O´Times - lukiolaisten verkkolehti

O´TIMES joulukuu 2018

Joulukuun lehti sisältää: s.3 Tulevaisuus? Mikä ihmeen tulevaisuus? s.5 Ylppärit - eli koko lukioaikani suurin farssi s.6 Opettajat piinapenkissä: Kati Wackström s.8 Hukkuvatko nuoret stressiin? s.10 Motivaatio hoi, älä jätä! s. 13 Tulenpolttava haastattelu: Eemil ja Elliot, seriffi ja apulainen

s.34 Suusta siepatut

Elli Kaarlaakso, taitto

TOIMITTAJAT:

Pilvi Kyrö, julisteet

Saana Hilvo, päätoimittaja, taitto

Ilona Puurunen, taitto

Ville Halkosalmi, toimitussihteeri, taitto Aliisa Hakala, taitto Pinja Jarre, julisteet Sofia Jutila, taitto Johanna Järviluoto, taitto

Lotta Riikonen, taitto Aino Rotstén, kuvitus Ilona Valotie, taitto Erik Virranniemi, taitto Suvi Östman Satu Mäkinen, ohj.ope

s. 15 Hopeaa futiksessa s. 16 Opiskelijat haamuina s.18 Onko fitnessvillitys mennyt liiallisuuksiin? s.19 Kasvisruokaa hehkutetaan ja haukutaan - mikä on nuorten kanta? s.20 Ilmaiseksi maailmalle SAGE Project Passport -kilpailun kautta s.22 Rallia ja rugbya Ranskassa s.25 Kierroksella Kirjamessuilla s.26Musikaali-arvostelu s.28 Kirjoittamaan oppii s.29 Musiikkishamanismi 101 s.30 Söisitkö sinä Fifiä? s.33 O’Why O’times

2

Tulevaisuus? Mikä ihmeen tulevaisuus?

Monelle on varmasti tullut tai tulee tutuksi se tunne, kun pitäisi tietää, mitä ihmettä lukion jälkeen tekisi. Vanhemmat ja sukulaiset kyselevät, mitä aiot tehdä, kun olet saanut valkolakin päähäsi, opokin hengittelee kirjoitussuunnitelman kanssa niskaan eikä sinulla ole harmainta aavistustakaan siitä, minne menet, mitä teet ja milloin teet.

Nykyään yhteiskunta painostaa nuoria päättämään elämänsuuntansa yhä aikaisemmin. Jo yläasteella kysellään tulevaisuudensuunnitelmia, mutta suurin osa miettii vielä lukiossakin tulevaisuuttaan ja toiveitaan. Keskellä lukion toista vuotta sitä yhtäkkiä tajuaakin, että kohta pitäisi jo miettiä jatko-opintoja eikä päässä pyöri muu kuin derivoimissäännöt ja äidinkielen tekemätön essee.

Moni varmasti haluaisi opiskella mahdollisimman monia aineita ja tutkia eri aloja, mutta koska lukiossa saa melkein poikkeuksetta ilman painavia perusteita olla vain kolme vuotta, ei ole aikaa ottaa kursseja kaikista kiinnostavista aineista.

Meitä kannustetaan lukemaan pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja taideaineet ovat vain hengähdystaukoja pitkän matematiikan kurssien lomassa. Pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa korostetaan aivan liikaa, sillä vaikka yhteiskuntaopista saisi laudaturin, pitkällä matematiikalla saa kauppatieteelliseen enemmän pisteitä.

Jos on lyhyessä matematiikassa, ei ole tarpeeksi fiksu pitkään matematiikkaan. Jos ei lue fysiikkaa, jatkokoulutusvaihtoehdot rajautuvat 3

puoleen. Ei pitkä matematiikka ole älykkyyden mitta, eikä fysiikan pitäisi olla edellytys päästä opiskelemaan kauppatieteitä.

Meillä pitäisi olla aikaa opiskella muutakin kuin matematiikkaa ja äidinkieltä, jotta saisimme paremman käsityksen siitä, mitä kaikkea lukion jälkeen voisi tehdä. Maailma on täynnä erilaisia työpaikkoja, ammatteja ja mahdollisuuksia. Meillä pitäisi olla aikaa miettiä tulevaisuuttamme ja tutkia erilaisia vaihtoehtoja.

Vain muutamalla onnekkaalla on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat ja loppujen on vain äkkiä päätettävä, mitä kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, ja sitten sormet ristissä toivoa, että ratkaisu kaikkiin ongelmiin ja kysymyksiin tulee kadulla vastaan.

Teksti Saana Hilvo Kuva Satu Mäkinen

O’times

O´SCHOOL

O’times

4

Ylppärit – eli koko lukioaikani suurin farssi

Ylioppilaskirjoituksia on todella vaikea kuvailla. Ne mittaavat toki opiskelijan yleissivistyksen tasoa, mutta myös monia muita piirteitä – kuten kärsivällisyyttä, määrätietoisuutta ja ääreisverenkiertoa.

Kun muistelen tämän syksyn ylioppilaskirjoituksiani, ainoastaan yksi asia nousee mieleeni: jäätävän kylmä liikuntasali, joka muistuttaa erehdyttävästi pohjoisnapaa; kylmä paikka, jota käytetään vääriin tarkoituksiin.

Tällä kertaa väärinkäyttäjä ei ole ihmiskunta vaan ylioppilaslautakunta. Ennen kuin mainitset mitään – kyllä, minulla oli kaksi paria villasukkia jalassani.

Ylppärit hermostuttavat monia lukiolaisia ja tähän on syynsä. Muistan vieläkin ensimmäisen kunnollisen lukiopäiväni, kun jokainen opettaja tuntui puhuvan ainoastaan ylioppilaskirjoituksista.

Kokeisiin onkin valmistauduttu 11 vuotta ja kaikkea pitäisi vielä kerrata kerran tai kahdestikin. Lukusuunnitelma on tehty ainakin puoli vuotta etukäteen ja joka paikasta tulvii lisää tietoa, joka pitäisi sisäistää. Jotkut ovat aloittaneet opiskelun jo kesällä ja jotkut vasta ylioppilaskirjoituksia edeltävällä viikolla.

hyvin huolta.

Ylioppilaskirjoitusten ei ole tarkoitus valvottaa viikkoja, eikä niihin valmistautuessa tarvitse pitää kaikkea aikaa nenä kiinni oppikirjassa tai unohtaa sosiaalista elämää. Ei. Menestyminen on kiinni tasapainottelusta. Tasapainottelusta oman terveyden – niin henkisen kuin fyysisenkin – ja opiskelun välillä.

Lukusuunnitelmaan tulee varata tarpeeksi aikaa lepäämiselle ja rentoutumiselle. Itselleen pitää olla armollinen – vaikka luitkin ”vain” yhden luvun tänään, ansaitset kyllä levon! Yksikin luku on parempi kuin ei yhtään.

Kukaan ei ole yksi kirjoituksien kanssa – sinun lisäksesi lukiossa on yli sata muuta opiskelijaa, jotka ovat ainakin tältä osalta samassa elämäntilanteessa kanssasi. Lisäksi monissa aineissa on kertauskursseja, jotka vähentävät vapaa-ajalla lukemisen tarvetta. Samalla saat tilaisuuden

kysyä opettajilta niistä asioista, joita et ole ymmärtänyt. Oli kyse sitten geenimutaatiosta, Immanuel Kantin tietoteoriasta tai derivaatasta.

Ylioppilaskirjoituksista tekee lopulta farssin se, että oikeastaan kaikki on sekaisin.

Viisi minuuttia ennen ylioppilaskirjoituksia edeltävää nimenhuutoa joku kertaa vielä nurkassa tekstilajeja ja toinen teippaa koulun tarjoamalla maalarinteipillä OYKlogoa hupparistaan. Vaikka kaikki ovat valmistautuneet ylppäreihin parhaansa mukaan, kukaan ei tunnu olevan oikeasti valmis.

Mutta kuka olisi? Maailmassa on nykyään niin paljon tietoa, ettei kaikkea yksinkertaisesti voi tietää. Tärkeintä on tehdä parhaansa – ja se riittää.

Teksti Elli Kaarlaakso Kuva Kia Kanervavuori

Kerron sinulle, lukija, kuitenkin jotain, mikä mullistaa käsityksesi ylppäreihin valmistautumisesta. Olen vakuuttunut, että yhdenkään opiskelijan lukusuunnitelma ei ole pitänyt. Jokainen jäi todennäköisesti jälkeen.

Jos kuulut vähemmistöön, joka on pysynyt lukusuunnitelmassaan: Onneksi olkoon. Olet pitänyt itsestäsi 5

O’times

Opet piinapenkissä: Kati Wackström Tällä kertaa piinapenkkiin päätyi liikunnan- ja terveystiedon opettaja Kati Wackström. Haluatko tietää, onko Kati innokas jouluihminen tai keiden opettajien kanssa Kati päätyisi mieluiten viettämään uutta vuotta?

Miten päädyit opettajaksi?

Olen sukuni ainut opettaja, että en itsekään tiedä, miten päädyin opettajaksi. Luultavasti sen takia, koska olen aina pitänyt liikkumisesta ja se on ollut se, mitä olen aina halunnut ja osannut tehdä. Sitä kautta päädyin opettamaan liikuntaa ja terveystietoa.

Minkä on rankinta/palkitsevinta opettamisessa?

Rankinta on ehdottomasti kokeiden korjaaminen ja kokoustaminen.

Niitä mukavia asioita on enemmän.

Oppilaat ja opiskelijat ovat kaikista parasta, ja sitten se kun huomaa, että ihmiset oppivat.

Mikä on rankin liikunnankurssi opettaa?

Hauskin on ilman muuta vanhojentanssit. Se on rankkaa, kun siellä on niin paljon opiskelijoita, mutta se on myös sitä palkitsevinta. Ehkä joku

Eija Raitala kuvailee Katia sanoilla huumorintajuinen, rohkea ja hyvä ystävä

treenikurssi, jossa oikeasti treenataan ja itsekin treenaa siinä mukana.

Ja sitten rentouttamiskurssia oli viime jaksossa kolme kurssia päällekkäin, niin se kävi äänen päälle, kun koko ajan rentoudutaan. Aika jännä, että rentoutuminen voi olla rankkaa, mutta tässä tapauksessa se oli.

Jos sinun pitäisi vaihtaa opettamaasi ainetta, niin mikä se olisi ja miksi?

Jos mun olisi nyt pakko vaihtaa, niin varmaan köksä, koska tykkään tosi paljon tehdä ruokaa. Tai opinto-ohjaus olisi myös kiva.

Noloin muistosi lukioajoilta?

En ollut matikassa mitenkään haka.

Lyhyt matikka ja siinäkin mentiin rimaa hipoen. Ystävättäreni kanssa sitten siellä abivuonna matikanmaikka sanoi usein, että Kati ja Miia, musta tuntuu, että teitä naurattaa, voitte mennä tonne käytävään. Se oli luovuttanut jo, se oli sovittu jo, että kun vitonen tai kutonen sieltä tulee, niin lähdettiin kävelemään. Oltiin me varmaan kikateltukin siellä.

Kenen opettajan kanssa tulet parhaiten juttuun?

Mielestäni tulen aika monen kanssa juttuun ja toivon, että he kokevat samoin. Kaikki meidän liikunnan ala-

O’times

6

laskettelemaan ja sitten avantoon.

Kai sielläkin avanto on?

Jos sinun pitäisi valita kaksi opettajaa, joiden kanssa viettäisit uuden vuoden, kenet valitsisit ja mitä tekisitte?

Raitalan Eijan ja Lahtisen Annen ja me lähdettäisiin New Yorkiin. Koska Eija tuntee New Yorkin niin hyvin, me mentäisiin varmaan Empire State Buildingiin sinne ylös katsomaan ilotulituksia. Ei pussattaisi! Voitaisiin halata ja ehkä jotain kuohujuomaa siihen.

Mottosi?

Kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.

Sana-assosiaatiotesti: Wanhat: Ilo Love Island: Ihana Adidas: Kolme raitaa Penkkiurheilu: Sohva

Kuntosalilla käyminen on yksi Katin harrastuksista.

Joulu: Rakkaat Itsenäisyyspäivä: Kunnia

kerran tyypit eli Jore, Anne ja Mikko. Myös Raitalan kanssa tulen tosi hyvin juttuun.

Harrastatko vapaa-ajallasi liikuntaa? Ja mikä on lempilajisi?

Harrastan kuntosalia, tennistä, joogaa, kävelyä ja avantouintia. Avantouinti on mun lempilaji ja sitä teen niin usein kuin vaan on mahdollista.

odotan joulua.

Mitä toivoisit joululahjaksi?

Ylioppilas: Arvostan

Metsä: Rauha Tietysti maailmanrauhaa ja sitä, että ilmastonmuutos pysähtyisi. Mutta Älypuhelin: Pakko jos mennään vähän maallisempiin asioihin, niin uusi joogamatto ja äly- Terveys: Tärkeä tietokone, jolla voisi seurata sykkeen vaihtelua siinä avantouinnin aikana. Talvipakkaset: Kirpeys

Oletko innokas jouluihminen?

Jos pääsisit Korvatunturille, mitä Piparit: Nam tekisit ensimmäisenä?

Olen vanhemmiten kyllä tullut innokkaaksi jouluihmiseksi. Innolla

Halaisin tietysti Joulupukkia ja sen Teksti Aliisa Hakala ja Saana Hilvo jälkeen menisin pulkkamäkeen tai Kuvat Aliisa Hakala

7

O’times

Hukkuvatko nuoret stressiin?

Huomenna deadline ja essee ammottaa tyhjyyttään. Aamulla kiire bussiin, mutta vielä pitäisi ehtiä meikata, ettei näyttäisi kamalalta koulussa. Tulehtuneet välit ystävän kanssa erimielisyyden takia. Erityisesti nuorille tuttuja tilanteita, jotka ovat ikäviä ja stressaavat.

Nykypäivän nuoret stressaavat niin opiskeluista ja tulevaisuudesta, kuin ulkonäöstään ja ihmissuhteistaan. Stressi on monella läsnä toistuvasti, joten se väistämättä vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon.

Miksi stressiä ilmenee näin paljon, ja voisiko sitä lievittää joillakin keinoin?

Stressi on hyvin monisyinen ja moniulotteinen ilmiö, jota kokee jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä. Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilöön kohdistuu niin paljon vaatimuksia ja paineita, että omat voimavarat tuntuvat riittämättömiltä. Usein yleinen stressaantuneisuus lisääntyy, kun moni pieni asia painaa mieltä samaan aikaan. Helposti syntyy pattitilanne, josta pois pääseminen näyttäytyy mahdottomuutena. Tuntuu, että aika, tiedot ja taidot eivät riitä.

Mikä sitten stressiä aiheuttaa ja miksi se on niin yleistä? Kyselyssä suureksi teemaksi nousi opiskelu.

Koulutöiden määrä ja opiskeluissa menestyminen aiheuttavat ylivoimaisesti eniten stressiä vastaajien kesken. Varsinkin, jos esimerkiksi harrastukset ja työt vievät ison osan ajasta, voi tuntua, ettei opiskeluihin panostamiseen jää tarpeeksi aikaa. Tulevaisuus, joka on yhteydessä opiskeluun, stressaa myös monia.

Mitä teen tulevaisuudessa? Pääsenkö opiskelemaan haluamalleni alalle? Saanko mielekkään työpaikan?

Nämä ovat kysymyksiä, joita moni nuori kelailee päässään.

Opiskeluiden lisäksi stressiä aiheuttavat sosiaalinen status ja ihmissuhteet. Nuorille on tärkeää pitää hyvä kuva itsestään yllä ja saada hyväksyntää erityisesti ikäisiltään.

Kun aika ja voimat eivät riitää kaikkien ihmissuhteiden ylläpitämiseen, tulee helposti riittämättömyyden tunne. Yksilökeskeinen kulttuuri luo yhä enemmän paineita nuorille, kun täytyisi itse vastata kaikesta ja onnistua kaikessa itse.

Onneksi stressin vähentämiseen ja lievittämiseen löytyy keinoja. Kyselyssä hyvin moni mainitsi stressin lievityskeinokseen musiikin kuuntelun. Lempibiisin soittaminen saa huonoimpanakin päivänä hyvälle tuulelle. Toinen suosittu keino on myös jutteleminen jollekin läheiselle. Kun omia tuntemuksiaan voi purkaa vaikka omalle vanhemmalleen tai ystävälleen, oma olo helpottuu. Läheiset osaavat myös antaa omia vinkkejä ja auttaa vaikeassa tilanteessa. Apua kannattaa oppia pyytämään, se ei ole häpeä!

O’Timesin teettämän kyselyn mukaan 14-18 – vuotiaista nuorista noin 40% kokee stressiä lähes päivittäin.

Se on hurja lukema, joka epäilemättä herättää huolta. Jatkuva ja päivittäinen stressi nimittäin laskee toimintakykyä merkittävästi eli vaikuttaa kaikkeen tekemiseen negatiivisesti.

Liika stressi voi myös lamaannuttaa.

Pienet ja vaivattomatkaan asiat eivät luonnistu, kun mielen päällä on jatkuvasti jotakin. Paineisen tilanteen jatkuessa mielenterveys kärsii. Kyselyyn vastanneista vajaa 30% kertoi kokevansa stressiä viikoittain, ja vain muuta vastasi hyvin harvoin.

Kyselyyn vastasi yhteensä 213, 14-18 -vuotiasta nuorta.

O’times

8

Unen merkitystä ei myöskään pidä vähätellä. Riittävä uni laskee stressihormonin tasoa merkittävästi.

Urheileminen ja lempisarjan katsominen olivat myös kyselyyn vastanneiden mielestä hyviä keinoja lievittää stressiä. Tärkeää on, että jokainen löytää itselle sopivat tavat irrottautua stressistä ja rentoutua.

Kyselyssä muutama nimittäin mainitsi, ettei lievitä stressiä millään tavoin. Hengähtämisen jälkeen töitä jaksaa painaa paremmin. Vaikeuksien kanssa ei myöskään saa jäädä yksin. Jos tuntuu, että stressistä on tullut painava taakka, on tärkeää myös osata hakea ammattiapua. Koulussa esimerkiksi psykologi ja kuraattori auttavat setvimään ongelmia ja antavat avaimia oman elämän hallitsemiseen ja suunnitteluun.

Vastauksissa stressinaiheuttajista painottuivat erityisesti yksilökeskeiset asiat.

Stressi on siis valitettava ilmiö, joka kyselyn mukaan vaikuttaa yli puolelle vastanneista elämään melko paljon tai jonkin verran. Stressistä voi kuitenkin ajoittain olla apuakin.

Stressi kertoo, että käsillä oleva tilanne tai tehtävä on tärkeä ja siihen haluaa panostaa.

Parhaimmillaan stressi voi parantaa suoritusta, esimerkiksi urheilussa ja esitelmää pitäessä. Jokainen kokee stressiä elämässään ja vaikka se ajoittain rasittaa, siitä voi oppia selviämään. Pitää oppia tunnistamaan omat rajat ja hyväksyä, että aina ei tarvitse tavoitella erinomaisuutta.

Internetistä löytyy hyvin paljon erilaisia rentoutumisharjoituksia, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla stressin lievittämiseen.

Lepo ja rentoutuminen ovat ihan yhtä tärkeitä kuin työnteko. Kun kerran selviää vaikeasta ja stressaavasta tilanteesta, saa voimia ja luottamusta tuleviin haasteisiin.

Teksti ja kuvat Sofia Jutila

9

O’times

Motivaatio hoi, älä jätä!

Joskus aikaansaaminen on työn ja tuskan takana. Pahinta siitä tekee se, että koko homma voi maistua puulta eikä mikään tunnu auttavan.

Oppimisen ja tulosten kannalta motivaatio ja innostus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Sen tietää jokainen, joka on lopettanut minkä tahansa tylsän aineen opiskelun heti päästyään pakollisista kursseista eroon.

Jos ja kun motivaatiota ei joka hetki löydy, on vaikea saada opiskelua luistamaan. Jo työhön ryhtyminen ottaa aikansa, eikä se aina edes onnistu.

Oulunkylän yhteiskoulun psykologi Pekka Holopainen ehdottaa yksinkertaista listaamista, jotta huomaisi, miksi oma työ on arvokasta. Mitä hyötyä tähän kokeeseen lukemisesta on jatkossa? Onko siinä edes jotain kivaa? Voisiko siitä olla hyötyä arkeenkin?

Tässäkin tilannetta helpottaa Holopaisen mukaan pieniin paloihin pilkkominen, jolloin madaltuu kynnys aloittaa edes yksi osista.

Lääkkeenä tähän voi kokeilla myöskin seuraavaa niksiä: puhelimeen asetetaan ajastin soimaan viidentoista minuutin päästä, ja tässä lyhyessä ajassa tehdään koulutyön eteen niin paljon kuin vain mahdollista. ”Tämä voi olla esimerkiksi sitä, että esseetä ryhtyy kirjoittamaan, tai sit-

ten ihan myös niiden asioiden listaaminen, mitä siihen aiheeseen liittyy”, luettelee Holopainen. Vartissa ehtii myös lukea tekstiä hyvän matkaa, kunhan muut häiriötekijät sulkee pois.

Kun puhelin viimein pirisee, on ansaittu tauko ja voi tarkastella, mitä on saanut aikaan. Hei, tämähän toimi. Aloitanpa kohta seuraavan viisitoistaminuuttisen.

Ihme, jos motivaatio ei yhtään he-

Jos edessä on iso, raskas urakka, projekti tai koealueen kertaus, on paljon järkevämpää purkaa työtä osiin, joita suorittaa yhden kerrallaan valmiiksi asti. Työ pääsee edistymään oikeasti, ja voi tuntea onnistuneensa.

Vaikeinta on silti usein aloittaminen, oli aihe itsessään kiinnostava tai ei. Ihminen tuppaa vitkastelemaan kaikessa epämiellyttävässä.

Monelle on tuttua vaikkapa tauon pitäminen tauon perään tai huoneen siivous vain, jotta koulutyön aloittamista saisi kiireellisemmän tekemisen varjolla lykättyä vielä vähän. Itseään on helppo huijata.

Missä tahansa vaikeassa tilanteessa voi kääntyä matalan kynnyksen ammattilaisten eli opiskelijahuollon puoleen.

O’times

10

joka aineessa ei ole tuli pyrstön alla.

Miksi ei kokeilla vaikka liioitellun aikaisin alkavaa suunnitelmaa, joka ei ole läheskään niin raskas?

Tietenkään suunnitelma ei yleensä toteudu sellaisenaan, mutta pieleen menemisestä ei tarvitse aina huolestua. Aikataulun suunnittelemista kannattaa jatkaa vastakin, sillä vähintäänkin se antaa suuntaa ja siirtää muistamista pois mieleltä.

Seuraavalla kerralla osaa tehdä realistisemman suunnitelman.

rää tällaisesta pienestä onnistumisen tunteesta.

Uusi asia, kuten kiintoisa kurssi, voi saada opiskelijan aluksi innostumaan, mutta ajan myötä ja työtaakan alla motivaatio kaikkoaakin.

Pitkäjänteinen motivaation ylläpito tuottaa haastetta, jos on taipuvainen kadottamaan sen alun hohdokkuuden jälkeen.

Jos ongelmana onkin pikemminkin raskas suoriutuminen kuin itse aihe, kavereista voi olla apua. ”Kannattaa miettiä, voisiko jotenkin hyötyä siitä, että muut tekevät samaa tehtävää. Jos juttelisi kaverin kanssa tai saisi purettua omaa turhautumista.” Perhettäkin voi vaivata, jos tuntuu, että kotona saa puhuttua. ”Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja. On tärkeää, että saamme kannustusta myös muilta”, Holopainen muistuttaa ja kehottaakin jokaista myös tsemppaamaan toisia.

11

”Parhaimmillaan sekin motivoi itseä, kun huomaa, että sainpas toisen tekemään hommia.”

Tiedolla vai tuurilla koeviikkoon?

Yksi vaikeista hetkistä koulunkäynnissä on motivaation löytyminen ajoissa ennen koeviikkoa. Koe näyttää kaukaiselta, eikä itseään saa vielä vähään aikaan niskasta kiinni.

Psykologin ensisijainen keino on kalenterin käyttö. Paperilla näkee, kuinka monta kiireistä tai vähemmän kiireistä iltapäivää on aikaa mihinkin koitokseen. Lukemisen aikataulutus on ehdoton helpotus, ja mielenrauhaa voi lisätä pelkästään sen näkeminen, että voi vetää viivan To do -listaan.

Kun koeviikon huomioi jo tarpeeksi monta päivää ennen sen alkua, tulee lukusuunnitelmasta väljempi ja paljon helpompi toteuttaa. Motivaatio lukemiseen ja ehkä jopa oppimisen hauskuus herää luultavammin, kun

Varsinkin kirjoituksiin lukemisessa motivaatio olisikin ehdoton valttikortti, ja motivaatiota lisää pystyvyyden tunne. Itsensä tuntee pystyväksi ja kyvykkääksi, kun lukeminen etenee tehokkaasti, ja jälleen kerran aikataulu pelastaa.

Teorian kolme kulmakiveä Erään teorian mukaan motivaation kannalta tärkeimpiä ehtoja on kolme: omaehtoisuus, yhteisöllisyys ja kyvykkyyden tunne. ”Että tietää lankojen olevan omissa käsissä.” Se on kuulemma olennaista.

Entäs koulun ulkopuolella?

Olet aina pitänyt harrastuksestasi, ja oikeastaan pidät edelleenkin. Motivaatio kuitenkin heittelee miten sattuu, eikä kotoa lähtö enää houkutakaan aina.

Silti tekisi mieli pikemminkin saada motivaatiota lisää kuin lopettaa harrastaminen. Se on toki mahdollista ja ilman muuta toivottavampi ratkaisu, mutta ei ole tarpeetonta pysähtyä miettimään harrastuksen sopivuutta. ”Onko se harrastus sellainen, että O’times

tulee hyvää mieltä ja kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita”, Holopainen pohtii ääneen. ”Motivaation voi karkeasti jakaa sisäiseen ja ulkoiseen. Kumpuaako harrastaminen omasta itsestä, tekeekö sitä harrastuksen itsensä takia vai vaatiiko joku tai jokin ulkopuolinen sitä?”

Sisäistä motivaatiota voi yrittää herätellä asennoitumalla uudelleen.

Erilaisia asenteita on vaikka missä määrin, aina tiukasta ja vaativasta suhtautumisesta leppoisaan ”näen kavereita ja parhaassa tapauksessa kehityn” -ajatteluun.

mielekkääseen tekemiseen, neuvoo psykologi. Voi olla vaikka vain pari tuntia, kun on jo saanut uusia voimia taas yrittää.

Holopaisen mielestä totaalinen luovuttaminen ei koskaan kannata, mutta todellakin huonosti onnistuva asia täytyy välillä jättää taka-alalle. Kukaan ei aina jaksa sadalla prosentilla, sillä ihminen ei ole kone.

Kannattaa opetellakin tunnistamaan itse ne tilanteet, joissa ei juuri sillä hetkellä ole voimia jatkaa. Jos tähtää korkeisiin tuloksiin hyvin uupuneena, on todennäköisintä, ettei tavoitteeseen silloin päästä. Lepo on merkityksellistä sekä kehittymisen että aikaansaamisen kannalta.

Teksti ja kuvat Ilona Valotie

Elämänmuutoksen edessä Mitä ikinä haluaakaan itsessään, tavoissaan tai elämässään muuttaa, se ei ole mahdollista hetkessä. Jos tätä ei ymmärrä, motivaatio tuskin kestää kauan, sillä tuloksia ei ensi alkuun huomaa.

On välttämätöntä tietää myös, että itselle asetettu päämäärä on ylipäätään realistisesti mahdollinen. Kun tämä on varmaa, voi ryhtyä pienin askelin tavoittelemaan muutosta.

Muutoksen täytyisi lähteä itsestä eikä ulkopuolisista syistä, jotta intoa sen toteuttamiseen riittäisi tarpeeksi kauan.

Onko joskus parasta vain luovuttaa? ”Välillä tulee sellainen olo, että ei jaksaisi ja tekee mieli luovuttaa. Se on täysin inhimillistä.”

Jos tiedostaa, ettei nyt jaksa ja pysty, on hyvä jättää asia sikseen ja vaihtaa

Harrastusten olisi syytä olla mieluisia, jotta motivaatiota niihinkin voisi ruokkia.

O’times

12

Tulenpolttava haastattelu: Eemil ja Elliot, sheriffi ja apulainen Me toimittajat olemme halunneet tutkia koulumme kulissien takana työskenteleviä veijareita, Eemiliä ja Elliotia. Mitä he oikein tekevät? Seurustelevatko he palkallisesti kollegoiden kanssa tekemättä mitään muuta? Yritimme kerjätä heiltä juoruja opettajista, ja vastaukset saattavat järkyttää teitä...

Koulussamme on paljon liikkuvia osia, joita pitää hoitaa ja täten tarvitsemme erinäisiä työntekijöitä kouluumme. Nyt ääntään pääsee avaamaan Eemil, koulumme vaksisetä, sekä Elliot, koulumme sivari.

Miten menee töissä?

Eemil: Mikäs tässä, ihan hyvin. Eipä valittamista.

Elliot: Joo, menee ihan hyvin. On tää vieläkin vähän uutta, kun on ollut vain pari kuukautta, mutta kyllä se siitä.

Mitä te siis nyt oikeasti teette täällä?

Elliot: Mä oon enimmäkseen oppitunneilla apuopettajana, mutta teen myös muuta. Esimerkiksi toimin huoltotehtävissä Eemilin apukäsinä. Vähän kaikennäköistä.

Eemil: Meikä on täällä vahtimestarina ja hoidan huoltopuolen - mitä nyt pitääkin hoitaa.

Yleisön kysymys: oletteko kerenneet masentua?

Eemil: E! Koskaan en oo masentunu, ei saa masentuu koskaan, aina hymyssä suin!

Elliot: Ei, nimenomaan. Ei masennella.

13

Viimeinkin saimme nämä kaksi suostumaan samaan kuvaan.

Miten te molemmat sitten päädyitte Ogeliin?

Elliot: Mulla on vähän pidempi tarina. Olin sivarikoulutuksessa ja hain viiteentoista paikkaan. Eka kuitenkin Ogeliin, mutta ei kuitenkaan tullut mitään vastausta. En päässyt sitten minnekään, joten päätin, että (sensuroitu) soitan Ogeliin. Puhelimessa vastattiin suoraan, että ”Joo! Tuu vaan haastatteluun vaik huomenna!” Ok. Tulin haastatteluun ja pääsin läpi.

Eemil: Mä en itse asiassa muista edes. Onhan siitä jo vuosi. Olin keskustassa tuurailemassa huoltoduuneissa.

Kysyin sitten ylempää, että olisko jotain vakituisempaa paikkaa, ja Ogelissa oli huoltomiehen paikka vapaana. Onhan tää nyt ollut mielenkiintoista.

Kertokaapas paras juoru opettajasta?

Elliot: Ei tollasia voi kertoo! Paras juoru… ei opettajat tai ainakaan yläastelaiset ainakaan puhu paljon opettajista. Ei tuu mitään mieleen.

En oo vetänyt myöskään oma analyyseja.

O’times

Eemil: Ei oo oikeestaan draamaa!

Täällä on hyvä olla henkilökunnan kesken. Ei oo oikein mitään pahaa sanottavaa.

Tässä vaiheessa Eemil kutsutaan hoitamaan jotakin nähtävästi elämää tärkeämpää.

Pysytään opettajissa: kuka on teidän ehdoton lemppariopettaja täällä?

Eemil: En oo oikein oppilaana, niin en osaa sanoa. Hannun kanssa olen eniten tekemisissä, niin sanotaan nyt vaikka Hannu, ja se urpo Roope.

Elliotin top 3: Elina Lekander, rento, hyvä opettamaan, Katri Köngäs, sen kanssa lentää juttu hyvin, ja Elisabet Pellinen, mukava ihminen.

Minkälaisia päivän kohokohtia teillä on ollut?

Miksi Eemil ei ole koskaan paikalla, kun häntä tarvittaisiin koulussa?

Koulun draamaa jäätiin puimaan.

Eemil: Kyllähän tääl suhteellisen Elliot: En oikein tiedä, mun näkö- nätisti kuitenkin ollaan verrattuna kulmasta se on aina paikalla. muualle. Vähän paha haastiksena.

Ei oo täst koulusta mitään ihmeen Eemil: Täällä kolussahan mä olen huonoa. Elliotinhan kanssa meil on kuitenkin neljään asti aina. Infos- paljon draamaa. Me vaan tapellaan sa mä olen aina kun kerkeen, mutta täällä joka päivä. kulisseissa on niin paljon tekemistä, että siinä ei kerkeä oikein istua.

Elliot: Joo, jos joillain niin meillä sitä draamaa on.

Mutta infon puhelin on käytössä.

Soittakaa sinne! Ja muistakaa sanoa Eemil: Me ollaan sellanen drama nimenne. (Heti kun toisesta päästä queenpariskunta. Me itketään ja vastataan.) haukutaan tääl toisiamme.

Tehän olette aktiivivisia somekäyttäjiä. Mielipide OYK-jodelista?

Eemil: Se on oppilaille! En mä sitä voi lukea!... Aika nätistihän siellä ih- Teksti Erik Virranniemi, Ville Halkosalmi miset on.

Elliot: En mä koeta lukee teidän jodelii!

Kuvat Erik Virranniemi, Satu Mäkinen

Elliot: Eemilin kanssa välillä laitetaan tota salia, vaikka sillon, kun oli ylppärit. Vaikka se oli rankkaa, niin se oli mukavampaa kuin esimerkiksi tunneilla istuminen. Sijaistaminen on ollut myös kivaa.

Eemil: Töihin tuleminen. Se on aina hauskaa, hehe. Jokainen päivä on liian erilainen, niin en osaa sanoa. Päivän alun ja lopun välissä.

Mikä on ollut parasta Ogelissa?

Elliot: Sijaistaminen. Saa tehdä ite.

Kun mä olen sijaisena, niin katsotaan yleensä leffaa.

Eemil: Jokainen päivä on erilainen, mulla ei oo ollut ennen duunia, jossa joka päivä tekee eri hommia.

Eemilin koppi, jossa ”ei ole koskaan paikalla” tai ”aina kun kerkeää”.

O’times

14

Hopeaa futiksessa Ogelin tytöt tulivat toiseksi syksyisessä Helsingin lukioiden välisessä jalkapalloturnauksessa.

Turnaus käynnistyi syyskuussa alkusarjapeleillä ”omalla kotipyhätöllä” Mustapekka-areenalla, josta joukkue pääsi jatkoon välieräturnaukseen Talin urheilupuistoon.

Välieräturnauksen avausottelussa vastaan asettui kivikova Brändön lukio, joka vei ottelun niukasti. Ottelun jälkeen joukkueen “henkinen liideri” Kati Tiiliharju astui esiin ja halusi tutustuttaa joukkueen jäsenet toisiinsa nimikierroksen avulla, jotta kommunikointi kentällä sujuisi paremmin.

Seuraavissa kahdessa välieräturnauksen ottelussa joukkue saikin hyvän hengen päälle, pelasi rohkeammin ja eteni Final Four -turnaukseen

15

voittamalla Munkkiniemen lukion 3-2 ja Töölön lukion murskaavasti 8-0. Varsinkin Senja Vahtera sai maalinteon näyttämään naurettavan helpolta.

Myllypuron Final Four -turnaukseen joukkue matkasi mitalin kiilto silmissä, mutta myös hieman varautuneena, koska joukkueesta oli tippunut välieräturnauksen loukkaantumisten myötä muutama peluri.

Final Four -turnauksen arpa toi Ogelille vastustajan naapurista, Maunulan lukion. Maunula jäi vakuuttavasti jyrän alle lukemin 6-1 ja edessä häämötti koko turnauksen finaali alkusarjasta tuttua Herttoniemen lukiota vastaan.

Koko turnausta dominoinut Herttoniemi oli tällä kertaa liian iso pala, ja finaalin jälkeen ogelilaisille ripustettiin hopeiset mitalit kaulaan.

Joukkueessa pelasivat Ilona Valotie, Senja Vahtera, Satya Gomez, Julia Väänänen, Kaisa Kukkola, Kati Tiiliharju, Milla Sillanpää, Nea Rissanen, Nea Rastas, Milja Rantanen, Susanna Kekomäki, Vilma Mehtonen, Anni Niskanen ja Vilma Helevä.

Teksti ja kuva Mikko Naukkarinen

O’times

Opiskelijakunta haamuina

Kuvat Arja Holma ja Satu Mäkinen

O´CULT 17

O’times

Onko fitness-villitys mennyt liiallisuuksiin?

Voimistunut tavoitteellinen treenaaminen voi altistaa etenkin nuoren ihmisen vakaville ongelmille. Fitness-urheilusta etsitään ratkaisua etenkin ulkonäköpaineisiin.

Muutaman viime vuoden aikana, sosiaalisen median käytön yleistymisen myötä, ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi kuin koskaan, ruokavalion ja liikunnan vaikutuksesta terveyteen. Netti suorastaan pursuaa uutisia ja blogeja liittyen näihin asioihin.

Kyseisen ilmiön myötä voimistunut tavoitteellinen treenaaminen, fitness-urheilu, on mielestäni mennyt liian pitkälle. Se voi altistaa kaikenikäiset ihmiset, mutta etenkin nuoret, vakavillekin ongelmille.

En väitä, etteikö terveellisestä elämäntavasta puhuminen olisi hyödyllistä Tässä tapauksessa kuitenkin tieto voi lisätä tuskaa, jos asioita ei osaa ajatella monesta eri näkökulmasta, esimerkiksi suhteuttamalla tietoa omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin.

Tämän vuoksi fitnessvillityksen negatiivisille vaikutuksille erityisen alttiita ovat nuoret, jotka altistuvat helposti muun muassa ulkonäköpaineille.

Otetaan esimerkiksi pari YouTubekanavaa. Suuressa suosiossa olevilla vloggaajilla Pernilla Böckermanilla ja Aiellot S&S: llä on yhteensä noin 170 000 tilaajaa, joista valtaosa on nuoria.

Molempia kanavia yhdistää se, että niitä ylläpitävät nuoret naiset, jotka kuvaavat päivittäistä elämäänsä, johon kuuluu kova treenaaminen ja yltiöterveellinen ruokavalio.

O’times

Ja tässä ongelma piileekin. Kun epätavalliset elämäntavat ovat esillä, saattaa nuorille tulla sellainen kuva, että heidänkin tulisi elää kyseisellä tavalla.

Samat vloggaajat voisivat luultavasti olla vaikkapa kutomassa villapaitoja Instagramin livelähetyksessä, jos kutominen olisi kuntoilun sijaan muodissa.

Moni, etenkään nuori, ei tunnu tajuavan sitä faktaa, että fitness-kilpailijat treenaavat kehon ja mielen äärirajoilla eikä kyseinen elämäntapa ole todellakaan realistinen, saati kaikille soveltuva.

Joka tapauksessa nyky-yhteiskunnassa tavoitteellisuus ja kunnianhimoisuus ovat todella arvostettuja piirteitä ja tuntuu siltä, että kaikissa asioissa tulisi aina vetää täysillä.

Itselläni tulee useinkin tunne siitä, riitänkö tällaisena: syön täysin normaalisti ja liikun silloin kun tekee mieli.

Sosiaalisessa mediassa vaietaankin usein siitä, että jatkuva liika treenaaminen ja liian terveellinen syöminen ei ole terveellistä kropalle. Syömishäiriöiden lisäksi rasitusvammat ja flunssat voivat tulla osaksi arkea ja uni kärsii.

Treenaamisesta tulee pakkopullaa ja ilo arjesta katoaa. Tästä voin käyttää hyvänä esimerkkinä ystävääni, joka sairastui pakonomaisen treenaamisen seurauksena ortoreksiaan yläasteella.

Sosiaaliseen mediaan päivittäin tulvivien kuntosali- ja annoskuvien myötä on syytä miettiä, voisiko fitness olla osittain vain muoti-ilmiö, jolla saada huomiota.

Merkittävin oivallus, joka nuorten pitäisi tehdä, onkin, että terveellinen elämäntapa ulottuu muunkin kuin fyysisen terveyden osa-alueelle ja sitä on mahdollista ylläpitää ilman tiukkaa treenausta tai ruokavalion sen tarkempaa miettimistä.

Terveellisyys ei katso pelkästään sitä, millaisessa fyysisessä kunnossa on, vaan myös sitä, että osaa olla ennen kaikkea tyytyväinen itseensä ja löytää niin sanotun kultaisen keskitien. Taito osata kuunnella kroppaansa ja toteuttaa sen tarpeet riittääkin yleensä terveellisen elämäntavan ylläpitämiseksi.

Teksti Rebekka Flygare

18

Kasvisruokaa hehkutetaan ja haukutaan – mikä on nuorten kanta?

Kasvisruokavalio on yksi tapa vähentää ilmastonmuutoksen etenemistä yksilötasolla. Meidänkin lukiossamme moni syö kasvisruokaa päivittäin.

Lokakuussa julkaistu ilmastoraportti aiheutti kiivaan ja huolestuneen keskustelun ilmastonmuutoksesta. Raportti herätti monen miettimään omia valintojaan ja niiden vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Tietenkään yhden ihmisen panos ei ole riittävä pelastamaan maailmaa, mutta se ei tarkoita, että yksilön tekemät muutokset olisivat turhia.

Viime aikoina moni on päättänyt lopettaa tai vähentää lihansyöntiä eettisistä -, ympäristö- tai terveyssyistä. OYK:n kasvisruokajono on pitkä.

Yksi näistä päivittäin ruokalan herkullisesta kasvisruoasta nauttivista on ykkösluokkalainen Aada, joka on vegaani: Kuinka kauan olet ollut vegaani?

- Olen ollut vegaani nyt noin vuoden ajan.

Mikä sai sinut alkamaan vegaaniksi?

-Ryhdyin vegaaniksi ympäristön ja eläinten takia.

- Huonoin puoli on varmasti se, että en pysty syömään kaikkia ruokia, joita tekisi mieli.

Millaiset ajattelet ihmisten ruokailutottumusten olevan tulevaisuudessa? Ovatko kaikki tulevaisuudessa vegaaneja, vai pysyykö ihmiskunta sekasyönnissä?

- Uskon ihmisten syövän suurilta osin kasviperäisesti, mutta en usko ihmisten koskaan luopuvan täysin sekaaniudesta.

Mitä sanoisit henkilölle, joka harkitsee vegaaniutta?

- Kannattaa kokeilla, jos yhtään kiinnostaa! Netistä löytyy paljon tietoa, jonka avulla aloittaa, ja jo pieni muutos viikossa vaikuttaa.

Kasvisruoka jakaa ihmisten mielipiteet. Kasvis- ja vegaaniruoan maku, hinta ja muutoksen vaikeus laskevat sen suosiota. Kotona asuvien nuorten voi olla hankalaa muuttaa ruokavaliotaan.

61 lukiolaista vastasi kyselyyn ”Voisitko kuvitella olevasi kasvissyöjä tai vegaani?”. Noin 40 prosenttia heistä vastasi ”kyllä”. Noin viidennes vastasi ”ei”. Neljännes vastasi olevansa jo kasvissyöjä tai vegaani. Noin 15 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa.

Suurin osa heistä, jotka vastasivat ei, perustelivat vastauksensa lihan hyvällä maulla. Muita syitä olivat kulttuuri, tarvittavien ravintoaineiden saanti ja kasvissyönnin hankaluus.

Tulosten perusteella kasvisruoka on ainakin meillä melko suosittua, ja iso osa suhtautuu siihen avoimin mielin. Suomalaiset syövät kuitenkin paljon lihaa: suomalainen söi vuonna 2017 keskimäärin 81 kiloa lihaa, kertoo Luonnonvarakeskus.

Teksti Ilona Puurunen Kuvitus Aino Rotstén

Mitä hyviä puolia veganismissa on?

- Hyviä puolia vegaanina olemisessa on ollut esimerkiksi oppiminen tekemään itse ruokaa ja tutustuminen uusiin ihmisiin. Parasta on kuitenkin ollut omien arvojeni mukaan eläminen.

Jos siinä on jotain huonoja puolia, mitä?

19

O’times

Ilmaiseksi maailmalle SAGE Project Passport -kilpailun kautta Haluaisitko päästä matkustamaan pariksi viikoksi maailman toiselle puolelle tekemään lyhyttä projektia yhteistyökoulun kanssa? Lue tämä artikkeli ja selvitä, miten se onnistuu!

Kansainvälinen koulujen yhteistyöverkosto SAGE, johon koulumme ainoana suomalaisena kouluna kuuluu, järjestää vuosittain opiskelijoille tarkoitetun Project Passport -kilpailun. Kilpailussa osallistujat ideoivat ja suunnittelevat itse jonkinlaisen projektin, jonka he voisivat toteuttaa jossakin yhteistyökoulussa. Kilpailun voittajakaksikko pääsee matkustamaan valitsemaansa yhteistyökouluun.

Kilpailuun voivat osallistua ainoastaan SAGE-verkostoon kuuluvien koulujen opiskelijat, ja useimpina vuosina osallistujapareja on ollut noin 15, joten voittomahdollisuudet eivät ole ihan huonot.

Kilpailun voittajakaksikko pääsee matkustamaan valitsemaansa yhteistyökouluun.

Project Passport -kilpailu vei meidät Australian Melbourneen, jossa yövyimme isäntäperheessä. Iltaisin ja viikonloppuisin he kuljettivat Kilpailuun osallistutaan pareittain meitä paikasta toiseen; pääsimme näkemään muun muassa koalia. kirjoittamalla projektisuunnitelma, jossa esitellään projektin idea ja sen menetelmät. Suunnitelmassa tulee myös kertoa, minkä koulun kanssa projektin haluaisi tehdä. Projektisuunnitelma voi olla 3-4 sivua pitkä ja sen lisäksi pitää kuvata video, jossa projekti lyhyesti esitellään.

O’times

Kilpailuun osallistuvien pitää siis itse keksiä aihe, josta he haluaisivat tehdä projektin. Projektin aihe voi käytännössä olla mikä tahansa, mutta mitä konkreettisempi se on, sitä parempi. Projekti voi olla esimerkiksi tutkimus tai jonkinlainen vertailu.

Viime vuosien voittajaprojektit ovat olleet melko erilaisia. Eräässä keskityttiin kiinan ja englannin kielen opetuksen eroihin Kiinassa ja Englannissa, eräässä kouluhyvinvoinnin eroihin kahdessa koulussa sekä eräässä siihen, miten koululaukusi20

sältö eroaa kahdessa eri maassa. On siis myös hyvä, jos pystyy perustelemaan projektin aiheen olevan kouluille hyödyllinen tai mielenkiintoinen. Monessa projektissa on siis vertailtu jotain teemaa oman koulun ja yhteistyökoulun välillä.

Kilpailun lopuksi jokaisesta koulusta yksi opettaja arvioi projektit suunnitelmien ja videoiden perusteella ja laittaa ne paremmuusjärjestykseen.

Eniten pisteitä saanut projekti voittaa, ja voittajat pääsevät noin kahdeksi viikoksi haluamaansa kouluun toteuttamaan projektisuunnitelman mukaisen projektin.

Näin voitat Project Passport -kilpailun: 1. Etsi itsellesi uskollinen pari.

2. Keksikää mielenkiintoinen, konkreettinen ja hyödyllinen aihe, josta voisitte tehdä (helposti toteutettavan) projektin.

3. Miettikää, missä SAGE-koulussa haluaisitte tehdä projektin (sagesch.org/meet-our-schools/).

4. Miettikää, millaisen projektin haluaisitte tehdä ja miten (esim. jos se olisi tutkimus, miten keräisitte tietoa).

5. Käykää juttelemassa peruskoulun apulaisrehtori Marjo KurkiMäkelinin kanssa, jolla on edellisten vuosien osallistujien projektisuunnitelmia malliksi.

6. Kirjoittakaa englanniksi (tai jos osaatte, niin kiinaksikin on luvallista kirjoittaa, heh) hieno projektisuunnitelma, joka on Wordissa noin 3-4 sivua pitkä.

7. Kertokaa suunnitelmassanne esimerkiksi seuraavat asiat:

a. Mikä on projektinne aihe, miksi valitsitte sen tai miksi se on tärkeä aihe, mitä te voitte oppia/hyötyä siitä? b. Miten toteuttaisitte projektin, mitä vaiheita projektin toteuttamiseen kuuluisi ehkä omassa koulussa ja erityisesti yhteistyökoulussa ja mitä menetelmiä käyttäisitte? c. Mikä on projektin tavoite ja minkä koulun kanssa sen tekisitte?

Australian talvi oli viileä, mutta maisemat kauniita.

Tähän mennessä kilpailuun on osallistunut koulustamme vain yksi pari.

Satuin olemaan parin toinen osapuoli ja voitimme kilpailun: matkustimme viime kesänä Australiaan tekemään projektiamme. Tuskin siis kannattaa valita kohteeksi Australiaa, sillä kisan tuomarit eivät luultavasti ole kovin halukkaita lähettämään samasta koulusta samaan kouluun opiskelijoita kahtena vuotena peräkkäin. Voimme kuitenkin suositella kilpailuun osallistumista.

Ja jos voitatte, saatte kurssin!

21

d. Miksi juuri teidän projektinne on hyvä ja miksi se pitäisi valita voittajaksi?

8. Suunnitelkaa ja kuvatkaa video, jossa tiivistätte projektisuunnitelman sisällön, eli kerrotte, millaisen projektin tekisitte ja miten.

Tosin läheskään kaikki tuomarit (=lue yli puolet tuomareista) eivät välttämättä edes vaivaudu katsomaan videoita, joten se ei ole kovin tärkeä eikä siitä kannata stressata. Video saa olla enintään kaksi minuuttia pitkä.

9.Lähettäkää työnne kilpailuun Marjon kautta helmikuun loppuun mennessä.

10. Toivokaa parasta!

Teksti ja kuvat Johanna Järviluoto

O’times

Rallia ja rugbya Ranskassa Ensimmäisinä lukiostamme Ranskaan lyhyeen vaihtoon lähtivät Nea Maaninen, Iida Ikkelä, Alma Helevä sekä Sara Hasegawa. Ensi vuonna voi olla sinun mahdollisuutesi.

Alma: ”Parasta matkassa oli uusiin ihmisiin tutustuminen ja host-perheen kanssa ajan viettäminen. Tykkäsin käydä kaupungilla ja katsoa nähtävyyksiä, mutta myös illat kotona television edessä jutellen ja teetä juoden olivat mukavia.

Omasta mielestäni paras osuus matkasta oli viimeinen viikko, koska silloin oli jo tottunut arkielämään ja alun vaikeudet kommunikoinnin kanssa olivat hälvenneet.

Oli mielenkiintoista ihmetellä ihan tavallista ranskalaista elämää. Koulu loppui myöhään, vasta viiden maissa, mikä ei ollut erityisen kivaa.

Ranskassa kuitenkin kompensoidaan pidempiä työ- ja koulupäiviä pitkillä lomilla. Esimerkiksi syyslomaa on kaksi viikkoa.

Neea, Alma, Iida ja Sara lähtötunnelmissa.

Ruokakulttuuri oli myös mielenkiintoista. Moni on varmasti kuullut ranskalaisesta usean ruokalajin kouluateriasta, ja voin vakuuttaa, ettei se ole myytti. En ollut matkaa ennen ikinä syönyt ostereita, ja sainkin tutustua tähän ruokalajiin useamman kerran niin raakana sitruunan kanssa kuin paistettuna roquefortjuustonkin kera. Suosittelen kokeilemaan.

La Rochellessa rugby oli iso juttu.

Kävin katsomassa yhden matsin, mikä oli kivaa hyvällä säällä, mutten ymmärtänyt mitään säännöistä.

Pääsin myös näkemään ranskalaisia julkkiksia erään elokuvan ennakkonäytöksessä.”

O’times

Ranska on pelannut kaikissa rugbyn MM-kilpailuissa.

22

Nea: ”Mieleenpainuvaa oli, kun isäntäperheeni vei minut eräänlaiseen ranskalaiseen illanviettoon - spektaakkeliin. Ranskalaiset ja minä istuimme nuotion äärellä, kun vanhempi mies piti show’ta osoittamalla kysymyksiä vuoron perään ihmisille ja keksimällä heidän vastauksistaan älyttömiä vitsejä. Ihmiset itkunauroivat tälle nopeaa ranskaa murteella puhuvalle miehelle.

Tunnelman nostamiseen entisestään eräs vanha mummo tuli hauskuuttamaan ihmisiä tekemällä vitsin melkein jokaisesta asiasta, minkä mies sanoi.

Näin suomalaisena oli hankala ymmärtää miehen vitsejä, mutta yllätyksekseni tapahtuman lopussa ymmärsin paljonkin ranskaa murteella. Tällainen yhteinen illanvietto oli näille ranskalaisille luontevaa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa lämpimässä hengessä.

Pääsin myös osallistumaan La Rochellen jokavuotiseen rallitapahtumaan, jossa pääsin rallikuskin kyytiin. Monet varoittelivat etukäteen, että kuski saattaa ajaa liian kovaa, mutta itse olisin halunnut sitäkin kovemman vauhdin.

Rallitapahtumaan osallistuminen ja ranskalaisen rallikuskin kyydissä istuminen olivat kokemuksen arvoisia ja teki viimeisestä viikonlopusta sellaisen, minkä muistaa pitkään.

Matkalle lähdin jännittynein mutta odottavaisin mielin ja sieltä palattuani olen kiitollinen sekä itselleni, että päätin lähteä, että vaihdon järjestäjälle.”

23

O’times

Iida:

Sara:

”Viimeinen kokonainen päivä La Rochellessa oli ehkä koko matkan kohokohta siihen latautuneen tunnelman takia. Vaihtarini ei mennyt kouluun, sillä hän halusi esitellä minulle vielä viimeisimmät nähtävyydet. Menimmekin suureen akvaarioon, joka oli varmaan hienoin koskaan näkemäni.

”Matka sisälsi paljon hyviä kokemuksia. Vaihtoperheeni järjesti viikonloppuisin ja arki-iltaisin erilaisia aktiviteetteja. Parhaiten mieleeni jäi kuitenkin viikonloppumatka Ranskan länsirannikolle Bretagneen.

Siellä asui vaihtoperheen äidin suku sekä perheen omistama mökki sijaitsi aivan meren rannalla.

Myöhemmin vietimme aikaa ranskalaisten ystävieni ja isäntäperheeni kanssa sekä illalla pidimme pienet illanistujaiset kaikille vaihtareille.

Oli ihan hauskaa vitsailla yhdessä heidän kanssaan (lue: suomalaiset istuvat hipihiljaa ja ranskalaiset puhuvat) ja fiilistellä kuluneita kolmea viikkoa.

Huonosta säästä huolimatta vietin unohtumattoman viikonlopun: maistoin herkullisia Bretagnen perinteisiä ruokia sekä sain tutustua upeaan ranskalaiseen arkkitehtuuriin.

Vaihtoperheen äidin siskon perhe oli hyvin lämminhenkinen ja vastaanottavainen, ja he olivat kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurista.

He näyttivät myös paikkoja Bretagnessa, ja he veivät meidät ravintolaan, jossa oli perinteisiä Bretagnen galetteja eli suolaisia lettuja.

Bretagnen vierailu avarsi vielä enemmän kuvaa Ranskasta sen lisäksi, että sain viettää kolme viikkoa La Rochellessa.”

Oma lempihetkeni oli, kun siivosimme vaihtarini kanssa jälkiä kellon tullessa jo lähemmäs kahtatoista ja minun samalla salaisesti kauhistellessani aamun herätystä, kun kiittelin häntä kaikesta.

Hän kertoi yrittävänsä ehkä sittenkin tulla Suomeen luokseni, edes viikoksi, jos aikataulut sen sallivat.

Olihan siinä kyynelet lähellä, kun päätin yöunien uhalla jäädä hänen ja hänen ihanan pikkusiskonsa kanssa pelaamaan korttia ja leikkimään kissan kanssa.

Puhekin tuli jo siinä vaiheessa yllättävän sujuvasti, vaikkei siinä kaikkea pystynyt edes sanoin sulattelemaan.”

Tekstit Sara Hasegawa, Alma Helevä, Iida Ikkelä ja Nea Maaninen Kuvat Saran, Alman, Iidan ja Nean albumit O’times

24

Kierroksella Kirjamessuilla Mistä oli kirjamessut vuosimallia 2018 tehty? Uutuuskirjoista, alekirjoista, haastatteluista, työpajoista... Toimittajat olivat siellä myös.

Kirjamessut on kirjan ystävien taivas - ehkä kallis sellainen.

Vihapuheesta sosiaalisessa mediassa oli ilmestynyt sarjakuvatietokirja.

Hesarin USA:n kirjeenvaihtajat kirjoittivat kirjan tästä kaverista.

Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä on myynyt enemmän kuin kirja Antti Tapanista.

Kahden euron alueelta raahattiin kirjoja matkalaukuittain.

Lars Keplerin dekkarit ovat suosittuja. Lars Kepler on salanimi, jonka takana on aviopari.

Stand up -koomikko Iikka Kivi on kirjoittanut hauskan elämäntapaoppaan. Häntä haastattelivat Kallion lukiolaiset.

Messuilla oli myös laaja divariosasto. Tarjolla oli perusAkun lisäksi harvinaisempia ja keräilijöiden suosimia sarjiksia.

Messuohjelmaan kuului monia työpajoja, esimerkiksi sarjispaja.

25

Kuvat Sofia Jutila, Aino Rotstén, Ilona Valotie, Suvi Östman ja Satu Mäkinen O’times

Musikaali-arvostelu: Hamilton Hip-hop, Yhdysvaltain perustajaisät ja musikaalit. Ensi kuulemalta nämä kolme eivät vaikuta siltä, että löytyisivät samasta paketista, mutta Lin-Manuel Miranda on onnistunut toimivasti yhdistämään ne teoksessaan Hamilton: An American Musical.

Syysloman aikana pääsin Lontooseen katsomaan musikaalia Hamilton, josta olin aiemmin kuullut paljon kehuja. Kyseinen teos on saanut myös useita palkintoja, mukaan lukien 11 Tonya, Grammyn ja Pulitzerin. Odotukset olivat siis melko korkealla.

Musikaali kertoo Yhdysvaltain ensimmäisen valtionvarainministerin Alexander Hamiltonin (Jamael Westman) elämästä käsitellen niin hänen poliittista uraansa kuin yksityiselämäänsäkin.

Esitys rakentuu vain kahdesta näytöksestä. Ensimmäisessä keskitytään Hamiltonin nuoruuteen ja aikaan Yhdysvaltojen itsenäistymisen aikaan ja sitä ennen. Toisessa taas kuvataan enemmän Hamiltonin poliittista uraa sekä tasapainottelua perhe- ja työelämän välillä.

Musikaalin aikana käsitellään useita eri teemoja. Pääteemoina kuitenkin ovat menetys, menestys ja omien virheiden kanssa eläminen.

Näitä kuvaa hyvin Hamiltonin ja Aaron Burrin (Giles Terera) hahmokehitykset. Nämä kaksi hahmoa ovat peräisin melko samanlaisista olosuhteista; molemmat ovat jääneet orvoiksi ja haluavat tästä syystä jättää jälkeensä jonkin merkityksellisen perinnön.

O’times

Lähestymistavat kuitenkin näillä kahdella ovat täysin päinvastaiset: siinä, missä Hamilton pyrkii aina saavuttamaan lisää pysähtymättä juuri miettimään tekojensa vaikutuksia muihin, Burr odottaa maltillisesti peläten menettävänsä sen, mitä hänellä on jäljellä.

Kuitenkin musikaalin edetessä heidän roolinsa vaihtavat paikkoja. Burr ymmärtää, että menestyäkseen hänen on otettava riskejä, ja Hamilton tajuaa, että joskus on myös pysähdyttävä miettimään ja keskityttävä siihen, mitä on jo saavuttanut.

26

Vaikka musikaali on suurimmilta osin surumielinen, keventävät tunnelmaa etenkin Hamiltonin älykkäät piikittelyt sekä koomiset hahmot kuten Britannian kuningas George III (Michael Jibson).

Musikaalista ei kuitenkaan tehnyt vaikuttavaa ja kaunista ainoastaan sen käsikirjoitus. Myös kaikki muut osa-alueet puvustuksesta koreografiaan ja valaistuksesta näyttelijäntyöhön olivat täysin kohdallaan.

Ainoa kritiikin aihe, jonka keksin, on se, ettei Aaron Burria esittäneen Giles Tereran ääni mielestäni sopinut rooliin kovin hyvin ja paikoittain hän kuulosti hengästyneeltä.

Lavastus oli melko yksinkertaista, mutta se vain jätti tilaa massiivisille tanssikohtauksille, joita oli lähes jokaisen laulun aikana. Eikä laulujenkaan määrä ollut vähäinen – koko musikaali on kokonaan laulettu tai räpätty lukuun ottamatta yhtä ainutta dialogikohtausta.

Kaikkein hienointa oli kuitenkin nähdä musikaalin useat tuplaroolit. Erityisen vaikuttava oli Marquis de Lafayette/Thomas Jefferson tuplarooli (Jason Pennycook), sillä roolit oli erinomaisesti esitetty, vaikka ne olivat täysin erilaiset sekä lauluettä tanssityyleiltään.

Esitys todellakin täytti odotukseni, ehkä jopa ylitti ne. Olin odottanut Hamiltonin näkemistä jo pitkän aikaa, sillä hyvät paikat saadakseen oli liput varattava noin puoli vuotta etukäteen. Olin kuitenkin tottunut kuuntelemaan Broadwayn esiintyjien äänitettyjä versioita musikaalin kappaleista, joten eri näyttelijöihin kesti hetki tottua.

En ole aikaisemmin ollut mikään suuri musikaalien fani, mutta Hamiltoniin tutustuttuani kiinnostuk seni niitä kohtaan on herännyt.

Teksti Lotta Riikonen Kuvat Lotta Riikonen ja Iida Kari

Victoria Palace Theatren edessä oli pitkät jonot jo tunteja ennen esityksen alkua.

27

O’times

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla Kirjoittaminen kuuluu jokaiseen koulupäivään. Kirjoittaminen voi olla myös tärkeä ilmaisumuoto. Kuitenkin moni kärsii tyhjän paperin kammosta tai näkee edessään vain korkean kynnyksen, kun pitäisi tuottaa tekstiä.

Kirjoittaminen on iso osa lukiolaisen elämää. Olisi kirjoitettava uskottavia esseitä, tutkielmia ja koevastauksia. Kirjoittaminen on tärkeää myös itseilmaisun välineenä. Kirjoittaa voi mistä tahansa ja milloin tahansa.

Kuinka tulla paremmaksi kirjoittajaksi?

Ensialkuisen tärkeää on luottaa itseensä kirjoittajana, ja muistaa, että jokainen on itsensä pahin kriitikko. Kuitenkin, itsensä kritisointi ja haastaminen on tärkeää kirjoittamisen parantamisessa. Usein ystävän, vanhemman tai opettajan rakentava kritiikki auttaa kehittämään kirjoitusta, oli se sitten tutkiva essee tai fantasianovelli.

Mutta kuinka päästä alkuun?

Kirjoittaminen on helppoa. Kirjoittaa voi vaikka omasta päivästään.

Voi pukea sanoiksi tunnetiloja, ja selvittää asioita paperilla, tai tietokoneen ruudulla. Kunhan vain saisi jotain paperille, se olisi kaikkein tärkeintä.

Jos luottaa siihen, että saa tekstiä aikaiseksi, ja osaa artikuloida itseään erilaisin keinoin, erilaisten koulutekstienkin kirjoittaminen ja lukeminen helpottuu. On helpompi pistää jonkun toisen teksti palasiksi ja tarkastella sitä, jos on tarkastellut samalla tavalla omaa tekstiään ja miettinyt sitä.

Kaikille kirjailijoille neuvoja parempaan kirjoittamiseen: - Adjektiivit ovat tärkeitä, mutta kaikkea ei aina tarvitse kuvailla tarkasti. (Fiktiossa esimerkiksi vaatteiden kuvailu ei ole tärkeää, ellei se jotenkin liity juoneen) - Kaikki kritiikki ei ole rakentavaa.

Joskus kritiikki voi olla huonoa.

- Jos jää jumiin kirjoittaessa, kannattaa jatkaa kirjoittamista jostain toisesta näkökulmasta, tai aloittaa kirjoittaminen vallan toisesta kohdasta.Kunhan kirjoittaminen jatkuu, ja ajatukset etenevät, tekstistä voi tulla itsellekin paljon helpompaa prosessoida.

- Kirjoittaessa fiktiota, muista aina, että tarinasi henkilöhahmot ovat kuin oikeita ihmisiä, ja heidän tulee olla moniulotteisia lukijalle.

(Tätä helpottaa taustan laatiminen ja heikkouksien myöntäminen hahmolle) - Esseekirjoittaminen kannattaa aloittaa periaatteessa keskeltä, ellei mielessäsi ole huikean hienoa aloitusta. Huonoin mahdollinen tilanne on jäätyä siihen ajatukseen, ettei otsikkoa/aloitusta synny. Myös kun esseen suunnittelee ja jaottelee, kirjoittaminen helpottuu suuresti.

- Kaiken kirjoittamisen ei täydy olla vakavaa. Sanoilla saa leikkiä, niitä saa väännellä ja käännellä, ja niillä voi luoda maailmoja. Mikään laki ei sano että kirjoittaja voi kirjoittaa vain tietynlaista tekstiä. Kaikki osaavat kirjoittaa hyvin, kunhan oikea tyyli löytyy.

Teksti Aino Rotstén

Voi vaikka kirjoittaa paperillisen kirosanoja, ja keksiä muutaman oman, taikka kirjoittaa runomittaisen kertomuksen aamiaisestaan. Kirjoittamalla oppii kirjoittamaan.

Miten tämä nyt sitten auttaa yhtään mihinkään?

O’times

28

Musiikkishamanismi 101 Bussissa istuessa tulee mietittyä sitä sun tätä. Muutama viikko sitten törmäsin kuitenkin äärimmäisen polttavaan kysymykseen, jota lähden purkamaan kuumeisesti tässä: miksi kaikki musiikki on roskaa?

Maailmassa ei siis ole yhtään universaalisesti ”hyvää” kappaletta (hyvä on tässä tapauksessa kappale, josta kaikki pitävät). Tällä hienolla —toisaalta kaikkiin mielipidekysymyksiin pätevällä— logiikalla kaikki musiikki on läpikotaisin epäonnistunutta, toisin sanoen roskaa.

Kuvat ja Teksti Ville Halkosalmi

Tietysti kaikilla on pitämänsä bändit ja tyylilajit, mutta lähes jokaisella on jokin tietty musiikin peränurkkaus, jota hän ei sitten siedä mitenkään. Ihmiset valuvatkin mukavasti kahteen yleisimpään kategoriaan: niihin, jotka vihaavat poppia, ja niihin, jotka eivät vihaa sitä. Nerokasta, tiedän. Loppujen lopuksi (yksinkertaisimmallakin jaolla) jokaiselle tunnetulle kappaleelle löytyy sitä halveksuva henkilö.

Mikä kuitenkin tekee kappaleesta sellaisen, josta joku nauttii? Minulla on onneksi tähänkin teoria!

Epämääräisten korviin osuvien värähtelyjen ihmisen aivoihin tuottama subjektiivinen nautinto koostuu kahdesta tekijästä: perseenheilutusarvosta ja taiteellisesta arvosta.

Perseenheilutusarvo on yksinkertaisesti se teho, jolla kappale saa yksilön liikkumaan jollain tavalla, eli ketkuttamaan persettään. Taiteellinen arvo on, no, biisin taiteellista arvoa. Se on vuorostaan subjektiivisempaa kuin perseenheilutus. Jokaisen oma taidepähkinä (pähkinän sijainnista ei tietoa ) on näet hieman erilainen.

Grizzly Bear — Veckatimest New York Indie 2009

Jokainen tulkitsee näitä arvoja omalla tavallaan ja nauttii arvoistaan erilaisissa suhteissa, joten hyvä kappale on luonnollisesti jokaiselle erilainen. Jotkut tykkäävät järkyttävistä C#maj13-5+48sus4-soinnuista.

Jotkut haluavat 9-minuuttisia proge-eepoksia, joillekin riittää juustokierto. Jotkut tarvitsevat elämänsä jokaiseen hetkeen discokompin, jotkut eivät jaksa minkäänlaista rytmiä.

Mitä meriittiä tällä itsestään selvällä jaarituksella oli? En oikeastaan tiedä. Maailman rasittavin ilmiö on mielestäni ihminen, joka musiikkiaiheisessa keskustelussa torppaa toisen musiikkimakua ja mielipiteitä avoimesti. Jos rakas lukijamme nyt huomaa olevansa tällainen surua ja kärsimystä hakeva olento, voi hän mennä nurkkaan häpeämään.

Nurkassa voi tämä ihmiskunnan alhaisin olento kuunnella nämä levyt ja muuta musiikkia, jota hänelle saatetaan ehdottaa.

Vulfpeck — Hill Climber Funk/Soul/Sitä hyvää 2018

Madvillain — Madvillainy Indie-Rap 2004

Anderson .Paak — Oxnard Rap 2018

Söisitkö sinä Fifiä?

O´Timesin toimittajat eivät pelkästään kirjoita, kuvita ja taita lehteä omissa kammioissaan vaan myös tutustuvat monipuolisesti median eri ilmiöihin ja yhteiskuntaan.

Häiriköt-päämajan Jari Tamminen herätteli O´Timesin toimittajia katsomaan journalismia uudesta näkökulmasta.

Omassa työssään Tamminen yhdistää journalismiin taidetta, tiedettä ja aktivismia. Keskeisin osa Tammisen tekemistä on kulttuurihäirintä ja etenkin vastamainokset.

Vastamainokset ovat joillekin tuttuja ehkäpä kuvataiteen tunneilta mutta Tamminen avasi niiden merkitystä toimituksellemme tarkemmin.

Tammisen puheesta jäi mieleen myös se, että taiteella voi vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja yhteiskuntaan. Hän kertoi yhteistyöstään taiteilijoiden kanssa ja erilaisista taiteilijoiden aikaansaamista muutoksista.

Tammisenkin vastamainoksia on Valokuvataiteen museon kokoelmissa, joten taiteilija hän on -

vaikka ei ehkä aina itse itseään sellaiseksi identifioi.

Vastamainoksiin voit tutustua osoitteessa: voima.fi/vastamainokset/.

Voima-lehteä löytyy ilmaisjakeluna esimerkiksi monesta kaupasta.

Teksti ja kuvat Satu Mäkinen

Tamminen esitteli Voima-lehdessä ilmestyneen melko tuoreen vastamainoksen, jossa kritisoidaan Foodoran toimintaa suhteessa lähettifirman työntekijöihin. Vastamainoksessa Foodora oli muuttunut muotoon Foodorja.

Tamminen piti kiinnostavana sitä, että heidän vastamainoksensa pääsi myös syksyn filosofian yo-kokeen aineistoksi. Kyseessä oli Ateria – Innovaatioleikkeleet -mainos, jossa kuluttajalle tarjotaan esimerkiksi Fifi-palaa (pakkauksessa söpön koiran kuva) ja Ylikypsää tammaa. Yokokeen tehtävässä piti pohtia lihansyönnin eettisyyttä.

Tamminen kertoi, että nykypäivän kuvakeskeisessä kulttuurissa näillä vastamainoksilla voi tarjota journalistista sisältöä.

Edellä mainituilla esimerkeillä onkin selkeästi journalistinen tehtävä: ne paljastavat epäkohtia yhteiskunnastamme ja pyrkivät lisäämään keskustelua aiheistaan.

O’times

30

Vapauttava vai langettava päätös?

Vierailimme myös Päivälehden museossa, jossa tutustuimme JSN:n toimintaan.

Toimituksemme vieraili Päivälehden museossa marraskuun alussa.

Osallistuimme työpajaan, jossa tutustuimme erilaisiin Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn päätyneisiin tapauksiin. Näitä tapauksia eli kanteita myös ratkaisimme yhdessä. Julkisen sanan neuvoston toiminta oli ennestään melko vierasta toimittajillemme.

Sini totesi: ”Tajusi, että median on vaikeaa välillä vetää rajaa, kun pitää pyrkiä näkyvyyteen ja suuriin lukijamääriin mutta sitten pitää kuitenkin kunnioittaa esimerkiksi yksityisyydensuojaa ja pitää sisältö informatiivisena.”

Työpajan jälkeisissä kahvipöytäkeskusteluissamme Nea pohti ääneen journalismin merkitystä totuuden Sini pohti esimerkiksi journalistien esittäjänä. Tämä herätti keskustelua valintatilanteita: ”Voiko vaikka käyt- kulttuurimme viihteellistymisestä tää uutiskuvaa, jossa näkyy yksityis- sekä myös toimittajan työn vaarallihenkilöitä haavoittuvassa tilantees- suudesta esimerkiksi Venäjällä. sa niin, ettei loukkaa yksityisyyttä?

Vladimir Putinia pidetään itse asiOnko yhteiskunnallisesti merkittä- assa yhtenä maailman pahimmista vän asian esille tuominen tärkeämpi lehdistön vapautta rikkovista ”vaikriteeri kuin yksityisyyden suoja?” noajista”.

Myös lukijamäärän tavoittelu voi aiheuttaa journalismin eettisten ohjeiden vastaista toimintaa.

Lisätietoja www.jsn.fi

Lavastetut ja toivotut Taittoviikko lähestyi eikä sopivia kuvia kanteen tuntunut olevan. Päätimme lavastaa kansikuvan.

Lehdessä tulisi olemaan juttuja stressistä ja motivaatiosta, joten tuli idea opsikelijasta, joka tekee lumienkeliä koulukirjojen keskellä.

Toimitus sopi välituntitapaamisen lukusalissa. Kaikki toivat oppikirjoja mukanaan rekvisiitaksi. Kuvattavaksi pääsi Saana, koska hän on tämän numeron päätoimittaja.

Monet tämän lehden jutuista ovat lukijoiden toiveaiheista.

Juttutoiveita oli kerätty alkusyksyllä lehtitempauspäivänä. Juttuja oli toivottu esimerkiksi stressistä, motivaatiosta, kasvisruuasta, vaihdoista, ylppäreistä ja musiikista.

Juttuja oli toivottu myös opettajista ja niitä juttuja tarjoamme entiseen tapaan.

Kansikuva ja O´Chaos-osaston kansi ovat Arjan ottamia.

Arja Holma oli pyydetty kuvaamaan, jotta saisimme taatusti onnistuneen otoksen.

31

O’times

O´CHAOS O’times

32

O’Why Anonyymit ovat täällä taas ja vastailevat sekä opiskelijoiden että opettajien lähettämiin kiperiin kysymyksiin.

Mikä on vaikein kurssi lukiossa?

MAY1, koska alku on aina hankalaa.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Continue/Reset.

Onko muumilimu hyvää?

Lehdellämme ei ole oikeutta ottaa tällaiseen poliittiseen kysymykseen kantaa.

Miksi aina MINÄ?

Koska jokainen ihminen on minä, eikä kenelläkään ole kivaa.

Mikä on vaikein pitkän matikan kurssi?

Kuka on kirjoittanut tämän kysymyksen?

Miksi Satu Mäkinen ei ole ottanut englannin puhekurssia?

Henkilö, jolla oli liikaa aikaa.

Koska vaikka toisin luullaankin, hän on äidinkielen opettaja.

Miksi limu ei ole halvempaa?

Rakas hyvinvointivaltiomme pitää sinustakin huolta pitämällä terveydelle haitallisten, sokeripitoisten, virvokejuomien verotusta sen verran korkeana, ettei sinulla olisi niihin joka päivä varaa.

Kuinka vanha Satu Mäkinen on?

Jotain viiden ja äärettömän väliltä.

Toimitus epäilee vahvojen todisteiden saralla hänen olevan viisi vuotta ja kolme kuukautta.

Miksi me epäilemme?

Miksi ruokaravintoloissa lapsi on max. 12 eikä 18?

Koska kuka vaan läheisesi voi olla sarjamurhaaja.

Ravintoloitsijat eivät ole koskaan olleet tunnettuja matematiikastaan.

Mitä tapahtuu, jos syö 23,75 tomaattia ja 1/7 porkkanan?

Miksi suomalaiset ovat niin hyviä englannin kielessä?

Tulee nälkäiseksi.

He eivät ole kuulleet itsensä puhuvan englantia.

Se, jossa pitää laskea.

Kuka keksi musiikin?

Ystävämme Wikipedia kertoo, että musiikin alkuperää ei tunneta varmasti.

Yleistyvätkö helteiset kesät jatkossa?

Jos haluat esittää kysymyksiä, älä kuitenkaan toimita niitä tähän roskikseen, vaan tuo ne Satulle!

33

Lämpimiä kesiä toivotaan, mutta toimituksessa emme osaa ennustaa helteisten kesien tulevaisuutta.

Toivottavasti ei tule kuitenkaan yhtä kuivia kesiä kuin viime kesä, sillä viljat ja heinät kuolevat ennen kuin ne pääsevät kasvamaankaan.

Teksti Anonyymit Kuva Aino Rotstén

O’times

suusta siepatut ”Suomi, uusi Pohjois-Korea!”

Mikko Tapper

“Puhu kädelle!”

Tuomas Hyttinen

”Älkää tulko vielä sisään, mun pitää vähän meikata.”

Jaakko Jokinen

”Anatomisia ongelmia voi aina piilottaa vaatteilla.”

Arja Holma

”Itsenäisyyden takia jää pari tuntia välistä. ” Tiina Männynväli

“Jos täällä on sählypelaajia, niin ei ne tästä mitään ymmärrä, mutta jos on jotain oikeita urheilijoita, niin sitten.”

Petteri Welling

“Muistakaa aina ennen nukahtamista ajatella Suomen itsenäistymistä.”

Mikko Tapper “Kyllä kavereita tarvii, mutta matikkaa tarvii enemmän” Jaakko Jokinen “Jokainen laskutoimitus lisää epäonnistumisen riskiä kymmenen prosenttia” Matti Ala-aho “Mä polttohautaan sut.”

Arja Holma “Älkää villiintykö. Sehän oli vaan Taina [Kähkönen] ja sillä oli vaatteet päällä.”

Jaakko Jokinen ‘’Mä oon niin kova jätkä, että mä pystyn tekeen tän.’’

Timo Salminen

“En nyt ota housuja pois tunnilla ku saattasin menettää työni” Jaakko Jokinen

O’times

“Googlettakaa. Älä googleta!

Googleta vaan.”

Tuomas Hyttinen ”Mies on aina isä. ” Mikko Tapper “Mikä on normaali, voin antaa vinkin... se ei oo mä” Jaakko Jokinen ‘’Te ootte huonoin ryhmä, mikä mulla on ikinä ollut!’’ [joku vastaa oikein kysymykseen] ‘’Te ootte mun paras ryhmä ikinä!’’

Petteri Welling “Jumankauta, mä puhun sukupuolitaudeista! Ei tapahdu ihan joka päivä.”

Tuomas Hyttinen “Tää on suuri ja tärkeä oppitunti koska... mä en osaa käyttää tätä ATK:ta” Jaakko Jokinen

“Sit kun lähtee sukka, niin lähtee myös ihmisoikeudet.”

Satu Mäkinen

“Nyt on kyllä semmonen tunti, että hiukset lähtee päästä.”

Jaakko Jokinen

“Sieltä puuttuu yksi e – Pikku Myy on käynyt ruokailemassa.”

Pipsa Piirainen ”Niin kuin tiedätte, pitää olla vapaa kana aitauksessa. ” Timo Salminen “Just, saakelin digiloikka - sehän onkin kiva!”

Arja Holma “Jos joku vielä kuvittelee olevansa mukana, niin nyt putoo.”

Timo Salminen “Maailma on oikeakätisten ja miesten!”

Arja Holma “Varo tota [opiskelijaa]. Se on hirvittävä tapaus.”

Tuomas Hyttinen ”Nykyään melkein puolet lapsista on äpäriä.”

Mikko Tapper ”Jos kattoo tilastoja, muistaakseni Ruotsissa on eniten äpäriä. ” Mikko Tapper

”Ei ole tomusokeria, olen maistanut.”

Tuomas Hyttinen

34

Opiskelijakunnan uusi hallitus valittiin Uusi opiskelijakunnan hallitus muotoutui 12.12., kun tuoreet edustajat valittiin opiskelijoiden yleiskokouksessa.

Timo Saarlo 16D

Sini Sievänen 17C

Otso Salste 18B

Viivi Vihne 17D

Amel Seddiki 17C

Erik Virranniemi 18D

Puheenjohtajaksi äänestettiin Edvin Snellman 17C ja työpariksi eli varapuheenjohtajaksi Juho Jauhiainen 17B. Uuden hallituksen rivijäsenet: Iivo Angerpuro 17A Ville Halkosalmi 18B Milla Halonen 18C Sofia Jutila 18B Ellen Niemi-Nikkola 18A Neela Nikkonen 17C

35

Alarivi vasemmalta oikealle: Neela, Iivo, Ville, Edvin, Juho ja Amel, takarivi vasemmalta oikealle: Sini, Timo, Sofia, Viivi, Milla, Ellen ja Otso.

O’times

O’times

36