PYR info 3/2010

| nro 3 • 2010 Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

o f in VUODEN 2011 HINNAT JA MAKSUT

s. 06

PAKKAUSALA KIINNOSTAA KIINASSA

s. 08

juhlan hohtoa ja kimallusta s. 12

Biojätteet ja pakkaukset energiakäyttöön? s. 10 News and statistics in English p. 22

Kuva Saku Soukka

[ T O I M I T U S J O H TA J A LTA ]

12 | YRIT YS

Latvatähdillä vuonna 1924 aloittaneesta pikkupajasta on kasvanut joulukoristealan kärkiyritys, joka myy tuotteitaan kaikkialle maailmaan.

10

20

16

Lääkintöneuvos Mikko Paunion mielestä kaikki kotitalouksista kerättävä biojäte pitäisi polttaa.

Tämä olisi ympäristölle parasta, hän sanoo.

Teollisesti pakattu kaasu on tuote, jota ei olisi olemassa ilman pakkausta.

Tuttujen terässäiliöiden rinnalle on tullut uusia, keveitä materiaaleja.

Arkkitehti ja taiteilija Reijo Perkolle pakkaukset ovat innostavaa materiaalia.

Hän näkee luonnon ja tekniikan muotokielissä paljon samaa.

| HENKILÖ

| TEKNOLOGIA

| TRENDI

palstat

04 BOKSI – UUTISET JA TAPAHTUMAT 06 HYÖT YK ÄYTTÖMAKSUT 2011 08 KIINAN PAKKAUKSET 18 TUOTEKEHIT YKSEN UUSI AIK A 22 IN ENGLISH JULKAISIJA Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. (09) 616 230, faksi (09) 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi PÄÄTOIMITTAJA Annukka Leppänen-Turkula TOIMITUSNEUVOS TO Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Marika Koskimäki, Margareetta Ollila, Tapani Sievänen TOIMITUS Otavamedia Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 TOIMITUSPÄÄL LIKKÖ Jari Kallio, Kynämies, puh. (09) 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Kynämies, puh. (09) 1566 8571 PAINOPAIKKA Libris Oy, 2010 PAPERI Ympäristöystävällistä paperia. ISSN 1797-4135.

PYR Info ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi

02

Vuonna 2008 voimaan astuneen

EU:n jätepuitedirektiivin tavoitteena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteiden ja jätehuollon haittavaikutuksia. Mikä toimiikaan paremmin jätepuitedirektiivin tavoitteiden hyväksi kuin oikeanlainen elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden pakkaaminen?

Pakkausten avulla suojellaan ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä elintarvike- ja muiden tuotejätteiden syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittoja. Tätä ei valitettavasti ole millään tavoin kirjattu uuteen jätelakiehdotukseen, joka juuri nyt on eduskunnan käsittelyssä.

Väitän, että pakkausala tuntee vastuunsa pakkausten kierrätyksestä ja hyötykäytöstä.

Yritykset toimivat voimassa olevan lain vaatimusten mukaisesti kaikki tavoitteet saavuttaen. Vain pieni osa pakkausten kokonaiskäytöstä päätyy enää kaatopaikoille. Yhteistyössä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa on lisätty keräyspisteitä kuluttajien ulottuville, ja tätä hyvää yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa.

Lainlaatijan kaavailemat vaatimukset aiheuttaisivat sekä taloudellisia että ympäristöongelmia, eivätkä ne edistä pakkausten hyötykäyttöä – päinvastoin. Koska jätelakia ei ole vielä hyväksytty ja siihen liittyviä asetuksia vasta valmistellaan, niiden sisältöön on yhä mahdollisuus vaikuttaa. PYR omalta osaltaan keskittyy myös tulevien kuukausien aikana tähän työhön.

Annukka Leppänen-Turkula

[ T i l a n n e k at s a u s ]

o f in

Uudistuksen kova hinta Eduskunta aloitti jätelakiehdotuksen käsittelyn

19.10.2010 lähetekeskustelulla. Lähetekeskuste­ lu käytiin myös monesta muusta lakiesityksestä, joten paljon ei vielä ehditty sanoa. Ehdotusta kä­ sitellään useassa valiokunnassa ja tärkeää on, että pakkausala on niissä aikanaan kuultavana.

Hallituksen eduskunnalle antama jätelakiehdo­ tus on alamme kannalta haasteellinen. Ympäris­ töministeriö on valmistellut ehdotuksen, joka sel­ laisenaan toteutettuna olisi ympäristölle erittäin haitallinen ja yrityksille kallis sekä tuntuisi myös jokaisen kotitalouden kukkarossa. Laki on valmis­ teltu kiireessä, ja tähän liittyy poliittinen päätös siitä, että laki pitää saada hyväksytyksi vielä kulu­ valla eduskuntakaudella. Media on uutisoinut, että uuden jätelain myötä harvaan asutuille alueille tu­ lee lisää lasin, metallin ja kartongin keräyspisteitä.

Kuluttajille ehdotettu laki näkyisi pakattu­

jen tuotteiden hintojen nousuna. Pakkausjätteen erilliskeräys harvaan asutuilta alueilta ja keräysver­ koston laajentaminen aiheuttaisivat huomattavia lisäkustannuksia. Ne koituisivat pakattuja tuottei­ ta markkinoivien yritysten maksettaviksi, ja ne joutuisivat siirtämään ne tuotehintoihin.

Vaikka kustannus yksittäisen tuotteen osalta­ olisikin pieni, summa ehtii kasvaa ennen kuin tuote on kuluttajalla. Pakattuja tuotteita mark­ kinoiviin yrityksiin kohdistuvat lisäkustannuk­ set olisivat pienimmilläänkin 50 miljoonan eu­ ron luokkaa.

Pienehkö yritys, joka nyt maksaa vuosittain ehkä noin 10 000 euroa pakkausten hyötykäyttö­ maksua, joutuisi jätelakiesityksen vuoksi maksa­ maan 50 000 tai jopa 100 000 euroa hyötykäyttö­ maksua.

Yksi lakiehdotuksen laatijoiden tavoite oli pois­ taa pakkausten osittainen tuottajavastuu, koska sitä pidettiin ongelmallisena jätehuollon vastuun­

jaon kannalta. Tähän saakka osittainen tuottaja­ vastuu on toiminut hyvin, sillä asumisessa synty­ vien pakkausjätteiden keräys ei ole ollut pakkaus­ alan tuottajayhteisöjen tavoitteissa. Se on ollut kuntien vastuulla, ja yhteistyö on sujunut hyvin.

Nyt eduskunnan käsittelyssä olevasta ehdo­ tuksesta osittainen tuottajavastuu poistuu kyllä terminä, mutta säilyy tiukasti periaatteena, jos­ sa oikeudet pidetään osittaisina, mutta velvolli­ suuksista tehdään laajennetun keräysverkoston myötä täysiä. Määritelmien mukaan alle 1 miljoo­ nan liikevaihdon omaavien yritysten markkinoille saattamien pakkausten hyötykäyttö pysyy muiden maksettavana. Ehdotuksen 32 § pitää asumisessa syntyvän pakkausjätteen kuntien jätehuollossa, ja se sopii pakkaajille.

35 §:ssä todetaan, että kunta voi huolehtia kiin­ teistöillä syntyvän erilliskerätyn pakkausjätteen kuljetuksesta. Mutta jos kunta ei päätä asiasta, kiinteistöt voivat itse päättää ke­räyk­sestä ja kul­ jetuksista. Tällöin kuka tahansa muu kuin pak­ kausalan tuottajayhteisö voi tarjota kiinteistöille maksullisia kuljetuspalveluja. Pakkausalan tuotta­ jayhteisöt voivat tarjota kiinteistöille ainoastaan maksutonta kuljetusta.

”

Jätelakiehdotus olisi toteutuessaan ympäristölle erittäin haitallinen ja yrittäjille ja kuluttajille kallis.”

Näyttää siltä, että myös ympäristö on joutu­

massa huolimattoman lainvalmistelun maksumie­ heksi. Etäisyydet pakkausjätteen keräyspisteistä kierrätykseen kasvaisivat ja kuljetusten määrä jopa moninkertaistuisi. Erilliskeräyksen hiilijalanjälki on tarkkaan laskettu. Tiheästi asutuilla alueilla ja­ lanjälki jää kohtuulliseksi, mutta mitä kauempana keräyspisteet sijaitsevat tai mitä vähemmän asu­ tusta alueella on, sitä suurempi jälki. Tuntuu häm­ mästyttävältä, että ympäristöministeriössä on val­ misteltu laki, joka kasvattaisi pakkausten keräys- ja kierrätysprosessin hiilijalanjälkeä dramaattisesti.

Annukka Leppänen-Turkula

03

i s k o B [ UUTISET & TAPAHTUMAT ]

Keskitettyä keräystä

Suurpellossa ESPOON SUURPELLON ASUINALUEELLA otettiin lokakuun lopulla käyttöön ainutlaatuinen jätteenkeruujärjestelmä. Kotitalousjätteet kulkevat maanalaista putkistoa pitkin terminaaliin, josta jäte noudetaan

keskitetysti.

Siistejä, maisemoituja syöttöaukkoja on sekajätteelle, biojätteelle ja paperille.

Jäte sujahtaa maanalaiseen putkistoon, josta se kulkeutuu alipaineella alueen jäteterminaaliin. Terminaalissa jäte varastoituu sille varattuun konttiin.

Tuotepäällikkö Petri Pouttu YIT:ltä sanoo, että keskitetty ratkaisu on sekä ekologinen että hygieeninen ja lisää alueen viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Terminaali sijaitsee Kehä II:n vieressä, josta jäteautot hakevat jätteet.

– Kun 30 kuution kontit kerätään terminaalista keskitetysti jokaisen erillisen

04

jäteastian sijaan, alueen raskas liikenne vähenee merkittävästi, samoin päästöt ja meluhaitat, Pouttu toteaa.

Asukkaille keskityksestä on muutakin iloa. Pouttu kertoo, että säiliöt eivät koskaan täyty yli, vaan mukautuvat vuodenaikojen ja sesonkien, kuten joulunajan, tarpeisiin.

VARAUS MYÖS KARTONGILLE Seka- ja biojätteen ja paperin lisäksi järjestelmään voidaan liittää myös kartonkikeräys. Pouttu vakuuttaa, että pienkartongin lisäksi myös isokokoista kartonkia on mahdollista kerätä. Tällöin syöttöluukku on turvallisuussyistä hieman matalampi ja leveämpi, ja sen takana on silppuri.

– Luukusta työnnetty kartonki silputaan ensin, jolloin se kulkeutuu kätevästi alipaineella terminaaliin.

Toistaiseksi pakkausmateriaalit kerätään perinteisiin astioihin. Kartongin lisäksi jäteterminaalin pihalla on keräysastiat lasille, metallille, vaatteille ja paristoille. Näiden jakeiden keräyspisteet, Green Roomit, sijoitetaan lähemmäs kortteleita alueen asukasmäärän lisääntyessä.

Suurpellon kartonkikeräyksestä vastaa Papros Oy, joka jatkojalostaa alueelta kerätystä kartongista biopusseja.

Suurpellon järjestelmä on Suomessa ensimmäinen. Vastaava on suunnitteilla Helsingin Jätkäsaareen ja Kalasatamaan sekä Tampereen Vuorekseen. ❏ Lisätietoja: www.suurpelto.fi

Suurpellon asukkaiden biojäte, sekajäte ja paperijäte imetään keskitetysti jäteterminaalin säiliöihin, jotka jäteautot tyhjentävät.

Järjestelmä helpottaa jätteiden lajittelua, säästää luontoa ja vähentää liikennettä.

Ville Paloniemi järjestelmäpäälliköksi

PYRIN VÄKI KIITTÄÄ LÄMPIMÄSTI kaikkia yhteistyökumppaneitaan ja sidosryhmiensä edustajia hyvästä yhteistyös-

tä kuluneen vuoden aikana ja toivottaa heille sekä kaikille PYR Info -lehden lukijoille oikein Hyvää Joulua ja Menestystä vuodelle 2011.

Kuva Janne Grönin g,

lähde John Nurmis en

Säätiö, Puhdas Itäm eri

-hanke

PYR on viime vuoden tapaan lahjoittanut joulukorttirahat Puhdas Itämeri -hankkeeseen. ❏

Mahtavapakkaus.fi-sivuston linkki avaa tietopaketin PYR VASTAA pakkaamista ja pakkausten

hyötykäyttöä koskeviin kuluttajien kysymyksiin www.mahtavapakkaus.fi-sivustolla. Sitä rakennettaessa kuluttajilta ky-

Vuoden 2010 pakkaustiedot ajoissa PYRiin PAKKAUSTIETOJEN KYSELYLOMAKE on ensi vuodesta alkaen pakkaustietojen ilmoituslomake. PYRiin rekisteröityneiden yritysten yhteyshenkilöt saavat sen tammikuussa täytettäväkseen. Lomake tulee palauttaa 31.3.2011 mennessä.

Ruuhkan helpottamiseksi PYR toivoo saavansa yrityksiltä tiedot vuonna 2010

syttiin, millaisia hyötykäyttöön liittyviä kysymyksiä heidän mielessään liikkuu.

Näihin kysymyksiin löytyy nyt vastauksia PYRin havainnolliseksi ja viihdyttäväksi rakennetulta sivustolta.

Jäsenyritysten kannattaa käyttää sivustoa hyväkseen linkittämällä sen osoite omille verkkosivuilleen. Mahtavapakkaus.fi-sivusto sopii myös opettajien ja opiskelijoiden käyttöön. Opettajat voivat saada sieltä sellaista opetuksessa hyödynnettävää informatiivista, objektiivista ja ajankohtaista aineistoa, jota ei löydy oppikirjoista. Opiskelijat puolestaan löytävät vastauksia annettuihin tehtäviin. ❏

käytetyistä pakkauksista niin pian kuin mahdollista. Lomakkeen voi palauttaa heti, kun tiedot on saatu koottua ja ne on merkitty ilmoituslomakkeeseen.

Uuden ilmoituslomakkeen voi ladata tammikuussa myös osoitteesta www.pyr.fi. Sen voi täyttää ruudulla, sitten tulostaa ja joko faksata tai postittaa PYRiin. Täytetyn lomakkeen voi myös skannata ja lähettää sähköpostin liitteenä. Tärkeää on muistaa merkitä lomakkeeseen myös PYRasiakasnumero tai yrityksen Y-tunnus ja nimi. ❏

VILLE PALONIEMI on nimitetty lokakuun alusta lukien PYR Oy:n järjestelmäpäälliköksi. Hän on toiminut järjestelmäasiantuntijana runsaat kolme vuotta ja sitä ennen

toteuttanut talossa tietoteknisiä hankkeita laitetoimittajan roolissa.

– Vastuullani ovat tietokonejärjestelmät. Kehitän IT-infraa ja ylläpidän tietotekniikkaympäristöä. Työni sisältö ei nimityksen johdosta paljon muuttunut, mutta vastuita selkiytettiin, hän kertoo.

Villen mukaan PYRin tietotekniikka on perusteiltaan samaa kuin monissa muissakin yrityksissä, mutta yhtiön toimiala asettaa ohjelmistoille omat vaatimuksensa.

– Huolehdimme ainoana Suomessa pakkausten hyötykäyttötilastoista, joten työkalujen on sovelluttava nimenomaan alan tilastojen keräämiseen ja toimittamiseen eteenpäin. Pidämme tärkeänä, että järjestelmät ovat ajanmukaiset ja voimme palvella asiakkaitamme mahdollisimman hyvin, hän linjaa. ❏

Kuva Jorma Marstio

Joulukorttirahat Itämeren hyväksi

05

lukujen takana PAKKAUSALAN TUOTTAJAYHTEISÖJEN HYÖTYKÄYTTÖHINNOISSA TAI PYR OY:N VUOSIMAKSUISSA EI ENSI VUODELLE OLE SUURIA NOUSUJA.

TEKSTI ILPO SALONEN

H

uomattavin muutos on aaltopahvin hinnan reipas aleneminen, puupakkausten hinnan korotus nykyisestä erittäin alhaisesta 0,25 eurosta 0,40 euroon tonnilta sekä metallipakkausten hinnan lievä korotus. PYR:n liittymis- ja vuosimaksut pysyvät vuoden 2010 tasolla.

PYR:n toimitusjohtajan Annukka Leppänen-Turkulan mukaan taannoinen talouskriisi heijastelee vielä jonkin verran pakkausalalle. Vuosi 2011 näyttää kuitenkin lupaavammalta kuin mennyt vuosi. Hän katsoo vakaan maksupolitiikan kertovan kahdesta asiasta.

– Kierrätys- ja hyötykäyttötoiminta alkaa olla kunnossa laman jälkeen, ja toisaalta jätelain käsittely eduskunnassa aiheuttaa odottavaa tunnelmaa. Lain vaatimuksista on epätietoisuutta, eikä maksuihin haluta isommin koskea tässä vaiheessa, hän arvioi.

Leppänen-Turkula on huolissaan siitä, että eduskunnassa keskustelun kohteeksi näyttää nousevan lähinnä kuntien ja yksityisten jätealan yritysten välinen kiista siitä, kuka omistaa jätteet ja saa niitä kuljettaa.

– Laajakantoisempi kysymys on, että jätelakiehdotus on tekemässä kaikista pakkaajista jätehuoltoyrityksiä. Pakkausjätteiden erilliskeräys saattaa nostaa kustannukset jopa 10–20 kertaa nykyistä korkeammiksi.

Aalto pah makvin su

Lakiehdotuksessa esitetään, että kuluttajapakkausten keräys on järjestettävä kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Siten pakkausalan tuottajayhteisöillä on hieman aikaa suunnitella, miten vaatimukset toteutetaan, jos laki niin vaatii.

AALTOPAHVILLA MENEE HYVIN

Aaltopahvin hyötykäyttöhinta alenee reilusti: 15 eurosta 5 euroon tonnilta. Suomen Aaltopahviyhdistyksen toiminnanjohtajan Eija Jokelan mukaan tähän päädyttiin, koska markkinatilanne on osoittanut vahvoja normalisoitumisen merkkejä – keräyspahvin hinta on noussut ja kysyntä kasvanut.

– Markkinalta kerätylle aaltopahville on kysyntää kotimaassa riittävästi, ja materiaalista saattaa tulla niukkuuttakin. Keräyspahvin hinta on tasolla, joka kattaa keräyksen kustannukset.

Jokela arvioi kuitenkin talouskriisin vaikutusten ulottuvan pitkälle.

– Teollisuuden rakennemuutos on Suomessakin nyt selvästi meneillään. Samalla kestävän kehityksen mukaiseen pakkaamiseen kiinnitetään lisää huomiota, ja sitähän kuitupakkaukset edustavat. Kriisi oli hyvin opettavainen ja antoi valmiuksia tulevaisuuteen vastaavien tilanteiden varalle.

Noin 90 prosenttia aaltopahvista kerätään kaupasta ja teollisuudesta. Myös kuluttajien kuitupakkauksille, kuten aaltopahville, on kohta parinkymmenen vuoden ajan ollut keräyspisteitä, ja verkostoa kehitetään edelleen.

ALEN EE, puun ja metallin NOUSEE 06

– Kuitupuolen tuottajayhteisöt toimivat vastuullisesti ja täyttävät lain vaatimukset ympäristönäkökulmia unohtamatta. Kuitupakkaukset ovat 100-prosenttisesti kierrätettäviä ja haluttua raaka-ainetta.

TALOUSKRIISI EI KIRPAISSUT MUOVIA

Suomen Uusiomuovi Oy pitää vuoden 2011 muovipakkausten hyötykäyttömaksut ennallaan, 21 eurossa tonnilta. Yhtiön toimitusjohtaja Vesa Kärhä mainitsee, että maksu on edelleen Euroopan edullisimpia.

– Päätös perustuu siihen tarpeeseen, jota jätelain osittaisen tuottajavastuun velvoite eli muovipakkausten 22,5 prosentin kierrätystaso vaatii.

Muovipakkausten kierrätys on kehittynyt tasaisesti, ja vähitellen kasvava energiahyötykäyttö on sitä täydentänyt. Muovipakkausten käyttöä talouskriisi notkautti hetkellisesti vain kymmenisen prosenttia.

– Valtaosa muovipakkauksista suojaa elintarvikkeita, kodin kemikaaleja, lääkkeitä ja vastaavia tuotteita, joita tarvitaan sekä hyvinä että huonoina aikoina.

Kärhä on huolissaan, että Suomeen ollaan lainsäädännöllä luomassa kuluttajapakkausjätteen kallista erilliskeräysverkkoa, joka ei lisäisi kierrätyskelpoisen materiaalin määrää lainkaan.

– Olen maailmalla nähnyt, että tällaisissa populismiin perustuvissa järjestelmissä vetäjiksi astuu aika pian jätehuolto ja siihen linkittyvät elinkeinohaarat.

Nämä ovat myös kovasti lobanneet tätä Suomessa maksuautomaatiksi pakkaajien katteista itselleen.

Sehän olisi ihan markkinavetoista toimintaa, jos vain koko markkinaa ei olisi luotu lakipakolla ja hyväuskoisten ympäristöhöynäytyksellä, Kärhä lataa.

Hyötykäyttömaksut 2011 Materiaali

hk-maksu €/tonni + alv

Aaltopahvi

5,0

Teollisuuskääreet ja -säkit

18,0

Hylsyt

18,0

Kartonkipakkaukset ja paperikääreet

23,5

Nestekartonkipakkaukset

35,0

Muovipakkaukset

21,0

KMP-järjestelmän muovipakkaukset

–

Alumiinipakkaukset

21,0

Tinapeltipakkaukset

21,0

Teräspakkaukset

3,0

Pantilliset juomatölkit (metallia)

-

Pantilliset lasipullot

-

Pantittomat lasipakkaukset

10,0

Puupakkaukset

0,4

Muut

-

PYR Oy:n liittymisja vuosimaksut 2011

ABCD

Maksuluokka

Yrityksen toimipaikan liikevaihto (M €)

>17

1,7–17

1,0–1,7

<1,0

Toimipaikkakohtainen liittymismaksu 2011 (€ + alv)

203

141

62

36

Toimipaikkakohtainen vuosimaksu 2011 (€ + alv)

615

406

203

0

Konsernialennus 20 %

Kuva iSto ckpho to ja Atte Lakin noro

07

Teksti Eija Hietanen | kuva Atte Lakinnoro

Pakkausala kiinnostaa

Kiinassa talous vahvistuu kohisten.

Elintason noustessa ja viennin vetäessä myös pakkausala kasvaa kaksinumeroisin luvuin.

Kiinalaiset ovat erittäin kiinnostuneita kehittämään pakkaamista ja pakkauksia kestävän kehityksen mukaisesti.

kiinassa

K

iinan yhteiskunnallisen muutok- – Kiinassa voi opiskella pakkausteknologiaa sen nopeutta ja talouskasvua ku- kaikkiaan 72 yliopistossa, joissa on yhteenvaa hyvin supermarkettien määrän sä noin 3 000 pakkausalan opiskelijaa, Korkasvu: vuonna 2005 niitä ei ollut honen kertoo.

Vaikka Kiinan talous kasvaa kohisten, maa Kiinassa yhtään. Viime vuonna maassa oli jo satoja kiinalaisia ja ulkomaisia ketjuja, jotka kärsii yhä kehitysmaille tyypillisistä ongelmisovat perustaneet eri puolille valtakuntaa yh- ta esimerkiksi elintarviketuotannossa ja -huolteensä kymmeniätuhansia supermarketteja. lossa.

Kun 1,3 miljardia kiinalaista nostaa elintaViranomaiset ovatkin kiinnostuneita siitä, soaan ja ryhtyy käymään marketissa, merkit- miten elintarvikkeet pysyvät tuoreina kuluttasee se myös maan pakkausteollisuudelle kak- jalle asti. Kehitysmaissa nimittäin jopa puolet sinumeroisia kasvulukuja. elintarvikkeista pilaantuu matkalla tuottajalta – Kiinassa elintaso nousee ja vienti vetää, kuluttajalle. Länsimaissa elintarvikkeiden häja pakkausteollisuus kasvaa noin 18 prosent- vikki on vain kolmen prosentin luokkaa, kun tia vuodessa, kertoo tutkija Virpi Korhonen ne saapuvat kauppoihin.

Pakkaustutkimus-PTR ry:stä.

Kiinassa noin 37 prosenttia pakkaus­mate­ Korhonen palasi lokakuussa­ riaalista tulee paperintuotannosta, 23 proKiinasta, jossa hän osallistui senttia on muovia. Maassa kejoka toinen vuosi järjestettähitetään pakkausmateriaaleja myös esimerkiksi bambusta ja vään kansainväliseen pakkausTalouden alan konferenssiin. Tänä vuonbanaanipuusta. nousu on na seminaari pidettiin Pekingin tuonut pak- Lakeja on, käytäntö eri asia lähellä, Tianjinissä.

– Pakkausala on Kiinassa 14.­­ kausalalle Nyky-yhteiskunnassa pakkauksuurin teollisuudenala, ja sen tarvitaan, mutta toisaalta yli18 prosentin sia arvo on reilut 100 miljardia ­eu­pakkaaminen ei ole kenenkään kasvun.” roa vuodessa, hän toteaa. etu. Pakkauksen pitää olla riitSuurin osa konferenssiin tävän kestävä, jotta tuote säilyy osallistujista oli kiinalaisia, mutta paikalle oli ehjänä ja pilaantumattomana matkalla tuottasaapunut tutkijoita ympäri maailmaa. Pakkaa- jalta kuluttajille. Lisäksi pakkaus torjuu varkaminen ja kuljetus kiinnostavat kiinalaisia, sil- uksia ja auttaa kuluttajia tuotteiden aitouden lä maa on laaja ja tiet monin paikoin huonos- tunnistamisessa. sa kunnossa. Niinpä pakkausten todella pitää Myös Pakkaustutkimus-PTR ry:n toimitussuojata tuotteita tärinältä ja kolhuilta. johtaja Margareetta Ollila osallistui konfe-

”

08

renssiin. Hän kertoo, että Kiinassa on kyllä säädetty lakeja pakkaamisesta, mutta säädösten noudattaminen ei aina toimi.

– Pakkauksessa saa esimerkiksi olla maksimissaan 20 prosenttia tyhjää tilaa, pakkausjärjestelmän kustannukset eivät saa ylittää 20 prosenttia tuotteen myyntihinnasta ja tuote voidaan pakata korkeintaan kolmeen eri kerrokseen. Lakeja ja säädöksiä on, mutta ne eivät käytännössä välttämättä aina näy, Ollila toteaa.

Ylipakkaaminen on tavallista, ja tuotantomenetelmät ovat energia- ja materiaalitehokkuudeltaan kehitysvaiheessa. Toisaalta osaa tuotteista ei pakata lainkaan: irtomyynnissä kaupan tiskissä voi nähdä vaikka eläviä sammakoita.

Myös Kiinan valtavat tuloerot näkyvät pakkauksia tarkastelemalla.

– Supermarketin hyllyllä länsimaiset, keskimääräiseen paikalliseen tulotasoon suhteutettuna kalliit suklaapatukat oli suojattu varkauden varalta pakkaamalla ne yksittäisiin varashälyttimillä varustettuihin muovikoteloihin, jotka sitten poistettiin kassalla, Ollila kertoo.

Kaupoissa näkyi myös rikkaalle kansanosalle tarkoitettuja, ylenpalttisia pakkauksia, jotka ovat itsessään taideteoksia – kalliita.

Toisaalta Kiinassa tarvitaan myös paljon pieniä, halpoja pakkauksia, koska osa kansasta elää yhä kädestä suuhun niin kutsuttuun Chicken Economy -tyyliin. Köyhempien päivän palkka kun voi kulua yhteen ateriaan.

Ympäristö ja elinkaarianalyysi kiinnostavat KOSKA PAKKAUSALA KASVAA Kiinassa nopeasti, myös sen aiheuttamat ympäristöongelmat

ja pakkausten elinkaarianalyysi kiinnostavat.

Pekingissä näkyy esimerkiksi kierrätyspisteitä lasille ja muoville.

– Kiinalaisen ajattelun mukaan ei puhuta materiaalin hävittämisestä vaan siitä, miten materiaalia käytetään seuraavassa vaiheessa, Ollila huomauttaa.

Kierrätyksen yleisyydestä kertoo myös se, että Kiinassa näkee paljon kierrätysmateriaalista tehtyjä käyntikortteja, lahjapapereita, vihkoja ja muita tuotteita.

Ja kun ympäristöongelmista puhutaan, kannattaa muistaa, että tuotteen hiilijalanjäljestä pakkauksen osuus on usein marginaalinen.

09

henkilö

Teksti Pertti Suvanto | kuva Seppo Saarentola

Biojätteet ja pakkaukset

pitää pol

Lääkintöneuvos Mikko Paunion mielestä kaikki koti­talouksista kerättävä biojäte pitäisi polttaa, ei kompostoida. Biojätteen synnyn ehkäisyssä hän ylistää pakkauksia, joita hän pitää ympäristön tilaa eniten parantaneina keksintöinä sataan vuoteen.

10

S

osiaali- ja terveysministeriössä ympäristölääketieteestä vastaavana lääkintöneuvoksena toimiva Paunio pohjustaa näkemystään vertauksella: ongelma on sama, kun aikoinaan verenvuototautia sairastavat saivat aidsin tuhansien verenluovuttajien plasmasta valmistetusta lääkkeestä. Yksi tartuttaja riitti.

– Kun biojätteet otetaan kymmenistä tuhansista kotitalouksista ja laitetaan yhteen tunneliin, tulos on yhtä lohduton.

Tämä johtaa Paunion mukaan siihen, että kun aerobisia kompostointilaitoksia perustetaan, niiden tuotosta ei voi käyttää juuri mihinkään. Maatalouteen sitä ei haluta.

– Aika ellottavaa multaa siellä syntyy. Sen tuottaminen maksaa 500 euroa tonni, ja multaa myyvä yritys suostuu maksamaan murto-osan tästä summasta. Jos yritys aikoo käyttää sitä viherrakentamiseen, se joudutaan puhdistamaan vielä kertaalleen.

Valtaosa astioihin kiikutetusta biojätteestä päätyy kaatopaikkojen rakenteisiin tai suljettujen kaatopaikkojen maisemointiin. Kompostoitua biojätettä alkaa olla liikaa, ja maanparannuskerrokset kasvavat liian paksuiksi. Biojätteen mädättämisestäkään Paunio ei innostu, sillä lopputuote on edelleen samankaltainen, vaikka siitä biokaasua sähkön ja lämmön tuottamiseksi syntyykin.

Karua kuultavaa

Paunio sanoo, että kompostoinnilla on iso hiilijalanjälki. Tämä syntyy, kun pieniä nyyttejä kerätään raskaalla kalustolla aerobisiin kompostoreihin, joissa ilmastus tekee niistä ahneita sähkösyöppöjä.

lttaa

Myös biojäteasemien hajuhaitat ovat kauaskantoisia.

Tämä paljastui ministeriön teettämästä laajasta selvityksestä biojäteasemien ympäristöhaitoista. Paunio kertoo löyhkästä pari esimerkkiä.

– Liperissä jouduttiin asema sulkemaan hallintooikeuden päätöksellä. Vieraita ei voinut kutsua kylään eikä pyykkiä kuivattaa ulkona. Asunnon myynnistä oli turha unelmoida. 90-luvulla Turun kompostori jouduttiin sulkemaan, kun kadulla ihmiset voivat pahoin.

– Suomessa on tehty valtavat virheinvestoinnit ­aerobisiin kompostoreihin. Niitä on rakennettu viiti-

senkymmentä, ja se on murheellinen luku suomalaisen jätehuollon historiaa.

Pauniolla on myös pelastussanoma – polttolaitoksen hehkuva arina.

Biojäte palaa hyvin

Paunion mielestä biojäte pitäisi ilman muuta polttaa.

Näin tehdään kaikkialla Skandinaviassa. Uusien kierrätysnormien ajamana kompostointikeskustelua käytiin Ruotsissa vuonna 2003. Tuolloin kompostointia pidettiin lähinnä terapiana.

– Ruotsin isoissa kaupungeissa on selkeä linja. Järkevästi syntypaikkalajiteltu jäte pistetään arinalle palamaan. Pakkaukset ja biojäte muodostavat keskeisen osan polttoainetta.

Paunio sanoo, että märkä biojäte on polttoon oivaa jaetta, sillä muuten arinaan joudutaan suihkuttamaan vettä. Poltosta ei aiheudu hajuhaittoja tai haitallisia sivuvaikutuksia.

Jätteenpolton aiheuttamaa ympäristöaltistusta hän pitää lähes olemattomana verrattuna puun pienpolttoon tai liikenteeseen. EU:ssa on säädetty tiukat normit jätteenpoltossa syntyville päästöille. Polttolaitosten tuottaPaunio arvioi, että jos pakkausten ma energia hakkaa myös mennen tultäyden tuottajavastuun periaatetta vie­ len esimerkiksi biokaasusta saatavan dään eteenpäin, se tietää lisää keräys­ sähkön ja lämmön. asemia, kustannuksia ja ajokilometre­ Paunio uskoo, että polttolaitoksia jä. Syntyy hillitön rajahyötyongelma joudutaan Suomeen joka tapauksessa – kymmenestä lisäprosentista makse­ rakentamaan. taan maltaita.

– Niitä tulee seitsemän, mutta niiPaunion mielestä pakkaukset ovat tä saattaa tulla 15. Riippuu siitä, miten huikea menestystarina. Suuren hiili­ keskustelu etenee. Paineet ovat kovat, jalanjäljen omaavan biojätteen määrä sillä esimerkiksi elintarviketeollisuus, on romahtanut pakkausten sekä kehit­ kaupat ja terveydenhuolto odottavat tyneen elintarvikelogistiikan ansiosta. niitä kuin kuuta nousevaa. Eläinten Esimerkiksi kehitysmaissa ruokahävikki sivutuoteasetusta ei pystytä edes nouon valtava ongelma. dattamaan, kun polttolaitoksia ei ole.

– Lisäksi pakkauksen hiilijalanjäl­ Paunio sanoo, että uudessa jätelaiski on sen sisältöön verrattuna mitätön. sa biojätteille tulee joka tapauksessa Pakkausteknologia on viime vuosisadan­ kaatopaikkakielto, ja tämän pitäisi käysuurimpia ympäristötekoja. Myös ku­ tännössä jouduttaa polttoratkaisuja. luttajaturvallisuuden näkökulmasta se Uudessa laissa on tosin maininta, että on merkittävä teollisuudenala, hän ko­ kompostitavaraa voidaan edelleen vierostaa. dä kaatopaikalle, jos sitä tarvitaan välttämättömään korjausrakentamiseen.

– Heittäisin pallon ympäristöministeriöön. Jos vastuullinen viranomainen huomaa, että mikään ei toimi, niin sillä tiellä ei voi jatkaa. Omat synnit pitää pystyä tunnustamaan ja mennä eteenpäin.

Pakkaukset ovat

menestys­tarina

11

Joulun

TEKSTI KAISA IHALAINEN | KUVAT TOMMI TUOMI

rakennusmestarit

HOPEOIDUSTA KUPARILANGASTA TEHTY LATVATÄHTI OLI KALLE AIMO WEISTEN YRITYKSEN ENSIMMÄINEN TUOTE VUONNA 1924. NYT VALIKOIMAAN KUULUU YLI 800 TUOTETTA. KUN KORISTEITA LÄHETETÄÄN YMPÄRI MAAILMAN, PAKKAUSTEN PITÄÄ OLLA SEKÄ SIROJA ETTÄ KESTÄVIÄ.

W

eisten joulumaailma sokaisee. Yrityksen myyntinäyttely Helsingin Pukinmäessä on lattiasta kattoon asti täynnä kullan ja hopean kimallusta. Näyttelyä esittelevän tuotepäällikön Helena Frimanin hiuksissakin kiiltelee asiaankuuluvasti pieniä hopeisia kiteitä.

– Näitä tarttuu tässä työssä väistämättä. Kampaajaani tukastani löytyvä glitteri aina huvittaa, mutta mieskollegoilleni tämä on huomattavasti vakavampi asia, Friman virnistää.

KOTOISA JA KANSAINVÄLINEN PERHEYRITYS

Frimanin mukaan Weiste on suuresta kasvustaan huolimatta edelleen kotoisa perheyritys, jossa vallitsee innostunut työilmapiiri.

– Yrityksen perustajan K.A. Weisten jälkeläisistä suuri osa on – tai on ollut – täällä töissä. Hänen poikansa Aarre Weiste oli mukana joulukoristeiden val-

12

mistamisessa pienestä pitäen. Tytär taas tunnetaan Rouva Jouluna, jonka sanotaan tietävän pitkän kokemuksensa perusteella kaiken joulusta, Friman kertoo.

Yritys myy tuotteitaan vain jälleenmyyntiverkostojen kautta. Asiakkaita ovat muun muassa suuret kauppaketjut ja tavaratalot, joista suurin osa on kansainvälisiä toimijoita. Joulukoristeet valmistetaan suurelta osin yhä itse.

– Työ on pitkälti käsityötä ja sesonkiluonteisuutensa takia varsin hektistä, joten kokeneet työntekijät ovat meille kullanarvoisia, Friman sanoo.

JATKUVAA IDEOINTIA

Perinteisetkin koristeet on kyettävä markkinoimaan joka vuosi uudelleen.

– Lähtökohtana on ennakoida asiakasketjujen trendejä niin, että tuotteet sopivat kansainvälisiin kokonaisuuksiin ja muiden myyjien tarjontaan. Joka vuosi kolmannes mallistostamme vaihtuu, joskin perustuotteita päivitetään usein vain värejä tai materiaaleja vaihtamalla.

Kokenut suunnittelutiimi yleensä tietää, mikä tuote menestyy ja mikä ei. Friman myöntää saaneensa asiassa kuitenkin myös nenilleen.

– Ideointipalaverissa miehet alkoivat sommitella lumikiteitä suuremmaksi kokonaisuudeksi ja ehdottivat, että kiteistä valmistettaisiin yksi iso koriste. Nauroin idealle ja nimitin aikaansaannosta kakkupaperiksi. >>

Perinteinen joulukoristelu on laajenemassa kuusenoksilta ja ikkunoista yhä enemmän koko sisustukseen.

– Kysyntää on selvästi entistä enemmän monipuolisille ja perinteisiä koristelun rajoja rikkoville tuotteille. tuotepäällikkö Helena Friman esittelee.

13

”

Laatikkoja kulkee laivarahtina aina Tyynenmeren saarille asti.

Pakkauksia vaurioituu kuljetuksissa harvoin."

Koriste kuitenkin toteutettiin ja siitä tuli menestys, joka yllätti kaikki, Friman kertoo.

PAKKAUKSELLA ISO MERKITYS

Asiakkaille ensivaikutelman antavia tuotepakkauksia pidetään yrityksessä tärkeänä osana kokonaisuutta.

– Lähtökohta on, että tuotelaatikoiden on oltava hyvälaatuisia, eivätkä pakkaukset saa riidellä tuotteen kanssa, Friman määrittelee.

Yritys käyttää kahta eri ulkopakkaustyyppiä. Kovat, pienet tuotteet pakataan vihreisiin, miniaaltopahvista valmistettuihin display-laatikoihin, jotka toimivat myös esillepanopakkauksina. Pehmeät ja isot tuotteet kuljetetaan valkoisissa, kosteussuojatuissa aaltopahvilaatikoissa.

– Valkoisella värillä haluamme korostaa skandinaavista puhtautta ja laatua. Ajatuksena on, että kun pakettimme saapuvat perille, vastaanottajalle tulee joulu.

Myös yrityksen sisäiset kiertolaatikot on haluttu pitää kustannuksista huolimatta brändin mukaisesti valkoisina. Kaikki Weisten käyttämät pakkaukset ovat täysin kierrätettäviä.

Pitkät kuljetusmatkat vaativat pakkauksilta paljon.

Parhaimmillaan laatikot kulkevat laivarahtina Tyynenmeren saarille asti.

– Pakkauksiamme vaurioituu kuljetuksissa harvoin. Vain tarkat japanilaiset saattavat pyytää 70 kuutiometrin toimituksesta paria laatikkoa vaurioituneiden tilalle, Friman kertoo.

LATVATÄHDEN JOHDOLLA

Yrityksen menestystuotteen, latvatähden, lisäksi suosituimpia tuotteita ovat olleet kuusenoksille leikattava lame sekä hopeoitu punos. Eri maissa kaupaksi käyvät erilaiset koristeet. Noin 35 vientimaasta eniten tuotteita viedään Ranskaan.

– Ranskassa myy perinteinen vihreäpunavalkoinen joulu. Toiseksi suurin vientimaa on Venäjä, jossa kaiken pitää olla kultaista. Saksassa muovipallojen markkinointia rajoittaa maan oma vahva lasipalloperinne, mutta maahan myydään paljon muun muassa isoja rusetilla koristeltuja joulunkelloja, Friman luettelee.

Ulkomailla toimitaan paikallisten agenttien kautta, ja markkinointi hoituu kansainvälisillä messuilla.

– Pahimmat kilpailijamme ovat eurooppalaiset yritykset, jotka teettävät tuotteet Kiinassa, mutta markkinoivat tuotteitaan eurooppalaisina. Myös Kiinasta tulevat halpakopiot syövät markkinoita, Friman kertoo.

KOKO VUOSI YHTÄ JOULUA

Yrityksen seuraava askel on verkkokaupan avaaminen.

Nyt työn alla on vuoden 2011 malliston myynti, ja sitten aloitetaankin jo seuraavan joulun suunnittelu. Eikö aihepiiriin koskaan kyllästy?

– Ei, ihme kyllä. Perheellisenä joulusta jaksaa innostua joka vuosi uudestaan. Kotona ei sentään koristella joulua ympäri vuoden niin kuin töissä. Tai itse asiassa, viime joulun paperitähdet taitavat sittenkin olla ikkunoissa edelleen, Friman nauraa.

Ehjänä maailmalta

myymälään

WEISTE PYRKII PAKKAUKSISSAAN neutraaliin, jouluiseen ja tuotteita korostavaan ulkoasuun, eikä eri puolille maailmaa valmisteta erilaisia

pakkauksia. Pakkauksista ei Frimanin mukaan ole tullut juurikaan palautetta.

Tavoitteena on käyttää pakkaamisessa vain sen verran materiaalia kuin on tuotteiden suojaamiseksi tarpeen.

– Vältämme turhaa materiaalin käyttöä.

Emme käytä välipakkauksia, ja pakkaamme

14

muovipussiin vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

Pääasiassa meritse tapahtuvan kuljetuksen vuoksi ulkopakkausten tulee olla kosteudenkestäviä. Laatikoiden on oltava riittävän lujia suojaamaan koristeita, ja niiden tulee kestää siistinä pitkiäkin kuljetuksia lavoille pakattuna.

– Myymäläpakkauksissa eli display-rasioissa ei ole ulkopakkausta suojanaan, joten myös rasian painatuksen tulee olla niin laadukas, että se on edelleen siisti ja näyttävä myymälässä. Display-rasiat ovat rakenteeltaan helppoja avata ja heti valmiita käyttöön. Suurien telinemäisten pakkausten tulee olla tukevia ja niitä suojaavan huppurakenteen kestävä ja helposti poistettava, Friman kertoo.

Värikäs

historia KANSAKOULUNOPETTAJA Kalle Aimo Weiste aloitti liiketoiminnan paperikauppiaana.

Liikeidea joulukoristeyrityksestä syntyi, kun hän ryhtyi etsimään valikoimiinsa joulukuusenkoristeita, eikä löytänyt niitä koko Suomesta. Ei auttanut kuin ryhtyä valmista-

Joulun alla Weisten pakkaamossa käy vilske.

Muitakin koristeita lähtee matkaan pitkin vuotta.

maan niitä itse.

Weiste suuntasi ensin alan oppiin Saksaan ja aloitti sitten valmistamisen kotonaan. Yritystoiminta siirtyi pari vuotta myöhemmin Pukinmäkeen perustettuun tehtaaseen. Vuonna 1938 yritys teki myyntiin jo noin neljääkymmentä erilaista koristenauhamallia.

Sotavuosina toiminta hiljeni materiaalisäännöstelyn takia, ja yrityksessä valmistettiin puolustusvoimille kunniamerkki- ja kaluunanauhoja. Kun vientiä harjoittaville yrityksille myönnettiin ostolupa raaka-aineisiin, Weiste aloitti kaupankäynnin myös naapurimaihin.

Seuraava askel oli muovin tulo 1960-luvulla: PVC-kalvoista pystyttiin valmistamaan entistä kestävämpiä ja värikkäämpiä koristeita. Pian myyntiin tulivat myös kovamuovipallot.

Yrityksen seuraava johtaja Aarre Weiste keskittyi 1980-luvulla yrityksen kansainvälistämiseen, ja seuraavalla vuosikymmenellä tuotannosta meni vientiin jo lähes 80 prosenttia. Nyt yritystä johtaa Antti Weiste, joka vastaa kotimaan myynnistä ja maahantuonnista.

Yrityksellä on pääkaupunkiseudulla kolme toimipistettä. Vakituisia työntekijöitä on noin 90 ja kausityöntekijöitä 20– 30. Sesonkikauppaa tasapainotetaan maahantuomalla myös ympäri vuoden myytäviä sisustus- ja lahjatavaroita.

15

trendi

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVAT TOMMI TUOMI

Tuuli

REIJO PERKOLLE LUONTO JA TEKNIIKKA EIVÄT OLE VASTAKOHTIA, VAAN NIISSÄ VOI NÄHDÄ SAMANLAISTA MUOTOKIELTÄ.

PAKKAUKSET OVAT HÄNELLE INNOSTAVAA MATERIAALIA, JOHON TUULI PUHALTAA HENGEN.

on kauneus A

rkkitehti ja taiteilija Reijo Perko alkoi muutama vuosi sitten huomata maito- ja viilitölkkien, voirasioiden kansien, lääkkeiden läpipainopakkausten, kuplamuovin ja muiden arkisten esineiden muotojen kauneutta.

– Taiteen tekemisessä on oma kuva- ja muotokielensä, mutta rikas muotokulttuuri kukoistaa myös varsinaisen taiteen ulkopuolella. Pakkausten lähtökohtana on käytännöllisyys, ja samalla syntyy jännittäviä, taiteen ulottumattomissa olevia muoto-opillisia ratkaisuja. Mediassa pakkausalaa käsitellään usein saasteiden tuottajana kuvataiteilijoiden säestäessä samaa kulunutta kliseetä.

16

Ostoskassit, jätesäkit, muovilusikat, aukileikatut oluttölkit, sardiinipurkit ja monet muut arkiesineet saavat uuden elämän Perkon käsittelyssä.

Perko sen sijaan ryhtyi järjestelmällisesti keräämään erilaisia pakkauksia niihin liittyvien kauneusarvojen ja muotomaailman vuoksi. Hän näki pakkausteknologialla ja luonnon muodoilla selviä yhtäläisyyksiä.

– Luonnon muodot syntyvät materian vuorovaikutusten ja täsmällisten lakien aikaansaamina. Vesipisara hakeutuu palloksi, jolloin suurin volyymi peittyy pienimpään pinta-alaan. Pakkausteknologiassa on vastaava tavoite: materiaalia käytetään mahdollisimman taloudellisesti, ja samalla sisältö suojataan mahdollisimman hyvin.

ESINEEN MUODOT NÄKYVIIN

Luonto on Perkon taiteessa olennainen lähtökohta. Hän on suunnitellut arkkitehtina tuulta hyödyntäviä teoksia, kuten vuonna 2009 Hämeenlinnaan koulutuskeskus Tavastiaan valmistunut teräksinen Myötätuuli-mobile.

Perkolla on myös laaja teoskokonaisuus, jonka nimeksi hän on antanut Tuulen tuomaa.

– Pakkausmateriaaleihin saa tuulen vaikutuksen näkyviin ruiskumaalauksen avulla. Se on eräänlaista tuulen hallittua käyttöä. Arkipäiväiset maitotölkkien yläosat tai muovimukit saavat elävän pinnan, kun maalisumu myötäilee niiden muotoja. Katson aina, mitä tuulen avulla esineestä voi saada irti.

Perko on myös kuvannut ahkerasti luontoa – sekä koskematonta että ihmisen muovaamaa. Kuormalavoihin kerääntynyt lumi etsii paikkoja, joihin asettua. Yksi kuvasarja esittää kohdetta, joka on useimpien mielestä mahdollisimman tavallinen ja jopa ruma: rekan perävaunun pintaan kasautuneita lumikerroksia.

– Niissä tekninen rakennelma ja sattumanvaraisesti pyörteilevä lumi yhdistyvät hienosti.

Rekka aiheuttaa virtausliikkeen ja lumi totte-

”

Pakkauksissa on käytännöllisyyden tuomaa kauneutta ja elävyyttä.”

lee sitä. Lumipinnassa voi nähdä harsoisia rakenteita, lennokkuutta, lohkeamia, valumakuvioita, vinoviivoitusta ja monenlaista maalauksellisuutta, hän kuvailee.

Tuulen aikaansaannoksia luonnossa ovat myös lumikinokset, hiekkadyynit ja myrskyävä meri. Puista pudonneiden lehtien muodostama lehtimatto on hallitun näköinen, vaikka siihen sisältyy äärimmäistä vaihtelua. Eläinten jäljet puolestaan ovat sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.

KÄYTÄNNÖLLISYYDEN KAUNEUTTA

Pakkausten ja luonnon vaihtelevuus ja kauneus ovat Perkolle loputon innostuksen lähde.

– Luonto on hieno aparaatti. Siinä suunnittelu pysyy aina hallittuna, ja samat muodot toistuvat eri mittakaavoissa. Puun rungosta haarautuu oksia, ne taas haarautuvat pienemmiksi oksiksi, joiden päässä on lehtiä. Lehden keskellä oleva lehtiruoti taas muistuttaa pienoispuuta.

Luonnossa ilmenevät muodot ovat käytännöllisiä, funktionaalisia. Sama koskee pakkauksia, ja molemmissa maailmoissa voi nähdä kauneutta.

Taiteilija joutuu tekemään perinteisesti ison työn, että saa lopputuloksen näyttämään ”luonnolliselta”. Luonto taas rakentuu vaivattomasti aina atomien ja molekyylien tasolta lähtien tarkoituksenmukaisiin muotoihin.

– Luonto itsessään ei ole kaunis tai ruma – nämä käsitteet ovat ihmisen antamia. Kuitenkin koemme tietyssä säännönmukaisuudessa ja käytännöllisyydessä myös kauneuden aineksia, Perko sanoo.

Halukkaat voivat tutustua Reijo Perkon studionäyttelyyn ”Tuulen Tuomaa” ottamalla yhteyttä: reijo.perko@arkperko.fi, gsm 0500 705 179.

17

ympäristö

TEKSTI PERTTI SUVANTO | KUVA ISTOCKPHOTO

L

ahden tiede- ja ympäristöpuiston muotoilun kehitysjohtaja Riikka Salokannel on suunnitellut elämänsä aikana tuhansia pakkauksia. Yksi yksityiskohta on ylitse muiden, ja siitä hän on ylpein – olutmäyräkoiran kartonkinen kahva.

– Yhdestä pahviarkista luotiin kantolaukku, joka toimii.

Kyse ei ollut vain teknisestä ratkaisusta, vaan se liittyi olennaisesti olutbrandin konstailemattomaan ja alkuvoimaiseen vahvuuteen.

CLEAN DESIGN RAKENTAA SILTAA INSINÖÖRIEN JA MUOTOILIJOIDEN VÄLILLE. KEHITYSJOHTAJA RIIKKA SALOKANNEL JOS KUKA TIETÄÄ, MITEN TÄMÄ TEHDÄÄN. ONHAN HÄN SUUNNITELLUT TUHANSIA PAKKAUKSIA. Lahdessa on paljon ympäristöteknistä osaamista. Kaupungin toinen vahvuus on teollinen muotoilu. Salokannel joukkoineen rakentaa nyt siltaa insinöörien ja muotoilijoiden välille. Sitä kutsutaan hienosti clean designiksi. Siis miksi?

– Clean design yhdistää ympäristöteknologian ja teollisen muotoilun. Teknologian keinoin kehitetään ratkaisuja, jotka kuormittavat ympäristöä entistä vähemmän.

Teollinen muotoilu tuo siihen käyttäjälähtöisen tuotekehityksen, joka lisää tuotteen haluttavuutta ja kannattavuutta.

KEKSELIÄSTÄ HYÖDYNTÄMISTÄ

Salokannel kertoo esimerkkejä, miksi tuotekehitys on clean designia. Nanoteknologialla pystytään tekemään

pinnoite, jota ei tarvitse juurikaan pestä. Auton maalipinnoitteen ympäristöteko on pesemisen ja siten kemikaalien käytön vähentäminen.

Pakkausmaailmasta on esimerkki, jota voitaisiin Salokanteleen mielestä hyödyntää muualla tuotekehityksessä paljon nykyistä enemmän. Clean design vaikuttaa siihen, miten materiaalit virtaavat. Tuotteen elinkaari ei ulotu vain synnystä jätteeseen. Elinkaareen vaikuttavat myös materiaalit, joista se valmistetaan ja joiksi ne käytön jälkeen muuttuvat.

– Pakkausala on ollut edelläkävijä: pulloista on tehty pulloja, tölkeistä tölkkejä ja pahvista uusia kuitupakkauksia.

Kolmas esimerkki nousee talojen lämmitysjärjestelmistä. Miten lämpöpumppu muotoillaan niin käyttäjälähtöisesti, että sitä osaa käyttää ilman lvi-alan tutkintoa? Ratkaisu on teollista muotoilua, mutta myös clean designia.

Salokanteleen mukaan pitkäikäisille tuotteille haetaan materiaalien kierron vastuuta. Nykyisin materiaalit myös hyppivät tuotantoalalta toiselle. Uusmateriaaleja tutkitaan yrityksissä ja Tampereen teknillisen yliopiston Lahden yksikössä. Lahden yritys- ja tiedepuisto on yhdessä muotoiluinstituutin opiskelijoiden kanssa kehittänyt materiaaleista uusia tuotteita.

– Muovisista pet-pulloista syntynyt raaka-aine soveltuu erinomaisesti lämpömuovaamiseen. Täällä siitä syntyi sisustus- ja kaikuelementtejä. Elintarviketuotteiden sekoitemateriaalit ovat aina olleet hankalia kierrättää. Monikerroskalvoista tehtyä muovia hyödynnettiin junan istuimien rakenteissa. Autonpuskureista saatu muovilajike, jolla on erinomaiset iskun- ja säänkesto-

Järkeä ja tunnetta

18

ominaisuudet, sopi mainiosti puutarhasaksien varsiin.

Tarratehtaan jätöksistä valmistetulla puumuovikomposiitilla korvattiin kyllästettyä puuta ulkokalusteissa, Salokannel luettelee.

Niukkuudesta runsauteen RIIKKA SALOKANNEL ON VALMISTUNUT Lahden muotoi-

LÄHTÖKOHTA UUSIKSI

Salokannel kertoo, että clean design on osa niin sanottua ekodesignia, joka pitää sisällään lähes kaiken aina linkolalaisesta eläinlajivähemmistönä elämisestä kirpputoreilta haettujen esineiden tuunaamiseen.

Ajattelu lähtee siitä, että materiaali on kiertänyt ja rasittaa nyt vähemmän ympäristöä. Sen ei tarvitse kuitenkaan näkyä harmautena, kuluneisuutena tai rosoisuutena. Tuotteet ovat uusia ja hyvin muotoiltuja, ja niitä valmistetaan teollisesti.

– Suomessa on paljon hyvää osaamista, ja pystymme tuottamaan hyviä ratkaisuja. Olemme kuitenkin insinöörivetoinen maa. Meidän tulisi lähteä liikkeelle käyttäjälähtöisen muotoilun, brändinrakentamisen ja tuotekehittelyn ehdoilla ja tarjota enemmän tähän ratkaisujamme. On siis pakko kääntää lähtökohta hieman toisinpäin. Tuotteet pitäisi suunnitella enemmän ihmisen elämisen esineiksi tuottamaan mielihyvää ja iloa – ja samalla lisäarvoa, Salokannel kehottaa.

luinstituutista sekä artenomiksi että medianomiksi. Turun yliopistossa hän on opiskellut ympäristötieteitä. Toiseksi lopputyökseen hän loihti purjeveneen sisustuksen.

– Se oli muotoilua sanan fiineimmässä merkityksessä. Itse asiassa suunnittelin ongelmajätekökkärettä, joita kaikki lasikuitupaatit ovat.

Valmistumisen jälkeen hän päätyi opiskelijatovereiden kauhuksi Stora Ensoon suunnittelemaan pakkauksia.

– Meistä kaikista piti tulla kännyköiden ja maljakoiden designtähtiä ja minä valitsin tuotteet, jotka muiden mielestä olivat jätettä ja roskaa. Minuun ”tuotteet hyviä, pakkaukset pahoja” -ajattelu ei istunut, päinvastoin. Vaikka pakkauksilla on lyhyt elinkaari, materiaaleilla on pitkä käyttöaika.

Salokannel muistuttaa, että kierrätyksen taustalla oli alun perin materiaaliniukkuus. Sittemmin sen huomattiin tuovan myös kustannussäästöjä. Molemmat syyt ovat edelleen voimassa, mutta nyt on havahduttu entistä enemmän siihen, että maailmassa tuotetaan tavaroita enemmän kuin kukaan ikinä tarvitsee.

– Nykyään pohditaan, millaista tavaraa tuotetaan ja mitä sille tapahtuu, kun kuormitamme Tellustamme entistä enemmän. Ei vain lainsäädännöllinen, vaan myös asenteellinen ajan henki on, että ympäristöhaittaa on pystyttävä vähentämään. Markkinat ja asiakkaat ovat tästä hyvin tietoisia.

19

teknologia

TEKSTI ILPO SALONEN | KUVAT AGA

KAASUPULLO kestää isältä pojalle KAASUPULLO ON PAKKAUSTEN JOUKOSSA ERIKOISUUS: SITÄ VOI KÄYTTÄÄ YHÄ UUDELLEEN VUOSIKYMMENESTÄ TOISEEN. MATERIAALIEN KEHITYS TUO MARKKINOILLE YHÄ KEVEÄMPIÄ JA KESTÄVÄMPIÄ PULLOJA.

K

aasupakkaukselle on ominaista sekin, että sisällön paino on ainoastaan murto-osa pakkauksen painosta. Pullot ovat vuosikymmenten varrella keventyneet huomattavasti, kertoo myyntipäällikkö Harri Virtanen Oy Aga Ab:stä.

– Alkuaikoina 40 litran pullollinen kaasua saattoi painaa sata kiloa. Nyt sama määrä voidaan pakata alumiinitai komposiittipulloon, joka painaa sisältöineen 15 kiloa.

Kaasun käytössä olennaista on turvallisuus. Nykyaikaisiin pulloihin voitaisiin pakata enemmänkin kaasua, mutta mitä kovemmassa paineessa se on, sitä enemmän sen käyttöön sisältyy riskejä.

– Kaasuun liittyy paljon kielteisiä mielikuvia, kuten räjähdysherkkyys ja se, ettei sitä näe. Sanapari ”kaasun haju” saa heti valpastumaan. Hajun lisääminen valmistusvaiheessa onkin olennainen turvallisuustekijä, koska itse kaasut ovat hajuttomia.

PIKKUPULLOISTA TEHDASKOKOON

Nestekaasupullo on tyypillinen matalapainepullo, ja siinä kaasun paine on noin 12 ilmakehää huoneenlämmössä. Hitsauskaasut ja monet muut ammatti- ja teollisuuskaasut taas pakataan noin 200 ilmakehän paineeseen korkeapainepulloihin.

– Joissakin tapauksissa kaasun kuljettamiseen tarvitaan termospulloja. Esimerkiksi nestemäisen heliumin lämpötila on –269 °C, joten se pitää eristää hyvin ympäristöstään. Heliumia käytetään ilmapallojen lisäksi monissa tieteen sovelluksissa sekä lääketieteellisissä magneettikuvauslaitteissa.

20

Pullojen koot vaihtelevat teollisuudessa käytettävistä, harvinaisten kaasujen pakkauksista jotka voivat painaa vain parisataa grammaa, kesämökkien nestekaasupulloihin ja ammattikäytöstä tuttuihin 170-senttisiin pulloihin.

Kun tarvitaan suuria kaasumääriä, isoja pulloja voidaan yhdistää pullopaketeiksi.

– Asiakas antaa logistiikan yleensä meidän huoleksemme, koska suurien pullomäärien kuljetus vaatii paljon työtä ja kalustoa, samoin pullojen huolto ja tarkastukset.

Lähes kaikki Suomessa kiertävät teollisuuden käyttämät pullot ovat AGAn ja muiden kaasuyritysten omaisuutta, ja ne ovat käyttäjillä vuokralla. Teollisuudella ja muilla laitoksilla on myös kiinteitä säiliöitä, jotka täytetään säiliöautosta.

Kun tarvitaan todella suuria kaasumääriä, on helpointa rakentaa kaasutehdas tehtaan kylkeen. Esimerkiksi Nesteen Sköldvikin jalostamolla on prosessikaasuja valmistava laitos sekä prosessin loppupäässä hiilidioksidin talteenotto- ja puhdistusyksikkö.

KESTÄVYYS TESTATAAN KOVASSA PAKKASESSA

Pullojen kestävyyttä koskevat vaatimukset ovat Suomessa tiukat: niin sanottua iskusitkeyttä mittaava testi tehdään –40 °C tai –50 °C lämpötilassa, kun useimmissa muissa maissa riittää –20 °C testauslämpötila.

Iskusitkeys tarkoittaa pullon murtumisherkkyyttä.

– Ulkomailta tuodun kaasupullon voi käyttää tyhjäksi Suomessa, mutta yleensä sitä ei voi täyttää täällä uu-

”

Nykyään 15-kiloisessa pullossa on sama määrä kaasua kuin alkuaikoina 100-kiloisessa.”

delleen. Suomessa hyväksytyt pullot sen sijaan kelpaavat käyttöön kaikkialla maailmassa, Virtanen kertoo.

Käytännössä pullon ainoa kuluva osa on venttiili, ja se vaihdetaan jokaisen tarkastuksen ja koeponnistuksen yhteydessä. Pakkausten uudelleenkäyttö on kaasupulloissa huippuluokkaa: ne pysyvät käyttökuntoisina hyvinkin 30–40 vuotta. Paljon riippuu käsittelystä – kolhiutunut pullo ruostuu, eikä syöpynyt pullo enää täytä turvallisuusvaatimuksia.

– Joskus kaasukin, vaikkapa kloori, voi olla niin ärhäkkää, että se vähitellen syövyttää sisäpinnan. Tällaisessa käytössä olevat pullot on tarkastettava kolmen vuoden välein, kun muissa pulloissa tarkastusväli on 10–15 vuotta, Virtanen mainitsee.

Vuosittain vain muutama prosentti pulloista poistuu käytöstä ja päätyy metalliromuksi. Uusien kaasupullojen tarve markkinoilla onkin melko pieni, ja niiden valmistajia on yhä vähemmän. Komposiittipulloja valmistetaan esimerkiksi Norjassa ja Yhdysvalloissa, teräksisiä muun muassa Intiassa ja Kiinassa.

TURVALLISUUS ENNEN KAIKKEA

Tarvetta alalla kuin alalla TEOLLISESTI PAKATTU KAASU on tuote, jota ei olisi

olemassa ilman pakkausta. Tuttu terässäiliö on pitänyt pintansa 1880-luvun lopulta alkaen, jolloin Saksassa alettiin pakata ja myydä teollisuudelle hiilihappojään valmistuksessa tarvittavaa ammoniakkia. Pian panimoteollisuus keksi lisätä oluen sekaan hiilidioksidia, ja samoihin aikoihin metallien hitsaukseen tuotiin asetyleenin ja hapen seos.

Nyt ei ole alaa, jossa kaasuja ei tarvittaisi. Niitä käyttävät esimerkiksi elintarvike-, lääke-, muovi-, metalli-, auto-, tietokone-, paperi-, lasi-, viini- ja petrokemian teollisuus.

Erilaisten kaasujen käyttö kasvaa Virtasen mukaan koko ajan, ja pullo on tulevaisuudessakin kätevin – ja usein ainoa – tapa kuljettaa kaasu perille.

– Materiaalit kehittyvät, ja komposiittien eli yhdistelmämateriaalien käyttö kasvaa. Kaikkiin käyttökohteisiin ne eivät kuitenkaan sovellu. Venttiilien tekniikka on muuttumassa yhä helppokäyttöisempään suuntaan.

Jäljellä olevan kaasun määrää ilmaisevat mittarit ja pulloventtiiliin integroidut säätimet ovat yleistymässä, Virtanen luettelee.

Yksi asia pysyy ennallaan: kaasujen turvallisuus on sekä tekniikasta että käyttäjästä kiinni.

– Kannattaa oikeasti lukea kaasupullojen ja -laitteiden käyttöohjeet.

Niitä voi tilata meiltä ja niitä löytyy AGAn nettisivuilta. Useimmat kaasuturmat voidaan välttää, kun laitteet pidetään kunnossa ja niitä käytetään oikein, Virtanen korostaa.

Lisätietoja: www.aga.fi

21

o f in

[ IN BRIEF ]

[ R EC YC L I N G TO D AY ]

THE AIM OF THE EU Waste Frame-

PARLIAMENT INITIATED a preliminary reading of

work Directive, which came into force in 2008, is to protect the environment and human health by the prevention or reduction of the harmful effects caused by waste and waste management. What can better further the aims of this directive than correctly packaging food and other products? Packaging helps protect the environment and human health by preventing or reducing waste resulting from food and other products and the harmful effects caused by waste management. Unfortunately, this is not in any respect written into the new Waste Act proposal, which is at present before parliament.

I maintain that the packaging sector recognises its responsibility concerning the recycling and recovery of packaging. Firms operate in compliance with the requirements laid down by the existing law in meeting all targets. Only a small part of total packaging used still goes to landfill. The number of collection points has been increased to cover consumers in collaboration with municipalities and other operators and it is intended to continue this fine cooperation both now and in the future. The requirements outlined by the drafters of the bill would lead to both economic and environmental problems without furthering the recovery of packaging – quite the opposite, in fact. As the Waste Act proposal has not yet been approved and its decrees are only under preparation, there still exists the possibility to influence their content. PYR, for its part, will focus on this task during the course of the coming months as well.

the bill for the new Waste Act in a plenary session on 19 October 2010. A preliminary reading was also taking place for a number of other bills so that there was not much time to say anything as yet. The bill will be considered in several committees. It is important that the packaging sector makes itself heard during this time.

The proposal for the Waste Act, introduced by the government, presents a challenge to our sector. The Ministry of the Environment has drafted a bill, which, if it stands, would be very harmful to the environment as well as being costly for firms, and would also hit the pocket of every household. The bill has been hastily drafted and is connected to a political decision to gain its approval during the present term of parliament. Newspapers have written that there will be more collection points for glass, metal and cardboard in sparsely populated areas on account of the new Waste Act.

Annukka Leppänen-Turkula

22

THE PROPOSED ACT would witness a rise in the price of packed products for consumers. Separate collection of packaging waste in sparsely populated areas and the expansion of the waste collection network would lead to considerable additional costs. These costs would be incurred by firms marketing packed products, who would have to factor them into the prices of their products.

Even though the cost would be minimal in relation to a single product, this sum will rise before the product reaches the consumer. Additional costs incurred by firms marketing packed products would be in the region of EUR 50 million at least. A small firm that annually pays perhaps some EUR 10,000 in recovery fees at present would have to pay EUR 50,000 or even EUR 100,000 in recovery fees due to the proposed new Waste Act. One of the aims of the drafters of the proposed Waste Act was to eliminate partial producer responsibility for packaging, as it was deemed to be a problem in the allocation of responsibility for waste management. Up to now partial producer responsibility has functioned well, as the collection of packaging waste from

households was not included in the targets for the producer organisations in the packaging sector. It fell under the remit of municipalities and this cooperation has gone well. Partial producer responsibility has indeed been deleted as a term from the proposal now before parliament, but the notion doggedly persists as a principle whereby rights are deemed to be merely partial whereas responsibilities have become full due to the expanded waste collection network.

According to the regulations, others will have to pay for the recovery of packaging placed on the market by firms with a turnover of under one million euros. § 32 of the bill holds that packaging waste generated by residential properties belongs to municipal waste management and that is fine with the packaging sector. § 35 of the bill states that a municipality may run the transportation of separately collected packaging waste generated by properties.

However, if a municipality makes no decision on the matter, properties may decide for themselves about collection and transportation. In this case, anybody else but a producer organisation in the packaging sector may offer transportation services to be paid by the properties.

Producer organisations in the packaging sector may only provide transportation free of charge to properties.

IT SEEMS THAT the environment is also going to

have to pay for the negligent drafting of the bill.

The proposed bill will mean that distances from the collection points for packaging waste to the recycling facilities will increase and the number of transportation runs will even multiply. The carbon footprint generated from separate collection of packaging waste has been accurately calculated. In densely populated areas the carbon footprint will be reasonable, but the further away the collection points are situated or the less dense an area’s population is, the greater will be the footprint. It is astonishing that precisely the Ministry of the Environment has managed to draft a law that would dramatically increase the carbon footprint left by the collection and recycling of packaging.

Annukka Leppänen-Turkula

o

TEXT ILPO SALONEN

The fee

for corrugated board down, for wood and metal up

T

here will not be any great rise in recovery fees by the producer organisations in the packaging sector or in PYR Ltd’s annual fees for next year. The greatest changes will be a reduction in the recovery fee for corrugated board, an increase in the fee for wooden packaging from the present very low 0.25 euros per tonne to 0.40 euros, and also a moderate rise in the fees for metals. PYR’s registration and annual fees will stay at the same level as for 2010.

According to PYR’s managing director, Annukka Leppänen-Turkula, the recent recession is still reflected in the packaging sector to some extent.

However, 2011 looks more promising than the past year.

She feels that the stable policy on fees tells two things. “Recycling and recovery activities are now starting to be in shape after the recession and then again handling of the proposed Waste Act in parliament is leading to a sense of wait-and-see. There is uncertainty concerning the terms of the act and nobody wants to touch fees by and large at this stage,” she says.

She is concerned that the conflict largely between municipalities and individual firms in the waste sector will become a subject of debate in parliament regarding the possession of waste and the right to transport it. “A much more far-reaching issue is whether the Waste Act proposal will turn all packers into waste management firms. Separate collection of packaging waste may increase costs as much as ten to twenty times more than at present,” she states.

Recovery fees for corrugated board will fall considerably from 15 to 5 euros per tonne. According to Eija Jokela, the managing director of the producer organisation, Suomen Aaltopahviyhdistys, this decision was reached, because the market situation has showed marked signs of normalisation: the price of recycled board has risen and demand has increased. “There is sufficient demand in the domestic market for recycled board, and material may even get scarcer. The price of recycled board is at a level to cover the cost of collection,” she says.

Suomen Uusiomuovi Oy, the producer organisation for plastic packaging, will keep its recovery fees for 2011 at the level of 21 euros per tonne.

The company’s managing director, Vesa Kärhä, states that this fee is still one of the cheapest in Europe. Recycling of plastic packaging has developed steadily, and is supplemented by a gradual growth in energy recovery.

The financial crisis momentarily led to a fall in the consumption of plastic packaging of only ten per cent. “The greater part of plastic packaging is used to protect food products, household chemicals, medication and similar products that enjoy steady demand in good times and in bad,” he explains.

Packaging recovery fees 2011 €/tn + VAT

Material Corrugated cardboard packaging

5.0

Industrial wrapping and sacks

18.0

Cores

18.0

Carton packaging and paper wrapping

23.5

Liquid packaging board

35.0

Plastic packaging

21.0

Deposit recyclable PET bottles and trays

–

Aluminium packaging

21.0

Tinplate packaging

21.0

Steel packaging

3.0

Deposit beverage cans (metal)

-

Deposit glass bottles

-

Non-deposit glass packaging

10.0

Wooden packaging

0.4

Other

-

PYR’s registration and annual fees 2011 Fee category

Turnover of the firm/location (€ m)

ABCD >17

1.7–17 1.0–1.7

<1.0

Registration fee for 2011 (€ + VAT)

203

141

62

36

Annual fee for 2011 (€ + VAT)

615

406

203

0

Group contract reduction 20%

23

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

SUOMEN TEOLLISUUSKUITU OY Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi SUOMEN KERÄYSLASIYHDISTYS RY Kari Hyrkäs kari.hyrkas@a-pullo.fi puh. (09) 133 1362 www.kerayslasiyhdistys.fi

LINKIT TUOTTAJAYHTEISÖJEN KOTISIVUILLE

MEPAK-KIERRÄTYS OY Heikki Riste heikki.riste@mepak.fi puh. 0500 508 463 www.mepak.fi SUOMEN PALAUTUSPAKKAUS OY Tapani Sievänen tapani.sievanen@palpa.fi puh. 040 544 6899 www.palpa.fi SUOMEN UUSIOMUOVI OY Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. (09) 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi PUUPAKKAUSTEN KIERRÄTYS PPK OY Lars Rask lars.rask@puupakkauskierratys.fi puh. 050 325 2246 www.puupakkauskierratys.fi

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. (09) 6162 3500 tai faksaamalla numeroon (09) 6162 3100.

Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

SUOMEN KUITUKIERRÄTYS OY • Suomen Kuluttajakuitu ry • Suomen NP-kierrätys Oy Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuitukierratys.fi puh. 050 329 6211 www.kuitukierratys.fi • Suomen Aaltopahviyhdistys ry Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi