Arvostelu: Blood on the Tracks – kun julkisivu pettää

Blood on the Tracks

Kun julkisivu pettää

Nimi: Chi no wadachi | Tekijä: Shuuzou Oshimi | Kustantaja: Vertical Comics | Suositushinta: 12,95 $ | Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 215 sivua | Osia englanniksi: 1/- | Osia luettu: 1/- (painettu) | Julkaisuaika: 2/2020– (Japanissa 2/2017–)

Seiichi Osabe on kuin niin moni muukin manga-sarjan päähenkilö – tavallinen nuori peruskoululainen, jonka elämä kulkee tutulla radallaan koulussa ja kotona. Hänen perheensä on tavallistakin tavallisemman japanilaisperheen muotokuva. Seiichi on ainoa lapsi, isä on hieman etäinen päivätyöläinen ja äiti täyttää poikansa arkiset tarpeet hoitaen väsymättä kotia. Mikään hänen elämässään ei vaikuta olevan poissa radaltaan, tarkastelipa asiaa lapsen omin tai ulkopuolisen silmin. Kesäloman koittaessa Seiichi saa kuitenkin huomata, kuinka yksi hänen elämänsä tärkeimmistä peruskivistä järkkyy ja jopa romahtaa lopullisesti.

Blood on the Tracks on hiljaista psykologista kauhua, joka ei nojaa groteskiin kuvitukseen pitääkseen lukijansa jännityksessä. Sekä sarjan taide että ruutujako ovat selkeitä ja vailla yletöntä yksityiskohdilla leikittelyä. Shuuzou Oshimi luo tunnelmaa etenkin varjostuksilla, joista syntyy lähes pokkarin loppuun saakka yltävä odottava tunnelma. Tarvittaessa tekijä korostaa hahmojen tuntemuksia taitavasti erilaisilla eleillä ja ilmeillä, mutta ei liioittelevan revittelevästi, vaan esimerkiksi oikeaan paikkaan asetetulla hikikarpalolla.

Myös tapahtumaympäristö ja -aika japanilaisessa pikkukaupungissa luo pienen, mutta tärkeän osansa tunnelmaan. Sarja sijoittuu 1990-luvun puoliväliin, mikä saa lukijan heijastamaan sarjan tapahtumia tiedostamattaan omaan, rauhalliseen lapsuuteensa. Uinuva pieni yhteisö maaseutumaisessa ympäristössä luo tutun ja turvallisen tunteen paikasta, jossa kaikilla on hyvä olla ja jossa hiipivän kauhun tunteet ovat tuttuja vain televisiosta ja sarjakuvista.

Rauhallisesti kohti romahdusta etenevä tarina on kuin kurkistus iltapäivälehtien uutisoinnin taakse. Oshimi luo taitavasti tarinan siitä, millaista julkisuutta saaneen väkivallanteon takana voisi olla, jos meillä olisi mahdollista kurkistaa asianosaisten omiin kokemuksiin. Ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin vasta pienen palan sarjasta, joka on Japanissa ehtinyt jo kahdeksanteen osaan ja jatkuu edelleen. Tulevaisuudessa sarjan haasteena onkin siis pitää yllä korkealle nostettua lukijan mielenkiintoa.

Erityiskehut ansaitsee harkinta, jolla pokkarin ensimmäiset värisivut ja lopun ”valokuva-albumi” tukevat tarinaa. Vesiväritekniikalla luodut alun ruudut kestävät katsetta ja niillä on oma osansa Seiichin tarinassa. Pokkarin loppuun sijoitetut niin sanotun valokuva-albumin otokset taas syventävät lukijan kiintymystä Osaben perheeseen, mikä puolestaan luo kontrastia edellä luetuille tapahtumille.

Arvosana: 4/5

Teos: Rauhallisesti etenevä ja hillitysti esitetty tarina pojasta, jonka elämän peruskivet alkavat murtua.

Julkaisu: Tavallinen manga-pokkari, jonka alun ja lopun liitteet on tyylikkäästi otettu tarinankerronnan avuksi.

Joni Partanen