PYR info 3/2012

Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

| nro 3 • 2012

o f in Hyötykäyttöhinnat ja vuosimaksut 2013

s. 06

asetusten kulut vielä avoinna

s. 18

s. 12

Onnistumisen

!

L I OA

Jätteenpoltto säästää ympäristöä s. 10 News and fees in English p. 21

kuva Mikko Haiko

[ t o i m i t u s j o h ta j a lta ]

08 | henkilö

Pakkausten erilliskeräys pohjoisen perukoilta on kallista, mutta tutkijakaksikon mielestä se on ympäristön kannalta järkevää.

18

12

06

Kaupan ala odottaa jätelakiin liittyvien asetusten valmistumista.

Asetusten vaikutuksia hintoihin voidaan tässä vaiheessa vasta arvailla.

Kotimaiset raaka-aineet ja pakkausten kierrätettävyys ovat avainasemassa, kun perinteisiä Jukkaleluja valmistetaan ja pakataan myyntiin.

Hyötykäyttöhinnoissa ei vuonna 2013 ole näkyvissä merkittäviä muutoksia.

Tuottajayhteisöt varautuvat uuden jätelain ja tulevien asetusten vaatimuksiin.

| ympäristö

| yrit ys

| lukujen tak ana

palstat

04 boksi – uutiset ja tapahtumat 10 sähköä ja l ämpöä jätteestä 16 yhteistä edunvalvontaa 20 extranet k äyttöön 21 in english Julkaisija Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. 09 616 230, fak­­si 09 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi Päätoimittaja Annukka Leppänen-Turkula Toimitusneuvos­t o Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Margareetta Ollila, Peter Rasmussen, Tapani Sievänen­Toimitus Otavamedia Asiakasviestintä, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. 09 1566 8510 Toimituspääl­l ikKö Jari Kallio, Otavamedia, puh. 09 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Otava­media, puh.

09 1566 8571 Painopaikka Libris Oy, 2012 Paperi Ympäristöystävällistä paperia. ISSN-l 1797-4135, ISSN 1797-4135 (Painettu), ISSN 2242-3729 (Verkkolehti). Lehti ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi näköislehti www.digipaper.fi/pyr

02

Nykyinen pakkausten hyötykäyttöjärjestelmä rakennettiin 1990-luvulla Suomen liityttyä Euroopan unioniin. Silloin elinkeinoelämä ymmärsi, että toiminta on parasta organisoida itse sen sijaan, että jättäydyttäisiin vain toteuttamaan annettuja lakeja ja määräyksiä.

Ala sopi asioista yhteisesti, ja silloisen ympäristöministerin kanssa allekirjoitettiin sopimus, jossa tehtävät sitouduttiin hoitamaan.

Tuolloin perustettiin myös PYR Oy ja pakkausalan tuottajayhteisöt. Organisaatiois­ta tehtiin yleishyödyllistä toimintaa harjoittavia ja voittoa tavoittelemattomia. Lakisääteisen velvoitteen hoitaminen haluttiin tehdä pakkaajille ja pakattujen tuotteiden maahantuojille mahdollisimman helpoksi.

Uuden jätelain pakkausasetusta nyt valmisteltaessa on hyvä tarkastella toimintamallia uudelleen. Olisiko ehkä yhden jättimäisen tuottajayhteisön luominen pakkausalalle järkevää, vai onko parempi vahvistaa nykyisten toimintaa? Selvää on, että ilman tuottajayhteisöjä ja alan yhteistyötä asiat eivät jatkossakaan hoidu.

PYR Oy:n hallitus päätti teettää selvityksiä toiminnan kehittämiseksi, ja sen vuoksi perustettiin pakkausalan suunnittelutyöryhmä. Sen tavoitteena on saada aikaan ehdotus toimintamallista, joka vastaa jätelain vaatimuksiin ja joka on ympäristön, pakkaajien ja alan toimijoiden kannalta tehokas ja järkevä.

Annukka Leppänen-Turkula

ORGANISATION CERTIFIED BY

ISO 9001

[ T i l a n n e k at s a u s ]

o f in

Palvelutaso, kustannustehokkuus, ympäristö!

Viime tammikuussa Tampereella ja Kuopiossa­

aloi­tetun ekopistepilottihankkeen tietojen ke­ räys­vaihe päättyi elokuussa, ja pisteiden toimin­ ta muilta osin jatkuu. Muovien osalta hanketta­ päätettiin vielä jatkaa lisätietojen saamisek­ si. Pakkaus­ten tuottajavastuun toimintamallia suunnittelevat tahot ja pakkausasetusta valmis­ televat ympäristöministeriön viranomaiset saivat hankkeesta arvokasta tietoa.

Materiaalianalyysit osoittivat, että kartongin ja lasin lajittelu osataan, ja pienmetallista puo­ let on muuta kuin pakkauksia. Muovipakkausten joukossa epäpuhtauksien määrä on jopa 20–25 prosenttia. Tärkeää tietoa saatiin kustannuksis­ ta, keräysastioista ja pisteiden toimivuudesta har­ vaan asutuilla alueilla sekä suurten markettien lä­ heisyydessä. Keräyksen järjestäminen, pisteiden rakentaminen, ylläpito sekä materiaalien kulje­ tukset keräysasemille tuovat merkittäviä kuluja­ varsinaisen kierrätyksen ja muun hyötykäytön lisäksi.

Pilotin seuraaminen on vakuuttanut, että

Meillä Ruotsin hyötykäyttöjärjestelmää

ihannoidaan monessa suhteessa, mutta ruot­ salaiset itse kritisoivat sitä. Ruotsin järjestelmä rakennettiin 20 vuotta sitten. Se uudistettiin jo kerran, ja nyt sitä ollaan jälleen uudistamassa.

Kustannukset ovat moninkertaiset meidän kus­ tannuksiimme verrattuna. Suomessa järjestelmä toimii hyvin, eikä viranomaisten tulisi asettaa sen toimintaa hankaloittavia vaatimuksia.

Lain laatijat vetoavat siihen, etteivät kustan­

nukset voi olla korkeita, sillä vuonna 2010 teh­ dyssä selvityksessä FCG Finnish Consulting Group Oy totesi, että aluekeräys lisää pakkaus­ ten hintaa korkeintaan 1–2 senttiä kilolta mate­ riaalista riippuen.­Onko sentti paljon vai vähän?

Sentti tulee siis vain aluekeräyspisteistä. Tähän on lisättävä kustannukset, jotka tulevat materiaa­ lin jatkokäsittelystä, kierrätys- ja hyötykäyttöpro­ sesseista sekä kuljetuksista. Pakkaajat tietävät, että yhdestäkin yksittäiseen pakkaukseen lisä­ tystä sentistä muodostuu merkittävä kustannus.

Annukka Leppänen-Turkula

Onko sentti paljon vai vähän? kuva Atte Lakinnoro

maata kattavan verkoston suunnittelu vie aikaa, eikä sen toteuttamista kannata ajattelematto­ masti kiirehtiä. Toiminta pitää aloittaa esimer­ kiksi kauppakeskusten yhteydessä, ja kokemuk­ sen karttuessa sitä voidaan vaiheittain laajentaa.

Jätelaki vaatii pakkausten vastaanottoverkos­ ton suunnittelussa huomioimaan kustannukset ja ympäristövaikutukset. Lisäksi tarvitaan laadu­ kas palvelutaso. Täytyykin kysyä, onko verkoston keräyspaikkojen lukumäärää edes tarpeen yrittää määrittää tulevassa pakkausasetuksessa. Tilanne muuttuu koko ajan, joten myös lainsäädäntöön tarvitaan joustavuutta. Asetuksiin kirjatut nu­ merot paaluttavat vaatimukset kiinteiksi, vaikka kohde liikkuu ja kehittyy. Ei kannata lyödä luk­

koon lukua, jonka toteuttaminen ei muutaman vuoden kuluttua ole enää järkevää.

Toimintaa on kehitettävä koko ajan, ja aloituksen jälkeen tilannetta on tarkas­ teltava toimintaympäristössä tapah­ tuvat muutokset huomioiden. Esi­ merkiksi vuoden 2016 kaatopaikka­ säädökset ohjaavat myös käytöstä poistettujen pakkausten käsittelyä.

Pelkästään taloudellisista syistä osa pakkauksista hyödynnetään energia­ na kuntien jätehuollon kautta. Tämä on asia, josta tulee tehdä selkeät suun­ nitelmat ja sopimukset.

03

i s k o B kuva Pekka Holmström

[ uutiset & tapahtumat ]

Reija Koistinen on aloittanut PYRissä tiedottajana syyskuussa. Hän on ollut talossa vuodesta 2003 lähtien ja toiminut asiantuntijana asiakaspalvelussa.

– Olen ollut oman työni ohessa mukana PYRin viestintä- ja markkinointiprojekteissa sekä verkkosivujen kehittämisessä. Nyt työn painopiste keskittyy enemmän viestintään.

Jatkan edelleen kuitenkin asiakaspalvelussa parina päivänä viikossa.

Yksi Reijaa työllistävä alue on PYR Info -lehti, jonka koostamisesta­hän

Reijasta tiedottaja

vastaa yhdessä Otavamedia Asiakasviestinnän kanssa.

PYRiin otetaan ulkopuolelta yhteyttä monelta suunnalta: jäsenyritykset, viranomaiset, päättäjät, koulut ja oppilaitokset kaipaavat pak­kauksiin ja alan toimintaan liittyviä tietoja.

– Jätelakiuudistus on iso alalla tapahtuva asia, ja uskon, että parin lähivuoden aikana tiedottamisen tarve lisääntyy. Toimintatavat voivat mennä osin uusiksi. Suunnittelemme parhaillaan, miten pystymme parhaiten ja aktiivisesti myös itse vastaamaan tuleviin tiedontarpeisiin, Reija kertoo. ❏

Ilmoita vuoden 2012 pakkaustiedot ajoissa PYR postittaa tammikuussa ilmoituslomakkeen yritysten PYR-yhteyshenkilöille vuoden 2012 pakkaustietojen ilmoittamista varten.

Tietojen viimeinen palautuspäivä on 28.3.2013.

– Pakkaustietojen käsittely ja tarkistus tehdään PYRissä huolellisesti. Tämä työ vie paljon aikaa, ja toivommekin, että yritykset ilmoittaisivat tiedot heti, kun ne on saatu kerättyä ja laskettua yhteen, sanoo asiantuntija Kaisa Nissi.

Vuonna 2013 pakkaustietojen ilmoittaminen helpottuu ja nopeutuu, kun PYR Oy:n extranet otetaan käyttöön. Tunnukset palvelun käyttämistä varten lähetetään yhteyshenkilöille­ ­tammikuussa viikolla neljä. Lue lisää aiheesta sivulta 20.

Yritys voi halutessaan toimittaa tiedot PYRiin entisellä tavalla sähköpostin liitetiedostona, postitse tai faksilla. Pakkaustietojen ilmoituslomakkeen voi ladata PDF-muodossa Pyr.fisivustolta vuoden 2013 alusta lähtien. ❏

04

ho kuva iStockp

to

kuva Johan Hagström

Kun elintarvikkeet pakataan asiallisesti, pilaantumisriski pienenee ja ympäristö kiittää.

Mustasaaren jätevoimalan arinan liekeissä jäte palaa puhtaasti.

Aiheena kestävä kehitys

Viidennes polttoon

Pakkaustutkimus - PTR ry jär­ jes­tää­LOHASPACK-hankkeen vuosi­ semi­naarin 19.3.2013 Espoon Otaniemessä. Arvon pakkaus -seminaari esittelee pakkauksia osana kestävää kehitystä. Lyhenne LOHAS

Yhdyskuntajätteestä käsitellään Suomessa­ polttamalla noin viidennes, ja osuus kasvaa.

Yhdyskuntajätteiden polttoon suunnitellut jätevoimalaitokset sijaitsevat Mustasaaressa, Tu­ russa, Riihimäellä ja Kotkassa. Lisäksi parempi­ laatuisista jätteistä valmistettuja kierrätyspolttoaineita (REF) poltetaan rinnakkaispolttona useissa tavanomaisissa voimalaitoksissa.

Käynnissä, rakenteilla ja suunnitteilla oleva­ jätevoimalakapasiteetti on noin 1,14 miljoonaa tonnia. Siitä 70–80 prosenttia on varattu kun­tien jätelaitosten käyttöön. Loppu palvelee muun muassa teollisuusjätteiden energiahyödyntämistä. Lisää aiheesta sivulla 10. ❏

viittaa terveellisyyteen ja kestävän kehityksen mukaiseen elämäntapaan.

Koti- ja ulkomaisten puhujien aiheet ulottuvat kuluttajanäkökulmasta vähittäiskauppaan sekä ekotehokkuuteen arvon luonnissa.

– Osana seminaaria toimii ammattilaisraati, joka arvioi ekologis­ ten pakkausideoiden hyödyntämis­ mahdollisuuksia. Toteutustapa tarkentuu myöhemmin, ja hakuohjeet

osallistujille julkistetaan vuoden 2013 alussa osoitteessa www.ptr.fi, PTR:n toimitusjohtaja Margareetta Ollila kertoo.

Vuoden alussa PTR toteuttaa myös tiedotuskampanjan, joka on suunnattu erityisesti nuorille. Hei me pakataan! -kampanjan­tavoitteena on valottaa erilaisten pakattujen tuotteiden avulla pakkaus­ten monipuolisuutta.

– Kun esimerkiksi ruokaa ei mene hukkaan, on pakkaus täyttänyt tehtävänsä hyvin. Pakkausten tarpeellisuutta käsitellään kuuden ani­maation avulla, jotka herättävät­ katsojassa omia oivalluksia, Ollila kertoo. ❏

Lähde: Jätelaitosyhdistys, www.jly.fi. Sivuilta löytyy tietoa laitoksista ja laitoshankkeista: Energia­hyödyn­täminen > Energiahyödyntäminen Suomessa.

Joulutervehdys Itämeren hyväksi PYRin henkilöstö kiittää jäsenyrityksiään ja yhteistyökumppaneitaan hyvin sujuneesta yhteistyöstä kuluneen vuoden aikana ja toivottaa­ kaikille oikein Hyvää Joulua ja Menestystä Vuodelle 2013.

PYR on tukenut useana vuotena Itämeren­suojelutyötä ja lahjoittaa tänäkin vuonna joulu­tervehdyksiin tarkoitetut rahat Puhdas Itämeri -hankkeisiin. ❏

kuva Ilkka Lastumäki,

tiö, Puhdas Itämeri

John Nurmisen Sää

-hanke.

05

lukujen takana

teksti Ilpo Salonen | Kuva Atte Lakinnoro

Odotettavissa

vakaata kehitystä Hyötykäyttöhinnoissa ei vuonna 2013 ole näkyvissä hälyttäviä muutoksia, vaikka tuottajayhteisöt joutuvat jo varautumaan uuden jätelain ja valmisteilla olevien asetusten vaatimuksiin.

K

äytettyjen pakkausten hyötykäyttö on liiketoimintaa, joten siihen vaikuttavat kaikki normaalit tarjonnan ja kysynnän lait, huomauttaa PYRin toimitusjohtaja Annukka Leppänen-Turkula.

– Suurimmat muutostarpeet tulevat lainsäädännön myötä ja riippuvat niistä vaatimuksista, joita pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuo­ jien tuottajavastuun laajuuteen kohdistuu.

Hän mainitsee, että pakkauspuolella tuottajavastuu kohdistuu erityisesti elintarviketeollisuuteen ja kauppaan, jotka ovat ottaneet aktiivisen roolin tuottajayhteisöjen kanssa.

– Yhteistyössä ollaan selvittelemässä erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa lakisääteiset vaatimukset kohtuukustannuksin.

Jätelaki vaikuttaa joka alalla

Leppänen-Turkula korostaa, että kaikki pakkaajat joutuvat tuottajavastuuseen liittyvien hyötykäyttö- ja jätehuoltovelvoitteiden lisäksi huolehtimaan siitä, että

06

pakkauksia käytetään vain niin paljon kuin niille on tarvetta. Tämä koskee niin elintarvikkeiden, elektroniikan, kemian- ja metsäteollisuuden sekä kaikkien muidenkin alojen tuotteiden valmistajia ja pakkaajia.

– On huolehdittava myös siitä, ettei tuotannossa ole käytetty vaarallisia aineita ja että kaikkia muitakin ­jätelain vaatimuksia, kuten etusijajärjestystä noudatetaan. Tämä kaikki aiheuttaa ylimääräisiä kuluja varsinaisen tuotannon lisäksi.

Muovipakkauksiin tuleva vuosi ei tuo maksumuutoksia. Nyt on huono aika lisätä mitään kustannuksia kuluttajillekaan maksettavaksi, Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Peter Rasmussen sanoo.

– Vuosi 2013 on alalla vielä vanhan jätelain mukaista toimintaa. Muutoinkin tilanne on nyt aika vakaa.

Muovipakkausten osalta tulevaisuus näyttää suotuisalta. Suomessa on paljon uusia hyödyntäjiä muovipakkauksille, erityisesti energiahyödyntämisessä. Selvitämme kuumeisesti myös, miten edistää materiaalikierrätystä Suomessa, tietysti materiaali­tehokkuutta unohtamatta.

”

Pakkauksia tulee käyttää vain niin paljon kuin niille on tarvetta.

Tuottajayhteisöjen hyötykäyttöhinnat 2013 Ekopiste-kokeilu jatkuu

hk-maksu €/tonni + alv

Materiaali Aaltopahvipakkaukset

Muovipakkauksissa Ekopiste-kokeilu Tampereella ja Kuopiossa jatkuu toistaiseksi. Tavoitteena on edelleen kehittää lainmukaisen vastaanottoverkoston vaatimia keräyslogistiikkaan liittyviä menetelmiä.

Rasmussen uskoo, että muovien käyttö puoltaa yhä paikkaansa kokonaistehokkaana tuotesuojana.

– Siihen tuskin edes suhdanteet kovinkaan paljon vaikuttavat. Jätelain toimeenpanovaihe on vielä vähän avoin, mikä tietysti vaikeuttaa pidemmän tähtäimen arviointia ja suunnittelua.

Hän kertoo, että Ekokem ja Turun Seudun Jätehuolto ovat julkistaneet Ekojalostamo-hankkeen, jossa Turkuun suunnitellaan käsittelylaitosta huolehtimaan alueen kotitalousjätteen hyödyntämisestä.

– Laitoksessa lajiteltaisiin myös muovipakkauksia, mikä mahdollistaisi, että tulevasta Ekopiste-verkostosta kerättyjä muovipakkauksia voitaisiin kierrättää, Rasmussen sanoo.

2,0

Teollisuuskääreet ja -säkit

18,0

Hylsyt

18,0

Kartonkipakkaukset ja paperikääreet

24,0

Nestekartonkipakkaukset

38,5

Muovipakkaukset

21,0

KMP-järjestelmän muovipakkaukset

–

Alumiinipakkaukset

24,0

Tinapeltipakkaukset

24,0

Teräspakkaukset

5,0

Pantilliset juomatölkit (metalli)

-

Pantilliset lasipullot

-

Pantittomat lasipakkaukset

10,0

Puupakkaukset

Metallissakin vakaata

0,5

Muut

-

PYR Oy:n liittymisja vuosimaksut 2013 Maksuluokka

Yrityksen toimipaikan liikevaihto (M €) Toimipaikkakohtainen liittymismaksu 2013 (€ + alv) Toimipaikkakohtainen vuosimaksu 2013 (€ + alv)

ABCD >17

1,7–17

1,0–1,7

<1,0

223

155

68

40

696

457

228

0

Vuosimaksuissa noin 2,5 prosentin korotus.

Konsernialennus 20 prosenttia.

Metallipakkausten tuottajayhteisön Mepakin osalta ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia, toimitusjohtaja Tapani Sievänen kertoo.

– Tulevana toimintavuotena varaudutaan uuden jäte­ lain myötä konsultointiin ja suunnitteluun sekä vaka­ varaisuusvaatimusten kasvuun. Sekajätteen lisääntyvän energiahyödyntämisen takia osa metallipakkauksista joutuu polttolaitoksiin. Sieltä se on eroteltavissa tuhkan ja kuonan joukosta kierrätykseen. Kuntien jätelaitokset ovat investoimassa merkittävästi sekajätteen energiahyödyntämiseen.

Sievänen mainitsee, että metallipakkauksilla on jo valmiina valtakunnallinen romuttamo- ja terminaaliverkosto, eikä jätelaki muuta niiden toimintaa.

– Mepak tulee organisoimaan uuden jätelain edellyttämät metallisten kuluttajapakkausten vastaanottopisteet. Pisteistä on jo useiden vuosien kokemus HSY:n eli Helsingin seudun ympäristöpalvelujen alueelta.

Sievänen uskoo, ettei 2013 aikana metallipakkausalalla nähdä merkittäviä liikahduksia suuntaan tai toiseen.

– Metallipakkausten käyttö on hyvin vakaata, ja muutokset ovat olleet viime vuosina hyvin vähäisiä.

07

henkilö

Ilmasto kiittää,

lompakko ei

Pakkausten erillis­keräys Pohjois-Suomen perukoilta on kallista mutta ilmasto­vaikutusten kannalta kannattavaa, sanovat Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Helena Dahlbo ja Katja Moliis.

08

Teksti Pertti Suvanto | kuva Jukka Pakarinen

P

aperinipun alkulehdelle on präntätty: Lappikeräys – Pohjois-Suomen pakkausjätteen keräyspisteverkoston kattavuus ja keräyksen ympäristö- ja kustannusvaikutukset. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Helena Dahlbo (kuvassa vas.) ja tutkija Katja Moliis lehteilevät raporttia.

Tutkimuksen on tilannut ympäristöministeriö taustatiedoksi uuden jätelain asetusten säädäntää varten.

Pakkausten tuottajavastuu on muuttunut täysimittaiseksi, ja sillä on vaikutuksensa myös keräysverkostoon.

Alan huolena on, että pakkauskeräysastioita määrätään sijoittamaan pitkin autiota korpimaisemaa. Kustannukset ovat valtavia, ja ilmastopäästöt kasvavat.

Mutta mitä sanoo tutkimus? Dahlbo ja Moliis valittelevat, että kovin tarkkoja lukuja esimerkiksi kustannuksista he eivät vielä voi antaa.

– Paperinivaska on ministeriössä edelleen kommenttikierroksella. Tutkimuksessa on kyse niin sanotusta elinkaaritarkastelusta. Siinä ei katsota pelkkää keräilyä ja sen vaikutuksia, vaan tarkastelu ulottuu jätteen syntyhetkestä aina loppupäähän, jossa jäte hyödynnetään.

Tuolloin kierrätyksellä ja poltolla voidaan korvata neitseellisiä raaka-aineita ja fossiilisia polttoaineita sekä välttää hiilidioksidipäästöjä, he korostavat.

Tutkijat ovat jakaneet Pohjois-Suomen kolmeen eri alueeseen, joissa keräilyn vaikutuksia tarkasteltiin: tiivis kaupunkivyöhyke, keskipitkän etäisyyden vyöhyke ja pohjoisimman Suomen pitkän etäisyyden vyöhyke.

Pohjoisimman alueen osuus suorista päästöistä on 50 prosenttia, keskisen Lapin osuus 40 ja kaupunkialueen vain 10 prosenttia. Vastaavat osuudet pakkausjätteiden saannosta ovat 12, 29 ja 59 prosenttia.

– Kun koko elinkaari laitetaan pakettiin, keräilyn ympäristövaikutukset eivät nouse kovin vahvasti esiin. Jätteiden kierrätyksellä saadaan kuitenkin niin paljon ympäristöhyötyjä aikaan, Dahlbo sanoo.

Keräyspisteet kulkureiteille

Tutkittavalla alueella asuu reilut 200 000 ihmistä. Tutkimuksessa laskettiin pakkausjätteiden keräyspisteiden sijoittelumahdollisuuksia eli verkoston kattavuutta.

Perusmallissa jokaiseen taajamaan sijoitettaisiin yksi keräyspiste ja lisäksi yksi piste jokaista 5 000 asukasta kohden. Se toisi pohjoiselle alueelle 68 keräyspistettä.

Tihennetyssä mallissa taajaman lisäksi keräyspiste tulisi jokaista 2 000 asukasta kohden, jolloin keräys­pisteiden kokonaismäärä nousisi 110:een.

Pelkästään kauppaliikkeiden yhteyteen perustettava verkosto toisi pakkausten keräyspisteitä yhteensä 152.

Moliis arvelee, että keräyspisteiden määrä vähenee, jos kunnat eivät pidä rinnalla omia keräyspisteitään.

– Jokaiselle pakkausmateriaalille tulee oma keräys­ astiansa, ja pisteiden saavutettavuus kasvaa. Nyt pohjoisessa on monia kuntia, joissa ei ole minkäänlaista erilliskeräystä. Kun käytetään valtakunnallista sijoittelusääntöä, erilliskeräys tulee väistämättä jokaiseen taajamaan.

Tutkijat tuntuvat kannattavan kauppaliikemallia.

Malli on käytössä muun muassa Ruotsissa. Dahlbo muistuttaa, että keräyspisteiden tulee sijaita normaaleilla kulkureiteillä. Jos henkilöautolla joudutaan kuljettamaan erikseen erilliskerättyjä jakeita, se vie nopeasti hyödyn, joka kierrätyksellä saadaan.

– Lisäpäästöt olisivat äärimmillään 560 kg hiilidioksidia ja kustanMoliisin mukaan jätetilastoinnin nukset yli 900 euroa jätetonnilta. tila pohjoisella alueella on vaihteleva.

Muovi haastavin

Kustannuksilla iso merkitys

Arvioissa käytettiin apuna Ruotsin Norrbottenia, jossa erilliskeräys on vuosikymmenten saatossa vakiintunut.

Tutkimuksessa laskettiin erilliskeräyksen nykyistä kertymää, oletuskertymää ja sekajätteen lajittelututkimuksista johdettua potentiaalista maksimikertymää. Kun lasi-, metalli-, kuitu- ja muovipakkausjätettä kertyy nykyisin vuodessa noin 6 kg asukasta kohden, oletuskertymä oli lähes 23 kg ja enimmäiskertymä noin 52 kg.

– Muovi on näistä ongelmallisin kierrätettävä, koska kotitaloudesta tuleva muovi on sekalaatuista, Moliis huomauttaa.

Erilliskerättyä muovipakkausjätettä­ arvellaan kertyvän nykyisin alle 1 kg asukasta kohden. Oletuskertymä on 5 kg ja maksimikertymä lähes 26 kg.

– Jos kotitalousmuovi kerätään sekalaisena, se pitää prosessoida.

Norjassa muovia viedään Saksaan lajiteltavaksi ja pestäväksi, tutkijat muistuttavat.

Aiemmin erilliskeräyksen kustannusvaikutuksia ei ole liiemmin tarkasteltu, ja siksi kustannusarvioissa on enemmän epävarmuutta kuin päästövaikutuksissa. Kustannukset perustuvat enemmän oletuksiin.

– Suurimmat kustannusvaikutukset jätetonnia kohden ovat muovilla ja kuidulla, koska ne ovat höttöistä kuljetettavaa. Muovin ja kuidun ympäristö- ja kustannusvaikutus pienenee todella merkittävästi, jos otetaan käyttöön puristavat koneet tai pakkaavat ajoneuvot. Tosin puristavat kontit ovat kalliita, ja haja-asutusalueen keräyspisteessä tarvittaisiin sähköistystä. Siksi ajatus lienee melko teoreettinen, Moliis sanoo.

Moliisin mukaan jäte kannattaa kerätä sieltä, mistä se saadaan helposti ja tehokkaasti. Kun kerätään tiiviiltä alueelta, jätesaanto on parempi ja päästö- ja kustannusvaikutukset alhaisemmat. Harvaanasutulta alueelta saanto on pieni ja vaikutukset suuret. Kannattaa siis miettiä, kuinka pitkältä muutamaa tonnia jätettä kannattaa lähteä hakemaan.

– Keräilykustannuksilla on iso merkitys: ne ovat pitkien etäisyyksien takia suuria. Jos kustannuksia tarkastellaan vyöhykkeittäin, kokonaiskilometrien perusteella yli 50 prosenttia niistä tulee pohjoisimmasta osasta.

09

Sähköä ja lämpöä

JÄTTEESTÄ

10

teknologia

teksti Ilpo Salonen | kuvat johan hagström

Vaasan lähellä Mustasaaressa aloittanut Westenergy Oy Ab:n jätevoimala muuttaa energiaksi ne jätteet, joita ei voida muuten hyödyntää. Laitos tuottaa sähköä 7 000 kotitalouden tarpeisiin, ja kaukolämpö kattaa kolmanneksen Vaasan vuotuisesta tarpeesta.

E

lokuussa käynnistynyt laitoksen generaattori tuottaa 13 megawatin sähkötehon. Laitos polttaa tunnissa noin 20 tonnia jätettä eli kolme kodin jätepussia sekunnissa.

– Tekniikkana on arinapoltto, joka sietää melko hyvin jätteen kosteuden, lämpöarvon ja tuhkapitoisuuden vaihtelua. Höyry on 400-asteista ja paine 40 baria, kertoo Westenergy Oy Ab:n toimitusjohtaja Jan Teir.

Lajitteluun ja kuljetuksiin huomiota

Pitkä käyttöikä

Jätteet poltetaan yli tuhannen asteen kuumuudessa, jolloin heikkolaatuinenkin jäte palaa puhtaasti. Savukaasut puhdistetaan useassa vaiheessa, jolloin haitallisia yhdisteitä syntyy hyvin vähän. Epäpuhtaudet sidotaan kalkin ja aktiivihiilen avulla ja suodatetaan pois tekstiilisuodattimessa. Savukaasujen puhdistusjäte ja kattilatuhka loppusijoitetaan kaatopaikalle.

Westenergyn toiminta-alueella on viitisenkymmentä Länsi-Suomen kuntaa. Laitos on mitoitettu 150 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle.

– Arvio perustuu 2007 tehtyihin laskelmiin ja kolmen prosentin talouskasOlennaista vuun. Talouden hitaammalla nykyvauhdilla jätteiden määrä kasvaa maltillisesti, on, että joten ilmeisesti pärjäämme tällä kapasilaadukas, teetilla parikymmentä vuotta. Alkujaan kierrätykseen tavoite oli kymmenen vuotta.

”

Toiminta on Teirin mukaan lähtenyt käyntiin odotusten mukaan. Jätteiden lajittelussa on kuitenkin vielä kehitettävää.

– Meille tulee välillä kuormien mukana autojen starttimoottoreita ja muuta isoa metalliromua. Selvitämme, mistä on kyse.

Metalli saadaan kyllä pohjatuhkasta talteen, mutta eihän tuollaisessa järkeä ole, kelpaava Teir kummastelee.

Hankkeesta ei valituksia materiaali Keräämisessä on ollut muutenkin väPolttolaitoshankkeet herättävät yleensä saadaan lillä hankaluutta, kun jotkut autokuskit vilkasta keskustelua, usein myös vastusovat kipanneet asukkaiden lajittelemat talteen jo tusta. Teirin mukaan Westenergyn hanvaivattomasti. jakeet samaan kuormaan. syntypaikalla. ke eteni – Meillä oli ympäristövaikutuksia ar– Kun asukkaat näkevät tällaista, niin vioimassa parinkymmenen hengen työmonella lajittelu loppuu siihen. Käytäntöjen on oltava selvät ja uskottavat koko ketjussa. ryhmä: rajanaapureita, jakokunnan ja kunnan edustajia Teir uskoo, että laitoksen toiminta pikemminkin roh- sekä viranomaisia. Pidimme neljä yleisötilaisuutta, joiskaisee tarkkaan lajitteluun, kunhan tällaiset ongelmat sa kaikkia kuultiin. Yhtään valitusta ei tullut. saadaan korjatuiksi.

Laitos perustettiin keskelle korpea vanhan kaatopai– Tutkimusten mukaan jätteiden kierrätys tehostuu kan viereen. Teir uskoo, että tällä oli vaikutusta.

– Yksi naapuri sanoi, että ei kai tilanne ainakaan voi entisestään, kun kierrätyskelvottomat jätteet voidaan hyödyntää energiantuotannossa. Olennaista on, että huonommaksi muuttua. Monille on ollut myös mieluisa laadukas kierrätykseen kelpaava materiaali saadaan tal- ajatus, että jätteiden poltto vähentää öljyn ja kivihiilen teen jo syntypaikalla. Kun esimerkiksi likainen tai kas- käyttöä. Hyvä puoli on sekin, että polttolaitosten tiutunut kartonki toimitetaan polttoon, keräyskartongin kasti valvotut päästöt ovat pienemmät kuin tavallisten tehdaslaitosten, Teir muistuttaa. puhtausaste paranee.

11

Teksti Maija Kajanto | Kuvat Petri Blomqvist ja Atte Lakinnoro

12

Kun materiaalina on suomalainen puu ja tekijänä perinteinen perhefirma, syntyy tuotteita, jotka kestävät sukupolvelta toiselle.

J

yväskyläläisen Juho Jussila Oy:n Jukka-leluja ­leluja on nähty niin korsuissa kuin sisustuslehdissäkin. Kantavana ajatuksena on vahva laatu yhdistettynä skandinaaviseen muotoiluun.

Jukka-tehtaan ala-aulan myymälä herättää nostalgisia tunnelmia. Suurin osa Suomessa kasvaneista tunnistaa firman tuotteita: Fortuna-pelin, lapsuuden Askare-palikat ja puisen Koronan.

Näiden klassikoiden takaa löytyy perhefirma ja usko siihen yksinkertaiseen totuuteen, että lelu ja lapsi kuuluvat yhteen.

– Lelun pitää aina sopia lapsen käteen. Meidän lelumme ovat usein niitä ensimmäisiä, joita lasten käyttöön tulee, ja näissä leluissa vetoaa toiminnallisuus. Esimerkiksi Hakka ja Askare ovat meillä kestosuosikkeja, kertoo myyntijohtaja­ Harri Savo.

Lasten maailmassa yksinkertainen on kaunista. Hakan kanssa saa käytellä vasaraa omin kätösin ja Askareen kanssa sovitella palikoita. Eikä mikään mene rikki: nämä lelut eivät toimi pattereilla eikä niissä ole jousia.

Yhtiön toimitusjohtajan Maija Jussila-Savon muotoilema kolmen puuauton tuotekokonaisuus on Harri Savon mukaan oiva esimerkki yksinkertaisesta ja lujasta perusautosta pienten lasten käsiin. Pikkuauto on turvallinen, mekaanisesti lujatekoinen ja sympaattinen tuote.

– Meidän tuotteissamme periaate on, että lelu ei ole se, joka leikkii. Henkilökohtaisesti olen vähän huolissani siitä, että jo kolmivuotiaille on tarjolla tietokonepelejä.

Totta kai tietokonepelit kuuluvat isompien lasten elämään, mutta kolmevuotiailla saisi ihan motoriikan kehittymisen takia olla vielä leluja, joissa leikki pitää keksiä itse, Savo pohtii. >>

– Kotimainen puu on kestävä ja ympäristö­ ystävällinen raaka-aine, Harri Savo toteaa.

13

Jukka-leluja sukupolvesta toiseen Ekologisesti pakaten

Tänä päivänä yritys työllistää 15 ihmistä.

Jukka-lelujen myynti liikkuu kymmenissä tuhansissa kappaleissa, ja leluja toimitetaan 32 maahan. Ulkomaan myynti on toiminnan selkäranka.

– Olemme totta kai iloisia, kun näitä Suomessakin joku ostaa, mutta puulelujen teollista valmistamista ei pystytä Suomen asiakasmäärillä pitämään yllä, Harri Savo toteaa.

Pakkausten käyttö on yrityksessä mahdollisimman pitkälle mietittyä.

– Pakkaukset ovat suurimmalta osaltaan tukevia, avattavia pahvilaatikoita. Samat laatikot kulkevat meidän ja asiakkaiden välillä mahdollisimman monta kierrosta. Toimitamme monesti tuotteita muovilaatikoissa, ja ne ovat jatkuvassa kierrossa asiakkaidemme ja meidän välillä, Harri Savo valottaa.

– Pahvilaatikot tulevat meille tyhjinä. Pakkaamme lelut niihin, lähetämme ne myyjille ja saamme ne heiltä tietyissä tapauksissa tyhjinä­ takaisin. Useimmiten pahvilaatikot lähtevät kaupasta nähtävästi joko kierrätykseen tai kartonkijätteeksi.

– Parhaiten pakkausten uudelleen käyttäminen toimii muoviraaka-aineidemme toimituksissa. Suuret niin sanotut oktabiinikontit kulkevat raaka-ainetoimittajan ja tehtaamme välillä täysinä ja tyhjinä.

Ulkomaille lähtevät lelulaatikot pakataan isompiin noin 80 x 120 x 80 pahvikontteihin, joita niin ikään pystytään käyttämään useamman kerran. Pahvikontit eivät palaudu Jussilaan, mutta ne menevät esimerkiksi Japanissa edelleen lähetysten laatikoiksi.

Kierrätettävyys ja helppo hävitettävyys ovat avainasemassa pakkauksissa. Esimer-

Mikä leluissa viehättää?

Moni on jo tiennyt sen ennen Roviota ja Angry Birdsiä: ihminen on pelaava olento.

Jukka-lelujen perinteiset pelit Fortuna ja Korona ovat löytäneet vuosikymmenten

14

kiksi suosittujen puuautojen pakkaamiseen käytetty kartonki on puhdasta, suomalaisesta puusta valmistettua kartonkia. Kuplamuoveja käytetään niin niukasti kuin mahdollista.

– Pyrimme siihen, että pakkauksia tehdään mahdollisimman vähän. Tämä johtuu sekä taloudellisista syistä että asiakasmaiden vaatimuksista. Monissa maissa, joihin tuotteita toimitamme, ei katsota kovin hyvällä, jos lelu on kovin raskaasti pakattu. Maahantuojat ilmoittavat sopivimman pakkaustavan, ja se vaihtelee maittain.

Erityisen totta tämä on Japanissa, joka on Jukka-leluille tärkeä markkina-alue.

– Japani on meille suurin myyntimaa, ja siellä 127 miljoonan ihmisen kansantalous ei kestä isoja jätevuoria. Kaikkien pakkausmateriaalien on oltava sellaisia, jotka voidaan hyötykäyttää eli tehdä niistä uusia pakkauksia tai polttaa energiantuotannossa.

Kilpajuoksun pelisäännöt

Jos lelumarkkinat olisivat pikajuoksumatka, suomalaislelut eivät olisi hyvissä lähtökuopissa. Suomessa tuotetut lelut lähtevät Keski-Euroopan tovereihinsa verrattuna kahden tuhannen kilometrin takamatkalta. Kuljetuskustannukset lisäävät lelujen hintaa roimasti ja vaikeuttavat saatavuutta.

1923 Juho Jussila Oy perustetaan 1928 Ensimmäinen vienti­toimitus, kohdemaana Iso-Britannia 1934 Yrityksestä tulee osakeyhtiö 1947 Keinuhevonen tulee tuotantoon 1948 Askare tulee tuotantoon 1949 Hakka tulee tuotantoon 1951 Juho Jussilan muoviosasto perustetaan 60-luku Muoviosaston toiminta laajenee 70-luku Bingo tulee tuotantoon 80-luku Jalkapallopeli tulee tuotantoon 1991 Maatalon pihapiiri -lelujen tuotanto lopetetaan 2013 Jukka-lelut täyttää

90 vuotta

”

Tuotteiden ja pakkausten raaka-aineena on suomalainen puu eri muodoissaan.

saatossa faneja monenlaisista ympyröistä.

Fortunaa on myyty muun muassa Englannin hoviin. Suomen puolustusvoimat on ostanut vuosikymmenien varrella Koronapelejä sotilaiden viihdykkeeksi.

– Tämä yhtiö on nähnyt monenlaista, sekä hyviä että erittäin huonoja hetkiä.

Sodanjälkeisenä aikana, 1940-luvun lopussa

– Tämä ei ole puutoimi- ja puutuotealan ongelma, vaan kaikkien Suomen teollisten toimialojen ongelma. Onneksi tämä markkina ei ole pikamatka vaan pikemminkin maratonjuoksu, jossa kestävyys ja sitkeys lopulta palkitaan.

Sitkeyteen kuuluu myös oikeiden tukipuiden löytäminen: perheyritys toimii yhteistyössä toisten vastaavien kanssa. Jukka-leluihin käytettävistä väreistä suurin osa tulee saksalaiselta perheyhtiöltä. Myös helistimien kulkuset tulevat Saksasta.

– Siellä on perheyritys, joka on valmistanut kulkusia ja kelloja 150 vuotta.

Kestävää suunnittelua

Hyvän lelun muotoilu kestää aikaa ja katsomista. Tämäkin kumpuaa pitkistä perinteistä.

– Talonpoikaisessa Suomessa ei ollut varaa monimutkaiseen muotoiluun. Meidän tuotteidemme on tarkoitus olla niin vahvoja, että ne kestävät sukupolvelta toiselle.

Hyvä muotoilu sallii myös poikkeukset.

Aikanaan Jukka-lelujen keinuhevosta tehtiin Japaniin hieman lyhyemmillä jaloilla. Sittemmin tästäkin on luovuttu – japanilaiset lapset lienevät hieman ottaneet koossa kiinni länsimaisia ikätovereitaan.

Vaikka keinuheppoja, kirjainpalikoita ja muita yrityksen tuotteita nähdään myös sisustuslehdissä ja trenditietoisimmat sisustajaäidit suosivat kauniita puuleluja, toiminnallisilla leluilla on myös vakavampi puolensa.

– Monet meidän leluistamme toimivat esimerkiksi lastenpsykiatrian sekä vanhuusiän sairauksien eli geriatrian tutkimusvälineinä.

Myös oman äitini dementia määriteltiin meidän yrityksemme lelujen avulla, Harri Savo kertoo.

ja 50-luvulla vaikeuksia aiheuttivat muun muassa huonot liimat, Harri Savo valottaa.

Perinteisellä puusepäntyöllä menestyneeseen yritykseen hankittiin 1950-luvulla ensimmäiset koneet ja aloitettiin muovituotteiden ruiskuvalaminen. Tarkoitus oli jatkaa lelu­linjalla, mutta teollistuva Suomi tarvitsi kalusteita, joten tuotanto muovat-

tiin tämän mukaan. Myöhemmät vuosikymmenet ovat nähneet uusia tuotteita ja uusia liikesuunnitelmia. Perusta on kuitenkin pysynyt samana.

– Jukka-lelut, kuten kaikki Jussilan puutuotteet, tehdään suomalaisella työllä suomalaisesta puusta. Myös pakkaukset ovat suomalaisia, Savo kiteyttää.

15

tuottajayhteisöt teksti Pertti Suvanto | kuva iStockphoto

Yksi ääni,

yhteiset edut Kaikkien alojen tuottaja­yhteisöt ryhtyivät yhdessä valvomaan etuja.

Edun­valvonnan pontimena on uusi jätelaki.

S

uomessa on 20 voittoa tavoittelematonta tuot­ tajayhteisöä, jotka organisoivat käytöstä pois­ tettujen tuotteiden hyötykäytön siten, että EU:n vaatimat tavoitteet täyttyvät. Toimin­ ta rahoitetaan tuottajayhteisöjen päättämillä maksuilla.

Vaikka toimialat ovat hyvin erilaisia, tuottajayhteisöjä­ yhdistävät monet asiat, joiden etuja kannattaa valvoa­ yhteisvoimin. Niinpä vuonna 2011 tätä varten syntyi tuottajayhteisöjen neuvottelukunta tiivistämään yhtei­ siä tavoitteita ja toimintaa.

Uusi jätelaki laajensi tuottajavastuuta pakkausten osalta. Parhaillaan valmistellaan asetuksia, joissa määri­ tellään muun muassa tuottajan vastuulla oleva keräyspis­ teverkosto – sen laajuus ja tiheys. Pelkona on, että nou­ sevat kierrätyskustannukset nostavat tuotteiden hintoja, jotka kuluttajat joutuvat maksamaan.

Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja Arto Silvennoinen sanoo, että yhteisen edunvalvonnan tär­ keimpänä pontimena oli juuri jätelain uudistus.

– On tärkeää, että tuottajavastuu ja jätehuolto toimi­ vat niin, että siinä huomioidaan jo olemassa oleva infra­ struktuuri. Ruutia ei pidä lähteä keksimään uudelleen, Silvennoinen muistuttaa.

16

Tiiviit yhteydet viranomaisiin ja päättäjiin

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta kokoontuu 2–3 ker­ taa vuodessa. Sen alla toimii pienempi 6–7 hengen työ­ valiokunta. Tämä työrukkanen pitää tiiviisti yhteyttä val­ vovaan viranomaiseen Pirkanmaan ELY-keskukseen, ker­ too Paperinkeräys Oy:n toimitusjohtaja Kyösti Pöyry.

– Olemme halunneet tuoda koordinoidusti esille tuot­ tajayhteisöjen näkemyksiä. Tämä on ollut puolin ja toi­ sin toimiva käytäntö. Tieto on kulkenut ja olemme pys­ tyneet viemään tehokkaammin kehitystyötä eteenpäin – keskustelemme, neuvottelemme ja pidämme yllä kon­ taktia, Pöyry sanoo.

Silvennoisen mukaan myös viranomaiset ovat koke­ neet hyväksi, että heillä on yhteisö, jolla on kasvot ja nimi ja jonka kanssa voi keskustella asioista liittyen vaikka­ pa vapaamatkustajiin, jotka eivät ole hoitaneet tuotta­ javastuutaan.

– Muun muassa tämä on yhteinen huoli – toiset mak­ savat toisten mellastuksen.

Joulukuussa valiokunta tekee tietoiskun eduskun­ taan. Pöyry sanoo, että kansanedustajille avataan tuotta­ javastuuta ja tuottajayhteisöjen toimintaa, materiaalien vastaanottoa ja hyötykäyttöä.

– Tavoite on, että he ymmärtävät, miten tämä jätelain kohta – jonka he itse ovat päättäneet – pannaan toimeen ja ketkä toimeenpanijat ovat.

Silvennoinen lisää, että lähes koko hyötykäyttö hoi­ detaan tuottajayhteisöjen kautta, mutta poliitikot eivät aina tiedä, mistä oikein on kysymys. Siksi tuottajayh­ teisöjen toiminnan tunnetuksi tekeminen on tärkeää.

– Meidän tulee tiedottaa myös kuluttajille järjestä­ mästämme jätehuollosta ja hyötykäytöstä sekä paikois­ ta, jonne loppuun käytetyt esineet voi tuoda. On järke­ vämpää hoitaa sitä yhdessä kuin että 20 yhteisöä kertoisi siitä erikseen, Silvennoinen sanoo.

Jos tuottajayhteisöjä ei olisi?

Suomessa jätehuolto jakaantuu karkeasti kolmeen osaan.

Asumisessa syntyvät seka- ja biojätteet ovat kunnan vas­ tuulla, tuottajavastuun alaiset jätteet hoituvat tuottaja­ yhteisöjen voimin, ja yritysten jätteet puolestaan hoitaa B to B -jätehuolto. Miten jätteille kävisi, jos tuottajayh­ teisöjä ei olisi?

K uluttaja maksaa – Vanhassa maailmassa ne kipattiin sekajätteenä kaatopaikan penkkaan. Siellä ne vanhat tuottajavastuun alaiset jätteet makaavat haudassansa – polkupyöristä autonromuihin ja papereihin. Ehkä joku kaivaa ne sieltä kohta ylös, kun siellä on metallia enemmän kuin Kiirunassa, Pöyry naurahtaa.

Nykymaailmassa tuottajat ovat vastuussa omasta laumastaan.

– Kun tokka on ikään kuin korvamerkitty ja palaa paliskunnan laitumelta, niin jokainen tietää, että tämä on minun ja siitä pitää huolehtia. Sen takia tuottajavastuuseen on menty, Pöyry pohtii.

Silvennoinen arvelee, että ilman tuottajayhteisöjä markkinoille syntyisi yrityksiä, jotka keräisivät ja myisivät materiaalia kuka minnekin.

– Missä on eniten rusinoita pullassa, homma jotenkin toimisi, mutta missä rusinat ovat harvemmassa, ­ei tapahtuisi juuri mitään. Alueellinen tasapuolisuus ei ainakaan toteutuisi. Arvokkaissa materiaaleissa myös harmaa talous kukoistaisi. Tuottajayhteisöjen järjestäytynyt keräys pystyy pitämään harmaata taloutta edes jollain tavalla kurissa, Silvennoinen korostaa.

Yhteisöt sparraavat toisiaan

Kyösti Pöyry ja Arto Silvennoinen sanovat, että yhteisellä edunvalvonnalla ja foorumilla on myös sparraava vaikutus. Kaikki oppivat toisiltaan.

Miesten mukaan tuottajayhteisöjen neuvottelukunta tarjoaa mahdollisuuksia löytää vaikkapa logistiikasta ja materiaalin käsittelystä synergiaetuja.

– Yhteisellä tekemisellä voimme säästää yhteiskunnassa kustannuksia ja tehostaa kilpailukykyämme. Jotkut meistä ovat tehneet tätä jo kauan, mutta mukana on myös monia nuoria tuottajavastuualueita, jotka varmasti saavat ajattelemisen aihetta ja mentorointiakin meiltä tätä työtä jo kauan tehneiltä. Kollegoiden tapaamisessa on tietynlaista arvoa. Yhteiset messut ja parveilut ovat aina hyödyllisiä. Uskon, että kaikki aidosti arvostavat yhteistä tekemistämme, Pöyry sanoo.

– Tulevaisuudessa tulemme organisoitumaan varmasti entistä tiiviimmin ja ehkä virallisemmin. Vuonna 2013 toimintaan suunnataan enemmän resursseja. Siihen näyttää olevan selkeä tarve, Pöyry ennakoi.

Tuottajavastuu tarkoittaa tuottajan velvollisuutta huoleh-

tia markkinoille laskemiensa tuotteiden hyötykäytöstä ja muusta jätehuollosta. Suomessa tuottajavastuun piiriin kuuluu kuusi toimialaa: pakkaukset, renkaat, keräyspaperit, autot, sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä akut ja paristot.

Tuottajavastuun alaisen jätteen hyötykäytön maksaa lopulta kuluttaja, sillä tuottaja tai maahantuoja siirtää hyötykäytöstä aiheutuneet kustannukset tuotteen hintaan.

Ostaessaan vaikkapa renkaat autoonsa kuluttaja maksaa kierrätysmaksun. Myös jokaiselle pakkausmateriaalille on oma tuottajayhteisönsä, ja niiden toiminta rahoitetaan materiaalikohtaisilla hyötykäyttömaksuilla.

Jotkut materiaalit ovat niin arvokkaita, että maksut eivät hinnassa näy.

– Auto hoitaa itse omat hautajaisensa. Autojen kierrätys toimii nollakustannusperiaatteella, sillä materiaali on sen verran arvokas, Silvennoinen sanoo.

Tuottajayhteisöt 2012 Akkukierrätys Pb Oy (lyijyakut) ERP Finland ry (sähkö- ja elektroniikkalaitteet, akut ja paristot) Flip ry (lamput) ICT-tuottajaosuuskunta (tieto- ja teletekniset laitteet) Mepak-Kierrätys Oy (metallipakkaukset) North Re-Tyre Oy (renkaat) Paperinkeräys Oy (keräyspaperi) Puupakkausten Kierrätys PPK Oy (puupakkaukset) Recser Oy (kannettavat akut ja paristot) SELT ry (sähkö- ja elektroniikkaromu) Ser-Tuottajayhteisö ry SERTY (sähkö- ja elektroniikkalaitteet) Suomen Autokierrätys Oy (romuajoneuvot) Suomen Keräyslasiyhdistys ry (lasipakkaukset) Suomen Keräystuote Oy (keräyspaperi) Suomen Kuitukierrätys Oy (kuitupakkaukset) Suomen Matkailuautokierrätysyhdistys MAK ry (matkailuautot) Suomen Palautuspakkaus Oy (juomapakkaukset) Suomen Rengaskierrätys Oy (renkaat) Suomen Teollisuuskuitu Oy (kuitupohjaiset teollisuuspakkaukset) Suomen Uusiomuovi Oy (muovipakkaukset)

17

ympäristö

Teksti Antti j. Lagus | kuvat Istockphoto

Kaupan ala odottaa mielenkiinnolla jätelakiin liittyvien asetusten valmistumista. Toistaiseksi tietoa niistä on niin niukasti, että vaikutuksia pakkausten hintoihin on vaikea tarkasti arvioida.

Jätelain

kustannukset vielä avoinna

Y

mpäristöministeriön aikatau­ lun mukaan pakkausasetus on tarkoitus hyväksyä syksyl­ lä 2013. Se tulisi voimaan seu­ raavan vuoden toukokuussa samanaikaisesti muiden pakkaussäädösten kanssa.

Kaupassa kuljetuspakkaukset ja myymälä­ pakkaukset ohjataan jo nyt hyötykäyttöön.

Kuluttajapakkaukset ovat haasteellisempia.

Pakkausten tuottajilla, eli pakkaajilla ja pa­ kattujen tuotteiden maahantuojilla, on vel­ vollisuus järjestää käytöstä poistettujen pak­ kausten vastaanottopaikkoja, joihin kulutta­ jat voivat tuoda pakkaukset vaivattomasti ja maksutta.

– Juomapakkauksille on jo toimiva järjes­ telmä, jonka kautta varsinkin pantilliset pak­ kaukset tulevat hyvin kierrätykseen. Myös nestepakkauskartongeilla ja pakkauslasilla on hyvä keräysverkko. Metalliakin kerätään hy­ vin, mutta muovi on ehkä ongelmallisin ma­ teriaali, SOK:n ympäristöpäällikkö Juhani Ilmola sanoo.

18

Vaihtelevia vaikutuksia

Tuottaja on velvollinen järjestämään kierrä­ tyksen, mutta kustannukset maksaa aina lo­ pulta kuluttaja.

– Jos otetaan huomioon pakkausten jäte­ huollon koko arvoketju sekä keräysverkoston laajuus, mukaan lukien uusien pisteiden in­ vestoinnit, voidaan puhua jopa 10 sentin kus­ tannuksista pakkausta kohden, Ilmola sanoo.

Myös Fazerin pakkauskehityspäällikkö Kati Randell näkee, että tulevaisuudessa jäte­ maksut kasvavat, mikä nostaa tuotteen hintaa ja jää kuluttajan maksettavaksi. Fazerilla uusi jätelaki ei Randellin mukaan ole juuri muutta­ nut toimintaa, sillä syntyvän jätteen määrää on yhtiössä pyritty aina vähentämään.

– Kustannusvaikutuksia on mahdoton ar­ vioida tarkasti, kun asetuksista ei ole tarkko­ ja tietoja. Kysymys lienee kuitenkin Fazeril­ le erittäin isosta kustannusnoususta. Pak­ kaustemme koot ja niiden pakkausmateriaa­ lit vaihtelevat paljon, eli kustannusvaikutus pakkausta kohden tulee myös vaihtelemaan, Randell sanoo.

Koko ketju pitää virittää kuntoon

Toistaiseksi ei esimerkiksi tiedetä, millaisia ja kuinka yhtenäisiä keräyspisteitä eri puolil­ le Suomea tulee. Lainvalmistelijalta Randell toivoisi näkemystä koko ketjun optimoinnis­ ta niin, että pakkaaminen ja pakkausten hyö­ tykäyttö olisi järkevää tuotteen kokonaiselin­ kaaren kannalta. Koko Suomeen tarvitaan yh­ tenäisyyttä, jotta kuluttajan olisi helppo ym­ märtää, mihin hän voi pakkauksensa laittaa.

– Se, että pakkausmateriaalille täytyy löy­ tyä hyötykäyttökohde, on ollut EU-lainsää­ dännössä jo useita vuosia, ja Suomi on täyt­ tänyt maakohtaiset EU-vaatimukset. Uudesta lainsäädännöstä pitää olla myös lisähyötyjä eikä vain lisäkustannuksia, Randell korostaa.

Kaupalla ja teollisuudella ei Ilmolan mu­ kaan ole numeerisia tavoitteita keräyspistei­ den määrästä ja sijainnista.

– Kaupan kannalta keräyspisteiden kehit­ tämisessä olisi tärkeätä edetä vaiheittain, jol­ loin seuraavaa vaihetta voidaan kehittää ko­ kemusten perusteella. Tiivis yhteistyö on tär­

”

Ekopisteverkoston iso kysymys on, miten se saadaan toimimaan kustannus- ja päästötehokkaalla tavalla.

Kuluttaja laittaa kotitaloudessa syntyvät

muovipakkaukset useimmiten sekajätteeseen, jolloin ne päätyvät osassa maata energiaksi jätteiden polttolaitosten kautta. Kuluttajamuovipakkausten erilliskeräykselle ei ole perusteita, mikäli pakkausten laatu ei täytä materiaalikierrätysvaatimuksia. Silloin ne on perusteltua ohjata energiaksi. Ilmolan mielestä tätä vaihtoehtoa on vakavasti harkittava sellaisilla alueilla, joissa kotitalouksien sekajätteestä voidaan tuottaa energiaa jätevoimaloissa.

Kaupan ja teollisuuden muovinkierrätyksestä saadaan puhdasta materiaalia, toisin kuin kuluttajien ekopisteistä, joiden epäpuhtausmäärät ovat pilotissa olleet 20–25 prosenttia. Ihmiset eivät aina toimi ohjeiden mukaan, vaan muovipakkausten mukana saattaa olla vaarallisia aineita tai muovipakkauksiin kuulumatonta muovia.

Myös eri muovilaadut aiheuttavat ongelmia. Kun muovit pitää lajitella laadun mukaan, käsittelykustannukset nousevat. Vaikka lajitteluun käytettäisiin teollisuusrobotteja, lajittelusta saatavan raaka-aineen hinta voi nousta niin korkeaksi, ettei se käy kaupaksi.

Muovin keräyksessä haastetta

keää sekä viranomaisten että kuntien ja jätelaitosten kanssa.

Materiaalin kierrätystä pitäisi pystyä lisäämään. Tänä vuonna pilotoidussa ekopistehankkeessa on haettu kokemuksia siitä, millaista tavaraa pisteisiin tulee, miten erilaiset keräysvälineet toimivat ja millaisia haasteita – muun muassa epäpuhtauksia – keräykseen liittyy.

– Ekopisteverkoston iso kysymys on, miten se saadaan kustannus- ja päästötehokkaaksi. On huomattu, että pisteet on parasta pitää kaupan toimipaikkojen yhteydessä. Syrjäisemmät sijainnit houkuttelevat ihmisiä jättämään pisteisiin myös sinne kuulumattomia jätteitä, Ilmola huomauttaa.

Pakkauksen tehtävä on suojata

Randellin mukaan pakkausten määrää ei voida enää juuri vähentää. Alipakkaamisessa on riski, että tuote menetetään logistiikkaketjussa. Ylipakkaamisessa taas käytetään turhaa materiaalia.

– Maksamme kilohinnan siitä pakkausmäärästä, joka lasketaan markkinoille.

Fazerilla on viime aikoina panostettu elinkaarianalyyseihin. Esimerkiksi Puikula-leivästä MTT teki analyysin, jossa todettiin, että jos yhdestä leivästä heitetään puolikaskin pois, sillä on suurempi ympäristövaikutus kuin pakkauksen tuottamisella. Niinpä Fazerilla tähdätään oikeanlaisiin pakkauskokoihin.

Randell kertoo, että uutuustuotehankkeissa tehdään kuljetustestejä, joissa haetaan parhaita mahdollisia pakkausratkaisuja.

– Seuraamme pakkausmateriaalien kehitystä. Esimerkiksi käyttämällä jäykempiä kartonkeja päästään pienempiin grammapainoihin. Yhä ohuemmilla muovilaminaateilla voidaan saada aikaan tarvittava suojaavuus.

Hän arvelee, että nanotekniikat saattavat kehittyessään tuoda jotain uutta materiaaleihin. Nanomateriaaleilla voidaan muun muassa käsitellä pakkausmateriaalien pintaa niin, että sen kestävyys paranee, jolloin pakkausta voidaan keventää.

19

[ a s i a k a s pa lv e lu ]

Tiedot perille

netin kautta PYR ottaa vuoden­­ vaihteessa käyttöön extranet-palvelun helpottamaan tietojen lähettämistä. Aikaa säästyy ja inhimillisten virheiden mahdollisuus pienenee.

20

I

lmoituslomakkeita ja muita tietoja on tähän asti toimitettu PYRiin sähköpostin, postin ja faksin välityksellä, ja nämä mahdollisuudet säilyvät edelleen. Järjestelmäpäällikkö Ville Paloniemi kuitenkin uskoo, että asiakkaat huomaavat uudistuksen selvästi helpottavan asioiden hoitamista.

– Pakkaustietojen ilmoittaminen on sujuvampaa, kun tiedot kirjoitetaan suoraan nettilomakkeelle. Sivusto tekee tarkistuksia jo syöttövaiheessa, jolloin asiakas huomaa helpommin mahdolliset rivi- tai näppäilyvirheet. Muutoksiin liittyvät kommentit voi antaa heti täytön yhteydessä, Paloniemi kertoo.

Tarkkaa ja kätevää

Tilastointi helpottuu ja tarkentuu yhtä lailla PYRissä, kun asiakkailta tulleita tietoja ei enää lueta paperilomakkeilta. Asiakkaat voivat myös tarkistaa PYRin rekisterissä olevat tietonsa itsenäisesti milloin tahansa ja tehdä muutoksia tarvittaessa.

Paloniemi korostaa, että asiakkaat ovat hoitaneet asiansa tähänkin asti erittäin hyvin, ja extranet tarjoaa nyt entistä helpomman kanavan yhteydenpitoon.

– Koekäytössä extranet-sivusto on otettu niin hyvin vastaan, että uskoisin suuren osan asiakkaista ottavan sen käyttöön. Tavoitteemme on, että parin vuoden kuluttua

puolet tiedoista tulee sen kautta, ja viidessä vuodessa osuus nousisi jo 75 prosenttiin.

Aluksi sivusto on käytettävissä ainoastaan suomeksi. Jos palvelu saa hyvän vastaanoton, ruotsi ja englanti tulevat mukaan ehkä jo parin vuoden kuluttua.

Käyttäjä mielessä

Extranetin koekäyttöön osallistunut Ruokakeskon pakkausasiantuntija Marju Erävaa­ ra­on saanut sivuista hyvän vaikutelman.

– Järjestelmän suunnittelussa on selvästi ajateltu käyttäjän tarpeita ja mukavuutta.

Mitään turhia härpäkkeitä ei ole, ja täyttäminen on helppoa. Systeemi kysyy automaattisesti, oletko syöttänyt oikeat tiedot, jos niissä on isoja muutoksia.

Pakkaustietojen keruu ja läpikäyminen on jatkossakin aikaa vaativaa käsityötä, eikä extranet nopeuta sitä vaihetta. Erävaara arvostaa joka tapauksessa sitä, että tietojen siirtäminen PYRille nyt helpottuu.

– Tähän asti olen avannut lomakkeen PYRin nettisivulta Acrobat-lukuohjelmaan, täyttänyt sen, tulostanut, allekirjoittanut, skannannut ja lähettänyt sähköpostin liitteenä PYRiin. Kyllähän extranet on ihan toisella tavalla nykypäivää ja fiksun tuntuinen järjestelmä, hän sanoo.

Teksti Ilpo Salonen

[ i n B RIE F ]

The present packaging recovery­scheme

was developed during the 1990s after Finland joined the EU. At that time the business world understood that it was better to organise activities itself rather than being resigned merely to fulfilling laws and regulations that have been issued.

The packaging sector came to a joint agreement on these matters, and a contract was signed with the Ministry of the Environment of that time, committing the sector to the fulfilment of its duties.

PYR Ltd and the producer organisations in the packaging sector were also established at that time. The organisations were to be a non-profit operations for the common good. The intention was to make it as easy as possible for packers and importers of packed products to carry out their legal obligations.

As the statutes on packaging in the new Waste Act are at the moment being drafted, it is a good idea to reassess the operating model. Would it make sense to create a single giant producer organisation for the entire packaging sector or would it be better to consolidate existing operations? It is obvious that things cannot be managed either now or in the future without producer organisations and cooperation in the whole sector.

The board of directors of PYR Ltd has decided to commission a study in order to develop operations and a planning group for the packaging sector has been set up to this end. The aim of this body is to arrive at a proposal for an operating model that will comply with the requirements of the Waste Act and which will be efficient and prudent from the standpoint of the environment, packers and operators in the field.

Annukka Leppänen-Turkula

o f in

[ r ec yc l i n g to d ay ]

Quality of service, cost-effectiveness and the environment

The data collection phase of the Ecopoint pilot project, started in Tampere and Kuopio in January, came to an end in August. Some other activities of the ecopoints are continuing. It was decided to continue the scheme for plastics in order to gather further data. The bodies designing the operating model for producer responsibility for packaging and the civil servants in the Ministry of the Environment drafting the packaging statutes have obtained valuable information on account of the project.

Analyses of materials show that people are capable of sorting cardboard and glass, while half of small-sized metals constitute other items than packaging. Impurities in the plastic packaging fraction amount to as much as 20–25 per cent. Significant data was obtained concerning costs, collection bins and the efficiency of the collection points in sparsely populated areas and in the vicinity of supermarkets. Arranging collection, setting up collection points, maintenance and transporting materials to intermediate depots incur substantial costs on top of the actual recycling and recovery activities.

ity concerning this legislation. Any numbers written into the statutes will fix rigid requirements even though the target is in a state of flux and evolving. There is no point in locking down a figure that would no longer be sensible to meet after some years.

Operations will have to be continuously developed and after the initial stage the situation must be reviewed with due attention being paid to any changes taking place in their operating environment. For example, regulations on landfills in 2016 will also govern the treatment of discarded packaging. Purely on financial grounds, some of the packaging will be recovered as energy through municipal waste management. This is a matter for which clear planning and agreements must be made.

The Swedish recovery scheme is in many

respects much admired in Finland, but the Swedes themselves criticise it. The Swedish scheme was set up twenty years ago. It has already been revised once and further revision is taking place at the moment. Costs are much greater than ours. The scheme in Finland functions efficiently and the authorities should not impose burdensome requirements on its operations.

The follow-up of the pilot scheme has

c­ onfirmed that planning for a country-wide network will take time and that there is no point in hastily implementing a plan without due consideration. Operations should be initiated in conjunction with shopping centres and can be expanded in stages after accumulating some experience.

The Waste Act requires a network of reception points for packaging, taking into account costs and environmental impacts during planning. Moreover, high-quality service is needed. The question arises whether it is necessary even to try to specify the number of collection sites in the network in the forthcoming statutes for packaging. The situation is constantly changing; so there needs to be some flexibil-

Drafters of the law claim that the costs

cannot be high as the study conducted by Finnish Consulting Group Oy (FCG) in 2010 stated that regional collection would increase the price of packaging by at most 1–2 cents per kilo depending on the material. Is one cent a lot or a little? This one cent in fact only comes from the regional collection points. In addition to this one must include the costs incurred in the further treatment of the material, recycling and recovery processes as well as transport. Packers are well aware that an increase of just one cent on one single package constitutes considerable expenditure.

Annukka Leppänen-Turkula

21

Text Ilpo Salonen

Steady development expected

There will not be any major changes to be seen in the recovery fees for 2013 even though the producer organisations will have to prepare for the new Waste Act and the demands of the statutes under preparation.

P

YR’s managing director, Annukka Leppänen-Turkula, states that the recovery of used packaging is a business venture affected by the normal laws of supply and demand.

“The greatest need for change will arise due to legislation and will depend on the requirements that apply to the extent of producer responsibility for packers and importers of packed products,” she says. She mentions that producer responsibility for packaging is especially concentrated on the food industry and retail trade, which have assumed an active role in cooperation with the producer organisations. “Various possibilities are being studied to fulfil legal requirements at reasonable cost,” she adds.

The Waste Act will affect every sector

Leppänen-Turkula emphasises that all packers, whether they are manufacturers or packers in the food, electronics, chemical, forest or any other industry, will have to take care that only so much packaging is used as is required in addition to attending to the recovery and

22

waste management obligations related to producer responsibility.

“Care must be taken that no hazardous substances are used in production and that all the other requirements stipulated in the Waste Act are observed, such as the waste hierarchy. This will all lead to extra costs in addition to those incurred in production,” she explains.

Next year will not bring about any changes in the fee for plastic packaging. Peter Rasmussen, the development director of the producer organisation for plastic packaging, Suomen Uusiomuovi Oy, feels that now is a bad time to add further costs that will have to be met by consumers. He adds, “Operations in 2013 will still comply with the old Waste Act in the packaging sector.

Apart from that, the situation in the sector is rather steady. The future for plastic packaging looks favourable. There are a lot of new recovery firms for plastic packaging in Finland, especially in energy recovery. We are also feverishly studying how to promote material recycling in Finland, without forgetting material efficiency, of course.”

”

Possibilities are being studied to fulfil requirements at reasonable cost.

Producer organizations’ recovery fees 2013

The Ecopoint pilot is continuing

The Ecopoint pilot for plastic packaging is continuing for the moment in Tampere and Kuopio. The aim is to further develop procedures related to the collection logistics required by the statutory network of reception points.

Rasmussen believes that the use of plastics continues to hold its place as a versatile and efficient protector of products. “Not even economic cycles have much of an effect on this. The implementation stage of the Waste Act is still somewhat open, which naturally causes some difficulty concerning long-term assessment and planning,” he states. He mentions that the firm Ekokem and the Turku municipality’s waste management system have announced an eco-treatment project, in which a waste treatment plant is planned for Turku to handle the recovery of the district’s household waste. “Plastic packaging would also be sorted at the plant, which would enable the recycling of plastic packaging collected from the future Ecopoint network,” he explains.

€/tn + VAT

Material Corrugated cardboard packaging

2.0

Industrial wrapping and sacks

18.0

Cores

18.0

Carton packaging and paper wrapping

24.0

Carton liquid packaging

38.5

Plastic packaging

21.0

Deposit recyclable PET bottles and trays

–

Aluminium packaging

24.0

Tinplate packaging

24.0

Steel packaging

5.0

Deposit beverage cans

-

Deposit glass bottles

-

Non-deposit glass packaging

Metal packaging steady

10.0

Wooden packaging

0.5

Other

-

PYR’s registration and annual fees 2013 Fee category

Firm’s/company’s turnover (EUR m)

ABCD >17

1.7–17

1.0–1.7

<1.0

Location based registration fee (EUR + VAT)

223

155

68

40

Location based annual fee (EUR + VAT)

696

457

228

0

No great changes are expected at Mepak, the producer organisation for metal packaging, according to its managing director, Tapani Sievänen.

“During the coming year of operations preparations will be made for consulting and planning as well as for an increase in solidity requirements on account of the new Waste Act. Some metal packaging will go to incineration plants due to the increasing energy recovery of mixed waste. It will then have to be separated from the ash and cinders for recycling. Municipal waste plants are investing heavily in the energy recovery of mixed waste,” Sievänen explains. He further mentions that a network of scrap yards and terminals is already in place for metal packaging and that the waste Act will not alter their operations. “Mepak will have to arrange reception points for metal consumer packaging as stipulated by the new Waste Act. We have several years’ experience of these points from the district served by the Helsinki Region Environmental Services Authority (HSY),” he says.

Sievänen believes that there will not be any significant changes in the metal packaging sector during 2013.

“The use of metal packaging is very steady and there have been very few changes over the past few years,” he explains.

23

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

Suomen Teollisuuskuitu Oy Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi Suomen Keräyslasiyhdistys ry c/o Ekopulloyhdistys ry www.kerayslasiyhdistys.fi

Linkit tuottajayhteisöjen kotisivuille

Mepak-Kierrätys Oy Tapani Sievänen sievanen.tapani@mepak.fi puh. 040 544 6899 www.mepak.fi Suomen Palautuspakkaus Oy Pasi Nurminen pasi.nurminen@palpa.fi puh. 040 700 0443 www.palpa.fi Suomen Uusiomuovi Oy Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. 09 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi Puupakkausten Kierrätys PPK Oy Jukka Ala-Viikari jukka.ala-viikari@ puupakkauskierratys.fi puh. 0400 802 896 www.puupakkauskierratys.fi

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. 09 6162 3500 tai faksaamalla numeroon 09 6162 3100.

Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

Suomen Kuitukierrätys Oy • Suomen Kuluttajakuitu ry • Suomen NP-kierrätys Oy Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuitukierratys.fi puh. 050 329 6211 www.kuitukierratys.fi • Suomen Aaltopahviyhdistys ry Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi