Elävä maaseutu 6 2016

Maaseutu

Elävä Maaseutu -lehti nro 6 KESÄKUU 2016 • NETISSÄ: www.maaseutulehdet.fi

Hanki uusi käytetyn hinnalla!

Hinta alk.

24 999 € Helppokäyttöistä ja toimintavarmaa suorituskykyä saa nyt ennennäkemättömän edulliseen hintaan.

Kysy lisää lähimmältä Hankkijan konemyyjältä, ja tule koeajamaan upea John Deere 5055E! Koskee rajallista erää suorankaupan toimituksia, hinta alv 0 %.

www.hankkija.fi

JD_5E_225x300.indd 1

Esa Pulska p. 0107684821 Kajaani Antti Rissanen p. 0107684922 Keminmaa Timo Hiltunen p. 0107684739 Kempele 20.5.2016 14.03

2

NRO 6 KESÄKUU 2016

Suomen pelloilta entistä monipuolisempaa kasvisenergiaa Kapeasaksirapu, jokirapu ja täplärapu tässä järjestyksessä vasemmalta alkaen. Jouni Tulonen, Luke

Haitallisten vieraslajien esiintyminen ja torjuntakeinot selvitetään

Ilmoita vieraslajihavainnoista Luonnonvarakeskus (Luke) koordinoi valtioneuvoston rahoittamaa hanketta, jossa selvitetään Euroopan unionin listaamien haitallisten vieraslajien esiintyminen Suomessa ja mihin toimenpiteisiin tänne levinneiden lajien osalta pitäisi ryhtyä.

Suomen luonnossa esiintyviä EU:n listaamia haitallisia vieraslajeja ovat jättiputket, täplärapu, keltamajavankaali ja villasaksirapu. Hankkeessa selvitetään näiden tärkeimmät esiintymät.

– Arvioitavana on myös, mihin lajeihin ja missä kohteissa toimenpiteillä saavutetaan kustannuksiin nähden mahdollisimman suuri hyöty eli mihin hallintatoimenpiteisiin Suomessa kannattaisi panostaa, kertoo vanhempi tutkija Erja Huusela-Veistola Lukesta.

Erityisenä selvityskohteena on kansallisessa vieraslajistrategiassa erittäin haitallisiksi todettujen jättiputkien torjunnan kohdentaminen ja kustannukset. Lisäksi arvioidaan EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvien lemmikkieläinten sekä puutarha- ja akvaariokasvien riskiä levitä Suomen luontoon.

Vieraslajihavaintotietojen keräämisessä toivotaan kansalaisten apua. Havainnot voi ilmoittaa www.vieraslajit. fi-portaalin kautta.

EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet joulukuussa 2015 haitallisten vieraslajien luettelon, johon kuuluu ensivaiheessa 37 lajia. EU:n vieraslajiasetus edellyttää jäsenvaltioita huolehtimaan haitallisten vieraslajien hävittämisestä tai niiden leviämisen rajoittamisesta.

Luken koordinoimassa EU-HAVI -hankkeessa ovat mukana Suomen Ympäristökeskus SYKE ja VarsinaisSuomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (VARELY) sekä suuri joukko vieraslajiasiantuntijoita. Hanke toteutetaan osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitysja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Suomen noin 2,3 miljoonan hehtaarin peltoalasta yli kolme neljäsosaa on rehuviljaa ja -nurmea. Suurin osa peltoalasta palvelee siten kuluttajien tarpeita kotieläintuotannon mahdollistajana. Tänä kesänä pelloilla kasvaa entistä enemmän erikoiskasveja kuten härkäpapua, rapsia ja kuminaa. ”Kaura on ainoa vilja, jonka kylvöala kasvoi viime vuodesta. Kaura-ala (330 000 hehtaaria) on vajaa kymmenen prosenttia suurempi kuin viime vuonna. Muiden viljojen kylvöalat jäivät viime vuotta pienemmiksi. Vilja- ala, noin 1,1 miljoonaa hehtaaria, on edelleenkin lähes puolet koko viljelyalasta", kertoo tutkija

Anneli Partala Luonnonvarakeskuksesta.

Härkäpapuala lähenee peruna-alaa

Härkäpavun uusi nouseminen merkittäväksi peltokasviksi alkoi noin vuosikymmen sitten.

Tänä vuonna härkäpavun ala (17 000 hehtaaria) on selvästi suurempi kuin sokerijuurikkaan ala (12 000 hehtaaria) ja lähenee jo perunan viljelyalaa (22 000 hehtaaria). Myös kuminan viljelyala ylittää viiden vuoden jälkeen jälleen 20 000 hehtaaria.

Rapsi rynni rypsin ohi

Rapsi on yleensä rypsiä satoisampi mutta vaatii pidem-

Kotieläiminä pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä saa jatkossa teurastaa pienteurastamoissa huomattavasti aiempaa enemmän. Naudan, sian, hevosen, lampaan ja vuohen suurin sallittu teurastusmäärä viisinkertaistuu 1 000 eläinyksiköstä yhteensä 5 000 eläinyksikköön (ey) vuodessa, kun maa- ja metsätalousministeriön laitosasetuksen muutos astuu voimaan 1.7.2016. Tämän jälkeen pienteurastamossa voi teurastaa vuodessa esimerkiksi 5 000 täysikasvuista nautaa tai hevosta (1 ey), 25 000 sikaa (0,20 ey) taikka 50 000 lammasta tai vuohta (0,10 ey).

• Kirjanpito

Maaseutulehdet

• Tilinpäätökset YKSILÖLLISESTI, AMMATTITAIDOLLA

Siipikarjan pienteurastamoiden rajaa on tarkoitus korottaa syksyllä.

Pienet teurastamot voivat hyötyä pienteurastamon määritelmän laventamisesta, sillä Suomi on saanut pienille toimijoille rakenteellisia helpotuksia EU-lainsäädännön vaatimuksista. Toisaalta pienteurastamon voi olla välttämätöntä tehdä rakenteellisia muutoksia, jos se lisää teurastusmääräänsä huomattavasti.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi teurastamot tapauskohtaisesti.

Laitosasetuksen muutoksessa on myös selvennetty

• Yrityksen perustaminen • Palkanlaskenta • Veroilmoitukset

Konsultoiva tilitoimisto

Jetrocap Oy

Elävä Maaseutu JULKAISIJA: Kustannus Oy Maaseutulehdet KÄYNTIOSOITE: Valtatie 30, Muhos POSTIOSOITE: PL 78, 91501 Muhos ILMESTYMINEN: Löydät meidät myös Kerran kuukaudessa Facebookista JAKELU:

Rehunurmiala kasvoi – lähes kolmannes viljelyalasta

Rehunurmialaa viljelijät ovat ilmoittaneet tänä vuonna eniten yli kymmeneen vuoteen.

Rehunurmialana (683 000 hehtaaria) on peltoalasta lähes kolmannes. Rehunurmes-

ta suurin osa korjataan säilörehunurmena. Nurmipeitteisiä peltoja on varsinaisten rehunurmien lisäksi kesantoina, luonnonhoitopeltoina ja viherlannoitusnurmina yli 260 000 hehtaaria.

Taustaa Tilaston tiedot perustuvat tänä keväänä viljelijöiden päätukihaun yhteydessä ilmoittamiin kasvikohtaisiin viljelyaloihin. Arviolta 90 prosenttia ilmoituksista oli käytettävissä näihin ennakkotietoihin.

Sorkka- ja kavioeläinten pienteurastamoiden teurasmäärät nousevat ja lihantarkastus helpottuu

TILITOIMISTOPALVELUT:

Kustannus Oy

män kasvuajan kuin rypsi.

Suomen lyhyt kasvukausi on perinteisesti suonut paremmat kasvumahdollisuudet rypsille. Tänä kesänä viljelijät ovat rohjenneet kylvötöissä suosia rapsia yhtä paljon kuin rypsiä – molempien ala ylittää 30 000 hehtaaria. Rapsiala kasvoi peräti 63 prosenttia viime vuodesta.

nykykäytäntöä, jonka mukaan lihantarkastus voidaan pienteurastamoissa suorittaa myös jäähdyttämössä. Lisäksi asetuksessa on otettu käyttöön EU-lainsäädännön mahdollistama siipikarjan ja kanien ruhojen ja elinten eräkohtainen yhdistäminen lihantarkastuksessa, mikä helpottaa pienteurastamoiden toimintaa.

Asetusmuutos helpottaa teurastamoiden ja pienteurastamoiden hyväksymistä riistan käsittelylaitoksiksi. Jatkossa hirven ruhon saa katkaista kahteen osaan nylkemisen ja elinten irrotuksen jälkeen, ennen lihantarkastusta. Edellytyksenä on, että katkaisu voidaan tehdä hygieenisesti. Helpotus on kohdistettu erityisesti laitoksiin, joissa huonekorkeus ei riitä kokonaisen hirven käsittelyyn. Myös poroteuras-

tamot voivat hyödyntää tätä helpotusta. Muutos lisännee tarkastetun hirvenlihan saamista lihanjalostuslaitosten raaka-aineeksi.

Lisäksi asetuksessa on muun muassa helpotettu toimintojen ajallista erottamista ja lievennetty käsienpesualtaiden hanojen vaatimuksia. Toimijoiden hallinnollista taakkaa helpottaa myös se, että kaupallisissa asiakirjoissa ei jatkossa tarvitse ilmoittaa alkuperämaata, jos tieto löytyy pakkausmerkinnöistä.

Asetusmuutoksella toteutetaan hallitusohjelman mukaista normienpurkua. Asetusmuutosten tavoitteena on edistää erityisesti pienyrittäjien toimintaedellytyksiä ilman, että elintarviketurvallisuus vaarantuu.

Uusikatu 57-59 90100 Oulu p. 010 3223370 fax 336 493

PAINO: Suomalainen Lehtipaino Oy Sivunvalmistus Jaana Heiskari JÄSENYRITYS

Lehteä jaetaan pohjoissuomalaisiin yrityksiin, koneurakoitsijoille sekä vahvojen maatalouspitäjien maatilatalouksiin

YHTEYSTIEDOT: Raimo Klasila Janne Halonen Toimitusjohtaja ja päätoimittaja: Raimo Klasila Luettavana myös verkossa ilman salasanoja ja tunnuksia puh. 050 567 9757 osoitteessa: www.maaseutulehdet.fi Myyntineuvottelija Janne Halonen puh. 045 127 7383

Faksi: (08) 340 521

NRO 6 KESÄKUU 2016

3

Aurinkopaneeleihin liittyy turvallisuusriskejä Aurinkopaneeleiden asennukseen ja käyttöön liittyy turvallisuusriskejä. Yksi suurimmista on tee-se-itse-asennukset. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa, että kaikki sähköverkkoon liittyvät sähkötyöt tulee teettää alan ammattilaisella. Lisäksi tulee varmistaa turvalliset kulkureitit ja poistumistiet, mikäli katolla on suurikokoinen aurinkopaneeli.

Kansainvälinen palo- ja pelastusalan järjestö CTIF käynnisti kesäkuussa aurinkopaneeleihin liittyvän turvallisuusohjeistuksen suunnittelun.

Edullisen aurinkosähkön tuottaminen kiinnostaa omakotitalojen ja kesämökkien

omistajia. Aurinkopaneelien asentamisen taloudellista hyötyä laskeskellaan useammissakin kotitalouksissa, mutta samalla tulisi ottaa huomioon myös turvallisuusnäkökohdat.

– Myynnissä on monenlaisia, myös pieniä ja edullisia aurinkopaneelisarjoja, jotka saattavat houkutella tee-se-itse-sähkömiehiä asennuspuuhiin, mutta omat asennukset kannattaa ehdottomasti unohtaa sähkö- ja paloturvallisuuden vuoksi, SPEKin turvallisuusasiantuntija Lauri Lehto painottaa. – Kaikki sähköverkkoihin liittyvät sähkötyöt tulee aina teettää alan ammattilaisella.

– Asennuksiin liittyy aina myös sähkölaitteiden ylläpidon huomiointi jo ensiasennuksesta alkaen. Paneelit vaativat huoltoa ja tarkastustoimenpiteitä, jotta laitteet pysyvät luotettavina ja turvallisina. Sähkölaitteiston haltijan on hoidettava sähkölaitteistoja niin, ettei niistä aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa.

Aurinkopaneelissa on jatkuva sähköjännite, ja kytkennöistä riippuen jännitteet voivat kasvaa myös vaarallisen korkeiksi. Se aiheuttaa omat riskinsä niin talon asukkaille, omaisuudelle kuin palomiesten työturvallisuudelle tulipa-

loa sammutettaessa.

– Asukkaiden täytyy osata suorittaa tarvittavat toimenpiteet laitteelle ja pystyttävä tarvittaessa toimimaan pelastustilanteessa. Tähän auttaa hyvin laadittu dokumentaatio sekä huolto- ja toimintamalli, Lehto toteaa.

Aurinkopaneelien asentamiseen ja käyttöön liittyvät turvallisuusohjeet ovat toistaiseksi puuttuneet niin Suomesta kuin kansainvälisestikin. Kansainvälinen palo- ja pelastusalan järjestö CTIF on käynnistänyt kesäkuussa aurinkopaneeleihin liittyvän turvallisuusohjeistuksen suunnittelun.

www. maaseutulehdet.fi

Vilja kasvaa Suomessa ilman glyfosaattiakin Suomalainen viljantuotanto ei ole tiensä päässä, vaikka EU kieltäisi glyfosaatin käytön rikkakasvien torjunta-aineena.

Luomuviljelyn rikanhallintamenetelmiä voi hyvin soveltaa myös tavanomaiseen tuotantoon.

EU:n komissiolta odotetaan näinä päivinä päätöstä glyfosaatin jatkosta: torjuntaaineen käyttölupa EU:ssa on katkolla kesäkuun lopussa.

Komissio on kannattanut luvan jatkamista, mutta useat jäsenmaat ovat vastustaneet sitä, sillä aineella epäillään olevan haitallisia terveysvaikutuksia.

Suomi kannattaa torjuntaaineen jatkolupaa sillä perusteella, että markkinoilla ei ole sitä korvaavaa kemikaalia.

Glyfosaatilla torjutaan Suomessa ensisijaisesti juolavehnää; etenkin suorakylvettyjen peltojen viljelyn pelätään vaikeutuvan, jos aineesta pitää luopua. Vuonna 2014 glyfosaattia myytiin Suomessa noin 700 tonnia (lähde: Tukes).

Luomutuotannossa glyfosaattia ei käytetä, kuten ei muitakaan rikkakasvien torjunta-aineita. Luomupelloilla rikkoja torjutaan pitämällä huolta pellon kasvukunnosta sekä käyttämällä mekaanisia menetelmiä kuten kultivointia tai äestystä. Tavoitteena on luoda pellolle sellaiset olosuhteet, että rikkakasvit eivät saa

etulyöntiasemaa viljelykasveihin nähden.

Luomupellolla rikkoja torjutaan monin keinoin

Luomukasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen Luomuliitosta kertoo, että pellon hyvä kasvukunto on luomuviljelyn perusta: se antaa viljelykasveille vahvat eväät myös kilpailuun rikkoja vastaan.

Hyväkuntoinen peltomaa on kuohkeaa ja hapekasta, sen vesitalous on hyvä ja kasvien saatavilla on riittävästi ravinteita.

– Myös aluskasvit auttavat rikanhallinnassa, esimerkiksi englanninraiheinä kilpailee samoista kasvupaikoista juolavehnän kanssa. Samoin seosviljely on yleensä kilpailukykyisempi kuin yhden lajin viljely, sillä seos tuo pellolle peittävyyttä ja estää rikkoja kasvamasta, Vihonen tarkentaa.

Seuraava askel luomupellon rikantorjunnassa ovat mekaaniset ratkaisut kuten niittäminen ja pellon muokkaus kultivaattorilla, joka nostaa rikkakasvin juuret ylös. Niin ikään kyntäminen on luomussa yksi tärkeimmistä keinoista torjua juolavehnää.

Vihonen korostaa luomuun olennaisesti kuuluvan viljelykierron merkitystä: se edistää pellon kasvukuntoa ja auttaa

pitämään rikat kurissa. Yksipuolinen viljely eli saman kasvin kasvattaminen pellolla vuodesta toiseen sen sijaan vahvistaa rikkakasvien menestystä.

– Se onnistuu tavanomaisessa tuotannossa tällä hetkellä, koska siellä saa käyttää kemikaaleja, Vihonen toteaa.

Vaikutukset mikrobeihin arveluttavat

Glyfosaatti on EU:ssa vastatuulessa etenkin siksi, että WHO luokitteli sen viime vuonna todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

Professori Kari Saikkonen Lukesta toteaa, että aineen terveysvaikutukset on syytä selvittää, mutta myös sen ympäristöriskit pitäisi tutkia nykyistä tarkemmin. Tutkijoita arveluttavat erityisesti glyfosaatin vaikutukset elinympäristömme mikrobistoon.

– Glyfosaatin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että se katkaisee kasvien ns. sikimaatti-kierron. Ainetta on pidetty turvallisena selkärankaisille sillä perusteella, että meillä tätä kiertoa ei ole. Monilla bakteereilla ja sienillä se kuitenkin on, Saikkonen taustoittaa.

Esimerkiksi maaperä on täynnä sieniä ja bakteereja, jotka pitävät huolta maan rakenteesta; niin ikään ihmisten

ja eläinten iholla ja suolistossa elää lukemattomia hyödyllisiä mikrobeja. Niillä on tärkeä rooli sekä ihmisen että ympäristön hyvinvoinnin ylläpitäjinä.

Glyfosaatti säilyy Suomen oloissa pitkään

Lisäksi Suomessa on todettu, että pohjoisissa oloissamme glyfosaatti säilyy maaperässä huomattavasti pidempään kuin aiemmin on kuviteltu. MTT:n eli nykyisen Luken tutkimuksissa on osoitettu, että aineen jäämiä voi löytyä maaperästä vielä vuosien jälkeenkin ruiskutuksesta.

– Tuotepakkausten mukaan glyfosaatin varoaika on kaksi viikkoa, minkä jälkeen sen pitäisi hajota itsestään. Suurin osa valmistajien testauksista on kuitenkin tehty laboratoriossa tai ihan eri ympäristöoloissa kuin Suomessa, professori Saikkonen selventää.

Hän korostaa, että glyfosaatin terveys- ja ympäristövaikutuksia olisi tutkittava enemmän, jotta mahdollisista riskit tunnistettaisiin paremmin.

Tällä hetkellä Turun yliopistossa tutkitaan glyfosaatin epäsuoria vaikutuksia maaperään ja erilaisiin eliöihin, ja Luke selvittää aineen kulkeutumista ja säilymistä maaperässä.

Glyfosaatin lopullista päätöstä joudutaan yhä odottamaan Rikkakasvien torjuntaan käytetyn glyfosaatin hyväksyminen on saanut jatkoaikaa. Puoli vuotta käydyn kiivaan keskustelun päätteeksi komissio on päätynyt siihen, että hyväksymisestä päätetään heti, kun Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) luokitusehdotus on saatavilla. Päätös aineen käytöstä kasvinsuojelutehoaineena pitää kuitenkin tehdä ennen 31.12.2017. Todennäköisesti asia tulee EU:ssa käsittelyyn seuraavan kerran ensi keväänä.

EU:n muutoksenhakukomitea käsitteli juhannusaattona glyfosaatin hyväksymisen jatkamista. Komiteassa ei saatu määräenemmistöä komission ehdotuksen taakse, joten komissiolla oli mahdollisuus tehdä päätös ilman jäsenmaita. Komissio päätti 29.6. antaa glyfosaatille jatkoaikaa 31.12.2017 asti. Nykyinen glyfosaatin hyväksyminen olisi päättynyt 30.6.2016. Komissio pyrki puolen vuoden ajan saamaan taakseen jäsenvaltioiden selvän määräenemmistön, mutta ei onnistunut siinä. Suomi on puoltanut glyfosaatin hyväksymisen jatkamista.

– Poliittinen peli on valitettavasti ajanut tässä tapauksessa riskinarvioinnin yli ja saanut suhteettomat mittasuhteet, jotka ovat vaikuttaneet jäsenvaltioiden äänestyskäyttäytymiseen, sanoo ryhmäpäällikkö Kaija Kallio-Mannila Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes). Tukesin tekemät päätökset perustuvat nimenomaan tehoaineiden riskien arviointiin sekä sen perusteella valmisteille annettaviin riskinhallintatoimenpiteisiin.

WHO:n alainen syöpäjärjestö IARC julkaisi kesällä 2015 arvion siitä, että glyfosaatti olisi todennäköisesti ihmiselle syöpää aiheuttava aine. IARC:n julkaisu on julkisuudessa aiheuttanut vilkasta keskustelua glyfosaatin hyväksyttävyydestä. Glyfosaatin raportoijamaa Saksa on käynyt IARC:n tutkimukset läpi ja jätti maaliskuussa 2016 Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) luokitusehdotuksen koskien glyfosaatin karsinogeenisuusväittämiä. Esitetyssä ehdotuksessa glyfosaatille ei ehdoteta karsinogeenisuusluokitusta eli glyfosaatti ei olisi syöpää aiheuttava aine. Samoilla linjoilla on myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA). ECHAn riskinarviointikomitea käsittelee luokitusehdotuksen, ja sen odotetaan olevan valmis ensi keväänä.

Glyfosaatin hyväksyminen on voimassa 31.12.2017 saakka, johon mennessä komission tulee viimeistään tehdä päätöksensä hyväksymisestä.

4

NRO 6 KESĂ„KUU 2016

Autopaikat aiheuttavat kiistoja taloyhtiÜissä Autopaikat herättävät keskustelua monissa taloyhtiÜissä.

Jos autopaikkoja ei riitä kaikille halukkaille, taloyhtiÜn hallitus ja isännÜitsijä voivat joutua tulilinjalle niiden jakoperusteista.

Autopaikoista ei ole suoranaisia säännÜksiä laissa, joten niiden jaossa joudutaan tukeutumaan muun muassa osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta johdettuihin tulkintoihin. Yleisesti hyväksytyt tulkinnat on nyt koottu yksien kansien väliin, uutuuskirjaan Autopaikat taloyhtiÜssä.

Yleisimmät ongelmat autopaikkojen vähyys ja väärinkäyttÜ

TaloyhtiÜssä voi olla monenlaisia autopaikkoja pihapaikoista autotalli- tai autohallipaikkoihin. Paikat voivat olla taloyhtiÜn omistuksessa, jolloin yhtiÜ vuokraa niitä osakkaille tai vuokralaisille.

Autopaikat voivat myĂśs kuulua osakkaille.

Varsinkin kaupunkialueilla, jossa parkkitilaa on rajallisesti, autopaikoista on monesti pulaa. TällÜin taloyhtiÜssä joudutaan pohtimaan, miten

autopaikat jaetaan asukkaiden kesken. – Autopaikka on keskeinen asumisviihtyvyyteen vaikuttava tekijä. Kaikkihan haluavat pysäkÜidä autonsa helposti ja turvallisesti. Jos asukkaalla ei ole autopaikkaa, hän joutuu joka päivä miettimään autonsa pysäkÜintiä. Autopaikoista syntyy tämän takia helposti erimielisyyksiä taloyhtiÜissä, kertoo KiinteistÜliitto Uusimaan johtava lakimies Mia Pujals.

Pujalsilta ja Marina Furuhjelmiltä on juuri ilmestynyt aiheesta kirja, Autopaikat taloyhtiÜssä (KiinteistÜalan Kustannus Oy). Kirjaan on ensimmäistä kertaa koottu vastaukset yleisimpiin autopaikkojen jakamiseen ja käyttÜÜn liittyviin kysymyksiin. – KiinteistÜliitto Uusimaan puhelinneuvonnasta kysytään säännÜllisesti esimerkiksi sitä, miten autopaikat jaetaan, kun paikkoja ei riitä kaikille.

Lisäksi kysellään paikkojen virheellisestä käytÜstä ja yhtiÜn keinoista puuttua siihen.

Vastauksia kysymyksiin ei lÜydy laista, vaan niissä joudutaan nojautumaan juridisiin

tulkintoihin.

MyĂśs vuokralaisilla oikeus autopaikkaan

TaloyhtiÜissä herättävät keskustelua etenkin yhtiÜn omistamat autopaikat sekä se, kenellä on oikeus saada paikka autolleen. Jos yhtiÜssä on autopaikkoja liian vähän, autopaikkoja ei voi antaa tietyille osakkaille ja antaa näiden pitää paikkoja ikuisesti. – Osakkaiden yhdenvertaisuus edellyttää, että kaikilla on mahdollisuus paikan saamiseen. Tästä syystä autopaikkoja täytyy kohtuullisella aikavälillä kierrättää, Pujals opastaa.

Joissain yhtiÜissä autopaikka annetaan vain osakkaille, ei esimerkiksi vuokralaisille.

Tämä ei ole oikea tapa toimia. Autopaikat taloyhtiÜssä -kirjassa teroitetaan, että esimerkiksi sijoittajaosakkaan vuokralaisella on samanlainen oikeus autopaikkaan kuin talossa asuvalla tai toimivalla osakkaalla. – Autopaikat tulee jakaa ensisijaisesti talossa asuville ja liiketiloissa toimiville osakkaille sekä sijoittajaosakkai-

.DOOLVHQKDDUD 28/8 9DUDRVDW 0$ 3( 3XK

.RUMDDPR 0$ 3( 3XK

NRUMDDPR#PERVD ĆŹ r YDUDRVDW#PERVD ĆŹ r ZZZ PERVD ĆŹ Voit maksaa myĂśs osamaksulla.

Kysy M-B Osatiliä myymälästämme.

+XROODPPH 0HUFHGHV %HQ]LW 2XOXVVD

r /DDGXNNDDW YDUDRVDW YXRGHQ WDNXXOOD r 0RELO Ă‘OM\W r YXRGHQ NRNHPXV r (GXOOLVHW KLQQDW r 1RSHD SDOYHOX

Verkkokauppa nyt avattu! www.mbosa.ďƒž

den tällaisille vuokralaisille.

Jos paikkoja riittää tämänkin jälkeen, ne voidaan jakaa talon muille käyttäjille, kuten yhtiÜn vuokralaisille, Pujals selventää.

Autopaikkojen jakoperiaatteet on hyvä käsitellä ja vahvistaa yhtiÜkokouksessa.

Ne kannattaa myÜs saattaa jokaisen osakkaan ja asukkaan tietoon. Näin taloyhtiÜn autopaikkojen suhteen noudattama menettely ei tule kenellekään yllätyksenä.

VäärinkäyttÜ voi johtaa autopaikan menetykseen

Autopaikan käyttÜ väärään tarkoitukseen herättää sekin kränää taloyhtiÜissä. Autopaikat taloyhtiÜssä -kirjassa on linjattu, että autopaikalla saa pitää auton lisäksi esimerkiksi moottoripyÜrää tai mopoautoa, muttei välttämättä esimerkiksi peräkärryä tai asuntovaunua.

Autopaikkaa – myÜskään autotallia – ei ole tarkoitettu varastoksi.

Pujals neuvoo taloyhtiÜtä

seuraamaan autopaikkojensa käyttÜä ja puuttumaan väärinkäytÜksiin. – Autopaikan vuokrasopimus voidaan irtisanoa sopimusrikkomuksen perusteella. Sopimusrikkomus on esimerkiksi se, että osakas käyttää paikkaa vastoin sopimusta vaikkapa varastointiin.

Vaikka autopaikka olisi osakkaan hallinnassa (esim. autotalli- tai autohalliosakkeina), sitä ei voi käyttää miten tykkää. MyÜs osakashallintaisia autopaikkoja tulee käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu, eli auton pysäkÜintiin.

Erämainen kalapaikka Muhoksella 35 km Oulusta.

Bussillakin pääsee. Oulujoen luontainen taimenkanta.

Kirjolohta runsaasti.

Hyvät veneenlaskupaikat ja palvelut.

MyÜs esteettÜmiä kalapaikkoja.

– Asunto-osakeyhtiÜlaissa säädetyt huoneiston hallintaanottoperusteet soveltuvat myÜs autopaikkaosakkeisiin.

Autopaikka on siis periaatteessa mahdollista ottaa yhtiÜn hallintaan. Hallintaanotto edellyttää kuitenkin aina, että sen perusteena oleva rikkomus on olennainen, Pujals kertoo.

TaloyhtiÜn kannattaa opastaa osakkaita autopaikkojen käytÜssä. Helpoin tapa on kirjata autopaikkojen käyttÜÜn liittyvät rajoitteet autopaikkojen vuokrasopimuksiin sekä taloyhtiÜn autopaikkasääntÜihin.

www.muhos.fi Facebook

NRO 6 KESÄKUU 2016

5

Mustikasta tulossa kukinnan ja raakileiden perusteella hyvä sato Mustikan pääsato kypsyy poimittavaksi Etelä- ja KeskiSuomessa heinäkuun puolessa välissä, Pohjois-Suomessa pari, kolme viikkoa myöhemmin. Odotettavissa on keskimääräistä parempi, jopa runsas sato.

Mustikka aloitti kukintansa noin kaksi viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Pääkukinta alkoi eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alkupuoliskolla, pohjoisempana pääkukinta ajoittui touko-kesäkuun vaihteeseen.

Kukinta oli runsasta, keskimäärin kukkia laskettiin 210 kpl neliömetriltä.

Mustikan kukat ovat pölyttyneet pääsääntöisesti hyvin

aivan eteläisimpiä tutkimusmetsiköitä lukuun ottamatta. Niissä kukinnan aikaisen ajankohdan takia pölyttäjien määrä lienee ollut vähäinen.

Eteläisimmän Suomen sekä maan keskiosan tutkimusmetsiköissä havaittiin myös jonkin verran hallavaurioita.

Mustikan raakileita laskettiin koeruuduilta keskimäärin 152 kpl neliömetriltä, mikä enteilee runsasta satoa. Kypsymisvaiheen säät voivat kuitenkin pienentää satoa. Kuivina kesinä mustikan keskimääräinen paino pienenee ja osa marjoista voi pudota kuivuudesta johtuen maahan.

Vaikka talven 2015–2016 kovat pakkaset ajoittuivatkin

laajoilla alueilla lumettomaan aikaan, varsinaisia pakkasvaurioita havaittiin mustikkakasvustoissa vain vähän.

Marjasatoseurannassa on ollut vuonna 2016 noin 30 tutkimusmetsää eri puolilla maata.

Mustikan kukkien määrä laskettiin yhteensä 65:ltä neliömetrin kokoiselta koeruudulta.

Puolukan kukinta enteilee keskinkertaista satoa

Ensimmäiset havainnot puolukan kukinnasta tehtiin 1.6. eteläisessä Suomesta. Maan keskiosassa kukinta ajoittui kesäkuun toiselle viikolle ja pohjoisempana edelleen viikkoa myöhäisemmäksi.

Puolukan kukinta on jäänyt mustikan kukintaa heikommaksi, koeruuduilta laskettiin keskimäärin 292 puolukan kukkaa. Tätä keskiarvoa nostaa joidenkin yksittäisten koeruutujen erittäin runsaat kukkien lukumäärät. Pääsääntöisesti puolukan kukinta enteilee keskinkertaista satoa.

Suomuurain on kukkinut aikaisin, Pohjois-Suomessakin jo toukokuun aikana. Kukinta on ollut runsasta Pohjanmaan ja Keski-Suomen havaintoalueilla, Lapin ja Kainuun alueilla kukkia on ollut jopa erittäin runsaasti. Kesäkuun myrsky on saattanut kuitenkin heikentää suomuuraimen satoa etenkin Pohjanmaan alueella.

W W W. S A A R I KO N S ERT TI . F I

Yleisen asumistuen saajia ennätysmäärä Yleistä asumistukea saaneita ruokakuntia oli vuoden 2015 lopussa 246 400. Määrä on suurempi kuin koskaan ennen.

Yleistä asumistukea saaneita ruokakuntia oli vuoden 2015 lopussa 246 400. Saajaruokakuntien määrä kasvoi edellisvuodesta 20 %.

Kasvun taustalla on pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen ja vuoden 2015 alussa voimaan tullut lainmuutos, joka mahdollisti tuen saamisen aiempaa suuremmilla tuloilla etenkin lapsiperheissä. Lisäksi syyskuussa 2015 otettiin käyttöön 300 euron ansiotulovähennys, mikä lisäsi palkkatuloja saavien ruokakuntien määrää.

Valtaosa yleistä asumistukea saaneista ruokakunnista on yksin asuvien ruokakuntia. Niitä oli vuoden 2015 lopussa 139 300, mikä on yli puolet (57 %) saajaruokakunnista.

Lapsiperheitä oli 83 600 perhettä. Niistä 66 % oli yksinhuoltajaperheitä.

Työttömiä ruokakuntia oli vuoden 2015 lopussa 151 700. Määrä on 62 % tuensaajista. Valtaosa oli myös yksin asuvia (69 %).

Työssäkäyville yhä useammin asumistukea Yleisen asumistuen saajaruokakuntien yleisin tulonlähde on Kelan maksama työttömyysetuus. Joulukuussa 2015 tukea saaneista ruokakunnista yli puolet (53 %) sai peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Ansiopäivärahaa sai 11 % ruokakunnista. Joka kymmenennellä ruokakunnalla ei ollut lainkaan asumistuessa huomioitavia tuloja.

Palkkatuloja sai 64 600 ruokakuntaa eli joka neljäs tukea saava ruokakunta. Keskimääräinen palkkatulo oli 1 300 euroa kuukaudessa. Palkkatuloja saavien määrä kasvoi edellisvuodesta lähes 17 000 ruokakunnalla (35 %).

Palkka- tai yrittäjätulot muodostivat vähintään puolet ruokakunnan tuloista lähes joka viidennessä yleisen asumistuen ruokakunnassa. Työssä käyvistä ruokakunnista suurin osa oli lapsiperheitä (57 %).

I T T 8 1 R – E 1 1 S N O L O K SAARIK A A M U K K L I V A J I A M E N I G BENJAMIN N E T F O S I P P I R E T T EGOT E S O R & N A M G O L P CHARLES T E E L I B I R A SA

TELAKETJU

K-18

KLO 18–24 FACELIFT

V 13–15 € 2 1 – 6 , € 8 1 -17 V 15– 2 1 , € ISTO.FI 0 M I 5 , O 9 T 3 U – P 6 P I 3 L .

NEN WWW PUH. 0440 58 48 37 T U P I L O LIPUT: AIKUI K K A T ENN TIEDUSTELU saarikonsertti_juliste50x70.indd 1

15.6.2016 10.21

6

NRO 6 KESÄKUU 2016

Ilmoita kala- ja rapuhavaintosi Luonnonvarakeskukselle Luonnonvarakeskus (Luke) kerää kansalaisten kala- ja rapuhavaintoja uudistetussa verkkopalvelussa. Tavoitteena on saada tietoa kaikista Suomessa esiintyvistä kalalajeista.

Ilmoitetut havainnot esitetään palvelun karttanäkymässä.

Kalahavainnot voi ilmoittaa kaikille avoimessa kalahavainnot.fi-verkkopalvelussa. Havainnosta toivotaan myös valokuvaa, jotta laji voidaan varmistaa. Kaikki varmistetut havainnot lisätään karttanäkymään, jolloin kuka tahansa voi katsella kalojen esiintymisalueita. Lisäksi palvelussa on tietoa Suomessa havaituista kalalajeista.

Palvelussa kerätään tietoa kaikista Suomen vesistöissä esiintyvistä kala- ja rapulajeista. Erityisesti havaintoja kaivataan uhanalaisista kaloista ja puutteellisesti tunnetuista lajeista, kuten piikkikampelasta, nokkakalasta ja isosimpusta sekä vieraslajeista, kuten täpläravusta, hopearuutanasta, mustatäplätokosta ja piikkimonnista.

Kaikki havainnot ovat arvokkaita, ja ne auttavat selkiyttämään kuvaa lajien levinneisyydestä ja runsaudesta sekä niiden mahdollisista muutoksista. Luken verkkopalvelusta saatavia tietoja käytetään tulevissa uhanalaisuusarvioinneissa, EU:n luontodirektiiviraportoinnissa, luontoselvityksissä, merialuesuunnittelussa sekä alueellisten hoito- ja suojelusuunnitelmien laatimisessa.

Palvelua uudistetaan yhä, ja sen ulkoasua ja käytettävyyttä parannetaan. Jatkossa palvelu on käytettävissä myös mobiililaitteilla.

Suomalaiset siivoavat mieluiten lauantaisin Suomalaisen Työn Liiton teettämä Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjatutkimus selvitti, miten suomalaiset suhtautuvat kotitöihin. Tulosten mukaan lauantai on kaikkein suosituin siivouspäivä, kun taas alkuviikko ja sunnuntai ovat vähiten suosittuja.

Suomalainen siivoaa mieluiten lauantaisin, kertoo Suomalaisen Työn Liiton teettämä Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjatutkimus. Siivoustoimiin ryhtyy silloin keskimäärin kolmasosa suomalaisista. Toiseksi suosituin päivä on perjantai 26 prosentilla. Alkuviikko sen sijaan ei houkuttele siivoushommiin: maanantaina tai tiistaina mieluiten siivoaa vain 4 prosenttia suomalaisista.

- Kaikkein eniten mielipiteitä siivouksesta jakavat viikonlo-

put. Siinä missä perjantai on yli 65-vuotiaiden keskuudessa 46 prosentilla kaikkein suosituin siivouspäivä, alle 50-vuotiaista keskimäärin vain 17 prosenttia valitsee siivota viikonlopun kynnyksellä, Suomalaisen Työn Liiton projektipäällikkö Merja Mantila sanoo.

Vastaavasti lauantai on suosituin siivouspäivä kaikkien alle 64-vuotiaiden keskuudessa, mutta yli 65-vuotiaista vain 15 prosenttia siivoaa silloin mieluiten. Sunnuntai puolestaan innostaa siivoamaan noin viidesosaa alle 35-vuotiaista, mutta yli 65-vuotiailla päivä on kahden prosentin äänin kaikkein vähiten suosittu.

- Erityisesti 35–49-vuotiaat siivoavat paljon lauantaisin.

Taustalla voi olla ruuhkavuosien vaikutus, jolloin siivous kasaantuu arkipäiviltä lauantaille. Myös vanha perinne siitä, että koti pitää laittaa kuntoon viikonlopuksi, elää edelleen.

Sunnuntaisiivouksen jakautuneita mielipiteitä voi puolestaan selittää sillä, että vanhemmat ihmiset pyhittävät sen usein levolle, kun taas nuoret eivät koe samoin, KiiltoClean Oy:n markkinointipäällikkö Tiia Rita kommentoi.

Suursiivous kesän ja joulun alla tehdään suomalaisilla tuotteilla

Suomalaiseen Kiilto Familyn perheyrityskonserniin kuuluva KiiltoClean Oy tuntee suomalaisten siivouskäytännön ja -tarpeet lähes sadan vuoden ajalta. Ritan mukaan KiiltoCleanilla on huomattu suomalaisten kotien puhtauden olevan vähintäänkin hyvää keskitasoa. Kotia huolletaan

säännöllisesti päivittäisillä rutiineilla ja viikoittaisilla perussiivouksilla.

- Sen lisäksi, että kotia siivotaan tasaisesti ympäri vuoden, sijoittuu jokavuotinen suursiivous joulun ohella kesään, kun valoisa vuodenaika paljastaa lian ja kesämökki pistetään käyttökuntoon, Rita sanoo.

Suomalaiset suosivat siivouksessa mielellään kotimaisia tuotteita, sillä suomalaisuutta pidetään laadun takeena. Peräti 84 prosenttia suomalaisista kertoo ostavansa kotimaisia tuotteita aina kun mahdollista.

KiiltoCleanille kotimaisuus on sydämen asia ja siihen panostetaan kaikilla osa-alueella.

Kiilto Kodinhoitotuotteet kehitetään Suomessa ja yrityksellä on 110 Suomessa valmistettua Avainlippu-tuotetta.

- Kotimaisuus ja vastuullisuus merkitsevät niin puhtautta ja laadusta tinkimättömyyttä, kuin vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Meillä KiiltoCleanissa tehdään töitä, jotta suomalaisilla olisi laadukkaita puhdistusaineita arjen helpottamiseksi. Lisäksi suomalaisella työllä on suuri merkitys suomalaisille ja suomalaiselle yhteiskunnalle, ja siksi suomalaisia tuotteita kannattaa

suosia, Rita kiteyttää.

Minä viikonpäivänä mieluiten siivoat?

4 % maanantai, 4 % tiistai, 5 % keskiviikko, 17 % torstai, 26 % perjantai, 32 % lauantai, 9 % sunnuntai, 3 % en koskaan siivoa itse KiiltoClean Oy on mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa, joka muistuttaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista maamme työllisyystilanteeseen. Tiedotteen tutkimustiedot perustuvat Suomalaisen Työn Liiton tilaamaan Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjatutkimukseen ja Frankly Partnersin toteuttamaan bränditutkimukseen.

Taloustutkimuksen tekemä kampanjatutkimus toteutettiin maaliskuussa 2016 ja siihen vastasi 2014 18–79-vuotiasta suomalaista kuluttajaa.

Bränditutkimus tehtiin kvantitatiivisella verkkokyselyllä, jonka kohderyhmänä olivat yli 15-vuotiaat suomalaiset valtakunnallisesti. Tiedonkeruu toteutettiin tammikuussa 2016 ja siihen osallistui 1 143 suomalaista.

Metsähallitus poistaa kalojen vaellusesteitä Iijoen vesistöalueelta Iijoen vesistöalueella on käynnistynyt kolmivuotinen hanke, jossa selvitetään joissa ja puroissa olevia kalojen vaellusesteitä. Alueella arvioidaan olevan satoja tierumpujen ja siltarakenteiden kaloille aiheuttamia vaellusesteitä. Metsähallituksen hallinnoimassa Esteet pois! – hankkeessa tehdään selvitys noin 350 tienalituksesta Taivalkosken ja Pudasjärven alueella. Hankkeen aikana kunnostetaan kymmeniä vaellusesteitä kaloille kulkukelpoiseksi ja tienpitäjien kanssa haetaan ratkaisuja loppujen vaellusesteiden poistamiseksi.

Tähän saakka yksittäinen ongelmarumpu on ympäristöllisesti koettu varsin vähäpätöiseksi harmiksi. Kun otetaan huomioon, että Suomessa on arviolta noin 90 000 vesistörumpua, joista jopa kolmasosan arvioidaan olevan täydellinen ja joka toisen ainakin ajoittaisen vaellusesteen, asia saa laajan ympäristöongelman mittasuhteet.

Esimerkiksi Keski-Suomessa tehdyssä tutkimuksessa vuosina 2013–2014 tutkituista 830 rummusta lähes 40 % muodosti pysyvän vaellusesteen. Estevaikutuksen aiheuttivat useimmiten rummun alapään pudotus, liian

suuri virtausnopeus, rakenteen pohjan sileys, veden mataluus sekä rakenteen suulla olevat kivi-, jäte- ja karikepadot.

Tilannetta on pahentanut ohjeistuksen puute ympäristöystävällisestä rumpurakentamisesta ja – rakenteista. Vesienhoitolain tavoitteena on vesimuodostumien hyvä ekologinen tila. Se edellyttää virtavesien vapaata uomajatkumoa ja hyvälaatuista elinympäristöä. Tilaa ei voi pitää kuitenkaan yleisesti hyvänä, jos ylitysrakenteet katkaisevat esimerkiksi kalojen vaelluksen.

Valtaosa ylitysrakenteisiin liittyvistä ympäristöongelmista on vältettävissä pelkästään oikealla rakennevalinnalla, oikealla tielinjauksella ja rakenteen oikealla asentamisella.

Tämä edellyttää ohjeistuksen ja -koulutuksen tehostamista, ympäristöasiantuntemuksen lisäämistä ja uusien ylitysrakennemallien kehittämistä.

Hankkeen yhtenä tavoitteena onkin rumpurakentamisen valtakunnallisen ohjeistuksen laatiminen.

Hanketta rahoittavat Ympäristöministeriö ja Metsähallituksen luontopalvelut.

NRO 6 KESÄKUU 2016

7

Vuonna 2015 suomalaisille maistuivat liha ja hedelmät - maidon kulutus laski Suomalaiset kuluttivat viime vuonna keskimäärin 174 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, noin 79 kiloa sekä lihaa että viljaa, 65 kiloa hedelmiä ja 62 kiloa vihanneksia. Tiedot ilmenevät Luonnonvarakeskuksen (Luke) ravintotaseen ennakkotiedoista.

– Viljan kokonaiskulutus henkeä kohti laski kilon edellisvuodesta. Rukiin ja riisin kulutus nousivat noin puoli kiloa eli aiempien vuosien tasolle edellisvuoden notkahduksen jälkeen. Sen sijaan vehnän käyttö väheni vajaa pari kiloa ja kauran puoli kiloa henkeä kohti. Ohran ja maissin kulutus kasvoi hivenen, sanoo kehittämispäällikkö Tarja Kortesmaa Luonnonvarakeskuksesta.

Lihan kulutus kasvoi

Lihan kokonaiskulutus kasvoi edellisvuodesta noin kolme prosenttia. Eniten lisääntyi siipikarjanlihan kulutus. Sitä syötiin viime vuonna seitsemän prosenttia edellisvuotta enemmän. Naudanlihan kulutus kasvoi vajaa kolme prosenttia ja sianlihan kulutus vajaa kaksi prosenttia.

Juuston kulutus kasvoi

Kaikkiaan nestemäisiä mai-

totuotteita käytettiin viime vuonna vajaa kolme prosenttia edellisvuotta vähemmän.

Maitoa juotiin Suomessa viime vuonna kolme prosenttia edellisvuotta vähemmän - henkeä kohti yhteensä 123 litraa.

Täysmaidon kulutuksen kasvu näyttää taittuneen, vähennystä oli lähes seitsemän prosenttia.

Rasvattoman maidon kulutuksen lasku jatkui toista vuotta peräkkäin. Kevytmaitoa juotiin lähes saman verran kuin vuonna 2014. Piimän ja viilin kulutuksen lasku jatkui. Jogurtin kulutus pysyi ennallaan.

Juuston kulutuksen kasvu jatkui ja oli vuonna 2015 lähes 27 kiloa henkeä kohti. Juustosta jo yli puolet oli tuontijuustoa.

Kananmunien kulutus kasvoi Kananmunien kulutuksen kasvu jatkui. Kananmunia syötiin vuonna 2015 yli 11 kiloa henkeä kohti, mikä on noin kuusi prosenttia edellisvuotta enemmän.

Hedelmät maistuivat

Tuoreiden hedelmien kulutus kasvoi nelisen kiloa edellisvuodesta, noin 58 kiloon.

Määrästä noin kolmannes oli banaania, neljännes sitrushedelmiä ja viidennes omenoita.

Hedelmäsäilykkeitä ja kuivattuja hedelmiä syötiin yhteensä

seitsemän kiloa. Tuoreiden vihannesten kulutus oli noin 62 kiloa/henkilö.

Taustaa Luken ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Taseessa lasketaan yli 60 tuotteesta koti­mainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja tuonnin perusteella. Kotimainen käyttö jakautuu edelleen eri käyttötarkoituksiin: eläinrehuksi, siemenkäyttöön, teollisuuden

raaka-aineiksi sekä ruoka­ käyttöön. Tiettyjen tuotteiden, kuten vihannesten, kulutusluvut ovat tällä tilastointimenetelmällä vain suuntaa antavia.

Ne kuvaavat enemmänkin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin toteutunutta kulutusta, koska mm. varastotappioiden ja muun hävikin määrää ei ole saatavissa ja ne sisältyvät tällöin kulutusmääriin. Lihan kulutusmäärät on ravintotaseessa ilmoitettu luullisena eli ruholihana.

Sinisen biotalouden kehittämissuunnitelma lausunnolla Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee sinisen biotalouden kansallista kehittämissuunnitelmaa. Luonnos on lähetetty lausunnolle ja kaikkia halukkaita kannustetaan kommentoimaan sitä.

Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen perustuvaa liiketoimintaa. Suomen monimuotoinen vesiluonto, runsaat vesivarat, pitkä rannikkoalue sekä korkealaatuinen osaaminen antavat hyvät edellytykset siniselle biotaloudelle. Kehittämissuunnitelman tavoitteena on luoda kasvua vesiosaamisesta ja vesiluonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä.

Suunnitelman luonnoksessa visio vuonna 2025 on, että sininen biotalous on vahva kasvusektori ja yritystoiminta kehittyy sopusoinnussa vesiympäristön hyvän tilan kanssa. Visiota toteutettaisiin neljän strategisen tavoitteen avulla: 1. Kasvuun kannustava toimintaympäristö 2. Asiakaslähtöiset palvelut ja monialaratkaisut 3. Vaikuttava tutkimus ja uudet yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet 4. Kansainvälistyminen Sininen biotalouden kehittämissuunnitelma kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin. Suunnitelmaa on työstetty yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Teknologian tutkimuskeskus VTT:n, ELYkeskusten, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä muiden sidosryhmien kanssa. Lausuntoja pyydetään 2. syyskuuta mennessä. Lausuntopyyntö ja luonnos kehittämissuunnitelmasta löytyvät maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta http://mmm.fi/ lausunnolla.

8

NRO 6 KESÄKUU 2016

Koe Laatokka, kesäinen Käkisalmi ja historiallinen Vanha Valamo!

VIISUMIVAPAASTI Vanhaan Valamoon 3 pv, Lähdöt 29.6. ja 2.8. 395 €/hlö Katso lisää verkkosivuiltamme!

VIISUMIVAPAAT RISTEILYT LAPPEENRANNASTA ¤ Miniristeily Viipuriin, 1 pv

Lähde lomamatkalle Lappeenrantaan ja risteile Saimaan kanavaa pitkin m/s Carelialla

alk. 59 €/hlö

¤ Kaupunkiloma Viipuriin, 2-3 pv alk. 108 € / 148 €/hlö/2hh

Viipuriin ja jatka Pietariin tai Valamoon, VIISUMIVAPAASTI!

Kaupunkilomahotellit: htl Druzhba, htl Viipuri ja htl Victoria

¤ Saimaalta Pietariin, 3 pv

Nauti leppoisasta risteilystä, herkuttele, shoppaile ja tutustu nähtävyyksiin.

alk. 258 €/hlö/2hh

Hotellit Pietarissa: htl Oktjabrskaja ja Sokos Hotel Vasilievsky

Varaukset ja lisätiedot: Saimaan Matkaverkko Oy Kipparinkatu 1, LPR, 05 5410 100, saimaatravel@saimaatravel.fi Palvelumaksu 10 €/varaus, verkkokaupassa 5 €/varaus. Hintoihin lisätään Viipurin satamamaksu 6 €/hlö.

Terveiset Saimaan rannalta Naimalle Ouluun

jattilaiset.fi

1.-3.7.2016 Perjantaina 1.7. klo 20-24 kesäyössä koko perheen

Tango suviyössä soi -ulkoilmakonsertti Kuva

KUL

Lue tistä e n ä lisä iset.fi a l i t t ja

K

Esko

o

Piipp

O IK IJ A P

A

Jättiläisten maa, Kivesvaara

Lauantai 2.7.

klo 10-18 Niskalan tallitupa -museo ja pihakirppis, (Uvantie 135) klo 10-18 Paltamon Yrittäjämessut - Eino Leino-puisto ja torialue klo 20 Upphill Run -juoksutapahtuma ja puolimaraton Jättiläisenmaassa Kivesvaaralla

Sunnuntai 3.7. klo 10 klo 13

kello 20.00 Avaussanat professori, emeritus Teivas Oksala

PANLEINO –kvartetin konsertti; Kulkijapoika

Vesa Hyyryläinen laulu, Heljä Pylvänäinen piano, Anna-Leena Tervo huilu ja Sakari Tervo viulu. kello 22.00

Toivo Kärki 100 v -kunniakonsertti

Solisteina Tommi Soidinmäki, Ailamari Vehviläinen, tenoriluutnantti Raimo Salo ja Energia-orkesteri.

Mukana Toivo Kärjen poika Kalervo Kärki.

Liput tuntia ennen konserttia 20 e, 7-15v 10 e alle kouluikäiset ja Kaikukortilla ilmaiseksi.

Lipun lunastaneille grillimakkara kaupan päälle.

Järjestäjät: Paltamon kunta ja Kivesjärven kyläyhdistys

Juhlamessu Paltamon kirkossa Eino Leino –klassisen musiikin konsertti, Eino Leino-puisto, solisti Kirsi Koivisto, pianisti Minna Niinimaa (sateella seurakuntakeskuksella). Ennen konserttia Eino Leino-patsaan pesu Kesäteatterin väki rooleissaan palolaitoksen avustuksella.

Keskiviikko 6.7. klo 11

Professori, emeritus Teivas Oksalan luento; Eino Leinon tie Paltamosta Roomaan ja Leinon mestariteokset Eino Leino -talon Lystinurmella, mukana Panleino-kvartetti.

Linja-autokuljetus Paltamosta, lähtijöitä väh. 20, hinta 5 €/suunta, ilm. ennen juhannusta, neuvonta@paltamo.fi tai (08) 615 54681.

Oheistapahtumia:

Näissä tapahtumissa kuvataan Eino Leino -dokumenttiin materiaalia.

Paltamon kotiseutumuseo su 3.7. klo 11.30-14.30, Lepikontie 11, Eilisen lapset ja leikityt lelut ti - su klo 12–18, hinta 3 €/hlö Metelin Kanerva, os. Golftie 3, Paltamo.

Kiehimänvaaralla Kainuun asutuksen muistomerkki Kauniilla maisemapaikalla, Vaarankyläntie 45, Paltamo.

Lisätietoja

www.jattilaiset.fi ja facebookista Jättiläisten kesä.