O´TIMES O’times 1
Helmikuu 2014
Pääkirjoitus Kuten kaikki varmasti tietävät, kiitos ministeri Arhinmäen, Sotšissa vietettiin juuri talviolympialaisia. Tämän kaltaiset tapahtumat, joissa kansakuntia kerätään yhteen, ovat tärkeitä ja arvostettavia. Olympia-aatteen taustalla ovat mm. kulttuurin ja urheilun arvostaminen sekä ihmisarvon ja maailmanrauhan säilyttäminen. Mikään noista sanoista ei kuitenkaan tule heti mieleen Venäjästä. Siksi mieleni valtaa kysymys: miksi Venäjän kaltaisen valtion annetaan järjestää näin suuri tapahtuma? Ja miksi urheilijat, toimittajat sekä mainostajat vielä tukevat tätä tapahtumaa olemalla paikanpäällä? Osa ihmisistä on onneksi päättänyt boikotoida tätä tapahtumaa, mm. Pussy Riot -naisten innoittamana. Jostain kumman syystä omaa presidenttiämme pelottaa silti muinainen Venäjän karhu, vaikka sen olemassaolosta ei ole ollut todisteita vuosikymmeniin. Keneltäkään ei ole voinut jäädä huomaamatta, miten Venäjällä kohdellaan vähemmistöjä tai ylipäätään ketään, joka ei ole samaa mieltä hallituksen kanssa. Melkein jatkuvasti uutisoidaan, kuinka joku toisinajattelija on tuomittu Venäjällä rikoksesta, jota ei ole edes tapahtunut. Yllättäen olympialaisten lähestyessä Venäjän valtaapitävät laativat erilaisia lakeja, joilla saivat vapautettua esimerkiksi Greenpeaceaktivisteja. Valitettavasti kyseessä on vain epätoivoista imagon parantamista, ei äkillistä heräämistä siihen, että keskiaikaisessa oikeuslaitoksessa voisi olla vikaa. Oliko Venäjä siis oikeutettu vastaanottamaan isännöitsijämaan pestin ja ikuisen kunnian? Ei. Se sortaa ihmisoikeuksia jokaisella olemassa olevalla hetkellään eikä tunne sanaa ”kunnioitus” tai ”tasa-arvo”. Valtion, jossa olympialaiset järjestetään, pitäisi toimia esimerkkinä muille maille. Joillekin maille Venäjä ehkä on esimerkki, mutta suurimmalle osalle onneksi ei. Jälkimmäisenä mainitut valtiot tietävät tasan tarkkaan, mitä Euroopan ja Aasian periferialla tapahtuu. Niin mekin täällä naapurissa ja silti suljemme silmämme. Olemmeko itse niitä hiljaisia hyväksyjiä, joista aina kerrotaan läpi koko kouluajan koulukiusaamista käsiteltäessä? Itse en tukenut millään tavalla olympialaisia - kuten en muitakaan asioita, jotka jonkin elävän olennon oikeuksia sortavat. Päätoimittaja Saara Collin
O’times 2
SISÄLLYSLUETTELO Pääkirjoitus
Yrttitaivas (2. osa)
O´SCHOOL
Filosofiaa nuorille NUFIT-tapahtumassa
Penkkarit kuvina
Kolme vuodenaikaa
Yhdestä suusta
Taiteilijahaastattelu: Fantasiakirjailija Ilkka Auer
Vanhojen tanssit 2014 – kuvakooste
Vaikuttamista siellä, missä ihmiset ovat
Lähde nuoruuteen - kirjoituskilpailu
Some – sosiaalinen merkityksettömyys
O´CULT
Jalkapallon mestarien liigan neljännesvälirät 18.2. – 19.3.
Virpi Suutari luennoi Oulunkylän yhteiskoulussa dokumentin tekemisestä Dokumentintekijä Virpi Suutari luottaa nuoriin –haastattelu
Jalkapallokauden 2013 – 2014 kohokohdat Lukijakilpailu: Kuka sanoi ja mitä?
Musikaalikurssi on alkanut
Maiju oli katsomassa ystäviensä Lanin, Momoen ja Jenniferin tanssia. Vaihtoopiskelijat kertoivat, ettei heidän kouluissaan järjestetä vastaavia tansseja. O’times 3
O´Times Saara Collin, päätoimittaja Ella Prokkola Juho Haanpuu Miisa Martio Urho Vyyryläinen Valtteri Väntänen Ohjaava opettaja Satu Mäkinen
Tässä lehdessä lisäksi kirjoittavat Pauliina Toroska
Annika Honkaranta
Lasse Kaartinen
Sara Valli
Siiri Niinivirta
Annele Holla
Rosa Mäkeläinen
Saara Väkevä
Petteri Puonti
Anniina Hietaranta
(Avustamassa myös Helka Walden ja Mikko Jalo)
KIITOS
Mikko Jalo, Essi Jaakola, Emilia Collan ja Laura Ahola
Emilia, Mikko, Laura ja Essi olivat toimittamassa O´timesia koko lukioaikansa.
O’times 4
O’SCHOOL
O’times 5
MAKSETTU ON Torstai 13.2. alkoi synkissä merkeissä. Abiturienttien alakuloinen kulkue laahusti rippikoulusävelien kaikuessa. Sanoitus oli tosin tilanteeseen muokattu: Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon kouluun kahlitun. Valkokankaalla näimme vuoroin hirttolavalle astelevia miehiä ja naisia sekä hieman jopa brutaaliakin kuvamateriaalia toisesta maailmansodasta. Lavalla nähtiin oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli abiturienttien edustajana Valtteri Pohjalainen. Tiukan syytös- ja puolustustaistelun välissä nähtiin kuvia abien yhteisistä vuosista. Rivien välistä tuli esiin abien harmitus siitä, että osa kuvista oli poistettu sopimattomina. Eräs kuvaesityksen koostajista kertoi valinneensa
kuvia mahdollisimman monipuolisesti ja mahdollisimman monesta abista. Nyt kuvien poiston jälkeen kuvat eivät enää edustaneet yhtä hyvin koko porukkaa. Haastattelemme lähde kertoi, että jos tieto kuvien diskaamisesta olisi tullut ajoissa, hän olisi ehtinyt etsiä uusia kuvaehdotuksia. Myös opettajia palkittiin – sekä kekseliäin lahjoin että hurjalla karkkisateella. Opettaja Welling osoitti pätevyytensä selvitä tilanteesta kuin tilanteesta vetämällä esiin sontikkansa. Oikeudenkäynti päättyi vapauttavaan tuomioon ja kuten näistä kuvista näkyy, vapautetut olivat kovin riemuissaan.
O’times 6
Kuvat Arja Holma ja Satu Mäkinen
O’times 7
Toivotamme onnea ja menestystä tuleviin yokokeisiin!
O’times 8
YHDESTÄ SUUSTA Istumme ja odotamme Teatteriklubi 7:n ohjaajan Manna Rimpisen kanssa luokassa 24 missä kaikki ovat? "Jos tänne ei tule ketään muita, niin tehdään monologi", Manna sanoo huolettomasti. Ja siitä koko juttu alkoi. Monologi on draaman laji, jossa puhuu vain yksi näyttelijä. Joka tiistai kello 16 nostan siis lavan yllä roikkuvan valkokankaan ylös, napsautan valot päälle ja nousen lavalle yksin. Esiinnyn samoille ympäri luokkaa ajelehtiville pulpeteille ja tuoleille, joista vain yksi on varattu. Manna istuu kaiken keskellä mietteliään näköisenä ja ohjeistaa välillä: "Joo, kun tuossa saarnaajassa on sitä kissaa, niin tää Mika vois olla semmonen kilpikonna, että kokeillaanpa, miten se toimisi." Vai että kilpikonnaa, täältä pesee! Käsittelyyn päässyt näytelmä on Kristian Smedsin Huutavan ääni korvessa (2001). Luonnehtisin Smedsin teosta hyvin kantaaottavaksi ja provosoivaksi. Lavalla nähdään tujuina annoksina köyhälistön puolustamista, alkoholismia, syrjäytymistä ja rasismia; ihmisiä, joiden ääni pyrkii päästä kuuluviin. Noin 45 minuutin mittaisessa esityksessä on neljä täysin erilaista hahmoa. Jokainen niistä on luotava erikseen: on mietittävä, miten kyseinen henkilö liikkuu ja puhuu, mikä hänen taustansa on ja miten hän näkee maailman.
Vaikeinta hahmon luomisessa on ehdottomasti omista maneereista luopuminen. Olen järkytyksekseni saanut huomata, että minullakin niitä on vaikka muille jakaa: tapa kävellä lavaa eestaas, tapa levitellä käsiä ja tehdä epämääräisiä, katsojaa varmasti ärsyttäviä liikkeitä. Ja koska hahmoja on useampi kuin yksi, ne eivät saa liikkeiltään ja maneereiltaan muistuttaa minua tai toisiaan. "Kun sä pääset näihin hahmoihin sisälle, maneerit karsiutuu pois", Manna lohduttaa. Monologin teko on minulle täysin uusi aluevaltaus. Olen rynninyt luokkaan 24 kymmeniä kertoja peruskoulun näyttisryhmän kanssa, mutta koskaan en ole keikkunut lavalla ilman muita näyttelijöitä. Yksin esiintyminen ei kuitenkaan haittaa. Näytellessäni nautin huomion keskipisteenä olemisesta; ja kun ainoa lavalla olen minä, tilanteessa ei pitäisi olla moittimista. Kuitenkin ilman ryhmää työskentely on pelottavaa: loppujen lopuksi onnistuminen on kiinni minusta. Jos unohdan repliikit, kukaan ei ole paikkaamassa. Esityksen aikana en saa tukea keneltäkään muulta kuin toivon mukaan kiltiltä ja armolliselta yleisöltä. Haastetta siis piisaa. Mutta olen valmis vastaamaan siihen parhaani mukaan, sillä tällaista tilaisuutta ei jokaisen teatteriharrastajan syliin työnnetä - yksin lavalla 45 minuuttia. Pelottavaa mutta palkitsevaa.
Kristian Smeds: Huutavan ääni korvessa Ohjaus: Anna Rimpinen Rooleissa: Annele Holla Esitykset 3.4. klo 14 ja 18 sekä 4.4. klo 13.
Teksti Annele Holla Kuva Satu Mäkinen O’times 9
kUVAT
VANHOJEN TANSSIT 2014
O’times 10
Kuvat Saara Collin ja Satu Mäkinen O’times 11
yoloyollooltotltosjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjpjp O’times 12
O’CULT
O’times 13
V I R P I S U U TA R I LU E N N O I D O K U M E N T I N O H JA A M I S E S TA O U LU N K Y L Ä N Y H T E I S KO U L U S SA Virpi Suutarin dokumenttielokuva Hilton! (2013) kertoo Vuosaaressa asuvien syrjäytyneiden nuorten elämästä. Dokumenttielokuvan ohjaaminen eroaa tavallisen elokuvan ohjaamisesta monin tavoin, ja vierailuluennollaan joulukuun puolivälissä Suutari käsitteli erilaisia dokumenttiohjaajalta vaadittavia ominaisuuksia. Hilton! on luova dokumentti, eli ohjaajan oma tulkinta näkyy lopputuloksessa. Dokumentin tekemisessä on aina kuitenkin noudatettava tiettyjä sääntöjä sekä toimittava eettisesti ja kuvattavia kunnioittavasti. Vaikka näkökulma olisi persoonallinen, ei dokumentissa saa valehdella tai johtaa katsojaa harhaan: ohjaaja on vastuussa dokumentin antamasta totuuden kuvasta.
Lähellä ihmistä
Dokumentissa mennään usein todella henkilökohtaiselle alueelle, joten molemminpuolinen luottamus on tärkeää kuvaustilanteiden aitouden kannalta. Kuvattavien on helpompi avautua, jos ohjaajakin on rehellinen ja avoin. Ohjaajan on tärkeää tehdä ennakkotutkimusta ja tietää aiheestaan paljon.
Suutari kertoo, ettei kuvattavia saa ”katsoa ylhäältä päin” vaan tulee olla empaattinen ja nähdä kaikki ihmiset samantasoisina. Ei siis voi alkaa moralisoida ja opettaa toisia, vaikka mielipiteet ja käsitykset olisivatkin erilaisia. Suutarin mukaan yhteisen sävelen saavuttamisessa auttaa se, jos löytää kuvattavista samoja piirteitä kuin itsestä. Dokumentissa ei ole tarkkaa käsikirjoitusta elämä on sen käsikirjoitus. ”Elokuvassa ohjaaja on Jumala, mutta dokumentissa Jumala on ohjaaja”, siteeraaa Suutari Alfred Hitchcockia. Usein tapahtumia joudutaan kuitenkin lavastamaan uudelleen, jos niitä ei ole saatu tallennettua silloin, kun ne todellisuudessa ovat tapahtuneet. Dokumenttielokuvaa tehdessä tulee olla kärsivällinen ja ymmärtää, että kyseessä on pitkä prosessi: Hilton! -dokumentin kuvaukset kestivät jopa kaksi vuotta. Suutarin mukaan yhteydenpito dokumentin henkilöiden kanssa vielä elokuvan valmistumisen jälkeen on tärkeää. ”Uskon meidän pysyvän elinikäisinä ystävinä”, hän lisää.
Teksti Anniina Hietaranta ja Saara Väkevä
UUTISIA Hilton! voitti Oulun lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin kotimaisen kilpailun pääpalkinnon marraskuussa 2013 HILTON! on valittu maailman suurimman ihmisoikeuksiin keskittyvän elokuvafestivaalin ohjelmistoon (ONE WORLD 2014, Praha 3.-12.3.)!
O’times 14
Dokumentintekijä Virpi Suutari luottaa nuoriin
Minä vuonna olet syntynyt? -
1967 - en ole ihan vanhus (naurua)! Mulla on myös kolme lasta. He ovat varmaan yksi syy, miksi tein tämän dokumentin, koska äitinä tulee mietittyä heidänkin tulevaisuuttaan.
Onko sinulla Hilton!-dokumentin tekemisen myötä pelkoa, että omat lapsesi joutuisivat samanlaiseen tilanteeseen? -
Ei voi sanoa, että varsinaisesti pelkoa. Mutta mä luulen, että aika monessa ihan tavallisessakin perheessä ollaan huolissaan siitä, saako nuori jatko-opiskelupaikan ja pääseekö se eteenpäin elämässään, koska on niin paljon esimerkkejä ympärillä. Tosi monet fiksutkin nuoret joutuvat odottamaan vuosikausia ennen kuin pääsevät opiskelemaan sinne, minne haluavat. Luulen, että esimerkiksi oppisopimuskoulutus on sellainen koulutusmuoto, jota Suomi kehittää tulevaisuudessa, koska on paljon nuoria, jotka eivät jaksa kuunnella teoriaa. Mutta musta nuorissa on aina toivoa!
Millaisia dokumentteja sinulta on tulossa lähiaikoina? -
Maaliskuussa tulee ensi-iltaan Eedenistä pohjoiseen -dokumenttielokuva. Se kertoo pariskunnista, jotka hoitavat yhdessä puutarhojaan. Se on komediallinen rakkausdokumentaari! Mä tein tätä rinnakkain Hiltonin kanssa: tein Hiltonia kaksi talvea peräkkäin ja sitten kaksi kesää tätä O’times 15
rakkausdokkaria! Vaikka tässä jälkimmäisessä lähtökohta onkin komediallinen, niin silti siinäkin mennään suuriin kysymyksiin kuten luopumiseen ja kuolemiseen. Et selkeästi ole yhden tietyn linjan dokumentintekijä? -
Mä haluan tehdä erilaisia dokumentteja. Varmaan niissä yhdistäviä tekijöitä on se, kuinka katson ihmistä ja mikä minussa herättää tunteita toisessa ihmisessä. Mutta esimerkiksi Hilton! ja Eedenistä pohjoiseen on esteettisestikin aivan eri planeetoilta, vaikka ne on tehty rinnakkain. Hilton! on kuvattu kevyellä kalustolla ja tosi intiimisti: estetiikka on räkäinen ja rosoinen. Eedenistä pohjoiseen on tosi hallittu, kuvattu isolla kameralla, isolla ryhmällä. Mukana kuvauksissa on ollut jopa nostureita. Musta on niin, että sisältö sanelee muodon. Ensin on sisältö ja sitten mietitään, miten tästä asiasta voisi parhaalla mahdollisella tavalla kertoa. Esimerkiksi Hiltonia! olisi ollut mahdotonta tehdä isolla ryhmällä ja isolla kameralla.
Kiinnostaako sinua fiktiivisten elokuvien tekeminen? -
Mun dokkareita on välillä pidetty fiktiiviseen suuntaan kallistuvina, sillä muoto on niin hallittu. Mulle raja fiktion ja faktan välillä ei ole niin pyhä; ajattelen ensisijaisesti tekeväni elokuvaa. Mutta toki olen välillä miettinyt sitä, että olisi kiinnostavaa tehdä fiktiivistä elokuvaa, jossa olisi dokumentaarinen tunnelma: hyvin välitön ja impressionistinen ja käyttää nimenomaan tavallisia, oikeita ihmisiä, ei koulutettuja. Dokumentin teossa on hienoa, että ihminen ei ole niin tietoinen itsestään; silloin ihmisestä löytää jotain kaunista ja puhdasta, mikä ei ole tietoisesti rakennettua.
Onko sinulla mitään harrastuksia, jotka keventäisivät tätä dokumentin tekijän taakkaa? -
Kolme lasta vie kaiken ajan. Viime vuosina mä olen ottanu tavan, että ennen kuin menen kuvauksiin, käyn lenkillä. Kun menee kuvaustilanteeseen, on tärkeää houkutella ihmiset leikkimään sun kanssa, ja silloin on tosi tärkeetä, että sä oot ohjaajana mahdollisimman auki ja rento ja hyvällä tuulella ja saat ne muut innostumaan. Voisi se onnistua O’times 16
niinkin, että menee arkienergiassa kuvaamaan, mutta on helpompaa, jos on vähän virittyneemmässä tilassa. Nuorempana harrastin myös musiikkia, mistä on ollut jälkikäteen hyötyä, kun on pitänyt etsiä säveltäjiä ja musiikintekijöitä dokkareihin. Tässä työssä ihanimpia puolia on, että voi vaan soittaa Pekka Kuusistolle tai Arto Tuunelalle ja sanoo, että mulla ois tällänen elokuva, haluisitsä tulla tekee musiikkia tähän! Olisiko sinulla jotain vinkkejä nuorille, miten mennä elämässä eteenpäin? -
Ei kai muuta kuin, että on oma itsensä. Muita ihmisiä ei tarvitse miellyttää, on vaan rehellisesti oma itsensä ja pyrkii kohti sitä, mistä tykkää ja mitä rakastaa. Olen itsekin vähän huolissani lukioikäisen poikani koulunkäynnistä, kun se vaan soittaa rumpuja, mutta sit mä oon ajatellut, että sen täytyy mennä sitä kohti, mitä se rakastaa ja missä se on hyvä.
Teksti Saara Collin Kuvat Aleksi Kinnunen
MUSIKAALIKURSSI ON ALKANUT Musikaalikurssi alkoi pari viikkoa sitten. Kurssi tähtää ensi marraskuuhun ja koulumme 90-vuotisjuhliin. Musikaalin aiheena on nuoruus ja tekijöinä joukko opiskelijoita ja opettajia. Esimerkiksi Arja Holma on vetämässä lavastus- ja puvustustyöryhmää, ja opiskelijoista Iida-Maria on erityisen kiinnostunut puvustuksesta mutta on mukana myös lavalla – kuten Laurikin, joka soittaa myös bändissä. Riina ja Pietari osallistuvat tekniikkaan. Kevään aikana opiskelijajoukko ideoi esityksen sisältöä yhdessä, ja samalla tarkennetaan työryhmien toimintaa. Syksyllä alkavat varsinaiset harjoitukset. Muutama vuosi sitten lukiossamme tehtiin musikaali Viimeiselle tasolle.
O’times 17
YRTTITAIVAS (2.osa) ”Tulppaanin sipuleita kuullotetaan kuumassa rasvassa? Ootko sä tosissasi?” saa hän sanotuksi naurukohtauksensa välistä ja pärskii naamani litimäräksi. Tunsin itseni tyhmäksi. Totta kai nainen oli tarkoittanut kukkasipuleita. Mitä muutakaan. Läimäytän käteni otsalleni ja yhdyn nauruun.
kerta Elias pelasti tilanteen, vaikka eräät yrtit menivätkin kyllä pilalle. Luulin niitä nimittäin kuolleiksi kukiksi ja heitin ne suit sait roskikseen varmana siitä, että olin tehnyt hyvän työn. Siis mikä kukkakauppa myy yrttejä! Sipulit ymmärtää, mutta yrtit luisuvat jo pahasti yli rajojen.
”Tiedätkö sä edes mitään kukista? Ihan oikeasti?” Elias kysyy hymyillen, kun oli päässyt pahimman hepulin ohitse. Kohautan olkapäitäni ja nauru alkoi taas. En edes tiennyt enää, mille nauroin. Hällä väliä. Who cares? Viikko kului ja perjantaihin mennessä olin mokaillut jo niin pahasti, että ihan itketti. Joka
O’times 18
Olin kehittynyt kuihtuneiden kukkien nyppimisessä jo lähes ammattilaiseksi. Niitä mä siellä taas nypin perjantaiaamuna, kun Mikko huutaa ulkoa Eliakselle: ”Elias, saatte nyt hoitaa Mintun kanssa kaksistaan tämän päivän, sillä joudun menemään sairaalaan katsomaan erästä vanhaa ystävääni. Hän on joutunut autoonnettomuuteen, joten pysyn poissa koko aamupäivän. Koettakaa pärjätä!”
Jesjes ja vielä kerran jes! Hymyilen Eliakselle, kun näin hänen tulevan paidattomana ulos kasvihuoneesta. Saisin koko päivän olla ulkona kastelemassa kukkia eikä tarvitsisi raataa purkuhommissa. Okei okei, mä myönnän. Saatan olla hieman rakastunut Eliakseen. Ihan mahdottomuus ajatella, ettenkö olisi! Olisihan se nyt kummallista, jos olisin pyörinyt hauskan jahyvännäköisen miehen ympärillä kokonaisen viikon, enkä olisi yhtään kiinnostunut. Siis haloo, sehän olisi verrattavissa lainrikkomiseen!
Aloin toimeen. Minttu thö seiviour. Kymmenen minuutin kuluttua edessäni nököttää valkoinen kukkakori. Korissa on keskellä lasinen kulho, jonka sisällä seisoo paksu vaaleanpunainen kynttilä. Kynttilän ympärille on kiedottu kaunis silkkinauha rusetiksi. Lasikulhon alle on aseteltu pitsiä. Pitsin lomassa näkyy pieniä vaaleanpunaisia ruusuja pumpulin seassa sekä valkoiseksi maalattuja oksanpätkiä. Asetelma on kaiken kaikkiaan hyvin kaunis jaomaperäinen. Teinkö mä tuon? Ihan oikeasti? Vau.
Ovikello kilahti. Sisään astui tyylikäs, vajaa viisikymppinen nainen, joka näyttää mielestäni hyvin kiireiseltä. Varmaan menkatkin tulossa. Elias kiirehtii auttamaan tätä, mutta itse pysyttelen visusti taustalla kuuloetäisyydellä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Elias pyytäisi minua auttamaan! Ihan kuin se muka jossakin apua tarvitsisi. Mutta enivei.
”Tuohan on aivan ihana, vaikkei tulos olekaan ihan samanlainen kun tilaamani kimppu! Kiitos paljon, on kyllä mahtava nähdä noinkin luovia neitejä täällä ahkeroimassa.” hihkaisee äsken vielä hermoromahduksen partaalla ollut nainen. Kiitän ja nainen poistuu kukkakori mukanaan.
”Hei, haluaisin noutaa kukkalähetyksen ristiäisiin, jonka tilasin viikko sitten. Olisi vähän kiire, jos suotte anteeksi!” nainen hymyilee kireästi. Näin Eliaksen lamaantuvan siihen paikkaan. Mikä sille tuli? Miksei se liiku? Miksei se jo toimi? Elias, haloo! Hiivin Eliaksen taakse ja kysyn, mikä hätänä. Nainen katsoo Eliasta kummeksuen ja kääntyy minuun päin hitaasti mutta varmasti: ”Kukkalähetys. Ristiäisiin. Onko se teillä?”
En ollut uskoa silmiäni. Käsityö ei ole ikinä ollut vahvimpia aineitani enkä luovuuttakaan änkisi samaan lauseeseen itseni kanssa. Ehkä kohtalo on antanut anteeksi mokailuni. Tai sitten olen vain luonnostani lahjakas myyjä. Elias rientää luokseni ja halaa minua lujasti: ”Kiitos Minttu, en tiedä mikä minuun oikein meni. Ja hei anteeksi alkuviikon käytökseni.” Painaudun häntä vasten ja hymyilen onnellisesti. Samassa Elias päästää irti. Hei, ei vielä saa lopettaa! Oho. Elias katsoo minua taas kuin hullua. Olisi ehkä pitänyt vain esittää patsasta ja antaa hänen halata rauhassa sen aikaa kuin tahtoi. Samassa Elias tarttuu kasvoihini ja suutelee minua nopeasti. Sitten hän lähtee. Siis apua, mitä täällä tapahtuu!
Elias unohti. Se unohti! Ei ole totta… Oliko munkin pakko tunkea nokkani tähän asiaan? Samassa saan idean. Kiirehdin kassan taakse ja vetäisen laukustani pöydän alta pitsisen vaihtotoppini. Nappaan sakset ja alan leikellä paidasta epämääräisiä palasia.
Koko viikonlopun pohdin pitkään, voisiko ruskettunut komistus ikinä pitää minusta. Hei pliis, miksei se ole soittanut mitään perjantain jälkeen? Sori vaan, mutta Mintulle ei tehdä bäniä! Tai siis eihän me ikinä olla oltukaan yhdessä. Mutta enivei.
”Pieni hetki vain, istukaa siihen odottamaan. Elias, haetko minulle jämälaatikosta pumpulia, risuja, silkkinauhaa ja kynttilän? Ja tuotko myös vaaleanpunaisia kukkia, vaikka nuo tuolla! Ja lasikulhon, kiitos.” O’times 19
Maanantaina olin valmistautunut näyttämään hänelle, kuka on kuka. Avaan kukkatalon oven hampaita kiristellen ja etsin katseellani paidatonta nuortamiestä. Multahan et piilottele, se on saletti se! Missä hitsissä se on? Mikä raukkis.
Oho. Siinä se nyt on. Elias seisoo minttuhyllyjen välissä minttujen keskellä. Hän katsoo minua hymyillen täydellistä hymyään, pienen pieni mintunkukka kädessään. Sydämeni sulaa siihen paikkaan. Haluan hänet. Haluan hänet nyt.
Samassa näen pöydällä yrttikorin, jonka vieressä oli lappu. Siinä luki: ”Mikä yrtti?” Nappasin yrtistä lehden ja haistoin sitä. Sehän on, tämähän on varmasti… siis kyllä mä nyt tämän tiedän, tottahan toki… okei, ei mitään hajua. Pakko saada tietää, mikä tämä on. Mitä jos Mikko testailee mua ja työpaikkani on tämän yrtin varassa? Apua! Näen ulkona koiranulkoiluttajan ja juoksen tämän luokse. Pakkohan jonkun on tietää, mikä yrtti tämä on! ”Anteeksi!” huudahdan ja työnnän lehden naisen nenään. Tämä pelästyy ja vetäytyy kauemmaksi vinkaisten: ”Miksi tunget minttua nenääni?” Hahaa, siinä se! Palaan takaisin sisälle ja menen viemään minttulaatikkoa takaisin paikoilleen. Hyvä minä! Nyt saan pitää työpaikkani. Ei pelkoa kadulla asumisesta tai nuorena äidiksi tulemisesta. Ei pelkoa työttömyydestä tai raiskauksesta, ei pelkoa…
”Eikö sulla ole jo tarpeeksi minttuja?” kysyn salaperäisesti vilkaisten kainosti ympärillä olevia minttupurkkeja. Elias näytti asuvan minttumaailmassa. Samassa hän vetää minut lähelleen ja painaudun häntä vasten. Taas. Nyt hän ei kuitenkaan päästä irti vaan tiukentaa otettaan. Ympärillämme leijailee mintun kirpeä tuoksu. ”Nyt on.” hän kuiskaa hiuksiini. Hitsi vie, tästä kesästähän tulisi ihanin ikinä.
Teksti Pauliina Toroska Kuva Ella Prokkola
O’times 20
FILOSOFIAA NUORILLE NUFIT-TAPAHTUMASSA Nufit eli nuorten filosofiatapahtuma on nimensä mukaisesti nuorille suunnattu tapahtuma, jossa on mahdollista sekä kuunnella eri alojen edustajien keskusteluja että osallistua niihin. Jokaisessa keskustelussa oli alustajan lisäksi kaksi lukioikäistä haastajaa. Keskustelujen ohessa tapahtuma sisältää Sokrates-väittelyitä sekä filosofisia teehetkiä.Tänä vuonna 10.-11.1. järjestetyn tapahtuman teemana oli Eurooppa, ja tapahtuma oli järjestyksessä jo kolmastoista.
Tapahtuma on hyvä keino tuoda yhteen samoista asioista kiinnostuneita nuoria. Vaikka omasta mielestäni kolmen alustajan pitkää puhetta oli vaikeaa seurata ja ajatukseni harhailivat monesti aivan muualla, olivat ympärilläni kuunnelleet nuoret kommenttiensa perusteella tyytyväisiä. Tapahtuma on varmasti rikastuttava kokemus, jos filosofia ja ajankohtaiset aiheet sekä vuoden teema kiinnostavat. Haastattelimme myös tapahtuman järjestykseen osallistunutta Juuso Kähöstä.
Hei! Olet Ogelin entinen oppilas. Mitä teet nykyään? Opiskelen filosofiaa ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös uskontotieteitä Helsingin yliopistossa. Vapaa-aikana harrastan muun muassa järjestötoimintaa, lukemista ja mietiskelyä. Olit järjestämässä Nuorten filosofiatapahtumaa. Mitä tarkalleen ottaen teit? Olin mukana työryhmän kokouksissa vuoden mittaan ideoimassa tapahtumaa, esimerkiksi sinne kutsuttavia alustajia. Lisäksi vastasin tapahtuman filosofisten teehetkien järjestämisestä ja käytännön järjestelyistä. Miksi nuorten pitäisi osallistua Nufitiin? Nufitissa on kiinnostavia alustuksia ja keskusteluja monenlaisista aiheista. Tapahtuman nimi on hieman hämäävä, sillä filosofiaa on alustuksista vain pieni osa. Taiteet, tieteet, yhteiskunta, politiikka, uskonto ynnä muut kulttuurimme ilmiöt ovat hyvin edustettuina. Mitä terveisiä haluaisit lähettää Ogelin nykyisille opiskelijoille? Lukekaa filosofiaa - jos se teitä yhtään kiehtoo. Jos haluatte käyttää aikaanne jonkin kielen omaksumiseen suomen ja englannin ohella - niin lukekaa ranskaa tai saksaa. Nämä kielet avaavat ovet huomattavan suureen kulttuurilliseen perintöön. Olisi itsekin pitänyt lukea ranskaa tai saksaa lukiossa enemmän kuin ruotsia: paljon arvostettua filosofiaa on kirjoitettu ranskaksi ja saksaksi, mutta ruotsiksi ei juuri mitään. Kuitenkin riippumatta siitä, mitä luette, niin kohdelkaa kanssaeliöitänne hyvin ja tehkää sitä, minkä koette kiinnostavaksi ja arvokkaaksi. Muistakaa myös, että sillä, miten menestytte lukiossa, ei ole läheskään niin paljon merkitystä, kuin sillä, mitä teette vapaa-aikananne. Nufitin nettisivut www.nufit.fi
Teksti Miisa Martio O’times 21
Käsitteellinen minä, eurooppalaiset ihanteet ja me Menimme kuuntelemaan Pauliina Remeksen alustusta ”Käsitteellinen minä ja eurooppalaiset ihanteet”. Vaikeista käsitteistä, oudoista sivistyssanoista ja puhujan aiheesta toiseen poukkoilusta huolimatta saimme kuitenkin jotain keskustelusta irti. Pauliina Remeksen mukaan käsitteellinen minä sisältää omia ajatuksia ja tuntemuksia itsestämme, joilla määrittelemme itseämme parhaiten. Meillä on usein tapana jäsennellä itseämme sosiaalisesti, uskonnollisesti ja ruumiillisesti, minkä seurauksena tuomme itsestämme vain hyviä puolia julkisuuteen ja piilottelemme huonoja. Lisäksi minäkuvat ovat usein hyvin symbolisia. Lukiolaisten yhtenä kysymyksenä alustajalle oli muun muassa se, huomaammeko itse omien minäkuviemme muuttuvan ajan kuluessa. Kysymysten esittäjät olivat huomanneet, että Facebookin avulla pystyy huomaamaan oman käsitteellisen minän muuttuneen. Tästä meilläkin on kokemusta. Joskus syventyy selailemaan muutamia vuosia vanhoja tilapäivityksiä, jotka usein ovat radikaalisti erilaisia, kuin mitä olemme nykyään. Eurooppalaisina ihanteina puhuja piti johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä, sillä se palvelee vain käytäntöä ja turhat keskustelut jätetään pois. Pauliina Remeksen mukaan yhteisöllinen toiminta edellyttää vahvasti johdonmukaisuutta. Lopuksi hän esitti kysymyksen, onko kiinnostuksessa minäkuvaan
jotain kytköksiä eurooppalaisuuteen. Eurooppalaiset tavat ovat kytköksissä omiin minäkuviimme laajalti ja eurooppalaisessa kulttuurissa toistuu yhdenmukaisuus. Globalisaation myötä oma eurooppalainen kulttuurimme on kuitenkin saanut paljon vaikutteita ”muusta maailmasta”. Ovatko tapamme ja kulttuurimme siis peräisin jostain muualta? Lisäksi meille eurooppalaisille on tyypillistä itsemme vähättely ja se, että haemme hyväksyntää muilta. Toinen hyvä kysymys Pauliina Remekselle oli se, muodostavatko ihmiset itselleen ihanteellista minäkuvaa Internetiin vaikkapa erilaisten pelihahmojen avulla? Anonyyminä voi esimerkiksi julistaa kaikkea sellaista, mitä omalla nimellä ei kehtaisi sanoa. Voimme siis luoda itsellemme toisen persoonan nimettömänä sosiaaliseen mediaan kenenkään tietämättä ja vaikuttaa sitä kautta muihin ihmisiin. Keskustelulla oli myös hyvin voimakas vaikutus meihin ja varmasti muihinkin, sillä keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että omasta menneisyydestä pitäisi olla ylpeä, se pitäisi hyväksyä ja tulisi tehdä asioita, joita voi silti tehdä taakseen katsomatta. Teksti Annika Honkaranta ja Sara Valli
O’times 22
Keskustelua Paasitornissa Historiallinen Paasitorni toimi ympäristönä lukuisille keskusteluille ja väittelyille. Puhujina oli useita tunnettuja henkilöitä, kuten avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen entinen toimitusjohtaja Sixten Korkman. Tänä vuonna tapahtuma keskittyi erityisesti Eurooppaan. Nufitin polkaisi käyntiin Suomen ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja aiheella ”Euroopan takapihat”. Puheessaan Tuomioja käsitteli yksityiskohtaisesti Euroopan merkitystä muulle maailmalle – hyvässä ja pahassa. Hän myös toi esiin lukuisia tulevia ongelmia rasismista talouteen sekä omaa näkemystään näihin.
kiinnostavaa kuunneltavaa. Puheen lopuksi kaksi koululaista pyrki haastamaan Tuomiojan. Tässäkin tilanteessa hän toimi erittäin vakuuttavasti. Vastaukset tulivat nopeasti hetkeäkään epäröimättä ja vastasivat suoraan kysymykseen. Haastajia oli mielenkiintoista kuunnella. Molempien olemus oli hermostunut ja näkyi pienessä kysymysten epäselvyydessä, mutta itse kysymykset olivat hyviä – vaikka eivät niinkään Tuomiojan kantoja haastavia. Jos tapahtuma järjestetään ensi vuonna, suosittelen sitä kaikille ajankohtaisesta politiikasta kiinnostuneille. Nufiti on myös hyvä tilaisuus päästä kuuntelemaan, mitä sanottavaa joillakin Suomen vaikutusvaltaisimmasta henkilöistä on.
Yli neljänkymmenen vuoden kokemus politiikassa näkyi. Tuomiojan puhe oli selkeää, rauhallista ja
Teksti Petteri Puonti
JUUSOISMIN AIKA - LUKION OPPILASKUNNAN HALLITUKSEN JOHTO VAIHTUI Lukion oppilaskunnan hallitus uudistui. Puheenjohtajaksi valittiin Juuso Arkkila ja varapuheenjohtajaksi Juuso Jääskeläinen. O´Timesin seuraavassa numerossa saadaan kuulla tarkemmin Juusojen ajatuksia.
O’times 23
KOLME VUODENAIKAA Herra istuu kivellä ja näkee koko maailman. Hän näyttää siltä, kuin olisi istunut siinä aina ja nähnyt silmänsä täyteen. Silmät kiiltävät, mutta emme voi nähdä, onko kiilto liikutusta vai syksyisen tuulen tuoma kosteutta. Herran silmien edessä aukeava maailma on hänen itsensä luoma. Suuri viivain, laskin ja ryppyisiä kaavapaperipalloja makaa poisheitetyn näköisinä maassa kiven vieressä. Siinä on kaikki, mitä herra on maailman suunnittelemiseen tarvinnut. Viivaimellaan hän on mitannut mantereiden etäisyyksiä ja merten syvyyksiä. Laskimellaan hän on laskenut avaruuden tilavuutta ja vastaukseksi hän sai ääretön. Kaavapapereihin hän on piirtänyt maailman kaavat, minne kuuluvat sademetsät, minne kääntöpiirit ja missä sijaitsevat aktiiviset tulivuoret. Kaikki, minkä hän on maailmaan rakentanut, löytyy noista huolellisista suunnitelmista, jotka hän on rypistänyt palloiksi ja heitellyt maahan, kun ei enää niitä tarvinnut. Tuuli tarttuu näihin suunnitelmiin ja kuljettaa ne mukanaan pois Herran näkyvistä, ehkä avaruuteen asti. Maailma on siis tuleva jäämään sellaiseksi kuin se nyt on, sillä Herran kaavapaperi on päässyt loppumaan ja ilman kaavapaperia toisenlaisen maailman suunnitteleminen on mahdotonta. Herra aloitti maailman luomisen keväällä. Hän muovaili maankamaran ja maalasi sen ylle kaartuvan taivaan. Puolet taivaasta hän maalasi vaaleaksi, puolet tummaksi ja sitten hän laittoi maan pyörimään niin, että yö ja päivä vaihtuivat. Hän laski tarkan kaavan, 6CO2 + 6H2O C6H12O6 + 6O2, ja loi tarvittavat yhdisteet. Kaavansa hän todisti toimivaksi, kun maailmaan alkoi muodostua elämää. Kasvit levisivät, valloittivat kaiken maapinta-alan ja merten pohjat. Ne
O’times 24
kasvoivat vihreinä kaikkialla ja lopulta myös ensimmäiset alkueläimet ryömivät meristä kuivalle maalle. Kun kevät kääntyi kesään, olivat alkueläimet jo kehittyneet ja erilaistuneet. Niityillä ja savanneilla laidunsivat suuret villieläinlaumat. Sademetsien puissa kiipeilivät apinat ja tavallisissa metsissä samoilivat hirvet ja karhut. Kaikki oli hyvin. Elämän luonnollinen kiertokulku sujui mutkattomasti. Ravintoketjujen jokainen lenkki oli siististi oikealla paikallaan. Herra oli erittäin tyytyväinen luomukseensa. Mutta kaikki muuttui, kun kesä vaihtui syksyyn. Silloin kädelliset olivat erilaistuneet niin pitkälle, että ihmiset olivat kansoittaneet maailman joka kolkan. He raivasivat metsiä ja päällystivät kaiken betonilla. Puiden sijaan kohti taivaankantta kohosivatkin nyt suuret kiviset ja lasiset rakennukset. Ihmiset olivat karkottaneet tieltään heitä haittaavat olennot niin, että kaikki muu oli kuolemassa paitsi ihmiskunta. Herra istuu kivellä ja katsoo edessään olevaa, ennen vihreää, nyt harmaata maailmaa. Hän näyttää, kuin hän olisi istunut siinä aina ja niin hän onkin. Hän on istunut siinä koko kevään, koko kesän ja koko tämän syksyn katsoen, kuinka hänen luomansa maailma kehittyy. Silmät kiiltävät. Herra on surullinen, koska ihmiset eivät koskaan ymmärtäneet hänen maailmansa kauneutta. Teksti Rosa Mäkeläinen Tekstin ensimmäiset kolme virkettä ovat Kari Hotakaisen romaanin Jumalan sana (2011) alkuvirkkeet.
Taiteilijahaastattelu:
Ilkka Auer
Fantasiakirjailija Ilkka Auer Ex-ogelilainen avaa tulevaisuudensuunnitelmiaan ja muistelee lämmöllä kouluaikojaan
Mitä projekteja sinulla on tällä hetkellä työn alla?
Suomalainen fantasiakirjailija
Juuri tällä hetkellä kulutan aikaani lähinnä taustamateriaalin keräykseen ja faktojen tutkimiseen pariinkin tulevaisuudessa häämöttävään projektiin ja käyn läpi aikaisemmin kirjoittamaani Lumen ja jään maan -sarjan mahdollisen viidennen osan käsikirjoitusta. Suunnitelmani ovat tällä kertaa niin kunnianhimoisia, että taustoittaminen on hyvin tärkeää. Samalla mietinnössä on tietysti tulevat juonikuviot ja kuvamateriaalin hankinta ja käsitteleminen
s. 1966 Porissa
Kirjoitti ylioppilaaksi Oulunkylän yhteiskoulun lukiosta 1984
Tunnettu kirjasarjastaan Lumen ja jään maa, josta on ilmestynyt neljä osaa
Millaiset asiat inspiroivat sinua kirjoittajana tällä hetkellä? Juuri tällä hetkellä inspiroi erityisesti uudenlainen suhtautuminen fantasiaan sekä nykymaailman romahtamisen ajatteleminen - eräänlaiset post-apokalyptiset mielikuvat. Tämä on aihe, joka itse asiassa syttyi OYK:ssa, olisinkohan ollut silloin seiskaluokalla. Aina silloin tällöin aihe tulee mieleen ja olen jo vuodesta 2008 miettinyt sen ottamista työn alle. Noin yleisesti ottaen, niin kauan kun muistan, olen tottunut tarkkailemaan ympäristöä ja ihmisiä hyvinkin tarkkaan. Yleensä näistä syntyy helposti, ja aivan sattumaltakin mielikuvia, joita tapaan alkaa heti työstää mielessäni eräänlaisiksi palapelin kappaleiksi, joita voin tulevaisuudessa käyttää tarinoissa. Tässä mielessä elän tavallaan jatkuvassa inspiraation tilassa, joka keskeytyy vain poikkeustapauksissa.
Mikä oli ensikosketuksesi fantasiakirjallisuuteen? Jäitkö heti koukkuun? Ensikosketus fantasiakirjallisuuteen tapahtui OYK:ssa, lukion ekalla luokalla. Luokkakaverini oli alkanut tuttavansa kanssa tuoda maahan roolipelejä ja hänen kanssaan siellä oppitunneilla selailtiin amerikkalaisia
pelilehtiä, joissa kirjoitettiin myös fantasiakirjallisuudesta. Ostin häneltä Dragonlance-kirjasarjan, tietysti englanninkielisenä, ja voisi kai sanoa, että ensimmäisen kirjan jälkeen olin myyty fantasialle. Kohtalo kuitenkin sinetöityi roolipelien myötä. D&D:tä suunnitellessa ja pelatessa side fantasiaan vahvistui ja jatkui aina siihen saakka, kunnes aloin itse kirjoittaa fantasiaa. Sen jälkeen, kun itse aloitin kirjoittamisen, lopetin fantasian lukemisen lähes kokonaan. Mitä ominaisuuksia fantasiakirjailijalta vaaditaan nykypäivänä? Voisi kai väittää, että perinteisistä fantasian aiheista kaikki olisi jo käytetty, useimmat jo moneen kertaan. Fantasian tietyistä aiheista on muodostunut aika hirvittäviäkin kliseitä, joiden välttäminen on perinteistä fantasiaa kirjoittavalla jokseenkin mahdotonta. Koska kilpailu on todella kovaa ja ehkä erityisesti siitä syystä, että fantasiakirjallisuus on marginaalikirjallisuutta, olen sitä mieltä, että fantasiakirjailijalta vaaditaan ensisijaisesti kykyä ajatella perinteisten kuvioiden ulkopuolella - ns. out of the box. Joko on keksittävä jotain täysin omaperäistä tai sitten käsiteltävä jo käytettyjä, tai vähän kuluneita aiheita täysin uudella, omanlaisella tavalla. Kustantajat ja lukijat hakevat kuitenkin koko ajan nimenomaan jotain uutta ja erikoista. Tämä siis normaalien kirjailijantyön ominaisuuksien lisäksi. Fantasia ei ole helppo genre kirjailijalle, vaikka niin voisi helposti uskoa.
”Penkkareissa räjäytimme myös koulun pihalla koululaukkumme jonkun armeijasta tuomilla tj-patukoilla.”
Opiskelit lukiovuotesi OYK:ssa. Mitkä ovat parhaat/ hauskimmat muistosi Ogelista?
Itse asiassa opiskelin OYK:ssa kuutosluokalta saakka, vanhemmat veljeni olivat OYK:ssa samaan aikaan. Ollessani neljännellä luokalla peruskoulu-uudistus oli alkamassa ja minun haluttiin jatkavan opintoja vanhan koulujärjestelmän mukaisessa oppikoulussa - OYK:ssa. Jouduin hyppäämään viitosluokan yli ja tenttaamaan sen kesällä, ja siirryin siis kansakoulun neljänneltä luokalta suoraan kuudennelle OYK:hon. Vuotta nuorempana muiden joukossa oli tietysti vähän paineita "näyttää" ja siellä tuli sitten tehtyä vähän hölmöyksiäkin. Sain yhden ikkunankin rikottua kolmannesta kerroksesta, mutta selvisin silti muistaakseni vain kahdella jälki-istunnolla ja yhdellä vanhemman luokan edessä seisotulla häpeätuomiolla. Kaikki vuodet OYK:ssa olivat loistavaa aikaa ja niistä on jäänyt niin valtavasti hyviä muistoja, että joidenkin poimiminen joukosta on hyvin vaikeaa - niitä on niin paljon, esimerkiksi se, että kuvistunneilla piirtelin muiden puolesta heille piirroksia ja välkillä välteltiin ulos menemistä menemällä piiloon kellarikäytävään (jossa kässänluokka ja terkkari olivat). Jäynöjä tehtiin varsinkin köksäntunneilla - sekoiteltiin mausteita, heiteltiin kananmunia kadulle tai kaadettiin isoihin pesualtaisiin fairya, josta saatiin sitten lattialle puolimetrinen vaahtomeri. Opettajista monet ovat jääneet erityisesti mieleen - varsinkin Marimekon raitapaitoihin aina pukeutunut Klaus Järvinen, jonka mussan tunnit olivat aina yhtä hauskoja (tai piinallisia), mahtavia elämänohjeita jakanut historianopettaja Relander (josta tuskin kenelläkään hänen oppilaistaan on koskaan ollut mitään moitittavaa), aivan uskomattoman upea bilsan ja mantsan opettaja Väiski ja vaikkapa matematiikan
O’Times 26
opettaja, joka saattoi kokeita jakaessaan kierrätyttää oppilasta ympäri luokkaa - puhumattakaan liikunnanopettajasta, jonka käsittelystä (hänen omia sanojaan lainaten) "Kukaan ei ole lähtenyt itkemättä". Joulu ja kevätjuhlat olivat varsinkin bändin ja näytelmäkerholaisten ansiosta mahtavia, ja erityisen mukavia olivat syksyn myyjäiset - joiden aikana pääsi illalla kiertelemään koulussa ihan rauhassa. Erityisen hauskaa oli myös 70/80-lukujen vaihteen tienoilla 50-luvun uusi tuleminen, jolloin OYK näytti varmasti aivan 50luvun amerikkalaiselta high-schoolilta - silloin pidin muuten kaverinkin kanssa esitelmän Rockabillystä.
Penkkarit olivatkin sitten asia erikseen. Olimme iltamyöhällä, muuten tyhjässä koulussa tekemässä viimeisiä julisteita kuorma-autojen kylkeen, kun saimme idean lumipatsaan rakentamisesta keskelle koulun pihaa. Teimme sitten lumesta pari-kolmimetrisen, hyvin yksityiskohtaisen "vehkeen" koulun pihalle, jäädytimme sen kaatamalla roskisten avulla vettä päälle ja kaadettiin vielä päälle purkki punaista maaliakin. Se oli niin hyvin jäätynyt, että se jouduttiin ajamaan penkkaripäivän jälkeen kuorma-autolla nurin vanhemmille tarkoitetun tilaisuuden vuoksi. Mutta sai se siellä koko päivän rauhassa olla ja opettajat naureskelivat sille muiden mukana. Alimmilla luokilla olevia käskettiin tanssia piirileikkiäkin sen ympärillä.
OYK:ssa oli erityisen hyvä ilmapiiri ja henki jo silloin ja varmasti se on yksi syy, miksi nuo ajat ovat jääneet niin hyvinä mieleen. Vaikka muutimme pois Oulunkylästä lukion ekan luokan jälkeen, en halunnut vaihtaa koulua ja kuljin viimeiset kaksi vuotta yli 30 kilometrin päästä OYK:ssa. Sen jälkeenkin olen moneen otteeseen käynyt kääntymässä koulun pihalla, katselemassa vanhoja paikkoja. Mahtava koulu, mahtavat opettajat ja persoonallinen, mukava rehtorikin. Lähetä vielä onnittelut 90-vuotiaalle OYK:lle. Lämpimät onnittelut ja kiitokset loistavalle OYK:lle, joka voi rinta rottingilla muistella mennyttä ja jatkaa rohkeasti samalla linjalla eteenpäin vähintään seuraavat 90 vuotta. Uskon, että oppilaat ovat varmasti ylpeitä koulustaan ja pitävät yllä OYK:n luovaa ja positiivista henkeä.
Haastattelija Ella Prokkola Kuva Ilkka Auer
O’Times 27
JALKAPALLON MESTARIEN LIIGAN NELJÄNNESVÄLIERÄT 18.2. – 19.3. Jalkapallon Mestarien liigan neljännesvälierät käynnistyvät helmikuun puolivälissä. Jatkossa on muutama todella suuri mestarikandidaatti ja pari mustaa hevosta, juuri niin kuin Euroopan suurimmassa seurajoukkuekilpailussa kuuluukin olla.
Venäjältä ja Kreikasta mukana on kustakin vielä yksi joukkue. Pystyykö hallitseva mestari Bayern München tekemään historiaa voittamalla himoitun pystin ensimmäisenä joukkueena kahtena vuotena perätysten vai istuuko valtaistuimella kauden päätteeksi jälleen kerran eri seura kuin vuotta aiemmin? Alla neljännesvälieräparit ja jokaisesta pari huomionarvoista pointtia (ensimmäinen osa pelataan vasemmanpuoleisen joukkueen kotikentällä ja toinen oikean).
Viime vuosina on puhuttu Englannin seurojen pienestä määrästä jatkopeleissä, mutta ainakin tässä vaiheessa mukana on neljä joukkuetta. Myös Saksa on saanut jatkoon neljä seuraa, Espanja kolme. Ranskasta, Italiasta, Turkista,
Manchester City (Englanti) – FC Barcelona (Espanja) POINTIT: 1. Cityn hyökkäys on tällä kaudella uuden valmentajan Manuel Pellegrinin myötä monipuolistunut ja ollut varsinkin kotona Etihadilla pysäyttämätön. Vieraissa hyökkääjätähdet ovat kuitenkin olleet kaukana kotivireestään. Kun tähän lisätään vielä ykköstykki Sergio Agüeron viime aikojen loukkaantumiset, voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että kotona täytyy voittaa, jotta Cityllä on mahdollisuus kaataa viime aikojen kestomenestyjä FC Barcelona.
2. Lionel Messin kunto on tämän otteluparin kenties suurin kysymysmerkki. Argentiinan ihmelapsi ei jäädy paineiden edessä kunnossa ollessaan, mutta puolikuntoisena hänestä ei ole joukkueelleen apua. Tämä nähtiin muun muassa viime kaudella, kun mestaruuden voittanut Bayern München pyyhki Messillä ja kumppaneilla lattiaa välierän molemmissa osissa.
Bayer 04 Leverkusen (Saksa) - Paris Saint-Germain (Ranska) POINTIT: 1. Leverkusen vastaan ManU toistuu? Se on ”Neverkusenin” pahin uhkakuva tähän ottelupariin lähdettäessä. Lohkovaiheessa vastaan asettui todellinen jätti ja tämä näkyi myös tulostaululla. Vielä kun vastassa on tällä
hetkellä Manchester Unitedia kovempi nippu, jota tähdittää hirmuvireinen Zlatan Ibrahimovic, voi Sami Hyypiän luotsaama Leverkusen heittää eurounelmilleen hyvästit, jos se kotonaan häviää.
O’Times 28
2. Yohan Cabayen sopeutuminen Pariisiin on mielenkiintoinen pointti. PSG hankki Ranskan maajoukkueässän talven siirtoikkunan viime hetkillä ja on syytä olettaa, että joukkueen pelinrakentelu tulee kulkemaan hänen kauttaan. Jos mies sopeutuu PSG:n palkkasoturiarmeijaan ja häntä osataan suojata Leverkusenin
aggressiiviselta keskikentältä, ei saksalaisilla ole mitään jakoa. Mutta jos Cabaye ei löydä esimerkiksi Zlatanin kanssa yhteistä säveltä, pariisilaisten jatkopaikan tavoittelu muuttuu pienten marginaalien turnauksessa astetta hankalammaksi.
AC Milan (Italia) - Atlético Madrid (Espanja) POINTIT: 1. Mario Balotelli vastaan Diego Costa, voiko asetelma enää herkullisemmaksi muuttua? Milan odottaa Balotellilta samaa, mitä Atlético Costalta, eli ratkaisuja. Ainoa ongelma on, että molemmat (varsinkin Costa) ovat joutuneet tällä kaudella tuittupäisen luonteensa vuoksi provosoinnin kohteeksi ja sitä kautta liialliseen vastustajan tönimiseen ja haukkumiseen. Avainasemassa on se, kumpi joukkueista ottaa tässä parissa kuskin paikan ja saa sitä kautta tekemiseensä rentoutta. Näin myös joukkueen tuittupää löytää tiensä maalille.
2. Clarence Seedorf oli eittämättä legenda, voittihan hän pelaajana Mestarien liigan peräti neljästi. Mies otti juuri valmennusvastuun Milanon ylpeydestä ilman aiempaa valmennuskokemusta ja kohtaa kylmiltään Espanjan kärkiseuran oman joukkueensa kontatessa keskikastissa Serie A:ssa. Miehen taktisesta osaamisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta voittamisen kulttuuria hän Milaniin tuo. Ja sitä tämä joukkue tarvitseekin tällä hetkellä.
Arsenal FC (Englanti) – FC Bayern München (Saksa) POINTIT: 1. Arsenal ja mestaruustaisto. Kuulostaa erikoiselta, mutta se on vielä tällä hetkellä täyttä totta. Arsenal on yhä mukana taistelussa Englannin Valioliigan tittelistä ja sen on syytä miettiä tarkkaan tavoitteitaan loppukaudelle. Viime kaudella se oli lähimpänä pudottaa voitosta voittoon jyränneen Bayernin pudotuspeleissä, mutta saksalaiset saivat kulutettua ajan loppuun jäädyttämällä pelin. Ensimmäisen osan merkitys on tämän parin mielenkiinnon kannalta valtava, sillä jos tulos on Arsenalin kannalta kohtuullinen, tulee se keskittymään täysillä myös toiseen osaan, vaikka Englannissa olisikin sitä hyvää tarjolla pitkästä aikaa.
2. Kapea materiaali vastaan leveä materiaali. Arsenalilla on huippupelaaja monelle avauksen tontille, hyvä keskikenttä ja vanha kunnon Arsene Wenger tuulitakissaan kentän laidalla. Hallitsevalla mestarilla Bayernilla on puolestaan käytössään kaksi joukkueellista laatupelaajia kaikille pelipaikoille, supertähtikategorian maalivahti, planeetan paras ei-latino (Franck Ribéry) ja vielä taikasormi Pep Guardiola ohjaksissa. Lähtökohdat ottelupariin ovat melko selvät: Arsenal puolustaa, Bayern yrittää päästä läpi. Ai niin, eihän se kuulu Arsenalin DNA:han. Bayern pääsee läpi.
O’Times 29
FC Zenit (Venäjä) - Borussia Dortmund (Saksa) POINTIT: 1. Venäjän Valioliigan tauko aiheuttaa aina maan seurajoukkueille harmaita hiuksia. Vaikka Zenit on pelannut ystävyysotteluita ja harjoitellut normaalisti, virallisten otteluiden puute on pudotuspelivaiheessa aina todella huono juttu. Kotona Pietarissa Zenit saa joka tapauksessa kuitenkin huomattavan edun kylmästä ilmasta ja liukkaasta kentästä. Pelaaminen Dortmundin pelätyllä Signal Iduna Parkilla ”puolikuntoisena” onkin sitten aivan toinen juttu…
2. Robert Lewandowskin odotettu kesäsiirto Bayern Müncheniin varmistui talven siirtoikkunassa ja tämä sekoittaa varmasti entisestään joukkuetta. Vielä kun Dortmundille sattui paha loukkaantumissuma keskelle kauden kiireisintä ajankohtaa, odotetaan puolalaistykiltä entistä hartaammin viimeistä palvelusta seuralle, joka nosti hänet maailman hyökkääjäeliittiin.
Olympiakos Piraeus (Kreikka) - Manchester United FC (Englanti) POINTIT: 1. Mitroglou poissa. Tätä lausetta toistettiin varmasti kyllästymiseen asti Old Traffordilla 1. helmikuuta, kun Olympiakos oli myynyt tällä kaudella mainetta niittäneen maalitykkinsä Konstantinos Mitrogloun Fulhamiin. Ilman Kreikan maajoukkuetähteä Olympiakosin ryhmä ei ole sama paperilla. Korvaajaksi lainattu Nelson Valdez on samantyyppinen hyökkääjä fysiikaltaan, mutta meriittilista on pahasti vanhentunut.
2. ManUn maine on pelissä näissä otteluissa. Jos englantilaiset eivät onnistu kampeamaan Euroopan kolmoskategorian joukkuetta tieltään, kausi on lopullisesti menetetty. Sir Alex Fergusonin jätettyä joukkueensa David Moyesille kaikki ennätykset on jo ehditty rikkomaan. Surkeudessa.
Galatasaray SK (Turkki) – Chelsea FC (Englanti) POINTIT: 1. Didier Drogba palaa kotiin. Norsunluurannikon lahja maailmalle ratkaisi Chelsealle sen ensimmäisen voiton tässä turnauksessa pari vuotta sitten. Nykyään mies edustaa turkkilaista rahaseuraa Galatasarayta rakkaudesta lajiin ja on väläytellyt osaamistaan myös Mestarien liigassa tällä kaudella. Toisesta osasta tulee varmasti tunteikas itse kullekin. Kenties Drogballa on vielä
yksi muisto jätettävänä Stamford Bridgen yleisölle. 2. Turkkilainen sauna odottaa mahdollisen huonon sään ohella Lontoon lädejä otteluparin ensimmäisessä osassa. Lievästi sanottuna kehno ilma oli mukana pudottamassa Juventusta lohkovaiheen viimeisessä pelissä syksyllä ja Chelsean leirissä toivotaan, että tällä kertaa auramiehiä ei kentällä tarvita. Toinen lukunsa
O’Times 30
ovat turkkilaiskannattajat. Jos taivas Turkissa repeää ja stadion aloittaa oman huutomyrskynsä
samalla, voi Galatasaray pedata itselleen loistavat lähtökohdat toiseen osaan.
FC Schalke 04 (Saksa) - Real Madrid CF (Espanja) POINTIT: 1. Cristiano Ronaldo valittiin juuri maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi ja syystä. Tällä kaudella hän on ollut Mestarien liigassa ilmiömäinen iskemällä yhdeksän maalia (uusi ennätys) alkulohkovaiheessa. Kaiken lisäksi lohko ei ollut läheskään helpoimmasta päästä ja Schalke olisi hyvinkin voinut olla sen viimeinen. On siis syytä olettaa, että Ronaldo ja kumppanit jillailevat läpi saksalaisen vuoristorataseuran.
2. Ensimmäinen osa pelataan Saksassa Schalken toimiessa isäntänä Realin supertähdille. On aivan mahdollista, että saksalaisia ei vielä tässä osassa murskata, mutta tasapeliin venyminen olisi kyseisten joukkueiden välistä tasoeroa katsoessa uskomaton suoritus. On hyvin todennäköistä, että toista osaa katsovat enää vain Ronal… siis Real Madridin fanit.
Teksti Urho Vyyryläinen
Kuvassa HJK – Champions vuodelta 1911
O’Times 31
Jalkapallokauden 2013-2014 kohokohdat
hirmulaukauksella vasempaan yläkulmaan. Ehdottomasti Mestareiden liigan lohkovaiheen maagisin suoritus. Saa nähdä, minkälaisia temppuja Ruotsin kirkkaimmalta tähdeltä löytyy pudotuspeleissä...
Manchester Cityn taianomainen kotivire - Valioliigan 13. ja 16. pelikierros: Cristiano Ronaldon valinta vuoden pelaajaksi ( Ballon d'Or ) 13. tammikuuta 2014: Tottenhamilla ja Arsenalilla tuskin on kovin iso kaipuu takaisin Cityn kotiareenalle Etihadille. Molemmat tulivat, Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen oli Lionel Messin näkivät ja murskaantuivat. Ensin Tottenham 13. aika väistyä himoitulta valtaistuimelta. Vuoden 2013 kierroksella tuloksella 6-0 ja muutamaa kierrosta parhaan pelaajan palkinto jaettiin tammikuun 13. myöhemmin oli kärkijoukkue Arsenalin vuoro tuta päivänä Cristiano Ronaldolle. Kuluneella kaudella yli 60 Manchesterin sinisen puolen raaka hyökkäysvoima. maalia tykittänyt Ronaldo jätti äänestyksessä jälkeensä Arsenalin kolme maalia eivät paljoa lohduttaneet, kun muun muassa viime kaudella kaiken mahdollisen Bayern omissa helisi kuusi kertaa. Joukkueiden toisessa Münchenin kanssa voittaneen Franck Riberyn kuten myös kohtaamisessa Arsenalilla on vielä tilaisuus paikata loukkaantumisten kanssa painineen Messin. Syksyllä nöyryyttävä vierailu Etihadilla. Tottenhamista siihen ei portugalilainen rikkoi Mestareiden liigan lohkovaiheen ollut: sininen vierasjoukkue pyssytti viisi maalia maaliennätyksen yhdeksällä osumallaan, eivätkä kotijoukkueen verkkoon ja ottelu päättyi nolosti 0-5. huippusuoritukset toki siihen loppuneet. Täysin ansaittu Manuel Pellegrinin johtamalla Cityllä näyttäisi olevan palkinto Real Madridin helmelle! potentiaalia tällä kaudella vaikka mihin. Lionel Messin loukkaantuminen - La Ligan 13. kierros: El Clasico - Barcelona vs. Real Madrid - La Ligan 10. kierros: Marraskuun puolessavälissä koko jalkapalloyhteisö sai ikäviä uutisia Espanjasta, kun 2000-luvun ehkäpä Eurooppalaisen jalkapalloilun kuumin kamppailu päättyi valovoimaisin urheilija, argentiinalainen Lionel Messi, Barcelonan hyväksi 2-1. Viime kohtaamisia hallinnut Real joutui jättämään pelikentän jo 20 minuutin pelin jälkeen. Madrid joutui yli 400 miljoonan TV-katsojan edessä Myöhemmissä tutkimuksissa syyksi paljastui vasemman taipumaan ensimmäisen kerran jo 19 minuutin pelin takareiden lihasvamma, joka pakotti supertähden sivuun jälkeen. Barcelonan ja Brasilian kirkkain lupaus Neymar jopa kahdeksi kuukaudeksi. Se on ikävän pitkä aika vei ovelalla sijoituksella katalonialaiset ansaittuun 1-0 yleisölle, joka haluaa viikoittain nähdä nelinkertaisen johtoon. Tuntia myöhemmin Alexis Sanchez iski siniBallon d'Or -voittajan taian kentillä. Ja erityisen ikävän punaiset jo kahden maalin johtoon upealla nostolla ja pitkä aika se on Barcelonalle ja sen kannattajille, jotka peli oli pitkälti jo taputeltu. Lisäajalla Jese kavensi odottavat Messiltä ottelusta toiseen upeita suorituksia. tilanteen vielä 2-1, mutta se oli Realille laiha lohtu Barcelonan hallitessa ottelua. Vakuuttava voitto viime vuosikymmenen menestyneimmältä seuralta, jonka AS Roman yllättävä putki: tämän kauden suorituksia moni ehti jo epäillä. Upea ilta, upea ottelu! Kukapa olisi uskonut, että viime kaudet keskikastin yläpuolella sarjassa keikkuneella AS Romalla olisi ollut Zlatan Ibrahimovic vs. Anderlecht - Mestareiden liigan mahdollisuuksia Napolin tai AC Milanin kaltaisia seuroja lohkovaiheen kolmas kierros: vastaan mestaruustaistossa. Mutta niin vain Italian pääkaupungin oma ylpeys ylsi Serie A:ssa yli 15 ottelun Tämän illan jälkeen ruotsin kieleen lanseerattiin uusi sana tappiottomaan putkeen ja keikkuu sarjassa tällä hetkellä ”zlatanera”, joka suoraan käännettynä tarkoittaa toisena vain muutaman pisteen hallitsevaa mestaria hallita/selviytyä jostakin voimalla. Zlatanera todellakin Juventusta jäljessä. Roman vire on vahva ja kärkijoukkue kuvaa Zlatanin tiistaista esitystä, sen verran ylivoimainen toisensa jälkeen on joutunut taipumaan roomalaisten hän belgialaista RC Anderlechtia vastaa oli. Saldoksi kertyi edessä: viimeksi Italian cupista putosi juuri Juventus. Iso hulppeat neljä maalia, joista kaksi oli erityisen näyttäviä kumarrus vahvassa nousukiidossa olevalle Romalle. yksilösuorituksia: ensiksi "takavasaralla" oikeaan Toivottavasti kausi päättyy yhtä loistokkaasti, kuin se etukulmaan, jonka jälkeen pallo 120 km/h kellotetulla alkoi.
O’Times 32
Gareth Bale - maailman kallein pelaaja: Viime syyskuussa Real Madrid teki sen jälleen. Jalkapallokomeetta Cristiano Ronaldon maailmanennätyssiirto sai väistyä Tottenhamissa ihastuttaneen nuorukaisen tieltä. Walesin 24-vuotias taituri Gareth Bale siirtyi Madridiin hinnalla, jolla olisi voinut ostaa vaikkapa 225 Ferrari F430 -superautoa tai 132 000 Iphone 5s -älypuhelinta. 91 miljoonaa euroa. Se on hyvin paljon rahaa, jopa maailmanluokan futarista. Bale on loukkaantumisista huolimatta päässyt varsin hyvään alkuun uudessa seurassaan. Saa nähdä, mihin nuorukaisen taidot riittävät. Oli miten oli, oma vanha siirtoennätys on nyt rikottu ja Real Madrid voi hyvillä mielin lähteä etsimään pitkään kadoksissa ollutta Mestareiden liigan pokaalia.
Everton Keskinkertaisilla resursseilla syksyllä ruoriin siirtynyt Roberto Martinez on onnistunut nostamaan Evertonin taisteluihin europeleihin oikeuttavista sijoista (1-5). Aivan kärkeen tuskin on tällä kaudella asiaa, mutta viides sija liigassa on sekin jo pienoinen ihme. Toivotaan kuitenkin sinipaidoille parasta. Kauden pettymykset AC Milan Viime vuosikymmenen suurseura painii suurissa ongelmissa: pistemenetyksiä ottelusta toiseen, kymmenes sija liigassa 30 pistettä sarjakärki Juventuksen perässä ja valmentajan vaihto tammikuun aikana. Tilanne ei näytä erityisen hyvältä AC Milanin leirissä tällä hetkellä.
Fifa Puškas Award - Zlatan Ibrahimovic - 13. tammikuuta 2014: Manchester United Valmentaja vaihtui syksyllä, niin vaihtui myös paikka Hurja ilta sai hurjan päätöksen. Ruotsin oma supertähti sarjassa. Kärkikamppailu muuttui keskikastin painimiseksi taiteili yksin Englannin kumoon: tilille kertyi neljä maalia, ja monet syyttävät siitä juuri uutta manageria David joista yksi palkittiin vuotta myöhemmin Fifa Puskas Moyesia. Moni pelaaja haluaa kesällä vaihtaa maisemaa, Awardsilla eli kauden hienoimpana maalina. Puskas ja ellei europaikka ensi vuonna häämötä, vähenevät Awards on häppöinen kunnianosoitus Zlatanin uran pelaajien palkat huomattavasti. Hankala tilanne hienoimmalle osumalle, joka on minun ja varmasti Manchesterissa ja ehkäpä kauden suurin pettymys. monen muunkin mielestä yksi jalkapallohistorian upeimmista maaleista. Käsittämätön saksari yli 30 Teksti Juho Haanpuu metristä jätti kannattajat haukkomaan henkeään Britannian suurimmalla stadionilla. Tietysti myös muut Puskas-ehdokkaat olivat toinen toistaan upeampia osumia, mutta Ibrahimovicin maalia ei tähän ryhmään voida laskea. Se oli toisesta ulottuvuudesta. Kauden yllättäjät: Atletico Madrid Nostanut itsensä viimeistään tällä kaudella Euroopan suurseurojen joukkoon. Pistänyt La Ligassa Barcelonaa ja Real Madridia kunnolla kampoihin ja majailee liigassa kärkisijalle. Eikä siinä vielä kaikki. Atletico muun muassa selvitti Mestareiden liigan lohkovaiheensa tappioitta. Iso plussa Diego Simeonelle ja Atleticolle.
O’Times 33
VAIKUTTAMISTA SIELLÄ, MISSÄ IHMISET OVAT Pitkään sosiaalista mediaa pidettiin pelkästään
Pelkkä tykkää-napin klikkaaminen ei kuitenkaan
viihteen
ole vaikuttamista, mutta kun yksittäisen henkilön
välineenä,
mutta
myöhemmin
on
ymmärretty sen valtavat mahdollisuudet myös
facebook-ryhmä
vaikuttamisen välineenä. Tästä hyvä esimerkki on,
kokoiseksi, on selvää, että tämä joku saa jotain
kun Elissa Eriksson keräsi facebookin avulla rahaa,
aikaiseksi. Tämä henkilö voi sitten ottaa muita
jotta
bussipysäkeiltä
ryhmän jäseniä mukaan itse kampanjaan. Lukuisat
mainostilaa ja käyttää sitä muihin kuin kaupallisiin
adressit, mielenosoitukset ja kansalaisaloitteet
viesteihin. Erikssonin keräys onnistui ja kampanja
syntyvätkin nykyään näin: hyvänä esimerkkinä
toteutui tammikuussa 2011.
tällaisesta toimintamallista on samaa sukupuolta
voisi
Pelkästään
ostaa
Helsingin
facebookissa
on
yli
miljoona
suomalaista. Omalle ajatukselleen on siis helppo löytää kannattajia, oli kyse lähes mistä aiheesta
olevien
paisuu
avioliiton
tuhansien
laillistamista
ihmisten
vaativa
kansalaisaloite, joka keräsi yhden päivän aikana yli 104 000 allekirjoitusta.
tahansa. On ryhmiä, jotka kannattavat eläinten
Toinen
oikeuksia, ja ryhmiä, jotka vaativat raiskaajille
hyödyntämisestä
pahempia
Facebookissa
presidentinvaalikampanja vuonna 2012. Hän
tykkääminen on helppoa ja ihmiset saattavat
käytti erittäin aktiivisesti sosiaalista mediaa
tehdä niin, vaikkei asia olisi aivan lähinnä sydäntä.
kampanjassaan ja keräsi näin paljon juuri nuorten
rangaistuksia.
O’Times 34
hyvä
esimerkki oli
sosiaalisen Pekka
median Haaviston
ääniä. Haavisto sai lopulta 37,4 prosenttia
viihteen keinoin. Erilaiset viraalivideot ja niin
annetuista äänistä, mikä on vihreiden toistaiseksi
kutsutut meemit leviävät verkossa nopeasti
paras tulos presidentinvaaleissa.
ihmisten jakaessa niitä ystävilleen. Suurin osa
Sosiaalinen media on omiaan vaikuttamaan myös huonolla tavalla. Kuten sanottua, on tykkää-napin painaminen helppoa ja joskus ihmiset asettuvatkin vain
ajattelemattomuuttaan
kannattamaan
tästä materiaalista toki on vain viihteellistä, mutta osassa piilee jokin asiallinen viesti, joka tulee ihmisille tutuksi – ehkä jopa paremmin kuin katukampanjoinnissa.
ryhmiä, joiden tarkoitusperät eivät ole täysin
Mainostajatkin
puhtaat. Hiljattain uutisoitiin tapauksesta, jossa
Sosiaalisiin medioihin upotetaan yhä enemmän
600 ihmistä liittyi 16-vuotiasta poikaa pilkkaavaan
mainontaa,
ryhmään. Kaikki napinpainajista tuskin tunsivat
huomaamattomaksi.
poikaa,
mediassa
tuotesijoitteluun televisiomaailmassa ja osaamme
onnistuneesti levinneeseen ryhmään oli helppo
käsitellä sitä kriittisesti. Kun taas lempibloggari
liittyä.
kirjoittaa jostain uudesta tuotteesta, on välillä
mutta
sosiaalisessa
Internetissä syntyy myös helposti ryhmäpainetta. Edellä
mainitun
kaltaisissa
tapauksissa
voi
vaikeaa
ovat
joka
huomanneet
saattaa
tietää,
jäädä
Olemme
onko
tämän.
kyseessä
täysin tottuneet
maksettu
tuotesijoittelu vai kirjoittajan aito mielipide.
ryhmästä olla vaikea jättäytyä pois, jos kaikki
Sosiaalisen median avulla onkin mahdollista, jopa
ystävät ja tuttavat ovat siinä mukana. Yleisestä
helppoa, vaikuttaa. Vaikka sillä on omat huonot
mielipiteestä voi helposti tulla myös oma
puolensa, ovat sen hyödyntämismahdollisuudet
mielipide. Jos jotakuta haukutaan sosiaalisessa
riskejä huomattavasti suuremmat. Yksittäinen
mediassa, voi itsekin alkaa ajatella samoin. Tämä
ihminen voi kerätä satojen tuhansien ihmisten
vaikuttaminen tapahtuu niin huomaamattomasti,
kannattajajoukkoja omalle ajatukselleen, jos
että siihen on vaikea suhtautua kriittisyysesti.
ajatus vain on hyvä. Vaikuttaminen siis helpottuu
Vaali- ja mainoskampanjoiden sekä muiden vaikuttamaan pyrkivien hankkeiden on kuitenkin mentävä sinne, missä ihmiset ovat. Etenkään nuoriin ihmisiin eivät pure enää Rautatieasemalla järjestetyt
tapahtumat,
joissa
vaaliehdokas
tarjoaa hernesoppaa. Internetissä ja sosiaalisessa
ja
kansanvallan
voidaan
paremmin kuin ehkä muuten. Teksti Lasse Kaartinen Kuva Satu Mäkinen Kuva on lavastettu.
mediassa huomion voi myös saada esimerkiksi
O’Times 35
nähdä
toteutuvan
SOME – SOSIAALINEN MERKITYKSETTÖMYYS Sosiaalinen media, tuo 2010-luvun kultainen lapsi ja päivän sana. Se on kaikkialla, ja jos ei ole, se halutaan kaikkialle. Jo pienet lapset osaavat vaatia vanhempiensa älypuhelinta pelejä selatakseen, ja Facebookia tulisi päivittää useammin kuin elämän
aikaan kouluissa näiden palveluiden käyttäminen
merkittävät tapahtumat sen mahdollistavat. On
tuottaa ongelmia. Luokissa vallitsee hiljaisuus,
toki hienoa tietää, mitä kaverille kuuluu, mutta
mutta oppilaat eivät keskity opetukseen vaan
hienompaa olisi kuulla se kasvotusten.
pulpetin alla olevaan ihmeelliseen internetin maailmaan.
Sosiaalinen media on jo sanana mielenkiintoinen. Nimensä mukaan se mahdollistaa ja helpottaa yleistä kanssakäymistä, sillä useiden asioiden selvittäminen on vain parin klikkauksen päässä. Sosiaalinen media tuo myös tasa-arvoa: se on kaikille mahdollinen, helppo ja myös halvempi ratkaisu
kuin
perinteiset
Erilaiset
yhteisöpalvelut
luovat
yhteisöllisyyttä, mutta samalla fyysinen kontakti vähenee. Keskustelujen kiusalliset hiljaiset hetket voidaan
nyt
keskeyttää
syventymällä
bittiavaruuteen, kun taas ennen ne vaativat sosiaalista lahjakkuutta, kykyä jutella ihmisille, kykyä kuunnella.
viestintävälineet.
Suurimman hyödyn saamiseksi ja tehokkuuden
On hyvä osata käyttää sosiaalista mediaa
lisäämiseksi sosiaalinen media vaatii kuitenkin
monipuolisesti
muun
tiettyjä resursseja: jonkin lukulaitteen, esimerkiksi
helpottamiseen,
mutta
älypuhelimen, tietokoneen tai tabloidin, mutta
ärsyttävämpää
myös aikaa – aikaa suodattaa viestitulva ja aikaa
kuuntelevinaan mutta räplääkin vain puhelintaan,
opetella käyttämään palveluita. Ja tähän jäikin
tai kaveriporukka, jossa iltaa vietetään naama
tasa-arvo. Mitä tapahtuisi, jos ei omistaisikaan
hohtaen
älypuhelinta ja ei voisikaan selata erilaisia
jällentapaamisen ilosta. Ole kiltti, laita puhelin
keskusteluja ja nettisivuja aina kun olisi aikaa
taskuusi ja kuuntele hetki, mitä ystäväsi sinulle
siihen. Elämä olisi erilaista ja todennäköisesti
puhuu! Se tekee hyvää sinullekin.
myös vaikeaa, mutta
kuin
oman
muassa ei
Teksti Siiri Niinivirta
sitähän se monelle suomalaiselle vielä on – elämää
Kuva Satu Mäkinen
ilman sosiaalisen median jokahetkistä läsnäoloa. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun. Nuoria kannustetaan käyttämään sosiaalisen median tarjoamia palveluita, mutta samaan
O’Times 36
ole
ihminen,
puhelimen
arjen mitään joka
valosta
on
eikä
LUKIJAKILPAILU: KUKA SANOI JA MITÄ? Oheiset mietelmät ovat Hannu Huhtalan ja Timo Salmisen suusta. Kilpailuun voi osallistua lukusalissa. Vastaukset seuraavassa numerossa. Palkintona kilo suklaata!
Siis oliks se joku ääni? Onneks mä en oo ainoo joka kuuli sen. Inhottavaa olla ainoo joka kuulee tollasia ääniä. It´s so simppel it can be understood by a tomppel.
O’Times 37
Meil on hottista täällä ja meillä on coldista.
O’Times 38