Otimes joulukuu 2013

O’TIMES Joulukuu • 2013 Kestääkö pää lukusalin värejä?

The best of Suusta siepatut!

Chick lit –jatkis alkaa Kuinka pitkälle tosi-tv menee?

Miksi Madridin kaduilla lentelee roskia?

Kiusaako liikanmaikka?

Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa O’times 1

SISÄLLYSLUETTELO

O´CULT Mikko Jalo: Mitä kuva kertoo?

Saara Collin: Pääkirjoitus

Urho Vyyryläinen: Kahden mestarin mellastus

O´SCHOOL

Saara Collin: Dystopia kiehtoo

Jennifer Lee: Differences of the youth culture in Finland and Hong Kong

Valtteri Väntänen: Gasellien albumin huonoin puoli on sen lyhyt kesto

Essi Jaakola ja Laura Ahola: Lukusali värianalyysissä

Ella Prokkola: Sukellus Sigur rosin satumaailmaan

Siiri Niinivirta ja Reetta Grönlund: Melua, kinkkua ja lämpötilan vaihteluita Akseli Saarinen, Janne Nurmela ja Santeri Jeskanen: Tietokirjallisuutta ilmastonmuutoksesta

Pauliina Toroska: Yrttitaivas Suusta siepattua – parhaimmistoa vuosilta 2009 – 2013 O´CHAOS

Juho Haanpuu: Viisi ja puoli Veetä urheilun puolesta

Emilia Collan: Miksi haluaisin olla poika?

Lasse Kaartinen ja Oona Lähteenmäki: Arvoisa televisio!

Aino Silvennoinen: Aurinko paistaa, ja kaduilla tuulee

ritap HEDELMÄ!

Tutkielma asemasta ja vallankäytöstä Helinän ja Siirin teatteritaipaleen huipennus koulun juhlasalissa.

Kesto puoli tuntia (esitys ja keskustelu – ei mitään pelottavaa!).

15.12. klo 19 TEATTERIN LUKIODIPLOMI! Vapaa pääsy!

O’times 2

Lehteä tekivät toimituksessa:

Avustavat toimittajat:

Saara Collin, teksti, taitto

Jennifer Lee

Emilia Collan, teksti

Siiri Niinivirta

Miisa Martio, kansikuvat

Reetta Grönlund

Mikko Jalo, teksti, taitto

Akseli Saarinen

Ella Prokkola, teksti, taitto

Janne Nurmela

Essi Jaakola, teksti, taitto

Santeri Jeskanen

Laura Ahola, teksti, taitto

Juho Haanpuu

Ohjaava opettaja Satu Mäkinen

Urho Vyyryläinen Valtteri Väntänen Pauliina Toroska Lasse Kaartinen Oona Lähteenmäki Aino Silvennoinen

O`TIMESIN LUKIJAKILPAILUN VOITTI OONA LÄHTEENMÄKI. VOITTAJA SAI KILON SUKLAATA JA VIISI ELOKUVALIPPUA. ONNITTELEMME VOITTAJAA!

O’times 3

PÄÄKIRJOITUS

L

ukio kolmessa ja puolessa vuodessa, tai kenties jopa neljässä? Luuletko olevasi ainoa, joka näin tekee? Hävettääkö ”normin” rikkominen ja sukulaisille kertominen, etteivät juhlat olekaan keväällä?

Tullessani lukioon oli itsestään selvää, että tekisin lukion neljässä vuodessa. Luulin olevani ainoa opiskeluajan venyttäjä, kunnes toisena ja kolmantena vuonna selvisi, etten ollut ainoa ”laiska”.

Matkan varrella arvioni opintojeni kestosta vaihtui kolmeen ja puoleen vuoteen, ja toivon, että siinä se pysyy.

Tee mitä teet, älä vaikka edes pidä niitä juhlia, kunhan et häpeä itseäsi tai sitä mihin pystyt.

Lukion suorittaminen viidessä vuodessa tai enemmässäkään ei ole häpeällistä. Sinä et ole häpeämisen arvoinen vaan juhlinnan ja kiitoksen!

Saara Collin, O’timesin päätoimittaja, jonka sairausluokitus toteuttamisen

Yhteiskunnan asettama normi, lukion suorittaminen kolmessa vuodessa, on yksinkertaisesti vain mahdoton joillekin.

Elämäntilanteet eivät aina salli nopeaa puurtamista ja kirjoitusten tuomia paineita. Eikä siinä ole mitään hävettävää tai väärää. Jos et jaksa, niin et jaksa. Jaksamistasi ei edistä opo tai vanhemmat hoputtamassa korvan juurella.

(Ottakee onkeenne kaikki vanhemmat, jos joku sellainen tätä lukee!)

Ja niin, sitten vielä se yksi ongelma: yo-juhlat.

Kuinka kertoa älliä maalaileville sukulaisille, että ihania kesäisiä lakkiaisia ei tulekaan, tai jos tulee, niin eivät tule silloin, kun ”pitäisi”? Suora lähestymistapa on aina paras, kaartelu ja kiertely eivät toimi. Isovanhemmat varmasti arvostavat, jos uskaltaa kertoa heille itse - mutta kyllä he lastensakin sanaa uskovat. Jos et ole hyvissä väleissä sukulaistesi kanssa ja siitä huolimatta he ovat tulossa juhliisi, laita vanhempasi kertomaan asiasta puhelinsoitolla tai kasvotusten.

Sähköpostikin toimii mainiosti.

O’times 4

F32.1

estää

normien

O’ SCHOOL

O’times 5

DIFFERENCES OF THE YOUTH CULTURE IN FINLAND AND HONG KONG

Youth culture in Finland and Hong Kong is quite different. In this essay we are going to discuss what are the differences between teenagers’ goals, studies and daily habits.

Firstly, what are the differences between teenagers’ goals? Finnish teenagers like to set their goals and plan their future. For example, what they want to do after they grow up. They like to observe and through trying new things, they find the goal of their life. Their goals are usually about what kind of person they want to be in their coming years and their personal interests are involved. On the other hand, Hong Kong teenagers focus more on their investments in the future, on their social status or income.

Mostly, their goals include fewer personal interests, but concentrate more on how to use less time to earn more money and they tend to be more materialistic.

Secondly, what are the differences between teenagers’ studies. Finnish teenagers study based on their goals and plans for the future. Therefore, everyone has a different studying pla. Moreover, they care more about interests and hobbies.

Thus, they like to enrich their knowledge outside school. On the other hand, Hong Kong youngsters demand more on studying. They value grades and marks more or to have a higher ranking i school.

Furthermore, their reason for studying is because of having a great result in the final public exam and to get into a university in Hong Kong.

million youths learn to smoke every year. It is a quite common yet serious teen culture in Finland.

As for Hong Kong, the research from the same department of Hong Kong found that out of 500 young people selected for the survey, 11% had smoked before. Although the number is not as serious as in Finland, it’s not a good sign either.

In conclusion, there are many differences between Finland and Hong Kong’s youth culture.

Such as Finnish youngsters focus more on hobbies, while Hong Kong teenagers care more about studies and investments.

Text Jennifer Lee

Oppilaskunnan edustajat suunnittelevat puurojuhlaa, joka pidetään 12.12. klo 17 koulun ruokalassa Amicassa.

Thirdly, what are the differences between teenagers’ habits? Despite all of the positive images of teenagers from Finland and Hong Kong, teenagers are found smoking and taking drugs at a young age too. In Finland, according to the Finnish Ministry of Health, There are about 1.5

O’times 6

LUKUSALI VÄRIANALYYSISSÄ Kuten monet ovat varmasti huomanneet, Ogelissa on syksyn mittaan viimeistelty kesän aikana tehty aulan ja lukusalin remontti. Koulun uuden ilmeen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi sisustustoimisto Martela.

O’timesin toimitus tutustui siihen, miten eri värit voivat vaikuttaa meihin. Teimme lukusalin uudistetusta sisustuksesta leikkimielisen värianalyysin.

tunnetta, vaikka henkilö ei olisi väsynyt tai sairas.

Luonnonvalkoinen on jo huomattavasti parempi vaihtoehto, sillä silmät tarvitsevat lepoa voimakkaalta valkoiselta.

ORANSSI Oranssi edistää usein sekä fyysistä että emotionaalista hyvinvointia. Väri vaikuttaa myös ruokahaluun ja lämpöön. Toisaalta oranssi voi saada aikaan tunteen menetyksestä tai puutteesta.

YHTEENVETO

PUNAINEN Punainen viestii vaarasta. Joidenkin tutkimusten mukaan punainen väri yhdistetään usein epäonnistumisen ja pelon tunteisiin. Punaista esiintyy esimerkiksi varoittavissa ja käskevissä liikennemerkeissä, ambulansseissa sekä opettajan punakynässä ja näistä syistä alitajuntamme saattaa usein yhdistää punaisen värin epävarmuuteen.

HARMAA Harmaan sävyt saattavat luoda tunnetilan epävarmuudesta, masennuksesta ja energiattomuudesta.

Yhdistettynä voimakkaaseen punaiseen syntyy kuitenkin ristiriitainen kokonaisuus, kun voimakkaita tunteita herättävä punainen kohtaa masentavan harmaan.

Tiivistettynä lukusalimme uudessa värimaailmassa yhdistyy pääasiassa epävarmuus, puhtaus, vaara ja masennus. O'timesin analyysin perusteella voisimme siis sanoa, ettei lukusalin värivalintojen takana piilevien vaikutusten puolesta ole oppimisympäristönä kaikkein kannustavin. Jos siis joskus tunnet opiskelun lukusalissa hankalaksi tai olosi voimattomaksi, muista, ettei vika välttämättä ole sinussa.

Tällaisen tilanteen sattuessa värianalyysimme neuvoo sinua välttämään seinien harmaan sekä punaisen tuijottelua ja keskittymään sen sijaan sohvien sekä työtuolien kirkkaaseen oranssiin, sillä siitä voit saada voimaa myös opiskeluusi.

Teksti Laura Ahola ja Essi Jaakola

VALKOINEN Lukusalin ja aulan seinissä ja katossa runsain määrin käytettyä valkoista luonnehditaan viisauden ja puhtauden väriksi. Liiallisesti käytettynä se voi kuitenkin luoda sairaalamaisen, steriilin tunnelman sekä viestiä jäätyneistä tunteista.

Koulussamme valkoisella mahdollisesti pyrittiin tilavan luomiseen sekä valoisuuteen ja kuitenkin tutkittu, että liiallinen aiheuttaa silmien väsymystä

värivalinnalla vaikutelman vireyteen. On valkoisuus voi ja sairauden

O’times 7

MELUA, KINKKUA JA LÄMPÖTILANVAIHTELUITA

kasvisruokaa. Ympäristöryhmä suositteleekin lämpimästi kasvisvaihtoehtoa, sillä se on hyvää ja lisäksi ekologisempaa kuin liharuoka.

Rakkaassa koulussamme on huomattavissa muutamia ympäristön kannalta ja viihtyvyyteen vaikuttavia hieman ongelmallisia asioita, joihin O’Times yhdessä lukion ympäristöryhmän kanssa on nyt selvittänyt sekä syitä että ratkaisuja. Lue tästä, miten ongelmia voitaisiin ratkaista.

Toisissa luokissa tuntuu olevan todella kylmä ja toisissa taas erityisen kuuma. Ärsyttää, kun pitää pukea lisää vaatteita ja sitten seuraavalla tunnilla taas riisua villapaita. Talonmies Juha Kuljulla ei asiasta ollut tätä ennen tietoa, joten jos sinä havaitset jossain paikassa kylmää tai kuumaa, käy ilmoittamassa Kuljulle asiasta, niin hän korjaa tilanteen.

Lämpötilaan vaikuttavat myös pattereiden termostaatit, jotka eivät välttämättä toimi, mutta tällaisen tilanteen sattuessa Kulju hoitaa homman, kunhan ensin siitä kuulee.

Mitä? Ei kuulu, kun on niin kova meteli!

Varmasti kaikki koulussamme olevat oppilaat, opiskelijat ja opettajat ovat huomanneet koulumme meluongelman. Useita opiskelijoita ärsyttää, kun varsinkin peruskoululaiset usein pitävät suurta ääntä käytävillä. Voimme kaikki yhdessä vaikuttaa melutasoon ja pyytää ystävällisesti äänekkäitä oppilaita puhumaan hiljaisemmalla äänellä.

Kylmää ja kuumaa vuorotellen

Opiskelijoilla on onneksi lukusali, johon voi mennä rauhassa opiskelemaan tai muuten vain aikaa viettämään. Meidän kaikkien yhteisen viihtyvyyden takaamiseksi olisi myös tärkeää antaa muille työrauha ja puhua itse sopivalla äänenvoimakkuudella.

Mikä on ympäristöryhmä ja mitä siellä tehdään?

-

sekä peruskoululla että lukiolla oma ryhmä

-

suositus: jokaisesta opiskelijaryhmästä yksi edustaja (tällä hetkellä lukion ryhmässä kuutisen aktiivista jäsentä)

-

kokouksia noin kerran kuussa

-

tavoite: vaikuttaa koulun viihtyvyyteen ja ympäristöasioihin

-

tehdään erilaisia projekteja, kuten esimerkiksi aamunavauksia ja teematunteja

-

saimme mm. luomuruokaa

-

mahdollisuus kurssisuoritukseen

Miksei meillä ole kasvisruokapäivää?

Toisin kuin Helsingin kaupungin kouluissa meillä Ogelissa ei ole kasvisruokapäivää muun muassa sen vuoksi, ettei sitä kouluumme ole haluttu.

Kuitenkin koulussamme tarvitaan päivittäin kasvisruokaa ja muutaman kerran kuukaudessa koko koulu syö kasvisruokaa. Moni on kuitenkin ihmetellyt kinkun, kanan, kalan tai muiden lisukkeiden, kuten siementen ja hedelmien tarkoitusta salaatissa näinä päivinä, mutta ruoista vastaava Amicasta selvisi, kouluruoka ja sen sisältö perustuvat säännöksiin ja ravintoarvoihin, joita kouluruokaa tarjotessa on noudatettava.

Amica myös kertoo, että koulussamme ei tarvitse ilmoittautua kasvisruokailijaksi, jotta saisi syödä

O’times 8

Amican

tarjontaa

Myös aulan vetoisuus aiheuttaa tyytymättömyyttä opiskelijoissa. Syynä vetoisuuteen ovat vanhat, koulun ainoat alkuperäiset ikkunat, joiden eristeet ovat aikansa mukaiset. Historiallinen arvo painaa liikaa ikkunaremonttiin verrattuna ja osa opettajista toteaakin, että mieluummin palellaan kuin luovutaan ainoista alkuperäisistä ikkunoista.

Meidän kaikkien täytyy siis kestää tilannetta ja pukea lämpimästi päälle. Lämpimästi pukemista suositellaan muutenkin, sillä lämmityksen säätäminen on tehokas tapa säästää energiaa.

Teksti Siiri Niinivirta ja Reetta Grönlund Kuvassa Siirin lisäksi Noora Huttula ja Minna Parvio, jotka syövät aina välillä kasvisvaihtoehdon.

TIETOKIRJALLISUUTTA ILMASTONMUUTOKSESTA

Worldwatch-instituutti: Maailmantila 2012 Kohti kestävää hyvinvointia (Gaudeamus, 2012)

Maailmantila 2012 – Kohti kestävää hyvinvointia käsittelee ympäristön muutoksen syitä ja seuraamuksia. Kirja on selkeälukuinen, ja vaikka ei tietäisi asioista paljoakaan, kirja avaa todella kattavasti nämä aiheet, esittelee tilastoja ja viittaa suoraan lähteisiin. Maailmantila 2012 on kirjoitettu jokseenkin kärkevästi ja osittain jopa provosoivasti. Lukiessaan kirjaa voi huomata tiettyjä ristiriitaisia sanomia, mikä selittyy sillä, että kirjaa on kirjoittanut noin 25 henkilöä, joilla kullakin on omat mielipiteensä. Voin suositella kirjaa heille, jotka haluavat kyseenalaistaa omia mielipiteitään ja arvojaan. Kirja onnistuukin herättämään kysymyksiä, jotka voivat saada lukijan miettimään omaa kantaansa uudelleen.

Teksti Akseli Saarinen

O’times 9

Anne Virtanen ja Liisa Rohweder (toim.): Ilmastonmuutos käytännössä – Hillinnän ja sopeutumisen keinoja (Gaudeamus, 2011) Kirjaa Ilmastonmuutos käytännössä on kirjoittanut noin 50 eri alojen ammattilaista, jotka käsittelevät omia aihealueitaan laajalti.

Kirjassa käsitellään ilmastonmuutosta ja siihen liittyviä muita aiheita. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi keinoja hillitä ilmastonmuutosta, sopeutua siihen ja paljon muuta aiheeseen liittyvää kuten esimerkiksi nykyisistä toimijoista ja Suomen tilanteesta. Kirja on helppolukuinen ja noin 400 sivua pitkä. Kirja antaa laajan käsityksen ilmastonmuutoksesta ja painottaa sen vakavuutta.

Teksti Janne Nurmela

Katja Antila: Pysäytä ilmastonmuutos (Gaudeamus, 2008) Katja Antilan Pysäytä ilmastonmuutos kertoo yksityiskohtaisesti, miten suomalaisten arjen valinnat vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Kirja on kätevä opas kenelle tahansa, sillä sieltä löytyvät lähes kaikki tavallisen suomalaisen tavat saastuttaa. Tiesitkö esimerkiksi, että Suomessa myytävä riisi saastuttaa 38 kertaa enemmän kuin sama määrä suomalaisia perunoita?

Kirja tarjoaa myös ratkaisuja.Kirja on helppolukuinen ja vähän yli satasivuinen, mutta siihen on tiivistetty paljon asioita, jotka pistävät miettimään omia valintoja, kotona, kaupassa ja liikenteessä.

Teksti Santeri Jeskanen

O’times 10

VIISI JA PUOLI VEETÄ URHEILUN PUOLESTA 1.0 Vahvistaa - Urheilusta tulee nopeasti mieleen fyysinen kunto tai sen kehittäminen.

No, tottahan se tietysti on. Liikkuminen ja urheilun harrastaminen kehittävät kiistämättä fyysistä kuntoa kuten esimerkiksi peruskestävyyttä. Muita yhtä helppoja ja tehokkaita tapoja ei äkkiseltään tule mieleen.

Urheilun siivittämä vahvistuminen ei tosin rajoitu vain ensimmäiseksi ajateltaviin peruskuntoon tai lihaksiin.

Liikuntaa harrastamalla teet palveluksen koko kehollesi: vastustuskykysi paranee, luustosi vahvistuu, hapenottokykysi kehittyy ajan myötä sekä jaksamisesi muillakin elämänalueilla lisääntyy.

2.0 Valikoi - Urheilussa ei ole kyse mistään pakollisesta. Kukaan ei pakota sinua urheilemaan tavalla, josta et pidä - paitsi ehkä opettajat silloin tällöin... Omalla ajalla olet kuitenkin niin sanotusti oma herrasi eli saat itse päättää, mitä harrastat, miten liikut ja milloin urheilet. Kokeilemalla erilaisia lajeja löydät itsellesi sen mukavimman ja tehokkaimman tavan pysyä kunnossa ja samalla pitää myös hieman hauskaa. Sen lajin, josta et tykkää, voit jättää vähemmälle ja käyttää aikasi siihen, mistä todella nautit.

Säännöllisen urheilun ansiosta ajankäyttösi voi muuttua tehokkaampaan suuntaan eli toisin sanoen urheilu rytmittää elämääsi.

Mutta toisaalta treeniaikatauluista ei tarvitse murehtia, jos urheilun hoitaa omatoimisesti seuratoiminnan sijaan.

3.0 Vaadi - Urheileminen ei treenaa vain fyysistä kuntoasi. Asettamalla tavoitteita ja vaatimalla itseltäsi aina sataprosenttista suoritusta parannat ja kehität myös mieltäsi.

Keskittymiskykysi paranee sekä voit muun muassa oppia käsittelemään stressiä tehokkaammin. Joukkueurheilussa oppii näiden lisäksi myös sietämään painetta ja toimimaan muiden kanssa. Urheilussa O’times 11

yleensäkin oppii yhden tai kaksi asiaa muiden ihmisten, vastustajien tai seuratoverien kunnioittamisesta. Sekin on tärkeä taito, vaikka ottelussa aika ajoin tunteet kuumenevatkin.

4.0 Vaikuta - Omilla päätöksilläsi voit vaikuttaa valtavasti omaan elämääsi ja sen laatuun. Urheilu on ruokavalion ja muiden elämäntapojen ohella yksi niistä asioista, joilla voit tietoisesti vaikuttaa omaan elämääsi. Säännöllisellä liikkumisella ja rasituksella pidät kehosi kunnossa ja mielesi terveenä. Tämän lisäksi voit saada uusia kavereita, löytää uusia mielenkiinnon kohteita ja käyttää muuten sosiaalisen median parissa nyhvättävät tunnit itsesi hyväksi.

5.0 Virkistää – Urheilu virkistää. Koeviikon armottoman pänttäyksen keskellä on hyvä muistaa jättää aikaa pienelle happihyppelylle tai treenille. Se rauhoittaa yllättävän paljon.

Suorituksen ajaksi lähes kaikki muu on helposti unohdettavissa ja mukavien asioiden ajattelu helpottaa stressiä ja väsymyksen tunnetta.

Virkistymisen jälkeen tuntuu lukeminenkin jälleen vaivattomammalta ja olo on pirteämpi. Kaikkien kohdalla tämä resepti ei tosin toimi, mutta suosittelisin edes kokeilemaan.

Esimerkiksi pienikin juoksulenkki auttaa saamaan ajatukset väliaikaisesti muualle karusta todellisuudesta.

5.5 Vähentää v***uilua - viimeisimpänä ja vähäisimpänä. Hyvällä tuurilla urheilun harrastaminen voi auttaa pakenemaan liikunnanopettajien perinteikästä sekä vuodesta toiseen toistuvaa - mutta silti leikkimielistä - kuittailua. Urheilevaan ryhmään on hyvä kuulua monestakin (tosin pohjimmiltaan samasta) syystä. Ensinnäkin se saattaa kutistaa silmätikuksi joutumisen riskiä, millä on valtaisa merkitys kuittailun määrään. Toiseksi urheilusta saatavalla asenteella herätät myös tietynlaista

arvostusta liikunnanopettajien silmissä. Ja kolmanneksi hyvillä suorituksilla tulee hyviä tuloksia, tässä tapauksessa numeroita.

Parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa kaikki nämä tekijät yhdessä karsivat kuittailun määrän minimilleen ja voit rauhaisin mielin talsia liikuntatunneille. Ellei kyseessä ole sitten poikien liikunnanopettaja, jolloin voit unohtaa kaiken edellä mainitun...

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että loppujen lopuksi urheilet vain itsesi tai joukkueesi vuoksi. Huijaamalla tai jättämällä suorituksia väliin teet itsellesi hallaa, et kenellekään muulle.

Nämä Veet mielessä pitäen kohti seuraavaa päivää ja päätöstä terveellisemmän elämän puolesta - jos elämäsi ei vielä ole sellaista!

Teksti Juho Haanpuu

Joonas Rautiainen ja Mika Pohjola pitävät taukoa kesken kuntosaliharjoittelun. Jorma Kaurasen mielestä kyseiset pojat ovat parasta A-ryhmää!

O’times 12

O’ CULT

O’times 13

Mitä kuva kertoo?

Maailman ensimmäinen valokuva esittää ottajansa työhuoneesta aukeavaa näkymää.

Kuvan ottaminen kesti kahdeksan tuntia.

Kuva: Wikipedia: Niépcen ottama valokuva

Kun valokuva keksittiin, ihmiskunta uskoi vanginneensa todellisuuden. Mutta voiko valokuvan ja näkemämme maailman väliin oikeastaan laittaa yhtäsuuruusmerkkiä? Entä miksi joku vielä maalaa maisemia, kun voisi ottaa valokuvia?

Mustaa, valkoista ja vähän harmaatakin. Ihan kuin siinä olisi talo? Maailman ensimmäisenä pidetty valokuva otettiin vuonna 1827. Se on näkymä erään valokuvauksen isän, ranskalaisen Nicéphore Niépcen, työhuoneen ikkunasta.

Niépcen suttuista kokeilua ei voi pitää dokumenttina keksijän näkemästä maisemasta.

Vuosien saatossa valokuvaamisen tekniikkaa onnistuttiin kehittämään niin, että otoksia voitiin pitää todisteina jostakin, mitä on ollut, jostakin, mitä on nähty.

Kamera on lahjomaton vain välineenä Miksi emme sitten voi uskoa valokuvia varauksetta tosiksi? Heti aluksi on ymmärrettävä, että kamera on vain kuvaajan väline. Räpsijä saa täysin vapaasti valita, mitä kuvaa ja mitä O’times 14

puolestaan rajaa otoksensa ulkopuolelle.

Kuvitellaan vaikkapa kadunpätkä Helsingin keskustasta. Mielipiteeseesi kadusta vaikuttaa varmasti, onko kuvaan otettu mukaan pakkasessa kyyhöttävä kerjäläinen ja mukulakiville kumotut pikaruoan tähteet vai ainoastaan somilla yksityiskohdilla koristeltu asuintalo ja huolellisesti trimmatut lehmukset.

Kuvamanipulointi on tunnetuin keino vaikuttaa katsojaan, mutta muokkaamattomassakin kuvassa on monia elementtejä, jotka vaikuttavat huomaamattamme mielipiteisiimme. Esimerkiksi vino horisontti saa meidät kuvittelemaan valokuvan tilanteen vauhdikkaaksi. Monet historian suurmiehet on kuvattu alaviistosta, se kun saa katsojan tuntemaan itsensä pieneksi.

Esimerkiksi liikennemerkeissä käytetty punainen

Miksi tästä lapselliselta vaikuttavasta töherryksestä maksettiin yli 100 miljoona euroa viime marraskuussa? Siksi, että se on taidetta, eikä taiteen aina tarvitse näyttää todelta.

Kuva: Epa/Christie's Francis Baconin maalaus mielletään usein aggressiiviseksi, toisaalta rakkauskirjeen loppuun raapustettu sydän on samanvärinen. Tutkimus värien vaikutuksista on kuitenkin vasta alussa: miten kuva punaiseen pukeutuneesta työnhakijasta eroaa siniseen sonnustautuneesta?

Taide ei aina esitä Maalaukset ovat perinteisesti pyrkineet jäljentämään totuutta, esittäneet jotakin. Vielä 2000-luvullakin maalauksen hyveeksi usein luetaan se, että se näyttää joltakin. Kiasmaan kuvataiteen kurssilla pakotettu turhautuu, kun tauluista ei saa selvää. Värejä, muotoja, pieniä valokuvia, selvästi epämuodostuneiksi maalattuja hahmoja ja joskus myös ääniä, videoita sekä esineitä on sekoitettu järjettömältä vaikuttavalla tavalla. Onko tämä muka taidetta?

Maalarit joutuivat kriisiin, kun he huomasivat, että vaikka öljyvärien kanssa pipertäisi kuinka pitkään tahansa, ei lopputulos olisi mitään verrattuna valokuvaan. Ratkaisuna oli keksiä taiteelle uusia tehtäviä. Enää ei oltu kiinnostuneita näyttämään maailmaa sellaisena kuin me sen näemme vaan sellaisena kuin taiteilija sen näkee tai kuvittelee näkevänsä.

O’times 15

Tunteet, värit, hetket ja aistihavainnot nousivat mielenkiinnon kohteiksi. Tavallinen tallaaja kommentoisi tähän, että pensselit alkoivat viuhua vähän miten sattuu. Valokuvaus oli merkittävä osatekijä modernin taiteen syntyessä 1800luvulla. Nykytaiteen taas voidaan katsoa syntyneen 1900-luvun loppupuolella. Sille tyypillistä on eri tekniikkojen yhdistely ja yhteiskunnallisten kysymysten kommentointi.

Nykyään taidetta myös esitellään gallerioiden ja museoiden ulkopuolella, kaduilla ja internetissä.

Kirjoittaja suoritti tänä syksynä aihetta käsittelevän kuvataiteen lukiodiplomin. Tässä viisi vinkkiä diplomin tekemiseen: 1) Aloita ajoissa.

2) Suunnittele huolella. Kun olet päättänyt, mitä teet, pidä siitä kiinni (ellei se ole tosi huono idea).

3) Muista aloittaa ajoissa. Aika tulee kuitenkin loppumaan kesken.

4) Kysy muiden mielipiteitä.

5) Aloita työ ajoissa, vaikka viimeisenä iltana ehtiikin yllättävän paljon.

Teksti Mikko Jalo

KAHDEN MESTARIN MELLASTUS

P

aul Thomas Andersonin vuoden 2012 lopulla valmistunut Mestari (The Master) kertoo tarinan ihmisestä hyvässä ja pahassa. Se ei selittele itseään mutta yrittää silti olla jotain - ja onkin hyvin nerokkaalla tavalla.

Freddie Quell (Joaquin Phoenix) on traumatisoitunut veteraani toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa. Paluu arkeen ei naisiin menevää, alkoholisoitunutta ja huonoryhtistä Freddietä kiinnosta. Oikeastaan mikään ei kiinnosta Freddietä. Elämän jahtaama Freddie kuitenkin tutustuu monen sattuman kautta salaperäiseen uskonlahkoon ja sen omalaatuiseen mutta karismaattiseen johtajaan ja mestariin Lancaster Toddiin (Philip Seymour Hoffman). Kaksikon nautittua Freddien pään sekaisin saavaa taikajuomaa päättää hän liittyä lahkoon. Mestari Toddin aikeita ei varsinaisesti paljasteta, mutta häntä suuresti kiinnostaa Freddie, joka joutuukin miehen lahkon psykologisten kokeiden kohteeksi tästä tietenkään ainakaan aluksi sen suuremmin välittämättä.

Elokuvan aikana miehet kyseenalaistavat toisensa useaan kertaan ja riidat äityvät loistavan näyttelijäkaksikon ansiosta aidon intensiivisiksi ja kiinnostaviksi.

Helppo juoni nojaa pitkälti elokuvan visuaalisuuteen ja varsinkin kahteen mestarilliseen näyttelijään. Elokuvan esteettinen arvo on kuitenkin loppujen lopuksi erittäin helposti havaittavissa, sillä ohjaaja ja näyttelijät tekevät yksinkertaisesta kaunista 65-millistä filmiä apunaan käyttäen.

Myös Jonny Greenwoodin musiikki sopii yhteen värikkäiden kohtausten kanssa, eläen välillä omaa elämäänsä elokuvan taustalla. Esimerkiksi jouset täydentävät loistavasti kahden päähenkilön välisiä puhesessioita. Tämän lisäksi taitavat lähikuvat tukevat sopivasti henkilöiden kiihkeitä keskusteluja.

O’times 16

Sivuhahmot jäävät auttamattomasti kahden jättiläisen varjoon, mutta se ei missään nimessä ole muiden näyttelijöiden vika. Phoenix ja Hoffman vain suoriutuvat leiviskästään niin hyvin.

Voidaan aina sanoa, että yhteiskunnan kelkasta pudonnut sotaveteraani ja skientologiaa muistuttavan kultin (sitä se asiaa yhtään salailematta muistuttaa niin kuin myös Lancaster Todd muistuttaa L. Ron Hubbardia, skientologian perustajaa) hämärä johtaja ovat niin sanotusti helppoja rooleja, mutta tällaiset roolit voidaan aina näytellä vakuuttavasti eikä suinkaan aina näin aidosti.

Mestarissa on muutama kohtaus, joka saa katsojan haukkomaan henkeään. Katselukokemus on tästä huolimatta yhdellä sanalla sanoen tyhjentävä, sillä elokuvasta on sen moninaisen teemansa takia vaikea saada kiinni. Elokuvan rakenne hajoaa loppupuolella ehkä liikaakin ja jättää katsojan arvailemaan mahdollista Joka tapauksessa tämä mielellä leikkivä ja erilainen elokuva ei kokeellisuudestaan huolimatta unohdu vähään aikaan

ratkaisua. Myös kasvutarina alkaa (jos alkaa) kovin myöhään, eikä silloinkaan voi olla varma, kuka kasvaa ja miten. Tapahtumajärjestyskin on loppua kohden syytä kyseenalaistaa.

Joka tapauksessa tämä mielellä leikkivä ja erilainen elokuva ei kokeellisuudestaan huolimatta unohdu vähään aikaan. P. T. Anderson ei mestariteoksessaan sorru turhiin kliseisiin mutta maalaa kuitenkin ohuen viivan hyvän ja pahan, mustan ja valkoisen sekä mestarin ja oppipojan välille.

Teksti Urho Vyyryläinen

DYSTOPIA KIEHTOO

Tunnelman synkistyminen on huomattava ja onneksi se onnistutaan tuomaan esille.

Nälkäpeli: Vihan liekit (2013) Suzanne Collinsin kirjasarja Nälkäpeli on saavuttanut viime vuosina massiivisen suosion varsinkin nuorison parissa. Vielä keskeneräinen elokuvasarja kantaa samaa suosiota. Kiitos tästä kuuluu erinomaisille näyttelijävalinnoille sekä mielenkiintoiselle tarinalle.

Elokuva Vihan liekit jatkaa ensimmäisen elokuvan tarinaa, ja siinä päästään näkemään tutut hahmot vyöhykkeeltä 12 ja seuraamaan, miten heidän elämänsä on jatkunut 74. Nälkäpelin jälkeen.

Katniss (Jennifer Lawrence) ja Peeta (Josh Hutcherson) eivät vieläkään tule hyvin toimeen keskenään, eikä mustasukkaisen Galenkaan (Liam Hemsworth) äksyily auta asioita. Pian matka jatkuukin voittajien kierrokselle ympäri vyöhykkeitä kohti Capitolia. Kiertueen aikana Katnissille ja Peetalle paljastuu totuus heidän ”rakkaustarinansa” seurauksista: ihmiset ovat saaneet toivoa ja ryhtyneet kapinaan presidentti Snow’ta (Donald Sutherland) vastaan. Kapinahan ei käy laatuun, ja presidentillä onkin oma ässä hihassaan.

Tunnelman synkistyminen on huomattava ja onneksi se onnistutaan elokuvassa tuomaan esille. Kaikilla on massiivisia tunteita pinnalla ja se näkyy joka kohdassa. Nuoret näyttelijät ja vähän vanhemmatkin elävöittävät tummasävyisen tarinan helposti lähestyttäväksi ja samaistuttavaksi. Mielenkiinto pysyy yllä koko reilun kaksituntisen pätkän aikana.

Vihan liekit onnistuu viihdyttämään ja kiinnostamaan katsojaa paremmin kuin edeltäjänsä. Syynä tähän on luultavasti hahmojen koko ajan kasvava persoonallisuus, dystopian kiehtovuus ja ihmisluonnon järkyttävyys, jota elokuvassa esitelläänkin osuvasti.

O’times 17

Arvioni 4 / 5

Teksti Saara Collin

GASELLIEN ALBUMIN HUONOIN PUOLI ON SEN LYHYT KESTO

25.10.2013 julkaistu Aina on pohjoishelsinkiläisen rap-yhtye Gasellien toinen pitkäsoitto. Yhtyeen räppärit Hätä-Miikka, Päkä ja Thube Hefner sekä tuottaja/DJ Musajusa ovat kehittyneet huimasti sitten edellisen albumin. Gasellien tapaan biisit kertovat muun muassa ihmissuhteista, vanhoista muistoista ja omasta keskenkasvuisuudesta.

Vaikka aiheet on pitkälti samoja kuin 2012 julkaistussa Kiittämätön – pitkäsoitossa, ovat biisit nyt paljon monipuolisempia. Ainassa riimit toimivat paremmin, eikä räpeissä esiinny turhaa toistoa. Myös biitit ovat selvästi parempia.

Musajusa onkin tällä kertaa pistänyt parastaan.

Kertosäkeet ovat myös kehittyneet keskeisemmäksi osaksi biisejä.

Kehityksen huomaa albumin kokokuvassa, mutta se ilmenee selkeiten esimerkiksi kappaleessa Mä meen naimisiin. Musajusan biitti toimii hyvin räppien kanssa ja kertosäe on olennainen osa kappaletta, jossa Hätis pääsee myös näyttämään laulajan taitojaan. Vaikka mielestäni yksikään kappale ei ole huono, voi niistä huomata pieniä heikkouksia ja kämmejä. Esimerkiksi muutama ”jäinen” riimi tai saman riimin toisto jää kaivertamaan biisejä kuunnellessa.

Bonuspisteet albumi saa kappaleista 2006, Millenium ja Heimo. 2006 ja Millenium kertovat molemmat Gasellien nuoruudesta. 2006 on hauska ja sopivan itseironinen ja Milleniumista tekee erikoisen sen ysärielektro-biitti. Albumin loppuraita Heimo taas on ystävyydestä kertova kappale, joka on loistava lopetus loistavalle kokonaisuudelle.

Kuten jo sanoin levyllä on muutamia ei-niin-hyviä ominaisuuksia, mutta kokonaisuudessaan se on varsin toimiva.

On varmaankin hyvä asia, että albumin huonoin puoli on sen lyhyt kesto!

Teksti Valtteri Väntänen PS. Tiesitkö, että kolme Gaselleista on ex-ogelilaisia!

O’times 18

Sukellus Sigur Rósin satumaailmaan

Saavuimme keikkapaikalle ovien avaamisaikaan klo 18.30. Jono jatkui jo silmänkantamattomiin.

Marraskuisessa alkuillassa Areenan asfalttipiha vilisi värikkäitä villapaitoja ja beanie-pipoja; kyseessä oli valtava hipsterien esiinmarssi.

Puheensorina ympärilläni viesti yleisön monikulttuurisuudesta. Englantia, venäjää ja ruotsia kuuli enemmän kuin suomen kieltä.

Sisään päästyämme varasimme seisomapaikat lavan lähietäisyydestä. Saksalais-suomalainen duo Hauschka & Samuli Kosminen aloitti kosmisen settinsä puoli kahdeksan aikoihin. Kahden miehen soittimistaan irti repimä materiaali kuulosti hämmästyttävän rikkaalta. Hauschkan pianolla luoma tasaisesti voimistuva sävelpulssi sai kappaleiden kehittyessä uusia värejä ja kerroksia Kosmisen rumpujen metallisesta värinästä ja elektronisesta industriaaliräminästä, joka muistutti avaruuden tyhjyydessä matkaavia radioaaltoja.

Kyyneleitä, päiväunia, henkeäsalpaavia korkeuksia ja upottavia syvyyksiä. Eteerisestä soundistaan tunnettu, indierockin kuninkaiksikin tituleerattu islantilainen postrock-yhtye konsertoi intiimeissä tunnelmissa sisustuskikoilla pienennetyllä Hartwall Areenalla 30.11. Kahden viime vuoden aikana yhtye on ehtinyt julkaista kaksi albumia, muuttua kvartetista trioksi sekä keikkailla ahkerasti. Hartwall Areenalla soitettu keikka oli Sigur Rósin yli puolitoista vuotta kestäneen Kveikur-maailmankiertueen viimeinen.

O’times 19

Itse kuninkaallinen Sigur Rós aloitti keikkansa yllättäen, mutta rauhallisesti. Tummiin, univormumaisiin asuihin pukeutuneet laulaja Jónsi, basisti Georg ja rumpali Orri Páll ilmestyivät lavalle kuin tyhjästä. Herättelin itseäni todellisuuteen.

Hetki, johon olin valmistautunut niin monen vuoden ajan, oli yhtäkkiä käsinkosketeltavan todellinen.

Seesteinen Yfirborð loi kihelmöivän odotuksen tunteen. Lavan ympärille viritettyyn harsoon heijastettiin sinertäviä unikuvia, revontulia ja korallimaisia kuvioita, jotka sopivat täydellisesti kappaleen päiväunimaiseen tunnelmaan. Í Gærin tuttu mutta pahaenteinen soittorasiaintro enteili keikan todellista alkua. Pian spottivalot salamoivat ja musertavan jylhä musiikin hyökyaalto tulvahti ylitseni. Ahmin ääntä, jokaista sekuntia.

Valtava, tumma äänivalli ja Jónsin kristallinkirkkaat, sävyltään suloisenkatkerat laulusuoritukset yhdistyivät eeppiseksi harmoniaksi, joka sopisi jopa Ragnarökin apokalypsin taustamusiikiksi.

Taiturimainen soitanta synkronoituna tarkasti harkittuun visuaaliseen ulkoasuun muodosti

rikkumattoman audiovisuaalisen lumouksen.

Tunsin sydäntä pakahduttavaa, huimaavaa onnen ja surun sekoitetta, äärimmäisen kauneuden aiheuttamaa hämmentävää tunnetta. Ääni värähteli jokaisessa solussani, korvista varpaisiin. Taikuutta.

Yleisön ja esiintyjien erottavan läpikuultavan verhon pudotessa paljastui koko lavalle marssitettu esiintyjäkaarti. Sigur Rósin ydintrion tukena soi vaskia ja jousia, enkelikuoro ja jopa ksylofoni.

Jokainen kahdestatoista esiintyjästä vaikutti olevan multi-instrumentalisti. Jónsin ainutlaatuinen tapa soittaa kitaraa sellonjousella loi Areenalle voimakkaasti resonoivan kaiun, joka onkin eräs bändin musiikin peruselementeistä.

jousikitara synnyttivät transsiin vaivuttavan pyörteen, joka imi itseensä hitaasti lisää voimaa ja ääntä. Melodian kiihkeä poljento voimistui, voimistui ja räjähti lopulta korviahuumaavaksi taivasten pauhuksi. Läpitunkeva kirkkaus kipinöi suljetuissa silmissäni ja tunsin olevani elossa.

Sigur Rós päätti spektaakkelimaisen keikkansa ja koko kiertueensa tähän mahtipontiseen kliimaksiin.

Jää oli lopullisesti sulanut yleisön ja yhtyeen väliltä, ja suosionosoituksista nauttiessaan koko esiintyjärykmentin kasvoilta paistoi helpotus ja onni pitkän urakan päättyessä. Allekirjoittanut jää kiitollisena ja haikein mielin odottamaan seuraavaa tapaamistamme.

Kappaleiden äänimaailma uiskenteli pitkään syvissä, tummissa ja hyisissä vesissä. Kevyemmät Glósóli ja Varuð tarjoilivat suvantohetkiä jylhään korkeuteen ja upottavaan pimeyteen.

Lapsenomaisen riemukas Hóppipolla (suom.

Vesilätäköissä hyppimistä) esitteli Sigur Rósin valoisamman puolen. Viatonta suloisuutta pursuava kappale yhdistyi massiivisten valotaulujen tykittämään kultasateeseen ja ilotulitukseen täyttäen Areenan elämänilolla ja lämmöllä. Todelliset juhlat aloitti kuitenkin osuvasti nimetty kymmenminuuttinen Festival, jonka finaalissa tiivistyivät pohjoismaisten juhannustanssien railakkuus ja kesäyön unelmat.

Encoren aloittanut pehmeästi leijaileva, kaikuluotainta muistuttavalla ujolla tuuttauksella rytmitetty ja Jónsin majesteettisella jousikitaroinnilla ryyditetty Svefn-g-englar sai parrakkaimmatkin pipohipit sulkemaan silmänsä ja tanssahtelemaan raukeasti musiikin syleilyssä.

Kaikuluotaimen etsivä kaiku, aaltomaisesti keinahteleva rytmi ja Jónsin ilmiömäisesti valaiden laulua muistuttava ujellus synnyttivät mielikuvan syvänmeren sukelluksesta sametinsinisessä valtameressä. Popplagið alkoi toiveikkaasti, kaikui korkeuksista ja soi vapautuneesti mutta murtui yhtäkkiä mollisointuun ja epäilykseen.

Bassorumpujen mahtipontisuus ja kolkosti raikuva O’times 20

Teksti Ella Prokkola Kuvat Kaisla Kyyhkynen

YRTTITAIVAS

työjaksoni jälkeen! Tytöt muuttuvat vihreäksi kateudesta, kunhan vain kuulevat.

Okei. Relax. Ei mitään hätää. En mä ole kuin yli tunnin myöhässä ensimmäisestä kesätyöpaikastani, jonne varta vasten lupasin mennä kaksi tuntia ennen muita työntekijöitä.

Mahtavaa, Minttu!

Poljen ikivanhaa polkupyörääni sellaisella temmolla, että olen lähes varma sen hajoavan kohta alleni. Itse varmaan lennän kymmenen metriä eteenpäin ja tuhansia pieniä palasia löytyy joka puolelta tietä. Siis pyörän, ei mun palasia.

Että mä saatoinkin torkuttaa herätyskelloa ja vaipua uneen viattomana kuin kyyhkynen. Enhän mä edes tajua niitä ihmisiä, jotka torkuttaa!

Tämän on pakko olla kohtalon ivaa mua vastaan.

Krriiiih! Jarrutus. Tuo autohan meinasi tosissaan ajaa mut lyttyyn! Tummennetut lasitkin vielä, varmaan joku kaljamahainen röökiltä haiseva porvari. Siis haloo, ei tuollaisia törttöilijöitä saisi edes päästää liikenteeseen!

Pamautan kämmeneni auton putipuhtaalle konepellille ja lipsautan vahingossa muutaman ärräpään. Yksi asia on varmaa: pyörät ovat aliarvostettuja!

Märkänä hiestä jarrutan kuin Mika Häkkinen konsanaan uuden työpaikkani viereen. Täällä tulisin seuraavat neljä viikkoa raatamaan hiki hatussa pää kolmantena jalkana. Ihan varmasti tulisin. Kukkakauppa oli ollut kesätyöpaikkana niin helpolta kuulostava valinta, joten miksen mäkin siitä selviäisi?

Tai siis luultavasti mun ei edes tarvitsisi tehdä mitään, mähän vain istuisin aurinkotuolilla ja mutustelisin kahta maailman parasta miestä – Ben&Jerryä. Kuinkas muutenkaan.

Korianteri-kukkakaupan omistaja lupasi olla mua vastassa, ja kun näin pitkän ruskettuneen keskiikäisen miehen, arvasin tulleeni oikeaan paikkaan. Vau, miltäköhän mäkin näyttäisin

O’times 21

”Hei, sinä lienet Mirjami Vuori. Luulin sopineeni ajan puoli yhdeksäksi, mutta voi olla, että olen merkinnyt ajan väärin. Hauska tutustua!” mies, muistaakseni Mikko, kiirehtii sanomaan käsi ojossa. Väännän naamani viehättävimpään hymyyni ja puristan miehen kättä rennosti ja varmasti kuin sanoakseni ”voitte varmasti olla ylpeitä minusta, olen paras työntekijänne ikinä”.

Vaikka tosiasiassa mua kismitti, kun hän lausui oikean nimeni. Mirjami. Siis haloo, olenko joku 67-vuotias pöytäliinapaitainen naapurinmummo?

Joskus en vain saata tajuta vanhempieni päähänpistoja.

”Heippa! Öh, tuota noin, kutsu vaan Mintuksi. Ja voi olla, voi olla!” valehtelen silmät päästäni. En halunnut myöntää tulleeni melkein puolitoista tuntia myöhässä. Eihän se olisi käynyt päinsä.

Minähän olisin työntekijä, josta he tulisivat olemaan ylpeitä enemmän kuin kukaan tohtii ikinä epäilläkään.

Olimme jo ehtineet käymään kaikki asiat läpi, kun kuulin pääovien kellon kilkahtavan. ”Morjens iskä! Sori tuun vähän myöhässä, mutta eräs pyöräilijä hakkasi konepeltiini mukavan klommon ja täytyi vähän fiksailla sitä. Siis mikä idiootti!

Ajoin vajaa kolmeakymppiä, kun neiti sattui kääntymään kesken kaiken tien yli katsomatta sivuille. Ei jessus, sanon minä…” kuului nuoren miehen ääni kaupan puolelta. Hmm, kuulostipa tutulta. Olenko nähnyt samasta aiheesta kertovan elokuvan vai miksi olen ihan varmasti kuullut tuon jo aikaisemmin…

Hitto! Ei se voi olla se. Ei se voi olla, ei se voi olla, ei se voi olla…

Komea ruutupaitainen mieshenkilö astuu näkyviin ja hänen ilmeestään päätellen olin muistanut oikein.

Tunnen punastuvani tomaatiksi. Voisin vajota maan alle tässä ja nyt.

Voi piip!

No niin. Minä, 18-vuotias juuri valmistunut Minttu, olen tänään nolannut itseni totaalisesti.

Olen töissä kukkakaupassa, jossa työskentelee myös omistajan laittoman hyvännäköinen poika.

Kuulostaapa hyvältä, eikö! Pientä kesäromanssia kesätyöpaikassa olen aina toivonutkin. Mutta!

Tämä kyseinen nuorimies, Eliakseksi esittäytynyt, katsoo minua murhaavasti aina, kun joudumme puhumaan toisillemme. Mahtavaa!

koskaan tiedä, kun tämmöinen ilmestys tulee vastaan näinkin arkisissa askareissa.

Puran kasveja firman omasta pakettiautosta ja hyräilen itsekseni. ”Tota noin, oot siis ollut täällä jo monta kesää töissä?” kysyn epäröiden Eliakselta, joka leikkailee vieressä jotakin kasvia.

Ruusua varmaan, en tiedä. Vai olisikohan tuo sittenkin orvokki?

Hahaa, Elias seisoo tuolla ja kuuntelee korvat höröllään vastaustani! Vetäisen selkäni suoraksi ja päätän vastata kysymykseen kohteliaasti, sillä tiedänhän minä vastauksen. Höperö vanha mummo, senhän oppii jo kotitaloustunneilla.

Komistus vilkaisee minua kuin hullua ja tekisi mieli vetää sanani takaisin. Ehkä olisi parempi pysyä vain hiljaa. Yhtäkkiä hän kuitenkin puuskahtaa ja laskee saksensa maahan.

”Ensin kannattaa leikata se palasiksi ja sitten kuullottaa rasvassa.” hymyilen vakuuttavasti.

Valkohiuksisen mummon suu loksahti auki. Jes, mä tiesin sen! Mä tiesin, että se hämmästyisi mun viisaudesta!

”Joo, oon työskennellyt täällä nyt neljä vuotta putkeen. Mutta hei saanko kysyä sulta yhtä juttua?” kysyy Elias hieman tönkösti. Punastuiko se? Ei voinut. Nyökkään hajamielisesti. Apua, mitä se multa oikein aikoo kysellä… ”Ootko sä siis Mirjami?” hän naurahtaa ilkikurisesti. Haha, olipa vitsikästä. Ja mä kun pyysin heitä nimenomaan kutsumaan mua Mintuksi. Se siis aikoo pottuilla mulle koko tän kesän. Jes. Seuraavana päivänä sain tehtäväkseni auttaa asiakkaita kaupassa. Aluksi luulin olleeni niin hyvä eilisessä purkamisessa, mutta sitten kuulinkin erään työntekijän tulleen sairaaksi ja myyntipuolella tarvittiin kipeästi työvoimaa.

Mikäs siinä - nyt on aika näyttää taitosi, Minttu!

Kiertelen kukkahyllyjen välissä etsien asiakkaita, mutta kukaan heistä ei tarvitse apua. Siis haloo, kaunis ruskeasilmäinen tyttömyyjä ei muka kelpaa! Varmaan he ajattelivat, että heidän miehensä yrittäisivät iskeä tai jotain. Eihän sitä

O’times 22

”Anteeksi, mitä sipuleille pitää oikein tehdä?” kuuluu yhtäkkiä vanhan naisen ääni ja tunnen äkillistä kipua alaselässäni. Siis mitä, tökkiikö se mua terävällä kävelykepillä? Auts.

Hetkinen. Sipuleille? kukkakauppa.

Luulin

tämän

olevan

Olen juuri aikeissa kertoa lisäohjeita sipulin sopivasta kuullotuslämpötilasta, kun Elias tarttuu minua käsivarresta likaisilla puutarhahanskoillaan ja pyytää asiakasta odottamaan hetkisen. Kahden sekunnin päästä hän on vetänyt minut kahden korkean kukkahyllyn väliin ja nauraa vedet silmissä. Siis mitä nyt tapahtuu, kertooko joku?

Jatkuu seuraavassa numerossa

Teksti Pauliina Toroska Chick on amerikkalainen slangisana, joka tarkoittaa nuorta naishenkilöä ja lit on lyhenne sanasta literature. Chick lit on kaunokirjallisuutta, jonka aiheena on nuorten naisten elämä. Chick litissä itsenäisellä naisella on tavoitteita mutta toisaalta hän on perinteinen: hän miettii esimerkiksi ulkonäköään ja naimisiinmenoa. usein chick lit on humoristista ja kevyttä.

Tunnetuin chick litin fiktiivinen edustaja on varmaan Bridget Jones. (Lähde: Wikipedia)

SUUSTA SIEPATTUA Opettajien suusta siepattujen parhaimmistoa vuosilta 2009 – 2013

Espanjan opettaja Rafols varoittaa: ”Polla tarkoittaa miehen kikkeliä. Muistakaa siis, että tilaatte ravintolassa polloa (suom.huom. kanaa) ettekä pollaa.”

Eija Raitala reagoi tunnin keskeyttäviin kuulutuksiin rakentavasti: ”Mä revin kohta ne verkkarit!”

”En voi mennä ja pussata Wellingiä. Welling on söpön siisti, liian hygieeninen minulle”, analysoi Arja Laihanen, joka taitaa tykätä enemmän vähemmän söpöistä sammakkoprinsseistä.

Kati henkistyy oppitunnillaan: ”Seuraavassa joogaliikkeessä haistellaan kaverin pyllyä.”

Haistammeko pientä ironiaa Salmisen sanoista? ”Osaattekste noudattaa sääntöjä? No ette tietenkään. Te ootte vaan silleen et ´en todellakaa ota mitää nimittäjän nollakohtaa., en varmana ota` ku ootte niin coolei.”

Keijo Käkelä tuulettaa: ”Onko täällä kuuma vai onko mulla vaihdevuodet?”

”Nonii hei, nyt ollaan jo huumeissa”, huomaa Kati Wackström kesken oppitunnin.

Pipsan lempilause kuuluu käytävälle heti aamutuimaan: ”Ja nyt vedetään viivaa!”

”Joo, on se hyvä siinä levätä perjantain matikantunnilla, että jaksaa viikonloppuna bilettää”, tietää Timo Salminen omasta kokemuksestaan.

Mikko Tapper ei olekaan niin kiva kuin miltä näyttää: ”Pistä se kännykkä pois. Ei sulla kuitenkaan ole kavereita. Esität vaan että tekstaat.”

”Mä en kyllä ymmärrä, mikä siinä synnyttämisessä on vaikeaa”, tunnustaa Petteri Welling.

Taina Kähkönen on periaatteen nainen: ”Minun tunneilla ei pojat rapsuta toisiaan!”

Salminen keventää matematiikan tuntia aina niin ratkiriemukkaalla tavallaan: ”Teillä on kuiva syksy tiedossa näiden matikan kurssien kanssa. Onneksi ulkona sataa.”

O’times 23

Salmisen vinkki: ”Pitäkää ruiske-linja. Tai siis…

Ups, ei olisi pitänyt sanoa noin, kun oppilaat pääsee just kotiin…”

O’CHAOS

O’times 24

MIKSI HALUAISIN OLLA POIKA? Kurassa telmivä, riehakas palosammutin hymy huulillaan ja kulmakunnan lapsista nopeimmat jalat allaan, vaaleat hiukset pilkottaen myssyn alta ja punaiset kurahaalarit yllään. Aamusta iltaan leikkii ulkona kavereiden kanssa - joista suurin osa on poikia. Kun päiväkodin pihalla leikitään pusuhippaa, hän ei halua jahdata poikia vaan juosta poikien mukana tyttöjä karkuun.

Leikkii barbeilla ja hyppii sohvilla, kulkee mekoissa polvet ruvella ja polkee maastopyörällä balettitunneille.

Terveystiedon tunneilla yläkoulussa opimme, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin ja aiemmassa vaiheessa. Piikittelimme usein poikia heidän ”jälkeenjääneisyydestään” ja hitaudestaan, koska olemme heitä pidempiä ja omasta mielestämme myös fiksumpia. Tyttönä oleminen tuntuikin äkkiä mahtavalta: olin hyvä urheilussa, hyvä koulussa, pitkä ja ihoni oli virheetön. Kahdeksannella luokalla mielipiteeni alkoi kuitenkin muuttua.

Miksei kukaan varoittanut murrosiän kehityksen vaikutuksista urheiluun? Miksi juoksutulokseni huononivat koko ajan, vaikka harjoittelin enemmän kuin aiemmin? Miksi poikien tulokset vain paranivat? Miksi olinkin yhtäkkiä luokkani lyhyin? Mihin virheetön ihoni katosi? En pitänyt muutoksesta, joka aiemmin oli saanut itseni tuntemaan upeaksi.

Muutoksen myötä itsekriittisyyteni kasvoi ja sätin itseäni asioista, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Silloin ajattelin, että poikien elämä on paljon helpompaa. Miksi en voisi olla poika?

Yläkoulun lopulla harrastin paljon liikuntaa, kuten akrobatiaa ja tanssia. Molemmissa lajeissa tarvitaan notkeutta, mutta lihaskestävyys ja vahvuus olivat myös tärkeitä ominaisuuksia.

Tunsin jatkuvaa tarvetta kasvattaa vahvuuttani nopeammin, enemmän, olin liian hidas, olisi pitänyt olla enemmän, vahvistua, onnistua.

Kadehdin poikien lihaskasvun nopeutta ja

O’times 25

rasvaprosentin alhaisuutta. Halusin olla poika, koska uskoin sen olevan ainoa ratkaisu ongelmiini tai ainakin se olisi ollut helpoin ratkaisu. Jos vain olisin ollut poika, olisin ollut vahvempi ja parempi.

RÄKS. Selkä rikki. Puolen vuoden liikuntakielto.

Välilevytyrä ja lievä välilevynpullistuma, hoitona fysioterapiaa. Kyseisen puolen vuoden levon aikana tajusin, että selkäni rikkoutuminen ei johtunut omasta heikkoudestani vaan liiallisesta ja vääränlaisesta rasituksesta. Pakkolevon aikana löysin myös uusia mielenkiinnon kohteita ja uutta intoa urheiluun. Löysin muitakin kiinnostavia ja tärkeitä asioita kuin treenaamisen ja hyvän koulumenestyksen. Löysin itseni ja opin pitämään siitä. Nautin taas tyttönä olemisesta.

Treeneissä kaikkensa likoon antava tyttö, paita hiessä ja hiukset tiukalla ponnarilla, hiuspannan takaa hapsottaa muutamia suortuvia. Käsien lihaksia alkoi polttaa jo aikoja sitten ja keuhkoja pakottaa, mutta hän jatkaa taukoon asti. Kello soi. Hengitys sisään. Hengitys ulos. Valmentaja kysyy, jaksaako vielä. Kymmenen sekuntia seuraavaan erään. Viimeiseen. Hymy nousee suupieliin, kun nostan katseeni lattiasta valmentajan silmiin ja vastaan: ”Tottakai.”

Teksti Emilia Collan

ARVOISA TELEVISIO!

P

yrimme mahdollisimman järkyttävään ja kohua aiheuttavaan formaattiin. Kerran viikossa esitettävässä tosi-tv-ohjelmassa valitaan kolme kuolemansairasta ihmistä kilpailemaan palkinnosta, joka on eutanasia itselle (olettaen eutanasian olevan laillista) ja miljoona euroa omalle perheelle.

Kilpailijan on oltava kyvykäs liikkumaan ja syömään, mutta ohjelman lääkärin on tarvinnut arvioida hänen jäljellä oleva elinaikansa vähäiseksi. Kilpailijan on toivottava itselleen eutanasiaa ja oltava valmis osallistumaan erilaisiin tehtäviin, joiden sisältöä ei paljasteta etukäteen.

Joka viikolla kilpailemassa on kolme uutta kuolemansairasta potilasta. Kolme henkilöä siksi, että häviö tuntuu rankemmalta, kun häviäjiä on vähemmän. Tehtävät vaihtelevat joka viikko uuden teeman mukaan. Teemoja voi olla esimerkiksi laulu (mieluiten kurkkusyöpäpotilaan tapauksessa) tai vastenmielisten ruokien syöminen.

Kilpailijat suorittavat tehtävät parhaansa mukaan ja tehtävien tulokset vaikuttavat voittoon 50 prosenttia. Viikon kilpailupäivän aikana järjestetään suora lähetys, jossa tehtäväsuoritukset näytetään ja katsojat saavat äänestää omaa suosikkiaan. Äänestyksen arvo on toiset 50 prosenttia.

Illan lopuksi voittaja kruunataan ja hänen perheensä vastaanottaa miljoonan euron lahjašekin. Sitten katsojat saavat nähdä, kuinka perhe hyvästelee kilpailijan viimeisen kerran.

Katsojat saavat nähdä, kuinka voittanut kilpailija kuljetetaan ulos studiosta viimeisen kerran kohti uusia seikkailuja. Kohtauksesta tehdään erittäin koskettava.

Hävinneet jäävät nuolemaan näppejään, toisin sanoen siirtyvät takaisin sairaalaoloihin odottamaan luonnollista kuolemaansa.

Sopimuksessa on sovittu, etteivät nämä kilpailijat saa tehdä eutanasiaa.

Formaatilla on hyvät mahdollisuudet menestyä. Se kuohuttaa ja saa varmasti mediahuomiota jo ennen ensiesitystään. Ihmiset näkevät formaatissa paljon hyvää: kilpailija pääsee kivuistaan ja perhe voi kuitata vanhat velat maksetuiksi. Toisaalta ihmisiä voi mietityttää formaatin raakuus: onko oikein näyttää ihmisen tie kohti kuolemaa suorassa televisiolähetyksessä. Kilpailuun valitaan sellaisia persoonia, jotka herättävät myötätuntoa katsojissa.

Näin katsojat saadaan osallistumaan maksulliseen äänestykseen ja osa päätöksenteon taakasta siirtyy tuotantoyhtiöltä katsojille.

Teksti Lasse Kaartinen ja Oona Lähteenmäki

O’times 26

AURINKO PAISTAA, JA KADUILLA TUULEE

Ulkomaalaisten työlupanumerotoimistossa on pitkä jono, vaikka koko maa kuohuu irtisanomisuhista ja työn puutteesta.

Tuntiessani lentokoneen vihdoin laskeutuvan olivat odotukseni korkealla. Uuden tulevaisuuden alun ja minun välissä oli enää Barajasin lentokenttä.

Muutto pois turvallisen varmasta Suomesta tuntui hyvältä ratkaisulta. Täällä kuitenkin joka suunnasta saa kuulla päivittelyä siitä, miksi tahdoin jättää sellaisen maan kuin Suomi – maan, jossa koulutus on huippuluokkaa ja työnsaantimahdollisuudet paljon kirkkaammat kuin Espanjassa. Itse kuitenkin tunsin, ja tunnen, että Espanjaan lähtiessäni avasin oven rikkaammalle tulevaisuudelle. Muutin tänne talouskriisin keskelle – mutta elämä rullaa silti eteenpäin.

Ulkomaalaisten työlupanumerotoimistossa on pitkä jono, vaikka koko maa kuohuu irtisanomisuhista ja työn puutteesta. Saatuani käteeni tuon onnennumeron, joka siis oikeuttaa minut työskentelemään Espanjassa, olo on upea.

Aurinko paistaa kirkkaana taivaalta. Autuasta onneani häiritsevät vain kaduille levitetyt roskasäiliöt.

Kaupungin puhtaanapitolaitoksen työntekijät ovat lakossa jo toista viikkoa. Haisee. Kaduilla oikein löyhkää. Madridin syystuulessa eivät lennä puunlehdet niin kuin kotona Helsingissä. Lehtien sijaan ilmassa lepattavat monenkirjavat roskat.

Harmittaa, että lakkoilijat eivät tunnu ymmärtävän, että me muut asumme täällä.

Ongelmaa laajentaa myös espanjalaisten uskollisuus toisiaan kohtaan. Osa levitetyistä roskista ei edes ole itse lakkoilijoiden tekosia.

Muut kansalaiset tahtovat osoittaa tukensa lakkoa kohtaan ja riemastuvat roskaamaan kaupungin katuja lisää.

O’times 27

Täällä on muutenkin kaikki paljon isompaa ja hullumpaa kuin Suomessa. Lähes päivittäin törmää jos jonkinlaiseen tempaukseen. Yhtenä perjantaiyönä ihmettelin monen helikopterin pörräämistä pääni yläpuolella, kunnes löysin itseni keskeltä mielenosoitusta. Juoksin nopeasti paikalta pois ennen kuin pamppujen kanssa heiluvat poliisit luulisivat minun olevan osa kyseistä hullunmyllyä.

Kaikenmoisista tempauksista huolimatta tässä paikassa on sitä jotain, mikä lämmittää sydäntä.

Ihmisten avoimuus toisiaan kohtaan tuntuu ihanalta. Huomaani päivääni piristävän, kun tuntematon ihminen tervehtii minua hississä!

Toisin on Suomessa. Hyvä, jos katseeni nostan, kun hissiin astuu lisää ihmisiä… Suomalaisia on aina kiinnostanut Espanja – maa viehättää meitä.

Miksipä emme siis voisi omaksua joitain kulttuurisia tapoja, kuten vaikkapa toisten ihmisten tervehtimisen!

Teksti Aino Silvennoinen

O’times 28