Verkkovalmentaja 1/ 2024
Jussi Ristimäki 80 vuotta - SJV onnittelee
Sisältö Uudet osaamistavoitteet nuorten eli valintavaiheen valmennukseen... 4 Jalkapallojoukkueestako yhteisö, johon jokainen voi kuulua?...
6
Akustin juttunurkka - kulttuurilliset erot...
10
Lasten ja nuorten turnauksen ravintosuunnitelma... 12
Suomen Jalkapallovalmentajat ry lähettää lämpimät onnittelut sen pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle Jussi Ristimäelle hänen täyttäessä 30.1.kunniakkaat 80 vuotta. Jussi on toiminut aktiivisesti SJV:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana 17 vuoden ajan vuosina 1995-2012. Ammattitaitoisena ja upeana futispersoonana Jussi on toiminut esimerkkinä monille suomalaisille valmentajille. Pirteän kaverin neuvoja ja ohjeita kuunnellaan edelleen mielenkiinnolla. Jussin valmentajaura on ehdotonta suomalaista huippua. Ehkä arvokkainta on se pitkäjänteinen työ mitä hän on tehnyt erityisesti Porissa ja Tampereella. Mestaruudet molemmissa paikoissa kruunaa tietysti jokaisen valmentajan unelman ja haaveen. Jussi on tuplamestari. Arvokkainta Jussissa on noista menestyksistä huolimatta se suunnaton lämpö ja ystävällisyys mitä hän huokuu ympärilleen. Ovet ovat varmasti aina auki Jussin tärkeille paikoille, niin Seinäjoelle, Poriin kuin Tampereellekin. Ystävä on aina tervetullut. Puhtaita hankia ja terveitä vuosia meidän Jussille!
Jussi Ristimäki 80 vuotta
Suomen Jalkapallovalmentajat ry Jukka Vakkila ex-puheenjohtaja Kuva:Juha Tamminen
Julkaisija: Suomen Jalkapallovalmentajat ry Taitto: Sirpa Vakkila Kannen kuva: Juha Tamminen 2
Verkkovalmentaja 1/2024
Päätoimittajan palsta
Yhdessä ahkeroiden ja selkeillä tavoitteilla enemmän hyvää
Talvinen tervehdys jalkapallovalmentaja. Uusi kausi 2024 on hyvässä vauhdissa. Pelaajakehityksen ja joukkueiden toiminnan eteen ahkeroidaan monin tavoin yhdessä valmennustiimin, joukkueiden toimihenkilöiden ja seurajohdon kanssa. Myös täällä valmentajia tukevan oman yhdistyksen puolella on viritelty suuntaviivat kaudelle 2024 ja tehty työnjakoa, jotta kuorma olisi kaikille mielekäs ja vahvuudet saadaan peliin. SJV aktiiveihin saatiin uutta voimaa, kun Jani Uotinen, Timo Lounio ja Niklas Pippingsköld valittiin hallitukseen toiminnassa jatkavien Sanna Varan, Petteri Jaatisen ja Heikki Altosen seuraan. Yhdistyksen toimistolla jatkaa osapäivätoimisesti jo vuodesta 2002 toiminut Sirpa Vakkila. Puheenjohtajan tehtävästä tauolle jäi Ilkka Mäkelä ja SJV-legendat Jukka Vakkila ja Hannu Paatelo siirtyivät aktiiviksi jäseniksi. Moninkertainen kiitos suurille futispersoonille. Jalkapallovalmentajien toiminnassa on painopisteenä verkkolehden julkaisut sekä valmentaja- ja koulutuspäivät. Verkkolehteä tehdään yhteistyöl-
Verkkovalmentaja 1/2024
lä pääosin vapaaehtoisvoimin. Kevään koulutustilaisuuksiin on valmisteilla webinaari ja koulutus poikien U17 maajoukkueen maaliskuun (17.-26.3.) kotikarsinnan yhteyteen, kun Suomi pelaa Vantaalla Belgiaa, Hollantia ja Italiaa vastaan. Tyttöjen ja naisten valmentajille on järjestetty jo kaksi vuotta peräkkäin valmentajakoulutuspäivä. Samaa perinnettä jatketaan kesällä Hämeenlinnassa 29.6-7.7. järjestettävässä avoimessa U16 tyttöjen PM-turnauksessa. Vuotuiset valmentajapäivät järjestetään marraskuussa Huuhkajien pelin yhteydessä. Lisäksi selvityksessä on mm. kansainvälinen koulutusmatka ja eri yhteistyötahojen kanssa esiin nousevat muut osaamisen kehittämisen mahdollisuudet. Tavoitteena on monipuolisen teemoituksen myötä tavoittaa jalkapallon ja futsalin parissa eri tasoilla, eri ikävaiheissa ja monenlaisissa tehtävissä toimivia valmennusprosessin kannalta keskeisiä ihmisiä. Osa koulutuksista on myös valmentajien UEFA lisensseissä vaadittavia täydennyskoulutuksia. Toivomme yhteisöltä juttuja,
juttuideoita sekä muitakin ideoita, joilla jalkapallon- ja futsalin parissa toimivien valmentajien, valmennuspäälliköiden, urheilujohtajien ja asiantuntijoiden osaamista, toimintaedellytyksiä ja hyvinvointia voidaan edistää. Haluamme kuulla myös pelaajien kokemuksia, tarpeita ja näkemyksiä. Valmennuksen osaamistavoitteet kehittyvät ja muokkautuvat vauhdikkaasti ja esimerkiksi tekoälyn hyödyntäminen tulee useammalle toimijalle mahdolliseksi. Pääasia on kuitenkin jatkossakin työ ihmisten välillä. Pelaajien ja joukkueiden osaamisen kehitys ja sitä tukeva hyviin urheilun arvoihin ja yhteisiin tavoitteisiin perustuva valmennusprosessi on kaiken lähtökohta. Vastuullisuuden ja esimerkillisyyden näkökulmat ovat vahvistuneet edelleen. Valmennusprosessin kaikilla osapuolilla on toimintakulttuurista vastuu. Palloliitolla on uudistettu valmennuslinja, seurojen linjaukset ja tavoitteet kehittyvät ja tässä lehdessä on juttu Olympiakomitean johdolla tehtyihin valintavaiheen uusiin valmennuksellisiin osaamistavoitteisiin. Yksittäisen valmentajan ja valmennusryhmän kannattaa hyödyntää niitä esimerkiksi itsearviointiin ja ottaa jokin osa-alue, johon tänä vuonna itsensä kehittämisen osalta panostaa. Toivottavasti jokainen meistä ottaa kaiken perustaksi valmentajan itsestä huolehtimisen. Se on kivijalka sille, että voimme auttaa muita ja toimia haastavassa ja tärkeässä tehtävässämme onnistuneesti. Tavoitteiden tukena,
Marko Viitanen ja SJV tiimi
3
Uudet osaamistavoitteet nuorten eli valintavaiheen valmennukseen Lajiliitot, urheiluopistot, valmentajayhdistykset ja muut valmennus- ja kouluttajaosaamisen verkoston tahot päivittivät viime vuonna Olympiakomitean vastuuhenkilöiden johdolla uudet tavoitteet valinta- ja huippuvaiheen ja urheilun johtamisen osaamistavoitteiksi. Tässä verkkolehdessä esitellään ensin valintavaihe. Osaamistavoitteet valmennukselle ovat syntyneet valintavaiheen kokonaisuuden kautta. Kasva urheilijaksi ja kehity huippu-urheilijaksi asiantuntijatöiden perusteella on tiivistetty, mitä urheilijaosaamista valintavaiheen aikana tulisi oppia. Jotta urheilija oppii näitä asioita, on kuvattu, mitä se tarkoittaa valmentajan osaamistarpeena ja mitä se on toimintana.
• Tavoitteet eivät ole yksittäiselle valmentajalle, vaan valmennukselle. Tämä tarkoittaa, että jokaisen omaa osaamista tulee tunnistaa ja pohtia, mitä osaamista tarvitsee ympärilleen, missä on hyvä ja missä tulisi kehittyä. Asioita ei voi ulkoistaa, mutta kaikkea ei tarvitse osata tai tehdä itse. • Osaamistavoitteet on tarkoitettu erityisesti keskustelun ja itsearvioinnin työkaluksi. Ne eivät ole ainut oikea totuus, vaan tarkoituksena tuoda esille valmentajan työn vaativuutta ja merkityksellisyyttä sekä sitä osaamista, jota tarvitaan laadukkaaseen valmennusprosessiin, jossa urheilijat voivat saavuttaa oman potentiaalinsa.
4
Verkkovalmentaja 1/2024
Sisältöosaaminen - Ymmärtää ja osaa kokonaisvaltaisen valmennuksen periaatteet ja toteuttaa niitä valmennusprosessissa. - Ymmärtää tavoitteiden merkityksen ja osaa asettaa urheilijan kehitystä tukevia konkreettisia tavoitteita sekä suunnitella harjoituksia tavoitteiden saavuttamiseksi yhdessä urheilijoiden kanssa - Ymmärtää ja osaa mitata sekä analysoida yhdessä urheilijan kanssa kehittymistä kokonaisvaltaisesti urheilijan tavoitteiden suunnassa - Ymmärtää kasvun ja kehityksen tunnuspiirteitä, tunnistaa omien urheilijoiden kasvun vaiheita ja osaa keskustella kasvun muutoksista ikätasolle sopivalle tavalla urheilijan kanssa
Johtamis- ja vuorovaikutusosaaminen - Osaa kehittää ja arvioida omaa toimintaansa ja osaamistaan sekä hyödyntää ja johtaa muita valmentajia ja asiantuntijoita valmennusprosessissa tarpeen mukaan. - Tunnistaa omat voimavarat ja jaksamisen ja pitää itsestään huolta. - Tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittämiskohteensa. - Tunnistaa urheilijan vahvuuksia ja osaa tukea niiden kautta urheilijan itseluottamuksen vahvistumista (koettua pätevyyttä) sekä mahdollistaa urheilijoiden omistajuuden omasta tekemisestään ja luo edellytyksiä itseohjautuvalle toiminnalle.
- Ymmärtää oman lajin analyysin, tunnuspiirteet ja vaatimukset arjen sekä elämäntapojen näkökulmasta valinta- ja huippuvaiheessa
- Osaa luoda kehittymistä tukevan ilmapiirin, joka mahdollistaa yrittämisen, uskaltamisen, onnistumisen, epäonnistumisen ja itsensä haastamisen yksilö sekä joukkue huomioiden.
- Osaa huomioida urheilijan kokonaiskuormituksen valmennuksessa ja tunnistaa mahdollisen ylikuormituksen
- Ymmärtää urheilijaksi kasvamisen psyykkisiä taitoja ja osaa suunnitella sekä toteuttaa näitä käytännön valmennuksessa. - Ymmärtää yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksen yksilölle ja osaa rakentaa sitä tukevia toimintatapoja.
! Otetaan jalkapallovalmennuksen kehityksessä omassa arjessa itsenäisesti, oman valmennustiimin, pelaajien ja seuran toimijoiden kanssa aikaa pysähtyä valmennusosaamisen tavoitteiden äärelle. Mitkä asiat ovat vihreällä eli hyvällä tasolla? Mitkä keltaisella, eli hyvässä suunnassa, mutta selvästi kehitystä tarvitaan? Mitkä ovat punaisella eli selkeät haasteet, joihin osaan voi tarttua heti ja osa vaatii pidemmän aikavälin toimia sekä mahdollista lisäresurssia?
- Osaa rakentaa toimintakulttuuria, joka luo edellytykset arjen harjoittelun ja kilpailemisen vaatimustasolle ja progressiiviselle kehittymiselle. - Osaa auttaa urheilijaa ja perhettä / urheilijan lähipiiriä hyvien arjenhallintataitojen kehittymisessä ja arjen toteutumisessa.
Tekstin koonnut: Marko Viitanen
Verkkovalmentaja 1/2024
5
Jalkapallojoukkueestako yhteisö, johon jokainen voi kuulua?
Valmennuspiireissä on viime aikoina ollut havaittavissa aikamoista pöhinää, kun Jarkko Finni julkaisi kolumninsa alle 13-vuotiaiden lasten (huippu-)urheilusta. Finnin kiritiikki kohdistui useisiin toimintatapoihin junnujen kilpaurheilussa, ja osansa saivat muun muassa liian varhainen erikoistuminen, aikuismaailmasta haetut toimintamallit sekä järjetön kilpaileminen ja lasten huippu-urheiluttaminen. Pian Finnin kolumnin jälkeen Suomen Olympiakomitea ilmoitti valmistelevansa yhdessä joukkuepalloilulajien lajiliittojen kanssa uusia suosituksia lasten urheiluun. Ajankohta on siten erityisen otollinen muutamalle lasten urheilun sosiaalista maailmaa koskevalle huomiolle, ja siksi kysynkin: ”Voidaanko lasten urheilun suosituksia laatia ymmärtämättä riittävästi toimintaan liitettävien arvojen, sitoutumisen ja merkityksenantojen moninaisuutta, lasten oman toimijuuden ja aikuisten kontrolli- ja hallintavallan aiheuttamaa epätasa-arvoista asetelmaa sekä kilpailun ja kilpailullisuuden välisiä erontekoja?” Jos aiheet kiinnostavat, vastauksia moniin junioriurheilua puhututtaviin kysymyksiin voidaan lähteä etsimään sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin (ks. Weckström 2021) lähtökohtiin perehtymällä. Urheiluharrastukset – jalkapallo suurimpana ja kauneimpana – tavoittavat niin suuren joukon lapsia ja nuoria, että on suorastaan
6
erikoista, miten vähän huomiota on kiinnitetty siihen, minkälaisen yhteisön jalkapallojoukkue, tai muu junioriurheilujoukkue, osallisille muodostaa. Paljon pohdintaa on sen sijaan aiheuttanut se, että riemurinnoin urheiluharrastuksen aloittavista lapsista suuri joukko lopettaa leikin jo keskimäärin 11-vuoden iässä (Mononen ym. 2016), myös jalkapallossa. Selitystä drop out-ilmiölle on haettu erilaisin kyselyin ja selvityksin (ks. esim. Koski & Hirvensalo 2022), ja kiivaita väittelyitäkin on aiheen ympärillä käyty. Tikun nokkaan on nostettu etenkin liialliseen kilpailullisuuteen perustuvat käytännöt, jolloin on saatu aikaiseksi leirejä ja jakolinjoja puolesta ja vastaan. Kilpailullisuuteen liittyvissä keskusteluissa käydään kamppailua erilaisten (juniori)urheiluun liitettävien arvojen ja merkityksenantojen välillä (ks. esim. Aggerholm & Breivik 2020). Kilpailullisuuden ongelma ei kuitenkaan liity itse kilpailuun, vaan pikemminkin siihen, millä tavoin lasten urheilun organisoiminen kilpailullisista tavoitteista käsin sopii yhteen sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin (ks. Weckström 2021) kanssa. Samalla unohtuu usein se, kenen toiminnasta puhutaan, ja mikä on merkityksellistä ja tärkeää juniorille itselleen. Urheilussa ei ole luotu käytäntöjä, jotka auttaisivat järjestelmällisesti kuulemaan lapsia ja ottamaan heidät mukaan itseään
koskevan toiminnan suunnitteluun, kuten esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopimus (1989) aikuisia velvoittaa. Junioriurheilussa, jos jossain, lapset ovat jääneet kohteiksi, joiden toimijuutta ja subjektiuutta ei ole hyödynnetty urheilijaksi kehittymisessä (ks. Aarresola 2016).
Lasten ja aikuisten erilaiset arvot ja merkityksenannot Lapset eivät ole pieniä aikuisia, eivätkä he muodosta yhtä yhtenäistä joukkoa. On kuitenkin varsin selvää, että lapsilla on mielipiteitä ja näkemyksiä omasta harrastuksestaan, ja mikä tärkeintä, omasta elämästään. He liittävät harrastukseensa monenlaisia odotuksia, ja mitä paremmin toiminta vastaa siihen liitettyjä merkityksenantoja (ks. esim. Koski 2019), sitä tiukemmin he toimintaan sitoutuvat. Lapset elävät tässä ja nyt, eivät tulevaisuuden menestystä, tuloksia ja gloriaa varten. Siinä missä aikuismaailman odotukset suuntautuvat tulevaan, lasten omat odotukset merkityksineen liittyvät tähän hetkeen. Urheilussa lapsia viehättää kaikkein eniten kaverit ja vertaiskulttuuri sekä joukkoon kuulumisen merkitykset, eli belonging (ks. Aggerholm & Breivik 2020; Cohen 2023; Soini 2023), kuten hienosti sanotaan. Jos hyvin käy, myös toiminnasta itsessään (being) tulee harjoittelun, taitojen karttumisen ja oppimisen edetessä tärkeä ja rakas urheilulaji, jonka parissa
Verkkovalmentaja 1/2024
Kirjoittaja on keski-ikään varttunut maailman tiirailija, jonka ammatillinen kiinnostus on kohdistunut eri ikäisiin lapsiin ja nuoriin, heidän hyvinvointiinsa, toimintakykyynsä sekä ennen kaikkea mielekkääksi koettuun urheiluun ja sen tuomaan elämänsisältöön. Koulutuksellista pätevyyttä kirjottajalla on mm. kasvatustieteen, erityispedagogiikan sekä psykologian ja liikuntatieteiden saralta. Tällä hetkellä työn alla on etnografinen, liikunnan yhteiskuntatieteiden alan väitöstutkimus juniorijalkapalloilijoiden asemasta ja toimijuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisista merkityksenannoista käsin eri toimijat jalkapallokentällä toimivat, ja millä tavoin merkityksellisiksi ja arvokkaiksi koetut tekijät vaikuttavat toiminnan rakenteeseen, toteutukseen sekä lapsiin kohdistuviin odotuksiin.
Linkki ensimmäiseen artikkeliin löytyy tästä: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91976
vietetty aika koetaan arvokkaaksi. Lapset kohdistavat harrastukseen liittämänsä odotukset valmentajaan, jonka käsissä on se, minkälaiseksi toiminnan olosuhteet (situation-crafting) määräytyvät. Valmentajalta odotetaan rentoa otetta, välittävän ilmapiirin luomista sekä kykyä auttaa taitavaksi jalkapalloilijaksi kehittymisessä. Valmentaja ratkaisee käytännössä sen, minkälainen yhteisö joukkueesta tai ryhmästä kehittyy, minkälainen toimintakulttuuri yhteisössä vallitsee ja miten siellä viihdytään. Lasten arvostamalle belongingmerkityksiin perustuvalle sosiaalisesti kestävälle osallisuuden toimintakulttuurille olennaista on ihmisarvosta kiinni pitäminen pelaajien resursseista ja kyvykkyydestä riippumatta (ks. mm. Weckström ym. 2017; Salonen 2010).
Verkkovalmentaja 1/2024
Tällaisessa toimintakulttuurissa joukkueen jokaista jäsentä kohdellaan tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti eikä pelaajan arvo, asema tai paikka joukkueessa määrity sen mukaan, kuinka taitava tai edistynyt hän on. Jos junioriurheilun perusteluna käytetään syrjäytymisen ehkäisevää vaikutusta, edellä mainittujen ehtojen tulee täyttyä. Jos taas toiminnan perusteluna ja tavoitteena on having-merkityksiin (ks. Aggerhol & Berivik 2020) lukeutuva menestyvien jalkapalloilijoiden tuottaminen tai huippuurheiluttaminen, kuten Finni asian ilmaisee, sosiaalisesti kestävästä osallisuuden toimintakulttuurista ei (kai?) tarvitse kantaa huolta. Huolta on kuitenkin aiheellista kantaa lasten ja aikuisten arvomaailmojen ja merkityksenantojen yhteensopivuudesta tai sopimattomuudesta. Huoli on aiheelli-
nen ainakin siinä tapauksessa, jos (kaikki?) lapset halutaan pitää lajin parissa mahdollisimman pitkään, tai jos heissä halutaan herättää lajirakkaus esimerkiksi jalkapalloa kohtaan.
Lapset aikuisten odotusten ja hallintavallan kohteena Yhteiskunnassamme vallitsee tiukka sosiaalinen järjestys, jolloin lasten ja aikuisten välinen valtasuhde on lähtökohtaisesti jännitteinen ja epätasa-arvoisia asetelmia tuottava (Kuismin ym. 2015). Aikuisten ylläpitämissä diskursseissa lasten urheiluun kohdistetaan valtava määrä erilaisia odotuksia, joihin liittyy monia kontrollin ja hallintavallan piirteitä. Aikuisilla on tarve kontrolloida lasten urheilua ”kunnon kansalaisuuden” nimissä, ja lasten urheileminen tapahtuukin pitkälti kahden nykyajalle tyypillisen ee-
7
toksen, terveyden ja erinomaisuuden ristiaallokossa (Berg & Salasuo 2017). Lasten vapaa-aika halutaan allokoida järkevästi, jotta heistä tulisi paitsi tulevaisuuden menestyviä urheilutähtiä myös kilpailuyhteiskunnan kuuliaisia tukipilareita ja uusintajia. Koska lapsuuden sosiaalinen status on aikuisia vähäpätöisempi (mm. Mayall 2002), on tavallista, että lapset asetetaan asemaan, jossa heidän oikeutensa päättää iänmukaisesti omista asioistaan tai osallistua heitä itseään koskevien asioiden, kuten harrastuksen suunnitteluun, voidaan ohittaa iloisesti. Toisin kuin lapsilla, aikuisten merkityksenannoissa keskeisellä sijalla paistattelee erinomaisuuden eetos. Valmentajien kerronnassa ihannepelaaja on kovin usein kilpailullinen, motivoitunut, edistynyt ja taitava. Pitää olla oikeanlainen palo, pitää keskittyä ja kuunnella – eli tehdä kuuliaisesti, kuten käsketään. Näiden kriteerien mukaisesti lapset jaetaan niihin, jotka ovat potentiaalisia ja oikeanlaista tulevaisuuden toivoja sekä toisiin, joille on hyvä ”vaan harrastaa”. Hämmästyttävän vähän on kuulunut keskusteluja sitä, mistä lasten motivaatio kumpuaa, ja mitä aikuisten pitäisi tehdä, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus päästä mukaan hyvän kehityksen kierteeseen. Koska motivaatio rakentuu merkitykselliseksi koettujen asioiden kautta (ks. mm. Sipari & Konttinen 2012), on erikoista, ettei lasten urheiluharrastuksiin liitetyille merkityksenannoille ole annettu valmennuspiireissä juurikaan painoarvoa. Myös ajatus lasten aktiivisen toimijaroolin vah-
8
vistamisesta on varsin vieras, eikä lapsia ole juurikaan otettu mukaan toiminnan suunnitteluun. Lapsilta voisi löytyä ratkaisuja kiperiinkin kysymyksiin, kuten esimerkiksi eritasoisten pelaajien harjoitteluun ja peluuttamiseen.
Lasten kilpailu ja aikuisten kilpailullisuus Ehkäpä yksi eniten polemiikkia aiheuttavista keskusteluista liittyy junioriurheilun kilpailullisuuteen. Liiallisesta kilpailusta on etsitty syyllistä varhaiseen lopettamiseen sekä siihen, että toiminta ei vastaa lasten omia odotuksia. Vasta-argumentitkin ovat painavia. Kilpailun katsotaan kuuluvan oleellisesti osaksi urheilua ja kilpailullisuus on tulkittu ihmisen synnynnäiseksi vietiksi, joka on monilla lapsilla erityisen vahva. Vietit ovat ihmisten sisäsyntyisiä tarpeita, jotka saavat ihmiset toimimaan ympäristöstä tulevan ärsykkeen vaikutuksesta tietyn käyttäytymismallin mukaisesti (Liukkonen & Jaakkola 2017). Ihmisiltä ei kuitenkaan tiettävästi ole löydetty minkäänlaista biologiaan perustuvaa sisäänrakennettua kilpailuviettiä. Kilpailullisuus voidaan sen sijaan tulkita historiallisiksi ja kulttuurisiksi käsityksiksi siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa. Tällöin kilpailullisuus syntyy vähitellen kokemuksista, joita ihmiset elämänsä aikana saavat toimiessaan erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä. (Pulkki 2017; Liukkonen & Jaakkola 2017.) Lapsi, joka elää ”kilpailullisten”, having-arvojen mukaan toimivien aikuisten ohjaamana, sosiaalistuu urheiluun, jonka tarkoituksena on voittamalla ja menestymällä erottua joukosta
parempana kuin muut. Urheilusta tulee väline, jonka avulla erotutaan ja saadaan elintärkeää hyväksyntää ja ihailua. Lasten merkityksenannoissa kilpailu merkitsee alun perin jotain aivan muuta. Jalkapalloa pelaaville lapsille peli (agon; ks. Caillois 1958) tarjoaa mahdollisuuden kilpailuun. Peli on harjoituksissa muita harjoitteita suositumpaa, koska siinä saa mitata omaa osaamistaan. Vastustaja auttaa pelaajaa pinnistelemään ja tekemään parhaansa. Tulee onnistumisia ja epäonnistumisia – sopivassa suhteessa, jos peli on hyvä. Se, miten peli päättyy, on sivuseikka, ellei sitten ole kysymys erityisestä kilpailutilanteesta, johon on ladattu poikkeuksellisen paljon odotuksia monesta suunnasta. Finaali, jonka palkintona on pokaali, tekee voittamisesta tärkeämpää, kuten myös se, että voittamalla otteluita aikuiJorge Braz set pystyvät hyvällä tuulella (ks. Eliasson 2009). Kilpailullisuuden käsite ei kuulu lasten puheeseen. Silti jokainen lapsi syttyy kilpailulle, jos olosuhteet ovat suotuisat. Tällöin kamppaillaan voitoista ja tappioista tässä ja nyt. Kilpailu on iloa tuottavaa tekemistä yhdessä vastustajan kanssa (ks. Csíkszentmihályi 2005). Lasten kilpailuun ei kytkeydy tulevaisuuteen suuntaavia niukkuuden periaatteeseen (ks. Pulkki 2017) perustuvia merkityksiä, jossa jaetaan tunnustusta ja gloriaa niille, jotka erottuvat parempina kuin muut. Lasten kilpailussa kaikki osapuolet ovat yhtä arvokkaita lopputuloksesta riippumatta. Aikuisten diskursseihin kytkeytyvä
Verkkovalmentaja 1/2024
kilpailullisuuden käsite sen sijaan pitää sisällään kokonaisen merkityshorisontin, jonka tähtäimessä on tulevaisuuden urheilumenestys, eli kunnia ja arvonanto niille, jotka menestyvät. Kilpailullisuus on järjestelmä, jossa junioreiden harrastaminen organisoidaan, suunnitellaan ja johdetaan suoritusperusteisista having-arvoista käsin tulevaisuuden tavoitteisiin tähdäten. Kilpailu on lasten juttu, kilpailullisuus aikuisten, ja vaikka kuinka yritämme sosiaalistaa lapsia aikuisten arvomaailmaan, kaikki lapset eivät tällaista arvonantoa tunne omakseen. He valitsevat mieluummin toisin, koska eivät koe kuuluvansa joukkoon.
Dropout, tryout, boreout vai burnout – Minkälaiseen urheilun maailmaan lapsia halutaan sosiaalistaa? Aikuismaailmasta käsin organisoitu toiminta vastaa varmasti joidenkin lasten tarpeisiin – sellaisten, jotka ovat jo sosiaalistuneet aikuisten ilmentämiin arvomaailmoihin, merkityksiin ja niihin moninaisiin odotuksiin, joita junioriurheilijoihin kohdistetaan. Yhtä varmaa on se, että kaikkien lasten tarpeisiin se ei vastaa. Siksipä kysynkin, miten tosissamme haluamme pitää kaikki lapset mukana jalkapallojoukkueissa ja urheilun parissa? Myöskö kaikki he, joille aikuisten tarjoama ”polku” tulevaisuuden menestykseen ja maailman urheilumaineeseen ei ole kiinnostava kiinnittymispinta arjen urheiluharrastuksiin. Onko toiminnassa tilaa heille, jotka tulevat mielellään viettämään lapsuuttaan ja aikaansa jalkapallon ja hyvien ystävien
Verkkovalmentaja 1/2024
pariin nauttien taidoista, jotka vähitellen harjoittelun edetessä kehittyvät ja hioutuvat? Vai onko kuitenkin niin, että dropout toimii loistavasti luonnollisena, jopa toivottuna karsintana ja valikoitumisena, jossa jäljelle jäävät vain ne lapset, jotka ostavat aikuismaailman näkemyksen urheilun kilpailullisista having-arvoista? Tämän ”luonnollisen valikoitumisen” seurauksenahan moni valmentaja saa sen, mitä haluaa: kilpailullisesti motivoituneita, taitavia, aikuisten arvomaailmaan sosiaalistuneita pelaajia ja urheilijanalkuja, jotka ”kuuntelevat ja keskittyvät” annettuihin ohjeisiin – eli toimivat kuuliaisesti aikuisten käskyvallan mukaisesti kyseenalaistamatta tai miettimättä liikaa omia tarpeitaan ja halujaan tai sitä, mitä itse kaikkein eniten arvostaa ja miksi. Ja jäähän valmentajien työkalupakkiin lisäksi vielä se jokavuotinen mahdollisuus koota oma unelmajoukkueensa tryout-käytäntöjen kautta, mikäli mukana sattuu vielä roikkumaan joku sitkeä, jonka edellytykset eivät valmentajan arvion mukaan lajin kirkkaimpaan kärkeen riitä. Kun dropout ja tryout-järjestelmät ovat harventaneet urheilevien lasten joukkoa riittävästi, loppuviimeistely hoituu aikuismaailmasta tutuksi tulleiden boreout- tai burnout-ilmiöiden avulla. Ei, näin eivät lapset omaa urheiluharrastustaan organisoisi, jos heiltä kysyttäisiin. Into ja rakkaus urheilua kohtaan syntyy arjessa silloin, kun toiminta vastaa osallistujiensa haluihin, tarpeisiin sekä arvoihin ja merkityksenantoihin edes jossain määrin. Teksti ja kuva: Tytti Soini
LÄHTEET: Aarresola, O. 2016. Nuorten urheilupolut. Tutkimus kilpaurheiluun sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylän yliopiston julkaisuja 246. Väitöskirja. Aggerholm, K. & Breivik, G. 2020. Being, having and belonging: values and ways of engaging in sport. Sport in Society, 24(7), 1141-1155. Caillois, R. 1958. Les jeux et les hommes. Paris: Gallimard. Csikszentmihalyi, M. 2005. Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Helsinki: Rasalas kustannus. Cohen, Geoffrey L. 2023. Belonging. The Science of Creating Connection and Bridging Divides. New York: W.W. Norton & Company. Eliasson, I. 2009. I skilda Idrottsvärdar. Barn, ledare och föräldrar i flick- och pojkfotboll. Umeå universitetet. Umeå universitetet publikationer Nr 92. Avhandling. Koski, P. 2017. Liikuntasuhde ja liikuntakasvatus. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 87–113. Koski, P. & Hirvensalo, M. 2022. Lasten ja nuorten liikunnan merkitykset ja esteet. Teoksessa S. Kokko & L. Martin (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1. Kuismin, A. J., Kylkilahti, E. A. M. & Autio, M. M. 2015. Palvelua nuorille! Iän esittäminen, asemat ja naamioituminen palvelukohtaamisissa, Nuorisotutkimus. Vuosikerta. 33, Nro 2, 37-51. Liukkonen, J. & Jaakkola, T. 2017. Liikuntamotivaatio elinikäisen liikuntaharrastuksen edellytyksenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti, (toim.) Liikuntapedagogiikka. Juva: Bookwell Oy. Mayall, B. (2002). Towards a Sociology of Childhood. Open University Press. Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. & Kokko, S. 2016. Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa S. Kokko & A. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 27–35. Pulkki, J. 2017. Kilpailun kasvatuksellisista ongelmista. Hyveitä 2000-luvulle. Tampereen yliopisto. Tampereen yliopiston julkaisuja 2332. Väitöskirja. Salonen, A. O. 2010. Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Helsinki: University of Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6535-4 Sipari, T. & Konttinen, N. 2012. Innostus urheiluun. Teoksessa J. Finni, O. Aarresola, T. Jaakkola, S Kalaja, N. Konttinen, S. Kokko & T. Sipari (toim.) Asiantuntijatyö urheilijan polun lapsuusvaiheen määrittelemiseksi tutkimustiedon pohjalta. Helsinki: Edita Prima Oy. Kihun julkaisusarja, nro 45, 22–24. Soini, T., Harjunen, H., Itkonen, H. & Salmikangas, A-K. 2023. ”Me ei olla mitään mercedes benzejä, me ollaan lamborghineja” – lasten toiminta ja merkityksenannot juniorijalkapallossa. Helsinki. Liikunta & Tiede. 60(5), 59–61, 96-103. https://jyx. jyu.fi/handle/123456789/91976 Weckström, E. 2021. Kertoen rakennettu – toimien toteutettu: Sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen varhaiskasvatuksessa. Itä-Suomen yliopisto. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja No 177. Väitöskirja. Weckström, E., Jääskeläinen, V., Ruokonen, I., Karlsson, L. & Ruismäki, H. 2017. Steps together: Children’s experiences of participation in club activities with the elderly. Journal of Intergenerational Relationships 15(3), 273–289. Yhdistyneet kansakunnat [YK] 1989. Lapsen oikeuksien yleissopimus. https://www. unicef.org/crc/
9
Akustin
juttunurkka
Kulttuurilliset erot
Vaikka internetin myötä maailma on pienentynyt, tullut lähemmäksi, kulttuurit elävät vielä vahvoina. Toimintakulttuuri ja sen vivahteita on myös jalkapallossa. Ne myös määrittävät minkälaisia asioita pelaajista halutaan analysoida tai minkälaista futista pelata. Tämä on rikkaus ja mitä enemmän erilaisia pelitavallisia kulttuureja on, sitä enemmän kehitysvaiheessa olevat pelaajat saavat erilaisia ärsykkeitä. Ohessa esimerkki pelaajasta, joka kävi näytillä kahdessa eri maassa ja mitä ominaisuuksia palautteessa korostettiin. Tästä tulee erinomaisesti esille kulttuurilliset ajatuserot. Palaute oli pääsääntöisesti molemmissa maissa samanlaista. Huomioitiin pelaajan tekninen osaaminen, pelikäsitys sekä sopeutuvaisuus nopeasti. Suomessa nostettiin useamman kerran esille heikkoudet fyysisyydessä. Se todella korostui keskusteluissa. Erikoi-
10
sinta tässä on se, että juuri fyysisyys on pelaajan ominaisuuksista kaikkein helpoiten kehitettävissä oleva osa-alue. Pelaajalle yritettiin jopa syöttää tätä fyysisyyden harjoitteluajatusta sillä, ettei huipulle voi päästä, jos fyysiset ominaisuudet eivät ole kunnossa. Tämä puute todettiin kentän ulkopuolella saliharjoittelussa. Kentällä ongelmia ei näkynyt voiman puutteessa tai kestävyydessä. Pelaajalla oli siis jalkapallovoima- ja futiskestävyysominaisuudet kunnossa. Pidemmän jakson jälkeen pelaaja meni Saksaan testiin. Siellä korostettiin tekniikkaa, pelikäsitystä ja sitä, että pelaaja on hyvän kokoinen futaaja. Ei sanaakaan fyysisyydestä. Ainoa missä tämä mainittiin, sitä suoraan sanomatta, oli aggressiivisuus. Aggressiivisuudella tarkoitettiin pelaajan toimintaa 1v1-kamppailutilanteissa, sekä käsien hyödyntämistä näissä tilan-
teissa. Ennen kaikkea miten pelaaja ei pelkää mennä näihin kamppailutilanteisiin, vaan jopa hakee niitä. Tässä siis puhutaan jalkapallovoimasta. Ei salilla tapahtuvasta fyysisestä toiminnasta. On tunnettua, että suomalaisilla pelaajilla on puutteita perusasioissa. He ovat monessa mielessä paljon jäljessä saman ikäisiä pelaajia Euroopassa. Silti valmentajat panostavat isoja aikoja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen ja luultavammin toivovat sen kehittävän pelaamisessa tarvittavia jalkapalloominaisuuksia. Onkin pohdittavaa lähdetäänkö meillä aivan liian nuorena panostamaan osajoukkue- ja joukkuetaktisiin asioihin sekä fyysisiin ominaisuuksiiin? Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta aivan liian suuressa arvossa puhuttaessa yksilöiden kehittämisestä. Yksilö kykenee
Verkkovalmentaja 1/2024
Akusti Salonen on monia ulkomaisia koulutuksia läpikäynyt UEFA A valmentaja, joka kirjoittaa jalkapalloaiheista blogia. Viimeisin valmennuspesti oli Kansallisessa Liigassa TPS:n päävalmentajana. Tällä hetkellä hän toimii Aldershot Townin vastustajien tarkkailijana. Jalkapalloon hän suhtautuu intohimoisen analyyttisesti sekä pohdiskelevasti. Saamme nauttia Akustin analyyseistä tänä vuonna julkaistavissa Verkkovalmentajissa.
kehittymään näissä asioissa, kun niitä tehdään osana harjoittelua. Varsinkin nuoremmissa ikäluokissa kaikki tekeminen tulisi pohjautua perustaitojen laadukkaaseen opettamiseen. Se vaatii äärettömän määrän toistoja. Mikä parasta, näihin harjoitteisiin hyvin tehtynä sisältyy paljon fyysistä harjoittelua. On selvää, että pelaajien omatessa paremman suoritusten valinnan (pelikäsitys) ja suoritusten toteutuksen (tekniikka) tempo harjoituksissa nousee. Vielä kun valmentaja on kyvykäs manipuloimaan tätä ominaisuutta kehityksen myötä muuttamalla alueen kokoa pienemmäksi ja haastavammaksi, saadaan tempoa nostettua entises-
Verkkovalmentaja 1/2024
tään tila-/aika-elementin pienentyessä. Juuri tila-/aika-elementti on yksi valmentajan tärkeimmistä työkaluista. Ei ole tarvetta teettää uusia harjoituksia, vaan muunnella alueen kokoa. Näin luodaan erilaisia ärsykkeitä, joihin pelaajan on reagoitava ja sopeuduttava.
kä uskotellaan itselleen tekevänsä hyvää työtä. Tämä tehdään yksilön kehittämisen kustannuksella ja sälytetään vastuuta seuraavalle valmentajalle. Pahimmassa tapauksessa hän ajattelee ja toimii kuten edellinen. Vähäisen kehityksen kierre on tuolloin valmis.
Pelaajakehityksessä ei ole oikoteitä. Se on pitkäjänteistä ja ajoittain puuduttavaakin työtä valmentajan näkökulmasta. Siinä ei voi jättää yhtään asiaa puolitiehen. Joskus se tarkoittaa häviämistä tekemisen kustannuksella. Juuri häviöiden pelon takia monet valmentajat lähtevätkin harjoittamaan taktisia asioita tai fyysisiä ominaisuuksia. Tällä tavoitellaan pikavoittoja se-
Teksti ja kuva: Akusti Salonen
11
Lasten ja nuorten turnauksen ravintosuunnitelma Ravintosuunnittelu on tärkeä osa normaalia harjoitusviikkoa. Erityinen haaste ja tarkempaa suunnittelua vaativa tapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus. Alla muutamat ravintoneuvot nuorten jalkapalloturnaukseen valmistautumiseksi. On tärkeää varmistaa, että pelaajat saavat tarpeeksi energiaa, nesteytystä ja ravintoaineita suoritustensa tueksi:
12
Päivä ennen turnausta varmistetaan rytmi ja ladataan tankit
Ensimmäinen turnauspäivä
Toinen turnauspäivä
Aamiainen: - Terveellinen aamiainen, joka sisältää hiilihydraatteja (kuten kaurapuuroa tai täysjyväleipää), proteiinia (esim. kananmunia) ja hedelmiä. - Riittävä nesteytys veden tai maidon avulla. Välipala: - Hedelmiä tai marjoja. - Pala täysjyväleipää ja juomaksi vettä tai urheilujuomaa. Lounas: - Proteiinipitoinen ateria, kuten kanaa tai kalaa, täysjyväpastaa, vihanneksia ja salaattia. - Juomaksi vettä tai laimennettua mehua. Välipala ennen harjoitusta: - Pieni välipala, joka sisältää hiilihydraatteja ja proteiinia, esimerkiksi jogurtti ja hedelmiä. Harjoitus: - Varusta pelaajat vesipulloilla ja muistuta heitä säännöllisestä nesteytyksestä harjoituksen aikana. Päivällinen: - Runsas, mutta helposti sulava ateria, kuten grillattua kalaa tai kanaa ja vihanneksia. - Juomaksi vettä tai laimennettua mehua. Iltapala: - Täysjyväleipä kasviksilla, juustolla ja kalkkunalla. Mahdollisesti proteiinijugurtti ja lisäksi marjoja sekä mysliä. --Maito tai muu neste.
Aamupala: - Samanlainen kuin ensimmäisenä päivänä: hiilihydraatteja, proteiinia ja hedelmiä. Leivän päälle esimerkiksi kalkkunaleikkeen viipaleita. - Juomaksi vettä tai mehua. Välipala ennen ensimmäistä peliä: - Banaani tai energiaa antava proteiinipatukka, tai jogurtti hedelmäpaloin ja hunajalla. - Juomaksi vettä tai urheilujuomaa. Lounas (pelin välissä): - Kevyt, helposti sulava ateria, kuten kanasalaatti tai täysjyväpastaa vihanneksilla. - Juomaksi vettä tai laimennettua mehua. Välipala ennen toista peliä: - Hedelmiä ja pala täysjyväleipää. - Juomaksi vettä tai urheilujuomaa. Päivällinen: - Runsas, mutta helposti sulava ateria, kuten grillattua kalaa tai kanaa, täysjyväriisiä, höyrytettyjä vihanneksia (esimerkiksi parsakaalia ja porkkanaa). Jälkiruokana luonnonjogurtti marjoilla. - Vesi, laimennettu mehu tai urheilujuoma. Iltapala: - Täysjyväleipä kasviksilla, juustolla ja kalkkunalla. Mahdollisesti lisäksi marjoja ja mysliä. - Maito tai muu neste.
Aamupala: - Banaani-hedelmäsmoothie (banaani, marjat, jogurtti, hunaja). - Paistettu kananmuna ja täysjyväleipä. - Tai muu tuttu ja ravitseva aamiainen ennen päivän pelejä. Välipala pelien välissä: - Pähkinöitä ja hedelmiä. Esimerkiksi hedelmäsalaatti tai banaanirahka. - Juomaksi vettä tai urheilujuomaa. Lounas (pelin välissä): - Täysjyväpastasalaatti: kanaa, kirsikkatomaatteja, kurkkua, fetajuustoa ja oliiviöljyä. - Tuore leipä tai sämpylä. - Omena tai päärynä. - Juomaksi vettä tai laimennettua mehua. Välipalavaihtoehto: - Palautusjuoma tai jogurtti proteiinilla ja hedelmillä. - Juomaksi vettä. Päivällinen: - Kasvis-kana-wokki soijakastikkeella, täysjyvänuudelit tai riisi. Tai pasta bolognese (tai kasvisversio). - Vihersalaatti oliiviöljy-kastikkeella. - Jälkiruokana luonnonjogurtti marjoilla tai hedelmäsalaatti tai hedelmäjälkiruoka. - Vesi tai urheilujuoma.
Verkkovalmentaja 1/2024
Muista, että jokainen pelaaja voi reagoida eri tavoin erilaisiin ruokavalioihin, joten on tärkeää kuunnella pelaajien tarpeita ja tehdä tarvittaessa muutoksia ruokavalioon. Myös yksilölliset ruoka-aineallergiat on hyvin tärkeää huomioida. Lisäksi huolehdi riittävästä nesteytyksestä koko turnauksen ajan. Turnaus voi jatkua esimerkkinä olevaa kahta päivää pidemmän ajan. Hyvän toimivan rytmin ja ruokavalion löytäminen tukee turnauksessa onnistumista. Nämä esimerkkiruuat ovat vain suuntaa antavia, ja on tärkeää huomioida pelaajien yksilölliset mieltymykset ja ravitsemustarpeet. Riittävä nesteytys on olennaista, joten varmista, että pelaajat juovat tarpeeksi vettä tai urheilujuomaa koko päivän ajan.
Urheilijan lautamallista ja Terve urheilija- sivustolta vinkkejä Urheilijan lautasmallin esimerkistä saa myös ajatuksia turnausruokailuun, jossa pelien aikataulut tulee suunnittelussa huomioida eri tavalla verrattuna normaaleihin harjoituspäiviin.
Terve urheilija sivustolta saa myös hyviä vinkkejä ravitsemusteemaan kaiken kaikkiaan. Hyvä ruokasuhde on tärkeää. Usein toistuvien sairastumisten tai mielialahaasteiden kohdatessa yksi tärkeä tarkasteltava osa-alue on ravinto. Valmentajien ja valmennusryhmien tulee huomioida tämä osa-alue ja kääntyä tarvittaessa asiantuntijoiden puoleen. Kouluissa esimerkiksi kouluterveydenhoitajat ovat usein hyviä osaajia, kun yksilöllisiä ravintohaasteita ratkotaan.
Hyvät välipalat blokkaavat huonot valinnat Turun Seudun Urheiluakatemian laatima välipalojen esimerkki on myös yksi hyvä vinkkilähde nuorille urheilijoille erilaisiin päiviin. Julisteesta saa vinkkejä myös turnauksiin. Hyvät valinnat blokkaavat usein tehokkaasti huonot vaihtoehdot, kun lapset ja nuoret nälkäisinä tai kiireessä ratkovat päivien ravintohaasteet.
Tekstin koonnut: Marko Viitanen
VALMENNUKSEN
ERIKOISAMMATTITUTKINTO Sinustako valmennus- ja urheilutoiminnan johtamisen ammattilainen, osaajien valmentaja? Tähtäätkö tulevaisuuden urheilu- ja valmennusjohtamisen ammattilaiseksi? Tule mukaan yhteiselle matkalle huipulle! Koulutus sopii esimerkiksi valmennus- ja nuorisopäälliköille, maajoukkuevalmentajille, akatemiavalmentajille sekä muille valmennuksen koordinointi- ja johtotehtävissä toimiville.
Lue lisää ja hae mukaan 15.3.2024 mennessä tästä! Kysy lisää opintotoimisto@vierumaki.fi puh. 045 7884 2891
KEHITÄ OSAAMISTASI VIERUMÄELLÄ! OSAAVA SEURAN HALLITUSus Kiinnostaako sinua seurasi hallitustyöskentelyn kehittäminen?
koulut
Tule mukaan hiomaan seuranne hallitustyöskentely huippuunsa! Koulutuksesta saat eväitä mm. urheiluseuran toiminnan organisoimiseen, vastuullisuuteen, talouden hallintaan ja tulevaisuuden suunnitteluun. Toteutamme koulutuksen yhdessä Hämeen kauppakamarin kanssa. Koulutus soveltuu seuran hallituksen puheenjohtajille, jäsenille ja toiminnanjohtajille.
Lue lisää ja ilmoittaudu 28.3.2024 mennessä tästä! Kysy lisää opintotoimisto@vierumaki.fi puh. 045 7884 2891