Otimes - nro 12

O’

TIMES numero 12 • 2013

Koulun oma lehti • Netissä • Lukusalissa

1

O’TIMES numero 12 3 Pääkirjoitus 4 Toimituksen esittely 5 Mikä on suurin urheilusaavutuksesi, Kati Wackström?

6 Vaikutatko mihinkään, Jussi Lehtonen?

8 Vanhat ja viisaat 12 Voi näitä nykyajan vanhuksia!

13 75 minuuttia 14 Next gate – seuraavalle tasolle 16 Toimittaja elokuvissa 18 Tanssin iloa Ogelissa 19 Suusta siepatut

2

PÄÄKIRJOITUS Nyt se on viimein koittanut; abivuoden kevät. Se on tunnetusti täynnä kovaa työtä, ja sen vastapainoksi myös monia juhlinnan aiheita. Enää ei kestä enää kauaa ennen kuin saamme painaa ylioppilaslakit päähämme.

Mutta penkkaripäivän ja kevätjuhlan väliin mahtuu vielä paljon pänttäämistä ylioppilaskokeita varten ja lukuisia unettomia öitä pääsykoekirjojen äärellä.

Lukion lopun viimein häämöttäessä edessä minun pitäisi osata vastata kysymykseen; mitä olen saanut lukiosta irti? Miten lukion käyminen vaikuttanut minuun, ja jos voisin palata ajassa taaksepäin, valitsisinko saman reitin? Jälkiviisaus on kuitenkin turhaa. Mennyt on mennyttä,eikä sitä kannata miettiä liikaa. Aina sanotaan ruohon olevan vihreämpää aidantoisella puolen, mutta se ei välttämättä ole totta.

Ainakin lukiosta on saanut syvennettyä omaa tietämystään tietyissä aineissa. Myös lukion vapaa opiskelutyyli on ollut miellyttävä. Ylivoimaisesti hauskimpia muistoja olen saanut erilaisista lukioon kuuluvista perinteistä, kuten Wanhojen tansseista ja niihin liittyvistä perinteistä kuten Wanhojen illallisesta ja risteilystä. Myös ykkösluokan kiljava­ reissulla oli mukavaa.

Lukiourakkansa syksyllä aloittaville antaisin ohjeeksi olla stressaamatta liikaa. Sillä vaikka lukio­opinnot saattavat aluksi tuntua hankalilta peruskoulun jälkeen, opiskelutyyliin ja ­tahtiin tottuu kyllä nopeasti. Eikä yhteishakuakaan kannata jännittää liikaa, sillä kaikki suomalaiset lukiot tarjoavat kyllä hyvää opetusta, huolimatta jatkuvasta lukioiden listaamisesta paremmuusjärjestykseen. Eivät käy ylioppilaskirjoitusten arvosanatkaan ihmisen loppuelämää määrittele.

Ada Mare, päätoimittaja

3

TOIMITUKSEN ESITTELY

Mikko Jalo tekstit, kuvat ja taitto / Essi Jaakola tekstit / Laura Ahola tekstit / Ada Mare päätoimittaja, kuvat ja tekstit / Saana Sundberg tekstit ja taitto / Saara Collin tekstit, kuvat ja taitto / Elisa Nevalainen tekstit / Tuuli Ojala tekstit ja

kuvitus

Lisäksi Mirva Laatunen taittokoulutus / Saila Kurki ohjaava opettaja ja taitto / Ristevirta tekstien oikoluku / Arja Holma kuvat Jonna

4

teksti Saara Collin ja Elisa Nevalainen kuva Arja Holma

ONKO PINKKI LEMPIVÄRISI, KATI WACKSTRÖM? Mitä kummaa teit Anna tms. lehdessä?

Jaa missäköhän lehdessä… Mä oon ollu kolmessa lehdessä haastateltavana… Tuossa kyseisessä Anna­ lehdessä oli jutunjuuri liikuntafilosofiassa.

Onko pinkki lempivärisi?

Pinkki on uinut salakavalasti mun elämään. Mä oon aina aikasemmin käyttänyt mustaa ja harmaata, mutta näin aikuisena olen päättänyt ryhdistäytyä ja käyttää pinkkiä ja muita värejä.

Kukas on mielestäsi komein jääkiekkoilija?

Teemu Selänne ehdottomasti.

Kati Wackström ei kirjoittanut nimeään tauluun, koska halusi näyttää kuvassa nätiltä!

Onko Jore asiallista seuraa?

Jore on todella asiallista seuraa. Fiksua ja asiallista. Joreen pitää kyllä ensin vähän tutustua. Voisin kertoa pari tarinaa meidän alkuvaiheista, mutta jätetään ne kertomatta.

Mikä on suurin saavutuksesi urheilun saralla?

No varmaan suurin saavutus on, että on päässyt opiskelemaan liikuntaa, sillä sinne on vaikea päästä. Mutta jos ajatellaan urheiluharrastuksena, emmä oo kilpaillu missään. Mitä mä tohon keksin, ei oo Suomen mestaruuksia eikä maailman mestaruuksia. Piirimestaruustasolla mennään yleisurheilussa.

Sinut tunnetaan myös Balin matkaajana, onko Bingtang topit tuttuja ja muodinhuippua?

Sitä ne ei todellakaan ole. Vaik se ois pinkki ni mä en ehkä laittas sellast päälle.

Mikä on mielestäsi mukavin liikuntakurssi?

No ehdottomasti wanhojen tanssit. Kaikki kurssit on kivoja, liikuntakurssit varsinkin. Se on mun elämäni henkireikä, mut siel wanhojen tansseissa on teilläkin kivaa ni sit on mullakin.

Miten kakkosilta taipuu tango?

Taipuu tosi hienosti. Toisilta taipuu vähän syvempään.

Mikä on toteemieläimesi ja miksi?

Delfiini, koska se on niin iloinen ja leikkis

5

teksti Saara Collin ja Elisa Nevalainen kuva Saara Collin

VAIKUTATKO MIHINKÄÄN, JUSSI LEHTONEN? Matematiikanopettaja ei haaveile supermieshommista.

Suo, kuokka ja Jussi?

Kyllä (epämääräistä hihitystä). Harmi, joskus täällä oli sellaiset verhot, jossa luki suo, kuokka ja Jussi.

Onko Nalle Puh in?

Kyllä! Lapsenikin kutsuu minua Risto Reippaaksi, koska on lukenut Nalle Puhia. Kaupassa kuulen tyttäreni huutavan minua Ristoksi. Ja kyllä, se on hauskaa.

Kuvitellaan tilanne: Welling yrittää syrjäyttää lyhyen matematiikan opetuksen, koska haluaa lisää biologiaa, ja on jo lahjonut rehtoria toteuttamaan tämän. Mitä tekisit pelastaaksesi lyhyen matematiikan?

Mä tekisin niin, että talousmatematiikan kurssin keinoin hankkisin lisää rahaa ja lahjoisin enemmän rehtoria.

Onko viikon syysloma ansioitasi?

Nyt täytyy tunnustaa, ettei minulla ole mitään osuutta asiaan. Mutta kiitän ja nautin! Mutta omaa lomaani voin lisätä käyttämällä isyysvapaita, sitten onkin supersyysloma!

Tämähän alkaa vaikuttaa siltä, ettet ole vaikuttanut mihinkään?

Niin mä en oikeasti vaikuta mihinkään… mihinköhän mä oisin vaikuttanut… (pitkä hiljaisuus) no juhlasalin suunnitteluun oon vaikuttanut ihan hivenen, kun se uusittiin!

Kenen kanssa oikein vietät laatuaikaa varastossasi?

Ton tota Kurren kanssa. Se on semmonen lukujärjestysohjelmalla, jolla nämä tuhannen henkilön liikkeet järjestetään.

Suustasi ei pääse sammakoita, mikä on salaisuutesi?

No ei pääse. Ehkä mä sitten puhun vähän. Suurin haaveeni on tosin päästä Suusta siepattua ­palstalle!

Kumpi löytyy todennäköisemmin taskustasi: iPhone 5 vai Nokia Lumia?

Paha kysymys. Todennäköisemmin iPhone, jos olen vaimon puhelimen lainannut.

Mitä tekisit, jos et opettaisi meille matematiikan ihmeitä?

Mitäköhän mä tekisin… olisin varmaan matemaatikko jollain todennäköisyyslaskenta­alalla.

6

”Iltapäivän viiden minuutin välituntia on pidennetty 10:ksi minuutiksi, jotta ehtii juoda kahvin rauhassa.”

Jussi Lehtonen Ei mitään supersankarihommia?

No ei… mut jos mietitään uudestaan, niin oisin jalkapallotähti, Englannissa valioliigassa. Olen pelannut Ogelin Gnistanissa ja Finnairin Pallossa.

Teillä opettajilla on paha tapa olla aikaisin aamulla, mutta iltapäivisin myöhässä, alkaako ote lepsua?

No joo, mä oon jo täällä puol kaheksalta aamusin. Mutta tähän on tehty muutos, iltapäivisin 5 minuutin välituntia on pidennetty 10:ksi minuutiksi, jotta ehtii juoda sen kahvin rauhassa.

Avautuuko Fingerpori?

No en kyllä seuraa. Ei tule luettua niin tarkasti. Välillä kahvipöydässä töissä tulee tosin luettua.

Miten pääsee Pipsan suosioon?

Pipsan suosioon pääsee, kun tota opiskelee a­ruotsia ja tekee paljon töitä. Opin siellä 53:ssa 90­luvun puolivälissä ruotsin salat! Pitää myös puhua muumeista riittävän usein

Onko sun elämän suurin tavoite pitää kaikki täällä Ogelissa tyytyväisinä?

No ( naurua), ei ehkä elämän suurin tavoite, mutta yksi niistä.

Ootko sä opiskelijoiden puolella?

Ei, en ole!

Kiitos haastattelusta! Olet tainnut voittaa jopa Laihasen haastatteluun käytettävässä ajassa. Onko jotain voittajan kommentteja?

Aijaa… jos Laihasen voittaa haastattelussa, niin täytyy joku palkinto saada. Laihanen on sen verran kova juttelemaan. Oon kyllä tästä tosi tyytyväinen!

7

teksti Tuuli Ojala, Saara Collin ja Elisa Nevalainen kuvat arkisto ja haastateltut

Haastatelluista sekä Juuso että Paula ovat O’timesin entisiä toimittajia.

Heidän kirjoituksiaan voi lukea lehden numeroista 1­3 (2009­2010).

VANHAT & VIISAAT

Sankarilliset toimittajamme syöksyivät muistojen syövereihin ja haastattelivat kolmea jo lukiovuodet taakse jättänyttä koulumme konkaria. Piinapenkissä he saivat vastata mitä kiperimpiin kysymyksiin, millainen OYK oli aikoinansa sekä mitä he tekevät nykyään.

Lukijat, olkaa hyvä ja nauttikaa näistä mehevistä paljastuksista sekä jaetuista elämänviisauksista.

8

Kuka olet ja mitä teet nykyään?

Nimi on Juuso Kähönen, ja opiskelen tällä hetkellä filosofiaa Helsingin yliopistolla.

Minä vuonna kirjoitit Ogelista?

2010

Miksi valitsit juuri tämän lukion?

En oikeastaan edes tiedä. Satuin käymään esittelyssä ja vaikutti ihan kivalta, niin päädyinpähän valitsemaan Ogelin. Ei ollut mitään kauhean erityistä perustetta.

Oletko ollut tyytyväinen siihen, että päädyit käymään juuri Ogelin? Koetko saaneesi täältä hyvät eväät elämää varten?

Joo. Opetus oli hyvää ja ihan mukava ilmapiiri. En kadu valintaa.En nyt tiedä, saako lukioista ylipäätään kauhean hyviä eväitä elämää varten, mutta ainakin ihan laajan yleissivistyksen niistä asioista, mitä lukiossa opetetaan.

Mitä Ogelista on erityisesti jäänyt mieleesi? Ovatko esimerkiksi jotkin tapahtumat tai opettajat osoittautuneet ikimuistoisiksi ja jos, niin miksi?

Rehtorin puheet ovat jääneet mieleen esoteerisen sisältönsä takia. Bastin ja Salmisen pitkän matematiikan tunnit olivat mahtavia, kun niin omia persooniaan ovat molemmat herrat. Tapahtumista nyt tulee mieleen paljonkin kaikennäköistä, jolla on kyllä merkitystä lähinnä oman vuosikurssin ihmisille.

Mitä Ogelista kaipaat? Entä onko jotain, jota et niinkään ikävöi?

Opetuksen suhteen ainakin sitä, että osa siitä oli ihan törkeän hyvää. Päällimmäisenä mielessä Wellingin tunnit, mutta ei tosiaan vain ne. Pakkoruotsi ja ylipäätäänkään se, että tahdonvastaisesti joutui opiskelemaan asioita, mitä ei kokenut millään tapaa mielekkäiksi on se, mitä en ole jäänyt kaipaamaan. Jokseenkin valtaosan opetuksesta koin ihan mielekkääksi ja/tai mielenkiintoiseksi. Ja olihan lukio nyt ylipäätään rentoa.

Liki kaikkien opettajien lämmin suhtautuminen oppilaisiin oli tosi jees.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Ogelin nykyisille opiskelijoille ja opettajille?

Opettajille: kiitos niille keiden opetuksesta sain nauttia tai kärsiä. Ja kannustuksen siihen, että jaksaisitte olla itse innostuneita siitä mitä opetatte. Olkaa kivoja oppilaille.

Oppilaille: Muistakaa että lukiossa ei kannata stressata. Kannattaa opiskella niin, että se antaa enemmän kuin ottaa. Ja jokaisen vastuulla se, että millaista ilmapiiriä ympärilleen luo. Miettikää opettajien tuntemuksia myös.

9

Kuka olet?

Olen Jussi Collin, kolmen lapsen isä. Oulunkylän yhteiskoulusta pääsin ylioppilaaksi vuonna 1984.

Miten menee näinä päivinä?

Ihan hyvin. Olen ammatiltani toimittaja ja työskentelen toimitussihteerinä Metsälehdessä, ja pidän työstäni.

Onko OYK erityisesti auttanut elämässäsi ja millaisena sen muistat?

Kyllä koulu silloin oli tärkeä, ja Ogeli on se varmaan antanut ihan hyvän pohjan jatko­opinnoille, ja sillä tavalla myös työuralla. Ja sitten sieltä löytyi hyviä ystäviä jotka ovat vieläkin tärkeitä. Kouluruoka oli silloin varmasti pahempaa.

Muistatko jotain tiettyjä opettajia erityisen hyvin? Millaisia kokemuksia yleisesti opettajista, olivatko päteviä?

No kyllä... Basti oli värikäs jo silloinkin. Tota... sitten historian opettaja Relander oli monelle mieluisa originelli. Ranskanmaikka oli aivan omaa luokkaansa, en muista edes nimeä. Harva opettaja oli sellainen , josta ei jäänyt mitään isoa muistoa. Ja enemmän tai vähemmän olivat päteviä. Oli varmasti vähemmänkin päteviä opettajia, jotka olivat niin valloittavia persoonia , että saattoivat sillä kompensoida muita puutteitaan.

Millainen kuri omana aikanasi oli? Luuletko , että nykyään on rankempi/helpompi?

Luulen , että nykyään on helpompi. Aikanaan oli asiallinen järjestys siellä. Mutta ei opettajilla varmasti helppoa meidänkään kanssa ollut.

Millaisen tulevaisuuden olet saanut opiskelemalla tässä koulussa?

Ihan kelpo elämän.

Millainen OYK:n status oli omina päivinäsi? Luuletko nykyään sen olevan erilainen? Miksi valitsit juuri tämän koulun? Olitko aikanasi tyytyväinen eväisiin mitä sait, ja onko mielipiteesi kenties muuttunut vuosin varrella?

Mä en itse asiassa tiedä... luulen, että silloin oli muutama profiililtaan erottuva koulu, kuten Sykki tai Ressu.

Muut oli sitten enemmän tai vähemmän massaa. No siis kyllä varmaan nytten statusta löytyy, varsinkin lukiolla. Kun varsinkin niitä kirjoitustuloksia julkaistaan , niin tiedetään , että on ihan laatukoulu.

Se oli lähellä ja sieltä isosiskon mukaan tullut hyviä kokemuksia; oli todettu mukavaksi kouluksi, oli hyviä opettajia ja mukava ilmapiiri. Oli myös silloin vilkas musiikkitoiminta, ja ajateltiin että se sopii minulle kuin nyrkki silmään, koska soittamisesta voisi tulla hyvä harrastus. Niinpä aloitin klarinetin opiskelun heti kun kouluun pääsin.

Olin aikanani tyytyväinen ja ei se siitä miksikään ole muuttunut.

10

Kuka olet?

Moi! Mä olen Paula, ja Ogelista kirjoitin vuonna 2010. Ja vaikka asunkin tätä nykyä Malmilla, niin Oulunkylä on kyllä aina ja ikuisesti mun hoodsit!

Millaisena kouluna muistat ogelin?

Päällimmäisenä jäi mieleen, että Ogelissa oli kaikkea. Oli kuvista ja teatteria ja musateknologiaa, ja paljon valinnaisia kursseja kaikista lukuaineista. Ja totta kai hyvä meininki, ihania opettajia, ystävällisiä ihmisiä ja yhteishenkeäkin. Tulisin takaisin milloin vaan!

Miten päädyit valitseman juuri OYK:n?

Kävin vilkaisemassa Hellua ja Viikin Norssia, mutta loppujen lopuksi mukavuudenhaluni meni kaiken muun edelle. Paikka oli tuttu jo yläasteajoilta, ja ratkaisevana tekijänä oli tietysti viiden minuutin koulumatka (kolmen minuutin, jos oli vikkelä).

Entäpä mitä teet tätä nykyä, kun olet jo jättänyt Ogelin taaksesi?

Opiskelen Helsingin yliopistossa toista vuotta yleistä kirjallisuustiedettä. Oikeastaan nyt pukkaa jo kolmas vuosi yliopistossa, ehdin jo kerran vaihtaa pääainetta. Mitäs täällä, tuutoroin juuri uusia fukseja, ja koitan änkeä niin monen eri tiedekunnan tapahtumiin kuin mahdollista. Ensi keväänä koittavat toivottavasti vieläkin iloisemmat ajat, kun lähden Erasmus­vaihtoon Berliiniin.

Onko Ogeli auttanut sinua jotenkin erityisesti?

Ogeliaikanani ehdin kokeilla kaikkia aineita ja varmistua siitä, mistä pidän ja mistä en ainakaan pidä. Sain myös mahdollisuuden toteuttaa itseäni, vaikken oikeasti olekaan taiteellisesti yhtään lahjakas, ja suoritin antaumuksella ties mitä lukiodiplomeita. Ja Ogeli on se ainoa paikka, jossa edelleen pidän yllä nyt jo hyvinkin ruostuneita rumpalintaitojani.

Onko joku opettajista taikka tapahtumista painautunut erityisesti mieleesi?

Onhan näitä vaikka kuinka. Joka jouluiset säestystreenit Sipun kanssa, Satu Mäkisen loistavat äikänkurssit, Bastin nauru, joka kaikuu aulasta varmaan seiskakerrokseen saakka. Lakkiaisissa tirautin Salmisen puheen aikana pari kyyneltä, ja siteeraan totta kai Wellingin bilsantunneilla kuulemiani viisauksia vielä tänäkin päivänä!

Terkkuja nykyisille opiskelijoille?

75 kurssia on minimi, ei suositus! Milloin tulee seuraavan kerran mahdollisuus käyttää ilmaiseksi pimiötä, esittää omatekoinen filmi leffafestareilla tai äänittää omaa musiikkia? Niinpä. Eli käyttäkää nyt hyvät ihmiset hyödyksenne kaikki ne tilat ja materiaalit ja opetus mitä vain irti saatte, nyt kun siihen kerrankin on hyvät tsäännssit. Laiskotella ehtii sitten vaikka yliopistossa.

11

teksti Mikko Jalo kuva Mikko Jalo

Kirjoittaja on O’timesin toimittaja

Kaunis iltapäivä, aurinko paistaa ja hanget hohtavat. Lintu sirkuttaa koivun

latvassa. Kävelen koulusta kotiin, ja edessäni kävelee karvalakkinen eläkeläinen. Vanhus

tallustaa muutama kymmenen metriä edelläni ja kääntyy oikealle. Hetken päästä saavun

risteykseen ja huomaan, että mies on kävellyt tien reunaan rintamasuunta tien varressa

seisovaa taloa päin. Miehen selän takana on luistelukenttä, jolla punaposkiset lapset viilettävät

jäällä vanhempiensa kanssa. Kentän vieressä on leikkipuisto, joka niin ikään on täynnä lapsia.

Sitten mies vetää housunsa kinttuihin ja alkaa tyhjentää rakkoaan tien reunan

kinokseen. Keskellä päivää.

"Voi näitä nykyajan nuoria!" kuulee usein mummeleiden ja papparaisten

päivittelevän. Mutta eivät nämä nykyajan vanhuksetkaan mitään siveyden perikuvia ole.

Toimittajalta:

Voi näitä nykyajan vanhuksia

12

teksti ja kuvat Mikko Jalo

75 MINUUTTIA

Lukuvuoden alussa OYK:ssa siirryttiin 75­minuutin oppituntijärjestelmään.

Miltä nyt tuntuu?

Terveydenhoitaja tarkkana

Terveydenhoitaja Anne Sorvari tarkkailee uuden tuntijärjestelmän terveysvaikutuksia opiskelijoiden kokemuksien pohjalta.

Miten 75 minuutin oppitunnit vaikuttavat opiskelijoiden terveyteen?

Uudet tunnit otettiin koulussamme käyttöön vasta tänä syksynä, joten kokemusta asiasta ei vielä ole minulle tullut kuin ihan muutamilta oppilailta. Yleensä ottaen lukiolaiset ovat vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä.

Osa peruskoulun oppilaista kokee ne pitkiksi.

Onko 75 minuutin istuminen tauotta terveellistä?

Se jää alle kahden tunnin yhtäjaksoisen istumisen, joka meillä oli ennen käytössä. Tunnilla olisi kyllä hyvä jaloitella. Hyvä alku on jo, jos pääsee hakemaan opettajalta monisteen tai kirjoittamaan taululle.

Kumpaa itse suosisit: 45min tunteja vai 75min?

En osaa sanoa, kumpi on parempi.

Esimerkiksi keskittymiskyvyssä on nuorilla paljon eroja, ja vireyteen vaikuttaa unen lisäksi muun muassa ravinto.

Täytyy vain jäädä seuraamaan, miten uusi järjestelmä vaikuttaa mainitsemiini asioihin.

Lukiolainen tykkää Uusilla pidemmillä tunneilla jaksaa keskittyä, eikä taito­ ja taideaineisiinkaan ole liian vähän aikaa, iloitsee Eveliina Ylipiha lukion 2­vuosikurssilta.

Mitä mieltä olet 75 minuutin oppitunneista?

Mielestäni ne ovat hyvä juttu. Yksittäiset kolmen vartin tunnit olivat turhia ja liian lyhyitä. Jaksan keskittyä uusilla pidemmillä ja tunneilla saa paljon aikaan.

Onko miinuksia?

No se, että jos menee kouluun “kymppiin” niin se onkin jo 9.40. Ja jos koulu loppuu ns. kahdelta, niin se onkin 14.20.

Lisäksi uuteen systeemiin totuttelu on aina vaikeaa. Nyt menen vain massan mukana, kun itselläni ei ole hajuakaan siitä, milloin tunti alkaa.

Ovat taito­ ja taideaineet kärsineet?

Ainakin kuvaamataidon valokuvauskurssilla on toiminut hyvin. Liikunnan treenikurssilla 75min on minusta juuri sopiva!

13

teksti Essi Jaakola ja Laura Ahola kuvat Arja Holma

14

NEXT GATE – SEURAAVALLE TASOLLE

Peruskoulun viimeisille luokille suunnatut Next Gate ­jatkokoulutusmessut järjestettiin Kaapelitehtaalla 6.11.­ 8.11. Yksityiset oppilaitokset pääsivät ensimmäistä kertaa mukaan esittäytymään tuleville opiskelijoille, ja myös Oulunkylän yhteiskoulu oli edustettuna omalla osastollaan. Tätä ennen Ogeli on ollut mukana muun muassa valtakunnallisessa Next Step ­tapahtumassa.

O’times:n toimituksen kuuleman mukaan Oulunkylän yhteiskoulun osasto on ollut messuilla aina erottuva ja värikäs. Tämä linja piti ehdottomasti myös vuoden 2012 Next Gate ­messuilla.Oulunkylän yhteiskoulu sai nimittäin kunniamaininnan visuaalisesta ilmeestään, joka tavoitti kohderyhmänsä.

Koulumme toimipistettä alettiin suunnitella heti alkusyksystä lähtien. Persoonallisen toteutuksen takaa löytyvät suunnittelun hoitanut kuvaamataidon opettaja Arja Holma, osaston tekniikasta vastaava fysiikan opettaja Hannu Huhtala sekä apulaisrehtori, rehtori ja opinto­ohjaajat. Myös tutorit olivat tärkeä osa projektin toteutuksessa.

Ogelin osasto oli koottu oppilaiden tekemistä kuvaamataidontöistä, kuten maalatuista tuoleista ja värikkäästä kuvakollaasista. Seinään asennetuilta näytöiltä oli mahdollisuus katsoa kuvaesityksiä Oulunkylän yhteiskoulun arjesta ja juhlasta sekä kansainvälisyysprojekteista. Tämän lisäksi esille pääsivät reksin ylioppilaskuva, kuvisopen koira ja lopon mopo. Upeat valot toivat osastoon oman viimeistellyn tunnelman.

Paikan päällä Ogelin pisteellä partioi aina kaksi tutoria kerrallaan. Tutorit antoivat vastauksia mahdollisia tulevia ogelilaisia askarruttaneisiin kysymyksiin ja pitivät yllä positiivista tunnelmaa.Ogelin messupisteellä vierailleet saivat jättää omat terveisensä tähän pöytään. Tämän lisäksi tarjolla oli karkkia ja vierailijoilla oli mahdollisuus osallistua kilpailuun, jossa jokaisen messupäivän päätteeksi kilpailussa menestyneiden kesken arvottiin leffaliput. Kisakysymys oli: ”Mitkä näistä seuraavista on kuultu Ogelin opettajan suusta?”

15

teksti Saara Collin kuva arkisto

HOBITTI & TARANTINO – TOIMITTAJA KÄVI ELOKUVISSA

16

Hobitti – odottamaton matka (2012) Ohjaaja: Peter Jackson Käsikirjoittajat: Fran Walsh, Philippa Boyens, Peter Jackson ja Guillermo del Toro Päänäyttelijöitä: Martin Freeman, Ian McKellen, Richard Armitage, Cate Blanchett, Andy Serkis

Tätä liikkuvan kuvan fantasiaperinteen jatkajaa on odotettu innolla jo joitain vuosia, joiden aikana yksi elokuva muuttui kahdeksi ja lopulta kolmeksi. Päätöksen kannattavuudesta on vaikea sanoa vasta ensimmäisen osan jälkeen mitään, mutta muutaman vuoden kuluessa sekin selviää.

Hassua kyllä, erinomaisesta kirjasta on saatu mukiinmenevä elokuva pitkittämällä, tekemällä aikajatkumoa Taru Sormusten Herrasta­aikakauteen, ja muokkaamalla täysin kaikkea. Yleensä näin ei onnistuta tekemään, ihan vain siksi ettei ohjaajalla ole otetta aiheeseen, käsikirjoitus on köyhä tai näyttelijät viimeistään mokaavat kaiken. Tässä nuo kaikki seikat ovat kunnossa. Esimerkiksi Bilbo Reppulin roolin vetävä Martin Freeman elävöittää valkokangasta hauskoilla eleillään ja puheillaan. Kääpiöiden näyttelijät sen sijaan tuntuvat menevän vähän sikin sokin ja sompaillen, mutta näin asiat ovat itse kirjassa.

Kokonaisuudessaan elokuva onnistuu viihdyttämään pidemmittä tauoitta. Tunnelma on todella leppoisa ja velho Gandalfistakin paljastuu hauskempia puolia, joita ei ole havaittu aiemmin. Hiidet, ja tutut örkit sekä Klonkku karmivat yhä selkäpiitä hyvällä tavalla.

Mitään erityistä moitittavaa ei löydy. Lähes kaikki toimi, eikä muutama pikkuseikka villihköä menoa haitannut.

Django Unchained (2012)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Quentin Tarantino Päänäyttelijöitä: Jamie Foxx, Christoph Waltz, Leonardo DiCaprio, Kerry Washington ja Samuel L. Jackson

Harvalla ohjaustahdilla elokuvia tekevä amerikkalaisohjaaja Quentin Tarantino on päättänyt iskeä kolmen vuoden tauon jälkeen melko epätyypillisellä lännenelokuvalla. Tätä pätkää on vaikea edes mieltää länkkäriksi, vaikka ympäristönä onkin 1800­luvun Amerikka juuri ennen sisällissotaansa. Valkoiset miehet eivät ole tässä elokuvassa pääosassa, eivätkä edes ”hyviksiä” ellei oteta huomioon Christoph Waltzin näyttelemää saksalaista palkkionmetsästäjää, joka on ainoa epärasistinen hahmo. Jopa tummaihoiset sorretut orjat ovat rasisteja.

Juoni on hyvin yksinkertainen, mutta samalla yllättävä. Juuri kun olettaa tapahtumien loppuvan, ne jatkuvatkin, tarjoten lisää vaaratilanteita fiktiivisille hahmoille sekä hengityksen pidättelyä katsojille. Tämä on juuri sitä Tarantinoa mitä haluaa nähdä, ja mitä ohjaajan edellinen filmi, Kunniattomat paskiaiset (2009) ei ollut.

On ilahduttavaa nähdä, että yksi parhaimmista amerikkalaisohjaajista on taas päättänyt nousta jaloilleen ja jatkaa ”tarantinolais”­ perinnettään, niin kuin kunnon ohjaajan kuuluukin. Melkein kolmen tunnin toimintatykitys säväytettynä fiksulla dialogilla ja lahjakkailla näyttelijöillä (DiCaprio osoittaa taas monipuolisuutensa esittämällä aivan sekopäistä sekä väkivaltaista plantaasin omistajaa) on mitä viihdyttävintä katsottavaa, joka sopii kaikkiin hetkiin.

17

TANSSIN ILOA OGELISSA Tuli sitten ilmoittauduttua koulun tarjoamalle tanssikurssille. Pakokauhu meinaa iskeä vielä viimeisenä iltana ennen kurssin alkua, ja kahlaan mahdollisia kurssivaihtoehtoja läpi luultavasti sadatta kertaa. Lopulta epätoivon vallassa muistan kuitenkin sen perimmäisen syyn, miksi edes ylipäätään ilmoittauduin kurssille: tanssiminenhan on kivaa. Tosin suljetussa huoneessa valojen ollessa kiinni, ettei kukaan vahingossakaan olisi todistamassa koikkelehtimistani, jota erehdyksissä tanssiksi saattaa kutsua. Seuraavana aamuna olen kuitenkin valmis ottamaan haasteen vastaan: kuusi viikkoa tanssitunteja kävi miten kävi.

Kurssi ei loppujen lopuksi ollutkaan huono valinta. Tunneilla tutustuttiin monenlaisiin tanssilajeihin aina showtanssista breakdanceen. Kävimme vierailulla tankotanssissa, ja vierailevat opettajat tarjosivat kukin syvemmän katsaukseen omaan lajiinsa, esimerkiksi: Bollywood­tanssiin.

Kurssille oli hakeutunut tanssista kiinnostuneita oppilaita erilaisilla tanssitaustoilla: aina vasta­alkajista jo monia vuosia tanssilattioilla viihtyneisiin. Kenenkään ei kuitenkaan tule pelästyä, sillä tanssien harjoittelu aloitettiin aina alkeista. Mukana saattoi pysyä vähemmälläkin tanssikokemuksella, mutta jos kuitenkin erehtyi askelissaan, saattoi ihailla omaa hymyä salin suurista peileistä. Tärkeintä oli kuitenkin, että on hauskaa.

Kurssi huipentui omien koreografioiden esitykseen muille ryhmäläisille. Koreografioita oli rakennettu pienissä ryhmissä kurssin alusta asti. Oman koreografian tekeminen saattaa aiheuttaa paniikkikohtauksen (allekirjoittanut tietää mistä puhuu), mutta kurssin osalta rima on matalalla ja taiteen sävyttämällä improvisaatiollakin tulee kurssista pääsemään läpi.

Parillisina vuosina tarjottavaa kurssia voin suositella kaikille, joiden tanssijalkaa vipattaa, edes hieman. Vaikka kurssin nimi LIT10 saattaakin ohjata harhaan, on kyseessä kurssi, jonne myös pojat saavat tulla. Kurssilla sai hyvän katsauksen moniin tanssilajeihin ja saattoi löytää itselleen niistä mieluisimman. Vaikkei taidot aina riittäisikään, innostuneella ja avoimella asenteella pääsee pitkälle.

teksti Elisa Nevalainen kuvitus Tuuli Ojala

18

koonnut Saana Sundberg

SUUSTA SIEPATUT Tahdomme muistaa tällä kertaa edesmennyttä opettajamme Seppo Sorvalia . Alle koottu hänen lausahduksiaan vuosien varrelta.

KIITOS, BASTI!

”Basti kerto muuten hyvän jutun tossa. On kolme olotilaa: pahoinvointi, hyvinvointi ja derivointi. Todella hyvää matematiikkahuumoria! Bastilla on aina yksi mahdollisimman huono juttu päivässä, piristää joka aamu.

Bastilla on ihan ehtymätön varasto”.

Jussi Lehtosen tavoin jäämme kaikki kaipaamaan päivittäistä huumoriannostamme.

”Käkkynäkää!”

"Hyvin usein kyseessä on suomalaisen meijeritalouden ylituotanto eli voihelvetti"

”Minä en huuda, minä puhun lujalla äänellä”

Näin kuvailee Basti pitkän matematiikan tehtäviä.

”Rakkaat pikkuhirviöt, moni teistä käyttää desimaalipilkkua, joka on vastoin RTFC­standardia”

"Hyvä neiti, menepä tervehtimään kissojen työnseisausta eli nau­ lakkoa!"

Kaikki varmasti muistavat Bastin intohimoisen suhteen pilkun kanssa.

Säännnöistä on aina hyvä pitää kiinni, mutta joukkoon mahtuu myös ripaus huumoria.

”Hohohohohohohoohohhohoo!”

19

20