O´Times - Oulunkylän yhteiskoulun lukiolaisten verkkolehti

O´TIMES JOULUKUU 2021

O´TIMES

Tämä lehti sisältää 3 Pääkirjoitus

25 Christmas around the world

5 Loppusyksyn juhlakausi

28 Leffanurkka

6 Abitanssit pandemian keskellä

31 Omilla sanoilla on merkitystä

9 Syksyn YO-juhlan puhe

32 Kulttuurit törmäyksessä

10 Tervetuloa kouluumme!

34 Taste of Finland

12 Open joulu

37 Miksi nuorten mielenterveysongelmat ohitetaan?

14 Lukiolaisten arkea

TOIMITTAJAT Verna Lindström, päätoimittaja, taitto Sandra Karisalmi, toimitussihteeri, taitto Helmi Joensuu, toimitussihteeri, taitto, some Pihla Jutila, taitto, some, julisteet Oona Erälähde, taitto

38 La France en 10 étapes!

16 Väittelyn huumaa

Eevi Grönlund 40 Horoskoopit

17 Eletään hetkessä

Josefina Mura, taitto, kuvitus 42 Suusta siepatut

18 Kuvia yo-juhlasta

Minttu Mielikäinen, taitto

19 Piinapenkki

Sylvia Merivirta, taitto, kuvitus

20 Uutisia 22 Cancel-ilmiö puhuttaa 24 Jännittävästi energiaa

KIITOS Daniella Röpelinen, Silja Liski, Armi Kosunen ja ranskalaisvieraamme sekä Eija Raitala ja Keijo Käkelä sekä Arja Holma ja Ville Kiljunen

Silja Oja Lumi Päivärinne Frida Leppävuori Marianna Faggin, taitto Lia Ahrens Emma Guasti Heta Häkkinen Siiri Kotkaslahti Sara Ulma Iiris Pernu Desiree Ulp Aada Holmberg Elvira Mäkinen HYVÄÄ JOULUA!

O’times

2

Joulu tulee - oletko valmis?

Nyt on taas se aika vuodesta, kun kaivamme varastojemme pohjalta kyntteliköt ja kranssit, radiosta kuuluu Veskun ”Näin sydämeeni joulun teen” ja ulkonakin on loskaa. Täydellinen Suomen joulu!

Sydämiimme joulun tekee hyvinkin erilaiset asiat. Joillekin joulun merkitys saattaa olla esimerkiksi joulun hengen lisäksi tietenkin mahtavat herkulliset jouluherkut, kuusi, lahjat tai vaikka perinteet. Joululla ei ole kuitenkaan vain ”yhtä tekijää”, vaan joulu on kokonaisuus, joka on hieman erilainen kaikille - toisaalta kaikki eivät edes juhli sitä.

Kuitenkin jouluna omien perinteiden ja tapojen lisäksi on tärkeää muistaa ottaa rennosti, nauttia kiireettömästä ajasta - vai onnistuuko hidastaminen kuitenkaan? onko joulunaika sittenkään niin kiireetöntä?

Muista läheistäsi lähettämällä joulukortti, vie paistamiasi pipareita kotiovelle, tarjoudu tekemään mummun lumityöt - tapoja on monia, etkä tiedäkään, kuinka tärkeää apusi on. Tänä poikkeuksellisena aikana, josta on jo melkeinpä syntynyt uusi normaali, tällaiset tavat muistaa läheisiä ovat hyvä vaihtoehto yhteisille joulujuhlille, joissa mahdollisesti altistutaan tai sairastutaan - etäisyyskin on välittämistä!

Rauhallista joulunaikaa, rentoa lomaa ja sykähdyttävän upeaa uuttavuotta kaikille ogelilaisille, perheille ja ystäville, lemmikeille, mummeille, vaareille, kummeille… Me kaikki ansaitsemme tauon arjesta!

Rauhallisen joulun jälkeen kaikuvatkin jo pamahdukset tulevasta uudestavuodesta, raketeista ja hohdosta. Pidetään kaikki yhdessä turvallinen, rakettien ja rakkauden täyteinen uusivuosi.

Nefera näyttää esimerkkiä rennosta meiningistä.

Monet ottavat turhaa stressiä joulusta. Joulusiivous, koristelu, ruoanlaitto… Joulun aikaan oletetaan kuuluvan paljon stressiä, vaikka joulun kuuluisikin olla lepäämisen aikaa.

Jokaisen meistä tulisi yrittää levätä, sillä pian jo joulun jälkeen pääsemme (tai joudumme) takaisin arkeen, takaisin stressiin ja väsymykseen.

Elämme valitettavasti edelleen poikkeuksellisia aikoja. Tänäkin jouluna voi olla hyvä pitää hieman etäisyyttä fyysisesti, mutta se ei tarkoita, että joutuisimme olemaan yksin tai jättämään yksin - ei lainkaan!

Kisulit ymmärtävät joulun kiireettömyyden ja lepäämisen tärkeyden, ja ovat jo siirtyneet vapaalle.

Kuvat ja teksti Verna Lindström 3

O’times

O´SCHOOL

Loppusyksyn juhlakausi Alexandra Nikkinen ja Julius Numminen olivat abitanssien upea juontajapari.

Syksyn 2021 ylioppilaita ovat Liina Vaarama, Ilona Valotie, Maria Virtanen, Ada Vainikka, Ville Tallus, Ilona Puurunen ja Kaisa Mäntylä.

Ilona sai yo-kokeissa kaikkiaan seitsemän laudaturia. Hän on myös ollut mukana O´Timesin toimituksessa.

Tervetulopuheen piti abi Daniella Röpelinen ja juhlassa esiintyi muun muassa lukiolaisten soitin- ja lauluryhmä, joka esitti kansanmusiikkia.

Kuvat Arja Holma

5

O’times

Abitanssit pandemian keskellä On taas se aika vuodesta, kun alkaa pukata yhtä sun toista juhlatilaisuutta. Tänä vuonna on kuitenkin lisänä yksi tapahtuma, jota muina vuosina ei ole ollut: abitanssit.

Yleensä tanssiminen koulun edessä on kakkosten heiniä, mutta viime vuoden kakkoset eivät saaneet tilaisuutta esitellä ällistyttäviä tanssitaitojaan syistä, jotka olivat kaikkien hallinnan ulkopuolella.

Tanssit siirrettiin lopulta joulukuuhun (ja tämän lehden ilmestyessä olettekin jo saaneet nauttia niiden katsomisesta). Tämä tarkoitti sitä, että kunnon harjoitukset aloitettiin kakkosjaksossa.

Koronan takia siirryimme kaikki etäkouluun vuoden 2020 keväällä, ja etäily jatkui sen verran pitkälle, että abit joutuivat tekemään vanhojentanssiharjoituksensakin etänä. Etätunnit olivat enimmäkseen omien askelten harjoittelua videoiden perusteella.

Oli kuitenkin vielä mahdotonta harjoitella kaikki yhdessä, joten tanssikurssin oppilaat jouduttiin jakamaan kolmeen ryhmään. Jokaisella ryhmällä oli siis vain yksi tunti viikossa.

Suurimmalla osalla meistä ei ollut mahdollisuutta harjoitella parin kanssa, joten kunnon harjoittelun toivottiin alkavan lähiopetukseen palaamisen myötä.

Vaikka meillä on ajallisesti ollut enemmän aikaa valmistautua tansseihin kuin normaalisti, on kunnon treenikertoja ollut huomattavasti vähemmän.

Tansseja oli viimeksi harjoiteltu kunnolla noin vuosi sitten, joten monella oli yllätyksettä vaikeuksia muistaa askelia (meillä myös). Osa ei myöskään ollut koskaan harjoitellut parin kanssa, mikä tuotti lisähaasteita.

Stressi oli korkealla. Ei edes tiedetty, kuinka monta vierasta tilaisuuteen saisi tuoda ja oli myös epäselvää, miten käy koulun ulkopuolelta tulevien tanssiparien kanssa.

Tätä artikkelia kirjoittaessamme kuitenkin näyttää siltä, että kyllä tästä vielä hieno tapahtuma tulee.

Tansseja seuraavana päivänä olisi yo- ja itsenäisyysjuhla, joten oli järkevää valita koristeluun sinisiä ja valkoisia ilmapalloja.

Kun etäkoulu kuitenkin jatkui joululomankin yli, alettiin miettiä, järjestetäänkö wanhojen tansseja ollenkaan. Eihän koulun ulkopuolisia vieraitakaan voitu kutsua katsomaan niitä. Harjoittelua silti jatkettiin siinä toivossa, että tansseille löydettäisiin uusi ajankohta myöhemmin tänä vuonna.

O’times

6

Asiat ovat kirkastuneet: vierasmäärä on tiedossa eikä kenenkään tarvitse huolehtia parin menettämisestä.

Myös tanssit alkavat sujuva vähemmästä harjoittelusta huolimatta.

Tästä kaikesta voidaan kiittää niitä oppilaita ja henkilökunnan jäseniä, jotka ovat jo kuukausia työstäneet aikatauluja ja juhlatiloja. Kiitämme tietenkin myös oman tanssin tekijöitä.

Nyt on siis vain jäljellä tansseista nauttiminen. Tarkoituksenahan tansseissa pitäisi olla hauskan pitäminen. Toivottavasti myös jokainen katsoja nauttii olostaan.

Teksti Sylvia Merivirta ja Silja Oja Kuvat Silja Oja ja Satu Mäkinen

7

Kuten kuvista näkyy, tanssit toteutuivat suunnitellun mukaisesti.

Yleisönä koulupäivän aikana oli ysit ja lukion ykköset ja kakkoset.

Kakkoset muuten aloittivat samalla viikolla omat harjoituksensa.

O’times

O’times

8

Syksyn yo-juhlan puhe Yksi elämän hienouksista on se, ettei kaikkea pysty ennustamaan. Välillä asiat menevät paremmin kuin olisimme koskaan osanneet odottaa.

Onnistumisen tunne on jotain ainutlaatuista. Kuitenkaan aina asiat eivät mene niin kuin tahtoisimme.

Onnistumisia ja epäonnistumisia tulee vastaan elämän jokaisella osa-alueella: koulussa, töissä, ihmissuhteissa sekä vapaa-ajalla. Niiltä ei pysty piiloutumaan. Yksi erityisesti tähän juhlaan sopiva esimerkki, jossa sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunne on vahvasti läsnä, on ylioppilaskirjoitukset.

Kun vuosien odotuksen, pitkän luku-urakan, valtaisan jännittämisen, kuuden tunnin kovan urakoinnin ja viikkojen odotuksen jälkeen omat arvosanat ovat tiedossa, voi tunne olla monenlainen.

Vaikka epäonnistuminen on inhimillistä ja kuuluu elämään, ei pettymys ole kenenkään mielestä kiva tunne. Pitäisikö sitten madaltaa odotuksiamme? Sitähän sanotaan, että pessimisti ei pety. Tottahan se on. Jos ei koskaan tavoittele mitään, ei pettymyksiä tule.

Tuskin valmistun lukiosta, mutta mukavaa, jos niin sattuu käymään.

En varmaankaan pääsen äidinkielen ylioppilaskokeesta läpi, mutta kiva jos pääsen. Saan varmasti improbaturin matematiikasta, turha muuta edes kuvitellakaan.

Joku saattaisi sanoa äskeisten esimerkkien olevan kärjistyksiä, mutta oli miten oli, tuollaiset ajatukset eivät motivoi yrittämään. On ehkä totta, että pessimisti ei pety mutta ei pessimisti myöskään saavuta tavoitteitaan saatika koe koskaan sitä uskomatonta tunnetta, minkä onnistuminen saa aikaan. Ilman epäonnistumisia ei ole onnistumisiakaan.

Tunteena voi esimerkiksi olla ilo, huojennus tai riemu. Kuitenkaan kaikille oman arvosanan näkeminen ei ole yhtä juhlaa, vaan moni joutuu kohtaaman surun tai pettymyksen. Kun epäonnistumisen osaa kohdata ja kääntää voimavaraksi, on se Miksi oikeastaan petymme? Petym- sellainen voima, joka auttaa jaksame, kun emme täytä odotuksiam- maan vaikka läpi harmaan kiven. Jome. Petymme, kun asiat eivät mene kainen vastoinkäyminen myös avaa niin, kuin olemme suunnitelleet. oven jollekin uudelle.

Petymme, kun koemme epäonnistuvamme.

Joten ei, meidän ei todellakaan pitäisi ryhtyä pessimisteiksi vaan uskaltaa tavoitella unelmiamme ja oppia kohtaamaan pettymyksiä.

Tietenkin toivon, että jokainen teistä, minä mukaan lukien, voi nyt ja aina jatkossakin riemuita saavutuksistaan. Mutta jos kuitenkin joskus käy niin, etteivät odotukset täyty ja pettymyksen tunne sattuu omalle kohdalle, on tässä kolme vinkkiä: 1. Myönnä, hyväksy ja anna itsesi olla pettynyt.

2. Epäonnistuminen ei kerro mitään sinusta, se, miten kohtaat pettymyksen, kertoo.

3. Jokainen epäonnistuminen opettaa jotain uutta ja on mahdollisuus jollekin uudelle.

Menestynyt liikemies Robert Kioysak sanoo: ”Menestyvät ihmiset eivät pelkää epäonnistumisia, vaan ymmärtävät, että niistä on opittava ja kasvettava.” Uskalletaan siis kohdata epäonnistumisia ja muistetaan olla itsellemme armollisia.

Teksti Daniella Röpelinen Kuva Arja Holma (Puheen ensimmäinen versio esitettiin ÄI7-kurssilla.)

Ylioppilaskirjoitukset ovat lukiolaisille se hetki, jolloin kahdentoista vuoden aikana opitut tiedot ja taidot joutuvat todelliseen testiin. Kyse ei ole vain laudaattureista tai magnoista vaan myös pääsylipusta jatkoon.

Joten ei ole ihme, että kirjoitukset ovat hyvin merkittävä tapahtuma ja tavoitteet ovat korkealla. Kuitenkin juuri tällöin, kun tavoitteet ovat suuret, tuntuu mahdollinen pettymys kaikista suurimmalta.

9

O’times

Tervetuloa kouluumme!

Marraskuun toisena lauantaina koulussamme pidettiin avointen ovien päivä. Se oli suunnattu etenkin tuleville seiskaluokkalaisille sekä lukioon hakijoille. Päivän aikana oli kaikenlaista ohjelmaa ja katseltavaa unohtamatta opiskelijoidemme tarjoamaa kahvilapalvelua.

Nyt lähestytään jo aikaa, jolloin monet yhdeksäsluokkalaiset miettivät mahdollista tulevaa lukiota ja jatko-opintoja. Avoimet ovet ovat erityisesti näille opiskelijoille tärkeitä, joten haluamme koulussamme panostaa niihin. Tänä vuonna päivä järjestettiin marraskuun alussa toisena lauantaina, jotta kaikki halukkaat varmasti pääsisivät tulemaan.

Avoimien ovien tarkoituksena on esitellä koulua ja tutustuttaa talon tavat ja käytännöt sekä kaikki mahdollisuudet, joita koulumme tarjoaa opiskelijoilleen.

Liikuntasaliin järjestettiin näyttely ja erilaisia esittelypisteitä kaikille oppiaineille. Mukana oli myös esimerkiksi lehtemme oma piste, jossa sai tutustua O´Timesin toimintaan ja lukea jo julkaistuja numeroita.

Salissa sai myös kuunnella useita musiikkiesityksiä ja koulumme oman orkesterin avoimia harjoituksia. Näyttelytilan lisäksi vieraille järjestettiin opastettuja esittelykierroksia ympäri kouluamme tuutoreiden ja tukioppilaiden toimesta.

Kuvassa toimittajamme Frida (oik.) ja vaihto-oppilaat Marianna ja Emma O´Times-esittelypisteellä.

O’times

10

Opiskelijakunnan kahvila tarjosi koko tapahtuman ajan vieraille itse tehtyjä herkkuja lukusalista käsin.

Myynnissä oli myös koulumme upeita kangaskasseja.

Vieraille järjestettiin myös peruskoulun luma-, liikunta- ja musiikki painotusluokkien infot sekä lukion uusien linjojen esittelyt. Ensi lukukauden alusta lukiossamme alkaa kaksi aivan uutta painotuslinjaa, luma- ja musiikkilinja, joihin haku on kaikille halukkaille avoin.

Vierailijoiden viihtyvyys pitkin päivää haluttiin taata myös kahvilatoiminnan puolesta, jota oli jopa kaksin kappalein. Lukusalista löytyi lukion tutoreiden oma kahvio sekä koulun sisäpihalta peruskoulun järjestämä kahvila. Molempien antimista sai nauttia koko päivän ajan.

Itse leivotut korvapuustit olivat huippumenestys!

Kielten opettajat kertomassa oppiaineestaan esittelypisteellä.

11

Teksti Pihla Jutila Kuvat Satu Mäkinen ja Pihla Jutila

O’times

Millainen on opettajan joulu?

Kysyimme kolmelta Ogelin opettajalta heidän mietteitään joulusta ja joulun vietosta.

NO MILTÄ NÄYTTÄÄ TIINA MÄNNYNVÄLIN JOULU? Ollaan perheen kanssa yleensä meillä ja välillä juhlitaan joulua jo etukäteen, jotta mahdollisimman moni pääsee mukaan.

ONKO TEILLÄ JOULUPERINTEITÄ?

Ei meillä ole mitään kovin vakiintuneita perinteitä, ihan perushommaa: syödään, annetaan lahjoja, saunotaan jne. Ai niin, ja katsotaan kaikki klassikko-ohjelmat telkkarista. Tai siis ne pyörii useimmiten taustalla.

MIKÄ ON LEMPIJOULURUOKASI? En ole mikään suuri jouluruoan ystävä, mutta olen tehnyt porkkalaa parina vuonna ja se on kyllä hyvää!

Joulu on myös ainoa aika vuodesta, kun tykkään leipoa. En välttämättä juuri syö leipomuksiani, mutta on kiva kokeilla uusia herkkuja. Mulla on aika huono maine kokkina (ansaitusti), niin on kiva välillä päästä yllättämään...

SEURAAVAKSI PÄÄSIMME TUTUSTUMAAN MARKO SÄRKILAHDEN JOULUNVIETTOON.

jossa vietetään koko aatto. Käydään haudoilla kynttilöiden kanssa ja syödään. Nykyään tapaninpäivänä törmäillään aina vanhojen kavereiden kanssa.

MIKÄ ON LEMPIJOULURUOKASI?

Kuvassa Tiina Männynvälin ihana joulukoira! sveitsiläistä suklaata ja pikkuisia Newton-lapsi-figuureita, jotka tuovat tieteen valoa taikauskon pimeyteen.

MILTÄ SINUN JOULUSI NÄYTTÄÄ?

No se ei oikeastaan ole se kinkku.

Mutta ehkä sanoisin, että graavilohi ja riisipuuro.

Notkuvalta joulupöydältä, Tampereelta ja mummolta.

ENTÄS MILLAINEN ON PETTERI WELLINGIN JOULU?

MIKÄ ON LEMPIJOULURUOKASI?

ONKO TEILLÄ JOULUPERINTEITÄ?

Näyttää varmaankin tyypilliseltä suomalaiselta joululta: joulukuusi, kilokaupalla

Aina se, joka on haarukassa! Tuuvinki! Sinappisilakat! Graavisiika!

Kinkku!

Onhan niitä. Jokavuotinen vierailu Tampereelle mummolaan,

O’times

ENTÄ MITÄ PERINTEITÄ?

Isovanhempieni haudoille täytyy viedä kynttilät ennen jouluateriaa.

12

Kenen kuusi?

Joulukuun lukijakilpailussa veikataan, kenen opettajan kuusi on kuvassa. Voittajalle on luvassa ihana talvinen palkinto.

Upea lukijakilpailu tekee taas paluun. Alla on kaksi valokuvaa, joissa näkyy tuttujen opettajien joulukuusia.

Jokaisen joulukuusen kohdalla on neljä vastausvaihtoehtoa, joista sinun tulee valita oikea. Vastaukset tulee laittaa instagram directissä käyttäjälle @otimes_oyk.

Arvomme oikein vastanneiden kesken Fazerin talven uutuusboksin. Onnea kilpailuun!

a) Mirva Lindström

a) Marko Särkilahti

b) Timo Salminen

b) Timo Salminen

c) Satu Mäkinen

c) Keijo Käkelä

d) Tiina Männynväli

d) Virva Lehmusvaara

Hyvää joulua!

T. toimitus 13

Aukeaman tekstit Helmi Joensuu ja Heta Häkkinen Kuvat Tiinan ja muiden opettajien arkistot O’times

Lukiolaisten arkea TUTORIT OLIVAT MUKANA tekemässä koulun esittelyvideota koulun Youtube-kanavalle.

Video alkoi ulkokuvista mutta mukaan otettiin myös pari lavastettua oppituntikohtausta.

Biologian tunnilla opiskeltiin hieman hömötiaisista ja hieman lisääntymisestä.

Tutoreiden lisäksi sivuhenkilöiksi värvättiin muutamia sivullisia, jotka saivat palkkioksi mahtavan iltapäivän.

TOINEN LAVASTETTU OPPITUNTI rakennettiin kuvisluokkaan.

Tutoreilta luonnistui saven kanssa työskentely ja valmiita töitä nähtiin käden käänteessä.

Kasper pyöräytti linnun - ehkä hömötiaisen - ja Suvi teki omakuvan.

Tekniikassa taiteili Hannu Huhtala, joten jäljen ei pitäisi olla ihan pimeetä.

LUKUSALI ON TIETYSTI ihan paras paikka - abisohvien jälkeen tietysti. Mutta koska tutorit eivät uskaltaneet istua viiimeksi mainituille sohville, tyydyttiin lukusaliin.

Veeralla oli vaikeuksia muistaa juontoaan ja siksi lukusalissa tunnelma hieman alkoi muuttua jo levottomaksi.

Kameran takana oli ammattihenkilö Krister.

PS. Video on tulossa, kunhan pari ääniongelmaa ratkaistaan.

Tutorit osaavat huutaa ilman megafoniakin.

O’times

14

ÄI7-KURSSILLA ELI PUHEVIESTINNÄN kurssilla jalkauduttiin Oulunkylään.

Abiporukka vieraili alakoulun kolmosluokissa kirjavinkkaamassa.

Erkka vinkkasi Olympoksen sankarit -kirjasarjasta ja sai innostuneen vastaanoton.

Muita vinkattuja kirjoja olivat esimerkiksi Neropatin päiväkirja ja Soturikissat-sarja.

ABEISTA JA KAKKOSISTA koostunut ryhmä kiersi Ogelin parhaat paikat. Turistikierros alkoi koulun pihalta, jatkui muun muassa Nesteen, vanhan puukoulun ja 99 grillin kautta Siljan autolle.

Vastaava turistikierros olisi varmasti paikallaan kaikille paikallisille mutta myös lukiomme opettajille ja opiskelijoille. Ogelissahan on tapahtunut ja vaikka mitä.

On tuhopolttoa, henkirikosta, kummitusta, lapsuusmuistoja - ja Siljan auto.

BERLIINILÄINEN VAIHTOOPPILAAMME Lia Ahrens on palannut omaan kouluunsa.

Lia oli lukiossamme kolme kuukautta ja osallistui esimerkiksi toimitustyöhän ja teatteritunneille.

Lia vakuutti tulevansa Suomeen vielä uudestaan.

Abien tanssien jälkeen toimitus vietti pienet läksijäiset. Tarjolla oli glögiä ja pipareita.

Kuvassa harjoitellaan italialaista elekieltä.

15

O’times

Väittelyn huumaa!

Pitkään odotettu väittelykilpailu järjestettiin vihdoin ja viimein! Mukaan osallistui mahtavia väittelijöitä kaikilta lukion vuosiluokilta.

Marraskuun puolivälissä järjestettiin lukiolaisten väittelykilpailu, johon osallistuminen oli avoin kaikille. Kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan kahdeksan hienoa joukkuetta, jotka väittelivät upeasti tehden tuomareiden työstä vaikeaa.

ström, historian ja yhteiskuntaopin opettajat Mikko Tapper, Tuomas Hyttinen ja Melissa Paakkanen, sekä filosofian opettaja Lauri Ojalehto. Loppukilpailun tuomaroinnissa myös lukiolaisilla oli sanansa sanottavana.

Väittelyissä aiheet olivat yhteiskunnallisia, ja niissä väiteltiin esimerkiksi sodan oikeutuksesta ja perinteistä luopumisesta.

Väittelyt striimattiin koko koululle ja kaikki saivat äänestää voittajaa sähköisesti.

Väittelykilpailun alkuerissä yleisönä toimi äidinkielen opettajamme Satun ja filosofian opettajamme Laurin ÄI4- ja FI2-kurssit. Alkukilpailun päätuomarina toimi Lauri Ojalehto, mutta myös yleisö osallistui tuomarointiin tiettyjä väittelykriteereitä avuksi hyödyntäen.

Loppukilpailuun karsiutui alkueristä neljä joukkuetta, joista kaksi väitteli tiensä finaaliin.

Loppukilpailun tuomareina toimivat koulumme rehtori Mirva Lind

Väittelyiden aiheet sekä väittelyt itsessään herättivät paljon keskustelua yleisön joukossa, ja aiheista riitti pohdiskeltavaa väittelyiden jälkeenkin. Keskustelun sorina väittelyaiheista ja hyvistä argumenteista oli kuultavissa käytävillä niin väittelijöiden kuin muidenkin keskuudessa.

Haastattelin muutamaa kilpailuun osallistunutta väittelijää ja yleisilmapiiri kilpailusta oli todella hyvä.

Kokemuksena kilpailu oli mahtava ja kehittävä niin väittelytaitojen

Väittelijät eivät tehneet tuomariston työtä helpoksi tasokkailla väittelyillään. kuin sosiaalisten vuorivaikutustaitojen kannalta.

Sellaisille opiskelijoille, jotka ehkä harkitsivat osallistumista mutta jäivät tällä kertaa pois, väittelijöiltä tuli rohkaisevia viestejä ensi kertaa ajatellessa. Aina kannattaa yrittää ja osallistua, vaikka menestystä ei tulisikaan. Kokonaisuudessaan kilpailu on varmasti mahtava kokemus.

Jos nyt heräsi into väittelyyn tai jäi surettamaan, ettei tällä kertaa osallistunut, niin ei huolta. Ensi syksynä järjestetään taas uusi väittelykilpailu, johon voit ottaa osaa.

Teksti Pihla Jutila

Jännitys on ylimmillään, kun ollaan juuri julkistamassa voittajaa.

O’times

Kuvat Ville Kiljunen 16

Eletään hetkessä, eikä vain tulevaisuudesssa Jo usein hyvin nuorena meillä on mieluisa suunnitelma tulevaisuuden varalle. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän meitä kuitenkin painostetaan tekemään päätöksiä omaa tulevaisuutta ajatellen.

Vaikka en onnistuisi kirjoittamaan pitkässä matikassa sitä ällää, ei maailmani siihen kaadu.

Olipa kyseessä sitten opiskelupaikka, unelmatyö tai haave perheestä, lupaamme itsellemme näiden unelmien valossa tekevämme monia asioita. Lupaamme panostaa ylioppilaskirjoituksiin, olla ahkeria työntekijöitä tai luotettavia kumppaneita elämämme loppuun asti.

on, että tavoitteet motivoivat meitä.

On kuitenkin muistettava, ettei saa masentua, jos kaikki ei mene suunnitellusti.

Mutta entä jos nämä suunnitelmat eivät menekään niin sanotusti putkeen? Emme saakaan hyviä arvosanoja tai sitä unelmaopiskelupaikkaa. Mitä jos tuleekin ero unelmiensa kumppanin kanssa tai joutuukin työskentelemään sellaisessa paikassa, jossa ei viihdy. Mitä sitten kuuluisi tehdä?

Selviämme, vaikka joutuisimme takaisin lähtöruutuun. Vaikka en onnistuisi kirjoittamaan pitkässä matikassa sitä ällää, ei maailmani siihen kaadu. Epäonnistumiset tekevät vahvemmaksi ja kaikesta selviää.

Tästä ei voi koskaan muistuttaa liikoja.

Me abit olemme eräänlaisen ajan lopussa, lähellä toisen alkua. Meillä on edessä jatko-opiskelut, työelämä ja kaikki se, mitä ei voi ennustaa.

Suuri ja tuntematon aikuisuus saattaa olla pelottava, mutta siitä ei saa liikaa huolehtia. Vaikka sinulla ei vielä edes olisi suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, sekään ei haittaa.

Oma juttusi tulee sitten oikealla hetkellä vastaan. Älkää siis pelätkö lähtöruutuun palaamista tai huolehtiko liikaa tulevaisuudesta. Albert Einstein sanoi kerran: ”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian.” Muistakaa siis, että loppuen lopuksi huominen pitää itsestään huolen.

Tämä puhe on esitetty AI7-kurssilla

Teksti Helmi Joensuu Kuva Helmi Joensuu

Jos elämme vain haaveiden pohjalta, unohdamme elää hetkessä. Esimerkiksi jos hakisin suunnitelmien mukaisesti lääkikseen mutten pääsisi ensimmäisellä hakukerralla sisään, yrittäisin aina vain uudelleen.

Vuosien päästä voisin löytää itseni tilanteessa, jossa olen juuri päässyt opiskelemaan lääkäriksi, mutta tajuaisin, ettei se olekaan unelmani.

Samalla kun ystäväni olisivat opiskelleet ja löytäneet haaveammatin, minä olisinkin joutunut palaamaan lähtöruutuun. Ja minkä takia? Teininä suunnitellun ”täydellisen” tulevaisuuden takia.

Toki aina voi unelmoida, sillä fakta

17

O’times

Miksi O´Times? - toimittajat vastaavat ”Mä lähdin mukaan O’Timesiin, koska lehden tekeminen kiinnosti ja porukka vaikutti mukavalta ja innostavalta.

Parasta toimittajana olemisessa on luova prosessi ja avoin työympäristö, joka mahdollistaa erilaisten juttujen tekemisen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan.

Lehdessä pääsen toimittajana tekemään mua itseä kiinnostavia juttua niin yksin kuin yhdessä muidenkin kanssa, mikä on mahtavaa.

O’Timesissa on hienoa myös se, että toimittajat pääsevät tekemään niin erilaisia asioita laidasta laitaan ja kaikkien mielipiteitä sekä ideoita kuunnellaan.

On myös mahtavaa olla tekemässä jotain yhteistä koko lukiollemme ja kuulla lukijoilta, että lehti on koulullemme tärkeä! :)”

”Lähdin alun perin mukaan ajatuksella ”kirjottaminen on kivaa, mitäköhän tästäkin tulee” ja no, ei mennyt kuin vuosi ja olin jo lehden päätoimittajana.

Mä olen jäänyt ja aion jäädäkin tähän porukkaan vielä pyörimään, nautin tosi paljon meidän lehden kokouksista ja tekstien kirjoittaminen on vaan mahtavaa - aina löytyy jokin juttuidea ja sitä työstämällä lopputulokset on yllättävän huikeita.

Mun mielestä parasta on just se, että pääsee kirjoittamaan erilaisia tekstejä, ja koska lehden kaikkien juttujen ei tarvitse olla niin vakavia, pääsee käyttämään myös omaa mielikuvitusta.

Toimittajaporukassa pääsee myös juttelemaan muille toimittajille ja ihan rehellisesti voin kyllä sanoa, että ne suunnittelupalaveritkin on päivän piristyksii :))”

”Parasta O’timesin toimituksessa on kannustava ilmapiiri ja uuden oppiminen.” ”Olen mukana, koska on kiva saada harjoitella taittamista ja kirjoittamista, etenkin sellasista aiheista, jotka oikeesti kiinnostaa.” ”Parasta toimittajana olemisessa on muut toimittajat, Sadun tuomat eväät ja vaikuttaminen lehden kautta.” ”Olen mukana O’Timesin toimituksessa, sillä tämä on mielestäni mahtava tilaisuus päästä harjoittelemaan toimittajan työtä ja kehittää omia kirjoitustaitoja!

Parasta on varmaan se, että lehti on kokonaan oppilaiden oma, pääsemme ilmaisemaan ajatuksiamme ja puhumaan meille tärkeistä asioista:)” ”Olen mukana O’Timesin toimituksessa, koska siinä pääsee kokeilemaan toimitustyötä ihan oikeasti ja saa kirjoittaa paljon vapaammin juttuja kuin äikän kursseilla.

Olen myös pitänyt lehtijuttujen taittamisesta, eikä sitäkään pääsisi kokemaan ilman O’Timesiä. Toimituksessa pääseekin näkemään lehden valmistuksen vaiheet ihan omin silmin.

Parasta toimituksessa on ehkä itselle mieluisien ja kiinnostavien juttujen kirjoittaminen ja kirjoittamista ennen tehtävät jutut esim. haastattelut tai muu tiedon hankkiminen.”

Kuva Arja Holma

O´Timesia esiteltiin myös Avoimissa ovissa. Toimittajien kanssa juttusilla kävi monia uteliaita ja sovittiinpa yksi toimittajavierailukin.

O’times

18

Piinapenkissä vararehtori Altti Pikkarainen MIKÄ ON PARASTA KOULUSSAMME?

SANA-ASSOSIAATIO:

Parasta koulussamme… Varmaan Ogeli – Hieno koulu! tosi mahtavat oppilaat, niin yläkoulussa kuin lukiossa. Kyllä ne on ne Juhla – Pönötys opiskelijat.

Kesä – Rento, hyvä fiilis MITÄ ODOTAT ENITEN JOULULOMALTA? ONKO SINULLA JOULUPE- Kissa – ”Navetan taakse” RINTEITÄ?

Koulu – Sivistys Jouluperinteitä… Sellainen perinne, että jokainen joulu on erilainen. Joulu – Rentofiilis Joskus olen ollut laskettelukeskuksissa, joskus ulkomailla, joskus ko- Paras oppiaine – Psykologia tona tai mökillä… Nyt joululomalta odotan sitä, kun saa syödä hyvin ja loikoilla…

Apureksi Altti viime vuonna syntymäpäiviensä vietossa

MIKÄ ON VARAREKSILLE MIELEISTÄ VAPAA-AJAN TEKEMISTÄ?

Pääsin haastattelemaan vararehtoriamme Altti Pikkaraista. Altti on saapunut taloon jo vuonna 1999, jolloin hän haki uskonnon ja psykologian opettajaksi. Hän kuitenkin päätyi aloittamaan samalta istumalta myös apulaisrehtorin työtehtävässä.

Liikkuminen, eli siis harrastaa liikuntaa. Ehdottomasti, se on ykkönen.

Ennen Ogeliin saapumista Altti ehti olla lukion opettajana 5 vuotta. Hän opetti uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa.

No arvaa? (Opettaja?) Niin, ei ollut muuta kuin opettaja, lapsuudesta lähtien.

OLIKO SINULLA LAPSUUDESSA UNELMA-AMMATTIA. JOS OLI, NIIN MIKÄ?

TERVEISIÄ OPISKELIJOILLE? MILLAINEN OLIT NUORENA? Ai millainen olin nuorena? Noh, aika vilkas. Ja ehkä semmonen, että keksin aika extempore omasta mielestä hyviä juttuja ja ideoita, ja aika yllättäväkin. Näin olen kuullut jälkikäteen.

Teidän pitää oikeasti yrittää tsempata ja opiskella, mutta sitten pitää muistaa myös oma hyvinvointi. Ei voi vaan revetä moneen asiaan yhtä aikaa. Se huolettaa. Mieluummin karsitaan jotakin opiskelusta, jos siltä tuntuu. Oma terveys edellä!

Teologin tietovisa: missä on Suomen ainoa keskiaikainen basilika?

Teksti Verna Lindström Kuvat Altti Pikkarainen

Suuri kiitos Altille haastattelusta!

19

O’times

Nino on Turpotietäjä Lukion toisella vuosikurssilla opiskeleva Nino Aho pääsi Turpotietäjä-kilpailun valtakunnalliseen finaaliin. Alkukilpailu käytiin maakunnallisella tasolla. - Valtakunnallinen finaali järjestetään talvisodan alkamisen vuosipäivänä 30.11., kertoo Nino. Hänen mukaansa kilpailu oli haastava mutta siinä menestyi etenkin, jos oli seurannut aktiivisesti uutisia.

Finaalissa oli kahdeksan opiskelijaa ympäri Suomea. Nino ei valitettavasti selviytynyt kolmen parhaan joukkoon mutta suoritus oli tästä huolimatta erinomainen.

Finaali järjestettiin Helsingissä Ostrobotniassa. (Ninon ottama kuva ->)

Turpotietäjä on valtakunnallinen, lukiolaisten turvallisuuspolitiikan ja kokonaisturvallisuuden tietämystä mittaava tietokilpailu. Kilpailun järjestävät Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto.

Mukana hankkeen ohjausryhmässä ovat myös Kadettikunta ry sekä Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry. Kilpailu järjestetään vuosittain.

Toimittajat Kirjamessuilla Sandra:

Sylvia:

Elvira:

Kävin kirjamessuilla ja kiertelin siellä muutaman tunnin ympäri sitä suurta hallia täynnä kirjoja ja ihmisiä. Satuin löytämään kiinnostavan kirjan nimeltä Unitytöt ja sain siihen itse kirjailijalta Eve Lumertolta nimmarinkin.

Menin kirjamessuille niiden viimeisenä päivänä vain pari tuntia ennen sulkemista. Oletin siellä olevan vähemmän ihmisiä, mutta kirjahyllyjen välit olivat tupaten täynnä ihmisiä. En ostanut mitään, mutta takakansien lueskelukin sai ajan kulumaan mukavasti.

Antikvariaatin tarjonta jäi erityisesti mieleen, löytyi paljon mielenkiintoisia ja harvinaisempiakin kirjoja, joihin en omalla ajalla olisi tajunnutkaan tutustua. Messuilla oli myös monia lavoja, joissa pääsi kuuntelemaan asiantuntijoiden puheita. Myös omiin suosikkikirjailijoihinsa saattoi törmätä messuilla kierrellessä!

O’times

20

O´CULT

Cancel-ilmiö puhuttaa Ellen DeGeneres, J.K Rowling, Nessa Barret, James Charles ja Johnny Depp. Jokaista näistä julkisuuden henkilöistä yhdistää se, että heistä jokainen on cancellattu.

Esimerkiksi aiemmin mainittu Johny Depp menetti lukuisia rooleja yh den hänestä tehdyn lehtiartikkelin ja siitä syntyneen valtavan kohun myötä.

Se, kenen kohdalla cansellaaminen tuntuu oikeutetulta, on ehkä jokaisen omasta henkilökohtaisesta mielipiteestä kiinni, mutta itse haluan kiinnittää huomiota cancel-kulttuurin mukanaan tuomiin negatiivisiin ilmiöihin.

On tietysti oikeutettua ja hyvä, että erityisesti isossa julkisessa roolissa olevia henkilöitä vaaditaan ottamaan vastuu omista teoistaan, mutta onko tämä somessa tapahtuvat lynkkaaminen varmasti oikea tapa siihen?

Jokainen on varmasti törmännyt cancel-kulttuuriin. Yleensä kohteena on julkisuuden henkilö, joka on tehnyt virheen, ja siksi häntä ryhdytään ikään kuin boikotoimaan ja usein jopa lynkkaamaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Yksi virhe määrittää koko ihmisen.

Ainakin minulle on pienestä asti toitotettu, että virheistä oppii ja ne ovat osa elämää. Jotkin asiat täytyy oppia kantapään kautta ja ne kokemukset kasvattavat meistä kenties paremman ihmisen.

Cancel-kulttuuri on vahvasti nähtävissä somessa, jonka kärkkääseen ilmapiiriin se tuntuu istuvan hyvin.

Somessa tapahtuvalla cancellaamisella on nähtävissä konkreettisia seurauksia.

Ainakin minulle on pienestä asti toitotettu, että virheistä oppii ja ne ovatosa elämää. Jotkin asiat täytyy oppia kantapään kautta ja ne kokemukset kasvattavat meistä kenties paremman ihmisen.

Cancellaaminen ei tue tätä ajatusmallia. Tuntuu, että cancel-kulttuurin ytimessä on nimenomaan se, että ihminen ei ikään kuin voi muuttua ja kasvaa paremmaksi versioksi itsestään vaan on ja pysyy aina samana pahana ihmisenä.

Ajatus siitä, että yksi virhe voi määrittää ihmisen kokonaan, tuntuu lohduttomalta.

On pakko hetkeksi pysähtyä kyseenalaistamaan kuitenkin myös omia ajatusmallejani. Olenko joskus ajatuksissani tuominnut esimerkiksi somessa julkisuuden henkilöitä asioista, joihin varmasti olen itsekin syyllistynyt?

Puheen alussa mainittuja henkilöitä on tosin cancellattu hyvin painavista syistä tai syytöksistä, kuten rasismista, transfobiasta ja seksuaalisesta ahdistelusta.

Kuitenkin etenkin sosiaalisessa mediassa tuntuu, että cancellaaminen voi liittyä esimerkiksi parisuhderiitoihin, kaverisuhteiden ongelmiin tai yhteen ajattelemattomaan kommenttiin.

Esimerkiksi TikTok-tähti Charli D’Amelio menetti miljoonia seuraajia kommentoituaan, että olisi siistiä saada sata miljoonaa seuraajaa tiettyyn aikaan mennessä.

Fanien mielestä kuulosti siltä, että he olivat vain pelkkiä numeroita Charlielle. Ajattelematon kommentti kyllä, mutta siitä aiheutunut vihamyrsky ja valtava seuraajamäärän lasku tuntuu hieman suhteettomalta.

O’times

22

On myönnettävä, että olen varmasti toiminut joskus väärin ystävyyssuhteessa tai sanonut jotain töykeää. En usko, että olen ainoa. Ajattelenko silti, että minut pitäisi cancellata?

En tietenkään.

Tuntuu, että arjessa on helpompi ymmärtää, että on inhimillistä tehdä virheitä, mutta heti kun kyse on julkisuuden henkilöstä, jota ei nähdä tavallisena ihmisenä, homma on ihan eri.

Pohdin myös sitä, millaiset mittakaavat cancellaaminen voi saada ja

kuinka suuri taakka se voi olla esimerkiksi ihmisen mielenterveydelle.

Erityisesti cancellaamiseen liittyvä vahva kritisointi ja sen mukana myös vihapuhe ovat ilmiöitä, joita kenenkään pää ei voi loputtomasti kestää.

Kun ihminen on cancellattu, annetaan ikään kuin lupa kritisoida ja haukkua tätä ihmistä kokonaisvaltaisesti niin, etteivät kaikki esille nostettavat seikat edes liity alkupe

räiseen virheeseen tai väärintekemiseen. Haluaisin painottaa sitä, että yritetään muistaa, ettei yksi virhe voi määrittää koko ihmistä pysyvästi.

Jokainen meistä tekee virheitä, emmekä voi olettaa kenenkään olevan täydellinen.

Omista virheistä täytyy tietenkin olla valmis ottamaan vastuu, mutta koetetaan silti muistaa olla ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan myös netissä.

Teksti Silja Liski Kuva Sylvia Merivirta (Tämä puhe pidettiin ÄI7-kurssilla.)

Halloween valtasi koulun

23

O’times

Jännittävästi energiaa Ydinvoima on ehdottomasti jännittävin tapa tuottaa energiaa. Suurin osa energiantuotantotavoista perustuu veden keittämiseen, jolloin syntyvä höyry pyörittää propelleja, mutta ydinvoima sen sijaan... no juu, itse asiassa sekin kyllä perustuu tähän ihan samaan juttuun, mutta veden keittäminen tapahtuu jännittävämmin, nimittäin pommittamalla uraaniytimiä neutroneilla.

Näin uraaniytimet hajoavat ja vapautuu hurjat määrät energiaa ja samalla oikein jännittävästi myös muodostuu kokonaan uusien alkuaineiden ytimiä. Onhan se nyt jännittävämpää kuin sellainen veden keittely, jota voi tehdä vaikka kotonakin.

Joidenkin mielestä ydinvoima on liiankin jännittävää. On totta, että menneisyydessä (ja nykyäänkin) on sattunut paljon tuhoisiakin ydinvoimalaonnettomuuksia.

Ydinvoimaa ei kuitenkaan kannata pelätä sen perusteella. Oikeastaan näiden menneiden tapaturmien perusteella kannattaisi pikemminkin luottaa ydinvoimaan, sillä kun niitä virheitä on nyt sen verran tehty, niin on niistä ollut pakko jotain oppiakin.

sakin muodostuu vain vähän ihan pikkuruisia ja aivan neutraaleja neutroneja ja pikkuisen sellaisia ihan perusatomiytimiä,joilla nyt saattaa olla vähän eri määrä neutroneja, eiväthän tällaiset pikkuhiukkaset mitenkään voi aiheuttaa mitään ongelmia.

No juu, ehkä epävakaat ytimet voivat pikkuisen säteillä ja säteily sitten aiheuttaa pikkuisen syöpää sun muuta, mutta tästäkin ongelmasta päästään, kun haudataan ydinjätteet mahdollisimman syvälle, mahdollisimman kauas ja ympäröidään ne mahdollisimman monella tukevalla seinällä.

On myös sanottava, että Suomen ydinjätteet sijoitetaan Suomeen. Se on paljon suoraselkäisempää toimintaa kuin se ihmeen suhmurointi, jota joidenkin muiden jätteiden kanssa harjoitetaan, jolloin jätteet vain kuskataan ulkomaille ja kappas, ei ole enää meidän ongelmamme.

Nyt joku sitten sanoo, että joskus ne loppusijoituspaikatkin loppuvat ja ruostuvat puhki, mikä toki on totta, mutta tähän kohtaan sopii hyvin sanonta: “Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit jättää ensi viikkoon.”

Loppusijoituspaikkoja riittää vielä huomennakin, uraania riittää vielä huomennakin, ja itse asiassa loppusijoituspaikkojen oletetaan kestävän ainakin 10 000 vuotta ruostumatta, ja uraaniakin riittää kymmeniksi ellei sadoiksi vuosiksi, paljon kauemmaksi aikaa kuin esimerkiksi kuparia.

Fossiilisten polttoaineiden polttelun seuraukset puolestaan ovat näkyvillä jo huomenna, tai oikeastaan jo eilen, koska kirjoitin tämän toissapäivänä. Ja muutenkin, miksi käyttäisimme fossiilisia polttoaineita, jotka aivan välttämättä johtavat tuhoon ja kadotukseen aivan tulevina päivinä, kun voimme käyttää ydinvoimaa, jossa täystuhon todennäköisyys on pienempi, ja täystuhokin on luultavasti paikallinen.

Teissäkin on paljon atomiytimiä (toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljon niitä uraaniytimiä), miksette siis kannattaisi kaltaisianne ja suosi ydinvoimaa.

Teksti Armi Kosunen Kuvitus Sylvia Merivirta (Tämä puhe pidettiin ÄI7-kurssilla.)

Hyvin monet onnettomuudet, tunnetuimpana kenties Tšernobyl, ovat johtuneet laitteiden väärinkäytöstä ja turvallisuuden ylenkatsomisesta - tällaiset ongelmat on siten helppo selättää kattavilla turvallisuussäädöksillä ja niiden noudattamisella. (Ja sillä, ettei ydinvoimaloita rakenneta mihinkään maanjäristysten keskelle.)

Kun ydinvoimala toimii kunnolla, se tuottaa energiaa oikein mainiosti hyvin vähäisillä hiilidioksidipäästöillä. Uraanin halkeamisreaktiossaO’times

24

Christmas around the world Christmas is one of the most important festivities in the world: everyone loves to celebreate it, but no one has the same traditions. Here’s how we live the Christmas time in our countries.

CHRISTMAS IN GERMANY is a very important holiday: that’s why we start thinking about it in late November. In fact, at the end of November, we buy the advent wreaths, or we make one by ourselves.

Usually, we light a candle every Sunday in December and we also buy Christmas calendars. The Christmas markets are also open: they are always a highlight for everyone. Sadly, they are not allowed to be open during the Corona time.

In the night from the 5th- 6th December, we have a little celebration, called Nikolaus. Every Family is putting their cleaned shoes outside and, during the night, Nikolaus comes and puts some sweets and presents in the shoes. We believe he is from Turkey.

At the beginning of December, we start baking some Christmas cookies and building gingerbread houses.

Few days before Christmas everyone buys a Christmas tree and decores it.

Lia’s Christmas in 2008

In addition to these traditions, everyone listens to Christmas music.

On the Christmas eve, we go to church in the afternoon. There everybody sings, drinks red wine (or grape juice for the children) and watches a performance about the

Christmas scene, which also includes some Christmas songs. After that, we get a peace candle from the scout team and walk home with it.

After church, we eat sausages and potato salad, which is a traditional meal for Christmas (it tastes really good!!).

In the evening, the children get their presents. In some families, comes a person clothed like Santa Claus, or (for an example at my family) Santa Claus brings the presents, while we are at the church. Our Santa Claus comes from the North pole.

On the 25th of December, people eat a festive meal: everyone helps to prepare everything. We usually eat with our relatives, especially with our grandparents that can give us some more presents. On the 26th (the second celebration day) we eat rest of the festive meal and spend a lovely day with our family.

Gifts from Nikolaus

Santa Claus

CHRISTMAS IN ITALY is mostly a religious holiday, in fact on Christmas Eve and on Christmas morning religious people usually go to Church.

Christmas is celebrated on the 25th of December, but the real holiday starts on the 24th and ends on the 26th. Usually, we celebrate Christmas with our families.

During Christmas Eve (24th), we have a big dinner with all our relatives (at least 20 people): we eat fish dishes and we exchange gifts. Someone opens the presents right after the exchange, someone waits until midnight and someone opens them on Christmas morning.

Of course during the night comes Santa Claus, who brings presents for all the good kids. He usually goes inside the houses through the chimney and leaves the presents under the Christmas trees.

Saint Nicolas comes only if you go to bed early and if you leave a glass of red wine and something sweet for him and a carrot with some water for his donkey.

On Christmas day we have another big lunch with our relatives. Every region has its different traditional courses, but the most popular Christmas dishes are lamb with potatoes, cotechino (gelatinous pork sausage in a natural casing) with lentils and dumplings.

Panettone and pandoro are the ultimate Christmas desserts. They are also the most common gift: usually everyone gets at least six of them

Emma’s Christmas tree

as a gift: that is why we start eating pandoro and panettone since late November and we finish them in February.

You can find every type of panettone you can think of: the traditional one with candied fruit, or the one with chocolate, or the version with pistachio cream and more.

In some part of Italy, also Saint Nicolas comes before Santa Claus. Saint Nicolas travels on a donkey and, on the night between September 5th and 6th, he brings presents to every kid. You can send a letter to Saint Nicolas with your wish list and hopefully he will make your wishes come true.

Panettone (on the right) and Pandoro (on the left)

During the Christmas day, we usually play some traditional games such as tombola (a board game similar to bingo), we sing a lot of Christmas songs or others in dialect.

On the 26th we still celebrate Christmas. Usually we have a small lunch with the leftovers from the day before and we spend the day with friends and relatives.

Before the actual holidays, we have a lot of traditional things to do.We make the Christmas tree and we decorate all the house with lights and Christmas decorations. People start cooking biscuits and traditional Christmas food.

One of the most important traditions is setting up the Nativity scene. Almost every family has a Nativity scene in their house, even if they are not very religious. It is such a big tradition that you can see Nativity scenes in cities’ squares and sometimes in small villages people set up live manger scene.

Christmas during the lockdown

But Christmas is not only about gifts, food and traditions. Christmas is about family. Christmas is the right time of the year to be nicer to yourself and to the people around you, especially your family. That’s why we spend a lot of time with our families during the Christmas holidays: to feel that we belong to someone somewhere in the world.

Gifts and food are only an excuse to stay together and enjoy this little time that we share at the end of every year.

Text and photos Lia Ahrens, Marianna Faggin and Emma Guasti Emma’s Christmas

Fridan, Mintun ja Lumin Leffanurkkaus Jouluelokuvien arvostelu Katsoimme joulun kunniaksi kolme eri jouluelokuvaa. Ne olivat Joulupukki ja noitarumpu (julkaistu 1996), Napapiirin pikajuna (julkaistu 2004) sekä The Grinch (julkaistu 2018).

Kaikki nämä elokuvat ovat animaatioita ja selvästi lapsille tarkoitettuja, mutta niistä löytyi silti jännitystä meillekin. Elokuvat on tehty eri vuosikymmenillä ja sen huomasi erityisesti kuvituksen kehityksessä.

Joulupukki ja noitarumpu -elokuva perustuu samannimiseen jouluaiheiseen lastenkirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Mauri ja Tarja Kunnas.

Mauri Kunnas osallistui myös elokuvan ohjaamiseen yhdessä Pekka Lehtosaaren kanssa. Joulupukki ja noitarumpu esitetään yleensä joka jouluna TV:stä. Sen esitysoikeudet on myyty yli 40 eri maahan.

(SPOILER VAROITUS)

Joulupukki ja noitarumpu -elokuva kertoo siitä, että joulupukki saa muista lahjatoivekirjeistä eroavan kirjeen ja ihmettelee sitä. Kirjeessä on Vekara-nimisen lapsen piirtämä kuva, josta pukki tai muutkaan eivät saa selvää. Pukki yrittää apureineen selvittää, mitä kuva esittää, ja samalla kylässä alkaa tapahtua kummia.

Elokuva on hauska ja opettavainen.

Juoni etenee hyvin ja helposti seurattavasti. Loppukäänne on ennalta-arvaamaton, mikä tekee elokuvasta mielenkiintoisen.

Joulupukki ja noitarumpu -elokuva on kuvitettu samalla tyylillä kuin Mauri Kunnaksen kirjat ja se luo elokuvaan tietynlaisen tunnelman.

Sen huomaa erityisesti silloin, jos on aiemmin lukenut Mauri Kunnaksen lastenkirjoja.

Molemmat sivun kuvista ovat elokuvasta Napapiirin pikajuna.

Napapiirin pikajuna perustuu Chris Van Allsburgin kirjoittamaan kirjaan The Polar Express. Elokuva oli ehdolla kolmeen eri Oscar-palkintoon ja jopa voitti yhden Grammy-palkinnon. Varsinkin elokuvan musiikkia on ylistetty paljon.

Pääosissa ääninäyttelijöinä englanninkielisessä, eli tässä tapauksessa tunnetuimmassa versiossa, ovat Tom Hanks, Leslie Harter Zemeckis, Eddie Deezen, Nona Gaye ja Jimmy Bennett.

Napapiirin pikajuna -elokuva kertoo pojasta nimeltä Steven. Hänen talonsa eteen ajaa jouluaattoyönä juna, joka osoittautuu taianomaiseksi napapiirin pikajunaksi. Steven kiipeää junan kyytiin uteliaana löytämään joulun salaisuuksia.

O’times

28

Junassa hän tapaa muita lapsia ja ystävystyy heidän kanssaan. Steven ymmärtää, että on päätynyt junaan siksi, että epäilee joulupukin olemassaoloa mutta haluaisi kuitenkin uskoa pukkiin ja joulun taikaan.

Juna vie lapset napapiirin keskipisteelle ja siitä alkaa oikea seikkailu joulumaassa.

Elokuvassa on mielestämme onnistuttu tuomaan jouluntunnelma katsojalle. Varsinkin musiikkikohtaukset ovat erittäin tunnelmallisia.

Elokuvaa katsoessa tuntuu melkein siltä, että olisi itsekin seikkailussa mukana. Juoni on varmasti ainakin nuoremmille lapsille todella jännittävä. Elokuvassa on kuitenkin myös ulottuvuus, jonka ymmärtää paremmin vasta vanhempana.

Vasemmanpuoleinen kuva on animoidusta Grinch elokuvasta ja oikeanpuoleinen näytellystä.

The Grinch -elokuva on jo kolmas elokuvasovitus vuonna 1957 julkaistusta kirjasta How the Grinch stole Christmas! Kirjan on kirjoittanut Dr. Seuss.

Elokuvan ovat ohjanneet Yarrow Cheney ja Scott Mosier. Päähenkilöä esittää Benedict Cumberbatch.

The Grinch -elokuvasta tuli julkaisunsa jälkeen kaikkien aikojen tuottoisin jouluelokuva.

Elokuva kertoo Grinch-nimisestä vihreäkarvaisesta otuksesta, joka vihaa joulua. Myös Max-koira ja tyttö nimeltä Cindy-Loe ovat suuressa osassa juonta.

Grinch yrittää elokuvan aikana pilata kylän asukkaiden joulun varastamalla jouluun liittyviä asioita.

Cindyn autuas joulumieli vaikuttaa kuitenkin Grinchiin ja suunnitelma ei ehkä menekään niin kuin sen pitäisi.

Kaikki nämä kolme elokuvaa ovat sopivia jokaiselle, joka pitää vähänkin joulusta. Ja kukapa ei pitäisi.

Katselukokemukseen ei vaikuttanut se, että elokuvat on suunnattu hieman nuoremmille, koska joulumieli välittyy silti hyvin.

Ranking:

Pidimme tästä elokuvasta todella paljon. Sen erilainen musiikki ja uudempi animaatiotekniikka tekivät siitä hyvin toimivan. Elokuvassa oli myös sopivasti huumoria.

1. Napapiirin pikajuna

Toisaalta elokuvan idea oli jo aikaisempien elokuvien takia hieman liian tuttu, mikä teki elokuvasta paikoittain vähän tylsän. Grinch on niin tunnettu hahmo, että elokuvan juoni oli ennalta-arvattava. Se ei kui-

3. Joulupukki ja noitarumpu

Kuva ei liity elokuviin muuten kuin vain jouluaiheensa vuoksi.

29

tenkaan haitannut kovinkaan paljoa.

2. The Grinch

Teksti Minttu Mielikäinen, Frida Leppävuori ja Lumi Päivärinne Kuvat: Flickr.com

O’times

O´CHAOS

Omilla sanoilla on merkitystä Käytävällä kävellessä kuulee usein ihan läpällä kavereiden kesken tapahtuvaa haukkumista. “Vitun homo” on yleinen haukkumasana, jota monet käyttävät ajattelematta sen negatiivista vaikutusta seksuaalivähemmistöihin kohdistuviin ennakkoluuloihin.

On vuosi 2021. Maailma on edistynyt monin tavoin ja myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat paremmassa asemassa kuin ennen. Kuitenkin vielä tänäkin päivänä homoudesta rangaistaan 69 maassa.

Suomessakin samaa sukupuolta olevat henkilöt saivat laillisesti mennä naimisiin vasta vuonna 2017.

Kun puhutaan lgbtqia+-ihmisistä, on tärkeää käyttää oikeita termejä, jotta ihmisille ei syntyisi väärä mielikuvaa tai ennakkoluuloja. Jos lesboa käytetään haukkumasanana tai negatiivisessa kontekstissa, voi ihmisille jäädä kuva, että se on huono asia.

Varsinkin lapsille, jotka vielä kehittyvät ja oppivat paljon muilta, ovat alttiita asenteille.

Viime aikoina mediassa on myös liikkunut paljon asiaa translain uudistuksesta Suomessa - Suomi muuten on jäljessä muita Pohjoismaita - sekä trans-ihmisten kokemasta syrjinnästä työpaikoillaan.

Monet kokevat väärinsukupuolittelua, epäasiallisia kommentteja ja vitsailua. Monesti transsukupuolisista ja -vestiiteistä käytetään sanaa “transu”, joka on halventava. Samalla tavalla pitää myös muistaa olla sukupuolittamatta ei-binäärisiä ihmisiä.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kokevat edelleenkin aivan liikaa syrjintää ja ennakkoluuloja, joten parempi olla ruokkimatta niitä - puhutaan muista kunnioittaen, oikeita termejä käyttäen.

“If I wait for someone else to validate my existence, it will mean that I’m shortchanging myself.” – Zanele Muholi Teksti Josefina Mura Kuva Pixabay

Monissa maissa osoitetaan mieltä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenpuolesta. Kuva on Mexico citystä, Meksikosta.

31

O’times

Kulttuurit törmäyksessä Sisiliassa Viikon vaihtokokemukseen mahtuu yllättävän paljon tapahtumia ja nähtävää - varsinkin Suomeen verrattuna suhteellisen erilaisessa Sisiliassa.

Olin Erasmus+-vaihdossa Sisiliassa Italiassa. Mukana oli yhteensä seitsemän koulumme opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Matkan tarkoituksena oli tehdä Kulturkiosk-projektia, mutta pääsimme myös nauttimaan Sisilian ihanasta lämmöstä ja kauniista maisemista.

Projektiin osallistui oppilaita monesta eri maasta: Saksasta, Kreikasta, Itävallasta, Ranskasta, Italiasta ja Suomesta. Pääsimme kaikki tutustumaan kahteen tärkeään Sisilian kulttuuriin liittyvään asiaan.

Ensimmäinen niistä oli marionettinukketeatteri. Katsoimme kokonaisen teatteriesityksen ja saimme

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy oliivien keräystä puista ja oikeanpuoleisessa marionettinukkeja. kuulla nukkejen kulttuurihistoriasta.

Toiseksi tutustuimme Välimeren ruokavalioon. Meille näytettiin, miten oliiviöljyä ja pastaa valmistetaan. Pääsimme itsekin poimimaan oliiveja puista. Parhaitenhan ruokavalioon tietysti tutustuu syömällä, joten meille tarjottiin myös välimerellinen ateria.

Sisilialaista rantanäkymää näköalapaikasta.

O’times

Tehtävänämme oli työstää erimaalaisista oppilaista koostuvissa työryhmissä jonkinlainen video, joka kuvaa joko nukketeatteria tai ruokavaliota. Projektin ideana oli tutustuttaa meidät Sisilian kulttuu32

Yllättävää minulle oli esimerkiksi se, ettei perheessäni syöty lainkaan aamupalaa. He joivat aamuisin vain espresson.

Toinen yllättävä asia oli, että stereotypioista huolimatta perheessäni ei tehty pizzaa itse vaan se tilattiin valmiina. Muuten ruoat tehtiin paljolti alusta lähtien itse.

Ylimmässä kuvassa näkyy rantamaisemaa hieman korkeammalta..

Keskimmäisessä kuvassa on Taorminan keskellä sijaitseva katu.

Alimmassa kuvassa on meidän koulustamme mukaan lähteneet opettajat ja oppilaat, plus pidemmässä vaihdossa Sisiliassa oleva Liina Leino.

Kaikki tapaamani sisilialaiset ihmiset olivat sosiaalisia ja mukavia.

Kulttuurieron huomasikin eniten juuri vuorovaikutustilanteissa ja uusien ihmisten kohtaamisissa. Suurin osa sisilialaisista ei kuitenkaan osaa puhua englantia muutamaa lausetta enempää. Se teki kommunikoinnista hieman vaikeaa, mutta kyllä siitä selvisi. Google-kääntäjää saikin käyttää ennätysmäärin.

Tärkeintä oli olla avoin uusille tilanteille ja keksiä ratkaisu erilaisiin kommunikaatio-ongelmiin. Pitää muistaa, että tilanteet olivat kaikille muillekin yhtä tuntemttomia ja erilaisia.

Teksti Minttu Mielikäinen Kuvat Minttu Mielikäinen

riin ja samalla myös toisiimme. Oli hauskaa ja mielenkiintoista työskennellä eri kieliä puhuvien ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa Osa oppilaista yöpyi matkan ajan hotellissa ja osa jonkun italialaisperheen luona. Pääsin itse yöpymään italialaisessa perheessä. Se oli avartava kokemus ja opin paljon uutta. Sisiliassa ei loppujen lopuksi olekaan niin kovin erilaista kuin Suomessa. Oli mahtavaa päästä näkemään sisilialaisen perheen arkielämää olemalla osa sitä.

33

O’times

Taste of Finland Koulussamme muutaman viikon vierailleet ranskalaiset maistelivat italialaisen vaihtarimme Emman ja oman koulun Pyryn kanssa suomalaisia erikoisherkkuja. Herkut oli valittu huolellisesti, vaikkakin osa herkuista oli sellaisia, joita toimittajista kaikki eivät olleet ikinä maistaneet.

Makuraadin isäntinä toimivat Sandra, Elvira, Silja O., Verna, Josefina, Eevi ja Siiri.

Ensimmäiseksi makuraatilaisille tarjottiin leipäjuustoa ja lakkahilloa.

Leipäjuusto keräsi hieman kehuja – mutta ilman sitä lakkahilloa. Samaan aikaan Siiri paistoi myöhemmin tarjoiltavaa mustaa makkaraa.

Leipäjuuston ja lakkahillon jälkeen suut huuhdottiin piimällä. Piimä osoittautui kaikkien inhokiksi – etenkin Pyryn ja Emma Guastin.

O’times

Emma kuitenkin piti kovasti tästä yhteisestä iltapäivähetkestä, jossa oli mukana joukko ihmisiä, jotka kaikki eivät vielä tunteneet toisiaan.

Tällainen yhteinen tekeminen oli hänestä todella hieno juttu.

Tässä kohtaa Sandra leikkasi ja asetteli tulossa olevia makupaloja täyttä vauhtia.

Mustamakkara puolukkahillon kanssa tarjoiltuna oli maistelijoiden mielestä jopa ihan siedettävää. Elvira vertasi mustaa makkaraa ranskalaiseen foie grasiin, joka on siis ankan maksaa.

Jossain vaiheessa ranskalaiset toivat esille ajatuksen siitä, etteivät koskaan söisi vapaaehtoisesti näin omituisia ruokia. Taisi joku epäillä, että suomalaiset ovat hulluja, kun syövät tällaisia ruokia.

Vertailukohtana toimi tietenkin ranskalainen keittiö, joka toki on tunnettu ympäri maailmaa, ja nämä nuoret ovat siitä ylpeitä ja sen myös hyvin tiedostavia.

Ymmärrystä tuli toki siitä, että jos ranskalaiset tarjoaisivat vastaavasti meille jotain erityisiä ruokia, voisivat ne olla meille tottumattomille samalla tavalla outoja kuin nämä nyt heille.

34

Kesken maisteluiden ranskalaiset alkoivat toivoa, että Emma tekisi heille tiramisua. Italialaisesta keittiöstä juteltiinkin vähän aikaa. Tässä keskustelussa paljastui sekin, että pizza todellakin on Italiassa parempaa kuin Suomessa.

Tässä kohtaa menussa siirryttiin lakritsiin: lakritsin makuisten ruissipsien päälle laitettiin kerros lakritsitahnaa. Osa herkuttelijoista tykkäsi tästä makupalasta paljonkin. Eräs vieras alkoi haaveilla korvapuustista – ja sanoi tämän makoisan leivonnaisen nimen sujuvasti suomeksi.

Korvapuusti on muuten myös toisen lukiossamme koko lukuvuoden opiskelevan vaihtarin Marianna Fagginin suosikki. Hän ei päässyt tällä kertaa paikalle mutta hän lähetti terveisensä ja kertoi, että korvapuustin lisäksi joulutorttu, pulla ja hernekeitto ovat olleet parhaita makuelämyksiä.

35

Ennen voittajaa eli kuusijäätelöä tarjolla oli vielä mämmiä. Sekin jakoi mielipiteitä - sama jako näkyi toimittajissakin. Osa pystyisi elämään ilman mämmiä helpostikin mutta joku nappasi salaa (tai vähemmän salaa) loput 700 gramman tuokkosesta kotiin viemiseksi. Iso osa mämmiä taisi kuitenkin päätyä jäteastiaan.

Kuusijäätelö oli lähes kaikkien mielestä parasta. Kuusi-sanan merkitys

kin tuli esitellyksi vieraillemme: joulukuusi ja numero kuusi.

Myöhemmin keskustelussa ranskalaiset kertoivat, että heidän koululounaansa sisältää aina myös jälkiruoan ja usein sitä on myös kaksi vaihtoehtoa. Heillä ei myöskään tarjoilla maitoa eikä voita leivän päälle mutta juustoja on useampaakin lajia.

Kuvat Pihla Jutila

Makuraadin tulokset

Raati Pyry

Leipajuusto ja lakkahillo

3

Paras Pahin

3

Piimä 2 1 X Musta makkara

4, 5

4

Ruissipsi lakritsitahnalla

3, 5

2

Kuusijäätelö

1 - 5

3

Mämmi

0 - 4

1

X

O’times

Näitä suomalainen keittiö tarjosi vaihtareille

O’times

36

Miksi nuorten mielenterveysongelmat sivuutetaan?

Nykyään nuorilla esiintyy mielenterveysongelmia aina vain enemmän. Erilaisia syitä on monia: vaikeudet kotona, perheen huono taloudellinen tilanne, stressi, yksinäisyys, syrjäytyminen, traumat ja menetykset, yhteiskunnan tapahtumat, epäterveelliset elämäntavat...

Lista jatkuu. Läheskään aina mitään selvää syytä ei edes löydy, mikä voi jo itsessään tuntua hämmentävältä ja vaikealta.

Tällä hetkellä ajankohtaista on etenkin koronan ja siihen liittyvien erityisjärjestelyjen vaikutus henkiseen hyvinvointiin. Erityisjärjestelyt aiheuttivat lisää stressin, yksinäisyyden ja väsymyksen tunteita monelle, mikä on huomattu myös avunhakijoiden määrän kasvussa mielenterveyspalveluiden puolella.

Mielenterveys on vaikea aihe, johon liittyvässä keskustelussa ilmenee paljon epäkohtia. Esimerkiksi yhteiskunnassa ollaan vielä kaukana siitä tasosta, jossa mielenterveyden häiriöitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin fyysisiä sairauksia. Psyykkisiin sairauksiin pitäisi suhtautua yhtä vakavina ongelmina kuin fyysisisiinkin, sairauksina, joista voi koitua ihmiselle valtavan paljon harmia ja elämänlaadun heikkenemistä.

Mielenterveyden ongelmia vähätellään paljon, etenkin nuorten kohdalla. Moni ajattelee, että ongelmat vain kuuluvat teini-ikään, mikä toki pitää osittain paikkansa. Esimerkiksi murrosikään kuuluu suuri määrä muutoksia ja esimerkiksi tunteiden ailahtelua.

37

Mutta kuuluvatko pitkäkestoinen stressi, uupumus ja riittämättömyyden tunteet vain teini-ikään? Entä itsetuhoisuus tai vaikeudet syömisessä? Ei. Nuorilla on mielenterveyden ongelmia siinä, missä aikuisillakin, ja paljon. Noin joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. Näitä ongelmia ei saa vähätellä ja sivuuttaa pistämällä ne pelkän nuoruusiän piikkiin.

Avun tarve on suuri. Kuitenkaan apua ei saa lähellekään niin paljon kuin tarvittaisiin. Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja kynnys siihen on korkea. Ehkä läheisten, perheen ja kavereiden suhtautuminen myös pelottaa, joillekin taas on hankalaa edes tajuta ja myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Mahdollinen diagnoosi voi jopa hävettää. Myöskin avun löytäminen voi olla haastavaa.

Mistä ja keneltä apua saa?

Suomessa psykiatrian puolella on huutava resurssipula. Potilaita on yksinkertaisesti enemmän kuin aikaa ja henkilöstöä hoitaa heitä. Jonot ovat pitkiä, ja on aika selvää, että

se on huono juttu etenkin akuutisti apua kaipaaville.

Mielenterveysongelmia on tänä päivänä valtavan monella, ja määrä on vain kasvussa. Mielenterveysongelmista myös keskustellaan. Tästä kaikesta huolimatta ne on kovin helppo sivuuttaa. Mielenterveyspalveluihin tarvitaankin lisää resursseja ja ongelmia pitäisi myös pyrkiä ehkäisemään nykyistä paremmin. Se, miten se käytännössä tehdään, onkin hankalampi kysymys.

Mutta aloitetaan helpolla neuvolla: puhu. Muista, että mistään ei tarvitse selvitä yksin. Uskalla hakea apua.

Ja kysy. Kysy kaverilta, onko kaikki hyvin. Tarjoa apua myös muille ja kuuntele. Autetaan toisiamme, jos valtio ei siihen vielä kykene.

Teksti Eevi Grönlund ja Oona Erälähde Kuvitus Oona Erälähde

O’times

La France en 10 étapes!

1. LA BISE

2. PHYSICAL CONTACT

One of the most important things to know about France is that French people don’t just say ”hello” or shake hands, they do “la bise” with each other and it’s quite an art. Namely that France is full of subtleties in terms of social life, and it is sometimes difficult to identify as a foreigner. More than a tradition, it is a habit and even a reflex.

To continue with the physical contact aspect, we are very friendly, warm and we are very demonstrative.

We sometimes forget its origins by thinking that this custom has been part of French culture for centuries but like everything else, codes and forms evolve. The kiss is first of all there to greet each other but it has variables depending on the person in front of us.

We tend to express ourselves by gesture and favor physical contact with peoples which is the opposite of Finland because they are more reserved and distant.

3. FRANCE TERRITORY

Did you know that the French territory lacks almost nothing: there are actually five different types of climate thanks to an impressive geological diversity, there are young and old mountain ranges, plains, When you are in love, it goes without volcanoes, rivers and streams, three saying that you kiss on the mouth. different types of sea and ocean and When you’re not, what to do? We 6 neighboring countries. make poutous, kisses, beaks, kisses, becots, only terms to qualify “la In addition, the French territory exbise”. tends from all over the world with its islands such as Corsica and the The French like to kiss each other! overseas territories.

One, two, three or even four, we are indeed not stingy with “la bise” when it comes to greeting each other!

4. CUISINE FRANÇAISE Then, in France, the meal is considered as an art of living and a ritual of happiness. Even though cooking trends can follow the influence of fashions, French cuisine has a strong influence on global gastronomy.

It is a moment of re-connection with colleagues, loved ones, family, an ideal time to communicate in a liberated way with others.

All occasions are good to have an aperitif, 80% of the French participate in this tradition regularly, most often on weekends. This moment marks the separation between moments of work and moments of relaxation, well-being, the perfect convivial moment.

O’times

38

5. WHAT ABOUT SCHOOL

7. CALLIGRAPHY

The goal in France is actually to have the best marks. The baccalauréat is 40% continuous assessment, which is stressful. We’re graded from 0 to 20. In Finland, from 0 to 5, the goal is just not to have 0.

We write our lessons on notebooks or sheets (manually) compared to Finns who all write on computers.

We have a different handwriting because we write in attachment.

Indeed, in France Freedom is the most important element, as soon as it is a question of endangering this value, the tension can quickly rise.

There is also the principle of secularism, in most public institutions, religious symbols are prohibited.

10. LA GRÈVE

Furthermore, days in France are quite long. From 8:00 to 17:00 more often. So we don’t have time to have entertainment.

Moreover, In Finland, Days are short, And school stops at 15:40 max.

In France, there are many unannounced strike days. This is the case for teachers in secondary schools.

They are not obliged to say whether they will come or not on a strike day.

8. STUDY ABROAD This is very annoying for us.

Vacations in France are every 7 weeks, with 2 weeks break. Finnish pupils have more time in the week but less Vacations. There Is Also an important difference between the finnish school system and the French one.

With 90,000 students, so 1 in 3 students, going abroad over the period 2011-2016, France retains its sixth place in the world for ”outgoing mobility”. In five years, France has recorded ”a 50% increase” in the number of French people leaving to study abroad. Despite public aid, students from wealthy families are the ones who leave most easily.

In the top five of the favourite destinations for French students, Germany can boast of the prestige of its universities.Approximately 128,000 young French people between the ages of 10 and 18 go abroad each year on extracurricular language trips.

6.RELATION TEACHER / STUDENT In France, we have to address our teachers: it is a form of respect. We also have to raise our hands if we want to speak. We are not allowed to use our phone when we are in class and we must remain silent to listen to our teachers.

You have to wait for permission from the teacher to sit down or even leave class. We cannot eat or drink in class. Finally, we have knowledge checks very often.

39

Employees of a company can go on strike but it is not an obligation.

In any case, if a person goes on strike, he/she will not get his/her salary for that day.

The initial purpose of the strike is to show the dissatisfaction of the people with the salary or the living conditions (working hours by day) of each one.

This figure rises to 400,000 if we add the educational school trips abroad organised by schools. And more than 14% of those taking a language trip are over 30 years old.

9. NATIONAL VALUES The governmental values of France and Finland are the same (with Liberty, Equality and Fraternity) but the most important idea in France is Liberty unlike Finland which is mainly based on the principle of equality between all.

Text Liv, Johan, Julie, Lilian, Clémentine, Emma, Lucy-Lou (koulullamme vierailleet ranskalaiset opiskelijat

O’times

Horoskoopit Tällä kertaa horoskoopeista löytyy jokaiselle päivää inspiroiva väri! Ottakaa neuvosta vaari ja nauttikaa kyydistä!

Oinas: Voi voi voi… Vaikuttaa taas vähän siltä, että on tullut nukuttua liian vähän. Mähän sanoin, että ei se, että oli itsenäisyyspäivä, poista sun unentarvetta! No, vaikka uneliaisuus on vahvasti läsnä, niin tekemäsi työ on tuottanut tulosta. Tuloksen laatu voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta tulipahan tehtyä. Ota lepopäivä, sillä työmäärä on vasta kasvussa…

Päivän väri: Unelmien sininen

Härkä: Näet punaista. Ja kyllä mä ymmärrän. Aina asiat ei vaan mene hyvin, mutta kannattaa katsoa asiaa toisesta näkökulmasta. Ehkä tuletkin huomaamaan, että onnenpilkahduksia voi löytyä myös oudoista paikoista. Hengitä siis syvään, ota askel taaksepäin (älä astu kenenkään varpaille!) ja kyllä se siitä. Kenties punainen symboloi muutakin kuin vihaa…

Päivän väri: Ihastuksen vaaleanpunainen

Leijona: Näin kaamoksen keskellä huomaat, että tarvitset jotain uutta piristämään rutiininomaisia arkipäiviäsi.

Mä lupaan, että asiat alkavat sujumaan, kun löydät jotain uutta ja jännää. Ota etsinnästäkin kaikki irti, ei sitä ikinä tiedä, mihin tai kehen sitä oikein törmää… Älä kuitenkaan juokse pää kolmantena jalkana, ettet vain kompastu.

Päivän väri: Piristävän keltainen

Neitsyt: Hei c´moon! Kuulin jotain huhuu, O’times

että oisit unohtanut käydä ruokailussa. Tulet kyllä tajuamaan, että sinne ruokalaan kannattaa raahautua. Luksustasoisen kouluruoan lisäksi huomaat kaipaavasi sielunruokaa. Tätä suosittelen etsimään kirjaston kirjoista muiden sielujen syömisen sijasta. Uppoudu siis kirjaan ja anna sen viedä sinut ja huolesi mennessään.

Päivän väri: Vahva luonnonvalkoinen

Vaaka: Voi himskatin himskatti! Vaikuttaa nyt pahasti siltä, että vaaroja on tulossa tiellesi, vaikka tiet ovatkin jo valmiiksi umpijäässä. Mutta ei hätiä mitiä. Tapaat sellaisen hottiksen, että se sulattaa niin tiet kuin sinun sydämesikin. Anna vaan asioiden rullata omalla painollaan. Sen lisäksi tulet huomaamaan, että koulumenestyksesi tulee eksponentiaalisen käyrän mukaisesti kasvamaan.

Päivän väri: Anteliaisuuden rusehtava (sori, ylemmät voimat päättää

näistä…)

Skorpioni: Juhuu! Nyt on käynyt tuuri. Auringon värähdykset lähettää sellaisia signaaleja, että sun rahahuolesi on kohta korjattu. Rahaa pitäisi alkaa valumaan ovista, ikkunoista ja mahdollisesti jopa savupiipustakin sisään. Rahan haalimisen jälkeen onkin hyvä miettiä, mihin sitä käyttäisi. Aurinkosignaaleiden mukaan suklaapatukka voi olla oikein hyvä vaihtoehto.

Päivän väri: Kullan keltainen

Jousimies: NAM! Öö ,okei mutta nyt on käsillä tärkein aika. Kyse ei ole joulunajasta vaan ruoka-ajasta! Suosittelen syömistä, tulet tarvitsemaan energiaa tuleviin ponnistuksiin. Etenkin matikankurssit vaikuttavat vievän kaikki mehut, joten ei hätää! Tee ruokaa, syö ja nauti. Täydellä vatsalla nuudeleita kaikki kääntyy ainakin miniskidisti parempaan suuntaan. Tsemppiä tulevaan!

40

Päivän väri: Täyteläisen kermainen

Rapu: Voi hyvänen aika! Mars on lännestä katsottuna Pluton kanssa linjassa (WAU!!!!). Tämä tarkoittaa sinulle mitä mahtavinta onnea matkallasi kohti parempi koearvosanoja. Kurssisi alkavat myös mukavasti ja saat heti hyvän otteen arjesta. Jos kyseessä on opintojakso, olen pahoillani, mutta kyseessä on KURSSImenestys.

Päivän väri: Avartavan oranssi

Kauris: Tämä joulukuu on sulla muutoksen aikaa. Suosittelen muuttamaan jotain olemuksessasi. Ehkä kyseessä on uusi hiustyyli, lakatut kynnet tai uusi paita. Muutos on joka tapauksessa tulossa, ja parhaiten selviät siitä käyttämällä sitä voimavarana.

Tämä uuden aallon mukana kulkeva energia toimii myös hyvänä buustina kylmiin kouluaamuihin! Ole rohkea ja anna palaa!

Päivän väri: Uskaliaisuuden pinkki

Kaksoset: Aika on rahaa! Huomaat, että arjes-

tasi löytyy yhä enemmän aikaa puuhastella ties mitä. Käytä tämä aika silti hyödyksesi, koska aika nimenomaan on nyt sitä rahaa. Paljon pitäisi saada aikaiseksi, mutta worry not, my friend. Ylempi tai alempi taho lähettää voimia ja niillä sun pitäisi pärjätä ainakin seuraavaan viikonloppuun asti. Ei muuta kuin töihin!

tikkaa) tavoitteistasi. Tämä vaatii toki työtä, mutta mikään ei ole mahdotonta ogelilaisille vesimiehille. Nyt tavoitteita asettamaan ja ehdottomasti niitä sitten saavuttamaan. Kannattaa silti muistaa, että ei kannata tavoitella kuuta taivaalta.

Päivän väri: Uuden alun vihreä

Sun groove tulee olemaan vähän jumissa näinä lähipäivinä. Ei hätää!

Tähänkin suureen kriisiin löytyy hyvä ja kattava vastaus. Kannattaa viettää enemmän aikaa kavereiden ja muiden tuttavien kanssa. Tällä kerääntyneellä positiivisella energialla saadaan kaikki mittarit sekoamaan ja fiilikset nousemaan kohti kattoa.

Pyydäpä vaikka siis kaverisi kaakaolle!

Vesimies: Aivan parasta bestiaamua just sulle!

Mulla on sulle huippu-uutisia! Tulet saavuttamaan ainakin 72,366% (editors note: opiskelen pitkää ma-

Päivän väri: Motivaation punainen

Kalat:

Päivän väri: Uneliaan purppura

Teksti Sandra Karisalmi Kuvat Josefina Mura

41

O’times

Suusta siepatut “Tänään tulee yo-tulokset, eli jos näätte abeja riemuitsemassa tai itkemässä nurkassa, niin tiedätte, mistä se johtuu.”

”Yleinen nyrkkisääntöhän on, että kaikki, mitä sä kuulet interwebissä, on pakko olla totta!”

“Ei kannata juosta bussien perässä eikä miesten perässä, koska aina tulee seuraava.”

- Petteri Welling

- Mikko Tapper

- Keijo Käkelä “Ja sit löytyy näitä tyh“Oottakaa. mä käyn katjäpäitä (opiskelijoista, somassa, saako päiväjotka eivät äänestäneet kotia hiljaseks.” *puhuu gallupissa).” yläasteesta* - Marko Särkilahti

- Timo Salminen

“Mun sanat on vähän tuhmia. Tai siis ihan normaalia seksiä ja rokkia.”

- Taina Kähkönen

Pukeutumispäivänä opiskelijat ja opettajat vaihtoivat rooleja.

“Mä ennen aina hakkasin sitä, sitten opiskelijat sano mulle, että älä hakkaa sitä.”

- Satu Mäkinen

“Paska tippuu rattailta, kun lujaa heittää.”

-Mikko Tapper

“Siinäpä multipaskaaja!!”

- Timo Salminen O’times

42

“Tää on seksikkäämpi, kun mä näytän sen täältä.”

- Taina Kähkönen “Sano hep, jos et oo paikalla.”

- Joni Alvajärvi “Tää on Katin ja Joren autokoulu. Oikealta ohi.”

- Kati Wackström

“Sveitsiläiset on ihmeellisiä käppänöitä, ne vaan jemmaa rahaa ja “Mikä ihme on SKÄMtekee juustoa siellä. Äl- MI?????” kää kertoko Manuelille.”

- Timo Salminen - Mikko Tapper

“Mäpä vähä vilautan...”

- Tiina Männynväli

“Laita se paritusasentoon.”

- Satu Mäkinen

“Tätä ei sit julkasta missään.”

- Taina Kähkönen

“Mitä PIIPPIÄ... eiku anteeks, tänää on avoimet ovet.”

- Mikko Tapper

“Hitto, me käydään par“Nyt opetellaan pojat tisiipin preesens, vaikka numeroita! Tää on seis- “Mä yritän käännyttää koulu palais.” ka.” teistä hyviä kristittyjä.”

- Taina Kähkönen 43

- Tuomas Hyttinen

- Marko Särkilahti O’times