Postia Ainolta 1/18

LEHTI 65+ OULULAISILLE

1/18

SIVU 4

Perhekodin lämmössä SISÄLTÖ

3 Kirjat kotiovelle kotipalvelusta 6 Wilma vanhustenhoidossa 7 Intiön hoivakodin uusi osasto 8 Aivojumppaa ristikonratkojille

Valovoimainen Oulu s. 5

Tilkkutäkki Anna Ainon auttaa!

O KUVITUS: NIINA TERÄSLAHTI

ulun kaupungin Aino-neuvonta on maksuton palvelu ikäihmisille ja heidän läheisilleen.

Henkilökohtaista ja kasvokkaista palvelua saa Torikadun Oulu10:ssä, jossa "ainot" palvelevat arkisin klo 9–15.

Neuvontaa saa myös puhelimella ja sähköpostitse. Sähköpostilla ei kuitenkaan kannata lähettää arkaluonteisia tietoja. Sellaisia asioita voi kysellä nyt Omahoidon kautta, jolloin viestittely on suojattua. Omahoitoon kirjaudutaan osoitteessa oulunomahoito.fi.

Onni uudistuu syksyllä Kaupungin palveluliikenne Onni uudistuu syksyllä.

Uudistukset koskevat sekä autojen ulkoasua että itse palvelua.

O KUVA: JAAKKO JASKARI

nnin liikennöintiä lisätään, joten auton saatavuus paranee muun muassa Iinatissa ja Haukiputaalla. Uudessa kalustossa on huomioitu autojen esteettömyys ja autojen uusi ilme erottaa ne helpommin muusta liikenteestä.

Aikataulut ja liikennöintikartat löytyvät selkeästi nettisivuilta, ja Onnissa voi käyttää Waltti-korttia.

Palveluliikenne on kaikille avointa ja sopii erityisesti niille, joille tavalli-

s. 2

sen joukkoliikenteen käyttäminen on hankalaa. Matkan hinta on sama kuin kaupungin busseissa. Asiakas kuljetetaan tarvittaessa läheltä lähelle. Tilaus suositellaan tekemään etukäteen, vaikka jo muutama päivä ennen matkaa, mutta vielä ennen auton lähtöäkin ehtii. Paluukyydin voi tilata samalla kertaa.

Tilaukset ja Onni-info: p. 08 5584 4015 arkisin klo 7–17 www.oulunjoukkoliikenne.fi

Kaikkiin viesteihin vastataan mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kolmen arkipäivän sisällä.

Ainon neuvontapiste Oulu10, Torikatu 10 ark. klo 9–15 P. 044 703 4973 aino@ouka.fi ouka.fi/aino oulunomahoito.fi

Kaupunkistrategia ohjaa kehittämistä ja budjetointia

H

elmikuussa kaupunginvaltuuston hyväksymä uusi kaupunkistrategia luotsaa Oulun toimintaa vuoteen 2026 saakka. Se ohjaa päätöksentekoa ja asettaa siinä mainitut asiat kehitystyön painopisteiksi. Kaupunkistrategia ohjaa myös kaupungin talousarviota ja käyttösuunnitelmia.

Kaupunkistrategian laatimiseen on osallistunut 100 henkilöä Oulun omasta organisaatiosta, minkä lisäksi se on laadittu monimuotoisessa yhteistyössä asukkaiden ja eri sidosryhmien kanssa. Taustalla on muun muassa yli 2000 vastausta kaupunkilaisilta Oulun tulevaisuudesta.

Valovoimainen Oulu – Kaupunkistrategia Oulu 2026 ouka.fi/oulu/paatoksentekoja-hallinto/oulun-strategia

Lue vanhusneuvoston kommentit strategiasta sivulta 5!

Kotipalvelua jopa puoleen hintaan

Rajakylän hoivan teemapäivät syksyllä

äkkäillä ja toimintakyvyiltään heikentyneillä ihmisillä on mahdollisuus ostaa sosiaalipalveluja ilman arvonlisäveroa. Tällaisiin sosiaalipalveluihin kuuluvat esimerkiksi kotona tehtävät, arkea helpottavat työt, kuten siivoaminen tai kaupassakäynti tai tukipalveluina esimerkiksi kylvetyspalvelut.

Yritys, jolta palvelua ostetaan, tulee tässä tapauksessa olla rekisteröitynyt yksityinen yritys. Virallista lääkärinlausuntoa ei tarvita, vaan yritys arvioi, onko palvelua ostavan henkilön toimintakyky alentunut niin että arvonlisäverottomuus on mahdollinen.

Alv-vähennyksen lisäksi asiakas voi käyttää hyödykseen myös kotitalousvähennyksen, jolloin rahaa säästyy edelleen.

Tarkista siis palveluja ostaessasi nämä mahdollisuudet!

Lisätietoja Aino-neuvojilta! Yhteystiedot sivun ylälaidassa.

ELOKUU: pe 31.8. klo 10–11.30 soppatykki ja pihatapahtuma yhdessä seurakunnan kanssa SYYSKUU ti 25.9. klo 12.30–15: luontoliikunta ja liikuntasuositukset LOKAKUU ti 30.10. klo 12.30–15: tietotekniikkaopastus: omahoito, itsehoito MARRASKUU ti 27.11. klo 12.30–15: toimintakykytestaukset

I

osoite: Ruiskukkatie 2.

Vapaa pääsy!

Digineuvontaa ikäihmisille 29.5.

Torikadun Oulu10:ssä klo 10–14 Neuvonnasta vastaavat Nordean digineuvojat.

Postia Ainolta 1/2018 Julkaisija: Oulun kaupunki Päätoimittaja: Sanna Keskinen, 040 574 3409, sanna.keskinen@ouka. fi Toimitus ja ulkoasu: Otavamedia OMA Painopaikka: Erweko Oy, Oulu Kannen kuva: Anu-Maija Kärjä Postia Ainolta 2/18 ilmestyy Oulu-postin 4/18 välissä 22.11.2018.

Harrastukseni TEKSTI: JENNI RÄINÄ KUVA: JUUSO HAARALA

Sonja Vehkaperä on ollut kirjaston kotipalvelun asiakas jo lähes 20 vuoden ajan. Tutustu palveluun verkossa ouka.fi/oulu/kirjasto/kirjaston-kotipalvelu.

Lukiessa aika menee lentäen Kirjaston kotipalvelu tuo kirjat kotiin heille, joille kirjastoon pääsy iän tai sairauden vuoksi on vaikeaa. Senja Vehkaperälle palvelu on tuonut iloa yli kaksikymmentä vuotta.

K

un Senja Vehkaperä, 82, nostaa kirjan käsiinsä, aika kuluu huomaamatta.

– Äitini sanoi, ettei kirjaa uskalla ottaa käsiinsä. Jos kirja alkoi kiinnostaa, hän ei malttanut pistää nukkumaan ennen kuin oli loppuun asti sen lukenut. Ja aamulla odottivat työt.

Vehkaperän lukuharrastusta on hidastanut viime aikoina uni, joka tulee illalla jo muutaman sivun jälkeen. Siitä huolimatta lukeminen on Vehkaperälle tärkeää, eikä hän aio siitä luopua.

– Minä ihan oudoksun ihmisiä, jotka eivät minkään sortin kirjallisuutta lue.

17-vuotiaana polion sairastaneelle Vehkaperälle aktiivisen lukemisharrastuksen jatkumisen on mahdollistanut kirjaston kotipalvelu. Hän on ollut kotipalvelun asiakas 2000-luvun vaihteesta saakka. Polion vuoksi liikkuminen on hidasta, mutta kotipalvelu tuo kirjat kotiovelle saakka.

Kirjoja neljän viikon välein Kirjasto tarjoaa ilmaisen kotipalvelun esimerkiksi liikuntavammaisille tai iäkkäille asiakkaille, joilla ei ole mahdollisuutta tulla lainaamaan kirjoja kirjaston tiloista. Kotipalvelussa kirjat tuodaan asiakkaan kotiin neljän viikon välein ja samalla palautetaan aiemmat kirjat. Tällä hetkellä asiakkaita on noin 50, joista puolelle kirjat kuljettaa Postin palvelu ja puolelle kirjaston henkilökunta.

Kotipalvelussa kirjat tuodaan asiakkaan kotiin neljän viikon välein ja samalla palautetaan aiemmat kirjat.

Kotipalvelu aloitetaan tapaamisella, jossa kirjaston työntekijä selvittää asiakkaan kirjamaun ja sen, onko hän kiinnostunut myös esi-

merkiksi äänikirjoista, lehdistä, musiikista tai elokuvista.

Asiakas voi tilata mieleisensä kirjat joko soittamalla tai täyttämällä kirjojen mukana tulevan toivelomakkeen. Vaihtoehtoisesti kirjasto voi myös koota asiakkaan mieltymysten mukaisen kirjakokonaisuuden.

Yllätykset piristävät Senja Vehkaperä pitää klassikoista ja elämäkerroista. Uutuuskirjoissa tyyli on hänen makuunsa liian roisia. Välillä Vehkaperä on tilannut kirjat itse, välillä kirjat ovat tulleet yllätyksenä. Parhaillaan hän lukee Leena Paasion Menetettyä tyttöä. Hän ei ollut kuullut aiemmin kirjasta tai kirjailijasta.

– Samoin yllätys oli Raija Hotakan Elämänsuora. Luin sen suurella mielenkiinnolla, niin järkyttävä kuin se onkin. �

Kirjaston lukuvinkit kesäksi Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi Tämä on se kesäkirja, jota olet odottanut koko talven. Vanha ihastuttava Haapa-ahon talo Jylhäsalmella tarjoaa idyllistä rauhaa Anna Ukkoselle, mutta asiat eivät sujukaan kuin oli alun perin suunniteltu: naapurissa on meneillään jotain epäilyttävää eikä miehen muutto vaikuta edistyvän.

Joel Ahola: Vaellus Suomessa – elämyksiä ja opastusta Kuvaus kirjailijan runsaan kahden vuoden ja 2800 kilometrin vaelluksista itäiseltä Suomenlahdelta Norjaan, Jäämeren rannalle. Kirja sisältää sekä värikästä matkakuvausta Suomen luonnosta, toimii opaskirjana vaeltamiseen että esittelee useita kohteita ja niiden historiaa.

A. J. Finn: Nainen ikkunassa Avoimia paikkoja kammoava Anna ei pysty poistumaan kodistaan New Yorkin Harlemissa, minkä vuoksi hän viettää päivänsä neljän seinän sisällä tarkkaillen naapuriensa elämää. Kun naapurustoon muuttaa salaperäinen Russellien perhe, alkaa Anna seurata heitä lähes pakkomielteisesti. Eräänä iltana Anna näkee ikkunasta murhan. Anna on tapahtumien ainoa silminnäkijä, ja asiat alkavat saada merkillisiä käänteitä. Pian Anna ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä kuviteltua. s. 3

TEKSTI JA KUVAT: ANU-MAIJA KÄRJÄ

Yrjänän perheeseen tullaan kuin omaan kotiin Huhtikuinen aurinko sulattaa hitaasti mutta varmasti suojaisan pihamaan lumikinoksia, kun Eljas Ihme, Martti Inkala ja Pertti Antila ovat lähdössä perhehoitaja Pekka Yrjänän kanssa aamukävelylle Ylikiimingissä.

Yrjänän perheen Saagavauvalla riittää hoitajia.

Päiväunilta herännyt pikkuneiti istuskelee tyytyväisenä Martti Inkalan sylissä. Taustalla istuskelee Eljas Ihme.

Yrjänät tarjoavat hoidettavilleen mahdollisuuden ulkoilla useita kertoja päivässä.

A

amutoimien jälkeen lähdetään yleensä lenkille ja postia hakemaan, kertoo Pekka Yrjänä päivärutiineista.

Kävelyn päätteeksi Yrjänän perheen kodin etupihan kuistilla on mukava huokaista, seurata kevään etenemistä ja kuunnella heräilevän luonnon ääniä. Sisällä Maiju Yrjänä valmistelee jo päivän lounasta, Saaga-vauva tuhisee aamupäiväunillaan, kun taas 3-vuotias Sofia on vielä pikkukoulussa.

– Kesällä meillä on lampaita ja naapurin lehmät käyskentelevät aitauksessa tontin vieressä. Välillä viihdymme ulkosalla niin hyvin, että lounastammekin pihamaalla, kertoo puolestaan Maiju Yrjänä.

Sekä Pekka että Maiju ovat taustaltaan lähihoitajia. Kun Yrjänät odottivat vielä esikoistaan, päättivät he hankkia

s. 4

niin ison talon, että se voisi perheenlisäyksen myötä toimia kotina myös lyhytkestoista hoitoa tarvitseville vanhuksille.

Ei meidän ole tarkoitus kotia korvata, mutta mahdollisimman kodinomaiseksi olemme kaiken pyrkineet järjestämään.

– Kävimme perhehoitokurssin ja totesimme, että tämä voisi olla meidän juttumme. Olimme kumpikin väsyneitä kotihoidossa työskentelemisen kiireeseen.

Hoidettavat ovat täällä perheen arjen keskellä, eikä samanlaista hoppua ole, kertovat Yrjänät.

Kattaminen käy sutjakasti, kun Eljas Ihme (etualalla) ja Pertti Antila laittavat astiat pöytään.

Lyhytaikaisessa perhehoidossa asukas tulee valmiiksi kalustettuun huoneeseen.

Yrjänän perheen luona ollaan hoitosopimuksen mukaan muutamasta päivästä kahteen viikkoon.

– Meillä on kaksi yhden hengen huonetta ja yksi kahden hengen huone. Osa ei halua nukkua yksin, kun taas toiset haluavat oman huoneen. Toiveiden mukaan mennään, Pekka Yrjänä selvittää.

Perhehoitokoulutukseen voi lähteä kuka tahansa asiasta kiinnostunut. Kurssin jälkeen voi avata oman kotinsa ovet hoidettaville tai vaihtoehtoisesti käydä tuuraamassa perhehoitokodin oman väen vapaapäiviä.

– Hoitoalan koulutustaustasta on kyllä ollut suurta hyötyä. On realistinen näkemys arjesta ja toisaalta myös lääkehoidon kokemus, pohtii Maiju Yrjänä.

Tyypillinen Yrjänän perheen hoidetta-

va on vanhus, joka asuu pääsääntöisesti omaishoitajana toimivan puolisonsa kanssa kotonaan. Kun puoliso pitää hoitajalle kuuluvia vapaita, on perhehoito luonteva vaihtoehto laitoshoidolle.

– Ei meidän ole tarkoitus kotia korvata, mutta mahdollisimman kodinomaiseksi olemme kaiken pyrkineet järjestämään. Teemme perinteistä kotiruokaa, saunomme ja käymme kaupassa, Yrjänät luettelevat.

– Ja Sofia ottaa mielellään leikkikaveriksi tai palapelejä tekemään. Yhtenä päivänä olohuoneessa istuva väki matkusteli lentokoneessa, kun mielikuvitusleikit pääsivät oikein vauhtiin, pariskunta naurahtaa. �

Aktiivista arkea perhehoidossa Perhehoitoa voidaan järjestää asiakkaalle, jonka toimintakyky on alentunut niin, että kotona pärjääminen on haastavaa ja hän tarvitsee paljon apua arjessa selviämiseen.

– YLEENSÄ ASIAKKAALLA tulee olla säännöllisen kotihoidon asiakkuus tai perhehoitoa voidaan järjestää myös omaishoidontuen vapaapäivien pitämiseksi, kertoo vs. palveluesimies Anne-Mari Risteli Oulun kaupungin ikäihmisten palveluohjauksesta.

Aivan kaikille perhehoito ei kuitenkaan sovellu: jos asiakkaan hoidon tarve on todella runsas tai hän tarvitsee esimerkiksi paljon apua liikkumisessa tai siirtymisissä.

– Perhehoito ei sovellu myöskään asiakkaalle, joka tarvitsee säännöllistä yöhoitoa tai jatkuvaa valvontaa, huomauttaa Risteli.

Perhehoidosta kiinnostuneet omaishoidontuen asiakkaat voivat olla yhteydessä omaan palveluohjaajaansa. Asiaa voi viedä eteenpäin myös kotihoidon tai ikäihmisten palveluohjauksen kautta.

– Uudet asiakkaat voivat ottaa yhteyttä ikäihmisten palveluohjauksen AINO-neuvontaan, Risteli vinkkaa.

Asiakkaalle ei tehdä erillistä sopimusta hoidosta, vaan ikäihmisten palveluohjauksen palveluohjaaja tekee palvelupäätöksen perhehoidosta, mikäli sitä myönnetään.

Myös perhekodille ja -hoitajille on omat kriteerinsä.

– Perhekodin tulee olla terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan sopiva, ja esteettömyys- ja paloturvallisuusasiat tulee huomioida, kertoo Risteli.

Hoitajaksi haluavan tulee käydä Oulun kaupungin järjestämä ennakkovalmennus, jonka jälkeen hänet voidaan hyväksyä perhehoitajaksi. Aiempaa koulutusvaatimusta ei ole.

Kokemukset perhehoidosta ovat Ristelin mukaan hyviä, ja palaute pääosin positiivista. Perhehoito on monelle asiakkaalle säännöllinen kotona asumista tukeva palvelu.

– Perhehoito mahdollistaa asiakkaan aktiivisen mukana olon kodin arjessa ja askareissa. Tarvittaessa perhehoitoa voidaan järjestää myös asiakkaan omaan kotiin, jolloin perhehoitaja tulee asiakkaan luokse, Risteli päättää. �

TOIM.: JUHA-PEKKA HONKANEN

Löytyykö kaupunkistrategiasta valovoimaa myös vanhuksille?

Oulun uusi kaupunkistrategia on tehty tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Kysyimme vanhusneuvostolta ja vanhustyön johtajalta, löytyykö asiakirjasta veto- ja pitovoimaa myös ikäihmisille.

Vanhusneuvoston puheenjohtaja Aulikki Heinonen:

”

Turvallisuus on tärkeää niin lapsiperheille kuin ikäihmisillekin. Kun ylittää tietyn iän, turvallisuuden tunnetta kotona asumiseen tulee vahvistaa.

Myös kaupungilla pitää jokaisen uskaltaa liikkua muulloinkin kuin päiväsaikaan niin, ettei tarvitse kiertää turvattomia paikkoja. Tämä koskee niin erilaisia jengejä kuin katujen hiekoittamistakin.

Toimiva katuverkosto on liikunnan tukemista siinä missä allasvoimistelunkin mahdollistaminen.

Kaiken ikäisen väestön liikkumismahdollisuudet on otettava huomioon maankäytön ja kaupunkitilojen suunnittelussa. Leveät väylät, riittävästi levähdyspaikkoja ja vihertilaa.

Ikäihmiset ovat entistä pidempään aktiivisia toimijoita, joiden voimavaroja voidaan käyttää esimerkiksi asukastuvissa ja koulujen mummo- ja vaaritoiminnassa. Kun näille toiminnoille varmistetaan tilat, saamme lisää yhteisöllisyyttä ja terveyttä.”

Vanhusneuvoston varapuheenjohtaja Risto Örling:

”

Kaupungin vetovoima voi olla myös sitä, että vanhuksilla on hyvä olla Oulussa. Moni työn perässä etelään lähtenyt haluaa palata takaisin eläkkeellä jäätyään. Oulussa on itsessäänkin hyvät paikat harrastamiseen. Niitä pitää vain korostaa, jotta ihmiset hoksaavat kaikki nämä mahdollisuudet.

Liikkuminen kaikissa muodoissaan on tärkeää ikäihmisille ja liikuntamahdollisuuksista ei pidä tinkiä.

Luonto ja kulttuuri ovat henkireikiä kaikille ikäryhmille.

Vanhukset ovat niin suuri ikäryhmä, että jos heitä ei käytetä hyväksi kaupungin toiminnoissa, silloin menetetään paljon. Yhdessä toimimista on esimerkiksi mummo- ja vaaritoiminta, joka elävöittää myös lasten ja nuorten elämää.”

Vanhuspalveluiden johtaja Anna Haverinen:

”

Alli Koivusaari tekee palapeliä kolmevuotiaan Sofia Yrjänän kanssa. Myös satukirjojen lukeminen yhdessä on hyville ystävyksille mieleistä puuhaa.

Ikäihmisten kannalta on hyvä, että visio on aktiivinen ja positiivinen, koska oululaiset ikäihmiset ovat pääasiassa aktiivisia ja osallistuvia. On hyvä muistaa, että oululaisista 75 vuotta täyttäneistäkin vain noin kolmasosa tarvitsee päivittäiseen arkeensa hyvinvointipalvelujen tukea ja apua. Heistä enemmän kuin yhdeksän kymmenestä on kotona asuvia ikäihmisiä, joilla myös on annettavaa valovoimaisen Oulun rakentamisessa.

Ikäihmiset ovat tärkeitä toimijoita myös kuntien elinvoimaisuuden näkökulmasta. He ovat kuluttajina palvelujen käyttäjiä ja useat ovat innokkaita kulttuurin harrastajia. Näitä monelle ikäihmiselle tärkeitä asioita painotetaan myös Oulun kaupungin strategiassa.

Turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunne ovat monelle ikäihmiselle tärkeitä asioita. On tärkeää, että strategiassa korostuu yhdessä tekeminen ja vastuullisuus. Tällöin huolehditaan siitä, että kaikkien oululaisten hyvinvoinnin toteutuminen on mahdollista.” s. 5

Arjen apurit KUVAT: JUUSO HAARALA TEKSTI: SAARA KÄRKI

Kuulumisten kanavana Wilma Yleisillä viesteillä pystytään tavoittamaan kerralla monta henkilöä.

Tämä helpottaa viestintää omaisten ja hoitopaikan välillä.

Wilmaa voi käyttää vaikka kännykällä. Paula Huovisen (vas.) läheinen on hoidossa Intiössä ja kuulumiset liikkuvat ketterästi Wilman avulla. Oikealla palvelupäällikkö Toini Kärenlampi.

W

ilma-järjestelmä on otettu käyttöön vanhustenhoidossa Oulussa. Tiettävästi kyseessä on Suomen ensimmäinen kokeilu, jossa koulumaailmasta tuttu viestintäväline on valjastettu vanhustenhuollon kanavaksi.

– Wilma otettiin käyttöön viime syksynä. Sen kautta tulee näkyväksi päivittäinen hyvä työ, mitä hoivahoidossa tehdään, kertoo palvelupäällikkö Toini Kärenlampi.

Wilmassa ei välitetä asukkaiden terveystietoja, mutta omaiset saavat sen avulla runsaasti muuta informaatiota.

– Vaikken ole mikään tietokoneiden ystävä, niin kyllä sitä oppi helposti käyt-

tämään. Sieltä on tullut hyviä tietoja, kuten viikon ruokalistat ja esimerkiksi sen, kun influenssaa oli liikkeellä, että välttää vierailuja, omainen Paula Huovinen sanoo.

Myös positiivisia uutisia Valitettavan usein yhteydenotto vanhustenhoidosta merkitsee omaiselle ikäviä uutisia. Siihen Wilma-viestinnällä halutaan tuoda muutosta. Kun kyseessä ei ole kiireellinen asia, voidaan omaisille välittää myös asukkaan yleisiä kuulumisia.

Näin pystytään kertomaan myös positiivisia asioita asukkaan arjesta.

– Asukkaalla voi olla esimerkiksi monta lasta eri puolilla Suomea. Wilman avulla tavoitamme heidät kaikki tasapuoli-

sesti samalla kertaa. Tämä on selvästi ollut monelle tuttu kanava jo ennestään, koska sitä käytetään kouluissa niin paljon, Kärenlampi sanoo.

Wilmassa ei välitetä asukkaiden terveystietoja, mutta omaiset saavat sen avulla runsaasti muuta informaatiota.

Kyseessä on kokeilu, johon Oulussa osallistuvat Intiön hoivakoti, Rajakylän hoiva, Hiirosenkoti, Lassintalo sekä Jaarankartano Kiimingissä ja Jokirannan palvelukeskus Yli-Iissä. Yksiköiden vuorohoito-osastot eivät osallistu pilottiin.

Mukana on tällä hetkellä 80 omaista, mutta mukaan saa tulla enemmänkin.

Idean Wilman hyödyntämisestä vanhustenhoidossa esitti alun perin omaistoimikunnassa rehtorin työstä eläköitynyt Riku Korkeamäki. �

Viestintämuoto on ollut uraauurtavaa ja Oulun esimerkistä on tullut tiedusteluja muun muassa Helsingistä. Tapa olisi helppo ottaa käyttöön muuallakin.

TEKSTI: PÄIVI BRINK

Tarjolla tietoa tuottajasta Jokaisen ikäihmisten palveluiden tuottajan täytyy tehdä omavalvontasuunnitelma.

Sen avulla palveluntuottaja varmistaa omatoimisesti laatuaan ja asiakasturvallisuuttaan. Omavalvontasuunnitelma sisältää tärkeää tietoa asiakkaalle ja omaiselle.

S

uunnitelmallinen omavalvonta on ollut yksityisten sosiaalipalveluiden lakisääteinen velvollisuus vuodesta 2012 ja julkisten vanhuspalveluiden vuodesta 2015. Valvira on antanut hyvän ohjeistuksen omavalvontasuunnitelman sisällöstä.

– Omavalvontasuunnitelmassa on monipuolisesti tietoa yksikön toiminnasta ja toimintatavoista. Siihen on kirjattu esimerkiksi, miten asiakkaan palveluntarve arvioidaan, miten asiakas ja hänen läheisensä otetaan arviointiin mukaan, miten hoito- ja palvelusuunnitelma laaditaan ja miten varmistetaan, että henkilökun-

s. 6

ta tuntee hoito- ja palvelusuunnitelman sisällön ja toimii sen mukaisesti, Oulun kaupungin palveluasiantuntija Päivi Nieminen toteaa.

– Suunnitelmassa on lisäksi tietoa siitä, miten asiakkaan ravitsemuksesta huolehditaan, hygieniakäytännöistä, lääkehoidosta, terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisestä sekä yhteistyöstä muiden palveluun osallistuvien toimijoiden kanssa.

Omavalvontasuunnitelma perustuu riskienhallintaan.

– Riskit voivat aiheutua esimerkiksi toimintaympäristöstä, kuten kynnyksistä tai vaikeakäyttöisistä laitteista tai toiminta-

tavoista, asiakkaista tai henkilökunnasta. Nämä riskit pyritään tunnistamaan ja minimoimaan omavalvonnan avulla, Nieminen toteaa.

Miksi omavalvontasuunnitelma kannattaa lukea?

Omavalvontasuunnitelma on pidettävä julkisesti nähtävillä yksikössä niin, että kuka vain voi tutustua siihen helposti ja ilman erillistä pyyntöä. Omavalvontasuunnitelman julkisuus edistää palveluiden läpinäkyvyyttä ja asiakkaiden valinnanvapautta.

– Harmittavan harva omainen tutustuu suunnitelmaan. Riskien tunnistamisessa

kaikkien havainnot ovat tärkeitä.

Toimintayksiöissä suunnitelmasta voisi kertoa myös esimerkiksi verkkosivuilla, omaistenilloissa ja uuden asiakkaan tullessa tutustumaan yksikköön.

– Jos asiakas tai omainen kokee, ettei omavalvonta toteudu asiakkaalle myönnetyssä palvelussa, hän voi ottaa yhteyttä yksikön omavalvonnan vastuuhenkilöön, joka on kirjattu omavalvontasuunnitelmaan tai hän voi ottaa yhteyttä toimintayksikön esimieheen, Nieminen toteaa. �

Datavaari KUVAT: JUUSO HAARALA TEKSTI: SAARA KÄRKI

TEKSTI: PÄIVI LEINONEN KUVA: ISTOCK

Vernerissä ja Venlassa hoidetaan muistisairaita monipuolisesti Psykogeriatrisesta osastosta kaavaillaan koko maakunnan kattavaa. Paikkoja tarvitaan koko ajan enemmän.

I

ntiön hoivakodissa on vuoden alusta aloittanut uusi psykogeriatrinen osasto Verner. Osastolla hoidetaan haastavista käytösoireista kärsiviä muistipotilaita sekä iäkkäitä ihmisiä, joilla on mielenterveysongelmia. Samanlainen osasto Venla on toiminut kerrosta alempana jo kymmenen vuoden ajan.

– Näiden paikkojen tarve on ollut koko ajan kasvussa. Tavoitteena on, että koko Intiön hoivakoti toimisi tulevaisuudessa psykogeriatrisena yksikkönä. Tällä hetkellä paikkoja on kahden osaston verran, yhteensä 60, kertoo palvelupäällikkö Toini Kärenlampi.

Asukkaat ovat osastolla pitkäaikaispäätöksellä. Osastolle ei jäädä pysyväisesti vaan, kun käytösoireet laantuvat, heidät siirretään rauhallisemmille osastoille.

Psykogeriatrisella osastolla on kiinnitetty erityistä huomiota asukkaiden viihtyvyyteen. Heillä on oleskeluti-

lassaan takka ja asukkailla on mahdollisuus päästä saunaan. Ikkunat ovat tarkoituksella isot, jotta asukkaat pääsevät seuraamaan vuodenaikojen vaihtumista.

– Veljeni on tykännyt aivan valtavasti täällä olemisesta. Tämä koko osasto on kuin lottovoitto. Hoitohenkilökunnan vastaanotto on ollut avointa ja ystävällistä. Lisäksi se huomioi todella hyvin meidät omaiset, Venla-osaston asukkaan omainen Paula Huovinen toteaa.

Osastolla onkin henkilökuntaa enemmän yhtä potilasta kohden kuin hoivaosastollla.

Retkiä, oma piha ja yksilöllisyys Psykogeriatrinen osasto on juuri saanut kaupungin tekniseltä liikelaitokselta käyttöönsä auton, jolla asukkaita viedään retkille.

– Ajeluhan on monelle sitä rentoutumista, kun pääsee täältä ulos. Koko psykogeriatrinen hoito on taitolaji ja

entistä rohkeammin hoitajat ottavat ei-lääkkeellisiä hoitomuotoja käyttöön, palveluesimies Maarit Mäkelä sanoo.

Tulevaisuudessa tarkoitus olisi, että osastot palvelevat koko maakuntaa.

Hoitajien osaaminen on myös sellaista, että he voivat käydä kouluttamassa muita hoitajia.

Veljeni on tykännyt aivan valtavasti täällä olemisesta.

Tämä koko osasto on kuin lottovoitto.

– Muistisairas ihminen on erityisen herkkä aistimaan tunnetiloja ja tajuaa millä fiiliksellä toinen häntä lähestyy.

Siksi olisi tärkeä, että heidät osataan kohdata oikein ja ihmisyyttä arvostaen, Mäkelä kertoo.

– Kuluneiden vuosien aikana minulle on ollut tärkeää, miten hoitohenkilökunta kohtaa asukkaan ja kunnioittaa häntä. Täällä se tapahtuu esimerkillisesti, Huovinen kiittelee.

Osastolle on tulossa myös oma, aidattu piha, jossa asukkaiden on mahdollista olla. Sen lisäksi asukkaiden kanssa on tehty omakuvamonologeja, joissa käydään läpi jokaisen oma tarina ja tähän asti eletty elämä. �

Vanhusneuvosto avustaa netin käyttöön

O

ulun kaupungin vanhusneuvosto on aloittanut nettiavustajien kouluttamisen ikäihmisten tueksi.

Vertaistuella pyritään luontevaan oppimiseen.

– Kun toinen ikäihminen opastaa toista, on oppimisen tahti sopiva ja kynnys tiedon saamiseen matala, kertoo hanketta luotsaava vanhusneuvoston jäsen Juhani Suopanki.

Nettiavustajien tehtävänä on auttaa ikäihmisiä erityisesti tietotekniikan alkeissa: miten koneelle kirjaudutaan, miten hakusivu ja sähköposti toimivat. Neuvoja saa lääkäriajan varaamiseen, Kelan sivujen toimintaan, älypuhelimen käyttöön ja tarvittaessa sosiaaliseen mediaan.

Nettiavustajien tehtävänä on auttaa ikäihmisiä erityisesti tietotekniikan alkeissa: miten koneelle kirjaudutaan, miten hakusivu ja sähköposti toimivat.

Tavoitteena on järjestää syksyllä Aleksinkulmassa opastusta, joka on tarkoitettu kaikille oululaisille ikäihmisille. Ajatuksena on, että tulevaisuudessa Aleksinkulmasta voisi varata itselleen opastusajan.

Vanhusneuvoston nettiavustus on käynnistynyt ensimmäisenä Ylikiimingin asukastuvalla, entisellä kunnantalolla osoitteessa Harjutie 18. Opastusta annetaan kahden avustajan voimin keskiviikkoisin kello 12–14 toukokuun ajan.

Koulutukseen on tähän mennessä ilmoittautunut mukaan 27 eläkeläistä.

– Verkosto on jo melko kattava, mutta Haukiputaan suunnalle kaivataan vielä avustajia, kertoo Suopanki.

Lisätietoja: Juhani Suopanki, p. 0500 644 920

Palvelupäällikkö Toini Kärenlampi ja asukkaan omainen Paula Huovinen ovat tyytyväisiä psykogeriatrisen Venla-osaston kokonaisvaltaiseen hoitoon.

s. 7

Muistatko?

TEKSTI: PÄIVI BRINK

Schjerfbeck-koti oli ennen Ruttola

V

uodesta 2004 alkaen Schjerfbeck-kotina tunnettu rakennus on osa kaunista Tuiranpuiston sairaalaaluetta. Alun perin se oli tarttuvatautisten osasto eli kulkutautisairaala ja sitä nimitettiin Ruttolaksi. Sen suunnitteli arkkitehti Magnus Schjerfbeck, ja se valmistui 1900. Rakennus on suojeltu.

Vuonna 1860 Pietarsaaressa syntynyt Magnus Schjerfbeck oli taiteilija Helene Schjerfbeckin veli. Arkkitehtuurimuseon tietojen mukaan hän päätyi Yleisten rakennusten ylihallituksen viraston yliarkkitehdiksi. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1933. Magnus Schjerfbeck tunnetaan nimenomaan julkisten rakennusten, kuten koulujen, sairaaloiden ja kasarmien suunnittelijan. Muun muassa Joensuun yleinen sairaala, Auroran sairaa-

Aivojumppaa ERKKI KIISKI

s. 8

la Helsingissä sekä Tampereen sairaala ovat hänen suunnittelemiaan.

Oulun kaupunki päätti vuonna 1894 rakennuttaa metsäiselle alueelle Tuiraan sairaala-alueen, johon sijoitettiin kunnallissairaala, kulkutautisairaala ja myöhemmin myös hermosairaala ja synnytyslaitos. Schjerfbeck teki sairaala-alueen suunnitelmat 1896. Ruttolaa tarvittiin, koska 1800-luvun lopulla Oulussa levisivät monet kulkutaudit, kuten isorokko ja tuhkarokko.

Rakennus on yksikerroksinen puutalo, ja siihen on tehty muutoksia vuonna 1938. Sairaalatoiminta Tuiranpuiston alueella lakkasi vasta 1998.

Nykyään Schjerfbeck-koti tarjoaa kehitysvammaisten autettua asumista. Tavoitteena on tarjota aikuisille ja ikääntyville kehitysvammaisille turvallinen ja viihtyisä asumisyhteisö.

Asukaspaikkoja on 11. �