PYR Info 1/2012

| nro 1 • 2012 Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

o f in

KESTÄVÄ KEHITYS OSAKSI OPETUSTA

s. 06

PALAUTUSVERKOSTO TYÖN ALLA

s.0 8

s. 10

Tölkki poikineen

Ekopiste-pilotti vauhdissa s. 16 Pullonpalautus helpottui s. 18 In English p. 21

kuva Mikko Haiko

[ T O I M I T U S J O H TA J A LTA ]

06 | TRENDI

Koulut kasvattavat ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia – ainakin periaatteessa.

Käytännössä vastuu usein jää asiasta kiinnostuneen opettajan tai rehtorin harteille.

08

10

16

Millaisia muutoksia uusi jätelaki tuo pakkausten keräykseen? Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä vastaa kymmeneen kysymykseen.

Alussa oli neljä rahatonta kaverusta, soodavesilaite ja marjamehua.

Nyt Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on maan neljänneksi isoin panimo.

Vesa Jussila tyhjentää kuluttajapakkausten keräyspisteitä Kuopiossa.

Työ on osa Ekopiste-pilottia, joka on meneillään kolmella paikkakunnalla.

| HENKILÖ

| YRIT YS

| YMPÄRISTÖ

palstat 04 BOKSI – UUTISET JA TAPAHTUMAT 14 PILOTTI TUTKII JÄTEPALETTIA 18 PULLONPAL AUTUS HELPOTTUI 20 TÖLKIN PALUU 21 IN ENGLISH JULKAISIJA Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. (09) 616 230, faksi (09) 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi PÄÄTOIMITTAJA Annukka Leppänen-Turkula TOIMITUSNEUVOS TO Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Marika Koskimäki, Margareetta Ollila, Tapani Sievänen TOIMITUS Otavamedia Asiakasviestintä, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 TOIMITUSPÄÄL LIKKÖ Jari Kallio, Otavamedia, puh. (09) 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Otavamedia, puh. (09) 1566 8571 PAINOPAIKKA Libris Oy, 2012 PAPERI Ympäristöystävällistä paperia. ISSN-L 1797-4135, ISSN 1797-4135 (Painettu), ISSN 2242-3729 (Verkkolehti). Lehti ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi PYR INFO -NÄKÖISLEHTI www.digipaper.fi/pyr

02

Kuluttajia palvelevan käytettyjen pakkausten vastaanottopisteverkoston pitää olla toiminnassa 1.5.2014. Useat kunnat ovat kiiruhtaneet antamaan jätehuoltomääräyksiä, ja niihin on pakkausalan tuottajayhteisöiltä pyydetty lausuntoja. Osasyynä on pakkausten kiinteistökeräys.

Jos tuottajayhteisöt – hyötykäyttölukuja parantaakseen – ryhtyvät keräämään pakkauksia myös kiinteistöiltä, palvelun on oltava pakattuja tuotteita markkinoille toimittavien yritysten eli tuottajien maksamaa.

Sitä vastoin, jos kunta hoitaa keräyksen tai jos kiinteistö itse tilaa kuljetukset valitsemaltaan toimijalta, kustannukset voidaan laskuttaa kiinteistöltä.

Uusi jätelaki määrää kuitenkin että: ”käytöstä poistetut tuotteet on toimitettava tuottajan järjestämään jätehuoltoon”, joten sekä kunnilta että yksityisiltä toimijoilta edellytetään yhteistyötä tuottajayhteisöjen kanssa.

Toistaiseksi jätelain asetusten valmistelu ja tuottajayhteisöjen suunnitelmat ovat vielä kesken. Käynnissä oleva ekopistepilotti on yksi tapa hankkia tietoa päätösten tekemiseen.

Pakkauskartongin erilliskeräys kiinteistöiltä toimii jo nyt hyvin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti uusilla määräyksillä ei tähän toimintaan aiheuteta häiriöitä.

Huomioitava olisi myös se, että kierrätyksen ja muun hyötykäytön tehostaminen onnistuu vain, jos keräyspisteeseen toimitettu materiaali täyttää laatukriteerit.

Annukka Leppänen-Turkula

ORGANISATION CERTIFIED BY

ISO 9001

[ T I L A N N E K AT S A U S ]

o f in

Muovipakkauksilla terve elinkaari TARKOITUKSEENSA RÄÄTÄLÖIT Y muovi on paljon käytetty pakkausmateriaali, jonka suojissa tuote matkaa tuotannosta kuluttajalle. Suojausominaisuudet, saatavuus, monipuolisuus, luotettavuus, turvallisuus ja säästö saadaan liki poikkeuksetta toteutumaan yht’aikaa jollain muovisovelluksella.

MUOVIPAKKAUSTEN HYÖDYNTÄMISMAHDOLLISUUDET

ovat myös lisääntyneet. Suomalaisille on jo arkipäivää pantillisten muovipullojen palauttaminen korkkeineen kierrätykseen. Monilla paikkakunnilla kerätään lisäksi energiajaetta, jolloin pakkausmuovin voi helposti toimittaa tuottamaan sähköä ja lämpöä.

Pakkausmuovit ovatkin oivallinen energianlähde asianmukaisille laitoksille. Tavallinen pakkausmuovi on oikeastaan maakaasua kiinteässä muodossa.

Osalle tämän lehden lukijoista teollisten muovipakkausten kierrätys ja uudelleenkäyttö ovat niin ikään tuttua asiaa.

Vuoden 2012 alusta Tampereella ja Kuopiossa on testattu niin kutsuttua kadunkulmakeräystä kauppojen läheisyydessä. Tarkoituksena on saada käytännön kokemusta ja katsoa, millaista materiaalia saadaan kokoon.

Alustavat tulokset kokeiluista sekä juuri valmistuneesta ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamasta Muovikierto-hankkeesta osoittavat, että kuluttajapakkausjätteiden erilliskeräys tuottaa kaikkialla varsin heikosti kierrätyskelpoista materiaalia. Keräyskustannukset ovat huomattavat per talteen – saati sitten kierrätykseen – saatu kilo.

Silti näitä pakkaavan teollisuuden kustantamia kadunkulmakeräyksiä on toiminnassa muun muassa Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Suomenkin uusi jätelaki tulee edellyttämään pakkaajilta ja pakattujen tuotteiden maahantuojilta käytettyjen pakkausten veloituksetonta valtakunnallista vastaanottoa.

MUOVIN TUOTTAJAYHTEISÖ Suomen Uusiomuovi

Oy tiedusteli vuodenvaihteessa merkittävimmiltä pakkaajilta näkemyksiä muovipakkausten hyödyntämisen linjoista. Yli 80 prosenttia vastaajista tunsi pakkaajille ja maahantuojille uudella jätelailla langetetun täyden tuottajavastuun joko pääpiirteittäin tai hyvin. Ainakin kaksi kolmannesta vastaajista oli jo pohtinut myös lain tuomien uusien kustannusten siirtämisen vaikeutta tai helppoutta tuotteiden hintoihin.

Selvästikään mitään illuusiota pakkaajilla ei ole kuluttajapakkausten kierrätyksen autuaaksi tekevästä voimasta tai helppoudesta. Vain puolet arvioi kuluttajien lopulta edes käyttävän markettien erilliskeräystä ensisijaisesti oman jäteastiansa sijaan.

Itse asiassa esimerkiksi Ruotsissa vain joka neljäs kuluttajamuovipakkaus toimitetaan erilliskeräilyyn lähes 20 vuoden harjoittelun jälkeen.

Käytännössä kaikki vastaajat näkivät riittäväksi lain edellyttämän vastaanottoverkoston perustamisen ja 70 prosenttia energiahyödyntämisen olevan varsin perusteltu tapa hyödyntää muovipakkausjätettä. Toisaalta hieman toisin kysyen 35 prosenttia pakkaajista sanoi, että heidän yrityksensä olisi valmis maksamaan selkeästi enemmän juuri kierrätettävyydestä suhteessa muihin hyödyntämistapoihin.

JÄTELAIN NOJALLA annettavat yksityiskohtaisem-

mat asetukset pakkausalalle ovat työn alla. Luultavimmin ne valmistuvat vuoden sisään. Vielä ei ole mahdollista tyhjentävästi kuvata, mitä vaatimuksia virkamiehemme pakkaavalle elinkeinolle tarjoilevat ja mitä niihin pyrkiminen kenellekin kustantaa. Toivotaan, että ne perustuvat realismiin, aitoon ympäristöhyvään ja oikeudenmukaisuuteen, jotta niitä ylipäätään voisi yhdessä tämänkin lehden lukijakunnan kanssa lähteä toteuttamaan.

Vesa Kärhä, Muoviteollisuus ry, PYRin hallituksen jäsen

03

i s k o B [ UUTISET & TAPAHTUMAT ]

kuva iStockp

PTR kirkastaa pakkausasiaa ÄLYPAKKAUSTEN TULEVAISUUS, design investoin-

Vapaamatkustus voi tulla kalliiksi YRITYKSET, jotka jättävät pakkauksiin kohdistuvan tuottajavastuuvelvoitteensa hoitamatta, voivat 1.5.2012 jälkeen saada laiminlyöntimaksun. Tämän mahdollistaa uusi jätelaki, joka antaa viranomaiselle aiempaa tehokkaammat keinot puuttua

04

hoto

tina sekä pakkauksen yhteiskunnallinen merkitys olivat pääaiheina maaliskuun Pakkaustutkimuspäivässä. Sen järjesti Pakkaustutkimus – PTR ry Helsingissä.

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävän PTR:n toimitusjohtaja Margareetta Ollila kertoi parin lähivuoden hankkeista, joiden avulla pakkausten merkitystä kirkastetaan kuluttajille.

– Pakkaukset koetaan nykyisin monesti vain tavoitteena lisätä kulutusta, eikä pakkauksen hyötyjä juurikaan mielletä, hän mainitsi.

Vastuulliseen kuluttamiseen tähtäävä LOHASPACK-hanke jatkuu ensi vuonna, aiheena ekologisuus. Vuonna 2014 teemana on eettinen ja sosiaalinen vastuu. Kuluttajille järjestetään kilpailu, johon he voivat lähettää netin kautta pakkausideoitaan.

Toinen kampanja on Hei me pakataan, jossa kerrotaan kansantajuisesti YouTube-videoiden avulla pakkauksen historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuuden näkymiä.

– PTR:n lähivuosien tavoite on kuluttajatiedon jalkauttaminen koko pakkausarvoketjuun ja pakkauksen yhteiskunnallisen arvon viestiminen, Ollila tiivisti. P

PTR uusiin tiloihin PAKKAUSTUTKIMUS – PTR RY on muuttanut

uusiin toimitiloihin Espoon Keilarantaan osoitteeseen Keilaranta 4, 02150 Espoo.

Uudet toimitilat sijaitsevat Business Center Papulan toisessa kerroksessa.

PTR:stä kerrotaan, että toimisto sijaitsee entistä lähempänä monia yhteistyökumppaneita, ja esimerkiksi Otaniemeen on sieltä vain lyhyt kävelymatka. Läheltä löytyy myös tiloja isojenkin tapahtumien ja kokousten järjestämiseen. P

vapaamatkustukseen eli lain noudattamatta jättämiseen. Laiminlyöntimaksun suuruus on yksi prosentti yrityksen liikevaihdosta, enintään kuitenkin 500 000 euroa.

PYR teetti vuosi sitten yrityskuvatutkimuksen jäsenyritysten keskuudessa. Moni yritys haluaisi viranomaisten valvovan vapaamatkustajia tehokkaammin. Sanktioksi ehdotettiin muun muassa sakkoa. Tämä näyttää nyt toteutuvan laiminlyöntimaksuna uuden jätelain nojalla. P

kuva Tommi Tuomi

Puupakkauksella menee hyvin PUUPAKKAUSTEN KIERRÄTYS PPK OY:N toimitusjohtaja Lars Rask siirtyi maaliskuun lopussa

eläkkeelle luottavaisin mielin. Toiminta on vakiintunut osaavien kumppanien kanssa rakentavaksi yhteistyöksi, ja yhtiön talous on kunnossa.

– Alan näkymiin vaikuttaa se, että energiapuun arvo on selkeästi nousemassa Suomen kasvavan uusiutuvan energiatavoitteen mukana. Tavoite on 38 prosenttia vuodelle 2020. Tämä tarkoittaa, että lajiteltu, puhdas puupakkausjäte otetaan kattavasti talteen, eikä kaatopaikalle jouda enää mitään.

Rask arvioi, että tämä toisaalta synnyttää turhan kilpailuasetelman energiahyödyntämisen ja materiaalikierrättämisen välillä.

– Viranomaistenkin tulisi hyväksyä, että puujätteen käyttö energiaksi on hyvin järkevää uusiutuvan energiavastuun talkoissa. Maalaisjärjen käyttö helpottaa tavoitteiden yhteensovittamista siten, että sekä ympäristön että fiksun taloudenhoidon tavoitteet toteutuvat.

Rask on ollut PPK:n johdossa alusta asti eli vuodesta 2005. Puupakkausjätteen vastaanotto perustuu noin sadan alalla toimivan yrityksen verkostoon.

– Yli 40 vuoden työrupeama elinkeinoelämän eri tehtävissä on ollut antoisa.

Paljon on kertynyt kokemuksia ja ystäviä, mutta nyt maistuu täysi vapaus työelämästä, Rask tunnustaa.

Hän kertoo ”ajautuneensa” mukaan erilaisten senioriyhteisöjen toimintaan.

– Mutta ylitse muiden menee yhteinen aika neljän lapsenlapsen kanssa. Uraputkeni aikana perhe jäi tahtomattani liian vähälle huomiolle. Nyt se korjataan kaikin keinoin, Rask hymyilee. P Lars Rask uskoo, että maalaisjärki auttaa sovittamaan yhteen puun energiahyödyntämisen ja materiaalikierrätyksen.

Heikki Riste muistuttaa, että Suomessa metallin hyötykäyttömaksut ovat Euroopan edullisimmat.

Riste toivoo asetuksiin malttia ja kohtuutta ELÄKKEELLE KESÄKUUN LOPUSSA jäävä metallipakkausten tuottajayhteisön Mepak-Kierrätys Oy:n toimitusjohtaja Heikki Riste on huolissaan uuden jä-

telain vaikutuksista pakkauskeräyksen kustannuksiin. Suunniteltu keräysverkoston laajentaminen uhkaa tulla kuluttajille kohtuuttoman kalliiksi.

– Toivottavasti asetuksia kirjoitettaessa turvataan, että uudistuksesta koituu enemmän hyötyä kuin haittaa niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta, hän sanoo.

Riste on ollut Mepakin johdossa alusta eli 1997 lähtien. Metallipakkausten kierrätys ja sen raportointi on saatu toimimaan hyvin.

– Metallin hyötykäyttömaksut ovat Euroopan edullisimmat.

Pakkausromukuormille on 37 vastaanottopistettä, ja pienmetallin keräyspisteitä on yli 10 000, joista lähes 4 000 on aluekeräyspisteitä. Hyötykäyttöön menevien pakkausten osuus on noin 80 prosenttia, kun mukaan lasketaan pantilliset juomatölkit. EU:n pakkausdirektiivin vaatimus on 50 prosenttia.

Tulevaisuuskin näyttää lupaavalta. Esimerkiksi jätepolttolaitosten yleistyessä yhä suurempi osa metallista saadaan talteen, kun se erotetaan pohjatuhkasta.

Eläkepäiviään Riste aikoo viettää vaimonsa kanssa matkustellen, sulkapallon ja golfin parissa sekä järjestötoiminnassa.

Uusparin elämää viettävällä pariskunnalla on yhteensä 10 lastenlasta, joiden kanssa aika kiitää. P kuva Tommi Tuomi

05

trendi

S

uomi toteuttaa kansallista kestävän kehityksen kasvatuksen strategiaa. Sen mukaan kaikilla kouluilla piti olla asiasta toimintaohjelma jo vuoteen 2010 mennessä.

Lisäksi 15 prosentilla päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista tulisi olla ulkoinen tunnus kestävän kehityksen työstään vuoteen 2014 mennessä.

– Tämän kokonaisuuden kuului olla kaikilla oppilaitoksilla mukana perusopetuksessa jo nyt. Toteutus on kuitenkin monesti kiinni yksittäisen koulun, asiasta kiinnostuneen rehtorin tai opettajan panostuksesta, kertoo Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran ohjelmapäällikkö Aino Alasentie.

MUKANA KAIKESSA

KESTÄVÄ KEHITYS ON MUKANA KOULUJEN OPETUSSUUNNITELMASSA, AINAKIN PERIAATTEESSA. KÄYTÄNNÖSSÄ VASTUU SITÄ KOROSTAVASTA OPETUKSESTA JÄÄ USEIN YKSITTÄISTEN REHTORIEN JA OPETTAJIEN KONTOLLE.

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura eli Sykse ry on ympäristökasvatuksen edistämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö. Toiminnan tavoitteena on edistää kestävää elämäntapaa ympäristökasvatuksen keinoin.

– Teemme työtä sen puolesta, että Suomessa yhä laajenevalla joukolla kasvattajia on halua ja edellytyksiä välittää lapsille ja nuorille kestävän kehityksen mukaisia tietoja, taitoja ja asenteita, Alasentie kertoo.

Seura vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että ympäristökasvatuksen asema eri hallinnonaloilla ja koulutuksessa vahvistuisi. Järjestö toimii myös ympäristöja luontojärjestöjen edustajana ympäristökasvatusasioissa ja koordinoi vaikuttamisyhteistyötä.

Alasentien mukaan heidän tavoitteenaan on, että aihekokonaisuus olisi tavalla tai toisella mukana kaikessa opetuksessa.

Kestävä 06

TEKSTI EIJA HIETANEN | KUVAT TOMMI TUOMI

Aineistoa

– Perusopetuksen päämäärä on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia, hän toteaa.

pakkauksista ja hyötykäytöstä

LIPPU VIESTII VIHREYTTÄ

Suomen Ympäristökasvatuksen Seura myös koordinoi Vihreä lippu -ohjelmaa, joka on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden ohjelma.

Vihreä lippu on kansainvälinen kasvatusalan ympäristömerkki. Ohjelmaan voi osallistua mikä tahansa suomalainen päiväkoti, koulu tai oppilaitos.

Sykse antaa tukea ja työkaluja ohjelman toteuttamiseen, mutta pääosaa esittävät lapset ja nuoret, jotka osallistuvat ohjelman suunnitteluun, toteutukseen ja toimintaan päiväkodin tai oppilaitoksen arjessa.

– Ohjelmassa ympäristökuormitusta vähennetään tavoitteellisesti askel kerrallaan.

Säästöjä saadaan aikaiseksi niin materiaalien, veden kuin energiankin kulutuksessa, Alasentie kertoo.

Lisäksi ohjelmassa mukana olevat lapset, nuoret ja aikuiset saavat elämyksiä ja oivalluksia ympäristönsuojelusta ja kestävästä elämäntavasta. Vihreä lippu on puolestaan osa Eco-Schools-ohjelmaa, joka toimii lähes kaikissa Euroopan maissa ja on laajenemassa muihin maanosiin. Myös YK:n ympäristöohjelma UNEP suosittelee Vihreää lippua.

KANNUSTAMINEN TÄRKEÄÄ

Sykse on kehittänyt Vihreä lippu -ohjelmaan suomalaiseen päivähoito- ja koulujärjestelmään sopivat toimintatavat ja materiaalit.

– Ohjelman kriteerit täyttävä osallistuja saa lipun käyttöoikeuden, Alasentie selvittää.

Osallistujat ovat saaneet aikaan merkittäviä tuloksia ympäristökuormituksen vähentämiseksi uusien toimintatapojen ja käytäntöjen myötä. Esimerkiksi veden kulutusta on onnistuttu pienentämään huomattavasti: jotkut osallistujat ovat vähentäneet sitä jopa 40 prosenttia.

Myös energiankulutustaan monet päiväkodit ja koulut ovat leikanneet yli kymmenen prosenttia muun muassa sammuttamalla turhat valot ja laitteet sekä laskemalla lämpötilaa.

– Vihreä lippu -ohjelmassa mukana olevissa kohteissa kaatopaikalle vietävät jätemäärät ovat pienentyneet huomattavasti harkitun kuluttamisen, uudelleenkäytön ja lajittelun seurauksena, Alasentie toteaa.

Monesti hyvät käytännöt siirtyvät päiväkodista ja koulusta myös kotiin, ja lapsista tulee perheen innokkaimpia kierrättäjiä. Silloin vanhempien tehtävänä on kannustaa – ja ottaa oppia.

kehitys

PAKKAUSTEN HYÖTYKÄYTÖLLÄ joko kierrättämällä tai energiana on tärkeä osa kestävän kehityksen tukemisessa. PYRin suunnittelema Mahtavapakkaus.fi tarjoaa opettajille aiheeseen liittyviä esityksiä, aineistoja ja tehtäviä ympäristöopetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tehtäviä voi hyödyntää esimerkiksi maantiedon, biologian, yhteiskuntaopin ja kuvaamataidon opetuksessa.

Pakkauksiin ja niiden hyötykäyttöön liittyvät tehtävät soveltuvat niin itsenäisesti kuin ryhmätyönä suoritettaviksi.

Tehtäviä voidaan tehdä tunnilla tai ne voidaan valmistella kotona tai vaikka kirjastossa sekä esittää myöhemmin tunnilla.

Opetusaineistossa on mukana muun muassa tehtäväkortteja, jotka voi joko tulostaa tai lähettää sähköpostilla, jolloin lähdeaineistoihin pääsee suoraan linkkiä klikkaamalla. Kierrätyspelin ja Jätevisan voi antaa pelattaviksi yksittäin tai ryhmissä tai käydä läpi yhdessä luokan kanssa.

Lisätietoja: www.mahtavapakkaus.fi

osaksi opetusta 07

TEKSTI PERTTI SUVANTO | KUVA PEKKA NIEMINEN

Tarkoittaako uusi jätelaki asetuksineen erillisen, vain pakkauksia koskevan keräysverkoston perustamista nykyisen kunnallisen jätehuoltojärjestelmän rinnalle? Millaisia laskelmia ympäristöhyödyistä on tehty?

Uudessa jätelaissa kunnat eivät enää ole vastuussa pakkausten jätehuollon järjestämisestä, vaan vastuu siitä ja sen kustannuksista kuuluu kokonaisuudessaan tuottajille eli tuotteen pakkaajalle tai pakatun tuotteen maahantuojalle. Tuottajien on järjestettävä vastaanottopaikkoja niin paljon, että tuotteet voi vaivattomasti luovuttaa niihin. Asetuksella voidaan määritellä tarkemmin vastaanottopaikkojen määristä. Tuottajat voivat hyvin tehdä yhteistyötä kuntien kanssa ja hyödyntää kuntien valmiita keräysverkkoja.

Jotta tuottajien vastuu keräyspisteiden ja tuotteiden jätehuollon järjestämisestä toteutuisi, ei kustannuksia voi jättää kuluttajan maksettavaksi jätemaksuissa, vaan tuottajien tulee osallistua kustannuksiin.

Jätelainsäädännön, niin EU:n kuin Suomenkin, perusta on jätehierarkia: ympäristön kannalta parasta on vähentää syntyvän jätteen määrää ja seuraavaksi parasta käyttää tuotteet uudelleen. Jätteiden kierrätys materiaalina taas on energiahyödyntämistä edullisempi vaihtoehto. Viimeisenä vaihtoehtona on loppukäsittely. Tästä pääsäännöstä voitaisiin kuitenkin poiketa kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella. EU:n jätedirektiivi edellyttää myös, että kerätään erilleen ainakin paperit, lasit, muovit ja metallit. Lisäksi direktiivi asettaa hyödyntämistavoitteita eri pakkausmateriaaleille.

Mitä kuuluu tehtäviinne ministeriössä?

Jäteasiat – kiinteistöjen jätehuolto, jäteluettelot, tilastointi ja raportointi sekä jätteen synnyn ehkäisy.

08

On puhuttu pakkausmuovin keräyksen mahdollisesta ulottamisesta koko maahan. Onko tällaisia suunnitelmia todella olemassa, ja millaisia laskelmia ympäristöhyödyistä on tehty?

Muovi on yksi pakkausmateriaali muiden joukossa, ja muovipakkausten tuottajia koskevat periaatteessa samat tuottajavastuun velvollisuudet kuin muidenkin pakkausten tuottajia. Keräyspisteverkostoa koskevia vaatimuksia selvitetään parhaillaan kaikkien pakkausten osalta. Samalla arvioidaan myös edellytyksiä muovipakkausten keräykselle.

Taustaselvitykseksi ympäristöministeriö on yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa teettänyt muovipakkausten kierrätyksen edistämistä koskevan selvityksen, joka valmistuu aivan lähiaikoina. Lisäksi ympäristöministeriö on käynnistämässä selvitystä harvaan asuttujen alueiden keräyspisteverkoston ympäristövaikutusten arvioinnista.

Milloin pakkauksia koskevat asetukset valmistuvat, ja kuka ne lopulta hyväksyy?

Pakkauksia koskevan asetuksen tulee olla valmis viimeistään toukokuussa 2014, jolloin jätelain mukaiset pakkausten tuottajavastuuta koskevat velvoitteet tulevat voimaan. Tavoitteena on, että asetusluonnokset lähetettäisiin lausunnoille keväällä 2013. Asetukset valmistellaan ympäristöministeriössä ja valtioneuvosto hyväksyy ne.

Niin kutsuttu Ekopistepilotti on meneillään.

Millainen painoarvo pilotoinnin tuloksilla on asetusten sisältöön?

Odotamme mielenkiinnolla tuloksia ja toimijoiden johtopäätöksiä. Tulokset ehtivät tulla otettavaksi huomioon asetusten valmistelussa.

Kenen tehtävä on valvoa vapaamatkustajia?

Tuottajavastuun valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimii Pirkanmaan elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus. Se valvoo myös vapaamatkustajia.

Ryhdytäänkö vapaamatkustajia rankaisemaan pakkausten hyötykäyttövelvoitteen laiminlyönnistä? Kuinka kovin ottein?

Tuottaja, joka laiminlyö velvollisuutensa tehdä hakemus tuottajarekisteriin hyväksymistä varten, voidaan velvoittaa maksamaan laiminlyöntimaksu. Laiminlyöjää kuitenkin ensin kehotetaan kirjallisesti korjaamaan laiminlyöntinsä tietyssä määräajassa maksun määräytymisen uhalla. Maksu on yksi prosentti maksuvelvollisen edellisen vuoden tilikauden liikevaihdosta, kuitenkin vähintään 500 ja enintään 500 000 euroa.

Palautusverkostoa

selvitetään parhaillaan TARJA-RIITTA BLAUBERG VASTAA YMPÄRISTÖMINISTERIÖSSÄ JÄTEASIOISTA. TUOTTAJAVASTUU ON YKSI TÄRKEÄ OSA HÄNEN TEHTÄVISTÄÄN. PYR INFO ESITTI YLITARKASTAJALLE KYMMENEN LUKIJOITA ASKARRUTTAVAA KYSYMYSTÄ.

Minkälainen työuranne on ollut ja miten se on liittynyt ympäristö- ja erityisesti pakkausasioihin?

Opiskelin ympäristötieteitä ja aloitin urani tutkijana metsäjärvitutkimuksissa. 1990-luvun alusta lähtien olen ollut jätehuoltoa koskevissa tehtävissä. Asuin myös muutaman vuoden Itävallassa ja opiskelin Wienissä yliopiston jätehuollon laitoksella.

Ympäristöministeriössä olen ollut erilaisissa jätehuoltoa koskevissa tehtävissä vuodesta 2004 alkaen. Nykyisiin tehtäviini kuuluvat muun muassa tuottajavastuuasiat.

Pakkauksia koskevan täyden tuottajavastuun on sanottu nostavan tuotteiden hintoja. Paljonko tuotteiden hinnat saavat mielestänne nousta, eli missä kulkee kipuraja?

Täysi pakkausten tuottajavastuu on voimassa useissa muissakin maissa ja esimerkiksi Ruotsissa on järjestetty kattava keräyspisteverkosto koko maahan. Näissä maissa, ei tuotteiden hintojen ole kerrottu tästä syystä juurikaan nousseen.

Uuden jätelain valmistelun yhteydessä selvitettiin myös pakkausten keräysverkostovaatimusten kustannuksia. Selvityksen perusteella pakkausjätteen keräyksen aiheuttama kustannusvaikutus olisi alle sentin luokkaa tyypillistä kuluttajapakkausta kohden. Tällä hetkellä kuluttajat maksavat sen jätehuoltomaksuissaan.

Tuottajavastuun alkuperäisenä ideana onkin se, että kun tuottajat joutuvat vastaamaan omien tuotteittensa jätehuollon kustannuksista, ne pyrkivät tuotesuunnittelussaan vähentämään syntyvän jätteen määrää ja suunnittelemaan tuotteet mahdollisimman helposti kierrätettäviksi ja hyödynnettäviksi. Samalla varmistetaan, että myös taloudellisesti vähemmän kannattavat jätemateriaalit tulevat hyödynnetyiksi.

Täyden tuottajavastuun toivotaan vaikuttavan pakkausten tuotesuunnitteluun tämän suuntaisesti, joskin on huomattava, että tuotteiden pakkausvalinnat tehdään usein kansainvälisillä markkinoilla. Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat siinä rajalliset.

Jos käy niin, että posti, pankki ja kaupat häviävät joltakin alueelta, pitääkö sieltä kuitenkin löytyä pakkausten palautuspisteitä?

Kaupat ovat asukkaiden arkisten kulkureittien varsilla, joten lähtökohtaisesti tuntuisi luonnolliselta, että pakkausten keräysverkosto pääpiirteissään seuraisi kauppojen verkostoa.

09

La t lassa kuohuu

MITÄ VOI SYNTYÄ, KUN NELJÄ RAHATONTA KAVERUSTA ALKAA VALMISTAA LIMONADIA, SIIDERIÄ JA OLUTTA, VAIKKEI TIEDÄ JUOMA-ALASTA MITÄÄN? LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHTAAN TAPAUKSESSA VASTAUS ON: SUOMEN NELJÄNNEKSI SUURIN PANIMOYRITYS.

K

averukset perustivat 1995 kalajalosteiden vientifirman, mutta ensimmäinen markkinointimatka Saksaan tyssäsi autokolariin. Kalat mätänivät kylmälaukkuun, ja miehet köröttelivät vaurioituneella autolla kotiin. Tämä ei heitä lannistanut, ja jo muutamaa kuukautta myöhemmin liiketoiminnan suunta muutettiin juomateollisuuteen.

– Aloitimme Fazerin vanhassa Munanporaamossa, jossa kananmunia oli tyhjennetty Mignon-munia varten. Laitteistoon kuului kirpputorilta ostettu Sodastream-laite, jolla lisättiin hiilihappoa mustaherukkamehuun. Homma alkoi kuitenkin sujua vasta, kun löytyi vanhan limonaditehtaan reseptikirja, kuvailee toimitusjohtaja Rami Aarikka.

Naantalin kyljessä sijaitsevassa Laitilassa on alan perinteitä: siellä on toiminut menneinä vuosikymmeninä kaksikin virvoitusjuomatehdasta. Parhaimmillaan alan yrityksiä oli Suomessa peräti 350.

Limonadin pullotus oli aluksi käsityötä etikettien liimausta myöten, ja korit teetettiin paikallisella puusepällä. Sitten tuli mukaan siiderin valmistus, ja vuonna 1999 paikallisen yrityksen romulavalta löytyi vanha meijeri-

10

TEKSTI ILPO SALONEN KUVAT JUSSI VIERIMAA JA ATTE LAKINNORO

säiliö. Siihen kytkettiin höyrynkehitin, joka oli tarkoitettu vesiputkistojen sulatukseen.

– Nimesimme oluen Höyryolueksi tuon vempaimen mukaan.

PULLORALLI RASITTI

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas käytti alkuaikoina omia uudelleen täytettäviä lasipullojaan. Ne kerättiin eri puolilta maata ja ajettiin Pohjanmaalle pestäväksi.

– Pullot laitettiin käsin pesukoneeseen ja toisesta päästä puulaatikkoon, ajettiin Laitilaan ja täytettiin uudelleen. Järjestelyn etuna oli, ettei tarvinnut maksaa tuolloista haittaveroa. Mitään muuta järkeähän siinä ei ollut rahallisesti eikä ympäristön kannalta.

Yritys halusi pysyä erossa valtakunnallisesta täytettävien pullojen järjestelmästä, koska se ei soveltunut pienpanimoille. Pienen tuottajan ainoa keino oli päästä mukaan keskusliikkeiden jakeluun, jos halusi kustannusten ja ympäristövaikutusten pysyvän kurissa.

– Tölkki alkoi tuntua yhä paremmalta vaihtoehdolta.

VTT:n elinkaarianalyysien mukaan tölkin ja uudelleen täytettävän pullon ympäristövaikutukset olivat suunnilleen samat, Aarikka kertoo.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas alkoi pakata juomiaan tölkkeihin 2001, kun tölkin osuus kaikista Suomessa myydyistä juomapakkauksista oli vasta kaksi prosenttia. Haittaveron poistuminen kolme vuotta myöhemmin nosti ne hetkessä koko alan suosikiksi.

– Meille tölkki oli järkevin ratkaisu, ja muut tulivat perässä, kun lainsäädännöllä ei enää asetettu eri pakkauksia eriarvoiseen järjestykseen. >>

Tölkki

säästää tilaa LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHDAS päätyi jo melko

alkuvaiheessa tölkkien käyttöön. Rami Aarikka kertoo, että aivan pienelle yritykselle tölkit voivat tulla turhan kalliiksi, koska niitä on tilattava kerralla vähintään 250 000. Silloin vaihtoehdot ovat muovipullo tai materiaalina hyödynnettävä eli kertakäyttöinen lasi.

– Tölkki säästää valtavasti kuljetuskustannuksia ja tilaa. Yhdelle lavalle mahtuu 0,33 litran tölkkejä 8 500, ja ne painavat 80 kiloa. Saman nestemäärän vaatima määrä lasipulloja Laitilan kirkas ja kapea 0,33 painaa 2,4 tonnia. litran lasipullo muistuttaa Kertakäyttöinen petvirvoitusjuomateollisuuden muovipullo on ympäristölle alkutaipaleen pullomalleja. hyvä vaihtoehto, koska sekin on kevyt, ja materiaali käytetään uudelleen. Muovipullon käyttöönotto Laitilassa on ollut suunnitelmissa jo pitkään, mutta toistaiseksi siihen ei ole päädytty.

Aarikan mielestä kilpailulle on hyväksi, että Suomeen on tulossa peräti kaksi tölkkitehdasta.

– Tärkeintä on, että kuljetusmatkat lyhenevät.

Nykyään ostamme tölkit Ruotsista. Aika näyttää, paljonko rahallista säästöä on luvassa, vai tuleeko sitä ollenkaan.

Tölkin hintaan vaikuttavat monet asiat, kuten raakaaineen hintavaihtelut, hän pohtii.

Pantilliset tölkit palaavat kiertoon Palpan tai Mepakin kautta. Kun niistä valmistaa uusia tölkkejä tai muita tuotteita, se vaatii 95 prosenttia vähemmän energiaa kuin alumiinin valmistus alusta alkaen bauksiittimineraalista.

11

Olut sekä käy että varastoituu samoissa 50 000 litran tankeissa.

Tehdas tuottaa vuorokaudessa parhaimmillaan yli 700 000 tölkkiä juomia.

MÄMMIOLUTTA JA LAMMASHAKA Aarikka pehmentää, että kukko on toki Tehtaan tuoteperhe on laajentunut sympaattinen olento, eikä siitä ole kekoko ajan, ja nyt tuotteita on jo toista nelläkään pahaa sanottavaa – ellei satu asumaan sataa. Oiva-siideri sai nimensä Aki Kaurismäen Karkkilassa omistaman hotel- Yhtiö on sen naapurissa. lin nimestä. Limonadeissa puolestaan – Meillähän on tuossa käyttänyt otettiin käyttöön tuotemerkkejä vuovastarannalla kyllä kanala. silta 1939–41, kuten Sitruuna-Sooda pelkästään Ja viereisellä laitumella ja Messina. Mämmiolut syntyi jonkin tuulilampaita, joille palkkaamideaistunnon tuloksena. me kesäisin paimenen. 4Hvoimalla – Meillä on ihan liikaa tuotteita, kun yhdistys tuo lapsia katsomistään ei raaskita luopua, vaikka uu- tuotettua maan ja hoitamaan niitä.

– Ne ovat meidän lemsia kehitetään koko ajan. Välillä tuntuu, sähköä että tuotekehityksen sijaan tarvittaisiin vuodesta mikkejä, ja niillä on nituotejarrua, Aarikka voihkaisee. metkin. Meille on uskotelKukko-tuotenimen käyttöönottoa 2001 alkaen. tu, että lampaat viettävät hän epäröi aluksi, kun eräs turkulainen talvensa navetassa yhdeskaveri sitä ehdotti. sä possujen kanssa ja samat lampaat palaavat – Sanoin, että kaikkihan sille nauraisi. Laiti- aina keväisin. Kai se sitten niin on, hän toteaa lan vaakunassa on kukko, ja koko elukassa on hieman epäuluuloisen oloisena. koomisia piirteitä. Kukko luulee olevansa uniPaikallinen lihakarjan kasvattaja käyttää versumin valtias, vaikka on vain tuommoinen panimosta tulevaa mäskiä – siinä ei ole alkohippiäinen. Sitten mietin, että hetkinen, sehän holia – eläinten rehun lisukkeena. Tehdas on sopii meille oikein hyvin. muutenkin mukana paikallisessa toiminnas-

”

12

sa: viime syksynä pidettiin kylällä leppoisat kekrijuhlat, joiden tuotto meni Turun lastenklinikalle.

YMPÄRISTÖAJATTELU TUO SÄÄSTÖJÄ

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on käyttänyt pelkästään tuulivoimalla tuotettua sähköä 2001 lähtien. Muutenkin ympäristöasioihin on kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi energiakartoitukset on havaittu hyödyllisiksi – myös talouden näkökulmasta. Kierrätys toimii sujuvasti paikallisten alan yrittäjien kanssa yhteistyössä.

Saksasta neljä vuotta sitten ostettu panimolaitteisto kuluttaa 70 prosenttia tavallista vähemmän energiaa. Se perustuu alipaineen käyttöön, jolloin veden haihduttaminen prosessissa vaatii vähemmän lämpöä. Käytöstä poistettuja panimo- ja tölkityslaitteistoja on myyty Nigeriaan, Boliviaan ja Ahvenanmaalle.

– Energiankulutuksen ja prosessien seuraamiseksi ja virittämiseksi tehtaalle on hankittu julmetun kallis vempain, jolla kaikki nestevirtaamat saadaan kohdalleen.

Aarikka tarkkailee venttiiliä, jolla säädetään olueen luonnollisesti imeytyvä hiilidioksidipitoisuus.

Kierrätykseen viittaavat nuolet, tuulivoiman symboli ja alumiinin merkki koristavat tölkkiä.

YRITYS EI OLE TEHNYT markkinatutkimuksia, ei palkannut konsulttitoimistoja, etsinyt kohderyhmiä tai laatinut brändikäsikirjoja.

– Teemme asioita, jotka ovat meidän mielestämme hyviä. Silloin todennäköisesti löytyy porukkaa, joka ajattelee samalla tavalla. Jotenkin ihmisiä on tuntunut miellyttävän se, miltä tuotteet näyttävät ja maistuvat sekä toiminnan laatu ja tyyli.

Aarikka katsoo, että yrityksen tuotemaailma ja mainonta edustavat jonkinlaista ajatonta ilmettä, jossa on vaikutteita eri vuosikymmeniltä.

– Meillä on ollut sama laitilalainen mainostoimisto alusta asti.

Kun homma on toiminut, ei ole ollut tarvetta vaihtaa.

Limonadeissa yritys suosii pieniä pullo- ja tölkkikokoja.

Aarikka muistuttaa, että vuosia sitten limonadi oli harvinainen juhlajuoma.

– Nykyajan kova trendi on energiajuoma. Siitäkin voisi tehdä hyvänmakuisen. Emme ole kuitenkaan halunneet lähteä energiajuomabisnekseen. On ollut muullakin saralla tarpeeksi tekemistä.

Sen sijaan paluu juurille on suunnitelmissa: mehulimonadi.

– Siinä on vain mehua ja soodavettä, ei mitään keinotekoisia aineita. Luotamme, että kysyntää tämmöisellekin löytyy.

Ajaton

ilme

Tuotannon laajenemiseen liittyy paljon muutakin työtä, kuten ISO 22000 -elintarvikestandardin mukaisen hallintajärjestelmän kehittämistä.

– Veden kulutusta on seurattu alusta asti, ja se on vain kolme litraa per tuotettu juomalitra. Kun tehdasta on laajennettu seitsemään kertaan, se kuormittaa jo aika paljon kaupungin vesilaitosta. Nyt rakennamme kaksi puolen miljoonan litran vesisäiliötä, niin ihmisillä ei enää suihkun paine putoa, kun tehdas ottaa vettä, Aarikka hymyilee.

Säiliöt tehdään – kuinkas muuten – tölkin muotoisiksi.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan liikevaihto oli viime vuonna 21 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on runsaat 40. Kotimaan lisäksi tuotteita myydään Virossa, Ruotsissa ja Singaporessa.

13

KULUTTAJAPAKKAUSTEN VASTAANOTTOVERKOSTOA KEHITETÄÄN PILOTTIHANKKEEN AVULLA. TAMPEREELLA, KUOPIOSSA JA LAPINLAHDELLA TAMMIKUUSSA KÄYNNISTYNEELLÄ EKOPISTESELVITYKSELLÄ KERÄTÄÄN TIETOA UUDEN JÄTELAIN MUKAISESTA KULUTTAJAPAKKAUSTEN KERÄYKSESTÄ.

H

ankkeessa kehitetään kotien pakkausjätteen vastaanottoverkostoa ja pohditaan uusia toimintamalleja. Näin kertyvä tieto auttaa myös jätelain asetusten valmistelussa. Uuden jätelain mukaan kuluttajapakkausten keräys ja jätehuolto ovat tuottajan vastuulla.

Ekopiste-pilotissa selvitetään keräyspisteiden toimivuutta, toiminnan kustannuksia, pakkausjätteen laatua ja määrää, logistiikkaa, materiaalin käsittelyn vaihtoehtoja sekä kuluttajien mielipiteitä.

Mukana on erilaisia keräyspisteitä ja -välineitä: esimerkiksi Lapinlahdella kokeillaan kar tonkipuristinta, jollaisia on tähän asti käytetty lähinnä yritysten pakkausjätteiden keräyksessä. Puristinkontti saattaa maksaa 20 000 euroa, mutta sillä voidaan säästää suuria summia kuljetuskuluissa.

– Pilotin ekopisteiden lisäksi esimerkiksi Kirkkonummen Prisman keräyspisteelle saatiin alkuvuodesta keräyskartongin puristin.

Kartonkiastia jouduttiin ennen tyhjentämään kerran päivässä. Puristimen ansiosta se tarvitsee tyhjentää enää viiden tai kuuden viikon vä-

lein, kertoo Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Salmi.

Salmen mukaan Ekopiste-selvityksessä halutaan kerätä systemaattista tietoa seikoista, jotka tekevät keräyspisteestä toimivan.

UUTTA ON MUOVI

Syksyyn asti jatkuvassa kokeilussa on mukana yhteensä 20 ekopistettä, joissa pakkausmuovi on uusi keräysmateriaali. SOK:n ympäristöpäällikkö ja Kaupan liiton ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Juhani Ilmola sanoo, että tutkimushankkeessa metalli-, kartonki- ja lasipakkausten keräysjärjestelmään ei tullut kuluttajan kannalta mainittavia muutoksia.

– Pilotti vaikuttaa siihen, millaiset kauppojen läheisyydessä olevien ekopisteiden keräysvälineet ovat tulevaisuudessa. Selvitämme, millaiset keräysastiat sopivat mihinkin pisteeseen, mitkä ovat kustannustehokkaita keräystapoja ja kuinka keräyksen ympäristövaikutus pystytään minimoimaan, sanoo Ekopiste-pilotin johtoryhmään kuuluva Ilmola.

Hänen mukaansa suurin osa keräyspisteistä pysynee nykyisillä paikoillaan.

JÄTEPALETTI suurennuslasin alla TEKSTI JAAKKO KILPELÄINEN | KUVITUS ATTE LAKINNORO

Tavoitteena tehokas verkosto

14

EKOPISTE-PILOTTIHANKE käynnistyi tammikuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy elokuun lopussa. Siinä ovat mukana pakkausalan tuottajayhteisöt, Päivittäistavarakauppa ry, Jätelaitosyhdistys, Kaupan liitto, Elintarviketeollisuus ETL, Pirkanmaan Jätehuolto Oy, Jätekukko Oy,

ympäristöministeriö ja Pirkanmaan ELY-keskus.

Pilotilla kerätään tietoa uuden jätelain mukaisesta pakkausjätteen keräyksestä. Tänä vappuna voimaan tuleva jätelaki muuttaa tuottajavastuuta ja asettaa uusia vaatimuksia pakkausjätteen keräämisen järjestämiselle.

– Kuluttajan kannalta isompi kysymys on, tuleeko kuluttajamuovipakkauksille uusi keräysverkosto ja jos tulee, niin millainen. Syksyllä tiedetään, kannattaako muovipakkauksia kerätä raaka-ainekäyttöön, täyttääkö kerätyn muovin laatu teollisuuden vaatimukset, onko järkevää kerätä vain tiettyjä muovilaatuja ja niin edelleen.

Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä sanoo tuottajayhteisön odottavan kokeilusta tietoa muovin määrästä ja laadusta sekä siihen liittyvistä kustannuksista.

”

– Haluamme tietää, kuka kuluttajamuovipakkauksia voi vastaanottaa ja hyödyntää: energialaitos vai materiaalin kierrättäjä, Kärhä sanoo.

MUOVINKERÄYS SUOSIOSSA

Kuluttajat ovat ottaneet muovinkeräyksen vastaan innokkaasti – Tampereella ehkä liiankin. Pakkausmuoviastiat ovat täyttyneet viisi kertaa arvioitua nopeammin. Yhtenä syynä Ilmola pitää väärinkäsityksiä ja epätäsmällisiä käsitteitä, kun pilotista uutisoitiin Tampereen seudulla.

– Eräässä lehdessä puhuttiin pakkausmuovin sijasta ”talousmuovista”, joka oli toimittajan keksimä termi. Toimittaja oli kai luullut, että keräys koskee kaikkea muovia, Ilmola sanoo.

– Kuluttajien olisi syytä tietää, mitä kerättäviin muovipakkauksiin kuuluu. Esimerkiksi kaupoissa myytävät pienet hilloämpärit saa tuoda ekopisteisiin, mutta lasten hiekkalaatikolla ollut muovisanko ei kuulu keräysastiaan.

Kuluttajia on haastateltu Tampereen ja Kuopion ekopisteissä. Haastatteluilla on kartoitettu ekopisteiden käyttäjien ikä- ja sukupuolijakaumaa, asuinalueita, jätteiden lajittelutapoja ja niin edelleen.

Kokeilupisteissä pakkausmuovi on uusi materiaali.

– Ensimmäiset kyselyt tehtiin tammikuussa.

Kysyimme muun muassa, kuinka helppoa kuluttajien mielestä on minkäkin jätelajin palautus keräyspisteeseen. Yhdeksän kymmenestä piti keräyspaperin palautusta helppona, kun taas muovipakkausten palautusta ja lajittelua piti helppona vain joka viides vastaaja.

Ilmolan mukaan tämän suuntainen tulos oli odotettavissa, koska paperia on kerätty vuosikymmenet. Kuluttajamuovin keräys on ollut vähäistä ja toimipaikkakohtaista.

Pakkausmuoveja on tähän asti voinut viedä esimerkiksi joidenkin taloyhtiöiden jätekatoksista löytyviin energiajaeastioihin. Monilla asuinalueilla muovit on voinut heittää vain sekajäteastiaan.

Uuden lain siirtymäaika kuluttajapakkausten osalta päättyy vappupäivänä 2014.

Ekopiste-pilotin tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää, kun kehitetään kuluttajapakkausten vastaanottoverkostoa ja sellaista toimintamallia, joka täyttää uuden jätelain vaatimukset. Tarkoitus on, että ke-

räyspisteverkosto olisi ihmisten normaalien kulkureittien varrella, pääasiassa kauppojen yhteydessä.

Keräysohjeita ja lisätietoa löytyy osoitteista www.pirkanmaan-jatehuolto.fi sekä www.jatekukko.fi.

15

ympäristö

TEKSTI JARMO SEPPÄLÄ | KUVAT PENTTI VÄNSKÄ

E

nviroNetin kuorma-autonkuljet- KERÄYSSÄILIÖT TÄYTTYVÄT NOPEASTI taja Vesa Jussila pysäyttää ajok- Jussilan Scania kaartaa ison kauppakeskukkinsa Jätekukko Oy:n ekopisteen sen pihaan. Siispä jälleen säiliöiden kimpluokse Kuopion linja-autoaseman puun! pihamaalla, hyppää ohjaamosta – Kyllähän tämä on aika fyysistä työtä. ja tarttuu ripeästi kartonginkeräyssäiliöön. Ohjaamosta alas ja sitten taas takaisin, välilJussila työntää säiliön jäteauton nostimeen, lä työnnellään astioita. Nyt näyttää kartonkijoka tyhjentää kartongit auton tilaastian kokonaispaino olevan 61 kiloa, Jussila viin uumeniin.

– Aika puhtaalta näyttää. Tässä kertoo. laatikossa on vain sinne kuuluvaa – Tässä on hyvä piha, tavaraa eli keräyskartonkia. Joskus mutta joskus talvisin Pilottia seassa on muovipusseja tai muuta ovat kiinteistön lumityöt koskeva ylimääräistä, joista suurimman osan tekemättä. Silloin työ tiedotus poimimme saman tien pois, Jussila menee säiliöitä työnnelkertoo. lessä jo voimailun puolelmediassa, Ekopistepilottiin liittyvää ajoa on le. Eipähän tosin tarvitnetissä aina lauantaisin. Kuljettajaa helpotse sitten vapaalla lähteä ja ekotaa tällä kerralla se, että edellä menee kuntosalille, Jussila virtoinen, pienempi auto. Sitä ajaa kulje- pisteissä nistää ja merkitsee papetusyrittäjä Juha Raatikainen, ja kyyreihinsa kartonkisäiliöinäyttää dissä on Jätekukon Hanna Maunula. den täyttöasteen. onnistuneen Kauppakeskuksen Kerran kuukaudessa he järjestävät ja punnitsevat eri materiaalisäi- varsin hyvin. keräyspiste on tilava ja liöt ennen niiden tyhjennystä. Nyt on asianmukainen. Keräyskartonkipunnituksen vuoro. pisteen säiliöiden sisältöä järjestellään myös Jussila ajaa perhesyistä nykyään pääosin työviikon aikana, mutta vilkkaan käytön viikonloppuajoja. Varsinkin kun tarvitaan säiliöt täyttyvät melko nopeasti. Tyhjenyhteistoimintaa ”puntariauton” kanssa, Jus- nysurakkansa ohessa Jussila tarkistaa myös, sila on tarvittaessa keräysauton ratissa. mitä säiliöihin on päätynyt.

”

Pilotti hyvässä vauhdissa KÄYTÄNNÖN KULJETUSTYÖSSÄ NÄKEE, KUINKA EKOPISTE-HANKE PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN ETENEE. KUOPIOSSA TIETO ON TAVOITTANUT HYVIN ASUKKAAT, JA AUTONKULJETTAJA VESA ”VESKU” JUSSILA KERTOO KYSELIJÖILLE MIELELLÄÄN LISÄÄ.

16

Vesa Jussila kertoo, että kuluttajat kyselevät lisätietoa etenkin muovin keräyksestä.

TIEDOTUS ONNISTUNUT HYVIN

Ekopistepilotista tiedottaminen mediassa ja netissä sekä ekopisteissä näyttää onnistuneen varsin hyvin. Jussilan mukaan aina silloin tällöin joku asiakas kysyy myös kuljettajilta tarkempaa tietoa materiaaleista.

Erityisesti kuluttajille uudesta keräysmateriaalista muovista halutaan lisätietoa, jota tietysti mielellään myös annetaan.

– Muovia on onnistuttu keräämään todella hyvin. Keräysmäärä kasvaa koko ajan.

Lisäksi muovi on pääsääntöisesti puhdasta ja oikeanlaatuista.

Jussila ja hänen kumppaninsa ovat normaalityönsä lisäksi ottaneet myös Ekopiste-pilotin omakseen ja tekevät osansa sen onnistumiseksi. Reipas, tarkka ja asiallinen toiminta, hyvä asiakkaiden opastus sekä tietämys hankkeesta – näillä eväillä tulee hyvää palautetta ja tärkeä asia etenee.

Kymmenen ekopisteen kartonkisäiliöiden tyhjennys vie aikaa noin neljä ja puoli tuntia. Kuopion kaupunkialueella on kahdeksan keräyspistettä, ja niiden lisäksi kokeiluun kuuluvat myös Riistaveden ja Lapinlahden pisteet. Kartonkikeräyksen jälkeen on vielä vuorossa samanmoinen muovinkeräyslenkki.

– Päivän päätteeksi lähden kotiin saunomaan. Voi olla, että unta ei illalla tarvitse paljon houkutella, Vesa Jussila hymyilee.

Ekopiste-pilotti kerää myös muovia EKOPISTE-PILOTISSA mukana olevissa pisteissä on keräys-

astiat myös muovipakkauksille. Muiden jätelajien, kuten kartongin, lasin ja metallin keräys jatkuu pisteissä entiseen tapaan.

Tampereen kaupunkiseudulla keräykseen kelpaavat PVC-muovia lukuun ottamatta lähes kaikki kodin muovipakkaukset. Kuopiossa ja Lapinlahdella kerätään rajatusti vain kodin kovia muovipakkauksia, joissa on merkintä PET (01), PE-HD (02), PE-LD (04) tai PP (05).

17

tuottajayhteisöt

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVA ISTOCKPHOTO

PULLOJEN PALAUTUSJÄRJESTELMÄÄN TULI ISO MUUTOS HUHTIKUUN ALUSSA: NYT KAIKKIA ALKOSSA JA PÄIVITTÄISTAVARAKAUPOISSA MYYTÄVIÄ PANTILLISIA LASIPULLOJA VOI PALAUTTAA USEIMPIIN RUOKAKAUPPOIHIN. PALAUTUSPISTEITÄ TULI UUDISTUKSESSA LÄHES 20 KERTAA LISÄÄ.

Pullonpalautus helpottui

M

uutosta on valmisteltu jo useita vuosia, ja edellinen vaihe oli tammi–helmikuun vaihteessa.

Silloin kaikkien Alkon pullojen keräys ja kierrätys siirtyivät Suomen Palautuspakkaus Oy:n eli Palpan vastuulle, ja Alko lakkautti oman kierrätysjärjestelmänsä.

Pulloja voi toki edelleen palauttaa Alkon palautuspisteisiin, mutta toimintaa hallinnoi nyt Palpa.

– Järjestelmäämme tuli kertaheitolla yli kolme tuhatta Alkon myymää tuotetta. Jo viime marraskuusta alkaen testasimme muutamalla kymmenellä Alkon tuotteella, miten tunnistus- ja muut tekniikat toimivat, Palpan kehitysjohtaja Tapani Sievänen kertoo.

Kuluttajalle uudistus on kätevä: nyt kaikki Alkosta ostetut pullot voidaan palauttaa mihin tahansa kauppaan tai muuhun myyntipisteeseen, joka myy pantillisiin kierrätyslasipulloihin pakattuja juomia. Ensimmäiset kierrätyslasi- eli KLPpullot tulivat uuteen järjestelmään viime syksynä.

18

– Palautuspisteitä on nyt noin 6 000, kun aiemmin Alkon pulloja otti vastaan 350 yhteispalautuspistettä ja Alkon palautuspistettä.

Valtaosa Alkossa myytävistä juomista pakataan tästä lähtien KLP-pulloihin. Tosin osa pienistä ostoeristä ja tilausvalikoiman tuotteista jää KLP-järjestelmän ulkopuolelle, eli niistä ei makseta panttia.

– Palpan KLP-järjestelmään hyväksytään myös Alkon alkuperäisissä pulloissa olevat tuotteet. Niiltä ei edellytetä panttimerkkiä, mutta siitä ne joutuvat maksamaan hieman korkeampaa kierrätysmaksua.

Valinnan paikka

OM AN M YY TÄVÄ N JU LA SIPU LL OS SA n ja on itse i maahantuo valmistajan ta tuote kisteröidäänkö päätettävä, re vai jääkö n ää sjärjestelm ty rä er ki n ee pantillis nnettavaksi Silloin sen ka . si ak om itt se pant a litralta. vero 0,51 euro us ka ak ap om tulee ju hantuoja istaja tai maa Tuotteen valm myös a tapauksess vastaa tässä imista to n liittyvistä ilmoittamisee tä ttyvis sekä niihin lii . ta is su ak m

Viini- ja viinapulloista raaka-ainetta

Lidl-kauppaketjun pantilliset lasipullot kuuluvat jatkossa myös Palpan KLP-järjestelmään ja Lidlin myymälät ottavat vastaan kaikki Palpan KLP-järjestelmään kuuluvat pantilliset lasipullot.

PU LL OJEN KI ER RÄTY SJ ÄR JE ST EL M ÄN uu yhteydessä Al distuksen kon pullojen uudelleentäyt vuodesta 1997 östä vastanneen Apullo Oy:n toim päättyi. Nyt ka inta ikki Alkossa m yytävät pullot kotimaisia olut pulloja lukuun ottamatta murskataan ja käytetään uu de lle en esimerkiksi lasivillan raak a-aineena. Pu llo m ur sketta myydään myö s ulkomaille uu si en lasipullojen va lmistukseen.

MUOVI JA ALUMIINI ENNALLAAN

Kierrätysmuovipullojen ja alumiinitölkkien keräys ja kierrätys jatkuvat kuten tähänkin asti. Samoin Ekopullo-järjestelmä toimii edelleen, eli juomayritykset keräävät, pesevät ja palauttavat käyttöön uudelleen täytettävät lasiset olutpullot.

Sievänen arvelee, että pantillisten lasipullojen kokonaiskäyttö juomapakkauksissa pysyy nykyisellä noin 110 miljoonan pullon tasolla. Se kasvaa joissakin tuotteissa ja toisissa taas vähenee.

– Olutvalikoimassa on erikoistuotteita, jotka jatkossakin pakataan omiin pulloihinsa. Samaan aikaan pantillisen muovipullon käyttö yleistyy, kuten myös viinien hanapakkaukset. Uskon, että kaikkiaan lasin käyttö pikemmin hiukan kasvaa kuin vähenee.

Horeca-tuotteita lasipulloissa myyvät yritykset ovat olleet huolissaan uuden järjestelmän tuomista lisäkustannuksista. Sievänen kertoo, että Palpa on kehittänyt alalle oman ratkaisun, jossa perittävät aloitusmaksut ovat pienemmät.

AUTOMAATTEIHIN UUDET OHJELMAT

– Kun merkittävä osa palautusautomaateista uusittiin kierrätysmuovipullojen tullessa markkinoille neljä vuotta sitten, ne olivat teknisesti valmiita myös KLP-järjestelmään. Nyt tammi–maaliskuussa päivitettiin automaattien ohjelmointi KLP-pulloille, ja se sujui hyvin.

Joihinkin vanhempiin automaatteihin on tarvittu lisämuistia, ja uudistus on vaatinut kaupalta joissain tapauksissa myös tilajärjestelyjä. Muutoskustannukset vaihtelevat muutamasta sadasta kymmeniin tuhansiin euroihin. Toisaalta arkista työtä säästyy, kun automaatti ohjaa pullot suoraan keräysastiaan ja vain pieni osa pulloja pitää enää pakata käsin koreihin.

Jos myyntipiste myy kierrätyslasipulloja, sen pitää ottaa niitä myös vastaan. Esimerkiksi kaikki kioskit eivät niitä myy, joten niillä ei ole tätä vel-

voitetta. Sievänen kuitenkin uskoo, että asiakaspalvelun nimissä useimmat niistä lähtevät mukaan järjestelmään.

– Uudessa jätelaissa palautuspisteiden vastaanottovelvoitetta on kohtuullistettu niin, että pienet palautuspisteet voivat ottaa vain myyntimääränsä verran tyhjiä pulloja takaisin.

TASAPUOLINEN RATKAISU

Sieväsen mukaan uuden järjestelmän parhaita puolia on, että kaikkien juomien pantilliset pakkaukset ovat tasapuolisessa asemassa ja kierrätysjärjestelmän piirissä. Palpa ja juoma-alan toimijat vastaavat vähittäis- ja tukkukaupan puolesta lasijuomapakkausten paluulogistiikasta.

Aiemmin kuluttajat palauttivat runsaasti Alkon pulloja päivittäistavarakaupan automaatteihin saamatta panttia. Kauppa joutui toimittamaan nämä palautetut pantilliset lasipullot Alkon pisteisiin.

– Asiakkaalle selvin hyöty on, että kaikki pullot voi viedä myös pikkukauppaan samalla, kun käy ostamassa vaikkapa maitotölkin. Aiemmin lasipullojen vienti piti keskittää isommille ostosreissuille kauppakeskukseen, jossa on Alko. Uskon, että tällä on pikkukaupoille taloudellista merkitystä.

Uusi järjestelmä myös selkiyttää pantillisten pullojen merkintää. Lasipullojen pantillisuudesta on nyt maininta Alkon hyllynreunan etiketissä sekä osto- ja palautuskuitissa.

Kaikki kaupoissa myytävät pullot eivät edelleenkään ole panttijärjestelmän piirissä. Tämä koskee esimerkiksi maitotuotteita, sataprosenttisia mehuja sekä mehutiivistepulloja.

Erot pantillisuudessa perustuvat juomapakkausten valmisteverojärjestelmään, joka pysyy ennallaan. Pantittomille pulloille ja muille lasipakkauksille oikea osoite on tuottajayhteisön lasinkeräyspiste, josta pantittomat lasipakkaukset toimitetaan myös kierrätykseen.

19

teknologia

Tölkki JUOMATÖLKKIEN VALMISTUS ALKAA SUOMESSA JÄLLEEN 20 VUODEN TAUON JÄLKEEN. ALALLE TULEE KAKSIKIN YRITYSTÄ, JOISTA BRITTILÄINEN REXAM KÄYNNISTÄÄ TUOTANTONSA ENSI VUONNA. TEKNIIKKA ON TEHOKASTA: MINUUTISSA VALMISTUU 2 500 TÖLKKIÄ.

TEKSTI ILPO SALONEN

T

ölkin suosion huima kasvu on herättänyt yritykset: esimerkiksi oluesta jo kaksi kolmannesta myydään tölkeissä. Tähän asti niitä on tuotu Suomeen lähinnä Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Britanniasta. Peltitölkkejä valmisti aikoinaan Suomessa G.W. Sohlberg.

Rexam aloittaa 0,33 litran alumiinitölkkien valmistuksen Mäntsälässä entisissä Philipsin tehdastiloissa ensi vuoden alussa. Tiloja laajennetaan myöhemmin.

– Ensimmäisen tuotantolinjan ja vuonna 2014 valmistuvan toisen linjan vuosituotannoksi tulee yhteensä 1,35 miljardia tölkkiä. Kun tehdas on täydessä käynnissä, se työllistää noin 125 ihmistä, kertoo tuotantojohtaja Erik Höggårdh.

Tuotteista suurin osa on tarkoitettu Suomen markkinoille, mutta myös Baltian maihin. Vuonna 2014 tuotantoon tulevat 0,5 litran ja myöhemmin mahdollisesti myös 0,568 litran eli pintin tölkit.

20

RULLASTA SE LÄHTEE

Tölkeissä käytettävä alumiini tulee Mäntsälään yhtiön Saksan tuotantolaitoksilta noin 10 tonnin painoisina levyinä, jotka on pakattu rulliksi. Levy syötetään puristimiin, jotka muokkaavat alumiinin tölkeiksi.

Pesun jälkeen niihin suihkutetaan suojalakka, ja ulkopintaan painetaan tuotteen etiketti ja muut tiedot, kuten viivakoodi. Tölkit lämmitetään uunissa, jotta lakka ja painatus pysyvät.

Seuraava kone viimeistelee tölkin yläreunan, jotta siihen voidaan kiinnittää kansi. Tölkit pakataan kuormalavoille ja viedään juomatehtaille.

Tölkkien kannet toimitetaan juomatehtaille erikseen Euroopan eri maissa toimivilta Rexamin laitoksilta. Kansi kiinnitetään paikoilleen sen jälkeen, kun juoma on lisätty tölkkiin.

KAIKKI TALTEEN

Höggårdh kertoo, että Rexam käyttää tarkasti kaiken ylimääräisen alumiinin, jota prosessissa syntyy. Euroopassa on useita laitoksia, jotka sulattavat alumiinia uudeksi raaka-aineeksi.

– Laaduntarkastus on tiukkaa, ja kaikki vialliset tölkit toimitetaan kiertoon. Sama koskee esimerkiksi leikkuujätettä. Kierto on nopeaa: on laskettu, että sulattamoon toimitettu tölkki palautuu uudeksi tölkiksi parissa kuukaudessa.

Höggårdhin mukaan Rexam tehostaa koko ajan raaka-aineen käyttöään. Esimerkiksi tänä vuonna se käyttää 6 500 tonnia vähemmän alumiinia kuin saman tölkkimäärän valmistamiseen kolme vuotta sitten.

– Tuotanto sovitetaan tarkasti kysynnän mukaan, ja tuotantoprosessi pidetään mahdollisimman häiriöttömänä. Sovellamme Lean- ja Six Sigma -työkaluja prosessien tehostamisessa ja kehittämisessä, Höggårdh kertoo.

Toinen valmistaja, puolalainen Can-Pack, on myös aloittamassa tölkkituotantoa. Sen tehdas sijaitsee Hämeenlinnassa.

Can-Packista kerromme PYR Infon tulevassa numerossa.

o f in

[ IN BRIEF ]

[ R EC YC L I N G T O D AY ]

THE NETWORK of used packaging collec-

PLASTIC PACKAGING - ECONOMICAL THROUGHOUT ITS ENTIRE LIFE-CYCLE

tion points for consumers is supposed to be in operation on 1 May 2014. Several municipalities have hurried to issue waste management regulations, also requesting statements on them from producer organisations in the packaging sector. This is partly because of collection of packaging from residential properties.

If the producer organisations start collecting packaging from residential properties as well in order to improve their recovery figures, this service has to be paid for by the firms that have placed packed products on the market, in other words, the producers. On the other hand, if a municipality takes care of collection or if a residential property orders transportation from an operator it has chosen itself, the costs can be invoiced from the residential property.

The new Waste Act, however, stipulates that “products no longer in use have to be delivered to a waste management scheme arranged by the producer”, which means that both the municipality and the private operator are required to cooperate with the producer organisations. Drafting of the statutes of the Waste Act and the plans of the producer organisation are still under preparation at present. The ongoing Ecopoint pilot study is one means of gathering information for decision making.

Separate collection of packaging board already functions well, for instance in Greater Helsinki. One hopes that this activity will not be impaired by the new regulations. A further point to note is that boosting recycling and other forms of recovery will only succeed if the material delivered to a collection point fulfils quality criteria.

Annukka Leppänen-Turkula

The most likely packaging material to protect a product on its journey from production to the consumer would nowadays be plastic customised for purpose. Protective properties, availability, versatility, reliability, security and economy in absolutely all functions can be obtained virtually by using some application of plastic.

IT IS ALSO INCREASINGLY MORE COMMON to

come across various recovery opportunities for used plastic packaging. Deposit plastic bottles with their caps belong to a return scheme familiar to everyone in Finland.

Waste to energy fraction is already being collected in a large number of localities, to which used plastic packaging can very easily be delivered to produce electricity and heat.

Ordinary packaging plastic is in fact natural gas in solid form. Packaging plastics form an excellent source of energy for suitably fitted power plants. Some of this magazine’s readers are most probably very familiar with the recycling and reuse of industrial plastic packaging.

Kerbside collection in the vicinity of shops has been piloted in Tampere and Kuopio from the beginning of 2012. The aim is to gain practical experience of and an insight into the kind of material that can be obtained in this manner. The preliminary results of this pilot study and the just completed plastic circulation project, suggest that such separate collection of consumer packaging waste would in general result in quite poor quality recyclable material. Costs in collection from consumers are considerably high per collected kilogram and even higher per recycled kilogram. Nevertheless, kerbside collection of this type, paid for by the packing industry, is widely used, for instance, in other parts of Europe. The new Waste Act in Finland will also require pack-

ers and importers of packed products to take back used packaging free-of-charge on a countrywide basis.

AT THE TURN OF THE YEAR the producer or-

ganisation for plastic packaging, Suomen Uusiomuovi Oy, surveyed Finland’s major packers about their opinions concerning policies adopted in the recovery of plastic packaging. The majority of the respondents, over 80%, knew about the full producer responsibility imposed by the new Waste Act either in broad outlines or well. Professional packers have absolutely no illusion that recycling of consumer packaging would be easy. Only one half estimated that consumers would in fact use the separate collection schemes run by supermarkets in preference to their own waste collection bins. In fact in Sweden, for example, only a quarter of consumer plastic packaging is taken to separate collection points after almost twenty years of practice.

Practically all respondents considered the establishment of the take-back network required by law to be adequate with 70% believing that recovery as energy is a very good way to recover plastic packaging waste.

MORE DETAILED STATUTES concerning the

packaging sector in the Waste Act have not yet been drafted. They will most likely be completed within the year. It is not possible as yet to give an exhaustive description of the requirements that civil servants will ultimately serve up for the packing industry or what it will cost to fulfil them. One hopes that the statutes will be based on reality, genuine good for the environment and fairness so that a start can in fact be made on implementing them in conjunction with this magazine’s readership.

Vesa Kärhä, MD of Finnish Plastics Industries Federation, Member of PYR Ltd’s Board of Directors

21

THE RECEPTION POINT NETWORK FOR USED CONSUMER PACKAGING IS BEING DEVELOPED WITH THE AID OF A PILOT PROJECT. DATA ON THE COLLECTION OF CONSUMER PACKAGING TO BE RUN IN ACCORDANCE WITH THE NEW WASTE ACT IS BEING GATHERED IN THE ECOPOINT STUDY, WHICH STARTED IN TAMPERE, KUOPIO AND LAPINLAHTI IN JANUARY.

A

reception point network for household packaging waste is being developed in this project with new operating models under consideration. The data collected will also aid with the drafting of the statutes in the Waste Act. The collection and management of packaging waste will be the responsibility of the producer organisations under the terms of the new act.

The Ecopoint pilot study is examining the efficiency of the collection points, operational costs, the quality and quantity of the packaging waste, logistics, material handling alternatives and the opinion of consumers.

The project involves various collection points and equipment. For instance, a cardboard compactor is being tested in Lapinlahti that has so far been used mainly in the collection of firms’ packaging waste. The portable compactor can cost EUR 20,000, but through it large amounts of money can be saved in transport costs.

“In addition to the Ecopoint pilot scheme, a cardboard compactor was acquired for the Prisma supermarket collection point in Kirk-

konummi at the beginning of the year. The waste bin for cardboard previously had to be emptied once a day. Due to the compactor, it will only need to be emptied at five to six week intervals,” explains Juha-Pekka Salmi, Managing Director of Suomen Kuitukierrätys Oy, the producer organisation for consumer fibre packaging. According to him, they want to collect systematic knowledge through the Ecopoint study on the factors that will make a collection point function efficiently.

PLASTIC A NEW MATERIAL

The pilot study, continuing until autumn, covers 20 ecopoints in all where packaging plastic is a new recycling material. The Environmental Manager of the retail chain, SOK, and Chairman of the Environmental Committee of the Federation of Finnish Commerce, Juhani Ilmola, says that collection of metal, cardboard and glass packaging in the study did not represent any significant change from the consumer’s standpoint.

“The pilot scheme will affect what kind of ecopoint collection equipment there will be

Waste palette under the magnifying glass TEXT JAAKKO KILPELÄINEN | ILLUSTRATION ATTE LAKINNORO

The aim is to set up an efficient network

22

THE ECOPOINT PILOT PROJECT started in the first week of January and will end at the end of August. Those involved include the producer organisations in the packaging sector, the

Finnish Food Marketing Association, the Finnish Solid Waste Association, the Federation of Finnish Commerce, the Finnish Food and Drink

Industries Federation, Tampere Regional Solid Waste Management Ltd, the Kuopio based waste management firm, Jätekukko Oy, the Ministry of the Environment and the Pirkanmaa Centre for Development, Transport and the Environment.

The pilot study gathers information on the collection of packaging waste as stipulated in

in the vicinity of shops. We are investigating what kind of collection bins suit particular collection points, what cost-effective collection practices there are and how the environmental impacts of collection can be minimised,” states Juhani Ilmola, who is also a member of the Ecopoint pilot management group.

In his opinion, the majority of collection points should remain in their present locations. “A major issue for the consumer is whether there will be a new collection network for consumer plastic packaging, and if so what form it will take. In the autumn we will know whether it is worth collecting plastic packag-

”

the new Waste Act. The Waste Act, coming into force on 1 May this year, will change producer responsibility and impose

ing for recovery as raw material, whether the quality of the collected plastic will meet industrial requirements, whether it makes sense to collect only certain qualities of plastic and so on,” he further explains.

Vesa Kärhä, the Managing Director of Suomen Uusiomuovi Oy, says that the producer organisation for plastic packaging expects the data from the study to provide information on the quantity and quality of the plastic and the costs involved. “We want to know who can accept consumer plastic packaging and recover it – a power plant or recyclers of the material,” he adds.

In ecopoints, packaging plastic is a new material.

COLLECTION OF PLASTIC POPULAR

Consumers have enthusiastically accepted the collection of plastic – in Tampere perhaps too much. The bins for packaging plastics have been filled five times quicker than estimated.

Ilmola considers one reason to be the use of the term “household plastic” instead of “plastic packaging”. Household plastic covers much more than merely plastic packaging. “Consumers should really know what is included in the plastic packaging to be collected. For example, small plastic jam jars sold in shops may be taken to the ecopoints, but buckets from children’s sandboxes do not belong in the collection bins. Consumers have been interviewed at the ecopoints in Tampere and Kuopio. Ecopoint users have been profiled in the interviews by

age, sex, residential area, the way of sorting waste and so on. The first enquiries were conducted in January. We asked such questions as how easy it was, in their opinion, to return a certain type of waste to the collection points. Nine out of ten considered it easy to return recyclable paper while only a fifth of respondents felt that plastic packaging was easy to return and sort,” he explains.

Ilmola feels that this kind of result was to be expected, as paper has been collected for decades. The collection of consumer plastics has been small and location-specific. Up till now it has only been possible to take packaging plastics to bins for energy fraction in some housing companies, for example. In many residential areas it has only been possible to dispose of plastics in mixed waste bins.

new requirements on the scheme for the collection of packaging waste. The transition period for the new act regarding consumer packaging will end on 1 May 2014.

The aim of the Ecopoint pilot scheme is to provide knowledge that can be used when develop-

ing a network of reception points for consumer packaging and an operating model that will meet the requirements of the new Waste Act. The intention is that the network of collection points will be located at the kerb of normal public thoroughfares for the main part close to shops.

23

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

SUOMEN TEOLLISUUSKUITU OY Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi SUOMEN KERÄYSLASIYHDISTYS RY Kari Hyrkäs kari.hyrkas@a-pullo.fi puh. (09) 133 1362 www.kerayslasiyhdistys.fi

LINKIT TUOTTAJAYHTEISÖJEN KOTISIVUILLE

MEPAK-KIERRÄTYS OY Heikki Riste heikki.riste@mepak.fi puh. 0500 508 463 www.mepak.fi SUOMEN PALAUTUSPAKKAUS OY Tapani Sievänen tapani.sievanen@palpa.fi puh. 040 544 6899 www.palpa.fi SUOMEN UUSIOMUOVI OY Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. (09) 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi PUUPAKKAUSTEN KIERRÄTYS PPK OY Jukka Ala-Viikari jukka.ala-viikari@ puupakkauskierratys.fi puh. 0400 802 896 www.puupakkauskierratys.fi

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. (09) 6162 3500 tai faksaamalla numeroon (09) 6162 3100.

Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

SUOMEN KUITUKIERRÄTYS OY • Suomen Kuluttajakuitu ry • Suomen NP-kierrätys Oy Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuitukierratys.fi puh. 050 329 6211 www.kuitukierratys.fi • Suomen Aaltopahviyhdistys ry Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi