Anime #116 Digiextra, kesäkuu 2020

+

Nro 116

Digiextra Kolumni

Persona 5: maailmaa muuttamassa?

Arvostelu

Persona 5 Royal Välimulkaisu

Haikyuu!!: To the Top Välimulkaisu

Appare Ranman Arvostelu

Blood on the Tracks

3/2020

Digiekstraa tekemässä Instagram, FaceBook ja Twitter: animelehti

Riikka Haapanen Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen.

Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI

Jenni Väyrynen Jenni opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä yliopistossa. Päämääränä on laajentaa animen ja mangan tuntemusta suomenkielisessä akateemisessa maailmassa.

Sydäntä lähimpänä ovat vanhat shoujo-sarjat ja uhkeat naishahmot.

www.animelehti.fi Toimituksen sähköposti: toimitus@animelehti.fi Päätoimittaja: Riikka Haapanen Taitto: Minna Erkola

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.fi Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalve-

VA

luun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Ville Arvekari

Kustantaja

Ville on Pelaaja.fin päätoimittaja, jonka useimmat suosikkipelisarjat ovat japanilaisia. Huhut kertovat, että villeinä nuoruusvuosina hän olisi katsonut animejaksoja televisiosta ja lukenut manga-pokkarinkin.

H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.fi

Sini Laine Sini on uusista sarjoista helposti innostuva fanityttö, jonka sydäntä lähellä ovat erityisesti urheilu-animet. Usein animea katsoessaan hän jää pohtimaan, voisiko siitä tehdä cosplayn.

Joni Partanen Pienestä pitäen sarjakuvien parissa varttunut Joni huomaa toisinaan puhuvansa kuivakkaasti japanilaisesta sarjakuvasta mangan sijaan.

Lukuharrastuksen lisäksi ison osan vähästä vapaa-ajasta vie lintuharrastus ja muu luonnon tarkkailu.

Anime 116 ilmestyy 26.6.2020

2

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla.

Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.

Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen.

H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Palveluiden tai tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen etukäteen.

Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, H-Town Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. H-Town Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen.

Kolumni

Maailmaa muuttamassa?

V

uoden 2011 maaliskuussa tapahtunut Touhokun maanjäristys on Japanin kirjatun historian voimakkain. Se laukaisi tuhoisan ketjureaktion, jonka huipennuksena oli Fukushima I -voimalassa tapahtunut ydinonnettomuus.

Ydinonnettomuuden vakavuus jää kakkoseksi vain surullisenkuuluisalle Tšernobylille.

Onnettomuuden vaikutukset japanilaiseen yhteiskuntaan ja mentaliteettiin ovat olleet suuret ja pysyvät. Persona 5:n tuottaja Katsuro Hashino huomasi tämän myös ja muutti pelin tarinaa radikaalisti alkuperäisestä suunnitelmasta. Alun perin pelin piti keskittyä kuvaamaan lukioikäisen päähenkilön kasvua hänen muutettuaan pois kotoa. Tarinan keskiössä oli myös reppureissaaminen maailmalla. Hashino kuitenkin koki, että maanjäristyksen jälkeen pelin tuli kääntää katse ennemmin sisäänpäin kuin ulos.

Persona 5:n kuvaama yhteiskunta on lievästi sanottuna kyyninen. Kaikki auktoriteetit ovat korruptoituneita ja käyttävät valtaansa väärin samalla, kun yhteisö tietoisesti katsoo muualle. Pelin päähenkilöinä on joukko lukioikäisiä nuoria, jotka ovat kukin joutuneet epäreilun yhteiskunnan uhreiksi.

Siksi he ovatkin ottaneet tehtäväkseen muuttaa näiden vallanpitäjien synkät sydämet ja pistää heidät tunnustamaan rikoksensa julkisesti. Monet pelin korruptoituneista aikuisista ovat selkeästi saaneet vaikutteita elävästä elämästä. Esimerkiksi Hajime Komuraa mukaileva pahishahmo, liikunnanopettaja Kamoshida, hyväksikäyttää ja pahoinpitelee nuoria oppilaitaan pelissä. Liikunnanopettaja Komura tuomittiin vuonna 2013 vankeusrangaistukseen lukiopojan hakkaamisesta. Poika oli lopulta tehnyt itsemurhan.

Kuvat © Atlus, Sega

Fukushiman tapauksen yhteydessä japanilaisten silmät avautuivat enemmän hallituksen ja median väliselle yhteistyölle. Kompuroiva tiedonvälitys vähensi kansalaisten luottoa suurimpiin uutiskanaviin ja lehtiin. Mediaa onkin luonnehdittu hallituksen “vahtikoiraksi” ja passiiviseksi “sylikoiraksi”.

Japanin johtava puolue on liberaalidemokraatit (LDP), joka on tunnettu konservatiivisesta ja kansallismielisestä arvomaailmasta. LDP:n politiikka näkyy Japanin sisäisessä uutisoinnissa, sillä hallinto on useampaan otteeseen painostuksellaan vaikuttanut median sisältöön. Etenkin The Asahi Shimbun, joka edustaa vasemmistolaisempaa näkökulmaa, koki vuosina 2011 ja 2014 häirintää käsitellessään Fukushiman onnettomuutta.

Japanilainen yhteiskunta muuttui monella tapaa ydinonnettomuuden jälkeen, ja kommentoimalla yhteiskunnan kipukohtia Persona 5 otti rohkeasti osaa keskusteluun. Pelin palatseissa häärii toinen toistaan ilkeämpiä aikuisia, jotka nuorten on voitettava. Aikuiset symboloivat kaikkea mediasta myrkylliseen sosiaaliseen mediaan ja LDP:n edustamasta nationalismista karoshiin, työn aiheuttamiin kuolemiin. Peli näyttää, että muutos parempaan on mahdollinen: pelaajan – kansalaisen – on uskallettava elää edeltäjien asettamista normeista vapaana. Jenni Väyrynen

” Fukushiman tapauksen

yhteydessä japanilaisten silmät avautuivat enemmän hallituksen ja median väliselle yhteistyölle. ” 3

Arvostelu (peli)

Persona 5 Royal Japanilaisroolipelien aatelia

Pelin virallinen nimi: Persona 5 Royal Pelityyppi: Roolipeli Kehittäjä: Atlus Julkaisija: Sega Alustat: PS4 Verkkopeli: Ei Ikäraja: 16

M

itäpä sitä kiertelemään. Muutaman vuoden takainen Persona 5 on kaikessa omaleimaisuudessaan yhä täyden kympin japanilaisroolipeli. Se iski päivärytmiä jäljittelevällä vetoavalla rakenteellaan, uusia tuulahduksia vuoropohjaisiin valikkotaisteluihin tuovalla otteellaan ja sympaattisilla hahmoillaan pöytään sellaisen jokerin, jota yhdenkään lajityypin ystäväksi itseään kutsuvan ei olisi pitänyt ohittaa.

Kuten PlayStation Vitalla taannoin neljättä osaa syventänyt Persona 4 Golden, uunituore Persona 5 Royal ehostaa emopeliä lukuisilla eri tavoilla. Uutta sisältöä ei ole tyydytty liimaamaan tökerösti emopelin kylkeen, vaan se näkyy ja tuntuu siellä täällä pelinsisäisen kalenterivuoden aikana. Persona 5:n päivittäinen arki, jossa tasapainotellaan kaverisuhteiden, kokeiden täyttämän opiskelijaelämän ja pahuuden sydämistä varastavan aavevarkaan uran välillä, ei ole kokenut dramaattisia muutoksia, mutta lisäyksiä ilmenee tarpeeksi tasaisesti, jotta myös alkuperäisversion pariin kaipailevien mielenkiinto pysyy yllä. Ennen kaikkea ne tukevat kokonaisuutta sen verran luontevasti, että peliä on enää vaikea kuvitella ilman niitä.

4

Kuvat © Atlus, Sega

Arvostelu (peli) Persona 5 Royalin suurimmat tarinalliset lisäykset ovat sidoksissa Shujinin koulun uuteen kunniaoppilaaseen Kasumi Yoshizawaan, jonka lisäksi opinahjon käytävillä pyörii nyt myös opinto-ohjaaja Takuto Maruki. Kuten tuttujenkin hahmojen kohdalla, ajan uhraaminen kaksikon kanssa seurustelemiseen kasvattaa pelaajan kykyjä perinteisempien luolastojen virkaa toimittavissa metamaailmoissa.

Näin kaikilla ajankäyttövalinnoilla vaikutetaan suoraan tulevaisuudessa pärjäämiseen.

Vuorovaikutusta ja yhteishenkeä kasvatetaan muutoinkin, sillä tiimijäsenten välistä hyökkäysten linkitystä voidaan monipuolistaa viettämällä aikaa uusissa paikoissa, kuten jazzklubilla tai vaikkapa tikanheiton parissa. Taisteluissa onkin ajan myötä astetta nopeatempoisempi ote, kun uudet tuki- ja yhteisliikkeet tehostuvat ja sujuvoittavat rytmitystä. Useampien ajanviettomahdollisuuksien seurauksena myös pelin rytmitystä on tiivistetty ja ajankäyttöä vapautettu, mikä tekee arjen suunnittelusta ja metamaailman luolastoihin suuntaamisesta helpompaa ja hauskempaa.

Vaikka Persona 5 Royal antaa enemmän apukeinoja selviytyä tehokkaammin metamaailman uhista, alueita on osin jopa kasvatettu pitämään vanhojen pelaajien mielenkiintoa yllä. Esimerkiksi uusi heittokoukku auttaa luolaston uusille alueille pääsemistä, ja jopa koko pelin kattavaa Mementos-satunnaisluolastoa on piristetty mystisellä Jose-pojalla, joka kykenee kasvattamaan kerätyillä esineillä alueilta haalittavien kokemuspisteiden, esineiden tai rahan määrää. Tehostamisesta huolimatta aikarajat painostavat silti sopivasti, mikäli haluaa nähdä mahdollisimman paljon tarinalinjoja tai pelin loppupuolelle tehdyt laajemmat lisäykset, kuten täysin uuden lukukauden.

Ei ole epäilystäkään, etteikö Persona 5 Royal olisi kaikin puolin aiempaakin nautinnollisempi kokemus. Lisäysten ohella kehittäjät onnistuvat poistamaan useita pullonkauloja, jotka saattoivat toisinaan turhauttaa alkuperäisessä pelissä – vähentämättä kuitenkaan pelin keskeistä viehätystä. Mitä pidemmälle seikkailu etenee, sitä tyydyttävämmin uudet ja vanhat elementit punoutuvat yhteen pelimekaniikallisesti ja tarinallisesti. Toisaalta tämän ei pitäisi yllättää, koska Persona 5:n vahvuus ovat nimenomaan toisiinsa sujuvasti loksahtavat yksityiskohdat.

Mikäli japanilaisroolipelien moderni klassikko jäi välistä ensimmäisellä kerralla, Persona 5 Royal on epäilemättä paras tapa sen kokemiseen. Alkuperäisen pelin läpäisseenäkin on reilusti myönnettävä, että Persona 5 varasti sydämeni jo toistamiseen. Se jos mikään ansaitsee täydet pisteet. Ville Arvekari

Arvosana: Persona 5 Royal on malliesimerkki siitä, että erinomaistakin voi aina parantaa.

Kuvat © Atlus, Sega

5

Välimulkaisu

Haikyuu!!: To the Top

Appare Ranman

Pelaajasta pallopojaksi

Kilpa-ajo Yhdysvaltojen halki

KKO ENNA ASTA V E TUL ROSTA NUME

Nimi: Haikyuu!! TO THE TOP Ohjaus: Masako Satou Käsikirjoittaja: Taku Kishimoto Studio: Production I.G Alkuteos: Haruichi Furudaten manga Esitetty: 11.1.-4.4.2020

Ohjaus: Masakazu Hashimoto Käsikirjoittaja: Masakazu

Jaksoja: 13 Suoratoistopalvelu: Crunchyroll

Hashimoto Studio: P.A. Works Alkuteos: – Esitetty: 10.4. – Jaksoja: 3/– Suoratoistopalvelu: Wakanim, Funimation

L

entopalloon keskittyvä Haikyuu!! sai kolmen vuoden odottelun jälkeen neljännen kautensa, jonka lisäksi julkaistiin kaksi kausien väliin sijoittuvaa OVA-jaksoa.

Tarina jatkaa suoraan siitä, mihin aiemmin jäätiin: Karasuno on varmistanut paikkansa koulujen välisissä kisoissa ja nyt on aika treenata kisoihin. Kageyama ja Tsukishima kutsutaan eri harjoitusleireille treenaamaan. Hinata tuppautuu Tsukishiman mukaan ja päätyy kutsumattomana vieraana pallopojaksi.

Animen tekijätiimi on hieman muuttunut aiemmista kausista. Esimerkiksi ohjauspuikossa häärii tällä kertaa Masako Satou. Ero kausien välillä näkyy selvimmin hahmosuunnittelussa. Hahmoja on päivitetty vastaamaan enemmän mangaka Haruichi Furudaten tyyliä.

To the Top poikkeaa aiemmista kausista keskittymällä treenaamiseen otteluiden sijaan. Alkupuolisko tuntuu hitaalta eikä vedä vertoja aiemmille kausille, mutta onnistuu silti pysymään kiinnostavana sympaattisten hahmojen ja huumorin avulla. Päähenkilöiden taitojen karttumista on mukava seurata, vaikka Hinatan pallopoikailu tuntuu valjulta edellisen kauden intensiivisen ottelun jälkeen.

Pieni kankeus tarinan etenemisessä on helppo antaa anteeksi, sillä To the Top sekä näyttää että kuulostaa hyvältä. Animaatiossa on osattu pistää paukut oikeisiin kohtiin, ja musiikista vastaavat tuttuun tapaan Yuuki Hayashi ja Asami Tachibana.

Kauden toista puoliskoa lupailtiin heinäkuulle, mutta se siirtyy myöhemmäksi koronavirusrajoitusten takia. Sini Laine

S

amurai Kosame Isshikillä pyyhkii kohtuullisen mukavasti: suvun dojolla riittää koulutettavia ja järjestetty avioliittokin siintää horisontissa. Sitten 19-vuotias Appare Sorano aiheuttaa kaaosta ja katastrofeja, minkä seurauksena Kosame tempautuu höyrylaivalla aina Yhdysvaltoihin asti. Paluulippu maksaa mansikoita, joten Kosame päättää osallistua Apparen rinnalla kisaan, jossa ajetaan Los Angelesista New Yorkiin.

Appare Ranman sijoittuu 1800-luvun loppuun. Taustataiteessa vilisee kiinnostavia yksityiskohtia, mutta historiallisesti tarkka sarja ei ole, eikä sarja ole siihen pyrkinytkään ohjaaja Masakazu Hashimoton mukaan. Appare Ranman on steampunk-tyyppinen uudelleenkuvitelma Yhdysvaltain lännen valloituksen viimeisistä vuosista intiaaneineen kaikkineen.

Sarjan alku koostuu pääasiassa kovaäänisestä koheltamisesta. Kosamen ääninäyttelijä Seiichirou Yamashita tuntuu vain kiljuvan härveleistä kiinnostuneelle Apparelle.

Koheltamisen ohella alkujaksoissa pistää silmään animelle tyypillinen tapa esittää mustat hahmot rotevina, pottunokkaisina ja rastapäisinä. P.A. Works ei tässä suhteessa ole nimensä veroisesti progressiivinen. Intiaanisivuhahmo Hototon kehitys kiinnostaa: millaisia trooppeja hänelle on varattu?

Riikka Haapanen

Lyhyesti:

Lyhyesti:

Idealtaan ja taustataiteeltaan kiinnostava, mutta toteutukseltaan möykkään sortuva kaahailu-anime. Toivottavasti tahti rauhoittuu, kun sarja jatkuu heinäkuun alussa.

Suositun lentopallosarjan jatko ei petä odotuksia, vaikka kisaamisesta otetaan taukoa. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuvat © H.Furudate / Shueisha, ”HAIKYU!!” Project, MBS

6

Kuvat © KADOKAWA / P.A. WORKS / Appare production committee

Arvostelu (manga)

Blood on the Tracks KKO ENNA ASTA TULEVROSTA NUME

Kun julkisivu pettää

Nimi: Chi no wadachi Tekijä: Shuuzou Oshimi Kustantaja: Vertical Comics Suositushinta: 12,95 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 215 sivua Osia englanniksi: 1/Osia luettu: 1/- (painettu) Julkaisuaika: 2/2020– (Japanissa 2/2017–)

S

eiichi Osabe on kuin niin moni muukin manga-sarjan päähenkilö – tavallinen nuori peruskoululainen, jonka elämä kulkee tutulla radallaan koulussa ja kotona. Hänen perheensä on tavallistakin tavallisemman japanilaisperheen muotokuva. Seiichi on ainoa lapsi, isä on hieman etäinen päivätyöläinen ja äiti täyttää poikansa arkiset tarpeet hoitaen väsymättä kotia. Mikään hänen elämässään ei vaikuta olevan poissa radaltaan, tarkastelipa asiaa lapsen omin tai ulkopuolisen silmin. Kesäloman koittaessa Seiichi saa kuitenkin huomata, kuinka yksi hänen elämänsä tärkeimmistä peruskivistä järkkyy ja jopa romahtaa lopullisesti.

Blood on the Tracks on hiljaista psykologista kauhua, joka ei nojaa groteskiin kuvitukseen pitääkseen lukijansa jännityksessä. Sekä sarjan taide että ruutujako ovat selkeitä ja vailla yletöntä yksityiskohdilla leikittelyä. Shuuzou Oshimi luo tunnelmaa etenkin varjostuksilla, joista syntyy lähes pokkarin loppuun saakka yltävä odottava tunnelma. Tarvittaessa tekijä korostaa hahmojen tuntemuksia taitavasti erilaisilla eleillä ja ilmeillä, mutta ei liioittelevan revittelevästi, vaan esimerkiksi oikeaan paikkaan asetetulla hikikarpalolla. Myös tapahtumaympäristö ja -aika japanilaisessa pikkukaupungissa luo pienen, mutta tärkeän osansa tunnelmaan. Sarja sijoittuu 1990-luvun puoliväliin, mikä saa lukijan heijastamaan sarjan tapahtumia tiedostamattaan omaan, rauhalliseen lapsuuteensa. Uinuva pieni yhteisö maaseutumaisessa ympäristössä luo tutun ja turvallisen tunteen paikasta, jossa kaikilla on hyvä olla ja jossa hiipivän kauhun tunteet ovat tuttuja vain televisiosta ja sarjakuvista.

Rauhallisesti kohti romahdusta etenevä tarina on kuin kurkistus iltapäivälehtien uutisoinnin taakse. Oshimi luo taitavasti tarinan siitä, millaista julkisuutta saaneen väkivallanteon takana voisi olla, jos meillä olisi mahdollista kurkistaa asianosaisten omiin kokemuksiin. Ensimmäinen osa tarjoaa kuitenkin vasta pienen palan sarjasta, joka on Japanissa eh-

7

tinyt jo kahdeksanteen osaan ja jatkuu edelleen. Tulevaisuudessa sarjan haasteena onkin siis pitää yllä korkealle nostettua lukijan mielenkiintoa.

Erityiskehut ansaitsee harkinta, jolla pokkarin ensimmäiset värisivut ja lopun ”valokuva-albumi” tukevat tarinaa.

Vesiväritekniikalla luodut alun ruudut kestävät katsetta ja niillä on oma osansa Seiichin tarinassa. Pokkarin loppuun sijoitetut niin sanotun valokuva-albumin otokset taas syventävät lukijan kiintymystä Osaben perheeseen, mikä puolestaan luo kontrastia edellä luetuille tapahtumille. Joni Partanen

Arvosana: Teos: Rauhallisesti etenevä ja hillitysti esitetty tarina pojasta, jonka elämän peruskivet alkavat murtua.

Julkaisu: Tavallinen manga-pokkari, jonka alun ja lopun liitteet on tyylikkäästi otettu tarinankerronnan avuksi.

© Shuuzou Oshimi / Shogakukan