Postia Ainolta 2/2017

LEHTI 65+ OULULAISILLE

SIVU 6

Kuntoutusta arjen askareisiin 2/17

SISÄLTÖ

2 Vanhusneuvosto valvoo 4 Helpompaa ruoanlaittoa 5 Intiön hoivakodin arki 7 Muistin pettäessä

Harrastukseni

Kaupunginkirjasto 140 vuotta Koulun kamarista monipuoliseksi kulttuurilaitokseksi

Vanhusneuvosto on aktiivinen viestijä ja äänenkäyttäjä. – Tavoitteenamme on välttää turhaa byrokraattisuutta, puheenjohtaja Aulikki Heinonen (11. vasemmalta) sanoo.

Vanhusneuvosto pitää ikäihmisten puolta Kaupunginhallituksen nimeämää vanhusneuvostoa kuullaan muun muassa erilaisissa ikäihmisten palveluita koskevissa asioissa.

TEKSTI JA KUVAT: KATI VALJUS

M

e ollaan sellainen piikki vallanpitäjien lihassa, Oulun vanhusneuvoston puheenjohtaja Aulikki Heinonen nauraa.

Totta puhuen eri eläkeläisjärjestöjen edustajista koostuvan vanhusneuvoston tehtävät ovat moninaiset. Se on aloitteiden tekijä, lausuntojen antaja, viestin viejä, neuvojen ottaja ja äänenkäyttäjä. Missä ikäihmisten ääntä tarvitaan tai halutaan kuulla, vanhusneuvosto on aktiivisesti mukana.

Vanhusneuvosto kokoontuu kerran kuukaudessa yhden valtuustokauden ajan, ja kaupunginhallitus nimeää sen jäsenet. Tämä iloisten, aktiivisten eläkeläisten joukko pitää kaikessa ikäihmisten puolta.

– Antamamme lausunnot koskevat elämää laidasta laitaan. Onhan se niin, että meille, jotka olemme tähän onnelliseen ikään päässeet, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen asiat ovat hyvin lähellä. Yhtälailla ajamme myös muita ikäihmisten intressejä, kuten senioreiden huomioon ottamista kaava-asioissa, huojennuksia joukkoliikenteeseen ja ikäihmisille suunnattuja liikunta- ja kulttuuripalveluita. Jälkimmäisissä kaupunki onkin jo tehnyt

hyviä toimenpiteitä, Heinonen kiittää.

Puheenjohtajapestinsä alkutaipaleella oleva Heinonen on huomannut, että Oulun kokoisessa kaupungissa ikäihmisten palveluntarve on moninainen ja moniulotteinen.

– Meillä on alueita esimerkiksi Yli-Iissä, missä ei ole koululaiskyyditysten ulkopuolella lainkaan joukkoliikennettä. Silti ihmiset pystyisivät ja haluaisivat asua kotonaan, Muonion kunnanjohtajana työuransa tehnyt Heinonen huomauttaa.

Vanhusneuvosto jalkautui jokin aika sitten Seniorimessuille.

– Siellä saatuja palautteita käydään nyt läpi. Tavoitteenamme on välttää liikaa virkamiesmäisyyttä ja byrokraattisuutta, tulla lähelle ihmisiä ja viedä ikäihmisten viestiä eteenpäin. Meillä on etuoikeus saada tietoja ja sitä kautta velvollisuus viedä näitä tietoja eteenpäin. Kati Valjus Yhteydenotot vanhusneuvostoon Puheenjohtaja Aulikki Heinonen, aulikki.heinonen@saunalahti.fi, p. 045 369 1786

Postia Ainolta 2/2017 Julkaisija: Oulun kaupunki Päätoimittaja: Sanna Keskinen, 040 574 3409, sanna.keskinen@ouka.fi Toimitus ja ulkoasu: Otavamedia OMA Painopaikka: Erweko Oy, Oulu Kannen kuva: Vesa Ranta s. 2

VASTAKKAIN OVAT Heinätorin kansakoulun urkuharmoni ja kirjaston ja lukusalin avaaminen. Edessä on tärkeä kulttuurinen äänestys ja päättäjinä kaupunginvaltuuston jäsenet. Tulos on selkeä: kirjaston ja lukusalin avaaminen voittaa urkuharmonin äänin 13–7. Oulun kaupunginkirjaston alku on sinetöity.

Oulun kunnallinen kirjastolaitos, kirjasto ja lukusali, aloitti toimintansa vuonna 1877 Heinätorin kansakoululla, aluksi kahdesti viikossa tunnin ajan talvisin. Kirjasto toimi kansakoulun pienessä huoneessa ja lukusali voimistelusalissa. Kirjastonhoitajana toimi opettaja Kaarlo Määttä sadan markan vuosipalkkiolla.

Heinätorin kansakoulu oli arkkitehti Wolmar Westlingin suunnittelema kaunis puurakennus, jossa oli pieni torni katolla. Talo sijaitsi vastapäätä Heinätoria, joka oli silloisissa oloissa aika syrjäistä ja maaseutumaista aluetta. Heinäpään asukkaat olivat enimmäkseen käsityöläisiä, ajureita, työmiehiä ja entisiä merimiehiä.

Vuonna 1899 kirjastolle vuokrattiin tilavampi huoneisto keskeltä kaupunkia seppä Jokelan talosta nykyisen Isonkadun ja Saaristonkadun kulmasta. Tilanne parani entisestään, kun kauppaneuvos Hemming Åströmin perikunta lahjoitti Ainolan puisen jugendhuvilan kirjaston ja museon käyttöön.

Vuonna 1926 kirjastoa ryhtyi päätoimisesti johtamaan kulttuuripersoona Samuli Pakkala. Hänen aikanaan kirjaston kokoelma kehittyi korkealaatuiseksi. Vuosiin mahtui epäonneakin, sillä ”piparkakku-Ainola” paloi kesällä 1929. Irtaimisto saatiin onneksi suureksi osaksi pelastettua. Paikalle valmistui 1933 uusi kivinen rakennus kirjastolle, museolle ja maakunta-arkistolle.

Nykyinen pääkirjastotalo avattiin asiakkaille Kaarlenväylän varrella 1982. Siellä otettiin käyttöön ensimmäisenä Suomen yleisistä kirjastoista ajantasainen atk-lainausjärjestelmä.

Vuonna 2017 kirjasto toimii 24 pisteessä eri puolilla kaupunkia kolmen kirjastoauton kera.

Lainojen vuosittainen yhteismäärä on kivunnut kolmeen miljoonaan. Lainaustoiminnan lisäksi kirjasto järjestää monenlaisia kulttuuritapahtumia kansalaisille maksutta.

TOIM. PÄIVI LEINONEN LÄHDE: WWW.KIRJASTOVIRMA.FI/KIRJASTOT/OULU

Tilkkutäkki

Veteraaniopas oululaisille veteraaneille OULUN KAUPUNKI julkaisee Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Veteraanien etuudet Oulussa -oppaan.

Opas postitetaan oululaisille veteraaneille kotiosoitteeseen joulukuun alussa. Oppaaseen on koottu Oulun kaupungin järjestämät veteraanipalvelut.

Oulun kaupunki on vuosien ajan luonut ja kehittänyt veteraanien palveluja ja etuuksia. Palvelut auttavat veteraania säilyttämään toimintakykynsä ja kykenemään asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Etuuksien ja maksuvapautusten ansiosta veteraanit voivat asioida maksutta lukuisissa Oulun kaupungin toimipaikoissa, matkustaa ja pysäköidä ilmaiseksi sekä nauttia maksuttomista kulttuurielämyksistä.

Opas sisältää tietoa myös muun muassa veteraanien kuntoutuksesta, hammashoidosta, silmälasiavustuksista sekä asuntojen korjausavustuksista. Oppaassa on myös oululaisten veteraanijärjestöjen yhteystiedot.

Opas on koottu Oulun kaupungin hyvinvointipalveluissa yhteistyössä sivistys- ja kulttuuripalveluiden, yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden sekä kaupunginteatterin kanssa.

Edellinen opas ilmestyi vuonna 2011.

Oulussa on noin 509 veteraania (KELA 9/17). Heistä miehiä on 201 ja naisia 308. Miesten keski-ikä on 93 vuotta ja naisten 92.

Oppaan on toimittanut kuntoutussuunnittelija Panu-Pekka Rauhala, joka toimii myös Oulun kaupungin veteraaniasiamiehenä.

Tulee mukaan ohjaajaksi!

Tarvitsemme tällä hetkellä useisiin KunnonLähde-ryhmiin uusia vertaisohjaajia.

VERTAISOHJAAJA on yksi ryhmäläisistä, joten häneltä ei vaadita ammattipätevyyttä ryhmän vetämiseen. Riittää, että on kiinnostunut pienestä vastuunotosta, pitää huolta ryhmäläisistä, neuvoo ja opastaa.

Vertaisohjaajalle annetaan koulutus ja uutuutena Seniorikortti aina vuodeksi kerrallaan.

Lue tarkemmin ja tutustu samalla myös harrastusmahdollisuuksiin: www.ouka.fi/kunnonlahde p. 044 703 5881

Muistathan, että löydät apua arkeen ja tietoa ikääntyneille koottuna osoitteesta www.ouka.fi/65plus.

Liikuntahetket Oulu-opistossa

Digitalkkari auttaa digipulmissa

Oulu-opisto täyttää tänä vuonna 110 vuotta ja Pohjankartano 50 vuotta. Osallistu Suomen suurimpaan työpajaan lauantaina 25.11. klo 11–15.

Kirjaston digitalkkarit neuvovat asiakkaita kirjaston asiakaskoneiden käytössä, tulostamisessa, skannaamisessa ja kopioimisessa. Myös omien laitteiden ja digitaalisten palveluiden käyttöpulmissa voi kääntyä digitalkkarin puoleen.

DIGITALKKARIT ovat avustaneet asiakkaita pääkirjaston lehtisalissa viime keväästä saakka. Lokakuun loppuun mennessä he olivat auttaneet jo kahtatuhatta asiakasta. Nyt myös Oulunsalon kirjasto on saanut oman digitalkkarinsa.

Kunnon ikään ehtineille tarjolla liikuntahetket: Lempeä liikuntahetki senioreille; Virtaa arkeen tasapaino- ja lihaskuntojumpan avulla, ikääntyvien ryhmä.

Lue Oulu-postista sivulta 23, mitä muuta päivä tarjoaa. Työpajojen sisällöistä, paikoista, kestoista ja ohjaajista löytyy tietoa myös www.ouluopisto.fi Oulunsalon digitalkkari päivystää ma klo 13–19, ti 12–18, ke–pe 9–15. Digitalkkari on lainassa Kaakkurin kirjastossa 27.11.–1.12., jossa hän päivystää ma klo 13–19, ti 12–18 ja ke–pe 10–16. Pääkirjastossa digitalkkarit ovat paikalla ma–pe klo 10–18.

Vapaa pääsy!

Kahvila avoinna koko päivän.

s. 3

TEKSTI: JENNI RÄINÄ KUVITUS: ISTOCK

Valmis ruoka jättää voimia muuhun Oulun kaupungin ateriapalvelu toimittaa terveellisiä ja paikallisia ruokia kotiin.

Eila Rossista, 87, tuorejäähdytetty ruoka maistuu tutulle kotiruualle.

A

amuisin Eila Rossi keittelee puuron Pateniemessä sijaitsevassa rivitaloasunnossaan. Puuron jälkeen päivän ruuasta ei tarvitse enää huolehtiakaan. Ateriapalvelu tuo Rossille maanantaisin ja perjantaisin valmiin tuorejäähdytetyn lounaan. Yhdestä annoksesta Rossi syö yleensä kahtena päivänä.

Sunnuntaisin hän käy syömässä tyttärensä luona, ja tiistaina on puolestaan kerhopäivä, jolloin hän syö kerholla.

Arjen sujumiseen ateriapalvelulla on suuri merkitys.

– On niitä vähän huonompia päiviä, jolloin ei jaksaisikaan laittaa ruokaa.

Rossille kotipalvelun ruuat ovat saapuneet alusta asti tuorejäähdytettynä. Palvelua hän on käyttänyt muutaman vuoden. Kylmänä saapuvat ruuat sopivat Rossille. Hän laittaa ne suoraan jääkaappiin, ja lämmittää nälän tullessa itselleen sopivan annoksen ruokaa kattilassa.

– Minusta ruuan rakenne kärsii mikrossa. Levyllä lämmittäen on hyvä.

Jäähdytetty ruoka on hygienistä Kylmänä kuljetettavalla ruualla on Oulun seudun ympäristötoimen elintarviketarkastaja Ulla Pahtamaan mukaan useita hyviä puolia. Ruuat jäähdytetään nopeasti valvotuissa oloissa ammattikeittiöissä. Kuljetuksen aikana ruoka on helpompi pitää tasaisesti kylmänä kuin lämpimänä.

– Ja jos ruoka viedään kotiin kuumana, nautitaanko sitä kuitenkaan heti, hän pohtii.

Haaleassa ruuassa mikrobit alkavat nopeasti lisääntyä.

Kun tuorejäähdytettyä ruokaa lämmitetään, sitä kannattaa Pahtamaan mukaan ottaa vain juuri sen verran kuin aikoo syödä.

– Nyrkkisääntö on, että kun ruoka kuumennetaan uudelleen, se kannattaa lämmittää reilusti kuumaksi, esimerkiksi keitto kuplivaksi asti.

Kotiin vietäviin aterioihin on Eviran suosituksena merkitä päälle nimi, allergiat ja ruuan viimeinen käyttöpäivä.

Rossilla on gluteeniton ruokavalio ja erikoisruuan saaminen ruokapalvelusta on toiminut hyvin. Ennen syömistä Rossi tarkistaa kuiten-

kin aina, että ruokapakkauksen päällä on merkki gluteenittomuudesta.

Ruoka on samanlaista kotiruokaa kuin, mihin Rossi on tottunut. Suosikkeja ovat keitot ja niistä esimerkiksi hernekeitto. Jälkiruokana on usein kiisseleitä.

Eila Rossi kiittelee apukeinoa, jonka avulla kotona voi asua mahdollisimman pitkään. Eikä hän muutenkaan vuosikymmenten kokkauksen jälkeen ruuanlaittoa juuri kaipaa.

– Perheelle laitoin tavallista kotiruokaa. En ole oikein koskaan rakastanut ruuanlaittoa. Nyt joutaa jo laiskotella ja tehdä justiinsa mitä haluaa, vaikka virkata pieniä pöytäliinoja. �

Eila Rossi kiittelee apukeinoa, jonka avulla kotona voi asua mahdollisimman pitkään.

Näin haet ateriapalvelua

6,80 euron lounas

Ateriapalvelu on sosiaalihuoltolain mukainen palvelu. Oulun kaupungin oman säännöllisen kotihoidon asiakkaat voivat hakea ateriapalvelua kotihoidosta, muut hakevat sitä kaupungin palveluohjauksesta.

Ensisijaista on ateriointi palvelupisteissä, jos ruoan valmistus kotona ei enää suju. Arvio tilanteesta tehdään keskustelussa, jossa selvitetään, millaisia haasteita asiakkaalla on ravitsemuksessa ja ruuanlaitossa. Ateriapalvelun voi tilata tarvitsemilleen päiville. Ateriapalvelua käyttää päivittäin noin 550 oululaista.

Myönnetyllä ateriointioikeudella asiakas voi käydä syömässä esimerkiksi palvelusäätiön ruokalassa, palvelukeskuksessa tai koulussa 6,80 eurolla.

Ruuan voi ottaa myös kotipakkauksessa mukaan.

Kotiin kylmänä kuljetettu ateria maksaa myös 6,80 euroa. Ruokaa tuodaan 1–3 kertaa viikossa ja tarvittaessa useampi annos kerrallaan. Ateriaan kuuluu pääruoka, salaatti tai kasvislisäke ja jälkiruoka.

Ikäihmisten palveluohjaus, uudet asiakkaat, p. 050 571 0494 (ma–pe klo 9–11)

s. 4

Turvallista ruokaa

Perusmakuja ja perunaa

Tuorejäähdytetty ruoka jäähdytetään ammattikeittiöissä heti valmistamisen jälkeen jäähdytyslaitteissa. Ruokaa ei pakasteta. Ruuasta teetetään mikrobiologisia tutkimuksia laboratoriossa.

Haaleassa ruuassa mikrobit alkavat nopeasti kasvaa.

Kaupungin ateriapalvelun kautta on mahdollista saada lounasruuat. Muita aterioita voi ostaa esimerkiksi yksityisiltä palvelutaloilta.

Ruuassa huomioidaan erityisruokavaliot sekä esimerkiksi toive ruuan pehmeydestä.

Ruuissa suositaan perusmakuja. Niissä on vähemmän pastaa ja riisiä kuin esimerkiksi kouluruuissa.

Sen sijaan perunaa ja juureksia käytetään enemmän. Ruoat valmistaa Oulun Serviisi.

Asiantuntijoina Pauliina Värttö, Oulun Serviisi, Tuula Katiska ja Paula Kaltio, ikäihmisten palveluohjaus.

Hoitaja Helena Särkelä auttaa ulkovaatteita Arto Karpin ylle.

Arto Karp kuuntelee, kun hoitaja Anna Puranen laulaa.

Palveluesimies Riittakaisa Pihlaja (vas.) ja hoitaja Jaana Nousiainen kertovat, että omahoitajien tavoitteena on tietää hoidettavistaan sata asiaa.

TEKSTI: JENNI RÄINÄ KUVA: MIKKO TÖRMÄNEN

Laitoksesta kuoriutui koti Intiön hoivakodissa iloitaan pienistäkin edistysaskeleista asukkaiden voinnissa ja niitä edistetään avustamalla ikääntynyt ylös sängystä ja ulkoilemalla mahdollisuuksien mukaan.

I

ntiön hoivakodin Viola-osaston ulkoseinän ikkunaan on teipattu lappu, jossa toivotetaan vierailijat tervetulleeksi. Sisällä käytävän varrelle on aseteltu keinutuoleja ja viherkasveja, pöytiä koristavat poppanaliinat.

Joitakin vuosia sitten Oulun kaupunki päätti vähentää raskasta laitoshoitoa, lisätä tehostettua palveluasumista ja kehittää kotihoitoa. Tavoitteena oli, että kaikki oululaiset ikäihmiset asuisivat kodissa tai palvelukodissa mahdollisimman pitkään, eikä kukaan asuisi laitoksessa.

Hoivakotiin päätyvät asukkaat ovatkin nykyään pääsääntöisesti hyvin huonokuntoisia. Violassa on 27 asukasta, eikä joukossa ole yhtään itsenäisesti kävelevää vanhusta.

Sairauskeskeisyys on Intiössä unohdettu, vaikka asukkaat tarvitsevat paljon apua, kertoo palveluesimies Riittakaisa Pihlaja.

– Täällä kenenkään pääasiallinen olinpaikka ei ole sänky.

Se on Pihlajan mukaan iso konkreettinen ero aiempaan hoitoon.

Omahoitaja luo kokemusta kodista Samalla kun laitoshoitoa on vähennetty, on jäljelle jäänyttä laitoshoitoa haluttu muuttaa aidosti asiakkaan näköiseksi, mielekkääksi elämäksi. Muutos on vaatinut ennen kaikkea asennemuutosta aiempaan verrattuna.

Kokemus kodista syntyy Intiössä muun muassa asukkaiden omien tavaroiden kautta. Vielä tärkeämpää Pihlajan mukaan on kokemuksellinen tunne kodista, jota on haettu muun muassa omahoitajuutta syventämällä.

Jokaisella asukkaalla on yksi hoitaja, joka tuntee juuri hänen elämäntarinansa ja voi ottaa huomioon asukkaan mieltymykset. Asiat, jotka ovat aiemmin tuotta-

neet iloa, tuottavat sitä myöhemminkin.

Lähihoitaja Jaana Nousiainen kertoo, että asukkaan elämäntarinaa kootaan haastattelemalla ja havainnoimalla. Jos asukas ei pysty itse kertomaan itsestään, hänen omaisiaan pyydetään kertomaan asukkaasta.

Tavoitteena ulkoilu viikoittain Intiössä tavoitteena on, että jokainen asukas pääsisi käymään ulkona kerran viikossa. Pihlajan mukaan siihen ei vielä ylletä. Erityisesti talviaikana toimintaky-

vyltään huonokuntoisimpien vieminen ulos vie paljon aikaa. Sen sijaan Violassa hyödynnetään osaston yhteydessä olevia suuria parvekkeita, joissa voi käydä haukkaamassa raikasta ilmaa.

Pieniä suuria asioita Violan arjessa on myös ohjelman lisääminen arkipäiviin.

Samoin asukkaiden lääkkeiden määrään on kiinnitetty huomiota.

– Meillä myös kaikki asukkaat ovat aikuisia ihmisiä ja painotan aina, että heille puhutaan kuin aikuisille ihmisille, Pihlaja sanoo. �

Kävimme Intiön hoivakodissa tutustumassa.

Katso videolta, miten arki hoivakodissa sujuu.

Videon löydät Oulun kaupungin YouTube-kanavalta: www.youtube.com > CityofOulu s. 5

Arjen apurit TEKSTI: SAARA KÄRKI KUVA: VESA RANTA

Tavoitteena hyvä kakku

V

Kotikuntoutus auttaa takaisin itsenäisen arkeen. Näin arjesta saadaan merkityksellistä. ain kymmenen päivää sairaalasta kotiutumisensa jälkeen Nanni Härkönen, 87, tulee itse avaamaan oven.

Härkönen on ensimmäisiä tiiviin kotikuntoutuksen asiakkaita.

Ylikiimingissä, Yli-Iissä, Kiimingissä ja Haukiputaalla alkanut pilotointi auttaa tehostetun kotikuntoutuksen avulla yli 65-vuotiaita pärjäämään kotona sairaalajakson jälkeen.

– Tämä on suunnattu motivoituneille henkilöille, jotka eivät ole aiemmin olleet kotihoidon asiakkaita ja joilla ei ole akuuttia neurologista sairautta, kotikuntoutuksen projektivastaava Tarja Käsmä kertoo.

Härkösen seurana ovat fysioterapeutti Maria Kuosa sekä toimintaterapeutti Sonja Tuohimaa. Terapeuttien tehtävänä on auttaa Härköstä pääsemään samaan kuntoon kuin ennen sairaalajaksoa.

– Me tulemme asiakkaan arkiympäristöön ja autamme luomaan sellaisen tilanteen, että hän pärjää itse, Kuosa sanoo.

Yksilölliset tavoitteet Kotikuntoutuksessa toiminta voidaan laatia juuri siihen asiakkaan arkiympäristöön ja mahdollistaa itsenäinen toiminta mahdollisimman pitkään.

– Sehän on aivan mahtava asia, että nämä käyvät täällä. Kaikki ovat olleet aivan ihania ihmisiä, Härkönen kehuu.

Hän on ollut saamaansa palveluun erit-

täin tyytyväinen. Kotikuntoutuksessa asiakas asettaa konkreettiset tavoitteensa kuntoutumiselle. Niitä voidaan kuntoutuksen aikana myös tarkentaa.

– Ikäihminen on itse toimintansa tekijä. Omaiset otetaan mukaan suunnittelemaan ja kuntouttamaan, Käsmä sanoo.

Ruuan laittaminen onnistuu Arki tuntuu merkitykselliseltä, kun siinä pärjää itse. Härköselläkin on suunnitelmissa leipoa kakku. Kuntoutusjaksot ovat yksilöllisiä ja määräaikaisia. Myös itsenäinen harjoittelu on tärkeää. Mukaan ote-

taan myös uutta teknologiaa – Sanon aina, ettei se korvaa ihmistä, vaan on apuna. Asiakkaille on tulossa aktiivisuusrannekkeita sekä pystymme tekemään sähköisiä kirjauksia asiakkaiden luona ja ottamaan kannettavilla laitteilla etäpuhe- ja näköyhteyksiä, Käsmä summaa.

Kotikuntoutuksen vaikuttavuudesta on paljon tietoa. Ajatuksena on, että toimintamalli voisi levitä koskemaan koko Oulun aluetta, kun toiminnasta saadaan kokemuksia. �

Tämä on suunnattu motivoituneille henkilöille, jotka eivät ole aiemmin olleet kotihoidon asiakkaita ja joilla ei ole akuuttia neurologista sairautta.

Nanni Härkönen, 86, pitää kotiin saamastaan kuntoutuksesta. Fysio- ja toimintaterapeutit auttavat häntä saavuttamaan itsenäisesti toimivan arjen. s. 6

Hyvinvointi TEKSTI: SANNA ROUKALA KUVA: ISTOCK

Muistin tukijat Oulun terveysasemilla ja hyvinvointikeskuksissa muistipotilaat ja heidän läheisensä saavat moniammatillista ja pitkäkestoista tukea.

O

maiset näkevät usein selvimmin muutokset läheisen toimintakyvyssä ja muistin heikkenemisessä. Siksi on tärkeää, että omainen tulisi muistipotilaan seurantakäynneille mukaan, toteaa Tuiran terveysaseman avogeriatrinen sairaanhoitaja Sari Aula.

Muistidiagnoosin saaneet asiakkaat kutsutaan Oulun kaupungin terveysasemilla kontrollikäynneille 6–12 kuukauden välein. Kontrollikäynneillä tutkitaan muistipotilaan senhetkinen kokonaistilanne, kuten toimintakyky ja tarve lääkitykselle tai lääkemuutoksille, sekä tehdään palvelutarpeen arvio. Tarvittaessa konsultoidaan lääkäriä tai geriatria.

– Kontrollikäynneillä muistihoitaja voi huomata tarpeen esimerkiksi turvapuhelimelle, turvarannekkeelle tai kotiavulle, Aula kertoo.

Muistipotilaat poimitaan Oulun kaupungin terveydenhuollossa erilliseen seurantaan. Näin voidaan var-

mistaa muistipotilaan säännönmukainen seuranta ja pitkäaikainen tuki. Suora kontakti hoitajaan tuo turvaa niin potilaalle itselleen kuin lähiomaisille.

Seurantajärjestelmään lisätään kaikki Oulun kaupungin geriatrian poliklinikalta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta muistidiagnoosin saaneet sekä yksityiseltä puolelta julkisen terveydenhoidon piiriin siirtyvät. Lisäksi seurantaan otetaan ne asiakkaat, joilla vasta epäillään muistisairautta.

Muistipotilas ei jää yksin Vaikka ensimmäinen epäilys muistisairaudesta herää usein omaisilla tai potilaalla itsellään, voi havainnon poikkeavasta käytöksestä teh-

Aina ei ole kyse muistisairaudesta, vaan taustalta voi löytyä jokin fysiologinen syy.

dä myös esimerkiksi naapuri tai terveysaseman henkilökunta. Mikäli muistisairautta epäillään, ohjataan henkilö aina tarkempiin tutkimuksiin. Niihin kuuluvat muun muassa minimuistitesti (MMSE-testi) ja muistilaboratoriokokeet.

– Aina ei ole kyse muistisairaudesta, vaan taustalta voi löytyä jokin fysiologinen syy.

Muistidiagnoosin saaneille sekä heidän omaisilleen on käynnistetty tänä syksynä ryhmäinfot. Ne ovat Oulun terveysasemilla ja hyvinvointikeskuksissa toteuttavia tilaisuuksia, jonne muistipotilaita ja heidän omaisiaan kutsutaan henkilökohtaisesti. Ryhmäinfossa kuullaan muistisairauteen liittyviä ammattilaisia, kuten muistihoitajia sekä eri järjestöjen edustajia. Aulan mukaan ryhmäinfot tarjoavat mahdollisuuden vertaistukeen ja ajankohtaiseen tietoon.

– Lisäksi siellä saa vinkkejä kolmannen sektorin tarjoamista palveluista. �

Muista myös pyöräilykypärä!

Treenaa ja käytä Aivosi rakastavat, kun annat niille haasteita. Helli niitä myös hyvällä ruoalla.

AIVOT HALUAVAT heittäytyä kinkkisen ristisanan pariin. Ne jumppaavat lähettelemällä signaaleja puoliskolta toiselle, kun annat niille samaan aikaan erilaisia ärsykkeitä. Lukeminen, keskustelu ystävän kanssa, uusi harrastus ja liikunta pitävät aivot töissä.

Toisaalta aivot tarvitsevat myös lepoa.

Jos päivä on ollut vilkas, on hyvä antaa ajatusten levätä. Hyvä ja riittävä uni ovat aivojen toiminnan edellytys.

Hyvät öljyt pitävät muistilangat liukkaina. Syö kaksi kertaa viikossa kalaa, marjoja, kasviksia ja hedelmiä joka päivä ja käytä ruoanlaitossa rypsiöljyä. � Lähde: Muistiliitto

s. 7

TEKSTI: PÄIVI BRINK KUVA: ISTOCK

Ainon työkalupakki

Päihderiippuvuus erityisen haitallista ikäihmisillä

Sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola ja sairaanhoitaja Päivi Nevalainen Oulun kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluista, A-klinikalta vastaavat kysymyksiimme yli 65-vuotiaiden päihteidenkäytöstä:

Miten yleistä päihteiden käyttö on iäkkäillä?

Yli 65-vuotiaista noin 5–10 prosenttia on päihderiippuvaisia. Lisäksi ikääntyvien ihmisten lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt. Ikääntyneiden naisten alkoholinkäyttö on 1960-luvulta alkaen jopa kuusinkertaistunut. Raittiiden osuus miesten ja naisten keskuudessa on enää noin 10 prosenttia.

Miten päihdeongelman voi huomata?

Päihdeongelmainen voi huolehtia vähemmän itsestään, kodistaan ja raha-asioistaan ja yhteydenotot läheisiin voivat harventua. Monella päihdeongelmaisella ruokailu unohtuu ja ravinto yksipuolistuu, tulee uniongelmia ja mielialamuutoksia. Päihderiippuvainen laiminlyö usein lääkityksensä. Vahinkoja ja tapaturmia voi sattua entistä enemmän.

Alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttö on lisääntynyt yli 65-vuotiailla suomalaisilla. Moni häpeää ja piilottelee ongelmakäyttöään. Päihteetön elämä lisää terveiden elinvuosien määrää ja laatua.

A ERKKI KIISKI

Aivojumppaa

lkoholin vaikutukset korostuvat ikääntyneillä, koska kehon nestetilavuus on pienentynyt ja muut sairaudet ja toiminnanrajoitukset ovat heillä yleisempiä kuin nuoremmilla.

– Alkoholi on itsenäinen Alzheimerin taudin riskitekijä. Alkoholi altistaa erilaisille vammoille ja kaatumisille, eikä selkeää käytön määrän riskirajaa ole. Alkoholi myös aiheuttaa vakavia

s. 8

yhteisvaikutuksia useiden lääkkeiden kanssa, apulaisylilääkäri Jussi Piuva Tuiran hyvinvointikeskuksesta kertoo.

– Esimerkiksi veren hyytymistä estävien lääkkeiden vaikutus voi voimistua, mikä altistaa vakaville verenvuodoille. Ilman alkoholia unen laatu on parempaa, tapaturmien riski ja siitä johtuva vammautumisriski pienenee, maksakirroosin riski pienenee ja ravintoaineiden imeytyminen paranee.

Mitä voi tehdä, jos päihteidenkäyttö karkaa käsistä?

Se on pysähtymisen paikka. Kannattaa ottaa yhteyttä luotettuun läheiseen, terveyskeskukseen tai A-klinikkaan saadakseen apua. Akuutisti katkaisuhoitoapua saa A-klinikalta tai terveyskeskuksesta.

Miten läheinen voi ottaa asian puheeksi?

Päihteiden käyttö kannattaa aina ottaa puheeksi, mutta lähestymistapa on tärkeä. Kysy, onko läheinen itse huolissaan juomisestaan. Kerro, miksi sinä olet huolissasi. Kannattaa kuunnella ihmistä ja selvittää, mihin hän tarvitsee päihteitä. Kun ei puhuta tuomitsevaan sävyyn, se hälventää ahdistusta ja häpeää. �