Issuu

Nro 118

1/2021

10€

Naruto ja power creep Kun mikään ei riitä

Studiot tutuiksi Uuden juttusarjan korkkaa David Production

Arvostelussa: + Chainsaw Man + A3! + Moriarty the Patriot + TONIKAWA: Over the Moon for You + Yashahime + paljon muita

Jujutsu kaisen Gege Akutamin synkkä fantasiahitti

shop.spreadshirt.ďŹ /animelehti

Pääkirjoitus Pääkirjoitus

Shounen on kuollut, kauan eläköön shounen

uosi 2020 oli shounen-renessanssin aikaa: uutta, vanhaa, jotain lainattua ja todennäköisesti jotain sinistäkin oli tarjolla läpi vuoden. Demon Slayer jatkoi villitsemistään, Bleach aloitti paluun, Yashahime elvytti Inuyashan perintöä ja Netﬂix osti oikeudet Yu yu hakusho -live-actionia varten. Samaan aikaan One Piece käynnisteli hitaasti mutta varmasti viimeistä vaihdettaan. Shounenia siellä, shounenia täällä. Turvalliset taistelu- ja urheilusarjat ovat tuoneet monille lohtua aikana, jolloin jylläävät sekä korona, taloudellinen taantuma että yhteiskunnan laajempi murros. Shounenin medianäkyvyyttä vasten peilattuna voikin olla yllättävää, että shounen-lehdillä ei mene erityisen ruusuisesti. Esimerkiksi Shueishan kustantaman Weekly Shonen Jumpin levikki oli viime vuoden kolmannella kvartaalilla enää runsaat 1 500 000 kappaletta. Pudotusta vuodentakaiseen oli lähes 100 000 numeroa The Japan Magazine Publishers Associationin (JMPA) mukaan. Kaukana ovat 90-luvun huippuvuodet, jolloin Jumpin levikki oli yli 6 000 000 kappaletta per numero. Levikki on ollut laskusuhdanteinen 2000-luvun ajan, mutta on haikeaa nähdä, että Japanin parhaiten myyvän manga-lehden levikki on notkahtanut selkeästi alle kahden miljoonan numeron. Printtilevikki ei tietenkään kerro koko totuutta, sillä JMPA:n luvut eivät sisällä digitaalisia tilauksia. Vaikka Weekly Shonen Jump kamppailee muuttuvien mediankulutuksen tapojen kanssa muun lehtimaailman tapaan, sillä on myös omia sisällöllisiä ongelmia ratkottavanaan. Vuonna 2020 Jumpissa päättyi useita isoja nimikkeitä, joista erityisesti Haikyu!!:n loppuminen on tuottanut kustantamolle päänvaivaa. Haikyu!!:n päätyttyä Shueisha on ensimmäistä kertaa lehden 50-vuotisen historian aikana tilanteessa, jossa Jumpilla ei ole yhden yhtä urheilusarjaa tarjottavanaan. Tilanne on vaativa lehdelle, jonka suojissa on kasvanut Prince of Tenniksen ja Kuroko’s Basketballin tapaisia sarjoja kuluttaneita sukupolvia. Yritystä Jumpilla on toki ollut kasvattaa uuden polven urheilusarjavalikoimaansa, mutta syystä tai toisesta sarjat ovat joko jääneet lyhytkestoisiksi tai ﬂopanneet täysin. Nähtäväksi jää, kuinka monta kuukautta kuluu ennen kuin Jump lanseeraa seuraavan yritelmänsä. Sitä odotellessa voi nautiskella vaikkapa kilpailevan kustantajan elinvoimaisesta Yowamushi Pedalista.

Riikka Haapanen

@appelsiinikoala

päätoimittaja

©Hirohiko Araki & LUCKY LAND COMMUNICATIONS/SHUEISHA�JoJo’s Animation SC Project

NRO 118

Tässä numerossa

Teema

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Tässä numerossa päästetään pojat vetämään pahiksia kaksin nyrkein nekkuun! Pandemian keskellä tarvitsemme sankareita enemmän kuin koskaan, joten kutsuimme Shonen Jumpista tutut merirosvot, ninjat ja ihmis-demoni-moottorisahahybridit kylään. 16 19 20 24 30

Jujutsu kaisen: Henkimaailma hippasilla TOP 5+1: Pjille suunnatut manga-lehdet Naruton voimaöverit Yashahimen tie ruudulle Klassikko: Kimagure Orange Road

toimitus@animelehti.ﬁ www.animelehti.ﬁ

Animistit Päätoimittaja: Riikka Haapanen Toimituspäällikkö: Anna-Liisa Koskinen Tuottaja: Johanna Puustinen Ulkoasu: Lasse Erkola, Minna Erkola Avustajat: Petri Pohjonen, Maija Lehtola, Olli Riihimäki, Mette Pesonen, Nita Mäenpää, Emma Kunnari, Jenni Väyrynen, Paula Haapanen, Nuutti Aleksis, Aleksi Pirinen, Annika Nieminen, Toni Jefremoﬀ, Joni Partanen, Hanna Saarimaa, Sini Laine, Samuli Paanala, Katrin Chernysh, Kirsi-Maria Luonua

Kansikuva © Gege Akutami, Shueisha

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.ﬁ Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Ajankohtaista 06 11 12 14 15

Kustantaja H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Uutiset Kuvastin ja julkaisukalenteri Seuraavan kauden nostot Johnny Kitagawa puhuttaa jälleen 2020 oli Demon Slayerin vuosi

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.ﬁ

Paino

Vakiot 03 25 50

Uniprint

Pääkirjoitus Ajatuksia animesta: Tokyo Babylon Animen ohi: Hyvää uutta vuotta!

Seuraava Anime ilmestyy 23.4.2021 Vuonna 2021 ilmestyy 4 numeroa.

Lisäksi 22 26 28

Studiot tutuiksi: David Production Jatkojuttu: Japanin neljä vuodenaikaa ¼ Vuosi 2020: animen ja mangan parhaat

Arvostelut 34 35 35 36 36 37 38 39 40 41 42 43 44 46 47 48 49

ANIME Yashahime: Princess Half-Demon ANIME Attack on Titan ANIME Major 2nd ANIME I’m Standing on a Million Lives ANIME The Day I Became a God ANIME TONIKAWA: Over the Moon for You ANIME Moriarty the Patriot ANIME Akudama Drive ANIME A3! ANIME Hypnosis Mic: Division Rap Battle – Rhyme Anima ANIME Jujutsu kaisen MANGA Jujutsu kaisen MANGA One Piece MANGA Chainsaw Man MANGA Blue Giant RANOBE Interspecies Reviewers: Ecstasy Days RANOBE High School DxD

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen. H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Naruton voimaoverit Fantasia-shouneneissa rellestetään pitkin maita ja mantuja ja kehitetään samalla sekä lihasta että yliluonnollisia kykyjä. Kun massa kasvaa ja repertuaariin on haalittu monenmoista tekniikkaa, taktiikkaa ja taikavoimaa, alkavat fantasiamaailman säännöt ratkeilla liitoksistaan. Lähes kaikkivoiviksi kasvaneet hahmot ovat törmänneet shounenin tyypillisimpään kompastuskiveen, power creepiin. Ilmiön kanssa on näkyvästi kamppaillut esimerkiksi Naruto.

Kuvat © Kishimoto Masashi Scott, Shueisha, TV Tokyo, Pierrot

seikkailevat ninjakylien mailla, joita värittävät jättimäiset ja yliluonnolliset hirviöt. Ninjat paukuttavat vihollisiaan heittotähtien ja kunai-veitsien lisäksi ninjutsu-tekniikoilla, kuten esimerkiksi tulipalloilla. Animen alussa maailman lähtökohdat tulevat selviksi useiden niin kutsuttujen infodump-jaksojen aikana. Naruton lait ja säännöt ovat siis selkeästi rakennetut, mutta miten on niiden todellisen noudattamisen laita?

Sääntöjen olemassaololla on tärkeä funktio Narutossa. Yliluonnollisilla asioilla, kuten taikuudella, joksi Naruton ninjutsua voisi ihan hyvin nimittää, on oltava säännöt ja rajoitukset, jotta hahmojen käyttämät taiat tuntuvat merkityksellisiltä ja perustelluilta. Ilman rajoituksia päädytään tilanteeseen, jossa hahmojen käyttämät kyvyt ovat täysin mielivaltaisia: tarinan ongelmien ratkaisut muuttuvat joutaviksi, sillä on varmasti olemassa jokin kikka tai keino, jolla henkilöhahmot pääsevät pälkähästä. Tämä ongelma on tuttu Naruton lisäksi myös muun muassa Harry Potter -kirjasarjasta. J.K. Rowlingin romaaneissa ei tehdä selvää rajanvetoa sen suhteen, mitä taikuudella voi tehdä, jolloin päädytään aluksi kuvailtuun tilanteeseen. Sama pätee Narutoon sarjan edetessä. Ninjatekniikoiden käyttämiselle pyritään asettamaan selvät rajat. Ninjatekniikat vaativat esimerkiksi käyttäjänsä energian, chakran, käyttämistä, ja eri ninjatekniikat vaativat erilaisten käsimerkkien tekemistä tietyssä järjestyksessä. Rajoitukset tuntuvat selkeiltä, mutta sarja ottaa omat sääntönsä huomioon hyvin harvakseltaan. Erityisesti päähenkilö Naruto tuskin koskaan kuluttaa chakra-varastojaan loppuun, mitä selitetään Naruton sisään sinetöidyn yhdeksänhäntäisen demoniketun Kuraman avulla. Naruton edetessä hahmojen chakra-varojen huomioiminen ja muiden sääntöjen seuraaminen lipsuvat entistä

antasian peruspilari on uskottavan ja immersiivisen maailman rakentaminen. Erilaisissa fantastisissa shounen-sarjoissa seikkaillaan omaa maailmaamme muistuttavissa, mutta kuitenkin omalakisissa yhteiskunnissa, joissa erilaiset yliluonnolliset asiat ovat mahdollisia. Fantastisen maailman säännöt ja rajoitukset tekevät maailmasta omalla tavallaan realistisen. Vaan miten käy, kun sarja ei kunnioitakaan omaa maailmanrakennustaan ja käy omia sääntöjään vastaan? Ennen kaikkea: miksi näin käy? Aihetta voisi tarkastella usean eri anime-sarjan vinkkelistä, mutta harva sarja tarjoaa hedelmällisempää esimerkkiä kuin klassikko-shounen Naruto. Puhutaanpa siis jälleen hetki ninjoista.

Otetaan Naruto pähkinänkuoressa: Masashi Kishimoton vuosina 1999–2014 piirtämä klassikko-manga poiki 720 jaksoa animaatiota sekä spin-oﬀ–sarjan Boruto: Naruto Next Generations. Tutkija Tomoyuki Omoten mukaan Shonen Jump -lehden sarjoista jopa 37 prosenttia on fantasiaa, ja tähän genreen putoaa myös Naruto. Sarjassa ninjat

enemmän. Sarjan lopun maailma onkin hyvin erilainen kuin mitä se on sarjan alussa. Heittotähdet ja kunai-veitset on lähes kokonaan korvattu toinen toistaan hienommilla ja suuremmilla energiaräjähdyksillä ja mechoja muistuttavilla energiaolennoilla. Shounen-sarjojen kirous power creep on astunut näyttömölle. Power creep on käsitteenä lähtöisin video- ja lautapeliharrastajilta. Maksullisista lisäosista pyritään tekemään pelaajien eurojen arvoisia, jolloin lisäosien mukanaan Tarpeeksi voimakas käyttäjä voi luoda chakrastaan susanooenergiaolennon, joka taistelee käyttäjänsä puolesta. tuomat näyttävät parannukset hiljalleen pilaavat alkuperäisen pelin ominaisuudet. Animangassa power creepillä viitataan siihen, kuinka hahmojen voimataso nousee hallitsemattomasti sarjan edetessä. Ilmiö on hyvin yleinen shounen-sarjoissa, ja sen hallitseminen onkin helpommin sanottu kuin tehty. Erityisesti viikoittain kehittyvät pitkät sarjat, joita ei ole mietitty kunnolla loppuun asti, ovat alttiita tällaiselle voimaöverien vetämiselle.

Naruto on oiva esimerkki siitä, mitä epäonnistunut voimaöveröinti merkitsee sarjan maailmanrakennuksen kannalta. Power creep johtuu useimmiten siitä, että sarjaan kuuluu olennaisesti se, että hahmot ja heidän kykynsä kehittyvät sarjan edetessä. Tästä seuraa se, että jokaisen vastuksen ja haasteen on oltava entistä vaikeampi ja vaikuttavampi. Näin päädytään noidankehään, jossa hahmojen voimat kasvavat

Kun kunai-veitsillä oli vielä väliä.

” Kyseessä on ilmiö, joka hyvin helposti koskettaa Naruton kaltaisia seikkailusarjoja, jotka elävät ja kehittyvät ajan myötä.” samaan tahtiin haasteiden vaikeustason kanssa. Narutossa tämä tarkoittaa sitä, että alussa relevantteina ja voimakkaina pidetyt asiat, kuten tulipallot ja taidokkaat heittotähtitekniikat, näyttäytyvät lähes hyödyttöminä sarjan loppupuolella. Lopun lähestyessä jokaisella hahmolla on takataskussaan lukemattomia uusia lisävoimia, joita on paljon hauskempaa ja järkevämpää käyttää kuin alun nyt jo vanhahtavia kikkoja. Naruto ei ole ensimmäinen, eikä varmasti myöskään viimeinen sarja, joka on vetänyt voimaöverit. Kyse on sudenkuopasta, jonne Naruton kaltaiset vuosia kestäneet seikkailusarjat humahtavat. Power creep ei kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen ilmiö; onhan hauska nähdä, millaisia uusia voimia hahmot saavat. Ilmiön vaikutus maailmanrakennukseen on silti tietyllä tapaa haikea. Voisi väittää, ettei Naruton loppupuoli kerro niinkään enää ninjoista, vaan energia-mechoja ohjaavista velhoista. Aleksi Pirinen

Sasuke käyttelee neliteräistä shuriken-asetta.

Arvostelu (manga)

One Piece Horisontissa merirosvokuninkuus Tekijä: Eiichiro Oda Kustantaja: Sangatsu Manga Suositushinta: 6,20€ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 208 sivua Osia suomeksi: 95/97+ Osia luettu: 95/97+ Julkaisuaika: 3/2005– (Japanissa 7/1997-)

ne Piece alkaa olla niin hillitön shounen-möhkäle, että sen kokoluokkaa on vaikea hahmottaa. Lukuina One Piece on kutakuinkin tällainen: 24 vuotta, 1000 julkaistua lukua, 97 japaninkielistä pokkaria. Painettuja pokkareita oli maailmanlaajuisesti viime keväänä yli 470 miljoonaa kappaletta, mikä teki siitä kaikkien aikojen myydyimmän mangan. Suomeksikin One Pieceä on käännetty jo kuudentoista vuoden ajan, ja pokkareissa ollaan melkein Japanin julkaisutahdissa kiinni. Luvut ovat hervottomia ja silti antavat vain pinnallisen kuvan siitä ilmiöstä, joksi One Piece on kasvanut. Monkey D. Luffyn seikkailuista voi mainiosti jo puhua instituutiona ilman pelkoa liioittelusta. Anime, oheistuotteet, elokuvat, teemaravintolat ja Netﬂix-sovitukset ovat kaikki seuranneet mangan menestyksen perässä. Onkin ajoittain hyvä pysähtyä tarkastelemaan alkuperäismateriaalia. Demon Slayerin horjuttaessa Japanissa One Piecen ennätyksiä nousee eittämättä mieleen kysymys, alkaako merirosvosaaga väsähtää.

Hyytymisen merkkejä oli jo hetkittäin havaittavissa. Yhden kumisen poikasen hölmönhassuna merirosvoleikkinä alkanut sarjakuva on vuosikymmenten varrella muuttunut valtavan monimutkaiseksi geopoliittiseksi kamppailuksi. Keskeisiä avainhahmoja on kymmeniä niin merirosvojen kuin merivoimienkin riveissä. Lisäksi Eiichiro Oda on marssittanut maailmaansa vihollisia, orjaisäntiä, kyläläisiä, kuninkaallisia,

agentteja ja puhuvia eläimiä hengästyttävää tahtia. Se on tehnyt Odan kertomuksesta ennennäkemättömän rikkaan: henkilöillä on runsaasti erilaisia perhe- ja ystävyyssuhteita, menneisyyksiä ja tulevaisuuksia. Jokaisessa laivassa, kaupungissa ja metsässä on kuhinaa. On ollut tyydyttävää nähdä vuosia aiemmin kylvettyjen siementen kasvavan kokonaisiksi juoniaihioiksi ja jopa uusiksi maailmankolkiksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tarina olisi ajoittain kaivannut ronskiakin tiivistämistä. Niinä hetkinä, kun juoni itse ei ole ollut riittävän vetävä, uusien hahmojen ja poliittisten käänteiden tulva on ollut väsyttävää. Kun ratkaisut One Piecen suuriin kysymyksiin ovat jo kosketusetäisyyden päässä, on turhauttavaa ajautua jälleen uuden merirosvoporukan matkassa takaumien ja konﬂiktien pyörteeseen. Etenkin aikahypyn jälkeen sarja tuntui hukkuvan rönsyilevästä juonesta versoviin pistokkaisiin. Punk Hazard, Dressrosa ja Whole Cake -saari olivat turboahdettuja ja pitkäksi venyneitä turpajuhlia. Koska Luffyn voimat olivat paisuneet, yksikään vihollisista ei tuntunut enää aidosti uhkaavalta. Olkihattujen hajaantuminen pienemmiksi seurueiksi minkkiläisten kohtaamisen jälkeen nakersi samalla sarjan Kuvat: ONEPIECE © 1997 by EIICHIRO ODA

Arvostelu (manga) ydintä. Yhdessä Olkihatut ovat One Piecen kiistaton sydän, ja kun jäsenet ovat hajallaan, sarjan komiikka ja dynamiikka ovat epätasapainossa. Sarja oli jonkin aikaa suorittamista lukijalleen, ehkä jopa tekijälleenkin. Erityisesti Sanjin laskeminen omilleen oli virhe. Porukassa Sanjin tyttöhulluus menee hupaisana juoksevana vitsinä, mutta Germa66-luvuissa Sanjin pervopuolesta tuli hänen hallitseva luonteenpiirteensä. Takapajuisen tissien perässä törmäilyn vuoksi Sanji taantui ikävällä tavalla yhden vitsin ihmeeksi. Whole Cake -jakson jälkeen manga on kuitenkin saanut raikasta tuulta purjeisiinsa. Suomeksi joitakin pokkareita sitten alkanut Wa-arkki on kiinnostavin arkki Impel Downin, tai kenties jopa Thriller Barkin, jälkeen. Japanilaisesta perinteisestä korkeakulttuurista ammentava taide lukuisine yksityiskohtineen on kaunista ja kiehtovaa. Kansainväliset politiikan lonkerot luikertelevat taustalla, mutta saaren omat ongelmat ovat riittävän vetäviä oikeuttamaan sen, että seuraava suuri taisto käydään nimenomaan täällä. Oda on tehnyt Wa’sta kaikkien aikamme suurten ongelmien mininäyttämön. Hän kommentoi hahmojensa kautta teollistumisen seurauksena syntyvää ympäristötuhoa, luokkayhteiskunnan kärjistymistä ja orjuutta. Isoihin teemoihin yhdistyy Odan tuttu tapa antaa sydämellinen käsittely hunsvoteille ja pikkurikollisille.

Pääjuonen kannalta turhaa silppua on taas toki mukana. Tarvitsemmeko oikeasti entisen shogunin pojan Koozuki Odenin taustatarinan? Emme. Kun se nyt kerran on piirretty, onko se nautittava? Kyllä. Karismaattisten veijareiden edesottamuksissa Oda on parhaimmillaan. Vaikka Wa-saaressa on pohjimmiltaan kyse Kaidoon kurmuuttamisesta, se toimii ansiokkaasti myös Olkihattujen yhteen kokoajana. Vihdoinkin koko porukka häärii samalla saarella yhteisen tavoitteen eteen. Muistaako kukaan Brookin tai Frankyn tehneen mitään merkittävää pitkään aikaan? Nyt Olkihattuja on siirrelty paikoilleen kuin shakissa nappuloita, joten toivottavasti myös taka-alalle jääneet Olkihatut alkavat taas loistaa. Osalle Olkihatuista saari tarjoaa poikkeuksellisen mainiot olosuhteet. Miekkamies-Zorolle samuraisaari on kuin luotu, ja Luffy ottaa kunnolla pataan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mikä on virkistävää ja aidosti jännittävää. Kaiken kaikkiaan on ollut varsin vaikuttavaa huomata, miten päällisin puolin simppeli Luffy onnistuu edelleen kantamaan koko valtavan eepoksen painoa harteillaan. 95 pokkaria myöhemmin hän on edelleen hupaisa ja vilpitön päähahmo, jossa on valtavasti potentiaalia. Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Vaikka sarja on hetkittäin huojunut massiivisen painonsa alla, Wa-valtakunnassa One Piece on jälleen löytänyt tukevan jalansijan. Legendaarisen välienselvittelyn Kaidoon kanssa voi jo melkein haistaa.

Julkaisu: Suomenkielinen laitos on säilynyt lähes ennallaan 16 vuotta. Efektien taitto ja käännökset ovat hioutuneet erinomaisiksi vuosien varrella. Ylivoimainen englanninkieliseen laitokseen nähden. Kuvat: ONEPIECE © 1997 by EIICHIRO ODA