O’TIMES JOULUKUU 2019
Joulukuun O´Times sisältää: 3 Minä uskon / pääkirjoitus 4 Eliittilukio-vitsin vaarallisuus / mielipideteksti
22 Terveisiä Budapestistä! / kuvareportaasi
Fumi Kitasawa Alice Papotti
24 Uutisia Ogelista Sini Sievänen
6 Piinapenkissä Hanna Kivimäki / haastattelu
26 Horoscope Aliisa Hakala, taitto 27 Suusta siepatut
8 Kun onnistuu, niin innostuu! / haastattelu 10 Mikä ihmeen liko? SLL? / reportaasi
Lehteä tehneet:
Ilona Valotie, taitto Pinja Jarre, juliste
Saana Hilvo, päätoimittaja, taitto Pilvi Kyrö, juliste Lotta Riikonen, toimitussihteeri
13 Minäkö pörssilähettiläs?
Aino Rotstén, kuvitus Matias Helander, taitto
14 Seikkailulla Santahaminassa / reportaasi
Silja Oja Emilia Lahtela, taitto Lotta Murtopuro
16 Ympäristöasiaa Saksassa / reportaasi
Sylvia Merivirta, taitto Helmi Joensuu, taitto
18 TOP 10 joululempparit Sofia Jutila, taitto 20 Yksi hymy kerrallaan / mielipideteksti
Silja Gardemeister, taitto
21 Ten things you didn´t know...
Heta Häkkinen, taitto
Avustajia: Ilona Teittinen ja Nuppu Häyhtiö, Keijo Käkelä ja Maaret Arajärvi
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2020!
Kuvassa Silja, Sylvia, Sofia, Alice, Fumi, Helmi, Emilia, Heta, Matias, Silja (ylärivi), Ilona, Lotta, Aliisa, Saana ja Aino (alarivi). Osa toimittajista puuttuu kuvasta. O’times
2
Minä uskon Sain viime kesänä kiitokseksi isostyöstä rippileirillä korun, jossa oli iso puinen risti. Valittavana oli pienempiäkin ristejä ja sellaisia koruja, joissa oli jokin toinen kristinuskon symboli, mutta pidin eniten isosta rististä.
Kavereiden kanssa harvemmin tulee puhuttua uskosta tai uskomisesta, eikä siitä edes ole helppoa puhua. Ehkä siksi on niin vaikea osoittaa millään tavalla omaa suhdettaan uskoon.
hanaikaista, konservatiivista ja suvaitsematonta ajatusmaailmaa, vaikka todellisuudessa kirkon sisällä mielipiteet ovat jakautuneet eikä mediassa aina osata poimia kaikkia näkökulmia.
Kaipa uskosta ja uskomisesta on tulMyöhemmin aloin ajatella, kehtaan- lut tabu, josta ei oikein puhuta, ja ko pitää sitä koulussa. Mitä muut oletusarvo tuntuu olevan, että suuajattelisivat siitä, että ristiä pitämäl- rin osa on rippikoulun tavan takia lä tunnustan uskovani Jumalaan, käyneitä tapakristittyjä. Siksi omaa edustavani kristinuskoa? uskoa on vaivaannuttavaa, ehkä jopa pelottavaa tunnustaa. Ne ajatukset jäivät lyhyeen, sillä päätin olla välittämättä. Uskokoot muut Suomessa kirkko on ollut mediassa mitä haluavat, vain minä itse tiedän, usein esillä edustamassa vastustavaa millainen on suhteeni Jumalaan ja näkökantaa muun muassa tasa-armiten uskoani harjoitan. voiseen avioliittolakiin, transsukupuolisuuteen ja seksuaalivähemJäin kuitenkin ajattelemaan sitä, mistöihin liittyvissä keskusteluissa. mistä nuo ajatukset oikein tulivat. Sen takia monella käsitys kirkosta ja Enhän minä yleensä välitä muiden kristinuskosta on melko nihkeä. mielipiteistä, miksi välittäisin nytkään? Ajatellaan, että kirkko edustaa van-
Ja vaikka monella varmasti on ihan myönteinen käsitys kirkosta, tulee mediaa katsellessa sellainen olo, että jos kerran kirkosta annetaan tuollainen kuva, niin ei ihmekään, kun katsotaan hieman vinoon, jos myöntää olevansa uskossa. Juuri mediahuomion takia varmasti moni uskovainen nuori pelkää tulevansa tuomituksi vanhanaikaiseksi ja suvaitsemattomaksi, vaikka todellisuudessa moni nuori on suvaitsevainen, kristinuskoa tämän päivän mukaan tulkitseva. Pelko ei ehkä ole aiheellinen. Moni varmasti ymmärtää sen, että uskoa voi monella eri tavalla, mutta median ja vanhakantaisempien kristittyjen mielipiteiden takia muodostuu pelko siitä, että tulee tuomituksi muiden mielipiteiden takia. Kaikkien kohdalla näin ei tietenkään ole; jotkut pystyvät täysin huoletta ilmaisemaan omaa uskoaan miettimättä sen kummemmin muiden mielipiteitä, mutta kaikki eivät siihen pysty. Itse olen oppinut tuntemaan avoimen, suvaitsevaisen ja vastaanottavaisen seurakunnan ja sellaisessa seurakunnassa olen ylpeästi mukana, vaikkeivat kaikki sitä ymmärtäisikään.
Teksti Saana Hilvo Kuva Saana Hilvo
3
O’times
Eliittilukio-vitsin vaarallisuus Vaikka sain kokeesta hylätyn, olenhan sentään lukiossa. SYKSYN ALUSSA sain vihdoin tulla kouluun valkoisessa lakanassa kultainen seppele päässäni. Olen abi. Olen jumala. Olen kavunnut lukiopyramidin huipulle - enkä minkä tahansa lukion vaan helsinkiläisen eliittilukion huipulle.
ylimielisyyttä aiheuttavana. Eliittilukioiden ihannointi niin sisäpiirivitseissä kuin valtion medioissakin eriarvoistaa yhteiskuntaa, sillä stereotyyppinen kahtiajako ”rikkaiden ja ahkerien” ja “köyhien ja laiskojen” välillä iskostuu päähän jo lukiossa.
Nyt minulla on oikeus ohitella koulun pohjasakkaa ruokajonossa, pukeutua abihuppariin joka päivä ja ottaa nokosia vilttien alla abisohvilla. Täältä valmistuttuani ja korkeakouluun päästyäni minulla on mahdollisuudet olla osa yhteiskunnan kermaa.
Korkean sisäänpääsyrajan lukioissa opiskelee tavallista enemmän korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden lapsia. Lukiomenestyksen taustalla vaikuttavat vanhemmilta peritty älykkyys, oppimiskyky ja opiskelumotivaatio.
Tällaisia ajatuksia meni pääni läpi lukion pukeutumispäivänä, ja sittemmin havahduin siihen, kuinka kuvottavia ne olivatkaan ja kuinka yleinen sellainen ajattelutapa on. Olihan toki hauskaa leikkiä kavereiden kanssa kaikkitietäviä jumalia. Ylemmyyden tunne abien keskuudessa oli vallaton, kun kakkoset olivat pukeutuneet bisnesmiehiksi ja rikkaiksi lattemammoiksi ja ykköset alistuivat amistaustaisiksi raksamiehiksi. Teemapäivät ja lukiohuumori ovat tärkeitä yhteisöllisyyden nostattamisen välineitä, mutta näen yhteiskunnallisen hierarkian viljelemisen
Ammattikoululaisille naureskelu on itsetunnon pönkittämistä. Suomessa ei onneksi ole todellista eliittistä koulushoppailua lähikoulusysteemin ansiosta. Kuitenkin heti Itämeren toisella puolen Ruotsissa tilanne on ongelmallisempi. Joihinkin kouluihin lapsi on pitänyt ilmoittaa käytännössä heti syntymän jälkeen, sillä ne ovat niin suosittuja korkean tasonsa vuoksi. Huonomaineisissa kouluissa on usein vähemmän muodollisesti päteviä opettajia, kun kouluihin on vaikea houkutella työntekijöitä. Eliitti-
lukio-vitsi voi siis lisätä sosiaalista segregaatiota, mikäli sitä ruokitaan julkisesti liian rankalla kädellä. Ammattikoululaisille naureskelu on lukiolaisten keskuudessa itsetunnon pönkittämistä ja ilmeisesti jonkinlainen coping-keino. Vaikka sain kokeesta hylätyn, olen sentään lukiossa enkä lähihoitajakoulussa. Kyllä me olemme niin ahkeria, kun menimme lukioon ja tähtäämme korkeakouluun. Ikään kuin ihmisarvomme määrittyisi ylioppilasarvosanojen tai ammatin perusteella. Tyhmien ja fiksujen erittelyä on myös lukion sisällä, sillä pitkän matematiikan, fysiikan ja biologian kirjoittajat ovat kovia äijiä, kun taas terveystiedon ja lyhyen ruotsin kirjoittajat ovat riman juuri ja juuri ylittäviä tyhjäpäitä. Koulussamme myös jotkut opettajat saattavat lietsoa tällaista ajattelua, mikä on mielestäni sekä täysin epäammattimaista ja noloa että halventavaa kollegoja ja opiskelijoita kohtaan. Pelkästään jonkin aineen kurssimäärällä tai laudaturien rivillä ei saavuteta hyvää ihmisyyttä. Yleissivistyneellä henkilöllä on kattavan tietomäärän lisäksi kunnioittava ja empaattinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Sivistyneiden lukio-opiskelijoiden (ja lukion lehtoreiden) pitäisi pystyä tarkastelemaan asioita keskiluokkaisen kuplan ulkopuolelta useista eri näkökulmista ja arvostamaan yhteiskunnan kaikkia työntekijöitä - olemmehan sentään eliittilukion karaisemia intellektuelleja.
Teksti Ilona Teittinen Kuva Aino Rotstén O’times
4
O´SCHOOL 5
O’times
Piinapenkissä Hanna Kivimäki Tällä kertaa piinapenkkiin pääsi uusi musiikinopettajamme Hanna Kivimäki. Milloin tajusit haluavasi musiikinopettajaksi? - Kun tajusin lukion jälkeen haluavani kuitenkin tehdä musiikkia ja kun mun lukion musiikinopettaja, joka oli mun idoli ja ystävä, sanoi, että tietenkin pyrit sinne musiikkikasvatusosastolle.
Jos et olisi musiikinopettaja, mitä tekisit? - Mä saattaisin olla tutkija, jos tää olis mennyt silleen niin kuin meinas mennä, silloin kun mä opiskelin musiikinopettajaks, niin jotenkin innostuin tutkimuksesta siellä, joten mä tutkin silloin musiikkikasvatusta. Pidän mahdollisena, että olisin kyllästynyt siihen jossain vaiheessa ja yrittänyt väkisin tunkea jonnekin yhteiskuntatieteiden puolelle.
Mikä on lempigenresi musiikissa? - Oh come on, onko pakko sanoo yks genre? Mä sanon monta. Kansanmusiikki, populaarimusiikki, joka siis sisältää kaikki genret räpistä poppiin, jazz ja klassinen.
Paras muisto opiskeluvuosiltasi? - Oma bändi, jossa tein biisejä, joita sit vähän äänittelinkin. Se oli tosi hauskaa.
Mitä on mieluisinta tekemistä vapaa-ajallasi? - Millä vapaa-ajalla? Ei mulla oo sellasta! Sitä on sen verran vähän, että mieluiten vietän sen mun perheen kanssa.
O’times
Hannan vetää vakavaksi ne suuret saappaat, jotka hänellä on nyt täytettävänä. Me kyllä uskomme, että hän pystyy tehtävään! Jos sinulla olisi mielikuvitusystävä, niin millainen se olisi?
Noloin asia, mikä sinulle on tapahtunut elämäsi aikana?
- Vau, mun mielestä mulla oli lapsena mielikuvitusystäviä, tietenkin, koska mä oon vähän friikki. Mä luulen, että se olis joku sellainen vähän sarkastinen ja synkkä teini-ikäinen tyttö.
- Hahaa, en kerro. Runsaasti noloja asioita oon tehnyt, osan toki tarkoituksella. Mä oon nykyään sitä mieltä, että hetken häpeä vastaa vuosien harjoittelua. Mä olen ihan kiitollinen niistä noloista asioista, ne ei silleen aiheuta häpeää. Emmä tiiä, mä teen tosi paljon kaikkee noloo. 6
Yksi ruoka, jota söisit loppuelämäsi? - Mozzarellasalaatti.
Jos sinun pitäisi perustaa kouluun opettajien bändi, kenet ottaisit mukaan itsesi lisäksi? - Ihan kenet tahansa, kuka haluu tulla. Musta on hirveen tärkeetä, että opebändiin pääsee kuka vaan.
Viimeisenä, mikä on mottosi? - Hetken häpeä vastaa vuosien harjoittelua.
SANA-ASSOSIAATIOTESTI: Joululoma: Aikaa Shrek: Lapset Auto: Vähentäminen Ysäri: Olkatoppaukset O’Times: Mahtava juttu Ruoka: Tärkeää Propaganda: Trump Yhdyssana: Väliviiva Amica: Hyvää ruokaa
Hanna on mukana tämän lukuvuoden musikaalissa. Hän ohjaa laulajia.
Solmut-musikaali
Kallio: Kallion lukio Ruokakauppa: Pikku-Pekka
Ogelin historian neljännen musikaalin Solmut (työnimi) ensi-ilta on huhtikuussa.
Koreografioita ovat tekemässä Anne Rönkkö ja Heini Tuoresmäki Teatterikorkeakoulusta.
Musikaalia on tekemässä lähes sata yläkoululaista ja lukiolaista. Käsikirjoitus on tehty alkusyksystä erillisellä käsikirjoituskurssilla.
Puvustusta ja lavastusta ohjastavat Arja Holma, Rauni Eskelinen ja Elli Federlay.
Sippu: Ihana ihminen
Teksti ja kuvat Emilia Lahtela ja Matias Helander
Muusikko Juha Kujanpää on säveltänyt musikaaliin biisit kuten kahteen aiempaakin. Bändiä johtaa Krister Kuosmanen ja laulajia Hanna Kivimäki. 7
Tekniikassa taiteilee Hannu Huhtala, tuotantoa pyörittää Virva Lehmusvaara ja ohjaajana on Satu Mäkinen.
O’times
Kun onnistuu, niin innostuu! Olemme syksyn mittaan jättäneet jäähyväisiä koulumme pitkäaikaiselle musaopelle Juha SIpulle. Koko koulu sai nauttia vielä marraskuussa Gasellien yllätyskeikasta. Keikka oli suuri salaisuus, vaikkakin Jore lipsautti tiedon opiskelijoille etukäteen. Marraskuun ensimmäisenä päivänä suosittu Gasellit-yhtye kävi heittämässä Ogelin halloween-tapahtumassa valovoimaisen ja vapauttavan keikan. Keikalla kunnioitettiin myös eläköitynyttä musiikinopettaja Juha Sippua. Gasellien Jussi Mikkonen piti pienen puheen Sipulle kesken keikan. Puheessaan hän muisteli omia kouluaikojaan ja sitä, mistä musiikin teko oikeastaan lähti. Ogeli ja Sippu ovat olleet suuressa roolissa aina alusta lähtien. Keikan jälkeen pääsimme kysymään kuraattori Liisa Ståhlen kanssa artisteilta muutaman kouluaiheisen kysymyksen erityisesti opiskelijahuollon näkökulmasta. Mitä apua tai tukea olisitte kaivanneet koulun aikana?
Isot töhdet mahtuivat hyvin juhlasalin lavalle.
Poikien mukaan koulussa ei juurikaan puhuttu omista ongelmista ja asioista. Tuomas tunnusti, ettei oikein edes tiennyt, kenen puoleen olisi voinut kääntyä.
Miten neuvoisit lukioikäistä itseäsi?
Suurin ongelma oli siinä, että opotunnit oli isoissa ryhmissä eikä silloin oikein päässyt puhumaan omista haaveista ja unelmista. ”Ohjaus ei ollut yksityiskohtaista ja siksi tulevaisuuden mahdollisuudet jäivät hieman hämäriksi.”
Asioista puhuminen oli jo valmiiksi hankalaa, mutta tietenkin jos olisi ollut joku turvallinen persoona, jolle puhua, olisi voinutkin mennä juttelemaan.
”Jännitä vähemmän kaikkea!” Juha heitti ihan alkuun. ”Jännitä enemmän”, Miikka sanoi heti perään naurahtaen, ”Itse olisin voinut jännittää enemmän, niin arvosanat olisi voineet olla paremmat.” Miikka kuitenkin sai valkolakin kultaisen keskitien mallilla: ota haltuun, älä pingota.
Edellä mainitusta syystä Pekan ensimmäinen opiskelupaikkavalinta ei onnistunut. Jussilla puolestaan ei ollut tätä ongelmaa, koska hän oli päättänyt jo yläasteella, että tuleva ura liittyisi musiikkiin.
Melkein jokainen bändin jäsen kuitenkin on suorittanut tutkinnon; Jussista tuli musiikkituottaja, Miikasta lastentarhanohjaaja sekä urheilutoimittaja, Pekka luki itsensä valtiotieteilijäksi ja Tuomaksen valmistuminen sellaiseksi on 14 esseesivun päässä.
Tuomaksen vinkkinä nuorelle itselleen olisi laajempi opiskelu. Kannattaa opiskella myös sellaisia aineita, jotka eivät niin paljoa kiinnosta, sillä ei voi olla varma, mitä kaikkea tarvitsee tulevaisuudessa. Pekan mielestä esimerkiksi psykologiaa olisi ollut hyvä opiskella.
O’times
8
Juha Sippu, kuraattori Liisa ja toimittaja Heta pääsivät yhteiskuvaan Gasellien kanssa ( ja Hannu). Myös uteliaisuus palkitaan. Kannattaa kokeilla ja heittäytyä mukaan kaikkeen. ”Ja vaikka niitä poissaoloja sai olla viisi, ei niitä kaikkia olisi tarvinnut käyttää!” lisäsi Miikka pilke silmäkulmassaan.
Kun tekee jotain juttua, josta oikeasti pitää, ei se edes tunnu työltä. Onnistumiset ruokkivat aina tekemään enemmän. Siksi omia unelmiaan kannattaa tavoitella.
Mistä olet eniten ylpeä?
Pojat laulattivat innokasta yleisöä.
Myös opiskelussa kannattaa muistaa poikien slogan: ”Kun onnistuu, niin innostuu!” Teksti Heta Häkkinen Kuvat Satu Mäkinen
Eniten pojat ovat ylpeitä siitä, että ovat uskaltaneet tavoitella unelmiaan ja perustaa bändin. Aina ei ole ollut niin helppoa mutta kokeilun ja erehdyksen kautta unelmat ovat kantaneet pitkälle ja intohimosta on tullut ammatti. Miikankaan ei näin ollen tarvitse tehdä enää sijaisuuksia Ogelissa, vaikkei vaihtoehto olekaan täysin pois suljettu: ”Kunhan sijaistettavat tunnit ovat iltapäivällä.”
9
O’times
Mikä ihmeen liko? SLL? Koulumme opiskelijakunnan hallitus vietti erittäin raskaan ja pitkän viikonlopun Lappeenrannassa Suomen lukiolaisten liiton 35. liittokokouksessa marraskuun alkupuolella. SUOMEN LUKIOLAISTEN LIITTO, SLL, on Suomen lukiolaisten oma järjestö, joka on poliittisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton. Tällä taataan se, että kuka tahansa lukiolainen voi vapaasti siihen liittyä. Liiton tärkeimpiä tehtäviä ovat lukiolaisten etujen puolustaminen ja edistäminen. Liiton jäseneksi liittymiseen kuuluu myös opiskelijaetujen saaminen sekä muuta hauskaa toimintaa. Ykkösellä pääsin mukaan lukiomme opiskelijakunnan hallitukseen, jolloin tuli aika liittyä myös lukiolaisten liittoon, sillä se oli edellytys SLL:n tapahtumiin osallistumiseen. Ensimmäinen maistiainen näistä olivat kevään 2018 Waterit, eli opiskelijakuntafestarit, Lahdessa. Menimme sinne viime kauden hallituksen kanssa. Samana vuonna koin ensimmäisen kerran myös liittokokouksen, joka silloin järjestettiin Seinäjoella. Liittokokous eli liko järjestetään kerran vuodessa. Tästä viikonlopusta koulumme Instagram-tilin seuraajat saivat jo maistiaista somen puolella. Tarinat tallensimme itse asiassa kohokohtiin, jos joku tässä välissä haluaa mennä virkistämään muistiaan. Kokouksen tarkoituksena on linjata viikonlopun aikana yhdessä äänestämällä ja keskustelemalla muun muassa seuraavan kauden toimintasuunnitelma ja julkilausuma Suomen lukiolaisten liitolle. Olisi itse asiassa ihan mielenkiintoista tietää, kuinka monta kertaa nostin äänestyslapun ilmaan, sillä O’times
niitä kertoja oli todella monta. Jokaisesta pienestäkin lauseesta piti erikseen äänestää; koska virallisesta tapahtumasta oli kyse, niin käsittely- ja päättelymenetelmätkin olivat sen mukaiset. Yleisten lappuäänestysten lisäksi valitsimme suljetulla äänestyksellä likon viimeisenä päivänä, sunnuntaina, liittohallituksen ja puheenjohtajiston kaudelle 2020. Suomessa on noin 80 000 lukiolaista. Vaikka kaikki heistä eivät kuulu SLL:oon, ajaa järjestö jokaisen lukiolaisen etuja. Likossa tänä vuonna oli muistaakseni suunnilleen 260 äänioikeutettua, mikä käytännössä tarkoittaa, että jokaisella äänestyskerralla yksi äänioikeutettu äänesti noin 300 lukiolaisen puolesta. Vaikka siellä tuntuikin usein, ettei minun äänelläni ole paljon merkitystä, on yhdessäkin äänessä valtakunnal-
lisesti ajateltuna aika paljon valtaa ja vastuuta. Suurin osa viikonlopusta kuluikin kokoussalissa, sillä istuimme siellä päivän aikana rapeat 8-10 tuntia. Täytyy myöntää, että osa kokouksen sisällöstä oli niin puuduttavaa, että ajoittain silmäluomet painuivat kiinni… Keskittyminen pääsi välillä herpaantumaan, koska kokous eteni melko hitaasti. Jos halusi esittää oman mielipiteen käsittelyssä olevasta asiasta, piti ensin tehdä puheenvuoropyyntö. Jokainen kommentti piti esittää puhujanpöntössä virallisena puheenvuorona, eikä pienintäkään asiaa voinut käytännössä huutaa omalta paikalta. Luultavasti tästä syystä olimme Sofian kanssa hallituksestamme ainoat, jotka menivät pu10
hujanpönttöön pitämään puheenvuoroa. Tuntui, että kerta sinne asti meni, täytyi sanomisia hieman harkita ensin. Toinen syy saattoi olla se, että oli hieman jännittävä paikka mennä kertomaan oma mielipide noin 300 ihmisen eteen. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli mielenkiintoinen kokemus. Siitä sai ehkä enemmän irti näin toisella kerralla, kun käytänteet olivat sel-
villä jo ennestään. Uusi hallitus ensi vuodelle valitaan meidän koulussamme joulukuun yleiskokouksessa, joten tähän loppuun voisin sitä tietenkin mainostaa. Kuulostaa vähän lässynlää-puheelta, mutta rohkaisen kaikkia hakemaan hallitukseen, jos vähääkään kiinnostaa. Itse olen ollut hallituksessa kaksi kautta ja olen oppinut paljon uutta, koska olen hoitanut monenlaisia työtehtäviä.
Näihin SLL:n tapahtumiin myös on hallituksen kautta paljon helpompi päästä mukaan, joten siinä yksi syy lisää hakea oman koulun hallitukseen. Piirihallituksestakaan monet eivät varmasti tiedä - ja se taas on oma juttunsa. Helsingin piiri järjestää paljon tapahtumia, joihin voi osallistua ja sitäkin kautta päästä mukaan toimintaan.
Teksti ja kuvat Sini Sievänen
Iivo, Otso, Timo, Edvin, Juho, Sofia, Milla, Sini, Neela, Ellen 11
O’times
O´CULT
O’times
12
Minäkö pörssilähettiläs? Sijoittaminen ei ensin kiinnostanut minua mutta silti päädyin pörssilähettilääksi. Aluksi idea pörssilähettilääksi hakemisesta oli vitsi mutta tässä sitä ollaan. Pörssilähettiläiden työ on tärkeää, koska kouluissa puhutaan melko vähän sijoittamisesta ja oman talouden hallinnasta. Molemmat aihealueet ovat tärkeitä, etenkin sijoittaminen myös tulevaisuutta ajatellen. Jokaisen nuoren pitäisi olla samalla lähtöviivalla näissä asioissa ja me pörssilähettiläät yritämme auttaa siinä. Me pidämme noin puolen tunnin kattavan esityksen, jonka jälkeen oppilaat ovat tietoisempia.
Olin yhdeksännellä luokalla, kun kouluumme tuli kaksi oransseihin huppareihin pukeutunutta nuorta. Huppareiden selässä oli isoilla kirjaimilla sana Pörssilähettiläät. He tulivat kertomaan meille sijoittamisesta ja oman talouden hallinnasta. Muistan ajatelleeni, että ei kiinnosta, liian vaikeeta. Jotenkin kummallisesti kuitenkin olen tässä nyt kertomassa, keitä pörssilähettiläät ovat, miksi tekemämme työ on tärkeää, miten minusta tuli pörssilähettiläs ja miten sinäkin voit tulla pörssilähettilääksi. Pörssilähettiläät ovat siis sananmukaisesti Helsingin pörssisäätiön kouluttamia nuoria, jotka menevät kertomaan ysiluokkalaisille, miten ja miksi sijoittaa ja täten mahdollisesti vaurastua ja miten omaa taloutta hallitaan. Tärkeää on, että ysiluokkalaiset saavat ajatuksen, että sijoittaminen ei ole vain rikkaiden touhua, saati sitten vaikeaa. 13
Yritämme myös saada lisää pörssilähettiläitä, joiden koulutuksessa kerrotaan vielä syvemmin ja laajemmin sijoittamisesta, säästämisestä ja oman talouden hallinnasta. Itse en olisi kuvitellut olevani ikinä pörssilähettiläs, mutta koskaan ei näemmä voi tietää. Ysiluokalla pörssilähettiläiden vierailun jälkeen koulumme opo lähetti ilmoittautumislinkin, josta pääsin hakemaan mukaan pörssilähettilääksi. Asia ei kiinnostanut juurikaan ketään mutta minä ja kaverini haimme puoliksi vitsillä. Hakemuksemme hyväksyttiin ja pääsimme haastatteluun. Haastattelu meni molemmilta hyvin ja meidät valittiin koulutettaviksi. Instagramissa tai muissakin somekanavissa on saattanut törmätä mainoksiin, joissa haetaan pörssilähettiläitä. Vaatimuksena on, että on käynyt peruskoulun ja on alle 18-vuotias.
Tärkeää on myös, että on omaa kiinnostusta ja motivoituneisuutta pörssilähettilääksi. Mitään ennakkotietämystä ei tarvitse olla, niin kuin ei minullakaan ollut. Ennen pörssilähettilääksi kouluttautumista on hakemukset ja ryhmähaastattelut. Itse pörssilähettiläskoulutus kestää kolme päivää. Päivät ovat kohtuu pitkiä mutta antoisia. Päivien aikana on pieniä taukoja ja Helsingin pörssisäätiö tarjoaa ravintoloissa ruuat. Pörssilähettiläänä toimimisen mukana tulee sijoittamis- ja taloudenhallintavinkkien lisäksi paljon muutakin. Tämän koulutuksen aikana voi saada uusia kavereita, ainakin itse sain. Esiintymiskokemusta tästä saa suuresti. Pörssilähettiläänä saat myös uuden hupparin vaatekaappiisi: oranssin ja mukavan hupparin, jossa lukee suurella fontilla Pörssilähettiläät. Kun on hoitanut riittävästi kouluvierailuja saa pörssilähettiläisyydestä todistuksen. Tästä saa yhden lukiokurssin ja tietysti merkinnän omaan ansioluetteloon.
Teksti ja kuva Silja Gardemeister
Lisätietoja sivustolta www.porssisaatio.fi
O’times
Seikkailulla Santahaminassa Lokakuisena perjantaiaamuna bussi numero 86 kohti Santahaminaa oli tupatentäynnä innokkaita lukiolaisia. Alkamaisillaan oli turvakussin odotettu varuskuntaviikonloppu Santahaminan varuskunnassa. Turvakurssi on Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) järjestemä yhteiskuntatietoutta ja turvallisuutta lisäävä kurssi. Sen tavoitteena on tutustuttaa lukiolaiset omatoimiseen varautumiseen, pelastus- ja poliisiviranomaisten toimintaan sekä turvallisuuden alalla toimiviin järjestöihin teorian ja käytännön harjoittelun kautta. Turvakurssi oli alkanut etukäteisluennoilla, jotka pitivät tullia, pelastuslaitosta ja poliisia edustavat tahot. Luennoilla tämä toimivat esittelivät toimintaansa ja kurssilaiset saivat kysyä heiltä mieltään askarruttavia kysymyksiä. Tullin luennolla syntyi keskustelua esimerkiksi piraattituotteiden salakuljettamisesta ja poliisin luennolla kurssilaisia kiinnosti poliisin varustus puvusta aseisiin ja autoihin. Perjantaiaamu Santahaminassa alkoi varusteiden hakemisella ja vaihdolla. Jokainen kurssilainen sai viikonlopun ajaksi käyttöön armeijavarustuksesta muun muassa varusterepun, takin, housut, kengät ja petitarvikkeet. Omasta takaa mukaan oli pakattu erityisesti eväitä. Välipalapatukoiden rapistelua kuulikin pitkin viikonloppua. Ei sillä, etteikö muonituskeskuksen sapuskat olleet hyviä! Varusmieskouluttajan sanoin: ‘’Viikonloppusin kassulla on helvetin hyvät safkat.’’
O’times
Yllä allekirjoittanut Puolustusvoimien varustuksessa, toisin sanoen kurkkusalaatissa. Reppu oli onneksi inhmillisen painoinen ja vaatteet suojasivat sateelta, joka yllätti kesken tekemisen.
14
Tässä kuvaa varusteiden vaihdosta. Jätesäkit suojasivat repun sisällä tavaroita kastumisesta. Viikonloppu piti sisällään jos jonkinmoista tekemistä ja toimintaa. Ensitöikseen kurssilaiset pääsivät kokeilemaan puolijoukkueteltan pystyttämistä ja kamiinan sytyttämistä - toiset ryhmät paremmalla menestyksellä kuin toiset. Yhden ryhmän teltta kaatui nimittäin kolme kokonaista kertaa. Kovalla tuulella saattoi kuitenkin olla osuuteensa asiaan. Ensimmäinen yö nukuttiin siis teltoissa. Tai no, nukuttiin ja nukuttiin. Puolentoista tunnin kipinävuoro jätti unet hieman lyhyiksi.
Tekemisen ohella istuttiin muutamalla luennolla, joilla toiminnastaan kertoivat Rajavartiolaitos, Maanpuolustuskorkeakoulu sekä rauhanturvaajana toimineet henkilöt. Lauantaipäivän päätteksi päästiin käymään Sotilaskodissa eli sotkussa. Siellä Sotilaskodin vapaaehtoinen sisar kertoi Sotilaskodin historiasta ja toiminnasta. 50 sentin sotkumunkki oli maineensa veroinen.
Toinen yö kasarmilla sujui nukuttujen tuntien puolesta paremmin kuin telttayö. Kävipä semmoinenkin tuuLauantaipäivän aikana kurssilaiset ri, että kellojen siirron vuoksi kurssiharjoittelivat ryhmissä muun muas- laisille siunaantui yksi lisätunti unisa kirveen ja veitsen käyttöä, ensi- aikaa. Ja sehän kelpasi. apu- ja evakuointitaitoja sekä tulen alkusammutusta. Päästiinpä myös Sunnuntaipäivänä oli vielä paljon panssarivaunun, tuttavallisemmin tapahtumaa, olihan herätys jo kelPasin, kyytiin sekä seuraamaan tais- lo kuudelta kuten armeijassa konsatelunäytöstä. naan. Maanpuolustuskorkeakoulun 15
kadetit pitivät kurssilaisille toimintaradan, jossa mitattiin viikonlopunaikana opittuja taitoja. Eri rasteista sai pisteitä suoritutumisen mukaan. Toimintaradan jälkeen oli lounas, josta lähdettiinkin kenkien putsaukseen ja varusteiden palauttamiseen. Mukavan vaikkakin raskaan viikonlopun jälkeen oli helpottavaa pukea omat vaatteet päälle ja todistusten jälkeen lähteä kohti kotia. Turvakurssi oli kaikinpuolin hieno kokemus, erityisesti tälle tytölle, joka lukion jälkeen on suuntamassa armeijaan. Jos vähääkään kiinnostaa, kurssi järjestetään joka syksy ja kevät. Ei muuta kuin mukaan vaan!
Teksti ja kuvat Sofia Jutila
O’times
Ympäristöasiaa Saksassa Lokakuisena iltapäivänä kahdeksan Malmin seurakunnan nuorta lähti pohdiskelemaan ympäristöasioita Saksan Kielissä järjestettävään nuorten ympäristökonferenssiin. Kolmen päivän ajan pohdimme ympäristöä ja ilmastoa monesta eri näkökulmasta, hauskanpitoa unohtamatta. Kolmeen kokonaiseen päivään mahtui paljon tekemistä, kokemista ja puhumista. Konferenssin ajan työskenneltiin työpajoissa, joissa jokaisessa oli oma teemansa, ja konferenssin lopuksi jokainen työpaja esitteli muutaman päivän aikana syntyneitä ajatuksia ja ideoita. Me olimme työpajassa, jonka teemana oli supistuva talouskasvu, kulttuurin muutos ja kuluttaminen ympäristönäkökulmasta. Työpajassa pohdimme talouskasvun ympäristövaikutuksia ja sitä, miten ympäristövaikutuksia voitaisiin pienentää niin, että talouskin pysyisi vakaana, ja sitä, millaisia kulttuurillisia muutoksia supistuva talouskasvu vaatii.
Mahtava porukkamme valmiina lähtemään kohti Hampuria!
DAY 1
DAY 2
Ensimmäinen päivä jäi lyhyeksi, sillä saavuimme vasta kahdeksan aikoihin illalla määränpäähämme. Ruokailun jälkeen aloimme järjestelemään majoittumista. Luulisi olevan melko yksinkertaista järjestää majoittuminen niin pienen ryhmän kesken, mutta koska majoittuminen tapahtui purjelaivassa, jossa sattumoisin olikin sähkökatko, ei se ollutkaan aivan niin helppoa. Majoittumisen parissa tuskaillessa vierähti useampi tunti, mutta viimein väsyneet matkalaiset pääsivät hytteihinsä koisimaan. Hyteissä oli kylmä nukkua, mutta onneksi olimme varustautuneet riittävästi kiitos Saksaan edeltä matkustaneille ryhmäläisillemme!
Aamupäivä kului lyhyen fiiliskierroksen jälkeen pitkälti erilaisissa pienryhmätöissä, joita sitten porukalla käytiin läpi, vaihdettiin ajatuksia ja keskusteltiin aiheista. Ensimmäisessä ryhmätyössä pohdittiin ympäristöystävällisten valintojen vaikutusta yhteisöön sekä sitä, miten yksilön kannalta ympäristöystävällisin tapa ei välttämättä aina hyödytä yhteisöä eniten.
O’times
Seuraavassa ryhmätyössä pohdittiin erilaisten artikkeleiden avulla talouskasvun ja kulttuurin ongelmia niin eettisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Artikkeleissa oli erilaisia mielipiteitä talouskasvun eettisyydestä, kierrätyksestä ja di-
gitaalisuudesta eikä kritiikkiä säästelty yhteisessä keskustelussa. Eniten keskustelua syntyi kehittyvien maiden ympäristötilanteesta ja siitä, kuinka ympäristökeskustelussa unohdetaan kehitysmaiden oikeus kasvuun ja kehittymiseen, vaikka samalla länsimaat kuluttavat kuin viimeistä päivää. Herkullisen hävikkiruokalounaan jälkeen vierailimme Alte Mussa, joka on ikään kuin ekologinen yhteisö keskellä kaupunkia. Alte Mu tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa erilaisia ideoita, saada inspiraatiota sekä tietoa ekologisista valinnoista ja elämäntavoista. Päivän lopuksi kokoonnuimme kuulemaan terveisiä Aasiassa järjes16
putyöllemme, josta tulisi ekologisen kaupungin pienoismalli. Loppupäivän jalostimme suunnitelmaamme miettimällä esimerkiksi kaupunkiyhteisöä ja taloutta.
Majoituksena toimi purjeveneet tetystä ympäristökokouksesta ja sen jälkeen Hampurin ja Lyypekin piispa Kristin Fehr puhui kirkon roolista ympäristöasioissa ja kannusti hartauspuheessaan nuoria unelmoimaan ja pitämään unelmistaan kiinni. Fehr puhui muun muassa kirkon hiilineutraaliustavoitteista ja luomakunnasta huolehtimisesta. DAY 3
Illallisen jälkeen pidettiin loppubileet, joissa tanssittiin, laulettiin ja nautittiin yhdessäolosta. Saksalaiset oppivat letkajenkan ja saivat kuunnella suomalaista laatumusiikkia kuten Lordia ja Tuure Boreliusta. Päivä päätettiin yhteiseen hartauteen, jonka jälkeen päästiin viimeinkin nukkumaan. DAY 4 Viimeisenä päivänä kuultiin paljon kiitospuheita ja kierreltiin katsomassa muiden työpajojen aikaansaannoksia. Meidän työpajamme pienoismallikaupunki sai nimekseen Jyvääskylä eli Grain Village ja
se oli kyllä hieno, vaikka sen itse sanonkin. Lopuksi kiitimme saksalaisia konferenssista ja lauloimme suomalaisen jäähyväislaulun ennen kuin pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme kohti Hampuria, jossa kävimme syömässä ja vierailemassa Hampurin merimieskirkolla ennen lentoa takaisin Suomeen. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja matkalla oli todella hauskaa, vaikka konferenssin luulisi olevan aika jäykkä tapahtuma. Kotiin lähti iso kasa uusia ajatuksia, näkökulmia ja ideoita, ja vaikka oli ihanaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan, olisi Saksassa voinut viettää pidemmänkin aikaa. Teksti: Saana Hilvo Kuvat: Saksan matkalaisten arkistot
Ekologisen kaupungin Jyvääskylän pienoismalli
Toinen kokonainen päivä oli omistettu onnellisuuden ja hyvän elämän pohtimiselle ympäristövinkkelistä. Puhuimme mainonnan luomasta hyvän elämän kuvasta sekä siitä, mitä hyvä elämä oikeastaan on ja miten ympäristönäkökulman voisi tuoda pysyväksi osaksi nykyisen kulutusyhteiskuntamme kulttuuria ja miten tuo kulutus liittyy käsitykseemme onnellisuudesta. Seuraavana tehtävänä oli pienemmissä ryhmissä muodostaa idea tulevaisuudesta, jossa kulutus ei olisi enää keskeinen osa elämäämme. Kaikki pienryhmät esittelivät ideansa, jotka kaikki olivat sopivasti erilaisia ekologisia kaupunkimalleja. Uusiutuvat energianlähteet, jakaminen ja kierrättäminen sekä julkinen liikenne nousivat monessa työssä esiin. Näiden ideoiden pohjalta muodostimme suunnitelman lop17
O’times
Top 10 joululempparit! Iiik, joulu on kohta täällä ja joululaulut raikuvat ilmassa jouluvalojen tähdittäminä! Oon aivan varma, että siellä lukijoissa on niitä jouluintoilijoita niin kuin mä ja myös niitä, jotka ei pidä joulusta, mutta tää on tarkoitettu teille kaikille. Voin taata, että näiden kymmenen joululempparin avulla saatte parhaan joulun nyt ja tulevaisuudessakin!
1. Ripusta jouluvaloja sisälle, ulos ja minne vaan! Varsinkin nykyään, kun lumi ei ole aina varmuudella valaisemassa maata valkoiseksi, on jouluvalojen ripustaminen noussut mun joulun ja talven yhdeksi lemppariksi. Jouluvaloja voi alkaa ripustelemaan jo ennen kaamosta vaikkapa heti syyskuussa, ettei kaamosmasennus yllätä! (Tai sitten niitä voi pitää ympäri vuoden, säästyypähän purkamisen ja pystyttämisen vaivalta.) 2. Leivo ja koristele pipareita! Pipareiden leipominen on kivaa oikeastaan koska tahansa, mutta mikä parasta, niitä leipoessa pääsee maistelemaan myös sitä valloittavan hyvää piparitaikinaa. On myös aina hauskaa koristella pipareita ja todeta mennen tullen olevansa siinä hommassa joko mestari - tai ettei musta tule koskaan taiteilijaa. 3. Osta itsellesi joulukalenteri! Osta itsellesi jokin mieleinen joulukalenteri, ja palkitse itseäsi joka päivä sen antamilla yllätyksillä.
O’times
Jouluvalot meidän keittiön seinältä. Mun lemppari on Kinder-joulukalenteri, mutta tänä vuona mulla on Mauri Kunnaksen kuvittama suklaakalenteri. (Ps. Vielä ei ole myöhäistä hankkia joulukalenteria. Kalenterit ovat alennuksessa.)
Syitä joululaulujen laulamiseen ja kuuntelemiseen joulun aikaan löytyy vaikka ja kuinka paljon; ne saavat hyvälle mielelle, luovat joulufiiliksen ja niitä pääsee kuuntelemaan vain kerran vuodessa ilman, että joku tulee valittamaan niiden po4. Kuuntele ja laula joululauluja pittamisesta. niin, että ne raikuvat korvista ulos tammikuussa! 18
K8. Koristele joulukuusi! Joulukuusi pelkästään tuo hyvän tuoksun kotiin sisälle, mutta sellaisenaan se on hieman tylsä ulkonäöltään, joten ihmeitä saa aikaan vain laittamalla siihen pari koristepalloa, jouluvalot ja tähden kuusen kärkeen. 9. Osta jollekulle lahja tai tee joulukortti! Joululahjan ei tarvitse edes olla sen kummoisempi kuin vaikka sukat tai kynttilä, sillä tärkeintä lahjan tai kortin antamisessa on ajatus sen taustalla. On ihanaa nähdä, kuinka joku ilahtuu niinkin pienestä asiasta kuin itsetehdystä kortista tai suklaapatukasta.
Ja mikä tärkeimpänä asiana: 10. ÄLÄ STRESSAA!
Mauri Kunnaksen kuvittama joulukalenteri. 5. Syö hyvää ruokaa! Tarvitseeko tähän muuta nyt edes sanoa, kuin että ruoka on hyvää. Mikä on muuten teidän lempijouluruoka? Meidän joulupöytä on yleensä aika kalaisa ja mun lemppari on varmaan katkaravut, graavilohi tai mätimunat. 6. Katso hyviä joululeffoja! Joululeffat nostattavat hyvin jouluista tunnelmaa riippumatta siitä, ovatko ne lasten vai aikuisten leffoja.
19
Kerää kasaan siis leffapoppoo ja herkut ja istu alas katsomaan joululeffaa kuusen valojen saattelemana.
Viettäkää kiva joulukuu! Muistakaa myös levittää joulumieltä kaikille!
Teksti ja kuvat: Helmi Joensuu
7. Vietä aikaa sulle läheisten ihmisten kanssa! Joulu on rakkauden ja läheisten aikaa, joten miksi ei siis viettäisi sitä perheenjäsenten, ystävien tai muiden sukulaisten kanssa. Mun parhaaseen ja ihanimpaan jouluseuraan kuuluu äiti ja meidän koira nimeltä Tiitu.
O’times
Yksi hymy kerrallaan Mä haluaisin puhua teille asiasta, jota oon itsekin vasta pikkuhiljaa oikeesti sisäistämässä. En rupea leikkimään täällä Jeesusta ja esittämään täydellistä pyhimystä, en kertomaan, miten teidän pitäis toimia, tai väheksymään liiaksi muiden toimintaa, vaan aion puhua asiasta, jonka tajuaminen on saanut mut avaamaan silmiäni. Mä puhun teille nyt pari minuuttia oman asenteen merkityksestä ja toivon, että edes joku miettii mun sanoja. Kuten sanottu, en edes yritä esittää muita parempaa tän asian suhteen, koska oon kaukana siitä. Mun oma asenne monia juttuja kohtaan on ihan tajuttoman huono. Usein mä tajuan kesken lauseen, kuinka paljon oonkaan ehtinyt valittaa ihan pienestä jutusta ihan vaan, koska se tulee nykyään multa niin automaattisesti. On huomattavasti helpompaa olla negatiivinen ja pessimistinen kuin nähdä valoa ja kauneutta masentavassa arjessa ja pelottavassa maailmassa. On kuitenkin huolestuttavaa huomata, miten helposti tällanen huonon mielen kierre jää päälle ja tarttuu muihin ihmisiin.
luonnollista asennoitua vähän pessimistisesti. Valittamisen ja negatiivisuuden lisäks on kuitenkin myös muita piirteitä, jotka tekee elämästä raskaampaa. Jos ihmisen perusasenteena on ”miks mun pitäis, en varmana ainakaan mä tee tota, ei oo mun vastuu”, ei se lupaa hyvää. Faktahan on se, että meiän pitäis kantaa vastuuta itsestämme, muista ihmistä ja ympäristöstä. Jos tän tosiasian yhdistää tollaseen yleiseen asennevammailuun, yhtälö on mahdoton. Miten meidän pitäis muka rakentaa turvallista ja kestävää tulevaisuutta, jos kukaan ei halua tehdä töitä yhteisen hyvän eteen? Mä tiedän kuitenkin myös sen, ettei asenne oo ihan aina valintakysymys. Mun ei oo millään tavalla tarkotus väheksyä esimerkiks mielenterveysongelmista kärsiviä, sellasia joille positiivisesti ajattelu voi usein olla ylitsepääsemättömän vaikeeta. Mä en myöskään väitä, että meiän kaikkien pitäis aina tanssia kukkapelloilla ja julistaa ikuista rakkautta maailmankaikkeudelle. Ei. Totta
kai meillä jokaisella on oikeus myös huonoihin päiviin, niin sen kuuluuki olla. Se, mitä yritän sanoa, on, että aina välillä kannattaa pysähtyä ja miettiä, mitä ja miten tulikaan sanotuksi. On niin helppo mennä massan mukana huonon asenteen pyhään maahan, ettei sitä aina edes huomaa. Omalla asenteella on kuitenkin väliä, oli kyse sitten omasta hyvinvoinnista, yhteishengestä tai maailman pelastamisesta. Itse oon ainakin huomannu voivani paljon paremmin, kun en mee mukaan kaverien turhaan valittamiseen ja pidän realiteetit mielessä. Jo monta vuosikymmentä sitten yks tosi viisas mies käski jättämään tämän maailman vähän paremmaksi kuin millaisena sen löysi. Mä toteutan tätä käskyä yks hymy, positiivinen ajatus ja teko kerrallaan ja toivon, että te teette samoin.
Teksti Nuppu Häyhtiö Kuva Aino Rotstén
Ihan varmasti teille on joskus käynyt niin, että teiän päivä on menny hyvin niin kauan, kunnes Se Yks Tietty Kaveri tulee teitä vastaan, avaa sanaisen arkkunsa ja vuodattaa teiän niskaan niin paljon kaikkea ikävää, että itse negatiivisuuden kuningatarkin tulis kateelliseks. Ihmiset on sosiaalisia eläimiä ja me ollaan väistämättäkin tekemisissä toistemme kanssa useita kertoja viikossa. Siinä ehtii kertymään aika paljon kaikkea ikävää kuultavaa, jos jokainen keskustelu on pelkkää valitusta. Tää maailma on välillä aika ahdistava paikka ja on siinä mielessä ihan O’times
20
Ten things you didn’t know... About Italy 1) Starting from 2020, climate change and sustainable growth will become a subject in all schools. 2) The longest word in Italian is “precipitevolissimevolmente” (in a big hurry). 3) Every city and every town has a Patron Saint. One day a year people don’t go to work or school because it’s the Patron Saint’s day. 4) Football is considered the national sport. 5) All tests and essays in school are 9) There is an inside joke about a rewritten in pen, not pencil. gion (Molise) not being real.
8) There is a really complicated transportation system.
6) For now, there is only one Starbucks in all of Italy (it’s in Milan).
9) Japanese people eat rice almost every day.
7) The Italian National Team’s uniform is blue.
10) Most Italians have seen snow.
About Japan
10) There are vending machines that sell shampoo, toothbrushes, snacks, drinks, batteries and so on.
8) Every city has its own dialect, and 1) Elderly people think that all fothey change so much from north to reigners are American. south that people from different regions can’t understand each other. 2) In Japanese maps Japan is in the centre. 3) Couples celebrate Christmas and singles hate Christmas and the elderly don’t celebrate it.
Text Alice Papotti and Fumi Kitasawa Photos Free photos from Internet
4) At Christmas we eat at KFC. 5) You flush the toilet by pressing the button while sitting down, but there are so many buttons that you can’t find the flush button. 6) Japanese people admire other countries a lot. 7) In Japan, the standard of beauty is white skin colour, thinness and countered big eyes. 21
O’times
Terveisiä Budapestista!
Toimittajamme kävi syyslomalla tutustumassa Budapestin kaupunkiin Unkarissa. Seuraavat kuvat kertovat matkan tunnelmista ja tekemisistä.
Tonava on Euroopan toisiksi pisin joki, pituudeltaan huimat 2860 km. Joki virtaa kymmenen eri maan alueella, Saksasta Romaniaan. Se virtaa myös monen suurkaupungin, Budapestin lisäksi esimerkiksi Wienin ja Bratislavan, läpi.
Liikuimme paljon käyttäen julkista liikennettä. Pakko sanoa, että Budapestin junat, metrot, bussit ja ratikat ovat erittäin kovaäänisiä. O’times
Opettelimme muutamia unkarinkielisiä fraaseja, joita käytimmekin. Kahvilassa ja kaupassa oli helppo sanoa: ‘’Köszönöm!’’ 22
Tässä kuva pikkukaupungista nimeltä Szentendre, johon oli 45 minuutin matka Budapestin keskustasta. Szentedressä kävimme marsipaanimuseossa, josta löytyi muun muassa marsipaanista tehty Michael Jackson ja prinsessa Ruususen linna.
Näkymä Linnavuorelta. Historiallinen fakta Budapestista: Budapestin alueella oli pitkään kaksi kaupunkia, Tonavan länsipuolella kaupunki nimeltä Buda ja itäpuolella kaupunki nimeltä Pest. Vasta vuonna 1873 kaupungit yhdistyivät Budapestiksi. 23
Tässä kuva maisemaratikasta, joka ajoi pitkin Tonavan rantaa. Ilta-ajelulla Tonava oli kauniisti valaistu erilaisilla valoilla. Teksti ja kuvat Sofia Jutila O’times
Uutisia Ogelista Halloween-päivä koulussa Lukion ja peruskoulun opiskelijakunnat järjestivät 1.11. koulussamme Halloween-päivän, jossa muun muassa parhaimmat puvut palkittiin. Lukiolaisista parhaimpien pukujen voittajina olivat Aino Rotstén, Lotta Riikonen sekä Ella Patrakka. Palkintona ravintola Capperi tarjosi ilmaiskupongit. Halloween-päivän yhteydessä opiskelijoille oli järjestetty yllätys, kun Gasellit kävivät esiintymässä koulullamme. Musikaaliporukka ryhmäytyi lokakuussa Musikaalin tekemiseen osallistuvat ovat päässeet jo tutustumaan toisiinsa ja musikaalin juoneen lokakuun lopulla olleessa ryhmäytymispäivässä. Erasmus -matka Graziin Tämän vuoden ensimmäinen lukiolaisten Erasmus-projektitapaaminen tehtiin Graziin marraskuussa välillä 8.-15.11.2019. Viikon mittaisesta matkasta voi lukea lisää koulun nettisivuilta.
Halloween-päivän asuja
Väittelykilpailu Filosofian ja äidinkielen kurssilaisia osallistui koulussa järjestettyyn väittelykilpailuun. Kilpailussa viisi joukkuetta väittelivät kestävään tulevaisuuteen liittyvistä aiheista. Sofia Jutila osallistui väittelykilpailuun, jossa hänen joukkueensa voitti: “Aluksi vähän jännitti ja mietitytti, koska vastajoukkueissa oli hyviä väittelijöitä ja tuomaristo oli arviomassa väittelyitä. O’times
Kuvassa Helmi, Liisi, Meeri ja Daniella, jotka kaikki näyttelevät tulevassa musikaalissa. 24
Joukkueemme väitteli ensin aiheesta ‘Kulttuureja pitää suojella kansainvälisiltä vaikutteilta’ ja me vastustimme tätä väitettä. Finaalissa väittelimme aiheesta ‘Lapsia ei pidä hankkia kestävän tulevaisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta’ ja olimme tämän väitteen puolustajia.” ”Jännityksestä huolimatta väitteleminen osoittautuikin ihan mukavaksi. En jäätynyt, osasin esittää hyviä argumentteja ja joukkueemme puhalsi yhteen hiileen. Aiheet olivat kiinnostavia ja niistä pystyi keksimään erittäin hyviä argumentteja puolesta ja vastaan. Väitteleminen on myös siitä hyvä laji, että siinä voi kehittyä.
Kuvassa väittelykilpailun voittajajoukkue. Vasemmalta oikealle Sofia, Juho, Olli ja Helmi.
Väittelemään siis, ja ehkäpä ensi vuonna voittamaan koulun väittelykilpailu!”, Sofia pohtii omaa ja joukkueensa suoritustaan. Jäsen Helsingin lukiolaisten piirihallitukseen Erik Virranniemi valittiin marraskuun lopulla järjestetyssä piirikokouksessa varajäseneksi hallitukseen. Oikeusguru 2019
Piberin tilalla käytiin ihastelemassa lipizzanhevosia. Kuvassa Milla, Liisa, Pihla, Anita, Kaisa ja Lilli.
Ykkösvuoden opiskelijamme Lauri Kivelä on selviytynyt jatkoon Oikeusguru-kilpailussa. Loppukilpailu pidetään 9.12. Helsingissä korkeimman oikeuden tiloissa. Kaksi kilpailussa menestynyttä saa oikeustieteellisen alan opiskelupaikan Lapin ja Itä-Suomen yliopistoihin. Teksti Aliisa Hakala ja Helmi Joensuu Kuvat: Satu Mäkinen, Mustikka Yläoutinen (Ainon asu) ja Niina Ikonen (Erasmus) 25
Lauri Kivelä on menestynyt hyvin Oikeusguru 2019 -kilpailussa. O’times
Horoscope AQUARIUS (20/01- 18/02) This month you’re just so incredibly funny! Everybody can’t help but laugh every time you say something. If only you were actually trying to be funny instead of trying to be taken seriously… PISCES (19/02- 20/03) Christmas is getting closer, so spend it with the people who love and cherish you! You needed some alone time anyways… ARIES (21/03- 19/04) This month you’re extremely successful in everything you do, and you just have to share this with everybody! On an unrelated note, watch out for any pranks somebody may have organized for you… TAURUS (20/04- 20/05) You feel even more tenacious than usual, and everybody admires your perseverance in repeating the same mistakes over and over! GEMINI (21/05- 21/06) You’re just like the summer sun: everybody has to wait an eternity for you, and when you finally show up they just want you to go away. And there is something in your face that makes it impossible to look at you. CANCER (22/06- 22/07) Keeping secrets is not good for your health! Find somebody you can talk to… unless it’s about the body you’ve been hiding in your backyard, then it’s better to keep it to yourself. LEO (23/07- 22/08) You’re just like a panda: incredibly sweet and cute, everybody likes you and you have a very thin chance you’ll survive to see next year. O’times
Pisces
Cancer
VIRGO (23/08- 22/09) This month you’re the perfect friend! If your friends want to get constantly brought down and annoyed, that is. LIBRA (23/09- 23/10) This month you’re the positive and funny guy, and you always know how to cheer everybody up! Don’t worry, those people at the funeral just didn’t get it…
Capri
SCORPIO (24/10- 22/11) Do you ever think about snakes? They are so cool! They could kill you in your sleep, and they don’t even have arms! And now, good night and sleep well! SAGITTARIUS (23/11- 21/12) Nobody seems to understand your personality, and they always say that you are a party killer. Well dear, that’s actually true. CAPRICORN (22/12- 19/01) Lucky you, you will find your soulmate any minute now! You just have to look at your right and see who’s sitting next to you! Nobody? Oh well…
Virgo
Text Alice Papotti Pictures Fumi Kitasawa
26
Suusta siepatut - Tää on tämmönen spooky kauhuleffakäsi, Matti Ala-aho
- Kyllä se niin on, että ensi kesätyö on vaarassa, jos ette osaa epäoleellisia integraaleja, Timo Salminen
- Uskon tasa-arvoon, mutta naiset - Siellä on selviytyensin, Taina Käh- mistaistelu käynnissä! Pitäiskö laittaa könen ovi kiinni, ettei ne - Ei mulla ollut vaimonvaihto mietapa meitä? Mikko lessä, Petteri Welling Tapper, kun ylä- Ai, Matin fysiikankokeesta pääsee läpi kaheksalla pisteellä? No se onki koululaiset metevellihousu, Timo Salminen löivät käytävässä - Tuolla on Daavid - Meinasin ajaa kolarin, kun näin Kekkosen pää, Arja Holma ja se on alasti, Arja - Mä oon pahemHolma - Mulla on joku fetissi näihin mies- pi kuin Manchestenpukuihin. Satu Mäkinen ter United –fani, - Kuka nyt ei halu- Petteri Welling ais lapsiaan myy- Mä otan tequilaa, Satu Mäkinen dä? Melissa Paak- (vain toteamus) kanen - Te ootte niin ok - Nyt luetaan! Tuomas Hyttinen sa- boomereita, Mikko malla, kun laittaa soimaan Eye of the Tapper tigerin
Opettajat sopivat edellisenä iltana, mitä pukevat seuraavana päivänä päälleen.
- Mulle tulee Ötzistä aina ensimmäisenä mieleen että se on ollut ammattijalkapalloilija, kun se on tatuoitu ja sillä on vahvat sääret, Mikko Tapper
- Flegmaattinen, sen tietää kaikki, se on niinku lukiolaiset yleensä, Mikko - En mä nyt uskalla mennä, kun sielTapper lä on seiskoja, Arja - Mun oli pakko hakea opetusre- Holma sursseja,... Tämän suklaan ja kahvin, miksi tämä on [luonnossa] resurssi? Petteri Welling
27
Inhimilliset tarjoilut ovat opettajien arkipäivää!
- Jos kuolee janoon, niin saa ryypätä, Pipsa Piirainen
O’times