Iivantiiran hirsirakennuksia hiilipiirustuksina

Philip Donner – Juha Sven Korhonen

Iivantiiran hirsirakennuksia hiilipiirustuksina

Monissa Kuhmon kylissä on kerätty historiallista muistitietoa, eikä Iivantiira muodosta tässä suhteessa poikkeusta.

Kylän asukkaiden keskuudessa nousi esiin toive talojen historiaa koskevasta keruusta. Tehtävään ryhtyi tämän esitteen laatija, avustajanaan taidemaalari ja graafikko Juha Sven Korhonen. Tartuimme ilolla aiheeseen, joka muodostui löytöretkeksi kylän historiaan ja tutustumistilaisuuksia paikkakunnalla asuvien persoonallisuuksien keskuudessa.

Talo-sanalla on monta merkitystä. Taloja koskevan muistitiedon keruu johtaa helposti sukututkimuksen suuntaan.

Tällä kertaa Iivantiiran asutuksen ja rakentamisen historialliset vaiheet olivat kuitenkin huomion pääkohteena.

Paikallisesti talolla näyttää itse asiassa olevan tärkeämpi henkilöllisyyttä jäsentävä merkitys kuin suvulla. Seudun asukkaita nimitetään talon, eikä sukunimen perusteella. Asko Kähkösiä ja Toivo Heikkisiä on useampia, mutta ’Raitalan Pekka’ ja ’Tasangon Arto’ ovat välittömästi tunnistettavia henkilöitä.

Talojen rakennustaiteellinen läpikäynti johtaa helposti kansatieteellisen luettelon tuottamiseen, josta puuttuu rakennustaitoa ja rakennustyylien kehitystä valottava tieto. Rakenteita kuvaava ja osaamiseen perustuva inventaario on käyttökelpoinen myös seudun tulevaisuutta suunniteltaessa. Menneisyyttä kunnioittava ja kertyneen kokemuksen varaan rakentuva kyläsuunnitelma on käyttökelpoisempi kuin eri ongelmia ja työn kohteita luetteloiva esitys.

Eri aikakausien rakentamistavoilla on aivan tietty mielenkiintonsa. Uteliaisuus historiaa syntyy kuitenkin valitettavan usein vasta aikana jolloin kun muisti, asiakirjat ja esineistöt, kuten myös rakennuksiin liittyvät merkityssisällöt ja rakentamisen erityistaidot ovat jo kadonneet. Nyt haikaillaan viime vuosisadan alun katoavia rakennuskohteita, mutta kun parhaat 1970- tai 1980-luvun rakentamisen esimerkit ovat jo kadonneet, niin silloin tavoitellaan taas kerran jo peruuttamattomasti mennyttä aikaa.

Haastatteluun valmistautumista Kalevi Pulkkisen portailla

Päätimme siis tarttua aihepiiriin tämän päivän lähtökohdista ja vanhimpaan rakennuskantaan liittyvillä haastatteluilla. Vanhoja rakennuksia löytyikin nopeasti yllättävän paljon. Työ lähti liikkeelle 'metsäniitystä' ja 'niittysaunasta', joihin oli törmätty sota-ajan tarinoiden keruussa, tasavallan presidentin reportaasissa ja arkistojen luetteloissa. On sinänsä ymmärrettävää, että tukeudutaan kirjallisiin lähteisiin, sillä tuntuuhan kirjassa julkaistu tieto tai maininta rakennuksia suojelevan viranomaisen luettelossa paljon merkittävämmältä kuin omassa takapihassa seisova romuvarasto. Pohdittiin, että mitä tarvetta sellainen metsäniitty on oikein palvellut ja miksi niittysaunoja on tänä päivänä niin vähän?

Eräs asukas muisti kyläyhdistyksen kunnostaman vanhan niittysaunan. Vaikka tien varressa seisova opasviitta oli haalistunut, niin sauna oli helppo löytää. Kävimme yhdessä Juha Sven Korhosen kanssa tutustumassa tuohon Särkän niittysaunaan. Puuseppänäkin ansioitunut Juha pani heti merkille monta kiinnostavaa yksityiskohtaa rakennuksessa. Ne olivat osoitus ihailtavasta, seudun asukkaiden kätten taidosta, jota oli syytä tehdä tunnetuksi.

Taitelija laati kylän asukkaiden iloksi ensimmäisen hahmotelman niittysaunasta.

Tästä lähti liikkeelle syvällisempi, talojen ilmettä ja rakennustapoja valottava rupeama, jossa vanhat, Ilmari Kiannon ja Urho Kekkosen ottamat valokuvat ja kuvataiteellista työtä koskeva kiinnostus toimivat haastattelijan ja kuvien luonnostelijan käyntikortteina. Tapaamisia sovittiin tiheään tahtiin. Yhdessä kohteessa suoritettu keruu johti jo seuraavan talon dokumentointiin.

Ensimmäisessä hiilipiirustuksessa taiteilija etsi vielä ilmaisutapojaan. Korhonen totesi näitä töitä esitellessään, että hän etsi ilmaisua, joka parhaalla tavalla heijastelee taloja valottavien keskustelujen ilmapiiriä. Hiili on poltettua puuta ja siten piirtäjä käyttää samaa materiaalia kuin rakentaja. Hiilipiirustusvälineellä voi saada aikaan eri sävyjä. Hiilellä piirtäminen on kuitenkin eräällä tavalla melkein sama asia kuin vuoleminen terävällä puukolla.

Materiaalin läheisyydestä johtuen tuntuu siltä, että piirtämisen aikana talo rakentuu hirsi kerrallaan.

Vedostimme skannerilla Juha Sven Korhosen hiilipiirrokset tätä vihkosta varten.

Särkän niittysauna

Kuvien ensiesittelyn yhteydessä toivottiin hiilipiirustusten jatkeeksi myös niihin liittyviä tarinoita; esittelyn siteeksi suppeita, muistiin kirjoitettuja kuvauksia tai haastattelujan litterointiin perustuvia yksityiskohtaisempia luonnehdintoja. Niissä kertojien mehevät tarinat välittävät mielikuvia siitä miten talot ja jopa talojen yksityiset huoneet ovat aikojen kuluessa jäsentäneet asukkaiden elämää.

Esittely koskee seuraavia kohteita, joista tuotimme sijaintia koskeva osoite- ja paikkatietoa: Lipukkavaara, Kostamustie 3775-3808, Lat 64,46 Lon 29,58 Hietalahti, Kokkovaarantie 1061-1063, Lat 64,44 Lon 29,55 Hirvivaara, Hirvivaarantie 60-62, Lat 64,51 Lon 29,44 Näiden kuvien perusteella muistitiedon kerääjä ja kuvataiteilija saivat toki kutsun moneen muuhunkin, ennalta tuntemattomaan kohteeseen. Niistä raportointi jää täydentävän raportin varaan.

Iivantiiran asukkaat tuntevat hyvin Lipukkavaaran. Se sijaitsee Kostamustien varrella heti sen jälkeen, kun Iivantiiran risteyksestä on kääntynyt itään päin kohti Vartiuksen raja-asemaa. Vaaran huipulla on neljän talouden yhdyskunta: Lipukka, Kotikumpu, Mäkitupa, Männikkö. Taloissa asuu Paavo ja Hanna Pulkkisen perheen perilliset.

Monelta ohikulkijalta on kuitenkin ehkä jäänyt huomaamatta Lipukan talon perällä sijaitseva entinen päärakennus, jonka nykyisin tunnistaa talon eteen parkkeeratusta autosta ja rakennuksen päähän pystytetystä koiraaitauksesta.

Lipukan vanha puoli

Lipukkavaaran päärakennus on 1870-luvulta. Talo on aikojen saatossa läpikäynyt monen monta kehitysvaihetta.

Alun perin savupirtiksi rakennetussa talon katossa on ollut luukku, josta pirttiin lämmityksen aikana kertynyt savu päästettiin ulos. Savupiippu ja sittemmin pellillä päällystetyt uunit ovat uudempaa perua, kuten myöhemmin rakennettu kuisti.

Rakennuksessa oli aluksi kaksi asuntoa, yksi kummassakin päässä. Kruununtorpan varsinaisen omistajaperheen lisäksi talossa asui aina myös toinen perhe. Huoneratkaisua on jälkeenpäin muutettu, niin että itäpäässä sijaitseva pirtti on jaettu pienemmiksi kammareiksi. Ulkoseinää koristeleva ja parempaa lämpöeristystä tuottava lautaverhous on 1950-luvulta, kuten talon peltikattokin. Pirtin upeiden, raakapuusta tuotettujen rakenteiden lisäksi kävijä panee merkille sirosti muotoillun ulko-oven, jossa viistosti kulkevat poikkirimat on taidokkaasti upotettu punaisella maalattuun laudoitukseen.

Monet seudun historiallisesti merkittävistä rakennuksista on purettu uusien rakennuksien tieltä. Niin kävi Iivantiiran Ypykän savupirtille ja niin tapahtui myös Hirvivaarassa. Milloin viranomainen on vedonnut paloturvallisuuteen, milloin rakennusmääräyksiin tai kaavaan. Purkutöihin määrätyt ympäristölautakunnan miehet tekivät työnsä nopeasti, mutta asukkaat jäivät pitkään suremaan menetettyä omaisuutta. Lipukan asukkaat ottivat huomioon määräykset ja he pitivät pintansa viranomaispaineen edessä. Siten tuo iäkäs arvorakennus on vielä tallella.

Tupa, joka nykyisin toimii perikunnan varastona, on lähes alkuperäisessä, maalaamattomassa tilassa. Leveät keskuspalkit, joiden päälle on rakennettu poikkihirret ja kattolaudat kannattavat sisäkattoa. Oven vieressä olevat leipäorret ovat kadonneet. Poissa ovat myös ikkunoita ympäröivät alkuperäiset, käsin veistetyt koristelistat, jotka ovat ehkä väistyneet ikkunoita suurennettaessa. Ovia kehystäviä listoja koristelee nyt 1950-luvulla maalattu vihreä maalipinta.

Vanhan Lipukan tupa

Ojamaalle siirretty Lipukan talli

Talojen helppo siirrettävyys on eräs hirsirakentamisen mielenkiintoinen tunnuspiirre. Viivoilla numeroidut hirret kulkevat vaivattomasti, kenties monien kilometrien päässä sijaitsevalle uudelle perustukselle. Vanhan Lipukan vieressä seisseen rakennuksen nimi riippuu kertojasta: 'Lipukan talli' — tai vaihtoehtoisesti kuvattuna 'Hietalahden luhtiaitta' — on vaeltanut paikasta toiseen, kunnes talo on viimein pystytetty Lipukan ojamaalle, jossa se nykyisin palvelee venevarastona.

Talon rakenteista näkee helposti, että se on ollut kaksiosainen. Oikeassa laidassa sijaitseva huone on omistajien muistikuvien mukaan palvellut työskentelytilana, jossa on pyöritetty käsin käännettävää pientä myllyä.

Lipukan talli on toistaiseksi vanhimmaksi määritelty Iivantiiran rakennus. Päätyyn, räystään alle tehdyn merkinnän mukaan se olisi rakennettu 1813. Hietalahdessa asuneet rakentajat kokivat ensimmäisen, alavan asuinsijan viljelyn kannalta hankalaksi ja niin he muuttivat asumaan Lipukkavaaralle, jossa rakennus myöhemmin palveli vanhan Lipukan vastapäätä sijaitsevana tallina. Kun nykyinen Lipukka rakennettiin 1950-luvulla, talon yhteyteen nousi myös navetta. Tällöin talli kävi tarpeettomaksi ja rakennus siirrettiin ojamaalle.

Rakennuskohteiden hienovaraisempi tarkastelu tuo näkyville monia kiintoisia yksityiskohtia. Eräät niistä kertovat tekijöiden käsityötaidoista. Ikkunapielien niin sanotut kruusaukset kertovat yhteydestä vienankarjalaiseen rakennusperinteeseen. Samantapaista, aikaa vieepää koristeluhalua näkyy myös Lipukan tallin luhtirakennetta korostavassa hirrenpäässä, jossa kaunis viistoleikkaus on saatu aikaan pienikokoisen porrastuksen avulla.

Lipukan tallin rakenteen yksityiskohta

On syytä huomauttaa, ettei 1950-luku merkinnyt hirsirakentamisen loppua. Esimerkiksi Iivantiiran Raiskion uudisrakennus, joka perustui rakennuspiirustuksiin, noudatti vanhaa kaavaa ja niin myös Hietalahden Tuohela on rakennettu Sotkamosta tuodun kehikon varaan. Tuohelan talokehikon päälle on vielä rakennettu toinenkin kerros asukkaiden tuottaman sveitsiläisen suunnitelman mukaisesti.

Mökkirakentamisessa turvaudutaan nykyään myös teollisesti valmistettuihin, hirsiin perustuviin rakenteisiin.

Tämän suuntauksen rinnalla ainakin Hietalahdesta kotoisin olevat, Pekka ja Tarmo Niskanen rakentavat edelleen kilvan toinen toistaan mielikuvituksellisempia hirsirakennuksia.

Vanhat rakenteet kelpaavat sellaisinaankin hyvin uusissa yhteyksissä. Jos tarkoituksena on tuottaa ilmava vaja, niin siihen kelpaa malliksi hirsilato. Tarmo Niskanen kertoo, että latorakenne saadaan aikaan kun hirsi pannaan 'koiran kaulalle'. Tällöin salvos tehdään niin, että pyöreä hirsi pudotetaan uran päälle.

Luonnon ystävä Pekka on padonnut virtaavan puron lintujärveksi. Tässä lintuparatiisissa sadat muuttolinnut lepäävät pitkien matkojensa aika. Järven rannalla on korkea hirsirakenteinen kuvaus- ja havainnointitorni.

Vieressä on hirsilaavu, jonka yhteydessä vietetään kesäiltaa. Lipukkajärven rannalla on lisäksi hirsirakenteinen sauna, joka on viikoittain ahkerassa käytössä.

Pekka on luovasti soveltanut vanhoja ideoita uusiin tarpeisiin. Kun naapurille rakennetaan työmaavarikkoa tai aurinkopaneeleja kannattavaa kehikkoa, niin kierrätysmateriaaliksi soveltuu käytöstä poistetut puhelinpylväät.

Tällaista hirsien varaan rakennettua varastotilaa on sitten syntynyt navetan jatkeeksi ja polttopuiden valmistuspaikalle.

Hietalahden uudisrakennukset

Hietalahden myllystä rakennettu sauna

Sen lisäksi, että hirsirakennuksia on joskus moneenkin kertaan siirretty paikasta toiseen, ne ovat usein myös läpikäyneet erilaisia muodonmuutoksia. Hietalahden päärakennuksen vanhempi osa on perinnönjaon yhteydessä purettu pois. Hirret makasivat aikansa muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta.

Tarkoituksena oli käyttää näin saatua rakennusainetta uuden talon pystyttämiseen. Harkinnan jälkeen hirret kuitenkin todettiin sen verran huonoiksi, että niitä ei kelpuutettu uuden rakennuksen rakennusaineiksi.

Perintöoikeus toteutui tasapuolisesti, mutta alkuperäinen rakennus muuttui jotenkin vaillinaiseksi.

Leveätä avokuistia supistamalla ja kuistin seinärakenteilla rakennuksen ilmettä sekä käyttökelpoisuuttakin parannettiin. Nykyään kuistin viereen on tuotettu vapaa-ajanvieton viihtyisyyttä lisäävä tasanne. Hirsirunko säilyy, mutta erilaiset talon kevyempiin rakenteisiin liittyvät muutostyöt näkyvät jatkuvan tänäkin päivänä.

Hietalahden päärakennuksen eteläpuolella oli savusauna, joka purettiin. Sen tilalle tuotiin Lipukkajärven päässä sijainneen myllyn talokehikko. Kehikkoon lisättiin lautarakenteinen pieni eteishuone ja niin saatiin aikaan punamullalla maalattu hieno, vanhemman savusaunan korvaava hirsisauna.

Todettakoon, että myllynkivetkin ovat löytyneet pellolta. Talolla on ollut kaksikin myllyä: Toinen Myllypohjan nykyisen lintujärven luona ja toinen Lipukkakoskessa. — Hietalahden Pekka oli aluksi epävarma, mistä vastikään löytyneet kivet ovat peräisin. Sittemmin on selvinnyt, että isommat myllynkivet ovat Lippukakosken myllyltä ja pienemmät Myllypohjasta.

Hirvivaaran aitta ja Tuomaal a

Tuomaalan sivurakennuksia

Hirvivaaran kyläkulma on kahdestakin syystä melkeinpä itseoikeutettu kohde historiallisesti merkittäviä taloja koskevassa katsauksessa. Vuonna 1944 rajan takaa tulleet partisaanit murhasivat tällä alueella raa'asti taloissa asuvaa siviiliväestöä. Lämpimänä heinäkuun kesäiltana talon väki oli vetäytynyt levolle leipomisen vuoksi lämmenneestä talosta sitä viileämpään aittaan. Tällöin vihollisen partisaanipartion saapui paikalle ja ampui aitan ovesta kaikkia pystyssä olevia sekä talosta paenneita perheen jäseniä. Aitan lattialla nukkui lapsia, joita ampuja ei erottanut pimeästä oviaukosta. Aitta on uhrien muistoa kunnioittavien vaelluskohde.

Talon hirsirakennukset eivät sinänsä ole erityisen vanhoja. Osa säilyneistä taloista on itse asiassa rakennettu juuri ennen sotia. Kyseisen aikakauden rakennustapoja kuvaavana tutustumiskohteena Hirvivaara on kuitenkin mainio kokonaisuus. Hivenen tavallista korkeamman kaksikerroksisen rintamamiestalon mallia noudattavan Tuomaalan rinnalla aitta ja muut rakennukset osoittavat miten rakennustavat nopeasti muuttuivat juuri ennen sotia.

Sotien jälkeen rakennettujen talojen lautaverhous, maalin käyttö, ikkunat, kattorakenteet ja kuisti noudattavat kaikki uudenlaista kaavaa, jossa lautaverhouksen kannalta epäkäytännölliset salvokset ja hirsien perinteiset eristysaineet ovat menettäneet merkityksensä. Vanhojen rakennusten ikkunoita suojaa niiden päälle lyödyt laudat tai ikkunoita korvaavat hirsipätkät. 

*

*

*

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten inventaario jatkuu. Työ on kohdistunut Ympäristökeskuksenkin arvokkaaksi toteaman Raiskion talon pihapiiriin liittyvällä taltioinnilla. Romun tilalla on kaksi vanhaa aittarakennusta joista toinen näyttää olevan melkeinpä yhtä vanha kuin Lipukan talli ja sekin näyttäisi olevan alkujaan Lipukkajärven rannalta. Tässäkin tapauksessa rakennuksen siirron syynä on ollut järviseudun kylmyydestä johtunut viljelyn epäonnistuminen. Räystään alle on leikattu rakennusvuotta koskeva merkintä ’1929’.

Viitteitä Kekkonen, Urho: Kekkonen Kuhmossa. Suomen Kuvalehti 37/1951.

Kianto, Ilmari: Kuhmon kulmilta. Mätkavälineenä postiauto, takatuuppari ja suutarin hevoset. Turistin tunnelmia raukoilta rajaseuduilta. Jyväskylä, 1927.

Lisäksi seuraavat Philip Donnerin tuottamat haastattelutallenteet ja artikkeli: Muistiinpanoja Iivantiiran rivitalon vaiheista. Nettiartikkeli 2009. Noudettavissa osoitteesta http://www.znak.fi/user/pdonner/private/rivitalo/korjausmaararahahakemus/rakennus_historiikki.pdf Hirvivaaraa koskevat haastattelut Kalle ja Anne Juntusen kanssa 12.7. ja 23.7.2010, Iivantiiran Tuomaalassa.

Niittysaunaa koskeva haastattelu Eino Pikkaraisen ja Heikki Kyllösen kanssa, patikkamatkalla Särkän metsäniitylle ja Iivantiiran Raitalassa 9.6.2011.

Hietalahtea koskeva haastattelu Saimi Kyllösen (os. Niskanen) ja Teino Kyllösen kanssa Kuhmossa 23.7.2010.

Ver. 8, 07-07-2021