ILMIÖ Samoajatoimintaa kuuden lippukunnan voimin

Samoajat Jenna Kalli (vas), Ella Halmela, Vilma Aalto, Aino Söderlund, Jaakko Kurri ja samoajaluotsi Eerik Latostenmaa ovat innoissaan kuuden lippukunnan yhteisestä samojatoiminnasta.

YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN

Porin alueen lippukunnat päättivät lyödä hynttyyt yhteen. Samoajatoimintaa järjestetään nyt kuuden lippukunnan voimin.

TEKSTI: Nina Saarikangas KUVAT: Markus Kuoppala

Kajo-leirillä kuuluu iloinen puheensorina, kun saapuu Porin alueen leirilippukuntaan. Samoajia on leirissä paljon, ja heillä on selvästi hauskaa yhdessä.

Samoajaluotsi Eerik Latostenmaa

(Porin Tulitikut) sekä samoajat Ella Halmela (Käppäräpartio ja Meri-Porin Partio), Aino Söderlund (Käppäräpartio), Jenna Kalli (Käppäräpartio), Jaakko Kurri (Luvian Loukke) ja Vilma Aalto (Pääskyparvi) ovat lupautuneet kertomaan Porin alueen yhteisestä samoajatoiminnasta. Toiminnassa on mukana kuusi lippukuntaa.

Idea useamman lippukunnan yhteisen samoajatoiminnan järjestämiseen lähti selvästä tarpeesta: monessa lippukunnassa samoajia oli vain pari, jolloin toiminnan järjestäminen ei onnistunut omin voimin. Keksittiinkin siis yhdistää voimat ja järjestää toimintaa kerralla isommalle porukalle. Kokeilua on takana nyt vuosi, ja toiminta saa samoajilta kiitosta. – On ollut kiva, kun meille samoajille on ollut tarjolla muutakin kuin ryhmänjohtamista. Monella lippukunnalla on ongelmana, ettei toimintaa voida järjestää, koska osallistujia olisi niin vähän, Kalli toteaa.

JÄRJESTELYVUORO KIERTÄÄ LIPPUKUNNITTAIN Yli lippukuntarajojen toimiva samoajatoiminta on järjestetty Porin alueella niin, että jokaisella mukana olevalla lippukunnalla on vuorollaan järjestelyvastuu. Järjestelyvuorollaan lippukunta saa päättää aktiviteetin ja kokoontumispaikan. Kokoontumisia on ollut noin kerran kuussa, ja samoajat ovat itse päässeet vaikuttamaan siihen, mitä niissä on tehty. – Ensimmäisellä kerralla istuimme kaikki nuotiolla ja vain juttelimme tulevasta toiminnasta. Tai no, aikuiset juttelivat ja me samoajat istuttiin hiljaa, Halmela nauraa. – On hassua ajatella, miten paljon tilanne on muuttunut, kun nyt kaikki ovat tuttuja, hän jatkaa hymyillen ja muut nyökkäävät vieressä.

Toiminnassa mukana olevien samoajien määrä on pysynyt vuoden mittaan samana, ja paikalla on ollut kerrasta riippuen 10–20 samoajaa. Kokoontumisissa on tähän mennessä esimerkiksi istuttu nuotiolla, melottu, laulettu ja kaupunkisuunnistettu. Lisäksi suunnitteilla on vaellus syksylle. Ajatuksena on, että yhteinen samoajatoiminta täydentää lippukunnan omaa toimintaa tai voi toimia etenkin pienemmissä lippukunnissa ainoana samoajatoimintana. – On ollut kivaa, kun yhteistoiminnan kautta on päässyt tutustumaan uusiin tyyppeihin, Söderlund kertoo. – Parasta on, kun tulee vaikkapa johonkin tapahtumaan, jossa on muita porilaisia, niin aina löytää tuttuja, hän jatkaa. – Kaveripiiri on laajentunut tämän myötä oman lippukunnan ulkopuolelle, Halmela ja Kallikin komppaavat.

ETÄISYYDET JA VAIHTUVAT PAIKAT TUOVAT PIENIÄ HAASTEITA Yhteistyö monen lippukunnan kesken on sujunut ongelmitta ja toimintakulttuurien törmäyksiltä on vältytty. – Porissa lippukunnilla on aika samanlainen meininki lippukunnasta riippumatta, eli järjestetään perinteistä partiotoimintaa, Latostenmaa kertoo. – Kun järjestetään toimintaa lippukunnittain, mennään aina järjestelyvuorossa olevan lippukunnan mukaan kyseinen kerta, Söderlund täydentää.

Haasteita toiminnalle ovat tuoneet etenkin etäisyydet ja vaihtuvat paikat.

"On ollut kiva, kun meille samoajille on ollut tarjolla muutakin kuin ryhmänjohtamista." "Kaveripiiri on laajentunut tämän myötä oman lippukunnan ulkopuolelle."

"Saimme nyt toiminnalle avustusta, joten se antaa uusia mahdollisuuksia."

– Itselläni on jäänyt yksi kerta välillä välistä, koska en ole saanut kyytiä, Kurri kertoo.

Lisäksi toiminta alkaa helposti alun innostuksen jälkeen toistamaan itseään, ja samoajat toivovatkin, että suunnitteluintoa riittää jatkossakin niin, että toiminta pysyy mielenkiintoisena ja monipuolisena. – Saimme nyt toiminnalle avustusta, joten se antaa uusia mahdollisuuksia, Aalto iloitsee.

Porilaisten vinkki samoajatoiminnan järjestämiseen on yksinkertainen: kannattaa kokeilla ja aloittaa tekeminen jostain. – Aloittaa vain toiminnan matalalla kynnyksellä, Halmela vinkkaa. – Ottaa porukan kasaan ja tekee yhdessä perusjuttuja, joita muutenkin partiossa tehdään, Latostenmaakin sanoo.

Samoajat odottavat jo innolla alkavaa uutta partiovuotta. – Kyllä se innostaa jatkamaan partiota, kun on oman ikäisten toimintaa, Kalli summaa.

Pohjan Veikkojen kasvavan samoajajoukon salaisuus ovat sitoutuneet luotsit

Oulussa Pohjan Veikkojen samoajaohjelmaan osallistuvien määrä on kasvanut 10 vuodessa kymmenkertaiseksi sitoutuneiden aikuisten tuella.

Oululaisen Pohjan Veikot -lippukunnassa on noin 60 samoajaa ja toiminta on ollut nousujohteista jo yli 10 vuotta. Miten tähän tilanteeseen on päästy?

Toiminta sai alkunsa kymmenisen vuotta sitten, kun Raisa Lindeman oli lopettanut lippukunnanjohtajan pestissä ja pohti, mitä tekisi seuraavaksi. Lippukunnan samoajatoiminta oli sekavaa, joten Lindeman päätti laittaa homman kuntoon. Toiminta käynnistettiin seitsemän samoajan kanssa viikoittaisilla kokoontumisilla.

Lindemanin samoajaluotsikollega Saana Korkiala kutsuu Raisaa samoajavelhoksi, eikä syyttä: ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen samoajia oli 25 ja toiminta oli vakiintunutta. Tällä hetkellä toiminnassa on noin 60 samoajaa jakautuneena viiteen vartioon, ja jokaisella vartiolla on oma samoajaluotsi.

TARVITAAN SITOUTUNUT JA KIINNOSTUNUT AIKUINEN Mikä sitten saa nuoret pysymään toiminnassa ja kertomaan siitä kavereilleenkin? – Tärkeintä on sitoutunut ja kiinnostunut aikuinen, joka toimii nuorten tukena. Toiminnan säännöllisyys tulee hyvänä kakkosena ja vasta kolmantena ohjelma, Lindeman summaa.

Pohjan Veikoissa periaatteena on, että kaikissa lippukunnan yhteisissä tapahtumissa on ohjelmaa joka ikäkaudelle. – Tämä voi olla myös helppo tapa aloittaa samoajatoiminta: järjestää toimintaa niissä tapahtumissa, jotka muutenkin pidetään, Korkiala vinkkaa.

Lindeman ja Korkiala korostavat molemmat, että yksikin innostunut aikuinen riittää toiminnan käynnistämiseen. – Sanon aina, että nohevin johtaja kannattaa laittaa samoajien kanssa. Sudenpentujen kanssa pärjää helpommin kokemattomampikin johtaja, mutta samoajien kanssa on osattava hoitaa haastaviakin tilanteita ja aidosti keskustella ja olla läsnä nuorille, Lindeman sanoo.

PAUKKUJA NYKYISTEN JÄSENTEN MUKANA PITÄMISEEN Moni lippukunta tuskailee johtajaresurssien riittämättömyyden kanssa, ja siksi samoajatoiminta saattaa jäädä paitsioon. – Olisi kuitenkin hyvä panostaa samoajatoimintaan, koska sitä kautta saa lisää resursseja. Innostuneet samoajat lähtevät mielellään vaikkapa sudenpentuleirille mukaan, ja näin johtajia kasvaa mukaan toimintaan, Korkiala huomauttaa. – Usein ajatellaan, että kasvu tapahtuu perustamalla uusia sudenpentulaumoja, mutta monesti olisi järkevämpää laittaa paukut nykyisten partiolaisten toiminnassa mukana pitämiseen aina aikuiseksi saakka, Korkiala summaa.