OTimes maaliskuu 2016

O’TIMES

MAALISKUU 2016

O´TIMES Maaliskuu 2016 sisältö

Kuvat Arja Holma ja Satu Mäkinen

3 Pääkirjoitus

20 Juttusilla Mirvan kanssa

TOIMITUS

5 Vaikeuksien kautta voittoon

22 Tuhon partaalla - nuorten filosofiatapahtumassa

Rosa Kaimio, päätoim.

8 Wanhat: etkot, tanssit ja jatkot 14 Kuka katsoo teksti-tv:tä?

Sini Autio 26 Tällaista on HSL:n bussikuskien työ

16 Suuria tunteita, suuria teemo- 30 Kuka Suomessa syyllistyy sekja suaalirikokseen?

Linnea Heinonen Susanna Heinonen Maisa Sipiläinen

18 Vielä kerran - joulukalenteri

32 Kilpailuvoittajat Tuukka Kainulainen

19 Puheviestinnän päättökoe

33 Suusta siepattuja Tiia Enqvist Nasti Valotie Emilia Honkaranta Liisa Ovaska

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

Tukihenkilöt: Annele Holla, Valentin Valotie, Annika Honkaranta, Miisa Martio Avustajat: Elisa Hilden, Eeti Löyttyniemi, Lassi Maanonen, Veera Elo, Pauliina Laakkonen Kiitos myös Arja Holma, Aleksi Kinnunen ja Vesa Korkkula

O’times

2

Pääkirjoitus: Matkalla kohti vastuuta(ko) MITÄ PIDEMMÄLLE tämä vuosi on edennyt, sitä enemmän olen murehtinut kaikesta. Pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin, hakea kesätöitä, käydä autokoulu, selvitä lukuvuoden kahdesta viimeisestä jaksosta kunniakkaasti, suunnitella jatkoopintoja ja oikeastaan koko loppuelämä siinä sivussa. Kaikkea tätä odotetaan nyt, kun täytän kesän alussa 18 ja muutun sekoilevasta, suuntaa etsivästä teinistä aikuiseksi, jolla on elämä hallussa ja tarkat tulevaisuudensuunnitelmat vuosiksi eteenpäin. Tai sitten ei.

Vaikka saavutan vihdoin täysi-ikäisyyden, en ole sen vastuullisempi tai tee sen parempia päätöksiä kuin ennenkään. Teen luultavasti vielä isojakin virheitä ennen kuin pääsen edes ylioppilaaksi, enkä ole läheskään varma siitä, mikä tulee olemaan jatko-opiskelupaikkani.

Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka nuorten pitää olla valmiita työelämään ja kovaan kilpailuun opiskelupaikoista. Opinnonohjauksen tunneilla ei muusta puhutakaan kuin päätösten tekemisestä olivat kyseessä sitten yo-kirjoitukset tai seuraavan lukuvuoden kurssisuunnitelmat. Joka puolella näkee mainoksia valmennuskursseista ja hallitus haluaa nuoret töihin niin pian kuin mahdollista. Kaikki sanovat, että pitää olla valmis aikuisten maailmaan viimeistään lukion päätyttyä ja että aina on mietittävä kaikkea pitkällä tähtäimellä.

Välillä kaikki tämä menee mielestäni aivan liiallisuuksiin. Voin sanoa 3

suoraan: en tule saamaan elämääni ja suunnitelmiani valmiiksi ennen valmistumistani lukiosta. Enkä usko olevani ainoa. Sillä vaikka kuinka yrittäisi tehdä tarkat suunnitelmat jatkon varalle, on aina jotain, mikä menee pieleen tai ei sujukaan niin kuin toivoisi. Siksi välillä on mielestäni ihan oikeutettua vain todeta, ettei ole vielä suunnitelmia tai ettei ole valmis ottamaan kaikkea tarjottua vastuuta. Elämä ei mene pilalle, vaikkei saisikaan heti ensi yrittämällä opiskelupaikkaa - tai jos ei omista täydellistä ansioluetteloa.

numeroa selata, myös juttua muun muassa juttua uudesta rehtoristamme, teatteritaiteesta sekä tietenkin penkkareista.

Rosa Kaimio, päätoimittaja

Tämän lehden teemana on ”Vähän uutta ja vähän Wanhaa” (pun intended). Teema kuvastaa aika hyvin sitä muutosta ja murrosta, jota kaikki lukiolaiset, erityisesti kakkoset ja abit, tänä keväänä elävät. Lisäksi lehdestä löytyy kaikille niille, jotka ehtivät opiskelukiireiltään tätä O’times

O’SCHOOL O’times

4

Vaikeuksien kautta voittoon Penkkarit on monille yläkoulun ja lukion opiskelijoille yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista. Mutta vaikka koulupäivä lopetetaankin aikaisin, abiturienttien juhla jatkuu vielä myöhäiseen iltaan.

Värikäs abijoukko täytti kolme rekan lavaa.

PENKKAREIDEN valmistelut aloitettiin tänä vuonna hyvissä ajoin ennen joulua. Ennen kolmen viikon lomaa oli valmisteluporukka jo kerätty kasaan, jaettu tehtäväalueet sekä kirjoitettu abigaalan alustavaa suunnitelmaa. Valmisteluihin varattiin aikaa runsaasti, mutta monet asiat jäivät kuitenkin viimeisten iltojen urakaksi. Esimerkiksi opettajien lahjojen hankkiminen oli yllättävän haastavaa eikä abigaalan kuvaesitys mennytkään sensuurista läpi kahdella ensimmäisellä yrityksellä.

Viimeisetkin pääsivät vielä kiipeämään kyytiin.

5

O’times

Vaikeuksien kautta päästiin kuitenkin voittoon ja abigaala itsessään oli onnistunut. Ogelin abit päättivät kostaa ylioppilastutkintolautakunnan sensoreille näiden tiukan ja nipottavan YO-koearvostelun ja loivat Super-Abin tuhoamaan sensorit.

Gaalassa nähtiin myös erään sensorin kotitelevisiosta tulleita mainoksia ja uutisia, jotka saivat monet nauramaan. O’Timesin toimituksen korviin kantautui peruskoululaisten joukosta huudahdus: ”Tää oli paras abigaala ikinä!” Tässäpä haaste voitettavaksi seuraavan vuoden abeille.

Ogelin abiturienttien päivä ei kuitenkaan vielä loppunut abigaalaan.

Puolen päivän maissa abit lastasivat

itsensä rekkojen lavoille ja suuntasivat matkansa karkkia heitellen kohti keskustaa.

”Tää oli paras abigaala ikinä!”

Tässäpä haaste voitettavaksi...

Lakanoiden maalausta koulun kuvisluokassa ennen abigaalaa.

O’times

6

Penkkareiden fiilistelya ala-aulassa.

Teksti Nasti Valotie Kuvat Nasti Valotie ja Satu Mäkinen

7

O’times

Wanhojen etkot Wanhojen tansseilla on suuri merkitys varsinkin niille, jotka tanssivat. Mutta mitä tapahtuu ennen h-hetkeä?

HALUAMME tuoda esille, kuinka paljon stressia, järjestelyä, rahanmenoa ja yleista sekoilua wanhoihin oikeasti sisältyy. Vaikka itse juhlassa kaikki vaikuttaakin taianomaiselta, huomasimme, että esimerkiksi harjoituksissa ja tanssien opettelussa riitti paljon työtä.

- Joo, mulla on aika sama. Ehkä se miten penkit tulee ja mahtuu, kun tuolla salissa on nyt jo aika ahdasta.

Meitä on niin paljon niin pieneen tilaan, lisää Sofia Kaislaranta.

Kävimme seuraamassa Wanhojen harjoituksia, ja vaikka saimmekin monia paheksuvia katseita tanssijoilta, oli se silti hyvin hauskaa ja mielenkiintoista.

- Kyllä me ootetaan. myöntävät molemmat tytöistä.

Tunnelma harjoituksissa oli suurimmaksi osaksi hyvä ja rento. Tanssien opettelua oli todella mukava katsoa, ja lempitanssimme oli ehdottomasti Wanhojen oma tanssi.

- On mekko jo. Tilasin sen jo heinäkuussa, kertoo Sofia. Celinellä oli mutkia matkassa. - Mulla oli vähän vaikeuksia, kun meinasin tilata sen netistä, mutta sitten kyseessä ei ollutkaan luotettava sivusto.

Odotatteko, että pääsette esiintymään?

Oliko vaikea saada pari?

- Mun ainakin oli, koska olin matkoilla, kun parit valittiin ja jätkiä on niin paljon vähemmän. Mun piti kysyä nyt syksyllä jotain ykköstä, kertoo Sofia.

Stressasiko parin kysyminen?

Haastattelimme muutamia Wanhoja.

Oletteko hankkineet jo mekon ja oliko sitä vaikea löytää?

- Kyllä se stressasi. Mietin, onkohan sillä jo pari ja sanookohan se joo vai ei, tunnustaa Celine. - Mutta se sanoi, että joo.

Mitä mieltä olette omasta tanssista?

- Se on aika hyvä, kun siinä ei ole liian vaikeita liikkeitä, mutta ne on kuitenkin tosi siistejä liikkeitä, kuvailee Celine wanhojen omaa koreografiaa.

Mikä on ollut helpoin tanssi tähän asti?

- Helpoin on ollut kikapo, kertoo Celine Strohnbehn.

Mikä jännittää kaikista eniten?

- Kaikki ne asiat, jotka voi mennä pieleen, ja tytöillä on vähän enemmän paineita, kun on se mekkokin.

Muutenkin kaikki hiukset ja meikitkin stressaa ja se, miten saa kaiken järjestettyä ennen tansseja, luettelee Celine.

O’times

8

Missä tanssissa on paras musiikki?

- Apua, en mä muista, huudahtaa Sofia. Celinellä on mielipide.- Mulla jäi ainakin soimaan päähän se ihme junatanssi.

Kaikesta tästä jännittämisestä, stressissä ja hikisestä harjoittelusta huolimatta Wanhojen tanssit olivat tänäkin vuonna täynnä glamouria, kimalletta ja hauskanpitoa, eli siis todella onnistunut tapahtuma!

Seuraavilla sivuilla on runsas kuvakooste tästä lukiovuosien huipputapahtumasta.

Teksti ja kuvat Maisa Sipiläinen ja Sini Autio

Mikä on ollut vaikein tanssi tähän asti?

- Vaikein on ollut polkka, sanoo Teemu Emin.

Mikä jännittää kaikista eniten?

- Se että mokaa. Koska pareja on niin paljon, voi todennäköisesti törmätä muihin. Yhdessäkin kohdassa pitää suunnilleen peruuttaa taaksepäin, lertoo toinen haastattelemistamme pojista, Elmo Nikula.

Odotatteko, että pääsette esiintymään?

- Kyllä mutta enemmän odotamme jatkoja, sanovat pojat yksimielisesti.

Mitä mieltä olette omasta tanssista?

- Liikkeet on hyviä mut biisit vähän... Elmo ei jatka enempää.

Missä tanssissa on paras musiikki?

- Ehdottomasti junatanssin biisi Muistan sua Elaine! on paras, kertoo Teemu.

9

O’times

O’times

10

11

O’times

Kuvat Satu Mäkinen O’times

12

Wanhojen jatkot Torstai 18.2.

SUKULAISILLE järjestetyt tanssit päättyivät jonkin verran kahdeksan jälkeen, ja suuntasin sieltä kyydillä kohti Helsingin keskustaa ja Palace-ravintolaa. Päällimmäinen tunne oli helpotus, sillä tanssit olivat sujuneet hyvin. Saatoin vain ottaa rennosti ja nauttia loppuillasta.

Perillä Palacessa jätin tavarat narikkaan muiden tapaan ja menin hissillä kymmenenteen kerrokseen, jonne meille oli varattu oma kabinetti. Paikka henki hienostunutta ilmapiiriä, ja heti juhlatilaan päästessäni sain käteeni lasin alkoholitonta kuohuviiniä. Hiljalleen kaikki asettuivat pöytiensä ääreen osoitetuille paikoille. Paikan juhlavuus korostui pöydässä niin nimikorteilla kuin kankaisilla lautasliinoillakin.

Hiililohta, kukkakaalia ja limekreemiä

Ensimmäisiä ruokalajeja odotellessa ehdin keskustella vierustovereitteni kanssa heidän tanssikokemuksistaan.

Alkupalana oli kalaa, tai minun tapauksessani juureksia ja sieniä.

Yhteistä kaikille olivat kuitenkin mitä erikoisimmat annoksen päällä olleet koristelehdet sekä pieni annoskoko. Jotkut vitsailivatkin suuntaavansa hampurilaisille, kun ateria olisi saatu päätökseen.

Kun pääruoka vihdoin saapui, kaikki saivat kuulla myös muutaman spontaanin puheen muun muassa opiskelijakunnan hallituksen jäseniltä, Elmo Nikulalta ja Emma Hietaselta. Jälkiruoka saapui varsin nopeasti, ja mielestäni se oli illan paras ruokalaji. Aterian päätyttyä kello oli jo yli puolenyön ja suuntasin kotiin kauneusunille ja valmistautumaan koululle esiintymiseen.

Perjantai 19.2.

Heti kun aplodit olivat oman tanssin jäljiltä hiipuneet, puhkesi saliin valtava ruuhka kohti aulaa ja ilmapiirin täytti riemun tunne. Wanhojen tanssit vuosimallia 2016 oli saatettu kunnialla loppuun. Saman tien kun viimeisetkin kuvat oli saatu otettua, suuntasin kotiin valmistautumaan Wanhojen jatkoille. Kampauksen purkaminen vuorokauden jälkeen oli vapauttava tunne, ja laskin, että sain nyppiä tukastani lähemmäs neljäkymmentä hiuspinniä. Kampauksen purkamisen

suklaata jälkeen vuorossa oli suihku ja uudelleen laittautuminen.

Jatkopaikaksi oli valittu Kampin Sauna2. Paikalle oli vaikea löytää, mutta muuten tilassa ei ollut valittamista. Itse jatkoilla tunnelma oli vapautunut ja riehakas, sillä puolen vuoden urakka oli viimein ohi.

Vaikka Wanhat kestävät yleisön näkökulmasta yhdestä kahteen päivää, oli kyse pitkästä kokonaisuudesta aina alkusyksyn mekonmetsästyksestä salin hektiseen koristeluun ja pitkälle iltaan venyneisiin jatkoihin asti.

Teksti Rosa Kaimio Kuvat Veera Elo

Appelsiinivanukasta ja 13

O’times

Kuka katsoo teksti-TV:tä?

TV-ruuduista tuttu Ylen urheilutoimittaja Riku Salminen kertoo, että on onnellinen siitä, että saa tehdä sellaista työtä, jota kohtaan tuntee intohimoa. Lapsuuden iltarutiineihin kuului Urheiluruutu ja siksi hän on tyytyväinen, että hänen työpaikkansa on juuri Yle. JYVÄSKYLÄLÄINEN Riku meni heti lukion jälkeen Korpilahdelle Alkioopistoon opiskelemaan toimittajan ammattia, mikä oli ihan hyvä ratkaisu, koska opistovuosi selkeytti jatkosuunnitelmia. Sitä ennen Rikulle ei ollut vielä ihan selvää, mitä hän isona haluaa. Historia oli yksi vaihtoehto jatko-opintoja ajatellen.

Kyseiseltä sivulta urheilun suurkuluttaja näkee kätevästi yön aikana pelattujen NHL-pelien tulokset.

Riku kehuukin pilke silmäkulmassa teksti-tv:tä nerokkaaksi käyttöliittymäksi: sieltä näkee heti, mitä haluaa, eikä tarvitse etsiä eikä kahlata.

Korpilahden jälkeen hän opiskeli medianomiksi Helsingissä ammattikorkeakoulu Metropolian radio- ja tv-työn linjalla. Yksi harjoittelupaikoista oli Ylen urheilutoimitus, jossa hän on jatkanut siitä lähtien.

Palautetta tuli varsinkin alkuvuosina niiltä ihmisiltä, joiden oli vaikea sopeutua uusiin tv-kasvoihin vanhojen tuttujen tilalle. Riku on kuitenkin raivannut tiensä katsojien suosioon.

Riku on selostanut paljon jääkiekkoa. O´Timesin toimitus kyseleekin suosikkojoukkueen perään mutta Riku vastaa kunnon toimittajan tapaan kannattavansa kaikkia joukkueita.

Sosiaalisen median kautta tulee pääosin positiivista palautetta mutta aina silloin tällöin tulee sähköpostia tai jopa kirjeitä ihmisiltä, jotka ovat paneutuneet itseään vaivaaviin asioihin. Useimmiten tällainenkin palaute on rakentavaa.

UUSI SAA AINA PALAUTETTA

Osa palautteista koskee vaikkapa vieraskielisten nimien oikeaa ääntämistä.

SUORASSA LÄHETYKSESSÄ Suoraa lähetystä varten pitää suunnitella paljon. Etukäteen laaditaa käsikirjoitus, jota noudatetaan. Luonnollisesti kaikki ei aina mene tämän käsikirjoituksen mukaan vaan työssä pitää kestää muutoksia.

Rikulla on lähetyksissä apuna korvanappi, jonka kautta lähetyksen ohjaaja viestii ohjelman etenemisestä.

Välillä korvanapista kuuluu ohjaajan kannustusta tai sitten joskus hivenen stressaavat sanat: ”Riku, se insertti ei lähtenytkään pyörimään.

Sulla olisi nyt muutama ylimääräinen minuutti aikaa.”

Riku ei myöskään koe raskaaksi sitä, että tavallaan joutuu seuraamaan koko ajan urheilua. Hän tekisi sitä muutenkin.

TEKSTI-TV EI PETÄ Riku tunnustautuu myös radion suurkuluttajaksi, varsinkin Yle Puheen. Hän kertoo, että vaikka Yle Puheelta tulisi ohjelma marjanpoiminnasta, niin sekin alkaa tuntua hienolta ja tärkeältä. Riku antaa toimittajille myös vinkin. Aamulla hän laittaa heti radion avattuaan päälle teksti-tv:n sivun 235.

O’times

14

Riku, se insertti ei lähtenytkään pyörimään.

Sulla olisi nyt muutama ylimääräinen minuutti aikaa.

MITÄ OLET OPPINUT?

HAASTATELTAVANA IDOLI?

Riku on esimerkiksi pitänyt itseään aina hymyileväisenä mutta katsoessaan lähetyksiään uransa alussa, hän havaitsi olevansa kovin totinen.

Toimitusta kiinnosti, miltä tuntuu, jos saa haastatella henkilöä, joka on oma idoli. Riku sanoi, että näissä tilanteissa on yleensä niin paljon muuta jännitystä, ettei ennätä jännittää itse haastateltavaa.

Suoran ohjelman tekeminen on tarkkaa ja monimutkaista touhua.

Saimme kuitenkin kuulla, että esimerkiksi Teemu Selänne on tosi helposti lähestyttävä, kuten myös Kimi Räikkönenkin, joka tosin muuttuu siinä silmänrapayksessä, kun kamera napsautetaan päälle.

Riku pohtii kysymystä hetken ja sanoi sitten, että ainakin hän on oppinut esiintymään. Jos vertaa alkuvuosien lähetyksiä nykyisiin, niin voi huomata suuren muutoksen esiintymisessä.

Riku on sitä mieltä, että nykyisen teknologian myötä jokaisella on mahdollisuus alkaa omaksi mediakseen.

Teksti ja kuva Satu Mäkinen

OHJEITA TOIMITTAJAKSI HALUAVILLE Riku on sitä mieltä, että nykyisen teknologian myötä jokaisella on mahdollisuus alkaa omaksi mediakseen. Ei tarvitse miettiä ja toivoa pääsevänsä töihin lehteen tai radioon, kun voi jo itse alkaa lähettää suoraa video-ohjelmaa Periscopen avulla.

PS. Ylen urheilutoimittaja Riku Salminen vieraili helmikuussa toimituksessa. Syksyllä toimittajien vieraana oli Iltalehden rikostoimittaja Marko-Oskari Lehtonen ja Suomen Kuvalehden toimittaja Vappu Kaarenoja.

O´TIMES KUTSUU UUSIA TOIMITTAJIA

- O´Times on lukiolaisten toimittama lehti.

- Lehti ilmestyy neljä kertaa lukuvuodessa.

- Osallistumalla lehden tekemiseen voit saada kurssin.

- Lehdessä saat kirjoittaa itseäsi kiinnostavista aiheista.

- Kaikki oppivat käyttämään Indesign -taitto-ohjelmaa.

- Toimituksessa vierailee ammattitoimittajia.

- Ota yhteyttä Satu Mäkiseen.

15

O’times

Suuria tunteita, suuria teemoja

Tänä vuonna Ogelissa teatteritaiteen lukiodiplomin suoritti kolme opiskelijaa. Liisa Niinivirta käsitteli diplominäytelmässään Hullun paperit erilaisuutta ja ihmisarvoa. Annele Hollan ja Annamaria Kaatosen näytelmä Pallomeri oli humoristinen katsaus riippuvuuteen.

- HULLUN PAPERIT on kertomus nuoresta naisesta, jonka yhteiskunta ja ainut lähiomainen (isosisko) ovat hylänneet, koska hän on erilainen. Hän kärsii skitsofreniasta, jonka oireena hänellä on harhoja.

Näytelmä käsittelee ihmisarvoa ja erilaisuutta 2030-luvun ankeassa “kuntoutuskeskuksessa”. Näin Liisa kuvasi diplomiesitystään käsiohjelmassaan.

Hullun paperit olikin ajatuksia herättävä, rankkoja aiheita käsittelevä kokonaisuus. Näytelmässä sivuttiin eutanasiaa ja otettiin kantaa kuntoutuskeskusten ankeuteen. Mielenkiintoista oli, että tapahtumat sijoittuivat tulevaisuuteen. Näytelmässä Kristiina Bern (Liisa Niinivirta), skitsofreniapotilas, elää kuntoutuskeskuksessa. Hän puhuu henkilölle (Katri Savolainen),

jota muut eivät näe. Kuntoutuskeskuksen hoitajat (Maiju Sipiläinen ja Sonja Merinen) saavat lopulta käskyn Kristiinan siskolta. Kristiinalle tehdään armomurha. Tässä tulevaisuuden maailmassa armomurha perustellaan sillä, että henkilö on taakaksi läheisilleen tai yhteiskunnalle.

- Pallomeri tarkastelee ilmapallojen avulla riippuvuuden vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin. Esitys haastaa katsojan vertaamaan leikkimielistä aihetta tosielämän tilanteisiin. “Sillä aikaa, kun sä oot puhallellu noita palloja, niin mä oon alkanu elää mun elämää!” Näin Annele ja Annamaria kuvasivat näytelmäänsä.

Pallomeri oli hauska ja ajankohtainen esitys, joka toi päällimmäisenä mieleen kännykkäriippuvuuden. Ilmapallojen puhaltelun tilalle pystyi helposti kuvittelemaan puhelimen.

Hauskaa oli, että myös koulumme fysiikanopettaja Matti Ala-aho oli mukana esityksessä esittämässä

O’times

ketäpä muutakaan kuin opettajaa.

Näytelmässä tuotiin esiin erilaisia tilanteita, joissa ilmapalloriippuvuudesta koitui haittaa esimerkiksi ihmissuhteille. Päähenkilö Elisa (Annamaria Kaatonen) on ilmapalloriippuvainen ja hänen paras ystävänsä Siri (Annele Holla) alkaa pikku hiljaa turhautua ystävänsä riippuvuuteen. Elisa ei malta pitää ilmapalloja poissa edes oppitunnilla. Elisaa haastatellaan jopa uutisiin ilmapalloriippuvuudesta, ja näytelmän lopussa hänen äitinsä tajuaa, kuinka heidän kotinsa onkin muuttunut pallomereksi.

Molemmissa esityksissä oli hyödynnetty teknologiaa hienosti. Tekniikasta, muun muassa valoista ja äänistä, vastasivat Siiri Turtola ja Roope Kokko. Molemmissa näytelmissä oli suuressa roolissa myös taustalle heijastetut videot, jotka toivat mukavaa vaihtelua ja täydennystä esityksiin.

Lavaa oli käytetty luovasti ja kertomus eteni lavan ja valkokankaan lisäksi lavan edessä.

16

Haastattelimme Hullun paperit -näytelmän käsikirjoittajaa, ohjaajaa ja päähenkilön näyttelijää Liisa Niinivirtaa: Mikä sai sinut innostumaan teatterista?

-Ala-asteella ensimmäinen roolini oli pupu joulunäytelmässä. Siitä se sitten lähti. Yläasteella en ollut missään teatteritoiminnassa mukana, mutta lukiossa oli musikaali ja päätin mennä siihen. Siskoni oli siinä, joten oli helppoa lähteä itsekin mukaan.

Eli musikaalin jälkeen päätit alkaa tehdä teatteria?

-Niin, sain siitä kaksi kurssia ja menin lisäksi teatteritaiteen kakkoskurssille, sitten oli Sexton, Teatteriklubi 7:n näytelmä, jossa esitin nuorisopastoria. Sen jälkeen olinkin ykköskurssilla ja hupskeikkaa minulla olikin tarpeeksi kursseja ja lähdin suorittamaan teatteritaiteen diplomia.

Miten teatteri on vaikuttanut elämääsi?

-Hyvä kysymys, tykkään käydä teatterissa, ja vaikken usko, että minusta välttämättä tulee näyttelijä, niin kyllähän siitä on aina kiva haaveilla. Lukioaikana minusta on tullut paljon sosiaalisempi teatterin myötä, eikä

minulla ole mitään hirveitä paineita ihmisten edessä. Olen joskus ollut jopa ujo, mutta nykyään en oikeastaan häpeä mitään. Teatteri on opettanut, että itsensä nolaaminen ei ole aina huono asia.

Miten valitsit aiheen lukiodiplominäytelmääsi?

-Katsoin Vain elämää -ohjelmaa, Virve Rosti lauloi Sannin Jos mä oon oikee -kappaleen. Tämä oli yksi iso inspiraatio, kuten myös Ismo Alangonbiisi Hullun paperit, jossa oli myös paljon syvällistä sanomaa. Sitten tuli tämä pakolaiskriisi ja maahanmuutto jaesillä oli paljon sellaista, että pakolaiset raiskaavat kaikki, koska he tulevat muualta eikä heillä ole mitään käytöstapoja ja muuta sellaista. Tämähän perustuu täysin siihen, että he ovat erilaisia kuin me ja heillä on eri kulttuuri kuin meillä. Näytelmässäni oli vähän samanlaista sanomaa, päähenkilöni oli erilainen ja häntä syrjittiin vain hänen erilaisuutensa takia.

Mitä haasteita koit näytelmän tekemisessä?

-No, jätin kaiken viime tippaan. Käsikirjoitus syntyi tosi hyvin, mutta videoiden kanssa oli ongelmia, en osannut tallentaa niitä oikein ja kuvasin viimeisen klipin kaksi päivää ennen esitystä. En myöskään oikein ohjeistanut näyttelijöitäni kunnolla ja heillä oli vähän stressiä, mutta he hoitivat kuitenkin hommansa ja osasivat olla hyvin lavalla.

Mitä ohjeita antaisit teatteritaiteen lukiodiplomia tulevaisuudessa tekevälle?

-Antaisin sellaisia ohjeita, että käyttäkää oikeasti aikaa. Ajan käyttö on se tärkein. Luulisi, että mitä enemmän harjoittelee, sitä parempi esitys tulee. Muistakaa myös käydä teatteritaiteen kursseja! Ei ole mitään parempaa kuin Satun teatteritaiteen kurssit.

Teksti Susanna Heinonen ja Sini Autio Kuvat Susanna Heinonen

17

O’times

Vielä kerran - joulukalenteri Yleisön pyynnöstä O´Timesin joulukalenterin kysymykset ja vastaukset julkaistaan vielä uudestaan.

KUKA MIESOPETTAJA on käynyt vuoden aerobicissa?

Kuka koulumme käytäviltä tuttu hahmo on entinen nyrkkeijä?

- Mikko Tapper

- Juha Kulju

Kuka mies on saanut mininahkahameen lahjaksi sivarinsa päätteeksi?

Kuka koulumme aikuisista on elänyt vuorokauden pelkillä nallekarkeilla?

- Vesa Korkkula - Jarkko Tornberg Kenen miesopettajan toinen nimi on Pauli?

- Petteri Wellingin Kenellä naisopettajalla on kaapissaan Tauno Palo?

- Pirjo Pipsa Piiroisella Kuka naisopettaja on räjäyttänyt kakun uuniin?

- Tiina Männynväli Kuka toinenkin miesopettaja on harrastanut aerobicia?

- Jussi Lehtonen Kuka lutuinen miesopettaja on lapsena soittanut viulua?

Kenen kanssa Matti Ala-aho on laulanut duettona Tahdon olla sulle hellä –kappaleen?

- Satu Mäkisen – ja monen m uun Kenellä naisopettajalla on musta vyö?

- Eija Raitalalla (niassa) Kuka on nuorena heitellyt koulunsa katolle appelsiineja?

- Mikko Tapper Kuka naisopettaja on noussut benjihyppytorniin mutta ei olekaan uskaltanut hypätä?

- Kati Wackström

- Matti Ala-aho Kenellä naisopettajalla on ollut kahdeksan repliikkiä Salatuissa elämissä?

- Satu Mäkisellä

O’times

Kiitämme opettajia paljastuksista sekä Jarkkoa joulukalenterin hienosta visuaalisesta ilmeestä!

18

Puheviestinnän päättökoe Onko sinullakin sana hallussa? Ja haluaisit vielä todistaa sen? Puheviestinnän päättökoe, tuttavallisemmin puhvikoe, on lukiodiplomi, jolla opiskelija voi todistaa omat puheviestijän lahjansa samaan tapaan kuin esimerkiksi teatteritaiteessa.

PUHEVIESTINNÄN LUKIODIPLOMI koostuu opiskelijan puheesta sekä ryhmäkeskustelusta. Puhe tulee kestää noin 5-8 minuuttia ja aihevaihtoehtoja on kolme: 1) Omavalintainen mutta yleisesti kiinnostava ajankohtaisaihe 2) Vuosittain vaihtuva aihe (esimerkiksi lukuvuotena 2015-2016 aihe oli Minulla on unelma) 3) Omaan erityisalaan tai erityisosaamiseen liittyvä aihe.

Diplomin ohjeet ja aiheet puheeseen annetaan opiskelijalle noin

kaksi viikkoa ennen kokeen suorittamista. Ryhmäkeskustelun aihe annetaan sen sijaan kokelaalle vasta paikan päällä ja aihe on jokaisella ryhmällä eri. Aiheet voivat olla kaikkea illallismenun suunnittelusta koulun moton keksimiseen.

Itse suoritin puhvikokeen tänä keväänä ja puheeni käsitteli rohkeutta yhteiskunnassamme. Neuvoisinkin tulevia puhvikokeen tekijöitä valitsemaan aiheen, joihin he itse kokevat paloa. Kokeen ohjeistuksessa opiskelijaa pyydetään puhumaan aiheestaan sitä kommentoiden ja arvioiden. Uskonkin, että tämä on helpompaa, jos aihe koskettaa koke-

lasta itseään. Kannattaa myös varoa, ettei puheesta tule esitelmää, koska siitä ei ole puhvikokeessa kysymys.

Koe antaa opiskelijalle mahdollisuuden kehittää ja pohtia omia esiintymistaitojaan ja rakentaa vaikuttavan puheen. Palkitsevinta diplomia suorittaessa olikin valmisteluprosessi, jossa huomasin itse oman kehitykseni. Diplomin suorittaminen on siis paljon muutakin kuin pelkkä koetilaisuus, se on projekti, jonka aikana kasvaa esiintyjänä.

Teksti: Liisa Ovaska 19

O’times

Juttusilla Mirvan kanssa Uusi rehtorimme Mirva Lindström tarjoaa haastattelun aluksi karkkia ja kertoo tarinan murtuneesta jalastaan. Marraskuussa koulussamme aloittanut Mirva vaikuttaa omistautuneelta työlleen ja pitää tärkeänä nuorten aktiivisuutta yhteiskunnassa.

Millaisen ensivaikutelman sait koulustamme?

Erittäin hyvän vaikutelman. Ei olisi voinut olla parempaa ajankohtaa aloittaa uudessa työpaikassa, kun kaikki oli yhtä juhlaa. Oli itsenäisyyspäivä ja monia joulun ajan tapahtumia. Huomasinkin, että tässä koulussa on erittäin hyvä yhteisöllinen ilmapiiri.

Tämä hyvä ensivaikutelmani on vain syventynyt entisestään.

Miten sinut otettiin vastaan?

Todella lämpimästi. Opettajia kävin tapaamassa ensimmäisen kerran jo viime kevätlukukauden lopussa, jolloin tuli jo todella kiva olo. Minut otettiin avoimin mielin ja ystävällisesti vastaan.

Kertoisitko vähän taustastasi?

Opiskelin Helsingin yliopistossa ja valmistuin historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Työurani olen tehnyt Helsingissä. Aluksi toimin opettajana ja vuodesta 2009 asti apulaisrehtorina ja rehtorina sekä yläkoulun puolella että lukiossa. Marraskuun puolivälissä sitten aloitin täällä Oulunkylän yhteiskoulussa.

Oletko kaivannut historian ja yhteiskuntaopin opettamista?

Kaipaan aina opettamista. Se on niin ihanaa ja antoisaa, mutta rehtorin työn ohella ei oikein ehdi opettaa. Olen kuitenkin ajatellut, että haluan ehdottomasti opettaa yksittäisiä kursseja tässä koulussa.

O’times

20

Millaisia tulevaisuuden haasteita näet edessäpäin?

Koska maailma muuttuu koko ajan kovasti, varmaan suurimpia haasteita on selvittää, mitkä ovat ne tärkeimmät tiedot ja taidot, joilla oppilaat pärjäävät tulevaisuudessa ja jotka koulun tulisi heille opettaa. Valtakunnallisesti ajateltuna yhteiskunnan säästöpaineet ovat myös suuri huolenaihe. Henkilökohtainen toiveeni on, että pidetään korkeatasoisesta ja hyvästä lukiosta kiinni.

Mitä koulussamme pitäisi kehittää tai vahvistaa?

Vaikea sanoa, sillä en ole huomannut täällä mitään kovin suurta kehittämisen aihetta. Minusta tärkeää on se, että paitsi opitaan ja opetetaan hyvin, myös voidaan hyvin. Koulun pitää olla yhteisöllinen hyvinvoiva kouluyhteisö, mitä tämä koulu onkin, joten pidetään siitä kiinni ja kehitetään sitä yhdessä eteenpäin.

Onko jotain, mitä erityisesti odotat rehtoriajaltasi Oulunkylän yhteiskoulussa?

Tietenkin valtavasti kaikkea. Odotan sitä, että saan tehdä töitä innostavassa ja yhteisöllisessä työyhteisössä koko koulun henkilökunnan ja nuorten kanssa. Mielestäni tätä kuvaa hyvin Oulunkylän motto “Tiedolla, taidolla ja luovuudella jatkoon”.

Odotan antoisaa yhteistyötä teidän kaikkien kanssa ja aion tehdä parhaani tämän koulun eteen. Toivon myös, että te nuoret olette mukana kehittämässä ja keskustelemassa, sillä nuorissa on tulevaisuus.

Haastattelu Elisa Hildén ja Emilia Honkaranta Teksti Emilia Honkaranta Kuvat Aleksi Kinnunen ja rehtorin kotialbumi

Mirva vanhojentanssipäivänä

21

O’times

O’CULT

Tuhon partaalla - nuorten filosofiatapahtumassa Muutama koulumme opiskelija osallistui Nuorten filosofia –tapahtumaan eli Nufitiin tammikuun puolivälissä. Tapahtuman alustukset ja keskustelut käsittelivät tuhoon liittyviä aiheita kuten taiteen suhde tuhoon, ihmisen tuhoava käyttäytyminen itseään ja ympärillään olevia ihmisiä kohtaan sekä ilmastonmuutos.

TÄMÄN VUODEN Nuorten filosofiatapahtuman teemana oli tuho, ja tottakai mukaan haluttiin ”tuhoaja”, anarkisti. Auvinen painotti puheenvuoronsa alussa, että kaikki mitä hän sanoo, on hänen omia mielipiteitään. Hän ei puhu kaikkien Suomen anarkistien puolesta vaan ainoastaan omasta puolestaan.

Anarkistin mukaan ihmiskunnan ongelmiin ovat syynä valtasuhteet ja vallan epätasainen jakautuminen.

Vallanpitäjät käyttävät valtaansa oman etunsa tavoittelemiseen. Auvinen sanoi, että valta pitäisi ottaa takaisin niiltä, jotka päättävät puolestamme. Jokaisen ihmisen tulisi saada päättää omasta puolestaan.

Anarkismi on radikaali tasa-arvoliike. 99% anarkismista on rakentamista, kaikille paremman yhteiskunnan rakentamista, ja vain 1% tuhoamista. Tuhoaminen on kuitenkin rakentamisen yksi edellytys.

Tiesin anarkismista jo jotain etukäteen, mutta minut silti yllätti se, miten paljon Auvisella oli tiukkoja mielipiteitä. ”Anarkismin on oltava aina antikapitalistista. Jos joku anarkisti väittää olevansa kapitalisti, hän ei ole anarkisti.” Useimpiin kysymyksiin emme silti saaneet tarkkoja vastauksia. Välillä se vähän häiritsi.

Mutta on mielenkiintoista ajatella, että mitä oli tapahtunut, jos Auvinen olisikin marssinut salin

Kuva väittelykilpailusta.

23

O’times

Mutta on mielenkiintoista ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos Auvinen olisikin marssinut salin eteen paksu kirja kädessään ja todennut: ”Tosiaan, tässä meillä nyt on 27-osainen ohje valtasuhteiden tuhoamiseen ja uuden anarkistisen yhteiskunnan rakentamiseen.” Ehkä ilman tarkkoja vastauksia ja ohjeita oli kumminkin parempi.

Monet yleisön ja haastajien kysymyksistä liittyivat siihen, miten anarkistisessa yhteiskunnassa sitten tulisi toimia. Kuka pitäisi yllä järjestystä? Millä euro korvattaisiin? Miten varmistettaisiin, ettei kenenkään ihmisen perusoikeuksia loukattaisi, jos lakeja ei olisi? Paljon vaikeita kysymyksiä ja paljon epämääräisin vastauksia. Eräs mies kysyi: ”Onko anarkismin keskeisin

arvo sittenkin tasa-arvo eikä vapaus?” Auviselle se on yksi ja sama asia. Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat vapaita. Vapaus koskettaa kaikkia, muitakin kuin ihmisiä, myös eläimiä. Valta itsessään ei ole huono asia. Se on positiivinen käsite. Sitä täytyy aina olla, ja onkin.

Kyse on vain siitä, miten se jaetaan.

Esimerkiksi vanhemman valta lapseen on positiivista valtaa. Se on rajattua ja siitä saa itse päättää. Vaikka Auvinen puhuikin anarkismin puolesta, koen sen silti negatiiviseksi asiaksi. Media on antanut meille kuvan anarkisteista tietynlaisena uhkana, ja sitä kuvaa voi olla vaikea muuttaa, ainakin näin yhden keskustelun perusteella. Auviselta kysyttiin: ”Miksi meidän, täällä salissa istujien, pitäisi muuttua anarkisteiksi?”

Saimme selvän vastauksen: ”Koska se on ainoa vaihtoehto, ettei me tuhouduta.”

Teksti Nasti Valotie

Anarkismi on radikaali tasa-arvoliike. 99% anarkismista on rakentamista, kaikille paremman yhteiskunnan rakentamista, ja vain 1% tuhoamista. Tuhoaminen on kuitenkin rakentamisen yksi edellytys.

Kommentti Suvi Auvinen toi hyvin esille oman (ja anarkistisen) käsityksensä esimerkiksi Suomen poliittisesta järjestelmästä. Äänestämisestä hän totesi suunnilleen seuraavasti: ”Mulle on ihan sama äänestättekö vai ette.

Sillä ei ole mitään väliä.” Ylipäätään mielestäni tämän kaltaisten ideologioiden sekä Suvi Auvisen kaltaisten henkilöiden nouseminen suurempaan yhteiskunnalliseen huomioon on hyvin positiivista (pisteet siis Nufitille siitä).

Usein, varsinkin nykyään, nimittäin tuntuu, ettei juuri kukaan Suomessa ole tyytyväinen esimerkiksi poliittisiin päätöksiin. Ehkä tämä johtuu siitä, että muut päättävät muiden asioista – asioiden tila on helppo kääntää itsestä päättäjien ja muiden ihmisten syyksi, ja ehkä on pakkokin ellei satu itse olemaan esimerkiksi O’times

Joukkovoimamielenosoitus Hakaniemessä kesällä 2015.

Auvinen kuvassa vasemmalla. ministeri, jolloin voisi ehkä jostain päättääkin.

Mielestäni on tärkeää, että voi nähdä myös vallitsevan hallitsemismuodon ja vallan jakautumisen ulkopuolelle ja pohtia muita mahdollisia ratkaisuja. Esimerkiksi kymmeniä vuosia jatkuneen saman ehdokkaan äänestämisen ja valittamisen sijaan voi kyseenalaistaa koko järjestelmän toimivuuden ja miettiä, onko esimerkiksi valtio lopulta edes

tarpeellinen. Tärkeää on, että ajatuksia – jopa täysin utopistisia, hulluja tai epärealistisia – syntyy, sillä se on avain muutokseen. Historia ei ole vielä (ainakaan toivottavasti) kirjoitettu loppuun.

Teksti Eeti Löyttyniemi

24

Ogelin joukkue haastoi vastustajansa hyvin Lukiolaiset osallistuivat myös väittelykilpailuun. Joukkue voitti väittelyt Tuusulan ja Leppävaaran lukiota vastaan. Aiheina väittelyissä oli ”Sotien tuhot on hyväksyttävä rauhan hintana” ja ”Epäily tuhoaa tiedon”.

Väittelyn aiheesta ”Mainonta tuhoaa yksilöllisyyden” joukkue hävisi Medialukion ja Tuusulan lukion opiskelijoista koottua joukkuetta vastaan.

Jasmiina Lautanen, Karoliina Hiisiö, Rosa Kaimio ja Lasse Maanonen väittelivät ja opettaja Vesa Korkkula oli tyytyväinen.

Tuhoaako ihminen itsensä? - pari ajatusta Juha Siltalan alustuksesta

Ogelilaiset kävivät seuraamassa muun muassa seuraavia puhujia ja alustuksia:

Pauliina Laakkonen:

Risto Isomäki: Aika heittää pyyhe kehään?

- Juha Siltalan alustus aiheesta Tuhoava ihminen antoi paljon ajateltavaa yksilön käyttäytymisestä ja siitä, kuinka hauraita sekä maapallo että yhteiskunta ovat jo yhden vaikutusvaltaisen ihmisen tuhoavan käyttäytymisen edessä.

Jani Leinonen: Taidetta tuhon kynnyksellä

Risto: Putoan kaivossa

Juha Siltala: Tuhoava ihminen

Lasse Maanonen: - Mutta ihmisen ”kehittyessä” myös ihmisen empatiakyky on myös kehittynyt. Empatiakyky on vahvempi toisissa ihmisissä kuin muissa, kuten monet psykologian kokeet ovat todistaneet. Tutkimuksien mukaan myös vain joka viides amerikkalainen sotilas pystyy ampumaan vihollista kohti.

25

Jani Leinosen teos käyttää kaupallisia brändejä hyödykseen.

O’times

Tällaista on HSL:n bussikuskien työ Harva heitä huomaa, harva heitä arvostaa ja harva heitä kiittää, mutta ilman heitä kaupunkilaisesta arjestamme ei tulisi mitään. O’Times kävi tutustumassa HSL:n bussikuskien työhön.

TARINA ALKAA helmikuisena sateisen harmaana torstai-iltana Helsingin keskustasta Elielinaukiolta. Ensimmäiseksi haastateltavaksi saamme 27-vuotiaan Samin. Hän on juuri parkkeeraannut linjaa 345 ajavan linja-autonsa laiturille ja suostuu antamaan haastattelun.

Neljä ja puoli vuotta linja-autoa ajanut Sami päätyi bussikuskiksi sattumuksen kautta.

– Urani lähti siitä, kun olin työttömänä ja aloin etsimään töitä ja koulutuksia työkkärin nettisivuilta. Olin armeijassa ajanut kuorma-autokortin ja linja-autokuskin paikkoja oli vapaana. Minulla ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa, joten päätin osallistua koulutukseen.

kaan. Työvuorotoiveita voi esittää, paljon. Reitillä ei ole juurikaan väliä. mutta yksittäisiä linjoja kuskit harvemmin toivovat päästä ajamaan.

– Huonoimpia linjoja ovat seutulinjat ja huonoin työaika on ruuh– Kaikki kuskit ovat töissä liiken- ka-aika. Ruuhka-aikaan joutuu vänöitsijällä. Bussiliikenteen osalta lillä ajamaan pitkiäkin aikoja ilman HSL:llä on töissä ainoastaan lipun- taukoja. tarkastajia ja reittisuunnittelijoita.

Ajetulla linjalla ei ole Samille paljon Samin mukaan kuskien ajamat linjat merkitystä, eikä myöskään työvuovaihtelevat päivittäin, joten tiettyjä rolla. lempilinjoja ei ehdi syntyä. Saman päivän aikana yksi kuski saattaa ajaa – Työvuorolla ei ole niin paljon merjopa viittä eri linjaa. kitystä, mutta vaihteluksi iltavuorot ovat mukavia, koska silloin saa nuk– Tykkään eniten Espoon ja Vantaan kua vähän pidempään. sisäisistä linjoista, mutta jotkut Helsingin sisäisetkin linjat ovat ihan hy- – Aamuvuoroon joutuu tulemaan viä. Hyvän linjan tekee se, että linja aikaisin, mutta sitten yleensä pääon rauhallinen ja matkustajia ei ole see pois aikaisin. Huomenna oma

– Koulutuksen jälkeen olin muutaman viikon työttömänä, kunnes pääsin töihin silloisen Veolian (nykyinen Transdev) varikolle Tuupakkaan Vantaalle. Työskentelin neljä vuotta Veolialla ja viime elokuussa jouduin vaihtamaan Nobinalle kilpailutusten johdosta.

Saavatko kuskit päättää ajamistaan linjoista tai työvuoroista?

– Liikennöitsijällä on töissä työvuorolistan suunnittelija, joka tekee ajovuorot eli päättää, kuka ajaa milloin milläkin linjalla ja mihin kellonaiO’times

26

vuoroni alkaa aamuseitsemältä ja loppuu iltaseitsemältä. Se on kaikista stressaavin vuoroni, koska sillä vuorolla joutuu ajamaan sekä aamuettä iltaruuhkassa.

– Onhan se kiva, kun matkustaja tulee sisään, moikkaa ja hymyilee. Se on ehkä kaikista mukavinta koko työssä.

kuin ehkä viisi henkilöä, niin onhan se turhauttavaa.

Kuten kaikissa ammateissa, bussikuskina työskenteleviltä vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Millainen on hyvä bussikuski?

– Tässä työssä on hyvä olla rauhallinen ja omistaa rautaiset hermot.

Tärkeää on malttaa sekä liikenteessä että matkustajien kanssa.

Linja-autonkuljettajan työssä on hyviä ja huonoja puolia. Huonoja puolia on helpompi keksiä kuin hyviä.

Linja-autokalustoa on uutta ja vanhaa, mutta kuskin kannalta tärkeintä on, että auto toimii.

– Olen itse aina nauttinut ajamisesta, ja tässä työssä saa ainakin ajaa.

Huonoja puolia ovat ne tilanteet, joissa ihmiset purkavat linja-autonkuljettajiin omaa pahaa oloansa.

Tässä työssä kuulee kaikenlaisia syytöksiä ja välillä olonsa tuntee sylkykupiksi. Toisinaan ajoajat ovat myös todella tiukat ja ruuhkassa ajaminen on stressaavaa.

– Uudet autot ovat toki kivoja. Vanhoissa autoissa lämmitys ei aina toimi ja silloin ajaminen on epämukavaa. Aina auton ikä ei kuitenkaan kerro auton kunnosta, ja myös vanhat autot voivat olla hyviä.

Entä millainen on kuskin kannalta mukava matkustaja?

– Bussikuskin työ on välillä aika yksinäistä. Onhan se kiva, kun matkustaja tulee sisään, moikkaa ja hymyilee. Se on ehkä kaikista mukavinta koko työssä.

– Joskus alkuaikoina moikkasin itse paljon matkustajia. Ihmisiä on monenlaisia. Voi olla, että työpäivän aikana kukaan matkustaja ei vastaa tervehdykseen, ei sano mitään eikä ota minkäänlaista katsekontaktia.

Siitä on tullut turhautunut olo enkä ole viitsinyt enää moikata kaikille.

Moikkaan kyllä takaisin, jos matkustaja moikkaa ensin.

– Päivän aikana linjalla voi olla satoja, jollakin tietyllä linjalla jopa tuhansia matkustajia. Jos niistäkään matkustajista ei moikkaa takaisin 27

Bussikuskin työpäivä alkaa usein varikolta, josta kuski hakee rahareppunsa ja sarjakirjansa, josta näkee päivän sisällön ja pituuden. Toisinaan kuski voi vaihtua lennosta esimerkiksi varikon edustalla tai päätepysäkillä.

Seuraavaksi haastateltavan rooliin astuu linjaa 68 ajava Madis. Ennen neljä vuotta sitten aloittamaansa linja-autonkuljettajan uraa hän oli työskennellyt turvallisuusalalla. Syy alanvaihtoon oli linja-autonkuljettajan parempi palkka.

– Olen ollut alusta asti töissä Transdevilla. Minulla ei ole lempi- tai inhokkilinjaa, ajan sitä linjaa, jonka työnantaja on määrännyt. Kaikilla linjoilla on hyvät ja huonot puolensa. Työajalla on suurin merkitys. Ajan itse aika paljon yövuoroja, joissa on aina välillä ”actionia”. Mieluiten ajan kuitenkin sunnuntaisin iltakuuden jälkeen. Silloin tienaa eniten.

Kuten muillakin kuskeilla, Madisillakin on omat mielipiteensä bussikuskin työstä.

– Tuntuu, että ihmiset pitävät meitä robotteina. Se vaivaa aina välillä.

– Huonointa on se, että ei saa kiitosta siitä mitä tekee. Tuntuu, että ihmiset pitävät meitä robotteina. Se vaivaa aina välillä. Muuten tämä työ on ihan ok. Mitään erityisen hyviä puolia ei kuitenkaan tule heti mieleen.

– Matkustajia on monenlaisia. Hirveä matkustaja on päihtynyt, aggressiivinen ja päällekäyvä. Minuakin on uhkailtu ja lyöty öisin. Yöllä voi tapahtua vaikka mitä, muillakin kuskeilla on ollut samanlaisia kokemuksia – Mukava matkustaja on sellainen, joka moikkaa tullessaan kyytiin, leimaa matkakorttinsa, menee istumaan ja antaa kuskille työrauhan.

Tietenkin asioista saa kysyä, mutta jos tullaan kartan kanssa kyselemään kesken ajamisen, niin siitä karvat nousevat välillä pystyyn. Jotkut eivät ymmärrä, että kuski yrittää keskittyä ensisijaisesti liikenteeseen.

Tärkeintä bussikuskin työssä on Madisin mukaan hyvä ihmistuntemus.

– Hyviä ominaisuuksia ovat kokemus ja se, että pyrkii ymmärtämään, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Lisäksi hyvä suomen ja englannin kielen taito ovat hyödyksi.

Huonoimpia kokemuksia Madisille ovat olleet lyöminen ja tahallinen häiritseminen ja ärsyttäminen.

– Parhaimpia kokemuksia ovat ne, O’times

kun joku kehuu esimerkiksi hyvää ajamista.

Kolmas haastateltava on linjaa 421 ajava ja kahdeksan vuotta linja-autonkuljettajan ammatissa työskennellyt Donaci. Hänen uransa alkoi suoraviivaisesti.

– Minusta kaikki työ on hyvää. Hain aikoinani töitä ja pääsin bussikuskiksi. Urani aikana lähes kaikki HSL:n linjat ovat tulleet minulle tutuiksi ja kaikki linjat ovat ok, minulle ei ole olemassa hyviä tai huonoja linjoja. Ajan lähes joka päivä iltavuoroa, myös viikonloppuisin.

– Kun tulee uusi linja, sitä pitää ensin harjoitella. Ilmoitan työnantajalle, että en tunne linjaa ja harjoittelen viikon etukäteen ennen kuin alan ajamaan uutta linjaa.

Donacin mielestä huonointa työssä on viikonloppuyöt, koska Rautatientorilta kyytiin tulee paljon päihtyneitä ihmisiä, jotka häiritsevät joskus ajamista. Monet käyttäytyvät aggressiivisesti, mutta kukaan ei ole vielä käynyt häneen käsiksi. Rasis-

tisia heittoja tulee lähes joka päivä, mutta niihin hän on tottunut. Vain yksi erityisen huono kokemus tulee hänen mieleensä.

– Olin ajamassa jo lopetettua linjaa 61 Tikkurilan asemalta lentokentälle. Eräs matkustaja astui sisään ja alkoi hakkaamaan toista miestä bussissa. Olin todella peloissani ja jouduin soittamaan poliisit. Mies kerkesi paeta paikalta nopeasti, mutta poliisit tutkivat valvontakameran nauhan jälkeenpäin.

– Suurin osa matkustajista on mukavia, vain pieni osa käyttäytyy häiritsevästi ja silloinkin he ovat yleensä päihtyneitä.

– Hyvä kuski on mielestäni sellainen, joka kuuntelee ja neuvoo matkustajaa.

– Tässä työssä voi tienata ihan hyvin. Itse tienaan 50 tuhatta euroa vuodessa, koska teen paljon ilta- ja yövuoroja ja ajan myös pyhinä.

Torstai-illan viimeinen haastateltava on 21 vuotta linja-autoa kuljettanut 48-vuotias mies. Hän ei halunnut, että hänen nimensä julkaistaan lehdessä, joten kutsukaamme häntä Pekaksi. Bussikuskin ammattiin päädytään Pekan mukaan miljoonalla eri tavalla, mutta hän päätyi työhönsä isänsä jalanjäljissä.

– Isäni oli aikoinaan bussikuski Ruskeasuon varikolla. Menin sinne huoltomieheksi ja myöhemmin päädyin kuljettajaksi. Suoritin ylioppilastutkinnon vuonna 1987. Minulla oli lyhyt matematiikka ja jatkomahdollisuudet olivat huonot 90-luvun lama-aikana.

– Olen aina ollut aamu-uninen, jonka takia aloitin ilta- ja yövuorojen ajamisen vuonna 1999. En ajanut aamuja ollenkaan. Ilta- ja yötyö tuhosi perhe-elämäni, ja tämän seurauksena erosin puolisostani.

Erityistä lempilinjaa Pekalla ei ole, mutta lähiöissä ajaminen on rauhallisempaa. Sen sijaan inhokkilinja löytyy.

Tällaisissa maisemissa bussikuski ajaa mieluiten. Kuva on Espoon Kunnarlasta linjan 86 reitiltä. Takana Bodominjärvi.

O’times

28

– Linja 24 tuottaa ongelmia. Korkeavuorenkatu on aina poikki ja siellä on ahdasta ajaa.

Pekan ajamat linjat ovat pääsääntöisesti öisiä N-linjoja. Tällä kertaa hän ajoi iltavuorossa linjaa 43.

– Olen vähän poikkeuksellinen tapaus, minulla on ollut bussiharrastusta vuodesta -70. Jos olisin opiskellut enemmän matematiikkaa, olisin mielelläni töissä suunnittelupuolella.

– Hyviä puolia työssä on myös harrastukseni kannalta se, että alan kehityksessä pysyy hyvin mukana.

Olen seurannut erityisesti sähkönivelbussien kehitystä. Lisäksi tässä työssä voi tienata ihan hyvin. Itse tienaan 50 tuhatta euroa vuodessa, koska teen paljon ilta- ja yövuoroja ja ajan myös pyhinä. Joudun elämään muuten aika yksin, mutta suuremman palkan joutuu jollain tavalla ansaitsemaan.

Työn suurin huono puoli on työn yksitoikkoisuus.

– Työ on hyvin rutiininomaista. Ajan pysäkille, pysähdyn liikennevaloihin ja sama juttu jatkuu päivästä toiseen. Linja-autonkuljettajan työ on yksitoikkoista, normaalia duunarityötä, jossa ei pääse kehittymään millään tavalla. Sama asia kuin työs29

kentelisi siivoojana tai paperitehtaan työntekijänä.

Pekan mielestä sähkö- ja hybridibussit ovat parhaita busseja.

vainen.

– Monet tykkäävät uusista busseista, mutta itse tykkään eniten vanhoista.

– Hybridi- ja sähköbussit ovat paljon parempia ajettavia kuin tavalliset linja-autot. Auto kulkee paljon tasaisemmin.

On maanantai-iltapäivä Espoon Leppävaarassa. Reportaasin viimeinen haastateltava on 56-vuotias Pauli. Hän on ajanut bussia jo 35 vuotta.

Hän päätyi kuskiksi omien kavereidensa houkuttelemana. Työura on pitkä, ja Pauli on tykännyt työstään.

– Lempilinjojani ovat Espoon sisäiset linjat 10 ja 15. Ajan eniten Espoon sisäisiä linjoja, mutta jonkin verran myös Vantaalla. Vantaan linjat on vähän hankalampia, koska en tunne niiden reittejä kovin hyvin. Kerran eksyin reitiltä, mutta matkustajat neuvoivat minut oikealle tielle.

– Espoon linjat ovat rauhallisia, koululaisia matkustaa lempilinjoillani aika paljon. Aamuvuorot ovat ehdottomasti suosikkejani.

– Linja 86 on myös todella hyvä ja rauhallinen. Ennen sillä linjalla ei ollut aikatauluja ja kuskit ajoivat siellä aika kovaa. Reitillä on kapeat tiet ja sitä linjaa ajaessa pitää olla varo-

Teksti ja kuvat Tuukka Kainulainen

O’times

Kuka Suomessa syyllistyy seksuaalirikokseen?

Noin joka kolmas raiskausepäilty Helsingissä on ulkomaalaistaustainen, mutta vain noin 0.002 prosenttia turvapaikanhakijoista on epäiltynä seksuaalirikoksesta VIIME AIKOINA seksuaalirikokset ja raiskaukset ovat olleet kuuma puheenaihe mediassa. Syynä ovat viime vuonna Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat.

Monet maahanmuuttokriitikot pyrkivät perustelemaan turvapaikkahakemusten eväämistä ja turvapaikanhakijoiden käännyttämistä esimerkiksi sillä, että maahanmuuttajien määrän lisääntyminen toisi mukanaan turvattomuutta ja erityisesti seksuaalista häirintää.

Siksi kaikkia poliisille ilmoitettuja seksuaaliseen häirintään ja raiskauksiin liittyviä tapauksia valvotaan erityisen tarkasti, ja puhetta syntyy varsinkin silloin jos epäilty on ulkomaalaistaustainen.

Mediassa monet puhuvat myös siitä, kuinka aihe on surullisesti noussut tärkeäksi ihmisten aseeksi maahanmuuttovastaisuuteen, sen sijaan että ongelman ytimeen puututtaisiin.

Osa valittaa siitä, että suomalaisten tekemille raiskauksille ei anneta juurikaan huomiota, tai ei annettu ainakaan ennen tätä päivää. Toisten mielestä huomionarvoisempaa on se, että tekijä saattaa saada tuomiokseen raiskauksesta pelkkää ehdollista vankeutta ja pienet sakot, kun taas nuuskan myynnissä tuomio voi olla useita vuosia ehdotonta vankeutta ja satojen tonnien sakko.

Määritelmät

kanssaan.

Mannerheimin lastensuojeluliiton määritelmän mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä on muun muassa vihjailu ja seksuaalisesti värittyneet vitsit, vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat puheet ja kysymykset, ehdottelu, vaatiminen ja fyysinen koskeminen sekä raiskaus tai sen yritys.

Helsingin tilastot vuosilta 2015 ja 2014

Raiskaus puolestaan on määritelty Suomen rikoslaissa teoksi, jossa ihminen pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa.

Raiskaus voi tapahtua myös saattamalla toinen tiedottomaksi, pelkotilaan tai muuhun sellaiseen tilaan, jossa hän on kykenemätön puolustamaan itseään, ja käyttämällä puolustuskyvyttömyyttä hyväkseen olemalla sukupuoliyhteydessä hänen

Helsingin poliisin viime syksyn rikostilastoista käy ilmi, että aikavälillä 12.9.–31.12. 2015 on tapahtunut 180 rikosta, joiden epäiltynä on turvapaikanhakija. Näistä rikosepäilyistä 19 koskee seksuaalista ahdistelua ja kuusi raiskausta.

Koko vuonna Helsingin poliisille ilmoitettuja raiskaustapauksia oli yhteensä 196. Vuonna 2014 vastaava luku oli 179. Raiskauksia, joissa epäiltynä oli ulkomaalainen kansalainen, oli 67. Tämä luku oli kaksinkertaistunut viime vuodesta.

Seksuaalirikoksia ilmoitettiin Helsingin poliisille vuonna 2015 464.

Vuonna 2014 niitä ilmoitettiin 445.

Ulkomaalaisten osuus Helsingin raiskausepäillyistä

67 129

Ulkomaalaistaustaiset O’times

Kantasuomalaiset 30

Koko maan tilastot vuodelta 2015 ja 2014

Poliisin mukaan viime vuonna saapuneet yli 30 000 turvapaikanhakijaa eivät kuitenkaan näy juuri rikostilastoissa. Yhteensä 22 turvapaikanhakijaa oli viime vuonna epäiltynä seksuaalisesta ahdistelusta, 13 raiskauksesta, 12 törkeästä raiskauksesta ja kaksi seksuaaliseen tekoon pakottamisesta.

2

13

12

22

TAPAUSTEN MÄÄRÄ

Ulkomaiden kansalaisten osuus epäillyistä poliisin tutkimissa rikoksissa kasvoi 2,7 prosenttia. Tästä osuudesta yli puolet kohdistui tilapäisesti Suomessa oleskeleviin kansalaisiin. Joissain rikoslajeissa ulkomaalaisten epäiltyjen osuus oli noussut selkeästi. Vuonna 2015 lähes 4000:tta ulkomaalaista epäiltiin pahoinpitelyrikoksesta ja 217:ää raiskauksesta. Pahoinpitelyepäiltyjen määrä kasvoi 24 % ja raiskausepäiltyjen määrä 20 %

SEKSUAALIRIKOKSET, JOISSA EPÄILTY ON TURVAPAIKANHAKIJA

SEKSUAALINEN AHDISTELU

RAISKAUS

TÖRKEÄ RAISKAUS

PAKOTTAMINEN SEKSUAALISEEN TEKOON

Lähteet: Poliisi: Turvapaikanhakijoiden määrä ei juuri näy rikostilastoissa – ulkomaalaisten osuus epäillyistä nousi alle kolme prosenttia (www.hs.fi/kotimaa 29.1.2016, luettu 11.2.2016) Helsingissä katuturvallisuus parani, mutta väkivalta- ja seksuaalirikosten määrä kasvoi (www.hs.fi/kaupunki 29.1.2016, luettu 11.2.2016)

Seksuaalinen häirintä (www.mll.fi/ kasvattajille/kiusaamisen-ehkaiseminen/ seksuaalinen-hairinta, luettu 11.2.2016) Suomen rikoslain luku 20: Seksuaalirikoksista (www.finlex.fi/fi/laki, luettu 11.2.2016)

Teksti Rosa Kaimio

Kommentti: Autetaan niitä, jotka apua tarvitsevat TURVAPAIKANHAKIJAT ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Eri maan kansalaisuus tai eri kulttuuri ei oikeuta turvapaikanhakijoita lainvastaisiin tekoihin. Se ei myöskään oikeuta suomalaisia käyttäytymään rasistisesti tai epäluuloisesti turvapaikanhakijoita kohtaan.

Jokainen eteen tuleva ulkomaalaistaustainen määritellään usein maahanmuuttajaksi, vaikka niin ei kuitenkaan aina ole. Maahanmuuttajiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja voimakkaita stereotypioita. Usein jopa oletetaan, etteivät maahanmuuttajat tee maassamme muuta kuin rikoksia.

31

Moni leimaa jokaisen vieraasta taustasta tulevan ihmisen jonkin yksittäisen ikävän tapauksen vuoksi.

Oleellista kuitenkin on, miksi turvapaikanhakijat tulevat Suomeen ja miten he täällä käyttäytyvät. Voi luonnollisesti olla vaikeaa omaksua täysin uusia tapoja nopeasti, mutta uskon, että jos joku haluaa toimia oikein, niin hän varmasti myös yrittää tehdä niin.

Kyseenalaista kuitenkin on, miksi monet tulevat tänne paremman elämän toivossa ja uhraavat siinä melkein kaikkensa, mutta sitten kuitenkin jos jokin asia täällä ei miellytä, haluavatkin takaisin kotimaahansa.

Eri maan kansalaisuus tai eri kulttuuri ei oikeuta turvapaikanhakijoita lainvastaisiin tekoihin.

Oli hyvä, että presidentti Niinistö otti viimeisimmässä puheessaan kantaa ja sanoi, että maahanmuuttovirta on paljon muutakin kuin välitöntä hätää.

Puheessaan Niinistö myös kehotti Euroopan unionia hidastamaan muuttoliikettä ja keskittämään apua niille, jotka ovat oikeasti avun tarpeessa.

Teksti Linnea Heinonen

O’times

O’CHAOS

Ella voitti leffaliput!

Edellisen numeron lukijakilpailussa piti tunnistaa piparkakkujen koristelijat. Vain yhdessä paperissa tekijät olivat paikoillaan.

Ohessa vielä oikeat vastaukset.

Onnea Ella Heinonen!

Syksyn ensimmäisen numeron lukijakilpailun voittaja oli Tanja Merinen. Häntä odottaa kilo karkkia!

Palkinnot voi noutaa Satu Mäkiseltä.

Kuin kaksi marjaa 1 ja 2

Kuva Noora Laukkanen 33

Kuva Satu Mäkinen O’times

Suusta siepatut Joku tonttu tuolla varmaan aina liikkuu... Tässä talossa on nimittäin paljon sellaisia.

Timo Salminen

Welling sanoi mulle: ”Oot toi päässä vielä uskottavamman näköinen.”

Pipsa (tonttulakistaan)

Luulettekste et tää on jotain käsikirjoitettua komediaa? Et aina kun mä astun luokkaan alkaa soimaan sellanen ti-di-ti-di-tidididiti-di -musiikki.

Petteri Welling

Elintaso liittyy autoon, asuntoon, varallisuuteen, mutta joku voi olla onnellinen vaikka asuisi maakuopassa.

Pipsa

Ja sit joku ihmettelee että matematiikka ja logiikka on johdonmukaista päättelyä. Tuskin.

Tämähän on taikuutta!

Timo Salminen Piirtoheittimellä ei oo nykyään enää muuta virkaa kuin naurattaa oppilaita hetkisen erilaisilla menetelmillä - esimerkiksi vaikka törmäämällä siihen.

Timo Salminen

Mä taas ajattelen, että te kaikki saatte hylättyjä YO:sta.

Jenni Collin

Käänteisfunktion idea on mennä woopwoop.

Milla Mikander

Minä sidon ja sinä tottelet.

Matti Ala-aho

Se oli oikea peto (po. pedagogi) Pipsa

Tiedättekste miltä näyttää mursut? Ne on niitä isoja jättiläismäisiä hyönteisiä.

Petteri Welling

Tehdään tällasia fyysikoille mukavia leikkejä, et heitellään sitä sun tätä vähän sinne sun tänne ja katotaan tuleeko jotain kivaa.

Timo Salminen

Mulla oli eilen vaatteet joita ei voi riisua. Mä mietin vaan, että nyt jos ois vaatteet jotka voi riisua niin riisuisin.

Satu Mäkinen

Joukossa saattaa olla joku joka luulee, että mä puhun totta täällä. Mutta eihän se pidä paikkaansa.

Timo Salminen

“Ulkomaalaisten grillaaminen saattaa alkaa jo alkuyöstä” vai mitä ne katupartiot oikee harrastaa - Satu Mäkinen

Jaa, tää päätti terrorisoida opetusta. Voiko Microsoftille antaa huono-merkinnän?

(Tietokone sulkeutuu itsestään.)

Timo Salminen

O’times

34

Hippokampus on sellainen virtahepojen opiskelupaikka.

Jarkko Tornberg Ottakaa ne teidän rakkaat elimenne esiin.

Satu Mäkinen

Kuka teistä laulaa karaokea Ruotsin risteilyllä? Tunnustakaa.

Päivi Hankala-Perttula

Teidän iässänne elämä on vielä helppoa – kuin mansikkahilloa söisi.

Keijo Käkelä

Se on taas sellasta opettajan omaa kivaa Satu Mäkinen

Jos mulla ois niin paljon tunteja ku Pipsalla, mä oisin jo kuollut.

Vesa Korkkula

Kuvitellaan, että Welling on ollut nuorempana skrode kaveri – leveet hartiat ja kaikki.

Timo Salminen

Tehään semmonen määritelmä, että se sopii kaiken maailman humanoideille. No, lyhyen matikan opiskelijoille se ei ehkä sovi...

Timo Salminen Mehän sovittiin, että miehekkäästi housuun. (Puhutaan vessassa käymisestä.)

Keijo Käkelä

Tehän tiedätte Twisterin? Ei se missä on sinisiä läikkyjä ja ollaan päällekkäin.

Matti Ala-aho Edes Timo Salminen, joka on numeroiden velho, ei tiedä, paljonko on seitsemän miljardia.

Petteri Welling Mun kaikki esimerkit liittyy kuolemaan, vaikkei oo ees marraskuu.

Vesa Korkkula Hirveän heikkoluontoinen mies!

(Kuultuaan, ettei Petteri Welling pysty katsomaan jotain tiettyä klassikkoelokuvaa.)

Pipsa

35

Vaikka oonkin tällainen puunhalaaja ja tykkään luonnosta, niin moottorisaha on kiva asia. Ja kirves.

Vesa Korkkula Jos te rakastatte Persuja, niin sitten te rakastatte niitä loppuun asti Keijo Käkelä Filosofia on terveellinen tapa sekottaa pää. Ei tuu koskaan krapulaa!

Vesa Korkkula

O’times