Issuu

LOKAKUU 2017

Lokakuu 2017 SISÄLTÄÄ

1 Pääkirjoitus: Alkuvaikeudet heijastuvat pitkälle 5 Musikaaliharjoitukset täydessä vauhdissa 6 Opiskelu meni metsään koko päiväksi 9 Kuvakooste: Sata aamua 10 Kaverihaastattelu: Opettajat piinapenkissä - Raitala ja Tapper 12 Sarjakuva: O´No Toimitus 13 Kuvakooste: Lukion teemapäivä vauvoista jumaliin

Päätoimittaja Johanna Järviluoto (taitto) Tuukka Kainulainen (taitto)

14 Kesälukiosta boostia opintoihin 19 Abit ärsyttävinä maailmanparantajina - tämä on totuus feissauksesta 22 Matkareportaasi: Lomalla Luciferin kanssa 25 Arvostelu: Robbie Williams yhdistää sukupolvet ratinassa 26 Suomi 100: Saisiko olla pinaattikarjalanpiirakkaa? 28 Arvostelu: Aivoruokaa ajattelijoille

Toimitussihteeri Siiri Rintamäki (taitto)

Ida Kulo (taitto)

Soumia Ait Brahim (taitto)

Lassi Maanonen (taitto)

Tarja Acar

Sissi Puranen (taitto)

Iivo Angerpuro

Maisa Sipiläinen (taitto)

Auni Aroviita

Nasti Valotie (taitto)

Sini Autio (taitto)

Melissa Veikkolainen (taitto)

Aliisa Hakala

Pyry Weckman (juliste)

Saimi Hakonen

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

Samu Hasegawa (juliste)

PS. O´School-kuva (Pariisista) Auni Aroviita

29 Arvostelu: Liian fiksu lääkikseen 31 Kysymyspalsta: O´Why Susanna Heinonen (taitto) 32 Horoskoopit Saana Hilvo 33 Sarjakuva: O´No vol. 2 Emilia Honkaranta 34 Kuvakooste: Mitä toimittajat tekivät kesällä?

Taika Ilola (taitto)

38 Suusta siepatut

Elli Kaarlaakso

O’times

Kuvasta puuttuu osa toimittajista (Elli, Emilia, Ida, Maisa).

O´Cult-kuva Tarja Acar: ”Tunnelma oli katossa elokuisena iltana Camp Nou -areenalla, kun kaksi Espanjan menestyneintä seuraa kohtasivat.” O´Chaos-kuva Tarja Acar

Alkuvaikeudet heijastuvat pitkälle KAIKKI SEN TIETÄVÄT. Korkeamman keskiarvon lukioissa hyvien arvosanojen saaminen on tavallista vaikeampaa. Huonojen arvosanojen saaminen voi aiheuttaa suurta stressiä. Varsinkin lukion alku voi olla vaikea. Kun opiskelijoilla on ollut yläasteella korkea keskiarvo, he ovat ehkä tottuneet ajatukseen, että hyvä arvosana merkitsee (useimmiten) sitä, että on tehnyt töitä, ja huono arvosana puolestaan sitä, että on (useimmiten) laiskotellut. Kun lukiossa taas tekee kovasti töitä mutta saakin huonon arvosanan, saattaa opiskelija alkaa epäillä omia kykyjään. Joskus heikko arvosana voi saada opiskelijan sisuuntumaan, mutta kun hän saa toistuvasti heikkoja arvosanoja, motivaatio laskee. Tällaisen tilanteen vaikutukset voivat olla hyvinkin pitkäaikaiset ja haitata koko loppuopintoja. Opiskelija ei välttämättä aloita tai jatka itseään kiinnostavan aineen opiskelua, vaikka voisikin siihen hyvin pystyä, sillä heikon arvosanan vuoksi hän ajatteleekin, ettei osaa. Kuitenkin opiskelijat ovat alussa hyvin eriarvoisessa asemassa, sillä yläasteesta riippuen he ovat tottuneet erilaiseen vaatimustasoon ja heillä on erilaiset opiskelutaidot. Paljon voimia vaativien korjausliikkeiden tekeminen vie aikaa. Tulevaisuudessa yliopistojen täytyy käyttää opiskelijoidensa valitsemisessa yhä enemmän yo-kokeiden tuloksia, joten vaativasta aineesta kirjoitetusta keskinkertaisesta arvosanasta voi todellakin olla hyötyä 3

yliopistoon sisäänpääsyn kannalta, toisin kuin ehkä ennen. On tietenkin suotavaa, että kurssiarvosanat vastaavat ylioppilaskokeiden arvosanojen tasoa, jotta opiskelija tietää oman edistymisensä suhteessa niihin ja tietää, millaista arvosanaa yo-kokeista voi odottaa. Lukion alussa yo-kokeet tuntuvat kuitenkin kovin kaukaisilta, joten välttämättä niiden tuloksia ei vielä ajattele. Ammattikorkeakouluihin haetaan lukion päättötodistuksen arvosanojen perusteella, joten korkeamman keskiarvon lukiosta tuleva hakija voikin olla muita hakijoita huonommassa asemassa, sillä hänen keskiarvonsa on verrattuna muihin omantasoisiin todennäköisesti matalampi. Asiaa hankaloittaa se, että numeroita on vaikea korottaa. Toisaalta on ymmärrettävää, että korotusmahdollisuuksien lisääminen voi vähentää intoa lukea alkuperäiseen kokeeseen.

Esimerkiksi jos kukaan ei saa kokeessa jotain tehtävää oikein, arvostelua saatetaan helpottaa, mutta jos yksikin onnistuu, näin ei tehdä. Onko siis jonkun onnistumisesta reilua rokottaa muita? Huonot arvosanat vaikuttavat erityisesti motivaation ja minä-pystyvyyden tunteeseen. Mitä asialle sitten tulisi tehdä? Vaikea sanoa. Viime kädessä riman korkeudesta päättää opettaja, mutta toisaalta jos se on liian matalalla, ei menesty ylioppilaskirjoituksissa saati jatko-opinnoissa.

Teksti Johanna Järviluoto Kuva Siiri Rintamäki

Pitäisi kuitenkin muistaa, että lukiolaiset ovat nuoria ihmisiä, joilla on monia, esimerkiksi elämäntilanteesta johtuvia, hetkiä, jolloin he eivät pysty panostamaan kouluun täysillä. Lukion nopeasta tahdista putoaa helposti. Pehmeämpi alku voisi helpottaa asiaa, sillä juuri alku vaikuttaa ratkaisevasti koko lukioopiskeluun. Ja kun opiskelijoita verrataan vain toisiinsa, on korkeamman keskiarvon lukioissa rima korkeammalla. O’times

O’SCHOOL O’times

Musikaaliharjoitukset täydessä vauhdissa ”We’re all in this together”, High school musical kiteyttää musikaaliproduktion ytimen. MUSIKAALIPRODUKTION tekeminen perustuu täysin yhteistyölle. Vaikka sanassa esiintyykin ”työ”, sen voisi laskea ennemminkin yhteisharrastukseksi. Musikaalia tehdessä voi paeta kouluarkea ja -stressiä tekemään jotakin itselleen mielekästä. Oulunkylän yhteiskoulu tuottaa tänä syksynä musikaalin, jonka aiheena on nuoret Suomessa vuonna 2017. Tällainen jättiproggis vaatii ison porukan ja paljon aikaa. Pitkin kevättä ja syksyä tiimi onkin lyönyt viisaat päänsä yhteen ja rakentanut kokonaisuutta. Kompromissien tekemisen taito on tärkeää, kun jotain tehdään yhdessä. Välillä ideat eivät nappaa yhteen, mutta sitten niitä lähdetään soveltamaan ja muokkaamaan tarinaan sopiviksi. Musikaalia tekemässä on melkein sata nuorta ja opettajaa. Kaikki tuntuvat tulevan keskenään toimeen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaa. Parasta musikaalin teossa onkin avoin, luova ja positiivinen asenne, jota kaikki ovat osoittaneet toisilleen. On myös eri asia tehdä työtä omasta vapaasta tahdosta kuin pakotettuna. Sen täytyy osaltaan selittää kaikkien huippu asenne ja taito sekä antaa että vastaanottaa rakentavaa kritiikkiä. 5

Työ halutaan tehdä yhdessä, jotta siitä tulisi mahdollisimman hyvä. ”Tärkeintä ei ole itse lopputulos vaan tekeminen”, kuulee usein sanottavan. Se ei ole pelkkää puhetta. Jotta lopputulos voisi olla hyvä, tekemisenkin täytyy olla. Musikaali on hieno kokemus, josta jää varmasti monta uutta ystävää, kokemuksia, dvd sekä kurssit, jotka sitä tehdessä suorittaa. Hauskuudesta siis palkitaan… ei tyypillistä opiskelua.

Nämä ovat niitä hetkiä, joita muistelee kiikkutuolissa vanhana. Jos hyvin käy, silloin OYK on jo tekemässä Suomi 150 -juhlavuoden musikaalia. Oulunkylän yhteiskoulun musikaalin esitykset ovat viikolla 46.

Teksti Iida Ikkelä Kuva Virva Lehmusvaara

O’times

Opiskelu meni metsään koko päiväksi Ajatus koko perjantaipäivästä metsässä ei aluksi innostanut meitä ykkösiä - tai tuntui innostavan ainoastaan tutoreita. KUN KÄVELIN PERJANTAIAAMUNA koulun ovista sisään, kaikkialla näkyi väsyneitä kasvoja. Kello oli vähän vaille kahdeksan ja kaikki me ykköset olimme lähdössä tutoreiden johdolla Siuntioon.

O’times

Viettäisimme päivän yhdessä leirikeskus Korpirauhassa tutustuen toisiimme. Joukon seasta kuului huokauksia ja tyytymättömiä lausahduksia. Yksitoistatuntinen päivä ei innostanut, huolimatta tutorien hehkutuksesta. Bussit starttasivat koulun pihasta kahdeksalta ja päivä sai alkunsa. Korpirauhassa ensimmäisenä vuorossa oli tietenkin aamupalaa. Energiansaannin jälkeen meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään ja ohjelma sai alkunsa.

Alkuosan päivästä kiersimme näissä ryhmissä osallistuen tutorien järjestämiin pisteisiin, kuten pusuhippaan ja tutor-visaan, jossa testattiin tietämystämme rakkaista opastajistamme. Päivää järjestettäessä oli otettu todella hyvin huomioon meidän nuorten energiantarve. Monet ykköset ihmettelivätkin päivän mittaa ruokailujen tiheyttä. Koko ajan tuntui, että taas kiivettiin leirikeskuksen portaita ylös ruokalaan. Ketään se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan.

”Oli kivaa, kun oli paljon ruokaa, syödessä pääsi juttelemaan kaikille”, totesi Nuppu Häyhtiö (17A). Ainut miinus oli se, että ruokailut oli jaettu luokittain, milloin pyörittiin vähän saman porukan kanssa.

Loppupäivän vietimme kisaillen leikkimielisesti luokkien kesken ja seuraten tutoreiden järjestämää iltaohjelmaa. Luokkien väliset kilpailut olivat hauska ja hyvä tapa ryhmäyttää meitä ykkösiä.

Kilpailut saivatkin paljon kehuja ykkösiltä. Iltaohjelman ohjelmanumerot puolestaan herättivät erilaisia ajatuksia ykkösten keskuudessa.

O’times

“Mukavaa laittaa toisen suuhun limainen ja purtu suklaapatukka”, kommentoi Aki Pikkarainen (17D) yhtä iltaohjelman kilpailuista. Iltaohjelman jälkeen siivosimme jälkemme ja lähdimme takaisin koululle. Loppujen lopuksi pienistä vastoinkäymisistä, kuten rikkoutuneesta ikkunasta, huolimatta päivä oli mahtava ja Siuntiossa pääsi tutustumaan todella hyvin muihinkin kuin vain omiin luokkalaisiin. Yhteishenki oli koko päivän korkealla eikä päivän pituus haitannut enää ketään. Teksti Auni Aroviita Kuvat Tutorit

O’times

Sata aamua TOTTA SE taas on - abit pukeutuvat enää vain satana aamua tavallista koulupäivää varten. Sata aamua -päivänä tosin ei perinteiseen tapaan jaksettua vaihtaa yöpukua normiasuun. Yllä olevassa kuvassa yritetään asettua päiväunille lukusaliin (kuva Ronja Vaarama). Alla olevassa kuvassa poseeraa osa O´Timesin toimitusta (kuva Anssi Salo).

O’times

Opettajat piinapenkissä: Eija Raitala ja Mikko Tapper

Tällä kertaa opettajien piinapenkissä on kaverihaastattelu, johon pääsivät humoristinen ja hyväntuulinen historian ja yhteiskuntaopin opettaja Mikko Tapper sekä tarkka ja energinen ranskan ja englannin opettaja Eija Raitala. Kuinka hyviä kavereita nämä kaikkien rakastamat opettajat ovatkaan? MIKÄ ON ENSIMMÄINEN ASIA, jonka sanotte toisillenne aamulla saavuttuanne kouluun? (yhteen ääneen): Huomenta! Jos teidän pitäisi vaihtaa opettamaanne ainetta, mikä se olisi ja miksi?

Tapper: Kyllä, siitä tulisi erittäin hyvä, koska ensinnäkin tulen Eijan kanssa hyvin toimeen ja saisimme varmasti oikein hyvän tunnin aikaiseksi. Eikä sen tarvitsisi olla Ranska vaan se voisi olla myös jostain Karibianmereltä, jossa kulttuurit kohtaavat.

rianopettaja, tuli luokseni ja sanoi: ”Sinä et muuten lukenut viimeiseen historiankokeeseen yhtään.” Ja minä myönsin, etten ollut lukenut, ja se on kouluajaltani varmaan ainoa koe, johon en lukenut. Siitä kokeesta tuli myös huonoin koearvosanani - sehän ei enää vaikuttanut historiannumeroni keskiarvoon.

Noloin muistonne lukioajoilta? Tapper: No varmaan minulle läheisin olisi maantieto. Olen ollut aina kiinnostunut siitä ja se tukee historiaa ja yhteiskuntaoppia. Niissä on paljonkin yhteyksiä: ei voi osata historiaa, jos ei ymmärrä linkittää maantieteellisiä sijainteja ja kehitystä. Raitala: Kaverit saattavat tälle naureskella, mutta olisin kotitalouden opettaja. Pidän ruoanlaittamisesta, vaikka olisihan toki erilaista tehdä ruokaa luokassa kuudentoista teinin kanssa. Jos teidän täytyisi pitää oppitunti yhdessä yhdistellen oppiaineitanne, millainen se olisi? Raitala: Se saattaisi olla jokin Englannin tai Ranskan historiaan liittyvä tunti. Minä voisin korjata ääntämiset, koska tykkään korrektista ääntämisestä, varsinkin sivistyssanoissa kuten Montesquieu. Tällaisesta maaperästä löytäisimme varmasti jotain yhteistä aihetta.

O’times

Mikä on rankinta/palkitsevinta Tapper: En minä nyt mitään noloa opettamisessa? muista. Minulla oli kyllä erittäin karismaattinen luokanvalvoja, joka Tapper: Oppilaat ovat palkitsevintuntui silloin ikälopulta, eli hän oli ta. Parhaat hetket ovat usein sellaivarmaan meidän ikäisemme. Hä- sia, kun joku todella oivaltaa jonkin nestä tuli mieleen joku aristokraat- asian. Kerran esimerkiksi juttelin tinen englantilainen leidi. Hän vaa- oppilaan kanssa ja vinkkasin hänelti aina, että noustiin seisomaan le erästä kirjaa, ja parin viikon päästä puhuttaessa, ja häntä piti teititel- hän tuli sanomaan, että se oli paras lä, eikä kukaan uskaltanut koskaan kirja, minkä hän on koskaan lukemyöhästyä, sillä hän oli niin ilkeile- nut. Se oli kyllä hienoa, ensinnäkin vä, että kaikki pelkäsivät häntä. koska joku jaksaa vielä lukea kirjoja mutta myös koska se oli selvästi tehKerran hän tarjosi meille konvehdit nyt vaikutuksen. joulun tai jonkin muun juhlan kunniaksi, ja jaettuaan ne hän totesi, että Rankinta on varmaan jatkuva kiire luokassa ei ole yhtään herrasmiestä, tai stressi, ainakin nyt tuntuu siltä. koska kukaan ei ymmärtänyt nousta Jatkuvasti myös tulee kaikenlaista seisomaan, kun hän ojensi konveh- uutta, on se sitten uusi opetussuundin. Silloin kyllä nolotti. nitelma, classroomit tai jotain vastaavaa. Nyt kun katsoo taaksepäin, Raitala: Yhden semi-nolon jutun tuntuu, että 90-luvulla oli aika hiemuistan. Lukiossamme oli sellai- noa: silloin keskityttiin vain historinen perinne, että kun koulu lop- aan eikä mihinkään muuhun. pui ja oli penkkarit, me opiskelijat veimme luokanvalvojamme kakku- Raitala: Olen aika samoilla linjoilkahveille läheiseen ravintolaan. Siel- la. Palkitsevaa on, kun opetan jotalä silloinen luokanvalvojani, histo- kuta ja huomaan, että kokeessa tai 10

Saammeko mennä käytävään neuvottelemaan? Hehe, no Keke (Käkelä) olisi hyvä! Hänen kanssaan tulee helposti toimeen, ja hän tuntee kaikki sienet ja on hyvä kokkaamaan. Sitten Kati, hänellä on todella hauskat jutut, ja vaikka tulisi vastoinkäymisiä, hän ei niistä hermostu. Sehän olisi oikein unelmaloma. Jos ei olisi sähköä, jättäisimme tietenkin puhelimet pois ja ottaisimme pelikortit ja Aliaksen esiin. tunnilla myöhemmin syttyy lamppu ja olen jotenkin edesauttanut oppimista näyttämällä vaikka jonkin kielioppisäännön tai kertomalla osuvia sanavalintoja, joita oppilas pystyy hyödyntämään. Palkitsevia ovat myös oppitunneilla tilanteet, joissa huomaa, että on jokin yhteys oppilaiden kanssa. Rankinta on juuri se, että opettajien vaatimukset ovat kasvaneet, meidän pitää osata kaikkea - eikä kukaan uudistu yhdessä yössä. Samaan aikaan kun meidän opettajien pitäisi uudistaa opetusta, tietää kaikki uudesta opsista ja tehdä sähköistä materiaalia, täytyy tietenkin pyörittää oppilasryhmiä, jotka voivat olla isojakin, jolloin kokeiden korjaamiseen ja muuhun menee paljon aikaa. Olemme sellaisessa ylimenovaiheessa, mutta kyllä varmaan parin vuoden päästä kaikki vakiintuu. Miten teistä tuli kavereita? -Tää OYK. Onhan meillä yli 20 vuotta yhteistä taivalta. Miten kuvailisitte toistenne luonnetta? Mainitkaa myös sieluneläin. Tapper: Eija on täsmällinen, jämpti ja oikeudenmukainen. Olen monta kertaa miettinyt, että jos voisin valita opettajan omille lapsilleni, Eija olisi loistava valinta. Ette aina varmaan edes ymmärrä, mitä kaikkea 11

hyvää hän tekee teille, hän laittaa teidät todella hoitamaan hommat kunnolla. Jos jokin asia on Eijan huolehdittavana, niin voi olla ihan varma, että se tulee hoidettua. Eija on terrieri. Raitala: Mikko on humaani, sivistynyt ja keskusteleva. (Mikko: Olisipa nyt perhe kuuntelemassa.) Mikon kanssa voi istua alas ja pohtia asioita, vähän pallotella, ja kaiken tämän keskustelun läpi kuultaa Mikon erinomainen huumorintaju. Koen, että kollegoina olemme usein samalla aaltopituudella, meillä on tällainen ammatillinen yhteys. Mikon eläin on Suomen kansalliseläin karhu, luotettava ja juureva. Kumpi teistä on parempi vitsiniekka? Raitala: No kai se nyt on Mikko! Tapper: No en minä nyt tiedä vitseistä, mutta ehkä jotain tilannehuumoria. Vitsien kertominen on vähän hiipunut nykyään. Enää ei kertoilla sellaisia pitkiä tarinavitsejä. Jos teidän täytyisi valita kaksi opettajaa, jotka jäisivät teidän kanssanne koko syyslomaksi alkeelliseen metsämökkiin keskelle ei mitään, ketkä he olisivat?

Seuraavaksi kysyimme haastateltavilta kysymyksiä, joista ilmenee, kuinka hyvin he todella tuntevat toisensa: Kumpi tulisi todennäköisemmin pyjamassa töihin? Tapper: Minä olen niin hassahtavaan päin, että voisin tullakin epähuomiossa. Raitala: Kyllä minäkin voisin tulla, jos se olisi jokin muoti-ilmiö. Tapper: 100 päivää eläkkeelle! Kumpi pärjäisi paremmin äidinkielen YO-kirjoituksissa? Tapper: Tekisi mieli sanoa, että Eija hallitsee ammattinsa puolesta kielioppiasiat paremmin, mutta olin itsekin aika hyvä kirjoittamaan aikoinaan. Nykyään unohtuneet tai epävarmat kielioppisäännöt korvaan hyvillä sanavalinnoilla. Raitala: Niin, sinulla on hyvä analyysikyky, joten voisit pärjätä paremmin ainakin aineisto-osuudessa. Kyllä luulen, että se olisi Mikko, en ole itse ollut mikään kovinkaan kummoinen suomen kirjoittaja.

Jatkuu seuraavalla sivulla...

O’times

Kumpi todennäköisemmin raivoaisi oppilailleen? Tapper: Tehän tähän osaisitte vastata! Kerran kyllä heitin kaukosäätimen seinään.

Raitala: Koulumaailmassa motto voisi olla sinnikkyys, suoraselkäisyys ja ilon kautta. Ajattelen aina niin, että pitää olla rehellinen kumpaankin suuntaan, sekä oppilas opettajalle että toisinpäin.

Antiikin kreikka: kulttuurin kehto, tooga Ilmastonmuutos: valitettavasti totta, pelottava AK: Armeijakunta, Ig

Raitala: Täytyy myöntää, että stressistä johtuen varmaan kerran tai kaksi vuodessa tulee sellainen musta hetki, mutta eikö se ole ihan inhimillistä? Olin ehkä nuorempana räjähdysherkempi, mutta olen oppinut pitkämielisemmäksi. Ehkä se olisi sitten Mikko. Kumpi on musikaalisempi? Tapper: Jos Eija voi olla vähemmän musikaalinen kuin minä, sitten hän on todella heikoilla. Olen musikaalisesti lahjaton.

Ja ilon kautta toimiminen on tärkeää, minäkin saatan vaikuttaa joskus vakavalta, mutta pohjavireeni on kyllä positiivinen ja olen innostunut tästä mitä teen. Tuli mieleen myös uuden oppiminen, minulle opettajana se on todella tärkeää.

Nyhtökaura: uutta, suomalainen keksintö YO-kirjoitukset: traditio, välivaihe Ala-aho: Matti, musta

Lopuksi teimme sana-assosiaatiotestin. Annoimme sanoja, joista Eijan ja Mikon piti sanoa ensimmäinen mieleen tuleva sana

Suomen hallitus: toimeenpanovalta, ohi

(ensimmäinen vastaus Tapperilta, jälkimmäinen Raitalalta)

Dab: en osaa, oppilaat

Choker: jokeri, maali

Abitelttailu: epätraditio, nolo Raitala: Aijaa, no sitten se olen minä, minulla on kuitenkin ollut musiikki 9.

IPhone8: puhelin, ei mulla Google-kääntäjä: epäluotettava, en suosi

Mottonne? Tapper: Ei minulla ole mitään vakiomottoja. Positiivisuus on minusta tärkeää, ja vaikka kaikki ei tunnu aina mukavalta, pitää silti tarttua asioihin. Pitää olla myös uteliaisuutta, ettei vain märehdi samoja juttuja vaan haluaa ottaa selville uusia asioita.

O´No

O’times

Sininen tulevaisuus: menneisyyttä, voi apua

Karttakeppi: erittäin tarpeellinen apuväline ja olen pahoillani, kun minulla ei sitä ole, kaipasin sitä juuri vanhempainillassa Kaukosäädin: rikki menevää, mulla on monta

Käkelä: Lappeenranta Patonki: Ranska, Pariisi Autokoulu: Movia, tarpeellinen Jodel: teinislangia, epäilyttävä

Teksti Susanna Heinonen ja Sini Autio Kuva Susanna Heinonen

Sarjakuva Saimi Hakonen

Lukion teemapäivä - vauvoista jumaliin

Kuvat Tarja Acar, Johanna Järviluoto, Tuukka Kainulainen ja Nasti Valotie

O’times

Kesälukiosta boostia opintoihin Monet voivat kesäloman alkaessa pohtia samaa kysymystä: kuinka löytää motivaatiota lomalla opiskeluun, kun syksyn ylioppilaskirjoitukset lähestyvät viikko viikolta? Vaikka se aluksi voi kuulostaa hieman oudolta, motivaatio saattaa kesälläkin löytyä pulpetin äärestä. HELSINGIN AIKUISLUKIO järjestää joka vuosi kesäkuun ensimmäisillä viikoilla kesäopetusta Mäkelänrinteen lukiossa Vallilassa. Kaksi ensimmäistä viikkoa opiskellaan ja kolmannella viikolla pidetään kurssikokeet sekä järjestetään erillinen päivä kokeiden palautusta varten. Yhden kurssin osallistumismaksu on 25€, mutta meille, jotka olemme jo valmiiksi kirjoilla helsinkiläises-

sä toisen asteen oppilaitoksessa, on opetus täysin ilmaisia. Kesäopetuksen kursseille otetaan opiskelijoita ilmoittautumisjärjestyksessä, mikä tarkoittaa sitä, että nopeus on kaiken A ja O. Jos haluttu kurssi on jo täynnä, voi peruutuspaikkaa vielä kysellä ensimmäisellä tunnilla kyseisen kurssin opettajalta. Kursseille ilmoittautuminen ta-

pahtuu käymällä henkilökohtaisesti Mäkelänrinteessä ja se on erittäin yksinkertaista. Muuta ei tarvitse tehdä kuin täyttää ilmoittautumislomake. Mukana täytyy tietenkin olla kuvallinen henkilöllisyystodistus sekä viimeisin jaksotodistus lukiosta, jossa sillä hetkellä opiskelee. Näin hakija voi todistaa oman asemansa opiskelijana - sekä välttyä turhilta maksuilta. Itse sain kyseisen

Mäkelänrinteen lukio on Vallilassa aivan uintikeskuksen vieressä. O’times

todistuksen parissa minuutissa koulumme kansliasta. Myös abiturientti Anniina Sibakov päätti hakea kesälukioon muutaman päivän pohdinnan jälkeen. – En ollut saanut, enkä oikeastaan edes hakenutkaan, kesätöitä ja ajattelin, että voisin käyttää aikani yokirjoituksiin valmistautumiseen. Halusin kesälukion avulla helpottaa muuta luku-urakkaani, hän kertoo. – Kävin niiden aineiden kursseja, joita nyt syksyllä kirjoitan eli ruotsia ja biologiaa. Molemmista kävin abikurssit ja ruotsista myös kielioppia kertaavan kurssin.

– Onneksi lopulta pääsin haluamilleni kursseille, kun kaikki ilmoittautuneet eivät tulleetkaan paikalle. Kesälukion mainostaminen on koulussamme ollut vähäistä. Itse sain tietää mahdollisuudesta vasta viime tipassa ja juuri Anniinalta. Hän oli kesäloman lähestyessä etsinyt netin kautta kertauskursseja tulevia yo-kirjoituksia varten ja sattumalta löytänyt kesälukion nettisivut. – Huomasin sivut kuitenkin niin myöhään, että monet kurssit olivat jo täynnä. Onneksi lopulta pääsin haluamilleni kursseille, kun kaikki ilmoittautuneet eivät tulleetkaan paikalle. Päätin myös itse osallistua samalle biologian kurssille Anniinan kanssa. Minulla kävi tuuri, sillä peruutuspaikan saaneista taisin olla viimeinen. Biologian lisäksi ilmoittauduin myös muutamalle matematiikan kurssille, joilla oli vielä vapaita paikkoja.

Aamuisin ei tarvinnut herätä liian aikaisin. Kesälukio ei silti ole ainoastaan tulevia abiturientteja varten. Nykyään toisen vuosikurssin opiskelija Susanna Kekomäki kuuli kesälukiosta ensimmäisen kerran opinto-ohjaajalta. – Päätin mennä kesälukioon, koska pitkän matikan opiskelu ei ollut sujunut minulta niin hyvin kuin olisin toivonut ja kesälukiossa oli saatavilla muun muassa pitkän matematiikan ensimmäisten kurssien kertauskurssi, hän toteaa. Susanna on tyytyväinen päätökseensä osallistua kurssille. Hän kertoo kesällä opiskelemisen olleen todella hyödyllistä. – Opiskelu tuntui erilaiselta, kun sitä ei ollut niin paljoa, ja uskon, että opin kahden viikon aikana paljon, koska pystyin koko ajan keskittymään vain matematiikan opiskeluun. Matematiikan opettaja oli myös mielestäni todella hyvä ja hän osasi auttaa, jos tuli ongelmia.

Mäkelänrinteessä järjestettävässä kesälukiossa voi yhden kesän aikana osallistua yhteensä neljälle eri kurssille. Ensimmäinen tunti alkaa aamulla kello 8.30 ja viimeinen tunti loppuu iltapäivällä puoli neljältä. Paikan päällä on myös mahdollisuus normaaliin koululounaaseen, mutta se on joka päivä maksettava erikseen. 2,55 € viitenä päivänä kahden viikon ajan on kuitenkin suhteellisen halpa hinta siihen nähden, ettei itse opetuksesta tarvitse maksaa.

– Parasta oli se, ettei tuntunut siltä kuin olisi käynyt koulua, koska opiskelu oli tavallaan vapaaehtoista ja koska opiskelu tapahtui toisessa koulussa.

O’times

Anniina, mitä kesälukio sinulle antoi ja vastasiko se odotuksiasi?

Myös Susanna suhtautuu kokemaansa positiivisesti.

– Kyllä vastasi. Sain hyviä vinkkejä ja tehtäviä ylppäreitä ajatellen ja jouduin kertaamaan kyseisten aineiden tärkeimpiä asioita jo kesäkuun alussa. Opin myös tuntemaan jonkin verran uusia ihmisiä. Opettajat olivat mielestäni myös hyviä ja kannustavia, vaikka oppilasaines oli hyvin vaihtelevaa. Sain myös muutaman kurssimerkinnän lisää, vaikka niitä en varsinaisesti olisi tarvinnutkaan.

– Parasta oli se, ettei tuntunut siltä kuin olisi käynyt koulua, koska opiskelu oli tavallaan vapaaehtoista ja koska opiskelu tapahtui toisessa koulussa. Oli myös kivaa huomata, että jotkut muutkin oman luokan oppilaat olivat samassa tilanteessa, hän kertoo.

– Koulupäivät kestivät minulla joka päivä vain reilun tunnin, joten sen jälkeen oli aina aikaa tehdä jotain muuta.

O’times

Aikaisin aamulla kouluun herääminen kesälomallakin voi kuitenkin olla puuduttavaa, kun muut kaverit nukkuvat pitkään. Häiritsikö koulunkäynti loman viettoa, vai saitko riittävästi aikaa myös lomailla? – Ei häirinnyt. Ainoa huono puoli oli se, ettei kesäkuun alussa olisi välttämättä voinut käydä kesätöissä, mutta muuten kesälukiosta ei ollut

Susanna suosittelee kesälukiota myös muille.

mitään haittaa. Koulupäivät kestivät minulla joka päivä vain reilun tunnin, joten sen jälkeen oli aina aikaa tehdä jotain muuta. Lisäksi itse opiskelua oli kuitenkin vain kaksi viikkoa, joten kesälomaa jäi vielä monta viikkoa jäljelle, kertoo Susanna. Anniinan mielestä kesälukio on yhtä lailla koulunkäyntiä ja aikaa vievää kuin tavallinenkin koulu. – Läksyjä ja kokeitakin joutuu tekemään. Kaksi ja puoli viikkoa on kuitenkin niin lyhyt aika, että sain mielestäni lomailla tarpeeksi sen jälkeenkin. Kurssejahan kesälukiossa jokainen voi valita itselleen sopivan määrän ja siten säädellä työmääräänsä. Kuitenkin jos minulta kysytään, niin voisi se kesäloma pidempikin olla.

– Kurssejahan kesälukiossa jokainen voi valita itselleen sopivan määrän ja siten säädellä työmääräänsä. Molemmat, sekä Anniina että Susanna, suosittelevat kesälukiota myös muille.

Koulussa opiskelu kesällä oli rentoa.

– Varsinkin sellaisille, jotka ovat valmiita opiskelemaan myös kesällä. Kesälukio on hyvä tapa suorittaa puuttuvia kursseja ja kerrata jo aikaisemmin opittuja asioita, Anniina valaisee asiaa.

– Kesälukio on hyvä tapa suorittaa puuttuvia kursseja ja kerrata jo aikaisemmin opittuja asioita.

Susanna suosittelee kesälukiota niille, jotka haluavat helpottaa seuraavaa kouluvuottaan käymällä yhden tai useampia kursseja jo kesällä. Tämä on hyvä vaihtoehto myös sellaisille, joilla ei ole jonkin aineen opiskelu mennyt ihan niin hyvin kuin olisi toivonut.

Omasta puolestani voin kertoa kesällä lukiossa opiskelun olleen yksi parhaista päätöksistäni tähänastisella lukioajallani. Kesälukiossa opin, paitsi käymieni kurssien sisältöön liittyviä asioita, myös tietynlaisen mallin hahmottaa kokonaisuuksia. Uskon, että omalla kohdallani

yo-kirjoituksiin valmistautuminen oli helpompaa, kun olin jo kesäkuun alussa omaksunut faktan siitä, että kesäni tulisi osittain koostumaan oppikirjojen lukemisesta. Varsinaista lukulomaahan ei ennen syksyn ylioppilaskirjoituksia ole.

Teksti Nasti Valotie Kuvat Nasti Valotie ja Susanna Kekomäki

O’times

O’CULT

O’times

Abit ärsyttävinä maailmanparantajina – tämä on totuus feissauksesta Kesällä neljä Ogelin abia aloittivat kesätyöt F2F-varainhankkijoina eli tuttavallisemmin feissareina. Miten he päätyivät kiusaamaan viattomia ihmisiä kadulla ja millaista sekä rakastettu että vihattu feissarin työ oikein oli? FEISSARIN TEHTÄVÄ ON hankkia edustamalleen järjestölle uusia kuukausilahjoittajia lähestymällä ihmisiä esimerkiksi kaduilla, toreilla ja muilla vilkkailla paikoilla. Feissari esittelee järjestönsä toimintaa ja pyrkii perustelemaan lahjoittamisen tärkeyttä, jotta kadulla tavattu ihminen alkaisi järjestön lahjoittajaksi. Miten päädyit feissariksi? Tuukka: ”Hain talven ja kevään ai-

kana laidasta laitaan noin 50:een eri kesätyöhön, joista kolmeen avautui paikka. Aloitin feissaamisen heti koulujen päätyttyä ja tein töitä kesäkuun ajan. Valitsin feissauksen Kirkon Ulkomaanavulla, koska työ feissarina tuntui itselleni sopivimmalta, työskentely oli osa-aikaista ja töitä oli vain kesäkuun ajan, joten aikaa harrastuksiin, loman viettoon ja ylppäreihin valmistautumiseenkin jäi.” Sissi: ”Olin jo pitkään halunnut tehdä töitä koulun ohessa, jotta voisin

alkaa säästämään tulevaa elämää varten. Siispä hain alkukeväästä Amnesty Internationalille feissariksi ja sain haluamani työpaikan. Feissasin loman sijaan samalla kun kävin koulua huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin.” Lukas: ”Jätin hakemuksia useisiin kiinnostaviin työpaikkoihin ja kävin monen eri firman ja järjestön haastattelussa. Päädyin lopulta ottamaan työn Unicefilla vastaan, koska työssä vaikutti olevan niin paljon

Kirkon Ulkomaanavun feissareita Esplanadin puistossa. 19

O’times

hyviä puolia” Peik: ”Halusin töitä ja feissaus Unicefilla vaikutti hyvältä vaihtoehdolta.”

”Sain palkkaa siitä, että juttelin erilaisten ihmisten kanssa” Mitkä olivat feissauksen hyvät puolet? Tuukka: ”Työ oli aika rentoa: kärjistettynä sain palkkaa siitä, että juttelin erilaisten ihmisten kanssa. Teimme töitä noin 3-6 porukan ryhmissä. Työkaverit olivat todella mukavia ja yhteishenki oli hyvä. Tiiminvetäjät ja koordinaattori neuvoivat aina, kun apua ja vinkkejä tarvitsi.

Omiin työaikoihin sai vaikuttaa todella paljon: edellisenä iltanakin pystyi hyvin toivomaan, halusiko aamu- vai iltavuoroon, ja käytännössä aina toiveet toteutuivat. Meidän feissareiden annettiin aika pitkälti sopia työajoista keskenämme, mikä oli tosi kiva juttu.

si käyttämään omaa ekstroverttiä puolta. Kuten Tuukkakin jo sanoi, feissatessa on koko ajan jatkuvassa kanssakäymisessä niin tuttujen kuin tuntemattomien ihmisten kanssa. Opin paljon uutta ihmisistä ja siitä, miten erityyppisten persoonien kanssa tulee toimia.

Feissarina työskennellessäni tuntui siltä, että tein sellaista työtä, jolla oikeasti oli merkitystä. Feissatessa pääsin hiomaan omia vuorovaikuttamisen, myynnin ja markkinoimisen taitojani samalla tietysti auttaen hädässä olevia ihmisiä. Koordinaattorimme sanoikin, että feissaus on maailman vaikeinta myyntityötä: jos menestyy feissaamisessa, niin menestyy missä tahansa myyntityössä.”

”Monet pitävät feissareita lähinnä ärsyttävinä maailmanparantajina, jotka tahallaan yrittävät pilata ihmisten päivän.”

Sissi: ”Feissatessa todellakin pää-

Työkaverit ja työilmapiiri olivat yksiä parhaita asioita, mitä sain Amnestyllä kokea. Vaikka työ oli välillä hyvin raskasta eikä sitä olisi jaksanut millään, pystyivät muut tsemppaamaan niin hyvin, että hetken päästä töitä pystyi jatkamaan hymyssä suin. Kaikista eniten kuitenkin feissauskokemuksessani arvostan sitä, kuinka sen avulla pääsin tietoisemmaksi maailman tilasta, varsinkin ihmisoikeuksiin liittyen, ja vaikuttamaan omalta osaltani siihen, että tilanteeseen saataisiin muutos.” Lukas: ”Hienoa oli se, että työpanokseni auttoi maailman hädänalaisimpia ihmisiä. Yleisin positiivinen kommentti ihmisiltä oli: `Teettepä tärkeää työtä!` Työ oli haastavaa, minkä seurauksena oma itsekuri ja sitkeys paranivat. Opin ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja. Työajat olivat joustavia ja työyhteisö oli tiivis.” Peik: ”Parasta oli se, että sai tehdä työtä, jossa ainakin jollain tasolla pystyi auttamaan ja vaikuttamaan. Työllä oli oikeasti tarkoitus.”

Amnesty International on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö. O’times

Entä huonot puolet?

usein makeat naurut alkujärkytyksen häivyttyä. Feissaamisen yksi haastavimpia puolia on se, että monilla järjestöillä (kuten Amnestyllä) on tulostavoitteet, joissa on pitäydyttävä pitääkseen työnsä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että työvuorojen aikana on keskimääräisesti saatava tietyn verran uusia lahjoittajia. Tämä aiheutti välillä itse kullekin paineita työntekoon, jos juuri sinä päivänä ei ollut sujunut erityisen hyvin.”

”Monet ajattelivat, että lahjoitetut varat menisivät jakkupukuisille johtajille Geneveen tai leasing-Tesloihin.” Uuden lahjoittajan löytäminen saa hymyn huulille! Tuukka: ”Työ vaati, että oli oikea ’moodi’ päällä ja että oli hyvällä fiiliksellä: iloista ja hyväntuulista feissaria ihmisten on helpompi lähestyä. Huonolla säällä työ oli melko nihkeää, koska ihmiset eivät jääneet juttelemaan läheskään yhtä helposti kuin aurinkoisena päivänä eikä sade ainakaan parantanut yleistä fiilistä. Välillä tuli päiviä, jolloin kukaan tiimistä ei saanut hankittua yhtään lahjoittajaa, mikä tietysti turhautti. Feissarina täytyy kuitenkin vain tsempata itseään ja työkavereitaan, uskoa omiin kykyihinsä ja kokeilla erilaisia stoppereita eli ns. avaussanoja, joilla kadulla kävelevä ihminen saadaan pysäytetyksi. Erilaisiin ihmisiin purivat erilaiset avaukset: esimerkiksi feissareita harvoin kuuntelemaan pysähtyviltä pukumiehiltä kysyin välillä: ’haluaisitko parantaa Suomen valtiontaloutta?’ Moni jäi kiinnostuneena ja hämmentyneenä kuuntelemaan, 21

kuinka lahjoittamalla meidän järjestöllemme Suomen talous saataisiin nousuun.”

”Kaikista rankinta oli se, että koko työvuoron ajan oli pakko olla aloitteellinen, toisin kuin esimerkiksi kassamyyjän, jonka luokse asiakkaat itse hakeutuvat.” Sissi: ”Monet pitävät feissareita lähinnä ärsyttävinä maailmanparantajina, jotka tahallaan yrittävät pilata ihmisten päivän. Tällaisella asenteilla varustettujen ihmisten kohtaaminen oli toisinaan melko raskasta, kun itse yrittää vain tehdä parhaansa. Omasta mielestäni kamalimpia ihmisiä olivat kuitenkin ne, jotka eivät reagoineet feissariin mitenkään vaan kohtelivat kuin ilmaa. Räyhääjistä päinvastoin sai

Lukas: ”Huono sää, ihmisten epäystävällisyys ja työn rankkuus olivat feissauksen huonoja puolia. Kaikista rankinta oli se, että koko työvuoron ajan oli pakko olla aloitteellinen, toisin kuin esimerkiksi kassamyyjän, jonka luokse asiakkaat itse hakeutuvat. Jatkuva hymyily ja pakko ymmärtää täysin erilaisia arvoja oli välillä raskasta. Ihmiset myös kritisoivat Unicefin toimintaa järjestönä ja toisinaan myös omaa tapaani feissata tai feissausta ylipäätään.” Peik: ”Huonointa oli ihmisten yleinen negatiivisuus ja skeptisyys. Ihmiset olivat sitä mieltä, että jos he haluaisivat auttaa, niin he menisivät itse paikan päälle auttamaan – avun perillemenoon ei uskottu. Monet ajattelivat, että lahjoitetut varat menisivät jakkupukuisille johtajille Geneveen tai leasing-Tesloihin. Kesän sää oli myös todella huono.” Teksti Tuukka Kainulainen, Sissi Puranen Kuvat Sissi Purasen ja Tuukka Kainulaisen kotialbumit, Samu Hasegawa O’times

Lomalla Luciferin kanssa Kesän lopussa minä ja perheeni suuntasimme etelän lämpöön. Mutta minne mennä, tämä kysymys varmasti jokaisen perheenjäsenen mielessä kävi jo kesän alussa. Kreikan saaret oli jo tutkittu ja kaupunkilomalle emme halunneet, emmekä myöskään Espanjan hiekkarannoille. Minne siis? MALTA ON pienehkö saari Välimeressä, jonka voi löytää kartoista Sisilian alapuolelta. Ja kun sanon pienehkö, tarkoitan sitä: saari on pinta-alaltaan vain noin 316 neliökilometriä. Mutta vaikka saari onkin pieni, siellä kyllä tekemistä riittää. En kuitenkaan yritä tässä vain suoraan mainostaa Maltaa lomakohteena, vaan haluan enemmänkin jakaa tietojani ja kokemuksiani viime kesäni visiitistä. Enemmän kuin piste kartalla Aloitetaan tärkeimmästä, eli minkälainen paikka Malta on maantieteellisesti. Ilmateitse matka Maltalle kestää 3-4 tuntia. Malta oikeastaan koostuu kolmesta erillisestä saaresta: Maltasta, Gozosta ja Cominosta, joista viimeisin on trion pienin. Suurin osa majoituspaikoista löytyy Maltan saarelta, mutta muiltakin saarilta löytyy hotelleja vaikkakaan ei yhtä runsaasti kuin pääsaarelta. Jos muilla saarilla haluaa vierailla, niin matkaajalla on useita mahdollisuuksia. Maltan ja Gozon välillä kulkee lauttaa melkeinpä jatkuvasti, tai jos pienemmät ja nopeammat kuljetustavat ovat enemmän tyyliäsi, suosittelen myös pikaveneitä, joita lähtee useiden hotellien läheisyydestä. Maltan pääkaupunki on Valletta. Kun vatsa kurnii ja kurkku on kuiva Malta oli vielä vuonna 1964 EnglanO’times

Pääkaupunki Valettan jyrkimmillä kaduilla olisi kyllä kiinnostavaa ajaa silloin, kun ne ovat vaikkapa sateen jälkeen liukkaita. nin hallinnon alla, mutta nykyään se on itsenäinen maa. Tämän seurauksena useat saarella tarjottavat ruuat yhdistävät välimerellisiä ja englantilaisia makuja. Erinäköiset ja –kokoiset piirakat ovat saarella suosittuja ja yleisimpien kana-, possu- ja nautatäytteiden lisäksi täytekatalogista voi valita myös lammasta, ricottaa, pinaattia ja jopa jänistä. Saarelta toki löytyy myös perinteisempiä

ruokia kuten pizzoja ja muita tyypillisiä lomakohderuokia. Juomapuolikin vaikuttaa melko tyypilliseltä. Hanavesi on pääosin juotavaa, mutta siinä on voimakas sivumaku. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä melkeinpä kaikkialta voi ostaa alle eurolla puolen litran vesipulloja. Maltalla on myös omia juomia, kuten Kinnie, joka on kat22

keranmakeaa, ja Cisk, joka taas on paikallinen olut. Lukijalle tiedoksi, että Maltalla ikäraja alkoholin ostamiseen on 17. Tekemistä maalla, merellä ja kädet ilmassa Vaikka Malta onkin pieni pinta-alaltaan, se ei tarkoita tekemisen puutetta. Muiden Välimeren saarten tapaan Maltallakin on hyvin lämmintä. Matkani aikana joka päivän keskilämpötila oli noin 35°C (vaikkakin tämä johtui pääosin ”Lucifer” -helleaallon hännästä), joten uiminen oli yksi eniten harrastamistamme aktiviteeteista. Maltalla onkin paljon rantaa (onhan se saari), vaikkakin usein rannat ovat melko kivisiä. Suosittu uimapaikka on esimerkiksi Cominolta löytyvä ”Sininen laguuni”. Meressä uitaessa tulee kuitenkin muistaa, että pinnan alla on varmastikin merisiilejä ja myös mahdollisesti meduusoita (näin molempia uidessani ja sukeltaessani). Jos uiminen ei kuitenkaan kiinnosta, niin Malta tarjoaa muutakin tekemistä. Malta on täynnä vanhoja historiallisia kohteita, joihin löytyy opastettuja kierroksia ja (turisti) bussireittejä. Näihin lukeutuu linnakkeita, katolisia kirkkoja ja vanhantyylisiä satama-alueita. Maltan yöelämäkin on vilkasta, jos se kiinnostaa. Alkuillasta, noin kello 21-22, kaupunkien lukemattomat klubit, baarit, kasinot ja muut illanviettopaikat avaavat ovensa ja vetävät sisälleen suuria määriä turisteja, joista suurin osa on nuoria ihmisiä (nuorilla tarkoitan tässä yhteydessä ikäväliä 18-26). Nämä paikat pysyvät auki aamuhämärään asti.

Ylhäällää: Kirkkaat vedet, värikkäät kalat ja innostunut hölmö kameran takana. Keskellä: Uskonnon tuntu on Maltalla melkeinpä käsinkosketeltavaa. Tästä kaikesta kuitenkin nousee Alhaalla: Katolisena maana Maltalla on mahdotonta olla näkemättä kysymys: Miksi minun pitäisi tieedes yhtä kirkkoa. Kielien monivalintatehtävä

O’times

tää tästä mitään, jos en kuitenkaan ymmärrä Maltalla puhuttavaa kieltä? Älä huolehdi! Vaikka Maltalla on oma kielensä (yllättäen se jakaa nimensä maansa kanssa), siellä tulee toimeen mainiosti englannilla johtuen maan historiasta Englannin kanssa. Suurin osa saaren turisteista onkin Isosta-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Ranskasta ja muualta ympäri Länsi-Eurooppaa, joten valinnanvaraa riittää. Minullakin kesti kolme päivää ennen kuin kuulin henkilön perheemme ulkopuolelta puhumassa suomea, joten saari ei ole suomalaisten valloittama ainakaan vielä. Mitä tästä opimme? Minulle Maltan matka oli kesäni kohokohta. Pääsin kokeilemaan kaikenlaista uutta, kuten flybordausta ja pikaveneen kyydissä kulkemista, sekä pääsin harjoittamaan snorklaamista kirkkaissa luonnonvesissä, mitä ei Suomessa oikein pääse tekemäänkään. Joten jos mietit, mihin matkata seuraavaksi, harkitse Maltaa. Teksti Lassi Maanonen Kuvat Lassi Maanonen, Salli Maanonen, Pasi Maanonen

O’times

Ylhäällä: Sisustuksissa ei säästelty Maltan yhdessä suurimmista kirkoista, joka löytyy Mdinasta. Keskellä: Eräs tekstissä mainituista hölmöistä elementissään. Alhaalla: Maltalta löytyy oivia kuvanottopaikkoja, varsinkin saaren useista linnakkeista.

Robbie Williams yhdistää sukupolvet Tampereen Ratinassa The Heavy Entertainment Tour -kiertue saapui Tampereen Ratinalle 10.8. Mukanaan se toi vaikuttavan lavarakennelman ja itsevarmuutta uhkuvan, yleisölle kukkoilevan poptähden. STADIONILLE KÄVELLESSÄ huomaa ensimmäiseksi hulppean lavarakennelman, joka on muunnettu täysin kiertueen nyrkkeilyteeman mukaiseksi.

Toinen havainto on, että katsojia löytyy jokaisesta ikäluokasta – illan artistin, Robbie Williamsin, musiikki tuo sukupolvet yhteen. Molemmat näistä piirteistä kuvaavat jo sitä, kuinka suosittu Williams on. Ai niin – mainitsinko jo, että jokainen 30 500 lipusta on myyty? Konsertin aikana Robbie Williamsin lavaesiintyminen on luontevaa, pröystäilevää ja täysin överiksi vedettyä. Poptähti ei säästele kirosanoja ja ottaa yleisön upeasti haltuun. ”Ketä te vihaatte? Norjaa? Tanskaa?” Joku yleisöstä huutaa Ruotsin. ”Ruotsi? Siinä tapauksessa minäkin vihaan Ruotsia tänä iltana”, Williams toteaa nauraen. Myöhemmin hän kannustaa yleisöä: ”Lähteekö teistä enemmän ääntä kuin Ruotsista?” Tämän lisäksi hän puhuu muun muassa omista lapsistaan ja pilkkaa virnistellen omaa menneisyyttään Take That – yhtyeessä.

Show’n aikana kuullaan tuotantoa soolouran alkupuolelta sekä uusimmalta albumilta – vuosina 2005-2013 julkaistusta musiikista esitetään yksi ainoa kappale. Lauluosuuden Williams hoitaa kunnialla kotiin eikä välttele kappaleidensa korkeimpia osuuksia. Angelsmegahitin aikana hän kannustaa yleisön laulamaan mukana sekä tuntuu liikuttuvan oikeasti Love my Life –kappaleen aikana, kun yleisö nostaa punaiset pahvisydämet ilmaan. Kokonaisuutena konsertti muistuttaa jopa hieman enemmän standupia kuin poptähden esiintymistä. Tästä huolimatta konsertti on suurenmoinen ja ennennäkemätön elämys, jollaisen antamiseen vain harva artisti kykenee. Teksti ja kuva Elli Kaarlaakso

O’times

Saisiko olla pinaattikarjalanpiirakkaa? Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana kaksi O´Timesin toimittajaa päätti muokata jonkin suomalaisen perinneruoan uuteen uskoon. Tuunauskohteeksemme valikoitui kaikkien rakastama karjalanpiirakka. Lähtökohdat eivät olleet kuitenkaan kaikista parhaimmat, meitä kumpaakaan kun ei voi luonnehtia jauhopeukaloksi. ERI NETTISIVUJEN IDEOITA käyttäen ja oman rajallisen mielikuvituksemme avulla päädyimme viiteen täytevaihtoehtoon: pinaattisipuli, punajuurivuohenjuusto, omenakaneli, mustikka sekä nutellavadelma. Valmistimme kaikista täytteistä puuropohjaisia ja teimme niitä jokaista noin neljää piirakkaa varten.

Ajan säästämiseksi olimme keittäneet puuron edellisenä iltana ja odotusten vastaisesti se ei ollut edes palanut pohjaan. Täytteiden valmistus sujui hieman haparoiden, sillä meillä ei ollut valmiita ohjeita. Ruistaikinan teko taas sujui melko vaivattomasti. Suurempi tehtävä oli saada siitä pulikoitua (sana, joka tarkoittaa riisipiirakkataikinan

Pinaattinen karjalanpiirakka oli ensimmäinen maistettavamme ja positiivinen yllätys.

O’times

kaulitsemista) sopivan muotoisia lätysköjä, sillä taikina ei ollut irrotakseen pöydästä. Myös piirakoiden rypyttäminen täyttämisen yhteydessä osoittautui hieman haastavaksi. Lopuksi teimme vielä tavallisia piirakoita – jos kokeiluistamme tulisi syömäkelvottomia, ei työ menisi ainakaan täysin hukkaan.

Mustikkaversio maistui mitäänsanomattomalta.

Jos jotain niin nutellaa voi laittaa nähtävästi minne tahansa! Kokonaisuus oli suklaisen täyteläinen. Kolmetuntisen uurastuksen jälkeen pääsimme maistelemaan uunituoreita tuotoksiamme. Jos ei muuta, niin ainakin hienon värisiä olivat! Ensin tartuimme pinaattisipuliversioon, joka maistui pinaattiselta, siis hyvältä, mutta suolaa olisi kyllä saanut olla enemmän. Voin kanssa se maistui kuitenkin oikein kivalta.

Makuyhdistelmä oli hieman liian outo. Mutta juusto oli hyvää.

nutellamainen, ja kirpeä vadelma toi siihen sopivasti vastapainoa. Tosin seuraavana päivänä jääkaappikylmänä syötynä se ei maistunutkaan enää yhtä herkulliselta kuin lämpimänä.

kin piirakka maistuisi hyvältä, voisimme katsoa tavoitteen täyttyneeksi. Tämä todettuamme voisi sanoa meidän onnistuneen täyttämään odotuksemme, joidenkin osalta jopa ylittämään ne.

Myös tavalliset karjalanpiirakat maistuivat kelvollisilta. Leipoessa mietiskelimme, että jos edes yksi-

Teksti ja kuvat Johanna Järviluoto ja Siiri Rintamäki

Seuraavaksi kokeilimme punajuurivuohenjuustoa. Ensireaktiomme oli ”ei tämä pahaa ole!”, ja totta tosiaan, olisihan se kaivannut jotain maustetta ja enemmän juustoa, mutta voin kanssa se oli ihan syötävää. Omenakanelipiirakasta ei kyllä kanelia puuttunut ja mieleen tulikin joulu. Kokonaisuudessaan nekin olivat ihan maukkaita. Mustikkakarjalanpiirakka taas oli hienoinen pettymys. Ne maistuivat aivan mustikkapiirakalta - ilman sokeria ja ilman pohjataikinaa. Ne olivat siis melko mauttomia.

Omenatäytteisessä piirakassa maistui joulu kanelin ja fariinisokerin kautta – runsas maustaminen kannatti!

Viimeisenä maisteltu nutellapiirakka vadelmilla koristeltuna lunasti odotukset. Maku oli täydellisen 27

O’times

Aivoruokaa ajattelijoille Valtaoja pohtii kirjassaan olemassaoloa yleisesti, elämäämme, historiaamme, moraaliamme sekä tulevaisuuttamme. Toimiva kokonaisuus, joka avaa lukijalle uuden tavan nähdä ympäröivää maailmaa. ESKO VALTAOJAN TEOS Kaiken teoria (Ursa, 2012) on juuri niin mahtipontinen kuin nimensä. Kirja käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä, usein vielä näiden ulkopuoleltakin. Valtaoja pohtii olemassaoloa yleisesti, elämämme kehitystä sekä kulkua, historiaamme, moraaliamme sekä tulevaisuuttamme. Kaiken teoria on toimiva kokonaisuus, joka avaa lukijalle uuden tavan nähdä ympärillä olevaa maailmaa.

Valtaojan puheet eivät myöskään ole pelkästään hänen omia keksintöjään tai visioitaan vaan monista kymmenistä tieteellisistä lähteistä koottuja totuuksia.

Kaiken teorian lukeminen tekisi hyvää itse kullekin. Kuitenkin suosittelen kirjaa lämpimästi erityisesti kaikille edes hieman filosofiasta, fysiikasta tai elämästä kiinnostuneille.

Rivi riviltä, sivu sivulta ja luku luvulta kirja vangitsee lukijan. Olen varma, että jokainen koulumme opettajista pitäisi tätä kirjaa oivana esimerkkinä omasta aineestaan. Ala-aho selaisi säihkyvin silmin avaruutta käsitteleviä kappaleita, Tapper hymisisi lukiessaan historiaosioita ja Welling antaisi hyväksyntänsä Valtaojan näkemykselle elämästä sekä eliöistä Korkkulasta puhumattakaan: kirjahan on täynnä filosofisia pohdintoja olemassaolostamme. Kuten hyvät kirjat tekevät, tämäkin kirja yllätti minut. Kuudenteen kappaleeseen mennessä olin jo aivan myyty, kymmenennen (ja viimeisen) kappaleen kohdalla en halunnut enää laskea kirjaa käsistäni ja lähes kirosin sen lähestyvää loppua. Valtaojan kirjoitustapa on arkista ja hän saa vaikeatkin asiat tuntumaan yksinkertaisilta. Minäkin, vain FY1kurssin käynyt, luin kiinnostuneena planeettojen synnystä ja kemiallisesta rakenteesta ja luulenpa ymmärtäväni aivan kaiken. Teksti ja kuva Sissi Puranen O’times

Liian fiksu lääkikseen Hänen työnsä on valtion tarkimmin varjeltu salaisuus, ja nyt hänestä halutaan päästä eroon. Kun huippukemisti joutuu vastaanottamaan vielä yhden salaisen tehtävän, hän tajuaa olevansa suuremmassa vaarassa kuin koskaan. KEMISTI (2016) on maailmanlaajuisesti suosiota keränneen nuortenkirjailija Stephenie Meyerin uusin teos. Vauhdikkaassa trillerissä exagentti, oikealta nimeltään Juliana Fortis, piilottelee entisiltä työtovereiltaan, valtion agenteilta, jotka haluavat saada hänet hengiltä. Lähes kolmen vuoden pakoilun jälkeen hän saa odottamattoman työtarjouksen ja mahdollisuuden uuteen elämään, jossa väärät henkilöllisyydet, kaasunaamarit ja tyynyn alla lepäävät pistoolit voisi kokonaan unohtaa.

”Hän oli nyt se toinen, se jota osastolla kutsuttiin Kemistiksi, ja Kemisti oli kone. Säälimätön ja hellimätön. Nyt hänen hirviönsä oli vapaana.” Meyer on noussut tunnetuksi nuorille suunnatusta Houkutus-vampyyrisarjastaan. Olen myös itse lukenut kyseisen kirjasarjan, mutta Kemistille se jää kakkoseksi. Toisin kuin Houkutuksessa, Kemististäkin löytyvä rakkaustarina pysyy selvästi kokonaisvaltaisen jännityksen ja toiminnan varjossa ja ehkä näin on parempi. Liian siirappinen tunteiden kuohunta olisi ainakin omalta osaltani pilannut tarinan tunnelman ja nopean vauhdin. Teoksen kokonaisuuteen vaikuttavat paljon sen raikkaat ja persoonalliset henkilöhahmot. Juliana ei tietenkään käytä omaa nimeään, vaan kirjassa hänet tunnetaan paremmin 29

salanimellä Alex. Alex on huippulahjakas kemisti, molekyylibiologi ja oman luokkansa priimus. Hänet palkattiin suoraan lääketieteellisestä töihin laboratorioon valtion salaiselle osastolle töihin, niin salaiselle, ettei sillä ollut edes nimeä. Mutkien kautta Alex päätyy kidnappaamaan Danielin, hellämielisen opettajan. On jopa pelottavaa lukea, kuinka muutamia aineita ja kaasuja sekoittamalla Alex onnistuu valmistamaan käyttöönsä toinen toistaan hirveämpiä kemiallisia yhdisteitä, jotka saavat uhrin käytännössä anelemaan kuolemaa. ”Hän oli nyt se toinen, se jota osastolla kutsuttiin Kemistiksi, ja Kemisti oli kone. Säälimätön ja hellimätön. Nyt hänen hirviönsä oli vapaana.” Teoksessa häiritseviksi tekijöiksi osoittautuivat kuitenkin Danielin ylisuojelevaisuus ja Alexin liiallinen vainoharhaisuus. Näiden piirteiden esiin tuomista olisi joissain tilanteissa voinut välttää hieman enemmän. Kemistin juoni on erottuva ja mieleenpainuva. Teoksen ensimmäiset sivut ovat taustojen rakentamista ja alussa juoni junnaakin hieman paikallaan. Tylsä se ei kuitenkaan ole. Kunnolla juoni lähtee käyntiin vasta, kun Danielin veli Kevin suurella persoonallaan tulee matkaan mukaan. Alexin ja Kevinin kireät välit ja terävät toisiaan halventavat kommentit luovat teokseen kokonaisuuden kannalta arvokasta huumoria. Kaiken kaikkiaan kemisti on nokkela aikuisten ja nuorten vakoilutrille-

ri, jossa vauhtia ja raakuutta riittää. Yli viisisataa sivua toimintaa ei jätä kylmäksi, ja lukijan kiinnostus säilyy helposti aina viimeiselle sivulle saakka. Teokseensa Meyer on saanut apua muun muassa yliopiston molekyylibiologian laitokselta. Se näkyy tekstissä, sillä lääketieteelliset ja kemialliset yksityiskohdat ovat hyvin vaikuttavia ja todentuntuisia. Itse luin Kemistin kolmessa päivässä alusta loppuun. Nautin kirjasta kuin toimintaelokuvasta, ja jos totta puhutaan, niin uskon, että Kemisti tullaan hyvin todennäköisesti vielä muutaman vuoden sisällä näkemään valkokankaallakin. Teksti ja kuva Nasti Valotie

Aukeaman tekstit on toteutettu osana äidinkielen kirjallisuusdiplomia (ÄI12) O’times

O’CHAOS O’times

O’Why Kolme hilpeää ogelilaista vastaavat sekä opiskelijoiden että opettajien lähettämiin kysymyksiin. Kysymyksiä voi laittaa lukusalissa sijaitsevaan kysymysboxiin. MIKSI KÄYTÄVILLÄ ON AINA niin huono ilma? - Koska joudumme jakamaan koulurakennuksen yläastelaisten kanssa.

Miksi käytävillä on niin paljon huonekasveja? - Viherkasvit raikastavat ilmaa, jonka yläastelaiset ovat saastuttaneet.

Kuuluuko ananas pizzaan? Miksi Vesa Korkkulan jäämisen puolesta ei taistella?

Montako desibeliä lähtee Tapperin kirjan paukauttamisesta?

- Kysyimme Korkkulalta kommentteja koskien hänen lähtöään. Hän vastasi seuraavasti: ”Mua on surettanu ja v***ttanu viime marraskuusta asti, mut se ei oo kenenkään vika. Hommatkaa sille, jonka Miksi koulumme salaatin seassa sijaisena oon, duuni jostain muuon aika ajoin ananasta? alta, että tää paikka vapautuis. Jos laillisin keinoin pääsette eroon hä- Viitaten edelliseen vastaukseen, nestä, niin lupaan teille mun yhananas ei kuulu pizzaan, joten sille on den kuukausipalkan verran rahaa.” löydettävä uusi koti salaatin seasta. Vesa ”Luther Blissett” ”Vezba” ”Vesa the mään” on hurmaavalla olomuoMiksi eliittikoulun abisohvat dollaan ja dänkeillä meemeillä vavaihdettiin ”uusiin” ja huonom- rastanut koko koulun, sekä opiskelipiin? joiden että henkilökunnan sydämet. Suruksemme Vesa joutuu poistu-Koska ”vanhat” sohvat ”eivät” ”sopi- maan koulustamme lukuvuoden neet” eliittikoulun ”imagoon”. loputtua. Hänen puolestaan taisteleminen ei myöskään valitettavasti onnistu, vaikka kuinka haluaisimme.

- 83 desibeliä, mikä vastaa esimerkiksi tehosekoittimen äänentasoa.

- Teimme empiiristä tutkimusta aiheeseen liittyen. Oteryhmänämme oli kolme hilpeää ogelilaista, jotka valitsimme täysin satunnaisesti. Tuloksemme osoittavat, että 66,7% ogelilaisista ei nauti ananaksesta pizzassaan.

Mitä löytyy Salmisen salkusta? -Salmisen salkku, joka on nähnyt parhaat päivänsä, on jo vuosikymmenien ajan askarruttanut koulumme opiskelijoita. Nyt olemme saaneet luotettavaa tietoa innokkaalta matematiikan opiskelijalta ”MathSlayer69”, joka on jo kolmen vuoden ajan istunut eturivissä Salmisen valvovan nenän alla. MathSlayer69 on nähnyt ainakin seuraavat asiat: lyhyen matematiikan kirjan, punaiset nahkastringit, nenäliinaan kirjoitetun ratkaisun triviaaliin p=np ongelmaan ja FurryCon pääsyliput.

Teksti Anonyymit Kuva Pyry Weckman O’times

Horoskoopit Tällä kertaa sitaattien ja sanontojen kera, niin anonyymeiltä kuin kuuluisuuksiltakin. Nauttikaa! Kauris

Härkä

Neitsyt

ETKÖ PÄÄSSYTKÄÄN NÄYTTÄMÄÄN koko potentiaaliasi tässä syksyn alussa? Voihan vatukka! Onneksi sinulla on vielä koko lukuvuosi aikaa näyttää maailmalle, mihin kykenet. Tähdet nimittäin kertovat, että suorituksesi tulevat olemaan niin kuin Barney Stinson sen sanoisi: ”Legend...wait for it...dary.”

Viime aikoina olet päästellyt suustasi vähän kyseenalaisia juttuja. Jotta jatkossa kuitenkin voisit palauttaa järkevän imagosi, sovella Hemulin sanoja Nuuskamuikkuselle: ”Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia, ettet ikinä sano mitään.” Jos pidät läpesi kiinni, ei sieltä voi tulla mitään typerää.

Tiedän, että syksy on ottanut koville, mutta se ei anna pätevää syytä oman kehosi laiminlyömiseen. Koskas viimeksi kävitkään salilla tai lenkillä? Urho Kekkonen jo sanoi: ”Jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy.” Ylös, ulos ja lenkille!

Vesimies

Kaksoset

”Ajattelen juuri parhaillaan revontulia. Ei voi tietää, ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vain. Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”, sanoi Tuutikki kerran. Sitaatti kuvaa mielenmaisemaasi syksyllä. Muista siis antaa asioiden vain tulla ja mennä.

Uni - sehän on oikeastaan aika siisti juttu. Suosittelen sinulle enemmän sen nauttimista, nimittäin uuvuttavat ajat ovat tulossa. Tietenkään mikään ei ole sinulle liian raskasta, olethan sinä sinä, eli vahva ja voimakas. ”Sleep is for the week” -sanonta ei pidä kohdallasi todellakaan paikkansa!

Elämän tasapainottaminen. Se on sinun juttusi, mutta välillä voisi olla syytä myös vähän irrotella. Sitähän Aristoteleskin pohti: ” Pilaako kohtuus ilon?” Muista siis, ettei kaikki ole niin vakavaa. Anna mennä vaan. YOLO!

Kalat Rapu Tuntuuko sinusta välillä siltä, että ystäväsi käyttävät sinua hyväkseen? Sinuna valitsisin seurani erittäin tarkasti, nimittäin heidän joukossaan saattaa piillä yksi jos toinenkin kaksinaamainen henkilö. ”Trust no bitch”, terveisin Piper Chapman. Elät vaarallisia aikoja, jolloin vain perheeseen voi luottaa. Oinas Viisas mies Winston Churchill kerran sanoi: ”Sosialisimi on epäonnistumisen filosofia, tietämättömyyden oppi ja kateuden ylistys, ja sen kantava hyve on kurjuuden tasapainoittaminen.” Sinun ei tarvitse jakaa ruokaasi kenenkään kanssa!

O’times

Ihan sika hauska juttu on sulle tulos. Juttujesi laatu näes tulee paranemaan. Toisin sanoen sulta tulee lähteen vain timankisettiä. Ole siis itsevarma ja sano, mitä sylki suuhun tuo, sillä niin tulet parantamaan itsesi ja läheistesi elämänlaatua huimasti, kun kaikki nauravat eeppisille jutuillesi. ”Life is too short to blend in”, t. Paris Hilton. Leijona Aivan kuten Mahatma Gandhikin tokaisi: ”Ole itse se muutos, jonka maailmassa haluat nähdä.” Et voi enää jatkaa samaa vanhaa rataa. Kaikesta valittaminen on käynyt tavattoman vanhanaikaiseksi. Ota itse ohjat käteen! Määrää itse, mihin suuntaan mennään!

Vaaka

Skorpioni Nyt ei todellakaan ole aikaa höllätä, vaikka kuinka ramaisisi. Myöhempää aikaa panostamiseen ei tule! ”Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu”, julistetaan Vanhassa testamentissa. Muista, että pieni stressi vain parantaa suorituskykyä. Jousimies Elämä - tuo kaunis lahja, joka meille kaikille on suotu, kaiken muun hyvän tavoin loppuu aikanaan, joten joskus sinustakin aika jättää. Milloin tämä päivä tulee, sitä ei tiedeäkukaan. Varmaa on vain sen vääjäämättömyys. ”Elämäänsä viisaasti elävän ei tarvitse pelätä edes kuolemaa”, sanoi Buddha kerran. Käytä siis aikasi harkiten.

Teksti Taika IIlola 32

Faktana, kiitos! - toimittaja vieraili koulullamme ILTALEHDEN POLITIIKAN ja rikostoimittaja Marko-Oskari Lehtonen kävi kertomassa ryhmälle yläkoululaisia ja lukiolaisia journalistin työstä ja valinnoista. Vierailu liittyy Faktana, kiitos! -kampanjaan, joka tarjoaa ”journalismin ammattilaisen luokkaasi keskustelemaan faktoista, fiktiosta ja elämisestä niiden keskellä!”. Lehtonen on sattumoisin myös entinen lukiolaisemme. Kuva Aleksi Kinnunen

O’No vol. 2

Sarjakuva Taika Ilola

O’times

Mitä toimittajat tekivät kesällä?

Kaikki toki tietävät lehden alkusivut luettuaan, että Sissi ja Tuukka feissasivat mutta seuraavista kuvista selviää, mitä muut tekivät kesäkuukausinaan.

Marshmello esiintymässä Weekend-festivaaleilla. Edeltävän yön sateiden takia yli puolet yleisöstä joutui seisomaan vesilätäkössä, mutta se ei estänyt esityksestä nauttimista. Kuva Elli Kaarlaakso

Alakuvassa rock-maailman kirkkaat tähdet Red Hot Chili Peppersit Kaisaniemessä 29.7. Kuva Lassi Maanonen

O’times

Yllä olevassa kuvassa on aurinkoinen ilta Plaça d`Espanyalla, Barcelonassa. Samalta matkalta on myös O´Cult-välikannen kuva.

Kuva Tarja Acar

Viereisessä kuvassa on Plitvice Lakes. Kyseessä on kansallispuisto, joka tarjoaa väriloistoa ja eksoottista luontoa.

Kuva Saana Hilvo

O’times

Kuvassa ylhäällä onnenpyörän päävoitto Linnanmäellä. Onnettarena toimi äiti. Kuva Satu Mäkinen

Ruokaileva joutsenperhe hurmasi ohikulkijat Kaisaniemenrannassa. Kuva Nasti Valotie

Sini täytti kesän aikana 18 vuotta. Kuva Elina Koski

O’times

Alla olevassa kuvassa hieman katutaidetta etenkin leffafanien mieleen. Kuva Nasti Valotie

Ylimmässä kuvassa auringonlasku Tonavalla, Unkarissa. Puolen tunnin kiipeäminen portaita kannatti, koska palkkiona oli tällainen näky.

Helsingin kasvitieteellinen puutarha on uudistettu hiljattain ja se on ehdottomasti vierailun arvoinen. Kuva Nasti Valotie

Kuva Elli Kaarlaakso

O’times

Suusta siepatut Jos haluutte pukeutuu jumaliks, nii laittakaa mustat farkut ja musta paita. Matti Ala-aho

Tuomas Hyttinen on koulun paras tanssija. Vesa Korkkula

On mahdollista mennä Nuuksioon ja tulla sieltä pois selvinpäin. Vesa Korkkula

Pikkusiskoa opetin kuusi vuotta. Se on jo kärsimystä tarpeeksi pienelle siskolle. Pipsa Piirainen

Jos nyt jätetään nää pitsat, ku tää ei oo varsinaisesti kotitaloutta. Timo Salminen

Kaikki naiset oli paljon kauniimpia 80-luvulla... ja miehet myös! Vesa Korkkula

Sano jotain, niin nauramme sinulle porukalla. Keijo Käkelä

Vähän olutta, siiderii ja bissee. Vesa Korkkula

Ei hitto, mä jään kuitenkin auton alle tänään illalla. Vesa Korkkula Emmä oo enää lapsi, mä rupeen polttaa röökii lol. Vesa Korkkula Se on virtuaalimöykky, Eija ei säikähdä Timo Salminen

O’times

Mun veroeurot saa käyttää siihen, että lukiolaiset saa ilmaista ruokaa, mutta ei paljon muuhun. Pipsa Piirainen

Piri ja uzi toimii aina. Matti Ala-aho

Tuomas Hyttinen on koulun paras tanssija. Vesa Korkkula

Äikän opet on semmosia mulkeroita, et ne valittaa aina kaikesta. Mikko Tapper

Mä veikkaan, että Matti (Ala-Aho) täyttää 70 vuotta. Timo Salminen Kuva Nasti Valotie

Derivaatoista tulee ylipäätänsä oksettava olo. Timo Salminen

Rihanna on erittäin relevantti filosofisesti. Vesa Korkkula

Te ette ole enää opiskelijoita, te olette uhreja. Timo Salminen Tuosta tulee hyvin tuttu luku tulokseksi, 4 ½. Timo Salminen Joulupukkia ei ole enää olemassa – aikuisuus koittaa. Vesa Korkkula

Vaihtovirrassa ollaan puolet ajasta sammuksissa, niin kuin abit risteilyllä. Ala-Aho

En keksi mitään fiksua sanottavaa. Vesa Korkkula

O’times