Kuteena taivas, loimena maa

Galleria Camera -näyttelyn jykevät puitteet

Kuteena taivas, loimena maa Himlen är inslaget, marken vår varp Heavenly weft, earthly warp Galleria Camera 15.7.-24.7.2010, joka päivä klo 12-19 Osoitteessa Kontionkatu 20. Kuhmon Kamarimusiikin Kannatusyhdistyksen omistama valkoinen varastorakennus.

Paluu Iivantiiran Ypykkään 31.7.2010, klo 10-15 Iivantiiran kesätapahtuma.

Taivaan kansi ja tuhat kukkaa Ariadna Donner vertaa mielellään gobeliinin kudontaa kirjoittamiseen. Vaikutelmia kerätään päiväkirjaan, josta ne usein myös siirtyvät tekstiiliteokseen. Monet hänen töistään ovat kuvakudospäiväkirjoja, joissa taiteilijan syvät mietteet nousevat näkyville tekstiilin pinnassa. Sellainen teos on 'Kuhmoniemen päiväkirja' (2001), joka sisältää aineksia koko vuosikierrosta, alkaen perheen kanssa vietetystä joulusta ja loppuen kevään merkkeihin, Pajakkakoskella nähtyihin joutseniin. ― Idylli loppui lyhyeen kun taiteilija joutui muuttamaan pääkaupunkiseudulle.

Iivantiira-triptyykki on kunnianhimoisin taiteilijan projekteista.

Donner on eräässä mielessä paluumuuttaja, sillä Kuhmo veti taas puoleensa vuonna 2005. Kolmen teoksen sarja on kunnianosoitus uudelle kotiseudulle. Iivantiiran taivaankannen laajuus inspiroi luonnonilmiöitä heijasteleviin teoksiin. Kuvakudoksessa 'Kajo' (2006) näkyy pohjois-kuhmolaisen taivaan omintakeinen väriasteikko, toteutettuna keskieurooppalaiselle kuvakudostaiteelle ominaisella, pintaa tiheästi työstävällä millefleur -tekniikalla. 'Kaiku' (2007) on Iivantiiran äänimaisemaa koskeva visuaalinen kannanotto: Koirankutsunta kiertää järven pintaa ja palaa takaisin. Muualta kuultu ääni muistuttaa kaiun ja hiljaisuuden läsnäolosta.

Vuonna 2009 valmistunut 'Susi juoksi tien yli' on uusin triptyykin teoksista. Ariadna kertoo kuvakudoksen saaneen nimensä seuraavalla tavalla: "Kun palasimme 28. päivänä joulukuuta oli ilta Kuusamonkylässä. Pitkät valot autossa ja luminen maisema.

Valkoinen. Juoksi susi yli tien. Iso koira kevyesti, harmaa, ei nopeasti. Hiljensin vauhtia ja annoin sen ylittää tien. Mieheni kysyi: "Mikä se oli?" En uskaltanut sanoa SUSI. Mutta Philip totesi: 'Se oli susi'. Satoi pehmeää lunta, ajelimme kotiin ja mietin ceрый волк [harmaa susi]. Se on hyvä enne vuodelle 2009. Suden vuosi.

Ariadna Donner: Kajo / Skimmer / Shimmer, 2006 (230 cm x 200 cm)

Latitude 64 / 64. leveyspiiri Taiteilijaryhmä kokoaa piiriinsä toimijoita, jotka haluavat antaa panoksensa Kuhmon kulttuuriympäristön kokoamiseksi, paikallisiin arvoihin sitoutuen. Tämänkertaiseen näyttelyprojektiin osallistuu harvaan asutun maaseudun, erityisesti Iivantiiran oloihin perehtyneitä taiteilijoita. Pyrkimyksenä on kuitenkin laajentua verkostoksi, jossa hyviin toimintatapoihin sitoutuneet tukevat toinen toisiaan pyrinnöissään. Näin syntyy uusi kulttuurin toimintaympäristö jota ei säädellä ylhäältäpäin, vaan se kasvaa riippumattomaksi, orgaanisen eheäksi ja kestäväksi rakenteeksi.

Näyttelyssä esiintyy tällä kertaa tekstiilitaiteilija Ariadna Donner, kuvataiteilijat Juha Sven Korhonen ja Klaus von Matt, puuseppämestari Mikael Spitz. Työtä on koordinoinut ja näyttelytuotannosta vastaa Philip Donner.

Iivantiiran kylätalon nimikkohuonekalut Mikael Spitz on pitkän linjan saksalaisen puuseppäkoulutuksen kasvatti. Ura alko1990 oppipoikana Rhein-Wupper-Leverkusen puuseppäpiirin ylimestari Manfred Geisertin puusepänverstaalla.

Oppisopimusperiaatteella suoritetun opiskelun kautta hän valmistui puuseppäkisälliksi 1993. Kisällikauden jälkeen Mikael aloitti puuseppämestarikoulutuksen, josta hän valmistui keväällä 1998.

Vuonna 1998 Mikaelista tuli työntekijä Fiskarsissa toimivan Kari Virtasen puusepänverstaalla, Nikari Oy:ssä, Ruukkupaikkakunnan isännät osaavat juurruttaa paikkakunnan lahjakkaita tulokkaita anteliailla asumisehdoilla. Yhtiön uskalias, mutta syvästi näkemyksellinen ote on tuottanut hyvää tulosta. Fiskarsin ruukki elää nykyisin uutta kukoistuskautta, jossa kehityksen dynamona on lähes 120 käsityöläisen osuuskunta. Puuseppämestari valmistaa nykyisin omassa verstaassaan Billnäsin huonekaluja ja omaa mallistoa.

Näyttelyn makuuhuonekalusto on yhteistyöprojekti Iivantiiran naapurissa, Pekankylässä toimivan Jorma Heikkisen kanssa. Spitz piirsi Iivantiiran kylätaloa varten

sängyn ja valmisti mallikappaleen, jonka jälkeen hän matkasi Pekankylään, jossa puusepät yhdessä koostivat sänkykalusteen.

Hirsimateriaalin herättämät ajatukset Puusepäntaidot omaavalla Juha Sven Korhosella on syvä kiinnostus puumateriaaleja kohtaan: Maalatut laudanpinnat, haapion veistotavat ja hirsimateriaalit ovat kiehtoneet kuvataiteilijaa. Materiaali kertoo hirren elinkaaresta, eri työstötavoista ja kulttuurisesta alkuperästä.

Iivantiirassa asuvat taiteilijaystävät ja paikkakunnan kolmiulotteisen mallinnuksen kurssi ovat luoneet sillan Kuhmon perukan omintakeiseen maailmaan. Ensimmäinen kosketus syntyi kun Juha tutustui Särkkävaaran alueella sijaitsevaan hienostuneeseen niittysaunaan. Käyntiä seurasi systemaattisempi Iivantiiran kulttuurihistoriallisiin kohteisiin ja asukkaisiin tutustuminen.

Korhonen sanoo, että paikallisten elämäntapojen muutos näkyy taloista ja ympäröivästä maisemasta. Hirvivaaran partisaaniuhrien järkyttävästä muistosta kertova aitta seisoo vielä samassa paikassa kuin jatkosodan aikana. Talon isäntä, Kalle Juntunen kertoi miten vanhan asuintalon viereen on noussut uudempi sotienjälkeinen lautaverhottu omakotitalo.

Mieleen j채채nyt muistorikas Lipukkavaaran vanhaan puoleen suuntautunut vierailu Kalevi Pulkkisen luona, johti l채mminhenkiseen ajatuksenvaihtoon eri rakennustavoista ja talon kehityksest채 savupirttirakenteisesta, kruusattujen ikkunanpielien kruununtorpasta, savupiipun, hellan ja maalattujen ovenpielien nykyaikaiseksi asunnoksi.

Juha Sven Korhonen: Hietalahden entinen mylly, 2010

Suden Hetki Kuvataiteilija Klaus von Matt raottaa suden hetkeä tarkkailevalla kuvasekvenssillään näyteikkunaa tulevaan näyttelyprojektiinsa.

Taivasasia on von Mattille eräänlaista vuoropuhelua Platonin tekstien kanssa. jossa filosofi käsittelee tiedostamisen käsitettä. Taiteilija pohdiskelee, että taivas muodostaa lähtökohtaisesti varsin merkittävän osan havaintokentästämme. Merkillistä on, että emme tiedosta taivasosuutta, vaan se suodatetaan aistimuksesta. Näyttää siltä, että ajatusmaailmaamme dominoi horisontaalitaso, kun taas vertikaali on paljon vähämerkityk-sellisempi tekijä.

Luontoympäristön ulottuvuuksia koskeva tarkkailu yhdistyy tietoisuuteen paikallisuudesta. Tutkiessaan karttoja von Matt pani merkille, että Kuhmon lisäksi 64. leveyspiirillä sijaitsee Arkhangelsk, Robertsfors, Reikjavik, Nuuk ja Fairbanks. Mieltä kiehtova ajatus maantieteellisestä yhteisöllisyydestä johti ideaan uudentyyppisestä, saman leveyspiirin taiteilijoiden muodostamasta verkostosta.

Klaus von Matt on ensimmäisenä pannut merkille kuvataiteilijoiden moninaisiin tarpeisiin sopivan kuhmolaisen galleriatilan puuttumisen. Galleria-ajatusta on sen jälkeen yritetty istuttaa eri kohteisiin. Näyttää siltä, että kuvataiteilijoilla ja kamarimusiikin kannatusyhdistyksen varapuheenjohtajalla on samanaikaisesti syntynyt ajatus Amatin tontilla sijaitsevan varaston käyttötarkoituksen muutoksesta. Klaus tukee omalla näyttelypanoksellaan Kuhmon kuvataiteilijoiden pyrkimystä tuottaa pysyvä galleriatila.

Kiitokset Ryhmä esittää kiitoksensa Valtion taidekokoelmalle, joka lainasi ’Kajo’-kuvakudoksen näyttelyymme. Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden ovat kiitettävästi tukeneet Ariadna Donnerin taiteilijatyötä Kuhmon harvaan asutulla maaseudulla.

Kamarimusiikin sidosorganisaatio Kuhmo-talo on myös monin tavoin edesauttanut näyttelyn käytännön toteutuksessa. Tytti Solantaus antoi ystävällisesti näyttelytilaa esittelevän kansikuvan ryhmämme käyttöön.

Klaus von Matt: Ote työn alla olevasta sekvenssistä ‘Suden hetki’