O'times - numero 7

O’times nro 7 • 2011

O’times 1

Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa

nro 7 • 2011

O´TIMES

Pääkirjoitus 03 Toimituksen esittely 04

O´SCHOOL Onnistuitko koulukuvassa, Milla Mikander? 06 Akvaariossa pulisee – Ruokalan laajennus 08 Kiljava 2011 10 Kurssit hopeatarjottimella 13 Paremman koulun puolesta 14

O’CULT Elämän pienet ilot 17 Keväinen huhtikuun viikko Ranskassa 18

O’CHAOS Homo‐ outojen ooppera 23 Psykologinen tutkimus opiskelijoiden kynien käytöstä 24 Tapahtumakalenteri 27 O’times 2

Suusta siepattua 28

PÄÄKIRJOITUS

T

iedän kyllä, että minulla on ongelma. Arvostan muissa täsmällisyyttä, mutta pidän heidän mahdollista myöhästymistä täysin inhimillisenä. Omalla kohdallani myöhästyminen on lähes kuolemansynti. Kyse on kuitenkaan harvoin muiden reaktiosta vaan omasta järjettömästä tavastani suhtautua asiaan.

Pitkään saatoin saada aivan järkyttäviä ahdistuskohtauksia tajutessani matkalla, etten millään tulisi ehtimään määränpäähän ajoissa. Ja vaikka liikenteessä olisi ollut minkälaisia minusta riippumattomia ongelmia, syytin aina ja pelkästään itseäni. Tapasin jupista päässäni: "Helvetin idiootti, ois sun nyt pitänyt tajuta lähteä aikaisemmin tai edes valita joku parempi reitti!" Usein lähdin (ja lähden muuten vieläkin) reippaasti etuajassa vain säästyäkseni myöhästymiseltä.

En vieläkään ole aivan varma mistä tämä kammoni kumpuaa, mutta viime aikoina olen onneksi hiukan tervehtynyt. Luultavasti muutto Kehä III:n susirajan ulkopuolelle on rauhoittanut minua (pitkän matkan takia pystyn helpommin antamaan itselleni anteeksi) tai sitten olen ehkä aikuistunut ja viisastunut. Silti. Tulin toisen jakson ensimmäisenä päivänä puolilta päivin kouluun ja tietämättä uusista ruokailuaikatauluista ehdin vain matematiikantunnin viimeiselle vartille.

Salminen tahtoi kiltisti antaa vain myöhästymisen poissaolon sijaan. Se oli ensimmäinen poissaolomerkintä Wilmaan yli vuoteen, mutta myönnetään: kyllä kirpaisi.

Uskon, että meillä kaikilla on jonkinlaisia ongelmia aikataulussa pysymisen kanssa. Toiset ovat aina ajoissa paikalla, mutta deadlinejen kunnioittaminen on yhtä tuskaa. Toiset saavat työt ajoissa tehdyksi, mutta saapuvat itse myöhässä palauttamaan niitä. Tuskin kukaan on aina aikataulussa. Se pitäisi oppia hyväksymään.

Kouluvuoden ensimmäinen O'times sen sijaan näyttäisi ilmestyvän ensimmäistä kertaa täysin suunnitellussa aikataulussa ja peräti jo lokakuussa. Tämä ei ole millään muotoa allekirjoittaneen hulluuden ansiota vaan kiitos kuuluu O'times huippu­idearikkaalle, motivoituneelle ja tätä nykyä aika suurellekin toimitukselle. Tarkoituksena onkin kunnianhimoisesti saada vielä toinen numero ennen joulua julkaistuksi.

Tässä numerossa päästään kuitenkin kurkistamaan sekä ykkösten Kiljavan reissulle kuin matkailemaan maailmalle. Lisäksi sukelletaan koulun uuteen "akvaarioon", kuten toimitus remontoitua ruokalaa nimittää. Saamme myös tietää, ketä Laihanen ei pussaisi.

Saila Kurki, päätoimittaja

O’times 3

TOIMITUKSEN ESITTELY

Salla Riihimäki tekstit / Jani Lehto tekstit ja taitto / Saila Kurki päätoimittaja, tekstit ja taitto / Pinja Herttovuo, tekstit, kuvat ja taitto / Ilmari Eskola tekstit ja kuvat / Mikko Jalo tekstit ja kuvat / Essi Jaakola tekstit / Laura Ahola tekstit ja kuvat / Emilia Collan tekstit ja kuvat / Helinä Teittinen tekstit / Ada Mare kuvat / Mirva Laatunen taitto

Vierailijat Veronica Dolhain, Saara Väkevä ja Sofia Enberg Avustajat Saana Sundberg, Karri Budde, Jenni Suuronen, Sara Sippola, Eleonoora Wihuri Lisäksi Gintare Gylling ohjaava opettaja, kuvat ja taittokoulutus / Jenni Collin tekstien oikoluku

O’times 4

O’times 5

O´SCHOOL

ONNISTUITKO KOULUKUVASSA, MILLA MIKANDER? Pitkän matematiikan opettaja luokittelee oppiaineensa taiteeksi.

Hei, lähde meille risteilyvalvojaksi!

En lähde.

Mitä, eikö ilmainen matka kiinnosta?

Opettaja kirjoitti nimensä tauluun.

Mä olen pahoillani, mutta mä olen jossain määrin allerginen Ruotsin laivoille. Mä en pidä niistä enkä mä kauheasti käy risteilyillä tai siis en mä kyllä käy ollenkaan...

Olet sanonut, että matematiikka pitäisi oikeastaan luokitella taideaineeksi. Millä perusteella?

No, siis samalla tavalla kuin kaikissa muissakin taiteissa, sun täytyy ensin opetella tietyt perustaidot. Sä voit toki tehdä ihan hyvää taidetta niinkin, että sä vaan toistat niitä perustaitoja ja kopioit jonkun suuren maalarin tauluja ja ne näyttääkin oikeesti tosi hyviltä, mutta jotta sä pystyt luomaan jotain uutta, sun täytyy osata soveltaa niitä (perustaitoja) ja tietää, millä tavalla sä saat rikkoa mitäkin sääntöä, jotta se näyttäis oikeesti hyvältä.

Salminen luennoi ahkerasti ylioppilaslautakunnan tulevasta laskinuudistuksesta. Mitä mieltä sä olet uudistuksesta?

No, mulla on vähän kahdenlainen mielipide siitä. Toisaalta mä ymmärrän hirveän hyvin, että kaikkea teknologiaa kannattaa käyttää. Ongelmana on, että vähän samalla lailla kuin muutkin asiat se on hirveen hyvä renki, mutta kamalan huono isäntä. Jos ihminen ei ymmärrä hölkäsen pöläystä siitä, mitä se kone sen puolesta tekee, niin se päästää sen tekemään sellaisia juttuja, mitkä eivät välttämättä ole hyväksi. Samalla tavalla kuin alakoulussa laskettiin ilman kokonaan laskimia niin eri tasoilla otetaan sitten eri apuvälineet käyttöön. Eli mä en ole varma siitä, onko lukion ensimmäinen kurssi se kohta, joilloin kannattaa ottaa laskin, joka laskee sun puolesta kaikki ne tehtävät, mitä siitä kurssissa on... vai just siksikö se kannattaa hankkia? (nauraa) Mitäs tykkäät uudesta ruokalasta ja opettajien akvaarioista?

Opettajien akvaario on ihan loistava kunhan sinne saadaan vähän pehmennystä eli samalla tavalla kuin kaikki muutkin akvaariot se tarvii kasveja. Onhan se ihan hauskaa olla hiljaisuudessa siellä erikseen, mutta ei mua haitannu istua teidän vieressä. Nyt te saatte rauhan meistä ja me saadaan rauha teistä.

O’times 6

Onnistuitko hyvin koulukuvassa?

En! Mä en onnistu koskaan koulukuvassa. Mä lohdutan aina mun oppilaita sillä, että taatusti kaikkien möröin tyyppi siinä kuvassa olen minä.

Ai, et ole koskaan onnistunut?

En mä kyllä oikeastaan, mutta toisaalta silloin kun mä olin lukiossa yksi mun luokkakaveri aivasti meidän luokkakuvassa (nauraa) ja siihen kohtaan mä en ole vielä koskaan päässy eli on mulla vielä tavoitteita.

Kenelle tahtoisit antaa opetuksen?

Mmm.. tän on paha (miettii pitkään hiljaa.) Kellehän mä tahtoisin antaa opetuksen? Mulle tulee hirveesti mieleen kaikkia sellaisia pieniä opetuksen kohteita ja sitten niitä suurempaa näpäytystä kaipaavia... mutta tota, mistäköhän mä olisin viimeeksi jupissu? Mä jupisen kaikenlaisista asioista (miettii hiljaa.) Mä tahtoisin antaa opetuksen niille, jotka määrittele noita ruuan hintoja kaupassa, koska se on ehkä suurimpia epäkohtia mitä tällä hetkellä on olemassa. Jollain mystisellä keinolla terveellinen ruoka pitäis saada halvemmaksi kuin epäterveellinen. Tällä hetkellä se on ihan päinvastoin.

Frederikin vai Anssi Kelan Milla?

Hyi, yök! (nauraa) Mun täytyy sanoa, että jos mä koskaan olen ollut mun oppilaistani ylpeä niin se oli silloin kuin Anssi Kelan Milla oli hitti eikä kukaan laulanu sitä mulle. Se ei välttämättä olis sopinu tilanteeseen... mutta toi Frederikin on ehkä vielä vähän rumempi eli mä otan sen. Joo, kyllä ehdottomasti Frederik. Jos mennään metsään, niin sitten mennään kunnolla.

haastattelu Saila Kurki kuva Pinja Herttovuo

O’times 7

AKVAARIOSSA PULISEE ­ RUOKALAN LAAJENNUS

Akvaarion lempinimen saanut ruokalan laajennus on herättänyt opiskelijoiden joukossa paljon puhetta.

Ruokalan laajennus aloitettiin virallisesti kesäkuun alussa koulujen loppuessa, mutta kunnolla se ei päässyt käyntiin rakentajien kesälomien takia. Lisäksi projekti sisälsi monimutkaisia rakennelmia, jotka vaativat tarkkuutta ja huolellista suunnittelua monelta eri insinööriltä. Tämän ja pikkutarkkojen hienosäätöjen, kuten kaakeleiden vinouden ja pesualtaan väärän koon takia remontti venyi kaksi viikkoa yliaikaa_. Kaikesta huolimatta koulumme arvoisa rehtori Hannele Nevalainen toteaa työmiesten jäljen olevan hyvää.

Ruokalan remontin suunnittelu aloitettiin jo viime vuoden puolella. Aluksi ajatuksena oli lattian uusiminen, mutta remontti laajeni opettajille erillisen ruokailutilan rakentamiseen sekä uusien pöytien ja tuolien tilaamiseen. Innoitus lasin käyttöön seinissä ja katossa tuli maisemoinnista. Maisemaa koulun sisäpihalle päin ei haluttu peittää eikä A­osan portaita haluttu varjostaa. Lasi on juoruista huolimatta ihan tavallista lasia, ei mitään äänieristettyä, vaikka rehtori uskookin väliseinän vaimentavan osan melusta.

Suurin osa kysymyksestä onkin koskenut väliseinää, jolla on erotettu opiskelijoiden ja opettajien tilat toisistaan.

Rehtori itse kokee väliseinän jokseenkin tarpeelliseksi. Väliseinä mahdollistaa erilaisten kokousten pidon tilassa ja antaa opettajille ruokarauhan peittämättä kuitenkaan heitä kokonaan pois näkyvistä. Arviolta noin 150 000€ maksanut remontti tuo kaivattua lisätilaa ruokalaan ja lisää viihtyvyyttä sekä opiskelijoille että opettajille. Opiskelijat saivat kolme pöytää käyttöönsä ja pöytien välejä voitiin kasvattaa.

O’times 8

Rehtori kommentoi hymyillen uuden osan lempinimeä akvaario: ”Ei se nyt ihan akvaario ole, koska nuo hiekkapuhallusraidat peittävät aika paljon ­ ­ mutta hauska nimi se on.”

O´timesin toimitus jututti myös kahta remonttimiestä, jotka kertoivat olevansa Karkkilan Metallityöt Oy:stä. He ovat aikaisemmin tehneet koulussamme mm. urheilusalin ikkunat. Työt ovat heidän sanojensa mukaan sujuneet kutakuinkin hyvin, vaikka rankkojen sateiden takia ei voitukaan työskennellä muutamaan päivään Karkkilan metallityö Oy:n rakennusmiehet olivat noin kuukauden mukana projektissa ja kehuivat lasi­ikkunoita sanoen, että hyvältä näyttää ja että kyllä ne sopivat koulun muuhun ulkoasuun. Toinen miehistä naurahti myös: ”Eikö tällaisissa yleensä ole lasia?”. Kun heiltä kysyi söisivätkö he itse moisessa akvaariossa, he vastasivat hymyillen: ”Juu, kyllä kyllä. teksti ja kuvat Pinja Herttovuo

O’times 9

KILJAVA 2011

Mitä tapahtui lukion ykkösten ”Opiskelu menee metsään” ­tutustumisleirillä? Kerron oman matkakertomukseni, joka perustuu viiden viikon takaisiin muistoihin leiristä.

Tiistai 30.8.

Lähdimme koululta kolmella tilausbussilla yhden aikaan iltapäivällä. Tunnelma oli odottava mutta rento, sillä pääsimmehän pois koulusta edes päiväksi. Matka sujui rattoisasti jutellen ja Angry Birdsiä pelaten. Huomasin perillä, että olimme saaneet myös tyhjennettyä ainoan karkkipussini ja se tietysti harmitti. Illalla olisi pakko ryhtyä karkkipummiksi.

Leirikeskus vaikutti viihtyisältä: oli rantasauna, kirkasvetinen järvi, suuret talot ja paljon lääniä. Jakauduimme pikkuruisiin huoneisiimme. Hairahduin varaamaan sängyn ylimmän (kolmannen) kerroksen. Kotiutumisen jälkeen ehdimme aloitella jortsuja* huoneessamme, sillä Roni oli ainoana ottanut mukaansa kaiuttimet. Taneli korkkasi ensimmäisen niistä kymmenestä energiajuomatölkistä, jotka hän oli salakuljettanut mukanaan.

Hauskanpito loppui kuitenkin lyhyeen, sillä oli ryhmänohjaajan tuokion aika.

Oikaisin aidan yli välttääkseni turhaa kävelyä ja tietysti se räsähti rikki. Syntisin mielin kävin kertomassa asiasta Raitalalle, joka ei rehellisyyden nimissä ainakaan pitänyt kuulemastaan. Onneksi Valtteri korjasi myöhemmin aidan ehjän näköiseksi.

O’times 10

Seuraavaksi olikin tutustumisleikkien vuoro. Tutorit ohjasivat meidät ryhmiin ja sitten aloitimme leikkimisen.

Ensimmäinen leikki oli ”Lännen nopein”. Olin aika huono. Seuraavassa leikissä pärjäsi, jos keksi kertoa, miten eroaa muista. Eipä ollut kukaan muu rikkonut aitaa vähään aikaan... Kolmannessa leikissä oli tarkoitus saada toinen hymyilemään sanomalla ”minä rakastan sinua”. Italialaisvaihtari Federica pudotti minut pelistä pois suhteellisen helposti. Viimeisessä leikissä piti kuljettaa paperinpalaa ringissä pelkkiä huulia apuna käyttäen.

Paperinpala pieneni aina, kun se putosi maahan. Olihan sekin toki tutustumista, mutta vähän omalaatuista (ja läheistä) kuitenkin.

Lopulta oli pullakahvien aika. Olin niin nälissäni, että otin muutaman ylimääräisen siivun. En kuitenkaan tahtonut joutua yksin vastuuseen, joten jaoin pullaa muille pöydässä istuneille. Kun pullat oli mussutettu, oli vapaa­aikaa. Osa istui pelaamassa korttia ­ Läpsy oli ilmeisesti suosituin peli­ ja osa seurasi Yleisurheilun MM­kisoja. Me huoneessanne kuitenkin jatkoimme jortsuja ja lisää ihmisiä liittyi koko ajan seuraan. Tanelin chilipähkinät kävivät hyvin kaupaksi ja kaiuttimen soittamia kappaleita laulava poikakuoro nostatti tunnelman kattoon. Lämpötila nousi ja tila väheni, joten marssimme alimpaan kerrokseen. Tunnelma kuitenkin laimeni isossa tilassa heti, joten palasimme takaisin tiiviseen loossiimme.

Ruoka­aika koitti ja myöhästymisestä huolimatta ehdin syödä tarpeeksi. Pienen ruokalevon jälkeen alkoi tytöt vastaan pojat ­jalkapallo­ottelu. En jaksanut panostaa niin kuin jotkut joukkueessamme, vaan päätin ottaa passiivisen pelaajan roolin. Ainoiksi saavutuksiksini jäivät täydellinen saksipotku sekä pallonriisto Janilta (jotta tytöt saisivat edes yhden maalin). Raikuvien suosionosoituksien saattelemana lähdin saunomaan. Sauna oli todella suuri ja meitä oli siellä samaan aikaan noin 30 henkeä. Lauloimme muutamia herkkiä saunalauluja, muun muassa Murheellisten laulujen maan. Löylyä heitettiin niin paljon kuin kiuas sieti ja enemmänkin, sillä toinen kiukaista sammui kesken kaiken. (Tytöt pääsivät siis vähän viileämpään saunaan.)

Iltagrillauksen sivussa ennätin poseerata kameralle ja kaverikuvani makkaran kanssa taisi myöhemmin päätyä Facebookiin. Yllätysohjelmana tutorit veivät meidät pimeään metsään ja esittivät meille jonkinlaisen intiaaniperformanssin. Vähän epäselväksi jäi, mikä oli jutun juju, mutta taisimme saada jonkinlaisen hyväksynnän vanhemmilta oppilailta.

O’times 11

Tutorit kutsuivat meidät päivän päättäviin reiveihin*. Kourallinen oppilaita meni nukkumaan, mutta itse jatkoin illanviettoa vailla tietoa varhaisesta herätyksestä. Musiikki soi täysillä ja porukka heilui ja hyppi kuin pillastunut härkälauma. Ehdin siinä sivussa kokeilla miltä teepussi tuntuu huulessa, sillä olihan se nyt paljon terveellisempi vaihtoehto kuin nuuska. Sitten olikin aika mennä nukkumaan.

Muutamat nimeltä mainitsemattomat henkilöt päätyivät kuitenkin ikkunan kautta väärään huoneeseen erittäin tiukasta valvonnasta huolimatta. Opettaja Wackström kävi tarkastamassa kyseisen huoneen muutamaan kertaan mutta ei huomannut mitään silmiinpistävää. Kuulemani mukaan kapinallinen valvominen jatkui kolmeen asti ja siinä vaiheessa eräs henkilö päätti lähteä ikkunan kautta omaan huoneeseensa.

Tarkkaavaiset ulkovalvojat Käkelä ja Nousiainen kuulivat rasahduksia ja lähtivät kävelemään kohti talon päätyä, josta äänet kuuluivat. Kyseinen henkilö ehti viime hetkellä syöksyä portaiden alle piiloon, kun valvojat ilmestyivät kulman takaa näkyviin. Omien sanojensa mukaan henkilö makasi seuraavat 15 jännittävää minuuttia paikallaan ajatellen sitä vastuun määrää, minkä hän joutuisi kiinni jäädessään kantamaan.

Valvojat kuitenkin luovuttivat lopulta ja henkilömme pääsi luikahtamaan omaan huoneeseensa nukkumaan.

SANASTOA Jortsut tarkoittavat tansseja, mutta ne voidaan mieltää myös yleiseksi hauskanpidoksi.

Reivit on nimitys koko yön kestävälle musiikkitapahtumalle, jossa DJ:t soittavat (elektronista) musiikkia ja ihmiset tanssivat.

Servaus tarkoittaa, että joku hiljentää tai saattaa toisen noloon tilanteeseen verbaalisesti taidokkaalla lausahduksella.

Chillailu on rauhallista hengailua/oleilua.

LEIRIN PLUSSAT… +hyvät tutorit +loistava yhteishenki +tutustui hyvin +sauna ja grillaaminen +hauskanpito oli todellakin sallittua … JA MIINUKSET ­isot mutta hiljaiset kaiuttimet ­väärä ajankohta, torstai­perjantai olisi ollut parempi ­leirin kesto liian lyhyt ­herätys turhan aikaisin ­väsymättömät valvojat

Keskiviikko 31.8.

Herätys oli aivan liian aikaisin. Oli kuitenkin pakko nousta, jos halusi aamupalaa. En kuitenkaan pystynyt syömään kuin yhden lusikallisen puuroa, sillä vatsani lakkoili. Päivä alkoi siis kaikin puolin heikosti.

Intiaaniteema jatkui ja meidät jaettiin heimoihin, joiden piti keksiä itselleen nimi ja askarrella päähineet.

Innostuneeksi en ainakaan voi itseäni tuossa väsymyksen vaiheessa sanoa, mutta sain väännettyä itselleni päähineen ja jonkinlaisen kasvomaalauksen. Sitten kilpailimme toisia heimoja vastaan saappaanheitossa, köydenvedossa ja reppuselkäkannossa. Vein oman saappaanheittoeräni helposti, mutta suurin osa muista ei menestynyt yhtä hyvin. Itse asiassa muiden esitykset olivat varsin heikkoja, esimerkiksi William sai viskattua saappaan viereisen rakennuksen katolle. Köydenvedossa veimme voiton mennen tullen, vaikka emme edes alentuneet käyttämään vilppiä... Myös reppuselkäkanto sujui kohtalaisesti ja olimme Tanelin kanssa voittamattomia. Leikimme viimeistä kertaa aragazongaa, yhtä leirin suosituimmista huveista.

Lähtö lähestyi, joten oli aika siivota. Eräs tutori kehotti meitä kaikkia siistimään läävämme ja Taneli käytti langennutta hiljaisuutta hyväkseen huutamalla leirin pahimman servauksen*: ”Imuroi sun mutsis!” Nica hoiti huoneemme imuroimisen puolestamme, sillä me emme tahtoneet alentua moiseen. Ehdimme siis hyvin chillailla* vielä pienen hetken. Ruokailun jälkeen oli aika jättää hyvästit Kiljavalle ja suunnata takaisin kotiin.

teksti ja kuvat Ilmari Eskola

O’times 12

KURSSIT HOPEATARJOTTIMELLA Tästä alkaa lehtemme uusi osio, jossa esitellään koulumme tarjoamia syventäviä kursseja.

Tarkoitus on kertoa, mitä tarjotaan ja miksi ne kannattaisi ottaa. Tervetuloa!

Biologia 6: Eläinten käyttäytyminen Biologian kuudes kurssi on koulukohtainen syventävä kurssia ja on kirjaimellisesti Petteri Wellingin erikoisalaa. Kurssilla perehdytään opinto­oppaankin mukaan syvällisesti evoluutiobiologiseen ajatteluun ja eläinten käyttäytymiseen sen osalta. Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että tutkimme, miten geenit ja evoluutio ohjaavat eliöiden käyttäytymistä. Miksi vauva hymyilee äidilleen? Miksi koira heiluttaa häntäänsä? Miksi apinat heittelevät kakkaansa? Näitä kaikkia pohdimme lehtori Wellingin erinomaisten esimerkkien avulla tunneilla. Kurssin oppilasosallistujamäärä on yleensä o llut pieni, mikä on tarjonnut erinomaisen ja intensiivisen oppimisympäristön. Tunnelma on vapaampi kuin isoissa melkein neljänkymmenen hengen ryhmässä, joten läppä lentää paremmin ja kysymyksiä uskaltaa kysyä tyhmimmistäkin mieltä askarruttavista asioista.

Kurssilla katsotaan joskus myös oppituntien teemoihin liittyviä videoita, mikä on tuonut vaihtelua hirvittävistä muistiinpano­ ja materiaalivuorista. Kurssilla ei ole varsinaista kirjaa, joten kokeisiin opiskellaan muistiinpanojen pohjalta, mikä on aiheuttanut perusnopean kirjoittajan käden kramppaamisen useammankin tunnin aikana. Kirjan puuttuminen aiheuttaa myös sen valitettavan miinuksen, että on välttämätöntä olla lähes joka tunnilla. Yksikin poissaolo kaksoistunnilta saattaa merkitä sitä, että sinulta jää kuutisen sivua kirjoittamatta ja putoat seuraavalla tunnilta kärryiltä. Toisaalta kun kaikki oppimateriaali on yksien kansien välissä ja enemmän kuin kattavaa, kaverilta muistiinpanojen kopioiminen käy helposti.

Petteri Wellingin aikaisemmilla tunneilla käynyt tietää kovan oppimistahdin luovan kiireen tuntua, mutta tällä kurssilla tunnelmaa voisi luonnehtia vapautuneemmaksi. Aiheet ovat ihmisläheisempiä ja helposti yhdistettävissä terveystietoon, muihin biologian kursseihin, psykologiaan sekä historiaan. Oli esimerkiksi mielenkiintoista verrata oppimaansa psykologian toisen kurssin aiheisiin, joihin kuului mm. lapsen kehitys.

Opiskeltuaan evoluutiolliset syyt oli mukavaa saada tietää, miten ne toteutuvat ihan oikeassa elämässä.

Jotta kurssista saisi varmasti kaikki irti, opinto­oppaassa suositellaan käymään biologian ensimmäinen kurssi ennen kuudennen valintaa. Ensimmäinen kurssi kertoo evoluutiosta yleisesti ja on siksi hyödyllinen.

Suositeltavaa olisi käydä myös toinen kurssi, sillä siinä perehdytään enemmän soluihin ja perinnöllisyyteen.

Ylioppilaskirjoitusten kannalta tällä kurssilla ei ole niinkään suurta merkitystä, mutta se tuo piristävää kevennystä muuhun lukemisurakkaan. Kurssin voi myös käydä, vaikkei kirjoittaisikaan biologiaa, ihan vaikka mielenkiinnosta tai sitten saadakseen lisätietoa esimerkiksi juuri psykologiaan.

teksti ja kuva Pinja Herttovuo

O’times 13

PAREMMAN KOULUN PUOLESTA

Ympäristöryhmän kokouksessa. Vasemmalta oikealle: Reetta Grönlund, Miia Kuhakoski (Ympäristöryhmän puheenjohtaja), Helena Rantala, Anna Liski ja Siiri Niinivirta

Ogelin omalla ympäristöryhmällä on missio: parantaa koulun viihtyvyyttä ja ympäristöystävällisyyttä. Mitä asian eteen on tehty ja tulevaisuudessa tehdään? O’times oli mukana ryhmän tämän lukuvuoden ensimmäisessä kokouksessa.

Ruokailun lopussa viimeisten syöjien katseet kääntyvät kun kahdeksanhenkinen Ympäristöryhmä marssii pitämään kokoustaan ruokalaan. Kokous aloitetaan astioiden kilinässä ja viereisten pöytien supinan säestämänä. ”Okei, hyvä että teitä on näin paljon paikalla. Mahtaako johtua siitä että tänä vuonna ympäristöryhmästä voi saada kurssin?” ryhmän vetäjä ja filosofian opettaja Lauri Ojalehto aloittaa kokouksen. Olemalla mukana ryhmän toiminnassa kaksi vuotta, osallistumalla Ympäristötoiminta päivät ­tapahtumaan ja toteuttamalla joka vuosi yhden projektin, saa toiminnasta kurssimerkinnän. Projektien tulee edistää ympäristöryhmän tavoitteita, kuten luomutuotettujen ainesten käyttöä kouluravintolassa.

Valojen sammutusta, viihtyisä piha ja ekosähköä Ensiksi kokouksessa kerrataan, mitä ryhmä on jo tehnyt viihtyisän ja ekologisen koulun eteen. Suurimmaksi edistysaskeleeksi nousee koulun kuluttaman sähkön vaihtaminen ekosähköön. Ekosähkö on sähköä joka on tuotettu uusiutuvista energialähteistä. Näitä ovat mm. tuulienergia, aurinkoenergia ja biopolttoaineet.

Ogeli osallistui viime keväänä Earth Hour ­tempaukseen, jossa ihmiset ympäri maailmaa sammuttavat valonsa tunniksi.

Kokouksessa oltiin ylpeitä siitä, että samalla kun koulumme valot pimenivät, sammutettiin valot myös muun muassa Eiffel­tornista, Sydneyn oopperatalosta ja Pisan kaltevasta tornista.

Koulussamme pyörähti viime vuonna käyntiin myös projekti pihan viihtyvyyden parantamiseksi. ”Suunnitelmiamme kommentoi jo pari arkkitehtia ja ainakin penkkejä ja pyörätelineitä on tulossa lisää” kertoo asiaa hoitava Siiri Niinivirta.

O’times 14

Hihat ylös käärien kohti tulevaa Vaikka paljon on jo saatu aikaan, työsarkaa riittää vielä. Ruokalassa kun kokousta pidettiin, tuli puheeksi ruoan ympäristöystävällisyys. ”Mitenkäs kasvisruokapäivä?” ehdottaa Anna Liski. Lauri Ojalehto kertoo kuitenkin, että asiasta on jo keskusteltukin, mutta koulumme johtokunta ei pitänyt ideasta, vaikka Helsingin kaupungin kouluilla on viikoittainen kasvisruokapäivä. Niinpä kokous keskittyy pohtimaan miten sekaruoan ruoan ekologisuutta voitaisiin parantaa.

Ympäristöryhmä päättääkin ehdottaa Amicalle Reilun kaupan tuotteiden ja luomutuotteiden lisäämistä erityisesti ilmaiseen kouluruokaan.

Kokouksen loppuun mennessä kaikille on saatu jaettua jokin tehtävä, pihan viihtyvyyden parantamisesta Reilun kaupan tuotteiden lisäämiseen. Kokouksesta poistutaan päät täynnä ideoita ja intoa puhkuen. Ympäristöryhmä ahkeroi kohti parempaa koulua.

Ympäristöryhmän ykköset GALLUP:

Ympäristöryhmän tuoreimmat jäsenet ovat lukion ykkösiä.

He kertoivat:

1. Miksi liityin ympäristöryhmään?

2. Miten aion itse ympäristöryhmässä toimia koulun viihtyvyyden ja ympäristöystävällisyyden puolesta?

Helinä Teittinen 1. Suurin syy oli se, että Siiri ja Reetta menivät ryhmään myös. Menin mukana ikään kuin tueksi.

2. Jaa­a, se selviää varmasti itsellenikin tässä jossain vaiheessa.

Siiri1.Niinivirta Olin ollut yläasteen ympäristöryhmässä kolme

vuotta ja pienen painostuksen jälkeen päätin jatkaa ryhmässä lukiossakin.

2. Enpä oikeastaan tiedä vielä. Vedin viime vuonna pihasuunnitelmaprojektia joka tänä vuona menee varmaankin ja toivottavasti läpi. Täytyy jutella Reetan ja Helinän kanssa mitä voitais yhdessä keksiä.

Reetta1. Grönlund Öööö, Tiesin, että Siiri on siellä ja Helinäkin ehkä

menossa ja meidän ryhmästä ei ollut vielä valittu ketään muutan, joten sitten mä … menin.  2. Se toivottavasti valkenee pienen palaverin jälkeen

teksti ja kuvat Mikko Jalo

O’times 15

O´CULT

O’times 16

ELÄMÄN PIENET ILOT Nykyään joka puolelta tulvii ohjeita, joita noudattamalla elämästä pitäisi saada parempi. Yleensä nämä koskevat suurempia muutoksia, kuten painon pudottamista tai työpaikan vaihtoa. Televisiossa, radiossa ja kaduilla kuuluvat ja näkyvät mainokset koskevat yhä enemmän elämäntapamuutoksia. Yleensä myös murehditaan liikaa asioista, joita ei tarvitsisi murehtia. Tällaisia asioita puolestaan ovat muun muassa ulkonäkö, työkiire ja liikunnan määrän riittävyys. Eikö olisi helpompi keskittyä siihen mikä on jo hyvin ja nauttia pienistä arjen hetkistä? Toki on tärkeää myös keskittyä asioihin, joiden ei koe olevan tarpeeksi hyvin, mutta painopisteen tulisi olla enemmän pienien, hyvien ja itselle tärkeiden asioiden puolella.

Elämän pienet ilot ovat jokaiselle erilaisia. Joku pitää kaupassa käyntiä päivän kohokohtana, toinen hengähtää juoksulenkillä. Kolmas voi puolestaan rakastaa hyvän ruuan tuoksua. Niin monta ihmistä kuin täällä on, niin monta eri mielipidettä tästäkin asiasta löytyy. Asia, josta toinen nauttii, voi olla toiselle jopa vastenmielinen.

Jokaisen mielipidettä tulee kunnioittaa.

Elämän pienet ilot on helppo unohtaa arjen kiireessä ja keskittyä vain negatiivisiin puoliin päivässä. Kuinka monta valitusta kuuleekaan tulevan päivittäin omasta tai kaverin suusta säästä, hiusten sotkuisuudesta tai koulutöiden määrästä. Kaikkien kannattaisi miettiä, onko asia, josta valitat oikeasti se, mitä haluat itsestäsi viestittää. Valitusten takia ihmisestä muodostuu helposti negatiivinen kuva.

Elämä pyörii usein kiireen ympärillä. Aika ei tunnu riittävän mihinkään ja stressi iskee. Tässä vaiheessa on vaikea keskittyä elämän pieniin iloihin, kun ajatukset pyörivät vain tekemättömien asioiden ympärillä. Myös negatiivinen ajattelu, kuten aikaisemminkin todettiin, vaikuttaa paljon ajatusmaailmaamme. Negatiiviset ajatukset voi kuitenkin yrittää kääntää positiivisiksi. Seuraavan kerran, kun mehu kaatuu pöydälle, voi ajatella, että ainakin on, mitä juoda ja pyyhkiä mehun vain pois. Kun naapurista kuuluu kovaa melua, voi ajatella, että minä kuulen. Pienistä asioista kannattaa nauttia ja muistaa, etteivät kaikilla asiat ole välttämättä yhtä hyvin.

Pelkät mainokset, kirjat tai koulussa opitut terveellisen elämän säännökset eivät riitä siihen, että ihmiset oppivat nauttimaan elämän pienistä iloista. Tämän nauttimisen on tultava ihmisestä itsestään. Jokaisen täytyy itse jäädä pohtimaan, mikä on hänelle tärkeintä ja mitä asioita elämässä arvostaa enemmän kuin muita. Kun nämä asiat ovat selvillä, pystyy helpommin keskittymään elämän pieniin iloihin ja asioihin, joista itse pitää.

Pienet asiat muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden. teksti Essi Jaakola kuvat Laura Ahola

O’times 17

KEVÄINEN HUHTIKUUN VIIKKO RANSKASSA

Selviytymissanasto Ranskassa elämiseen

Vocabulaire pour survivre en France

Tais­toi!

Mais non! Si! Arrêtez, tous les deux! Vous êtes insupportables!

Il y a beaucoup d'ambiance, tu vois...

Trop bon, trop stylé, trop frais, trop vénère...

Montre!

Genre!

C'est pas grave! Ils sont graves! T'es sûr? T'es grave! dire un gros mot Héhéhé, Ed! N'écris pas ca pour Salla. Elle va le montrer à son professeur!

Tu va montrer ca à ton professeur?

N'apprends pas ca, n'utilises pas ca. Ne dis pas ca, d'accord?

Je ne vais pas le montrer à mon professeur, t'inquiètes pas. ... qu'est­ce que ca veut dire?

Comment? Quoi? Quoi? Quoi? J'ai pas compris.

T'inque! (Ne t'inquiète pas)

Oo hiljaa!

Eikä! Joopa! Lopettakaa, molemmat! Te ootte ihan sietämättömiä!

Täällä on tunnelmaa, näethän...

Sikahyvä, sikastyle, sikatuore, sikaärsyyntynyt....

Näytä!

Perus!/Niinpä niin!/Just!

Ei haittaa! Noi on ihan kahjoja! Ootko tosissas? Oot ihan pöhkö! kiroilla Hei hei hei, Ed! Äläs kirjoita tuota Sallalle.

Se aikoo näyttää sen sen opettajalle!

Aiotko sä näyttää tän sun opettajalle? Älä opettele tätä, älä käytä tätä. Älä sano tätä, okei?

En aio näyttää mun opettajalle, älä huoli.

Hei mitä tarkoittaa ....?

Anteeksi kuinka? Mitä? Mitä? Häh? En ymmärtänyt.

Ei huolta.

O’times 18

1. Constance St Malon rannalla Bretagnessa.

2. St Malon vanhaa kivikaupunkia.

3. Jean löysi leppäkertun!

4. Koko porukka poseeraamassa Papi Loïc'n kesätalon pihalla. Vasemmalta takarivistä: Constance, Jérôme, Edouard, Papi Loïc, Louis, Isabelle, minä, ystäväperheen Charles, Jean.

5. ''Kato, ei kastuta!'' Pojat tasapainoilemassa viimeisellä hiekkakukkulalla jota vuorovesi ei ollut vielä peittänyt. Louis, Edouard, Charles.

6. Rento lomapäivän lounas ulkona ­ katkarapuja, patonkia ja kalaa.

7. St Cast'n ranta aamulla.

8. Käymässä Fort la Latten keskiaikaisessa linnassa kuten turisti nyt ikään.

9. Fort la Latte ja meri.

10. Meri laskuveden aikaan St Cast'n rannalla.

O’times 19

11. Pojat kiipeämässä pihapuussa Bretagnessa.

12. Tyttöjen makuuhuoneen ikkuna Bretagnessa aamulla.

13. Ystäväperheen Bretagnen­asuntoa sisältä.

14. I <3 St K = I <3 Saint Cast. Ranta Bretagnessa.

15. Pense­pas­bête! ­ Älä mieti epäjärjestystä lomalla!

16. Pakollinen poseerauskuva jonkin tunnetun rakennuksen edessä Pariisissa. Gina Saksasta, minä, Constance, Astraïd.

17. Tuileries'n puistossa ihmettelemässä pikkuveneitä, joita ihmisen tulevat uittamaan puistojen altaisiin. Altaan ympärillä istuvat odottavat että vene uisi omalle kohdalle, ja sitä saa sitten tyrkätä taas kohti altaan keskustaa uimaan eteenpäin.

18. Iltaruoka ystäväperheen kotona Pariisissa. Isabelle, Constance, Louis, Jérôme, Edouard, Jean.

19. Pingistä pelaamassa ystäväperheen pihalla.

20. La tour Eiffel!

21. Pyöräilemässä Versailles'n puistoa ympäri.

O’times 20

Tiesitkö?

­ Jättämällä sokerin ja vaniljasokerin

Les crêpes ­ ranskalaiset letut

3 dl maitoa tai vichyä 3 munaa 50 g sulatettua voita 125 g jauhoja ½ tl suolaa

pois, letut käyvät myös suolaisina.

Ranskassa usein syödäänkin ensin suolainen lettu, ja sen jälkeen makea.

Suolaisen sisään laitetaan yleensä kinkkua, juustoa ja kananmunaa,

(tilkka rommia) (20 g sokeria) (1 tl vaniljasokeria)

makeisiin nutellaa, sokeria tai kaakaojauhetta. Ranskassa on Crêperie­ nimellä kulkevia, pelkästään lettuja

1. Kaada jauhot, suola ja vaniljasokeri kulhoon. Riko munat sekaan.

2. Sekoita vispilällä.

3. Lisää maito tai vichy sekä sulatettu voi. Sekoita vispilällä tasaiseksi.

4. Paista. Vain vähän taikinaa kerrallaan pannulle, että letuista tulee ohuita.

Käy tsekkaamassa!

Alkuperäinen ohje videolla ranskaksi: http://www.youtube.com/watch?v=khlmDOemyAo

juuri tämä.

­ Ranskalaisten lettujen kuuluu olla mahdollisimman ohuita, ja siksi taikina toisinaan tehdäänkin maidon sijasta vichyyn tai muuhun kuplivaan juomaan.

Juoman ilmakuplat saavat aikaan sen, että letuista saa tehtyä ohuita. Näin

teksti ja kuvat Salla Riihimäki

myyviä ravintoloita, joissa käytäntö on

lettuihin tulee pieniä kuplia näkyviin.

O’times 21

O´CHAOS

O’times 22

‐ OUTOJEN OOPPERAA Tämä teatterielämys etsii vertaistaan. Kolme tuntia toinen toistaan upeampia musiikki­ ja tanssinumeroita, joihin sisältyy paljon ajatuksia herättävää sanomaa. Homo! sai ensi­iltansa 21. syyskuuta Kansallisteatterissa.

Kyseessä on Pirkko Saision ohjaama musiikkifarssi, jonka sävellyksestä vastaa Jussi Tuurna. Näytelmän käsikirjoitus on myös Saision käsialaa, ja se pohjautuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa.

Homoseksuaalisuutta teemana on onnistuttu käsittelemään hyvin monesta eri näkökulmasta. Tarina rakentuu nuoren identiteettiään etsivän miehen ympärille. Sen lisäksi näytelmässä päästään esittelemään homokulttuurin historiaa, synkkää aikaa, jolloin ei kukaan voinut olla homo julkisesti. Mukaan on saatu tietenkin myös ajankohtaisia näkemyksiä ja ilmiöitä. Kovasti Päivi Räsästä muistuttava poliitikko, kahtia jakautuva kirkko ja yhteiskuntaan sopeutumista yrittävät homot.

Outojen ooppera saa katsojan nauramaan, liikuttumaan niin ilosta kuin surustakin. Ennen kaikkea se lisää katsojaan ymmärrystä siitä, miltä seksuaalivähemmistöön kuuluvan elämä tuntuu tässä yhteiskunnassa ja miten poliittiset päätökset vaikuttavat. Näytelmän selkeä viesti on, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta. Homo–oopperan päättää kaunis laulu kauniista ajatuksesta. ”Oisko täällä se maa, missä jokainen saa rakastaa ketä itse haluaa?”

teksti Laura Ahola kuva Kansallisteatteri

O’times 23

PSYKOLOGINEN TUTKIMUS OPISKELIJOIDEN KYNIEN KÄYTÖSTÄ Saimme tehtäväksemme psykologian ensimmäisellä kurssilla tehdä tutkimus aiheesta, joka liittyy psykologiaan. Valitsimme aiheeksi oppilaiden kynien käytön, koska se koskettaa kaiken ikäisiä koululaisia ja opiskelijoita. Yleensä ihmiset eivät kiinnitä huomiota syihin, joiden perusteella valitsevat itselleen parhaiten sopivan kirjoitusvälineen. Ihmisiä saattaa kiinnostaa, miten heidän valitsemansa kirjoitusväline kertoo heistä oppijina ja heidän miellejärjestelmästään. Tätä he voisivat hyödyntää parantaakseen oppimismenetelmiään.

Tausta Kynän vaikutus opiskeluun sivuaa oppimismenetelmiä, joita on tutkittu enemmänkin. Oppimisstrategiaan vaikuttaa miellejärjestelmä, joka on jaettu kolmeen pääryhmään: visuaalinen, kinesteettinen ja auditiivinen.

Miellejärjestelmä vaikuttaa eri oppimismenetelmiin ja muistiinpanojen tekemiseen: Esimerkiksi visuaalinen henkilö oppii parhaiten näkemällä ja katselemalla sekä kirjoittaa siististi ja visuaalisesti selkeästi. Auditiivinen taas oppii parhaiten kuulemalla eikä kirjoittamisella ole hänelle niin suurta merkitystä. Kinesteettinen oppii tuntemalla ja liikkumalla sekä kiinnittää huomiota kirjoitusvälineen mukavuuteen kädessä.

O’times 24

Hypoteesi Uskomme, että visuaalisesti eli näkemällä ja lukemalla oppivat käyttävät enemmän luovuutta ja värejä muistiinpanoja tehdessään. Auditiivisesti eli opettajaa kuuntelemalla oppivat eivät panosta muistiinpanoihin tai eivät tee niitä lainkaan, joten kynä on luultavasti tavallinen huonossa kunnossa oleva lyijykynä. Kinesteettisesti eli tekemällä oppivat käyttävät mukavia ja helppokäyttöisiä kyniä muistiinpanojen tekemiseen tai jotain kahden ensimmäisen oppijatyyppien valitsemien kynien väliltä. He luultavasti muokkaavat opettajan muistiinpanoja itselleen sopivammiksi ja harjoittelevat itsenäisesti tehtäviä tekemällä. Yhteisiä motiiveja kynän valitsemiseen ovat myös muodin seuraaminen, jota voidaan perustella samaistumisen halulla muiden ihmisten kanssa, koulusta saatujen ilmaiskynien tai vanhempien ostamien kynien käyttäminen, kynän miellyttävyys sekä tottumukset. Yleensä iän karttuessa omat mieltymykset nousevat tärkeämmiksi kuin muiden mielipiteet, minkä takia yläasteella tai lukiossa tapahtuu “hajautuminen”. Luulemme myös, että ihmiset ostavat kyniä hintojen perusteella, koska luulevat, että kalliimpi hinta tarkoittaa myös laadukkaampaa tuotetta.

Kysely Käytimme tutkimusmenetelmänä kyselyä, johon vastasivat 30 Oulunkylän yhteiskoulun oppilasta, joista 15 oli tyttöjä ja 15 poikia.

Ympyröi parhaiten sopiva vaihtoehto: 1. Oletko? a) tyttö b) poika

2. Minkälaista kynää yleensä käytät muistiinpanoihisi? a) lyijykynää b) lyijytäytekynää c) puista värikynää d) kuulakärkikynää e) tussia f)

jotain muuta

3. Minkä takia käytät kyseistä kynää? Koska a) se oli ensimmäinen, joka osui käteeni. b) siitä tulee siisti jälki. c) sen kiva väri jää mieleen helposti. d) sillä on hyvä kirjoittaa. e) jokin muu syy, mikä?

O’times 25

Tutkimustulosten analysointi Kyselyn tulosten perusteella suurin osa tytöistä ja pojista käyttää lyijytäytekynää muistiinpanojensa tekemiseen, koska siitä tulee siisti jälki (7/30) ja sillä on hyvä kirjoittaa (10/30). Seuraavaksi eniten kannatusta oli lyijykynällä, koska sillä on hyvä kirjoittaa (2/30) ja se oli ensimmäinen kynä, joka osui käteen (2/30).

Tyttöjen ja poikien valintojen välillä oli myös pieniä eroja: tytöistä 3/15 valitsi kuulakärkikynän, kun pojista kukaan ei valinnut sitä. Tussilla kirjoittavia on tytöistä 2/15 ja pojista 1/15. Lyijykynää taas käyttää pojista 4/15 ja tytöistä 1/15. Kyselyn perusteella kukaan oppilaista ei käytä muistiinpanojen tekemiseen puista värikynää.

Huomasimme, että melkein kaikki kyselyyn vastanneet ovat laittaneet kirjoitusvälineen syyksi, että ”sillä on hyvä kirjoittaa” tai ”siitä tulee siisti jälki”. Lyijytäytekynän ja miellyttävän kirjoittamisen yhdistelmää esiintyi eniten ja toiseksi eniten lyijytäytekynän ja siistin kirjoitusjäljen yhdistelmää. Uskomme, että siistiä jälkeä kirjoittavat oppilaat ovat ainakin osittain visuaalisesti oppivia, sillä muistiinpanot näyttävät silloin selkeämmiltä ja ne jäävät helposti mieleen. Kuulakärkikynällä kirjoittamisesta pitää melko pieni osa kohderyhmästä, jonka arvelemme johtuvan siitä, että sitä ei pysty kumittamaan ja kirjoitusvirheitä tullessa jälki on sotkuista. Toisaalta, kyselyyn vastanneiden mukaan kuulakärkikynällä on hyvä kirjoittaa. teksti Emilia Collan, Veronica Dolhain, Saara Väkevä ja Sofia Enberg kuvat Emilia Collan & co. /O’times arkisto

O’times 26

TAPAHTUMAKALENTERI

24.10 YK:n päivä 28.–30.10 Tässä vietetään Halloweenia. Naamarit esiin.

30.10 Kesäaika päättyy! Nyt käännetään kelloja tunti taaksepäin.

5.11 Pyhäinpäivä 13.11 Isänpäivä – muista isää!

23.11 KOEVIIKKO ALKAA – Äääk!

24.11 Tasan kuukausi jouluun 30.11 Koeviikko selvitetty 27.11 Ensimmäinen adventtisunnuntai 3.12 On lauantai, mutta muistathan silti tulla koululle 4.12 Toinen adventtisunnuntai 5.12 Nyt on maanantai, eikä tarvitse tulla kouluun!

6.12 Itsenäisyyspäivä, onnea 94­vuotiaalle Suomelle!

11.12 Kolmas adventtisunnuntai 22.12 Hyvää lomaa!

24.12 Hauskaa joulua!

1.1 Onnellista uutta vuotta 2012!

koonnut Helinä Teittinen

O’times 27

SUUSTA SIEPATUT ”En voi mennä ja pussata Wellingiä.

Welling on söpön siisti, liian hygieeninen minulle.”

''Mitäs se... siellä takarivissä hiplaa siellä jalkojen välissä? Säästä hei kuule vapaa­ajalle.''

Ties millainen sammakkoprinssi Welling olisi, Laihanen.

Kännyköitä ei Tapperin tunnilla kannata kamalasti näplätä.

”Onko täällä kuuma vai onko mulla vaihdevuodet?”

Käkelä tahtoo varmistuksen epäilyilleen

”Eihän banaania kerrottaessa tule banaania vaan banaani toiseen.

Osaisitko piirtää banaanin neliön?”

Salminen ja havainnollistavat esimerkit.

''...ja kerto...!'' (minuutin päästä) ''Niin mitä niillä oli?'', sanoi Sippu.

”… koskee abiturientteja, jotka ovat mulkeroita.

Mitä sitä suotta lopettamaan laulamista kun tulee kuulutus, kappalehan on kesken.

Tapperin mielipide abeista tuli viimein selväksi.

Nostalgian tuulia: ” Myöhässä tulleet eivät saa tuolia sitten ollenkaan.”

''Kuulkaa mä oon nähny teistä monta kertaa unta.''

Mäb myöhässä tulleille.

Sanookohan Kähkönen näin joka ryhmälle...?

koonnut Jani Lehto O’times 28

O’times 29

O’times 30