O´Times - Oulunkylän yhteiskoulun lukiolaisten verkkolehti

O’TIMES O’TIMES MAALISKUU 2019

Lehdessä 3 Tätä otsikkoa lukiessasi taas yksi tyttö silvotaan 5 Aikamatka keskiajan Turkuun 6 Opettajat piinapenkissä: Melissa Paakkanen 8 Mitenkäs tanssi sujuikaan?

11 Wanhojen tanssit - selviytyjän tarina 14 Kuvakooste penkkareista

Kuvassa Ville, Sofia, Eki, Pilvi ja takarivissä Ilona, Lotta, Pinja ja Aino

16 Liisa kävi Ogelissa Tätä lehteä toimittivat

Lotta Riikonen

Aliisa Hakala, taitto

Aino Rotstén, kuvitus

19 Ilmastoveivi2019 - kestävän EUilmastopolitiikan puolesta

Ville Halkosalmi, taitto, some

Ilona Valotie, taitto

20 Peltilintubongailua

Saana Hilvo, taitto

Erik Virranniemi, taitto, some

21 Harrastan, siis jaksan. Vai jaksanko?

Pinja Jarre, kuvitus, juliste

Suvi Östman, taitto

Sofia Jutila, taitto, kilpailu

Avustajat

22 Yksin maailmalle alle 18-vuotiaana

Elli Kaarlaakso

Ilona Teittinen ja Joona Hietanen

24 O´Why

Pilvi Kyrö, juliste

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

18 Musiikkishamanismi 202: pöllimisen jalo taito

25 Suusta siepatut 26 Lukijakilpailu 27 Uutispalsta

Osallistu lukijakilpailuun!

Kilpailu löytyy sivulta 26.

Palkintona lahjakortti Breikkiin!

Kannen kuva Jaakko Jokinen Sisäkansien kuvat Saana Hilvo ja Satu Mäkinen

O’times

2

Tätä otsikkoa lukiessasi taas yksi tyttö silvotaan AIHE, JOSTA EI PUHUTA tarpeeksi: joka kymmenes sekunti tyttö silvotaan jossakin päin maailmaa.

Viime kuun kuudentena päivänä vietettiin silpomisen vastaista päivää. Kyseessä ollut aihe ei juurikaan noussut otsikoihin eikä asiasta sen enempää keskusteltukaan. Meillä ei ole enää varaa ylläpitää pitkään jatkunutta hiljaisuutta.

Monet tuntevat tyttöjen ja naisten silpomisen ympärileikkaamisena.

Termi johtaa juurensa miesten ympärileikkaamiseen. Naisten silpomisella on kuitenkin erittäin, erittäin vähän tekemistä miesten ympärileikkauksen konseptin kanssa. Edes sen minimaalista toteutusta ei oikeastaan voida verrata miesten lääketieteellisistä syistä tehtyyn ympärileikkaukseen.

Toimenpide tehdään yleensä kotona, likaisissa olosuhteissa ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Instrumenttina on veitsi, partakoneen terä, sakset tai lasinsirpale.

Toimenpide suoritetaan yleensä ennen murrosiän loppumista – joskus uhrina voi olla vasta muutaman päivän vanha lapsi.

Toimenpidettä saatetaan yrittää puolustella useammallakin eri tavalla. Silpomista voidaan joissakin yhteisöissä pitää siirtymäriittinä naiseuteen tai sillä voidaan tavoitella naisen seksuaalisuuden kontrolloimista. Voidaan vedota myös siihen, että silpominen on joissakin yhteisöissä tuhansia vuosia vanha perinne.

Karu totuus on kuitenkin se, ettei silpominen ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Silpominen on ih-

misoikeusrikos. Vuosikausia sitten sen terveydellisiä haittoja ei välttämättä tunnettu, mutta nyt niistä tiedetään. Perinnettä jatketaan enää sosiaalisen paineen ja itse perinteen takia.

Tärkeintä on nostaa kissa pöydälle. Aiheesta ei ole mitään syytä hiljentyä. Monet järjestöt, kuten Plan, UNICEF ja Kansainvälinen Solidaarisuussäätiö tekevät aktiivista työtä ja pyrkivät näin saamaan silpomisen päätökseensä. Pysyvä muutos on mahdollista, kunhan asian edestä puhutaan.

Yli 200 miljoonaa naista on silvottu yli 30 maassa. Turhalle kärsimykselle on aika laittaa stoppi.

Teksti Elli Kaarlaakso Kuva Asta Korpiala

Tyttöjen ja naisten silpomisella tarkoitetaan naisen ulkoisten sukupuolielinten osittaista tai täydellistä poistamista. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut toimenpiteet neljään eri tyyppiin, jotka ovat toinen toistaan kivuliaampia.

Yhdenkään tyypin toimenpiteellä ei ole mitään positiivisia vaikutuksia naisen terveyteen. Päinvastoin.

Silpomisen haitat ovat niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Niihin kuuluvat muun muassa runsas verenvuoto, kipu, kudosten turpoaminen, infektiot, posttraumaattinen stressi, koko eliniän jatkuvat painajaiset, itsetunto-ongelmat ja masennus – vain muutaman mainitakseni. Pahimmillaan silpominen johtaa kuolemaan, oli kyseessä sitten kuiviin vuotaminen tai tappava tulehdus.

3

O’times

O’SCHOOL O’times

4

Aikamatka keskiajan Turkuun Joskus opiskelu voi tapahtua koulun seinien ulkopuolella.

Hissn viitoskurssi matkasi maaliskuun toisena lauantaina Turkuun.

OPINTOMATKA TURKUUN alkoi iloisissa merkeissä kello 8.20 lauantaiaamuna Helsingin rautatieasemalla.

Ryhmän keskuudessa vallitsi iloinen, joskin vähän väsynyt puheensorina, kun ihmiset saapuivat tipoittain paikalle. Noin minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa paikalle saapui ohjaajamme Janne, joka kertasi kanssamme matkan aikataulut ja ohjasi meidät junaan.

Näimme nuolenkärkiä, piirtotauluja ja luistimen, eläimien luita ja ammusmuotteja. Yksi esineistä oli lapsen kenkä. Oli ihmeellistä nähdä se ja kuvitella, mitä se lapsi, joka sitä kenkää oli joskus pitänyt, oli nähnyt ja kokenut.

Perille Turussa sää oli uskomattoman kaunis ja kadut olivat täynnä elämää. Iloinen retkueemme oikaisi Melissan johdolla matkallaan kauppakujan halki ja näki paljon upeita vanhanajan puoteja ja kauppoja.

Moni haukkoi henkeään katsoessaan ylös sen vakuuttavan korkuista tornia.

Museokierroksen jälkeen pysähdyimme museokahvilaan brunssille, ja jatkoimme siitä retkeämme Turun linnaan. Opastettu kierrokAsetuimme junan toiseen kerrok- semme vei meidät läpi portinvartiseen ja suuntasimme kohti Tur- jan aulan, vankilan, kuninkaan salin kua. Matkaohjelma olisi seuraava: ja Juhanan tornikamarin päättyen Kävisimme katsomassa Turun tuo- kirjurien huoneeseen. Koko kiermiokirkkoa, ja sen ohessa sijaitsevaa roksella oli oppaan mukaan yhteenmuseota Aboa Vetusta. Sen jälkeen sä 353 porrasta! suuntaisimme kohti Turun linnaa.

Mieleen jäävimmät kohteet olivat luultavasti Suomen vanhimmat maalliset seinämaalaukset, vanhan kylpylälaitoksen jäänteet ja irlantilaisruotsalaisen hakkapeliitan mausoleumi.

Opintomatka toi eloon historian tapahtumia, ja tarinat, joita matkalla kuulimme tulevat jäämään muistiin paremmin kuin yksikään oppikirja!

Oli aivan eri asia lukea näistä aikakausista kirjoista, kuin itse kävellä samoilla paikoilla, missä samaiset historialliset tapahtumat tapahtuivat. Oli hämmästyttävää kuulla kaikista niistä tarinoista mitkä talojen kellareiden ja linnan tornien seinät sisäänsä kätkivät.

Teksti ja kuva Aino Rotstén

Kun saavuimme Turun tuomiokirkolle, moni haukkoi henkeään katsoessaan ylös sen vakuuttavan korkuista tornia. Sisällä meitä tervehti ystävällinen opas, joka kertoi meille kirkon historiasta, aikakausista ja pyhimyksistä. Hän johdatti meidät eräänlaiselle aikamatkalle aina kirkon ensimmäisistä rakentajista kirkon nykypäivään.

Kirkkovierailumme jälkeen teimme pikavisiitin Museo Aboa Vetukseen, jossa näytteillä oli esiin kaivetut keskiaikaisen Turun kellarikerrosten jäännökset. Kävelimme maan alla näiden kaivausten lomitse, ja näimme esineitä ja fyysisiä jäänteitä keskiaikaisesta elämästä.

5

O’times

Opettajat piinapenkissä: Melissa Paakkanen Tällä kertaa piinapenkkiin päätyi yksi koulumme historian ja yhteiskuntaopin opettajista, Melissa Paakkanen. Lue lisää, niin saat tietää muun muassa sen, minne Melissa haluaisi matkustaa ja kuka on hänen idolinsa.

Miten päädyit opettajaksi?

OLEN AMMATINVAIHTAJA, tein ennen tätä uraa vähän jotain muuta.

Olen opiskellut aika laajan humanistisia aineita sisältävän tutkinnon. Humanistiset aineet kiinnostivat minua, ja siitä sitten syntyi ajatus suorittaa pedagogiset opinnot, kun olin jo yli 30-vuotias. Sitten sain lapsen ja äitiysloman päättymisen jälkeen tarvitsin työpaikan ja soitin kahteen lähimpään kouluun, joista ensimmäinen oli Oulunkylän yhteiskoulu. Sillä tiellä olen.

Miksi valitsit juuri historian ja yhteiskuntaopin aineiksesi?

Historian valitsin sen takia, että se on mielestäni laajasti maailmaa ja

maailmankehitystä selittävä ja tutkiva tiede. Se sisältää kaiken muun kirjallisuuden, filosofian ja talouden ja myös ympäristötekijöiden miettimisen.

Mikä on rankinta/palkitsevinta opettamisessa?

Tällä hetkellä (koeviikon jälkeen) sanoisin, että rankinta on kokeiden ja muiden tehtävien arvioiminen, kun sitä on tehnyt tässä koko viikonlopun ja illat ja joka välissä. Siinä on paljon työtä, kun on reaaliaine. Se on samalla palkitsevaa, kun huomaa oppilaiden ja opiskelijoiden kehityksen. Mutta palkitsevinta on näin ensisijaisesti oppilaiden kohtaaminen, itse se opetuskeskustelun flow.

Mikä aineidesi kursseista on mieluisin/mielenkiintoisin opettaa?

Olipa vaikea kysymys. Koen, että kaikki kurssit ovat kiinnostavia ja vähän niin kuin sitä samaa asiaa eli yhteiskunnan kehityksen miettimistä. Ehkä mulla se maailmanpolitiikan kurssi on sellainen vähän kuin rakas lapsi, kun sitä rakentaa itse nollasta lähtien ilman oppimateriaalia. Todella vaikea asettaa mitenkään hierarkkisesti. Seiskojen opettaminen on erilaista kuin esimerkiksi lukion kakkosten mutta molemmissa on omat hyvät puolensa.

Jos sinun pitäisi vaihtaa opettamasi aineet johonkin muuhun, mihin vaihtaisit?

Jos ei ajattelisi realistisesti, että mitä osaisi, niin matematiikka. Ihailen sitä ja se on mielestäni historiaan verrattuna selkeää.

Kenen opettajan kanssa tulet parhaiten toimeen?

Vaikea kysymys, yritän tulla kaikkien kanssa toimeen. Tällainen poliitikon vastaus.

Noloin muistosi lukioajoilta?

Entä paras lukiomuisto?

Melissa halusi poseerata myös Pro Patria taulujen edessä O’times

Ehkä onneksi ei tule mitään kauhean noloa muistoa mieleen helpolla.

Parhaita muistoja tulee paljon mieleen. Kävin Kallion lukion, ja var6

maan näytelmäprojekteihin liittyvät parhaat muistot. Olin mukana monessa koulun näytelmässä ja rakastin näyttelemistä ja myöskin kirjoittamista. Ehkä noloin muisto ei liity varsinaisesti siihen koulunkäyntiin mutta kerran koulumatkalla vitosen ratikassa kenkäni suli, kun pidin sitä patterin päällä. Jotenkin se on jäänyt mieleen Isoin moka tunnilla?

Niitä tulee niin paljon koko ajan.

Olen sanonut, että opettajan tärkein tehtävä on mokailla, jotta oppilaat näkevät, että tuossa se vaan mokailee ja silti se on siinä päivästä ja vuodesta toiseen. Mielestäni sellainen ajattelu, että mokailu olisi kauheata, on liian ahdistavaa. Jos haluaa oppia ja mennä kohti haasteita, siihen liittyy aina epäonnistuminen. Opettajankin työ on niin hektistä, että on mahdotonta ajatella, ettei koskaan tekisi mitään sanavirheitä tai muita. Unohdan varmaan mokani helpolla, nyt ei tule hyviä esimerkkejä mieleen.

Mihin historialliseen kohteeseen haluaisit matkustaa?

Olen kerran jo käynyt Roomassa, mutta menisin sinne uudelleen.

Ajattelinkin sitä tässä pari päivää sitten. Roomaan - Città Eterna eli ikuinen kaupunki.

Mikä on lempivuodenaikasi?

Varmaan kevät ja etenkin toukokuu, koska se on niin paljon täynnä lupausta kesästä ja se on herkkä. Sellainen puhtaan vihreä kuukausi.

Kuka on idolisi?

Tulee mieleen sellaisia vahvoja naishahmoja. Nuorena tyttönä ihailin Helvi Sipilää, joka on YK:ssa uraa tehnyt, korkean tason diplomaatti 7

Kun ei ole Roomassa, voi historiallisia näkymiä ihailla luokassa 51! ja virkamies. Sitten on Timothy Snyder -niminen amerikkalainen historioitsija, joka on varoittanut diktatuureista. Hän on kirjoittanut aika synkeistä aiheista, muun muassa toisen maailmansodan ajan joukkomurhista, muistakin kuin juutalaisiin kohdistuneesta joukkotuhonnasta. Niin häntä oikeastaan ihailen tässä ajassa. Snyder muistuttaa ihmiskuntaa siitä, mikä ehkä haluttaisiin unohtaa.

Jos sinun pitäisi valita kaksi opettajaa, joiden kanssa lähtisit hiihtolomalla Lappiin, kenet valitsisit ja mitä tekisitte?

Sana-assosiaatiotesti: Penkkarit: kaaos Eduskuntavaalit: mahdollisuus Lumi: terassi Yläastelaiset: kivoja Matti Nykänen: en ymmärrä miksi Brexit: ääliöt Laskiainen: pulla Jodel: pitäiskö muistaa?

Ottaisin varmaa Tuomas Hyttisen ja Mikko Tapperin. Me mentäisiin monotansseihin.

Verotus: välttämättömyys

Mottosi?

Ystävänpäivä: vanhojen tanssit

Onko mulla mitään mottoa? Tai sitten niitä on niin monta... Tämä ei ole ehkä aktiivinen mottoni, mutta tulee mieleen Juicen laulu “Ei elämästä selviä hengissä”.

Abigaala: apua

Ilmastonmuutos: vakava uhka

Opehuone: rautatieasema Kollegat: kivoja Teatteri: intohimo

Teksti Aliisa Hakala ja Saana Hilvo Kuvat Aliisa Hakala O’times

Kuva Anni Toiviainen

Mitenkäs tanssi sujuikaan?

Ogelin upeat Wanhat tanssahtelivat koko koulun hiihtoloman viettoon mahdollisesti elämänsä upeimmassa glamourissa. Näin jälkikäteen pääsen arvostelemaan tanssijoiden jalkatyötä ja ylipäätään harjoittelujen sujuvuutta.

ENSIMMÄISINÄ WANHOJEN tunteina oli pientä jännitystä ja monet tuumailivat, miten tästä sitten selvitään loppuun asti. Muistan hyvin, kuinka aiemminkin tanssineet henkilöt auttoivat koko tanssitaipaleen aikana Katia ja varsinkin Jorea, kun hän jäi itsekseen tokkuroimaan 120 hengen kanssa harkkataipaleen loppupäässä.

Harkkojen alussa aloitimme keinuvalla valssilla. Tämä tanssi itsessään oli monimutkikas miehille, ken tieskään missä kädet pitäisi olla ja milloin kyykistytään ja kumpi jalka menikään lattiaan.

Wanhojen päivään saakka vilkuilin ympärilleni ja näin, kuinka vieläkin tuolloin meni suunnat minne sattuukin, mutta luonollista se on.

O’times

Positiivisesti olen yllättynyt siitä, kuinka 64 paria ehti sisäistämään tanssit tässä lyhyessä ajassa ja vähäisillä harjoitustunneilla. Pakkohan myös on mainita ylipäätään positiivinen ilmapiiri Jodelin keskusteluissa, joissa moni meistä halusi jatkaa tanssimista. Kuitenkin harjoitusaikaan sisältyi tummempiakin aikoja, varsinkin kun alettiin harjoitella omaa tanssia.

Sallittehan minun harrastaa hetken pilkun viilausta: oma tanssi olisi voitu suunnitella selvemmäksi, ja mutta aikamatkustus oli hieno idea ja simppelikin. Jätkien osuus oli vähän tylsä, mutta jos ajatellaan positiivisesti, niin pojat ainakin laskivat “yleisön odotuksia”, jolloin tyttöjen osuus sitten täräytti katsojat sähäkillä liikkeillä.

Muutenkin rytmitajua oli enemmän daameilla kuin meillä urhoilla.

Ehdoton lempparini tanssin tulkinnasta oli yhden Salty Dog Ragin kävelyn aikana muista erottuva hypähtely, joka sai jalat näyttämään keveiltä, kun mies kurkotti päällään taivasta kohti tai realistisesti kohti kattoa.

Toinen mieleen painuva tanssija oli edessäni ollut herra, jolla oli esimerkillistä fiilistä, jopa silloinkin, kun piti pysyä paikoillaan – lantio sen kuin vain heilui.

Jalkatekniikoista ja rytmitajusta en halua sanoakaan muuta, koska olemme joukko keskeneräisiä yksilöitä, tavalla tai toisella... olemme luotuja epäonnistumaan, jopa Hhetkinämme.

8

Lopetan sanomalla sen, että monet tanssijat unohtivat yhden todella konkreettisen asian, nimittäin suuri osa tanssijoista unohti hymyillä ja samantapaista palautetta tuli myös yleisöltä - miehet varsinkin olivat liian vakavia.

Tanssiminen näyttää paljon paremmalta, kun se näyttää luonnolliselta ja rennolta. Virheet eivät haittaa vaan ne juuri tekevät hetkistä uniikkeja ja omanlaisia. Vihje ensi vuonna tanssiville pojille: hymyilette sitten paljon!

Kuvat Anni Toiviainen Teksti Erik Virranniemi

9

O’times

Kuvat Ilona Valotie

O’times

10

Wanhojen tanssit - selviytyjän tarina Wanhojen tanssit olivat jotakin, mistä olin haaveillut ihan pikkumuksusta saakka: Kaunis juhlamekko, joka päällä tuntuisi prinsessalta. Mieluiten jokin kauniin pinkki, ja hiukset nätisti kiinni. Kuitenkin, kun tanssien aika sitten koitti, huomasin, että tansseissa oli kyse muustakin kuin vain pyörähtelemisestä kauniissa mekossa.

PINKKIÄ VAI SINISTÄ? Minun mekkoni ei ollut kaupasta ostettu röyhelömekko, joka olisi saanut Tuhkimon kateelliseksi, vaan se oli kummitätini ompelema, tummansininen ja suora mekko.

Olin yllättynyt, kuinka fyysisesti uuvuttavaa koko tanssit olivat. Harjoituksia oli vähän, ja harjoiteltavaa paljon. Korkokengät hiersivät, ja jalkoihin sattui. Kylkeen pisti. Mutta hymy piti pitää kasvoilla.

En ollut varannut kampaajaa tai meikkaajaa, mutta jotenkin kaiken kotikutoisuus sai kaiken tuntumaan vielä hienommalta- vähän niin kuin äiti letitti minulle pienempänä hiukset ennen kouluun menoa.

Myös koko tapahtuman suunnittelu, juhlatilan koristelu ja kaiken tämän toteuttaminen veivät paljon voimavaroja, ja onneksi meillä oli aktiivinen voimapoppoo, joka sai suunniteltua oman tanssin ja pidet

11

tyä kaikki mahdolliset tarvittavat järjestelyt aikataulussa. Kiitos Wanhoista kuuluu siis heille!

Oli suunniteltava kuvausseinä, ilmapallot, istumapaikat, valot, musiikki...

Kaiken piti olla täydellistä. Kuvaaja piti pyytää paikalle, koko homma piti videoida... Järjestäjillä oli paljon puuhaa. Minun tehtäväkseni jäi suunnitella käsiohjelmat.

O’times

Sanoin tietenkin, että voin piirtää kansikuvan, mutta huomasinkin pian, että ohjelmaan tarvittiin muutakin. Pitäisi piirtää molemmat kansikuvat, jäsennellä sisäkansien tekstit ja taittaa koko ohjelma. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin luonnistui kaiken muun kiireen lomassa, ja esitteitä riitti kaikelle juhlaväelle.

Wanhojen tansseissa yksi ulottuvuus on se, että kukaan ei ole tanssimassa yksin. Kaikilla tanssijoilla tulee olla tanssipari, jonka kanssa tanssiminen on sulavaa kuin huoneenlämpöinen margariini. Olin yllättynyt seuratessani muiden tanssijoiden parinvalintaa, sillä osa oli sopinut pareista jo ensimmäisenä vuotena!

Olin myös iloinen siitä, että OYK antoi minun tanssia tytön kanssa.

Kotikuntani kaikissa kouluissa se ei valitettavasti ole mahdollista, ja olin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin, miten neutraalisti asiaan suhtauduttiin.

Kaiken suunnittelun ja pukujen oston ja parin hankkimisen jälkeen oli enää yksi asia jäljellä: itse tanssit.

Astellessamme kohti yleisöä olimme kaikki sydän kurkussa. Kaikkien vanhemmat ja sisarukset, kaverit ja mummot naulasivat katseensa editseen kulkeviin pareihin.

Tämä oli ensimmäinen tanssikerta kaiken sen tälläyksen kanssa: Mekkojen helmat jäivät kenkien alle, ja mekot ja puvuntakit hiostivat. Viimeisen tanssin jälkeen huulilleni jäi kuitenkin hymy. En vaihtaisi Wanhoistani pois sekuntiakaan!

Teksti Aino Rotstén

Kuvat Ilona Valotie O’times

12

Kuva Dani Vakkilainen

Kuvat Anni Toiviainen

Kuvat Aino Hakala 13

O’times

penkkarit Kuvat Ilona Valotie ja Arja Holma

O’times

penkkarit

14

15

O’times

Liisa kävi Ogelissa Journalistiikan opiskelija Liisa Ovaska oli tammikuisena iltapäivänä kertomassa toimittajillemme opinnoistaan Tampereella. O´Timesin toimitus tapaa toimittajia pari kertaa vuodessa sekä tekee erilaisia tutustumiskäyntejä.Viime syksynä kävimme esimerkiksi Päivälehden museossa työpajassa.

MUUTAMA VUOSI SITTEN lukiostamme valmistunut Liisa Ovaska kertoi jatko-opinnoistaan O´Timesin toimittajille.

Liisa oli koko lukioaikansa mukana kehittämässä ja tekemässä tätä lukiolaistemme verkkolehteä.

Liisa opiskelee Tampereen yliopistossa pääaineenaan journalistiikka.

Hän pääsi opiskelemaan heti lukion jälkeen ja on kohta saanut kandidaatin tutkinnon valmiiksi.

Lähiaikoina hän lähtee kevääksi vaihtoon Englantiin Loughboroughin yliopistoon opiskelemaan mediaa.

O’times

Liisa esitteli toimittajillemme tarkemmin muutamaa yliopistokurssia. Esimerkiksi eräällä kurssilla perehdyttiin vastuulliseen journalismiin ja muun muassa journalistin ohjeisiin.

Tämä tietenkin oli kiinnostavaa, koska O´Timesin toimitus osallistui viime syksynä Päivälehden museossa työpajaan, jossa käsiteltiin Julkisen sanan neuvoston päätöksiä ja vastuullista journalismia.

Liisalle esitettiinkin kysymys mahdollisesta itsesensuurista toimittajan työssä. Liisaa mietityttää joskus se, että mitä jos joku suuttuu jostain kirjoitetusta jutusta ja selvittää vaikkapa, missä toimittaja asuu.

Liisa kertoi, että opintoihin kuuluu myös työharjoittelua. Liisa itse oli neljä kuukautta STT:llä kirjoittamassa juttuja.

Liisa seuraa edelleen lukiomme verkkolehteä ja kommentoi sitä näin: ”O´Times on nykyään tosi kunnianhimoinen lehti.”

Teksti ja kuva Satu Mäkinen

Liisa oli itsekin vielä pari vuotta sitten toimittamassa O´Timesia.

16

O’CULT 17

O’times

Musiikkishamanismi 202: pöllimisen jalo taito Toisten artistien musiikin julkea anastaminen ja omaan musiikkiin tunkeminen on ollut yleistä jo jonkin aikaa. Hyi kamala, keksisivät omat biisinsä.

RAP-ARTISTIEN siirtyessä pois livebändeistä uudemman nauhateknologian ja livejälleentoiston pariin musiikkimaailmaan syntyi uusi ilmiö: samplaaminen. Niille, jotka eivät tiedä, samplaaminen tarkoittaa jonkin musiikkipätkäsen käyttämistä toisessa tarkoituksessa eri kappaleessa kuin alun perin (tietysti voi samplata omaa soittoansakin).

Menestyneet tuottajat kuten J Dilla ja Pete Rock nappailivat jazzlevyiltä parin tahdin pituisia kikkoja ja laittoivat söpön rumpukonebeatin niiden päälle mausteeksi. Vanhojen funk-rumpaleiden legendaarisimpia pätkiä käytettiin myös kuninkaallisesti. Esimerkiksi Clyde Stubblefieldin rumpusoolo James Brownin kappaleesta Funky Drummer tunnetaan paremmin NWA:n Fuck the Policen ja Public Enemyn Fight the Powerin rumpuraitana.

Samplaamisestä ei ole todellakaan tullut vuosien kuluessa kuollut käytäntö. Artistit kuten Kendrick Lamar ja Kanye West käyttävät suurin piirtein joka kappaleessaan vähintään yhtä samplea, ja jotkut artistit, kuten MF Doom, tekevät levyjä käyttäen taustaraitoinaan pelkkiä sampleja. Niiden laaja käyttö herättää kuitenkin kysymyksen käytännön eettisyydestä ja laillisuudesta.

Samplaaminenhan on valitettavasti käytännössä varastamista. Vaikka tietokannat kuten WhoSampled. com pitävät kirjaa kunkin kappaleen O’times

sisältämistä sampleista, samplatyt artistit eivät saa yleensä lainkaan tekijänoikeuskorvauksia kappaleidensa suorasta kössimisestä.

Esimerkiksi juuri aiemmin mainitsemani Clyde Stubblefield ei tienannut miljoonahiteissä esiintyvistä rumpuraidoistaan penniäkään.

Plagioinnin ja lainaamisen raja onkin tässä tapauksessa hyvin häilyvä.

Jotta riidoilta vältyttäisiin, suositeltavaa on lyhyiden pätkien käyttäminen ja kyseisten pätkien muokkaaminen.

MUSIIKKIHISTORIA on täynnä tulisia tekijänoikeusriitoja. Hyvä esimerkki näistä draamoista on, kun Ray Parker Jr. varasti tekemänsä Ghostbustersin tunnuskappaleen suoraan Huey Lewisin kappaleesta I Need a New Drug. Tätä seurasi pitkä, huvittava ja kallis oikeusdraama. Toisaalta Anderson Paakin ottaessa kappaleeseensa Without You taustanauhaksi australialaisyhtye Hiatus Kayotelta käytännössä kokonaisen biisin minkäänlaista draamaa ei syntynyt.

Pöllimisen ja lainaamisen raja näyttää siis olevan samplen/idean käyttötarkoituksessa. Vaikka se onkin erittäin mielikuvituksetonta, moni artisti käyttää muiden melkein kokonaisia teoksia omina taustanauhoinaan. Jotta riidoilta vältyttäisiin,

Kuvassa allekirjoittanut inspiroituneena suositeltavaa on lyhyiden pätkien käyttäminen ja kyseisten pätkien muokkaaminen.

Samplaamisen yhteydessä ei ole onneksi vielä syntynyt suurta oikeusfiaskoa. Vanhan musiikin kierrättäminen tuo uuteen musiikkiin hauskan fiiliksen, josta pidän itse hyvin paljon. Sitä kautta voi tutustua uuteen musiikkiin, tai jopa toisinkin päin.

Varastelu on siis pienissä määrissä ja oikein toteutettuna täysin ok!

Teksti Ville ”Ville Halkosalmi” Halkosalmi Kuva Ville ”Ville ´Ville Halkosalmi´ Halkosalmi” Halkosalmi 18

Ilmastoveivi2019 - kestävän EU-ilmastopolitiikan puolesta

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa tuhoa pitkin planeettaa.

Jos kasvihuonekaasujen määrää ei saada säännösteltyä, uhkaa ilmakehän kuumeneminen ja ekokatastrofi.

LUKIESSANNE TÄTÄ voitte kuvitella taustalle dramaattisen musiikin ja potea huonoa omatuntoa, kun syyllistän keskiluokkaisia kuluttajia ilmastonmuutosta ruokkivasta tuhlaavasta elämäntavasta - elämäntavasta, jonka takia lastenlapsemme eivät pääse rakentamaan lumilinnoja ja söpöt jääkarhut kuolevat sukupuuttoon.

On kuitenkin nähty, että syyllistämisestä seuraava mukavuuksista luopuminen ahdistaa ja saa meidät vain varaamaan lentolippuja virkistysreissulle auringon alle.

Meillä kaikilla onkin varmasti kokemusta siitä, että koeviikolla itsekuri ei kerta kaikkiaan riitä enää lukemiseen. Tulee liimauduttua sohvan uumeniin, Netflixistä pyörähtää pari tuotantokautta ihan huomaamatta ja ruudulle ilmestyy kysymys: ”Are you still there?” Jep.

Siihen auttaa vain se, että päättä- Adressin allekirjoittaminen on meiljät lopettavat arpomisen ja ryhtyvät le jokaiselle ainutkertainen vaikutpäättämään. tamiskeino ihmiskunnan kohtalonhetkillä. Ilmastonmuutos vaatii Tämän vuoksi koulumme on läh- luonnonvarojen käyttöön liittyviä tenyt mukaan Ilmastoveiviin, joka globaaleja päätöksiä, eikä niitä voion kampanja kestävän EU-ilmasto- da enää lykätä. politiikan puolesta. Ilmastoveivin seurauksena Suomi käyttää heinä- Maapallon elinkelpoisena pitämikuussa 2019 alkavan EU-puheenjoh- seksi me kaikki itsekkäät ja mukatajakautensa hyväkseen ajaakseen vuudenhaluiset ihmiset tarvitsemtiukasti ilmaston lämpenemisen ra- me kuria ylemmiltä tahoilta, ja sitä jaamista 1,5 asteeseen. varten jokainen meistä pitäköön huolta siitä, että on käynyt allekirTällä tavalla piskuisen Suomen on joittamassa vetoomuksen. Myös mahdollista vaikuttaa hiukan ta- oman urheiluseuran, lippukunnan louskasvun määrittelemään maa- tai taloyhtiön haastaminen kamilmanpolitiikkaan. Suunnitelman panjaan mukaan on erittäin suositoteuttamiseksi Ilmastoveivi ta- teltavaa. voittelee 500 000 suomalaisen allekirjoitusta vetoomukseen, joka Teksti Ilona Teittinen luovutetaan Suomen uudelle pää- Kuvitus Pinja Jarre ministerille.

Emme siis voi luottaa siihen, että kaikilla maailman rikkailla kuluttajilla riittäisi itsekuri olla ajamatta autolla 200 metrin päähän ruokakauppaan tai lentämättä joka loma toiselle puolelle maapalloa ongelman tiedostamisesta huolimatta.

Monet ympäristöongelmista huolestuneet ajattelevatkin, että ratkaisuksi kelpaa bambuhammasharjan käyttö ja kirpputoreilla käyminen.

On kuitenkin naiivia ajatella, että yksilöiden valinnat elämäntavassa tai puolueiden tarjoamat ratkaisut riittäisivät ilmaston lämpenemisen hillintään.

19

Allekirjoita adressi ja lue lisää kampanjasta: www.ilmastoveivi2019. fi, www.facebook.com/ilmastoveivi2019, https://www.instagram. com/ilmastoveivi2019/, https:// twitter.com/Ilmastoveivi19

O’times

Peltilintubongailua

”Lentokoneissa kiehtoo niiden olemus, se että tollane iso metallirunko lentelee ilmassa”, Kalle kertoo.

OULUNKYLÄSSÄ ASUVA KALLE kävi joskus pienenä lentokentällä katselemassa lentokoneita, jotka olivat aina kiehtoneet häntä. Jonain päivänä hän haluaisikin olla pilotti ja lentokoneen ohjaamossa. Vuonna 2016 Kalle sai ensimmäisen oman kameransa, jolloin hän päätti lähteä kuvailemaan lentokoneita.

Ensin hän kuvasi videoita lentokoneista, jotka tulivat ja menivät, mutta videot muuttuivat nopeasti kuviksi. Tässä harrastuksessa Kallea kiehtoo lentokoneiden myötä se, että hän pääsee haastamaan itseään luovasti.

Lentokonebongailun kautta Kalle on myös löytänyt monia hyviä ystäviä, ihan Helsingistä mutta myös ympäri maailmaa. Monista maista löytyy omat kuvaajayhteisönsä, joihin tutustuu sinne matkustaessa. eli tämä on myös kansainvälinen harrastus.

Oman harrastuksen löytäminen on tärkeää, mutta se voi usein olla haastavaa. Kallella kesti kauan ennen kuin hän tajusi muuttaa lapsuuden intohimon omaksi harrastuksekseen. Se oma juttu olikin jotain, mikä oli aina ollut itselle tärkeää.

sain päin Eurooppaa, jonne pääsee mukavasti viikonloppuna lomailemaan. Välillä on siistiä lentää kauas näkemään ja kuvaamaan uusia konetyyppejä sekä tietysti tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin.

Halpojen matkojen etsiminen kuuluu vahvasti tähän harrastukseen ja välillä kun sellaisia löytyy on mukava piipahtaa viikonloppureissulla parhaiden kuvauskavereiden kanssa. Yleensä matkakohteet ovat jos-

Nykyään Kalle jakaa kuviaan sosiaalisessa mediassa, IG-tilillä, joka on omistettu lentokonekuville: @nordicplanespotting.

”Kuvatessa tulee vastaan monta haastetta: sää, tuulensuunnat, kuvakulmat ja omien luovien ideoiden toteuttaminen”, Kalle toteaa.

Teksti Suvi Östman Kuva Kalle Ahvenainen

Kalle oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän tiesi paikan, josta Barack Obama nousisi koneeseen ja sai otettua kuvan Obaman Suomi-visiitistä. Kalle lähetti kuvansa Ilta-Sanomille ja sai siitä sadan euron palkkion.

Palkkio oli toki kiva mutta journalismiin vaikuttaminen on myös siistiä Kallen mielestä.

O’times

20

Harrastan, siis jaksan. Vai jaksanko?

Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten jaksamisesta, koulustressistä ja ahdistuksesta ja kuinka nuoria voitaisiin auttaa ja tukea. Koulu ja varsinkin lukio vievät paljon aikaa ja keskittymistä, on hyvä välillä ottaa aikaa itselleenkin, jonkin itselleen mieleisen asian parissa.

HARRASTAMINEN ON HYVÄ KEINO jaksamisen lisäämiseen. Sen ei tarvitse olla liikuntaharrastus, vaan se voi olla vaikkapa lukemista tai puutarhassa puuhastelua.

Harrastaminen, oli se sitten liikunnallista, luovaa tai ihan vain oman jutun parissa puuhastelua, on tärkeä osa niin lapsen, nuoren kuin aikuisenkin arkea. Kun harrastaajotain, mistä pitää ja minkä parissa saa rentoutua, on arjesta helpompaa selviytyä. Moni kokee harrastamisen olevan pakopaikka, jossa saa hetken rauhan päivän ongelmista. Harrastuksessa käyminen nollaa päivän murheita, kun saa keskittyä johonkin, mistä itse pitää ja mitä haluaa tehdä. Harrastusyhteisö vahvis-

taa jonnekin kuulumisen tunnetta ja auttaa jaksamaan, vaikka olisikin esimerkiksi koulussa yksinäinen.

Oman itsensä toteuttaminen tuottaa hyvää oloa ja vahvistaa minäkuvaa. Onnistumiset ja onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja vahvistunut itsetunto auttaa arjessa, sillä kun uskoo itseensä ja onnistumiseensa, tulee arjen töistä mielekkäämpiä tehdä.

nousta suuriin mittoihin ja muihin itsensä vertaaminen lannistaa ja aiheuttaa ahdistusta. Kilpailut ja niitä mahdollisesti edeltävät rankat treenit lisäävät työmäärää ja silloin onkin tärkeää huolehtia, ettei pala loppuun. Kun harrastaminen alkaa viemään voimia eikä se ole enää mukavaa, kannattaa miettiä, onko harrastus kaiken vaivan arvoinen ja kannattaako sitä jatkaa.

Siinä missä harrastaminen voi olla arjen pakopaikka, se voi myös olla rasite. Harrastukset, joissa kilpaileminen on iso osa lajissa kehittymistä tai harrastamista ylipäätään, saattavat aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja suorituspaineita. Luovuutta vaativissa harrastuksissa itsekritiikki voi

Koulussa kuulee monesti sanottavan, että koulun on oltava kaiken edellä. Toisaalta sanotaan myös, ettei harrastuksia pidä koulun takia jättää kesken. Onkin tärkeää löytää tasapaino koulunkäynnin ja harrastamisen välillä. Harrastaminen auttaa jaksamaan, mutta jos haukkaa liian suuren palan ja koulun ja harrastamisen välillä tasapinottelu vie liikaa aikaa ja jaksamista, on hyvä miettiä asioita uudestaan ja vaikka vähentää treenikertoja.

Teksti: Saana Hilvo Kuva: Aino Rotstén

21

O’times

Yksin maailmalle alle 18-vuotiaana

Nykyään yhä useampia nuoria kiinnostaa ulkomaanmatkailu, mutta aina ei voi/halua lähteä vanhempiensa tai muiden aikuisten kanssa reissuun. Tässä on muutamia vinkkejä, jotka helpottavat alaikäisenä matkustamista.

LENTOJA VARATESSA kannattaa tarkistaa lentoyhtiön säännöt. Yleensä yli 15-vuotiaat lasketaan lennolla aikuisiksi, joten itse matkustaminen sujuu ilman vaikeuksia.

Joissakin lentoyhtiöissä lippujen varaaminen kannattaa tehdä vanhempien kanssa, koska kaikki yhtiöt eivät ainakaan virallisesti anna alle 18-vuotiaiden varata lippuja.

Yöpymispaikan varaamisessa ongelmaksi tulee se, että suurin osa majoituspaikoista ei halua tehdä sopimusta alaikäisen kanssa. Kokemukseni mukaan hostelleilla ja hotelliketjuilla on parhaiten etukäteen määritellyt säännöt asian suhteen.

Esimerkiksi Premier Inn (Iso-Britanniassa) ottaa aina yli 16-vuotiaat vastaan, ja Pohjoismaissa toimivat Nordic Hotels ja Scandic vaativat varauksen tekijäksi täysi-ikäisen ja lisäksi vanhempien on täytettävä erillinen lupatodistus, mutta alaikäisen yksin majoittuminen on mahdollista.

Yleensä kannattaa kuitenkin ottaa mukaan vanhempien kirjoittama lupalappu, vaikkei sellaisesta erikseen mainittaisikaan. Tällöin jos rajalla tulee jotain kysymyksiä, saa helposti osoitettua olevansa luvallisesti matkalla.

Pankkikortteja kannattaa oman kokemukseni mukaan ottaa mukaan useampi kuin yksi, sillä niiden kanssa tulee helposti jonkinlaisia ongelmia. Yhdellä matkalla onnistuin kadottamaan ainoan pankkikorttini, mutta vaikka tällaisessa tapauksessa saa esimerkiksi WesNäiden lisäksi on muutamia asioita, tern Unionin kautta lähetettyä rajoiden tarkistaminen helpottaa mat- haa, tämän rahan voi vastaanottaa kaa, jos jokin menee pieleen. Osa vain täysi-ikäinen. matkavakuutuksista on sellaisia, että ne ovat lasten osalta voimassa Toisella matkalla käyttämäni netvain, kun he matkustavat vanhem- tipankki ei toiminut yhtenä päiväpansa kanssa. nä, mutta onneksi mukana silloin oli toisenkin pankin kortti. Jos tämä On hyvä varmistaa, että oma vakuu- ei ole mahdollista, kannattaa varata tus on voimassa myös itsenäisillä mukaan tarpeeksi käteistä. matkoilla.

Teksti Lotta Riikonen Kuva Satu Mäkinen

Jos haluaa yöpyä hostellissa, esimerkiksi nettisivulla hostelworld.com olevat hostellit ilmoittavat House Rules -kohdassa, jos heillä on ikärajoituksia.

Alaikäisiä koskevat menettelytavat vaihtelevat maittain, joten kannattaa googlata, kuinka kohdemaassa toimitaan. Joihinkin maihin tarvitsee tiettyjä asiakirjoja, toisiin ei.

O’times

22

O’CHAOS 23

O’times

O’Why Anonyymit ovat heränneet talvihorroksesta vastaamaan jälleen opiskelijoiden ja opettajien kysymyksiin.

Katsooko Welling jääkiekkoa?

Kuka on Ogelin kingi?

Toimittajat selvittivät vastauksen: ”Vain silloin, kun NHL-pelaajat ovat mukana.”

O’Times on sen verran riippumaton lehti, että me toimittajat emme voi antaa tähän täysin varmaa vastausta. Alun perin valta kuitenkin kuului koulumme rehtorille, Mirva Lindströmille. Koska Oulunkylän yhteiskoulun opiskelijat ovat ajansaatossa kyllästyneet diktatuuriin, on muun muassa abien asema valtataistelussa noussut. Uusin ehdokas on kuitenkin vuosiluokka -17, josta juuri tuli juuri lukiomme Wanhoja.

Näiden tietojen varassa me jätämme kuitenkin absoluuttisen totuuden lukijoiden päätettäväksi.

Mikä on Satu Mäkisen lempielokuva?

“Jeanne Dielman, 23 Commerce Quay, 1080 Brussels”.

Kuka on koulun paras opettaja?

Hän, jonka oppitunneilla nukahdat kaikista harvimmin.

Kuka koulun opettajista on korkeimmin koulutettu?

Toimitus ei valitettavasti ole kerennyt käymään koko opettajakuntaa läpi, joten tällä kertaa vastaus jää mysteeriksi.

Miksi uuden puolen vessoissa on pehmeämpää paperia kuin vanhan puolen?

Se on uudempaa.

Kuka kruunataan kingiksi?

Kuka opettajista saa eniten palkkaa?

Toimitus tarvitsee tarkennuksen kysyjältä: Lasketaanko palkkaan myös epätoivoisilta opiskelijoilta vastaanotetut lahjukset?

Mikä on elämän tarkoitus vuonna 2019?

Lukea koko Särmä läpi ja tuhota patriarkaatti. Järjestyksen saat päättää itse.

Miksen mä voinut päättää, haluanko syntyä vai en?

Sikiöllä ei ole oikeuksia.

Kuinka monta Suomen mestaria koulussamme on?

Särmästä ei siis turhaan makseta 65 euroa, jos kerran elämän tarkoituksena on lukea se kokonaan läpi.

O’times

Monta ja enemmänkin saisi olla.

Teksti Anonyymit Kuvat Aino Rotstén

24

Suusta siepatut [Kirjoittaa parllinen, ja joku kysyy mitä taululla lukee:] Niin se i tulee sitten yo-kirjoituksissa viimestään.

Timo Salminen Leivästä on pulaa, mutta viinasta ei.

Janne Heikkinen Jos sairastuu, tai jää työttömäksi tai saa lapsen, nii tällaiset onnettomuudet korvaa valtio.

Mikko Tapper Talouteni on retuperällä.

Tuomas Hyttinen Voitte nyt karkottaa sisäisen silakkanne.

Satu Mäkinen Täytyy olla aika pikkumainen jumala.

Lauri O. Ilmastonmuutos johtuu siitä, että murtopotenssin määrittelyn on sallittu olevan negatiivisella alueella.

Timo Salminen

Ei se mikään mitätön kaupunki ole, pari tuhatta asukasta.

[Turusta puhuessaan] Janne Heikkinen Oisko jollain [opiskelija]-suomi sanakirjaa?

Petteri Welling Itse asiassa Matti vetää koko maailmankaikkeutta puoleensa.

Matti Ala-aho

25

Pojat joutuu antaa tekohengitystä, kun tytöillä menee purkka kurkkuun.

Antaisivat kyllä mielellään.

Pipsa

Uskaltaakohan tätä sanoa, ettei kuulosta rasistiselta? Sanon kuitenkin. [puhuessaan ItäSuomesta] Janne Heikkinen

[Kun taulu sammuu kesken opetuksen:] Koulu säästää sähköä.

Timo Salminen

Herra yksin tietää. Tai rouva.

En ota kantaa.

Aito Mona Lisa on erilainen aikaavaruusmato kuin Nesteellä oleva [kopio].

Lauri O.

Tuomas Hyttinen

Minä oon parempi kuin joku tilastollinen keskiarvo!

Pipsa

Korkeakulttuuri se ei ainakaan ole.

[Ruotsista puhuessaan] Timo Salminen Se on vähän semmoista nestemäistä kivaa hommaa.

Tuomas Hyttinen Kosini tulee päälle p*****e!

Timo Salminen Täähän on selkeä perustappo.

Mikko Tapper

[Opiskelija piirtää ympyrän.] Alku meni hyvin, siellä oli kaarevia osia paljon.

Timo Salminen Kaisa Kämäräinen... eikun Mäkäräinen!

Pipsa Tulipahan osoitettua taas oma vanhuus.

Tuomas Hyttinen Tää maailma on vaan pelkkää ongelmaa.

Pipsa Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että emme tiedä tulevaisuutta.

Tuomas Hyttinen Mitä sä touhuat siellä?

Joulupornoa?

Mikko Tapper

[Suomen] talouskasvu on vähän niin kuin sydänkäyrä kuolleella.

Tuomas Hyttinen

Oonkohan mä kuollut?

Tuomas Hyttinen

Ja se on siinä! Paitsi et ei oo...

Timo Salminen

Pitäis ihan videoida.

Pipsa

Ette ole vielä menettäneet mitään! Ette ole vielä saaneet mitään...

Timo Salminen

Siis tämännäköisiä tutoreita?

Eihän tästä s*****a tuu yhtään mitään.

Mikko Tapper O’times

Lukijakilpailu Monet hikkeilevät hiki hatussa opiskeluaikoinaan. Peruskoulusta tai lukiosta poispääsy on kuitenkin aina juhlan paikka.

Joillekin on silti tullut niin ikävä, että he ovat halunneet palata takaisin entiseen opinahjoonsa. Näin on tapahtunut myös Ogelissa!

Tiedä tai arvaa, ketkä viisi koulumme henkilökuntaan kuuluvaa ovat myös opiskelleet Ogelissa!

Palkintona oikein vastanneiden kesken arvomme 25 euron lahjakortin Amicaan!

Vastaukset O’Timesin instagram-tilin directiin: @otimes_oyk Vastausaikaa huhtikuun loppuun asti.

O’times

26

Uutispalsta Ogelissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Niinpä toimitus kokosi yhteen muutaman uutisen viime ajoilta.

Häiriköt-päämaja kommentoi yhtä koulumme abilakanoista Facebookissa: ’’ Abit, pakko arvostaa. Ja itsehän siis lähden siitä, että nuoremmat sukupolvet ovat aina meitä fiksumpia. näin tämä homma etenee.’’

Uuden hallituksen ensimmäinen tapahtuma Ystävänpäivänä keräsi paljon innokkaita osallistujia. Tapahtumassa sai muun muassa kirjoittaa rakkauskirjeen mielitietylleen ja pelata leikkimielistä kiss or miss -peliä. Tarjolla oli myös pieniä herkkuja. Hallituslaiset kiittävät vielä tapahtumaan osallistuneita!

Avoimien ovien päivää vietimme 12. tammikuuta,.

Tapahtumassa myös O’Times mainosti itseään. Kuvassa ahkerat toimittajamme Ville ja Eki. 27

Uutissivun koonnut Sofia Jutila O’times