Opolehti 2/2017 by Opinto-ohjaaja -ammattilehti

opinto-ohjaaja »

ammattilehti 2/2017

Opinto-ohjauksen tulevaisuus herättää keskustelua

Tunnelmapaloja Jyväskylän opopäiviltä Millaista on nuorisotyö lukiossa?

Suomen opinto-ohjaajat ry

oP o

Mistä sinä haaveilet?

Tee haaveistasi totta yhteishaussa 15.3.–5.4.2017. Meillä jokaisella on haaveita ja tavoitteita. Tulevaisuutesi kannalta sillä on merkitystä, mitä ja missä opiskelet. Turun AMK tarjoaa koulutusta, jota työelämä tarvitsee – myös tulevaisuudessa. Meillä ammatilliset haaveet muuttuvat todeksi. turkuamk.fi/haku Koulutustarjonta kevään yhteishaussa 15.3. - 5.4.2017: PÄIVÄKOULUTUKSET Kulttuuriala Kuvataiteilija (AMK) Medianomi (AMK): animaatio, elokuva, journalismi tai mainonnan suunnittelu Musiikkipedagogi (AMK) Tanssinopettaja (AMK) Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK): sirkus tai teatteri Tekniikan ja liikenteen ala Insinööri (AMK) • ajoneuvo- ja kuljetustekniikka • energia- ja ympäristötekniikka • konetekniikka • prosessi- ja materiaalitekniikka • rakennus- ja yhdyskuntatekniikka • tietoja viestintätekniikka • tuotantotalous Rakennusmestari (AMK)

Sosiaali- ja terveysala Bioanalyytikko (AMK) Fysioterapeutti (AMK) Röntgenhoitaja (AMK) Sairaanhoitaja (AMK), Turku ja Salo Sosionomi (AMK), Turku: päivä- tai verkko-opinnot Suuhygienisti (AMK) Toimintaterapeutti (AMK) Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Tradenomi (AMK) • kirjasto- ja tietopalvelu • liiketalous, Turku ja Salo • liiketoiminnan logistiikka • myyntityö • tietojenkäsittely

MONIMUOTOKOULUTUKSET Ensihoitaja (AMK) Insinööri (AMK), tekniikka Sosionomi (AMK), Salo

Uutta: AMK-tutkinto kokonaan verkossa

Tradenomi (AMK), liiketalous, Turku ja Salo Tradenomi (AMK), mediatuotanto, verkko-opinnot

Turun AMK:ssa alkaa syksyllä 2017 uudet, kokonaan verkko-opintoina toteutettavat koulutukset. Opiskelu toteutuu verkossa, ainoastaan mahdolliset harjoittelut ja intensiivijakso suoritetaan harjoittelupaikalla tai lähiopetuksena. Koulutukset soveltuvat hyvin esimerkiksi sellaisille henkilöille, joilla ei ole mahdollisuutta muuttaa opiskelupaikkakunnalle.

Puheenjohtajalta » Jukka Eero Vuorinen

ERIARVOISTUVA 100-VUOTIAS SUOMI Itsenäisyyden merkkivuoden mukana moni yritys ja yhteisö on kiinnittänyt huomionsa kiitettävällä tavalla tulevaisuuteen. Tämä juhlavuosi ei näytä menevänkään historian urotekoja muistellessa. Kun puhutaan Suomen tulevaisuudesta, samassa yhteydessä ovat luonnollisesti esillä myös nuoret. Nuoret ja tulevaisuus kytkeytyvät luonnollisena osana myös opintoohjaajiin. Tästähän meidän työssämme on kysymys. Juhlavuoden merkeissä Danske Bank on laittanut liikkeelle monia hankkeita, kuten esimerkiksi nuorille suunnattuja kouluille tilattavia työpajoja ajankohtaisista aiheista. Osana pankin juhlavuotta on toteutettu myös tutkimus, jossa on selvitetty suomalaisten nuorten unelmia ja niiden mahdollistajia. Tutkimuksen mukaan näkymät nuorten unelmien tasavertaisesta toteutumisesta ovat melko synkeät. Nuorilla ei nähdä olevan tasavertaisia mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan.

Kuntavaaleissa voi vaikuttaa siihen, että koulutusleikkausten ja sivistyksen vähättelyn moodiin saadaan stoppi.

Suomi 100 -juhlavuoteen tekemisen meininki Viime aikoina huolestuttavasti lisääntyneet vastakkainasettelut, sivistyksen ja osaamisen vähättelyt ja muut synkistelyt saavat nyt jäädä. Juhlavuoteen on syytä laittaan iloinen vaihde päälle. Tätä tukee TAT:n ja Suomen opinto-ohjaajat ry:n Meidän paras koulu! -kilpailu. Sen kilpailukutsu julkistettiin Jyväskylän mainiosti toteutetuilla Opopäivillä 2.-3.2. Meidän paras koulu! -kilpailussa etsitään Suomen suvaitsevaisinta, oppivaisinta ja yhteisöllisintä koulua. Koulua, joka on aktiivinen

toimija omassa ympäristössään. Kilpailu muistuttaa myös Suomi 100 -juhlavuoden tärkeästä teemasta, yhdessä tekemisestä. Opinto-ohjaaja yläkoululla, vie viestiä eteenpäin tästä kilpailusta. Miten kilpailuun pääsee mukaan? Tehtävänä on valmistaa koulun yhteishenkeä korostava video, jonka pituus on enintään kaksi minuuttia. Kilpailun ideaan kuuluu, että videon tekemisessä hyödynnetään koko kouluyhteisöä ja mahdollisuuksien mukaan myös vanhempia. Lisätietoa TAT:n sivuilta. Iloisella mielellä ja yhdessä toimien juhlavuoteen! Jukka Eero Vuorinen puheenjohtaja

Toisaalta yhteiskunnan nähdään tarjoavan kuitenkin kohtalaiset edellytykset nuorille toteuttaa unelmiaan. Työkaluja ja tukea unelmien toteuttamiseksi kaivataan enemmän; vain 38 % vastaajista pitää tarjolla olevien työkalujen ja tuen määrää riittävänä. Tärkeimpinä yhteiskunnan tarjoamina tukina pidettiin maksutonta koulutusta, opintotukea ja opintoohjausta. Myös kodin merkitys on ratkaiseva nuorten unelmien toteuttamisen kannalta. On tärkeää, että viime vuosien eriarvoistumiskehitykseen kiinnitetään huomiota myös monilla uusilla foorumeilla. PISA-tuloksien perusteella trendi on ollut jo tiedossa. Kaikki päätöksentekijät eivät ole vieläkään havahtuneet. Nyt tarvitaan tekoja.

.. .. Paakirjoitus » Milja Mäkelä

MATKA HYMYN LUOKSE Istun junassa, kulkiessani ties kuinka monetta kertaa Keski-Suomeen synnyinsijoilleni. Olen matkustanut junassa elämässäni valehtelematta kymmeniä tuhansia tunteja, 16-vuotiaasta lähtien vähintään kahden viikon välein aina vuoteen 2017 saakka. Bussitunteja en ole laskenutkaan, mutta yli kymmenen vuotta olen kulkenut ystävien, sisarusten tai perheen luokse ympäri Suomea, työmatkoista puhumattakaan. Matkustan mielelläni, sillä matkustaessa mieli voi levätä muutoksen, oppimisen ja ihmettelyn parissa. Jokaisella metrillä on jotain uutta ja eksoottista, myös Suomessa matkatessa. Joskus myös arkisilta tuntuvat matkat tarjoavat jotain uutta ja viehättävää. Matkalla voi aistia kanssamatkustajiensa tuntemuksia, sen hetkistä elämäntilannetta. Jokaisella matkalla olen itsekin muuttunut ja tarkastelen asioita eri tavalla. Kanssamatkustajista voi myös inspiroitua. Kohtelias ele tai hento hymy voivat tehdä matkasta viikon kohokohdan. Hymyssä on niin paljon voimaa. Se on kuin lahja, jonka antaminen ilahduttaa niin sen antajaa kuin vastaanottajaakin. Ja kuten sanotaan, hymy ei maksa mitään. Keväisiin päiviini on kuulunut ikäviä asioita, kuten sairautta. Mutta

ennen kaikkea siihen on kuulunut oppimista ja hymyä. Hymyä siksi, koska olen päättänyt ottaa hymyjä vastaan ja antaa niitä parhaani mukaan. Silloinkin kun tuntuu, ettei iloa ole, pitäisi vain hymyillä. Hymyn on tutkitusti todettu vapauttavan endorfiinia ja siten vähentävän stressiä, vaikkei hymy edes olisi aito. Minua harmitti, kun makasin opopäivien ajan kuumeessa kotonani. Olen kuitenkin kiitollinen, että otin itselleni pienen hetken toipumiseen, sillä joskus on vaikeaa valita itsensä, vaikka sitä kipeästi tarvitsisikin. Viimeisin matkani kuljetti minut maailman kauneimman hymyn äärelle, kaksikuukautisen veljenpoikani luokse. Sain kunnian toimia hänen sylikumminaan ja pitää häntä kasteen ajan. 70-vuotias kastemekko puki häntä vallan mainiosti, kuten se oli pukenut jo hänen edesmennyttä isoisäänsä ja serkkujaan useina vuosikymmeninä. Kun saa pitää pientä ihmistä sylissä ja toimia hänen elämänsä tukihenkilönä, kyyneleet nousevat silmiin onnesta ja kiitollisuudesta. Sydämeni on täynnä lämpöä, kun tiedän, että pääsen seuraamaan Pyryn kasvua, ja olemaan osa hänen elämäänsä. Toivottavasti voin tarjota hänelle hänen tarvitsemaansa tukea ja ohjausta, silloin kun hän sitä eniten tarvitsee.

Vaikka Pyryn tukka kastui, vaikka aikuiset ojensivat kätensä hassusti pään yläpuolelle, ja vaikka epävireisesti lauletut, suruisat virret saivat Pyryn melkein itkemään, kirkkaan oranssit hiukseni, vihreä luomiväri ja suuret kimaltelevat korvakoruni pitivät hänet tyynenä ja melkoisen iloisena koko kastetilaisuuden ajan. Miten ihanaa ja ihmeellistä, että toinen voi olla niin pienistä asioista niin ilahtunut. Uskon, kenties hieman naiivistikin, että vaikka vaikeudet tuntuisivat kuinka ylitsepääsemättömiltä ja vaikka tulevaisuus näyttäisi synkältäkin, pimeyden joukosta löytyy aina pilkahdus valoakin, jos sen vain haluaa nähdä. Kuitenkin niinkin pienissä asioissa, kuten hymyssä voi olla niin paljon riemua ja lämpöä, niin paljon ettei edes uskoisi. Toivottavasti opopäivillä vaihtamanne hymyt ja iloiset tervehdykset antavat teille kullekin energiaa pitkälle kevääseen, aina syksyyn saakka. Toivotan energisoivaa kevättä ja muistakaa hymyillä! Milja Mäkelä Päätoimittaja

Opinto-ohjaaja ILMESTYMISAIKATAULU: 3/2017 15.9. (Aineisto 28.8.) 4/2017 17.11. (Aineisto 30.10.) 1/2018 26.1. JUHLANUMERO (Aineisto 10.1.) 2/2018 16.3. (Aineisto 19.2.)

Kuva: Antti Kokkomäki

Opinto-ohjaaja 1/2017

Opinto-ohjaajien ammatti ja järjestölehti ISSN 2342-9119 (Painettu) ISSN 2342-9127 (Verkkojulkaisu) JULKAISIJA Suomen opinto-ohjaajat ry Polvikatu 7 A 19, 33100 TAMPERE PÄÄTOIMITTAJA Milja Mäkelä miljainkerimakela@gmail.com ILMOITUSMARKKINONTI / JÄSENSIHTEERI Tuija Mäntsälä Betaniankatu 8 as 16, 20810 TURKU puh. 040 776 9727 ja 050 598 5223 tuija.mantsala@sopo.fi

Tässä numerossa Puheenjohtajalta: Eriarvoistuva 100-vuotias

Suomi Pääkirjoitus: Matka hymyn luokse

Seppo Seinä palkittiin elämäntyöstään

Vuoden opinto-ohjaaja Helena Kasurinen

kohtaa oppilaat yksilöinä Sanna Selkamon pro gradu palkittiin

Kirja-arvio: Millaista on työelämä vuonna 2040?

Tunnelmapaloja opopäiviltä 12 SOPO ry:n ilmoitusasioita 16 Ydintehtävämme opinto-ohjaajina 17 ”Ei oppi, eikä opinto-ohjaus

RAHASTONHOITAJA Erja Salminen Kurjenkatu 4 A 25, 20760 PIISPANRISTI erja.salminen@turkuamk.fi

ketään ojaan kaada”

TOIMITUSNEUVOSTO Milja Mäkelä, Tuija Mäntsälä, Maija Pasanen, Jukka Eero Vuorinen

Lukiotoimikunta 22

TILAUSHINTA 65 EUR / vsk ILMOITUSHINNAT koko sivu: 750 EUR puoli sivua: 510 EUR neljännessivu: 405 EUR takakansi 1225 EUR kannen sisäpinta koko sivu 975 EUR kannen sisäpinta puoli sivua 660 EUR PAINOPAIKKA M-Print Oy Vähäkangasjärventie 3 35700 VILPPULA ILMESTYMISAIKATAULU 2017 3/2017 15.9. (Aineisto 28.8.) 4/2017 17.11. (Aineisto 30.10.) 1/2018 26.1. JUHLANUMERO (Aineisto 10.1.) 2/2018 16.3. (Aineisto 19.2.) Lehteen tarkoitettu aineisto sähköisessä muodossa päätoimittajalle viimeistään aineistopäivänä. Ilmoitukset pdf-tiedostoina. LEHDEN KANSI: Pasi Junttanen

TOIMIKUNNILTA Perusopetustoimikunta 21 Ammatillisen koulutuksen toimikunta

Opinto-ohjaajat ja nuorisotyöntekijät

yhdessä Ohjaajuuden jakaminen 26 kollegiaalisesti, huoltajille ja ohjattaville Sukellus opinto-ohjaajien koulutuksen

alkuhämärään Ohjaus ja neuvonta avoimen AMK:n

opiskelijan tukena Taitaja2017 avaa väyliä työelämään

Opinto-ohjaaja ilmastokasvattajana 34

Suomen opinto-ohjaajat ry » verkossa www.sopo.fi facebook.com/ohjaus.sopo Twitter @Sopo_ry

Opinto-ohjaaja varaa oikeuden lyhentöä ja muokata lehteen lähetettyjä tekstejä.

SEPPO SEINÄ PALKITTIIN ELÄMÄNTYÖSTÄÄN Suomen opinto-ohjaajat ry ja Taloudellinen tiedotustoimisto sekä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö ovat yhdessä myöntäneet Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi erityisen tunnustuksen elämäntyöstä opinto-ohjauksen hyväksi kasvatustieteen tohtori Seppo Seinälle. Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi myönnetty elämäntyöpalkinto annettiin kasvatustieteiden tohtori Seppo Seinälle. Myönnetyn tunnustuksen kautta on haluttu nostaa esille ja palkita henkilö, joka on eri tasoilla vaikuttanut ja tehnyt työtä opinto-ohjauksen aseman kohottamiseksi ja ammattikunnan tunnetuksi tekemiseksi - sisulla ja sydämellä. - Parhaimmillaan ohjaus on tuonut hyvän olon tunnetta ja lisännyt työhyvinvointiani, Seinä iloitsee. Seppo Seinä on työskennellyt opinto-ohjauksen parissa viidellä eri vuosikymmenellä. Työuransa hän aloitti Hämeenlinnassa peruskoulussa 1970-luvun lopulla. 1980-luvun alusta työura jatkui Riihimäen ammattioppilaitoksessa aina vuoteen 1997. Samana vuonna hän siirtyi Hämeen ammattikorkeakouluun kuuluvaan Ammatilliseen opettajakorkeakouluun opinto-ohjaajien kouluttajaksi. Yliopettajan virasta hän jäi eläkkeelle 2015. Seinä oli otettu saamastaan tunnustuksesta. - Palkinto oli mieltä sykähdyttävä ja suuri kunnia. Meillä satavuotiaassa Suomessa saa liian harva tunnustusta, ja moni jää ilman minkäänlaista kiitosta työstään, Seinä kiittelee.

Tie opinto-ohjaajaksi Opinto-ohjaajaksi Seppo Seinä on alun perin päätynyt liikunnan opettajan työnsä kautta. - Valmistuttuani liikunnan opettajaksi sain tuntiopettajan töitä Hämeenlinnasta Poltinahon yläasteelta ja lukiosta. Opetin liikuntaa, terveysoppia, uskontoa, kansalaistaitoa ja lisäksi yhdeksännen luokan ohjauksen luokkatunteja. Se, mikä oli aluksi sivupolku, muodostuikin myöhemmin tieksi. Opinto-ohjaus alkoikin todella kiinnostaa ja päätin vielä myöhemmin hakeutua opinto-ohjaajan koulutukseen, Seinä kuvailee polkuaan opinto-ohjauksen pariin. Opettajakorkeakoulussa hän toimi yliopettajana ja opinto-ohjaajien koulut-

Kuvassa elämäntyöstään palkittu Seppo Seinä.

tajana. Seinä hoiti tehtävää kaikenkaikkiaan 18 vuotta kouluttaen 700 uutta opinto-ohjaajaa eri koulutusmuotoihin ja eri kouluasteille. Hän ohjasi myös satoja ohjauksen kehittämishankkeita, opinnäytetöitä ja vaikutti vahvasti ohjauksen

tutkimukselliseen kehittämisotteeseen. - Parasta työssäni ovat olleet ohjattavat oppilaat, ja opinto-ohjaajakoulutuksen opiskelijat, joilta sain myös itse oppia paljon, Seinä kertoo. Ammattioppilaitoksessa toimies-

saan Seppo Seinä käynnisti myös tieteellisen opinto-ohjausta koskevan tutkimustyönsä, josta tuli keskeinen osa hänen uraansa. Tohtoriksi Seinä väitteli Helsingin yliopistossa 1996 ammattioppilaitoksen sisäisestä kehittämisestä. Tohtori Seinää onkin kuvailtu asiantuntevaksi luennoitsijaksi, ja hän on saanut hyvää palautetta oppilailtaan ja opinto-ohjauksesta kirjoittamistaan artikkeleista. - Olen saanut hyvää palautetta sekä suullisesti että kirjallisesti työstäni, Seinä sanoo.

Opinto-ohjausta kehittämässä ja uutta luomassa Seppo Seinän elämäntyötä on leimannut aktiivinen toiminta ja hakeutuminen uuden ja syntyvän äärelle. Hänet nimettiin Riihimäen ammattioppilaitoksen ensimmäiseksi opinto-ohjaajaksi, ja hän käynnisti ammattioppilaitoksen opinto-ohjauksen käytännössä tyhjästä. Seinä on pitkän uransa aikana vaikuttanut opinto-ohjauksen tutkimukselliseen kehittämisotteeseen opinto-ohjaajan työssä sekä ohjauksen paikalliseen kehittämistyöhön kaikkialla Suomessa. Hänen aikanaan opinto-ohjaajan koulutus uudistettiin tutkimusperustaiseksi ja työelämävastaavaksi. - Suomalainen opinto-ohjaus on kehittynyt todella paljon. Opintoohjaus on kiinteä osa suomalaista koulutusjärjestelmää ja oppilaitosten toimintaa. Ohjaus on saatu mukaan opetussuunnitelmien yleisiin teksteihin ja koko opetushenkilöstön tehtäväksi. Yhteistoiminnallisuus ohjauksessa koko opetushenkilöstön osalta on parantunut. Joskin tässäkin asiassa on vielä paljon tehtävää, Seinä summaa.

"Kenelle teen ja mitä hän tarvitsee?" Seinä kertoo ohjausmenetelmien kehittyneen ja digitaalisuuden tulleen yhä suuremmin osaksi ohjausta, mutta on huolissaan hallituksen ohjaukseen kohdistuvista leikkauksista. - Opiskelijan näkökulmasta hyvää opintojen ohjausta ja hyviä ohjauspalveluita ei tehdä eikä saada ainakaan säästämällä, Seinä sanoo painokkaasti. - Teollinen muotoilija Stefan Lindfors kertoi eräässä televisiohaastattelussa lähtevänsä suunnittelutyössään liikkeelle kysymyksestä; kenelle teen ja mitä hän tarvitsee? Ohjaaja kohtaa työssään saman peruskysymyksen. Holistinen ihmiskäsitys lähtee ajatuksesta, että ihminen on kokonaisuus. Mallin mukaan ohjaus vaatii yhteistyötä kaikilta vastuutahoilta sekä oppilaitoksen sisällä että sieltä ulospäin, Seinä kuvailee yhteistyön tärkeyttä ohjauksessa. - Yleisesti ottaen lähtökohtana on opiskelukyvyn varmistaminen. Ohjattavat tarvitsevat kukin erilaista tukea opiskelutaitoihin, oppimaan oppimisen taitoihin sekä itsetuntemukseen ja omien vahvuuksiensa tunnistamiseen. Jotkut tarvitsevat enemmän henkilökohtaisia ohjauspalveluita, toisille riittää ohjauspalveluiden tuettu käyttö ja osa käyttää

ohjauspalveluja itsenäisesti, Seinä kertoo.

Elämää tässä ja nyt Nykyään Seinä on eläkkeellä, mutta uusi elämänvaihe on vaatinut jälleen uuden opettelua ja etsintää. Mukavaa tekemistä kuitenkin riittää. - Eläkkeellä ollessa minulle on konkretisoitunut se, että näköala aukeaakin edessä eikä takana. Koska vapaa-aikaa on ollut runsaasti, pysähtymisen ja läsnäolon kautta on tullut uusia ajatuksia ja oivalluksia. Luen paljon lehtiä ja kirjoja, ja pidän itseäni virkeänä liikkumalla eri muodoissa. Myös rakentaminen ja moottoripyörällä ja veneellä ajelu ovat lähellä sydäntä, Seinä kuvailee kiinnostavan ja monipuolisen kuuloista vapaa-aikaansa. - Lukiossa luin latinaa. Sieltä löytyy ohje elämään; Carpe diem. Noudatan sitä. Olen opetellut elämään tässä ja nyt. En elä enää menneessä enkä liioin tulevassakaan vaan yritän nauttia jokaisesta päivästä, elämänmyönteinen Seinä kertoo valoisasta asenteestaan. Teksti: Milja Mäkelä Kuvat: Seppo Seinän arkistot.

Seinän ohjaustyötä on myös leimannut kiinnostus ohjauksen alati muuttuvaan toimintaympäristöön, sekä toiminta työelämän ja koulutuksen kiinteän yhteistyön kehittämiseksi myös opiskelijoiden ohjauksen osalta. Vahvuuksikseen opinto-ohjaajana hän mainitsee muun muassa vastuuntuntoisuuden ja ammattitaitoisuuden. - Olen kokenut, että olen työskennellyt koulumaailman valoisalla puolella tehden työtä ohjattavieni tulevaisuuden hyväksi, Seinä kuvailee työuraansa. Tukea ja ohjausta tulevaisuuden hyväksi. Kuvassa esiintyvät Lauri ja “pappa” rakennustöissä.

VUODEN OPINTO-OHJAAJA

HELENA KASURINEN

KOHTAA OPPILAAT YKSILÖINÄ Kasvatustieteen tohtori Helena Kasurinen valittiin Vuoden opinto-ohjaajaksi Jyväskylän opopäivillä. Kasurinen on kouluttanut monia opinto-ohjaajia uransa aikana, mutta myös työskennellyt opetusneuvoksena Opetushallituksessa sekä ylitarkastajana työ- ja elinkeinoministeriössä. Vuoden opinto-ohjaaja palkinto myönnettiin tänä vuonna 26. kerran. Helena Kasurinen on syntynyt Kaavilla Pohjois-Savossa, ja valmistui opinto-ohjaajaksi Joensuun yliopiston ensimmäisestä maisterin tutkintoon johtavasta ohjauksen koulutusohjelmasta vuonna 1993. Vuonna 1995 Kasurinen aloitti tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa, johon liittyvä väitöskirja valmistui 1999. Väitöskirjan aiheena oli nuorten tulevaisuusorientaatio, ja työssä selvitettiin 15–16-vuotiaiden käsityksiä omasta tulevaisuudestaan Suomessa ja Venäjällä. Kohta 62 vuotta täyttävä Kasurinen on edelleen monessa mukana. Tällä hetkellä Kasurinen työskentelee opintoohjaajana Lohjan Yhteislyseon lukiossa. Työnsä ohella hän jatkaa tutkimustyötä ja kirjoittamista sekä käy luennoimassa ja toimii täydennyskoulutuksessa ohjausalan asiantuntijana. Raati palkitsi Kasurisen pitkästä ohjauksen parissa tehdystä, tulevaisuusorientoituneesta kehitystyöstä. - Tilaisuus oli juhlallinen ja mieleenpainuva. Arvostan kovasti saamaani huomionosoitusta ja olen vaikuttunut lämpimistä onnitteluista, joita sain nimityksen jälkeen. Kuten puheessani mainitsin, kohtaamiset ja yhteistyö ohjausalan ammattilaisten kanssa on ollut merkityksellisintä, kuten on ollut myös ohjauksen koulutuksen opiskelijoiden ja nuorten ohjattavien kanssa työskentely, Kasurinen muistelee lämmöllä. Helena Kasurisen työskennellessä Opetushallituksen opetusneuvoksena hän oli mukana opetussuunnitelmatyössä ja toimi projektipäällikkönä kansallisessa ja kansainvälisessä kehittämishankkeessa, joiden tavoitteena oli ohjauksen kehittäminen. Työ- ja elinkeinoministeriössä Helena Kasurinen työskenteli ylitarkastajana vastuualueenaan elin-

Kuvassa kasvatustieteiden tohtori ja Lohjan lukion opinto-ohjaaja Helena Kasurinen Vuoden opinto-ohjaaja -palkinnon vastaanottamisen jälkeen.

ikäinen ohjaus. Lisäksi Helena Kasurinen oli Suomen edustajana ELGPN:n eli European Lifelong Guidance Policy Networkin toiminnassa. KT Helena Kasurinen on julkaissut useita alansa artikkeleita ja ollut mukana toimittamassa kuutta ohjausalan kirjaa. - Olen saanut tilaisuuden olla monenlaisissa tehtävissä, mistä olen kiitollinen. Opiskelut ja työt ovat kuljettaneet Kuopion, Jyväskylän ja Joensuun kautta Etelä-Suomeen, jossa olen asunut viimeiset 16 vuotta, Kasurinen kertoo.

”Huomasin, että pärjään oppilaiden kanssa hyvin” Ennen ohjauksen parissa tehtyä uraansa, Kasurinen työskenteli kahdeksan vuotta fysioterapeuttina. - Tein sitä työtä pitkään, kunnes lääkärin määräyksestä jouduin pohtimaan uudelleen uravalintaani. Hakeuduin töihin koulumaailmaan liikunnanopettajan sijaiseksi. Huomasin, että

pärjään oppilaiden kanssa hyvin ja että koulutyö sopii minulle. Sattumalta Joensuussa alkoi vuonna 1988 ensimmäinen ohjausalan koulutusohjelma, jossa aloitin ohjauksen opinnot, Kasurinen kertoo tiestään opinto-ohjaajaksi. Kasurinen on työskennellyt opintoohjaajana peruskoulussa ja lukiossa. Nyt hän työskentelee Lohjan Yhteislyseon lukion opinto-ohjaajana. - Joskus oppilailta tulee hyvinkin vilpitön kiitos, kun opiskelija on saanut apua ongelmassaan, Kasurinen iloitsee. Ohjauksen onnistumisesta kerätään myös palautetta, mutta Kasurinen toivoo, että tätä voitaisiin tulevaisuudessa toteuttaa systemaattisesti. Oppilaiden toiveet ohjauksesta kuitenkin vaihtelevat. Jokaisella oppilaalla on omat tarpeensa ohjaukseen. - Oli kyseessä sitten kurssien vaihtaminen tai opiskelukykyyn liittyvät ongelmat, liikkeelle lähdetään aina yksilöstä. Eri oppilaitoksissa ja kunnissa tilanteet vaihtelevat resurssien määrän

ja käytön suhteen. Kun koulutuspolut mutkistuvat, opintoihin hakeutuminen ja valintaprosessit ovat muutoksessa sekä työelämä on edelleen epävakaata, nuoret ja aikuiset tarvitsevat ohjaajia, jotka auttavat heitä valinnoissa, päätöksen teossa ja tukevat tilanteissa, joissa yksilön toimijuus on hukassa.

Ohjauksen kehittämistä myös vapaa-ajalla Opinto-ohjaus on kehittynyt muutamassa vuosikymmenessä paljon, ja yhteistyö oppilaitosten sisällä ja ulkopuolelle on lisääntynyt. Ohjaus on entistä strukturoituneempaa. - 2010-luvulla lukiolaisten ohjaus on selkeytynyt, sillä opiskelusuunnitelma laaditaan heti opintojen alussa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä tukirakenteet ovat muotoutuneet toimivammiksi, eikä ammattilaisten keskinäisen yhteistyön ansiosta synny enää niin helposti katvealueita, joihin nuoret tipahtavat, Kasurinen kuvailee ohjaustyön kehitystä 1990-luvulta 2010-luvulle. Kasurinen kertoo olevansa erityisesti kiinnostunut ohjausjärjestelmien kehittämisestä ja arvioinnista. Hän haluaa myös aidosti kuunnella ohjattavaansa. - Opiskelijoiden kanssa käydyt ohjauskeskustelut ilahduttavat kovasti, kun tuntuu, että voi olla avuksi. Pidän tärkeänä myös yhteistyötä kollegoiden, opettajien ja opiskeluhuoltoryhmän kanssa, Kasurinen summaa. Kehittämistyötä hän tekee myös vapaa-ajallaan urheilun, perheen ja ystävien kanssa vietetyn ajan lisäksi. - Luen fiktiivistä ja ohjausalan kirjallisuutta sekä kirjoitan ohjaukseen liittyviä tekstejä, ja yritän tehdä tutkimustyötä. Tällä hetkellä työstän teemoja työllistyvyyteen vaikuttavista tekijöistä, nuorten tulevaisuusta ja toivosta ohjauksessa. Olen käynyt luennoimassa toivokeskeisestä ohjauksesta ja pyrin myös kirjoittamaan tästä aiheesta, Kasurinen kertoo. Teksti: Milja Mäkelä Kuvat: Pasi Junttanen

Helena Kasurinen vastaanotti Vuoden opinto-ohjaaja -palkinnon Jyväskylän Paviljongissa.

Sanna Selkamon pro gradu -tutkielma palkittiin Jyväskylässä Sanna Selkamon pro gradu -tutkielma ””Että sitä tuntee olevansa ihminen, eikä mikään numero jossain paperilla" : erityisellä osaamisella kohti aikuisuutta ja työelämää” palkittiin vuoden ohjauksen pro graduna Jyväskylän opopäivillä. Sanna Selkamon Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselle tekemä pro gradu -tutkielma tarkastelee ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden erityisnuorten ohjauksen ja tuen tarvetta työelämään siirryttäessä. Selkamon tutkielmatyön tavoitteena oli muun muassa lisätä tietoa ja ymmärrystä ohjauksen ammattilaisille erityisnuorten tuen tarpeesta ohjauksessa. - Jo graduprosessin alkumetreillä päätin, että kirjoittaisin aiheesta, joka on lähellä sydäntäni, ja jossa yhdistyisi kaksi suurinta mielenkiinnon kohdettani, eli ohjaus ja erityispedagogiikka, Selkamo sanoo päättäväisesti. Aihevalinta perustui työhistorian, työkokemuksen ja mielenkiinnon kohteiden yhdistämiseen Selkamon itsensä näköisellä tavalla. Selkamo on yllättynyt, mutta erittäin iloinen saamastaan tunnustuksesta. - En osannut yhtään odottaa palkintoa, mutta olen todella otettu, että tutkielmani aiheen merkittävyys ja ajankohtaisuus huomioitiin myös kouluneuvos Erkki Merimaan taholta, Selkamo riemuitsee. Selkamo on toiminut yli kymmenen vuotta ammatillisen koulutuksen puolella sekä aineenopettajana, että laaja-alaisena erityisopettajana monilla eri koulutusasteilla, ensin Tampereella ja myöhemmin myös juurillaan Mikkelissä. Opinto-ohjaajana hänen uransa on kuitenkin vasta aluillaan. - Olen toiminut aineenopettajana jo vuodesta 2005, mutta opintoohjaajan ammattia en ole vielä päässyt harjoittamaan. Opetusvuosieni varrella saamani palaute on kuitenkin ollut myönteistä, Selkamo kertoo.

Ammattitaidon syventämistä ja visioita opintoohjauksesta Opinto-ohjaajan työssä Selkamoa kiinnostaa juuri opinto-ohjauksen moniulotteisuus ja eri yhteisöjen välisenä

Sanna Selkamo yllättyi positiivsesti saamastaan tunnustuksesta.

siltana toimiminen. Hänen mielestään hyvä opinto-ohjaaja on läsnä, kannustaa ja kuuntelee ohjattavaa. - Opinto-ohjaajien työ on moneen suuntaan jäsentyvää ja organisoituvaa, ja työnkuvaan vahvasti kytkeytyvät yhteiskunnalliset teemat ovat minusta äärettömän kiinnostavia, Selkamo kuvailee. Ammatillisen koulutuksen asiat ovat pohdituttaneet Selkamoa, ja hän käsitteleekin niitä gradussaan. Vaikka hänellä onkin hyvin myönteinen kuva ammatillisen koulutuksen opintoohjauksesta opinto-ohjaajien kanssa tekemänsä yhteistyön pohjalta, Selkamo näkee siinä myös epäkohtia. Selkamo pitää alueellista moniammatillista ohjaustyötä toimivana, mutta näkee selkeän tarpeen erityisohjaukselle omana ohjausmuotonaan. - Nostan esiin gradussanikin ilmenneen asian. Oppilaitosten tar-

joama jatko-ohjaus työllistymisen ja mahdollisten jatko-opintojen suhteen tulisi aloittaa aikaisemmin, varsinkin kun kyseessä on tukea tarvitseva opiskelija. Myös ammatinopettajasta olisi hyötyä prosessissa, jotta opiskelijan ajatus omasta tulevaisuudesta lähtisi jalostumaan jo työssäoppimispaikkojen ja -jaksojen kautta, Selkamo kuvailee näkemystään. Selkamo puolustaa ammatillisen koulutuksen opinto-ohjausta vahvasti, ja kehuu esimerkiksi ammatillisen opintoohjauksen roolia oppilaitosten ja sen ulkopuolisten tahojen kanssa. - Yhteistyötä olisi ilman opintoohjausta kovin vaikea toteuttaa, ja ammatillisten opintojen sisällöistä johtuen opiskelijoiden ohjaaminen vaatiikin hyvin tiiviin yhteistyön ammatinopettajien kanssa. Toivottavasti tällainen yhdessä ohjaaminen on mahdollista myös tulevaisuudessa, Selkamo toivoo. Vaikka selkeitä tulevaisuudensuunnitelma hänellä ei ole, mielessä siintää visio uuden ja vanhan osaamisen yhdistämisestä oman näköiseksi kokonaisuudeksi. - Minulla on paljon urasuunnitelmia, mutta toivoisin, että voisin yhdistää tulevaisuudessa erityispedagogiikan ja ohjauksen ammattikäytäntönä. Aviomieheni Janne työskentelee myös ohjaajana, ja myös äitini on toiminut ohjaustyön parissa, Selkamo avaa taustojaan. Selkamon pro gradu -tutkielmaan voi tutustua Jyväskylän yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/52597 Teksti: Milja Mäkelä Kuva: Sanna Selkamon arkisto

Kirja-arvostelu

MILLAISTA ON TYÖELÄMÄ VUONNA 2040? Millaista on työelämä vuonna 2040? Tulevaisuuden työ on ollut ja tulee olemaan jatkossakin opinto-ohjaajien koulutustilaisuuksien keskeisenä teemana. Aiheen merkitys korostuu koko ajan. Tämän pohdiskelua ei kukaan vakavasti otettava opinto-ohjaaja voi välttää. Keskustelu mediassa ajautuu helposti ylilyönteihin ammattien katoamisesta. Tämmöisestä on helppo vetää otsikoita. Sitäkin varmaan tapahtuu, mutta olennaisempaa on, että työ on jo nyt muuttunut ja muuttuu koko ajan nykyisissä ammateissa. Toisaalta digitalisaatio ja automaatio vyöryy monella tavalla myös yhä nopeammin sellaisiin työtehtäviin, joita aiemmin ei osattu kuvitellakaan. Ydinkysymys on, korvautuvatko katoavat työt uusilla ja miten tämä töiden korvautuminen tapahtuu. Selvää näyttöä on jo olemassa siitä, että keskipalkkaisissa töissä on tapahtumassa koko ajan katoa. Kysyntää yhä vaativampiin työtehtäviin näyttäisi yhä olevan, mutta kuinka paljon? Mistä opinto-ohjaaja saisi kätevästi tästä tietoa? Työn murroksesta Suomessa ilmestyi reilu vuosi sitten ETLA:n julkaisu Työn murros – riittääkö dynamiikka? Julkaisu on perusteellinen ja vakuuttava, mutta ehkä hieman vaikeasti hyödynnettävissä arkipäivän opinto-ohjaukseen. Mistä löytäisi pätevää, mutta helpommin omaksuttavaa luettavaa opinto-ohjaajan työhön? Tähän tarpeeseen on ajatuspaja Demoksen tuottama todella kätevä tietopaketti: TYÖ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Alkuvuodesta julkistettu Työ 2040 -skenaariojulkaisu nostaa julkiseen keskusteluun työtä muuttavia kehityskulkuja hypertuottavuudesta perustuloon. Työn muutos on oiva suurennuslasi yhteiskunnan muutoksen tutkimiseen, koska työ koskettaa meitä kaikkia. Julkaisun tarkoitus on tuoda esille tärkeimpiä teemoja, jotka muokkaavat työtämme – ja sitä kautta yhteiskuntaamme – ennen vuotta 2040. Julkaisu on ladattavissa PDF-

tiedostona Demos Helsingin sivulta. Se sopii oheismateriaaliksi hyvinkin nuorisoasteen ja korkeakoulujen tulevaisuuden urapohdiskeluihin. Julkaisussa esitetään kolme vaihtoehtoista työelämäskenaariota, jotka kaikki ovat kaikki mahdollisia ja hyvin perusteltuja. Yhdessä näistä lähtökohtana on nyt ajankohtaisena mylläävän trumpismin myötä lisääntyvä protektionismi. Toinen skenaario lähtee eteenpäin työelämän organisaation vahvasta muutoksesta ja uusien työtehtävien löytymisestä ihmiskunnan globaalien ongelmien ratkaisemisesta. Kolmannessa skenaariossa suuri osa työstä on kadonnut ja vain pieni joukko on hypertuottavissa tehtävissä globaalien kilpailullisten yritysryppäiden palveluksessa. TYÖ 2040 pitää sisällään skenaarioiden lisäksi lukuisan joukon

tiiviitä artikkeleita, jotka syventävät aihetta. Näitä katsauksia voi lukea aivan erillisinäkin, jos skenaariot eivät nappaa. Mielenkiintoisia artikkeleita löytyy muun muassa siitä, miten sukupuoli vaikuttaa tulevaisuuden työelämässä ja miten käy verotuksen tulevaisuudessa. Julkaisu haastaa aidolla tavalla myös koulun. Miten nykyiset opetussuunnitelmat ovat onnistuneet tunnistamaan sen tosiasian, että tietokoneet ottavat meitä koko ajan kiinni asioissa, joissa perinteisesti olemme hyviä? Olemmeko koulussa oikeasti ryhtyneet rakentamaan sellaisia inhimillisiä vahvuuksia, kuten empatia, luovuus, intuitio ja uteliaisuus? Näissä ominaisuuksissahan robotit eivät loista. Teksti ja kuvat: Jukka Eero Vuorinen

Johannes Koponen Demos Helsingistä esittelemässä työn muutoksia.

Kuva: Janika Kotilainen

TUNNELM OPOPÄI

Ammatillista kehitystä, yhteishenkeä, mutta myös naurua, viihtymistä ja liikutusta. Jyväskylän opopäivillä kuultiin asiantuntevia ja ajankohtaisia puheenvuoroja ja jaettiin tietoa ja taitoja työpajoissa sekä opintovierailuilla. Keski-Suomen opinto-ohjaajat kokosivat päivien kohokohdat yhteen. Kaikki oli valmista torstaiaamuna 2. helmikuuta. Töitä oli paiskittu puolitoista vuotta ja nyt osa Keski-Suomen opinto-ohjaajat ry:n jäsenistä pukeutui oransseihin haalareihin ja jäätihkua uhmaten jalkautui Paviljongin messu- ja kongressikeskuksen pihalle vastaanottamaan Opopäiville saapuvia. Onneksi ilmoittautumispiste oli saatu siirrettyä hotellin aulasta Paviljonkiin, ja noin 800 hengen ilmoittautuminen sujui ilman ruuhkaa. Mukaan ohjelmaan saavuttiin myös lennosta. Paviljonkihotellin aukiolta osa lähti bussin kyydissä tutustumiskohteeseensa. Osa tutustumiskohteista oli kävelymatkan päässä. Matkailualan opiskelijoita oli paikallisten opinto-ohjaajien kanssa emännöimässä ja isännöimässä siirtymisiä. Bussikohteissa päästiin tutustumaan mm. vuonna 1950 perustettuun maailman johtavaan kiuasvalmistaja ja saunatuotteiden tekijä Harvia Oy:öön, makeisistaan tunnettuun Pandaan tai 2,9 miljardin liikevaihdon Valmetiin, joka on maailman johtava teknologian,

automaation ja palveluiden toimittaja ja kehittäjä sellu-, paperi- ja energiateollisuudessa. Kävelyetäisyydeltä löytyi 120 erilaisen teevalikoiman Teehuone Teeleidi, uuden hotellin tarinan ja yrittäjätarinan pääsi kuulemaan hotelli Versossa ja teatterin ammatit tulivat tutuiksi Jyväskylän kaupunginteatterissa. Ja paljon paljon muuta.

Toimikuntatapaamisissa riitti väkeä Päivä jatkui eri kouluasteiden toimikuntatapaamisilla, jotka kaikki kokoontuivat hotelli Alexandrassa ratapihan toisella puolella. Kaikkiin toimikuntiin oli ilmoittautunut todella runsaasti opintoohjaajia. Joskus läheskään kaikki ilmoittautuneet eivät ole ehtineet tulla kuulolle, mutta nyt tuntui, että paikat pullistelivat innokkaita osallistujia. Ammatillisen koulutuksen toimikunnasta oli toimitettu kaikkien toimikuntien käyttöön ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä videopätkä, joka keskustelutti muitakin

kuin ammatillisessa koulutuksessa työskenteleviä opinto-ohjaajia. Ilta jatkui keskisuomalaisella vastaanotolla. Soihdut ja punaiset matot opastivat iltaan tulijat Lyseon lukion uusiin tiloihin Sepänkadulla. Jaakko Selin, Jyväskylän kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja, Kari Pirinen KeskiSuomen liitosta ja Lyseon lukion rehtori Osmo Polas kättelivät kaikki iltaan osallistuvat. Satoja kollegoita, opiskelijaravintola Lounastuulen henkilökunnan loihtimat herkut ja viinilasien kilinää: puheensorina täytti uudet Lyseon tilat. Saimme nauttia myös nuorten tanssista ruumiin ravinnon lisäksi. Kaikki eivät valitettavasti mahtuneet keskisuomalaiselle vastaanotolle. Popparissa musisoivat Jyväskylän ammattiopiston muusikkoopiskelijat ja Schildtin lukion nuoret. Osa suuntasi tämän jälkeen jo yöpuulle, mutta hyväkuntoisimmat jaksoivat aamutunneille kaupungin yössä.

MAPALOJA IVILTÄ

Avajaisissa raikuivat aplodit Perjantaiaamuna oli edessä avajaiset. Ohjelmassa oli paljon merkittäviä puheenvuoroja. Keski-Suomen maakuntajohtaja Tapani Mattilan tervehdys ja Keski-Suomen opinto-ohjaajien puheenjohtaja Mika Kankaan tervehdys. Puheenvuorot kuultiin myös tohtori Pekka Riskulta Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja dosentti Johanna Rantaselta Jyväskylän yliopistosta. Saimme kuulla myös ajankohtaista ohjauksesta SOPO ry:n Jukka Eero Vuoriselta ja IAEVG:n Raimo Vuoriselta. Muita kiinnostavia puheenvuoroja ja avauksia kuultiin myös Dr. Peter Plantilta, Ohjaamot -tukea koulutuksen ja työn poluilla -hankkeen Pasi Savonmäeltä sekä Metsä Groupin Lasse Brandtilta. Voisi luulla, että kaikki Paviljonkiin saapuneet olisivat tässä vaiheessa jo enemmän kuin uupuneita. Mutta mitä vielä. Keski-Suomen opinto-ohjaajat keksivät kenraaliharjoituksissa, että kaikkien puheenvuorojen jälkeen noustaan ylös ja taputetaan napakasti.

Ja näin myös toimittiin. Koko Paviljongin suuri sali nousi jokaisen puheenvuoron jälkeen ylös ja taputti innokkaasti. Usein taidettiin nousta ylös ja taputtaa ennen seuraavaa puheenvuoroakin. Puheenvuorosta toiseen siirryttiin sujuvasti. Jyväskylä on tunnettu liikuntakaupunki ja maakunnan opinto-ohjaajatkin elävät sen mukaisesti. Myös kansainvälinen puhujamme Peter Plant nappasi ideasta kiinni ja nostatti koko salin ylös oman puheenvuoronsa aikana ja laittoi meidät kaikki laulamaan.

Palkintoja, mainetta ja kunniaa Avajaisten päätteeksi jaettiin palkintoja. Vuoden ohjausalan gradun julkisti kouluneuvos Erkki Merimaa. Sanna Selkamo palkittiin ”Että sitä tuntee olevansa ihminen, eikä mikään numero jossain paperilla” – erityisellä osaamisella kohti aikuisuutta ja työelämää. Sannan videotervehdykseen ja graduun voit tutustua opopäivien kotisivujen jälkimateriaalis-

sa. Taloudellisen tieodotustoimisto TATn toimitusjohtaja Kari Väisänen julkisti Meidän paras koulu! -kilpailun, joka on kohdennettu perusopetuksen yläkouluille ja yhtenäiskouluille. Yhteisöllisin koulu saa työnsä tueksi 15 000 euroa. Kilpailuaika päättyy 31.5.2017. Lisätietoa http://www.tat.fi/meidan-paraskoulu-kilpailu Perinteiseen tapaan Liisa TenhunenRuotsalainen julkisti yhdessä SAKn ja SOPOn kanssa vuoden opinto-ohjaajan. Pitkän linjan ohjaaja ja kasvatustieteiden tohtori Helena Kasurinen palkittiin työstään opinto-ohjauksen hyväksi. Viimeisenä ohjelmanumerona avajaisissa oli ensimmäistä kertaa myönnettävä Opinto-ohjauksen Elämäntyöpalkinto, jonka sai kasvatustieteiden tohtori Seppo Seinä.

SOPO ry:n piste opopäivillä. Kuva: Pasi Junttanen

Juhani Pirttiniemi nimettiin SOPO ry:n kunniajäseneksi perjantain iltajuhlassa. Kuva: Santeri Nikkinen ja Susanna Ranta.

Ruoka maistui perjantain iltajuhlassa. Herkullista! Kuva: Santeri Nikkinen ja Susanna Ranta

Opintoretki Harvialle. Kuva: Mira Riihonen.

Opintokäynti Parkour-akatemiassa sai opinto-ohjaajat liikkeelle. Kuva: Sami Lampinen

Toimintaa messuhallissa ja työpajoissa Jyväskylän opopäiville oli saapunut noin 70 näytteilleasettajaa, jotka rakensivat osastonsa messuhalliin, jonne päiville osallistujien oli helppo suunnistaa tutustumaan päivän trendeihin. Mukaan tarttui julistetta, kassia, muistitikkua, esitteitä, vihkosia, hattaraa, karamelleja ja tietenkin valtavasti mielenkiintoisia keskusteluja. Metsäopetus.fi ja Rakennus- ja kiinteistöpalvelualan vetovoima ry vetivät väkeä myös ulkoalueelle. Ennen iltapäivän työpajoja oli tarjolla lounasta. Ja iltapäivän munkkikahvit tarjosi maanpuolustuskorkeakoulu sotilaskodin kanssa. Osa työpajoista tuli todella nopeasti täyteen, kun ilmoittautuminen lokakuussa

avattiin. Vasta tammikuussa ilmoittautuneilla ei enää ollut kovin paljon valinnanvaraa, mutta kaikille löytyi joku vaihtoehto päivien runsaasta tarjonnasta. Tavoitteena oli päivien teeman mukaisesti Tuumasta toimeen ja niinpä moni pääsi iltapäivän aikana kokemaan ja tekemään jotain ihan itse joko kahdessa lyhyemmässä pajassa tai yhdessä pitkässä pajassa. Tarjolla oli digiaskelia, kukkaterapiaa, visuaalista ajattelua, tubettamista ja yrittäjyyttä.

Iloisia kohtaamisia ja jälleennäkemisiä Jyväskylän opopäivillä oli ensimmäistä kertaa ohjelmassa tarjolla opoksi opiskelleiden kurssitapaamisia. Jyväskylässä kun oltiin, päädyttiin ilmoittautujat

rajaamaan Jyväskylässä opiskelleisiin ihan tilasyistä johtuen. Paviljongin ravintolasalin pöydät oli jaettu entisille opiskelijoille ja mukaan tuli moni entinen kouluttajakin. ”Mitä sinulle nykyisin kuuluu?” ”Missä sinä tällä hetkellä vaikutat?” ”Ei olla nähtykään tosi pitkään aikaan!" Iloinen puheensorina ja odotetut jälleennäkemiset täyttivät ravintolasalin. Ilmeisesti tällaiselle olisi jatkossakin hyvä varata oma aikansa viralliseen ohjelmaan. Tätä voisi laajentaa muihinkin koulutusta antaviin paikkakuntiin tai keksiä jotain muuta tähän liittyvää. Tar-

Teehuone Teeleidi Lutakossa ihastutti vierailijoita. Kuva: Linda Liponen

Naiskuoro Harput perjantain iltajuhlassa. Kuva: Santeri Nikkinen ja Susanna Ranta.

Marja Korhonen ja enkelit. Kuva: Riina Hult

Johanna Rantanen ja Jussi Lounassalo juonsivat opopäivät. Kuva: Riina Hult

Keskisuomalaisen vastaanoton herkullinen noutopöytä. Kuva: Petri Pakarinen ja Jenni Koskenniemi

Tunteiden kirjoa ja kiitosta vetta näytti olevan. Sitten mentiin saunaan, hetken huilaamaan, shoppailemaan tai vain kiireellä iltajuhlaa kohti. Iltajuhlassa syötiin hyvin, jaettiin ansiomerkkejä, seurusteltiin, tanssittiin, pidettiin hauskaa. Keski-Suomen opinto-ohjaajat ry:n entinen puheenjohtaja Raili Sandelin sai hopeisen ansiomerkin ja nykyinen puheenjohtaja Mika Kangas sai pronssisen ansiomerkin muiden ansiomerkkien saajien rinnalla. SOPO ry:n uudet kunniajäsenet Merja Lehmussaari ja Juhani Pirttiniemi saivat kunniakirjansa ja kukkansa myös iltajuhlassa.

Lauantaiaamu alkoi nauramalla. Stand up -koomikko Mikko Vaismaa valtasi lavan ennen keskisuomalaisia uratarinoita, joita olivat kertomassa europarlamentaarikko Henna Virkkunen, toimitusjohtaja Hans-Peter Siefen Nordic BusinessForumista ja Co-founder Matias Mäkitalo Treamer Oy:stä. Nuorten musiikki ilahdutti. Mutta erityisopettaja-kirjailija Marja Korhonen herkisti, hiljensi ja liikutti koko salia. Marjalla on locked-inoireyhtymä. Marjan ajatus toimii terävästi, mutta kädet ja jalat eivät liiku, eikä puhetta tule. Energinen ja kiireinen nainen ei kuitenkaan antanut sen nytkään häiritä. Huumori kukki, vaikka yleisössä

välillä nenäliinaa kaivattiinkin. Olemme saaneet valtavasti kiitoksia. ”Kiitos upeista Opopäivistä! Hyvä ohjelma, hyvä rytmi päivien kulussa ja monia mukavia kohtaamisia.” ”Todella mahtavat Opopäivät 2017 Jyväskylässä - sydämelliset kiitokset kaikille” ”Lämmin Kiitos kaikille järjestäjille, esiintyjille, luennoitsijoille, näytteilleasettajille ja osallistujille mukavista ja hyvin organisoiduista opopäivistä 2017!” Kyllä me varmasti osattiin jotain tehdä oikein, mutta tärkeintä oli, että teitä tuli niin paljon vieraaksemme. Me kaikki teimme tämän yhdessä. Iso kiitos kaikille! Keski-Suomen opinto-ohjaajat

Sopo ry:n nettisivuja ja jäsenmaksujen maksujärjestelmää uusitaan Uudet nettisivut avautuvat keväällä 2017. Samalla uusitaan jäseneksi liittymiseen ja jäsenmaksuihin liittyviä käytänteitä. Vuoden 2017 jäsenmaksu on 45 € (opiskelijat ja eläkeläiset 22 €). Jäsenmaksu maksetaan kotisivuilla olevan maksujärjestelmän kautta huhti-toukokuun aikana, eikä sinulle lähetetä erikseen laskua. Järjestelmä lähettää maksusta kuitin sähköpostiisi. Seuraa tiedotusta kotisivuilla www.sopo.fi Jäsensihteeri Tuija Mäntsälä tuija.mantsala@turkuamk.fi

TAITAJA2017.FI

SUOMEN SUURIN & KANSAINVÄLISIN AMMATTITAIDON TAPAHTUMA

MAKSUTON SISÄÄNPÄÄSY

YDINTEHTÄVÄMME

Kolu mni

OPINTO-OHJAAJINA

"Se, mitä ei sanota, on usein tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan" Kirjoittelen tätä kolumnia 90-vuotiaan satakuntalaistalon olohuoneessa. Pönttöuunissa palaa tuli ja Moksu-kissa nukkuu seuranani vierashuoneen pehmustetulla tuolilla. Edellisten sukupolvien kuvat ja esineet lämmittävät ympärillä, tunnelma on kerta kaikkiaan inspiroiva. Ulkona vihmoo vettä ja hiihtämisestä ei ole tietoakaan. Pari päivää sitten abit rekkoineen saateltiin matkoihinsa ja vanhat tanssivat frakeissaan ja unelmamekoissaan nuoruuden kauneutta ja iloa. Nyt on hyvä hetki pohtia omaa ammattia ja sen eri puolia. Työssämme on monia upeita asioita. Juttelin vähän aikaa sitten opiskelijan kanssa, joka mietti musiikin valitsemista elämänuraksi. Hän oli meidän monien aikuisten neuvojen mukaisesti valinnut pitkät kurssit matematiikkaa ja fysiikkaa ja ties mitä, mutta sitten olikin käynyt niin, että musiikki oli alkanut tuntua niin tärkeältä, että sen varaan voisi rakentaa kaiken. Opiskelijaa mietitytti posket punoittaen se seikka, että uskaltaako hän jättää pois fysiikkaa ja muita aineita, jotta musiikille jäisi riittävästi tilaa ja että olisi aikaa keskittyä musiikkiin tosissaan. Elänkö musiikilla, pärjäänkö sillä, vai valitsenko varmuuden vuoksi jotakin turvallisempaa? Näitä opiskelija mietti. Keskustelu tämän opiskelijan kanssa vaikutti minuun syvästi. Kyseessähän oli pohdinta siitä, uskallanko valita taiteen elämänurakseni? Päädyimme opiskelijan kanssa yhdessä siihen lopputulokseen, että vain menemällä sitä kohti, minkä itse tuntee oikeaksi ja tärkeäksi, tuntee tekevänsä oikean valinnan. Voihan olla, että myöhemmin joutuu tekemään toisenlaisen valinnan, tai muuttamaan suuntaa, mutta silloin valinnan tekemisen tilanne ja elämänkokemus eivät ole enää samat. Ajattelen itse, että jokainen elämää koskeva päätös on varmasti paras mahdollinen päätös siinä tilanteessa ja silloisella elämänkokemuksella. Ei ole helppoa olla opinto-ohjaaja, kun näitä pohtijoita riittää vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Joiden-

kin valinnat ovat helpompia, ja valinnoissa auttavat monet asiat, kotitaustan tuki ja mallit ehkä suurimpana tekijänä. Tietysti vuodet ja kokemus opinto-ohjaajan työssä lisäävät varmuutta ja ammattitaitoa, ja oikeiden kysymysten esittäminen ohjattavalle on se kultajyvä, joka saa nuoren ihmisen pohtimaan itse omaa tilannettaan. Oikea kysymys sopivaan maaperään voi myös kirvoittaa monenlaisia tunteita, jopa kyyneleitä esiin. Ammattitaitoon liittyy itsestään selvänä se, että jokaisen opinto-ohjaajan pitää olla koulutettu, pätevä ammattilainen ja omasta jatko- ja täydennyskoulutuksesta pitää huolehtia. Koulutuksiin pääsyn pitäisi olla myös jokaisen opintoohjaajan itsestään selvä oikeus. Useasti monet työmme reunaehdot estävät meitä keskittymästä työmme ydinasiaan, eli ohjauskeskusteluihin. Ohjattavia on liikaa ja muuta epäoleellisempaa työtä kertyy. Jyväskylän valtakunnallisilla opinto-ohjaajien päivillä lukioworkshopissa mietimme yhdessä suuren lukion opinto-ohjaajajoukon kanssa juuri tätä kysymystä, mikä meitä opinto-ohjaajia estää keskittymästä ydintehtäviimme. Ydinasia opinto-ohjauksessa on se, että jokaisen nuoren pitää tulla kuulluksi. Työmme ei ole liukuhihnahommaa, eivät sitä tekniset laitteet korvaa. Työmme ydin on vuorovaikutus ja kommunikaation lainalaisuuksien ymmärtäminen. Se, mitä ei sanota, on usein tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan. Muistan tytön, joka ensin roikkui ovenpielessäni monta kertaa kuin minua tutkiakseen, millainen henkilö minä mahdan olla, ja sitten kun hän oli tullut sisään, keskustelumme alkoivat tytön omasta mielestä liian suurista jaloista. Jalat eivät kuitenkaan olleet se asia, vaan siitä oli helpointa aloittaa ja

edetä kohti enemmän askarruttavia teemoja. Tällaisiin asioihin herkistymisen taito ei synny hetkessä. Hiillos jo hehkuu pönttöuunissa, ja Moksu-kissa kääntää kylkeä. Taidan lopettaa juttuni nyt tähän tsehovilaiseen rauhaan. Maija Pasanen Linnakosken lukio, Porvoo

”Ei oppi, eikä opinto-ohjaus ketään ojaan kaada”, toteaa Juhani Pirttiniemi Opetusneuvos Juhani Pirttiniemi, Opetushallitus, on opinto-ohjauksen ja ammatillisen koulutuksen Grand Old Man. Hänellä on takanaan pitkä työura koulutussektorilla ja opetushallinnossa. Nyt eläkkeelle jäämisen kynnyksellä Juhani tarkastelee ohjauksen tilaa ja pohtii sitä, mistä on tultu ja millaisia haasteita ohjauksella on tulevina aikoina näköpiirissä.

- Kun olin 1970-luvulla tekemässä opettajaopintojeni auskultointia Oulun yhteislyseossa, teki minuun siellä vaikutuksen se, miten opinto-ohjauksen oppitunnit oli järjestetty. Opintoohjauksessa opiskelija oli keskiössä, kun taas muiden aineiden oppitunneilla opettajien huomio oli opetettavassa aineessa. Näkemys siitä, että opintoohjaus lähtee monipuolisesti nuoren tarpeista ja pyrkii auttamaan tätä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, innosti minut hakeutumaan opintoohjaajakoulutukseen 1983, Juhani muistelee.

Osaamispotentiaali hyötykäyttöön - On uskottava siihen, että korkea koulutustaso vie Suomea eteenpäin ja että se mahdollistaa talouskasvun ja kilpailukyvyn. Potentiaalien hyödyntäminen on avain kaikkeen.

Onkin tärkeää saada nuoresta esiin tämän kyvyt, taipumukset ja lahjakkuudet sekä ohjauksella tukea niiden kehittymistä. Todella lahjakkaita nuoria valuu hukkaan, kun heidän kyvykkyytensä ei pääse esiin tai sitä ei tunnisteta, Juhani toteaa. Hänen mukaansa nykyinen järjestelmä lähtee liiaksi siitä, että tulevaisuutta koskevia ratkaisuja pitäisi osata tehdä jo 16-vuotiaana. - Kyllä silloin ollaan vielä liian nuoria valitsemaan koko loppuelämää varten. Olisi syytä harkita oppivelvollisuusiän nostamista 18 ikävuoteen, sekä kiinnittää huomiota siihen, että perusopetus olisi tavoitteellisempaa ja ettei sieltä pääsisi pois liian heppoisin eväin, Juhani summaa ajatuksiaan. Siksi onkin tärkeää, että ohjauksellista tukea olisi matkan varrella riittävästi ja oikea-aikaisesti saatavilla, jotta nuori aikuinen tarvittaessa voi uudelleen arvioida aiemmin tekemiään

ratkaisuja ja muuttaa niitä. Ohjauksen tehtävänä onkin rohkaista ja kannustaa muihin ratkaisuihin tarpeen mukaan.

Poikkihallinnollinen ohjausyhteistyö -Ohjaamo-tyyppinen moniammatillinen ja poikkihallinnollinen ohjaustoiminta on tervetullut lisä palvelutarjontaan. Sen tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata oppilaitosten tarjoamaa opintoohjausta. Ohjaamoissa tarvitaan hyviä ammattitaitoisia ohjaajia, jotka osaavat toimia nuorten kanssa ja keskittyä koulutuksellisuuteen. Ohjaamoiden päätehtävänä on antaa apua koulutusja ammatinvalintaan. Vaikka ohjaamot ovatkin nuorille tarkoitettu, ei niistä kuitenkaan saisi tulla nuorten hengailupaikkaa, Juhani sanoo. - Olen myös pohtinut sitä, missä laajuudessa ohjaamot tavoittavat

niitä nuoria, joilla on todellinen ohjaustarve, mutta jotka eivät ole löytäneet tai ruvenneet ohjaamoiden palveluita käyttämään. Entä missä vaiheessa Suomeen saadaan liikkuva ohjaustyö? Ohjauksen ei varmaan pitäisi olla fyysiseen paikkaan sidottua, vaan kyetä menemään sinne, missä nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Lisäksi sosiaalisen median kanavat ja ylipäätään monikanavaisuus nuorten tavoittamisessa ovat tätä päivää, Juhani painottaa.

Kehittämistoiminta ja dokumentaatio Vuoden 1995 EU-jäsenyys oli Suomelle merkittävä tapahtuma. Erityisesti 1990-luvun laman aikoina monia asioita kehitettiin EU-rahoituksella. Tällaisia olivat esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn, erityisopetukseen, opiskelijahuoltoon ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen liittyvät toimet. Lisäksi 1990-luvulla perustettiin ura- ja rekrytointipalveluita korkea-asteelle ja ammatillisiin oppilaitoksiin. 2000-luvun puolella ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä vahvistettiin monin eri tavoin. Juhanin mukaan koulutukseen ja ohjaukseen tarvitaan riittävä perusrahoitus, jolla voidaan turvata se, että kaikki yhteiskunnallisten linjausten ja lainsäädännön mukaiset velvoitteet kyetään hoitamaan. Henkilökohtaisen ohjauksen saatavuus vaarantuu, mikäli sivistysvaliokunnan 2000-luvun alkupuolella tekemä linjaus oppilasmäärästä opinto-ohjaajaa kohti ylitetään. Samoin ammatillisen koulutuksen reformin kannalta on tärkeä varmistua siitä, että sitä koskevassa uudessa laissa säilyy maininta oikeudesta saada opinto-ohjausta. Tulevaisuudessa koulutuksen ja ohjauksen laatua pitää kehittää ja laadunvarmistusta systematisoida. Mahdollisimman yksiselitteiset seurantakriteerit ja indikaattorit vaikuttavuuden arvioinnille tarvitaan. Ei ole perusteltua mitata pelkästään määrällisiä asioita kuten suoritettuja tutkintoja, vaan jatkossa täytyy päästä käsiksi ohjauksen laaja-alaisempaan vaikuttavuuteen, esimerkiksi koulutusvalintojen ja sujuvien siirtymien arviointiin opinpolulla ja työelämässä. - Koulutuksen ja ohjauksen kehittämisessä dokumentaation merkitys on keskeinen. Sillä tehdään

asioita näkyväksi ja perustellaan niitä. Tapahtuneita tosiasioita ei silloin myöskään voida kyseenalaistaa, koska niihin on aina mahdollista palata. Kehittämis- sekä tutkimus- ja selvityshankkeiden tulokset leviävät tehokkaammin, kun niistä on olemassa raportteja, analyysejä ja yhteenvetoja, Juhani painottaa. Tavoitteellisesti johdetut kehittämishankkeet ovat keino edistää uusia kokeiluja ja luoda hyviä käytäntöjä, jotka vievät ohjauksen asiaa hyppäyksittäin eteenpäin. Parhaimmillaan hankkeissa saadut tulokset integroituvat päivittäiseen ohjaustyöhön. Aiemminhan Opetushallitus koordinoi ESRhanketoimintaa ja olisi hyvä, mikäli näin olisi nykyisinkin. On olennaista valvoa sitä, mihin ja miten hankerahoitusta käytetään, mikä on hankkeiden vaikuttavuus ja toteutuksen laatu. Hanketoiminnan seurantaa ja arviointia olisi lisättävä sekä varmistettava se, että hankkeiden tuloksia levitetään menestyksellisesti.

Opinto-ohjaus tässä ajassa - Haluan painottaa sitä, että oppilaitoksissa ohjaustoiminnan koordinaatio on opinto-ohjaajien vastuulla. Opettajien oppilaille ja opiskelijoille antama neuvonta tukee sitä, mutta ajatus siitä, että koko opetushenkilöstö jotenkin yhteisvastuullisesti antaisi ohjausta, ei voi olla ratkaisu, Juhani toteaa. Viime vuosina peruskoulun ohjauksen avaututuminen ulospäin

on ollut merkille pantavaa. Liian helposti ohjaus jää koulun sisäiseksi toiminnaksi, mutta nyt ohjaukseen on selvemmin otettu mukaan lasten ja nuorten vanhemmat ja huoltajat, muut oppilaitosmuodot sekä työelämä. - Tämä kaikki asettaa odotuksia

opinto-ohjaajan toiminnalle ja osaamiselle. Ohjaajan ammattitaidon perusta ja kaiken kulmakivi on osata olla aktiivinen kuuntelija, joka on ymmärtäväinen ja tiedostava. Ohjaajan oma tausta vaikuttaa siihen, millaista ohjausta on tarjolla. Ihannetilanteessa ohjaajalla itsellään on runsaasti monipuolista elämänkokemusta, mikä auttaa ymmärtämään nuorten ja aikuistenkin moninaisia tarpeita. Maailmaa ja elämää nähneellä ohjaajalla on paljon annettavaa, sillä hän osaa asettua toisten ihmisten asemaan, Juhani summaa. - Ohjaajan on syytä tietää ja tuntea oma rajallisuutensa. Kaikkinaisen erilaisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen, hyväksyminen ja sen kanssa toimeentuleminen on keskeistä opinto-ohjaajan työssä. Tämä liittyy myös kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. Ne ovat vahvasti lisääntyneet opinto-ohjaajan työssä ja lisääntyvät entisestäänkin, Juhani sanoo. Juhani jääkin pohtimaan sitä, miten kansainvälisyys saadaan kouluaikana osaksi kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, ja miten se tavoittaa nekin, joille se ei ole luontaista tai ne, jotka eivät sitä saa kotoaan esimerkiksi perheen yhteisiltä ulkomaanmatkoilta.

Tunnelmia työuran varrelta - On ollut etuoikeus saada toimia virkamiehenä ja olla mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan asioita viedään ja millaisia linjauksia tehdään. Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, että minulla on omassa työssäni ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen, mihin kehittämistoimenpiteisiin rahoitusta suunnataan, Juhani sanoo. - Lisäksi minusta on ollut hienoa saada nähdä ohjausalalla innostuneita ja asiaansa sitoutuneita ihmisiä, jotka haluavat olla vaikuttamassa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja ovat viemässä yhteisiä asioita voimallisesti eteenpäin. He tekevät pyyteetöntä työtä nuorten eteen. Työ nuorten parissa on palkitsevaa, sillä silloin tuntee itsekin elävänsä ja olevansa läsnä maailmassa, viimeistelee Juhani haastattelunsa päätteeksi. Teksti ja kuvat: Mika Launikari, Opetushallitus, Euroguidance.

Euroguidance tiedottaa

Yhteisellä, eurooppalaisella asialla Euroguidancen yhteistyökumppanit Opetushallituksessa esittäytyvät

Europassi – käytännöllisiä työkaluja kaikille

Tutkintojen viitekehykset

Europassi on viiden asiakirjan kokonaisuus, jonka avulla voi esitellä osaamistaan esimerkiksi työnantajalle tai opiskelemaan hakiessaan. Europassi on vapaasti kaikkien käytössä ikään, koulutukseen tai kansallisuuteen katsomatta, ja se on tarkoitettu käytettäväksi sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF) on viitejärjestelmä, jonka avulla eri maiden kansallisia tutkintojärjestelmiä ja tutkintojen viitekehyksiä kytketään toisiinsa ja helpotetaan eri maissa suoritettavien tutkintojen vertailua ja ymmärtämistä. Viitekehyksen päätavoitteet ovat edistää kansalaisten liikkuvuutta ja elinikäistä oppimista.

Europassin asiakirja ovat: ansioluettelo ja kielipassi, iikkuvuustodistus ja tutkintojen liitteet. Europassi on yksi kaikkien aikojen suosituimmista EU:n luomista työkaluista ja myös Suomessa sitä käytetään paljon. Europassin ansioluettelo ja kielipassi perustuvat itsearviointiin ja asiakirjat voi koota netissä. Niiden käyttäminen on helppoa ja tarjolla on runsaasti apua ja tukea yli 20 kielellä. Ansioluettelon tekijä saa halutessaan tukea myös hakukirjeen kirjoittamiseen. Muut asiakirjat myöntää oppilaitos.

Suomessa on laadittu kansallinen tutkintojen viitekehys EQF:n pohjalta. Tutkinnot ja muut osaamiskokonaisuudet luokitellaan kahdeksalle tasolle. Viitekehyksen vankan pohjan ja hyvän näkyvyyden varmistamiseksi viitekehyksestä säädetään lain tasolla. Tämä korostaa viitekehyksen merkitystä ja kansallista kattavuutta, vahvistaa sen kansainvälistä näkyvyyttä ja sitoutumista. Lainsäädäntö astuu voimaan 1.3.2017. Viitekehykseen sijoitetaan ensi vaiheessa lainsäädännössä määritellyt tutkinnot ja oppimäärät, joita suoritetaan viitekehystä koskevan lainsäädännön voimaan tullessa. Näiden keskinäiset suhteet määritellään jaottelemalla ne niiden edellyttämän osaamisen perusteella kahdeksaan vaativuustasoon. Opetushallitus on Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä viitekehysten kansallinen koordinaatiopiste.

Europassista voi ottaa käyttöönsä tarvitsemansa osat. Tarjolla on lisäksi sähköinen portfolio, jonka avulla voi koota sekä Europassin asiakirjat, että muut tärkeät dokumentit yhdeksi, käteväksi kokonaisuudeksi.

Lisätietoa: www.oph.fi/tutkintojenviitekehys

Lisätietoa: www.europass.fi

Euroguidance-tiimin tavoitat sähköpostitse: euroguidance@oph.fi

MAAILMALLE.NET Opetushallituksesta saat myös henkilökohtaista neuvontaa. Palvelu-tietomme löydät osoitteesta www.maailmalle.net/

neuvonta

Tykkää meistä Facebookissa!

Kirjoittajat: Susanna Kärki & Sinikka Tamminen, Opetushallitus

» Toimikunnilta PERUSOPETUKSEN TOIMIKUNTA

Kuulumisia ja työpajaterveisiä helmikuisilta Jyväskylän opopäiviltä Viime vuonna Oulussa työpajassamme kuultiin alustus ohjaussuunnitelmasta ja keskusteltiin ryhmissä muistakin työmme keskeisistä asioista (OPS, tuntijako, TET, valinnaisaineet, yhteishaku jne.). Tänä vuonna valitsimme sisällöksi digitaaliset apuvälineet. Tuumailuista digitoimeen -työpajassa oli mukavasti väkeä, listalla oli 104 nimeä. Osallistujia oli kyllä enemmän, ehkä noin 120, mutta ihan kaikilla riveillä ei osallistujalista kiertänyt. Aluksi seurattiin videolta ammatillisen opetuksen toimikunnan Timo Vainionpään huolestuneet kommentit, miten AOL:n opintoohjauksen käy, jos lakiehdotus menisi sellaisenaan läpi. Tähän huutoon opetusministeri Grahn-Laasonen on onneksi vastannut ja luvannut lakiin tarkennuksia.

käyttöön.

Tämä oli melkoinen mainospalanen.

Muuta toimikunta-asiaa Vuonna 2016 toimikunta kokoontui 5 kertaa. Kiitämme toimikuntatyön päättänyttä helsinkiläistä Anu Japissonia toiminnasta ohjauksen hyväksi. Toimikunnassa jatkavat Tuija Ristimella (Rovaniemi), Eero Nummenmaa (Tampere), Hans Kankkonen (Vaasa) ja allekirjoittanut Anja Laaksonen (Helsinki). Tervetuloa Mia Gerdt (Tampere) ja Pia Koski-Stremmelaar (Kirkkonummi) mukaan pohtimaan ohjausasioita! SOPO:n nettisivuilta on jostakin käsittämättömästä syystä kadonnut toimikuntamme sivujen alaotsikot “muistiot” ja “työtilat”;

viimeksi mainitussa olivat Helsingin ohjaussuunnitelma, joka oli tarkoitettu avuksi ja esimerkiksi kuntien ja koulujen ohjaussuunnitelmien laadintaan. Yritämme saada tiedot palautettua. Maaliskuun lopulla löydätte sivuilta toimikuntamme jäsenten yhteystiedot. Ottakaa yhteyttä meihin, otamme myös juttutoiveita ja muita ideoita mielellämme vastaan. Lehden ilmestyessä yhteishaku on tehty. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori kesäkuussa saa jatkoopintopaikan muualta kuin elämänkoulusta, erästä oppilastani lainaten. Virkeyttä kevääseen ja lämpöä kesään toivottaa, Anja Laaksonen ja muu perusopetuksen toimikunta. Kuva: Hannu Rainerman kuva-arkisto

Opettajat ja TVT-kouluttajat Hannu Rainerma ja Ville Sakomaa opastivat osallistujia o365 -ohjelmiston monipuolisempaan käyttöön ohjauksen apuvälineenä (mm. pilvipalvelut). Pilvipalvelut ovat mielestäni yksi parhaista tietotekniikkaan liittyvistä sovelluksista - miten selvisimme aikoinaan ilman sitä? Muistikirjat ja monta muuta vinkkiä - monella oli ohjeistuksen mukaisesti älypuhelin tai muu älylaite mukana, jotta toimintoja saattoi heti kokeilla. Tunnissa ei kurkoteta kuuhun vaikka pilvipalvelua käytettiinkin. Toivomme kuitenkin jokaisen saaneen jotakin kokeilemisen arvoista työkalupakkiinsa. Lopuksi Jaana Seikkula-Leino kertoi reilun vartin Digitreenarista, joka on tarkoitettu erityisesti lukiolaisten

Kuvassa TVT-kouluttaja Hannu Rainerma.

Toimikunnilta

LUKIOTOIMIKUNTA

AJANKOHTAISTA LUKIOTOIMIKUNNASSA

Opinto-ohjaus kahden koulun lehtorina haastaa opinto-ohjaajan Kiitos vielä Keski-Suomen opoille hyvin järjestetyistä Tuumasta toimeen opopäivistä 2017. Yksi päivien tärkeä anti oli taas kollegoiden tapaaminen ympäri Suomea ja uusien tuttavuuksien solmiminen. Samalla kuuli erilaisten koulujen arjesta ja myös arjen haasteista. Yksi keskusteluissa esiin noussut huoli oli niiden lukiolaisten ohjaus, joiden opintoohjaaja on ns. kahden koulun virassa. Useimmiten tilanne lienee se, että yläkoulun virassa olevalle oppilaanohjaajalle on määritetty jokin tuntiresurssi lukiolaisten ohjaamiseen. Lukiolaisten ohjaus sisältyy silloin pääsääntöisesti oppilaanohjaajan vuotuiseen sidottuun työaikaan. Se, millaisin resurssein ja tuntimäärin peruskoulun oppilaanohjauksen lehtori hoitaa lukion opinto-ohjausta, tuntuu olevan varsin mielivaltaista ja koulutuksen järjestäjien sanelemaa. Sen lisäksi, että riittävien resurssien puuttuminen tekee opinto-ohjaajan työstä haastavaa, se myös vaarantaa lukiolaisten saaman ohjauksen laadun. Kaksi eri koulua, ja näissä tapauksissa vielä kaksi eri kouluastetta, teettävät opinto-ohjaajalle jo sinänsä lisää työtä. Ihan käytännössä se tarkoittaa kahta eri opetussuunnitelmaa ja kahta erilaista hakua ohjattavaksi: 1) yhteishakua toiselle asteelle ja 2) korkeakoulujen tällä hetkellä alati muuttuvaa yhteishakua. Lisäksi on erilaisia järjestelyjä tuplamäärin esim. tutustumiset oppilaitoksiin, TET -järjestelyjä, vierailijoita, teemapäiviä jne. Aikaa vievät kahdet opettajainkokoukset ja oppilashuoltoon liittyvät palaverit. Jos tähän vielä lisätään se, että ohjattavia on yli 200, huoli ohjauksen tasosta on minusta hyvin perusteltu. Jos oppilaanohjaajan pääkoulu on yläkoulu ja ohjauksen suurin resurssi on kohdistettu yläkoululaisiin niin millaista ohjausta saavat näissä tilanteissa lukiolaiset? Ensimmäisenä niukoista resursseista kärsii ohjauksen kehittäminen. Kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa. Sirpaleisen työnkuvan kanssa kehittäminen jää helposti joko

vähälle huomiolle tai siihen ei vain riitä aikaa ja henkisiä resursseja. Loppujen lopuksi tämä on oppilaiden, opiskelijoiden ja koko koulun kannalta huono asia. Kohtuuttoman työtaakan alla painivat oppilaanohjaajat joutuvat muutoinkin priorisoimaan työtään ja tämä johtaa helposti lukiolaisten henkilökohtaisen ohjauksen määrän vähenemiseen. Lukiolaiset eivät usein osaa vaatia ohjaukselta sitä, mitä opetussuunnitelma heille lupaa. Opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumisen vaarantaa myös se jos opinto-ohjaajan töitä lähdetään jakamaan muille kuin opinto-ohjauksen ammattilaisille. Pätevällä opinto-ohjaajalla on vastuu ohjaustoiminnan koordinoinnista ja kokonaisvaltaisesta suunnittelusta. Muitakin aineita lukiossa opettaa omien aineidensa pätevät opettajat, opinto-ohjauksen pitää olla samassa asemassa pätevien toimijoiden suhteen. Seuraavassa muutama poiminta uudesta lukion opetussuunnitelmasta: 1. Ohjaustoiminta muodostaa lukion toiminnassa kokonaisuuden, joka tukee opiskelijaa lukio-opintojen eri vaiheissa sekä kehittää hänen valmiuksiaan tehdä koulutusta ja tulevaisuutta koskevia valintoja ja ratkaisuja. 2. Ohjauksen avulla edistetään koulutuk-

sen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä ehkäistään syrjäytymistä. Opiskelijoiden opintojen sujumista seurataan ja heidän opintojensa etenemistä tuetaan. Ohjaus on nostettu uudessa lukion opetussuunnitelmassa tärkeään asemaan. Se näkyy myös siinä, että jatkossa pakollisia opintoohjauksen kursseja on yhden sijasta kaksi. Jo tämä vaatii ohjauksen resurssien tarkistamista ja korjaamista. Opetussuunnitelman tavoitteisiin on mahdollista päästä vain riittävien resurssien avulla. Se, että resurssien tarve ymmärretään ja tiedostetaan, vaatii taas meiltä opinto-ohjaajilta avointa keskustelua työnantajiemme ja muiden päättäjien kanssa. Meitä on kouluissa muuhun opetushenkilöstöön nähden vähän, joten aktiivisuutta oman työn ja työympäristön kehittämiseen vaaditaan. Yhdessä voimme kuitenkin saada paljon aikaan! Kiitos kaikille lukiotoimikunnan workshoppiin opopäivillä osallistuneille! Lukiotoimikunnan puolesta: Heini Kelosaari Someron lukion opinto-ohjauksen lehtori, jolla on vastuualueena myös 7. luokkien opinto-ohjaus Kiiruun koulussa.

Lukiotoimikunnan workshopissa oli opopäivillä ennätysmäärä osallistujia

» Toimikunnilta

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TOIMIKUNTA

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN TOIMIKUNTA TOIVEIKKAANA Helmikuun alussa Jyväskylän Opopäivillä kokoontui ammatillisen koulutuksen toimikuntatapaamiseen auditorion täydeltä väkeä. Saliin kannettiin kaikki mahdolliset irtotuolit ja siitäkin huolimatta pieni osa joutui valitettavasti seisomaan. Kuitenkin yhteinen asia oli se, mikä oli tärkeä. Salissa oli paljon 36-55-vuotiaita naisia, joista reilu kolmasosa oli saapunut Jyväskylän eteläpuolelta. Opinto-ohjaajauran alussa oleviakin oli mukavasti paikalla, vaikka suurimmalla osalla olikin jo enemmän kuin kuusi opinto-ohjaajavuotta takana. Ohjattavien suuri määrä tuntuu edelleen olevan meidän ammattikunnallemme ominaista. Myös ensimmäistä kertaa opopäivillä olevia oli tullut toimikuntatapaamiseemme. Todella hienoa! Toivottavasti saimme kiinnostuksesi heräämään. Huolestuttavan moni oli sitä mieltä, ettei aikonut osallistua SOPO ry:n vuosikokoukseen. Miten tämän voisi muuttaa? Kyseisen päivän sanomalehti Keskisuomalainen uutisoi näyttävästi: ”Opot pelkäävät opinto-ohjauksen heikkenevän”. Toimittaja oli saanut ministeriöstä kuitenkin viestiä: ”Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) rauhoittelee opinto-ohjaajia. Ministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan vaikka lakiluonnoksessa ei puhuta opinto-ohjauksesta, virkamiesesitystä muutetaan tältä osin ennen kuin laki tuodaan eduskunnan päätettäväksi. Ammattitaitoisten opettajien ja opinto-ohjaajien rooli on jatkossa entistä tärkeämpi. Siksi virkamiesesitystä muutetaan niin, että lakiin kirjataan opiskelijalle oikeus opinto-ohjaukseen myös

Panelistit vastaamassa kahootkyselyyn.

jatkossa. Pidän tärkeänä, että sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukiossa opiskelijalla on samanlaiset oikeudet hyvään opetukseen ja opintojen ohjaukseen, Grahn-Laasonen kommentoi.” (Keskisuomalainen 2.2.2017) Toivottavasti voimme nyt luottaa siihen, mitä lehteen on painettu. Ammatillisen koulutuksen reformi ja leikkaukset puhututtivat myös paikalle saapuneita panelisteja, jotka ottivat kantaa omista lähtökohdistaan Timo Vainionpää esittämiin kysymyksiin. Keskustelemassa olivat Ida Mielityinen Akavasta, Juhani Pirttiniemi OPHsta, Ahti Ruoppila SAKsta, Inkeri Toikka OAJstä ja Jukka Eero Vuorinen SOPOsta. Varsin yksimielisiä oltiin toisen asteen nuorten tasavertaisista oikeuksista. Keskustelun piti saada jatkoa ministeriössä 16.2. Helsingistä tuli kuitenkin ihan viime metreillä tieto tapaamisen siirtymisestä seuraavalle viikolle eli nyt SOPO:n edustajien Sirpa Puikkonen, Timo Vainionpää ja Jukka Eero Vuorinen kalentereissa on tapaaminen ministerin

erityisavustaja Marttisen kanssa 22. helmikuuta. Toivottavasti tapaaminen on toteutunut ja asiamme on kuultu lopullista lakiluonnosta kirjoitettaessa. Toimikuntatapaamisessa esiteltiin myös ammatillisen koulutuksen opinto-ohjaajan työnkuva -kysely https://www.pirkanmaanopot.fi/. Vastaa kyselyyn 15.4.2017 mennessä, jotta voimme kartoittaa tehtävänkuvien nykytilannetta ja vertailla työnkuvan muutoksia ammatillisen reformiuudistuksen jälkeen! ”Kaikki muuttuu” tuntuu olevan päivän sana. Pyritään yhdessä vaikuttamaan siihen, että muutos ei uhkaa ammatillisen opiskelijan oikeutta opinto-ohjaukseen. Sirpa Puikkonen ja Timo Vainionpää edustavat ammatillista koulutusta SOPO:n hallituksessa. Opetus- ja kulttuuriministeri nimesi helmikuun alussa työryhmän, jonka tehtävänä on laatia toimenpideohjelma ammatillisten tutkintojen hyödyntämiseksi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Timo Vainionpää on meiltä mukana. Ammatillisen koulutuksen toimikunnassa työskentelevät yhteiseksi hyväksi Leena Hietanen leena.hietanen@hyria.fi, Pasi Junttanen pasi.junttanen@novida.fi, Erika Perander erika.perander@vamia.fi, Virpi Salminen Virpi.H.Salminen@tredu.fi, Timo Vainionpää timo.vainionpaa@sedu.fi ja Sirpa Puikkonen sirpa.puikkonen@jao. fi. Pidetään yhteyttä! Teksti: Sirpa Puikkonen Ammatillisen koulutuksen toimikunnan PJ Kuvat: Pasi Junttanen

Toimikuntatapaaminen Jyväskylän opopäivillä.

Ohjaus ja koulussa tehtävä nuorisotyö on yhteinen kiinnostuksen aihe. Kuvassa opinto-ohjaaja Marjo Kolehmainen sekä yhteisöpedagogiopiskelijat Katariina Ojala ja Paula Liimatainen.

Opinto-ohjaajat ja nuorisotyöntekijät yhdessä

Värikkäät villasukkajalat vilistävät koulun käytävällä. Ei kiireisesti, mutta määrätietoisesti. Miten nuorisotyö liittyy Schildtin lukioon? Ketkä tallustavat villasukissaan jyväskyläläisen Schildtin lukion Viitaniemen kampuksella? - Halusin tänne harjoitteluun, koska koulu kiinnostaa minua nuorisotyön toimintaympäristönä ja haluan oppia lisää. Nuorisotyössä koulussa on mielenkiintoista myös se, että nuoret ovat tavoitettavissa ”automaattisesti”. Nuorisotyön on hyvä mennä sinne, missä nuoret ovat. En ole aikaisemmissa harjoitteluissani vielä tehnytkään töitä nuorten aikuisten kanssa. Muutenkin ajattelen, että nuorisotyö lukioissa on melko uutta maaperää ja siinä on kehittämiseen ainesta, kertoo yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Katariina Ojala syitä harjoittelupaikan valintaansa.

Väli- ja hyppytunnit yhteisölliseksi ajaksi Katariinan harjoitteluparina toimii opiskelijakollega Paula Liimatainen.

- Minulla on myös samat lähtökohdat. On hyvä, että saamme harjoitella yhdessä. Olemmekin pistäneet pystyyn yhdessä lukiolaisten kanssa nuorisotilan koulun aulaan. Heidän toiveestaan tällä hetkellä ”tilassamme” on neulontanurkkaus, kesätyöinfoseinä, "tuo, vie tai lainaa" ja lautapeli -kirjahylly, jatkaa Paula ja kertoo, että jo edellisten Humakin harjoittelijoiden kokeilema maanantain aamukahvit on suosittu. - Kahvittelun ohessa jutellaan nuorten kanssa, kysellään kuulumisia, ollaan aikuisina korvina ja neuvojina. Meillä on aikaa jutella ja hengailla nuorten kanssa. Tärkeää on olla tukena koulun arjessa ja auttaa myös opintojen suunnittelussa. Abeille ja kirjoittaville kakkosille järjestimme muutamana päivänä bullet journaling -tyylistä lukuloman suunnittelua, jatkaa Paula, mutta korostaa, että yhteisöpedagogi on ammattilainen myös ryhmähengen luomisessa ja sen nostattamisessa.

- Oppilaskunta ja tutor-toiminta ovat hyviä esimerkkejä koulun toiminnoista, joissa meistä on apua, komppaa Katariina.

Osallistaminen, rohkaisu ja tuki keskiössä Schildtin lukiossa on yhteisöpedagogeja ollut harjoittelussa aikaisemminkin. - Kouluna haluamme olla auki ympäröivään yhteiskuntaan ja tehdä myös korkeakouluyhteistyötä. Olimme myös huolissamme koulumme yhteisöllisyyden lievästä alavireestä ja ajattelimme, että yhteisöpedagogiopiskelijat voisivat omalta osaltaan lujittaa koulun yhteishenkeä, kertovat taustoista opinto-ohjaajat Kaisa Helle ja Satu Syyrakki. Opot pohtivat, että nuoren osallistaminen, rohkaiseminen ja tukeminen ovat oleellinen osa opojen ja nuorisotyöntekijöiden työtä.

- Välillä opon työ on käytännössä ehkä turhankin yksilökeskeistä. Yhteisöpedagogit ovat tuoneet voimallisemmin esille esimerkiksi pienryhmäohjausta. Opiskelijat ovat mukana myös koulun yhteisöllisessä opiskeluhuoltoryhmässä ja tietenkin ylipäänsä koulun opiskeluhuoltotyössä, kertovat lukionsa käytännöistä Helle ja Syyrakki ja muistuttavat, että myös ryhmänohjaajat ovat voineet hyödyntää harjoittelijoiden osaamista.

Ei liikaa aikaa ja aikuisia - Koulussa ei voi olla liikaa aikuisia, joilla on aikaa jutella nuorten kanssa. Opiskeluhuollollisesti on tosi tärkeää, että on enemmän aikuisia pitämässä nuoria vähän silmällä ja aistimassa, missä koulussa mennään. Myös tilaratkaisut ovat tosi tärkeitä yhteisöllisyyden rakentamisessa: koulussa saisi olla pysyvä nuorisotila keskeisellä paikalla. Toivomme, että saisimme jatkossakin yhteisöpedagogiharjoittelijoita työyhteisöömme. Suosittelemme lämpimästi lukioille tämänkaltaista yhteistyötä, kertovat Helle ja Syyrakki ja jatkavat neuvotteluita Katariinan ja Paulan kanssa myös opinnäytetyöstä. - Minua kiinnostaa tutkia voiko nuorisotyön keinoin edistää sosiaalista hyvinvointia lukioissa, pohtii Katariina. - Minulla puolestaan oppari keskittyy Schildtin lukion tutortoiminnan kehittämiseen, jatkaa Paula tulevaisuuden tavoitteitaan.

Ohjauksen areenoiden kehittäminen tärkeää Humak on ollut vuosia tutkimassa ja kehittämässä ohjausta sekä nuorisotyötä muun muassa koulukontekstissa. Eri ammattiryhmien ohjausorientaatioita on kiinnostavaa selvitellä. Muutama vuosi sitten, kun opiskelin ammatilliseksi opintoohjaajaksi, sain ymmärrystä myös opinto-ohjauksen tulokulmiin. Kouluissa on kokemusteni ja selvitysteni mukaan käyttöä nuorisotyön ohjaukselle, jossa on ensisijaisesti kyse keskustelutuesta nuorelle, kertoo Marjo Kolehmainen. Tällä hetkellä hän työskentelee suunnittelijana Humakin hallinnoimassa Preventiimissä eli nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskuksessa. Tuorein Kolehmaisen selvitys esiteltiin Opopäivillä. Siinä kartoitettiin 27:n Suomen suurimman kunnan nuorisotyön ammattilaisten näkemyksiä ohjauksesta kouluissa. - Koulussa nuorisotyön ohjaus keskittyy paljon sosiaalisiin tilanteisiin, niin nuorten keskinäisiin kuin myös aikuisten. Keskiössä on vuorovaikutus, ryhmien ja yhteisöjen rakentuminen. Nuorisotyöntekijöiden ohjauspakissa on osaamista toiminnallisiin menetelmiin ja ryhmätajuun. Opolla ja nuorisotyöntekijöillä synkkaa yhteistyö. Ohjauksen ammattilaiset tukevat toisiaan työnsä tavoitteissa – ennen kaikkea nuoret saavat tukea moninaisiin ohjaustarpeisiinsa, kiteyttää Kolehmainen yhteistä tehtävää ja moniammatillisen yhteistyön taustaa.

Teksti ja kuvat: Maarit HonkonenSeppälä Kirjoittaja työskentelee valmentajalehtorina Humakin Jyväskylän kampuksella. Opinto-ohjaajaksi hän on valmistunut keväällä 2009 Jyväskylän yliopistosta.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta: Kiilakoski Tomi, 2014. Koulu on enemmän. Nuorisotyön ja koulun yhteistyön käytännöt, mahdollisuudet ja ongelmat.Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 155. Tampere 2014. http://www. nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/ koulu_on_enemman.pdf Kolehmaisen viimeisimmän kartoituksen satoa: Kolehmainen Marjo ja Lahtinen Pauliina, 2014. Nuorisotyötä koulussa – Yhteisen toimintakulttuurin kehittäminen. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja B 33. Projektiraportit ja selvitykset. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2014/05/Nuorisotyota-koulussa-web. pdf

Lisätietoja valtakunnallisesta verkostoammattikorkeakoulu HUMAK:ista www.humak.fi

Lisätietoja Schildtin lukiosta: www.jao.fi/fi/Jyvaskylan-lukiokoulutus/Schildtin-lukio

Yhteisöpedagogiopiskelijoiden tavaramerkiksi on muodostunut villasukat. Kuvaan pääsi myös kolmas opiskelija sukkineen päivineen.

OHJAAJUUDEN JAKAMINEN KOLLEGIAALISESTI, HUOLTAJILLE JA OHJATTAVILLE Ohjauksen tarinat -työpajat Jyväskylän opopäivillä 2017 Kiitos kaikille ohjauksen ammattilaisille, jotka osallistuitte työpajoihini Jyväskylän opopäivillä. Opinto-ohjaajille on erityisen mielekästä jakaa ohjaajuutta. He ovat innokkaita oppimaan uutta ja kehittämään omaa työtään ohjauksen eri alueilla. Meillä opinto-ohjaajilla on taitoa ja tietoa kullakin erilaisista ohjausmenetelmistä ja hyviksi havaituista työtavoista. On arvokasta jakaa osaamista kollegiaalisesti ja saada samalla vertaisen tuki. Kannustankin ohjaajia jakamaan omaa arvokasta osaamistaan. Itselleni tulee usein tunne, että on pakko jakaa julkisesti jokin tärkeä ohjauskokemus tai -oivallus. Tämä on vienyt minut videoimaan ohjaskeskusteluja, kirjoittamaan blogia, tekemään KIPINÄ-vahvuus- ja tunnekuvakortteja sekä KIPINÄ-kysymys- ja tehtäväkortteja. KIPINÄ-uraohjauskoulutuksessa opinto-ohjaajat sanoivat, että kirjoita meille ohjauksessa käyttämiäsi tehtäviä ja kysymyksiä. Se, mikä minulla on pään sisällä, ei riitä jakamaan tehtäviä muille. Nyt olen kirjoittanut tehtäviä ja kysymyksiä ohjauskorteiksi kaikkien ohja-

uksen ammattilaisten saataville. Se tuo minulle iloa ja toivon, että se antaa iloa myös korttien käyttäjille.

Toimintaa ja keskustelua Ohjauksen tarinat -työpajoissa tutustuimme konkreettisesti vertaisuuden kokemukseen. Samaan kokemukseen, mikä ohjattaville syntyy, kun he ohjaavat toisiaan ja kirjoittavat toisilleen ohjauskarttoja eri teemojen ympäriltä. Työpajoihin osallistujissa kokemus näyttäytyi ulospäin videoilla siltä, että kaikilla oli jokin tärkeä tehtävä, mikä synnytti aktiivista toimintaa, osallisuutta, vastuullisuutta ja puheensorinaa. Toisilleen tuntemattomatkin ihmiset lähtivät heti mukaan aktiivisesti. Tämä sama kokemus minulla on vertaisohjauksesta sekä nuorten että aikuisten kanssa. Kun parityöskentely ja vertaisohjaus käynnistyvät, näyttäytyvät ne samalla tavalla kuin opinto-ohjaajien välinen työpajatyöskentely. Olen aina vaikuttunut siitä, millä tavalla tuntemattomat lähtevät ohjaamaan toisiaan hyvin vastuullisesti ja innostuneesti. Se vaatii kuitenkin selke-

ää ohjeistusta ja ohjaustehtävää.

Ohjaajuuden jakaminen ohjattaville – Vertaisohjaus Monet opinto-ohjaajista tietävät kehittämäni Kipinä-uraohjausmallin, jossa yksi toteuttamismuoto on vertaisohjaus. Vertaisohjaus tapahtuu kuuden hengen pienryhmässä, joissa parityöskentelyssä tehdään ohjauskartat. Toinen ohjaaja toista ensin ja kirjoittaa vertaisohjattavan vastaukset tyhjälle A4-paperille. Lopputuloksena siitä syntyy käsin kosketeltava KIPINÄ-uraohjauskartta. Keskelle paperia tehdään ympyrä, ja sen ympärille kartoitetaan ensin urasuunnitteluun vaikuttavat reunaehdot: arvosanatavoitteet tai koulumenestys, suosikkiaineet, harrastukset, vapaa-ajan tekemiset, työkokemus, mikä on tärkeää tulevassa työssä, vahvuudet ja kehitysmahdollisuudet. Ympyrään kirjoitetaan lopuksi jatko-opiskeluvaihtoehdot ja urakiinnostukset eli urasuunnitteluun liityvä Kipinä: asia, aine tai koulu, mihin ohjattava haluaa lähteä opiskelemaan. Tämän jälkeen tutkitaan sitä, miten reunaehdot

Ohjauksen tarinat -työpajassa opopäivillä oli keskustelua ja toimintaa.

tukevat jatko-opintotoiveita. Erityisen arvokasta vertaisohjauksessa on se, miten vastuullisesti ja innostuneesti vertaiset lähtevät työskentelemään ja se, että he saavat kokemuksen myös toistensa urasuunnittelusta. Toisen ihmisen tarina auttaa ymmärtämään paremmin myös omaa tarinaa ja omaa urasuunnittelua. Ohjaajuuden ja vertaisuuden jakaminen urasuunnittelussa on erittäin arvokasta. Kipinä-uraohjausmalli on suunniteltu juuri uraohjaukseen ja uravalintojen tueksi. Se toimii sekä aikuisille että nuorille: yläkoulussa ja lukiossa. Malli on visuaalinen, osallistava, vastuullisuutta ja toimijuutta vahvistava ohjausmenetelmä. Lisäksi yksi tärkeä elementti mallissa on ulkoistaminen. Ohjattava pystyy katsomaan omaan urasuunnitelmaansa vaikuttavia reunaehtoja ja urakipinöitä kuin ulkopuolisin silmin, mikä lisää itseymmärrystä. Olen ollut aina iloinen siitä, miten uraohjauskarttojen teko on onnistunut vertaisohjauksessa. Nyt olen kokenut ilon hetkiä vertaisten tehdessä toisilleen ohjauskarttoja muidenkin ohjausteemojen ympärillä. Olen antanut KIPINÄkysymys- ja tehtäväkortit ryhmälle. Heijastin ensin valitsemani tehtävän projektorille kaikille pareille ensimmäiseksi tehtäväksi. Tämän jälkeen he saivat hakea ja valita uuden tehtäväkortin sitä mukaa, kun olivat valmiit. Parit tekivät toisilleen ihan innoissaan ohjauskarttoja. Yksi poika tuli kysymään: ”Opo, saisiko toisen paperin? Olen kirjoittanut jo tämän ensimmäisen paperin molemmin puolin täyteen ohjauskarttaa parilleni”. Koin äärimmäisen tärkeitä hetkiä, kun katsoin, miten osallisuus ja aktiivinen toiminta välittyivät ryhmästä.

Ohjaajuuden jakaminen huoltajille Tärkeänä ohjauksessa pidän sitä, että ohjauksesta syntyy käsin kosketeltava

lopputulos: ohjauskartta, jonka ohjattava voi saada mukaansa ja jatkaa keskustelua tämän pohjalta myös kotona yhdessä huoltajiensa kanssa. Myös itse huoltajana kaipaisin tällaista mahdollisuutta.

Ohjauskartta Ohjauskartta auttaa palaamaan käsiteltyihin asioihin uudelleen ja antaa mahdollisuuden ohjaajuuden jakamiseen ystävien ja huoltajien kanssa. Ohjauskartta selkiyttää ja lisää itseymmärrystä. Se luo myös luottamusta omiin mahdollisuuksiin. Asiat ovat konkreettisesti nähtävillä paperilla. Tässä yhteydessä voisin kertoa pari esimerkkiä siitä, että myös ohjattava itse näkee ohjauskarttansa hyvin tärkeänä ohjausvälineenä. Esimerkki 1: Yksi entinen ohjattavani tuli kertomaan minulle, että kun hän valmistautui pääsykokeisiin, hän piti ohjauskarttaansa pystyssä kirjahyllyssä. Hän kertoi saaneensa siitä uskoa ja voimia pääsykoeurakkaan. Hän sanoi, että se antoi myös luottamusta siihen, että hänen on mahdollista päästä omaan unelmaansa. Kyseinen opiskelija sai opiskelupaikan. Esimerkki 2: Toinen entinen ohjattavani kertoi minulle tänä vuonna, että hän löysi vuonna 2010 kirjoitetun ohjauskarttansa. Kun hän katsoi ohjauskarttaa, hän hämmästyi siitä, että miten voi olla mahdollista, että kaikki asiat, jotka siinä olivat, ovat nyt hänen elämässään läsnä. Asiat olivat läsnä joko työssä tai vapaa-ajalla. Hän kertoi, ettei ollut vie-

lä tuolloin abivuonna tajunnut kaikkea, mitä kartassa oli, mutta kuinka ollakaan, nyt ne olivat kaikki hänen elämässään. Nyt kyseinen opiskelija on oman työalansa ranking taulukossa 10 parhaan mukana Suomessa. Tässä esimerkissä tulee esille konkreettisesti se, että tämä ihminen näki ohjauskartan myös tauluna. Hän oli kehystänyt ohjauskartan valkoisilla kehyksillä ja laittanut sen asuntonsa seinälle. Hän tuli näyttämään taulunsa myös minulle. Esimerkki 3. Opiskelijapoika: ”Hei opo, olisko sulla hetki aikaa?” ”Haluaisin puhua yhdestä ystävästäni. Hän osallistuu tämän kevään yo-kokeisiin, mutta hänellä ei ole ollut yhtään motivaatiota lukea. Ystäväni ei tiedä, mihin hän hakisi opiskelemaan lukion jälkeen. Se on varmaan syy, miksi hänellä ei ole ollut lukumotivaatiota.” ”Ajattelin, että hänelle olisi hyötyä siitä sun Kipinästä. Siitä oli paljon hyötyä ainakin mulle.” Opo: ”Olitko sinä yksilöohjauksessa vai vertaisryhmäohjauksessa?” Opiskelijapoika: ”Minä olin vertaisryhmäohjauksessa.” ”Olisiko sulla nyt menossa niitä vertaisryhmiä? Ajattelin, että jos ystäväni pääsisi sellaiseen. Minä voisin tulla ohjaamaan häntä.”

Kollegiaalinen työnarvostus Olen äärimmäisen ylpeä Suomen opinto-ohjaajista ja meidän kaikkien tekemästä arvokkaasta työstä. Se tunteen palo, innostus, uuden oppimisen halu ja kollegiaalisuus, mikä opinto-ohjaajista välittyy joka vuotisilla Opopäivillä, on kaunista. Se vie meidät sadat opot joka vuosi tapaamaan toisiamme vaikka merelle, kuten ensi vuonna! Teksti ja kuvat: Minna Kattelus

Lisätietoja KIPINÄ-uraohjauksesta ja KIPINÄ-korteista ohjauksen ammattilaisille www.minnakattelus.com

Kuva: unsplash

Sukellus opinto-ohjaajien koulutuksen alkuhämärään Opopäivät Jyväskylässä herättivät muistoja Minulla on työhuoneeni kirjahyllyssä alimmalla tasolla 24 punaista mappia. Olen koonnut niihin tietoja 30 työvuodestani opinto-ohjaajien kouluttajana. Arvelin, että niistä on mukava kaapaista muutama muisto tähän tilaisuuteen. Siis mappi käteen ja muisteloa laatimaan. Mutta olipa kiinnostava ja laajakin aineisto. Päätin siis, että kirjoitan muististani.Pohjaksi kuitenkin muutama sana polustani. Olin sattumaylioppilas, kansakoulun opettaja, kasvatustieteiden maisteri, laillistettu psykologi lp ja vänrikki. Minulla oli perhe ja lapsia. Työnantajani Jyväskylän ammatinvalinnanohjaustoimistosta halusivat minut opintoohjauksen lehtoriksi Jyväskylän yliopistoon. Haluttiin vahvistaa ammatinvalinnanohjauksen asemaa. Kasvatukseen ja oppimiseen tarvittavaa tietoahan yliopistossa jo oli. Silloin Suomessa oli meneillään teollistuminen ja kaupungistuminen. Yhteiskunnan rakenteita ja esim. koululaitosta uudistettiin, ja vapaamielisyys lisääntyi. Elettiin vastakkainasettelun aikaa. Sitä

muistellessani, on hyvä huomata, että nyt peilistä ja menneen ajan valokuvasta katsovat saman ihmisen ihan eri kasvot. Aloitin opinto-ohjauksen lehtorina elokuussa 1972. Minusta tuli toisen Jyväskylässä aloitetun kurssin, erilliset peruskoulun opinto-ojaajan opinnot, lehtori ja johtaja. Olin kyllä ammatinvalintapsykologina ollut mukana jo ensimmäisellä kurssilla, ja silloin kun Jyväskylässä koulutimme ammatinvalinnan yhdysopettajia. Ensimmäisellä opokurssilla oli esimerkiksi harjoittelijoiden ohjaamista. Silti yliopistotyön jäsentymättömyys yllätti. Koulun uudistus oli kriittisten epäilyjen ja vastustusten vaiheessa, myös yliopistossa.

"Minulle oli suotu näköalapaikka ja vaikuttamisen paikka" Oli hienoa, että työtoverikseni rekrytoitiin toinen lehtori 1974, vaikkakin mieluisat työsuhteet harmikseni olivat lyhytkestoisia. Työtäni ja ajatteluani ohjasivat peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö. Siinä määriteltiin opinto-oh-

jaajan tehtävät kasvatuksellisen, opetuksellisen ja ammatinvalinnanohjauksen antajana. Toimintani ammatinvalintapsykologina ja vierailuni Keski-Suomen kouluilla oli tehnyt minusta peruskoulun kannattajan. Tarvittiin tasa-arvoistavaa ja kannustavaa koululaitosta. Peruskoulun opinto-ohjaaja oli ensimmäisiä koulu-uudistuksen henkeen koulutettuja työntekijöitä. Hänen toimipaikkansa oli koulu, ja toiminnan kohteena olivat koko kouluyhteisö ja yhteiskunta. Olimme vahvasti mukana hyvinvointivaltion rakentamisessa . Minulle oli suotu näköalapaikka ja vaikuttamisen paikka. Se riitti minulle, ja oli ylikin. Mietin miten annetusta tehtävästä selvitään. Minulle oli itsestään selvää, että 1.Opinto-ohjaajat oli koulutettava koulunsa hyvin tuntevista taitavista opettajista. 2.Opinto-ohjaajan persoonalla on ratkaiseva merkitys työssä menestymisen kannalta. 3.Koulutuksen tulee avartaa ja vahvistaa opinto-ohjaajan itsenäistä ja ainutkertaista persoonallisuutta tarjoamalla modernein metodein

sopivia tietoja ja taitoja. 4.Vuoden mittainen koulutus täyspäiväisesti opiskellen loi onnistumisen edellytykset.

Opiskelijavalinta ennen ja ohjauksen opiskelijan arki Hakijoita oli runsaasti. Jonkinlainen hämmennys kuvasi valintakokeeseen tulijoita. Heitä kutsuttiin kolminkertaisesti verrattuna sisäänpääsevien määrään. Valintakokeessa oli kahden psykologin pitämä yksilöhaastattelu, ja kurssin opettajan, opinto-ohjaajan ja ammatinvalinnanohjaajan suorittama tehtäväpohjainen ryhmähaastattelu. Etsittiin kehityskelpoisia, selväjärkisiä ihmisiä ja opettajia, jotka valittiin haastattelutulosten perusteella. Paperithan vaikuttivat jo haastatteluun kutsuttaessa. Entäpä koulutus? Miten muistan sen toteutuneen ja täyttäneen tehtävänsä. Lukukaudet aloitettiin seminaarilla, jossa kuvattiin tavoitteita, sisältöjä, työtapoja ja yliopisto-opiskelun tarjoamia mahdollisuuksia. Eri kurssien opintoihin kuului muun muassa: 1. Oman opiskelun suunnittelua itsenäisesti ja ryhmissä. 2. Eri tiedekunnista saatavan tarpeelliseksi koetun tiedon hankkimista 3. Käytännön ohjaustyötä tekevien asiantuntijoiden luentojen seuraamista. 4. Ohjauksen seuraamista ja harjoittelua peruskouluissa sekä sekä ohjauksen seuraamista ja ammatillisen yhteistyön kehittämistä työvoimatoimistojen ammatinvalinnan ohjaustoimistoissa. 5. Referaattiseminaarissa esiteltiin syyskauden lopussa viimeisintä koulutusta käsittelevää kirjallisuutta 2-3 opiskelijan voimin. 6. Didaktisessa seminaarissa keväällä esiteltiin vastaavasti erilaisten oppimis- ja opetusmenetelmien soveltamista opinto-ohjaukseen. 7. Opintokäyntejä ammatillisiin oppilaitoksiin ja työpaikoille sekä ulkomaille. 8. Yhteydenpitoa Joensuussa opintoohjaajiksi opiskelevien kanssa ja ohjaustaitoja osoittavien ohjausnäyt-

teiden laatimista ja antamista. 9. Erinnäisiä luentoja ja harjoituksia. 10. Vapaa-ajan toiminnan kehittämiseen kuten fyysisen kunnon ylläpitoon liikunnallisin harrastuksin , ja luovuuden kehittämiseen kurssijuhlia järjestäen ja vaikka lauluharjoituksin.

Muistini mukaan syyslukukauden loppuseminaarit olivat alkuaikoina varsin rankkoja. Alku- ja loppuseminaarit käytiin kevätlukukaudella. Ne olivat koulutuksen kannalta helppoja ja innostavia. Syyslukukauden hämmennys oli vaihtunut opiskelu- ja yhteistoimintainnostukseksi. Töissä ja tavotteissa oli realismia ja konkretiaa. Sitä toivat esimerkiksi opiskelijoiden harjoitteluiden analyysit kaikilla. Myös kouluviranomaisten sekä työnantajaja työntekijäliittojen edustajien puheenvuorot olivat herättäviä ja antoisia.

Kohti työelämää Kevään loppuseminaarissa aisti tunnetta, innostusta ja haikeuttakin. Opokurssiksi hitsautunut joukko osoitti lahjakkuuttaan. Kun lähetin didaktisen seminaarimme töitä peruskoulukriittiselle professorille arvioitavaksi kysyen, kelpaavatko arvosanaan proseminaaritöiksi, vastaus oli varauksettoman kiittävä. Kun keskenämme kokosimme ja arvioimme opittua arvio oli, että nyt on kiva lähteä töihin. Valmistumista haluttiin juhlistaa huolella. Kurssien loppukaronkoihin valmistauduttiin monin tavoin. Silloin pidettiin osallistumista opettajankoulutuslaitoksen viralliseen päätösjuhlaan itsestäänselvänä. Juhlassa jaettiin pätevyystodistukset myös opinto-ohjaajille. Oli tullut haikeiden jäähyväisten hetki. Muistini mukaan kaikki vuosittain opintonsa aloittaneet valmistuivat. Keskeyttämisiä ei ollut. Mieli oli huojentunut ja raukea. Peruskoulun opinto-ohjaajiksi valmistuttiin runsaan kymmenen vuoden ajan opetusohjelmassa, joka edellytti vuoden mittaista täyspäiväistä opiskelua. Näitä opintoja oli ollut suorittamaassa samalla kurssilla myös joitakin lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opettajia. Koin, että uusien opiskelijaryhmien mukaantulo avarsi ja toi uutta ulottuvuutta ohjaukseen. Lähinnä opettajien ammattijärjestöjen vaatimuksesta sekä lukioihin että ammatillisiin oppilaitoksiin kehitettiin

omat ohjaajakoulutuksensa. Olin mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ensimmäistä toisenasteen ammatillisten oppilaitosten opinto-ohjaajien koulutusta. Aluksi näitä kursseja kutsuttiin poikkeuskoulutukseksi. Poikkeuskoulutuksessa opiskeltiin työn ohessa sekä joillakin viikonloppukursseilla ja kesäjaksoilla. Vähitellen koko ohjaajakoulutus muuttui poikkeuskoulutuksen kaltaiseksi monimuotokoulutukseksi. Kollegojen akateemisen edistymisen myötä koulutusta kehitettiin selkeästi myös tutkimuksen suuntaan. Olin vielä mukana muutamilla monimuotokursseilla, mutten enää kun ohjaukseen kehitettiin maisteriohjelmia. Ohjauksen eriytymistä ilmensivät myös ammattinimet.

Muistoista nykyhetkeen Kun nyt liki kahdeksankymppisenä luen ja kuulen ohjauksesta, palaan omiin muistiinpanoihini tätä kirjoittaesa. Otan sängylle unotuneen ensimmäisen mapin kahdestakymmenestä neljästä, suljen sen ja palautan kirjahyllyyn. Tekstin tarkistusvaiheessa katsoin vielä mappia kurssijulkaisut. Jep, sainpa minä työskennellä taitavien ja huumorintajuisten ihmisten kanssa. Kiitos. Ohjaajakouluttajan työt ovat olleet pois mielestä jo jonkin aikaa. Töissä muodostuneet ystävyyssuhteet ovat kokeneet luonnollisen harvenemisen. Kiitollisena olen osallistunut joihinkin Keski-Suomen eläkkeellä olevien opinto-ohjaajien Kuunkiertäjien tilaisuuksiin. Viimeksi olin mukana syksyllä 2016, kun tutustuimme valtion erityisoppilaitos Valteri-koulu Onervaan, huikeaan koulukeskukseen Jyväskylässä. Viihdyn kotona ja mökillä. Jyväskylässä käyn nörttikerhossa, laulamassa ja soittelen kitaraa, luen ja ulkoilen. Puutarhatyö on mökkipuuhaa. Kun perhe kokoontuu pääsiäisenä kesäpaikalle, yhteiseen pöytään istuu yli kaksikymmenta ihmistä. Seitsemän lastemme koiraa telmii pihassa. Sauna lämpiää, laiturin viereen jäähän on tehty uintiavanto. Annan elämän soljua. Matti Partanen 30.01.2017

Ohjaus ja neuvonta avoimen AMK:n opiskelijan tukena Avoimessa ammattikorkeakoulussa opiskellaan AMK- tai YAMK-tutkintoihin sisältyviä opintoja: yksittäisiä opintojaksoja, laajempia opintokokonaisuuksia tai polkuopintoja, jolloin opiskelijan tavoitteena on suorittaa tutkinnon ensimmäisen vuoden opinnot ja hakeutua tutkinto-opiskelijaksi avoimen väylän kautta. Yleisenä periaatteena on, että opiskelu on mahdollista iästä ja koulutustaustasta riippumatta. Avoimen AMK:n suosio on kasvanut Suomessa viime vuosina ja opiskelijamäärien kasvu on ollut huimaa. Vuodesta 2013 opiskelijamäärä (10 105) on melkein kaksinkertaistunut verrattuna vuoteen 2015, jolloin se oli jo 18 519 opiskelijaa. Vuonna 2016 opiskelijamäärät ovat kasvaneet edelleen. Opiskelijamäärien huomattava nousu näkyy myös avoimen ammattikorkeakoulun toiminnassa ja opiskelijoiden ohjauksen tarpeessa.

Valtakunnallinen selvitystyö avoimen AMK:n opiskelijanohjauksen kehittämiseksi Avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ohjauksen nykytilaa, ohjauskokemuksia ja ammattikorkeakouluissa käytössä olevia hyviä ohjauksen malleja ja käytäntöjä on selvitetty vuosien 2015 ja 2016 aikana. Selvitystyön tulokset on koottu julkaisuksi (Lätti & Löf 2016), johon artikkelimmekin perustuu. Avoimen AMK:n opiskelijat ovat

taustoiltaan, tavoitteiltaan ja elämäntilanteiltaan hyvin heterogeenisiä ja heidän ohjaustarpeensa vaihtelevat yksilöllisesti. Suuri osa avoimen AMK:n opiskelijoista kuvaa opiskelutavoitteekseen tutkintoon hakeutumisen ja ammattitaidon täydentämisen. Opiskelijoiden tavoitteena oli myös valintakokeisiin valmentautuminen, itsensä sivistäminen ja tutkintoon loppuun saattaminen. Osa opiskelijoista on hyvin itsenäisiä, mutta osa taas tarvitsee ohjausta hyvinkin paljon. Selvitystyön mukaan ohjauksen tarpeessa ei koettu olevan määrällisesti juurikaan eroa verrattuna tutkinto-opiskelijoihin. Sen sijaan ohjausta tarvitaan hieman eri asioissa, muun muassa avoimen AMK:n periaatteisiin, ilmoittautumiskäytäntöihin, opintojen suunnitteluun ja avoimessa AMK:n opiskelun reunaehtoihin liittyen (esim. opintojen rahoitus). Opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen. Erilaiset ohjausmenetelmät ja välineet ovat ammattikorkeakouluissa monipuolisesti käytössä. Ohjauksen taso, käytännöt, toimintatavat ja työnjaot vaihtelevat

jonkin verran ammattikorkeakouluittain. Ohjausprosesseissa erityisesti polkuopiskelijat huomioidaan hyvin. Sen sijaan yksittäisiä opintojaksoja suorittavat jäävät useammin ohjauspalveluissa vähäiselle huomiolle tai jopa kokonaan ulkopuolelle.

Ohjauksen hyvät käytänteet Ammattikorkeakouluissa avoimen AMK:n opiskelijan ohjaus on organisoitu eri tavoin ja ohjausvastuut jakautuvat eri henkilöiden kesken riippuen siitä, miten avoin AMK ja ohjauspalvelut ovat ylipäätään organisoitu ammattikorkeakoulun sisällä. Neuvonta ja ohjaus jakaantuvat eri vaiheisiin aina opintomahdollisuuden markkinoinnista ja opiskelupäätöksen tekemisestä opintojen päättymiseen ja jälkimarkkinointiin saakka. Hyvä käytänne on, että yleinen ohjausjärjestelmä on kirjoitettu auki ja avoimen AMK:n opiskelijan ohjaus selkeine vastuunjakoineen on kuvattu osana sitä.

Avoimen AMK:n henkilöstön ja ohjaushenkilöstön työskentely yhteisissä tiimeissä sujuvoittaa ja selkeyttää ohjausprosesseja. Hyvä käytänne on myös nimetä avoimen AMK:n opiskelijoille oma ohjaaja tai opettajatutor, joka ohjaa ja opastaa myös käytännön kysymyksissä. Ammattikorkeakoulussa voidaan koota henkilöstölle ja erityisesti opettajille tietopaketteja avoimesta AMK:sta, jolloin varmistetaan avoimen AMK:n opiskelijan opiskelun saumaton sujuminen. Tiedottamisen ja neuvonnan merkitys avoimen AMK:n mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista osana elinikäistä oppimista korostuu. Tällöin informatiiviset nettisivut ja helposti lähestyttävät yhteydenoton tavat (esim. yhteystiedot helposti löydettävissä, chat-palvelu) ovat TNO-palveluiden lähtökohta. Joissain ammattikorkeakouluissa avoimen AMK:n opiskelijoille ja opinnoista kiinnostuneille järjestetään lukukausien alkaessa infotilaisuuksia, joissa kerrotaan opiskelun aloittamiseen liittyvistä käytännön asioista. Lisäksi keskeiset asiat kootaan avoimen AMK:n opiskelijoille tarkoitettuihin opiskeluoppaisiin, nettisivuille tai opiskelijaintraan. Useat ammattikorkeakoulut lähettävät opiskelijoille ennen opintojen alkamista sähköpostitse aloituskirjeet, joihin on liitetty myös yleistä tietoa opiskelusta, käytännön asioista (esim. opiskeluoikeuden kesto, käyttäjätunnukset, verkko-opis-

kelun ohjeet). Myös AMK-opintoihin perehdyttäviä, itseopiskeltavia materiaaleja on käytössä. Avoimen AMK:n opiskelijat saavat useimmissa ammattikorkeakouluissa halutessaan henkilökohtaista ohjausta. Ohjausta antavat joko avoimen AMK:n henkilöstö, opinto-ohjaajat tai muut sovitut vastuutahot. Erityisesti polkuopiskelijoille laaditaan HOPS, mutta joissain ammattikorkeakouluissa mahdollisuutta tarjotaan kaikille avoimen AMK:n opiskelijoille.

Sujuvat siirtymät kaikkien etu Avoimen AMK:n opiskelijoiden ohjaus on syytä nähdä osana korkeakoulujen ohjaustoimintaa ja sen kehittämistä. Ohjauspalveluiden tulee muodostaa jatkumo yksilön opiskelu-uralla myös avoimessa ammattikorkeakoulussa opiskeltaessa. Ohjaus jatkuu läpi opiskeluajan sen eri vaiheissa. Ohjauksen on sujuttava nivel- ja siirtymävaiheissa esimerkiksi siirryttäessä toiselta asteelta avoimeen ammattikorkeakouluun tai avoimen AMK:n kautta tutkinto-opiskelijaksi tai silloin kun työttömäksi jäänyt henkilö siirtyy työelämästä avoimeen ammattikorkeakouluun täydentämään ammatillista osaamistaan. Selkeät roolit ja ohjausvastuut edesauttavat avoimen opiskelijan opinpolun etenemistä.

Sinun tekstisi

Kirjoittajat: Mervi Lätti, erikoissuunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu Jonna Löf, suunnittelija/projektipäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet: Lätti, M. & Löf, J. 2016. Avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijan ohjaus -ohjauksen mallit ja hyvät käytännöt. Joensuu: Kareliaammattikorkeakoulun julkaisuja C: Raportteja, 38. Osoitteessa: https://publications.theseus.fi/ handle/10024/116504 . Lätti, M. & Löf, J. (toim.) 2016. Avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijan ohjaus -ohjauksen mallit ja hyvät käytännöt. Joensuu: Kareliaammattikorkeakoulun julkaisuja C: Raportteja, 38. Osoitteessa: https://publications.theseus.fi/ handle/10024/116504 .

Opinto-ohjaaja lehden juhlanu meroon? Opinto-ohjaus täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Sen kunniaksi Opinto-ohjaaja lehdestä julkaistaan juhlanumero tammikuussa 2018. Ehdota juttuasi päätoimittajalle sähköpostitse miljainkerimakela@gmail.com Juhlanumeron tekstit tulee lähettää päätoimittajalle viimeistään 10.1.2018

Kuvassa hiusalan opiskelija Veera Rantanen sekä opettajat Taneli Ylinen ja Heli Råglund.

Taitaja2017 avaa väyliä työelämään

Ammattitaidon SM-kilpailut eli Taitaja2017 -tapahtuma järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 15.-18.5.2017. Nelipäiväisen tapahtuman aikana nuoret tulevaisuuden ammattilaiset näyttävät osaamisensa tavoitellessaan ammattialansa Suomenmestaruutta. Ammatillisten oppilaitosten lähtökohta on kouluttaa nuoria, jotka osaavat ammattinsa ja edustavat oman alansa huippuja. Se hyödyttää sekä opiskelijaa itseään että heitä tulevaisuudessa palkkaavia yrityksiä. Taitaja-tapahtumassa näytetään oma huippuosaaminen ja samalla kilpaillaan taidoista. Kilpailutoiminnalla halutaankin tuoda näkyvämmäksi omaa ammattialaa, ammatteja ja osaamista valtakunnallisesti sekä kansainvälisellä tasolla mitattuna. Ammattitaitokilpailu motivoi lahjakkaita opiskelijoita ja niitä, jotka haluavat oppia enemmän. Stadin ammattiopiston hiusalan opettajilla Taneli Ylisellä sekä Heli Råglundilla on monen vuoden kokemus opetustyöstä. Molemmat ovat myös tiiviisti mukana Taitaja-toiminnassa valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla. Lähtökohtaisesti ammatillisessa koulutuksessa opetetaan perusasiat opiskeltavasta alasta. Mikäli nuori innostuu

lähtemään mukaan ammattitaitokilpailuun, hänelle avautuu mahdollisuus syventää ja oppia laajemmin asioita. Taitaja-kilpailussa kilpailutehtävät ovat kiitettävän tason vaatimuksen mukaisia oman ammattialan töitä. Aito innostus ja kiinnostus menestyä on vahva tekijä kilpailemaan lähteville nuorille. - Opettaja Heli Råglund mainitseekin kilpailutoiminnan motivoivan lahjakkaita opiskelijoita ja niitä jotka haluavat oppia enemmän. - Ei tarvitse olla lahjakas, kunhan on into omaan alaan ja halu oppia uutta. Osaaminen tulee ahkeruudesta ja tekemisestä, Råglund summaa. Myös verkostoituminen on tärkeää. - Taitaja-kilpailussa pääsee tutustumaan muihin nuoriin ympäri Suomea. Verkostoituminen voi myös avata ovia myöhemmässä vaiheessa nuoren työelämää. Monet kaverisuhteet ovatkin alkaneet Taitaja-kilpailuista, opettaja Taneli Ylinen lisää.

Kilpailu tuo kokemusta ja osoittaa sitoutumista Ammattitaitokilpailussa nuori käyttää kaikkia taitoja mitä ammattilainen tarvitsee. Opiskelijoiden ongelmanratkaisukyky kehittyy huomattavasti, sillä kilpailun aikana nuori saa itse päätellä, kuinka tehtävä suoritetaan. Nuori pääsee käyttämään kaikkia taitoja mitä koulussa on oppinut. Kilpailutoiminnassa kolme tärkeintä asiaa onkin halu oppia uutta, asenne ja sitoutuminen. - Työnantajat usein sanovat, että Taitaja-kilpailussa mukana olleissa näkyy korkea tekninen taito ja aito halu kehittyä lisää. Työnantajat palkkaavatkin mielellään nuoria joilla on kokemusta Taitaja-kilpailusta. Osallistuminen ammattitaitokilpailuun on myös osoitus nuoren sitoutumisesta työhön, Råglund sanoo.

Ovia työelämään 18-vuotias Tommi Raittila on kolmannen vuoden turvallisuusalan opiskelija Stadin ammattiopistossa. Arvioitu valmistuminen on kesäkuussa. Ennen valmistumistaan odottaa kuitenkin vielä yksi tavoite: Raittila lähtee puolustamaan edellisvuonna saavutettua turvallisuusalan mestaruutta. Taitaja-tapahtumasta Raittila kuuli ensimmäisen kerran omalta opettajaltaan. Päätös lähteä mukaan ja kasvattaa ammatillista osaamista syntyi nopeasti. - Opettajat tuovat ammattitaitokilpailuun valmistautuessa sellaista tietoa ja parannusehdotuksia, joita alan perusopetuksessa ei välttämättä ole, Raittila kertoo innostuneena. Kilpailutoiminta ei kuitenkaan velvoita opiskelijaa, vaan antaa mahdollisuuksia saada ylimääräistä opetusta omasta ammattialasta ja kasvattaa osaamista laajemmin. Oman alan töissä Raittila on ollut viime kesästä 2016 alkaen. Menestyminen Taitaja2016-kilpailussa toi työtarjouksen turvallisuusalan yritykseltä. - Kilpailun myötä oma ammatillinen osaaminen karttuu ja omat vahvuudet näkyvät, Raittila kuvailee. Ammattitaitokilpailussa mukana ollutta nuorta on helppo suositella työnantajille. Verisesti Taitaja-kilpailuissa ei kuitenkaan kilpailla. Taitaja-tapahtumissa on hyvä tunnelma ja yksi hyvistä puolista onkin uusien kaverien saaminen.

Näyttävä meriitti CV:ssä 20-vuotias Piia Turtiainen opiskelee viimeistä vuotta vaatetusompelijaksi Stadin ammattiopistossa. Lahjakkaalla nuorella on ammattialaansa soveltuva harrastustausta, sillä hän on harrastanut cosplaytä jo seitsemän vuotta ja suunnittelee sekä toteuttaa itse omat harrastusasunsa. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotena hänen ryhmänohjaajansa huomasi nuoren lahjakkuuden kannustaen tätä osallistumaan ammattitaitokilpailuun vaatteenvalmistus –lajissa.

mahdollisuuteni osallistua Taitaja-kilpailuun 21-vuoden ikärajan vuoksi, Turtiainen kertoo. Saatuaan tiedon finaalipaikasta ammattitaitokilpailun ensikertalainen oli luonnollisesti hämmentynyt ja onnellinen. Myös hänen taustatukitiiminsä on ylpeä nuoren saavutuksesta. Finaaliin pääsy olikin todella nautinnollinen voitto ja osoitus, että uskomalla itseensä ja osaamiseensa voi saavuttaa mitä tahansa. Kädentaitoaloilla osallistumisesta Taitaja-kilpailuun on hyötyä työelämässä. Taitaja-kilpailuun osallistuminen on nuorelle erinomainen meriitti CV:ssä. Vaikka työkokemusta ei ole vielä ehtinyt kertyä, menestyminen ammattitaitokilpailussa kertoo kiitettävästä taitotasosta. Yritykselle voi olla helpompi palkata työhön henkilö, jolla on näyttöä omasta osaamisesta. - Osallistumalla kilpailuun oma osaaminen kasvaa. Esimerkiksi omien töiden yksityiskohtiin kiinnittää nyt tarkemmin huomiota, Turtiainen kuvailee. Osallistuminen Taitaja-toimintaan ja valmennuskertoihin luo myös keinon sitouttaa opiskelija koulunkäyntiin.

Kuvassa vaatetta työstää vaatetusalan opiskelija Piia Turtiainen.

Mikäli jaksaa palkitsee lopussa.

tehdä

työtä,

Tutustu Taitaja2017 kilpailuun osoitteessa: www.taitaja2017.fi Kuvat ja teksti: Janne Turtiainen janne.turtiainen@hel.fi Taitaja2017

Tuolloin Turtiainen ei vielä osallistunut. Nyt viimeisenä opiskeluvuotena syntyi päätös lähteä kokemaan ammattitaitokilpailu opiskeluryhmän ja ryhmänohjaajan kannustamana. – Onhan tämä sellainen once-in-alifetime -kokemus. Tämä on viimeinen Turvallisuusalan opiskelija Tommi Raittila työn touhussa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa elämänvalintoihimme ja valintamme ilmastonmuutokseen. Kuva: Amsterdamized.

Opinto-ohjaaja ilmastokasvattajana koulussa

Ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuden työntekoon ja meidän elämänvalintamme vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Siksi opintoohjaajallakin on koulussa tärkeä rooli ilmastokasvattajana. Mitä on ilmastokasvatus? Ilmastokasvatus on ympäristökasvatuksen osa-alue, jonka tärkeimpiä tavoitteita ovat kestävän tulevaisuuden rakentaminen, osallistumisen vahvistaminen sekä vaikuttamisen taitojen harjoittelu niin yhteiskunnallisella kuin arjen ja omien valintojenkin tasolla. Ilmastonmuutosilmiön syvällisen ymmärtämisen lisäksi keskeistä on käyttäytymisen ja toiminnan muutokset, eli toimet ilmastonmuutokseen vaikuttamiseksi. Opetussuunnitelmat velvoittavat nyt ensimmäistä kertaa opettajat käsittelemään aihetta koulussa. Erityisesti sen opettaminen on maantieteen ja biologian opettajien vastuulla, mutta OPSien yhteisen arvopohjan mukaisesti koko kouluyhteisön tulee kasvattaa oppilaista ilmastonmuutoksen vakavuuden ymmärtäviä kansalaisia, jotka osaavat toimia sen hidastamiseksi. Kaikilla on tässä annettavaa: kemiassa opetellaan kaasujen rakenteita, äidinkielen ja musiikin tunneilla mietitään vaikuttavia ilmastoviestinnän keinoja, kotitaloudessa kokataan kasvisaterioita ja teknisen työn tunnilla korjataan polkupyöriä.

Open ilmasto-opas opettajien tukena Koulun ilmastokasvatukseen on jo olemassa monenlaista apua. Oppikirjojen ohella laajaa taustatukea tarjoaa nyt myös Open ilmasto-opas. Se on aineenopettajille tehty avoin ja ilmainen nettisivu, joka kuvaa ilmastonmuutos-ilmiön jokaisen koulussa opetettavan oppiaineen näkökulmasta erikseen.

aineiden opettajien kanssa. Materiaali julkaistiin elokuussa 2016 Maj ja Tor Nesslingin säätiön tuella ja vuonna 2017 sen tekijä, ympäristökasvattaja Pinja Sipari kiertää kouluttamassa opettajia ilmastokasvatuksesta ja oppaan käytöstä. Jutun lopusta löydät linkin ohjeisiin siitä, miten voit tilata Open ilmastokoulutuksen teidän kouluunne.

Lisäksi opas tarjoaa tehtäväideoita, vinkkejä monialaiseen oppimiseen ja yleistietoa ilmastonmuutoksesta ja ilmastokasvatuksesta. Monet opettajat kokevat yhä, ettei ilmastonmuutos aiheena liity heidän opettamansa aiheen asioihin ja Open ilmasto-oppaassa tämä käsitys pyritään kumoamaan. Oppaasta löytyy jokaisen aineen opettajalle selkeä esitys siitä, miten juuri hän voi käsitellä aihetta opetuksessaan. Materiaali antaa hyvät lähtökohdat myös aiheen monialaiseen käsittelyyn; kun aineenopettaja ymmärtää paremmin oman roolinsa aiheen käsittelyssä, helpottuu yhteistyö myös muiden

Open ilmasto-opas esittelee ilmastonmuutoksen jokaisen koulussa opetettavan aineen näkökulmasta erikseen.

Ilmastonmuutos muokkaa tulevaisuuttamme ja me sitä

Uusi AMK-koulutus

Kaikki elinkeinot vaikuttavat ilmastonmuutokseen jollakin tavalla. Ilmastovaikutusten ymmärtäminen ja kyky soveltaa niitä omaan työhön ovatkin nykymaailmassa osa jokaisen ihmisen työnkuvaa. Voidaan nähdä, että ilmastonmuutos toimii yhteiskunnan uudistamisen kannustimena ja sen roolia on vaikeaa unohtaa tulevaisuuden työstä puhuttaessa. Sen luomat mahdollisuudet ja aiheuttamat seuraukset muun muassa muuttavat työn tekemisen tapoja ja painopistettä eri alojen välillä. Ilmastonmuutos liittyy myös siihen mitä syömme, missä asumme ja miten liikumme ja omaan hiilijalanjälkeensä voi vaikuttaa elämänvalinnoillaan ratkaisevasti. Isot elämäntilanteen muutokset, kuten muuttaminen luovat usein kehyksen myös seuraavassa elämänvaiheessa syntyvien päästöjen määrälle ja vaikuttavat siihen melko pysyvästikin. Suuruudessaan ilmastonmuutos voi aiheuttaa jopa ahdistuksen tunteita. Ahdistusten tunteiden torjunnassa voivat auttaa omien tulevaisuuden haaveiden ja positiivisten tulevaisuuskuvien visualisoiminen tai muulla tavalla konkretisoiminen. Minkälaiset asiat ovat minulle tärkeitä? Millaisessa maailmassa minä haluan elää? Mitä voin tehdä tuon maailman luomiseksi? Lisää oppilaanohjauksen ilmastonmuutokseen liittyvistä näkökulmista voit lukea suoraan Open ilmasto-oppaasta. Tutustu samalla myös tarjolla oleviin valmiisiin tehtäviin. http://openilmasto-opas.fi/ PINJA SIPARI ympäristökasvattaja Open ilmasto-oppaan tekijä

Ilmastokasvattajat -ryhmä FB:ssä: https://www.facebook.com/ groups/1676462429233075/

Tilaa ilmainen opettajien ilmastokoulutus: http://openilmasto-opas.fi/tilaa-kouluusiilmainen-opettajien-ilmastokoulutus/

Biotalouden insinööri

Tieto- ja viestintätekniikka, biotalous Uusi tekniikan ja luonnonvara-alan yhdistävä koulutus, jossa tietotekniikkaa sovelletaan bio- ja kiertotalouteen. Koulutus antaa vahvat ammatilliset perustiedot ohjelmistotekniikasta, web-sovelluskehityksestä, älykkäistä järjestelmistä, data-analytiikasta, tietoverkoista ja näiden sovelluskohteista biotaloudessa. Opinnoista suuri osa tehdään työelämälähtöisinä projektiopintoina, joissa tekniikan ja luonnonvara-alan osaaminen yhdistyy. Koulutuksesta valmistutaan bio- ja kiertotalousalaan erikoistuneeksi tietotekniikan ammattilaiseksi teollisuuden, insinööri- ja suunnittelutoimistojen tai julkisten toimijoiden palvelukseen sekä itsenäisiksi yrittäjiksi. Hakuaika: 15.3.–5.4.2017 Hakukohteet: Insinööri (AMK), biotalous, päivätoteutus ja monimuotototeutus Koulutus HAMKin Forssan kampuksella.

www.hamk.fi

8 1 0 2 . 2 . 1.-3

OPOPÄIVÄT 2018 VIKING MARIELLA

SUOMEN OPINTO-OHJAAJAT RY