O´Times - Oulunkylän yhteiskoulun lukiolaisten lehti (maaliskuu 2022)

O’TIMES O´TIMES XXXXKUU 201X

MAALISKUU 2022

O’Times maaliskuu 2022 3 Pääkirjoitus

23 Carnival in Germany

Tätä lehteä toimittavat

5 Ogelin kultatytöt!

24 Carnival in Italy

6 Piinapenkissä kielten opet

26 Fridan, Mintun ja Lumin leffanurkkaus

9 PUHVI: Sanoilla voi vaikuttaa

28 Mikä meno, Uruguay?

11 MISSÄ HE OVAT NYT? - Antti, Mape ja Olli-Pekka

30 Fantasiakirjallisuuden sininen helmi

Oona Erälähde, teksti, kuvitus, taitto, juliste Eevi Grönlund, teksti, taitto Aada Holmberg, teksti, taitto Helmi Joensuu, teksti, taitto, some Pihla Jutila, teksti, taitto, some, toimitussihteeri Sandra Karisalmi, teksti, taitto, päätoimittaja Siiri Kotkaslahti, teksti, taitto, some Frida Leppävuori, teksti Sylvia Merivirta, teksti, taitto, kuvitus Minttu Mielikäinen, teksti, taitto Lumi Päivärinne, teksti Josefina Mura, teksti, taitto Lia Ahrens, teksti Emma Guasti, teksti Marianna Faggin, teksti, taitto Iiris Pernu, teksti, taitto Heta Häkkinen, teksti Verna Lindström Silja Oja

14 MISSÄ HE OVAT NYT? - Niko hengitti lukiossa taidetta 16 MISSÄ HE OVAT NYT? - Karolina surffaa aalloilla 18 MISSÄ HE OVAT NYT? - Siiri Halko on Jussi-ehdokas 20 MISSÄ HE OVAT NYT? - Najma, valokuvaava lääkäri

33 Syökää porkkananappeja!

34 Kevään rakkaushoroskoopit 36 Suusta siepatut 39 O’Why 40 Tapahtuu koululla

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen Kiitos Eija Raitala (kielitarkistus) ja Lilja Päiväkumpu (O´Chaos-kansi)

Seuraava O´Times ilmestyy toukokuun puolivälissä.

O’times

2

Unelmoi enemmän Unelmat saattavat välillä karata mielestämme varsinkin silloin, kun mieli täyttyy kaikella muulla. Unelmointi on kuitenkin tärkeä perustaito, joka olisi hyvä säilyttää myös vanhempana.

Olen aina ollut unelmoija. Unelmat ovat antaneet minulle jonkun tavoitteita, joita haluan toteuttaa. Tästä saan voimaa jaksaa arjessa myös silloin, kun se käy liian raskaaksi. Toki unelmat muuttuvat elämän jatkuessa ja maailman muuttuessa, mutta sen ei pitäisi estää meitä tavoittelemasta haaveitamme. Omat unelmani ovat muuttuneet elämäni aikana monesti ja välillä ne ovat ottaneet kunnolla takapakkiakin, mutta niiden tavoittelua en silti aio lopettaa.

Lapsena jokainen meistä varmasti unelmoi täysin päättömistä asioista. Joku halusi muuttaa kuuhun, toinen taas omistaa yksisarvisen.

Vaikka nämä haaveet eivät ehkä jälkikäteen kuulosta mitenkään järkeviltä, ei se poista niiden tärkeyttä. Unelmia ja unelmoijia tarvitaan lisää tähän maailmaan, joka mutkistuu koko ajan. Unelmat toimivat melkeinpä parhaimpana motivaation hakemisen tehokeinona, koska niitä voi ja kannattaa aina lähteä tavoittelemaan.

Valitettavasti vaikka jokaisella kuuluisi olla oikeus unelmointiin, on kyse sitten realistisesta haaveesta tai ei, se ei aina toteudu. Nykyisen maailmantilanteen vallitessa on moni eri puolilla maailmaa varmasti luovuttanut unelmiensa suhteen.

Tulevaisuudesta haaveilu on muuttunut perheen perustamisesta haluksi selvitä hengissä. Näin ei pitäisi asian laidan kuitenkaan olla, etenkään lapsilla. Jokaisella pitäisi olla vapaus ja mahdollisuus haaveisiin ja sitten niiden tavoitteluun.

3

Metsäkävelyt antavat mainiosti tilaa unelmointiin.

Haaveiden toteuttamista rajoittaa myös nurkan takana lymyilevä ilmastonmuutos ja Ukrainassa vallitseva sota. Kuitenkin me haaveilijat voimme kokoontua yhteen ja auttaa tulevaisuuden sukupolvia elämään omia unelmiaan. Ilmastonmuutos ei vielä näy meidän arjessamme, mutta tulevaisuutta ajatellen kannattaa meidän ryhtyä toimiin nyt kun vielä pystymme.

Toisaalta monet unelmoijat ovat onneksi saavuttaneet myös haaveensa.

Tässä lehdessä on muutama haastattelu menneisyyden ogelilaisilta, jotka ovat jatkaneet matkaa kohti unelmia. Jutuista paljastuu, että monella ei välttämättä ollut edes valmista suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, mutta voisin veikata, että jokaiselta löytyi silti unelmia.

Unelmoidessa on kuitenkin tärkeää olla itselleen myös armollinen.

Unelmien saavuttamiseen voi men-

nä vuosia ja niiden toteuttamiseen kannattaa varata aikaa. Älä myöskään turhaa stressaa niiden toteutumismahdollisuutta, vaan anna aivoillesi ja itsellesi mahdollisuus haaveilla mistä vain. Ajatusmaailman kuuluu olla vapaa, sillä näin mielikuvituskin pääsee valloilleen.

Ja vaikka arjen vaikeutuessa voi unelmien tavoittelu tuntua tyhmältä tai jopa turhalta, toivon silti jokaisen tätä juttua lukevan muistavan, että siellä tunnelin päässä todella on valoa. Älä siis pelkää epäonnistumisia, vaikeuksia tai asioiden paikallaan junnaamista. Vaikka unelmasi olisivat pieniä, suuria tai kahviautomaatin kokoisia, toivon sinun jaksavan unelmoida. Vain haaveilemalla tulevaisuudesta, voimme oikeasti tehdä siitä totta.

Teksti ja kuva Sandra Karisalmi

O’times

O´SCHOOL O’times

4

Ogelin kultatytöt!

Tänä lukuvuonna sekä tytöt että pojat osallistuivat Helsingin lukiolaisten väliseen koripalloturnaukseen.

Molemmat joukkueet aloittivat matkansa marraskuussa Munkkiniemessä.

Tytöt voittivat Munkkiniemen lukiolaiset ja täten etenivät final three -turnaukseen. Pojilla pelit loppuivat valitettavasti jo Munkkiniemen koululle.

Tyttöjen final three -turnaus pelattiin Mäkelänrinteen uimahallin salissa ja siellä Ogeli kohtasi Maunulan sekä PHYK:in. Aamuinen peli Maunulaa vastaan päättyi 23–51 Ogelin tytöille.

Pistetilanne pysyi läpi pelin jännittävänä, eikä ero venynyt kovin suureksi missään vaiheessa. Penkiltä tulleen kannustuksen sekä puoliajalla Mikko Naukkarisen pitämän tsemppipuheen voimin Ogeli taisteli voiton kotiin. Peli päättyi 59–46.

Pelin jälkeen fiilis oli mahtava. Voittoa juhlistettiin pukuhuoneessa mitalit kaulassa. Myöhemmin koulu järjesti koripallojoukkueelle mitalikahvit. Herkullista kahvia ja kakkua nauttiessa ei voinut muuta kuin olla ylpeä ogelilaisista!

Koripallotytöt saivat juhlia voittoa makoisan juustokakun sekä kahvin kera.

Teksti Siiri Kotkaslahti Kuvat Siiri Kotkaslahti, Paavo Helevä ja Kati Suomela

Ensimmäisen pelin jälkeen oli vain hieman aikaa valmistautua seuraavaan koitokseen. Joukkue tiedosti, että PHYK on yleensä voittanut turnauksen ja että siellä on taitavia pelaajia. Pelaajat lähtivät kuitenkin haastamaan Pohjois-Haagaa rohkeasti kannustuksen saattelemana.

Voitto oli 2000-luvun ensimmäinen Ogelin lukiotyttöjen mestaruus!

Ainoastaan poikien- ja sekajoukkueissa on tullut kultaa aiemmin.

5

O’times

Piinapenkissä kielten opet Tällä kertaa piinapenkin lauteille joutuvat kieltenopettajat sekä ykkösten ryhmänohjaajat Manuel Ackermann ja Henna Grönqvist.

Miksi halusit opettajaksi?

Manuel: Halusin välittää nuorille kieli-innostuksen ja osoittaa, miten kiva on osata ja oppia kieliä - ja samalla uteliaisuuden, koska on hyvä olla utelias. Ja haluan tehdä töitä ihmisten kanssa.

Henna: En ollut oikeastaan ajatellut ammattia aiemmin. Olin pitkään töissä hotellialalla perehdytyspuolella. Siellä moneen kertaan nousi esille sama kommentti: ”Oletko koskaan miettinyt, että sä voisit olla hyvä opettaja?” Yliopistossa lukiessa pohjoismaisia kieliä kiinnostus opettamista kohtaan heräsi ja suuntauduin pedagogisiin opintoihin. Opettajana oleminen on ammatti, joka ei tunnu työltä.

Mikä on inhokkijuttusi opettamisessa?

Manuel: Kokeiden korjaaminen, mutta toisaalta on kiva nähdä, mitä opiskelijat osaavat. Sanakokeiden korjaaminen on kaikkein tylsintä.

Henna: Kokoustaminen ja kokeiden korjaus on varmaan työläin homma tässä työssä. Välillä myös tunne siitä, että on riittämätön ja haluaisi olla aina parempi opettaja.

Mihin Tylypahkan tupaan kuulut?

Manuel: Mitä niitä on? (Googletuksen jälkeen) Joo, toi punanen, Rohkelikko, siitä mä tykkäsin.

Kuva Manuelista pikkupoikana Henna: Rohkelikko, ehdottomasti!

Hauskin muisto omilta lukioajoilta?

Manuel: On monia, mitä ei voi mainita. Hauskin ja merkittävin oli retki Englantiin lukion kolmannella.

Sveitsissä lukio kesti viisi vuotta.

Host-perheeni oli ihan eläintarha.

Ja reissulla jotkut luokkakavereista kävivät 14 kertaa Burger Kingissä.

Itse kävin vain kuusi kertaa.

Henna: Hmm.. Mitähän painokelpoista voisin kertoa... Wanhojen tanssit, penkkarit, abiristeily sekä hyvin tiivis kaveriporukka. Edelleen viisi läheistä ystävää lukioajoilta.

Kynttilöistä päätellen pikku-Henna täyttää viisi vuotta!

O’times

Mikä oli lapsuutesi unelma-ammatti?

6

Manuel: Urheiluselostaja Henna: Eläinlääkäri. Eläimet ovat edelleen hyvin lähellä sydäntä, mutta näin myöhemmin on tajunnut, että olen ihan liian herkkä siihen ammattiin, josta löytyy se ikäväkin puoli.

Kinkku vai juusto päälle?

Manuel: Kinkku. Oikeasti ei kumpikaan, koska en ikinä laita molempia.

Henna: Juusto

“If someone offers you an amazing opportunity and you’re not sure you can do it, say yes – then learn how to do it later.” Tai “Ole utelias.”

Kenen kolmen Ogelin opettajan kanssa lähtisit mökkireissulle?

Miksi?

Manuel: Tapperin, Raitalan ja Arjan. Tällä porukalla tulisi hyvin produktiivisia ja mielenkiintoisia keskusteluja erilaisista aiheista ja voisin oppia heiltä paljon, ehkä.

Henna: Mä varmaan ottaisin ykkösten ryhmänohjaajat (Manuel, Eija ja Satu). Meiltä löytyy hyvä yhteishenki, samanlainen huumori, aina esimerkiksi pukeutumispäivissä mukana.

Kuka on sinun celebrity crush?

Manuel: Keira Knightley. (Haastattelutilanteessa Manuel halusi hypätä kysymyksen yli ja toimitus sai vastauksen viestillä muutaman päivän päästä.)

7

Henna: Rami Malek. Erittäin hyvä näyttelijä, mukana monessa sarjassa ja leffassa mistä tykkään.

Mikä on sinun paras roast?

Henna: “Kohtele muita niin kuin haluaisit itse tulla kohdelluksi”

Sana-assosiaatio Manuel:

Manuel: Välillä voin vähän kiusata opiskelijoita vaikealla kuullunymmärtämisvideolla tai pitkällä luetunymmärtämisellä. Niillä voi haastaa opiskelijoita. Välillä petyn.

Perjantai - viikonloppu

Henna: Yläastelaisille on helpompi heittää roasteja. Laitan vastausvuoron, jos kuuluu huokailua tai kiroilua.

Valkotaulu - tussi

Mikä on mottosi?

Manuel: Tää on kyllä hyvä motto, mutta en tiedä, voiko sitä julkasta tonne. (Toimitus ei ikinä saanut tietää kyseistä mottoa.)

Toinen olisi: “If someone offers you an amazing opportunity and you’re not sure you can do it, say yes – then learn how to do it later.” Tai “Ole utelias.”

Kastemato - multa Timo Salminen - matikka

Derivaatta – joku matikkajuttu Lempiemoji - öö se missä on se hikipisara Twitter – se sininen lintu siinä logossa Jazzkvartetti - mitä? Haiseva hedelmä tai se joku eläin, emmä tiiä Partisiipin perfekti - genau

O’times

Sana-assosisaatio Henna: Perjantai - bisse Kastemato - söpö Timo Salminen – en oikeen tiiä, mikä olis hyvä adjektiivi. Asiallinen.

Salminen ei anna aihetta nauruun, mutta todella arvostettu.

Valkotaulu – parempi kirjottaa ku liitutaulu Derivaatta – semmonen apina, joka läpsyttää aivoissa Lempiemoji – varmaan se missä on hymy ja sydämiä ympärillä

Would you rather?

1. Sanoa ääneen kaiken, mitä ajattelet, vai olla puhumatta enää ikinä mitään?

Manuel: Mielummin ääneen puhuminen.

Manuel: Lentäminen.

Twitter – ei oo, liian virallinen minulle

Henna: Lentää, pääsisi nopeammin paikasta toiseen eikä tarvitsisi maksaa lentoja.

Jazzkvartetti - Mikä? Musiikki, Joonas Tuominen

Puhuikohan Henna ruotsia Niiskuneidille?

Henna: Mielummin kaiken äänen sanominen, sitä toisaalta tapahtuu välillä muutenkin.

2. Matkustaa tulevaisuuteen vai menneisyyteen?

Manuel: Menneisyyteen.

Henna: Mieluummin menneisyyteen, koska olisi kiva elää uudelleen kivoja hetkiä.

3. Osata lentää vai muuttua näkymättömäksi?

Teksti Pihla Jutila, Aada Holmberg ja Eevi Grönlund Kuvat Hennan ja Manuelin kotiarkistot, Pihla Jutila ja Aada O’times

8

PUHVI: Sanoilla voi vaikuttaa Ogelissa on jo joitakin vuosia järjestetty erilaisten kielikokeiden lisäksi myös valtakunnallinen puheviestinnän päättökoe eli PUHVI-koe.

Tänä vuonna kokeen suoritti kahdeksan ogelilaista. Kokeessa oli kaksi osiota: tavoitteellinen ryhmäkeskustelu ja etukäteen valmisteltu suullinen esitys.

Puheviestinnän päättökoe on vapaaehtoinen ja sen voi suorittaa kuka vain mutta puheviestinnän kurssilaiset (ÄI7) usein muodostavat enemmistön osallistujista.

Yksi heistä tänä vuonna oli syksyn yo-juhlassa puheen pitänyt Daniella Röpelinen, joka oli päättänyt jo lukion alussa suorittaa PUHVI-kokeen.

Hänen suullinen esityksensä käsitteli sitä, miten varsinaisiin lukio-opiskelun stressiä aiheuttaviin tekijöihin ei etsitä ratkaisuja vaan

sen sijaan yritetään sopeuttaa paineistetut nuoret stressiin ja sen hallintaan.

”Kahtiajaot eivät toimi eivätkö oikeastaan kerro mitään. Silti niitä teh dään esimerkiksi klikkiotsikoissa tai poliittisissa puheissa, joissa maailma jaetaan meihin ja niihin muihin.”

Elias Rimpelä puolestaan oli puheviestinnän kurssilla viime vuonna mutta osallistui PUHVIin nyt. Hä- Tällainen vastakkainasettelu yksinnen esityksensä oli myös hyvin ajan- kertaistaa asioita ja edistää esimerkohtainen. kiksi populistien päämääriä, Elias toteaa. ”On kahdenlaisia ihmisiä: aamuvirkkuja ja iltakukkujia, työnteki- On helppo olla ajattelematta. Elias jöitä ja siitä kunnian kerääviä, maa- muistuttaa, että me ihmiset asetamlaisia ja kaupunkilaisia, heteroita ja me itsemme luonnon ja eläinten ylähomoja, miehiä ja naisia, rasisteja ja puolelle ja siksi meidän pitäisi pysei-rasisteja, mustia ja valkoisia.” tyä tekemään muutakin kuin vain jakamaan itsemme meihin ja niihin Elias Rimpelä piti valtakunnallises- muihin. ”Olkaamme luontoa yliversa puheviestinnän päättökokeessa taisempia ja istukaamme vihollisen vaikuttavan puheen tällä hetkellä kanssa samaan pöytään.” hyvinkin näkyvästä ilmiöstä: polarisaatiosta.

Eliaksen mukaan meidän olisi hyvä olla pitämättä niitä muita, jotka Alun polarisaatiota havainnollis- ajattelevat eri tavalla kuin me, iditavan luettelon jälkeen hän kysyi, ootteina, koska yhdessä asiassa eri onko maailma sittenkään näin yk- mieltä oleminen ei ole syy vihata siselitteisesti rakentunut. toista ihmistä.

Tavoitteellinen ryhmäkeskustelu käytiin neljän hengen ryhmissä: Silja Liski, Liia Perhonen, Elias Rimpelä ja Lauri Tuominen puhuivat esikuvista.

Teksti Satu Mäkinen Kuva Virva Lehmusvaara 9

O’times

Missä he ovat nyt?

O’times

10

MISSÄ HE OVAT NYT? - Antti, Mape ja Olli-Pekka Mikä sinua kiinnosti lukioikäisenä?

Holman luokassa oli LP-soitin, jolla pystyi kuuntelemaan vanhempien vanhoja älppäreitä. Tämä oli huom. ennen suoratoistopalveluita, jolloin melkein kaikki musiikki piti omistaa materiaalisina tallenteina eikä LP-soittimia ollut enää missään.

Antti: Monenlaiset asiat kiinnostivat. Olin lukiolaisena kaiken kaikkiaan aika uteliasta sorttia. Historia, kirjallisuus, musiikki, kuvataide, filosofia ja sen sellaiset, mutta oli luonnontieteet ja matematiikkakin Koulun käytävällä oli kilpailu, joskiinnostavia. sa piti arvaamalla yhdistää opettaja ja lempikirjansa. Mulla oli muuten Lukioikäisenä sitä ei ehkä osannut aika hyvät arvaukset kaikkiin, mutihan arvostaa, minkälainen etuoi- ta jäin arpomaan Sadun kohdalla keus on saada oppia kaikenlaista Satuaarteiden ja Humisevan haruutta vähän joka suunnasta. Mutta jun välillä (Mäkinen oli silloin vieniin se taitaa arkisten asioiden kans- lä Harju). sa yleensäkin, että niitä alkaa arvostaa vasta kun ne ei enää ole arkisia.

Viimeisellä matematiikan tunnilla ennen kirjoituksia edeltävää lukulomaa Salminen laittoi meidät laskemaan todennäköisyyttä sille, että pulu kakkaa ylppärijuhlissa kuoharilasiin.

Yleisesti ottaen muistan viihtyneeni todella hyvin Ogelissa, erityisesti lukioaikana. Päällimmäiset muistot ehkä liittyy kuitenkin kirjoituksiin ja siihen, miten hyvin opettajat kannustivat tsemppaamaan ja ylittämään odotukset mutta olivat sitten tukena myös pettymystenkin kohdalla.

Mape: Maastopyöräily, luonto ja musiikki.

Olli-Pekka: Lukioikäisenä minua kiinnosti enemmän opiskelun ulkopuoliset asiat, mikä valitettavasti näkyi opintojen etenemisessä. Illat vierähtivät harrastuksissa ja kavereiden kanssa. Koulussa osallistuin paljon erilaisten esityksien ja juhlien ääni- ja valotekniikan rakentamiseen ja käyttämiseen, mikä oli mielenkiintoista.

Kerro jokin muisto koulustamme.

A: Hyviä muistojahan Ogelista on vaikka millä mitalla.

Olli-Pekka oli VPK:n toiminnassa mukana lukioikäisenä.

Nykyisin hän on ammatiltaan pelastaja-ensihoitaja.

11

O’times

Olli-Pekka: Parhaiten mieleen ovat jääneet muistot Bastin matematiikan tunneilta, joilta ei menoa puuttunut. Ja monet hetket, joita tuli vietettyä lukiolaisten sohvilla aulassa.

Myös kaikki juhlien AV-tekniikan rakentelut Hannun, Bastin ja Sipun ohjauksessa ovat pysyneet mielessä.

Antti Kanner opiskeli lukiossamme vuosina 1997 - 2000.

Mape: Koko lukioaika on täynnä lämpimiä muistoja upeista opettajista, toimivasta ja rauhallisesta opiskeluympäristöstä ja uskomattoman laajoista musiikin opiskelun mahdollisuuksista.

M: Kävin Ravintolakoulu Perhon Mitä teet nykyisin? kokkilinjan ja työskentelin alalla muutaman vuoden, kunnes pääsin A: Valmistumisen jälkeen olen tehopiskelemaan musiikkiteknologiaa nyt vähän kaikenlaisia yliopistomaakoulutuskeskus Salpaukseen. ilman sekalaisia hommia. Olin perustamassa Tieteen termipankkia ja Erityisesti mielessäni on oppilaiden O-P: Lukion oppimäärä jäi muuta- mukana kirjoittamassa Suomen kievälillä vallinnut yhteishenki. Ketään mia kursseja vajaaksi neljän vuoden len kielipoliittista toimintaohjelmaa ei jätetty yksin. opiskelun jälkeen. Suoritin asepal- ja sen sellaista. veluksen seuraavaksi ja siirryin työelämään, jossa vierähti seuraavat Viime vuosina olen työskennellyt kymmenen vuotta kuljetusalalla. paljon erilaisissa aika monitieteiMitä lähdit tekemään/opiskelesissä, ns. digitaalisen humanismin maan lukion jälkeen?

Opiskeluinto palasi lähestyessäni 30 hankkeissa. Niissä on ollut mukana vuoden ikää ja suoritin loput kurssit paljon esim. historioitsijoita, tietoAntti: Päädyin vähän flipperikuulan aikuislukiossa. Tämän jälkeen hain jenkäsittelytieteilijöitä ja viestinstrategialla lopulta opiskelemaan opiskelemaan pelastusopistoon nän, kirjallisuuden ja kansanrunosuomen kieltä, sivuaineina olen lu- Kuopioon, josta valmistuin pelasta- uden tutkijoita. kenut kirjallisuutta, historiaa, kie- jaksi vuonna 2019. liteknologiaa ja vähän arkeologiaa.

Väittelen nyt tänä keväänä luonnollista kieltä kuvaavien tilastollisten mallien ja kielitieteellisten merkitysteorioiden yhteensovittamisesta.

Mape on ollut kiinnostunut luonnosta lukioikäisestä asti. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa esimerkiksi kasvien esiintyminen kirjallisuudessa. Nummisuutarien Eskon Martalle poimima riisi herätti ihmetystä. Kyseinen riisi on toiselta nimeltään Ketunlieko.

O’times

12

Mape Lehtonen opiskeli lukiossamme vuosina 2003 - 2007.

Olli-Pekka Varis kävi lukiotamme vuosina 2003 - 2007.

Mape: Musiikkiteknologiaan liittyviä tehtäviä. Pääasiassa korjaan, kustomoin ja huollan musiikkilaitteita ja soittimia.

Millaisia terveisiä haluat lähettää Onneksi nyt näyttää siltä, että paluu meille Ogeliin? normaaliin voisi sittenkin olla näköpiirissä, kovasti voimia ja jaksamisM: Toivotan onnea ja menestys- ta kaikille Ogeliin nyt tähän lopputä kaikille ogelilaisille sekä haluan matkalle!

Tätä kirjoittaessani olen matkalla kiittää koko henkilökuntaa ja kaikSuomenlinnan studiolle tekemään kia opettajiani. huoltoa miksauspöytään. Säännöllisesti olen myös äänittänyt jazz-mu- O-P: Opiskelkaa ahkerasti ja pitäsiikkia pianisti Pekka Toivosen tuo- kää kavereista huolta. Itselleni partannoissa. haimmat ystävyyssuhteet syntyivät lukiossa.

Olli-Pekka: Olen töissä Helsingin pelastuslaitoksella palomies-en- A: Meillä yliopistolla korona-aisihoitajana. Työpaikkani on kes- ka on osunut kaikkein raskaimmin Kysymykset Satu Mäkinen kuspelastusasema Kalliossa. Teen opiskelijoihin ja mielessä on ollut- Kuvat Haastateltujen kotiarkistot 24-tuntisia työvuoroja, joiden aika- kin usein, mitenköhän lukiolaiset ja na olen 12 tuntia ambulanssissa ja 12 opettajansa jakselevat tämän kaiken tuntia pelastusyksikössä. Työvuoron sekasorron keskellä. jälkeen on kolme päivää vapaata.

Entä muistavatko ”LP-Arja” ja ”pulunkakka kuoharilasiin -Salminen” Antin? ”Tietysti. Mulle jäi sellainen käsitys, että Antti kirjoittaa vielä joskus romaanin. Olen sitä vähän odotellutkin”, kertoo Timo Salminen. ”Antti taisi harrastaa jotain taistelulajia. Hän teki todella taidokkaan kankaanpainotyön, jonka aihe liittyi johonkin tällaiseen lajiin. Mulla taitaa olla tallessa kuva siitä koetilkusta”, muistelee Arja Holma.

13

O’times

Missä he ovat nyt? - Niko hengitti lukiossa taidetta Miksi ryhdyit elokuvaohjaajaksi, Niko Kelkka?

Mä oon lapsesta asti tehnyt kavereiden kanssa videoita. Aloitin, kun olin 8-vuotias. Se oli vähän kuin leikkiä, mutta samaan aikaan suotavaa ja coolia, kun siinä oli kamera mukana.

Olin ekana teatterissa ja ajattelin, että musta tulee näyttelijä, mutta jotenkin ajauduin aina kameran taakse.

Mun lukioaikana Ogelissa oli äidinkielen elokuvakurssi, jonka mä kävin itse asiassa kahdesti, koska mä vaan halusin tehä niitä leffoja.

Satu piti sitä kurssia ja oikeastaan sen aikana mä tajusin, että mä kuulun enemmän kameran taakse kuin eteen. Noitten omien kokeilujen jälkeen mä sitten halusin oikeasti elokuva-alalle töihin.

Millaisia haasteita työhösi kuuluu?

Siitä asti, kun pääsin opiskelemaan, olen ollut yrittäjä enkä ikinä töissä missään firmassa. Alkuun vaikeinta oli saada töitä ja vakiinnutettua oma osaaminen alalla. Koulusta valmistuminen ei oikeastaan tarkoita mitään, sillä kuka tahansa voi tulla tälle alalle ilmankin koulutusta.

Tekemisen kannalta vaikeinta on saada luotua jotain konkreettista niin, että muut sun ympärillä on ymmärtäneet sun vision ja abstraktin näkemyksen.

O’times

Tämä kuva on otettu pari vuotta sitten.

Mikä on ollut sun suosikkiprojektisi?

Niitä on aika paljon, mutta henkilökohtasesti suurin on viime keväänä kuvattu mun ensimmäinen pitkä elokuva. Se oli intohimoprojekti ja nyt oli oikea aika tehdä se.

Toinen itselle todella tärkeä projekti oli animaatiosarja Kallion eläimet, joka pyöri YLE:llä - löytyy muuten yhä Areenasta :D. Saatiin tehdä aikuisille suunnattua animaatiota, ja vaikkei se ikinä päätynyt pitkään formaattiin, oli sitä silti äärettömän hauskaa kirjottaa ja olla näyttelijöiden kanssa äänikopissa.

Mistä elokuvista itse tykkäät?

Vähän samanlainen kysymys kuin jos kokilta kysyisi, mikä hänen lempiruokansa on. Elokuvat, joista itse saan eniten irti, ovat arvaamattomia, tuovat esille uuden näkökulman mistä tahansa aiheesta tai ovat muuten vaan mukaansa tempaavia.

Yksi iso asia, kun harrastus muuttuu työksi, on se, että elokuvia katsoessa tuntee väkisinkin olevansa töissä. Elokuvan tarinan täytyy olla niin mukaansa tempaava, että unohdan ajatella elokuvan teknistä toteutusta ja ajatusta sen takana ja pystyn vain nauttimaan siitä. Yksi tällainen, joka tulee mieleen, on Eternal sunshine of the spotless mind tai suomeksi Tahraton mieli.

14

Onko sulla elokuvaohjaajaa, jota ihailet?

Millasia muistoja sulle on jäänyt sun ajasta Ogelissa?

On moniakin. Tyylillisesti pidän mustasta huumorista ja yllättävyydestä, ja pakko sanoa, että Quentin Tarantino on Hollywoodin ohjaajista sellainen, jolta aina odottaa jotain uutta ja miettii, mitäköhän hän keksii seuraavaksi. Varsinkin, kun hän käsikirjoittaa omat elokuvansa. Hän on varmaan tällä hetkellä esikuvani.

Lukio on hyvin mielenkiintoinen ajanjakso ylipäätään. Sä oot niin kuin aikuisuuden kynnyksellä ja pitäis opiskella ja löytää itteään. Mulla on erittäin hyvii muistoja, mä löysin sen, mitä mä halusin tehä.

Mitä sä teet vapaa-ajalla?

Elokuva-ala on hyvin periodikeskeistä. Kun tekee jotakin projektia, se on hyvin intensiivistä. Uuden projektin kun aloittaa, vapaa-aikaa ei kauheasti ole ja sitä on välillä väkisin raavittava jostakin.

Olen koko elämäni pelannut koripalloa ja pelaan yhä, ja teen myös musiikkia, joka on toinen hyvin tärkeä harrastus, joka on yläaste-ajoilta asti. Teen siis räppiä, vaikka en siltä ehkä vaikutakaan.

Silloin Ogelissa oli tosi vahvasti taiteen opetusta, oli musiikkiteknologian kursseja, studiotyöskentelyä, elokuvakurssi ja teatteria. Sitä taidepuolta mä hengitin, vaikka kaverit lukivatkin mantsaa ja pitkää matikkaa.

Totta kai myös eka tyttöystävä oli lukiossa ja oli tosi siistii oppii parisuhteen alkeita. Ylipäätään se, että sai vedettyy sen lihamyllyn läpi, olihan mulla viiden tähden lukihäiriökin ja silti sain lakin päähän. Mulla on edelleen lukioajoilta myös kaveriporukka, jonka kanssa pidetään yhteyttä päivittäin.

”Sitä taidepuolta mä hengitin, kun kaverit lukivat mantsaa ja pitkää matikkaa.”

Mikä on suurin unelmasi?

Oon oppinut, että työ on vain työtä, ja vaikka joku miettii, että tämä on tosi siistii, niin ei mun unelmat oo enää sitä, että pääsis tekemään, vaan enemmänkin haluaisin, että kaikki olisi stabiilisti hyvin ja voisi perustaa perheen ja saada tasapainoisen ja hyvän elämän. Ja oonhan mä sinnepäin jo menossa!

Teksti Heta-Sisko Häkkinen ja Sylvia Merivirta Kuvat Niko Kelkka

.

On kiva tehdä muutakin luovaa asiaa, joka ei ole vain liikkuvan kuvan parissa. Voin kertoa tarinoita ja avata mielipiteitäni ilman minkäänlaista tulosvastuuta.

Tänä vuonna olisi tarkoitus julkaista ensimmäinen oma levy ja elokuva, joten itselleni on aika iso vuosi edessä.

Ihmiset ovat aika uraorientoituneita nykyaikana, mutta vapaa-ajan ja levon merkitystä pitäisi korostaa. Itse pidän esimerkiksi jokaisen pitkän projektin jälkeen aina 4-6 kuukautta lomaa, enkä ikinä menee suoraan seuraavaan projektiin.

Tämä lukioajoilta otettu kuva on 2. vuosikurssilta vuonna 2006 studiokurssilta Ogelin studiosta. Niko oli meillä 2005 - 2008.

15

O’times

MISSÄ HE OVAT NYT? Karolina surffaa aalloilla Kurkistus menneisyyden ogelilaisten elämään jatkuu maailmanmatkaaja Karolina Millerin kanssa. Mitäköhän hän on vuosien aikana puuhaillut?

Milloin olet ollut Ogelin lukiossa?

Olin Ogelissa vuosina 2006-2009.

Mikä on hauskin muistosi Ogeli-ajoista?

Onko lemppariopea tai oppiainetta?

Hauskinta oli ehdottomasti hengailu abisohvilla ja muiden kanssa huonojen juttujen jauhaminen.

Myös risteilyt, abirekat ja muut isot tapahtumat ovat jääneet mieleen kirkkaimpina muistoina.

Lempiaineitani oli ainakin äidinkieli, kuvis, filsa ja hissa. Lempiopet

O’times

tajiini kuului Mikko Tapper, Arja Holma, Satu Mäkinen ja Jukka Putaansuu.

Miten Ogeli on vaikuttanut tulevaisuuteesi?

ten kanssa. Minulla on oma firma, mutta teen myös paljon yhteistyötä muiden viestintä- ja PR-toimistojen kanssa.

Mitä kautta päädyit Ogelissa minua kannustettiin paljon nykyiseen tilanteeseen? kaikenlaiseen kirjoittamiseen ja siksi ajauduin opiskelemaan viestintää.

Ogelissa syntyi myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin.

Missä olet nyt ja mitä teet tällä hetkellä?

Asun tällä hetkellä Portugalissa ja työskentelen markkinointi- ja viestintäkonsulttina teknologiayritys

Opiskelin lukion jälkeen viestintää, koska halusin toimittajaksi. Teinkin niitä hommia joitain vuosia, mutta vaihdoin sitten matkaillessani tulevaisuuden suunnitelmia. Tutustuin myös Otaniemen Startup Saunan toimintaan ja päädyin lopulta sen toimitusjohtajaksi. Sen jälkeen olen työskennellyt erilaisten teknologiayritysten parissa freelancerina.

16

Karolinan voi löytää sieltä, missä on hyvät aallot.

Minulla ei ikinä ollut selkeää kuvaa tulevaisuudestani, mutta asiat avautuivat askel kerrallaan. Palo erilaisia ilmiöitä kohtaan johdatti teknologia-alalle ja sen kautta tutustuin ihmisiin ja päädyin nykyiseen tilanteeseeni.

Mikä on hienointa mitä olet työsi kautta päässyt tekemään?

ja tavasta riippumatta sekä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaa niitä tehdä.

Mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä?

Vapaus, kansainvälisyys ja edistyksellisyys.

Mitä tykkäät puuhastella vapaa-ajallasi ja mikä on Toimittajana pääsin kirjoittamaan paras rentoutuskeinosi? arvostamiini julkaisuihin, kuten Helsingin Sanomiin, Ylelle ja Ylioppilaslehteen. Teknologia-alalla taas sain järjestää ja vetää isoja tapahtumia ja siellä pidin puheenvuoroja (ns. keynote) mm. Etelä-Koreassa ja Valko-Venäjällä.

Olen päässyt puhumaan isoillekin ihmisjoukoille ja ylittämään näin itseni. Olen oppinut paljon esiintymisestä, vaikka tilanteet ovat olleetkin stressaavia.

Yksi suurimmista intohimoista ja harrastuksista on surffaaminen.

Tässä korostuu myös vapauden merkitys, eli teen töitä siellä missä pääsee surffaamaan.

Tällä hetkellä oleilen Portugalissa, mutta muita asuinpaikkoja ovat olleet mm. Italia, Meksiko, Nicaragua, El Salvador, Guatemala ja Korea.

Työn puolesta joutuu olemaan paljon laitteiden keskellä, sekä tietynMikä on suurin motivaattorisi? laisessa ilmoitustulvassa mutta surffaaminen on yksi ainoista hetkistä, Vapaus tehdä töitä paikasta, ajasta jolloin keskittyy vain meneillä ole17

vaan hetkeen ja rentoutuu.

Mitä sanoisit lukiolaisille, joilla ei ole hajuakaan tulevaisuudesta/ jatkosuunnitelmista?

Neuvo ei ole pelkästään lukiolaisille vaan myös kaikille muille, jotka operoivat tässä nykyisessä maailmantilanteessa, jossa uusia asioita putkahtelee joka suunnasta.

Uteliaisuus, kokeilunhalu ja joustavuus ovat ihan äärettömän tärkeitä ominaisuuksia tulevaisuutta ajatellen, jos mielii pysyä mukana tässä maailman menossa. On aina oltava halukas muuttamaan suuntaa, mikäli tilanne sen vaatii.

Teksti Pihla Jutila ja Sandra Karisalmi Kuvat Karolina Miller

O’times

Missä he ovat nyt? Siiri Halko on Jussi-ehdokas Oletko miettinyt, mitä ohjaajan työhön sisältyy? Siiri Halko, Ogelin entinen opiskelija, kertoo opinnoistaan ja hienosti alkavasta urastaan. Hän on päässyt toteuttamaan unelmaansa ja samalla ehkä kannustaa jotain lukijaakin siihen.

Siiri Halko on nuori ohjaaja ja valokuvaaja, joka opiskelee Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen osastolla. Hän oli ehdolla parhaaksi opiskelijaohjaajaksi vuonna 2021 Halko opiskeli koulussamme muutama vuosi sitten ja kiinnostui elokuva-alasta jo nuorena.

Hänen, Khadar Ahmedin ja Juho Kuosmasen ohjaama sarja Zone B julkaistiin vastikään Yle Areenassa.

Myös hänen ohjaamansa lyhytelokuva Haikara sai Jussi-ehdokkuu-

Siiri Halkon, Khadar Ahmedin ja Juho Kuosmasen ohjaama sarja Zone B julkaistiin vastikään Yle Areenassa.

Erilaisten maailmoiden ja tilanteiden suunnittelu sekä kuvitteleminen on Halkon mielestä parasta ohjaamisessa.

Hän mainitsi kuitenkin myös, että ohjaaja saattaa intuitiivisesti työskennellä omalla ohjaustyylillään huomaamatta.

Vaikeuksia ohjaamisessa voivat kuitenkin tuottaa erilaiset sosiaaliset dynamiikat, jotka aiheuttavat väistämättä erimielisyyksiä.

Ryhmätyöskentelyssä on aina tunteet pinnassa, mutta onneksi kompromisseja tehdään.

Ohjaajan arki on todella monipuolista, kertoo Halko. Työhön kuuluu erilaisia jaksoja: kirjoittaessa on vapaata, rauhallista ja voi itse aikatauluttaa työskentelyä, mutta tuotannon alkaessa syntyy kiirettä ja vapaa-aika vähenee. Ohjaajan elämä on todella vaihtelevaa.

Halko kertoo, että erilaisia työtapoja voi kokeilla muutaman kerran, jotta löytää itselleen sopivan ohjaustyylin.

Ohjatessa on huomioitava lukemattomasti eri tekijöitä. Halko painottaa kuitenkin, että on tärkeää pohtia, miksi ohjaa tiettyä projektia ja mitä sillä tahtoo kertoa.

Halko vietti lapsuudessaan paljon aikaa taiteilijaisovanhempiensa kanssa, jotka inspiroivat häntäkin lähtemään taiteilijan polulle – kiinnostus ohjaamiseen ja elokuviin syntyi valokuvauksen seurauksena.

Siiri Halko penkkareissa O’times

18

Kun peruskäsitys aikaisempiin kysymyksiin on selvä, on helpompi ratkaista muita vaikeuksia. Halkon rakkaus työhön näkyy selvästi ja hän pyrkiikin jatkamaan sitä mahdollisimman pitkään. Hän unelmoi tulevaisuudessa työskentelevänsä ihailemiensa näyttelijöiden kanssa, jotka inspiroivat häntä.

Halko mainitsi hauskan muiston Ogelista: hän meni biologian tunnille myöhässä, minkä seurauksena Petteri Welling heitti hänet pois kurssilta. Halko kuitenkin pokkana palasi takaisin luokkaan ja sai jäädä kurssille.

Muistellessaan vanhoja opettajiaan, Halko mainitsi entisen lempeän ryhmänojaajansa saksanopettaja Niina Ikosen sekä Timo Salmisen, joka opetti Halkolle matematiikkaa.

Halko tykkäsi matematiikasta, vaikkei aina jaksanutkaan panostaa siihen. Hän kehui Salmisen opetusta.

Siiri opiskeli meillä vuosina 2012 - 2015.

Jos käy hyvinvointikäytävällä, näkee ison punaisen maalauksen. Halko oli mukana työstämässä sitä.

Työtä hän maalasi silloin tällöin ja vasta kun aika oli loppumassa, hän viimeisteli sen.

Häntä pyydettiin projektiin mukaan ensimmäisenä vuonna, mutta työn pohja kuitenkin lojui hänen kotonaan yli kaksi vuotta.

Teksti Josefina Mura ja Iiris Pernu Kuvat Siiri Halko

Tämä maalaus on varmasti kaikille tuttu: se löytyy terveydenhoitajan vastaanoton viereiseltä seinältä.

19

O’times

MISSÄ HE OVAT NYT? Najma, valokuvaava lääkäri O’Timesin toimitus haastatteli 2006 - 2009 Oulunkylän yhteiskoulusta opiskellutta valokuvataiteilija ja lääkäri Najma Yusufia. Missä hän on nyt?

Tiesitkö jo lukiossa haluavasi lääkäriksi? Miksi päädyit lopulta siihen?

Lukiossa olin aika fifty-fifty arkkitehtuurin ja lääkiksen välissä. Luulen, että lopulta valitsin lääkiksen sen takia, että ihmiskeho kiinnosti ja koin, että sillä alalla voisin auttaa enemmän ja olla hyödyksi yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle. Siihen sain myös omassa ympäristössä enemmän kannustusta.

Moni sattumakin johti siihen, että päädyin lääkikseen. Pääsin opiskelemaan biolääketiedettä - medical sciences – Englantiin ja luulen, että se oli suurin askel kohti lääkistä. Oli tosi hienoa päästä Englantiin.

Mikä oli haastavin kokemuksesi lääkärintöissä tai –opiskeluissa?

Entä palkitsevin?

Luulen, että kaikista haastavin kokemus opiskelujen aikana ja työelämässä on ollut se, että on joutunut elämään sen kanssa, ettei kaikkea voi parantaa.

On paljon sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat potilaan terveyteen,

”Mun intohimo on globaalin terveyden ja terveydenhuollon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen...”

O’times

Eikä niille voi kuitenkaan lääkärinä tehdä hirveesti mitään.

Näkee myös ns. kolikon kääntöpuolen ja paljon sellaisia asioita, joita pitäisi kehittää meidän terveydenalalla. Meidän terveydenhuollon ja terveydenalan epätasa-arvoa on vaikeaa käsittää.

Toki sitten opiskelujen aikana tietoa tuli tosi paljon. Haastavaa oli myös se, että omat harrastukset ja muu elämä jäi aika paljon taka-alalle ja sen kanssa tasapainottelu oli haastavaa.

Nyt jos katsoo taaksepäin, olisi pitänyt olla itselle paljon armollisempi ja antaa enemmän aikaa niille asioille, jotka kiinnostavat, kuten sille luovalle puolelle, joka mulla jäi sivuun.

Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsee parantamaan, hoitamaan ja kuulemaan ihmisiä ja näkee oman työn tuloksen.

Jopa silloin kun ei voi tavallaan lääketieteellisesti tehdä mitään mutta näkee ja pystyy kohtaamaan ihmisen kunnioittavasti ja hyvin. Se yleensä jo riittää.

vat kahteen eri valokuvanäyttelyyn ja yhdessä niistä oli videokollaasi, jossa puhuin itsestäni, elämästäni ja siitä, miksi valokuvaus oli tärkeää.

Siinä näyttelyssä mukana ollut taiteilija ehdotti kirjan tekemistä.

Ensin mietin, että voi vitsi onko mulla aikaa tähän, koska opiskelin samalla ja mietin, lähdenkö mukaan.

Hyvä, että tein, koska se oli tosi kivaa - saada omat kuvat esille ja aika letkeästi kertoa omista ajatuksista.

”Uskaltakaa unelmoida.

Teidän ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea, mitä teette. Ootte tosi nuoria, teillä on koko elämä edessä.”

Isoin inspiraatio oli kuitenkin valokuvaus ja rakkaus valokuvaamiseen. Se oli sellaista aikaa, milloin tuli antaneeksi itsestään myös omalle luovalle puolelleen. Siitä mä tykkäsin tosi paljon.

Koko prokkis mahdollisti sen, että sain olla hyvällä omallatunnolla siinä valokuvauksessa mukana.

Olet tehnyt kirjan. Millaista sen kirjoittaminen oli? Mitkä olivat isoimmat inspiraatiot kirjoittamiseen?

Se oli erilaista, mihin olin tottunut.

Tykkään toki kirjoittaa tosi paljon, mutta tämä oli erilaista kuin yleensä.

Valokuvakirjan idea tuli itse asiassa valokuvanäyttelystä. Mulla on ollut onni, että oon saanut omat ku-

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Mitä tulevaisuus tuo mukanaan sinulle?

20

Tällä hetkellä oon erikoistumassa akuuttilääketieteeseen ja näen tulevaisuudessa, että mä valmistun akuuttilääketieteen erikoislääkäriksi.

”Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsee parantamaan, hoitamaan ja kuulemaan ihmisiä ja näkee oman työn tuloksen.”

kyllä oma intohimo sieltä löytyy.

Olkaa itsellenne armollisia ja muistakaa levätä. Yliopistotutkinnot ja nämä asiat, onhan ne jännittäviä ja kivoja asioita, jotka omaa tulevaisuutta edistää, mutta muistakaa pitää huolta omasta mielenterveydestä ja terveydestä ylipäätään.

Antakaa aikaa aina harrastuksille ja rakkaille, ja tehkää niitä asioita, mistä te pidätte jopa silloin, kun teillä on kiirettä. Jos lähdette jatko-opiskelemaan, on tärkeää antaa aikaa

Oon aina ollut sellainen, että oon kiinnostunut laajasti eri lääketieteen aloista, joten aina voi ehkä muuttaa tätä erikoisalaa.

Mun intohimo on globaalin terveyden ja terveydenhuollon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, ja ne ovat sellaisia asioita, joissa haluan myös vaikuttaa.

niille asioille, joista on pitänyt myös ennen, kun lähti opiskelemaan. Mikään tavoite ei ole mahdoton.

NAJMA YUSUF: TOISIN SILMIN (2015) TÄMÄ SIIRTOLAISINSTITUUTIN JULKAISEMA TEOS KERTOO SUOMESTA, ENGLANNISTA JA SOMALIASTA.

Teksti Aada Holmberg ja Oona Erälähde Kuva Najma Yusuf

Kuvassa Najma Yusuf

Haluan myös edistää omaa luovaa puolta ja kirjoittaa enemmän, toivottavasti saisin kirjoitettua omankin kirjan tulevaisuudessa.

Oon miettinyt myös aktiivisempaa omien ajatuksien jakamista muille – joskus podcastin aloittamista. Mulla on paljon kivoja ideoita, mutta mulle kaikista tärkeintä tulevaisuudessa on nauttia siitä, mitä teen ja tehdä sitä niin kauan kuin siitä nautin.

Viimeiseksi, mitä vinkkejä sinulla olisi Ogelista valmistuville ylioppilaille tulevaisuutta varten?

Uskaltakaa unelmoida. Teidän ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea, mitä teette. Ootte tosi nuoria, teillä on koko elämä edessä.

On ihan OK kokeilla eri asioita, vaihtaa ja kokeilla taas uusia asioita. Kunhan teette koko ajan jotain ja uskallatte kokeilla eri asioita, niin 21

O’times

O´CULT O’times

22

Carnival in Germany The carnival season in Germany, a.k.a. ‘The Fifth season of the year’, starts on November 11th at 11:11, and it finishes at 23:59 on the day before Ash Wednesday.

Depending on the region you are in, you might not notice people celebrating carnival at all. In Berlin, you need to look hard for carnival celebrations.

Even though Ash Wednesday falls on a different date every year, carnival season always starts on 11.11 at 11:11.

Every region in Germany celebrates carnival one way or the other. Depending on the area you live in, you might hear different names for this season.

Carnival in Germany is the time of year where Germans are allowed to lose control. There is an excess of parades, costumes, parties, balls, music, and beer during this time. In some cities, this celebration is the biggest of the year. It trumps Halloween, Christmas, or New Year’s.

The three most common names for carnival in Germany are Karneval, Fastnacht, and Fasching. Some might use a more local name. For example, in Cologne, Karneval is called Fastelovend colloquially.

Cologne has the biggest carnival celebration in Germany, followed by Dusseldorf and Mainz. The celebrations in these big cities and all over the Rheinland are full of colorful costumes, a lot of alcohol, joyful songs, and crazy parties.

Not all of Germany, however, celebrates carnival with ‘out of control parties’. For example, in the south, the towns close to the Black Forest celebrate carnival more traditionally. They use this time to reflect on the simple life and to keep old traditions alive.

Text Lia Ahrens Kuva Flickr

23

O’times

CARNIVAL IN ITALY Carnival is a popular festivity in Italy, celebrated in February. It’s so important that we have a lot of traditions and sayings about Carnival. We say: “A Carnevale ogni scherzo vale”, which means “At Carnival every joke is fair”!

The origin of Carnival is religious: in fact the main celebration is on the day before Lent. Lent is the period before Easter during which Christians aren’t allowed to eat meat. Other origins could be found in some cults of the Ancient Greeks and Romans in which people used to change their social status by wearing masks and costumes.

According to some historical testimonials, Carnival has been celebrated since the VIII century A.D. Nowadays the Carnival’s festivity is one week long and we get 3 or 4 days of vacation from school.

During Carnival people usually wear masks and dresses in order not to be recognized by anyone. We have a lot of traditional characters you can dress as, but people also like to make their own costumes.

Carnival in Viareggio Arlecchino, Pulcinella and Colombina are probably the most popular carnival characters. Colombina is a typical character of the Venetian comedy of art. She is a servant and helps her mistress to exchange letters with her lover.

Arlecchino is a gentleman from Bergamo (northern Italy) dressed in a colorful suit. His origins are related to the Roman comedy: he is probably the evolution of the character of the servant.

Pulcinella, instead, is from Naples and is the personification of the city. He wears a white dress and a black mask and is also considered as a lucky charm in Naples.

During Carnival, children usually wear costumes at school and do fun activities related to it. In some parts of Italy it is tradition to have huge parades: people build themed wagons and cruiese around the city while everyone is singing and throwing confetti.

Arlecchino, Colombina and Pulcinella O’times

24

The city of Carnival par excellence is Venice. Every year, in the city, there is a festival dedicated to Carnival: people from all around the world travel to Venice and wear elegant dresses dating back to 1500-1700 A.D. Carnival in Venice lasts eleven days, during which there are always a lot of events.

One of the most important events is “Il Volo dell’Angelo” (The Flight of the Angel). The second Sunday of Carnival, the winner of a beauty contest called “Marie” flies from the San Marco’s bell tower to Palazzo Ducale, attached to a rope. The Angel usually wears a huge, colorful dress and a mask on her face.

Volo dell’Angelo Then we have “giuseppine” or “zeppole di San Giuseppe”, which are similar to doughnuts but have crème patissière inside. Other traditional sweets are frittelle with apples or raisins, castagnole and strufoli.

Even though Carnival was related to religion, nowadays it has lost this connection. For us Carnival is a moment to enjoy with our friends and maybe make some jokes!

Text Marianna Faggin and Emma Guasti

Chiacchiere Another important part of Carnival is food. Carnival, in fact, was the last period before Lent during which people could eat whatever they wanted. So they created a lot of traditional sweets to eat during Carnival.

The most popular ones are “crostoli”.

Crostoli, also called “chiacchiere” or “bugie”, are fried biscuits made with eggs, flour and sugar.

Zeppole di San Giuseppe 25

O’times

Fridan, Mintun ja Lumin Leffanurkkaus Luonnonkatastrofielokuvien arvostelu Yksi tämän vuoden teemoista O’Timesissa on ympäristö. Sen kunniaksi valitsimme katsottavaksemme elokuvat SEASPIRACY (julkaistu vuonna 2021) ja DON’T LOOK UP (julkaistu vuonna 2021).

Näissä elokuvissa keskeisenä aiheena on ilmastonmuutos ja ihmisten toiminta sen estämiseksi. Elokuvat lähestyvät asiaa eri kannoilta, mutta ydinteema nousee kuitenkin selkeästi esiin.

DON’T LOOK UP on yhdysvaltalainen vuonna 2021 Netflixissä ilmestynyt kriittinen komediaelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Adam McKay. Pääosissa esiintyy Jennifer Lawrence Kate Dibiaskyna

(SPOILER VAROITUS)

ja Leonardo DiCaprio Dr. Randall Mindynä. Päähenkilöt ovat tähtitieteilijöitä, jotka pyrkivät varoittamaan maapalloa lähestyvästä asteroidista. Elokuva on satiiri hallitusten, politiikan ja julkkisten välinpitämättömyydelle ilmastokriisiä kohtaan. Elokuvassa Maata lähestyvä asteroidi on metafora ilmastokriisille, joka on todellinen meitä tällä hetkellä uhkaava katastrofi.

Tähtitieteilijät Kate Dibiasky ja Dr. Randall Mindy yrittävät varoittaa ihmisiä lähestyvästä vaarasta, joka tulee tuhoamaan koko ihmissivilisaation. Poliitikoille ja kansalaisille tuntuu kuitenkin olevan tärkeämpää asteroidista mahdollisesti saatavat luonnonvarat ja rikkaudet.

Elokuva on mielestämme erittäin tärkeä ja saa ihmiset ajattelemaan käynnissä olevaa luonnonkatastrofia. Epätoivon partaalla olevat päähenkilöt eivät ole uskoa muiden välinpitämättömyyttä maapallon tuhoutumista kohtaan.

Myös vaikuttava näyttelijöiden rivistö tekee elokuvasta kiinnostavan.

Nimekkäiden päätähtien lisäksi elokuvassa esiintyi muun muassa Meryl Streep, Timothée Chalamet ja Ariana Grande.

Sivun ylempi kuva on flickr.com ja alempi pixabay.com sivustolta O’times

26

tuullisuutta mutta käteen jää vain suppeita vastauksia ja haastatteluista kieltäytymisiä. Tämä saa pohtimaan merkin todellista asemaa ja aitoutta.

Dokumentti ja elokuva ovat molemmat silmiä avaavia ja laittavat katsojan todella ajattelemaan kulutusvalintojaan. Suosittelemme Seaspiracy:n ja Don’t Look Up:n katsomista kaikille, koska meidän täytyy olla enemmän tietoisia ympärillämme tapahtuvista asioista.

SEASPIRACY on isobritannialaisen Ali Tabrizin ohjaama, vuonna 2021 Netf lixissä julkaistu kalastuksen ympäristövaikutuksista kertova dokumenttielokuva.

Dokumentissa käsitellään ohjaajan johdolla esimerkiksi kaloihin kertyvää mikromuovia ja raskasmetallia, kalastuksesta syntyvää jätettä, vastuullisen kalastuksen merkkien todellista vastuullisuutta ja kaikkeen kalastukseen ja sen haittoihin liittyviä tilastoja.

Merkki on tarkoitus myöntää vain sellaisille yrityksille, joiden kalastuksessa ei esiinny juurikaan ”bycatchia” eli kalastettavasta lajista eroavia lajeja kuten esimerkiksi delfiinejä. Tabriz käy jättämässä haastattelupyynnön molemmille organisaatioille selvittääkseen vas-

Teksti Minttu Mielikäinen, Frida Leppävuori, Lumi Päivärinne

Sivun ylin kuva on sivustolta NDLA.no, keskimmäinen kuva sivustolta pixabay.com ja alin Wikimedia Commons sivustolta

Monilla voi olla kalastuksesta ja kalaruoasta käsitys, että kyseessä on kaikista ”vastuullisin” eläinperäinen tuote. Dokumenttia katsoessaan herää kuitenkin karuun todellisuuteen: kalastuksesta syntyvä jäte, kalastusverkkoihin hukkuvat uhanalaiset eläimet ja kalastuksen valvojien epämääräiset hämärät kuolemat herättävät katsojassa monia kysymyksiä.

Dokumentissa selvitetään esimerkiksi MSC- ja DolphinSafe-merkkien todellista vastuullisuutta ja organisaatioiden kalastusyrityksille esittämiä vaatimuksia merkkien saamiseksi. Kalapakkauksien kyljessä olevien merkkien pitäisi viestittää vastuullisesti tuotetusta kalasta.

27

O’times

Mikä meno, Uruguay?

Pandemian aikana melkein kaikki kansainvälisyysprojektit ja vaihto-oppilasohjelmat keskeytyivät. Tänä lukuvuonna kuitenkin Ogelista vaihtoon pääsi lähtemään muun muassa Seela Pirttiniemi. Nyt saamme kuulla Seelan Uruguayn matkasta hieman lisää.

Miten sinuun on suhtauduttu siellä?

Mikä on ollut erityisen outoa verrattuna Suomeen?

Kaikki ovat todella lämpimästi ottaneet vastaan minut. Ainoastaan kielimuuri aluksi ujostutti arempia, mutta yleisesti ulkomaalaiset näyttävät kiinnostavan paikallisia.

Ehdottomasti helposti lähestyttävyys. Kadulla tai bussissa tulee aina jollekin kerrottua kotimaasta tai kyseltyä nähtävyyksistä.

Oletko viihtynyt?

Heti alusta asti olen pitänyt paikasta ja ihmisistä. Koti-ikävä ei ole päässyt iskemään. Oman onnen eteen on kyllä täytynyt tehdä töitä ja olla oma-aloitteinen.

matta. Yllättäen siitä sai kuitenkin otteen jo parin kuukauden jälkeen.

Mainitsisin myös ruokatottumukset ja juoruamiskulttuurin.

Onko siellä kyselty paljon Suomesta?

Oliko sinulla jotain odotuksia vaihtovuodesta tai Uruguaysta ja paljastuivatko ne todeksi?

Täällä yllättävän vähän mitään kysellään, mutta aina jaksetaan kylmyydestä ja revontulista rupatella.

Tylsä vastaus, mutta yritin lähteä ilman minkäänlaisia ennakko-oletuksia. En paljoa tehnyt taustatutkimustakaan. Näin oli helpompi sopeutua mihin tahansa tilanteeseen.

Helsinki nimenä on tullut tutuksi sarjasta Rahapaja ja UPM:n tehdas herättää eriäviä mielipiteitä. Osviittaa suomalaisesta kulttuurista antaa Netflixistä tuttu sarja Sorjonen.

Onko elämiseen liittynyt jotain haasteita siellä?

Onko joitakin asioita, joita paljon ihmetellään Suomesta tai suomalaisista asioista?

Mikä on ollut parasta?

Ehdottomasti stressittömyys. Ystäväni sanoja lainaten ”täällä eletään nautinnolle”. Tähän tietysti myös liittyy kolmen kuukauden kesäloma, joka juuri on lopuillaan.

Lähdin vaihtoon yhtään kieltä osaa-

Tosin ei kouluakaan vakavasti tarvitse ottaa, jos niin haluaa. Todella vapaasti saa tehdä, mitä mieleen juolahtaa.

Mitä kaipaat Suomesta?

Tähän varmasti vaikuttaa se, että asun pääkaupungissa täällä, mutta erityisesti metsää ja sen antimia.

Lisäksi turvallisuutta, vaikka ajan myötä on täälläkin oppinut hyvin kulkemaan myös itsekseen.

O’times

28

Faktanurkka: Maa: Uruguay Pääkaupunki: Montevideo Väkiluku: 3,474 miljoonaa (2020) Virallinen kieli: espanja Valuutta: Uruguayn peso

Ihmisten ilmeet ovat näkemisen arvoisia päivänvalon ja pimeyden pituudesta kerrottaessa ja koulutusjärjestelmä saa aina muiltakin vaihto-oppilailta aivot solmuun.

Kiitos haastattelusta Seela!

Haastattelu Helmi Joensuu Kuvat Seela Pirttiniemi

29

O’times

Fantasiakirjallisuuden sininen helmi Fantasiakirjailija Sini Helminen vieraili koulumme luovan kirjoittamisen kurssilla (ÄI11). Helminen vastasi kurssilaisten kysymyksiin kirjailijan elämästä ja kirjojen kirjoittamisesta.

Sini Helminen on kirjoittanut yhteensä viisi kirjaa. Neljä niistä muodostavat yhdessä Väkiveriset-kirjasarjan. Viides kirja Hurme on uuden Lujaverinen-trilogian ensimmäinen osa. Trilogian toinen osa Sysi julkaistaan maaliskuussa 2022.

Väkiveriset-kirjasarjassa ensimmäisessä kolmessa osassa on omat päähenkilönsä. Neljäs osa tuo henkilöt yhteen. Kirjasarjassa suomalainen mytologia sekoittuu nuoren arkielämään.

Kirjailijan normaali työpäivä vaihtelee hyvin paljon. Suurin osa suomalaisista kirjailijoista ei ole kokopäiväisiä kirjailijoita, sillä harva saa kirjoittamisesta tarpeeksi rahaa elääkseen pelkästään kirjailijan työllä. Helminen toimii sivutoimisesti kirjailijana ja hän käy töissä kirjastossa kirjavinkkarina.

Apurahan avulla sivutoimisista kirjailijoista voi tulla kokopäiväkirjailijoita. Helminen on käyttänyt apurahaa muun muassa pyhittämään kesän kirjoittamiseen.

Helmiselle rutiini on todella tärkeässä osassa. Hän herää aikaisin ja kirjoittaa todella paljon. Normaali tavoite päivässä olisi viisi sivua, mutta päivän myötä tekstiä saattaa syntyä enemmän tai vähemmän.

Sini Helminen Hurme-kirjansa kanssa luokassa 74.

Tyhjää paperia tuijottaessa kannattaa pakottaa itsensä kirjoittamaan tai edes ajattelemaan. Vaikka kirjoittaminen on suuri osa kirjailijan työtä, kokee Helminen ajatte-

Ammattikirjailijan on tarkoitus pystyä muokkaamaan käsikirjoitustaan”

lutyön olevan yhtä suurta kuin itse kirjoittaminen.

Loppujen lopuksi juonen edistäminen ajattelemalla on hyvin tärkeässä roolissa, vaikka jonain päivänä paperille ei sitten ilmestykään yhtä paljon tekstiä kuin toisina päivinä.

Kirjailijat jaetaan pääosin kahteen eri ryhmään: puutarhureihin ja ark-

kitehteihin. Arkkitehdit suunnittelevat kirjan juonirungon todella hyvin ennen itse kirjoittamisprosessia.

Puutarhureilla on toisaalta jonkinlainen idea juonesta muttei vielä varmaa juonikaavaa.

Helminen on mielestään enemmän puutarhuri. Esimerkiksi Hurmetta kirjoittaessaan kirjan murhaajan Helminen keksi lennosta. Helminen kertoo, kuinka alkuperäinen idea ja myöhemmin tulleet ideat saattavat olla ristiriidoissa keskenään, minkä takia voi joutua kirjoittamaan uudestaan joskus paljonkin.

Vaikka ennen kirjoittamisen aloittamista Helmisellä ei ole sen suurempaa suunnitelmaa, kirjoittaa hän kuitenkin muistiinpanoja jokaiseen lukuun, jotta hän tietää, mitä tapahtuu missäkin luvussa.

”Ammattikirjailijan on tarkoitus pystyä muokkaamaan käsikirjoitustaan”, kertoo Helminen. Hän kertoo, kuinka tekstin pituus ei ole itseisarvo eivätkä kustantamot välitä todella pitkästä kirjasta, vaikka itsestä se saattaisikin tuntua saavutukselta.

Kun kirja sitten on lopulta julkaistu, pitää olla valmis myös tajuamaan se, että kirjasta voi tulla kritiikkiä eivätkä kaikki lukijat tule pitämään kirjasta.

Editointivaiheessa liian pitkä käsi- Teksti Aada Holmberg kirjoitus voikin käydä liian vaikeak- Kuva Virva Lehmusvaara ja Sinin si. Editointiinkin kannattaa Helmi- kirjailijasivut sen mielestä käyttää paljon aikaa, koska sekin on yksi hyvin tärkeä osa prosessia.

Viimeisiä vinkkejä kirjoittamisesta haaveileville Helmiseltä on muun muassa se, ettei kannata lannistua, jos kustantamolta tulee hylsy. Myöhemmässä vaiheessa myös kannattaa olla joustava kustantajan toiveiden suhteen.

Lue lisää: https://sinihelminen.com/

O´CHAOS

O’times

32

Syökää porkkananappeja!

Kenen lemppariruokaa on Ogelin kasvislasagne? Hyvä, että kaikkien kädet sinkosivat juuri ilmaan, koska sitähän tarjotaan jossakin muodossa joka viikko!

No, aikuisten oikeesti, ihan hyvä, että Ogelissa on joka päivä tarjolla kasvisvaihtoehto. Jos et asu kiven alla, olet varmasti huomannut kasvisruuan yleistyvän ihmisten ruokavalioissa.

Tämä on tietysti seurausta lisääntyvästä ilmastotietoisuudesta: tiedämme, että kasvisruoka on ympäristöystävällisempää, koska lihantuotannossa syntyy paljon päästöjä.

Ruuantuotannon ympäristövaikutukset syntyvät etenkin talouseläinten kasvatuksesta. Rehun kasvattaminen vaatii lannoitteita ja torjunta-aineita sekä valtavan määrän peltopinta-alaa.

Peltojen vuoksi kaadetaan ympäri maailman koko ajan metsiä, jotka ovat erittäin olennainen osa lajien monimuotoisuuden säilyttämisessä toimiessaan elintärkeänä elinym-

päristönä. Lisäksi metsät toimivat hiilinieluina, eli ne sitovat kasvihuonekaasu hiilidioksidia pois ilmakehästä.

Itse tuotantoeläimetkin ovat ongelma: esimerkiksi lampaiden ja lehmien ruuansulatusprosessissa syntyy ilmakehälle haitallisia kaasuja, ja näitä eläimiä on paljon.

Meillä Suomessa yksi suuri ruuantuotannon ympäristöhaitta on myöskin Itämeren rehevöityminen maatalouden ravinnevalumien myötä.

Sen lisäksi, että kasvisruoan avulla voidaan pelastaa maailmaa, kasvisruoka on myös terveellistä. Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa, että lihan pois jättäminen ei itsessään tee ruokavaliosta terveellistä vaan liha pitää korvata kasvipohjaisilla proteiininlähteillä, kuten palkokasveilla tai tofulla.

Eikä kaikkien tarvitse ryhtyä vegaaneiksi tällä siunaaman sekunnilla.

Mutta jos valitset kahtena päivänä viikossa porkkananapit tai kasvislasagnen liharuuan sijaan Ogelin ruokalassa, on se jo parempi kuin jos söisit joka päivä liharuokaa. Kultainen keskitie, baby steps ja sitä rataa.

Viisi vinkkiä kasvisruokaan 1. Muista proteiininlähde! Ei ole terveellistä koota ruokavaliota pelkästä lehtisalaatista.

2. Esimerkiksi palkokasvit (kuten pavut, herneet, linssit) ja sienet sisältävät proteiinia ja taipuvat moneen ruokaan.

3. Kauppojen kasvisruokahyllyt! Soijarouhe soveltuu hyvin jauhelihan tilalle spagettikastikkeeseen, ja Mifu-maitoproteiinisuikaleet ovat toimittajan henkilökohtainen suosikki kanankorvikkeeksi riisiruokaan.

4. Älä hyppää suoraan syvään päähän. Aloita syömällä lihaa vähemmän, jätä pois punainen liha… Ei tarvitse sukeltaa päivittäisestä lihansyönnistä suoraan vegaaniruokavalioon.

5. Kokeile! Kasvisruokavalio ei suinkaan ole pelkkää salaattia. Etsi ja kokeile uusia ruokalajeja ja reseptejä, ja saat kasvisruokavaliosta ihan yhtä monipuolista, ellet monipuolisempaa kuin liharuokavaliostakin. Nettikin on pullollaan erilaisia kasvisreseptejä ja -vinkkejä. Google auki ja maailma paremmaksi paikaksi!

Teksti Eevi Grönlund Kuva Oona Erälähde

33

O’times

Kevään rakkaushoroskooppi Kevät on jo nurkan takana. Ehkä tänä vuonna tähdet ovat sinun puolellasi. Tunnetko jo kenties rakkautta ilmassa?

Oinas 21.3 -19.4

Neitsyt 23.8 -22.9

Kalat 20.2 -20.3

Edellinen vuosi oli täynnä muutoksia ja sama meno vain jatkuu. Kultsipupua ei välttämättä löytynyt, mutta nyt asiaan tapahtuu käänne. Elämääsi hiipii herkkä sielu. Ota hänet avosylin vastaan. #spiritual

Sinusta on saattanut tuntua siltä, että säkenöivät tunteet ovat olleet vähissä. Älä kuitenkaan lannistu! Kun lumet alkavat sulaa, saattaa niiden alta paljastua muutakin kuin roskaa. Pidä silmät auki. #vamos

Turhat väärinymmärrykset kiusaavat suhteitasi. Mieti hetki kunnolla ennen kuin toimit. Kaikki vihaavat väärinymmärryksiä, joilta olisi voinut helposti välttyä. #fisu

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat vaaka, kaksonen ja leijona.

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat kalat, härkä ja kauris.

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat neitsyt, rapu ja skorpiooni

Härkä 20.4 -20.5

Vaaka 23.9 -23.10

Kauris 22.12 -19.1

Onko taas tullut ongelmia rakkaan kanssa – no kuka nyt olisi yllättynyt.

Kompromissien tekeminen tuntuu sinusta hankalalta, mutta tänä vuonna niihin kannattaa panostaa!

Uusien ovien takaa voi paljastua jotain aivan mahtavaa. #hankala

Tänä vuonna tähdet ovat puolellasi.

Sinulle tarjoutuu monta mahdollisuutta, joista sinun on valittava fiksusti. Älä ole kuitenkaan ahne, se voi johtaa muiden sydänsuruun.. #diva

Välillä on hyvä antaa itsensä mennä tunteiden mukana. Sinunkin kannattaisi näyttää nyt haavoittuvaisempaa puoltasi ja asettaa elefantti pöydälle. Nyt on aika avautua! #emozionale

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat skorpioni, rapu ja neitsyt.

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat oinas, kaksonen ja vesimies.

Sinulle sopivimmat kumppanit ovat rapu, neitsyt ja härkä.

Jousimies 23.11 -21.12 Ota askel taaksepäin ja pysähdy hetkeksi. Rakkauden kanssa ei kannata hosua, vaikka se onkin sinun alaasi...

Muista, että hyvää kannattaa odottaa.

Panosta laatuun, älä määrään! #elämänpeli Sinulle sopivimmat kumppanit ovat kaksonen, vesimies ja oinas.

O’times

34

Vesimies 20.1 -19.2 Henkilö menneisyydestäsi saattaa tulla kolkuttamaan oveasi. Se voi merkitä teille uutta alkua, paitsi jos hän pelaa jääkiekkoa. Jos olet jo suhteessa, nyt on teidän aikanne kasvaa yhdessä tai erikseen. Sinulla on valta päättää. #deep Sinulle sopivimmat kumppanit ovat oinas, leijona tai toinen vesimies.

Leijona 23.7 -228 Nyt on irti päästämisen aikaa!

Kuten kevättähdet, puhkeat sinäkin pian kukkaan. Olisi jo korkea aika estää exäsi! Suuri egosi saattaa pelästyttää ihmisiä pois, mutta kyllä se oikea löytyy... ehkä #kingjulien Sinulle sopivimmat kumppanit ovat vesimies, vaaka ja oinas.

Rapu 22.6 -22.7 Tänä vuonna tulet saamaan paljon tukea ja rakkautta. Älä kuitenkaan jää roikkumaan niiden varaan: jotain yllättävää saattaa tapahtua ja saatat jäädä tappiolle. #beware Sinulle sopivimmat kumppanit ovat härkä, neitsyt ja kalat.

Kaksonen 21.5 -21.6 Sinulta ei puutu sanottavaa ja se saakin ihmiset kiinnostumaan sinusta! Välillä kannattaa kuitenkin kuunnella, mitä muilla on sanottavaa. Ehkä sinulla on salainen ihailija, jota et ole vain huomannut... #areyouready Sinulle sopivimmat kumppanit ovat jousimies, vaaka tai vesimies.

35

Skorpioni 24.10 -22.10 Vuosi 2022 tarjoaa sinulle runsaasti uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia, kunhan uskallat astua mukavuusalueesi ulkopuolelle.

Se sydänkäpynen saattaakin löytyä Tinderistä, ei koulusta. #juha88 Sinulle sopivimmat kumppanit ovat härkä, rapu ja kauris

Teksti Josefina Mura Kuvat Pixabay ja Max Pixel

O’times

Suusta Siepatut Toistuvia asioita voi olla Onko Sanna käynyt vaikkapa lauantaiaataas yökerhossa riehumun päänsärky. massa?

- Timo Salminen Kaivopuistossa on 15 000 ihmistä krapulassa, eikun piknikillä.

- Manuel Ackermann

- Keijo Käkelä

Luotetaan siihen, ettei tehdä mitään rikollista.

- Joni Alvajärvi

Tekö niitä häirikköpuVelvollisuus? Enhän heluita ootte soittanu? mä edes tunne sellaista Mä tein tänään rikosilsanaa! motuksen.

-Petteri Welling - Satu Mäkinen

Ei himmaa yhtään vaan riimejä nyhtää, jou!

- Matti Ala-Aho

Onhan se välillä ihan mukavaa olla vähän hiprakassa.

- Henna Grönqvist

Taas pitää viedä sauOonko mä sekasin kuin Lentäisit tosta jossain Singaporessa vankilaan. nan taakse se Otava! seinälyhty?

- Mikko Tapper - Satu Mäkinen - Matti Ala-Aho

Mut olisi varmaan laitettu aasinhattu päässä katumaan kaikkia vääriä opetuksiani.

- Melissa Paakkanen O’times

Missäs se nyt on? *yritMitä yhteistä on luotää etsiä YouTube-vikan One note -sivulla ja deota Googlen kuvaperskarilla? Kumpikaan hausta* ei tottele!

- Petteri Welling - Timo Salminen 36

Ylin järjestyksenpitäjä niin kuin Paakkanen peruskoulun tunnilla - Melissa Paakkanen

Ensi vuonna palaa tää koulu sit maantasalle.

- Henna Grönqvist Iso kolmonen on se sitten, mitä tilaatte baarissa.

- Timo Salminen

Mene sinne lavuaariin!

- Manuel Ackermann

Onneksi täällä edesmuutama voi vielä hyvin.

Vaimo yritti päästä eroon ja iski mut kuumailmapalloon.

- Marko Särkilahti

- Keijo Käkelä

Niin ja sitten on Marko Hookus pokus, vilioookNaukkarinen! kus!

- Satu Mäkinen - Matti Ala-Aho Mikähän tappo siellä on käynnissä?

- Marko Särkilahti Mä oon monisteiden tekemisen Leonardo da Vinci.

- Petteri Welling Tiedätte vibran, eikö niin?

- Matti Ala-Aho Mikä on Huippukiva?

- Mikko Tapper Kuvitus Oona Erälähde

37

O’times

O’Why Mitä tehdä, jos on raskaana?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että meidän viisauksista huolimatta sun on itse päätettävä, mitä tehdä. Aina varma vaihtoehto on kumminkin hankkiutua siitä eroon, jos vähänkin epäilyttää. Vaihtoehtoisesti uhraus jollekin suuremmalle voimalle saattaisi antaa paremman vastauksen.

Kuka on paras ruotsinopettaja ja miksi?

Kaikki ruotsin opettajat ovat hirmurohkeita arjen sankareita, koska ovat jostain kumman syystä omistaneet elämänsä ruotsin kielelle. Oman mielipiteen muodostamiseksi suosittelemme sinua, arvoisa lukija, palaamaan Piinapenkki-juttuun Henna Grönqvistin haastattelun pariin.

(1-3x)^2/3?

Kyllä tässä pitäisi kertoa tarkemmin, onko kyseessä murtopotenssi vai ei.

Salminen ei olisi ylpeä tästä sulkujen puuttumisesta. Tsemppiä vaan sinullekin juurifunktiokurssiin.

Miltä näyttää kameli, jolla on viisi kyttyrää ja kolme silmää?

Mainio kysymys! Kolmisilmäiset kamelit ovat todella, todella harvinaisia, eikä niitä kovin montaa ole viime aikoina nähty. Teimme kuitenkin tärkeän tutkimuksen ja tulimme siihen tulokseen, että tämä mystinen eläin näyttäisi jotakuinkin tältä:

Teksti Anonyymit Kuva Sylvia Merivirta O’times

Jos opimme virheistämme, miksi virheiden tekeminen pelottaa niin paljon?

Ihmiset pelkäävät monia asioita, vaikka siihen ei olisi syytä; harmittomia ötököitä, olemattomia hirviöitä, pimeää, kurssiarvosanoja... me tuppaamme dramatisoimaan asioita ja aiheuttamaan itsellemme turhaa pelkoa sen takia. Tai sitten ihmiset ovat vain pelkureita.

Mitä varten?

Robinin sanoin: Sua varten, sua varten.

Miksi tiistai on kamalin päivä viikossa?

Koska suurimmilla voimilla on selkeästi jotain tiistaipäiviä vastaan.

Miten saada mun poikaystävä tanssii mun kaa wanhat?

Pyytämällä (pieni lahjonta ei tietysti ole myöskään huono idea).

luonne, koska seurustelulla ja kuokalla ei ole monia yhtäläisyyksiä.

Neuvoisimme sinua kääntymään kokeellisen tutkimuksen puoleen ja tarvittaessa raportoimaan meille, jos muutut kuokaksi. Kiitos jo etukäteen.

Ketä opettajista käy perjantaisin ”yhillä”?

Anonyymi lähde ei suostu paljastamaan tietojaan, vaikka kuinka yritimme häntä porkkanalla lahjoa.

Olemme siis tulleet lopputulokseen, että Satu houkuttelee suurimman osan opettajista perjantai-illan reissuille, jonne lähtevät mukaan yleensä Matti Ala-Aho, Hannu Huhtala ja kaljaa rakastava Henna Grönqvist.

Miksei wilmassa voi olla sellasta toimintoo, et näkis onko se viesti luettu, kun opet on hitaita vastaamaan?

Koska opettajat ja muu henkilökunta tykkää katsoa vastausta etsiviä ja suuresti kärsiviä opiskelijoita.

Miksi aurinko on pyöreä?

Miksi peruskoululaiset aina Koska maapallo on litteä, niin uni- sotkee ruokalan pöydät ihan versumi halusi hieman vaihtelua ja totaalisesti? teki Auringosta pyöreän.

How many people do you have to date to be classified as a hoe?

Me toimittajat ollaan tosi hyviä vieraissa kielissä, joten sana kuokka on kyllä tosi tuttu. Sitten jää kyllä vähän hämäämään tämä kysymyksen

Emme ihan oman mielenterveytemme vakaana pitämisen vuoksi viitsi mennä kysymään suoraan ongelman lähteeltä vastauksia, joten voimme vain olettaa sen johtuvan selittämättömästä halusta tehdä muiden elämästä mahdollisimman hankalaa.

Ovatko murot keittoa?

Käännyimme vanhan tuttavamme Wikipedian puoleen, ja hän vastasi: “Keitto on lusikalla syötävää ruokaa, joka on tehty keittämällä raaka-aineita kuten liha, vihannekset tai herneet keittoliemessä tai vedessä.”

Ainakaan tämän määritelmän perusteella joudumme valitettavasti sanomaan, että murot eivät kuulu keittojen joukkoon.

38

Tapahtuu koululla Lukiolaisten opiskelijakunnan hallitus järjesti taas kaikille lukiolaisille hyvää mieltä tuovan ystävänpäivätempauksen.

Ykkösten suusta on myös kuultu, että meidän lukiossa on joihinkin muihin lukioihin verrattuna tosi kivaa se, että kakkoset ja abit suhtautuvat positiivisesti ja kannustavasti ykkösiin.

Uusien tutorien valinnat muuten ovat käynnissä.

Okei, tämä saattaa näyttää pahemmalta kuin onkaan. Kyse ei ole suinkaan siitä, että lukiolaisten väliset suhteet olisivat kiristyneet.

Tässä kuvassa toteutetaan tehtävänantoa: tee still-kuva jostain konfliktitilanteesta. Ja jep, me kaikki ymmärretään hyvin, mistä voisi olla kyse.

O´Times rohkaisee ratkaisemaan kaikki konfliktit rauhalla ja rakkaudella! Pidetään huolta toisistamme!

Kestävä kehitys on erityisesti tämän lukuvuoden teema koulussamme mutta kuten kaikki tiedämme, tätä teemaa ei nykyään voi enää sivuuttaa.

Maaliskuun ajan kolmoskäytävällä on KIRJAKIERRÄTYSPISTE, jonka toiminta on alkanut reippaasti.

39

O’times