Kiiruna – taivaanrajan lintu

Tunturilakien kolkoimmissa kivikoissa, tuulen tuivertamina, aivan taivaan ja maan rajalla, elää vähälle huomiolle jäänyt kanalintu, kiiruna, omaa elämäänsä. Tämä riekon läheinen sukulainen vaihtaa serkkunsa tapaan väriään vuodenaikojen mukaan. Talvella sitä ei juuri erota riekosta kuin elintapojensa kautta, vain koiraskiiruna erottuu nokasta silmäkulmaan kulkevan mustan juovan avulla. Kiirunan kesäpuku on kivenharmaa ja erottuu helpommin riekon ruskeasta.

Tunturikivikoiden hiljainen hiiviskelijä

Riekotkin nousevat joskus tunturinlaelle, mutta kiiruna elää siellä pysyvästi. Sitä tapaa vain aniharvoin tunturikoivuvyöhykkeeltä, havumetsiin se eksyy vain äärimmäisessä poikkeustapauksessa. Kiiruna on hivenen pienempi kuin riekko, ja sen piiloutumiskyky tunturilaen autiuteen on hämmästyttävä. Myös sen untuvapuku on tehty kestämään kylmiä lakimaiden viimoja.

Allekirjoittanut haeskeli kerran kiirunoita Kiilopään lakimaalta järjestelmällisesti haravoiden. Lopulta pysähdyin tuulensuojaan kivipaaden taakse eväitä syömään. Tein juuri havaintovihkoon merkintää kiirunan poissaolosta, kun huomasin pienen kivimurikan liikahtavan melkein jaloissani. Siinähän oli ollut varttitunnin paikoilleen jähmettyneenä, täydellisesti maastoon sulautuneena kiirunakoiras. Kohta huomasin seuraavani kokonaista poikuetta kivikon suojissa. Suojapukuunsa luottavaisena kiiruna vaikuttaa hämmentävän kesyltä. Se on harjaantuneelle metsästäjälle helppo saalis, ja siksi sen ja myös riekon metsästämistä pitäisi välttää tunturilakimailla.

Kultamuseon 50-vuotisjuhlavuoden vaihtuva näyttely kertoo hippulöydöistä Lapissa

Mitä yhteistä on Mopolla, Siilillä, Evertillä ja Auringonpimennyksellä? Vastaus on kultahippu. Muun muassa tämännimisiä kultahippuja on Lapista löydetty vuosikymmenien varrella. Nimet perustuvat siihen, että isommille hipuille annetaan yleensä jokin lempinimi. Se jää saman tien käyttöön tai muotoutuu vielä ennen kultahistoriaan tallentumista. Lempinimi voi liittyä esimerkiksi löytöön liittyvään tapahtumaan, rakkaaseen ihmiseen, lemmikkiin tai hipusta saatujen rahojen käyttötarkoitukseen.

Kultamuseo juhlii vuonna 2023 toimintansa puolta vuosisataa, 50 vuotta tulee virallisesti täyteen maaliskuun lopussa. Mikä olisikaan sopivampi tapa juhlistaa pyöreitä vuosia kuin vaihtuva näyttely Lapin kultahistorian isommista ja pienemmistäkin löydöistä? Ilman hippuja ja niiden löytäjiä sekä löytöhistoriaa tuskin olisi museotakaan.

Hiput-näyttelyssä on pyritty huomioimaan paitsi eri aikoina löydettyjä hip- puja, myös eri alueiden isommuksia.

”Hiput – löytöjä Lapista” – näyttely avautuu maaliskuun lopussa 2023 ja jatkuu aina vuoden 2024 kevääseen saakka. Näyttely sisältyy pääsylipun hintaan. Tervetuloa!

Paitsi museolla, kiertää näyttely esillä myös alueen kirjastoissa. Näistä ensimmäisenä on vuorossa Inarin pääkirjasto Ivalossa heinäkuussa 2023. Sodankylän kirjastossa näyttely nähdään helmikuussa 2024.

Kiirunasta retkikohde

Kiirunoita on mahdollista havaita myös Saariselän lähiympäristössä. Suksikelien aikana kannattaa haravoida vaikkapa Kiilopään, Urupään tai Vahtamapään lakimaita ja erityisesti niitten suojanpuoleisia kivikoita. Kiirunat viihtyvät vähälumisissa rakkakivikoissa, koska ne saavat sieltä sekä tuulensuojaa että varpukasvillisuudesta ravintoa. Syksyisin ja talvisin kiirunat saattavat esiintyä suurissa parvissa.

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa kiiruna on helppo löytää vaikkapa Pyhä-Nattasen louhikkosilta rinnemailta. Koiraskiirunat esiintyvät näkyvillä paikoilla ja päästävät narisevaa ääntä tämän tästä. Erityisesti aamuyö on kiirunoitten juhla-aikaa. Kiirunoitten seuraaminen kiikarilla ja jopa ilmankin on hauskaa ja palkitsevaa, kunhan ensin onnistuu paikallistamaan linnut.

Sekä kiiruna- että riekkokoiraat pysyvät päätä lukuun ottamatta valkoisina vielä kesäkuun puolelle ja niiden näkyvä soidinkäyttäytyminen jatkuu kiivaana. Tällöin naaras hautoo jo tulevaa sukupolvea ja koiras käytöksellään ikään kuin uhraa itsensä pedoille. Koiras saattaa loistaa jopa kilometrin päähän, kun naarasta puolestaan ei havaitse edes kahdesta metristä.

Ihmisen ohella pahin uhka kiirunoille tulee taivaalta – salamannopean tunturihaukan saaliista 90 % on riekkoja ja kiirunoita. Nyt kun sekä riekko- että myös kiirunakannat ovat kannanvaihtelunsa alamaissa, ei harvinaisella tunturihaukallakaan mene hyvin.

Vesa Luhta

Kuvat: Pertti Turunen

Kultamuseo:

kiehtovat

• aloitti toimintansa yksityisenä museona 1973, ja vuodesta 2009 ylläpitovastuu on ollut yksityisellä Kultamuseosäätiöllä.

• on erikoismuseo, ja sen päätarkoituksena on säilyttää ja esitellä Lapin kullankaivuuperinnettä ja -historiaa.

• on myös maailman ainoa kansainvälinen kultamuseo. Näyttelyssä on esillä yli 20 alueen ja valtion kultahistoria.

• sijaitsee Tankavaarassa, Pohjois-Sodankylässä aivan nelostien varrella.

• on avoinna ympäri vuoden, kesäkaudella joka päivä klo 10–17 ja talvikaudella maanantaista perjantaihin klo 10–16 (juhlapyhät suljettu).