O´times jakso5 2010
matkateemana NEW YORK
tosifestarit VOITTAJALLA KÄVI TSÄGÄ
[ kannessa ] S I M A T J O J U O T U, KOULUVUOSI PIAN LOPPUUN TUOTU
Koulun oma lehti Netissä • lukusalissa
O´times jakso5 2010
O´school 06
Voittajalla kävi tsägä!
08
Henkistä pääomaa
12
There´s nothing you can’t do, now you’re in New York
16
Tanssii vanhojen kanssa: osa 3
17
Aamiainen Pärnävällä
18
Kolumni: Vaikutus valmiudessa?
O´cult 20
Fiilistelyä ja murtuneita varpaita
O´chaos
2
25
Seniorileirit on juhuu!
27
Tapahtumakalenteri
28
Suusta siepattua
O´TIMES jakso 5
PÄÄKIRJOITUS
Heipä hei, rakkaat lukijat!
T
ämänkertainen numero on taitettu, kirjoitettu ja kuvattu ihan kesäfiiliksissä: toimitus nimittäin lähtee kesälomille, kun viidennen jakson numero on tullut ulos. Koulumme muutkin opiskelijat varmaan odottelevat kesälomaa kärsimätkärsimä töminä: onhan viides jakso jo alkanut ja tämän lukuvuoden viimeinen koeviikko on edessä. Minustakin tuntuu kieltämättä epätodelliselta, että vuodet lukiossa tuntuvat kuluvan kuin pikakelauksella -ellei ellei paria hidastettua matematiikantuntia lasketa - mutta silti tapahtumia on aivan kauhea kauhea määrä: taas yhdet abit lähtivät koulusta, ykköset saatiin mukaan lukion arkeen, oppilaskunnan hallitus vaihtui, wanhat juhlivat railakkaasti tuplaristeilyineen ja monet pienet tapahtumat pirispiri tivät varmasti monen päivää. Voin sanoa, että vaikka O’timesin O’timesin toimittaminen onkin vienyt paljon aikaa ja energiaa, on se ollut yksi vuoden kohokohdista. On ollut todella palpa kitsevaa huomata, kuinka moni lehteämme oikeastaan lukee ja annettu palaute on saanut lehden tason nousemaan vievi läkin kin paremmaksi. Uskon, että myös ensi vuodesta tulee yhtä jännittävä ja toimituksellisesti monipuolinen: jos kiinnostus nostus lehden toimittamiseen on herännyt, syksyllä on hyvät mahdollisuudet tulla mukaan. Paitsi, että lehtityöslehtityö tä saa kurssin, toimituksessa tutustuu takuulla erilaisiin erilai ihmisiin siin ja voi oppia uusia ja jännittäviäkin asioita!
Hyvää kesää!
Iida Nordling päätoimittaja
O´TIMES jakso 5
3
Toimitus Päätoimittaja Toimitussihteeri Ohjaava opettaja
Iida Nordling Paula Hongisto Satu Mäkinen
Toimittajat
Iida Nordling, Iiris Koivulehto, Emma Toivonen, Aino Tuovinen, Satu Mäkinen, Sanna Riikonen, Gintare Gylling, Henna Saarela, Meliina Rantalainen, Saila Kurki, Paula Hongisto, Juuso Kähönen
[vasemmalta oikealle]
4
Taitto
Iiro Hirvimäki Paula Hongisto Iida Nordling
O´TIMES jakso 5
O´SCHOOL O´TIMES jakso 5
5
Voittajalla kävi tsägä! teksti ja kuvat Iida Nordling
Illan iskevin asu oli selvästi aina niin tyylikäs pikkumusta.
Tosifestareiden ihana turvatiimi piti huolta järjestyksen säilymisestä.
Vuosittain järjestettävät Tosifestarit ovat yksi Ogelin kuumimmista spektaakkeleista. Tänäkin vuonna osanottajia oli runsaasti. Valkokankaalla nähtiin elokuvia aina draamasta musiikkivideoihin ja komediasta kauhuun.
Väliajan elokuvamusiikin tarjosi rockbändi Vivid. Backstagella ääntenlaskijoilla oli totiset paikat. Tosifestarien voittaja valitaan äänestämällä.
6
O´TIMES jakso 5
Palkinnot parhaasta leikkauksesta, käsikirjoituksesta ja musiikista menivät Tsägälle…
…Lopulta myös Tosifestarien pääpalkinto löysi tiensä samalle tekijäpoppoolle.
Illan ihastuttava juontajapari!
Parhaan näyttelijäsuorituksen teki Kivi Taskussa elokuvan pääosaa esittänyt Amanda Ilkka. O´TIMES jakso 5
7
Henkistä pääomaa O'times haastatteli Arja Holmaa kuvataiteen merkityksestä osana yleissivistävää lukio-opiskelua. Miksi jokaisen lukiolaisen tulisi opiskella kuvataidetta? Entä ketkä valitsevat Ogelissa kuvista ja miksi? Olet opettanut Oulunkylän yhteiskoulussa vuodesta 1988 lähtien. Miten taito- ja taideaineiden opetus lukiotasolla on sinä aikana mielestäsi kehittynyt lukiossamme? Kun tulin OYK:hon, systeemi oli erilainen. Kuvista pystyi valitsemaan koko lukioaikana vain enimmillään viisi tuntia, mikä vastaa noin viittä nykyistä kurssimuotoisen lukion kurssia. Muutaman vuoden kuluttua aloin ajaa kouluumme kuviksen painotusta, johon silloinen rehtori, Martti Ilvonen, suhtautui hyvin myönteisesti. Kun nykyinen kurssimuotoinen lukio syntyi, sain läpi kaikki haluamani uudistukset - kuten kaksi kertaa enemmän kuviskursseja kuin yleislukioissa tavallisesti oli. Suhtautuminen näitä uudistuksia kohtaan on ollut hyvin myönteistä. Myös muita oppiaineita opettavat kollegani ovat osanneet arvostaa kuvataiteen opetusta eivätkä ole pitäneet sitä minään "puuhasteluna" vaan osana opiskelua ja siten tärkeänä osana yleissivistävää lukiopiskelua. Entä opiskelijoiden suhtautuminen? Kyllähän opiskelijoiden suhtautuminen ennen kaikkea näkyy kurssivalintojen määrässä, ja jos en ole aivan väärässä, kuvataiteen lukiodiplomin tekijöitä meillä on vuodessa suurin piirtein yhtä paljon kuin esimerkiksi Kokkolassa yhteensä.
8
O´TIMES jakso 5
Omaan opinto-ohjelmaan mahtuu kuitenkin rajallinen määrä kursseja, koska pakollisiakin kursseja on valittava. Onko tällä vaikutusta mielestäsi siihen, miten innokkaasti opiskelijat kuvataiteen kursseja valitsevat? Ensimmäisellä vuosikurssilla kuviksen kursseja valitsevat ne, jotka ovat todella kiinnostuneita ja jotka ovat kenties tulleetkin juuri kuviskurssien määrän takia Ogeliin. He osaavat valita kursseja heti. Sitten kakkosella ja aivan erityisesti abivuonna kursseja valitsevat myös sellaiset opiskelijat, jotka eivät ehkä ole erityisen kiinnostuneita tai lahjakkaita mutta jotka ovat huomanneet, miten teoreettista ja rankkaa lukio-opiskelu on. Juuri abit valitsevat kokemukseni mukaan kuvista oman stressikynnyksen ollessa koetuksella; he haluavat tehdä vaihteeksi jotain käsillään ja siten oppia toisenlaista viisautta.
Hei Lauri! Holma huikkaa luokan takaosassa kuvistyötään tekevälle abi Lauri Kaitalalle, sinähän olet hyvä esimerkki! Miksi olet valinnut näitä kuviksen kursseja? Lauri vastaa: Juuri sen takia, että minulla oli matematiikan ja fysiikan kirjoitukset tulossa ja minua neuvottiin, että ei saa pelkästään lukea vaan pitää tehdä jotain muutakin.
Kuvis siis tarjoaa oivaa vastapainoa lukuaineiden opiskelulle ja kirjoituksiin valmistautumiselle. Uskoisin, että opiskelijat valitsevat kuvista juuri sen takia, että he pääsevät itse kosketuksiin omilla käsillään tekemisen kanssa, mikä samalla laajentaa heidän muutakin ajatteluaan ja rentouttaa. Erityislukioissa pakollisia kursseja voi korvata taito- ja taideaineiden kursseilla. Pitäisikö yleislukioihinkin tuoda tämä sama mahdollisuus? Lukiota oppilaitoksena kehiteltäessä tulisi pakollisten kurssien määrää mielestäsi vähentää. Näin opiskelijoilla olisi enemmän valinnanvaraa ja he pystyisivät hyvällä omatunnolla valitsemaan myös taito- ja taideaineita. Lukioihin on tulossa uudistuksia muutaman vuoden päästä ja toivon, että silloin on tehty mahdolliseksi valita enemmän taito- ja taideaineita myös yleislukioissa. Sitten on niitäkin opiskelijoita, jotka kokevat pakolliset taito- ja taideaineiden kurssit turhiksi. Elämme vahvasti hyöty-yhteiskunnassa ja kaikesta pitäisi löytyä hyötyä itselleen. Mitä hyötyä taito- ja taideaineista on opiskelijalle? Alkaessani kertoa uusille ykkösryhmille, mitä kuvis on, sanon aina, että se on koulun toiseksi tärkein oppiaine. Sen, mikä on tärkein, päättää jokainen itse. Nykyiset nuoret elävät visuaalisessa kulttuurissa. Joka puolella on kuvia, joilla pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin, ja minulla on vahva usko, että kun itse on kokeillut mitä tahansa kuvan tekoa, silloin myös vastaanottaa kuvallisia viestejä paremmin. Tämä on sellaista hyötyä, josta ei missään nimessä voi olla mitään haittaakaan. Ja eihän tästä maailmassa tulisi yhtään mitään, jos me kaikki olisimme taiteilijoita tai edes kuvataidealalla, mutta se, että oppii ymmärtämään toisten tekemiä visuaalisia viestejä, on todella tärkeää.
O´TIMES jakso 5
9
Miten tärkeää lahjakkuus ja luovuus on taito- ja taideaineissa? Lahjakkuus ja luovuus ovat osalla aika lailla perinnöllisiä, mutta myös se, että on kakarana saanut kannustusta ja innostettu, vaikuttaa. Ongelma on se, että peruskoulussa taideopetusta on niin vähän. Monella lukioon tulevallakin on viimeksi seiskalla ollut kuvista ja fiilikset ovat vähän, että "mä en osaa mitään", "nyt mä mokaan" tai "apua". Koetan lohduttaa heitä sillä, että taito on myös sitä harjaantumista, oppimista ja kokeilemista. Nykyisen visuaalisen kulttuurin taidot ovat hyvin moninaisia. Monelle esimerkiksi vain piirtäminen ja maalaaminen on sitä ainoaa oikeata kuvataidetta. Jokaisella on kuitenkin jokin visuaalinen taito kuten kolmiulotteinen hahmottamiskyky tai hyvä värisilmä. Ja jos itse pelkää tehdä, voi kehittää taiteen vastaanottamisen taitoa. Mikä merkitys on mahdollisuudella suorittaa lukiodiplomeja taito- ja taideaineissa? On niillä merkitystä. Lukiodiplomit ovat olleet valtakunnallisia kymmenisen vuotta, mutta meidän koulumme on ollut kokeilukouluna pidempään. Diplomikurssi poikkeaa monella tavalla muista kuviksen kursseista, koska työskentely on itsenäistä. Opettaja ei saa neuvoa diplomin tekijöitä ja opiskelijat kokevatkin diplomin teon aina haastavaksi projektiksi. Yleensä kaikki, jotka suorittavat useamman kuviskurssin, tekevät myös diplomin. Itsestäni on todella mukava seurata diplomia suorittavaa työporukkaa: heille kehittyy aina omanlaisensa ryhmähenki. Kannustan aina oman diplomityönsä kanssa painiskelevia kääntymään vierustoverinsa puoleen ja pohtimaan ongelmakohtia tai ratkaisuja yhdessä. Keskustelemalla oppii kuvasta todella paljon!
10
O´TIMES jakso 5
Kaikille lukiodiplomeille pitäisi mielestäni löytyä konkreettinen arvo, samanlainen kuin ylioppilaskirjoituksilla on. Jos suunta tulee olemaan se, että opiskelemaan pääsisi pelkällä ylioppilastodistuksella, mikä on ihan järjetöntä, pitäisi lukiodiplomeille antaa lisää painoarvoa. Suorittamalla lukiodiplomin opiskelija on osoittanut taitoa ja harrastuneisuutta, joista kuuluisi saada samalla tavalla lisäpisteitä kuin vaikka äidinkielen yo-kokeesta. Millaisena näet taito- ja taideaineineen kehityksen koulussamme ja Suomessa? Toivotko jotain erityistä tulevaisuudelta? Lukion tuntijakoahan ollaan parhaillaan uudistamassa noin viiden vuoden sisällä, tarkkaa aikataulua en muista. Yleinen suuntaus julkisissa puheissa tällä hetkellä on se, että taideaineita pitää saada lisää. Opetusministeriön kulttuuripolitiikan tulevaisuutta pohtinut työryhmäkin vaatii kunnon remonttia kouluihin. Toimikunta ehdottaa, että kolmannes koulujen oppitunneista pitäisi olla taito- ja taideaineita. Peruskouluun ollaan puuhaamassa lisää valinnaisainetunteja, jotka mahdollistaisivat erityisesti taito- ja taideaineita valitsemiseen. Mutta niistä lisätunneista tapellaan - jokaisen aineen opettajat tappelevat, yliopistot tappelevat. Loppujen lopuksi kaikki muu tuntuu usein olevan taideaineita tärkeämpää - kuten ne aineet, joilla vaikkapa insinöörejä tai ekonomeja koulutetaan. Unohdetaan, että kyllä sillä insinöörillä tai ekonomilla pitää olla myös kulttuurin tuntemusta ja kuvantajua. Meidän lukiossamme on minusta ollut todella kivaa se, että kuviskursseja on paljon tarjolla, ja vielä ihanampaa on, että kurssit toteutuvat. Mutta selvästi tämä ainereaaliuudistus on laskenut valintojen määrä, koska lukiolaisen pitää jo varhaisessa vaiheessa tietää, mitä kirjoittaa. Silloin ne oppiaineet, joissa ei ole yo-tutkintoa, kärsivät. Pientä laskua on ollut myös muissa lukiossa. Kiitos haastattelusta. Haluaisitko lähettää terveisiä tai sanoa jotain muuta haastattelun lopuksi? Kuvataide ei ole mikään erityislahjakkaiden oppiaine vaan tämä on kaikille, jotka haluavat oppia tekemään ja oppia ajattelemaan tekemisen kautta. Haluan aina korostaa hyvää yleissivistystä! Kosmopoliittejahan nykynuorista on tulossa, mutta nuorten pitäisi tuntea oman maamme kulttuuria. Kuvataide on oppiaine kaikille niille, jotka haluavat oppia näkemään.
teksti Saila Kurki kuvat Paula Hongisto
O´TIMES jakso 5
11
There's nothing you can’t do, now you're in New York! eli New York -matkapäiväkirja
O
ulunkylän yhteiskoulu järjesti lukiolaisille kulttuurimatkan New Yorkiin 2.4.-10.4. Mukaan sai tulla yhteensä 30 ykkös- ja kakkosluokkalaista. Opiskelijat maksoivat matkan ja muut kustannukset. Mukana valvomassa olleet opettajat Kati Wackström ja Eija Raitala sekä rehtori Hannele Nevalainen olivat suunnitelleet joka päivälle ohjelman, johon sisältyi runsaasti myös vapaa-aikaa ja josta oli todella paljon apua.
Perjantai Kone lähti Suomesta kohti New Yorkia puoli kolmen maissa. Hieman yli seitsemän tunnin lento sujui yllättäen todella nopeasti, kun jokaisella oli oma viihdejärjestelmä, josta sai katsoa, mitä haluaa: valittavana oli kategorioittain monia sarjojen jaksoja tai elokuvia. Järjestelmässä oli myös musiikkia ja pelejä. Lennolle sattui myös mukaan julkimoita: The Giant Leap -bändi! Koneen saapumisen jälkeen neljältä paikallista aikaa JFK:n kentällä piti jonottaa pääsyä tullivirkailijan haastateltavaksi. Kun virkailijan eteen vihdoinkin pääsi, piti hänelle näyttää koneessa täytetty maahantulokortti ja vastata kysymyksiin (kuten ”Miksi olet täällä?”, ”Kuinka monta ryhmässäsi on?” ja ”Olit Yhdysvalloissa vuonna 2008. Kuinka kauan olit?”), minkä jälkeen pääsi hakemaan matkalaukun.
Kun kaikki olivat päässeet tullista läpi ja saaneet matkalaukkunsa, siirryimme bussiin, joka saapuikin jo pian hostellimme YMCA Vanderbiltin eteen. Hostelli vaikutti ihan mukavalta – epäilyksiä herätti ainoastaan se, että koko kerroksella oli yhteiset naisten vessat ja suihkut, mutta myöhemmin paljastui, ettei asia tuottanut mitään vaikeuksia. Loppuilta sisälsi majoittumisen huoneeseen, syömisen Grand Central Terminalissa sekä
12
O´TIMES jakso 5
sen jälkeen vapaata oleskelua. Takaisin hostellilla piti olla aina viimeistään yhdeltätoista ja ennen huoneisiin menemistä täytyi ilmoittautua opettajille. Ensivaikutelma New Yorkista oli sanoinkuvaamaton: tunsin olevani kotonani!
Lauantai Vuorossa oli muutaman tunnin kestävä kaupunkikierros, joka tehtiin bussilla ja erään paikallisen opastuksella. Bussista sai nousta pari kertaa muun muassa Central Parkissa kävelyä varten. Kierroksesta sai todella hyvän käsityksen Manhattanista, sillä näimme tärkeimmät paikat ja nähtävyydet aina Chinatownista Ground Zeroon. Kierroksen loputtua menimme Rockefeller Centeriin, jossa söimme ja jonka jälkeen olikin vapaata aikaa. Kulutin oman ajan kavereiden kanssa pääasiassa kaupoissa kiertelemällä, kunnes meidän piti lähteä yhteiselle illalliselle japanilaiseen Ichiumi-sushiravintolaan, jossa sai syödä pitkältä noutopöydältä niin paljon kuin jaksaa.
Sunnuntai Aamupäivän vietimme Museum of Modern Artissa, jonka kuudennen kerroksen Marina Abramovićin teoksia esittelevä näyttely jää varmastikin ikuisesti mieleeni: se sisälsi alastonmalleja sekä lukuisia videoita ja kuvia, joissa käsiteltiin alastomuutta ja kuolemaa. Museossa oli myös ihana Tim Burton – näyttely. Museon jälkeen ajoimme metrolla Brooklyniin, jossa saimme liikkua täysin vapaasti. Kävimme muun muassa puistossa, ostimme kuuman päivän vuoksi jäätelöt, söimme halvan mutta täyttävän pizzapalan ja vierailimme myös Coney Islandilla. Illalla taasen oli vuorossa Empire State Building. Odotusaikaa rakennuksen huipulle pääsyyn en osaa yhtään arvioida, mutta se tuntui vajaalta puoleltatoista tunnilta. Tämä ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, kun pääsimme vihdoin-
O´TIMES jakso 5
13
kin 86. kerrokseen: näky täysin valaistulle Manhattanille oli todella kaunis. En olisi tahtonut jättää näköalatasannetta, niin hienolta maisema näytti. Mutta nähtävyydet eivät loppuneetkaan Empire State Buildingiin: yhtäkkiä sen edessä olevalle tielle ilmestyi kasa poliisiautoja, minkä jälkeen kadulla asteli sirkuselefantteja taluttajineen! Mieleen tuli väistämättä, että tällainen on mahdollista vain New Yorkissa.
Maanantai Matkan ehdottomasti paras päivä! Kymmeneltä lähti bussi suureen Jersey Gardens –outlet malliin, jossa on yhteensä yli 200 kauppaa kahdessa kerroksessa. Onnistuin kuluttamaan shoppaillessa koko päivän, enkä edes ehtinyt käydä aivan kaikkia kauppoja läpi ennen kuin sieltä piti kahdeksan maissa lähteä. Rahaa paloi mukavasti, sillä outleteissä on halvempaa kuin normaaleissa kaupoissa. Ostoskeskuksessa pystyi myös syömään, sillä siellä oli erilaisia ruokapaikkoja. Ostoskeskuksesta tulon jälkeen menin Times Squarelle, joka oli jättimäisine valaistuine mainostauluineen aivan upea näky. Jalat olivat äärettömän kipeät kaiken kävelyn jälkeen ja liikkuminen siksi hidasta – oli ihanaa saapua vihdoinkin hostellihuoneeseen, ottaa kengät pois jalasta ja istua sängylle.
Tiistai Kymmenestä yhteentoista vierailimme YK:n päämajassa mielenkiintoisella opastetulla kierroksella ja näimme siellä muun muassa turvallisuusneuvoston istuntosalin, jota on saanut käyttää kuvauspaikkana ainoastaan yksi elokuva, Tulkki. YK:n jälkeen oli taas koko loppupäivä vapaata: menimme Brooklynin kuuluisalle sillalle, astelimme sen melkein puoliväliin ja siirryimme sitten kävellen Chinatowniin. Sen jälkeen käväisimme muun muassa Times Squaren kaupoissa ja Bloomingdale’silla.
14
O´TIMES jakso 5
Keskiviikko Ohjelmassa oli vuorossa Greenwich Villagessa Food Tasting -kierros. Saimme maistella muutamia loistavia ruokia pizzasta jäätelöön ja kuulla Greenwich Villagen historiasta, arkkitehtuurista, viihteestä ja kulttuurista oppaan johdolla. Kierroksen jälkeen pääsimme mahtavana ekstrana vielä MTV:lle, jossa näimme muun muassa tilan, jossa kanavan uutiset kuvataan. MTV:n jälkeinen vapaa-aika meni pääasiassa kauppoja kierrellessä, kävimme muun muassa jättimäisessä Macy’s-tavaratalossa. Ei ihme, että tänään rikkoutui yhdellä asteella New Yorkin aikaisempi lämpöennätys 32 astetta vuodelta 1929, sillä ilma oli paahtavan kuuma.
Torstai Kymmeneltä lähti Ellis Island –lautta, joka pysähtyi ensin Liberty Islandilla, jolla Vapaudenpatsas sijaitsee mutta jolle emme saaneet ruuhkan vuoksi mennä. Sitten lautta pysähtyi Ellis Islandilla, jonka kautta Yhdysvaltoihin tuli 1892-1954 17 miljoonaa maahanmuuttajaa ja jossa kävimme Maahanmuuton museossa. Museokierroksen jälkeen oli vapaata aikaa, joten menimme Little Italyyn syömään. Sen jälkeen kävimme vielä shoppailemassa muun muassa Union Squarella. Illalla pidettiin yhteinen illallinen nuudeleihin erikoistuneessa Republic-ravintolassa.
Perjantai Ennen bussimatkaa lentokentälle teimme vielä pienet viime hetken ostokset. En olisi tahtonut millään jättää New Yorkia, sillä oloni oli siellä äärettömän kotoisa ja vielä paljon jäi näkemättä. Lentokentällä meno sujui nopeammin kuin tullessa, sillä enää ei tarvinnut jonottaa tullivirkailijoiden luokse pääsemistä. Onneksi lentokin sujui nopeasti, sillä kone oli sama kuin tullessa ja viihdejärjestelmä siten käytettävänä. En voi sanoa muuta kuin että tämä oli todellakin yksi parhaimmista viikoista elämässäni - pakko päästä vielä toisenkin kerran New Yorkiin, paikkaan, jossa tunsin olevani kotona! teksti ja kuvat Sanna Riikonen
O´TIMES jakso 5
15
Tanssii vanhojen kanssa: osa 3 18.2. oli varmasti usealle kakkosvuosikurssilaiselle ikimuistoinen päivä: kakkosvuoden kohokohta ja yhden suosituimman valtakunnallisen syventävän lukiokurssin päätös oli käsillä. Monelle jäikin hyvä fiilis tansseista: upea kokemus, jossa parasta oli yhdessäolo, tanssien esittäminen tutuille ja vanhemmille, sekä myöhemmin ohjelmaan tulevat risteilyt, illallinen ja jatkot. Yleinen fiilis oli se, että wanhojen tanssit menivät oikeastaan paremmin, kuin oli odotettu. Se kyllä näkyi illassa ja jatkoillakin: treenien aikana muotoutunut yhteinen porukka oikeasti piti yllä hyvää yhteishenkeä ja kaikilla oli hauskaa. Otetaanpa se Virginia reel vielä kerran… Useat tytöt olivat sitä mieltä, että olisivat voineet tanssia vanhat uudestaan. Moni pojistakin oli sitä mieltä, mutta osalle yhdessä kerrassa tuntui olevan riittävästi muisteltavaa. Pakko myöntää, että ilta – kaikesta ihanuudestaan huolimatta - oli raskas. Tansseihin meni noin kolme tuntia. Yleinen mielipide oli, että jos olisi mahdollista tehdä jotain toisin, tytöt olisivat varovaisempia pukujensa kanssa ja osa pojista oli sitä mieltä, että tansseja olisi voinut vielä kerrata Helmoille hyppimistä ja muuta säätöä Mokia tietenkään ei voinut välttää, ei ainakaan pieniä haavereita pukujen kanssa. Kun ottaa huomioon, että juhlasalissa oli ruuhkaa jo harjoitusten aikana, niin tansseissa tilaa vei yleisö ja ennen kaikkea pukujen helmat. Pojatkaan eivät vahingoilta välttyneet: ”Mun frendil hajos henkselit”, kuului erään kakkosen analyysi illan katastrofeista. Joitakin taas jäivät harmittamaan pienet tansseissa sattuneet töppäykset. Wanhoille tiedoksi, ettei kukaan erottunut porukasta pikkumokien takia. Ainakin itse olin niin tunnelmissa koko illan, etteivät töppäilyt riittäneet pilaamaan mitään. Ai millä rahalla?! Wanhoilla puvut, kampaukset ja meikki saattavat vaatia todella ison budjetin. Tansseja onkin kritisoitu niiden amerikkalaistumisesta: enää monikaan ei tule tanssiaisiin vanhempien vanhoissa tanssiaisasuissa vaan syytää huomattavia summia rahaa, jotta olisi mahdollisimman edustava wanhojenpäivänä. Tyttöjen ja poikien välillä on kyllä huomattava ero. Keskimäärin tyttöjen pukujen, kampausten ja meikkien hintataso oli 500 euroa, mutta joillakin menot saattoivat nousta jopa tuhanteen euroon. Pojat pääsivät mukavilla 200 – 300 euron kustannuksilla, jotkut vieläkin halvemmalla: ”Ei menny paljon paskaakaan”, totesi eräs haastattelemani poika. Sukulaisilta ja tutuilta siis kannattaa kysellä, jos se frakki olisi vaikka lainattavissa. Nyt toukokuussa wanhat ovat jo takanapäin, mutta uskon, että niistä on silti jäänyt jäljelle paljon: uusia ystäviä, edes keskinkertainen tanssitaito, parempi yhteishenki ja roppakaupalla ihania muistoja. teksti Iida Nordling ja Sanna Riikonen kuvat Iida Nordling
16
O´TIMES jakso 5
Aamiainen Pärnävällä
T
änä vuonna Teatteriklubi 7:n näytelmä rakennettiin uudella tavalla. Liikkeelle lähdettiin omatekemistä hahmoista ja tarina syntyi näiden ympärille omalla painollaan. Ennen hahmon luontia teimme teemoja pohjustavia improvisaatioita. Improvisaatioista taasen ohjaaja Anna Tamminen sai materiaalia käsikirjoituksen tekemiseen ja niin kaikesta muodostautui pikkuhiljaa näytelmä Pärnävä – Pärnäs.
Pärnävä – Pärnäs kertoo kymmenestä erilaisesta pärnäväläisestä, jotka kaikki liittyvät toisiinsa jollain tavalla. Jokaiselta heistä odotetaan jotain, jokaisen heistä täytyisi tehdä valintoja ja päätöksiä, jokaisella heistä on vastaamattomia kysymyksiä...
Teatteriklubi 7 on lukion teatteriryhmä, johon osallistumalla voi suorittaa teatteritaiteen kurssit 3 ja 4. Teatteriklubi 7 valmistaa vuosittain kokoillan esityksen, joka pohjautuu joko valmiiseen käsikirjoitukseen tai sitten ryhmälähtöisesti tehtyyn omaan käsikirjoitukseen. Teatteriklubi 7 on avoin kaikille lukiolaisille ja mukaan toivotaan ensi syksynä uusia ihmisiä!
teksti ja kuvat Teatteriklubi 7
O´TIMES jakso 5
17
KOLUMNI
Vaikutus valmiudessa? Ne, jotka ovat pitäneet korvansa ja silmänsä auki, ovat huomanneet nuorison vaikuttamisinnon kasvaneen. On NuHea, opiskelijatoimintaa, suunnitelmia nuorisovaltuustosta, mielenosoituksia, ulosmarsseja ja vaikka mitä kummaa - unohtamatta perinteisempää oppilaskuntatoimintaa tai esimerkiksi SLL:ää. Koulumme oppilaskunta nivoutuukin osaksi laajempaa kokonaisuutta pyrkimällä vaikuttamaan asioihin. Mutta miksi vaikutusmahdollisuuksien takaaminen nuorille ja nuorison kuuleminen on tärkeää? Lähestyisin asiaa miettimällä yleistä arvopohjaamme: minkä arvojen edistäminen on sivistysvaltion ja koululaitoksen tehtävänä? Demokratia, tasa-arvo, kriittisyys ja niin edelleen ovat vastauksia, jotka varmasti useimmat allekirjoittavat. Mikäli nämä ovat toimintaamme ohjaavia periaatteita, olisi järkevää, että ne näkyisivät myös ruohonjuuritasolla - esimerkiksi siinä, miten nuoret kykenevät vaikuttamaan ja osallistumaan yhteisistä asioista päättämiseen. Pidän nuorten tahtoa pyrkiä parantamaan asioita ihanteellisena: se on voima, joka oikein kanavoituna luo myös taitoa vaikuttaa ja toimia – tulevaisuuden vaikuttajathan nousevat poliittisen nuorison keskuudesta. Nuoria on siis kuultava heitä koskevassa päätöksenteossa. Laissa tämä onkin määritelty – moraalisesti asia koskee omasta mielestäni myös koulussa tapahtuvaa päätöksentekoa. Tämä on parhaimmillaan mainitsemaani ruohonjuuritason toimintaa, jossa valtaa ja vastuuta jaetaan ylhäältä alas ja jossa nuoret voimaannutetaan passiivisten oppijoiden roolista aktiivisiksi toimijoiksi. Kouluissa eivät nämä ihanteet tunnu aina täysin toteutuvan. Esimerkiki meidän koulumme johtokunnassa ei ole virallista oppilaskunnan edustajaa - toisin kuin monissa muissa kouluissa. Mainittakoon kuitenkin, että esimerkiksi johtokunnassa olevat opettajien edustajat ja rehtori tekevät työtä tilanteen parantamiseksi. Myöskään uskonnollisia aamunavauksia koskevassa keskustelussa ei koulun oppilaita haluttu nähdä tasavertaisina omista asioista päättämään kykenevinä toimijoina, sillä enemmistön tahdolle viitattiin kintaalla. Perusteltujen ehdotusten tyrmääminen voi johtaa siihen, että oppilaiden innokkuus ja hyvä tahto muuttuvat kyynisyydeksi vaikuttamista ja auktoriteetteja kohtaan. Jos halutaan kasvattaa aktiivisia nuoria, olisi sen syytä näkyä muullakin tavalla kuin oppitunneilla viittaamisena.
Kolumneja koulustamme
Juuso Kähönen
18
O´TIMES jakso 5
O´CULT O´TIMES jakso 5
19
Fiilistelyä ja murtuneita varpaita
T
ätä juttua tehdessäni törmäsin ongelmaan, jota en ollut osannut odottaa. Taustatietojen keräämistä vaikeutti se, että te, hyvät ihmiset, ette käy keikoilla!
Onneksi löysin muutaman asiaan perehtyneen, sivistyneen ja kaikin puolin loistavan ihmisen, joiden avulla sain tehtyä jonkinlaisen analyysin siitä, millainen on hyvä keikka. Tärkeimpänä tekijänä pidettiin hyvää tunnelmaa, tarkennettuna sitä, että sekä bändi että yleisö ovat täysillä mukana.
”Mun mielestä hyvä keikka on sellainen, et ne esiintyjät on OIKEESTI innostuneita siitä, että ne pääsee soittaa, eikä sellasia kusipäitä, jotka ajattelee pelkästään sitä rahaa minkä ne saa siitä. Ja joka keikalla mun mielestä pitäis olla sillee, että yleisö alkaa huutaa ´we want more´, eikä ne vaan lähde siitä (kuten 30 Seconds To Marsin keikalla). Niin ja yleisön pitää olla mukana niin, että ihmiset ei vaan seiso siel sillee ´joo hienoa’.” – Sanna Lainevirta (Huyk)
Yleisön osuudesta puhui myös oman koulumme Kaisu Hilska:
”Totta kai yleisön kesken täytyy olla yhteishenkeä, niin etteivät kaikki pelkästään yritä tunkea eturiviin. Ollaan tavallaan yhdessä fiilistelemässä, ei toisia vastaan. Mulla fiilistelyyn kuuluu epämääräinen laulaminen, heiluminen ja moshaaminen. Yritän kuitenkin ottaa lähellä olevat huomioon edes jonkin verran.”
20
O´TIMES jakso 5
Osa vastaajista kävi pelkästään isoilla keikoilla, osa keskittyi klubikeikkoihin.
”Legendabändeissä on aina se oma viehätyksensä, mutta on kiva myös välillä nähdä uusia bändejä. Riippuu fiiliksestä ja fiilis muutenkin on tärkeä osa. Joku Metallicakin vetää niin asenteella vaikka ne ei enää osaa soittaa. Mut sit on tietenkin hyvä jos vielä osaa soittaa.” – Jonni Peni (Ogeli)
Muitakin tekijöitä nousi toki esiin.
”Mahtia ois ainakin jos bändi/laulaja tulis yleisöön tai muuta fyysistä kontaktia >8D Meet & greet (= fanitapaaminen keikan jälkeen) parantais kanssa kaikkea.” – Sanna Riikonen (Ogeli) “..ja hyvälle keikalle saa tuoda vettä mukana… Jo nyt on kumma jos ei saa vettä ni sinnehän kuolee janoon :S” – Krista Kettunen (Ogeli)
Janoon kuoleminen on tuttu tunne kaikille, jotka ovat käyneet vähänkään energisemmällä keikalla. Varsinkin, jos itse osallistuu pahimpiin (parhaimpiin) hulinoihin, nousee hiki nopeasti pintaan.
O´TIMES jakso 5
21
Pohdittaessa sitä, kumpi on parempi, kenttä vai katsomo, näkökulmat olivat varsin käytännöllisiä.
”Kentäl on paras tunnelma, mut katsomos et littaannu.” – Krista Kettunen
Kentällä tosiaan on usein sen verran tiivis tunnelma, että voi nostaa vaikka molemmat jalat ilmaan putoamatta. Katsomossa on turvassa ja saa olla rauhassa, mitä itse tosin en juurikaan arvosta. Parhaita keikkoja ovat olleet juuri ne, joissa on saanut pahiten turpaansa.
Kovin moni ei tuntien jonotusta harrastanut, pari tuntia tuntui olevan raja. Krista kommentoi aihetta näin:
”Jonotus kuuluu siihen keikan tunnelmaan, tutustutaan saman bändin faneihin ja kiistellään siitä, kumpi on ihanampi, kitaristi vai rumpali.”
Itselläni pisin jonotusaika on ollut noin 13 tuntia, millä tosin ei ennätyksiä rikota. 39 asteen kuumeessa maaliskuun alussa se kuitenkin oli melkoinen elämys. Artikkelia tehdessä ei selvinnyt, mikä tekee musiikista ja keikoista tärkeitä osalle ihmisistä, mutta eräs vastaajista kiteytti mielipiteensä sangen osuvasti:
”Keikat on parhaita! Varsinkin jos ne on hyvii.”
Voiko tähän mitään lisätä?
– Sanna Lainevirta
teksti ja kuvat Henna Saarela
22
O´TIMES jakso 5
Meltdown Wankers Funk is the attitude!!!
Meltdown Wankers @ Pakila Funk 'n Thrash Fest /w KlubiKirves & Dead Wellings Pakilantie 64 14.5.2010 Showtime 20:00
Meltdown Wankers @ Nuorisokahvila Clubi Kaupintie 16 21.5.2010
Liity Meltdown Wankersin Facebook yhteisöön!
©ph
O´TIMES jakso 5
23
O´CHAOS 24
O´TIMES jakso 5
Seniorileirit on juhuu!
M
issasitko yläasteella riparin ja protun? Tai vain protun? Haluatko jotain merkityksellistä tekemistä kesäksi? Lukioikäisille suunnatut Protun seniorileirit saattaisivat olla sinua varten!
Mikä ihmeen Protu? •
Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, joka järjestää kesäleirejä pääasiassa 8.-9.-luokkalaisille nuorille
•
Leireillä keskustellaan niin abstrakteista kuin henkilökohtaisistakin aiheista
•
Käsiteltävät teemat vaihtelevat yhteiskunnasta ihmissuhteisiin ja päihteistä tulevaisuuteen
•
Keskustelujen lisäksi leikkejä, simulaatioita, saunomista yms.
•
Joka leirillä maksimissaan 16 leiriläistä ja 7 leirin vetäjää, ns. tiimiläistä
•
Leirit kestävät sunnuntaista sunnuntaihin
O´TIMES jakso 5
Mitkä ihmeen seniorileirit? •
Rakenteeltaan aivan kuten tavalliset protuleirit
•
Erona leiriläisten ikä: seniorileirit ovat lukioikäisille
•
Näkyy mm. keskustelujen tasossa
25
Koulumme abiturientti Paula on käynyt seniorileirin. Milloin kävit leirin ja missä? Topulissa, Kiikalassa 3.-10.8.2008 Piditkö leiristä? Miksi? Joo, koska tykkään olla leireillä. (toim.huom. ylläri) Olet huhujen mukaan ollut myös apuohjaajana normaalilla protuleirillä. Miten osallistujien ikä näkyi seniorileirillä? Keskustelut olivat monipuolisempia ja asioista tiedettiin enemmän ja sitten leikkimisestä ja muusta hömpästä ei jaksettu niin innostua. Sennulla vältyttiin myös suuremmilta ongelmilta ja sääntöjen rikkomisilta, koska täysi-ikäisyyttä lähestyvät leiriläiset ottivat itsekin vastuuta ohjelmien onnistumisesta. Kenelle suosittelisit? Niille, jotka etsivät keskustelevaa ilmapiiriä ja mukavaa leiriviikkoa. Kenelle et? Leiriympäristö ei oikein sovi sellaisille, joita ahdistaa olla 24/7 muiden ihmisten seurassa. Lisäksi, jos pitää yleisestä typerehtimisestä ja suunniteltujen ohjelmien sabotoinnista tai niistä kieltäytymisestä, niin ei kannata tulla.
Tämän kesän seniorileirit: 6.-13.6.2010 Seniori 1, Halslahti, Sauvo 13.-20.6.2010 Seniori 2, Aurinkolahti, Turku
Ilmoittaudu osoitteessa www.protu.fi!
1.-8.8.2010 Seniori 3, Lahjaranta, Jaala 8.-15.8.2010 Seniori 4, Topuli, Kiikala Seniori 5, Voiman talo, Janakkala
teksti Juuso Kähönen kuvat Paula Hongisto
26
O´TIMES jakso 5
Tapahtumakalenteri 13.5.
Fame-musikaalin ensi-ilta ilta kello 19 (mukana koulumme Iiris Koivulehto!)
16.5.
Ateneumissa on tänään viimeistä päivää valokuvaaja Caj Bremerin näyttely
19.5.
Käväise Prince of Persia –elokuvan ensi-illassa
22.-23.5.
Kiinnostavatko moottoripyörät? Petrol Circus –messut messukeskuksessa essukeskuksessa
1.6.
Kuuntele Oulunkylän yhteiskoulun pihakonserttia
4.6.
Ilmoittaudu viimeistään tänään syksyn ylioppilaskirjoituksiin
5.6.
Ylioppilasjuhla ja lukion lukuvuoden päättäjäiset juhlasalissa kello 10.
koonnut Sanna Riikonen
O´timesin toimitus toivottaa kaikille lukijoille mahtavaa kesää! O´TIMES jakso 5
27
Suusta siepattuA
” Rakkaat pikkuhirviöt, moni teistä käyttää desimaalipilkkua, joka on vastoin RTFC-standardia, jonka johdosta teille pitäisi antaa tukkapöllyä ja sähköiskuhoitoja. ”
” Pyydän Jussia korjailemaan tiettyjen ihmisten kurssivalintoja, ettei tulisi tällaisia häiriöitä. ” Salmisella on omat oletukset oppilaiden taitotasosta
Bastin ja pilkun läheinen suhde voi hyvin
” Mä alan nyt vetää kaula-aukkoa alaspäin, sanokaa sit ku ette enää kestä. ”
” Yksi tämän koulun naisopettaja sanoi kerran: Ei ole väliä, kenen kanssa menee naimisiin, sillä mies on kuin auto: sen voi aina vaihtaa. ”
Laihasella on tapana tehdä mielenkiintoisia testejä selvittääkseen oppilaiden mielipiteitä tuoreista uutisista
Pipsa neuvoo nuoria naisia parisuhdeasioissa
” Imaginaarilukujen käsittely tässä kurssissa on - etten sanoisi - iso lol. ” Salmisen näkemys MAA12-kurssin pintapuolisesta imaginaarilukujen käsittelystä
” Miksi Markus ei opiskele psykologiaa? Joko se pitää ainetta nynnynä tai sitten Salminen ei päästä. Oikein varsinainen Hitler! ” Laihanen on tahdikas opettajakollegoitaan kohtaan
Oletko sinä, rakas lukija, siepannut jotakin opettajan tai oppilaan suusta? Mikäli olet, niin muistathan lähettää postia O'Timesin sähköpostiosoitteeseen: otimes.ouluyk@edu.hel.fi. Koonnut Sanna Riikonen
28
O´TIMES jakso 5