O´TIMES MAALISKUU 2020
Maaliskuun lehdessä: 3 Uskaltakaa unelmoida isosti
Tätä lehteä toimittamassa olivat:
4 Tarja Halosen jalanjäljissä
Saana Hilvo, päätoimittaja, taitto
5 Valokeilassa teatteritaiteen lukiodiplomit
Aliisa Hakala, toimitussihteeri, taitto
6 Taidetta tekemässä
Erik Virranniemi, taitto
8 Otetaan Viikin norssi kiinni!
Sofia Jutila, taitto
9 Ilmastoasiantuntija Sitrasta kävi 10 Positive vibes – ilmastosta?
Lotta Riikonen Aino Rotstén Matias Helander, taitto Emilia Lahtela, taitto
11 Tutorit auttavat alkuun
Silja Gardemeister, taitto
12 Opettajat piinapenkissä: Matias Huttunen
Heta Häkkinen, taitto Helmi Joensuu, taitto
Sylvia Merivirta, taitto Sini Sievänen Ilona Valotie, taitto Aada Vainionpää, taitto Silja Oja, taitto Satu Mäkinen, ohjaava opettaja Avustajina: Sara Koskinen, Lauri Kivelä, Leo Järvelä, Erkka SIpilä ja Anniina Vilkko Kiitos! Arja Holma
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY TOUKOKUUSSA!
14 Tuomariston edessä 15 Miten tehdä penkkareista ikimuistoiset? 18 Kallis, kalliimpi, wanhat? 20 Kuvia päivästä parrasvaloissa 23 Väittelemässä filosofiasta 24 Mitä kulisseissa tapahtuu? 25 ”mitä toi yks sekoilee noitten yritysyhteistyö juttujen kaa xddd” 27 Suusta siepatut O’times
2
Uskaltakaa unelmoida isosti En tiedä, missä vaiheessa suuret haaveeni maailman huipulle nousemisesta ratsastuksessa hiipuivat muistoiksi valokuvakansioihin, enkä edes muista, milloin viimein tajusin, etten enää edes halunnut sitä. Yhtenä päivänä sitä vain ymmärsi, että aikaisemmin niin suuret ja mahtavat unelmat eivät enää tuntuneetkaan niin tärkeiltä. Mihin ne unelmat kaatuivat ja milloin? Mitä tapahtui sille pienelle tytölle, jolle maailma ei ollut tarpeeksi iso kaikille niille haaveille ja unelmille? Nykyään yhä vain aikaisemmin meitä nuoria patistellaan akateemisten saavutusten pariin, lukioon ja sieltä yliopistoon. Ammattikoulut nähdään paikkoina, joihin vain ne, jotka eivät päässeet lukioihin, menevät. Kolmetoistavuotiaana jo pitäisi alkaa valmentautua yliopistojen pääsykokeisiin ja tietää, mihin elämässään haluaa suunnata, vaikka silloin pitäisi nimenomaan haaveilla ja toteuttaa niitä haaveita. Piti tietää jo viimeistään yhdeksännellä luokalla, mitä haluaa tehdä aikuisena, vaikka aikuisuuteen oli matkaa vielä monta vuotta. Piti miettiä, missä ammatissa ansaitsisi riittävästi rahaa. Viimeinen niitti unelmieni arkkuun olikin varmaan juuri se, kun joku sanoi, ettei ratsastuksella elätä itseään. Yhteiskunta odottaa suuria meiltä nuorilta ja juuri nämä odotukset saattavat romuttaa monet haaveet. Tohtorin tutkinnot, lääkärin ammatit ja tutkijan urat tuntuvat hiljalleen hiipivän uudeksi normiksi ja
3
vain ne, jotka ovat riittävän erilaisia ja uniikkeja, löytävät ammatin esimerkiksi taiteiden parissa. Enää ei jätetä riittävästi aikaa harhailulle ja haaveilulle. Elämän pitäisi olla valmiiksi viitoitettu jo alakouluun mentäessä. Koulun tulisi olla meille aina ykkösprioriteetti ja harrastusten vain levähtämistä ja koulussa jaksamista varten. Taito- ja taideaineistakin leikataan pois, lukuaineet painottuvat ja yliopistojen valmennuskurssit siirtyvät kohta varmsti jo yläastelaisillekin suunnatuiksi. Samalla kuitenkin leikataan mahdollisuuksia kokeilla, haaveilla ja löytää oma polkunsa. Kuinka monesta meistä lapsena tulikaan palomiehiä, kirjailijoita tai juoksijoita? Kuinka moni meistä uskalsi jättää koulun prioriteettilistalla alemmaksi? Ja kuinka moni meistä vieläkin unelmoi niin, että tuntuu kuin maailma loppuisi kesken eikä taivaskaan olisi rajana? Totta kai me kasvoimme ja kasvuun kuuluu aina osana unelmien vaihtuminen ja muuttuminen, mutta miksi ne tuntuvat yhä useammin kallistuvan siihen suuntaan, mitä yhteiskunta meiltä odottaa? Vaatii valtavaa rohkeutta lähteä toteuttamaan haaveitaan huolimatta siitä, mitä muu maailma sanoo. Täytyisi uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan, olla kuuntelematta ääniä, jotka yrittävät puskea toiseen, varmempaan suuntaan.
uusia unelmia ja haaveita. Eivät ne unelmat ole yhtään sen huonompia, mutta pieni osa minusta toivoo, että olisin uskaltanut elää, uskaltanut tavoitella hulluimpia unelmiani ja heittäytyä epävarman ja kurittoman virran mukaan. Unelmoikaa siis isosti ja toteuttakaa ne suuret ja pienet unelmat ennen kuin heräätte aamulla ja tajuatte, mitä kaikkea jäikään tekemättä.
Teksti ja kuva Saana Hilvo
Minä en siihen pystynyt ja siksi omat unelmani jäivät toteuttamatta, vaikka niiden tilalle kasvoikin
O’times
Tarja Halosen jalanjäljissä Olet ehkä huomannut kävellessäsi koulun lähialueilla sähkökaappeja, joihin on maalattu uhanalaisia lajeja. Jokaisesta kaapista löytyy Qr-koodi, josta löytyy lisätietoa lajista. Keväällä 2019 kuviksen neloskurssilaiset pääsivät maalaamaan sähkökaappeja koulun lähistöllä. Projekti lähti käyntiin, kun oulunkyläläinen äiti otti yhteyttä kuvisope Arjaan ja ilmaisi huolensa siitä, että sähkökaappeihin oli alkanut ilmestyä hakaristejä. Sähköverkkoyhtiö Helen lähti mielellään maalausideaan mukaan ja kustansi ryhmällemme peltikattomaalit. Hetki sitten Yle oli julkaissut sivuilleen Suomen lajien punaisen listan, jolle on koottu kaikki maamme uhanalaiset lajit. Meillä oli täydellinen mahdollisuus ottaa kantaa ja koristaa kaapit uhanalaisilla eläimillä ja kasveilla. ammikuussa 2020 projektille myönnettiin Myötätuulta kuvataiteesta -palkinto. O’times
Kunniakirja on Kuvataideopettajat KUVIS ry:n palkinto, jonka saa näkyvä taidekasvatusteko, kuten hanke tai tapahtuma.
Joillekin ohikulkijat olivat ostaneet karkkia tai suklaata. Työmiehet lainasivat kuulosuojaimia melun keskellä.
Aikaisemmin sen ovat ansainneet mm. Espoon kuvataidekoulun pelisuunnittelun opetusprojekti ja Tarja Halonen aktiivisesta toiminnastaan kuvataideopetuksen hyväksi.
Eräs mies tiedusteli, josko hänen koiransa voitaisiin myös ikuistaa sähkökaappiin. Lapset innostuivat. Jotkut kulkijat kyselivät lupien perään, mutta suurin osa kiitteli.
Kunniakirja julkistettiin ja luovutettiin Educa-koulutusmessuilla 24.1. Arja hoiti meille tilataksin, ja mukana olikin lopulta 7 opiskelijaa.
Teksti Ilona Valotie Kuva Satu Mäkinen
Kun odottelimme, että tilaisuus alkaisi, osasimme hyödyntää ilmaiset keksit näytteilleasettajien klubilla. Itse tilaisuudessa meillä oli suhteellisen pieni, mutta sitäkin parempi yleisö. Heitä tosissaan kiinnosti kuulla tarinoita maalausurakasta.
4
Valokeilassa teatteritaiteen lukiodiplomit Syksyllä lukiossamme esitettiin kaksi teatteritaiteen lukiodiplomityötä: Onnellisten Hymyjen tehdas ja Turhan henkilökohtaista. Syksyllä koulussamme valmistui ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen teatteritaiteen diplomitöitä. Näitä diplomiesityksiä valmistui kaksi, Onnellisten Hymyjen Tehdas ja Turhan henkilökohtaista. Diplomia suorittamassa olivat Pinja Jarre (näyttelijäntyö), Katariina Seppänen (käsikirjoitus), Aino Rotstén (ohjaus ja käsikirjoitus), Lotta Riikonen (näyttelijäntyö) ja Pilvi Kyrö (näyttelijäntyö). Lisäksi esityksissä mukana näyttelemässä oli Mustikka Ylä-Outinen, joka ei kuitenkaan tehnyt diplomia työstään.
Tämän vuoden diplomitöissä Heiskanen mainitsi pitäneensä niiden yhtenäisyydestä ja omanlaisen maailman rakentamisesta. Teksti Lotta Riikonen ja Aino Rotstén Kuva Aino Rotstén
Onnellisten Hymyjen Tehtaassa kaikki ovat samalla tavalla onnellisia. Esitys käsittelee identiteettiä ja täydellisyyden tavoittelua.
Teatterin lukiodiplomin suorittamisen tavoitteena on, että opiskelija antaa erityisen näytön lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan teatterissa. Teatterin lukiodiplomin tavoitteena on vahvistaa draamallisia ja teatteri-ilmaisullisia taitoja sekä kartuttaa vuorovaiku-tuksen ja itsearvioinnin taitoja. Kurssin keskeisiä sisältöjä ovat opiskelijan itse määrittelemä työn aihe joltakin teatterin alalta, siihen liittyvä esitys ja työskentely- ja arviointiprosessi. Teatterin lukiodiplomi on esityksen ja portfolion muodostama kokonaisuus. (Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015)
Kysyimme diplomityön suorittaneelta Katariina Seppäseltä diplomin työstämisprosessista, sekä ideoista hänen esityksensä taustalla. Hän kuvailee prosessia haastavana ja kertoo hakevansa ideat omista kokemuksistaan. Töitä arvioimassa ollut 2000-luvun alussa lukiossamme opiskellut Jukka Heiskanen on opettanut teatteria kolmisen vuotta, hän kertoo kysyessämme hänen kokemuksestaan teatterin töiden arvioinnissa. Diplomitöiden arvioinnissa tämä kuitenkin oli ensimmäinen kerta. Heiskanen kertoo viehätyksestään teatteriin ryhmätaiteena. Hänen mielestään teatterin tekemisessä hienoa on yhdessä tekeminen ja luominen, sekä tietynlaiseen roolileikkiin uppoutuminen.
5
O’times
Taidetta tekemässä Ruokalan seinille ilmestyi joulukuussa kuvataiteen lukiodiplomitöitä. Suuntasimmekin Amicaan sinne tutkimaan niitä, ja erityisesti mieleen jäivät Pinja Jarren ja Ilona Teittisen työt. Molemmissa töissä oli valittu tehtävänannoksi omakuva, mutta työt erottuivat heti joukosta värimaailmallaan ja sommittelullaan. Tehtävänantoa ei ollut toteutettu perinteisimmällä tavalla, vaan niissä oli käytetty enemmän taiteellisempia vapauksia.
Ilonan työstä ensimmäisenä tuli mieleen rohkeus ja fokus, joka oli kasvojen sijaan vartalossa. Pinjan työssä oli puolestaan poikkeava sommittelu, ja värit vaihtelivat vaaleasta tummaan luoden omaperäisen vaikutelman.
Kumpikin työ herätti meissä kiinnostusta. Ilonan maalauksessa tuli esille oman vartalon kauneus ja kunnioitus, kun taas Pinjalla värien vaihtelu toi mieleen mielen sisäiset ristiriidat. Haastattelimme töiden luojia Pinjaa ja Ilonaa työstä ja työskentelystä. Mikä sai sinut valitsemaan tämän tehtävänannon? Pinja: Valitsin tehtävänannoksi omakuvan, koska se oli helpoin annetuista tehtävänannoista ja se antoi eniten vapautta valita, mitä tekee ja miten sen toteuttaa. Muut tehtävänannot olivat paljon vaikeampia ja hankalampia. Ilona: Omakuva vaikutti heti sekä kiehtovalta että tarpeeksi yksinkertaiselta tehtävänannolta, sillä siinä toteutustapa oli vapaa ja aihe oli selkeä. Inspiraatiota ei tarvinnut lähteä hakemaan kauempaa kuin itseään peilistä katsomalla. Miten päätit toteutustekniikan? Pinja: Päätin käyttää akryylejä, koska se on minulle tutuin väline ja minulla oli enää viikko aikaa tehdä työtä ja akryyleilla sain tehtyä työn nopeasti.
Pinja hyödynsi työnsä toteutuksessa poikkeavaa sommittelua. O’times
Ilona: Hapuilin toteutuksen kanssa aika kauan. Halusin joka tapauksessa maalata, mutta en hallitse mallikirjamaista kädenjälkeä oikein missään maalaustekniikassa. Päädyin lopulta akvarelliväreihin, sillä niillä
6
saa värit paperille herkästi ja läpikuultavasti. Mikä oli työskentelyssä vaikeinta? Pinja: Vaikeinta oli aloitus. Minulla oli ideoita valtava määrä, mutta en vain millään osannut päättää, mitä niistä käyttäisin. Itse työskentelyprosessi sujui sitten melko helposti ja nopeasti. Vaikeinta työn aloituksen jälkeen oli kasvojen kokosuhteiden hahmottaminen, koska työni on sen verran isokokoinen Ilona: Vaikeinta oli uskoa maalauksen onnistumiseen. Näin päässäni tasan tarkan kuvitelman, minkälainen valmiista teoksesta pitäisi tulla, eivätkä ensimmäiset yritykset todellakaan vastanneet sitä.
Omakuvissa odotamme usein näkevämme kasvot mutta Ilona keskittyi vartaloon. Faktoja lukiodiplomeista: - Lukiodiplomit ovat opinnäytetöitä, joilla opiskelijalla on mahdollisuus antaa näyttöä lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan kyseiseen aineeseen liittyen. - Kuvataiteen lukiodiplomista voi saada lisäpisteitä taide- ja kasvatusalan pääsykokeissa. - Koulussamme lukiodiplomeita voi suorittaa kuvataiteessa, liikunnassa, musiikissa, teatterissa ja kotitaloudessa. (Joissain kouluissa on mahdollisuus suorittaa taito- ja taideaineiden lukiodiplomeita myös mediassa, tanssissa ja käsityössä.)
Diplomityön ei tarvitse olla piirustus tai maalaus, vaan se voi olla esimerkiksi keramiikkaa. Kuvassa Aino Rotsténin ja Lotta Riikosen työt. 7
Teksti Aliisa Hakala ja Saana Hilvo Kuvat Aliisa Hakala
O’times
Otetaan Viikin norssi kiinni! Muistatko, kun syksyllä käytettiin RO-tuokio ympäristökyselyyn vastaamiseen? Oletko kuullut ympäristöryhmästä, jonka aikaansaannosta se oli? Koulumme ympäristöryhmä on melko pitkään ollut hiljainen taustalla toimija, vaikka se onkin toiminut jo vuosikausia. Muun muassa koulumme kestävä kehitys -teemavuoden siivittämänä ryhmää on herätetty jälleen eloon. Ryhmä on peruskoulun ja lukion yhteinen, ja lukiolainen voi saada osallistumisesta kurssin. Kuitenkin lukiolaisia on mukana vain yksi siinä missä peruskoululaisia jopa parikymmentä.
Vihreä lippu on kansainvälinen sertifikaatti ympäristöystävällisille kouluille ja päiväkodeille. Siihen vaaditaan muun muassa säännöllisesti kokoontuva ympäristöraati, useamman lukukauden mittainen projekti ja tietenkin kehitystä ym-
päristöystävälliseen suuntaan. Esimerkiksi Viikin norssilla lippu on jo seitsemättä kertaa. Teksti Ilona Valotie Kuvat Ilona Valotie ja Aada Vainionpää
Opettajat ovat kierrättäneet muovinsa jo jonkin aikaa.Opiskelijoiden toistaiseksi ainoa muoviroskis sijaitsee lukusalissa ja täyttyy lähinnä muovimukeista.
Viikin norssilla Vihreä lippu on jo seitsemättä kertaa. Toukokuussa peruskoululaisilla on taksvärkkipäivä. Ympäristöryhmä päätti, mihin hyväntekeväisyyteen rahat tänä vuonna lahjoitetaan. Päätettiin, että ostetaan koko rahalla aarniometsää Sipoosta. Näin saadaan arvokasta aluetta suojeltua, ja samalla ympäristöryhmän seuraava retkikohde selvisi. Moni muukin ryhmän kehitysidea on saanut viime aikoina vauhtia. Opiskelijoille on tulossa muovinkeräyslaarit, ja pian panttipullot kerätään talteen. Tämänhetkinen päätavoite on vielä edellisiä kunnianhimoisempi. Ohjaavien opettajien, Ida Forsellin ja Emmi Koskelan, johdolla ryhmä on päättänyt tavoitella koulullemme vihreää lippua.
O’times
8
”Olisi kivaa jos tulisi enemmän lukiolaisia.” Miten ympäristöryhmä toimii? Ida Forsell: Ympäristöryhmään ovat kaikki tervetulleita. Olisi kivaa, jos tulisi enemmän lukiolaisia. Ryhmä kokoontuu suunnilleen kerran kuussa, ja saamme valita aika vapaasti itse, mitä ympäristöön liittyviä asioita käsitellään. Ryhmä voi myös tehdä retkiä oppilaiden kiinnostuksen mukaan. Mitä ympäristöryhmä on esimerkiksi saanut koulussamme aikaan? Viime vuonna tuli paperinkeräysastiat kaikkiin luokkiin. Nyt syksyllä, kun oli lähiruokapäivä, ympäristöryhmä teki siihen mainoksia. Olen myös kuullut, että kerran aiemmin
ympäristöryhmäläiset olivat aamulla koulun ovella ja kysyivät kaikilta, miten nämä tulivat kouluun. Jos oli tullut pyörällä tai kävellen, sai suklaata.
Kysymyksiimme vastasi toinen ympäristöryhmän vastuuopettajista, Ida Forsell. Hän on toiminnassa mukana ensimmäistä vuottaan.
Asiantuntija Sitrasta kävi Ennen joulua koko lukio ja lisäksi ysiluokat kerääntyivät saliin kuuntelemaan, kun Sitran ilmastoratkaisujen johtava asiantuntija Outi Haanperä puhui. Hän kertoi, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitäisi Suomessa ryhtyä tekemään, jotta lämpenemistä voitaisiin vähentää. Lisäksi hän avasi konkreettisia keinoja, joilla yhteiskunta voisi päästä tavoitteisiinsa ilmaston suhteen.
Tilaisuus kesti noin tunnin, josta yli puolet ajasta kului yleisön kysymyksiin. Verrattuna aiempiin vastaaviin tapahtumiin koulullamme kysymyksiä esitettiin moninkertainen määrä. Ilmeisesti nuoria kiinnostaa ilmastoasiat.
Teksti Ilona Valotie Kuva Satu Mäkinen Opiskelijakunnan hallituksen edustaja Timo Saarlo juonsi tilaisuuden, jossa Outi Haanperä puhui kestävästä tulevaisuudesta.
Sitra on eduskunnan aikoinaan perustama riippumaton rahasto, joka tekee selvityksiä tulevaisuudesta ja ehdottaa keinoja varautua muutoksiin. Koulumme lukuvuoden teeman mukaisesti keskustelu liittyi kestävään kehitykseen.
9
O’times
Positive vibes - ilmastosta? Löytyykö ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä positiivisia uutisia vai täyttyvätkö uutisotsikot vain negatiivisista jutuista? Uutisia selaillessamme huomasimme, että hyviä uutisia on harvassa. Vastaan tuli lopulta kaksi Hesarin artikkelia, joita koulumme maantiedon ja biologian opettajan Emmi Koskela kommentoi. Ensimmäinen uutinen koskee kuudesluokkalaisia, jotka innostuivat ilmastoteoista koulussa aloitetun ympäristöön liittyvän vaikuttamisprojektin takia. Lapset elivät parin kuukauden ympäristöystävällisemmin ja saivat perheensäkin toimimaan samoin. Koskela on sitä mieltä, että tämä uutinen luo positiivisen efektin, kun kotonakin aletaan keskustelemaan aiheesta. Hän myös uskoo, että se, mitä mediassa kerrotaan, vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja tekoihin positiivisesti tai negatiivisesti. ”Lasten ottaminen huomioon on tärkeää, sillä me jätämme tämän Maapallon heille”, toteaa Koskela.
Teknologia on se, joka tuo ratkaisun moneen ongelmaan, muun muassa maatalouteen ja hiilidioksidin sidontaan. Koskela peräänkuuluttaa, että vaikka tulevaisuudessa tehdään tuottoisampia satoja ja lajikkeita, resurssiviisaus on tärkeintä. ”Onko järkeä, että kalastamme isoilla trooleilla, ja vedämme kaikki kalat meristä?” hän pohtii. Pitäisi laskea, kuinka paljon kaloista lopulta päätyy suuhun ja kuinka paljon roskiin.
Päättäjät voisivat tehdä vielä enemmän ilmastonmuutoksen eteen, jotta se saataisiin ainakin hidastumaan. Tällä hetkellä se tuntuu vähän jossittelulta. Koskela uskookin, että vasta kun piippu on ohimolla, niin aletaan suurempiin tekoihin. Politiikassa ei saisi yhtään sievennellä asioita, vaan niistä pitäisi puhua suoraan. Koskela haluaa vielä painottaa median vaikutusta. Teksti Silja Gardemeister, Matias Heikkilä ja Emilia Lahtela Kuva Emilia Lahtela
Koskela haluaa myös painottaa ilmastokasvatuksen tärkeyttä ympäri maailmaa. Tässä maailmantilassa on tärkeää, että nuorille kerrotaan, miten asiat ovat, jotta he osaisivat toimia nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutosta vastaan. Mistä sitä tietää, jos vaikka yksi tulevaisuuden nuorista onkin superälykäs ja keksii vaikka laitteiston, jolla imetään hiilidioksidia ilmakehästä. Toinen uutinen kertoo kasvien yhteyttämisen tehostamisesta uudella teknologialla. Tällä tavoin voitaisiin ruokkia enemmän ihmisiä ja säästää energiaa. ”Uusilla teknologisilla keksinnöillä tää homma hoidetaan himaan”, Koskela uskoo.
O’times
10
Tutorit auttavat alkuun Haastattelimme opinto-ohjaaja Matias Huttusta sekä kahta tutoria, Ada Augustinia ja Daniela Leanderia. Nämä kaksi ihanaa tutoria vastasivat kysymyksiin tutor-toiminnasta. Opinto-ohjaajamme Matias kertoi meille tutoreiden valintaprosessista. Mitkä ovat teidän mielestänne tutorina olemisen parhaat/huonoimmat puolet?
Entä Matias, millaisia ominaisuuksia etsitte tutor-oppilaissa?
Tutorina toimitaan koko vuosi, mutta eniten toimintaa on syyslukukau- Parhaana puolena on ehdottomasti della, jolloin kaikki ryhmäytymiset uusiin ihmisiin tutustuminen. Tutapahtuvat. tor-toimintaan osallistumisen ansiosta lukion ykköset eivät tunnu Miten tutor-toiminnan lomassa jää pelkältä isolta rykelmältä uusia ihaikaa opiskelulle? misiä, vaan heihin sai tutustua paremmin. Muihin tutoreihin tutusTodella hyvin. Joskus joutui jäämään tuminen on myös hyvin iso plussa. tunneilta pois esimerkiksi kokouksen takia, mutta se ei oikeastaan vai- Toinen parhaista puolista on nähdä kuttanut opintoihimme mitenkään. toisilleen uudet ihmiset ryhmäytymässä keskenään. Ryhmäytymisen Mikä tutorin työssä on teidän mie- aikaan saamat vaikutukset, kuten uudet kaverit ja tiiviimpi ryhmähenlestänne ollut vaikeinta? ki, oli todella kiva huomata. Kaikkien ryhmäyttäminen onnistuneesti ja esimerkkinä toimimi- Toisaalta taas työn jakaminen tasainen niin monelle ihmiselle. Koska sesti kaikille oli välillä haastavaa, silkaikki ovat niin erilaisia, on myös lä kaikilla on omat lukkarit ja jotkut vaikeaa keksiä ohjelmaa, joka viih- ovat valmiita ottamaan niskoilleen dyttää kaikkia. Eihän me kaikkia enemmän töitä kuin toiset. tietenkään voida viihdyttää, mut- Jussi ja Taavi jättävät tutorin ta tavoitteena on, että suurimmalla tehtävänsä haikein mielin. osalla on hauskaa.
Tutorin tulisi olla luotettava ja vastuullinen. Erilaisia tapahtumia järjestetään paljon, ja vastuullinen tutor hoitaa oman osuutensa järjestämisestä. Esteitähän tietenkin tulee eteen, kuten esimerkiksi loukkaantumisia, mutta täytyy voida luottaa siihen, että ilmoitus estymisestä tulee hyvissä ajoin ja sitten keksitään jotain tilalle.
Ada ja Daniela, kuinka kauan tutorina toimitaan?
Lisäksi tutorin tulee tietenkin olla aloitekykyinen, toimia hyvänä esimerkkinä muille ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Milloin tutor-haku käynnistyy? Haut käynnistyvät melkein heti hiihtoloman jälkeen, neljännen jakson alussa. Uudet tutorit valitaan ennen maaliskuun loppua. Mikä on paras muisto järjestämistänne tapahtumista? Velskola kokonaisuutena oli ihan tosi kiva. Sää oli suotuisa, kaikki vaikuttivat olevan mukana leikkisässä meiningissä ja ruokataukojakin oli riittämiin. Oli myös kivaa vastaanottaa uusia ykkösiä kesällä ennen koulun alkua.
Teksti Silja Oja ja Sylvia Merivirta Kuva Sylvia Merivirta
11
O’times
Piinapenkissä Matias Huttunen Maaliskuun lehdessä syksyllä aloittanut opinto-ohjaajamme Matias Huttunen pääsee kertomaan ajatuksistaan. Mikä on villeintä, mitä olet ikinä tehnyt?
Mitä teet mieluiten vapaa-ajallasi?
Ainakin yksi semmoinen heittäytymisasia, johon olen nuoruudessa lähtenyt, on, että mä olen räpännyt yhden baarin lavalla, kun oli sellainen Open Microphone -tyyppinen tapahtuma.
Tällä hetkellä vapaa-aika menee aika paljon perheen parissa. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin kolmevuotiaan poikani kanssa uimassa käyminen on mukavaa.
Mikä on sisäinen eläimesi? Nämä on tämmöisiä kysymyksiä, joihin ei usein tule mietittyä vastauksia. Hmm, ehkä se voisi olla jokin kotka tai haukka, jokin korkealla liitävä lintu.
O’times
Mistä koostuu hyvä ja toimiva oppimis- tai opetusympäristö? Tämä on aika laaja kysymys, tietenkin jos miettii oppimisympäristöä, niin sellainen hyvä ilmapiiri on tärkeä ja se, että kaikki voivat hyvin ja kokevat, että voivat olla turvallisessa ympäristössä.
Myös ihmisten luottamus ihmisten kesken ja se, että toisia arvostetaan ja kunnioitetaan. Semmoisista ihan perusasioista lähdetään liikkeelle.
Mikä asia saa sinut rauhoittumaan? Musiikin kuunteleminen kuulokkeilla iltaisin, kirjan lukeminen tai syventyminen johonkin muuhun vastaavaan asiaan.
Matias otti helmikuun alussa vastaan lukioon tutustujia yhdessä tutoreiden kanssa.
12
Millainen oppija olet omasta mielestäsi?
Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta?
Nykyään olen ehkä suunnitelmallinen, joskus lukiossa ja peruskoulussa olin hieman semmoinen viime hetken opiskelija. Se on aika kuormittava tapa opiskella, kun kaiken jättää viime hetkeen. Peruskoulun ja lukion jälkeen löytyi enemmän näitä opiskelutekniikoita.
Olen tietenkin huolissani siitä. Näen, että monilla tahoilla on vastuuta sen hoitamisesta, myös ihan yksilötasolla. Elintapamuutoksia juuri ruokavalion ja liikkumisen suhteen on tehtävä. Näen ilmastonmuutoksen sellaisena asiana, johon pitäisi löytää ratkaisuja.
Missä näet itsesi kymMikä työssäsi on mielesmenen vuoden päästä? täsi tärkeintä?
Siinä aineenopettajan työtä tehdessäni huomasin, ettei hirveän paljon tällä aineyhdistelmällä ollut töitä, ja päätin kouluttautua opinto-ohjaajaksi. Työn palkitsevuus imi mukaansa, ja tuntuu, että on kyllä ollut oikea valinta.
Mottosi? Vanhana filosofian opiskelijana tulee mieleen monia filosofian historian lentäviä lauseita, mutta ensimmäisenä tulee mieleen Sokrateen viisaus “Tunne itsesi”.
Uskoisin, että olen suurin piirtein samanlaisissa työtehtävissä kuin nykyään. Olen nyt työurani alkupuolella, joten tuntuu, että minulla on vielä paljon annettavaa. Samoissa opinto-ohjaajan tehtävissä varmaankin tässä samassa koulussa. Tällä hetkellä ei ainakaan ole muita suunnitelmia.
Tärkeintä on tietenkin teidän opiskelijoiden kohtaaminen. Se, että pystyy rakentamaan semmoisen ilmapiirin, että opiskelijoiden kynnys tulla paikalle, on mahdollisimman matala. Opiskelijoiden opinnot ja muut huolenaiheet on tärkeä saada ratkaistua ja ohjattua opiskelijoita eteenpäin.
Millaisia opinto-ohjaajan päivät ovat?
Miten päädyit nykyiseen uravalintaasi?
Päänsärky: stressi
Aika toimistotyöpäiviä jossain määrin. Aamulla on usein kalenterin läpikäymistä, ja saattaa olla jo joitakin opiskelijatapaamisia tai huoltajapalavereja. Opo-tunteja voi olla vähän jaksosta riippuen, ja niiden välissä opiskelijatapaamisia sekä Wilma-viesteihin, sähköposteihin ja puheluihin vastaamista. Iltapäivisin saattaa olla opettajankokouksia.
Mä olen siis filosofian, ET:n ja psykologian aineenopettaja taustaltani, opiskelin filosofiaa pääaineena. Silloin filosofiaa opiskellessa työelämän asiat eivät ehkä olleet ensimmäisenä mielessä. Kuitenkin myöhemmin, kun työkuviot alkoivat lähestyä, opettajan työ tuntui luontevalta ja itselleni soveltuvalta.
Ylioppilaskirjoitukset: suunnittelu
Sana-assosiaatiotesti: Mainos: vaikuttaminen Putoamiskiihtyvyys: massa Matopeli: viihde
Eläin: kissa
Youtube: musiikkivideot Kieli: tärkeä taito Hiihtoloma: perhe Frozen 2: lapset Aika: tärkeä Musta aukko: avaruus Abigaala & penkkarit: ilo Rutiini: arki Teksti Matias Helander ja Emilia Lahtela Kuvat Sylvia Merivirta ja Satu Mäkinen
13
O’times
Tuomariston edessä Lauri Kivelä osallistui Oikeusguru-kilpailuun ja selviytyi pariväittelyihin asti! Koulussamme ensimmäisellä vuosiluokalla opiskeleva Lauri Kivelä osallistui menestyksekkäästi Oikeusguru-kilpailuun marras- joulukuussa 2019. Hyvin sujuneiden karsintojen jälkeen Kivelä sai paikan loppukilpailuun seitsemän muun lukiolaisen joukkoon. Alkukilpailussa oli mukana 125 lukiota ja noin tuhat lukiolaista, joista finaaliin pääsi kahdeksan. Kahdeksasta henkilöstä viisi oli helsinkiläisiä, Lauri ainoana meidän koulusta. Mikä ihme tämä Oikeusguru-kilpailu sitten on? Oikeusguru-kilpailu on Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton sekä Suomen lakimiesliiton lukiolaisille järjestämä kilpailu. Finaalissa väiteltiin ja kirjoitettiin kirjallisia vastauksia ennalta arvotuista mielipiteistä. Kilpailussa palkintona kahdelle parhaiten menestyneelle oli tarjolla suora opiskelupaikka Lapin ja Itä-Suomen oikeustieteellisiin yliopistoihin. Kilpailun tavoitteena oli myös lisätä nuorten oikeustajua. Finaalipäivä alkoi puolentoista tunnin kirjallisella kokeella, jossa finalisteille annettiin tehtäväksi analysoida turvapaikka-asiaa yhden korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun valossa. Päivä jatkui kahden hengen väittelyillä tuomareiden ja yleisön edessä. Päivän päätteeksi voittaja julistettiin. O’times
Lauri Kivelä kuninkaan tuolissa musiikin tunnilla.
Tilaisuuden tullessa haastattelimme Lauri Kivelää sekä historian ja yhteiskuntaopin opettajaa Mikko Tapperia: “On hienoa, kuinka oma opiskelija pärjää näin hyvin. Eihän Lauri ollut edes käynyt kyseistä lakitietoa käsittelevää yhteiskuntaopin kurssia.” Tapper oli tyytyväinen Laurin suoritukseen ja ylisti tämän tietämystä. Tapper ei itse ikävä kyllä ollut seuraamassa finaalia oppituntien takia. “En juurikaan auttanut Lauria, annoin hänelle vain kurssin muistiinpanot. Kaikki kunnia Laurille.” Tämä kilpailu oli Kivelälle ensimmäinen laatuaan. Kivelä on ottanut osaa myös parhaillaan käynnissä olevaan talousguru-kilpailuun.
Hänen mielestään voittamiseksi hänen olisi tarvinnut olla tarkempi argumenttien kanssa. ”Suullinen väittely meni huonosti, jouduin väittelemään aiheesta, josta itse olin eri mieltä ja toin esille turhia asioita.” Tuomareiden ankaruudesta ja arviointitavoista Kivelä ei osannut sanoa mitään, sillä heidän arviointiperusteitaan ei kerrottu.
Teksti Heta Häkkinen ja Helmi Joensuu Kuva Helmi Joensuu
14
Miten tehdä penkkareista ikimuistoiset? Abigaala on iso osa penkkaripäivää ja sitä valmistellaan kuukausia. Moni ei varmaan arvaakaan, mitä kaikkea pitää huomioida ja kuinka paljon työtä onnistuneeseen gaalaan vaaditaan. Penkkarit on tapahtuma ja päivä, johon koko lukio huipentuu. Tarkemmin ajateltuna onhan tässä edessä vielä yo-kokeet, yo-juhla ja valkolakin saaminen kirsikkana kakun päällä. Kuitenkin penkkaripäivään ja abigaalaan päättyy varsinainen kouluarki ja lukuloma alkaa. Abigaala on ainakin meidän koulussamme ollut iso osa penkkaripäivää. Sitä valmistellaan ja suunnitellaan monta kuukautta. Vaikka vanhojen tansseihinkin liittyi paljon järjesteltävää, koristeluiden suunnittelemista ja tekemistä, oman tanssin tekemistä sekä juontoja, niin kokonaisuuden luomisessa ja itse tanssien harjoittelemisessa opettajilta kuitenkin sai vielä paljon apua. Penkkaripäivä puolestaan on käytännössä kokonaan abien vastuulla ja esimerkiksi gaalan rakennekin täytyy itse luoda.
15
O’times
Olin itse suunnittelemassa tämänvuotista abigaalaa ja pakko myöntää, että työmäärä yllätti. Lisäksi meneillään on aina pieni leikkimielinen kisa, kun jokainen vuosiluokka yrittää tietysti tehdä gaalasta paremman kuin edellisen vuoden abit tekivät omastaan. Tuleehan siitä silloin pienet paineet, kun hikipäissä yritetään pohtia, miten juuri meidän vuosiluokkamme abit muistettaisiin jatkossakin. Mikä tekisi gaalasta juuri meidän näköisen ja hauskan tapahtuman? Gaalan lisäksi tietenkin pitää hoitaa penkkarirekat, karkit ja vielä jatkot.
Hox kakkoset!
Kokosin teille muutamia vinkkejä ensi vuotta varten. Ensinnäkin kannattaa muistaa hoitaa rekat hyvissä ajoin, koska me jouduimme ottamaan yhteyttä moneen eri firmaan, ennen kuin saimme rekat. Monissa paikoissa rekat oli jo varattu, koska ainakin Helsingin lukioilla penkkaripäivä on aina sama, joten kaikki etsivät kyytiä samalle päivälle. Onneksi ei kuitenkaan jääty ilman rekkoja! Toisaalta olisihan se omalla tavalla penkkaripäivästä tehnyt ikimuistoisen… Abigaala sisältää usein tietyt perusjutut, kuten näyttävän sisääntulon, hauskoja videoita ja musiikkia. Sisältö on se, millä erotutaan. Meillä yksi spesiaalijuttu oli intro, joka näytettiin ennen sisääntulo. Halusimme yhden videon, jossa kaikki abit näkyisivät, ei vain gaalan järjestämisestä vastuussa oleva työryhmä O’times
16
Lukiomme perinteisiin on jo joitain vuosia kuulunut aamupalan tarjoaminen penkkaripäiväänsä viettäville abeille. Aamujen huutaminen kuuluu perinteisiin ja se tekee gaalasta etenkin abeille entistä yhteisöllisemmän ja tunnelmaa nostattavamman. Jotta penkkarit olisivat kokonaisuudessaan ikimuistoiset, kannattaa videoiden sisältää jotain, mille kaikki, tai ainakin abit, voivat nauraa. On myös hyvä olla joku teema, jotta gaalasta muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Meillä se oli media. Oli urheiluruutua, Youtube-videoita ja tv-ohjelmaa. Ylipäätänsä usein hauskat tapahtumat ovat niitä ikimuistoisimpia. On myös tärkeää muistaa pitää gaala ja juonnot mahdollisimman selkeinä, koska silloin yleisökin pysyy mukana ja voi nauttia tapahtumasta.
17
Livemusiikki, josta meidän gaalassamme vastasi upea humppabändi, on ehdottomasti tunnelmaa nostattava tekijä. Joten jotain tämän kaltaista kannattaa keksiä.
Toissavuoden abit aloittivat abirap-perinteen, josta mekin halusimme pitää kiinni, sillä sen tekemiseen löytyi taidokkaita abeja. Vuosiluokan oma biisi on tietenkin jotain ikimuistoista.
Videoiden kannattaa sisältää jotain, mille kaikki, tai ainakin abit, voivat nauraa. Gaalan suunnittelun alkuvaiheessa on myös hyvä kartoittaa vähän, minkälaista osaamista abeista löytyy, koska pelkästään videoiden kuvaaminen ja etenkin editointi vaatii taitoa.
Voin hyvin kuvitella meneväni YouTubeen muutaman vuoden päästä kuuntelemaan meidän abiräppimme, koska onhan se sitten varmaan supernostalgista ja hauskaa muistella lukioaikaa. Gaalamme loppuhuipennuksena meillä oli yllätysesiintyjä CLEDOS. Jokin yllätys on aina hauska olla!
Ennen kaikkea penkkaripäivän on- Teksti Sini Sievänen nistumisen takaamiseksi tarvitaan Kuvat Sini Sievänen (sivu 16) ja Satu hyvä työporukka, joka jaksaa toteut- Mäkinen taa koko tapahtuman.
O’times
Kallis, kalliimpi, wanhat?
Hiihtolomaa edeltävänä perjantaina oli lukion kakkosten eli wanhojen oma päivä. Tansseissa näytti olevan hyvä meininki ja omasta puolesta voin vahvistaa, että niin todella oli. Jollekulle saattoi kuitenkin herätä kysymys, mitä tästä huvista joutuu maksamaan. Ystävänpäivänä koulu täyttyi hienoihin ja näyttäviin mekkoihin ja frakkeihin pukeutuneista wanhoista. Torstai-iltana wanhat olivat tanssineet kotiväelle ja illastaneet ravintolassa. Perjantai-iltana oli luvassa vielä lisää hauskanpitoa. Wanhojen päällä nähtiin toinen toistaan upeampia pukuja erilaisine koristeineen. Paljonko niihin kuluikaan rahaa?
Tämän huolen jakoi myös moni kyselyyn vastanneista ‘’Omalta osaltani ei ees niin paha, mutta käy sääliksi jotain tyttöjä, jotka ei välttämättä ole ihan varakkaimmasta perheestä ja ulkopuolinen paine on käyttää useita satoja pukuun ja kampaukseen sun muuta”, yksi vastaajista sanoi.
Kuluissa voi onneksi säästää monella tapaa. Puvun voi vuokrata tai lainata, mikä on halvempaa kuin sen ostaminen. Moni kyselyyn vastannut teki kampauksen tai meikin itse, joillakin valmistautumisessa auttoi joku perheenjäsen tai ystävä. Kaikesta ei siis välttämättä tarvitse maksaa suuria summia.
Wanhoihin valmistautumisen alkuvaiheessa ajattelin itse, että rahat tulevat kulumaan lähinnä mekkoon. Loppusummasta kuitenkin vain puolet olivat mekkoon käytettyjä rahoja. Kysyin muilta wanhoilta, mihin kaikkeen rahaa loppujen lopuksi kului. Lista on pitkä. Mekko, vannehame, frakki, kengät, takki, laukku, kampaaja, meikki, korut, kukat, kuvaus, illallinen, jatkot, risse... Joku kävi ottamassa jopa rusketuksen. Tämä herättää huolen siitä, onko kaikilla mahdollisuutta osallistua wanhoihin. Kovin monen lukiolaisen opiskelijabudjetti ei anna periksi monen sadan euron pukuhankinnalle, jonka päälle tulevat vielä kaikenlaiset muut kulut. On hyvin tiedossa, että pienituloiselle lukion oppimateriaalikulut voivat jo itsessään aiheuttaa hankaluuksia. Onkin erittäin harmillista, jos yhteisestä ja perinteikkäästä tapahtumasta on muodostumassa vain joidenkin etuoikeus. O’times
18
Puvun löytäminen halvalla on varmasti vaikeaa eikä ensimmäisellä kerralla välttämättä tule vastaan sitä juuri oikeaa. Netistä tilaamisessakin on omat haasteensa. Miten varmistua siitä, että puku on juuri oikean kokoinen? Moni kyselyyn vastannut wanha pyrki ja myös onnistui säästämään kuluissa. ’’Lainasin puvun, kampaus ja meikki kotona myös”, yksi vastaaja kertoi. Puvun vuokraaminen onkin hyvä vaihtoehto, sillä wanhojen puvulle tuskin tulee käyttöä kovinkaan usein. ’’Vuokrasin frakin, koska sille ei ole muulloin käyttöä”, kyselyyn vastannut wanha sanoi. Oliko rahankäyttö sitten sen arvoista? Usean kyselyyn vastanneen mielestä kokemus niin sanotusti maksoi rahat takaisin, vaikka rahaa tulikin käytettyä paljon. ‘’Käytin wanhoihin suhteellisen paljon rahaa, mutta tällainen tapahtuma on
19
once in a lifetime -juttu, joten rahankäyttö ei tuntunut pahalta”, yksi vastaajista kommentoi. ‘’Kokemus oli mun mielestä rahan arvoinen. Nykyään harvoin selviää wanhoista halvalla, mikä on vähän huono juttu. Mua ei haitannut käyttää siihen rahaa, mutta toki olisi ollut kiva, jos olisin selvinnyt halvemmalla”, toinen vastaajista pohti.
‘’Enpä tiedä, samalta se olis varmaan tuntunu hiukset perus nutturallakin.’’ Vastauksissa siis korostui se, ettei runsas rahankäyttö ollut kokemuksen ehdoton vaatimus. ‘’Wanhat on kerran elämässä, niin kyllä se oli kokemisen arvoinen, vaikka kyllä vähemmälläkin rahamäärällä olisi saanut varmasti aivan yhtä hyvän kokemuksen”, kuului yksi kommenteista.
Seuraavaan mielipiteeseen voin yhtyä itsekin: ‘’Enpä tiedä, samalta se olis varmaan tuntunu hiukset perus nutturallakin.’’ Wanhoihin ei siis tarvitse käyttää useita satoja euroja, jotta niistä saisi hienon ja ikimuistoisen kokemuksen. Ensi vuoden wanhoille siis muistutus: puvun ei tarvitse maksaa satoja euroa ja vähemmälläkin panostuksella näytät varmasti hyvältä! Omasta mielestäni koko tapahtumassa tärkeintä oli yhteenkuuluvuuden tunne, yhdessä tanssiminen ja hyvä fiilis. Ei siis se, miltä ihmiset näyttivät – vaikka hyviltä näyttivätkin.
Teksti Sofia Jutila Kuvat Laura Koivulahti, Otto Koivulahti
O’times
Kuvia päivästä parrasvaloissa
Jaakon luokassa tunnelma kohosi ainakin pöydille asti. Wanhojen päivänä perinteisesti tullaan opettajiksi opettajien paikalle - mutta mitähän tässä opetetaan?
Tyyli pitää säilyttää myös ruokatarjottimen kanssa. Oikealla parrasvaloihin pyrkivät myös nämä kaksi: Pyry ja Roope hoitivat päivän tekniikkaa. O’times
20
”Voitko vähän nostaa sun jalkaa? Mun helma jäi taas jumiin.”
21
O’times
”Meikäläisen onnenpäivä! Ensin saa tanssia pöydillä ja sitten vielä rusettikin suoristetaan.”
Kuvat Satu Mäkinen O’times
22
Väittelemässä filosofiasta Viime syksynä järjestettiin OYK:n ensimmäinen väittelykilpailu. Nyt käytiin väittelemässä Paasitornissa. Helsingin Paasitornissa järjestettiin 17.-18.1 Nuorten filosofiatapahtuma Nufit ja sen yhteydessä Sokrates-väittelykilpailu. Viime vuonna koulumme ei ollut edustettuna kilpailussa, mutta tänä vuonna ykköset, nuo koulumme toivo ja valo, varmistivat kiinnostuksellaan sen, että koulumme joukkueessa oli jopa yksi ylimääräinen varajäsen.
Koulumme joukkue väitteli ensin Norssia vastaan puolustaen väitettä ”Tulevaisuutta ei kannata suunnitella vain menneisyyden mukaan”. Väittely oli tuomariston mukaan erittäin tasainen, mutta paikalla olleiden FI01-kurssilaisten kannustuksesta huolimatta voittoa ei tullut.
Koulumme joukkueeseen kuului abiturientti Joona Hietanen sekä neljä ykköstä: Leo Järvelä, Erkka Sipilä, Lauri Kivelä ja Lauri Tuominen.
Toisessa väittelyssä koulumme joukkue väitteli Tylyä vastaan puolustaen väitettä ”Sisyfos on ihmisen osa”. Tämä väittely sujui edeltävää paremmin ja koulumme joukkue vei voiton väittelystä.
Koulumme oli samassa lohkossa Helsingin yliopiston Viikin Normaalikoulun lukion (Norssi) ja EtuTöölön lukion (Tyly) kanssa.
Vastapuolen joukkue oli suurimmilta osin kakkosia ja abeja, taas kun OYK:n voittava kokoonpano (kuva yllä) koostui pelkistä ykkösistä.
Jatkoon koulumme joukkue ei kuitenkaan voitostaan huolimatta päässyt, sillä Norssin joukkue voitti väittelynsä sekä OYK:ta että Tylyä vastaan. Väittelyjoukkueen jäsenet kommentoivat tapahtumaa ”opettavaisena sekä hauskana kokemuksena”. Suuri kiitos kuuluu myös koulumme filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajalle Lauri Ojalehdolle, joka mahdollisti tapahtumaan osallistumisen. Teksti Leo Järvelä, Lauri Kivelä ja Erkka Sipilä Kuva filosofian opettaja
Tässä väitellään Sisyfoksesta. Argumenttiään esittämässä Lauri Tuominen. Muut väittelijät vasemmalta oikealle ovatErkka, Lauri ja Leo.
23
O’times
Mitä kulisseissa tapahtuu? Lukusaliin kokoontuu perjantai-iltapäivisin joukko yläkoululaisia ja lukiolaisia. Lukusalissa syödään eväitä, avataan ääntä, lämmitellään, kerrataan seuraavien tuntien ohjelmaa. Mitä ihmettä? On perjantai-iltapäivä. Päivän neljäs ja viimeinen oppitunti on päättynyt, ja luvassa on kaksi kokonaista päivää ilman pulpetin ääressä haukottelua tai aikaista heräämistä kouluun. Suurin osa opiskelijoista, oppilaista ja koulun henkilökunnasta lähtee suoraan koulusta kotiin tai harrastuksiin ja vaihtaa viikonloppuvaihteen päälle. Lukusaliin kuitenkin kokoontuu joukko yläkoululaisia, lukiolaisia ja opettajia. Sinne tuodaan kärry, jossa
on päivästä riippuen esimerkiksi hedelmiä tai välipalakeksejä. Seinälle teipataan päivän harjoitusten aikataulu. Näyttelijät juhlasaliin, laulajat musanluokkaan ja tanssijat peilisaliin. Musikaaliharjoitukset ovat alkamassa. Solmut-musikaalia on harjoiteltu kolmannen jakson alusta lähtien. Harjoituksia on ollut joka perjantai, ja lisäksi kevään aikana pidetään yhteensä kolme harjoitusviikonloppua. Perjantaisin treenit kestävät
korkeintaan viiteen asti, ja viikonloppuina koululla ollaan aamupäivästä illansuuhun. Treenimäärät riippuvat tietenkin siitä, monessako kohtauksessa tai tehtävässä on mukana: osalla ei ole joka perjantai lainkaan harjoituksia, kun toisilla, esimerkiksi itselläni, vapaapäiviä ei ainakaan tähän mennessä ole ollut. Mitä harjoituksissa sitten tapahtuu? Katsojalle näkyvin osa musikaalia on näyttelijät, tanssijat ja
Yksi tärkeimmistä tavoitteista Ogelin musikaaleissa on luoda sellaista yhteisöllisyyttä, joka vaikuttaa pitkään. Musikaalin tekeminen opettaa myös lukemattomia taitoja, joita tulevaisuuden opinnoissa ja työelämässä tarvitaan. O’times
24
laulajat. Kohtausten harjoittelu aloitettiin lukemalla repliikkejä, mutta pian käsikirjoitukset jätettiin pois ja huomiota alettiin kiinnittää henkilöhahmojen väliseen vuorovaikutukseen sekä liikkumiseen lavalla. Repliikkien harjoittelu voi tapahtua piirissä istuen tai vaikkapa kävellen portaita ylös ja alas. Musikaalin tekeminen on kuitenkin paljon muutakin kuin harjoittelua. Siihen kuuluu muun muassa lämmittelyimprovisaatioita, syömistä, odottelua sekä valtavien rantapallojen puhaltamista ja heittelyä ympäri salia. Ei sovi tietenkään unohtaa bändiä, puvustajia, lavastajia, maskeeraajia ja tekniikkatiimiä: harjoitusten lisäksi bändillä menee paljon aikaa tavaroiden roudaamiseen paikasta toiseen, puvustajat juoksevat ympäri koulua etsimässä näyttelijöitä roolivaatteisiin liittyvää kyselyä varten ja tekniikkatiimin pitää suunnitella lavan toteutus ja varmistaa, ettei kukaan tuhoa mikrofoneja tai astu sähköjohtoihin. Koulumme vuoden 2020 musikaali Solmut saa ensi-iltansa ensi huhtikuussa. Solmut kertoo suorituspaineista, kasvamisesta, uupumisesta, tulevaisuudensuunnitelmista ja ystävyydestä: kun 16-vuotiaan Minean vanhemmat olettavat näkevänsä aina iloisen ja ahkeran tyttären ja paras ystäväkin tuntuu unohtavan Minean uuden seurustelusuhteensa takia, Minea tuntee olevansa solmussa tulevaisuuden suunnitelmien, ulkoa tulevien odotusten ja omien toiveidensa keskellä. Tervetuloa katsomaan Solmut-musikaalia huhtikuussa 2020! Teksti Sara Koskinen Kuvat Arja Holma ja Satu Mäkinen
25
O’times
”mitä toi yks sekoilee noitten yritysyhteistyö juttujen kaa xddd” Jutun otsikko on suora sitaatti OYK-jodelista. Kaipa tässä pitäisi sitten avata, mitä Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) tekee ja miten minä liityn siihen – ja myös sinä. Viime syksyä minulle kävi pieni vahinko. Olimme olleet Ogelin opiskelijakunnan hallituksen kanssa Lappeenrannassa SLL:n liittokokouksessa, mikä rehellisesti sanottuna oli hyvin uuvuttava reissu kaiken autolla ajamisen ja kokoustamisen takia. En ikimaailmassa olisi kuvitellut hakevani tämän puoli-ikävän kokemuksen jälkeen vielä Helsingin paikalliseen piirihallitukseen (HEP) hieman myöhemmin järjestetyssä piirikokouksessa, jossa olin Cereus Takulan kanssa. Kuitenkin tällä hetkellä fiilikset tästä päätöksestä ovat tässä: en kadu. SLL koostuu kolmesta eri järjestöstä. Meillä on keskusliitto, jossa työskentelee ihan palkattuja henkilöitä ja ammattilaisia, jotka pyörittävät tätä kokonaisuutta kulissien takana. Meillä on myös liittohallitus (liittojargonilla LiHa), joka koostuu nuo
Hommat alkoivat heti ennen koulutuksia. O’times
rista ympäri Suomea ja auttaa keskusliittoa pyörittämään tätä koko rumbaa yhteistyössä keskusliiton kanssa. Paikallisella tasolla lukioiden hyvinvoinnista vastaavat piirihallitukset eli PiHat. Liitto toimii periaatteella ”Lukiolaiset lukiolaisten asialla”, ja liitto onkin yhteydessä eduskuntaan, poliitikoihin, yrityksiin, kouluihin ja sivistyslautakuntiin. Tarjoamme edunvalvontaa myös kaikille ei-jäsenille kulissien takana. Liittohallitus on juuri käynyt Sauli Niinistön virka-asunnolla Mäntyniemessä keskustelemassa lukiolaisbarometrista. (Googlaamalla ”lukiolaisbarometri” voi lukea asiasta lisää.) Mutta mitä sitten minä käytännössä teen Helsingin piirihallituksessa? Tehtäväni on ajaa lukiolaisten asioita paikallisesti. Meikäläinen on nimetty palvelusektorin yritysyhteistyövastaavaksi ja mitä se meinaa taas
– minulla on ”hakulasit” jatkuvasti silmillä ja yritän etsiä yrityksiä (kuten kahviloita ja ravintoloita), jotka tarjoavat opiskelijoille etuuksia. Kirjaan näitä tietoja Frank Appiin. Tehtävääni kuuluu myöskin sopimuksien ylläpitäminen. Yritysyhteistyö on tuonut jo tässä lyhyessä ajassa paljon kokemuksia viestinnästä ja - tärkein omasta mielestäni - projektien koordinoinnista. Englantia olen päässyt höyläämään sekä kasvotusten että puhelimitse. Kiitän Talvipäiviä Kemissä tästä opetusrumbasta ennen yritysmaailmaan astumista. Lisää infoa Lukiolaisista löytyy sivustolta lukio. fi ja meikäläisen yritysyhteistyöstä osoitteesta linktr.ee/HEPyyv. Kysele lisää kaikkea hauskaa! Seuraa myös IG @helsinginlukiolaiset
Kuvat ja tekstit Erik Virranniemi
Talvipäivillä Kemissä kävimme toljottelemassa näinkin hienoja jäämöykkyjä. 26
Suusta siepatut Unohtakaa laskeminen, rakastakaa toisianne! Pitäkää huolta toisistanne, varsinkin vähäosaisista. (opiskelijat kysyivät neuvoja matematiikan opiskeluun) - Arja Holma Ne (maahanmuuttajat) tulee tänne ja vie meikäläisen naiset.
Pojat on vähän sellaisia tyhmiä, että Painakaa sitä duunia, PAINAKAA! niitä voikin vähän heittää hukkaan. (huutelee matikan luokan ovelta opiskelijoille) - Mikko Tapper - Petteri Welling Muistakaa pojat nousta ylös silleen niin kuin missit eikä joremaisesti. Mä paljastan teille kohta mun kolmannen rinnan. - Kati Wackström - Satu Mäkinen
- Satu Mäkinen Seinän takana taas draamaa. Nykyään se kannetaan ylösalasin, pää ties missä! Ajatelkaa, jos kantaja paukuttelee, niin olen ihan varma, että se naisparka joutuu teholle! (puhuu eukonkannosta) - Pipsa Opettaja on velvollinen tekemään lastensuojeluilmotuksen, jos epäilee jotain kammottavaa, ja mä epäilen peliriippuvuutta - Mikko Tapper Onks kukaan ikinä ollu laivalla? Jos ette oo, ni en suosittele, ihan hirvee paikka! Siel on muita ihmisiä... - Jaakko Jokinen Välittömästi selkäsauna suoraan luokan edessä. - Keijo Käkelä
Sitä mä oon pelännyt, että on pulla– ja kakkuallergikkoja. - Petteri Welling
- Oona Kaasinen - Mikko Tapper Täähän on ihan Jeesuksen näkönen kaveri, niin kyllä vallankumous so- Vi talar om ikuisesta vihasta. pii sille. - Pipsa - Mikko Tapper Kyllä yksivuotiaat näyttää ihan huMaol ei petä, toisin kuin mahollinen malaisilta. seurustelukumppani! Ehkä. - Satu Mäkinen - Jaakko Jokinen Mulla on täällä mun uhkapelilaaHei sinä siinä, kännykän orja! Las- tikko. tensuojeluilmotus on taas lähössä. - Jussi Lehtonen - Mikko Tapper Jäi treffit kesken, kun tuli koputus Joskus on vaikeeta numeroiden oveen. kanssa itse kullakin. (laskettuaan väärin) - Pipsa Aina pitää syödä kaksi munkkia. - Satu Mäkinen - Petteri Welling Meinasin sanoo, että Mirva vetää Mun lapsuudenkaverilla oli koira mua tukasta mutta sitten mä muis- nimeltä Pyry, se oli sellanen vähän tin, että eihän se voi. tyhmä koira. (muistelee, kun selviää, että luokassa on Pyry-niminen - Mikko Tapper opiskelija)
Mitä kaikkee se Petteri heilauttelee siellä tunneilla?
Nyt on viikonloppu lähestymässä. (maanantaina)
- Satu Mäkinen
- Mikko Naukkarinen
27
Kannattaa laittaa se koira pakastimeen, niin ei hauku enää.
- Satu Mäkinen
O’times