PYR info 2/2010

| nro 2 • 2010 Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

jätteestä energiaa

s. 18

o f in

nettikauppa kasvussa

s. 14

s. 06

Kierrätysprosentit

nousussa

HK Ruokatalo keventää pakkauksia s. 10

News and statistics in English p. 21

Kuva Saku Soukka

[ T O I M I T U S J O H TA J A LTA ]

16 | HENKILÖ

Kuntaliiton lakimies Leena Eränkö pitää epäonnistuneena ajatusta, että kotitalouksien pakkausjätteille rakennettaisiin kaksi rinnakkaista keräysjärjestelmää.

10

14

18

Turvallisuus, helppokäyttöisyys ja ympäristöystävällisyys ovat avainsanoja, kun HK Ruokatalo kehittää uusia, entistä keveämpiä elintarvikepakkauksia.

Netistä ostetaan nykyään kaikenlaista kirjoista autonrenkaisiin. Miten nettimyynnin kasvu näkyy kaupan ja kuljetusyritysten toiminnassa?

Ekokem on paljon muutakin kuin ongelmajätelaitos: energiantuotanto sekä erilaiset ympäristöpalvelut ovat iso osa yhtiön toimintaa.

| YRIT YS

| TRENDI

| TEKNOLOGIA

palstat

04 BOKSI – UUTISET JA TAPAHTUMAT 06 PAKK AUSTIL ASTOT 2008 09 JÄTE MATKAA MAAILMALLA 20 EKOPISTE ON K ÄTEVÄ 21 IN ENGLISH JULKAISIJA Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. (09) 616 230, faksi (09) 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi PÄÄTOIMITTAJA Annukka Leppänen-Turkula TOIMITUSNEUVOS TO Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Margareetta Ollila, Tapani Sievänen TOIMITUS Otavamedia Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 TOIMITUSPÄÄL LIKKÖ Jari Kallio, Kynämies, puh. (09) 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Kynämies, puh.

(09) 1566 8571 PAINOPAIKKA LIbris Oy, 2010 PAPERI Ympäristöystävällistä paperia. ISSN 1797-4135. PYR Info ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi

02

Viranomaisen mielestä ihmisille

pitää tarjota entistä parempaa peruspalvelua pakkausten kierrättämisessä. Niinpä keräyspisteverkosto halutaan laajentaa myös harvaan asutuille alueille. Tämä aiotaan toteuttaa säätämällä pakkauksille täysi tuottajavastuu.

On hyvä, että pakkausten kierrätystä halutaan lisätä. Jätelakiesitys nykyisellään on kuitenkin katastrofi ympäristölle. Tällaista harmia kuluttaja ei ympäristölle halua. Tämä käy ilmi tutkimuksesta, jonka PYR teetti helmikuussa. Vastaajista 96 prosentin mielestä pakkausten hyötykäyttö tulee järjestää ympäristöä mahdollisimman vähän rasittaen.

Suomessa kuljetusmatkat pakkauksia hyödyntäviin laitoksiin ovat pitkät. Tästä aiheutuu valtavasti ylimääräistä ympäristörasitusta. Jätehuolto on peruspalvelu, jonka tulisi ulottua kaikkialle maassamme. Peruspalvelua ei ole se, että sijoitetaan pakkausmateriaaleille erilliset keräysastiat maan joka kolkkaan.

Sieltä vähäisiä pakkausmääriä joudutaan kuljettamaan pitkiä matkoja erikseen.

Kuljetettavat määrät ovat harvaan asutuilla alueilla vähäisiä siksi, että astioiden täyttymistä ei voi odottaa. Palautetut pakkaukset ovat usein likaisia, esimerkiksi makkara- tai jauhelihapakkauksia. Niitä ei terveydellisistä syistä johtuen voi kovin pitkään seisottaa ja likaisuutensa vuoksi ne voidaan hyödyntää ainoastaan energiaksi. Oikea määrä keräysastioita oikeilla paikoilla, vaikkapa kauppojen ja kauppakeskusten läheisyydessä, on ympäristön ja ihmisten kannalta paras ratkaisu.

Annukka Leppänen-Turkula

[ T I L A N N E K AT S A U S ]

o f in Aluekeräyspisteet

Suomalaiset haluavat kierrättää ympäristön ehdoilla SUOMALAISET OVAT aktiivisia lajittelijoita. Yli 90

MIKÄ ON SUURIN SYY SIIHEN, ettei muovipakkauk-

sia lajitella? Vastaus tulee samoilta suomalaisilta: keräyspisteitä ei ole. Miksi niitä sitten ei ole? Asiaa on tutkittu useaan otteeseen monessa maassa ja aina on todettu, että muovipakkausten erilliskerääminen on ympäristön ja talouden kannalta huono vaihtoehto. Ihmiset, joille syy selvitetään, ymmärtävät asian. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta näkee, että pakkaukset pitäisi ensisijaisesti kierrättää, mutta jos kierrätyksestä aiheutuu ympäristölle ylimääräistä rasitusta, pakkaukset tulisi hyödyntää energiana lähiseudulla. Kansalaisten mielestä ympäristön pitäisi olla tärkein kriteeri hyötykäyttöjärjestelmää kehitettäessä. Tuotteiden hinnassa kierrätys ei kuitenkaan saa näkyä.

Mitä ajattelevatkaan jätelain uudistajat, kun he esittävät pakkauksille täyttä tuottajavastuuta. Se tarkoittaa, että pakkauksia tuotteidensa mukana markkinoille toimittavat yritykset vastaisivat jatkossa kaikkien pakkausten jätehuollosta. Se tarkoittaisi myös erillisen keräysverkoston perustamista nykyisen kunnallisen jätehuoltojärjestelmän rinnalle. Tämä lisäisi kuljetuksia ja päästöjä rankasti ja aiheuttaisi valtaisaa ympäristörasitusta.

ESITYS TÄYDESTÄ TUOTTAJAVASTUUSTA on harmik-

si ympäristölle ja erittäin kallis tuotteita valmistaville ja pakkaaville yrityksille, pakattujen tuotteiden maahantuojille sekä kaupalle ja pakkausten ja pakkausmateriaalien valmistajille. Keräysverkosto olisi tuotteita valmistavien yritysten ja pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten ylläpitämä. Viime kädessä sen maksaisi kuluttaja.

Täysi tuottajavastuu tarkoittaisi myös sitä, ettei kuluttaja voisi enää laittaa esimerkiksi muovista jauhelihapakkausta tai juuston rasvaista muovikäärettä kunnallisen jätehuollon sekajäte- tai energiajaeastiaan. Nämä pakkaukset pitäisi sen sijaan kiikuttaa erilliseen, usein kauempana sijaitsevaan muovipakkauksille tarkoitettuun keräysastiaan. Kotitaloudessa syntyvät muut muoviset jätteet toki pitäisi yhä palauttaa sekajäteastiaan – niitä kun ei olisi lupa palauttaa pakkausjätteen keräyspisteeseen.

OLISIKO SITTENKIN JÄRKEVÄMPÄÄ kirjata EU:n jä-

tepuitedirektiivi Suomen lakiin sellaisenaan ja valmistella kansallinen lainsäädäntö huolellisesti ja ympäristöä aidosti palvellen?

Annukka Leppänen-Turkula

Lähde: Kunnat-aineisto, Tilastokeskus 2010

prosenttia lajittelee pantilliset juomapullot ja -tölkit, lähes 80 prosenttia lasipakkaukset ja lähes yhtä moni paperi- ja kartonkipakkaukset. Vain neljännes lajittelee muovipakkaukset ja 35 prosenttia puupakkaukset. Ympäristönsuojelun mainitsee 36 prosenttia tärkeimmäksi syyksi lajittelulle. Syyt lajittelematta jättämiselle on vaikeampi nimetä.

Moni kokee keräyspisteiden olevan turhan kaukana tai kotona olevan liian vähän tilaa keräysastioille. Tämä kaikki ilmenee tutkimuksesta, jonka TNS Gallup teki viime helmikuussa. Tutkimukseen osallistui yli 1 200 suomalaista.

Suomessa on noin 7 500 alueellista pistettä, joissa kerätään jotain jätelajia. Pakkauksia kerätään yli 5 000 pisteessä. Määrä on yli kolminkertainen, kun Palpan pantillisten juomapakkausten palautuspisteet lasketaan mukaan. Tekniikan tohtori Tuula Pohjola laski pakkausten keräyskuljetusten hiilijalanjäljet kaikista Suomen keräyspisteistä lähimpiin kierrätyslaitoksiin. Hänen laskelmansa vahvistavat sen, että materiaalien kierrätys voidaan organisoida tehokkaasti taajamissa, mutta haja-asutusalueilta kertyy valtaisat hiilijalanjäljet.

Asukastiheys (as./km2) ■ 0,1–4,3 ■ 4,4–7,9 ■ 8,0–12,4 ■ 12,5–29,9 ■ 30,0–2 323,9 Keräyspisteet 1 piste = 1 keräyspiste

03

i s k o B [ UUTISET & TAPAHTUMAT ]

Pullojen palautus helpottuu

ALKO JA PALPA ovat sopineet, että Alkon pulloja voi ensi vuoden syksystä lähtien palauttaa päivittäistavarakauppoihin. Palpa käynnistää uuden pantillisten lasipullojen kierrätysjärjestelmän ja samalla Alko luopuu omasta järjestelmästään.

Alkon pullojen palautuspisteitä on nykyisin noin 350. Palpan ylläpitämiä juomapullojen palautuspaikkoja on

Kuva iStockphoto

muun muassa elintarvikeliikkeiden yhteydessä noin 14 000.

Uudelleen täytettävien ja kierrätysmuovipullojen sekä tölkkien kierrätys toimii jatkossakin entiseen tapaan. Jo nyt suuri osa Alkoon palautuvista pulloista päätyy murskattavaksi ja uusiolasiksi.

– Alkon nykyiset palautuspisteet pysyvät käytössä, eli myymälöihin ja niiden yhteydessä toimiviin pisteisiin voi edelleen palauttaa kaikkia pulloja ja tölkkejä, logistiikkapäällikkö Tuomas Kokkonen Alkosta kertoo.

Palpa alkaa järjestää pullottajille ja maahantuojille tiedotustilaisuuksia, joissa uudistuksen yksityiskohtia käydään läpi.

– Jätelain uudistus vaikuttaa sekä tuottajayhteisöjen että pantillisten juomapakkausjärjestelmien tulevaisuuteen. Lain vaikutuksia on toistaiseksi vaikea kommentoida, koska lain ja siihen liittyvien asetusten valmistelu on vielä kesken, kehitysjohtaja Tapani Sievänen Palpasta kertoo. ❏

04

Suomen Kuitukierrätys Oy on uusi tuottajayhteisö KUITUPAKKAUSTEN TUOTTAJAYHTEISÖT Suomen Kuluttajakuitu ry, Suomen NP-kierrätys Oy ja Suomen Aaltopahviyhdistys ry lopettivat

toimintansa tuottajayhteisöinä. Ne perustivat yhdessä Suomen Kuitukierrätys Oy:n, mutta jatkavat toimintaansa pakkausten hyötykäyttöalalla. Pakkausalan tuottajayhteisöjen määrä väheni samalla yhdeksästä seitsemään. Uuden tuottajayhteisön perustaminen ei vaikuta PYRin ja PYRiin rekisteröityneiden yritysten välisiin käytäntöihin.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hyväksyi uuden yrityksen tuottajatiedostoon 14.6.2010. Näin ollen yritys voi toimia jätelain tarkoittamana tuottajayhteisönä. Muutoksen myötä tuottajayhteisöjen hallinnollinen työ ja lakisääteisten velvoitteiden hoitaminen helpottuu.

Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtajaksi on valittu Juha-Pekka Salmi. Hän jatkaa edelleen myös Suomen Kuluttajakuitu ry:n ja Suomen NP-kierrätys Oy:n toimitusjohtajana.

Suomen Aaltopahviyhdistys ry:n toiminnanjohtajana jatkaa Eija Jokela. Uuden yrityksen hallituksen muodostavat Suomen NP-kierrätys Oy:n, Suomen Kuluttajakuitu ry:n ja Suomen Aaltopahviyhdistys ry:n osakkaat. ❏ Uuden tuottajayhteisön nettisivuosoite on www.kuitukierratys.fi.

PYR JULKAISI HEINÄKUUN ALUSSA uuden kuluttajille suunnatun sivuston www.mah-

tavapakkaus.fi. Sivustoa suunniteltaessa pohdittiin muun muassa sitä, mitä ihmiset tulevat sivustolta hakemaan ja missä muodossa asiat tulisi esittää, jotta ne he-

Uusia tehtäviä ja opintoja PYRIN ASIAKASPALVELUSSA ja rekisterin ylläpidossa on aloittanut rekisteriasiantuntijana Marika Koskimäki. Hän toimi aiemmin Metso Oyj:n Järvenpään yksikön varaosamyynnissä asiakaspalveluinsinöörinä.

– Työni sisältö tuntuu mielenkiintoiselta. Pakkausala on minulle uusi, joten opeteltavaa varmasti riittää. Tavoitteeni on si-

säistää asiat nopeasti. Hyvä asiakaspalvelu ja rekisterin hoito ovat työssäni ykkösasioita, Marika kertoo.

Marika jatkaa rekisteriasiantuntija Kaisa Nissin tehtäviä. Kaisa lähti syksyn alussa jatkamaan opintojaan Helsingin yliopistoon – tähtäimessä on yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto, pääaineena sosiaalipsykologia.

rättäisivät kiinnostusta ja viesti menisi perille. Asiaa selvitettiin myös pienimuotoisen verkkokyselyn avulla.

Vastaajat kertoivat haluavansa löytää tietoa siitä, mitä pakkausjätteestä tehdään, mihin pakkaukset päätyvät käytön jälkeen

– Olen aiemmin opiskellut avoimessa yliopistossa, ja nyt lähden täydentämään loput tutkinnosta. Kipinä opiskeluun syttyi uudelleen työn ohessa suoritettujen kieliopintojen myötä. Tavoitteena on saada tutkinto valmiiksi puolessatoista vuodessa, hän hahmottelee.

Ulla Ahlbom on toiminut PYRissä rekisterinhoitajana neljä vuotta. Hänet on nyt nimitetty rekisteriasiantuntijaksi. Tehtävään kuuluu muun muassa yritysten neuvomista hyötykäyttöasioissa.

– On tärkeää, että yritykset täyttävät pakkausten määriä koskevan kyselylomakkeen huolellisesti, jotta maksut ja tilastot menevät oikein. Tavoitteenani on palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin ja kehittää toimintojamme sekä asiakaspalvelun että rekisterin osalta, Ulla sanoo.

Reija Koistinen vastaa edelleen asiakaspalvelusta ja toimii asiakaspalveluasiantuntijana. ❏

Marikalla (vas.) ja Ullalla ovat rekisteriasiat hallussa.

Kuva Saku Soukka

Mahtavapakkaus.fi-sivusto palvelee kuluttajaa

ja kuinka pakkausten hyötykäyttö on hoidettu Suomessa. Myös se, miten pakkauksia pitäisi lajitella, kiinnostaa monia.

Nyt sivustolla annetaan vastauksia näihin moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin interaktiivisessa muodossa.

– Tietämys Suomessa hyvin hoidetusta pakkausten hyötykäytöstä saa ehkä monen kuluttajan tiedostamaan oman osuutensa kokonaisuudessa ja esimerkiksi lajittelemaan entistä huolellisemmin. Myös suhtautuminen pakkauksiin ja tuotteitaan pakkaaviin yrityksiin saattaa oikean tiedon lisääntyessä muuttua myönteisemmäksi, arvelee PYRin viestintäpäällikkö MarjaLiisa Johansson.

Suomessa toimivan tehokkaan hyötykäyttöjärjestelmän ansiosta vain pieni osa pakkauksista päätyy kaatopaikalle. Kuinka pieni osa? Mahtavapakkaus.fi-sivustolla voit esittää oman arvauksesi ja nähdä, kuinka lähelle osuit. Saatat yllättyä vastauksesta. Yritykset voivat halutessaan linkittää www.mahtavapakkaus.fi-sivuston osoitteen myös omille verkkosivuilleen. ❏

05

lukujen takana

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVITUS ATTE LAKINNORO

Uusia ennätyksiä

kierrätyksessä PAKKAUSALAN TUOTTAJAYHTEISÖT TEHOSTIVAT VUONNA 2008 KÄYTETTYJEN PAKKAUSTEN KIERRÄTYSTÄ ENTISESTÄÄN. TULOKSIA SYNTYI: KIERRÄTYSPROSENTTI NOUSI UUSIIN HUIPPULUKEMIIN, JA MYÖS UUDELLEEN- JA HYÖTYKÄYTTÖLUVUT PARANIVAT MONEN PAKKAUSMATERIAALIN OSALTA.

06

Y

ksi luku – kuitupohjaiset pakkaukset – nousi peräti 106 prosenttiin. Tälle on järkeenkäypä selitys, kertoo PYRin toimitusjohtaja Annukka LeppänenTurkula.

– Hyötykäyttöön palautuu myös kierrätysjärjestelmään kuulumattomia pakkauksia. Näitä tulee yrityksistä, joiden liikevaihto alittaa miljoona euroa, jolloin niillä ei ole tuottajavastuuta sekä rekisteröitymättömästä nettikaupasta ja vapaamatkustajien toiminnasta.

Nettituonnissa liikkuu runsaasti aaltopahvipakkauksia, eikä niitä rekisteröidä mihinkään. Ne putkahtavat esiin, kun ne tulevat kierrätykseen ja hyötykäyttöön. Leppänen-Turkula pitää kuitenkin hyvänä asiana, että nämäkin pakkaukset päätyvät hyödynnettäviksi.

– Käytetyt pakkaukset ovat myös erinomaista polttoainetta monille voimaloille, joten hyötykäytön voisi olettaa näistä luvuista jopa nousevan.

OSA TIEDOISTA PUUTTUU VIELÄ

Tämänhetkisissä tilastoissa näkyvä 2008 on tuorein vertailuvuosi, koska vuoden 2009 lukuja ollaan vasta keräämässä.

– Vaikka PYR on lähettänyt kyselyn pakkaajille tammikuussa ja pyytänyt tietojen palautusta maaliskuun loppuun mennessä, meiltä puuttuvat edelleen joidenkin pakkaajien tiedot. Toki olemme myös saaneet paljon vastauksia ennen määräaikaa, Leppänen-Turkula kertoo.

Hän korostaa, että viime vuoden lukujen on oltava yhtä luotettavia kuin aiempienkin.

– EU:n viranomaiset haluavat luvut puolitoista vuotta kunkin vuoden päättymisen jälkeen, ehkä antaakseen eri maille riittävästi aikaa lukujen keräämiseen.

Kaatopaikoille päätyy enää noin kolme prosenttia käytetyistä pakkauksista. Tästä määrästä kaksi kolmannesta on peräisin kuluttajilta, joten siltä osin keräystä on vielä varaa kehittää. >>

”

Kaatopaikoille päätyy enää kolmisen prosenttia käytetyistä pakkauksista, valtaosa tästä kuluttajapakkauksia.”

MARKKINOILLE SAATETUT PAKKAUKSET JA PAKKAUSJÄTTEEN HYÖTYKÄYTTÖ markkinoille saatetut pakkaukset / pakkausjäte

kierrätys

Hyötykäyttö (kierrätys + käyttö energiana)

lasi

60 645

48 391

49 090

muovit

115 373

26 175

56 340

256 074

238 468

272 162

metallit

50 807

38 294

38 294

puu

217 205

42 996

214 532

695

–

–

700 799

394 324

630 419

materiaali (tonnia)

paperi, kartonki, aaltopahvi

muut pakkaukset YHT.

PAKKAUSTEN KOKONAISKÄYTTÖ JA UUDELLEENKÄYTTÖ kokonaiskäyttö

uudelleenkäyttö

markkinoille saatetut pakkaukset

uudelleenkäyttöaste

lasi

175 440

114 795

60 645

65 %

muovit

367 150

251 778

115 373

69 %

paperi, kartonki, aaltopahvi

266 175

10 101

256 074

4%

metallit

704 835

654 028

50 807

93 %

puu

906 549

689 344

217 205

76 %

1 804

1 109

695

62 %

2 421 953

1 721 155

700 799

71 %

materiaali (tonnia)

muut pakkaukset YHT.

PAKKAUSJÄTE Käytöstä poistetut pakkaukset

ennen mahdollista hyötykäyttöä.

Uudelleenkäytettävät pakkaukset ovat pakkausjätettä vasta, kun ne poistetaan uudelleenkäyttöjärjestelmästä.

MARKKINOILLE SAATETUT PAKKAUKSET Uudet ja uudelleentäytettävät

pakkaukset.

PAKKAUSTEN KOKONAISKÄYTTÖ Markkinoille saatettujen

pakkausten määrä, siis jokainen täyttökerta.

MARKKINOILLE SAATETTUJEN UUSIEN PAKKAUSTEN MÄÄRÄ Pakkausjätteen määrä:

arvio, jota käytetään tilastoissa.

07

TAVOITTEET TÄYTTYVÄT JO NYT

Kaikkiaan luvut ovat kuitenkin erinomaisia ja täyttävät kaikki EU:n pakkausjätedirektiivin vaatimukset.

Leppänen-Turkula korostaa, että kierrätyksen lisääminen maksaa suhteessa koko ajan yhä enemmän, eikä prosenttien nostolle ole edes perusteita.

– Pelkästään kierrätyksen aiheuttamat ympäristörasitukset asettavat rajan sille, mistä ja miten pakkauksia kannattaa kerätä hyötykäyttöön ja kierrätykseen. Kun ympäristöhaitta on suurempi kuin kierrätyksellä saavutettu hyöty, ollaan jo ”järkevän” rajan väärällä puolella, hän tähdentää.

Suomi on kierrätyksessä hyvää eurooppalaista keskitasoa. Energiahyödyntäminen on meillä kuitenkin vielä vähäistä.

– Esimerkiksi Ruotsissa poltetaan melko paljon myös pakkausjätteitä, mutta kierrätyksessä olemme suurin piirtein samoissa luvuissa.

Pakkausten käyttö on sidoksissa kulutuksen kasvuun. Koska alan tekniikka kehittyy koko ajan, pakkausten käyttö ei kasva samaa tahtia talouden kanssa. Leppänen-Turkula uskoo, että vuoden 2009 lama näkyy myös pakkausten käyttöä kuvaavissa luvuissa, kun ne vuoden kuluttua valmistuvat.

Pelkästään kartonkipakkausten keräyspisteitä on yli 1 600 eri puolilla maata. Pakkausalan tuottajayhteisöt ovat mukana myös kaupan ekopisteprojektissa (ks. juttu tämän lehden sivulta 20). Leppänen-Turkula arvioi, että vaikka pisteiden määrää lisättäisiin, se ei olennaisesti vaikuta kierrätysprosentteihin, sillä niistä tuleva materiaalimäärä on pieni.

Tutkittua tietoa SUOMEN MARKKINOILLE tulleet pakkausmäärät saadaan pakkaajilta ja pakattujen tuotteiden maahantuojilta. Kierrätys- ja hyötykäyttöluvut tulevat tuottajayhteisöiltä, niiden sopimuskumppaneilta ja sidosryhmiltä.

Tietoja on kerätty samoin menetelmin vuosikausia, ja tarkistusmittauksia tehdään eri tavoin. Esimerkiksi PakkaustutkimusPTR ry tekee tarkistustilastoja pakkausten valmistuksesta ja maahantuonnista sekä tutkii tullitilastoja ja pakkausten käyttöä.

08

UUDELLEENKÄYTTÖ

Pakkausten uudelleenkäyttö Suomessa prosentteina kokonaiskäytöstä. vuosi

kuitu

lasi

metalli

muovi

puu

yhteensä

2004

3%

78 %

90 %

73 %

78 %

71 %

2005

3%

74 %

90 %

72 %

78 %

71 %

2006

3%

77 %

93 %

74 %

79 %

74 %

2007

3%

76 %

93 %

74 %

78 %

73 %

2008

4%

65 %

93 %

69 %

76 %

71 %

KIERRÄTYS

Pakkausten kierrätys Suomessa prosentteina pakkausjätteestä. vuosi

kuitu

lasi

metalli

muovi

puu

yhteensä

2004

70 %

55 %

55 %

15 %

7%

40 %

2005

79 %

63 %

54 %

14 %

5%

43 %

2006

86 %

74 %

59 %

16 %

8%

49 %

2007

88 %

81 %

70 %

18 %

10 %

52 %

2008

93 %

80 %

75 %

23 %

20 %

56 %

HYÖTYKÄYTTÖ

Pakkausmateriaalien hyötykäyttö (kierrätys + käyttö energiana) pakkausjätteestä laskettuna. vuosi

kuitu

lasi

metalli

muovi

puu

yhteensä

2004

77 %

58 %

55 %

34 %

78 %

68 %

2005

88 %

65 %

54 %

15 %

76 %

68 %

2006

96 %

77 %

59 %

29 %

81 %

77 %

2007

95 %

88 %

70 %

43 %

90 %

84 %

2008

106 %

81 %

75 %

49 %

99 %

90 %

[ M A A I L M A K I E R R ÄTTÄ Ä

]

J Jäte matkaa

maailmalla

MAAILMAN MERILLÄ SEILAA VUOSITTAIN SATOJA MILJOONIA TONNEJA KERÄYSPAPERIA JA -PAHVIA, SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKAROMUA, METALLIROMUA JA MUUTA JÄTETTÄ. KUN RAAKA-AINEIDEN HINTA NOUSEE, JÄTTEESTÄ TULEE YHÄ ARVOKKAAMPAA KAUPPATAVARAA.

äte kulkee paluukuljetuksina samoilla aluksilla, joilla esimerkiksi elektroniikkaa kuljetetaan Aasiasta teollisuusmaiden markkinoille. Tuottajavastuun asiantuntija Peter Malmström Teknologiateollisuus ry:stä uskoo, että materiaalitehokkuuden vaatimukset lisäävät paineita jätteiden asianmukaiseen käsittelyyn ja hävittämiseen.

– Kännykät ja tietokoneet sisältävät kymmeniä eri materiaaleja, kuten kultaa, palladiumia, antimonia ja kobolttia. Niitä sekä tiettyjä arvokkaita komponentteja kannattaa ottaa talteen. Olennaista on, että talteenotto hoidettaisiin työntekijöille ja ympäristölle turvallisella tavalla.

Näin ei useinkaan asia ole. Kehitysmaissa romun käsittelyssä käytetään happoja ja muita myrkyllisiä aineita, eikä suojavälineistä ole tietoakaan. Hyödyntämätön jäteaines, kuten muovit, päätyy kaatopaikoille tai luontoon.

PAPERI JA PAHVI KIERTÄVÄT VAUHDILLA

Jotkut raaka-aineet, kuten paperi ja pahvi, kiertävät maailmalla jo tehokkaasti. Aasian paperitehtaat ahmivat keräyskuitua, koska sen osuus paperin ja pahvin valmistuksessa kasvaa jatkuvasti. Maailmanlaajuisesti jo yli puolet paperi- ja kartonkiteollisuuden kuituraakaaineesta on keräyspaperia.

– Kiinan keräyspaperin tuonti on kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa. Puolet siitä tulee Pohjois-Amerikasta ja loput Euroopasta sekä Japanista, kertoo metsänhoitaja Ilpo Ervasti, joka valmistelee väitöskirjaa Aalto-yliopistossa, Teknillisessä

korkeakoulussa – aiheena tietysti keräyspaperiin liittyvät kysymykset.

Esimerkiksi Britannia kerää paperia ja kartonkia jo huomattavasti yli oman tarpeensa, ja määrä on kasvussa. Kun maailman paperiteollisuuden painopiste siirtyy kohti Aasiaa, raaka-aineen materiaalivirta seuraa mukana.

– Aaltopahvista ja lajitelluista valkoisista keräyspaperilajeista on ajoittain pulaa. Tulevien vuosien haaste on paitsi riittävän määrän, myös tarpeeksi laadukkaan ja hyvin lajitellun materiaalin saanti, Ervasti mainitsee.

EU:ssa on lausuntokierroksella End of Waste -tutkimushanke, jossa pyritään selkeästi määrittelemään jätteen ja raaka-aineen erot.

Lisäksi eurooppalainen keräyspaperiluokitus EN643 on muutoksessa.

– Siinä eri etupiirit keräyksestä loppukäyttöön pyrkivät löytämään yhteisen, entistä kattavamman määrittelypohjan eri keräyspaperilajeille. Nämä hankkeet helpottavat toteutuessaan huomattavasti keräyspaperin keräykseen ja kauppaan liittyviä määrittelyongelmia, Ervasti toteaa.

Toki paperin tehokas kierrättäminen on alun alkaenkin helpompaa kuin monimutkaisten sähköisten laitteiden purkaminen alkutekijöihinsä.

– Kun ympäristötietoisuus teollisuusmaissa edelleen lisääntyy ja seuranta ja valvonta kehittyvät, sähkö- ja elektroniikkaromun turvallinen kierrättäminen myös kehitysmaissa alkaa hiljalleen yleistyä, Peter Malmström Teknologiateollisuudesta uskoo.

TEKSTI ILPO SALONEN

kuvitus Atte Lakinnoro

OSA TEOLLISUUSMAIDEN JA KEHITYSMAIDEN YRITTÄJISTÄ toimii asiallisesti, mutta merkittävä osa kaupasta on tilastojen ja valvonnan ulkopuolella. Maailmassa syntyy vuosittain 40–50 miljoonaa tonnia sähkö- ja elektroniikkaromua, ja vain noin 40 prosenttia

Asiallista

ja asiatonta bisnestä

siitä on tilastoitua.

Peter Malmströmin mielestä asian valvonta kuuluu kunkin maan viranomaisille. Varsinkin Euroopassa asiaan onkin alettu tarttua.

– Romun tunnistettavuus on avainkysymys. Laitteisiin voitaisiin asentaa rfid-siruja, joihin tallentuisi tuotteen koko historia valmistuksesta alkaen.

Jotkut elektroniikkavalmistajat ovat kokeilleet Euroopassa yhteisiä kierrätysjärjestelmiä, ja kokemukset ovat olleet lupaavia. Laitteita voisi liisata, ja monia muitakin ideoita esitetään. Jätemuovia voi polttaa turvallisesti nykyaikaisissa jätteenpolttolaitoksissa.

– Teknisesti tämä kaikki on jo mahdollista, ja kokemuksia voitaisiin osin soveltaa myös maailmanlaajuisesti. Tarvitaan tehokasta lainsäädäntöä ja valvontaa, ja lisäksi yritysmaailman on haistettava, että kierrätysalalla piilee uusia bisnesmahdollisuuksia.

09

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVAT JORMA MARSTIO JA ARTO WIIKARI

Ruoka tuoreena pöytään TURVALLISUUS, HELPPOKÄYTTÖISYYS JA YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISYYS OVAT AVAINSANOJA, KUN HK RUOKATALO KEHITTÄÄ UUSIA ELINTARVIKEPAKKAUKSIA. SAMALLA PAKKAUKSET KEVENEVÄT JA KULUTTAJA KIITTÄÄ.

10

E

lintarvikepakkaukselta vaaditaan paljon: sen pitää olla riittävän tukeva muttei niin jäykkä, että sen hävittäminen on hankalaa. Joskus pakkauksen pitää soveltua mikroon, joskus pakastamiseen, toisinaan sekä että. Sen on oltava kestävä, mutta toisaalta helposti avattava.

– Tuote, sen ominaisuudet, käyttötarkoitus ja säilytettävyys ratkaisevat pitkälti pakkaustyypin ja materiaalin. Myös pakkauskoneet ja -linjat vaikuttavat asiaan.

Turvallisuus, säilyvyys ja korkea hygieniataso ovat kaiken a ja o, korostaa HK Ruokatalon pakkausasiantuntija Asko Koskela.

HK Ruokatalon tuotevalikoima käsittää sian, naudan ja siipikarjan lihaa, lihavalmisteita ja valmisruokia. Valikoimaan kuuluu kaikkiaan satoja tuotteita.

KULUTTAJA OSAA VAATIA

Tuoteturvallisuus on HK Ruokatalossa ykkösasia, mutta myös pakkauksen helppo käytettävyys kuten avaaminen on kuluttajalle tärkeää. Pakkauksen pitää kestää kuljetusta sekä erottua kaupassa, houkutella ostamaan. Osa pakkauksista on uudelleen suljettavia, ja senkin pitää sujua näppärästi.

– Käyttömukavuuden ja turvallisuuden rinnalla ympäristöystävällisyys ja ylipakkaamisen välttäminen ovat nousemassa yhä tärkeämmiksi. Kuluttajat kyselevät, miten pakkaukset voidaan kierrättää ja hävittää, markkinointipäällikkö Kim Lindholm kertoo.

Myös kuljetustehokkuus on olennaista, koska se säästää kustannuksia ja ympäristöä. Esimerkiksi pussit vievät kuljetuksissa selvästi vähemmän tilaa kuin rasiat.

Monia kuluttajia harmittaa, kun elintarvike- ja muista pakkauksista tulee hankalasti hävitettävää muovijätettä. Ne kyllä soveltuvat poltettavaksi, mutta energiajakeen keräystä ei ole läheskään kaikkialla.

– Tästä syystä olemmekin uudistaneet esimerkiksi leikkele- ja pyörykkäpakkauksia. Leikkeleiden osalta olemme vähentäneet kovan muovin käyttöä ja ohentaneet pakkausmuovia. Muovin vähennys on parhaimmillaan lähes 60 prosenttia, Lindholm mainitsee.

Lihapyöryköissä HK on siirtynyt rasiapakkauksista pussien käyttöön: niihin tarvitaan noin 40 prosenttia aiempaa vähemmän muovia. Pakkaukset on myös helppo avata, eivätkä ne riko ostos- ja jätekasseja terävillä reunoilla.

”

Ostaja saa virheettömän tuotteen vain, jos koko tuotantoja pakkausprosessi on kunnossa.”

Pakkausasiantuntija Asko Koskela

TOIMIVA PAKKAUS ON EKOTEKO

Kun pakkauksia ohennetaan ja kevennetään, tuoteturvallisuus ja maku eivät saa heiketä. Muovien ominaisuudet kehittyvät koko ajan, ja nykyään pystytään pakkaamaan paljon kevyemmin kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten turvallisuudesta tinkimättä.

Ostaja saa virheettömän tuotteen vain, jos koko tuotanto- ja pakkausprosessi on kunnossa.

Lihavalmisteiden ja lihan pakkaamisessa on omat haasteensa, Koskela kertoo.

– Lihavalmisteissa happi on tärkein syy mahdollisiin värivirheisiin ja pilaantumiseen. Pakkauksiin lisättävä suojakaasuseos sisältää ainoastaan niitä kaasuja, joita >>

Säilytä oikein

AVAA M AT ON PA KK AU S pitä ä sisältönsä laadullisesti moitteettoman a, jos sitä on säilytetty ohjeen mukaa n. Kypsennety tuotteet, kute t n leikkeleet se kä jauhelihapullat ja -pihvit, säily vät jääkaapiss a avaamisen jä lkeen muuta man päivän, kuite nkin korkeint aan viimeiseen kä yttöpäivään asti.

11

on hengitysilmassakin, esimerkiksi typpeä ja hiilidioksidia. Typpi toimii täytekaasuna ja hiilidioksidi estää mikrobien kasvua. Sitä vastoin lihan pakkaamisessa käytetään sopivassa suhteessa happea ja hiilidioksidia. Happi säilyttää lihan punaisen värin ja hiilidioksidi estää mikrobien kasvua.

Tuotteiden säilyvyyteen vaikuttavat monet muutkin kuin tekniset asiat: oikean kokoinen pakkaus on hyväksi sekä kuluttajan kukkarolle että ympäristölle.

– Jokaiselle kuluttajaryhmälle pitää olla oikea pakkauskoko. Liian suuri annoskoko johtaa usein tuotteen pilaantumiseen ja pois heittämiseen. Elintarvikkeen heittäminen roskiin on kaikkein huonoin vaihtoehto myös ympäristölle, koska silloin kaikki siihen käytetyt luonnonvarat ja tuotantopanokset menevät hukkaan, Koskela korostaa.

Koskela haluaa hieman toppuutella arvioita lihantuotannon haitallisista ympäristövaikutuksista.

– Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 000 kiloa hiilidioksidia vastaava määrä vuodessa. Tästä lihan osuus on noin 500 kiloa eli viisi prosenttia. Kaikki elintarviketuotanto kuluttaa luonnonvaroja. Valtaosa suomalaisten vuotuisista hiilidioksidipäästöistä syntyy kuitenkin asumisesta, palveluista ja autoilusta, hän vertaa.

TIEDON MÄÄRÄ KASVAA

HK Ruokatalo otti vuonna 2004 ensimmäisenä käyttöön tuotepakkauksissaan infopalkin, jossa pyritään kertomaan tuotteen tärkeimmät ominaisuudet. Myös tuotteen viitteellisen päiväsaannin kertovat GDA-merkinnät ilmestyivät ensimmäisinä HK:n pakkauksiin.

Erilaisten lakisääteisten ja kuluttajaa palvelevien merkintöjen määrä kasvaa koko ajan,

koska sekä viranomaiset että kuluttajat kaipaavat tuotteista yhä tarkempia tietoja.

– Tuoteinformaation lisääntyessä tilanne on kieltämättä hiukan haastava, kun yritämme samaan aikaan vähentää pakkausmateriaalia ja pienentää pakkauksia, Lindholm kertoo.

HK:n pakkauksissa on materiaalimerkintä, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä päätöksen pakkausjätteen hävittämisestä tai kierrättämisestä. Kaikki HK:n pakkaukset sopivat energiakäyttöön, ja osa käy materiaalikohtaiseen kierrätykseen.

– Meiltä kysellään toisinaan biohajoavien pakkausmateriaalien käytöstä. Tällä hetkellä lämpöherkkyys pakkauksen suljennassa rajoittaa niiden käyttöä: pakkaus ei sulkeudu tiiviisti, jolloin tuoteturvallisuus vaarantuu. Seuraamme kuitenkin tiiviisti myös näiden mate-

Standardi linjaa ympäristötoimia HK RUOKATALO kuuluu HKScan-konserniin, jonka kotimarkkina-alueita ovat Suomi, Ruotsi, Baltian maat ja Puola. HK Ruokatalon liikevaihto oli viime vuonna noin 733 miljoonaa euroa,

12

”

Ympäristöystävällisyys ja ylipakkaamisen välttäminen ovat nousemassa kuluttajilla yhä tärkeämmälle sijalle.”

Markkinointipäällikkö Kim Lindholm

ja sen palveluksessa oli noin 2 200 henkeä. HK Ruokatalon tuotemerkit ovat HK ja Kariniemen.

LSO Foods Oy on HK Ruokatalon hankintayhtiö. HK Ruokatalolle kuuluvat teollinen toiminta, myynti, markkinointi, logistiikka ja kuljetukset. LSO Foods hankkii sikoja, nautoja ja siipikarjaa HK Ruokatalon tarpeisiin.

HK Ruokatalon tuotantolaitoksilla on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristönhal-

riaalien kehitystä ja käyttömahdollisuuksia, Koskela mainitsee.

Noin 10 rekkalastillista tarvikkeita ja materiaaleja kootaan päivittäin tarvikevarastoon, josta ne toimitetaan tuotanto-osastoille tilausten mukaan.

KUITUA MUOVIN TILALLE

HK Ruokatalon pakkauksista kaksi kolmannesta on erilaisia muoveja ja kolmannes kartonkia ja aaltopahvia. Kuluttajapakkaukset ovat joustavia tyhjiö- ja suojakaasupakkauksia sekä kovia rasiapakkauksia.

Kartonkia käytetään rasiapakkausten päällysholkkeina. Aaltopahvi on hyvä materiaali lihan ja liharaaka-aineen pakastuksessa sekä vientiin menevissä kuljetuslaatikoissa.

– Osa kovista muovipakkauksista voidaan korvata kuitumateriaalilla. Tänä syksynä tulee markkinoille leikkeleiden pienpakkauksia, joissa suurin osa materiaalista on kierrätettävää kartonkia. Pienen leikkelemäärän pakkaamisessa on usein haasteena muovin suhteellisen suuri määrä, mutta tässä tapauksessa kartonki korvaa valtaosan muovista.

Uskomme, että ympäristötietoinen kuluttaja tarttuu mielellään tällaiseen uutuuteen, Lindholm toteaa.

– Pakkausten keventäminen ja helppo hävittäminen ovat nousemassa kuluttajien mielissä yhä tärkeämmiksi tavoitteiksi, Kim Lindholm kertoo.

HK Sininen Lenkki on tuttu brän di HK :N SINI

NE N syntyi vu onna 1963.

Elintarvikease tus määräsi, että makkarassa pi tää olla tieto se n la adusta ja valmistaja sta. HK:n lenk kimakkaran kuoreen pain ettiin sinisellä värillä sana ”Lenkkimakka ra”. Ja pian ka uppiaat alkoivat tilat a lenkkiä nimellä ”Sinin en”.

lintajärjestelmä. Tavoitteena on vähentää energian ja veden kulutusta suhteessa tuotantoon, pienentää jätteiden määrää sekä tehostaa lajittelua. Tuotekuljetusten ympäristötehokkuutta mitataan kustannusseurannalla.

Yhtiö asetti vuonna 2007 tuotekehitykselle entistä tarkemmat ravitsemuskriteerit.

HK Ruokatalo on kehittänyt ravitsemussuositukset täyttävän porsaanlihan. Vuonna 2011

markkinoille tulevassa Rypsiporsaassa lihan rasvakoostumus on muutettu ravitsemussuositusten mukaiseksi lisäämällä porsaiden ruokavalioon rypsiöljyä. Kovan rasvan osuus on alle kolmannes kokonaisrasvasta. Samalla omega 3 -rasvahappojen määrä kasvaa.

Muutos maistuu tästä lihasta valmistetuissa tuotteissa: kuluttajatestit ovat osoittaneet lihan olevan mehukkaampaa ja mureampaa.

Vähittäiskaupassa on nyt noin 50 Sydänliiton Sydänmerkin saanutta tuotetta. Suolan ja kovan rasvan määrää on vähennetty tuntuvasti, ja noin 70 prosentissa tuotteista ei käytetä arominvahvennetta, natriumglutamaattia.

Ruoka- ja ravitsemustietoa löytyy osoitteesta www.tiesydameen.fi.

HK Ruokatalo on lisäksi Suomen olympiajoukkueen ravitsemuskumppani.

13

trendi

TEKSTI MAIJA KAJANTO | KUVAT ISTOCKPHOTO

N

etistä ostaminen on nykypäivän trendi.

– Vuosivälillä 2005–2010 nettikauppa on kasvanut selvästi, ja erityisesti ulkomailta ostaminen on lisääntynyt. Suomessa ollaan verkkokaupan kasvussa hieman jäljessä, mutta vähitellen aletaan ottaa kiinni muuta Eurooppaa. Esimerkiksi taantumat eivät puraise verkkokauppaan yhtä pahasti kuin muihin kaupankäynnin muotoihin, kertoo Itellan liiketoimintajohtaja Tommi Sunikka.

Kaikilta osiltaan verkkokauppa ei ole mikään uusi asia. Logistiikkapäällikkö Elina Häme Stockmannilta muistuttaa, että esimerkiksi Hobby Hallin kanssa nettikauppaa on tehty vuosikymmeniä. Hobby Hall -tilauspaketteja kulkee vuosittain noin puolitoista miljoonaa.

– Isoin muutos on ollut se, että aiemmin tilaukset tehtiin kupongeilla ja puhelimella. Nykyään yhä enem-

män hoituu netin välityksellä: runsas puolet tilauksista tulee netin kautta. Suomessa nettikauppa on kuitenkin vielä vaatimatonta Euroopan volyymeihin verrattuna.

Samoilla linjoilla on kuljetusyritys DHL Expressin myynti- ja markkinointijohtaja Peter Ervasalo. Suomesta kulkee DHL Expressin kautta viikoittain 40 000 lähetystä kotimaahan ja ulkomaille.

– Nettikaupan ansiosta kuljetusliikkeiden asiakkaina on nykyään yritysten lisäksi yksittäisiä kuluttajia. Heillä on toiveena esimerkiksi pakettien kulkemisen entistä parempi seurattavuus, Ervasalo kertoo.

TEE SE TYYLIKKÄÄMMIN

Tommi Sunikan mukaan yksi nettikaupan tuoma uutuus on ison tavaran liikkuminen markkinoilla.

– Esimerkiksi Virosta kuljetetaan nykyään paljon huonekaluja, ja kotiinhan pystyy tilaamaan verkosta vaikka koko keittiön.

NETISTÄ OSTETAAN KAIKENLAISTA KIRJOISTA Nettikauppa näkyy myös kokonaispalvelupakettien lisääntymisessä: kulutAUTONRENKAISIIN. MITEN NETTIKAUPAN KASVU NÄKYY tajat haluavat helppoutta ostamiseen.

YRITYSTEN TOIMINNASSA? MILLAISIA HAASTEITA Jos tilataan vaikkapa kodinkoneita, PAKKAUKSILLE KOITUU, KUN TUOTTEITA SAATETAAN Itellan kotiinkuljetuksen lisäksi tarKULJETTAA VALTAMEREN YLI – JA PARHAIMMILLAAN joamme esimerkiksi lieden asennukSAMAA REITTIÄ TAKAISIN? sen ja viemme vanhan lieden kierrätykseen, Tommi Sunikka mainitsee.

Kun lähetettävien tuotteiden koko kasvaa ja volyymit muuttuvat, myös pakkaukselta vaaditaan enemmän.

– Nettikaupan lisääntyminen näkyy pakkausratkaisuissa kahdessa asiassa. Ensinnäkin pakkauksen pitää olla kompakti, koska kukaan ei halua kuljettaa ilmaa.

Toiseksi pakkauksen pitää olla selvästi myyvä, kertoo Peter Ervasalo.

Ervasalon mukaan yritykset panostavat tällä hetkellä täsmäpakkauksiin.

– Sama laatikko ei enää kelpaa tuotteelle kuin tuotteelle. Pakkauksista on myös tullut tyylikkäämpiä ja niiden halutaan olevan sellaisia, jotka voisi toimituksesta siirtää suoraan kaupan hyllylle.

Tyylikkyystoiveet näkyvät joskus myös asiakaspalautteessa.

– Vaikka tuote on kunnossa, ei pakkaus ollut sen näköinen kuin asiakas olisi halunnut, Elina Häme naurahtaa.

! k i l K Klik!

”

Palautusrumba voi tuoda aloittelevalle nettiyritykselle yllättävän haasteen.”

KIERTO KÄY

Vihreät arvot näkyvät kuljetusliikkeiden ja tavarantoimittajien arjessa, ja pakkaustenkin halutaan olevan poikkeuksetta kierrätettävää materiaalia.

Yksi nettikaupan tuoma ilmiö on tavaran liikkuminen myös paluusuuntaan. Saman pakkauksen on kestettävä myös palautuskierros.

– Erityisesti vaatteiden verkkokauppiaille tässä on haastetta – kun palautusten määrät nousevat jopa kymmeniin prosentteihin, se heikentää lähettäjän tulosta.

Esimerkiksi elektroniikkakaupassa palautuksien prosentit pysyvät pienempinä, Tommi Sunikka kertoo.

Stockmannilla tiedetään, että palautettujen tuotteiden käsittely on hankalampaa kuin uusien lähettäminen.

– Jokainen palautus pitää kirjata järjestelmään: kuka palauttaa, mitä palauttaa, missä kunnossa ja voiko sen myydä uudelleen. Monelle aloittelevalle nettikauppiaalle voi tulla yllätyksenä se, miten iso osa työtä palautukset ovat, Häme painottaa.

Suomessa lainsäädäntö tekee palautukset helpoksi: asiakkaalle siitä ei saa jäädä mitään kuluja. Esimerkiksi Ruotsissa palautus on asiakkaalle osittain maksullinen.

– Tuotteiden palauttaminen totta kai aiheuttaa lisähaastetta. Mutta se, miten palautusprosessi toimii, on myös osa tällä alalla onnistumista. Ja ollakseen varteenotettava kumppani näillä markkinoilla täytyy ympäristöasiat huomioida yhä paremmin, Peter Ervasalo kiteyttää.

Aaltoilua nettikaupassa NETTIKAUPPA NÄKYY hypähdyksenä aaltopahvialalla.

– Aaltopahvin määrä Suomen markkinalla on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun, lukuunottamatta vuoden 2009 taantumaa. Nettikaupan lisääntymisellä on kasvuun varmasti oma osuutensa, kertoo Suomen Aaltopahviyhdistys ry:n Eija Jokela.

Toinen ja isompi nousu näkyi kierrätystilastoissa.

– Nettikauppoja on monenlaisia ja toimintatapoja myös.

Jotkut panostavat näyttävään pakkaamiseen, toiset suosivat materiaalien uusiokäyttöä. Ulkomaisen nettikaupan vaikutus voi hyvinkin näkyä Suomen markkinoilla lisääntyneenä pakkausjätteen määränä, Eija Jokela toteaa.

– On kuitenkin hyvä asia, että materiaalit päätyvät kierrätykseen ja näin uudelleen materiaalina hyödynnetyiksi.

Miten nettikaupan lisääntyminen näkyy postitus- ja pakkausmarkkinoilla?

• Isoa tavaraa, kuten huonekaluja, liikkuu enemmän • Yritykset luovat kokonaispalvelupaketteja • Kuljetusyhtiöillä asiakkaina yhä enemmän yksityisiä ihmisiä • Pakkauksista halutaan myyvempiä • Pakettien seuranta halutaan yhä helpommaksi • Palauttamisen helppous tuo lisähaasteita

15

Teksti Pertti Suvanto | kuva Aliisa Piirla

Kuntaliiton lakimies Leena Eränkö kavahtaa ajatusta, että kotitalouksien pakkausjätteille syntyisi kaksi rinnakkaista keräysjärjestelmää. Hän uskoo yhteistyöhön. – Uskon, että kunnat ja pakkausala pääsevät hyvään sopimukseen, hän sanoo.

S

16

Yksi yhteinen keräysjärjestelmä

Pakkausala pelkää, että kaavailtu täysi tuotta­ javastuu merkitsisi sitä, että kotitalouksissa syntyvälle pakkausjätteelle olisi luotava kun­ nallisen jätehuoltojärjestelmän oheen koko maan kattava rinnakkainen keräysjärjestelmä.

PYR arvioi, että keräyspisteitä olisi raken­ nettava yli 5 000. Se toisi noin 5,2 miljoo­ naa ylimääräistä ajokilometriä, joista syntyisi ­3 miljoonaa kiloa kasvihuonepäästöjä. Hyöty­ käyttöhintoihin koituisi noin 25–50 miljoo­ nan euron lisäkustannukset. Kuluttajille se tietäisi melkoista lisälaskua. viedä pakkauksia alueellisiin keräyspisteisiin.

Eränkö kavahtaa ajatusta kahdesta rinnak­ Kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden tulee voida kaisesta järjestelmästä. Hän ei myöskään toi­ hoitaa tämä kiinteistökeräyksinä, jonka kus­ vo, että tulee vain yksi tuottajajärjestelmä, jol­ tannukset katetaan asukkaiden maksamilla la on oikeus ja velvollisuus kerätä pakkausjä­ jätemaksuilla. Pakkaajat ja maahantuojat voi­ tettä. Silloin kunnat putoaisivat pois.

– Yhteistyön tulee kulkea rinnakkain. Sen sivat maksaa vaikkapa muuta vähimmäisver­ pitäisi olla niin kiinteää, että se toimisi ikään koston luomista. Tärkeintä on, että järjestelmä nivoutuu järkevästi yhdyskuntajätehuoltoon. kuin yhtenä järjestelmänä. Pitää yhdessä miet­ tiä, miten kustannusvastuut jakautuvat.

Kierrätyskelpoista vai ei?

Tämähän melkein kuulostaa nykyiseltä hy­ Yhdyskuntajätteessä pakkausten osuus on vin toimivalta järjestelmältä. Olisiko parempi melko suuri. Suomessa ei kuitenkaan ole käyn­ siis puhua jatkossakin osittaisesta tuottaja­ nistynyt keskustelua siitä, onko materiaali vastuusta? kierrätyskelpoista vai ei. Ajatus – Kuntaliitto on vahvasti puolustanut kun­ on, että kun syntypaikkalajitel­ tien laajaa vastuuta yhdyskuntajätehuollosta. laan ja erilliskerätään, niin kyl­ Se on aina varmistettava kaikilta osin, kaikissa lä se kierrätys jotenkin syntyy. oloissa ja kaikilla alueilla. Us­ – On tyhmää erilliskerätä ja Kuntien laaja kon, että kunnat ja pakkaus­ pääsevät yhteistyöstä hy­ kuljettaa jonnekin, jos sitä ei vastuu yhdys- ala vään sopimukseen, niin että kuitenkaan saada kierrätettyä.

Ehkä ajatus on kummunnut filo­ kuntien jätekunnat hoitavat kiinteistöke­ sofiasta, että pitää tehdä enem­ huollosta pitää räyksen ja alueelliset keräys­ män kuin mikä on mahdollista, pisteet jotenkin jaetaan. varmistaa jotta se tulisi mahdolliseksi.

– Monilla tahoilla on ha­ Eränkö arvelee, että minis­ kaikilta osin.” lua tulla sanomaan, miten teriön ja valvontaviranomaisen meidän kahden pitäisi jakaa yksi murhe on niin sanotut harmaat alueet. tehtävämme. Siinä on mukana erilaisia intres­ Kaikkialla Suomessa erilliskeräyspisteitä ei ole. sejä ja ideologisia näkökulmia. Haluaisimme Palvelutason pitäisi olla kuitenkin kohtalainen kuitenkin yhdessä järjestää tämän niin käytän­ myös syrjäseuduilla. nönläheisesti, järkevästi ja pienin kustannuk­ – Syrjäisillä seuduilla matkat ovat pitkät ja sin kuin mahdollista, Eränkö sanoo.

Erilliskeräys

tärkeä säilyttää

uomessa pakkausjätteen hyödyntämi­ nen on perustunut pakkaajien ja maa­ hantuojien osittaiseen tuottajavastuu­ seen valtioneuvoston asettamiin tavoi­ teprosentteihin asti. Käytännössä tavoitteet on saavutettu hyödyntämällä se osuus pak­ kausjätevirrasta, joka on saavutettavissa koh­ teissa, joissa syntyy suuret määrät tasalaatuis­ ta pakkausjätettä.

– Asumisen ja siihen rinnastuvan elinkei­ notoiminnan yhdyskuntajätteistä ovat vastan­ neet kunnat. Nyt käynnissä oleva jätelain uu­ distus ehdottaa pakkausalalle täyttä tuottaja­ vastuuta, joka sisältäisi myös kotitalouksissa syntyvät pakkausjätteet, Leena Eränkö sanoo.

Erängön mukaan Kuntaliitolla ei sinänsä ole tähän huomauttamista, kunhan se osa asu­ misen pakkausjätettä, jota ei kerätä tuottajan järjestelmään, hoidetaan normaalissa kunnal­ lisessa yhdyskuntajätehuollossa.

Kuntaliitto pitää myös ensiarvoisen tärkeä­ nä, että kunnat voivat jatkossakin ylläpitää ja kehittää materiaalien erilliskeräystä. Tämän tulee olla mahdollista niin kiinteistöissä kuin kuntien alueellisissa keräyspisteissä.

Eränkö perustelee kuntien vaatimusta pal­ velulla ja puhtaalla järjen käytöllä.

– Kuntalaiset yksinkertaisesti haluavat tä­ män palvelun. Jos esimerkiksi pakkausjätteen keräysastiat lähtevät kiinteistöiltä pois, palve­ lutaso romahtaa. Kaikki asukkaat eivät halua

materiaalia vähän. Hiilijalanjälkeä laskettaessa erilliskeräys ei tunnu järkevältä. Keräyspaikat voisi olla hyvä sijoittaa kauppojen läheisyy­ teen. Uskon, että myös kunnalliset jätelaitok­ set ovat valmiita verkostoaan täydentämään.

”

Asiat tärkeysjärjestykseen Kuntaliiton ympäristölakimies Leena Eränkö on silmin nähden tyytyväinen.

– Teen nykyisin kolmessa päivässä sen, mitä aiemmin en ehtinyt tehdä viidessä päivässä, hän naurahtaa.

Salaisuuden taustalta paljastuu osa-aikaeläkkyys. Kolmipäiväisen hektisen työviikon jaksaa painaa olan takaa. Hän sanoo vain priorisoivansa, keskittävänsä ja kiteyttävänsä.

Erängöllä on ympäristöalasta ja erityisesti jätehuollosta rautainen kokemus. Hän on valvonut kuntien ja kaupunkien etuja vuodesta 1984, piipahtanut välillä sisäasiainministeriössä ja YTV:ssä, mutta palannut takaisin.

Viime vuosien aikana työtä on teettänyt syksyllä eduskuntaan etenevä uusi jätelaki. Eränkö on ollut mukana ympäristöministeriön jätelakityöryhmässä ja tuottajavastuujaoksessa. Ensi vuoden puolella lain täytäntöönpano on sitten oma urakkansa.

17

teknologia

Ekokem tuottaa

energiaa jätteestä

Helsingin Kylä­saaren jätteen­polttolaitoksen muisto vaanii yhä taustalla, kun jätteiden polttamisesta keskustellaan. Talous- ja ympäristölaskelmista löytyy kuitenkin monia perusteluja jätteen energiahyödyntämisen tueksi.

Teksti Ilpo Salonen | Kuvat Ekokem

E

kokemin toimitusjohtaja Timo Piekkari haluaisi siirtää polttolaitoskeskustelun nykypäivään. Hän korostaa, että nykyaikainen jätevoimala edustaa aivan eri maailmaa kuin saasteita tupruttaneen Kyläsaaren 1950-luvun tekniikka.

– Useimmissa muissa Euroopan teollisuusmaissa yhdyskuntajätteiden käsittely perustuu valtaosin kierrätykseen, biologisiin prosesseihin ja energiakäyttöön. Suomessa puolet yhdyskuntajätteestä menee kaatopaikalle, kun se olisi järkevämpää hyödyntää.

Tehokas syntypaikkalajittelu vähentää ratkaisevasti kaatopaikkajätettä. Silti eri maissa on huomattu, että uudelleenkäytön ja kierrätyksen jälkeen jää edelleen merkittävä määrä sekajätettä.

– Sekajätteen hyötykäytössä jätevoimalat ovat osa hyvin toimivaa jätehuollon kokonaisuutta. Kierrätys ja polttaminen eivät sulje

18

toisiaan pois, vaan molemmille on oma paikkansa. Jätevoimalat käsittelevät merkittävästi myös kaupan, teollisuuden ja rakentamisen jätettä.

Turpeen kilpailija

Yhdyskuntajätteen lämpöarvo on samaa luokkaa kuin turpeen ja metsähakkeen. Epäpuhtauksista kantaa moni huolta, mutta mittausten mukaan jätteessä ei ole sellaisia epäpuhtauksia, jotka estäisivät sen käytön jätteiden polttoon suunnitellussa laitoksessa. Turvevoimaloiden päästöistä löytyy välillä isompia epäpuhtauksia kuin jätevoimaloiden piipuista.

– Monissa muissakin kiinteissä polttoaineissa epäpuhtaudet ovat samalla tasolla kuin yhdyskuntajätteessä. Jätteenpoltto on tarkassa syynissä, ja likaisista savuista tulisi heti sanomista. Hyvin toimiva savukaasunpuhdistus, laajat mittaukset ja muuta energiantuotantoa

tiukemmat ilmapäästöjen raja-arvot varmistavat alhaiset päästöt, Piekkari vakuuttaa.

Pakkausten lajittelu ja kierrätys toimii Suomessa varsin hyvin. Osa pakkauksista on kuitenkin likaisia tai muuten sopimattomia kierrätykseen, jolloin polttaminen on Piekkarin mielestä toiseksi paras vaihtoehto. Kuitu- ja muovipakkaukset ovat hyvää polttoainetta.

– Muovi vastaa lämpöarvoltaan öljyä. Jos voimalaan tulee isoja määriä muovia, sekoitamme sen tasaisesti muun jätteen joukkoon, koska muuten palamislämpötila nousisi liian korkeaksi.

Pellillinen pullia

Maallikko voi arvella, että kotoa tuleva muovikassillinen jätettä sekalaisine ja usein vähän kosteine sisältöineen palaa huonosti.

Näin asia ei ole: arinavoimalan 850 asteen kuumuudessa palaa kaikki paitsi lasi ja me-

Polttolaitoksia suunnitteilla lisää ● Nykyiset jätevoimalat: Ekokem,Turku, Kotka ● Ympäristölupa haettu: Ekokem 2. ● Oulu Ympäristölupa saatu: Oulu, Vaasa, Vantaa. Näiden yhteinen polttokapasiteetti olisi lähes miljoona tonnia vuodessa eli ● Vaasa kolmannes kaikesta Suomen yhdyskuntajätteestä. ● Hankkeita vireillä: ● Tampere Turku, Tampere, Salo ● Ekokem, Riihimäki ● Ekokem 2 ●● Turku ● ● Salo ● Kotka

Ei vain ongelmajätteitä

Vantaa

• Ongelmajätteiden käsittely ja hyödyntäminen kattavat 28 % Ekokemin liikevaihdosta • Suunnilleen samaa luokkaa ovat asiakkaiden jätehallinnan palvelut sekä maaperän kunnostus ja ympäristörakentaminen • Yhdyskunta- ja teollisuusjätteen energiahyödyntämisen osuus on 19 % • Riihimäen laitos polttaa vuorokaudessa 400–500 tonnia yhdyskuntajätettä, vuodessa huoltoseisokkeineen reilut 144 000 tonnia • Jätevoimalan teho on 55 megawattia • Voimala tuottaa kaukolämpöä sekä hieman sähköä omaan käyttöön

tekee siitä haluttua polttoainetta, joka on myös Suomen Uusiomuovin toimitusjohtajan Vesa Kärhän mielestä järkevää polttaa.

– Muiden polttoaineiden tarve vähenee, samoin kaatopaikkojen kuormitus. Polttolaitoksissa jätteiden käsittely on hygieenistä ja hallittua, Kärhä sanoo.

Kotitalousmuovien kierrättämisestä ei Kärhän mukaan ole saatu hyviä kokemuksia missään päin maailmaa.

– Kuluttajien muovijätteet viedään kalliilla pois näkyvistä ja sitten niitä lajitellaan käsin ja kuskaillaan aina uusille käsittelijöille, jotka ehkä noukkivat näön vuoksi jotain pois. Loppumateriaali katoaa vain jonnekin, esimerkiksi kaatopaikalle tai sementtiuuniin, hän kuvailee.

JÄRKEÄ JÄTEHUOLTOON

talli. Palamisprosessia ei tarvitse edes avittaa muilla polttoaineilla.

– Kotitalousjätettä sisältävän muovikassillisen energiamäärällä voisi paistaa pellillisen pullia tai ottaa viiden minuutin lämpimän suihkun, Piekkari vertaa.

Klooripitoiset aineet, kuten PVC-muovi ja suolaisten elintarvikkeiden jäämät synnyttävät poltossa suolahappoa. Kun voimala on suunniteltu alun perin jätteenpolttoon, savukaasujen puhdistuslaitteistot pystyvät ne kuitenkin käsittelemään.

– Jätevoimalat suunnitellaan siten, että ne käyttävät hyvin erilaisia ja vaihtelevia jätetyyppejä. Siten lajittelu- ja esikäsittelyvaiheita ei tarvita. Jätevoimaloiden pohjatuhkasta saadaan talteen rauta ja alumiini, kertoo Ekokemin tekninen johtaja Petri Onikki.

Kotitalouksissa syntyvä muovijäte harmittaa monia kuluttajia. Muovin hyvä lämpöarvo

Jätealalla on pohdittu, voiko Suomeen syntyä jätteenpolton ylikapasiteettia 2015 jälkeen, kun maassa on näillä näkymin kymmenkunta polttolaitosta. Kärhä pitää huolta turhana.

– Asiaa on vetkuteltu vuosikymmenien ajan samaan aikaan, kun muissa Pohjoismaissa on tasaisesti kehitetty energiahyötykäyttöä.

Meillä on polttamiseen samat mahdollisuudet kuin muuallakin. Tosin maaseudulla pitkät etäisyydet ovat edelleen ongelma, koska pitkät kuljetusmatkat eivät ole ympäristölle tai rahallisesti järkeviä.

Suunniteltu pakkausalan täysi tuottajavastuu tuhlaisi Kärhän mielestä voimavaroja, joilla olisi järkevämpääkin käyttöä.

– Päätös merkitsisi pakkauksia käyttävälle elinkeinoelämälle kustannusta, joka vastaa yhden jätevoimalan hintaa. Mitään hyötyä tästä uudistuksesta ei olisi enempää jätehuollolle, ympäristölle kuin kuluttajillekaan, Kärhä toteaa.

19

ympäristö

E

TEKSTI VELI-PEKKA LESKELÄ | KUVA JORMA MARSTIO

kopiste on kotitalouksien hyötyjakeille tarkoitettu kierrätyspiste.

Asiakkaat tuovat niihin esimerkiksi lajiteltua keräyspaperia, keräyskartonkia, lasia ja pienmetallia.

– Asiakkaat arvostavat helppoa ja vaivatonta asiointia kaupan ekopisteissä kauppamatkan yhteydessä, Ruokakeskon ympäristöpäällikkö Timo Jäske kertoo.

Jäske toimii ekopistetyöryhmän puheenjohtajana. Mukana ovat myös pakkausten tuottajayhteisöt ja JLY – Jätelaitosyhdistys ry. Ekopisteille kehitetään yhtenäistä toimintamallia niiden perustamiseen, ylläpitoon ja asiakasviestintään. Tavoitteena on valtakunnallisesti kattava verkosto ja tasalaatuinen palvelu kuluttajille eri puolella Suomea.

EKOPISTEITÄ MAASEUDULLE

Samalla selvitetään, mistä ekopisteitä puuttuu. – Yksi merkittävä alue on mökkeilymaakunnat, joissa ekopisteitä voisi sijoittaa keskeisten kyläkauppojen ympärille, Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine kertoo. Ekopisteitä on nyt noin 700 ympäri Suomea.

– Kaupan yhteydessä oleva ekopiste on kustannustehokas ja ympäristöä säästävä ratkaisu, koska niistä saadaan parhaat volyymikertymät, Jäske toteaa. Pakkausjätteiden aluekeräyspisteitä on yhteensä noin 5 000.

Jäske kertoo, että kunnat ovat usein olleet itse aktiivisia ekopisteiden perustamisessa.

– Kauppaliikkeet antavat ekopisteelle tilan ilman vuokraa ja vastaavat alueen päivittäi-

.

Ekopiste helppo

kuluttajalle

KAUPPOJEN EKOPISTEIDEN KÄYTTÖ ON KULUTTAJALLE KÄTEVIN TAPA PALAUTTAA PAKKAUKSET HYÖDYNNETTÄVIKSI. TÄTÄ MIELTÄ OVAT KAUPPARYHMÄT, JOTKA KEHITTÄVÄT YHTEISTÄ EKOPISTEKONSEPTIA.

sestä siisteydestä. Säiliöiden tyhjentämisestä vastaavat nykyään useimmiten kunnat joko jätelaitoksen tai sopimusyrityksen kanssa, hän sanoo.

JÄTELAIN UUDISTUS MIETITYTTÄÄ

Hallitus tuo syksyllä eduskuntaan jätelain kokonaisuudistuksen, jota on viimeistelty kevään ja kesän aikana. Lakiin on tulossa kiristyksiä.

Nykyään pakkaajilla eli pakattuja tuotteita Suomen markkinoille toimittavilla yrityksillä on vastuu huolehtia, että pakkausjätteestä hyödynnetään keskimäärin 61 painoprosenttia. Muilta osin pakkausjätteen jätehuollosta on vastannut jätteenhaltija ja kunta. Kunta on järjestänyt pakkausjätteen keräyksen ja rahoittanut sen kuntalaisilta perityillä jätemaksuilla.

Hallituksen iltakoulu on linjannut, että tuottajille on tulossa täysi vastuu pakkausjätteen jätehuollosta kustannuksineen. Pakkaajien täytyy perustaa koko maan kattava kiinteä keräyspisteverkosto. Pakkausjätteiden hyötykäytön kustannukset uhkaavat moninkertaistua.

– Vaarana on, että lakimuutos tuo päällekkäisyyksiä pakkaajien ja kuntien järjestelmien välille. Ei pitäisi rakentaa rinnakkaista järjestelmää joka 200 asukkaan taajamaan, Laine korostaa.

Pakkaajat ja kunnat haluavat tehdä jatkossa tiivistä yhteistyötä, jotta lakiuudistuksen tavoitteet saataisiin toteutettua kustannustehokkaasti ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaen.

– Toivomme, että kierrätyspisteistä saadaan korkeatasoisia, helposti tavoitettavia ja kerätyn materiaalin hyödyntämisellä saavutetaan selkeitä ympäristöhyötyjä, Jätelaitosyhdistyksen kehityspäällikkö, diplomi-insinööri Esa Nummela toteaa.

– Kauppojen ekopisteet toimivat hyvänä perusverkkona, kun lakiehdotuksessa vaadittua valtakunnallista pakkausten keräyspisteverkkoa kehitetään, Jäske lupaa.

Hyvinvarustetut ekopisteet keräävät paperin ja kartongin lisäksi myös mm. lasia, paristoja ja metallipurkkeja. Täyden palvelun ekopiste on tarkoitus rakentaa jokaiseen taajamaan.

20

o f in

[ i n B RIE F ]

[ r ec yc l i n g to d ay ]

According to the authorities, peo-

Finns want to recycle on ecological terms

ple should be offered a better basic service for the recycling of packaging.

With this in mind, they want to expand the network of collection centres throughout the whole country, covering sparsely populated areas, as well. It is intended to implement this by imposing full producer responsibility for packaging in the Waste Act. It is good that there is a desire to increase the recycling of packaging. The proposal for the Waste Act, however, could be a catastrophe for the environment. The consumer does not want to cause this kind of harm to the environment. This is clear from the research commissioned by PYR in February 2010. Of all respondents 96 per cent were of the opinion that packaging recovery should be organised in such a way that the scheme causes as little negative impacts on the environment as possible.

Finland is a sparsely populated country where haulage to packaging recovery facilities covers great distances.

This leads to a considerable amount of additional strain on the environment.

Waste management is an everyday basic service, which should extend to every part of the country. A basic service does not consist in placing separate collection bins for different packaging materials in every corner of Finland.

Returned packaging is often dirty by nature, such as packaging for sausage or minced meat. For health reasons it cannot be stored for any great length of time and can only be recovered as energy. A suitable amount of collection bins in the right places, possibly in the vicinity of shops or shopping malls, would be the best solution for the environment and for people.

Finns are active sorters of household waste.

Over 90 per cent sort deposit beverage bottles and cans; almost 80 per cent glass packaging, and about the same amount paper and cardboard packaging. Only a quarter sort plastic packaging, and 35 per cent wooden packaging. Protection of the environment is cited by 36 per cent as the most important reason for sorting. On the other hand, many feel that the collection centres are unnecessarily far away or that there is too little space for collection bins at home. These findings emerge from a study conducted by TNS Gallup in February. Over 1,200 Finns participated in the study.

What’s the main reason for not sorting plastic packaging? The answer from the respondents: there are no collection centres. Why is that? This has been studied in many countries and it has been established that separate collection of plastic packaging for recycling is a poor option in terms of the environment and the economy.

People understand this when the matter is explained to them. Nearly nine out of ten Finns feel that packaging should be recycled, but if this causes additional negative impacts on the environment, packaging should be recovered locally as energy. In the opinion of Finns, the environment should be the most important criterion in the development of a recovery scheme. Recycling should not, though, increase the price of products.

Annukka Leppänen-Turkula

What are the revisers of the Waste Act

thinking of when they propose full producer responsibility for packaging? It will mean that the firms that place packaging on the market together with their products will be responsible for the waste management of all packaging in the future. It would also mean the establishment of a separate collection network alongside the present municipal waste management scheme. This would severely increase transport and emissions and thus lead to an enormous stress on the environment.

There are some 7,500 local centres where certain types of waste are collected. Packaging is collected at over 5,000 centres. This number is more than trebled when the reverse vending centres for deposit beverage packaging run by Palpa are included in the figure. Tuula Pohjola, Doctor of Technology, calculated the carbon footprints caused by collection transport of packaging from all of Finland’s collection centres to the nearest recycling facilities. Her calculations confirm that the recycling of materials can be efficiently organised in built-up areas, but huge carbon footprints accumulate from sparsely populated areas.

The proposal to impose full producer respon-

sibility on packaging will be harmful to the environment and extremely expensive for manufacturers of products and firms packing the products, for importers and retailers of packed products and for manufacturers of packaging and packaging materials. The collection network would have to be run by manufacturers and importers of packed products. Ultimately, the consumer would have to bear the costs in the prices of products. Full producer responsibility would also mean that the consumer could no longer put plastic mincemeat packaging or greasy plastic cheese wrapping, for instance, in municipal mixed waste bins or bins for energy fraction. This packaging should instead be taken to separate collection bins for plastic packaging, often located further away. Of course, other plastic waste generated by households should still be placed in bins for mixed waste, as householders would not have permission to return it to the collection centres intended for packaging waste.

Would it not therefore be wiser to incor-

porate the EU waste framework directive into Finnish law as it stands and draft national legislation with due care that provides a genuine service to the environment?

Annukka Leppänen-Turkula

21

TEXT BY ILPO SALONEN | VISUALS BY ATTE LAKINNORO

New attained T

THE PRODUCER ORGANISATIONS IN THE PACKAGING SECTOR FURTHER BOOSTED RECYCLING OF USED PACKAGING IN 2008. THE RESULTS WERE ACHIEVED WITH THE RECYCLING RATE REACHING NEW HEIGHTS AND THE FIGURES FOR REUSE AND RECOVERY IMPROVING FOR MANY PACKAGING MATERIALS.

22

he figure for fibre-based packaging rose by as much as to 106 per cent. There is a rational explanation for this, explains PYR’s managing director, Annukka LeppänenTurkula. “Packaging is being returned for recovery that does not belong to the recycling scheme. It comes from firms with a turnover of less than one million euros that therefore do not have producer responsibility and from unregistered e-tailing firms and free-rider operations. A considerable amount of cardboard packaging circulates in e-tailing import activities, which is not registered anywhere.

This comes to notice when the packaging goes to recycling and recovery.” She nevertheless considers it to be a good thing that this packaging is in fact recovered. “Used packaging is also an excellent fuel for many power plants so that one can assume from these figures that recovery will increase,” she adds.

SOME OF THE DATA STILL MISSING

“2008 is the latest comparable year, as the figures for 2009 are just being collected. “Even though PYR has sent the questionnaires to packers in January, requesting the data to be returned by the end of March, we are still missing the data from some packers. Nevertheless, we have also received many replies before the deadline,” she says, emphasising that last year’s figures are just as reliable as before. “The EU authorities want the figures eighteen months after the end of each year, possibly to allow the various countries sufficient time to collect the figures. Reuse including, about three per cent of used packaging still goes to landfill. Of this amount two-thirds comes from consumers, meaning there is still room for improvement in this segment of collection,” she states.

TARGETS ALREADY MET

Overall, the figures are excellent and meet all the requirements of the EU packaging waste directive.

She stresses that any increase in recycling will constantly cost progressively more without there being any real justification for the rise in percentages. “Just the environmental impacts caused by recycling alone place a limit on where and how it is worth collecting for recovery and recycling. When the harm to the environment outweighs the benefit attained by recycling, we have already strayed beyond the realm of reason,” she points out.

Finland is at a good average in Europe in recycling. Energy recovery, however, is still at a low level in our country. “In Sweden, for instance, quite a large amount of packaging waste is also incinerated, but we roughly have the same figures with regard to recycling,” she states.

REUSE Reuse of packaging (as percentage of total use). year

fibre

glass

metal

plastics

wood

total

2004

3%

78%

90%

73%

78%

71%

2005

3%

74%

90%

72%

78%

71%

2006

3%

77%

93%

74%

79%

74%

2007

3%

76%

93%

74%

78%

73%

2008

4%

65%

93%

69%

76%

71%

metal

plastics

wood

total

40%

RECYCLING Recycling of packaging. year

fibre

glass

2004

70%

55%

55%

15%

7%

2005

79%

63%

54%

14%

5%

43%

2006

86%

74%

59%

16%

8%

49%

2007

88%

81%

70%

18%

10%

52%

2008

93%

80%

75%

23%

20%

56%

RECOVERY The use of packaging is tied to growth in consumption. As technology in the industry is constantly developing, the use of packaging is not rising at the same pace as the overall economy. LeppänenTurkula believes that the recession of 2009 will also manifest itself in figures portraying the use of packaging when they are compiled in a year’s time.

ECO CENTRES DEVELOPING

There are over 1,600 collection centres only for cardboard packaging in different parts of the country. Producer organisations in the packaging sector are also involved in the retail trade’s eco-centre projects. She estimates that even if there were an increase in such centres, the recycling rate would not be materially affected, as the quantity of materials coming from these centres would be small.

A study of the data THE PACKAGING QUANTITIES for Finnish markets

are obtained from packers and importers of packed products. Recycling and recovery figures are from the producer organisations, their contractual partners and other stakeholders.

The data has been collected using the same methodology for a number of years and the cross-checking metrics are formulated in various ways. The Association of Packaging Technology and Research-PTR, for example, compiles statistics used in cross-checking from packaging manufacturing and importing activities and also studies customs statistics and the use of packaging.

Recovery of packaging (recycling + use as energy, as percentage). year

fibre

glass

metal

plastics

wood

2004

77%

2005

88%

2006 2007 2008

total

58%

55%

34%

78%

68%

65%

54%

15%

76%

68%

96%

77%

59%

29%

81%

77%

95%

88%

70%

43%

90%

84%

106%

81%

75%

49%

99%

90%

QUANTITY OF PACKAGING PLACED ON THE MARKET IN FINLAND AND PACKAGING WASTE RECOVERY (in tonnes) packaging quantity placed on the market, equals packaging waste

recovered by recycling as material

total recovery

glass

60 645

48 391

49 090

plastics

115 373

26 175

56 340

256 074

238 468

272 162

material

paper, board and corrugated board metals

50 807

38 294

38 294

wood

217 205

42 996

214 532

695

–

–

700 799

394 324

630 419

others total

REUSABLE PACKAGING AND TOTAL USE OF PACKAGING material

total use

reuse

quantity placed on the market

(in tonnes) reuse rate

glass

175 440

114 795

60 645

65%

plastics

367 150

251 778

115 373

69%

paper, board and corrugated board

266 175

10 101

256 074

4%

metals

704 835

654 028

50 807

93%

wood

906 549

689 344

217 205

76%

others total

1 804

1 109

695

62%

2 421 953

1 721 155

700 799

71%

23

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

SUOMEN TEOLLISUUSKUITU OY Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi SUOMEN KERÄYSLASIYHDISTYS RY Kari Hyrkäs kari.hyrkas@a-pullo.fi puh. (09) 133 1362 www.kerayslasiyhdistys.fi

LINKIT TUOTTAJAYHTEISÖJEN KOTISIVUILLE

MEPAK-KIERRÄTYS OY Heikki Riste heikki.riste@mepak.fi puh. 0500 508 463 www.mepak.fi SUOMEN PALAUTUSPAKKAUS OY Tapani Sievänen tapani.sievanen@palpa.fi puh. 040 544 6899 www.palpa.fi SUOMEN UUSIOMUOVI OY Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. (09) 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi PUUPAKKAUSTEN KIERRÄTYS PPK OY Lars Rask lars.rask@puupakkauskierratys.fi puh. 050 325 2246 www.puupakkauskierratys.fi

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. (09) 6162 3500 tai faksaamalla numeroon (09) 6162 3100.

Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

SUOMEN KUITUKIERRÄTYS OY • Suomen Kuluttajakuitu ry • Suomen NP-kierrätys Oy Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuitukierratys.fi puh. 050 329 6211 www.kuitukierratys.fi • Suomen Aaltopahviyhdistys ry Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi