Otimes lokakuu 2016

O’TIMES LOKAKUU 2016

O`TIMES

LOKAKUU 2016 TOIMITUS Emilia Honkaranta, päätoimittaja

3 Hidas, nopea aika (pääkirjoitus)

22 Liian rentoa vai turhan asiallista?

5 Hämmennyksen keskellä

24 Pokemonit valloittivat maailman - mihin hittipelin suosio perustuu?

Soumia Ait Brahim

28 Viikoksi Australiaan?

Sini Autio

30 Autokouluopetusta kahdella tavalla

Saimi Hakonen

Nasti Valotie, toimitussihteeri

6 Opettaja piinapenkissä - Jussi Leh tonen 8 Miten saada aikaan?

11 Pikseleinä ruudulla vai musteena paperilla?

Samu Hasegawa 32 Kaksitoista tuntia filosofiaa ja taidetta

Linnea Heinonen

14 Digiloikka tulee, onko koulumaailma valmis?

35 O´Why-kysymyspalsta

Susanna Heinonen

16 Ykkösiä vietiin taas Siuntiossa

36 O´No-sarjakuva

Taika Ilola

19 Avain alakulttuuriin

37 O´Times-lukijakilpailu

Johanna Järviluoto

38 Suusta siepatut

Rosa Kaimio Tuukka Kainulainen Ida Kulo Siiri Lahti Lassi Maanonen Sissi Puranen Anssi Salo Maisa Sipiläinen Pyry Weckman Melissa Veikkolainen Avustajat

Toimituksen kuvasta puuttuvat Saimi Hakonen, Johanna Järviluoto, Rosa Kaimio.ja Ida Kulo sekä Linnea Heinonen ja Sissi Puranen.

O’times

Annika Honkaranta, Elina Koski, Johannes Koski, Tuomas Ridanpää Ohjaava opettaja Satu Mäkinen 2

Hidas, nopea aika

PÄÄKIRJOITUS

Syksy saapui ja koulu alkoi. Jälleen. Odotin jonkinlaista muutosta toiselta vuodelta, mutta tätä samaahan tämä aina on.

TÄNÄ vuonna kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Uudet ykköset aloittivat lukion, kakkosia puhututtaa jo wanhojen tanssit ja abit joutuvat stressaamaan ylioppilaskirjoituksista. Jokaiselle nämä oman vuosikurssin tapahtumat ovat kuitenkin uusia, vaikka ne toistuvat joka vuosi.

Aina uudet ykköset tutustuvat pikkuhiljaa toisiinsa ja kouluun. He oppivat, että Wellingin luokan kaapissa asustaa näkymätön tonttu ja että Salmisen pöydällä on nolla leijonaa.

Joka vuosi kakkoset alkavat valmistautua wanhojen päivään jo lukukauden alussa. Myös joka vuosi abit tarvitsisivat hermolomaa paineiden alla, sillä heille kesälomakaan ei ollut oikeastaan lomaa. Lukio on sykli, se toistuu yhä uudelleen. On suorastaan huvittavaa seurata, miten puheenaiheet eivät vaihdu mihinkään vuodesta toiseen.

Viime vuonna kaikki puhe ylioppilaskirjoituksista tuntui todella kaukaiselta ja ajattelin, että ei tässä mitään hätää, niihin on vielä yli kaksi vuotta. Mutta yllättäen viime vuosi viilettikin ohi aivan liian nopeasti ja nyt huomaan olevani jo kakkosvuoden toisen jakson alussa.

3

Kenelläkään ei tunnu olevan aikaa.

Mihin se kaikki katoaa? Vastaus tuntuu olevan, että opiskeluun ja kaikkien töiden tekemiseen. Siinä sivussa pitäisi vielä ehtiä nähdä kavereita ja harrastaa. Elämä onkin täynnä kiirettä ja tällöin aika kiitää ohitse ja pian onkin yhtäkkiä joulu ja kummastellaan, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään.

Sanotaan, että aikaa vain täytyy löytää jostain tai että pitäisi suunnitella ajankäyttö paremmin. Vaikkei jättäisikään palautuksia viimeiseen iltaan, ei se tarkoita, että aikaa löytyisi silloin mitenkään paremmin.

Täytyyhän saada vapaa-aikaakin, ei elämä voi olla loputonta opiskelua.

Kadehdin niitä, jotka vaikuttavat

(ainakin päällepäin) siltä, että kaikki valmistuu stressittömästi ja että väliin jää aikaa ottaa elämä lunkisti.

Tuntuu, etten itse osaa aina rentoutua, sillä jos yritän välttää stressiä, ajattelen, että nyt ei saa stressata, ja silloin kaikki stressaavat asiat vasta tulevatkin mieleen. Ehkä välillä kannattaisi vain lähteä jonnekin ja ottaa hieman etäisyyttä asioihin. Onneksi syysloma lähestyy. Toivottavasti kello ei ole silloin vihollinen vaan pelkkä esine.

Teksti Emilia Honkaranta Kuva Annika Honkaranta

O’times

O’SCHOOL O’times

4

L

Hämmennyksen keskellä Kaikki on vielä rauhallista. Ympärilläni olevat opiskelijat laskevat matematiikkaa, katsovat puhelimiaan, kuuntelevat musiikkia mutta kuitenkin he ovat tietämättömiä siitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavien minuuttien aikana.

OLEN saanut kuulla luotettavalta lähteeltä, että tällä tunnilla pitäisi tapahtua paloharjoitus. Istun lukusalissa muiden opiskelijoiden keskellä katsellen ympärilleni tätä arkipäivää, tieto tulevasta mylläten sisälläni.

Lukusalin kello lyö 10.00 ja keskusradio kuohahtaa päälle. Radiosta kuuluu rehtorin ääni, joka ilmoittaa palohälytyksestä ja että kaikkien tulee siirtyä koulun viereiselle evakuointipaikalle. Opiskelijat eivät ole tyytyväisiä ja muutama huudahtaa jotain kuten ”Onks pakko lähtee” ja kirosanojakin kuuluu jo ennen kuulutuksen loppua. Hetkeä kuulutuksen jälkeen lukusalin ovelle tulee henkilökunnan jäsen ja hoputtaa meitä lähtemään.

Tässä ihmismeressä kuuluu enemmän ärsyyntynyttä murisemista.

Käytävälläkään tilaisuudesta ei näytetä nautittavan. ”Kerrankin kun yritti opiskella”, kuuluu jonkun suusta. Kun muut suunnistavat ulko-ovia kohti, abit vielä löhöilevät mukavasti sohvillaan. Ulkona lukusalista lähteneet liittyvät suureen ihmismassaan, joka suunnistaa kohti läheistä jalkapallokenttää. Tässä ihmismeressä kuuluu enemmän ärsyyntynyttä murisemista.

5

Ihmiset kerääntyivät pieniin ryhmiin heti sisäänkäynnin luokse.

Pääsemme pian evakuointipaikalle ja vain pieni osa ihmismassasta menee sisääntulopaikkaa eli kentän porttia pidemmälle. Ihmiset kerääntyvät tuntinsa opettajan luokse yhteen ryhmään ja odottavat, milloin pääsevät takaisin sisälle ja lämpimään.

mismeri alkaa jälleen liikkumaan, mutta tällä kertaa kohti koulua. Jo 10.20 asiat ovat palautuneet ennalleen. Ihmiset palaavat takaisin vanhoille paikoilleen ja kaikki on jälleen kuin ennen paloharjoitusta.

Kello 10.15 rehtori tulee kuuluttamaan evakuointipaikalle, että voimme palata takaisin sisätiloihin.

Lukiolaisten ja yläkoululaisten ih-

Teksti Lassi Maanonen Kuva Lassi Maanonen

O’times

Opettajat piinapenkissä Koulumme lyhyen matematiikan opettaja Jussi Lehtonen on varmasti monelle tuttu. Hän on ystävällinen persoona, joka viilettää kiireisenä koulun käytävillä sinisessä paidassaan. Lehtonen opettaa myös yläkoulua ja ja tekee koko koululle lukujärjestykset. Nyt on aika katsoa, miten Lehtonen suoriutuu piinapenkistä.

MITÄ teet yleensä ensimmäisenä aamulla, kun saavut kouluun?

-Heti alkuun tosi paha kysymys.

Riippuu vähän, mihin aikaan saavun; jos on kauhea kiire ja olen vienyt lapset, hyökkään suoraan luokkaan, mutta jos on vähän enemmän aikaa, menen opettajanhuoneeseen istuskelemaan hetkeksi ja juttelemaan työkavereiden kanssa.

Jos sinulla on seitsemän omenaa, kolme jäätelötötteröä ja kaksikymmentäseitsemän suklaapalaa, kuinka monta päärynää sinulla, on kun otetaan huomioon lakupussin tilavuus?

-Hahhah...( Pitkä hiljaisuus.) Saisinko toistettuna vielä? Täytyy sanoa, että lyhyellä matikalla ei tässä pärjää. Tämä on selkeästi pitkää matikkaa.

Noloin muistosi lukioajoilta?

-Niitä on niin paljon, että on vaikea valita. En tiedä, onko tämä varsinaisesti nolo, mutta minulla on sellainen kokemus, että ainoa kolari, jonka olen ikinä ajanut, tapahtui lukioaikana. Olimme menossa pelaamaan jalkapalloa, ja kyydissä oli vielä opettaja, joka oli juuri pää autonikkunasta ulkona kysymässä neuvoa. Joku ajoi perään juuri samaan aikaan. Minähän olen käynyt tätä samaa lukiota, joten jätetään arvoitukseksi, kuka opettaja oli kyseessä.

Auto ei kuitenkaan mennyt pahasti rikki, jotain peltivauriota tuli.

Miten päädyit lyhyen matikan opettajaksi?

-Matikanopettajathan ovat kaikki samaa koulutustaustaa. Opetin ensin yläkoulun puolella, mutta täältä jäi kaksi lyhyen matikan opettajaa

eläkkeelle ja Basti (koulun pitkäaikainen matikanopettaja) menehtyi.

Siksi siirryin lukion puolelle. Olen innoissani, kun saan opettaa lyhyttä matikkaa: se on selkeästi oma juttuni. Se on käytännönläheistä ja siinä on paljon kaikkea kiinnostavaa, taloutta ja todennäköisyyksiä ja tilastoja, jotka ovat lempiaiheitani - niin kuin teidänkin tietysti.

Aivan niin. Jos sinun pitäisi vaihtaa opettamaasi oppiainetta, mikä se olisi ja miksi? Et voi valita pitkää matikkaa.

-Aa, hehe. Tämä on oikeastaan aika helppo. Yhteiskuntaoppi on sellainen, mikä minua on aina kiinnostanut. Nimenomaan ei historia ja yhteiskuntaoppi vaan se pelkkä yhteiskuntaoppi on ollut sellainen lempiaiheeni. Seuraan sitä tarkkaan.

Siinä on myös vähän samoja piirteitä kuin esimerkiksi talousmatikassa. Muutenkin kauppatieteet, joita ei koulussa olekaan tarjolla, kiinnostavat. Mutta historian jättäisin suosiolla muille opettajille. Matikan ja yhteiskuntaopin opettaja voisikin olla aika spesiaali juttu.

Millaisia kommentteja olet saanut tekemistäsi lukkareista oppilailta?

-Se on semmoinen työ, että palaute on yleensä aina negatiivista. Harvemmin saa kiitosta. Yllättävän vä-

O’times

6

Lopuksi teimme sana-assosiaatiotestin. Sanoimme sanan ja Lehtosen täytyi kertoa, mitä hänelle tulee ensimmäisenä siitä mieleen.

Instagram: vaimo Bruna: kesä hän tulee kyllä palautetta. Joskus tulee sanomista liian pitkistä päivistä. Yritän panostaa siihen, ettei tulisi liian rankkoja päiviä. Abit valittavat myöhäisestä ruokailuajasta mutta kyllä siihen loppujen lopuksi totutaan ja kaikki sujuu ihan hyvin.

Lukiolaiset varmaan pitävät siitä, että perjantai-iltapäivät ovat lyhyempiä. Siitä on tullut kiitosta. Tässä koulussa liikkuu tuhat ihmistä ja lisäksi kaikki työntekijät. Lukkareiden tekemisessä on aika iso homma, kun on vielä viisi jaksoa vuodessa semmoiset 5 000 lukujärjestystä per vuosi.

Mielipiteesi jalkapallojoukkue Ajax Amsterdamista?

-Syytän Pipsaa tästä kysymyksestä.

Ajaxhan oli 90–luvun huippujoukkue, nykyään vähän vaisumpi, hollantilaiset eivät ole enää niin voimissaan. Mahtava, perinteikäs seura.

Kannatin joukkuetta nuoruudessani. Jari Litmanenhan oli siellä kantava voima.

Miten lukiolaisten opettaminen eroaa yläkoululaisten opettamisesta, ja mikä siinä on haastavinta?

-Luin itse asiassa Hyttisen vastauksen tähän kysymykseen, ja se oli hyvin osuva. Lukiolaisten opettaminen on tietysti rauhallisempaa, opiskelijat harkitsevat enemmän, mitä tekevät ja vastaavat. Molemmat ovat kivoja opettaa omalla tavallaan, mutta 7

erilaisia kyllä. Lukiossa tietysti on aikuismaisempaa. Abien kanssa on välillä ihan korkeakoulumeininki, kun he ovat usein niin motivoituneita. Yläasteella on jollain tavalla elävämpää ja kommentteja tulee suorempaa oppilailta, he eivät niin paljoa mieti, mitä sanovat. Lukiossa lyhyessä matikassa oppilaat ovat todella lahjakkaita ja motivoituneita, heitä on ilo opettaa.

Jos saisit lomamatkan kahdelle, ja sinun täytyisi ottaa mukaan yksi koulumme opettajista, kukahan olisi ja miksi?

-Nyt on taas paha. Tämä on vähän sellainen kysymys, että voi vastata pelkästään väärin. Lähtisin kuitenkin ehkä Salmisen Timon kanssa, lähtisimme Pythagoraksen kotiseuduille Kreikkaan mittaamaan kolmioita.

Kuinka monta prosenttia paidoistasi on sinisiä?

-Lasketaanko kaikki sinisen sävyt mukaan? Työpaitojen suhteen tarkkailunne on osunut oikeaan. Niitä on varmaan suurin osa, lähes 100%, mutta jos lasketaan vaikka urheilupaidoista, niin se jakaa tämän tilaston viiteenkymmeneen prosenttiin.

Koko vaatevarastosta varmaan 50%.

Kolmio: Pythagoras Shakki: matti Mp: Mikkelin Palloilijat Pitkä matikka: vaihtoehto Timo Salminen: loistava opettaja ja esiintyjä Smartboard: nykyaika Adidas: klassikkomerkki Opettajan palkka: ikuinen puheenaihe Yolo: Vahanen Jalkapallo: kuningaslaji Isaac Elliot: stara CAS-laskin: kohta historiaa Ralph Lauren: brändi Talousmatikka: tärkeä Kahvi: välituntijuoma Sini Autio ja Susanna Heinonen: ällät

Mikä on mottosi?

Lehtonen suoriutui piinapenkistä oikein hyvin. Saa nähdä, kuka haastatteluun pääsee seuraavaksi...

Ole hyvä matematiikalle, niin matematiikka on hyvä sinulle.

Tekijät Susanna Heinonen ja Sini Autio, Kuvat Jussi Lehtonen

O’times

Miten saada aikaan?

Tahdonvoimasi on rajallinen. Jos opettelet suuntaamaan sen oikein, voit tulla toimeen ilman ankaraa itsekuria tai yömyöhän pänttäyshetkiä.

ISTUN keittiön pöydän ääressä läppäri auki ja tuijotan tyhjää wordtiedostoa. On myöhäinen iltapäivä, takana on lukuisia raskaita oppitunteja. Äidinkielen tehtävän palautus on jäänyt viime hetkeen ja päässäni pyörii ainoastaan: ”Minun on pakko saada tämä tehtyä huomiseksi.”

Tekstin tuottaminen tuntuu kuitenkin käsittämättömän vaikealta ja lopulta luovutan ja päädyn selailemaan uusimpia postauksia lempiblogeistani. Tehtävä tulee hutiloiden valmiiksi yön pikkutunneilla ja seuraavan päivän oppitunneilla kaikki tahdonvoimani kuluu hereillä pysymiseen.

kuten ystävien tapaamiselle tai harrastamiselle. Pitkällä aikavälillä ongelmat myös kasaantuvat ja huonot tavat pinttyvät osaksi käytöstämme entistä tiukemmin.

ONNEKSI ratkaisuja ja vinkkejä aikaansaamisen ongelmiin voi löytää suhteellisen helpostikin, eikä muutoksia tarvitse (tai edes kannata) lähteä tekemään liian nopeasti tai paljon kerrallaan. Itse kärsin paljon

keskittymiskyvyttömyydestä ja niin sanotusta ”tahdonvoiman puutteesta” jatkuvasti. Pienillä muutoksilla ja ripauksella tietoa muun muassa opiskeluni on alkanut pikkuhiljaa kääntyä parempaan suuntaan - eikä siihen tarvittu ankaraa itsekuria tai myöhäisiltojen pitkiä pänttäyshetkiä. Avain olikin itse asiassa juuri vaativuudesta irti päästämisessä ja voimavarojen uudelleen järjestämisessä.

AIKAANSAAMATTOMUUS on inhimillistä ja normaalia. Kaikissa aikatauluissa ja tavoitteissa pysyminen vaatisi tinkimättömiä itsesäätelytaitoja ja tahdonvoimaa. Edellisen esimerkin kaltainen tehtävien lykkääminen ja viime tingassa itsensä piiskaaminen on tuttua lähes kaikille meistä. Usein tiedostamme tämän huonon tapamme, mutta emme osaa – tai nimenomaan saa aikaiseksi - lähteä sitä muuttamaan.

Seurauksena tällaisesta energiaa tuhlaavasta kierteestä voi olla alisuoriutuminen. Tulokset eivät enää vastaakaan todellisia kykyjämme ja potentiaalimme menee hukkaan.

Stressaannumme myös kasvavasta tehtävälistasta, eikä aikaa jää mukaville ja virkistäville tekemisille, O’times

8

LUIN aikaansaamiseen liittyen kirjan, josta sain paljon apua ja neuvokkaita apukeinoja. Frank Martelan Tahdonvoiman käyttöohje kertoo mielenkiintoisesti ja selkeästi siitä, mistä tahdonvoimassa on oikein kyse, ja antaa 20 työkalua sen käyttöön.

Voin suositella lukemaan Tahdonvoiman käyttöohjeen ihan kannesta kanteen, sillä kokonaisuus hahmottuu parhaimmin yksityiskohtaisempien esimerkkien ja käytännön selitysten avulla. Kirjan luettuani koin heti tarvetta jakaa saamiani oivalluksia myös muiden kanssa.

Päällimmäisenä ajatuksena kirjassa voisi pitää tahdonvoiman rajallisuutta. Tämä kyky valita tietoisesti kahden ristiriidassa olevan halun väliltä on verrattavissa lihakseen: käytännössä tahdonvoimaa voi parantaa harjoittelulla, mutta se kuitenkin väsyy käytössä. ”Lopen uupuneena meillä ei yksinkertaisesti tunnu olevan tarpeeksi energiaa vastustaa kiusausta.”

9

MITÄ ne työkalut sitten oikein ovat?

1.Oikeista asioista motivoituminen ja asenne Toinen tahdonvoiman vahvuuteen liittyvä ratkaiseva tekijä ”lihaksen” lisäksi on asenne. Oikealla asenteella voi olla jopa yhtä suuri vaikutus kuin puhtaalla itsekurilla. Jos olet motivoitunut tekemään jotain, se tuskin vaatii paljoakaan ponnisteluja. Omien arvojen pohdiskelu ja motivaation löytäminen oikeasti itselle tärkeisiin asioihin on ensimmäinen askel kohti aikaan saamista.

Päätä siis, mihin haluat panostaa, ja usko itseesi.

2.Tahdonvoiman säätely Kun on selvittänyt, mitä haluaa saada aikaan, on tärkeää keskittyä juuri siihen. Karsi turhat päätökset ja pidä huolta itsestäsi. Vaikeammat tavoitteet vaativat, että perusasiat ovat kunnossa. Kaikki tiedämme, että uni, säännöllinen syöminen ja

omalle keholle sopiva liikunta pitävät mielemme virkeämpänä ja valmiimpana haasteille. Valitse siis taistelusi. Kulutatko mieluummin rajallista tahdonvoimaasi aamulla vaatteiden valitsemiseen vai laitatko ne edellisenä iltana valmiiksi ja säästät päätöksenteon voimaa mahdollisien läksyjen tekemiseen?

Tähän liittyy myös oleellisesti lepo.

Itse olen opetellut ottamaan strategisen tauon silloin, kun esimerkiksi kokeeseen lukiessa huomaa, että ei muistakaan mitään juuri lukemastaan kappaleesta. Ja kun tauon aikana keskityn vain lepäämiseen (enkä selaile esimerkiksi kännykkää), opiskelun jatkuessa pystynkin taas keskittymään.

Kirjassakin korostetaan: ”Tee tai älä tee.” Ole armollinen äläkä taistele tunteitasi vastaan. Hyväksy väsymys, mieliteot ja lipsahdukset.

Kuuntele kehoasi.

O’times

3.Oikeiden tapojen rakentaminen Ilman rutiineja tärkeisiin asioihin keskittyminen ei ole mahdollista.

Oikeat tavat säästävät tahdonvoimaa, sillä teemme ne automaattisesti. Selkeä päivärytmi, rutiinit ja yksiselitteiset rajat on kuitenkin ensin opeteltava. Tämä on se, mihin käytän tahdonvoiman käyttöohjeita juuri nyt. Nuoruus on oikea aika hyvien, terveellisten tapojen luomiseen.

Tapa kerrallaan – aloittaen säännöllisestä nukkumaanmenoajasta – arki muuttuu helpommaksi ja valmius ennalta-arvaamattomille tapahtumille ja haastavampien rutiinien luomiselle kasvaa. Tietenkin jokaisen tavan opettelu pitää pilkkoa pienempiin tavoitteisiin, mutta kun niistäkin palkitsee itseään, motivaatio säilyy koko prosessin ajan.

4.Ympäristön muokkaus oikeaa toimintaa tukevaksi ”Jos haluat muuttaa jotakin tapaasi, tehokkain keino on rakentaa ympäristö sellaiseksi, että retkahdus on yksinkertaisesti mahdotonta.”

Olemme jatkuvasti ympäristöstä tulvivien ärsykkeiden ja häiriötekijöiden armoilla. Vastustamiseen kuluu ainakin itselläni tahdonvoimaa enemmän kuin mihinkään muuhun.

Siksi tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka kannustavat minua päämäärääni. Tarvitsen hiljaisen nurkan opiskeluun. Tarvitsen sosiaalisen median käyttöä rajoittavan sovelluksen älypuhelimeeni*. Rajoittamalla mahdollisuuksia tehdä vääriä asioita tulee automaattisesti tehtyä enemmän oikeita asioita.

O’times

VOIMAVAROJEN säätelyä joutuu varmasti opettelemaan läpi elämän ja tapoja muuttamaan vaihtuvien ympäristötekijöiden ja elämäntilanteen mukaan. Yksinkertainen perusstruktuuri arjessa mahdollistaa kuitenkin joustavan tulevaisuuden suunnittelun ja tavoitteellisen asioihin panostamisen. Aikaa jää enemmän mukaville asioille ja stressitaso alenee.

Kun tekemättömät tehtävät on kirjattu ylös ja niiden tekemiselle on varattu tietty hetki kalenterista, voi vapaa-ajastakin nauttia rennommin.

Olen itse huomannut, että työmäärä ei useimmiten oikeasti olekaan niin suuri paperilla jäsenneltynä kuin pelkästään omassa päässäni pyöriteltynä.

Tahdonvoiman käyttöohjeen lopussa oleva tiivistetty ydinviesti on mainio ohjenuora, vaikka itse kirjaa ei

tulisi luettuakaan: ”Tahdonvoimasi on yksin heikko. Muokkaa siis asennetta ja ympäristöäsi, rakenna toimivia rutiineja. Tee tavoitteestasi se helpoin vaihtoehto.”

Lisää vinkkejä: www.tahdonvoimakayttoohje.fi Gretchen Rubin: Tee siitä tapa *Forest (iPhone)

Teksti Siiri Lahti Kuvat Samu Hasegawa 10

Pikseleinä ruudulla vai musteena paperilla?

E-kirjojen hankinta mietityttää yhä monia. Ostaako oppikirjat sähköisinä vai paperisina? Entä jos ostaisi osan kirjoista sähköisinä ja osan paperisina? Molemmissa on puolensa, ja kannattaakin miettiä, mitä ominaisuuksia itse painottaa.

E-KIRJAT kehittyvät koko ajan ja niillä onkin paljon mahdollisuuksia tulla yhä paremmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi. Tällä hetkellä e-kirjat tarjoavat jonkin verran lisämateriaaleja tavallisiin kirjoihin verrattuna.

Ominaisuudet vaihtelevat hieman kustantamoittain, mutta kirjoista löytyy esimerkiksi videoita, linkkejä lehtiartikkeleihin, kappaleiden äänitteitä sekä tuntitehtävien tarkistusmahdollisuus.

”E-kirjat säästävät selkää painavien kirjojen kantamiselta.”

Kielten kirjojen ohella myös joissakin reaaliaineiden kirjoissa on mahdollisuus kuunnella kappaleet luettuina, ikään kuin äänikirjana. Jos siis oppii hyvin kuuntelemalla, e-kirjat saattavat olla loistava valinta.

Kaikissa e-kirjoissa ei ole sivunumeroita, mikä saattaa hieman hankaloittaa tunnin seuraamista. Ekirjoissa voi olla myös eri versioita tehtävistä kuin vastaavissa paperisissa kirjoissa tai jotkin tehtävät voivat puuttua kokonaan.

11

E-kirja, sähköinen kirja vai digikirja? Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

O’times

Jos opiskelijalla on heikko itsekuri, on mahdollista, että opiskelu kärsii, kun tietokone houkuttelee siirtymään nettiin muille sivustoille pois tehtävien ääreltä.

KOHTI SÄIHKÖISIÄ YLIOPPILASKIRJOITUKSIA E-kirjojen käyttö on kuitenkin erinomaista totuttelua sähköistyviin ylioppilaskokeisiin ja e-kirjat toteuttavat muutenkin mainiosti digitalisaatiota painottavaa uutta opetussuunnitelmaa.

Tietokoneen iso näyttö lienee paras vaihtoehto e-kirjojen lukemiseen, mutta e-kirjoja voi tarpeen vaatiessa käyttää myös tabletilla tai kännykällä.

”E-kirjat voivat rasittaa silmiä, jos niitä lukee pitkään.”

O’times

E-kirjaa ostaessa pitää miettiä tulevaisuutta hieman pidemmällä tähtäimellä. Jos nimittäin aikoo kirjoittaa jonkin tietyn aineen, kannattaa ostaa kirjaan 48 kuukauden eli neljän vuoden lisenssi. Muussa tapauksessa tulee toimeen halvemmalla kuuden kuukauden lisenssillä.

Vielä viime aikoina lapsia ja nuoria muistutettiin kahden tunnin ”ruutuajasta”, jolla tarkoitettiin maksimimäärää, jonka televisiota, tietokonetta, kännykkää tai tablettia sai tuijottaa päivässä. E-kirjojen myötä tässä tavoitteessa voi olla yhä vaikeampi pysyä, jos jo koulussa tulee katsottua e-kirjaa koko päivän ajan.

miellyttävämpää lukea paperisista kirjoista, mutta toki riippuu ihmisestä, mistä kukin pitää.

E-kirjoja ei voi unohtaa kotiin, sillä ne kulkevat aina kätevästi mukana tietokoneella. Ne myös säästävät selkää painavien kirjojen kantamiselta, jos kerran täytyy kuitenkin raahata päivittäin läppäriä mukana.

Tehtäviä tehdessä säästyy käsin kirjoittamiselta, joten kirjoittaminen sujuu nopeammin. Tehtävät voi myös tyhjentää ja tehdä harjoituksen vuoksi kokeen lähestyessä vielä uudestaan.

HALVEMMAT HINNAT HOUKUTTELEVAT

NÄYTTÖ VÄSYTTÄÄ SILMIÄ E-kirjat voivatkin rasittaa silmiä, jos niitä lukee pitkään.

Varsinkin kokeisiin saattaa olla

Rahaakin säästyy, kun ostaa aineettomia e-kirjoja, joiden hintaan ei ole lisätty painokuluja.

Vai säästyykö sittenkään? E-kirjoja

12

eivät koske alennuskampanjat, eikä niitä voi ostaa käytettynä – saati myydä eteenpäin.

No, ainakin on helpompaa, kun ei tarvitse tuhlata aikaa kirjojen hintojen vertailuun, hyvien käytettyjen kirjojen metsästämiseen tai vanhojen kirjojen pois myyntiin. Luontokin kiittää siirtymisestä paperikirjoja ekologisempiin e-kirjoihin.

HUONO NETTIYHTEYS HIDASTAA KÄYTTÖÄ Internetin ansiosta kustantajat voivat päivittää e-kirjoihin uusimmat tiedot ja ominaisuudet. Toisaalta ekirjat eivät aina toimi offline-tilassa, joten netin pätkiessä e-kirja ei välttämättä lataudu.

13

Kustantamoilla on myös ollut alkusyksystä vaikeuksia toimittaa ekirjoja ja osa niistä on loppunut kaupasta kesken, mutta pieni haparointi alussa on ymmärrettävää ja ongelmat varmasti korjaantuvat pian.

VANHASSAKO VARA PAREMPI? Tavallinen kirja saattaa kuitenkin tuntua edelleen turvalliselta vaihtoehdolta ja siitä voikin olla vaikea luopua. Paperisen kirjan toimimiseen voi aina luottaa, eikä tarvitse pelätä, loppuuko tietokoneesta akku kesken kaiken. Sivun kulman voi taittaa ja tärkeät kohdat alleviivata sekä sivun reunaan tuhertaa omia tärkeitä huomioita.

Mutta kyllä e-kirjoistakin löytyy aivan samat tavallisen kirjan lukemisesta tutut toiminnot, kuten alleviivaus, kirjanmerkkaus sekä muistiinpanomahdollisuus, toteutettuna vain hieman eri tavalla. Lisäksi tekstiä on mahdollista hakea, mikä helpottaa paljon, jos haluaa löytää yhden tietyn sanan satojen sivujen joukosta.

Loppujen lopuksi e-kirjoihin vaihtaminen onkin tottumiskysymys, mutta onneksi jokaisella on yhä mahdollisuus itse valita, minkälaisina haluaa kirjansa lukea.

Teksti Johanna Järviluoto Kuvat Pyry Weckman

O’times

Digiloikka tulee, onko koulumaailma valmis?

Tänä syksynä Suomen lukiot tekivät digiloikan, kun filosofian, maantiedon ja saksan ylioppilaskokeet muuttuivat sähköisiksi. Perässä seuraavat pian muutkin aineet, ja muutokseen on valmistauduttu huolella.

OULUNKYLÄN yhteiskoulussa kaikki vuonna 2014 lukion aloittaneet opiskelijat, eli nykyiset abiturientit, istuivat sähköisessä äidinkielen harjoitusylioppilaskokeessa viime syksynä. Lisäksi niille opiskelijoille, jotka kirjoittavat jonkin kolmesta tänä syksynä sähköistyvästä aineesta, järjestettiin keväällä ylimääräinen sähköinen harjoituskoe. Ensimmäiset virallinen sähköinen ylioppilaskoe pidettiin 16.9.

Koulun ATK-tukihenkilö Jarkko Tornbergin mukaan sähköisiin yli-

O’times

oppilaskokeisiin on alettu valmistautua jo vuonna 2014. Esimerkiksi koetilan järjestelyt vaativat paljon enemmän työtä kuin aiemmin: Sadalle opiskelijalle varattuun tilaan pitää rakentaa muun muassa langallinen lähiverkko, palvelin, jolta koe siirtyy opiskelijoiden tietokoneille, sekä kattava sähköverkko ja varavirta. Lisäksi jokaisen opiskelijan tietokone pitää asettaa omalle paikalleen ja kaikkien koneiden johdot on aseteltava niin, ettei kukaan kompastu niihin.

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset ja teknologian käyttö koulussa vaikuttavat myös opiskelijoihin. Ensimmäistä vuotta lukiossa aloittava Jimi Laaksonen kertoo huomanneensa, että yläkoulussa oli keväällä käytössä tablettitietokoneita. Myös toisen vuosikurssin opiskelija ja toimittajamme Maisa Sipiläinen toteaa, että valmistautuminen näkyy.

Molempien mielestä sähköisessä ylioppilaskokeessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Heistä on edistystä, että koetekstiä voi muokata ai-

14

empaa nopeammin ja helpommin.

Toisaalta Laaksonen epäilee, että matematiikan kokeen tekeminen sähköisesti voi olla hankalaa. Sipiläinen puolestaan haluaisi kirjoittaa ainakin osan valitsemistaan oppiaineista käsin, sillä käsinkirjoitetussa tekstissä näkyy hänen mukaansa paremmin tekstin eteen nähty vaiva sekä kirjoittajan persoona.

Koulustamme ensimmäisenä sähköisen YO-kokeen teki Kasper Hellberg, joka kirjoitti maantiedon tänä syksynä. Hellberg oli aikaisemmin tehnyt vastaavanlaisia harjoituskokeita mutta ei esimerkiksi ollut osallistunut aiemmin sähköiseen kurssikokeeseen. Yo-koetta varten Hellberg tarvitsi sosiaaliturvatunnuksensa sekä sähköisen avaimen, jolla koetilaan pääsi kirjautumaan.

tehtävissä piti myös muun muassa tehdä diagrammi sille tarkoitetulla ohjelmalla. Lisäksi kokeessa oli tarjolla sähköistä aineistoa, kuten videoita ja diagrammeja.

Kokeen ongelma on Hellbergin mukaa sen epäselkeä pisteytys. Hänen mukaansa on esimerkiksi vaikea arvioida 30 pisteen tehtävän vastauksen sopivaa pituutta ja laajuutta,

kun tähän asti kaikki ylioppilaskokeen tehtävät on tavallisesti pisteytetty asteikolla yhdestä kuuteen jokereita lukuun ottamatta. Hellberg kertookin pitävänsä enemmän paperille tehtävistä kokeista. Tosin tämä saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että hän on tottunut niihin.

Teksti Rosa Kaimio Kuvat Sissi Puranen ja Wikimedia Commons

Kokeessa Hellbergin mielestä parasta oli tekstin helppo muokattavuus.

Erityisesti se, että tekstiin voi tehdä lisäyksiä jälkikäteen, ja tekstin poistamisen nopeus tekevät kirjoittamisesta tehokasta. Maantiedon yo15

O’times

Ykkösiä vietiin taas Siuntiossa

O’times

16

Kuvat Sissi Puranen 17

O’times

O’CULT

O’times

18

Avain alakulttuuriin Katutaide puhuttaa, vaikuttaa ja kohauttaa. Mutta mitä katutaide oikein on? Missä sitä näkee ja miten Helsingin ja Berliinin katutaidekulttuuri eroaa toisistaan?

GRAFFITIT jakavat valtavasti ihmisten mielipiteitä. Osan mielestä ne ovat absoluuttisesti kamalinta, mitä seinissä voi olla, osaa ne eivät kiinnosta ja toiset pitävät niistä piristämässä katukuvaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne ovat järjettömän kiehtovia.

Tätä tekstiä kirjottaessani minun oli vaikea määritellä katutaidetta, sillä jotkut koulukunnat erottavat graffitin katutaiteesta. Kaikki katutaide ei ole graffititeja - ja toisaalta kaikki graffitit ovat katutaidetta. Muutenkin katutaideskenen määritelmät tuntuvat muuttuvan aina kertojan vaihtuessa.

Osan mielestä ne ovat absoluuttisesti kamalinta, mitä seinissä voi olla, osaa ne eivät kiinnosta ja toiset pitävät niistä piristämässä katukuvaa.

tunteja. Maalaaminen on tarkkaa ja lopputulos yleensä hyvin vaikuttava: Miten tuollaisen teoksen voi edes tehdä parilla spray-purkilla?

HELSINKI KESÄLLÄ sain mahdollisuuden tutustua katutaidekulttuuriin Helsingissä, kun pääsin kesätöihin Supaflyhin. Supafly on Helsingin kaupungin katutaidetoimisto, joka on toiminut vuodesta 1995 lähtien tehtävänään luoda lisää mahdollisuuksia harrastaa katutaiteen tekemistä, järjestää katutaidetapahtumia, lisätä tietoutta, seurata katutaidetilannetta ja dokumentoida katutaidetta Helsingissä. Tuo dokumentointi eli valokuvaaminen oli minun työnkuvaani: työkaverini kanssa kuvasimme päivittäin kymmeniä graffiteja.

Jos helsinkiläiseltä kysyy, kuinka paljon Helsingissä on graffiteja tai katutaidetta, vastaus on yleensä hyvin alakanttiin. Yleensä muistetaan Suvilahti ja Kurvin Jaffa-mainos.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, viime kesänä kuvasimme yli 60 muraalia ja kahdeksan eri katutaideaitaa, joihin syntyi uusia graffiteja lähes päivittäin, satoja kuvia viikoittain. Napsimme tuhansia kuvia kesän aikana vain ja ainoastaan katutaiteesta ja katutaidetapahtumista.

Kesätyön myötä koko katutaidekulttuuri avautui ihan uudella tavalla.

Graffitit eivät enää ole vain joukko outoja sanoja hassuilla kirjaimilla kirjoitettuna. Opin tuntemaan ihmisiä teosten takana sekä taustoja ja syitä heidän harrastukselleen. Li-

Mutta mitä graffitit on? Ne ovat seiniin tai muihin rakennusten rakenteisiin perinteisesti spray-maaleilla tehtyjä teoksia, joilla tuodaan väriä seinille, vankilaan, kouluihin, talojen päätyihin, mihin vaan. Otetaan kantaa, piristetään. Graffiteja löytyy lähes kaikkialta, muta varsinkin vähän suuremmista kaupungeista kuten Helsingistä ja Berliinistä.

Vaikka toisin voisi luulla, graffitien maalaaminen ei ole mikään köyhän harrastus. Yhteen piissiin saa helpoti kulumaan yil satasen ja kymmeniä 19

Herttomiemen katutaideaita.

O’times

Berliinissä on valtavasti katutaidetta. Kun mainitaan Berliini ja katutaide, tulee yleensä mieleen East Side Gallery kauniine kantaaottavine kuvineen. Erityismaininnan ansaitsevat myös Kreuzbergin ja Friedrichsain kaupunginosat, joissa on valtava määrä katutaidetta. Lisäksi junista näkee hyvin ja paljon erilaisia teoksia.

Suvilahden DIY:lla on nähtävissä monia värikkäitä graffiteja. säksi työmäärä laillisten katutaideseinien saamiseksi paljastui, ja voi itku sitä byrokatian määrää. Huomasin myös, että vaihtuvuus on graffitin henki. Kymmeniä tunteja tehty työ voi olla seinällä vain tunteja tai jopa minuutteja ennen kuin sen päälle maalataan jo uutta piissiä.

Graffitit eivät enää ole vain joukko outoja sanoja hassuilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Suomeen graffitit saapuivat hiphopkulttuurin mukana 1980-luvulla.

Graffitit ovat saanut kokea lyhyen historiansa aikana vaikka mitä nollatoleranssista sallivampaan ilmapiiriin. Nykyään katutaiteen tila Suomessa ja erityisesti Helsingissä on erittäin hyvä. Uusia seiniä avautuu maalareiden käyttöön ja yhä upeampia muraaleja valmistuu huimaa vauhtia rakennusten kylkiin.

Muutaman viime viikon aikana on maalattu kuusi uutta muraalia. Vimeisten vuosien aikana onkin tapahtunut hurja muutos. Eihän ”Stop töhryille” –kampanjasta ole kauaakaan. Nykyään Helsinki on maailman mittakakaavassa edelläkävijä.

O’times

BERLIINI ENSIMMÄISENÄ aamunani Berliinissä istuin junassa ikkunapaikalla.

Hetken päästä huomasin, että juna oli bommattu, sen kylkeen oli maalattu graffiti. Seuraavalla asemalla aurinkolasipäinen mies nousi junasta, katsoi piissiä hyvin arvostelevasti hymyillen. Hän oli takuulla itsekin graffitimaalari. Tuollaisia bommeja Berliinin junista löytyy paljon.

Berliinissä suuret seinämaalaukset eli muraalit ovat jatkumoa, niitä on aivan valtavasti kaikkialla. Niitä ei ole tehty lisukkeeksi - ne vain ovat ja sulautuvat seiniin kuin kameleontit niin ettei niitä aina edes tiedosta.

Muraalien lisäksi löytyy esimerkiksi koristeita, mainoksia, perinteisiä graffiteja, kantaaottavia teoksia, sabluunaöitä, tarroja, töhryjä... Kirjo on valtava.

Yksi kesätöissä Supaflyssa lukemistani artikkeleista koski katutaiteen nykytilaa Berliinissä. Artikkelissa oltiin sitä mieltä, että Berliiniin graffitit ovat muuttuneet kaupalliseksi bisnekseksi. Nyt noin kuukauden Berliinissä oleskeltuani uskon kui-

Berliinin Mauer Park 20

tenkin, että Berliinin katutaideskene on monipuolistunut yksinkertaistumisen sijaan. Kaupallisia graffiteja kyllä löytyy, mutta niin myös sille vastapainoa tarjovia graffiteja.

VERTAILU BERLIINISSÄ suurin osa graffiteista on periaatteessa laittomia, mutta niiden tekemiseen suhtaudutaan sallivasti, sillä Berliini on katutaiteen avulla saanut UNESCO:n City Of Design -tittelin.Berliini vetää katutaiteensa avulla turismia ja kaikkialla maailmassa tiedetään kaupungin graffiteista. Helsingissä puolestaan on harrastajille useita laillisia katutaideseiniä ja kaikkien muraalien luvat ovat kunnossa. Ilmapiiri on varsin salliva ja harrastajilla on yhä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Helsinkiläiset suhtautuvat nykyään varsin positiivisesti graffiteihin, turismia Helsingin katutaidekulttuuri ei kuitenkaan vielä ole onnistunut vetämään puoleensa.

Syksyn 2016 Berliiniin lähteneiden vaihto-oppilaiden koulu KurtTucholsky Oberschule.

Piissi = suurikokoinen graffitti, voi olla yksi- tai monivärinen Muraali = iso seinämaalaus Graffiti = tyypillisesti spray-maaleilla tai tusseilla toteutettu kirjoitus/maalaus Katutaide = julkisissa tiloissa toteutettavat taiteen muodot

Beriinissä on valtavasti töhryjä, hetkessä tehtyjä graffiteja kuin Helsingissä. Esimerkiksi kaikki junaratojen turva-aidat ovat täynnä graffiteja, samoin juna-asemat, talojen päädyt ja sähkömuuntajat. Toki Suomenkin juna-asemilta ja sähkökaapeista löytyy graffiteja, mutta ne ovat yleensä huomattavasti penempiä ja määrä on minimaalinen verrattuna Berliiniin.

(esimerkiksi installaatiot, graffitit tai julisteet) Supafly = Helsingin katutaidetoimisto (lisää tietoa katutaiteesta osoitteesta: supafly.munstadi.fi) Stop Töhryille -kampanja = nollatoleranssilinjaa noudattanut Helsingin kaupungin hanke vuosituhannen vaihteessa

21

Teksti Sissi Puranen Kuvat Sissi Puranen, (Helsingissä otetut kuvat) Supafly / Sissi Puranen

O’times

Liian rentoa vai turhan asiallista?

Suomi ja Yhdysvallat eroavat erittäin monella tavalla, mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että myöskin erilaisissa virallisissa tilaisuuksissa erot ovat suuria?

OLIN kesäkuussa käymässä Fairfieldissä, Connecticutin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Siellä sain mahtavan tilaisuuden nähdä, millainen koulun ylioppilasjuhla on Amerikassa.

Ajankohta oli täydellinen, sillä juuri pari viikkoa ennen näitä juhlia olin ollut oman koulumme ylioppilasjuhlassa, siskoni lakituksessa.

velivät pitkässä jonossa istumaan penkkeihinsä, samalla kun orkesteri soitti. Ensimmäinen ero oli kuitenkin siinä, että jokaisella oppilaalla oli kaavut ja hatut, jotka he olivat itse saaneet koristella erilaisilla tusseilla ja maaleilla. Monilla tytöillä oli myös kaulassaan kirkkaan värinen Lei -nauha.

Kyseinen juhla erosi todella monella tavalla Perinteisestä Suomalaisesta Toimituksesta. Koko tilaisuus pidettiin ulkona, suurella urheilukentällä. Katsojat istuivat suurissa katsomoissa ja itse lakitettavat pitkissä penkkiriveissä, orkesterin ja lavan välissä. Juhla alkoi samoin kuin yleensä Suomessakin. Oppilaat kä-

Muita eroja oli muun muassa se, että kaikki koulun opettajat istuivat oppilaiden takana omassa rivissään.

Opettajien sekä oppilaiden puheiden aikana muut lakitettavat täyttelivät erilaisia rantapalloja ja vesileluja ja rupesivat heittelemään niillä toisiaan. Tämä oli ilmeisesti täysin normaali käytäntö kaikille muille

O’times

paitsi meille Katsomossa Istuville Suomalaisille. Tilaisuus oli muutenkin erittäin rento, aivan kun kyseessä olisi ollut jokin oppilaiden järjestämä juhla.

Vaikka erot olivatkin huomattavia, oli toki myös samankaltaisuuksia. Juhlan aikana sekä oppilaat että opettajat pitivät puheita. Juhlassa oli myöskin musiikkiesityksiä.

Perheenjäsenille ja muille vieraille jaettiin pienet käsiohjelmat, joissa oli ilmoitettuna juhlan kulku sekä lakitettavien nimet. Suomalaisena mietin tietenkin, onko tällainen rento ja vapaamuotoinen juhla parempi kuin asiallinen ja virallinen tilaisuus kotikonnuillani.

22

Oulunkylän yhteiskoulun ylioppilasjuhla 2016

Koen itse, että suomalainen ylioppilasjuhla on hyvin arvokas, asiallinen ja edustaa erittäin hyvin sitä, että kyseessä on hyvin tärkeän todistuksen saaminen sekä kolmen vuoden kovan työn tuloksien loppumisen juhlistaminen. Siksi mielestäni on hyvä, että meillä tilaisuus on perinteitä noudattava.

Suomessa ylioppilastutkinnolla on myös paljon suurempi merkitys kuin Amerikassa High Schoolista saatavalla päättötodistuksella, varsinkin työelämässä ja jatko-opiskelua ajatellen. Olisi kuitenkin hauskaa, jos juhlaan lisättäisiin jotain pientä oppilaiden omaa matkaa ja opiskelukokemusta sekä yhteisöllisyyttä edustavaa toimintaa. Mitä jos lopuksi vaikka heittäisimme ylioppilaslakit ilmaan - mutta tämä saattaisi olla liian radikaalia meille suomalaisille.

Teksti Maisa Sipiläinen Kuvat Maisa Sipiläinen

23

Roger Ludlowin High School graduation -tilaisuus

O’times

Pokémonit valloittivat maailman – mihin hittipelin suosio perustuu?

Tämän vuoden heinäkuussa julkaistu Pokémon Go -mobiilipeli on kesän suurin ilmiö kännykkäpelien saralla. Nopeasti julkaisemisen jälkeen peli nousi älypuhelimien sovelluskauppojen ladatuimmaksi peliksi.

PELI SAAVUTTI silmänräpäyksessä suuren kansainvälisen suosion, ja Nintendon kurssi nousi Tokion pörssissä kahden pörssipäivän aikana 36 prosenttia, yrityksen markkina-arvon samalla kohotessa hulppeat 6,4 miljardia dollaria. Tämä kaikki siitä huolimatta, että pelin kehittänyt yritys on Niantic eikä suinkaan Nintendo.

Mistä pelissä sitten oikein on kyse?

Mikä tekee siitä niin suositun?

O’Times päätti ottaa asiasta selvää.

tyy paljon puistoista, urheilukentiltä ja monien eri nähtävyyksien luolta.

Helsingissä suosituimpia paikkoja Pokémon Gon pelaamiseen ovat Vanhankirkon puisto (eli Ruttopuisto) ja Kaivopiha sekä Suomenlinna.

Jalkauduimme Helsingin Pokémon Go -pyhättönä pidettyyn Ruttopuistoon ja saimme haastateltavaksi muutaman kouluttajan.

Pelin ideana on kävelemällä, juoksemalla, pyöräilemällä tai muuten liikkumalla napata Pokémon-hahmoja kännykän tai tabletin GPS-paikannusta hyödyntäen. Kun peliä on pelannut riittävän pitkään ja Pokémoneja on kerätty tarpeeksi, voi omia Pokémoneja kehittää vahvemmiksi ja taistella niillä muiden pelaajien Pokémoneja vastaan Pokémon-saleilla eli gymeillä.

Pelaajan pitää myös kerätä poképalloja ja muita tarvikkeita niin kutsutuilta pokéstopeilta, jotta hän voisi napata uusia Pokémoneja ja parantaa taisteluissa haavoittuneita Pokémonejaan. Pokéstopit ja gymit sijaitsevat oikeassa elinympäristössä, ja pelaajan on fyysisesti mentävä niiden luo saadakseen pelissä tarvittavia esineitä tai taistellakseen muita vastaan. Pokéstoppeja ja gymejä löyO’times

Heinä- ja elokuussa puisto kuhisi pelaajista, mutta syyskuisena sunnuntai-iltapäivänä puistossa on yllättävän väljää. Nopeasti voi kuitenkin huomata, että suurimmalla osalla puistossa olevista ihmisistä on kännykässään Pokémon-peli auki. Yksi heistä on 11-vuotias Osku.

– Olen pelannut peliä ehkä kuukauden tai kaksi, siitä lähtien kun peli tuli Suomeen. Kuulin pelistä kaveriltani, joka aloitti pelin pelaamisen jo ennen kuin se tuli virallisesti Suomeen. Hänen mielestään peli oli tosi hyvä, minkä takia ajattelin itsekin ladata sen.

– Peli eroaa muista peleistä siten, että tässä pitää mennä ulos ja liikkua. Muita kännykkäpelejä pelatessa istuu vaan sisällä. Saa kommunikoida kavereiden kanssa, voi mennä ulos leikkimään ja juoksemaan, se on pelin paras puoli.

Pelin hyvänä puolena pidetään sitä, että peliä pelatessa tulee käveltyä huomaamatta paljon. Myös Osku on kävellyt paljon pelin takia, tähän mennessä jo 301 kilometriä. Pelissä on toki myös huonoja puolia.

Koulummekin vierestä löytyy Pokémon-gymi.

– Jos jotkut laittavat luren [Pokémoneja houkutteleva kapistus pelissä] illalla ja ihmiset menevät sen luokse, niin siellä voi olla jotain epäilyttävää. Itselläni ei kuitenkaan ole sel24

laisesta kokemuksia.

– En ole käyttänyt rahaa peliin. Rahan käyttö on ihan hyvä, jos on ihan hulluna Pokémoniin eikä voi sille mitään. En itse käyttäisi, vaan käyttäisin ne rahat mieluummin vaatteisiin tai ruokiin ja sellaiseen.

Monet pelaajat ovat käyneet Pokemon Gon takia paikoissa, jonne ei tulisi muuten mentyä.

– Suomenlinnassa olen käynyt, siellä oli tosi hyviä Pokémoneja. Olisin muutenkin mennyt sinne, jos olisi ollut esimerkiksi joku piknik-päivä.

Pokémon Go tuo tosi paljon ihmisiä sinne.

Entä mikä on se kaikkein paras Pokémon?

– Dragonite on nyt harvinaisin ja varmaan paras, ja Snorlaxkin on tosi hyvä, koska sillä on yleensä tosi paljon HP:ta. Oma parhaani on CP2486 Dragonite.

Puistossa peliä pelasivat myös Kira, 33, ja Heidi, 27. Hekin ovat pelanneet peliä sen julkaisusta lähtien.

– Ihmettelin, miksi 43-vuotias poikaystäväni oli ladannut sen. Oli pakko katsoa, että mitä hemmettiä se touhuaa, Kira nauraa.

– Latasin pelin mielenkiinnosta.

Näin, kun muut pelasivat, ja jäin itse koukkuun, Heidi kertoo.

Kiran ja Heidin mielestä liikkuminen tekee pelistä ainutlaatuisen.

Hekin ovat huomanneet kävelevänsä enemmän pelin takia.

– Huono puoli on se, että pelissä on liikaa samoja Pokémoneja. Siinä kyllästyy vähän, ei jaksa joka päivä enää pelata.

– Täällä Ruttopuistossa ja Kaisaniemenpuistossa on tullut oltua paljon, mutta emme varsinaisesti ole lähteneet jahtaamaan Pokémoneja minnekään.

Ennen kahville lähtöä saamme haastatteluun Pekan, 51. Hän aloitti pelaamisen lastensa kautta.

– Lapset alkoivat pelaamaan koulukavereidensa kanssa ja pelasimme myös yhdessä. Sitten aloitin itsekin pelaamaan. Lapset alkoivat katsomaan Pokémon-sarjaa pelin takia.

ti pelistä, ja jos he ovat vieraassa paikassa, niin on helppo aloittaa keskustelu Pokémonilla.

Huonoja puolia pelissä ei juurikaan ole.

– Jos lapset kulkevat keskustassa katsoen vain peliä, niin se ei ole hyvä, mutta sellaista ei näe paljon.

Suurin osa Pokémoneista on puistoissa eikä kaduilla.

Myös Pekka ja hänen lapsensa ovat suunnitelleet reissua Suomenlinnaan.

– Lapset juttelevat toisilleen helpos25

O’times

– Lapset suunnittelevat, että pitäisi käydä siellä pelin takia. Olemme käyneet aika useasti Suomenlinnassa, koska asumme aika lähellä lauttaa, mutta viime aikoina emme ole siellä käyneet. Lautat ovat täynnä ihmisiä.

– Lapset ja monet heidän luokkakavereistansa ovat hankkineet tai harkinneet hankkivansa uuden puhelimen pelin vuoksi.

– Roskaaminen on muodostunut ongelmaksi, ja olemme hankkineet lisää roskakoreja.

On esiintynyt myös istutusten tallomista.

Suomenlinnan Piperin puistossa sijaitsevasta Kahvila Piperistä kerrotaan, että syyskuussa ihmisiä on viikonloppuisin saarella yhtä paljon kuin heinäkuussa.

– Perheitä ja alakoululaisia kulkee paljon Pokémonien perässä. Viime vuoden syyskuuhun verrattuna täällä on kyllä enemmän ihmisiä.

Suomenlinnassa järjestetään Pokémon-kouluttajien miitti eli tapaaminen lokakuussa. Suomenlinnan hoitokunnan ympäristötyönohjaaja Kirsti Masalin kertoo, että miitti on vaatinut erityishuomiota.

– Roskaaminen on muodostunut ongelmaksi, ja olemme hankkineet

– On hauskaa pelata samaa peliä kuin muutkin, bongata muita pelaajia lurella, ehkä jutella ventovieraille, joiden kanssa ei muuten juttelisi ja saleja valtaamalla näyttää kaikille ohikulkijoille, kuka on oman kaupunginosan kovin pelaaja. lisää roskakoreja. On esiintynyt myös istutusten tallomista. Asukkaat ovat valittaneet, ettei pääse kulkemaan pyörällä, kun pelaajat juoksentelevat Pokémonien perässä. Pokéstopit ovat vähän huonoissa paikoissa, ja joskus on niin paljon ruuhkaa, ettei mahdu lauttaan.

– Hyviä puoliakin on, yrittäjät varmasti ovat mielissään, Masalin sanoo.

Mihin Pokémon Gon houkuttavuus sitten oikein perustuu? Miksi niin monet ihmiset ovat kiinnostuneet siitä ja miksi pelistä on tullut niin valtava ilmiö? Kysytään asiasta Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin väitöskirjatutkijalta Johannes Koskelta.

– Pelin ajoitus oli erinomainen – älypuhelimet ja niiden käyttö on arkipäiväistynyt. Pokémonin 20. juhlavuosi toimi mainonnan puolesta nostalgian herättelijänä. Pokémonia mainostettiin muun muassa maailman luultavasti kalleimmalla mainospaikalla: jenkkien Super Bowl -tapahtuman mainoskatkolla.

– Tietysti vaikuttimena toimi myös se, että peli julkaistiin kesällä. Ihmisillä oli aikaa ja mahdollisuuksia pelata, ja medialla oli aikaa kirjoittaa isoista ilmiöistä. Molemmat ruokki-

O’times

26

Turun yliopiston tutkija Johannes Koski & Pikachu (kuva Kosken kotialbumista). vat toisiaan. Mitä enemmän porukka pelaa, sitä enemmän pelistä kirjoitetaan ja sitä enemmän pelaajia pelin ääreen löytää.

– Pelin sosiaalisuus totta kai vaikutti suosioon. On hauskaa pelata samaa peliä kuin muutkin, bongata muita pelaajia lurella, ehkä jutella ventovieraille, joiden kanssa ei muuten juttelisi ja saleja valtaamalla näyttää kaikille ohikulkijoille, kuka on oman kaupunginosan kovin pelaaja.

Vaikka pelin suosio oli järisyttävää kesällä, on Pokémon Gon suurin buumi nyt selvästi laskussa. Luuletteko, että pelaajien määrä tulee laskemaan jyrkästi tulevan talven aikana?

– Pelaajien määrän lasku luultavasti jatkuu. Se on aivan tavallista mobiilipelien kanssa ja totta kai tällaisen ulkona pelattavan pelin kanssa talvi vaikuttaa erityisen paljon. Täytyy kuitenkin muistaa, että Pokémon Golla on valtavasti pelaajia eikä omistautunut pelaaja karta 27

edes kylmää säätä.

– Pelinkehittäjillä on myös varmasti suunnitelmia kevään varalle: suuria uudistuksia, kenties uusia Pokémoneja tai muuta erikoisohjelmaa, jolla talvella lopettaneita pelaajia houkutellaan takaisin.

Mitä pelintekijöiden tulisi tehdä, jotta suosio ei laskisi tulevaisuudessa?

– Jatkaa kehitystyötä. Peli julkaistiin selvästi raakileena ja tekijät lupailevatkin jatkuvasti kehittävänsä peliä koko ajan pidemmälle. Esimerkiksi esineiden ja Pokémonien vaihto pelaajien kesken, pelaajien välisten taisteluiden mahdollistaminen ja jonkinlaiset erikoistapahtumat, joista saa harvinaisia Pokémoneja, olisivat kaikki tapoja, joilla kiinnostusta pidettäisiin yllä. Mutta varmaankin suurin juttu olisi tuoda peliin lisää Pokémoneja. Se motivoisi keräilyä ja toisi vaihtelua nyt jo todella vakiintuneeseen metapeliin.

Lopuksi: pakkohan se on saada tietää, millä levelillä Pokémon-tutkija on pelissä.

– Aloitin heti, kun peli virallisesti julkaistiin Suomessa ja olen nyt levelillä 22. Olisin halunnut pelata kesällä enemmänkin, mutten työkiireiltä ehtinyt. Olen kiinnostunut Pokémon Gosta osittain siksi, että olen kiinnostunut kaikesta Pokémoniin liittyvästä työni kautta. Mutta erityisesti Pokémon Go kiinnostaa minua siksi, että siinä lunastetaan uudella tavalla Pokémonin 20-vuotista lupausta siitä, että kuka vain voi olla Pokémon-kouluttaja ja Pokémoneja voi kohdata missä vain. Tällaista maailmankuvaahan Pokémonin käsikonsolipelit ovat maalailleet koko olemassaolonsa ajan, mutta nyt se on – ainakin osittain – totta aivan uudella tavalla.

Teksti Tuukka Kainulainen ja Lassi

Maanonen Kuvat Lassi Maanonen, Tuukka

Kainulainen, Tuomas Ridanpää, Johannes Koski O’times

Viikoksi Australiaan?

Oulunkylän yhteiskoulusta on jo muutaman vuoden ajan lähdetty parin viikon tai jopa muutaman kuukauden vaihtoon eri puolille Eurooppaa. Ogeli onkin mukana muun muassa Erasmus-vaihto-ohjelmassa. Mutta seuraavaa et ehkä koulustamme vielä tiennyt. SAGE saattaa olla sinun mahdollisuutesi päästä ulkomaille.

KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ Meidän koulumme on ainoana suomalaisena kouluna saanut mahdollisuuden olla mukana kansainvälisessä koulujen yhteistyöprojekti SAGE:ssa.

SAGE (Strategic Alliance of Global Educators) on vuonna 2012 perustettu kansainvälinen yhteistyöelin, jonka tavoitteena on luoda maailman eri alueiden oppilaitosten välille tiivis yhteistyörakenne.

Tällä pyritään edistämään yhdessä työskentelyä ja levittämään tietoa kulttuurisesti monipuolisesta maailmasta. SAGE:n kolme erityisosa-aluetta ovat kaksikielisyys (englanti ja kiina), 1 to 1 computing eli henkilökohtaisen (tietoteknisen) laitteen käyttö opetuksessa ja oppimisessa sekä kokemuksellinen oppiminen.

Ennen matkaa järjestettiin ryhmän ennakkotapaamisia, joissa muun muassa valmiztettiin kiinalaista ruokaa...

SAGE-yhteistyöhön kuuluvat myös kouluvierailut muissa yhteistyökouluissa. Se jos mikä on kokemuksellista oppimista.

O’times

Kiinalaisessa teeseremoniassa juotiin tee kolmella kulauksella.

OGELI PEKINGISSÄ Vuonna 2015 kymmenen Ogelin opiskelijaa ja kaksi opettajaa suuntasivat matkansa Pekingiin viiden päivän ajaksi. Ennen matkaa järjestettiin ryhmän ennakkotapaamisia, joissa muun muassa valmistettiin kiinalaista ruokaa, opeteltiin syömään puikoilla ja tutkittiin Kiinan eri uskontoja.

Kiinassa opiskelijat tutustuivat maan kulttuuriin sekä pekingiläiseen yhteistyökouluun High School

Affiliated to Renmin University Xishaniin. Koulussa opiskeltiin kiinalaisia perinteitä taiteissa ja urheilussa. Ryhmä pääsi osallistumaan kiinalaiseen teeseremoniaan, seuraamaan kiinalaista oopperaa ja kokeilemaan kalligrafiaa sekä kungfun jaloa taitoa.

Vielä samana vuonna parikymmentä ystävyyskoulun oppilasta tekivät vastavierailun Suomeen.

28

SAGE PROJECT PASSPORT SAGE Project Passport on joka vuosi järjestettävä kilpailu jäsenkoulujen opiskelijoille. Sen tavoitteena on kasvattaa oppilaiden tietoisuutta SAGE:sta ja sen yhteistyökumppaneista. Kilpailu tarjoaa hauskan ja mielenkiintoisen mahdollisuuden luoda kiinnostusta monikulttuuriseen ja monikansalliseen opiskeluun ja yhteistyöhön.

Kilpailuun osallistutaan pareittain.

Tarkoituksena on, että osallistujat tekevät kattavan tutkimussuunnitelman itse valitsemastaan aiheesta. Tutkimus tulisi olla mahdollista toteuttaa yhteistyössä jonkin muun SAGE-jäsenkoulun oppilaiden kanssa. Kilpailun osallistujapari saa itse valita yhteistyökoulun. 3–4 sivun kirjallisen tutkimussuunnitelman lisäksi kilpailuun osallistujat tekevät kahden minuutin videon, jossa he esittelevät oman suunnitelmansa projektistaan sekä sen tavoitteet.

Voittajat pääsevät toteuttamaan projektinsa paikan päälle. Heille maksetaan meno-paluuliput kaupunkiin, jossa heidän valitsemansa SAGE-jäsenkoulu sijaitsee. Isäntäkoulu tarjoaa majoituksen ja järjestää myös vapaa-ajan ohjelmaa.

Voittajajoukkue maksaa itse matkavakuutuksensa, ruokansa ja henkilökohtaiset menonsa. Matka voi kestää 8–12 päivää.

Kilpailusta kiinnostuneet voivat kysyä aiheesta lisää Marjo Kurki-Mäkeliniltä.

VUODEN 2016 VOITTAJAT Tämän vuoden voittajajoukkue on jo selvillä. Jonny Ferguson ja Gawtham Ravivaruman The Perse Schoolista, Britanniasta, suunnittelivat, kuinka he projektissaan matkustaisivat Kiinaan RDFZ Xishan Schooliin tutkimaan oman kielensä (englanti) ja

29

JÄSENKOULUT: Nanyang Girls’ High School (Singapore) High School Affiliated to Fudan University (Kiina) High School Affiliated to Peking University (Kiina) High School Affiliated to Renmin University Xishan (Kiina) Shanghai No. 3 Girls’ High School (Kiina) Hwa Chong Institution (Singapore) Menlo School (USA) School of Science and Technology (Singapore) Scotch College Melbourne (Australia) The Perse School (Britannia) Avenues: The World School (USA) Oulunkylän yhteiskoulu (Suomi) Nanshan High School (Taiwan) Oakridge International School (Intia) Øregård Gymnasium (Tanska)

kulttuurinsa opiskelua. Pari halusi tarjota koulujen opiskelijoille aidon kokemuksen oppia toistensa koulutusjärjestelmästä ja kulttuurista sekä poistaa mahdollisia harhaluuloja.

Teksti Nasti Valotie Kuvat Nasti Valotie

O’times

Autokouluopetusta kahdella tavalla Ajokoulu on monille lukiolaisille nyt tai joskus myöhemmin ajankohtainen asia, mutta se aiheuttaa joillekin myös epävarmuutta, mikä johtuu yleensä tiedon puutteesta. Tässä artikkelissa kerromme kaikenlaista ajokoulusta omien kokemuksiemme pohjalta: Anssi Saloa opettaa isä, kun taas Samu Hasegawaa ja Pyry Weckmania autokoulun opettaja.

AUTOKOULU kuuluu monen 17- ja 18-vuotiaan nuoren elämään. Yleensä autokoulun aloittamista pidetään jännittävänä ja hauskana, etenkin jos aiempaa kokemusta moottoriliikenteessä liikkumisesta ei ole. Monet, joilla on aikomuksena hankkia ajokortti, aloittavat autokoulun jo 17-vuotiaana, jotta kortin saisi mahdollisimman pian. Vaihtoehtoja on kaksi: ajo-opetus autokoulussa tai opetusluvalla esimerkiksi huoltajan opettamana.

Autokoulu on jaettu kolmeen eri vaiheeseen: perusvaihe, harjoitteluvaihe ja syventävä vaihe.

O’times

Oulunkylän Movian autokouluopettaja Ilari Poskiparta opettaa autokoulun kursseja koulussamme.

AUTOKOULU OYK:SSA Jos ajokortin haluaa suorittaa autokoulun kautta, onnistuu se myös kätevästi täällä omassa koulussamme Movian järjestämillä autokoulukursseilla. Noin yhden jakson pituisia kursseja järjestetään muutama vuosittain ja ne sijoittuvat kurssipalkkien ulkopuolelle, jolloin päällekkäisyyksiä muiden kurssien kanssa ei synny. Oppitunteja pidetään kahdesti viikossa ja kymmeneen oppituntiin jaetun autokoulun perusvaiheen teoriatuntien suorittaminen käy noin viidessä viikossa.

Teoriatuntien jälkeen edessä ovat

vielä ajotunnit, teoriakoe, ajokoe sekä autokoulun harjoitteluvaihe ja syventävä vaihe.

AJOKORTTI OPETUSLUVALLA Toinen tapa hankkia ajokortti on opetusluvan kautta. Opetusluvan hankkiminen on erittäin helppoa.

Ainoat vaatimukset opettajalle ovat seuraavat: B-luokan ajokortin on täytynyt olla voimassa kolme vuotta ikää täytyy olla vähintään 25 vuotta. Jos nämä vaatimukset täyttyvät, mahdollisen tulevan opettajan täytyy suorittaa opetusluvan teoriakoe.

30

Kokemattomasta kuljettajasta varoittaa auton takaa löytyvä valkoinen huomiokolmio.

Tämän jälkeen opetusluvan voi jättää Ajovarman toimipisteelle. Auto täytyy viedä muutoskatsastukseen, että se kelpaa opetukseen. Katsastuksen vaatimukset löytyvät helposti netistä.

Täydelliset hermot Suomen liikenteeseen ja ajaminen vastenmielistä ajomäärään nähden.

- Anssin isä

Opetuksessä käytettävään ajoneuvoon on asennettava lisäpeilejä sekä matkustajan puolelle lisäjarrupoljin.

Kun ajamista opettaa joku tuttu, kuten oma huoltaja, suorituspaineet voivat olla hieman alhaisemmat kuin autokoulun opettajan kanssa. Anssi huomasikin ensimmäisien ajokertojen olevan hermoja raastavia, sillä kaiken liikenteen huomioiminen oli hankalaa ja vieressä oleva isä valitti joka ikisestä pienestäkin virheestä.

Hiljattain ajamisesta kuitenkin lähti jännitys, kun auton hallinta ei enää ollut yhtä suurta mysteeriä ja liikennettäkin oppi seuraamaan.

Seuraavassa numerossa perehdymme ajo-opetuksen seuraaviin vaiheisiin ja muihin ihmeisiin sekä teemme hintavertailua.

Teksti Anssi Salo, Samu Hasegawa, sekä Pyry Weckman Kuvat Samu Hasegawa ja Pyry Weckman 31

O’times

Kaksitoista tuntia filosofiaa ja taidetta Filosofian Yö oli ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty tapahtuma, joka on saanut alkunsa Ranskasta. Se on järjestetty aikaisemmin muun muassa Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. Tapahtuma järjestettiin osana Helsingin juhlaviikkoja ja se kesti iltaseitsemältä aamuseitsemään. Koko yön aikana järjestettiin 46 luentoa erilaisista aiheista filosofian näkökulmasta aina vapaudesta urheiluun ja lääketieteestä metafysiikkaan. Lisäksi tapahtumassa järjestettiin koko yön kestäviä performansseja ja kasvomaalausta. Osa luennoista oli suomen lisäksi ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.

Kävin illan aikana kahdella kaksikymmentä minuuttia kestävällä luennolla. Ensimmäinen niistä oli englanniksi ja puhuja oli tanskalainen Dan Zahavi. Luennon nimi oli ”The scientific love elixir: Science or fiction?” Zahavi puhui rakkaudesta, ja pohti sitä, olisiko rakkaus ilmiönä todella redusoitavissa (eli selitettävissä pohjautuvaksi) hormoneihin

kuten oksitosiiniin ja dopamiiniin.

Rakkaudelle oli siis Zahavin mukaan olemassa kemiallinen kaava, jolla se voitaisiin perustavasti ymmärtää.

Tämä kyseenalaistaa sen yleisen ajatuksen, että rakkaus tunteena perustuisi kiintymykseen ja yhteisiin muistoihin. Zahavi pohti myös, olisiko hormoneista mahdollista luoda keinotekoisesti rakkauseliksiiri,

Kankaalla näkyy tapahtuman virallinen logo

joka aiheuttaisi automaattisesti rakastumisen toiseen ihmiseen.

Toisella luennolla jossa kävin puhui Joona Taipale. Hänen luentonsa käsitteli sosiaalista näkymättömyyttä, ilmiötä jossa yksilö on fyysisesti läsnä, mutta sosiaalisesti niin mitäänsanomaton, että muut jättävät hänet huomiotta. Hän kävi ajatuksensa läpi kaikille tutulla tarinalla Muumien Näkymättömästä Ninnistä.

Taipale esitti, että koska Ninni oli joutunut äitinsä kaltoin kohtelemaksi, hän oli oppinut suojautumaan sosiaalisilta uhilta näkymättömyydellään. Ninni puolestaan muuttui sitä näkyvämmäksi, mitä itsevarmempi ja rohkeampi hänestä tuli.

Kiinnostavaa Filosofian yössä olivat myös performanssit. Tapahtumassa järjestettiin sekä musiikki- , teatteri- että tanssiperformansseja.

Esimerkiksi koulumme entinen oppilas Minna Tervamäki esiintyi alaaulassa peräti neljä kertaa yön aikana esityksellään Body Text.

Hienointa illassa oli kuitenkin luultavasti kasvomaalaus, joka minulle

O’times

32

Oli myös hauskaa seurata ihmisten uteliaita katseita, sillä kasvojenmaalauspiste sijaitsi Kiasman ala-aulassa ja herätti sisään tulevien ihmisten huomion. Monet yrittivät ensin vilkuilla huomaamattomasti maalaustapahtumaa, mutta tulivat pian lähemmäs ja monet ottivat kuvia.

Myös jälkeenpäin oli hauska kuljeskella ympäriinsä ja nähdä ihmisten uteliaat kasvot.

Taipaleen luentoon sisältyi myös hieno diaesitys tehtiin. Istuin yli tunnin tuntemattoman ranskalaismiehen maalattavana samalla kun keskustelimme tapahtumasta, Suomesta ja elämästä yleensä, kuten filosofiatapahtumassa kuuluukin. Puhuttavaa riitti erityisesti siitä, kuinka hienoa oli, että tapahtuma oli saanut kansainvälisen kävijäjoukon. Aulassa saattoi kuulla puhuttavan oman äidinkielemme lisäksi saksaa, ranskaa, venäjää ja jopa japania.

Tapahtuma oli menestyksekäs myös Kiasmalle, sillä tapahtuman ilmainen sisäänpääsy ja se, ettei sitä ollut järjestetty aiemmin olivat houkutelleet paikalle useita tuhansia kävijöitä ennen kuin tapahtuma oli edes puolessa välissä. Sisällä rakennuksessa oli täysi tungos, ja luentosaleihin ei saadut jäädä kahdeksi luennoksi peräkkäin, sillä ulkopuolella oli pitkä jono ihmisiä odottamassa pääsyä seuraaville luennoille.

Esimerkiksi Taipaleen luennolle oli kymmenen minuuttia ennen esityksen alkua jonossa enemmän ihmisiä kuin mitä kahdelle sadalle tarkoitet-

Kasvomaalaukseni keskiössä oli laskeva punainen aurinko tuun saliin mahtui. Kun itse lopulta lähdin Kiasmasta, ulkopuolella oli pitkä jono ja sisäänpääsyä säädeltiin ruuhkien välttämiseksi.

Tekijä Rosa Kaimio Kuvat Rosa Kaimio

Minna Tervamäki otti itsestään useita selfieitä Body Text - performanssissa 33

O’times

O’CHAOS

O’times

34

O’Why Kolme hilpeää ogelilaista vastaavat opiskelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Kysymyksiä voi laittaa lukusalissa sijaitsevaan kysymysboxiin.

Kuka voittaa Valio-liigan tänä vuonna?

-Tappara.

Mikä on elämän tarkoitus?

Mikä on kysymys?

Mitä Welling tekee vapaa-ajalla?

-Virke, joka alkaa isolla ja päättyy kysymysmerkkiin.

-Pelaa sulkapalloa Huhtalan kanssa (oikeasti).

Mitä tekis lukion jälkeen, ehdotuksia?

Onko kissat kivoja?

-42.

-Tosi kivoja :) -Siwan kassa.

Mikä on Ala-ahon lempishampoo?

-Head & Shoulders Classic Clean hilseshampoo.

Kuinka monta mustaa paita Alaaholla on?

-Nolla.

Onko enemmän vähemmän vai vähemmän enemmän?

-Less Is More.

What is love?

-”Vauva, älä satuta minua, älä satuta minua enää.”

35

Montako kuppia kahvia Ala-aho juo päivässä?

-Monta.

Miks ruokalan ruuissa käytetään sianlihaa, ettekö oo kullu naudanlihasta? Ja miks kasvisruuissa on joskus pähkinää, ettekö ole kuullut pähkinäallergiasta?

-Koulu tarjoaa vaihtoehtoista ruokaa erikoisruokavalion valinneille, jos olet allerginen jollekin pääruoassa olevalle, niin mene tomppeli ottamaan sitä vaihtoehtoruokaa.

Kuvassa kissan raapima käsi sekä raapimisesta aiheutunut allerginen reaktio.

Milloin Jore menee oikeisiin töihin?

-Toivottavasti ei koskaan.

Teksti Anonyymit Kuva Soumia Ait Brahim O’times

O´No

Haluatko päästä sarjakuvaan?

O´Timesissa ilmestyy tästä numerosta lähtien Saimi Hakosen O´No-sarjakuva, joka kertoo lukiolaistemme arjesta. Toivommekin lukijoiltamme ideoita, joista parhaita toteutetaan seuraavissa numeroissa.

Kerro jostain arkisesta ilmiöstä, ärsyttävästä tai naurattavasta. Voittoideat palkitaan!

Syysloman jälkeen lukusaliin ilmestyy laatikko, jonka kyljessä on oheinen sarjakuvahahmon kuva. Laita ideasi sinne. Muista lisätä oma nimesi mukaan.

O’times

36

O’Times-kilpailu Osaatko nimetä nämä neljä koulumme mahtavaa opettajaa? Laita vastauksesi lukusalissa sijaitsevaan kilpailulaatikkoon ja voita itsellesi ja kaverillesi Finnkinon leffaliput!

1.

2.

3.

4.

Kuvat Taika Ilola

37

O’times

Suusta siepatut Kun Loordi voitti Euro- Jos mä oon kurssilviisut, mä pakenin Haa- la opettanut aivot ja gaan pe***, niin älkää sekottako niitä, aivot ja Vesa Korkkula pe***.

Petteri Welling #Maunula on hieno paikka. Siel on sauna.

Mikko Tapper Ne kympin oppilaat tulee kokeeseen ja kirjottaa pe***, pe***

YLE.n urheilutoimittajat parantaa englantiaan ku sika juoksuaan.

Keijo Käkelä

Hei pikku muumi, alan elää kanssasi, kun oppilaani eivät välitä minusta.

Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Missä on elämä, kohta sitä mennään naimisiin robottien kanssa ja synnytetään robotteja!

Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Petteri Welling

Mä toivon, että mut ois pidätetty. Se ois ollu niin hienoa.

Vesa Korkkula Mua ei sais enää rahal- Lapsi on terve, kun se lakaan pelaamaan Kim- leikkii. - Mutta sairas, bleä. Siinä on niinku kun ei lopeta. yksi prosentti taitoa.

Matti Ala-aho Vesa Korkkula

Mulla on kiristyssuhde Mikko Tapperiin.

Täällä luokassa on tällaisia hulinapesäkkeitä, ja sitten on nämä kunnon kansalaiset.

Kun Kiasmassa kävin, niin ensimmäistä kertaa meinasin tehdä taidevarkauden.

Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Vesa Korkkula

Sanokaa joku hyvä toimintaleffa, jota nuoriso menee katsomaan elokuvateattereihin. (Joku sanoo suicide squad) Syisäyskoe!

O’times

Satu Mäkinen

Petteri Welling 38

Autokoulu ei ole kurssi vaan se on varoitus jalankulkijoille.

Skotlanti on yltiödemokraattinen. Niillä on kaikilla hameet päällä.

Minun suosikkejahan on aina palomiehet.

Mikko Tapper

Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Ristinmerkki kannatta tehä täs heti alkuun.

Aina on oppilaita, jotka jäävät syövereihin.

Tuomas Hyttinen

Pirjo ”Pipsa” Piirainen

Taina Kähkönen Mulla ois päällä semmonen itsensäpaljastajatakki.

Vesa Korkkula

Kohta O’Timesissa lukee Suusta siepatut -palstalla: ”Ala-aho löi oppilaita turpaan.”

Matti Ala-aho On kaksi asiaa, jonne te ette mee: Hullut päivät ja Ruotsin risteily. Niitä te vältätte ku myrkkyä.

Petteri Welling Ahaa! Mitä serkumpi, sen herkumpi.

Petteri Welling Niin oottekste nollanollia? Ai kun ei, te ootte vielä ysiysejä. Hyvä.

Viimeistä kunnon porukkaa.

Taina Kähkönen 39

O’times