HYVELI
n:o 2/2016
Tampereen yliopiston historianopiskelijoiden Hyv채 Veli -lehti
patinary.blogspot.fi
HISTORIALLINEN TIEDEJULKAISU n:o 2/16 ('72?) - 6.5.2016 (44 vsk)
toimitus: Jyri Tuokko Konsta Kolehmainen Oskari Jokinen
Hileen linja muuttuu lehdestä ja hetkestä toiseen. Mikä oli totta viimeksi, ei ole totta enää nyt. Eikä huomenna. Samassa joessa ei virtaa sama vesi. Olemme todellisuudesta riippumaton logiikkavääristymä.
2........................Rakastakaa Puheenjohtajaa 4 6...................Vakipalstoja 6 7...................HOLraportti 8 9...................Patinan hallitus 2016 10.......................Hallituksen mädännäisyydestä 11.......................BLÄK 12 13...............Toimittajan raportti Interaktion Ruotsin ekskursiolta 14 15...............Manowaräijän leffakorneri 16 17...............Kirjeitä toimitukselle 18 20...............Inhimillisiä hengentuotteita
"The sky above the port was the color of television, tuned to a dead channel."
PÄÄKIRJOITUS // 2/16
myös Suomessa on saatu kuulla, että jotkin näistä ilmiöistä "on aivan laillisia".
Korruptiossa hyväksikäytetään saavutettua valtaa ja valtaasemaa, ei siihen ladattujen odotusten ja edellytysten mukaisesti, vaan tuohon asemaan täysin sopimattomien ja kuulumattomien intressien edistämiseksi. Klassisin esimerkki korruptiosta lienee virkamies, jolle maksetaan lahjuksia ja joka sitten ajaa tuon lahjusten maksajan etua pienillä tai suurilla teoillaan. Toinen tyypillinen tapaus olisi virkamies tai muu johtavassa julkisessa asemassa toimiva, joka käyttää yhteisiä resursseja oman yksityisen hyvänsä edistämiseksi, kuten kierrättää niitä suoraan omalle tililleen tai rahoittaa omia yksityisiä hankintojaan ja omistuksiaan. Itse sana "korruptio" tarkoittaa turmelusta tai vääristymistä. Korruptiossa siis sen toteuttaja turmelee käyttämänsä vallan alkuperäisen tarkoituksen. Monessa tapauksessa pelkästään vallankäyttäjä ei turmellu vaan valta itse: kun riittävän monta kertaa virkamies töppäilee, varsinkin samassa virastossa tai ministeriössä, murenee usko näihin toimijoihin vaikka yksilöt vaihtuisivat. Kun poliisissa tekevät kylliksi väärinkäytöksiä, alkavat "hyvät poliisit" ja "pahat poliisit" sekoittua.
On absurdia, että aikana jolloin köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, osa tätä kehitystä vauhdittavista tekijöistä ovat laillisia, mutta täysin moraalittomia. Julkisesti puhuessaan kukaan tuskiin kannustaa, missään asiassa, toimimaan moraalin vastaisesti. Moraalia koskevissa keskusteluissa tietysti tulee alkumetreillä jo vastaan riita siitä, mikä on suotavaa moraalista käyttäytymistä ja mikä ei. Väittäisin kuitenkin, että kun ensimmäinen ja tärkein argumentti toiminnan puolustamiseksi on "mutta kun se on laillista", ollaan luultavasti epävarmassa maastossa. Toisaalta, elämmekö kuitenkaan taloudellisessa järjestelmässä, jossa moraalilla olisi oikeastaan minkäänlaista roolia? Raha ei haise. Suuria omaisuuksia tehdään tuotteilla, joiden pääasiallinen tarkoitus on tuhota elämää. Taloudellinen rationalisointi on keskeinen imperatiivi kaikilla aloilla ja ihminen tuntuu tulevan aina jäljessä. Saman ruumiin on mahdollista yhdellä kädellä työntää tulonsa verottajan selän taakse ja toisella kurjistaa niiden asemaa, joilla ei tähän samaan ole varaa tai mahdollisuutta. Kaikki tämä on laillista ja järkevää. Olisi ehkä aiheellista kysyä jossakin vaiheessa, että onko meillä vain moraalittomia toimijoita vai kokonaisuudessaan moraaliton systeemi?
Korruptio ei ole ainoa tapa käyttää hyväkseen olemassa olevia valtarakenteita ja omaa tai muiden taloudellista mahtia. Viime viikkoina tapetilla (vaikkakin vähemmän kuin olisi pitänyt) ollut Panamapaperit-tietovuoto on valottanut hieman mystistä verosuunnittelun maailmaa, jonka olemassaolo on toki aina ollut tiedossa, mutta jonka varsinaisiin ilmiöihin on ollut haastavaa päästä käsiksi. Tietovuoto kuitenkin leväytti satojen, ellei tuhansien tahojen yhtiömenettelyt kaiken kansan (tai siis journalistien) syynättäväksi. Yhtiöiden perustaminen, vaikka kuinka ulkoisesti turhanpäiväisten holding-yhtiöiden, Panamaan (tai Luxemburgiin tai Caymansaarille tai Sveitsiin) ei toki ole laitonta, vaikkakin on äärimmäisen epäilyttävää, että tehdään monimutkaisia kikkamenettelyjä ja muita yritysjärjestelyjä, joiden samalla vankasti kielletään liittyvän minkäänlaiseen veronkiertoon. Tutkiminen ennen hutkimista onkin ihan aiheellista, vaikkakin esimerkiksi Suomessa MOT-ohjelman suorittamat selvitykset vaikuttavat liian helläkätisiltä ja ystävällisiltä.
Oskari Jokinen
Puhis
Veronkierron ja aggressivisen verosuunnittelun mahdollistamisen ytimessä on mahdollisuus piilotella omaisuuttaan. Tästä on myös Suomessa keskusteltu joitakin kuukausia, meemejä tästä aiheesta on turha enää toistella. Suomalainen (ja varmasti myös kansainvälinen) keskustelu kuitenkin alleviivaa vastenmielistä tosiasiaa: verosuunnittelu itsessään on laillista ja veronkiertoa toteutetaan osin lain suomin keinoin, osin lain porsaanreikien avulla. Näin
”Saatanan tunarit!” - Presidentti Urho Kekkonen Dodiin, on taas tullut aika kirjoitella puhis, ja mielestäni Kekkosen lainaaminen on mitä parhain aloitus sille. Lehden teemanahan on tällä kertaa korruptio ja hallitussekoilut, kaksi aihetta joista itsellänihän ei ole mitään hajua. 4
Hallituksen terveiset
Mutta tosiaan, asiaan! Vuosi 2016 alkaa puheenjohtajuuteni osalta olla sinänsä jo puolessa välissä, ja nyt onkin hyvä miettiä kulunutta vuotta ja mitä sen aikana onkaan saatu aikaan. Kun joulukuussa kevyen uhkailun, lahjonnan ja kiristyksen jälkeen saimme täysikokoisen hallituksen aikaan, aloitimme työmme kuin eduskunta konsanaan, pitkällä joululomalla. Joululomalta palattuamme vietimme ensimmäisen kokouksemme, jossa hallitusvirkoja jaettiin. Virat jakautuivat erinomaisesti, ja osasta valinnoistamme olemme jopa saaneet anonyymiä kiitosta, eli hyvin menee Patina! Patinan hallitukseenhan tosiaan hakeutuu ainejärjestömme parhaat ja fiksuimmat kansalaiset, jotka sitoutuvat innolla ja tarmokkuudella tähän vuoden kestävään pestiin, eivätkä ainakaan vaihda alaa, kaupunkia tai peräti valtiota kesken vastuukauden. Ensimmäisen kokouksen jatkoista selvittyään hallituksemme on järkkäillyt jäsenistöllemme kaikenlaista kivaa ja mielenkiintoista tekemistä kuten eksoottisia sitsiruokakokemuksia, lähempää tuttavuutta eri ainejärjestöihin ja kulttuureihin, vuosisadan tyynykaksintaistelun sekä no, ihan liikaa sitsejä. Sori siitä. Olemme myös hallituksena sopeutuneet jäsenistömme hektiseen elämäntyyliin, jossa asioita ei sovita juurikaan ennalta, ja ilmoitelleet tapahtumistammekin maksimissaan vain viikkoa etukäteen! Vaikka maailma ja yliopisto muuttuvatkin kovasti, niin voitte olla huoleti, sillä Patinan tulevaisuus on hyvissä käsissä! Meillä on taitava ja hyvä hallitus, jossa shottilaseista ei ole koskaan pulaa, ja kassalippaan sijainti on tiedossamme kokoajan. Tämän sirkuksen tirehtöörinä on oikeesti aika mukavaa, ja en malta odottaa mitä loppuvuosi tuo tullessaan! Paremmin meillä menee kuin eräällä toisella hallituksella! Kiitos kaikille, ja jatketaan eteenpäin, go Patina! Ps. yliopiston ja Patinan tulevaisuudesta löytyy ihan vakavaakin juttua Patinan Facebookista ja sähköposteistanne, kannattaa tutustua! Mikko Laaksonen, Patinan El Presidente, Yliopistonmä kien Nero ja Ajatusten Tammerkoski ”Hallituksen tulevaisuutta pohdittaessa niin Jyrihän sen siinä keksi siinä ihan viime metreillä, veti ässän hihasta ja sano että tehdään päätökset Iidesrannan saunan lauteilla, ja siirretään Tapsan kanssa rahat Panamaan.”
5
Hallituslaisen näkökulman tarjoaa tällä kertaa Niko Jordman Oletko ikinä miettinyt, mitä itsensä brändääminen tarkoittaa? Älä mieti enää, sillä tämä teksti selittää sinulle kaiken tarpeellisen. Allekirjoittanut, aina romanttinen Järvisen Matti sekä irstas puheenjohtajamme kävivät Helsingin suuressa megapoliksessa kokemassa hyväntekijämme Specia ry:n tarjoaman koulutuspäivän. Tästä valaistuneena tarjoamme nyt juuri Sinulle ainutlaatuisen ohjatun meditoinnin itsestäsi, brändäämisestä sekä itsesi brändäämisestä. Varmista, että ympäristösi on rauhallinen, valaistus on miellyttävä etkä mieti esimerkiksi tulevaa tenttiviikkoa, potentiaalista krapulatilaasi tai Europen Final Countdownia. Mielesi on tyhjä, olosi on rauhallinen; anna ajatuksenvirran lipua tietoisuutesi ohi ja jatka lukemista. Kuvittele seuraava: istut konferenssisalissa nimettömässä hotellissa nimettömän kaupungin ydinkeskustan kupeessa. Edessäsi on juomaa, esimerkiksi soodavettä, kahvia tai Hyvää Päivää Sitrus -virvoitusjuomaa. Olosi saattaa olla rauhallinen: hypistelet partaasi miettien – hieman kujeilevan leikkisästi – mitä tuleman pitää; tai olosi saattaa olla hieman epävarma edellispäivän annossuositusten ylittämisen vuoksi, ainoastaan tummat aurinkolasit muurina neitseellisiltä tuntuvien verkkokalvojesi ja ulkomaailman vihamielisen valon välillä. Maailma on raaka. Sinä olet raaka. Olet kesken. Mutta olet juuri hyvä niin. Keskity tehtävään. Mieti kolme, neljä tai vaikka sata positiivista piirrettä itsessäsi. Osaat soittaa alttoviulua. Teet herkullista bolognesea. Olet sosiaalinen. Olet huumorintajuinen. Olet motivoitunut. Opit asioita helposti; asioita, joita tulet käyttämään tulevissa työtehtävissä; asioita, jotka korostavat CV:si ainutlaatuisuutta – Sinun ainutlaatuisuuttasi. Olet ainutlaatuinen. Hengitä syvään. Työnantaja haluaa kuulla Sinusta kaiken. Sinulla on paljon valtteja, ja niistä yksi on maltti. Olet maltillinen. Et halua hukuttaa työnantajaa kaiken sen pinnallisen paskan alle, jota ajattelemattomat ja yksinkertaiset kuhnurit kirjoittavat kaupan kassan työhakemuksiin. Ei, itse asiassa tämä on se työpaikka ja elämäntehtävä, johon juuri Sinä haluat – johon olet kasvanut, josta olet nähnyt kiihkeitä unia ja jota mietit aamusuihkussa suihkugeelin ja shampoon levittämisen välissä yksin mutta varmasti. Si-
nulla on tehtävä. Sinä olet varma siitä.
Hol–seminaarissa Suomen Manchesterissa
Olet varma itsestäsi. Naishahmo selittää luonteesi ainutlaatuiseksi ja korvaamattomaksi. Juuri Sinä olet paras olemaan juuri Sinä. Typeristä tautologioistakin, mietit, voi löytää yksinkertaista kauneutta. Olet kaunis. Naishahmo selittää lempeästi, joskin kiertoilmauksin, kuinka työ on tavoitteesi. Se on suurin tavoitteesi. Elämäsi määräytyy työsi mukaan, ja kuka, jos et Sinä, ansaitsisi juuri Sinulle täydellisen työpaikan.
Sulkakynä ojennetaan hetkellisesti ulkopaikkakuntalaiselle vahvistukselle joka tilittää, mitä HOLsemmassa tulikaan tehtyä. Minun seminaaripäiväni alkoi junamatkalla Tampereelle aamuvarhain (kiitos VR:n aikataulujen), matkatavaroiden viemisellä säilytykseen Tampereen yliopiston lähellä sijaitsevalle hostellille sekä kahvin ja pullan nauttimisella paikallisen opiskelijalehdistön selailun kera ennen varsinaisen seminaarin alkamista. Itse seminaari koostui kulttuurien kohtaamista eri näkökulmista käsittelevistä luennoista, joiden välissä kävimme paikallisessa opiskelijaravintolassa syömässä sekä nautimme luonnollisesti lisää kahvia ja pullaa. Luentojen perään oli paneelikeskustelu, jossa eri arvomaailmoja edustavat poliittiset ja ei-poliittiset panelistit puhuivat paikallisen historianopiskelijan johdolla aikamme kestoaiheesta, maahanmuutosta.
Sinä ansaitset jotain hyvää. Mieti hetki asioita, joista olet ylpeä elämässäsi ja joita pidät kaikkein tärkeimpinä itsellesi. Ensisuudelma; puolimaraton alle kahdessa tunnissa; laudatur ylioppilaskirjoituksissa; kun ensimmäisen kerran ymmärsit, ettei masturbointi aiheutakaan sokeutta; yli 20 tykkääjää Instagram-kuvaasi. Kaikki niistä ovat saavutuksia. Mitään niistä et laita ansioluetteloosi. Tiedät, etteivät ne kiinnosta työnantajia. Elämäsi on, kosmisella skaalalla, varsin merkityksetön ajanjakso krapuloiden ja nousuhumalan välistä sekavuutta, jossa vaihdat aikaasi työhön, joka vain rahallisesti mahdollistaa itsellesi tärkeät asiat.
Paneelin jälkeen Hol-seminaarin varsinainen seminaariosuus päättyi, jolloin oli aikaa majoittua hostelliin, syödä jotakin pientä ja hankkia läheisestä kaupasta tarvittavat eväät, niin syötävät kuin juotavatkin, iltaohjelmaa varten. Iltaohjelma koostui valinnan mukaan joko seminaarin teeman mukaisista sitseistä tai saunaillasta läheisellä opiskelijasaunalla, josta kaikki, muun muassa minä, siirtyivät loppuillaksi yhteisille jatkoille sitsipaikkaan. Sieltä ainakin meidän pääkaupunkiseutulaisten porukka illan mittaan sitten siirtyi joko suoraan tai paikallisten yökerhojen kautta hostellille toviksi nukkumaan. Levättyään hiukan porukka siirtyi aamupäivän aikana huoneidenluovutuksen ja mahdollisen hostelliaamiaisen jälkeen joko Historian Opiskelijain Liiton kokoukseen ja sen jatkoille tai lähti suoraan kotia kohti jollakin kulkuneuvolla, kuten minä tein, kun ei huvittanut miltei olemattomasta darrasta huolimatta enää juhlia pitkän illan jälkeen.
"Mutta olet juuri hyvä niin." Hengitä ulos. Eksistentialistinen tyhjyys väistyy ympäristösi kakofonian tieltä; kakofonian, joka karkottaa tieltään lukiofilosofisen itsereflektion – tai sen puutteen. Hetkellinen ymmärrys tulevan työsi turhuudesta siintää yhtä kaukana horisontissa kuin maailmankaikkeuden lopullinen lämpökuolema. Muistat lempeän mutta pinnallisen naishahmon, jonka työ on valmistaa sinut hakemaan töitä. Olosi on hieman erilainen. Keskity hengittämään rauhallisesti; keskity siihen, miltä vaatteet päälläsi tuntuvat vasten ihoa; keskity ympäristösi hiljaisiin taustaääniin, kuten ilmastointiin tai liikenteen terapeuttiseen huminaan; keskity lempeästi siihen, mitä olet – ja mitä varten.
Rehellisesti sanottuna Tampereen tämän kevään Hol-seminaari oli samanlainen kuin useimmat asiat tässä maailmassa: siinä oli sekä hyvää ja huonoa. Majoitus oli esimerkiksi hostelliksi tasokas – valoisat huoneet tukevien sänkyjen ja persoonallisien seinämaalauksien kera, seinäkirjoittelua varten liituseinät sekä takaovi nopeaa ja ennen kaikkea helppoa kulkua varten – minkä lisäksi majapaikkamme oli sopivan lähellä kaikkea. Ruoka paikallisessa opiskelijaravintolassa (Juvenes) oli makoisaa sekä kahvi ja pulla kelvollisia – miinuksena tosin minun tapaisen ai-
Olet brändäytynyt. Kirjoittaja on Tampereen yliopiston historianopiskelijoi den ainejärjestön hallituksen PR ja tasaarvovastaava, valaistunut itsensä brändääjä ja jokseenkin arveluttava proosarunoilija.
6
naisen syöpöttelijän mielestä oli, että muun kuin kahvin ja lounaan saikin jokainen etsiä itse, mutta tässä auttoivat puolestaan lähikauppa ja Burger King. Itse seminaarin osalta luennot olivat kaikki jokseenkin laadukkaita, vaikka niissä olikin pientä tasovaihtelua enkä koko aikaa jaksanut keskittyä niiden kuunteluun, kun aivan liian aikaisen herätyksen johdosta meinasin nukahtaa auditorion penkeille. Paneeli taas oli aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta siihen oli varattua mielestäni turhan vähän aikaa eikä kunnon väittelyäkään syntynyt paneelikeskustelun perinteiden vaatimalla tavalla. Iltaohjelman osalta saunalla, missä olin itse, vallitsi oikein rento tunnelma, kun löylyissä ja niiden ulkopuolella puhuttiin sujuvasti kaikesta muusta paitsi historiasta (ellei Siitointa lasketa historiaksi). Saavuin sitseille vasta niiden ollessa lopussa, mutta sain silti niistä kuvan hiukan epämukavan tuntuisina (syynä rangaistukset) ja levottomina (syynä alkoholi), minkä lisäksi sitsipaikka oli ainakin minusta epämiellyttävä jatkopaikka – tai ainakin se oli se syy, jonka varjolla lähdin kaverieni kanssa tutustumaan Tampereen sykkivään yöelämään.
"Rehellisesti sanottuna Tampereen tämän kevään Hol-seminaari oli samanlainen kuin useimmat asiat tässä maailmassa: siinä oli sekä hyvää ja huonoa." Loppujen lopuksi minun kaikkien aikojen ensimmäisestä Hol -seminaarista jäi kuitenkin ihan hyvä maku suuhun, Tampereen reissu kun oli erittäin antoisa. Oli siis hyvä, että lähdin mukaan seminaariin, vaikka ilmoittauduinkin vasta viimeisellä mahdollisella hetkellä (synti, johon en varmasti ole ainoa syyllinen). Vaikka enimmäkseen olinkin oman ainejärjestöporukan kanssa, tutustuin minä silti joihinkin mahtaviin historianopiskelijoihin, jotka ehkä opiskelivat jossain muualla kuin Helsingissä historian jaloa tiedettä, mutta joiden asenne juhlimiseen oli sama kuin meillä pääkaupunkiseutulaisilla (rankasti ja useasti) ja jutut yhtä tasokkaita kuin pääkaupungissakin. Minä jopa opin seminaarissa jotain uutta historiasta, mitä voi pitää Hol-seminaarin luonteen tuntien erittäin suurena onnistumisena tamperelaisille, vaikka he käyttivätkin yhdessä esityksessä turkulaista aputyövoimaa. Sain lisäksi tutustua kaupunkiin, joka näyttäytyi ihan kivan oloisena vanhana teollisuuskeskuksena, vaikka olikin paikoin hiukan hajanainen tarjonnaltaan (baarit, ruoka7
kaupat ja ruokapaikat), joissakin tapauksissa melko hintava (ainakin yhden baarin osalta) sekä kylmä johtuen Helsinkiä viileämmästä ilmanalasta (yhtään pelleä en nähnyt). Tampere on kuitenkin siitä hyvä matkakohde meille pääkaupunkiseudulta tuleville, että se on sopivan lähellä, jotta sinne viitsii vielä matkustaa, ja tarpeeksi urbaani, jotta siellä viihtyy pääkaupungin sykkeeseenkin tottunut. Ei siis mikään ihme, että Tampere totisesti on Suomen kakkoskaupunki heti Helsingin jälkeen (sori Turku!), ainakin mitä tulee loistavien pippaloiden järjestämiseen. Tästä syystä lopullinen tuntumani Hol-seminaareista onkin, että saatan osallistua niihin jatkossakin, jolloin Tampere on hoitanut tärkeimmän velvollisuutensa Hol-seminaarin isännöitsijäkaupunkina: saanut jälleen uuden historianopiskelijasukupolven innostumaan toisten kaupunkien historianopiskelijoiden kanssa juhlimisesta. Tuukka Eronen, Kronoksen opintovastaava ja fuksi, joka on aina siellä, missä on paras meno, oli kyseessä sitten luento tai bileet.
PATINAN HALLITUS 2016 Raha vaihtoi omistajaa 25.11.2015 ja järjestömme sai uusia luotseja (ja huomio, myös ennestään ryvettyneitä veteraane ja) muovaamaan käsitystä historiasta ja historianopiskelusta. Kansa on puhunut, pulinat pois ja seuraavaa hillotolppaa odotellessa, mutta kysytään silti: ostaisitko näiltä ihmisiltä käytetyn opintopisteen? It's not the votes that count, but who counts the votes.
"Patinan varapuheejohtajalla on kymmenen filosofin voimat." -Vanha urbaanin kaupunkiviidakon sananlasku
"Opiskelijat ulkopuolella katsoivat patinistista boomariin, boomarista patinistiin, ja vielä patinistista boomariin. Oli
"Varasijalta voittoon." - Varapuheenjohtajan motto
kuitenkin jo mahdotonta erottaa, kumpi oli kumpi." Mikko Laaksonen Puheenjohtaja
Jyri Tuokko Varapuheenjohtaja ja Hilevastaava
Patinan kovin viina- ja rahamies. Patinan valtiovarain- ja sisäministeri.
Rip hat bork. Vittu kun koko maailma on pelkkä maailman isoin rip.
Shakin, sammumisen ja kassalippaan konkreettisen hallussapidon grandmaster.
Patinan naisfuksien esikuva, Patinan IinesAnkka.
Esso Turvala HOL-vastaava
Tapio Aropaltio Taloudenhoitaja
Vastaa tapahtumista. Myös muusta. Etenkin niistä.
Vastaa Patinassa noin miljoonasta eri pestistä.
Opiskellut varmaan jo miljoona vuotta.
Hakee syksyllä kansainvälisyyskokemuksia Finnairin siivellä. Kaikki eri hallitushommat kiittävät. t. koko Patina Arttu Huoviala Liikunta-, KV- ja tapahtumavastaava
Juho Aarikka Tapahtumavastaava
8
Vilma: Nettoaa todennäköisesti jotakin Ikean astiamyynnistä
Iloinen ja positiivinen (kokoomus)opiskelija Hygestä. Iloista opiskelua kaikille ja Suomi nousuun!
Oona: Parantaa parhaillaan viestintäosaamistaan Jyväskylässä
"Kaikki on perseestä, varsinkin ihmiset" -Patinan pygofiliavastaava Matti Järvinen Opintovastaava
Vilma Virtanen // Oona Hyvönen Sihteeri // Tiedotusvastaava
Hoitaa Patinassa kaikkea mikä liittyy tuutoreihin ja uusiin fukseihin. Häärää myös tapahtumasektorilla.
Voi (kröhöm) olla neljä (4) päivää syömättä, että tota. "Yleensä tukos sijaitsee siinä kohtaa mihin näköyhteys päättyy."
Hihamerkkien suuri kannattaja, myös patinisteille.
Tupakoi vain päihtyneenä.
Max Liikka Tutor- ja opiskelijavastaava
Tuomo "Tauski" Tertsunen Kulttuurivastaava
Niko Jordman // Konsta Kolehmainen
Miten voi inhota maailmaa ja kaikkea ja Babylon vaikka istuu työttömänä kotonaan videopelejä pelaillen.
PR-vastaava // Ympäristö- ja Hile-vastaava
Kusipää feidaajapelle joka jättää ihmisiä YKSIN YÖKERHOON.
Niko: Ei kuulemma tykkää naisista. Puhuu netissä hölmöjä vaikka tietää, että se jää sinne IKUISESTI. Konsta: Osa itsetunnosta on varhaislapsuuden narsismin jäännettä, osa kohdelibidon tuottamaa tyydytystä.
Oskari Jokinen Hile-vastaava
9
Hallituksen mädännäisyydestä
jossa kaikki, KAIKKI, sanottu jää talteen. Tätä Rillaajien viestintää tutkiessa paljastuukin useita mielenkiintoisia seikkoja.
Yliopistossa ja työelämässä ihmisiä kehotetaan verkostoitumaan. Verkostojen avulla opit tuntemaan oikeanlaiset ihmiset, pääsemään piireihin ja saamaan äänesi kuuluviin siellä, missä se ei normaalisti kuuluisi. Verkostoituminen on yleisesti (näennäisesti) suositeltava asia. Vaikuttaisikin siltä, että omassa ainejärjestössämme on verkostoituminen hoidettu melko tehokkaalla tavalla. Melkein voisi väittää, että hallituksen ja ulkoparlamentaarisen puolueen välillä on pyöröovi: välillä sisään, välillä ulos. Raja on joskus melko häilyvä, lieneekö lobbarikaan aina tietoinen onko vain salkuton ministeri vai pelkkä ”hallituslaisen tuttava vuosien takaa”.
Tämä vieraiden voimien subversio hallitustoiminnassa on ilmeistä jo vuodesta 2014 lähtien, vaikka jo vuonna 2013 on mahdollista löytää orastava kädenjälki. Vuonna 2014 kuitenkin nähtiin tuolloin salaperäiseltä vaikuttanut, sittemmin hyvin looginen ja määrätietoinen invaasio Patinan korkeimpiin elimiin. Vai miltä vaikuttaa se fakta, että vuoden 2014 hallituksen kolmestatoista jäsenestä viisi kuuluu raporttien mukaan näihin Rillaajiin. Tilanne ei parantunut vuoden 2015 aikana millään tavalla, voimmehan havaita että tällöin KUUSI jäsentä kolmestatoista oli tällaisia ”riippumattomia jäsenten edustajia”. (Ei varmaan kannata myöskään mainita, että vuoden 2014 ja 2015 hallituksissa on peräti 8 samaa jäsentä). Sanomattakin on selvää, että 2016 ei luonut poikkeusta tämän joukon salaperäisiin suunnitelmiin. Vuosien 2015 ja 2016 välillä hallituksessa säilyi yhä 7 samaa jäsentä, eikä Rillaaja-hegemoniaan ole nähtävillä mainittavaa kolausta tai nakerrusta. Pikemminkin tämän hiljalleen pyörivän sisäisen piirin toiminta on normalisoitunut ja se on vetänyt koko yhdistyksen mukanaan stagnaation ja jähmettyneisyyden suohon. On vain ajan kysymys, milloin ties minkä ”poikkeuksellisen” tilanteen tai muun surkean savuverhon varjolla tämä eienää-niin-salainen varjohallitus viskaa kaavun päältään ja lopettaa tämän turhaksi käyneen järjestödemokratian.
Mikä tämä puolue sitten on? Mehän olemme Patinassa (puolue)poliittisesti sitoutumattomia ja kaikki toimii järjestödemokratian keinoin! Patinan järjestödemokratian terveyden tuntien on kuitenkin hyvä huomata: hallitus käytännössä äänestää itsensä valtaan. Näin koko ulkoparlamentaarisen klikin ei tarvitse edes itseään paljastaa. Jokaisella pyöröoven kierroksella osa tästä klikistä kuitenkin paljastuu kerta kerralta. Vain väräjävä kansanvallan henki on pitänyt nämä kulissien takaiset vaikuttajat erossa täydellisestä hegemoniasta, mutta jokaista naisten välttämää saunailtaa ja keskinkertaista sitsiteemaa kohden tilanne pahenee. Mikä se puolue sitten oikein on? Se on joukko ihmisiä, jotka valta on sokaissut. Se on porukka, joka vuosien myyräntyöllä on tehnyt Patinasta oman leikkikenttänsä, oman saunailtansa ja kahvituntinsa. Tuo puolue on luonnollisesti nuo halveksutut Rillaajat! Tuo N:nnen vuoden opiskelijoiden salaseura, Iidesrannan illuminaatit. Joskus 2010-luvun alussa Tampereen yliopiston historian oppiaineen sisäänotoissa alkoi valua sisään salaperäistä, vierasta ainesta. 2011 ja 2012 ovat kaikkein varmimmin arveltuja vuosia, mutta tämän joukon kyky peittää jälkiään tekee heidän toimintansa seuraamisesta haastavaa. Se mikä kuitenkin tiedetään on, että tämä joukko pesiytyi voimakkaimmin juuri aiemmin mainittuun Iidesrannan kaupunginosaan. Vuosikausien kurjistuminen ja pitkälti opiskelijoista koostuvan ulkopaikkakuntalaisaineksen kasaantuminen tänne on tehnyt Iidesrannasta otollisen maaperän radikaalien voimien kypsymiselle. Vaikka mädät lonkerot ovatkin vuosien varrella levinneet ulos Iidesrannasta, epäillään toiminnan ydinjoukon vieläkin operoivan tältä alueelta.
Olisi ehkä vähitellen syytä kysyä, jokaisen itseltään, että mihin asti tämän mädännäisyyden on terveellistä antaa jatkua. Rohkenenkin ehdottaa, että mikäli hallitus ei itse ymmärrä katkaista Rillaajien lonkeroita, on yhdistyksen itse tehtävä se. Mutta pian, ennen kuin nuo hapuilevat mustat tahmaiset näpit tukahduttavat kaiken protestihengen.
Rivissä kolme vasemmanpuoleista pahamaineisia Rillaajia. Mutta kuka on oikealla istuva tunnistamaton henkilö, huhuttu "Iidesrannan mies"?
Rillaajat ovat siirtäneet kaiken kommunikaationsa verkkoon, jossa sitä on toisaalta vaikea jäljittää, mutta toisaalta 10
BLÄK Tampereen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Patina on kriisissä. Ainejärjestömme vuoden tärkeimpään kokoukseen eli uuden hallituksen päättävään kevätkokoukseen ei ole saapunut moneen vuoteen enää patinisteja suurin joukoin. Tommy Taberman -runonlausuntabileiden runojen esittäjien joukossa ei syksyllä 2015 ollut ainuttakaan naista. Sauna-illoissa naiset loistavat poissaolollaan, miten näin voi olla tasa-arvon aikana Suomessa 2000-luvulla? Sitsit eivät tuota voittoa, vaikka kaiken logiikan mukaan niiden pitäisi olla idioottivarma tapa tehdä rahaa. Patinan talouskin oli huhujen mukaan lähellä kaatua HOL-seminaarin järjestämisen yhteydessä kuin Kreikka konsanaan. Näihin edellä mainittuihin aisoihin ja moniin muihin asioihin pitäisi Patinan hallituksen aktiivisesti puuttua. Kuitenkin Patinan vuoden 2016 hallitus on kyvytön toimimaan ja tekemään tarpeellisia päätöksiä. Sen sijaan, että hallituksessa keskityttäisiin johtamaan, se kuluttaa aikaansa käsittelemällä täysin toisarvoisia asioita. Tästä hyvänä esimerkkinä lautas-gate. Miten voi olla, että hallitus keskustelee kokouksessaan yli tunnin lautasista ja päätös on se, ettei niitä koskaan hankita! Mitä pöyristyttävää ihmisten ajan tuhlausta kerrakseen. RIP Patina, viimeinen sammuttakoon valot…
"Tampereen yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Patina on kriisissä."
11
Mutta, kaiken ei kuitenkaan tarvitse päättyä näin. Taivaanrannassa näkyy jo ensimmäinen valonpilkahdus tässä pimeydessä. Muutoksen tuulet tuntuvat jo ilmassa. Patina voi edelleen nousta loistavan menneisyytensä varjosta uuteen kukoistukseen. Tämä muutos tulee jopa olemaan hyvinkin yksinkertainen, koska meidän kaikkien tarvitsee vain seurata yhtä miestä. Tätä miestä, joka tuntee Patinan perinteet. Tämä mies, joka tietää kaiken historian opiskelijoiden arjen hohdokkuuden ja nurjat puolet. Tämä yksi mies, joka omalla esimerkillään nostaa häneen uskovat apatian suosta kohti valoisaa huomenta. Tämä mies, joka nostaa meille niin rakkaan ainejärjestömme jälleen jaloilleen ja siinä samassa meidät muut myös. Tähän mieheen uskomalla, uskot myös itseesi. Kun aika koittaa, ja se aika on jo lähellä, ole valmis aloittamaan sinun polkusi kulkeminen. Polun kulkemista varten tarvitset vaan yhden sanan. Yksi sana johdattaa sinut oikealle tielle. Ja se sana on….BLÄK.
Toimittajan raportti Interaktion Ruotsin ekskursiolta Matkamme alkoi klo 8.45 Tampereen linja-autoasemalta. Tähän bussiin astuivat Konsta Kolehmainen, Ilmari Reunamäki ja Tuomo Tertsunen. Matka alkoi iloisissa merkeissä, vaikka kaikki oli vähän rip. Istuuduimme bussin takimmaisille penkeille. Katselimme maisemia, luimme Matkahuolto-lehdestä Michael Gabrielin maskuliinisesta talosta, täytimme ristikkoja ja joimme Bork. Bussissa edessä istuvalla hat-matkustajalla oli kissa. Kissa sopi täydellisesti Ilmarin silloiseen sielun maisemaan ja aiheutti hyvinvointia ja harmoniaa. Bussi pysähtyi Hämeenlinnassa ja otti lisää matkustajia kyytiin. Samalla Tuomo totesi: “Örghömn, on tuossakin tullut parit otettua että”. Tuota pikaa olimmekin jo Helsingissä ja jättäydyimme Töölössä erään Bork-ravintola Karhu Ministerin eteen. Ravintolan erikoisuudet olivat, että sen vessassa ei toimineet lamppu ja Bork oli halpaa. Otimme siinä parit ja lähdimme talsimaan kohti Kallion kaupunginosaa. Kiertelimme ympäriinsä – puistosta puistoon swäg-lasit päässä - juoden samalla Bork. Päivästä näytti muodostuvan keväinen, joten Kallion puistoissa olikin ilo nauttia auringon paisteesta. Hat! Kalliossa seurueeseemme liittyi myös Matti Järvinen, joka saapui paikan päälle Metrolla. Kävimme syömässä ja lisäksi tutustuimme pariin Bork-ravintolaan, joissa tapasimme paikallisia Bork-ihmisiä.
Kalliosta kävelimme kohti Silja Linen terminaalia. Matka oli hilpeä ja kevät näytti parhaita puoliaan meille. Mattikaan ei ollut rip. Saavuimme klo 15:00 terminaalille, jossa saattueeseen liittyi veljemme Niko Borkman. Lunastimme lippumme joltain Interaktion Hat-neidolta ja menimme laivaan. Hytteihin päästyämme aloitimme laivan tarkastelemisen. Tarkastelun tulos oli aika rip: Ei ihme, että länsimainen yhteiskunta ajautuu kohti tuhoaan. Olimmehan nyt itsekin osa tätä järkyttävää ihmispaskaa, joka tulee pariksi päiväksi vaan rilluttelemaan suurelle kellukkeelle etelämaiden kansalaisten kustannuksella. Tunsimme itsemme Rip-maan matosiksi. Moraalisia tuskia saimme kuitenkin 12
lievennettyä Borkilla, jota eräs idyllinen laivabaari möi laivan etuosassa. Monet muutkin vaikuttivat lieventävän tuskiaan. Keskustelustamme nousi yli synkän apatian ja kaikilla oli jälleen Hat kivaa. Klo 17:00 lähestyi. Olimme jo kärsimättömiä, sillä tuohon maagiseen kellonaikaan laiva lähti satamasta ja laivan tax free -myymälä avautui, josta sai Bork. Ostimme kukin litran tai pari verrattain halpaa Gin-Borkia, jotta tunnelma keventyisi. Kaikkien muiden tunnelma kevenikin, paitsi Matin, joka mielenosoituksellisesti protestoi kaikkea. “Ihmiset on perseestä!”. Ja tottahan se on. Tämä vaihe oli pitkä ja monotoninen. Sen rikkoi vain Pink Floyd -jäbä, joka jakoi matkustajien mielipiteitä käytöksellään sekä joukko futisjunnuja, jotka juoksivat pitkin käytäviä sokerihumalassaan. Toistuvuus oli kuitenkin ilmeistä. Bork. Sitten Rip. Seuraava päivä alkoi iloisesti. Päivä oli aurinkoinen kuten Tukholmassa aina. Tuomo otti asiakseen herättää koko porukan ja lähdimmekin verrattain nopeasti Tukholmaan. Tunnelmat olivat rapeat ja Tuomo sekä Ilmari päättivätkin testata jo heti aamusta Ruotsin alkoholilainsäädännön alaista “kakkos” Bork nimistä Bork. Se tepsi ja olotila koheni. Kävelimme terminaalilta n. parin kilometrin matkan keskustaan. Matkalla näimme mm. koiraihmisiä ja Israelin suurlähetystön. Aistimme ruotsalaisen positiivisuuden ilmasta ja hilpeys täytti meidänkin sydämemme, emmekä olleet juurikaan rip. Määränpäämme oli ABBA museo, joka sijaitsee Djurgårdenin kaupunginosassa. Koska liput olivat verrattain kalliita, osa seurueestamme päätti lähteä metsästämään rip-ruokaa ja viihtyisää Bork ravintolaa. Konsta ja Tuomo menivät uteliaisuuttaan ja osittain Tuomon maanisen ABBA-fanituksen vuoksi kyseiseen ABBA-museoon. Museo oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Museossa oli mahdollisuus aistia todellisia ABBA-psykedeelisiä tunnelmia. Ja varsinkin Tuomosta havaitsi, kuinka tämän aivojen välittäjäaineet johdattivat hänet syvään ABBA-psykoosiin. Kaikkialla oli autenttisia ABBA-asusteita, levyjä, soittimia, vahanukkeja, koptereita joiden kyytiin saattoi mennä, julisteita, kultalevyjä ja kaikkea. ABBA-psykoosin vallassa Konsta ja Tuomo vaelsivat halki museon. Lopulta he päätyivät museomyymälään, jossa myytiin useita tavanomaisia fanituotteita, mutta löydettävissä oli myös ABBAMonopoly-pelin kaltaisia harvinaisuuksia. Tuomo ostikin psykoosissaan useita ABBA-fanituotteita kuten ABBAHat. [https://www.youtube.com/watch?v=BshxCIjNEjY] Museolta Konsta ja Tuomo lähtivät etsimään ravintolaa,
josta saisi ruuan lisäksi myös Bork muiden vaellellessa pitkin Tukholman vaikuttavaa keskustaa. Östermalmilta löytyi verrattain lyhyen etsinnän jälkeen ravintola, joka täytti kaikki odotukset. Ravintola oli lounaspaikkahenkinen, kohtuuhintainen, akvaariollinen ihmisiä täynnä oleva paikka, jossa Konsta ja Tuomo söivätkin vatsansa täyteen erinomaisesti valmistettua vegaanista ravintoa. Ruoka oli melko tulista, mutta huuhtoutui vaivatta Borkilla alas. Hyvän ravintolakokemuksen päätteeksi Konsta ja Tuomo lähtivätkin jo laivaa kohden, sillä ajan rakenne oli muuntunut ABBA-museossa ja laivakin oli lähdössä. Muut ryhmästä vaeltelivat Södermalmille saakka, josta hurauttivat metrolla ajoissa laivalle. Laivalle päästyämme lähdimme kannelle odottamaan lähtöhetkeä. Mikäs siinä olikaan päivää paistatella valtavan rip-kellukkeen kannella. Kertasimme päivän kokemuksia ja Tukholma oli jättänyt kaikkien sydämiin positiivisia hat-jälkiä.
Viimein laiva lähtikin liikenteeseen ja suuntasimme kiireellä tax free -myymälään, josta ostimme lisää Gin-Borkia ja joitakin lavoja Bork. Saattue liikkui hyttien välittömään syleilyyn. Tämä ilta oli paljon värikkäämpi kuin edellinen. Kaikki olivat kyllä Bork, mutta joukkiossa sattui ja tapahtui. Tuomo kaateli Hat päässään Borkejansa pitkin poikin useita kertoja illan aikana ja eräästä kerrasta seurasikin legendaarinen Rip-Bönthö-gate. Tilanteen kulusta oli kullakin osallisella erilaisia näkemyksiä. Objektiivinen arvio on jotakuinkin seuraava. Tuomo kaatoi jo kolmannen Borkinsa ja pyysi paperia, jolla saattoi siistiä jälkensä. Konsta ojensi koko rullan, josta Tuomo käyttikin hyvän osuuden. Seuraavaksi Hat-Tuomo antoi märän Bork-paperikasan Konstan käteen ja sanoi: “Heitä pois”, ja Konsta tekikin työtä käskettyä. Hän heitti paperin pönttöön ja veti sivistyneesti WC:n. Valitettavasti WC kuitenkin tukkeutui paperimäärästä. Tuomolla on useita persoonia. On Tuomo, Bork-Tuomo, Hat-Tuomo ja RipTuomo. Onneksi Putki-Tuomolla oli kuitenkin kokemuksia tällaisista tilanteista ja hän työnsikin kätensä urheasti 13
Bönthöön. “Tää on tuttua puuhaa että tota. On sitä ennenkin käsi Bönthössä ollut”, hän totesi perverssi hymy kasvoillaan. Kiusallisen tilanteen jälkeen Konsta, Tuomo ja Ilmari lähtivät laivan kasinolle pelaamaan blackjackia. Konstan pelitaidot kyseenalaistettiin, mutta se oli pelkkää voittoa se. Voitoillamme hankimme lisää Bork. Riittävän Bork-määrän jälkeen suurin osa seurueestamme lähti ottamaan Bork hyttikerroksen aulaan. Siellä oli ryhmä psykologian opiskelijoita, joita patinalaisten outo käytös hämmensi kovin. Heitä hämmensi myös Rip-Matti, joka jälleen mielenosoituksellisesti jäi yksin juomaan hyttiin Bork. Onni onnettomuudessa, pari näppärää 1. vuoden psykologian opiskelijaa lähtivät elvyttämään Mattia. Psykologinen elvytysprosessi otti vei vain tunnin verran ja Matti saapuikin mieleltään ehyempänä ihmisten ilmoille. Hän tokaisi: “Vittu te ootte perseestä ja ihmisetkin” ja lähti takaisin hyttiin. Rip. Iloiseen joukkoon liittyi opiskelijoiden ulkopuolistakin väkeä, joista osa oli kotoisin Ruotsista ja osa Saksasta. Tunnelma nousi ja kävimme tekemässä jopa laivan baarissa lyhyen visiitin. Palasimme kuitenkin harrastamaan toisteista Bork-toimintaa aulaan. Yksi kerrallaan väki väheni ja Tuomokin oli kaatanut ainakin kymmenennen kerran Borkinsa. Tuomo oli vaan aika Hat sekä Rip. Lopulta jäljellä olivat Konsta ja Ilmari sekä eräs psykologian opiskelijatyttönen. Ilmari ja psykologian opiskelija päättivät käydä vielä nopeasti baarissa ennen pilkkua, Konsta jäi odottelemaan heitä aulaan. Lopulta Ilmari ja psykologitypykkä palasivat ja hilpeästi keskustellen jatkoimme 6:00 saakka, kunnes kutsuimme psykologin jatkoille hyttiimme. Tuomo oli istuma-asennossa rip ja Konstaa sekä Ilmaria tämä vähän naurattikin. Tuomo päätettiin elvyttää hatkokuntoon. Konsta kesti hetken jatkoja, mutta lähti uinumaan klo 6.30, samoin psykologian opiskelijatypykkä. Meno jatkui kuitenkin hytissä vielä tovin ja joku tuntemattomaksi jäänyt mystinen olento oli kuvannut Ilmarin puhelimella kaiken, mikä muutoin olisi pyyhkiytynyt mielestämme. Seuraavana aamuna Bangladeshista ihmiskaupan mukana saapunut laivan siivoushenkilökunnan toimihenkilö herätti seurueemme klo 10:00 ja sanoi, että olemme perillä. Kaikkia väsytti ja Burger Kingin tasoittavien Borkien saattelemana jatkoimmekin linja-autolla Tampereelle.
Jälleen on aika läpikäydä tarkasti valikoituja klassikkoelokuvia vuosien varrelta. Elokuva on perinteisesti taiteenmuoto mitä kuka tahansa idiootti ymmärtää, mutta joka idiootti ei ymmärrä hyvien leffojen päälle, joten käydäänpä tässä läpi muutamia. Edellisen kerran leffavisa jäi vaille vastauksia, joten pidätän Harlinin Long Kiss Goodnight VHS:n itselläni. HA! The Good the Bad and the Ugly ‘66 Sergio Leonen Dollaritrilogian päätös, joka on kenties hienoin ja mahtipontisin spagettiwestern mitä maa päällään kantaa. Tuotantoarvoista näkee, että tällä kertaa pojilla on ollut pätäkkä reilumminkin poltettavaksi. Elokuva kertoo yksinkertaisen tarinan kolmesta toisiaan vihaavasta miehestä, jotka kohtalo pakottaa yhteistyöhön. Hitaat viipyilevät otokset seuraavat toisiaan, aika ajoin loputon tuijottaminen päättyy väkivaltaan ja kaikkea säestää Ennio Morriconen jumalallinen soundtrack, jonka johdosta katsoisin elokuvaa sokeanakin. Jos kuvittelet ettet pidä lännenelokuvista katso tämä ja lopeta paskanjauhanta! “When you have to shoot, shoot. Don't talk.”
♂♂♂♂♂
Hardware/Mark 13 ‘90 Maailma on jälleen tuhoutunut ydinsodassa ja tulevaisuuden helvetissä ylikansoittuminen sekä säteilyn aiheuttamat mutaatiot uhkaavat, mutta onneksi hallituksella on ässä hihassa! Kyberpunkkia ja post-apokalypsia YES SIR! Hardware on hieno tiivis elokuva, jossa aavikolta raahattu robotin raato pistää ranttaliksi. Vaikka elokuvan juoni ei ole mitenkään ihmeellinen, on se erittäin onnistunut visuaalisesti, sekä luo kokonaisen post-apokalyptisen dystopian, minkä ei hierota turhaan katsojan namaan. Kunniamaininta Lemmyn ja Iggy Popin cameoista.
♂♂♂♂♂
Itchi the Killer ‘01 Vittu banzai! Takashin Itchi the Killer on tervehenkinen elokuva rakkaudesta. Yakuzan puuhamiehen Kakiharan pomo Anjo on hävinnyt teille tietämättömille ja masokistinen Kakihara parka kaipaa pomonsa sadistista kosketusta. Kakiharan onneksi hän joutuu tekemisiin Itchin, tuon Japanin säälittävimmän puskarunkkarin/tappokoneen kanssa, jonka sisäinen ahdistus on omiaan tarjoamaan Yakuzalle elämänsä kyytiä. 189 minuuttia hulvatonta kohellusta, kiehuvan öljyn roiskimista ihmisten niskaan ja koulutyttöjen paloittelua! Hyvä Japani! ”Kakihara! What the fuck do you think you are doing? Just a little torture.”
♂♂♂♂♂
Valitettavasti Judge Dredd -arvostelu jää pois, koska materiaali ei tullut ajoissa maahamme. Lohdutukseksi katsokaa vaikka Lemmenlaivaa. Kannibaalien Polttouhrit ‘80 Elikkäs Cannibal Holocaust, leffa jonka ohjaaja joutui todistamaan, ettei ollutkaan tappanut näyttelijäkaartiaan. Siitä huolimatta, että kyseinen pätkä on täynnä väkivaltaa ja kauheuksia, olisi typerää sivuuttaa se pelkkänä gorepornona. Elokuva on kuitenkin hyvin tehty, sen erikoistehosteet ovat edelleen toimivia ja sen eteerinen soundtrack on omiaan lisäämään elokuvan tylyä tunnelmaa. Leffan juoni on lyhykäisyydessään, että joukko kuuluisia dokumentaristeja ei ole palannut reissultaan Amatsonin kannibaaliheimojen parista ja televisioyhtiön johtajat lähettävät antropologin selvittämään mitä ryhmälle on tapahtunut. Huolimatta välillä turhankin alleviivaavaksi äityvästä sosiaalisesta kommentaarista, tarjoaa leffa ”diippei keloi meille länkkäreille”. Suosittelen elokuvaa varauksetta kaikille vegaaneille. “I wonder who the real cannibals are.”
♂♂♂♂♂
14
Luokkakokous ’15 Jaajo Linnanahde, Aku Hirviniemi ja Suomen hauskin mies samassa elokuvassa. Naurattaa ajatuksenakin niin paljon että kuolen. Jatko-osakin on jo tuotannossa. Sweet. ”heh he prööt… röh röh kato kun mä väännän tätä namaa.. höh höhö.”
♂
Mad Max ‘79 Koko maailma on taas enemmän tai vähemmän paskana, bensiini on loppu, yhteiskunta on romahtanut ja väkivaltaiset jengit terrorisoivat Australian takamaita. Ennen sekoamistaan Maxilla on perhe, työ poliisina, nahka-asu sekä jumalattoman siisti auto. Kun Max tovereineen päättää Nightriderin kaahailut, joutuu hän Toecutterin omituisen homoeroottisella värinällä varustetun jengin tähtäimeen. Ei aikaakaan ja enää ei ole perhettä, työtä, ehjää nahka-asua tai mielenterveyttäkään. Tässä on elokuva mikä loi post-apokalyptisen genren, tässä on elokuva joka on kaikkien nähtävä. Niille joiden mielestä Mad Max on tylsä elokuva, suosittelen lähinnä bensiinin juomista! “I am the Nightrider. I'm a fuel injected suicide machine. I am the rocker, I am the roller, I am the out-of-controller!”
♂♂♂♂♂
Nekromantik ‘87 Jos jostain jotain ymmärrän, niin se on kyllä ehdottomasti eurooppalainen taide-elokuva, jota Jorg Buttgereitin elokuva Nekromantik edustaa par excellence. Kuten kaikki muutkin hyvät elokuvat, Nekromantik kertoo tarinan miehestä joka siivoaa työkseen onnettomuuspaikkoja, kerää ihmisten palasia kokoelmaansa ja harrastaa nekrofiliaa naisystävänsä kanssa. Elokuva on toteutettu täysin nollabudjetilla ja se näkyy, kenties sen omituisin piirre on toistuvat unikohtaukset, joiden tarkoituksena ilmeisesti on lisätä elokuvan taiteellisia meriittejä, mitkä jo lähtökohtaisesti ovat erittäin korkeat. Viimeistään lopun masturbaatio/itsemurha-kohtaus jättää haukkomaan henkeä ja jättää katsojan toivomaan lisää tätä saastaa. Ehdoton klassikko näytettäväksi esimerkiksi ensi treffeille.
♂/♂♂♂♂♂
15
Kirjeitä toimitukselle Tämä teksti on vastine Konsta Kolehmaisen kirjoitukselle "Äärikeskustalaisuus on tulevaisuus" numerossa 1/16. Tai oikeastaan sen piti olla. Mutta ei ole.
Äärikeskustalaisuuden käsikirja patinisteille Edellisessä Hileessä (1/16) oli Konsta Kolehmaisen kattava artikkeli äärikeskustalaisuudesta, ”Äärikeskustalaisuus on tulevaisuus”. Satun olemaan täsmälleen samaa mieltä kuin otsikko, äärikeskustalaisuudessa on tulevaisuus. Olen itse aktiivinen keskustaopiskelija ja pidän itseäni sangen aatteellisena alkiolaisena. Mutta mitä tarkoittaa olla äärikeskustassa? Mitä on tämä paljon puhuttu alkiolaisuus? Keskustalaisuus syntyi Suomessa tarpeesta saada jotakin vasemmisto-oikeisto -jaon vastineeksi. Poliittiseen keskustaan on sijoittunut Suomen historian aikana useampikin puolue, mutta merkittävin keskustalainen puolue on tietysti ollut nykyisin Suomen Keskusta rp. -nimeä kantava puolue. Vasemmisto ja oikeisto kiistelivät ja kiistelevät varmasti edelleenkin materian ja tuotantovälineiden jaosta, keskustalaisuus on paitsi tarjonnut tähän kiistaan keskitien, myös pyrkii nousemaan tämän materialismin yläpuolelle. ”Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistuksen pohjaksi” sanoi aatteemme oppi-isä Santeri Alkio. Äärikeskustalaisuus keskustalaisen näkökulmasta on siis tekstin kantava teema. En pyri erityisesti kirjoittamaan vastinetta Kolehmaiselle [toim. huom.: Elikkäs.], vaan puhumaan ennemminkin omasta, keskustalaisesta näkökulmastani. Tässä tekstissä ei voi keskittyä aivan kaikkeen, joten lähestyn äärikeskustalaisuutta neljän keskustalaisen suuntauksen kautta. Jätän käsittelemättä useita asioita, mutta ehkä palaamme niihin tulevaisuudessa. Keskustan neljä suuntausta: Keskustan aatteelliset perustat jaetaan neljään suuntaukseen; alkiolaisuuteen, kalliolaisuuteen, sunilalaisuuteen ja pykäläläisyyteen. Kaikki ovat saaneet nimensä sata vuotta sitten eläneiltä herroilta. Alkiolaisuus Alkiolaisuus on ensisijaisesti ihmisyysaate. Ihmisenä kehittyminen ja sivistys ovat tärkeimmät alkiolaiset arvot. 16
Santeri Alkion (1862-1930) lausahduksista elämään on jäänyt myös termi ”köyhän asia”. Hyvänä esimerkkinä perustulo, jota keskusta on ajanut pitkään ja nyt olemme asian kanssa edenneet. Köyhän asia tulee nähdä moniulotteisesti. Köyhä ei välttämättä ole rahallisesti vähävarainen, vaan myös muuten osaton. Koulutuksen, yhteiskunnan ja sivistyksen ulkopuolelle jääminen on osattomuutta. Alkiolainen haluaa osallistaa kaikki. Alkiolaisuus on keskustan kantavin aate. ”Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistuksen pohjaksi” -lause tiivistää alkiolaisuuden sangen hyvin. Äärialkiolaisen voisi ajatella olevan stereotyyppinen sivistymisprosessissa elävä punaviinihumanisti. Kalliolaisuus Kalliolaisuus on ehkä yhteiskunnallisesti vaikuttavinta keskustalaisuutta. Nimitys tulee Kyösti Kalliosta (18731940), joka ajoi vahvasti yhteiskuntaluokkien keskinäistä sovintoa. Esimerkiksi sosialidemokraatit pääsivät mukaan hallitusyhteistyöhön vasta Kallion tultua presidentiksi. Tästä syntyi Maalaisliitto-Keskustan ja SDP:n punamultahallituspohja. Punamullan ansioiksi voidaan myöhemmin lukea mm. hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen. Kalliolainen haluaa miellyttää kaikkia, ottaa kaikki huomioon ja toimii ehkä aika virkamiesmäisestikin. Äärikalliolaisella ei ole omia mielipiteitä. Sunilalaisuus Juho Sunila (1875-1936) toimi Suomen pääministerinä 1927-28 ja 1931-32 ja maatalousministerinä useaan otteeseen. Maataloushallituksen ylijohtajana hän toimi 19231936. Sunila edustaa ehkä stereotyyppisintä keskustalaisuutta, maatalouden edunvalvontaa. Maatalouden edunvalvonta on ollut keskustalle luontevaa, mutta nykyään sunilalaisuus voidaan nähdä myös alueellisen tasa-arvon ajajana. Äärisunilalainen ajattelee vain siltarumpuja, vastustaa EU:ta maatalousbyrokratian takia, saa elantonsa agraarielinkeinoista, eikä koskaan poistu syntymäkunnastaan. Pykäläläisyys Keskustalaisuuden vahvimmat suuntaukset ovat alkiolaisuus ja kalliolaisuus. Pykäläläisyyskin on osa aateperintöämme, vaikka sen voi katsoakin kadonneen jossain määrin. Pykäläläisyys on ”herravihaa”. Kalle Kustaa Pykälä (1864-1915) oli mielenkiintoinen, vahva persoona. Herravihan keulakuva oli itsekin kansanedustajana 190715. Pykälästä tiedetään useita hauskoja kaskuja, hän esimerkiksi saapui kerran eduskunnan täysistuntoon paljain
jaloin pitkäksi venyneen saunaillan jälkeen. Kotikunnassaan hänellä oli usein riitoja ja hän kuolikin salamurhan uhrina vuonna 1915. Pykälältä jäi elämään lause ”herroja pittää eppäillä”. Maakuntien keskustalaiset edelleenkin haukkuvat Helsingin herroja, mutta enemmän pykäläläisen perinteen voi katsoa siirtyneen perussuomalaisiin. Pykäläläisyys on myös jonkinlaista anarkismia. Ääripykäläläinen ei välttämättä seuraa yhteiskunnallisia asioita, mutta hänellä on silti ehdoton mielipide kaikkeen, ja se on Helsingin herrojen ja EU:n syyttäminen. Äärikeskustalaisuus kokonaisuutena on siis sekava ja ristiriitainen kokonaisuus: sovittelevuutta, sivistyksen valoa, siltarumpupolitiikkaa ja herravihaa. Kaiken taustalla on kuitenkin halu kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Matka on päämäärää tärkeämpi. Mitä parempi matka, sen parempi on matkan pää. Keskusta on siis aidon humanistin valinta! Lauri Heikkilä Keskustaliberaali patinisti, sivistykseen kiihkolla suhtautuva humanisti, kalliolais-alkiolainen pasifisti, sekä banjisti-kitaristi.
Tämä kirje on kopio Yhdysvaltain republikaanipuolueen johtavan presidenttiehdokkaan neuvoista Suomelle Ylen A2 Taloustalkoot-iltaa varten.
Neuvoja Suomen hallitukselle Panaman paperit sitä, Panaman paperit tätä Panaman paperit tuota. Eikö uutisissa enää mistään muusta kirjoiteta kuin Panaman papereista? Eikö ihmisillä ole muka mitään parempaakaan tekemistä, kuin vakoilla mitä toiset tekevät rahoillaan? Se mitä jotkut tekevät rahoillaan ei kuulu yhtään kenellekään kuin rahojen omistajalle, kaikki muut saavat jatkaa omaa elämäänsä aivan omine pikku ongelmineen. 17
Sitten voisin keskittyä oikeiden ongelmien pariin. Taloudessa on paljon korjattavia epäkohtia. Tavallisen veronmaksajan asema heikkenee jatkuvasti. Rehellisen keskiluokkaisen työssäkäyvän työläisen on maksettava epäpätevien poliitikkojen virheet omasta tilipussistaan. Kiina, Japani, Etelä-Korea vievät työmme ja rahamme. Tähän tilanteeseen on tultava muutos, ja se onnistuu valtaapitävien vaihdolla. Tämän tapahduttua alamme tukemaan kotimaista teollisuutta. Näin saamme luotua lisää työpaikkoja kotiseuduillemme ja ihmiset pystyvät alkamaan kuluttamaan. Talous kääntyy nousuun.
"Teidän kannattaa kuunnella minun asiantuntevia neuvojani, koska olen hyvin rikas." Yritysten saaminen kotiin ulkomailta ei kuitenkaan riitä. Tavallista kansaa uhkaa myös toinen ongelma, nimittäin laiton maahanmuutto. Laittoman maahanmuuton seurauksena yritykset laskevat palkkoja keskiluokkaisten töiltä, kun paperittomat siirtolaiset tekevät samat työt halvemmalla. Nämä paperittomat siirtolaiset eivät maksa veroja, laskevat palkkoja ja lähettävät vielä kaiken huipuksi rahansa kotimaahansa. Tilanne ei voi jatkuva näin. Tilanteeseen on vain yksi järkevä ratkaisu. Maan rajalle on rakennettava muuri, mikä estää laittoman maahantunkeutumisen. Teidän kannattaa kuunnella minun asiantuntevia neuvojani, koska olen hyvin rikas. Olen rikastunut olemalla kilpailijoitani älykkäämpi, rohkeampi ja ovelampi. Tiedän hyvin kuinka rahaa tehdään. Tunnen myös kuinka nykypoliitikot ovat korruptoituneita oman edun tavoittelijoita, minähän heidän kampanjansa maksoin jonka avulla he valtaan pääsivät. Päästyäni itse valtaan omaisuuteni nousee jälleen esille, olen jo niin rikas ettei minua voi lahjoa. Tulen olemaan kaiken lian yläpuolella. Tulen olemaan koko maailman johtaja. Näillä neuvoilla tekin voitte aloittaa nousunne. Rikkain terveisin
Donald Trump
inhimillisiä hengentuotteita Kosto - osa 2 "Ryssä toi tullessaan muutakin kuin itäisen despoottivaltansa ja mongoliherroiltaan oppimansa orjamentaliteetin. Kuinka muuten Moskovan orjamieliset matelevaiset olisivat voineet pystyttää mahtavimman keisarikunnan mitä itä on nähnyt sitten Tšingis-kaanin tai Temurleinin? Idän arot ja tutkimattomat suot sisälsivät jotain, joka on kaikkien näiden kolmen jumalan ruoskan hirmuvallan avain. Mitä he ikinä löysivätkään Siperian soilta ja metsistä, lienee nyt hautautunut täysin ryssän taikauskoiseen kansanuskoon, ja ainoastaan jotkin valistuneet arvaukset ovat mahdollisia. Tässä esitetään niistä nyt joitakin. Lešši (leszy, leshi, leshen); ”metsän mies”, slaavilaisen taikauskon metsänhenki. Johtaa matkalaisia harhaan, sieppaa lapsia. Kykenee muuttamaan muotoaan ja livahtamaan varjoisasta onkalosta toiseen, katsetta välttäen. Tiedetty myös rankaisevan niitä joiden se ajattelee tehneen syntiä...[--]"
- Hieronymus Revalese: ”Monstrum Antiquusum – Suomin, Wirun ja Wenäjän wanhat pedot” (1775) Mukulakivettyä katua valaisee muutama heikko sähkövalo, jotka roikkuvat rakennusten väliin viritetyn vaijerin varassa. Liikkeiden ikkunat ovat pimeät, kaikkien sulkeuduttua jo aikaa sitten. Monet ikkunat ovat vielä laudattu umpeen, sillä niihin ei ollut löydetty uusia kauppiaita jatkamaan kuolleiden, häädettyjen ja pidätettyjen työtä. Joissakin laudoituksissa on pieniä säännöllisiä reikiä, muistuttamassa tapahtumista jotka kaikki muistavat yhä kuin eilisen, mutta joiden unohtamisesta monet antaisivat hyvin paljon. Kaupungissa vallitsee vielä periaatteessa ulkonaliikkumiskielto, mutta kaduilla ei partioi enää sotilaita valvomassa sitä: sota on jo ohitse ja syylliset ovat siitä maksaneet tai vain odottavat vuoroaan. Suurin osa kaupungin asukkaista ei kuitenkaan edes mieli vaellella kaduilla öisin. Niillä kulkee jonkin läsnäolo, joka virtaa asukkaisiin heidän jokaisella askeleellaan. Epämukava läsnäolo, joka muistuttaa heitä kaikesta. Öisin tuo läsnäolo kasvoi ylivoimaiseksi, eikä kukaan halunnut kohdata sitä silmästä silmään. Tämän vuoksi yksikin kulkija yössä herättää huomion. Tai herättäisi, jos kukaan tohtisi raottaa verhojaan. Kuinka ollakaan, pitkää katua pitkin kantautuu askeleita. Ne ovat huolimattomia, epäsäännöllisiä askeleita. Kengänpohjat läpsyvät kapean jalkakäytävän kivetystä vasten välillä hitaasti, toisinaan tihentyen. Pian kulkija astuu ka18
tulampun valoon. Kuten askeleiden kaiku antoi ymmärtää, kävelijä huojuu toiselta puolelle ja hoipertelee. Kuin hänen sisällään olisi suuri heiluri, hän huojuu vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle, eivätkä hänen jalkansa pysy liikkeessä mukana vaan joutuvat jatkuvasti arvailemaan ja rientämään perässä. Välillä kävelijä pysähtyy ja ottaa tukea seinästä. Tällöin hän hieman kumartuu ja puristaa otsaansa tiukasti, heikon valokeilan paljastaessa vaalean hammasrivin kun hän irvistää. Kulkija toistaa tämän muutaman kerran, kunnes hän tuntuu jähmettyvän paikalleen, naama vääntyneenä kuin kreikkalaisen näyttelijän naamio. Hetken kuluttua hän putoaa polvilleen ja konttaa kohti jalkakäytävän reunaa. Kontillaan oleva hahmo oksentaa kovaäänisesti mukulakiville. Hän oksentaa uudestaan. Nelinkontin ja kyyryssä hän näyttää eläimeltä, käyrät sormet pureutuen jalkakäytävän laattojen väliin kuin pedon kynnet. Paidan ohuen selkämyksen lävitse paistavat lapaluut kuin kissaeläimellä. Kolmasti hahmo oksentaa kunnes pahoinvointi tuntuu laantuvan ja hän kipuaa vaivalloisesti ylös. Hän tuijottaa hetken mukulakiville levinnyttä lammikkoa. Hiha pyyhkii suupielet puhtaaksi, hän sylkäisee lammikkoon ja kääntyy jatkaakseen matkaansa. Hämärässä, hieman kellertävässä, valossa lammikko on pikimusta, kuin terva tai tumma veri. Mustat lonkerot luikertelevat mukulakivien väleissä, kunnes ne jähmettyvät ja sulautuvat muuhun kaupungin saastaan. Hahmon askeleet ovat nyt varmemmat ja suoremmat, manattuaan pahoinvoinnin hengen ulos sisimmästään. Niiden epävarmuus ja hermostuneisuus säilyy silti, hoipertelun sijasta ne pysähtelevät ja pyrähtelevät vainoharhaisina. Hahmon pää kääntyilee puolelta toiselle jotakin etsien. Piinaava, kuumeinen katse on täyttänyt sen silmät, jotka pyörivät sen päässä ja pyrkivät kattamaan jokaisen kulman. Hahmon katse pyyhkii leveän kadun reunoja ja kujia parin kilometrin verran, kunnes katu risteää pitkän ja leveän promenadin kanssa. Hahmo pysähtyy risteyskohdassa olevan aukion laidalle. Aukiota hallitsee suuri kirkko. Tänä yönä senkin ikkunat ovat pimeänä, eivätkä sen ovet ota vastaan eksyneitä tai harhautuneita. Hahmo mittaa katseellaan kirkkoa ja tapailee äänettömästi suullaan sanoja. Ehkä rukousta, ehkä kirousta. Äkkiä hän pyörähtää katsomaan taakseen. Katu vaikuttaa edelleen tyhjältä, mutta hahmon hengitys tihenee ja hän vaikuttaa jälleen silmin nähden hermostuneelta. Hahmo luo nopean, mutta tulisen ja syyttävän, katseen kohti kirkon tornia ja säntää juoksuun promenadia pitkin, vilkaisematta kertaakaan taakseen. Ripeästi läpsyvien
kengänpohjien kaiku hiipuu pian hahmon hävitessä pimeyteen. Katu vaikuttaa taas tyhjältä. ”Painuhan helvettiin, huolia tässä on muillakin!” ohi kulkeva mies lyö Raiwon kädessä olevan mukin maahan, levittäen siellä viruvat harvat kolikot pitkin jalkakäytävää. ”Jumalan siunausta teitillekin, hyvä herra...” Raiwo mutisee ja tuijottaa kiukkuisena miehen perään. Kun miehen selkä on etääntynyt kylliksi, Raiwo sylkäisee myrkyllisesti maahan.
Huokaisten Raiwo kumartuu käytävälle ja kahmii harvat kolikkonsa katukivetykseltä, väistellen ohikulkijoiden jalkoja. Hän laskee vähäiset rahansa ja pudistaa päätään. Tungettuaan kolikot ja mukin taskuunsa hän poistuu päivystämältään kadunkulmalta, vastakkaiseen suuntaan kuin mukin hänen kädestään lyönyt mies. Raiwo harhailee kaupungin katuja päämäärättömästi, niin kuin hän on tehnyt lukuisia kertoja aiemminkin näiden kuukausien aikana. Vaeltaen päivät, pakoillen yöt. Pakoillen, uskaltamatta ummistaa silmiään ennen kuin hän romahtaa maahan, uneksien kuumeisena muutamia tunteja syyllistävän läsnäolon suojeluksessa, kunnes pako taas jatkuu todellisuuden syöksyessä takaisin. Siitä yhdestä talvisesta yöstä lähtien Raiwo on joutunut pakenemaan. Mitä hän pakenee, hän ei edelleenkään ole täysin varma. Se kuitenkin pysyttelee tiiviisti Raiwon kannoilla. Mihin tai miten hän ikinä säntääkään, on hänen synkkä seuralaisensa aina jossain. Odottamassa? Valvomassa? Mitä tai ketä? Kävellessään Raiwo kuljettaa oikeaa kättään pitkin viereistä seinää. Tiilestä tehty seinä on karhea ja keväisessä säässä yhä viileä, haudastaan nousevasta auringosta huolimatta. Raiwo ei kuitenkaan tunne seinää, kylmyyttä tai lämpöä. Hän pysähtyy kadunkulmaan hänen kätensä erotessa sei19
nästä. Raiwo kohottaa kätensä eteensä. Sormet, jotka tuolloin koskettivat varjoa, olivat nyt pikimustat ja mustuus oli levinnyt edemmäs käteen, muodostaen kuin öljyläiskän keskelle kämmentä. Normaalisti Raiwo piti kättään puristettuna nyrkkiin, välttääkseen läiskän näkymistä ulkopuolisille. Se oli kuitenkin alkanut levitä myös käden selkämykselle, ohikulkijoiden inhotukseksi. Lääkäri veteraanisairaalassa oli pitänyt mustuutta paleltumana ja kuoliona, olihan Raiwo löytynyt kinoksesta kenenkään tarkemmin tietämättä kuinka kauan hän oli siinä maannut. Useimmat ohikulkijat pitivät merkkiä ruttona tai spitaalina. Eräs nainen oli pitänyt sitä Saatanan merkkinä. Raiwo ei vain pitänyt siitä. Siitä huolimatta, lääkärin kehottaessa amputoimaan sormet, Raiwo oli tiukasti kieltäytynyt. Kuin ainoana todistuksena tarinalleen, sormien poistaminen tuntui taipumiselta muiden epäuskoon. Kuin merkin poistaminen olisi ainoa side todellisuuteen. Lääkäriä ei kiinnostanut Raiwon päätös suuntaan tai toiseen. Sodan jälkeen oli lukuisia muitakin apua tarvitsevia. Yhdelle mielipuolelle, joka ei ymmärtänyt hyväksyä hoitoa, ei ollut aikaa. Raiwo oli astunut ulos sairaalasta, ulos armeijasta, astunut sisään tähän elämään, joka oli tuntunut jatkuvan yhtenä katkeamattomana hetkenä tähän päivään asti. Tuosta hetkestä on jo kuukausi. Ohikulkeva pariskunta saa Raiwon tunkemaan kätensä piiloon takin taskuun. Hän painaa katseensa maahan ja jatkaa kävelemistä, risteyksen ylittäen. Mikä päivä. Jokainen hetki tuntuu löytävän tavan muistuttaa Raiwoa siitä, mitä hän oli ja miksi hän on tullut. Ohitse marssivat kaartilaiset. Poliisit. Onnelliset pariskunnat. Raiwo puristaa kätensä nyrkkiin taskussaan ja hänen kasvoilleen lankeaa synkkä varjo. Näinä hetkinä ei auttaisi kuin palata kotiin, tai siihen paikkaan mikä enää etäisesti muistuttaa sitä. Ja yrittää huomenna uudestaan. Raiwon matkan läpi itsesäälin suon keskeyttää hänen edeltään kuuluva terävä kopina. Raiwo pysähtyy kuin seinään ja hänen onttoihin silmiinsä palaa takaisin läsnäolo, niiden keskittyessä tarkasti edessä häämöttävään risteykseen. Kopina lähenee ja pian nurkan takaa ilmestyykin pari mustia saappaita. Saapasparia seuraa kokonainen joukko muita sen kaltaisia ja pian partion verran kiiltäviä saappaita ja huippuunsa tärkättyjä palvelusunivormuja täyttää Raiwon kulkureitin. Ja ne lähestyvät lujaa. Raiwo jähmettyy. Kaartilaisia on mahdotonta olla huomaamatta. Joukon etunenässä oleva mies muistuttaa Raiwoa jostakusta, jotka hän mahdollisesti aikanaan tunsi. Pienissä piireissä jokainen tuntee jokaisen. Raiwo ei ollut vieläkään antanut anteeksi palvelustove-
reilleen miten he olivat kohdelleet häntä kohdattuaan metsässä sen pedon. Kukaan ei ollut uskonut häntä. Häntä pidettiin hulluna tai vähintäänkin humalaisena. Entisten tovereiden pilkka ei koskaan hiljentynyt hänen sisällään. ”Mitä, kännissäkö se Raiwo täällä metsässä hoipertaa.” ”Aaveenko se on nähnyt kun tollai karjuu?” ”Viinamäjen miähet on vähän huonoja nuissa myötärinteissä, heh!” ”Aikunen mies ja kyynelehet silimässä täällä hän möyrihtee!” Viha Raiwon sisällä kytee ja miltei roihahtaa, eikä hän liikahdakaan. Raiwo on kuullut kylliksi ivaa yhdelle ihmise-
lämälle viimeisen kuukautensa aikana, mutta käden nostaminen kaartilaista vastaan olisi, kirjaimellisesti, vihoviimeinen erhe. Raiwo ei kuitenkaan kääntynyt ympäri tai rientänyt äkkiä toiseen suuntaan. Ehkä hän ei enää tajunnut tai edes halunnut. Hän nostaa kasvonsa kohdatakseen vastaan tulevan joukon silmästä silmään. Juuri kun hän on kiinnittämässä heidän huomionsa, käsi tarttuu häntä olkapäästä ja vetää porttikongin lävitse sisäpihan pimeyteen. Alf Zeimer
Rytmi kiihkeä kehon valtaa, iskee sieluun. Moukaroi tunteita.
Lukot risahtain sieluuni murtuu. Tulvii sisin nyt paperille hiljaa soljuen, tää.
Sali pyörii, diskopalloin kimallus silmiäin sokaisee. Rumban kuulen soivan päässä äänen naisen edessäin.
Itse määrään tahdin sekä tempon. Tää yhtä juhlaa, on elämä ihmisen, nimittäin.
Toisiamme vasten liikkein, tuntein hellin sielujen symbioosia. Mielen paassodoblea. Kai rakkain tanssit vielä yhdet?
Tapio Aropaltio
20
"The bartender's sm age of affordable b ile widened. His ugliness was the eauty, there was so stuff of legend. In an mething heraldic ab out his lack of it."
has just begun. Oh Dear, Revolution een. aa synnin tapahtun st di to in vo sä es lan ed Patinan Kaikkivaltiaan Juma ainejärjestömme n aa ot rr ke sä lehdes lehtemme mitä mutta Kaikki totta, on ta es te on lu hallitus. Sillä saatanallisesta imatta kuin SSS ol hu ä st tä on irti toimituskunta ainen sanoudun hm le Ko ta ns Ko nä K mi Oskari erotuksella yksi toimituskuntamme me em ht le tä mi saastasta, llituksen kaikesta He ovat Patinan ha t. va ta us ed ko ok utkin Patinan Jokinen ja Jyri Tu – siinä missä mu ja ko si iä is nt kätyreitä – sy jäsenet. hallituksen kierot Jyri ovat ä, että Oskari ja it si ä it te it vi in Ehrnroothin On olemassa selviä senten kesken ku jä n te is la us it ll Tämän veljeilleet ha neidensa kesken. pa mp ku n te is la ma n pana inta ja veljekset konsanaa alainen varainhall ut ju n mä tä la al kohd e. Lisäksi todistaa Oskarin konäkö ja paha kats ul ä äv tt ly äi ep n jatjärjestöön, Jyrin kohdalla tämä analliseen Rillaa at sa ä si yk te yh llaajat molemmilla on bbaava taho. Ri lo oa ht ta n se llituk ajaa käyttäen joka on eräs ha ollisuuksia hd ma n na in ll ha varain ta yhteydet pakkokeinoin . Rillaajien kaut an ta un su yn ty ät kkepuheenjohtaja hallitustamme määr sen heikkoon nu uk it ll ha n na ti htemme esimerkiksi Pa tä Jyrin virat le et n, ri ka Os kä Se iset. Mikkoon ovat ilme hoin ostetut. todellisuudessa ra at iv ol sa as nn ku toimitus sta ja totean ikesta tästä saasta ka ti ir un ud no sa utukaa Sen sijaan itse . Ystäväni. Vara ni vä tä ys se ää Tietäk ja mme olevani puhdas. hallitusrakenteita n le el at aj in muutoksi nopeisiin sensä totuuden. muistakaa minut; it iskelija inen työ miäs ja op ll he re – n ne ai hm Konsta Kole
Patina kev채tlukukautena anno domini 2016 1. S채llinen ei tykk채채 kaljasta 2. Viina-gate 3. Uudet jaot Hyvin menee, Patina.