Anime #115 Digiextra, huhtikuu 2020

+

Nro 115

Digiextra

Arvostelu

One Punch Man: A Hero Nobody Knows Arvostelu

Kun jälleensynnyin hirviönä Arvostelu

Im: Great Priest Imhotep

2/2020

Digiekstraa tekemässä Instagram, FaceBook ja Twitter: animelehti

Riikka Haapanen Riikka on päätoimittaja, toimistopäällikkö ja kissa-asianainen.

Hän on jättänyt kesken kaikki pitkät shounen-sarjat One Pieceä lukuunottamatta.

ANIME-LEHTI Postiosoite: PL 1378, 00101 HELSINKI www.animelehti.fi Toimituksen sähköposti: toimitus@animelehti.fi

Petri Pohjonen Petri on yhteiskuntatieteilijä ja yleisnörtti, joka on katsonut animea jo 20 vuoden ajan. Hän pitää itseään jonkinlaisena wanhan animen tuntijana, ja normaalisti karsastaa komedioita sekä koulusarjoja.

Päätoimittaja: Riikka Haapanen Taitto: Minna Erkola

Asiakaspalvelu, tilaukset ja osoitteenmuutokset asiakaspalvelu@animelehti.fi Puhelin: 03-42465361

HUOM! Muistathan ilmoittaa asiakaspalveluun osoitteenmuutoksestasi. Väestörekisteriin ilmoitettu uusi osoitteesi ei päivity automaattisesti asiakasrekisteriimme.

Kustantaja

Hanna Saarimaa

H-Town Oy PL 1378, 00101 HELSINKI

Hanna kuluttaa tasaisesti sekä animea että mangaa genrestä ja tyylistä riippumatta. Erityisesti häntä kuitenkin vetävät puoleensa hyvillä hahmoilla varustetut ja fantasialla höystetyt toimintasarjat.

Toimitusjohtaja: Petteri Moisio

Ilmoitukset ja myynti Petteri Moisio petteri.moisio@h-town.fi

Anime 115 ilmestyy 24.4.2020

2

Animen kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat H-Town Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla.

Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.

Anime tunnustaa kaikki oikeudet. Olemme tunnustaneet tekijänoikeuden haltijat niissä tilanteissa, joissa se on ollut mahdollista. Mikäli emme ole hyvittäneet tekijänoikeuttasi, ota yhteyttä ja korjaamme erehdyksen.

H-Town Oy vastaa Animen toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. H-Town Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Animeen lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Animessa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä emmekä vastaa esiintyneistä virheistä.

Palveluiden tai tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen etukäteen.

Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, H-Town Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. H-Town Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen.

Arvostelu (peli)

One Punch Man: A Hero Nobody Knows Missattujen lyöntien mies Pelin virallinen nimi: One Punch Man: A Hero Nobody Knows Pelityyppi: Taistelu Kehittäjä: Spike Chunsoft Julkaisija: Bandai Namco Entertainment Alustat: PS4, Xbox One, PC Verkkopeli: Kyllä

S

pike Chunsoft julkaisee normaalisti päteviä areenataistelupelejä, kuten Dragon Ball Xenoverse tai Jump Force. Siksi onkin ihmetys, että heidän tuorein tekeleensä, areenataistelupeli One Punch Man: A Hero Nobody Knows on surkea ja keskeneräisen tuntuinen tekele.

Kehittäjien muiden areenataistelupelien tapaan pelissä luodaan oma hahmo, joka seikkailee sarjan päähenkilöiden rinnalla osallistuen merkittävimpiin tapahtumiin. Hahmonluontityökalut ovat monipuoliset, ja sankaristaan saa tehtyä juuri sellaisen kuin haluaa. Peliä pelaamalla käyttöön avautuu vielä lisää vaatteita, hiustyylejä ynnä muuta, joilla avataristaan voi tehdä vaikka kopion sarjan merkkihahmosta.

Myös oman sankarin pelityyli on vapaasti muokattavissa. Peli avaa vähitellen käytettäväksi uusia taistelutyylejä, jotka eroavat ominaisuuksiltaan jonkin verran. Lisäksi tasonnousun yhteydessä saa ominaisuuspisteitä, joilla voi nostaa vaikkapa hahmonsa kestävyyttä tai lyöntivoimaa.

Muokattavuudessa A Hero Nobody Knows on todella aivan omaa luokkaansa.

Sääli vain että muut asiat pelissä ovatkin sitten pielessä.

Tarina kattaa animen ensimmäisen kauden, muttei kertaa sitä kovin hyvin tai koherentisti. Kokonaan animoidut kohokohdat ovat nättiä katsottavaa, mutta muilta osin kerronta on lähinnä puisevaa. Pelin omalla moottorilla toteutetut tusinavälikohtaukset ovat tylsän staattisia, ja niistä puuttuu usein jopa ääninäyttely. Tuntuu kuin tekijöiltä olisivat rahat tai kehitysaika loppuneet kesken.

Pahinta pelissä on kuitenkin sen varsinainen pääasia: taisteleminen. Areenataistelupeleissä matsit hoidetaan laajahkoilla, vapaasti koluttavilla 3D-areenoilla, joissa vastustajaa mätetään pataan erikoisliikkeillä ja simppeleillä parin napin komboilla. Perusteiltaan OPM on ihan pätevä, mutta surkeat kontrollit tekevät taistelemisesta kankeaa ja työlästä. Hahmo liikkuu kuin täi tervassa, eikä liikkeisiin saa oikein mitään tuntoa. Lisäksi pelaajalta viedään usein kokonaan pois hahmon kontrolli, kuten silloin kun tämä lyödään maahan, josta ei voikaan nousta pikaisesti ylös vaan pakotetaan katsomaan pitkä nousemisanimaatio. Pisteenä iin päälle tekoälyvastukset

Kuvat © ONE, Yusuke Murata/SHUEISHA, Hero Association HQ © BANDAI NAMCO Entertainment Inc.

3

eroavat harvoin toisistaan, minkä takia turpakäräjöinti alkaa pian toistaa itseään pahasti. Taistelemisen pitäisi olla hauskaa, mutta se onkin kaikkea muuta.

Pelin oma mekaniikka on ”saapumissysteemi”, jossa taistelujen alussa kello alkaa tikittää, ja sen päästessä nollaan paikalle saapuu satunnaisesti arvottu sankari auttamaan. Joskus paikalle saattaa saapua jopa Saitama itse, joka nimensä mukaisesti lopettaa taistelut yhdellä iskulla. Mekaniikka on ihan hauska, mutta tuntuu loppukädessä vähän merkityksettömältä.

Taistelujen välillä kolutaan laajahkoa kaupunkia, josta löytyy kaikenlaista tekemistä, kuten kauppoja sekä sivutehtäviä. Tarkoituksena on sivutehtäviä tekemällä kerätä tietty määrä resursseja, mikä puolestaan avaa uusia juonitehtäviä.

Pelkkiä juonitehtäviä tekemällä seinä nousee hyvin nopeasti vastaan, joten sivutehtävien tekeminen on pakollista. Tämä ei olisi ongelma, jos ne olisivat hauskoja, mutta sitä ne eivät ole.

Tehtävät koostuvat etupäässä itseään toistavista taisteluista, tai umpitylsistä tavaran kuljetustehtävistä. Näiden visuaalinen esitystapakin on niin tylsä, ettei sitä viitsi huvikseen yleensä katsella. Jollei sivutehtävien tekeminen olisi pakollista, kukaan tuskin haluaisi koskeakaan niihin.

A Hero Nobody Knows on megaluokan pettymys. OPM -teemainen peli on ideatasolla ihan toimiva juttu, mutta surkea taistelusysteemi tappaa kaiken innon pelata peliä pelottavan nopeasti. Paljon parempiakin areenataistelupelejä ovat markkinat täynnä. Petri Pohjonen

Arvosana: Surkea ja tylsä areenataistelupeli, jossa taisteleminen on sujuvaa kuin tervan juonti. Peliä ei kehtaa suositella kuin kovimmille One Punch Man -faneille, ja heillekin monin reunaehdoin.

Arvostelu (manga)

Kun jälleensynnyin hirviönä Limainen karma Nimi: Tensei shitara suraimu datta ken Tekijät: Fuse ja Taiki Kawakami Kustantaja: Sangatsu Manga Suositushinta: 6,50 € Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 240 sivua Osia suomeksi: 1/- Osia luettu: 1/- Julkaisuaika: 3/2020 (Japanissa 10/2015 –)

3

7-vuotiasta Satoru Mikamia harmittaa: työpaikan kouhai on iskenyt firman kauneimman naisen, eikä Mikamilla itsellään ole minkäänlaista rakkauselämää. Hetkeä myöhemmin hänestä on mennyt puukko läpi ja hän vuotaa kuiviin jalkakäytävälle. Varsin ikävää, pikkuveitikkakaan ei ole ehtinyt nähdä yhtään toimintaa.

Myöhemmin Mikami havahtuu pimeästä luolasta. Maailmankaikkeus on nähnyt sopivaksi antaa hänen jälleensyntyä toiseen maailmaan. Uusi ruumiinmuoto on pyöreä ja pehmeä, nälkä ei kurni vatsaa eikä väsymys paina. Mikami on saanut uuden elämän pikkulimana. Yllättävän kohtaamisen jälkeen hänellä on ensimmäinen ystävä ja uusi nimi: Rimuru Tempest.

Keski-ikäistyvän Mikamin ryömiskelyä, löllöttelyä ja limaista ajatuksenjuoksua on yllättävän hauska seurata. Piirtäjä Taiki Kawakami on saanut kasvottomaan limaan muutamilla vedoilla tarpeeksi persoonaa ja maskottimaista söpöyttä, jotta lima päähenkilönä tuntuu oikeutetulta. Pikkutuhma huumori ei ole genressään mitenkään uutta tai oivaltavaa, mutta vitsit on rytmitetty varsin hyvin. Suomennos on tarpeeksi nasevaa, joten vitsit hymyilyttävät käännettyinäkin.

Maisemat ja hahmot ovat kelpoa isekaita, tosin tasapaksujen harmaiden rastereiden runsas käyttö latistaa muuten pätevää kuvitusta. Harmauteen yhdistettynä tylsähköt möttimäiset hirviöt menettävät vähänkin tehovoimansa. Hirviöt tylsyttävät tarinaa toisellakin tapaa: sitä mukaa kun Rimuru kohtaa uusia petoja, hän imee niistä niiden erikoiskyvyt. Jo muutaman sivun jälkeen Rimuru on itse kehittynyt megahirviöksi, jonka kykyvalikoima kattaa kaiken tahmalangoista ajatuksen siirtoon. Pienen liman ja suurien kykyjen ristiriidasta ei erityisesti tiristetä huumoria, vaan Rimuru ottaa muutokset vastaan varsin neutraalisti. Kun pikkutyyppi listii kaiken tieltään, jännitys ei pääse sakenemaan. Taistoissa Rimurulla on lisäksi apunaan Suuren tietäjän kykynsä ääni, joka neu-

4

voo limaa ja vinkkaa kulloisiinkin tilanteisiin sopivia kykyjä. Ääni ilmestyy aina sopivasti, kuin pelitutoriaali neuvomaan alkeistasolla pelaavaa ensikertalaista. Limalla ei siis ole mitään hätää, oli vastassa sitten susia, liskoja tai juonittelevia ihmisiä.

Puutteistaan huolimatta on helppo nähdä, miksi Kun jälleensynnyin hirviöksi -tuoteperhe on saavuttanut Japanissa vankan suosion. Hahmotyypit ovat selkeitä, tarina liikkuu sutjakasti tapahtumaympäristöstä toiseen ja lima ratkoo fantasiamaailman kriisejä tehokkaasti viikon hirviö -mallilla. Tutut maailmanrakennuspalikat on silattu sopivan sekopäisellä skenaariolla, jotta tarinalle antaa mahdollisuuden. Pikkulima vie ensin sormen, ja ehkä mangan kehittyessä lopulta koko käden? Riikka Haapanen

Arvosana: Teos: Lupsakkaa fantasiaseikkailua limaisin höystein. Superliman kaikkivoipaisuus vie terää tarinalta.

Julkaisu: Sangatsu Mangan tuttu pokkarikoko ja karkea paperi. Muutama värisivu ja lopussa ekstrana novelli.

Lehtipisteen ja kustantajan verkkokaupan tarjoushintaan 3,90€ kelpo diili.

Kuvat © 2015 Fuse / Taiki Kawakami

Arvostelu (manga)

Im: Great Priest Imhotep Egyptin prinssi Nimi: IM Tekijä: Makoto Morishita Kustantaja: Yen Press Suositushinta: 15,00 $ Julkaisumuoto: Pehmeäkantinen, 196 sivua Osia englanniksi: 2/11 Osia luettu: 1/11 Julkaisuaika: 2/2020 – (Japanissa 1/2015 – 8/2018) Digijulkaisu: Pokkareina

E

gypti-teemaiset sarjat ovat melko kovassa nosteessa Japanissa, sillä aihepiirin sarjoja tuntuu pulpahtelevan lähes säännöllisesti. Im: Great Priest Imhotep kertoo Imhotep-nimisestä egyptiläisestä papista, jonka kerrotaan olleen aikoinaan yhtä vahva kuin itse jumalat. Hän kuitenkin katosi yhtäkkiä jälkiä jättämättä.

Nykypäivän Japanissa nuori tyttö Hinome Hawakata painii omien ongelmiensa kanssa. Isän viehtymys erilaisiin mytologioihin on tuonut koko perheelle synkän maineen, joka seuraa Hinomea kouluun asti. Kaikki koulutovereista koulun henkilökuntaan välttelevät yksinäistä tyttöä, koska pelkäävät tulevansa kirotuiksi. Eräänä päivänä Hinome kohtaa ilmielävän Imhotepin. Imhotepin mukaan hänet on vapautettu 3000 vuotta kestäneestä kirouksesta. Nyt hänen täytyy etsiä ja tuhota magai-olentoja, jotka vievät ihmisten sieluja ja aiheuttavat tuhoa ympärillään. Erinäisten tapahtumien seurauksena Imhotep asettuu taloksi Hinomen ja tämän isän luo pannen Hinomen elämän sekaisin.

Kun tarinan pohjustus on saatu valmiiksi, suurin osa loppuajasta käytetään arkiseen kohellukseen ja Imin ja Hinomen välisiin sanaharkkoihin. Varsinkin siitä, että Im on muinaisesta Egyptistä, revitään runsaasti huumoria. Hän yrittää muun muassa käyttää papyrusta ja kultaa maksuvälineenä.

Komedia ja nahistelu kuitenkin käyvät pitkäveteisiksi melko pian: lukija haluaisi saada enemmän toimintaa ja tarinaa edistäviä tapahtumia. Tarina itsessään ei ole mitenkään säväyttävä. Onneksi ensimmäinen osa tarjoilee vastapainoksi hyviä tappelukohtauksia, toimivia hahmokemioita ja surullisia kohtaloita.

Makoto Morishitalla kädenjälki on vakaata ja selkeää, Im: Great Priest Imhotep saa varmasti sormet kihelmöimään monilla, sillä Egyptin historia ja mytologia ovat mielenkiintoisia ja niistä voi ammentaa monituisia tarinoita.

Ensimmäisessä pokkarissa saadaan jo mukava määrä jumalia ja mytologiaa, mutta pääpaino on vielä komedialla.

Tarinaa lähdetään aluksi pohjustamaan ja samalla tutustutetaan lukijat Imhotepin ja Hinomen hahmoihin. Pian joukkoon liittyy myös pieni koiranpentu Anubis, joka on itse Anubis-jumalan jälkeläinen.

vaikkei omaperäisintä. Hänen piirtojälkensä on kaunista katsoa, aina yksityiskohtaisista asuista egyptiläisiin jumaluuksiin.

Mangaa on myös miellyttävä lukea, sillä Morishita jättää ruutuihin runsaasti tyhjää tilaa ja käyttää sitä fiksusti hyödyksi.

Tahmaisesta alusta huolimatta sarjalla tuntuu olevan vielä paljon annettavaa. Kunhan tarina pääsee kunnolla vauhtiin, Imhotepista saattaa kehittyä kiinnostava tapaus. Tarina antaa viitteitä siitä, että se muuttuu aavistuksen vakavammaksi ja verisemmäksi, mutta tuskin unohtaa täysin huumoriakaan.

Hanna Saarimaa

Arvosana: Teos: Lupaava sarja, joka varmasti laittaa jokaisen Egyptin mytologiasta kiinnostuneen aivot hurisemaan mielihyvästä.

Ainakin vielä Imhotep tuntuu vain kasalta ideoita, mutta sarjalla on paljon potentiaalia kehittyä.

Julkaisu: Tuttua ja vahvaa Yen Pressin laatua. Pokkarin hieman isompi koko ja tyylikkäät kannet tekevät pokkarista laadukkaan. Värisivut on säilytetty. Lopussa on myös pieni infoboksi Imhotepista sekä muita ekstroja.

Kuvat © Makoto Morishita / Shounen Gangan

5