O’TIMES JOULUKUU 2017
O’Times joulukuu 2017
Elämä purkissa
Lehti sisältää
Neljän vuoden roskat puolen litran lasipurkissa. Mahdotontako? Muun muassa newyorkilainen Lauren Singer on todistanut tämän mahdolliseksi. Zero Waste -elämäntyyliin perustuva kulutus ohjaa nimensä mukaisesti roskattomuuteen, etenkin muoviroskan välttämiseen.
Pääkirjoitus
s. 3
Kolumni: Terveys edellä
s. 5
Reportaasi musikaalista
s. 6
Opiskelun sähköistyminen s. 10 Joulua etsimässä
s. 12
Opettajat piinapenkissä
s. 14
Kulutuksen kasvun myötä yhä useammat ovat alkaneet pohtia sen kestävyyttä. Sitä kautta myös Zero Waste -trendi on alkanut levitä. Esimerkiksi Youtube on täynnä erilaisia videoita, joissa jaetaan vinkkejä kyseisen elämäntavan aloittamiseen.
VR:n infon ristiriitaisuudet s. 18 Kummiperhetoiminta
s. 20
Toinen koti -esitys
s. 21
Kirja-arvostelu: Alku
s. 22
Kirja-arvostelu: Mifongin kadottama s. 23 Lukeminen inspiraationa s. 24 Erasmus kulturkiosk
s. 25
Sarjakuva / Aino Rotstén
s. 27
O’Timesin toimitus (osa) jouluisissa tunnelmissa koeviikolla.
Toimitus Päätoimittaja Emilia Honkaranta Toimitussihteeri Nasti Valotie Soumia Ait Brahim
O’Why s. 28
Iivo Angerpuro
Suusta siepatut
Sini Autio
s. 30
Kilpailu s. 31
Monia motivoivat esimerkiksi kuvat merten eläimistä, joihin on kiinnittynyt muoviroskia. Myös huoli mikromuovista juomavedessä antaa trendille nostetta. Esikuvana toimii esimerkiksi Lauren Singer, joka päätti vuonna 2012 alkaa elää Zero Waste -idean mukaisesti ja jakaa nyt tietouttaan Trash is for Tossers -sivustollaan.
Auni Aroviita Aliisa Hakala
Miten roskattomuus on mahdollista saavuttaa? Kierrätys ja kulutuksen vähentäminen ovat isoissa rooleissa. Myös se korostuu, ettei kaikkea tarvitse ostaa valmiina, tavaroita voi tehdä itsekin. Koska tuotteiden pakkaukset ovat usein juuri muovia, pyritään ostamaan tuotteita, joissa ei käytetä pakkausmateriaaleja, kuten vaikkapa monissa pakkauksettomissa palasaippuoissa. Kyllähän joka päivä roskaa kertyy, mutta pyrkimyksenä on, että sellaista jätettä, mikä päätyy suoraan kaatopaikalle, syntyisi mahdollisimman vähän.
Saimi Hakonen Samu Hasegawa Susanna Heinonen Saana Hilvo Taika Ilola Johanna Järviluoto Elli Kaarlaakso Tuukka Kainulainen Ida Kulo Lassi Maanonen Sissi Puranen Siiri Rintamäki Aino Rotstèn
Tosen jakson kohokohta oli koulumme musikaali.
Maisa Sipiläinen
Kun selailin blogeja ja vlogeja aiheesta ja ihmisistä, jotka ovat kokeilleet elää roskatonta elämää, nousi esiin kaksi asiaa. Ensinnäkin tällainen valinta koetaan tietysti vähän vaivalloisemmaksi kuin ”normielämä”, jossa roskien määrään ei varsinaisesti kiinnitetä huomiota, mutta toisaalta se koettiin myös hyvin palkitsevaksi. Eräälle naiselle ja hänen lapselleen oli kahden viikon kokeilun aikana kertynyt vain litran verran kierrätykseen kelpaamatonta jätettä ja hän oli suoritukseensa varsin tyytyväinen. Keskimäärin jätettä syntyy kotitaloudessa noin kilon verran päivässä.
Yksi tärkeä seikka on myös se, ettei tarkoitus ole lakata kokonaan kuluttamasta eikä täydelliseen roskattomuuteen tarvitse edes pyrkiä. Kannattaa enemmin miettiä, mikä on juuri itselle sopiva tapa. Maailman pelastaminen on vaikeaa, mutta jos neljän vuoden roskat saa mahtumaan yhteen purkkiin, uskon, ettei sekään ole mahdotonta. Teksti Emilia Honkaranta Kuva Aino Rajalaakso
Melissa Veikkolainen Pyry Weckman Ohjaava opettaja Satu Mäkinen
O’times
2
3
O’times
Päiväunet, kiitos! Ala-asteelta lähtien on opetettu, kuinka tärkeitä tarpeeksi pitkät yöunet ovat, kuinka päivässä pitää syödä useita kertoja ja säännöllisin väliajoin ja kuinka relevantteja ihmissuhteet ovat henkisen terveyden kannalta. Vaikka hyvinvointi ja terveys ovat monille oleellisia arvoja, ne unohtuvat nopeasti, kun astutaan sisälle koulumaailmaan. Suomalaiset hehkuttavat usein maamme menestymistä PISA-tutkimuksissa. Tähän on syynsä – vuonna 2006 suomalaiset nuoret olivat tutkimuksessa ensimmäisellä sijalla. Kymmenen vuotta myöhemmin nuoret olivat sijalla kolme.
O’SCHOOL
Mutta kun Jyväskylän yliopiston professori Katariina Salmela-Aro teki vuonna 2009 tutkimuksen koulu-uupumukseen liittyen, tuloksista ilmeni, että jopa joka viides lukiolaistytöistä kärsii koulu-uupumuksesta. Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty pojista. Jokainen voi miettiä, mitä tämä kertoo lukiota käyvien nuorten jaksamisesta.
Suomalaisten tapa hiljentyä ongelmista näkyy myös kouluympäristöstä – uupumuksen vakavuudesta vaietaan ja töiden tekoa jatketaan samaa tahtia. Joskus tuntuu, että ihmiset asettavat koulutuksen terveytensä edelle. Viikkoja ennen varsinaista koeviikkoa paine laittaa opiskelijan hyvinvoinnin koetukselle. Jokaisen kurssin kerrotaan olevan tärkeä ja täynnä oleellisia asioita – eikä epävarmuus kolmannen asteen opiskelupaikkojen hakutavasta helpota. Liian lyhyet yöunet – ja muut vastaavat ongelmat - tuntuvat näihin verrattuna minimaaliselta ongelmalta.
Liian lyhyet yöunet kuitenkin heijastuvat ihmiseen useilla tavoilla: ne huonontavat vastustuskykyä, vaikeuttavat keskittymistä ja vahvistavat negatiivisia tunteita. Epäsäännöllinen ruokailu puolestaan lisää väsymystä, luo sumuisen olon ja suurentaa ahmimisen riskiä. Ensi kerralla kun olet lyhentämässä yöuniasi kokeen tähden, kysy itseltäsi: ”Kuinka paljon tämä yksi koe vaikuttaa minun koko elämääni.” Jos vastauksesi on ”vähän”, mene nukkumaan aikaisin ja pidä huolta terveydestäsi. Teksti Elli Kaarlaakso
L
O’times
4
5
O’times
Kuukausia kestävän valmistelun jälkeen edessä oli vielä koko musikaalin huipennus tulossa: esitysviikko, jonka aikana olisi seitsemän esitystä. Monet harjoitukset eivät poistaneet kenraaliesityksen jännitystä; lukusalissa varsinkin puoli tuntia ennen h-hetkeä odotus ja hermostuneisuus olivat läsnä. Omaan rooliini Anna-Unelmana kuului olla valmiina lavalla opiskelemassa jo yleisön tullessa sisään. Ei ollut helppoa keskittyä lukemaansa ja olla katsomatta yleisöön, olla etsimättä tuttuja ihmisten joukosta. Valojen sammuminen ja diskobiitin aloitus toimivat merkkinä esityksen varsinaiseen alkamiseen.
Näyttelijän vinkkelistä: suurproggis Jälki-istunto
”Ennen h-hetkeä odotus ja hermostuneisuus olivat läsnä.”
Syksyn harmaata arkea on värittänyt koulun musikaaliproggis Jälki-istunto, jossa on ollut mukana melkein sata lukion ja yläkoulun opiskelijaa: esiintyjien lisäksi mukaan on tarvittu kaikkea puvustuksesta vastaavista tekniikan osaajiin, tietenkään unohtamatta treeniviikonloppujen ruokatiimiä. Projekti aloitettiin jo viime keväänä käsikirjoituksen kirjoittamisella ja diskovideon kuvauksella, mutta kunnolla se pyörähti käyntiin heti alkusyksystä. Näyttelijänä voin sanoa, että treenejä ei paljoa puuttunut syyskuukausilta, mutta oli erittäin palkitsevaa seurata kohtausten muodostumista ja kehittymistä yhä sujuvammiksi jokaisen treeni-illan ja -viikonlopun myötä. Jopa ero maanantaisen kenraaliesityksen ja tiistain esityksen välillä oli huima; kaikki todellakin ylittivät itsensä. Tavoitteena lieneekin, että musikaali esitys esitykseltä paranisi entisestään. O’times
”Työtä, osaamista, yhteistyötä.” Tarvitaan paljon työtä, osaamista ja yhteistyötä, jotta saadaan näinkin iso projekti toteutetuksi esityskuntoon. Sen taakse kätkeytyy aherrusta ja työtunteja; kaikki takaseinän graffitista ja esiintyjien yhteensopivista hiustyyleistä alkaen on pitänyt suunnitella ja yksityiskohdat hioa, jotta palaset loksahtaisivat yhteen saumattomasti eikä yksikään repliikki sotisi kokonaisuutta vastaan.
”Kirjoittaessa on hankalaa sovittaa kaikkien hahmojen luonteet ja repliikit yhteen, varsinkin kun tietää valmiiksi loppuratkaisun”, kertoo Iida Ikkelä, yksi käsikirjoittajista. ”Itse kirjoitettuja kohtauksia on ollut hauska seurata, esimerkiksi Myrskyä ja Anna-Unelmaa, sekä 1917-kohtausta, joita kehitin ehkä eniten. Näyttelijät tuovat kuitenkin kohtauksiin aina jotain omaa. Tässä musikaalissa ihmiset vastaavat hyvin mielikuviani.”
6
Ensimmäinen näytös oli monelle se jännittävin, niin toteaa myös näyttelijänä toiminut Miika Sorjonen: ”Ensi-esityksen jälkeen lavalla olo on kerta kerralta tuntunut helpommalta ja helpommalta. Lavalla kaikki tapahtuu nopeasti, eikä suoritusta ehdi ajatella, on vaan toimittava.” Syksyn aikana musikaalin valmistelussa olemme päässeet tekemään mitä erilaisempia ja odottamattomia asioita. Venla Nenonen PuMaLa –eli puvustus-maskeeraus-lavastus- ryhmästä. Venla sai projektikseen tehdä euroviisukohtaukseen Juhlamokkamekon, jonka Venla kirjaimellisesti ompeli kahvipaketeista. Luovuudella ja rohkeilla ideoilla on ratkaistu monta vaikeasti toteutettavaa kohtaa: mikään haaste ei ole ollut liian suuri voitettavaksi. 7
O’times
Venla nostaa esiin myös ihmisten välisen luottamuksen kokemuksistaan kysyttäessä: ”On ollut mukavaa, miltei liikuttavaa, miten kaikki luottaa itsensä pumala-ryhmän käsiin. Ihmiset ovat päästäneet lähelle, antanut laittaa hiuksia, korjata vaatteita, meikata. On tullut yhteyksiä ihan vieraiden kanssa, mitä ei olisi muuten tullut, ilman tätä roolia musikaalissa ja pumalassa.”
”Mikään haaste ei ole ollut liian suuri voitettavaksi.”
Monet muutkin ovat varmaan samaa mieltä: parasta lienee ollut mahtavat ihmiset ja yhteishenki. Jälki-istuntomme kautta olemme tutustuneet uusiin ihmisiin, jännittäneet yhdessä esityksen alkua sekä pitäneet hauskaa tauoilla.
”Olemme tutustuneet uusiin ihmisiin.” Yhdessä nauraminen ja laulaminen ovat tehneet vaivannäöstämme vähemmän työtä ja enemmän mukavaa yhdessäoloa.
Lopetuksen äkkinäisyys ja viimeinen laulu ”Me ajoimme mukavassa vaunussa” tulee itselleni aina yllättävän nopeasti. Vaikka tuo viimeinen kappale on sanomaltaan synkähkö, sen laulaminen koko porukan voimin tuo itselleni hyvän ja jokseenkin haikean olon. Haikeus väistyy ainakin hetkeksi ilon tieltä, kun pääsemme kohtaamaan yleisöstä tuttumme sekä lukusalin puolella toisemme, muut musikaalilaiset. Tekijä Siiri Rintamäki Kuvat Arja Holma, Aleksi Kinnunen, Virva Lehmusvaara ja Sissi Puranen
Yhteiset harjoitusviikonloput olivat vaivan arvoisia.
O’times
8
9
O’times
Sähköistyminen helpottaa opiskelua, vai helpottaako?
Opiskelun sähköistyminen, uhka vai mahdollisuus?
Opiskelun sähköistyminen on parina viime vuonna puhuttanut paljon niin opiskelijoita, opettajia kuin vanhempiakin. Asiasta on uutisoitu paljon muun muassa YLE-Uutisissa ja Helsingin Sanomissa ja aiheesta käydään monenlaisia nettikeskusteluja. Vuonna 2014 lukion aloittaneet olivat ensimmäiset, jotka (valintojensa mukaan) tekivät osan ylioppilaskokeesta sähköisesti. Vaikka kouluissa osataan jo käyttää teknologiaa paremmin kuin pari vuotta sitten, ei sähköistyminen vieläkään ole täysin ongelmaton hanke. Uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön 1.8.2016 ja sen myötä myös sähköistymisestä tuli suurempi osa opetusta. Opiskelun sähköistymisen taustalla vaikuttaa muuttuva maailma. Maailma digitalisoituu hurjaa vauhtia, joten katsottiin tarpeelliseksi lisätä sähköistymistä myös lukioon ja peruskouluun. Suomen Lukiolaisten Liitto kannattaa ylioppilaskokeiden sähköistymistä ja sanoo sen olevan askel kohti parempaa ylioppilaskoetta. Vuodesta 2016 alkaen lukiolaisen hankintalistalla onkin ollut kirjojen lisäksi myös tietokone. Juuri tietokoneen hankkiminen herätti monenlaisia mielipiteitä, sillä tietokone on kallis laite, johon osalla ei ole varaa. Joissain kunnissa päädyttiin ratkaisuun, jossa koulu kustantaa tietokoneen ja opiskelija voi ostaa sen myöhemmin itselleen halvemmalla. Sähköistymisen vaikutuksia nuorten terveyteen ja sosiaalisuuteen on tutkittu paljon. Vaikka sähköistyminen helpottaa opiskelua, sillä O’times
on haittapuolensakin. Pidemmän päälle kokeisiin lukeminen sähköisestä kirjasta on raskasta. Silmät väsyvät ja varsinkin illalla opiskelu haittaa unta. Tutkijat ovat kehottaneet nuoria vähentämään ruutuaikaa, sillä kirkkaat ja välkkyvät valot rasittavat silmiä ja aiheuttavat päänsärkyä. Lisäksi tietokoneella ollaan epäergonomisessa asennossa, mikä jumiuttaa hartiat ja voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa selän ja niskan virheasentoja. Teimme pienimuotoisen kyselyn koulumme ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille. Kysyimme, mitä mieltä he ovat opiskelun sähköistymisetä, ja vastaukset olivat keskenään yllättävän samanlaisia. Vastanneita oli yhteensä 47 ja heistä 85% oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vastanneista 66% pitää sähköistymistä hyvänä asiana, mutta 34% ei ollut samaa mieltä.
”Se on toimiessaan hyvin toimiva opiskeluväline, mutta siihen tarkempi tutustuttaminen tulisi aloittaa jo peruskoulussa, jotta lukiossa siitä ei koituisi lisähaastetta opiskelijalle.” Mitä mieltä opettajat ovat? Oppilaiden keskuudessa Pipsana tunnettu ruotsin opettaja Pirjo Piirainen sanoo vain yhden sanan. Huokaus, (ruots.) Suck! Vastapainona tälle sanalle, kertoo fysiikan opettaja Hannu Huhtala, että sähköistyminen on hänen mielestään älyttömän hyvä juttu. Jatko-opinnoissa ja työelämässä tarvitaan tietoteknisiä taitoja, joten Huhtalan mielestä on hyvä, että jo lukiossa opetetaan käyttämään tietokonetta työvälineenä.
Teksti Saana Hilvo ja Aliisa Hakala Kuva Aliisa Hakala
Ensimmäisen vuoden lukiolaisena minulla ei ole vielä laajaa kokemusta opiskelun sähköistymisestä ja mielipiteeseeni vaikuttavat osittain kuulopuheet ja ennakkoluulot. Toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta kuulee niin monenlaista mielipidettä, että on vaikea olla altistumatta niiden vaikutukselle, mikä muuttaa omaa käsitystä asiasta. Olen kuitenkin muodostanut jo jonkinlaisen mielipiteeni sähköistymisestä, vaikka se varmasti tulee lukion aikana muuttumaan. Opiskelun sähköistymisessä on mielestäni aika tasaisesti hyviä ja huonoja puolia. Joissain aineissa sähköistyminen on askel kohti helpompaa opiskelua, toisissa taas ei. Onhan toki kätevää, kun ei tarvitse kantaa viittä kirjaa repussa, kun ne saa ladattua tietokoneelle. Esseet ja tehtävät voi tehdä nopeammin ja niiden palauttaminen on helpompaa kuin aiemmin. Tietokoneella kirjoittaminen on nopeampaa ja turhien lappusten määrä vähenee, eikä niiden kadottaminen ole enää niin iso riski. Toisaalta tietokone maksaa paljon, ja kalliiden koulukirjojen ohella tietokoneen ostaminen tuntuu kukka-
Kyselyyn vastanneista suurin osa pitää sähköistymistä hyvänä asiana. 10
11
Tietokone on osa päivittäistä opiskelua. rossa. Lisäksi koneelle täytyy ladata monia tilaa vieviä sovelluksia, jotka syövät tilan esimerkiksi henkilökohtaisilta aineistoilta. Kaavaeditorien ja sovelluksien käytön opettelemiseen menee aikaa, kun käsin kaavat ja diagrammit voisi tehdä hetkessä. Myös ylioppilaskokeiden sähköistyminen harmittaa, sillä vaikka esimerkiksi biologian ja historian kohdalla sähköinen ylioppilaskoe on helpompi kuin paperinen, ei sama koske kaikkia aineita. Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa sähköistyminen lähinnä hidastaa. Tarvitaan monenlaista uutta ohjelmaa, jotta saadaan kaavoja mallinnettua,
vaikka vihkoon piirtäminen olisi nopeampaa ja vaivattomampaa. Kaiken kaikkiaan opiskelun sähköistyminen tuo paljon uutta sisältöä opiskeluun ja osittain myös helpottaa sitä. Huonoja puoliakin löytyy, joten mielestäni olisi hyvä, jos sähköistymistä voitaisiin soveltaa sellaisiin aineisiin ja asioihin, joita sähköistyminen helpottaa, ja jättää tietokoneet pois niillä tunneilla, joilla ne ovat vain hidaste.
Teksti Saana Hilvo Kuva Aliisa Hakala O’times
Joulua etsimässä Ensimmäinen adventti on suomalaisille usein merkki siitä, että on aika aloittaa jouluun valmistautuminen. Joulufriikkeinä halusimme kuitenkin jo saada Ogeliin joulun tunnelmaa ja käytimmekin koko iltapäivän etsien joulua eri luokista. Huomasimme hyvin nopeasti, ettei joulufiilis koulussamme ollut vielä saanut aikaan kovinkaan monia näkyviä muutoksia. Mistä ihmeestä siis saatoimme löytää joulun jo marraskuussa?
Odotuksemme osoittautuivat oikeaan. Koulumme luokat ja käytävät suorastaan pursuivat jouluaiheista tavaraa. Joulukalentereita, -koristeita, -kortteja, jouluseimi ja jopa jouluvalot.
Olimme haljeta onnesta. Joulunhengen pystyi todella aistimaan jo marraskuussa, eikä näiden koristeiden ja tavaroiden perusteella kenellekään voi jäädä epäselväksi, että joulu on saapunut Ogeliin.
Tästä kaikesta todella hurmioituneina päätimme haastatella löytämiämme jouluihmisiä, jotta he pääsisivät puhumaan suuresta intohimostaan joulua kohtaan. Mitä joulu sinulle merkitsee? En mä vastaa. Mua on haastateltu jo tähän lehteen... No okei, varmaan perheen kanssa yhdessäoloa ja kauan odotettua taukoa koulutyöstä.
Lepoa ja rauhoittumista ennen kaikkea.
Kirsi Nousiainen
Unta - ja minä ja veli katotaan telkkaria jouluna. Mutsi pakottaa katsomaan sen Lumiukko-ohjelman. Se vähä kyllästyttää jo, mut perinteet on perinteitä.
Jasmin Laurén 15D
Kerronko miks joulua vietetään? Mulla on syntymäpäivä 24.12.!
Tää on nii kliseinen. Nyt tulee kliseinen vastaus. Joulu merkkaa mulle sellasta rauhoittumista ja perheen kanssa olemista.
Keijo Käkelä
Arja Holma
Elli Abrahamsson
Tehtävä kuulostaa jopa mahdottomalta, mutta emme luovuttaneet. Keskuudessamme on pakko olla joitain muitakin, joille joulu on vuoden kohokohta.
Juha Sipun luokasta löytynyt marraskalenteri.
Aloitimme joulun etsimisen luonnollisesti luokasta, jossa joulu perinteisesti suorastaan asustaa. Luokassa 31 ei valitettavasti ollut vielä Petteri Wellingin perinteistä joulukalenteria eikä joulutiukua, joten jatkoimme matkaa kyyneleet silmäkulmissa kohti opettajien huonetta. Ovelle saavuttuamme Arja Holma huomasi suuren surumme ja iloksemme hän kertoikin joulun kiiruhtaneen jo opettajien huoneeseen.
Perinteisiä partiolaisten joulukalentereita löytyi monen luokan seinältä. Jouluhan merkkaa kulutusjuhlaa, pahaa ruokaa, sellasii positiivisii asioita. Ja yleensä me käydään mummilla syömässä.
Opettajien pöydiltä löysimme esimerkiksi joulukalenterin, glögiä, joululahjalistan ja joululiinan. Nämä löydöt merkitsivät vain yhtä asiaa… Koulussa asustaa muitakin jouluhörhöjä kuin vain me.
Kuvat Nasti Valotie
Roope Muhonen 14A
Lämpöä, lomaa ja mun mielest se on sillee nättii aikaa. En mä sit tiiä, et merkitseeks se mulle mitään enempää.
Käsityöluokassa luonnollisesti oli jo tehty jouluaiheisia askarteluja.
O’times
Teksti Maisa Sipiläinen ja Nasti Valotie
12
13
Hyvää joulua kaikille lukijoille! T. O´Timesin toimitus
Reetta Muukkonen 15D
O’times
Opettajat piinapenkissä: Petteri Welling ja Hannu Huhtala Tällä kertaa piinapenkin kaverihaastatteluun pääsivät kaksi opettajakaverusta, jotka lukeutuvat koulumme parhaisiin vitsiniekkoihin. Näiden opettajien seurassa ei hymy hyydy. Kyseessä on siis tietysti älykäs biologian ja maantiedon opettaja Petteri Welling sekä aina avulias fysiikan opettaja ja tekniikan jokapaikanhöylä Hannu Huhtala. Mikä saa teidät hyvälle tuulelle aamuisin? Welling: Hannuhan on hyvällä tuulella aina, ei se aamulla mitenkään eroa. Minä taas olen aina ihan hirveän huonolla tuulella, joten ei mikään, on minun tapauksessani vastaus. Huhtala: Niin, ei mikään erityinen. Kelissä kuin kelissä. Jos teidän pitäisi vaihtaa oppiainetta, jota opetatte, mikä se olisi ja miksi? Huhtala: En vaihtais kyllä. Fysiikka on aineena ylivoimainen. (W: Eipäs nyt liioitella!) Jos joku ei usko jotain asiaa, voidaan aina demonstroida, että näin tämä tapahtuu. Matematiikka on vaikeampaa selittää. Jos pitää selittää, paljonko on 3+5, se on helppoa; jos on 5+(-3)+(5), se on helppoa; mutta jos on 3(-5), niin sitä en osaa selittää. (W: Mä en tajuu sanaakaan.) Niin, siks just. Mutta ihailen äidinkielenopettajia. Se ois sellainen työ, johon en ainakaan itse pystyisi. O’times
Welling: Niin, minä taas olisin joko äidinkielenopettaja, sillä siihen minä kyllä pystyisin, tai sitten ehkä vieläkin mieluummin historianopettaja. Syy on se, että ne ovat ainoat muut oppiaineet, joista tajuan jotain. Jos teidän täytyisi pitää oppitunti yhdessä, millainen se olisi? Welling: No Hannuhan ei suostu kuin fysiikkaan. Se olisi varmaan jonkinlainen palikkatesti, missä minä olisin palikkana ja Hannu selittäisi, miten kaikki menee. Huhtala: Joo, se olisi toivottavasti sellainen, missä oppilailla olisi hyvä olla ja heitä naurattaisi välillä. Welling: Ja musiikkia siinä olisi myös. Me olemme itse asiassa vähän suunnitelleet sellaista, että jos vaan koulun orkesterin pillit saataisiin mukaan, suostuisimme Hannun kanssa esittämään jonkin Earth Wind & Firen biisin. Hannu laulaisi Philip Baileyn falsettiosuudet, ja minä laulaisin Maurice Whiten osuudet. Eli todennäköisesti Earth
Wind & Firea sieltä tulisi. Ja tottakai kimaltavat vaatteet päällä. Noloin muistonne lukioajoilta? Welling: Taas näitä. No minä olen kertonut tämän ennenkin, tämä liittyy fysiikkaan. Viimeisellä fysiikantunnilla abivuonna, Matti Ala-ahon edeltäjä, kunnioitettu opettajani Korhosen Pena, joka oli kolleganikin pitkään ennen kuin jäi eläkkeelle, sanoi: ”Kyllähän näiltä mun kursseilta on saanut seiskan todistuksen, vaikkei ole koskaan mitään mistään ymmärtänytkään.” Sitten hän piti sellaisen hirveän sekunnin tauon ja käänsi katseensa minuun ja sanoi: ”Vai mitä Petteri?” Huhtala: Niitä on paljon omilta lukioajoilta. (W: Niin siis sellaisia, joissa on housut jalassa?) Joo, niitä on kyllä paljon. Lukiossa sosiaalisissa tilanteissa oli sellaista epäonnistumista epäonnistumiseen, siinä oli sellainen jatkumo. Ei nyt mitään yksittäistä tule mieleen, mutta aina jos jotain sattui, niin olin jotenkin osallisena siinä.
14
Mikä on rankinta/palkitsevinta opettamisessa? Huhtala: Rankinta on ehkä se, että on niin paljon asioita vireillä koko ajan. Erilaisia kehityshankkeita, projekteja, tunteja ja muita juttuja. Oppitunteja on kiva pitää; se on kevyttä ja mukavaa sekä äärimmäisen hauskaa. Mukavinta on myös esimerkiksi se, että opettajan työssä on mahdollista olla mukana tällaisissa musikaalin kaltaisissa äärimmäisen yhteisöllisissä hankkeissa. Welling: Meinasin ruveta pelleilemään, mutta Hannu vastasi tosissaan - ja onhan tuo ihan totta. Oppilaat ovat palkitsevinta. Miten teistä tuli kavereita? Welling: Se oli ystävyyttä ensi silmäyksellä. Minä vaan huomasin, 15
että Hannulla on särmää, ja hän oli vielä musiikistakin kiinnostunut, niin ei siinä sen kummempaa. On yhteistä mielenkiinnon kohdetta, juttelemme myös tieteestä aika paljon. Huhtala: Meillä on yhteisiä sulkapalloperjantai-iltoja paljon takana. Sulkapallo ja musa ovat tietenkin yhdistäviä tekijöitä. On hienoa, kun on ihmisiä, joiden kanssa pystyy jakamaan tietyt intohimot. Basti-vainaa oli myös yksi sellainen, jonka kanssa jakoi hyvin samat intohimot.
liian hyökkäävä. Mutta varmaan helmipöllö, se on sellainen vekkuli, joka metsässä leikitellen pyörittelee päätään. Welling: Hannu on hevosmuurahainen. Pystyy tekemään käsittämättömän työn ja painamaan läpi vaikka lahosta puusta. Se voima, jolla hän pystyy nostamaan itseään seitsemäntoista kertaa painavamman asian, enkä tarkoita pelkästään fyysistä voimaa vaan myös psyykkistä. Sellaisia ovat hevosmuurahaiset. (H: Kusiainen.) Ei, ne ovat punamuurahaisia.
Miten kuvailisitte toistenne luonnetta? Mainitkaa myös sieluneläin.
Kumpi teistä on parempi vitsiniekka?
Huhtala: Petteri on pöllö. Pää pyörii, näkee joka paikkaan, hyvä muisti, tarkka. Mikähän pöllö se ois? Ei mikään viirupöllö, se on sellainen
Welling: Siis, minulla ei ole huumorintajua. Olen aina ihan tosissani - että kyllä se on Hannu. Te olette luulleet, että lasken leikkiä tunneilO’times
la, mutta karmea totuus on, että olen aina ihan tosissani. Huhtala: Hirveän vaikea sanoa. Meillä on loppujen lopuksi tavallaan aika erilainen huumorintaju. Monesti on sellaisia juttuja, että kun Petteri on vaikka lähettänyt jonkin kuvan jostakin, vasta jossain tietyssä viitekehyksessä aukeaakin, että se on erittäin älykästä huumoria. Välillä vaikeaa sellaista.
Huhtala: 6/5, se oli hyvä. Ei vähimmin sen takia, että siinä oli hyvä käsikirjoitus, ohjaaja ja musa, vaan enempi sen takia, että siinä oli nuoria, jotka siihen sitoutuivat ja nostivat itsensä aivan käsittämättömästi uudelle tasolle.
Isaac Newton: kiva tukka, jeesus
Jos teidän täytyisi valita kaksi opettajaa, joiden kanssa viettäisitte joulunne, ketkä he olisivat ja miksi?
Joulukinkku: kalkkuna, kuus kiloo
Piuha: solmu, Basti Säätiedotus: pouta, räntä Käkikello: myöhässä, Sveitsi
Fightlist: kalenteri, OPS Taina Tuuri: herkku, en tajua
Kumpi teistä voittaa sulkapallossa? Huhtala: Petteri. Tosin silloin kun oli vielä koulujen mestaruuskisoja, silloin saatoin voittaa, mutta kun vain pelailemme, niin en tahdo pärjätä. Welling: Hannu voittaa silloin, kun sillä on merkitystä. Mikä on paras neuvo, jonka olette saaneet toisiltanne? Huhtala: Petteri antoi sellaisen neuvon, kun olin nuori opettaja ja kysyin joskus, minkäslainen on hyvä oppitunti, että hyvän oppitunnin tunnuspiirteisiin kuuluu sellainen asia, että kaikki nauravat spontaanisti muutaman kerran. Welling: Hannulta on tullut niin paljon hyviä neuvoja niin monessa yhteydessä. Ei sieltä voi parasta valita, hän on pelastanut minut miljoona kertaa - esimerkiksi sanomalla: ”Paina esciä.”
Welling: Ensimmäiseksi valitsisin Hannun, siitä syystä, että jos maailmanloppu tulee, Hannu osaa kaiken. Hän selviytyy luonnossa, osaa rakentaa talon, ja tarpeen vaatiessa metsästää ja kalastaa. Hannu siellä pitäisi olla ilman muuta, mutta sitten vielä kaksi muuta. Huhtala: Me tarvitsemme hölmöjä juttuja ja hyvää ruokaa, ne ovat peruselementit, joista joulu koostuu. (W: ELLI! Silloin nimittäin pysyy ruokapolitiikka kunnossa.) Joo! Hölmöihin juttuihin on tosi hyviä kandidaatteja tuolla, mutta kovia tekijöitä ovat tietenkin Salminen, Tapper ja uusi kyky Hyttisen Tuomas. (W: Otetaan Tapper.) Joo, se on kova. Mottonne? Welling: Tärkeintä, että saadaan pata täyteen.
Suomen talvi: menetetty, ilmastonmuutos Tekoäly: uhka, vahva Basisti: kuningas, jakopastori Joululaulut: melkein ok, Frank Sinatra Loska: slush, Korso Hipsteriphone: turha, mulle rakas Ala-aho: Darth Vader, Pohjanmaa Tietokone: turha, ajanviejä Opehuone: meluisa, kahvipula Bikbok: epäonnistuminen, beats me Teksti Susanna Heinonen ja Sini Autio Kuva Susanna Heinonen
Huhtala: ctrl+z eli undo, elämässä ei ole undoa.
O’CULT
Sana-assosiaatiotesti Mielipiteenne OYK:n musikaalista? Welling: Häikäisevän hyvä. Lause, joka tulee mieleen on, ”Ogeli rules”. Oppilaat ovat timanttia, samoin ohjaavat opettajat. Tietysti MESTARIOHJAAJA Satu kruunaa kaiken.
(Ensimmäinen vastaus Huhtalalta, jälkimmäinen Wellingiltä) Netflix: turha, huonoja elokuvia Suomi100: kannattaa juhlii, 101 Jeesus: pelastaja, islamin profeetta
O’times
16
17
O’times
Oletko huomannut tämän kiusallisen mokan lähijunissa? ”En ole yllättynyt” Saavumme Helsingin päärautatieasemalle. Vi anländer till Helsingfors centralstation. We will arrive at the Helsinki Central Railway Station. Tämän ilmoituksen on jokainen lähijunassa matkustanut varmasti kuullut ja nähnyt: sama teksti lukee myös lähijunien infotauluissa. Vai lukeeko sittenkään? Ei muuten lue! Miksi kuulutuksissa ja infotauluissa on eri tekstit, ja kumpi on oikein? Tähän mieltä askarruttavaan kysymykseen O’Timesin tutkivan journalismin osasto (OTJO™) etsi vastauksen.
listä versiota. Infotaulussa lukee: ”We will arrive in Helsinki Central Railway Station”, kun kuulutuksessa terapeuttinen miesääni sanoo: ”We will arrive at the Helsinki Central Railway Station.”
Tarkemmin ottaen ristiriitaisuus koskee kuulutuksen englanninkie-
Kumpi näistä kahdesta on kieliopillisesti oikein, vai onko kumpikaan?
merkiksi asemalle tai lentokentälle, eli se on oikea prepositio tässä tapauksessa. Kieliopillisesti aseman edessä ei pitäisi olla the-artikkelia, kuten ei minkään muunkaan aseman nimen yhteydessä. Minä laittaisin, että arrive at Helsinki Central Railway Station.” Mitä ajatuksia Keijolle herää siitä, että tällainen virhe löytyy suuren suomalaisen, monopoliasemassa olevan valtionyhtiön junista?
Kysyimme koulumme englannin kielen erityisasiantuntijalta Keijo Käkelältä: ”Kummatkin ovat väärin. In-prepositiota käytetään, kun saavutaan johonkin isompaan paikkaan, kuten maahan tai kaupunkiin. At-prepositiota puolestaan saavuttaessa esi-
”En ole yllättynyt. Tällaisia kielikukkasia löytyy aina. Jonkun natiivin olisi aina hyvä tarkistaa nämä, jotta virheiltä vältyttäisiin.” Myös lukiomme abiturientti ja lähijunien erityisasiantuntija Sami Salonen, 18, kommentoi kohua: ”Virheellä ei ole hirveästi merkitystä, koska englanti ei ole Suomen virallinen kieli. Kunhan on virallisilla kielillä oikein, niin se riittää. Muut kielet ovat plussaa.” Sami antaa varauksettoman littipeukun Keken ehdotukselle natiiveista kielentarkistajista. ”Absolutely! Pitää ehdottomasti varmistaa, ettei joku tunari ole tekemässä niitä infotekstejä- ja kuulutuksia.” Mistä ristiriita sitten oikein johtuu? Otimme yhteyttä VR Groupin median päivystyspuhelimeen. ”Siellä on varmaan kirjoitusvirhe. En usko, että infotauluissa ja kuulutuksissa on tarkoituksellisesti eri versiot. Voimme varmasti korjata infotauluissa olevan virheen, laitan tästä palautetta eteenpäin”, Anna Bask VR:n viestinnästä kertoo.
Onko se arrive in vai arrive at the? Kuvan infotaulu liittyy tapaukseen. O’times
Kuinka kauan tekstin korjauksessa 18
19
Tapauksesta silmin nähden tuohtunut Keijo Käkelä. kestää? ”En osaa valitettavasti tarkkaan arvioida. Ei kuulosta kauhean isolta operaatiolta, eli toivottavasti aika pian virhe saadaan korjatuksi.” Bask ei kuitenkaan suoraan lupaa, että infotaulujen teksti vaihtuu. Emme myöskään saaneet tietoa siitä, vaihdetaanko myös kuulutus oikeaan muotoon. ”Olisi tosi omituista, jos sitä [infotaulujen tekstiä] ei vaihdettaisi. Minun pitää vielä tutkia, kuka meidän organisaatiossamme vastaa junien infotauluista.” Samin mielestä on hyvä, että virheet yleisesti ottaen korjataan. On vielä epävarmaa, korjataanko tämä kyseinen virhe oikeasti. Saimme kuitenkin asiantuntijaltamme varovaisen arvion korjausajasta.
”Parempi olisi korjata, kun on kerran niin sanottu. On siinä ja siinä, että valmistuuko korjaus ennen Olkiluoto 3 -ydinvoimalahanketta”, Sami sanoo. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, miten operaatio etenee. VR:n kuulutukset uudistuivat vuonna 2014. Kuulutuksien nauhoittaminen kesti kuukauden. Kuulutusten lukija on yritysvaikuttaja, viestinnän kouluttaja ja mielenhallinnan valmentaja Reidar Wasenius, 50. Emme tavoittaneet Waseniusta kommentoimaan tapausta.
Teksti Tuukka Kainulainen Kuvat Tuukka Kainulainen
O’times
Parasta on rakkaus
Mistä löytyy uusi koti?
Miltä tuntuisi elää vieraassa maassa yksin ilman omaa perhettä? Takana olisi pitkä ja turvaton matka halki Euroopan, ja mielessä koko ajan huoli kotimaahan jääneistä omaisista sekä myös omasta tulevaisuudesta. Ulla huomasi sen ensimmäistä ker-
Jossakin päin maailmaa taiteilijat ovat uhka valtaa pitäville ja siksi he voivat olla hengenvaarassa. Toinen koti -esityksessä kerrotaan vainotun taiteilijan tarina.
Ulla Kärki ja hänen perheensä ovat mukana kummiperhetoiminnassa. He toimivat kummiperheenä 17-vuotiaalle afganistanilaispojalle, joka tuli Suomeen ilman perhettään kaksi vuotta sitten hakemaan turvapaikkaa. Haastattelimme Ullaa ja hän kertoi muun muassa, mitä kummiperheenä oleminen oikein tarkoittaa. Kummiperheet auttavat turvapaikanhakijoita sopeutumaan uuteen maahan ja viettävät heidän kanssaan aikaa. Kummiperheet ja turvapaikanhakijat tapaavat esimerkiksi kerran viikossa. Toimintaa järjestää Punainen Risti ja Diakonissalaitos. Monella turvapaikanhakijalla on takanaan rankka matka kotimaastaan uuteen paikkaan paremman elämän toivossa. Usein alaikäisetkin joutuvat jättämään perheensä taakseen ja huoli perheestä voi olla kova. Uudessa maassa turvapaikkapäätökset aiheuttavat stressiä. Ulla kertookin, että hänelle oli vaikeaa katsoa vierestä, kun ”kummipoika” odotti päätöstä.
Ulla koki tutustumisen helpoksi, vaikka kulttuurit ovatkin hyvin erilaiset. - Siitä tuli nopeasti ihmissuhde, tuntuu että hän on yksi lapsistani, Ulla toteaa. Pojasta on tullut läheinen myös hänen omien lastensa kanssa. Ulla kokee, että tällainen erityinen kokemus opettaa heille avarakatseisuutta. Esimerkiksi perheelle selvisi vasta pian pojan opittua suomea, että tämä onkin huumorintajuinen ja hauska. Länsimainen ja afganistanilainen kulttuuri eroavat monessakin suhteessa ja Ulla onkin huomannut monia hauskoja eroavaisuuksia. Afganistanissa esimerkiksi vanhempia kunnioitetaan.
taa, kun poika nousi seisomaan heti hänen noustessaan. - Seurustelusuhteet myös pidetään vanhemmilta visusti salassa, Ulla nauraa. Poika on kunnianhimoinen opiskelun suhteen ja hänellä on suunnitelmia tulevaisuudelleen. Hän opiskelee Eiran aikuislukiossa ja haluaa olla ahkera, jotta hänestä tulisi jonain päivänä rakennusinsinööri. Ulla kertoo, että kummiperheenä olemisessa parasta on kummilapsi itse. - Parasta on rakkaus. Teksti Vilma Mehtonen ja Niilo Heinonen Kuva Satu Mäkinen
”On Saturday 18th of November we went to see a theatre play that talked about the situation of refugees in Finland. I felt really sad when I saw that there are people that have been forced to leave their home-country because their religion does not allow them to express themselves with any kind of art, such as singing or acting. I think that the most touching moment was when one of the actors started to rap his story. The man talked about his story; how he had to leave his wife, his love, in Iraq, because the Iraqi government didn´t give her the permission to leave with him. Even thought I couldn´t really understand most of the play,the feelings that it raised were so strong that I even cried, and I hope I will be able to see a play like this also in Italian or English.”
”When we saw the play, I didn´t first understand much about it. It was all in Finnish and Arabic, but little by little I started to feel something. All the scenes, all the Arabic songs, and the rap song made me feel something: It was sadness. We could see their faces, their movements, we could listen to their voices, their songs. In all of these things they tried to put as much as they could of love, the desire to fight for their rights, passion, happiness, sadness. They made us immerse in them, in their sorrows, in their worries. They told us of their lives. The most touching part for me was the rap song of a man from Iraqi, rap artist Soroush Seyedi. The song was about the situation of the immigrans, about the state that doesn´t consider the art an important thing., and that just thinks about money”
“Kävimme katsomassa Kansallisteatterin Omapohjassa dokumenttiteatteriesityksen Toinen koti (Another home). Esitys on tehty yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa. Erityistä tässä projektissa on se, että kaikki esiintyjät ovat taiteilijoita, kuten laulajia tai näyttelijöitä, ja tämän takia esitys itsessään oli hyvin luovasti tehty ja poikkesi paljon siitä, mitä itse etukäteen esitykseltä odotin. Esitys oli hyvin koskettava, mutta siinä oli myös huumoria. Juoni kertoi eri turvapaikanhakijoiden matkasta Suomeen, heidän oleskelustaan Suomessa sekä siitä, miten muut ihmiset kohtelevat turvapaikanhakijoita. Juoni sai katsojat pohtimaan turvapaikanhakijoiden elämästä sellaisia puolia, joita ei muualla nosteta esiin. Tekstit Maria Cristina De Rosa, Fererica Cammarota, Susanna Kekomäki
Mitä yleensä teette, kun vietätte aikaa yhdessä ja kuinka usein? -Nähdään viikoittain useamman kerran, yleensä viikonloppuisin. Tuntuu, että viikonloppu ei ole ”kunnollinen”, jos ei nähdä. Me ollaan katsottu yhdessä telkkaria, tehty ruokaa ja kotitöitä. Sellaisia mukavia asioita, joita muutenkin tehtäisiin perheen kanssa. O’times
20
21
O’times
Matka fantasiamaailmaan
Langdon jatkaa seikkailujaan Dan Brownin uutuuskirjassa
Mystisyys, salaisuudet, menneisyys ja yliluonnollisuus verhoavat ovelasti Mifongin Kadottama-romaanin juonen (2016).
Yhdysvaltalainen kirjailija Dan Brown onnistuu jälleen kerran nappaamaan lukijan täydellisesti mukaansa uutuusromaaninsa pyörteisiin. Lokakuussa julkaistu Alku on viides kirja sarjassa, joka seuraa Harvardin symbologian professorin Robert Langdonin seikkailuja. Langdon matkustaa Bilbaon Guggenheim-museoon ystävänsä ja futuristisen tiedemiehen Edmund Kirschin työn julkistustilaisuuteen, jossa Kirsch aikoo paljastaa elämäntyönsä tuloksen. Hän aikoo vastata olemassaolon kahteen peruskysymykseen, joihin uskonto ja tiede ovat satoja vuosia yrittäneet vastata: Mistä tulemme ja mihin olemme menossa? Tilaisuus keskeytyy kuitenkin kohtalokkaasti, minkä seurauksena Langdon ja museon viehättävä johtaja Ambra Vidal joutuvat pakenemaan tahoja, jotka eivät halua Kirscin löytöjen näkevän päivän valoa.
Alku on Brownin selkeästi futuristisin teos. Juoni pyörii vahvasti tulevaisuuden keksintöjen, kuten tekoälyn, tieteen ja teknologian ympärillä. Näiden ohella taiteen, uskonnon ja historian teemat tasapainottavat futuristista tarinaa. Mysteerit, symbolit ja arvoitukset saavat lukijan innostumaan leikkimään itse salapoliisia – tai tässä tapauksessa symbologia. Jännityksen
ystäviäkään ei ole jätetty huomioimatta; vaarallisia takaa-ajoja ja kohtaamisia riittää yllin kyllin. Romaanissa on siis jotain jokaiselle! Vaikka teos onkin viides sarjassaan, kaikki Robert Langdon –romaanit ovat yksilöitä, eikä haittaa, vaikka et olisikaan lukenut muita. Tästä on hyvä aloittaa! Teksti ja kuva Auni Aroviita
Kirja on Mifonki-sarjan viides osa, jossa koetellaan niin ihmisten voimien, kuin kuoleman ja elämän rajoja. Kirjassa esiintyy tutut päähenkilöt, mutta samalla lukijat tutustuvat muutamaan uuteen hahmoon. Juoni perustuu kahden henkilön elämäntapahtumiin ja päämäärään: Ardis Isvergal Duverneyn paluuseen takaisin kotimaahansa, Merontesiin rakastettunsa Dante Rondestanin kanssa ja Ardisin pojan, Ciaran seikkailuihin matkalla Beloneen. Kummatkin henkilöt kohtaavat omat haasteensa matkan varrella.
Onko kuninkaana oleminen ominaisuus, joka ansaitaan vai johon synnytään? Nämä ja monet muut kysymykset pitävät Ciaran öisin hereillä.
Kirjasarjan uskolliset fanit ovat varmasti huomanneet lukiessaan Mifongin Kadottamaa, kuinka sen hahmot ovat kehittyneet viiden kirjan Saavuttuaan perille Ardisia ja Dan- aikana. Kirjassa on todenmukaistea kohtaa suru-uutiset, jotka koske- ta tuntua siitä, kuinka aika vaikutvat Ardisin tyttären Fewrynin koh- taa kirjan henkilöihin. He kasvavat, taloa. Heidän kohtaamansa haasteet kehittyvät, oppivat ja muistelevat koettelevat heidän määrätietoisuut- menneisyyttä. Heidät on kuvailtaan, uskoaan sekä suhdettaan. Kai- tu yksityiskohtia myöten: tunteet ken lisäksi Ardis joutuu kohtaa- väritetty eloon, ajatukset kirjoitetmaan salaisuuksia, jotka ovat olleet tu inhimillisiksi ja luonteenpiirhaudattuna hänen menneisyyten- teet tunnistettaviksi. Kirjan juoni sä. Ciaran joutuu oman kohtalonsa on fantasiaa täynnä, mutta miljöö pohdinnan eteen ja samalla kamp- ja ihmiset ovat todellisen tuntuisia. pailemaan valheiden taakan kanssa. Henkilöiden nimet ovat hankalia Onko luottamista Joentuoman-ni- hahmottaa ja nimet sekoittuvat toimiseen mieheen, joka hieman ai- siinsa kirjaa lukiessa. Myöskään yliemmin yritti murhata Ciaran, mut- luonnollisuuden synkkyys eikä tusta kärsii nyt muistinmenetyksestä? ka piristä päivää kovinkaan paljoa.
Brown on tunnettu nerokkaista juonenkäänteistä ja vauhdikkaista tapahtumista, eikä niitä tästäkään romaanista puutu. Hän on tapansa mukaisesti onnistunut luomaan tarinan, joka pitää lukijan koko ajan tuolinsa reunalla; kirjaa ei halua laskea hetkeksikään alas. Lukijaa lennätetään ympäri Eurooppaa salaperäisten vihjeiden ja mysteereiden perässä samalla jännittäen, onnistuuko Langdon löytämään Kirschin tutkimuksen tulokset ennen takaa-ajajia. Langdonin ja Vidalin saumaton yhteistyö saa lukijan pakostakin pohtimaan, olisiko alkavan romanssin pilkettä ilmassa.
O’times
J.S. Meresmaa, josta tuli puolivahingossa, mutta tarkoituksella kirjailija, on onnistunut vangitsemaan fantasiakirjallisuuden pääominaisuudet ja niiden avulla luomaan yhden Suomen parhaimmista fantasiakirjoista. Mifongin Kadottama tarjoaa ilmaisen matkan fantasiamaailmaan, jossa seikkailu ja juonenkäänteet pitävät lukijan varpaillaan.
22
23
Lukijat, jotka pitävät romantiikasta, voivat turhautua Ardisin ja Danten ikuisesta toisistaan erossa olemisesta. Vaikka tässä kirjassa he viettävätkin paljon aikaa yhdessä, eivät he siltikään voi olla yhdessä virallisesti, sillä Ardisin aviomies Connail on mukana kuvioissa. Jo viiden kirjan ajan sekä Ardis että Dante ovat kamppailleet tunteidensa kanssa olisikohan jo aika saattaa heidät yhteen? Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin loistava. Sitä lukiessa voi huomata, kuinka Meresmaa on tehnyt ahkerasti taustatyötä ja käyttänyt taitojansa luodakseen uuden fantasiamaailman kielen ja käytöstavat. Jos vain on kärsivällisyyttä ja halua lukea suomalaisen näkökulmasta kirjoitettu fantasiakirja, suosittelen enemmän kuin lämpimästi Mifongin Kadottama -kirjan lukemista. Teksti Carita Hagan O’times
Inspiraatiota lukemiseen
Maailmanperintökohteista saksankielisiä tietovisoja
Yöpöydällä oleva pino kasvaa kasvamistaan, kirjat kirjojen perään odottvat lukemista. Mistä löytää motivaatio tarttua tuumasta toimeen?
Miten sanotaan suomeksi ”vesi”? Kun tapaa uuden unkarilaisen tuttavuuden, keskustelu ajautuu usein jossain vaiheessa suomen- ja unkarin kielen yhtäläisyyksiin. Niin minunkin unkarilaisessa isäntäperheessäni, jossa vietin viisi yötä Kulturkiosk-matkan aikana.
Kun olin pieni, kirjat ja kirjallisuus olivat aina läsnä. Äitini luki minulle paljon ääneen, seinät notkuivat kirjoja, eivätkä kirjastot olleet vieraita paikkoja. Kirjallisuus on aina ollut osa sitä, mitä olen. Viime vuosina lehdissä on ollut otsikoita siitä, kuinka nykynuorten sanavarasto on paljon köyhempää kuin aiemmin, sillä he eivät lue niin paljon kuin aiemmat sukupolvet. Uutisotsikoita on näkynyt myös siitä, kuinka pojat lukevat vähemmän kuin tytöt, ja siitä, etteivät vanhemmat enää lue ääneen lapsilleen. On selvää, että suhtautuminen kirjoitettuun kieleen ja kirjallisuuteen on muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Nykyään olemme jatkuvan informaatiotulvan keskellä ja tapamme hahmottaa maailmaa on huomaamattamme muuttunut. Kehitys on välttämätöntä ja usein tarpeellista, mutta yhtälailla huolestuttavaakin. Mihin tämä maailma on oikein menossa? Eivätkö kirjat ole enää tärkeitä?
Tämän kirjallisen maailmantuskan lomasta löytyy kuitenkin aina toisinaan valon pilkahduksia. Tällä kertaa valoa toi Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen kirja 12 tarinaa kirjoittamisesta. Kirja esittelee 12 erilaista kirjoittajaa: kirjassa kerrotaan heidän työstään, tavastaan suhtautua kirjoittamiseen ja siitä, miten he löytävät inspiraation.
aikaa luen kirjaa, jota en haluaisi laskea käsistäni hetkeksikään, vaan ahmia sen kertaistumalta.
Henkilökohtaisesti olen tästä kirjasta erittäin innoissani, sillä pitkästä
Teksti Sissi Puranen Kuvat Kirjakallio
Tänä syksynä ylioppilaskokeiden jälkeen minulle tuli vaihe, jolloin en yksinkertaisesti pystynyt lukemaan rivin riviä. Lukuintoa kun ei voi pakottaa. Kun näin käy, on hyvä ottaa etäisyyttä kirjoista ja kirjallisuudesta, tehdä jotain ihan muuta. Kirjan kirjoittajat on valittu onnis- Toinen vaihtoehto on vaihtaa kieltä, tuneesti. Lukiessa riemastuu kerta jolla lukee - tai lukea vaikkapa Saltoisensa jälkeen. Paperi T valoittaa men ja Toiviaisen kirja kirjoittamiluomisprosessin kulkua ja Ozan Ya- sesta, ja näin löytää uudestaan oma nar kertoo kirjoittamisen merkityk- motivaatio sekä lukea että kirjoittaa. sestä osana politiikkaa.
Marraskuussa juuri ennen koeviikkoa neljä ogelilaista ja kaksi opettajaa lensi Budapestiin Euroopan unionin rahoittamaan saksankieliseen Erasmus+ Kulturkiosk -projektitapaamiseen. Paikalla oli opiskelijoita ja opettajia myös Saksasta, Itävallasta, Puolasta, Italiasta ja Kreikasta. Tapaamisen tarkoituksena oli työstää pienissä ryhmissä Budapestin Unescon maailmanperintökohteista interaktiivisia ja nuoria kiinnostavia tietopaketteja, kuten tietokisoja tai lyhyitä esitelmiä. Ahkeroimme projektin parissa kolmena päivänä, minkä lisäksi meille
oli varattu yksi päivä perheen kanssa vietettäväksi, sekä kaksi matkustuspäivää. Ensimmäisen projektipäivän käytimme toisiimme sekä projektin ideaan tutustumiseen esitelmien avulla. Seuraavana päivänä keräilimme kaupungilla tietoa ja kuvia maailmanperintökohteista ja kolmantena päivänä kokosimme hankkimamme tiedot esitelmiksi. Työskentelyn lisäksi meille oli järjestetty muutakin yhteistä ohjelmaa, kuten vierailu pakohuoneeseen sekä hylättyjen kommunistipatsaiden puistoon.
Vaikka projekti oli ensisijaisesti saksankielinen, osa osallistujista käytti kielenään vain englantia. Yllättävää projektissa oli se, miten vähän aikaa esitelmien tekoon lopulta jäi. Matkalla huomasimme myös sen, että unkarilaisten kotien vessoissa ei useinkaan ole lukkoja, Unkarissa päivään kuuluu vain yksi iso ateria ja saksan kielen taidoilla kyllä tulee toimeen, kunhan vain puhuu. Minulla oli todella mukava isäntäperhe, jonka kanssa muun muassa kiertelimme paljon kaupungilla ja kävimme unkarilaisessa kylpylässä. Niin, ja se ”vesi” on muuten unkarin kielellä ”víz”.
Kaksivuotisen projektin aikana tapaamisia järjestetään eurooppalaisissa yhteistyökouluissa ja Ogelista valitaan jokaiseen tapaamiseen eri opiskelijat. Teksti ja kuva Johanna Järviluoto O’times
24
25
O’times
O’CHAOS O’times
26
27
O’times
O’Why Kolme hilpeää ogelilaista vastaavat sekä opiskelijoiden, että opettajien lähettämiin kysymyksiin. Kysymyksiä voi laittaa lukusalissa sijaitsevaan kysymysboxiin. Miksi Salminen on aina viisi Miksi liikennevaloissa on just Jos Tuomas Hyttinen olisi koiminuuttia myöhässä? ra, mikä koira hän olisi? ne värit? - Koska hän viettää laatuaikaa - Punainen the longest waveturrien kanssa FurryConissa. length, eli näkyvin. Vihreä on kautta aikain ollut go. Keltainen wavelength punaisen ja vihreän välissä. Onko koeviikkoa oikeasti olemassa? Miksi käytämme 60-minuuttista tuntijärjestelmää, vaikka ensimmäisissä tuntijärjestelmissä kesäisin Jos monessa kulttuurissa käytettiin 45-minuuttista ja esiintyy taidetta lohikäär- talvella 75-minuuttista järjesmeistä eivätkä nämä kult- telmää? tuurit ole ennen kohdanneet, tarkoittaako se sitä, että lohi- - Seksagesimaalijärjestelmä on käärmeitä on joskus ollut ole- ihan kätsy. massa? - Ei, se on arviointiviikko.
- Ei. Kolmella hilpeällä ogelilaisella on jokaisella oma teoria selittää edellämainittua ilmiötä. Ensimmäinen teoria tutkii mahdollisuutta, että sana on kulkenut kansojen välillä huhupuheena. Toinen taas väittää tarun tulleen siitä, että eri kansojen nähtyä liskoja, ovat he muodostaneet erinäköisiä pelkokuvia tultasyöksevistä taivaalla lentävistä lohikäärmeistä. Kolmas taas vakuuttaa tämän johtuvan siitä, että eri kansat ovat kuvanneet jotakin hieman lohikäärmeeseen viittaavaa, jota nykykielen sana ”lohikäärme” nitoo yhteen.
- Tuomas Hyttinen on luonteenpiirteiltään estoton, seurallinen ja trenditietoinen. Nämä piirteet korreloivat erään harvinaisen länsimaalaisen koirarodun kanssa, joka tunnetaan myös nimellä Hoe ™. Tämän rodun juuret juontavat vuoteen 2015, kun Snapchat julkaisi niin kutsutut kasvosuodattimet. Tämä koira valloitti lähes miljardin milleniaalin sydämet ja nousi hurjaa vauhtia kaikkien suosioon.
- Ei.
Kuten kuvastakin huomaa, Vantaa on menevä kaupunki. Miksi Vantaanjokea kutsu- Mitä mustan aukon sisällä on? taan Vantaanjoeksi, vaikka se on osittain Helsingissä? - Vantaa ja sen pellot.
Tuovatko koirat meille kepin, koska ne luulevat, että me tykätään kepeistä?
- Vantaanjoki on 101 km pitkä, se virtaa vaikka missä. Vantaanjoki kulkee Hausjärven, Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven, - Ei. Vantaan ja Helsingin kautta. Joen valuma-alue ulottuu myös Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Mäntsälän, Sipoon, EsOnko muurahaisilla keuhkot? poon, Vihdin ja Lopen alueelle. Näistä kaikista kaupungeista - Ei. Vantaa on kaikista mahtavin, tämän vuoksi joki on nimetty sen mukaan.
Ovatko seeprat mustavalkoisia vai valkomustia? - Valkomustia, niiden vatsat ovat lähes kokonaan valkoisia.
Onko aikaa olemassa? - Ei, aika on illuusio.
Vuh vuh.
Näkevätkö sokeat unia?
Näkeekö kukaan samoja värejä kuin minä vai opitaanko värit vain tuntemaan eri nimillä?
Kumpia on enemmän ylä- vai alamäkiä?
- Ju.
- Semi varmasti latter.
- Earth is flat.
O’times
Maistavatko ihmiset asiat samalla tavalla?
28
Saako lapsinäyttelijä katsoa leffan, jossa itse näyttelee, vaikka leffa olisi K18? Miksei me enää palvota kissoja? -Ei. - Kysyimme yhdeltä koulumme historiaintoilijalta, HistoryDestroyerilta, vastausta tähän Onko käsite tasa-arvoisuus oi- kiperään pulmaan. Hän kertoo, keasti olemassa? ettei ainakaan itse ole koskaan palvonut kissoja eikä löydä päte- Ei. vää syytä tällaiseen humpuukiin. 29
Mikä on Hamtaron jalan pituus? - Faktahan on siis se, että tässä koulussa on yksi japania puhuva salihirmu opiskelija, joka on myös kaupan alan ekspertti. Hän käänsi meille japaninkielisen wikipedia-artikkelin Hamtarosta. Hamtaron jalan pituus on 8,6 mm.
Mikä on kaikkien aikojen paras elokuva? - Emoji movie.
Teksti Anonyymit Kuvat Tuomas Hyttinen, Samu Hasegawa O’times
Suusta siepatut
(14) Katsokaa seinää ja kuunnelkaa! Satu Mäkinen
(3) Nyt Salminen avautuu. Timo Salminen
Sanottiinkos tätä ollenkaan?
(1) Vauvat imee verta. Petteri Welling (4) Kärsimys loppuu kesken pöytää. Mikko Ala-aho (6) Tää on ollut ihan törkeä kurssi. Timo Salminen (2) Mun viime viikon hakuhistoriasta voi saada vähän kyseenalaisen kuvan musta. Vesa Korkkula
(5) Sain läksijäislahjaks pullon konjakkia ja nahkasen minihameen. - - Molemmat on kadonnu. Se on harmi, vaikka se minihame ei oikee mahtunu. Kyllä mä sitä välillä käytin. Vesa Korkkula
(7) Puolipiste ei koskaan nuku. Satu Mäkinen
(16) En ole kyllä Suomen maahiihtojoukkueen asiantuntija. Vesa Korkkula
(10) Helsingissä on 6000 ihmistä. Tuomas Hyttinen
O’times
(17) Kohta tulee pääsiäinen (26.10.2017). Matti Ala-aho (12) Se on ihan sama, soitatko sä mollissa vai duurissa. Hannu Huhtala
(11) Kannattaa ottaa lentokoneeseen oma pommi, koska sen todennäköisyys, että siellä on kaksi pommia on epätodennäköisempi vaihtoehto kuin yksi pommi. Timo Salminen
(15) Se on siellä silmässä ja muussa elimessä. Hannu Huhtala
Tällä kertaa meidän kaikkien rakastamiin suusta siepattuihin on lipsahtanut viisi (5) opiskelijoiden aforismia ja lausahdusta. Pystytkö löytämään ne kaikki? Eniten oikeita vastauksia saanut voittaa kaksi leffalippua! Vastauslipukkeet löytyvät lukusalista!
(8) Siellä oli kyllä hyvää lonkeroa. Vesa Korkkula (9) Mä nautin täst nii hirveesti ku luen näitä ruotsin epäsäännöllisiä verbejä. Vesa Korkkula
Lukijakilpailu !
(18) Jos aivot ei toimi, ni kannattaa ryypätä! Pipsa Piirainen (20) Welling tykkää tästä kurssista (puhuttaessa kombinaatiosta). Timo Salminen
(13) Pihalla on vaaleanpunaisten elefanttien joukkokokous. Vesa Korkkula
30
(19) Tää on iha pepusta, et mä joudun lähtee täältä ja mua v***** ja mä oon surullinen samaan aikaan. Vesa Korkkula
31
(21) Jos ihminen on rikki, niin ei se haittaa. Kuolema korjaa kuitenkin. Timo Salminen
O’times