URHEILUA KOKO ELÄMÄ Raul Öhman elää, eli urheilee

TEKSTI REIJA KOKKOLA KUVAT KALEVI KETOLUOTO

URHEILUA KOKO ELÄMÄ

Raul Öhberg huikea ura keihäänheittäjänä lähti lentoon jo nuorena. Se kuitenkin tyssäsi parikymppisenä olkapäävammaan. Tilalle tuli muita lajeja, ja työ liikuntahallin vahtimestarina piti hänet kiinni urheilun maailmassa.

Koska Rauma-Repolaan tuli yli tuhat ihmistä töihin 1960-luvulla, oli pihoilla ja kylänraiteilla vilskettä. Siihen aikaan lapset viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa ulkona kesät talvet. Kavereita riitti, ja leikit olivat hyvin urheilullisia. Leikittiin kirkonrottaa, pelattiin fudista, lätkää ja muita pallopelejä. Kun ilta pimeni, lapset kokoontuivat sen ainoan katulampun alle pelaamaan vielä tossulätkää. Ja uimarannalle oli lyhyt matka. Sinne juostiin monta kertaa päivässä uimaan.

Raul sanoo, että esikuvat ovat nuorille lajin aloittajille tärkeitä, oli laji mikä tahansa.

KKun Raul Öhberg astuu sisälle tyhjään Fageråsin nyrkkeilysaliin. Olo on nostalginen, sillä hän on ollut parikymmentä vuotta mukana Loviisan Riennossa. – Tämä on minulle kuin toinen koti. Tänne on aina mukava tulla.

Vuonna 1906 rakennettu suuri puutalo on ollut tärkeä paikka loviisalaisille. Raulin vanhemmatkin kävivät täällä tansseissa aikoinaan, kun rakennus toimi seuraintalona.

– Tämä oli koko Haravankylän kokoontumispaikka, Raul kertoo.

Hän on viettänyt varhaislapsuutensa Valkossa. Vaikka perhe myöhemmin osti omakotitalon Loviisan Uudestakaupungista, tuntee Raul olevansa edelleen valkolainen.

Nyt koti on Haravankylässä, mutta Valko tuntuu yhä kotoisalta. – Faijakin työskenteli Rauma-Repolalla hitsarina, Raul muistelee.

Kahdeksanvuotiaana Raul liittyi Valkon Työväen Urheilijoihin, ja vuotta vanhemman veljen kanssa syntyi kisailua ihan jatkuvasti. – Kilpailimme ihan kaikessa. Yleensä kuitenkin sopuisasti, mutta kyllä me välillä myös kinattiin.

Kultainen 70-luku

Aikaa on totta vie kulunut noista vuosista, mutta Raulin sydän sykkii edelleen urheilulle. Muistellessaan omaa uraansa urheilijana vuosiluvut, päivämäärät ja urheilutulokset napsahtelevat paikoilleen kuin apteekin hyllyltä. Yhdellä sanalla voi kuvailla Raulin menneisyyttä urheilijana: huikea!

Fageråsin salin seinillä on lehtileikkeitä legendaarisista urheilijoista sekä kuvia erilaisista urheilutapahtumista. Monessa vanhassa kuvassa on luonnollisesti Loviisan oma nyrkkeilytähti Eva Wahlström.

Raul sanoo, että esikuvat ovat nuorille lajin aloittajille tärkeitä, oli laji mikä tahansa. Hänen oma lajinsa oli keihäänheitto. Raul kaivaa esiin vanhan lehtileikkeen Tokion olympialaisista vuodelta 1964. – Silloin Pauli Nevala voitti kultaa. Hän oli minulle esikuva, tähtiurheilija.

Raul muistelee hieman haikeana 70-lukua, jolloin Loviisassa, kuten muuallakin Suomessa, vallitsi yleisurheilubuumi. Hän heittää lonkalta heti neljä Loviisan To-

”Valtava kiitos Rallelle!”

”Sattuman ja onnen merkitystä usein aliarvioidaan urheilussa ja elämässä. Muistan tavanneeni Rallen ensimmäisen kerran yleisurheilun parissa, jossa hän kannusti, kyyditsi ja auttoi minua sekä muita nuoria harrastuksen alkumetreillä. Muutama vuosi myöhemmin Rallella oli ratkaiseva rooli koripalloilevien nuorten tukemisessa Loviisan liikuntahallin vahtimestarina. Hän päästi meidät harjoittelemaan oman ajan ulkopuolella ja ymmärsi urheilun merkityksen meille. Ilman häntä ja tätä onnekasta sattumaa on hyvin vaikea nähdä, että olisin ikinä päätynyt koripalloammattilaiseksi. Siitä valtava kiitos Rallelle! Toivon, että hänen esimerkkinsä toimii jatkossa inspiraationa myös muille."

Tuomas Iisalo

Tuomas on Hokki Basketin kasvatti, joka pelasi Suomen koripallomaajoukkueessa 57 miesten maaottelua. Nykyisin hän toimii Telekom Basketin päävalmentajana Saksan Bundesliigassa apuvalmentajanaan veljensä Joonas.

rin A-luokan yleisurheilijaa: Unto Sjö, seiväs, Yngve Blomfelt, 100 metrin juoksu, Ulf Ståhls, pituushyppy ja Nils Nielsen, 880 ja 1500 metrin juoksu. – Etenkin Uffe Ståhls oli aina kentällä. Hän antoi minullekin tärkeitä ohjeita. Vaikka olin kovin nuori, uskalsin tulla mukaan treenaamaan myös itseäni vanhempien urheilijoiden kanssa.

Ensimmäisen keihäänsä Raul teki itse kapeasta kuusenrangasta. Keihään otekohtaan hän kietoi tavallista narua.

Huipputuloksia keihäässä

Raulin tuloskehitys teini-ikäisestä parikymppiseksi osoittaa, että hän oli todellinen lahjakkuus. Ensimmäisen keihäänsä Raul teki itse kapeasta kuusenrangasta. Keihään otekohtaan hän kietoi tavallista narua ja yritti saada aikaan tasapainoisen heittovälineen. – Sitä sitten viskelin pellolla kotitalon lähellä, hän naurahtaa.

Pisin heitto 15-vuotiaana kaarsi lähes 41 metriin. Sitä seurasi A-pojissa alle 18-vuotiaana tulos 69,28, mikä oli uusi SFI-ennätys. Sillä Raul nousi Suomen tilaston kakkoseksi. Alle 19-vuotiaissa nuorissa hän oli Suomen ja Pohjoismaiden tilastossa kakkosena ja Euroopan tilastossa kahdeksas. Alle 20-vuotiaiden sarjassa hän oli jälleen Suomen ja Pohjoismaiden kakkonen ja sijalla kuusi Euroopan tilastossa.

Raul menestyi hienosti myös korkeushypyssä ja 10-ottelussa tehden SFI-ennätyksiä ja napaten SFI-mestaruuksia. Nuorissa tuli kolme kultaa ja aikuisissa kaksi pronssia. Asepalveluksen hän suoritti Santahaminan urheilukomppaniassa, kuinkas muuten. Sinne oli koottu maan lupaavimpia urheilijoita. – Sain urheilla koko inttiajan, ja olinkin paremmassa kunnossa kuin ikinä.

Mutta sitten tapahtui jotain. Olkapää alkoi vihoitella, eikä sitä saatu kuntoon, ei sitten millään. Siihen loppui vain parikymppisen nuoren urheilu-ura keihäänheitossa. – Eihän se kivalta tuntunut!

Ei hän silti urheilua jättänyt. Keihään tilalle tulivat lentopallo, fudis ja kuntonyrkkeily. – Olemme järjestäneet Riennossa lukuisia nyrkkeilytapahtumia Loviisassa.

”Nuoret, harrastakaa monipuolisesti”

Päätyönään Raul Öhberg toimi Loviisan liikuntahallin vahtimestarina 27 vuotta. Se oli hänestä palkitsevaa ja vaihtelevaa työtä. Sai olla nuorten parissa. Hän toimi myös TORissa yleisurheiluvalmentajana seitsemän vuotta. – Olen aina tullut hyvin toimeen nuorten kanssa.

Nykyisin Raul on huolissaan yleisurheilun tilasta. Uusia lupauksia ei tunnu löytyvän. Hän toivoisikin, että nuoret harrastaisivat eri lajeja monipuolisesti, ei vain yhteen lajiin keskittyen.

Lätkää talvella, fudista kesällä. Useita lajeja päällekkäin. – Oma laji löytyy luonnostaan, kun treenaa monipuolisesti, hän sanoo.

Eläkeläisenä aika kuluu mukavasti. Hän lenkkeilee vaimon kanssa ja käy Fageråsissa punttisalilla. Isolla tontilla riittää hommaa, ja pyöräilemälläkin kunto pysyy hyvänä. – Minulla on myös kolme- ja kuusivuotiaat lapsenlapset. Heidän kanssaan on kiva puuhata. Ja tietenkin edelleen seuraan urheilua, hän kertoo.