvä leipoja, mutta jopa minä onnistuin lopulta taikinan teossa ainakin välttävästi. Jos et itsekään ole kovin varma leipomistaidoistasi, aloita tekemällä puolikas annos, siten et ainakaan tuhlaa niin paljon aineksia.

Laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan kostean pyyhkeen alle, kunnes taikinan koko on suunnilleen tuplaantunut. Samalla kun taikina kohoaa, on sopivasti aikaa tehdä täyte.

Nikuman-täyte: 150 g porsaan jauhelihaa, myös sikanauta jauheliha käy 1 sipuli 1 tl sokeria 1/2 tl suolaa 1 tl perunajauhoa tai maissitärkkelystä 2 tl osterikastiketta 2 tl soijakastiketta 1 tl inkiväärin mehua 1,5 tl sakea, myös laadukas mirin käy Pizzaman-täyte: 150 g tuoreita sieniä, esim. siitake 150 g juustoa, joko valmista pizzaraastetta tai mozzarellaa 2 rkl tomaattipyrettä mustapippuria ja oreganoa maun mukaan

Leikkaa sipuli pieniksi paloiksi ja kuullota palat pienessä määrässä voita tai silavaa. Jos 100-prosenttista inkiväärimehua ei löydy, raasta sama määrä raakaa inkivääriä sekoitukseen. Sekoita nikumanin ainekset kevyesti. Täyte saa olla hajoavaa eikä niinkään lihapullataikinaa muistuttavaa tasaista mössöä. Syömäpuikot tai käsi ovat parhaita tapoja sekoittaa ainekset. Joissain resepteissä täyte sotketaan tasaisemmaksi, mutta omasta mielestäni hajanainen täyte toimii paremmin. Nikumanin sisuksen ei kuulu olla liian tiivis.

Jos täysin raa’an jauhelihan käyttö epäilyttää, voit paistaa puolet lihasta kypsäksi ennen sekoitusta.

Pizzamanin täyte on helppo tapaus. Leikkaa sienet pieniksi paloiksi ja sekoita juustoraaste tai revi mozzarella pikku paloiksi.

Sotke ainekset yhteen samalla logiikalla kuin nikumaninkin täyte.

Höyrytyskattila tai höyrytyskori, kulhoja ainesten sekoitukseen, kattila ja paistinpannu sipulin kuullotukseen ja höyryhauteeseen. Leivinpaperia.

7

© Mette Pesonen

Kun taikina on kohonnut, jaa taikina samankokoisiksi palloiksi. Tämän reseptin taikinasta pitäisi tulla kahdeksan palloa. Kaulitse taikinapallot suunnilleen 15 cm halkaisijan levyisiksi “letuiksi”. Lettujen keskustan tulee olla selvästi reunoja paksumpi. Taikinapalloja voi kaulita esimerkiksi kapealla piirakkakaulimella eli tutummin “pulikalla”. Taikinaa saa vieläkin hakata, jotta mahdolliset ilmakuplat puhkeavat. Itse yleensä litistän ja levittelen taikinat käsin, vähän kuin tekisi pieniä pizzoja. Lopputulema käsin venyttelyllä ei tietenkään ole yhtä kauniin tasainen kuin kaulimen kanssa, mutta olen kadottanut pulikkani monien muuttojen yhteydessä.

Nyt on aika ryhtyä nypläämään. Laita taikinan keskelle suunnilleen 1,5 ruokalusikallista täytettä ja sulje taikina täytteen ympärillä. Pullan sulkemiseen on monia tyylejä, mutta lopulta on tärkeintä, että pulla on kiinni, jotta täytteet eivät karkaa höyrytyksen aikana. Perinteinen tapa on “laskostaa” taikina kiinni ja lopulta kiertää laskokset yhteen. Tämä tapa vaatii harjoittelua ja viitseliäisyyttä. Tekniikan voi oppia parhaiten katsomalla videoista mallia. Itse laiskana epelinä suljen pullan vähän niin kuin taittelisin kangasta jonkin päälle paketiksi.

Leikkaa leivinpaperista n. 10x10 cm neliöitä ja asettele pullat niiden päälle höyrytysastiaan. Leivinpaperin sijasta voi myös käyttää salaatinlehtiä, jos tahtoo välttää roskia ja höyrytetty salaatti on mieluisaa. Itselle ainakin salaatti sopii pikku

8

välipalana. On tärkeää, että pullia ei laiteta höyrytysastiaan liian tiiviisti, sillä ne kohoavat reilusti.

Anna pullien kohota vajaa 30 minuuttia lämpimässä paikassa. Höyrytä pullia keskilämmöllä höyryävän/kiehuvan veden päällä suunnilleen 15 minuuttia. Höyrytyksen aikana höyrytysastian kantta ei pidä avata, muuten pullat saattavat lässähtää. Kun höyrytys on valmis, raota höyrytysastian kantta ja anna pullien jäähtyä 10–15 minuuttia.

Nikumanit maistuvat parhailta tuoreeltaan, mutta ne voi säilöä jääkaapissa siinä missä muunkin kypsän jauhelihatuotteen. Pullat kannattaa lämmittää uudelleen mikrossa, sillä kylmät pullat eivät maistu kovin hyviltä.

Horai 551:n butamanit ovat suunnilleen Saarioisten grahampiirakan kokoisia ja taikinan pitäisi olla pehmeää ja sisuksen mehevää. Ei hätää, jos kotona nikumanista ei saa yhtä isoa.

Taikinan kohottaminen on paitsi taitolaji, myös vähän tuurista kiinni. Oma viileä asuntoni ei esimerkiksi ole paras paikka taikinan kohotukselle, vaikka etsinkin taikinaa lämpimämpiä paikkoja. Tärkeintä lopulta on se, että pullista tulee hyvänmakuisia ja niitä tehdessä on hauskaa. Mielestäni pullat ja nyytit ovat hyvää ajanvietettä ystävien kesken.

Nikumania voi tarjoilla soijakastikkeen ja sinapin kanssa.

Kyllä, Horai 551:n butamanien kanssa suositellaan sinappia. Itse syön ne mieluiten sellaisenaan ja lisään täytteeseen hieman potkua shichimi togarashi -maustesekoituksella. Mette Pesonen

Arvostelu (peli)

Oppai Academy Opp(a)i(t)a ikä kaikki Pelin virallinen nimi: Oppai Academy: Big, Bouncy, Booby Babes! Kehittäjä: Milkfactory Julkaisija: Frontwing USA Alustat: Microsoft Windows Verkkopeli: Ei Ikäraja: 18

J

uuri kun olin julistamassa erogen tarinankerronnallisen nyky-hentain viimeiseksi linnakkeeksi, arvosteltavaksi saapui isekai-teemainen Oppai Academy. Kylpyonnettomuuden kautta toiseen maailmaan joutuva viriili nuorimies Takumi löytää itsensä maagisesta tyttökoulusta, joka on täynnä rintavia kaunottaria. Ilman sen kummempia selityksiä Takumi jää kouluun opiskelijaksi ja tutustuu itsessään heränneen mystisen erotiikkamagian käyttöön.

Ensin hyvät uutiset: Oppai Academy sisältää yli 30 naishahmoa, joiden kanssa peuhataan lähes sadassa seksikohtauksessa. K18-päivityksellä avautuva sensuroimaton erotiikkakuvasto on niin laadukasta, että kehystetyssä printtimuodossa sillä sisustaisi helposti useammankin hikikomeron.

Lisäksi tarjolla on 60 ruudun sekuntivauhdilla pyöriviä animaatioita ja kasapäin ääninäyteltyjä keskusteluja.

Sitten huonot: eroottiseen stimulaatioon keskittyvää nukige-alagenreä edustava teos on rakenteeltaan kuin japanilaisen hentai-lehden kylkiäis-DVD. Keskusteluvalintoja ei

© Kuvat: Milkfactory, Frontwing USA

ole, vaan kymmenen tärkeimmän tytön skenaariot klikataan valikosta ja niiden katsominen avaa ”pääjuonen” kohtauksia ja lyhyitä bonussessioita. Koko tarjonnan saa pikakelattua auki puolessa tunnissa.

Entäpä juoni? Tekstiruutujen ainoana tarkoituksena on kyhätä nopea aasinsilta seuraavalle sessiolle ja kuvailla sitten juurta jaksain aktin aikaisia fiiliksiä. Taikakoulun sekalaiset kommellukset eivät vaikuta muuhun maailmaan mitenkään, ja kaikki pyörii päähenkilön ympärillä. Naiset käyvät oletusarvoisesti kuumana koulun (ja maailman?) ainoaan mieheen, ja tsunderekin lopettaa nihkeilynsä sopivalla hetkellä aktivoituvan magian avustuksella.

Opiskelukavereidensa lisäksi Takumi hoitelee myös näiden äidit ja koulun henkilökunnan. Naisväki on ymmärtäväistä, sillä hommiin ryhdytään vaikka kesken hirviötaistelun tai oppitunnin, eikä mustasukkaisuutta tunneta. Petikavereina ovat muun muassa vampyyrityttö, haltiatyttö ja lohikäärmetyttö, mutta aika samankaltaisesti peitto aina heiluu. Eroge-perinteiden mukaisesti Takumi on totta kai silmätön ja parturissa käymätön häntäheikki, joka ei väsy hämmästelemään naisvartalon kauneutta.

Puhtaasti erotiikan pohjalta arvotettuna Oppai Academy kuulostaa täysosumalta, mutta pelkkä silmänruoka on nopeasti nähty. Lopputuloksena on aistit turruttava ärsykeähky, joka vertautuu liian moneen peräkkäiseen hentai- ja AV-kauppavisiittiin Akihabaran sivukaduilla. Kunnon alennusprosentilla kohtalainen ostos, mutta normihintaisena kannattaa harkita kahdesti. Samuli Paanala

Arvosana: Pelkkää hentai-toimintaa komeilla tuotantoarvoilla ja olemattomalla juonenkuljetuksella. Kiva katsella ja kuunnella, mutta toistaa nopeasti itseään.

9