SISÄLLYSLUETTELO
s. 3 Hälinästä hiljaisuuteen
s. 6 Kadonnutta rauhaa etsimässä
s. 10 Arki täynnä melua ja valoa
LISÄKSI
Koe tarina aineettomien luonnonvarojen katoamisesta tästä !
Salasana: mediaprojekti
Nita Hakonen Heidi Kartiovaara Noora Kaskia Aino-Sofia Koirikivi Atte Rekilä
Päivi Pakonen
OAMK 2026
AINO-SOFIA KOIRIKIVI
Yhteiskunnassa on tasapainoiltava melutulvan ja täydellisen hiljaisuuden välillä.
Autoillessani huomaan laittavani aina taustalle musiikkia. Autolla ajaminen on oma rauhoittumishetkeni, kun kuljen esimerkiksi kotoa ruokakauppaan. Musiikin huudattaminen täysillä on olennainen osa tuota tapaa.
Entä jos valitsisin viettää automatkan täysin omien ajatusteni parissa? Koko idea tuntuu täysin pähkähullulta. Miksi muuttaisin lapsuudessa pinttynyttä tapaa?
MP3-soittimesta raikuvat Antti Tuiskun kappaleet ovat vain vaihtuneet musiikkipalvelun kautta soivaan soittolistaan, joka jytää auton kaiuttimista.
Hetki hiljaisuutta edes automatkan verran voisi kuitenkin olla tarpeen, kun huomioi, millaisessa aisteja kuormittavassa ympäristössä elämme nykyään.
Kuvitellaan arkinen tilanne: ruokala, jossa valot ovat kirkkaat. Ääriään myöten täynnä oleva tila, jossa lähes jokainen istumapaikka on jo varattu. Juomalasin vieressä kännykän näyttö välähtää kuin pieni aurinko uuden viestin merkiksi.
Lisätään tähän vielä se, että lounastauolle on saanut seuraa ja keskustelukumppanin puheesta pitäisi saada selvää. Yhtäkkiä huomio herpaantuu, kun ruokalan toisella laidalla särkyy lasi.
Kun kaiken tämän keskellä viettää lounastaukoa, viimeistään ruuhka-ajan meteli ajaa aivot oikosulkuun. Itse huomaan, että mitä väsyneempi ja kuormittuneempi olen, sitä herkemmin koen edellä kuvaillun kaltaisen tilanteen vastenmielisenä.
Tällaisessa tilanteessa saatan aikataulun puitteessa pyrkiä käymään lounaalla pahimman ruuhkan ulkopuolella. Vaihtoehtoisesti otan omat eväät mukaan, jotka voin syödä omassa rauhassa.
Kaikki melu ei selvästi ole tasa-arvoista. Siinä missä hermoni lepäävät musiikin räimeessä, ruokalan päällekkäin lomittuvat ja riitelevät äänet ovat viimeinen asia, mitä haluan kuulla.
” Hälinästä halutaan hiljaisuuteen, valosaasteesta keskelle metsän pimeyttä.
Vaasan yliopisto avasi lokakuussa 2025 aistiystävällisen tilan. Sen on tarkoitus helpottaa päivän aikana kuormittuvien opiskelijoiden elämää tarjoamalla heille pimeän ja hiljaisen tilan, jossa saa hengähtää hetken rauhassa.
Aistien kuormittuminen ja kiireinen opiskeluarki heikentävät jaksamista ja vaikuttavat negatiivisesti mielenterveyteen. Erityisesti aistiyliherkille ihmisille arkipäiväistyneestä äänten kakofoniasta ja valoräiskeestä selviytyminen voi olla hyvin raskasta ja uuvuttavaa.
Mitä jos tilat suunniteltaisiin ja rakennettaisiin siten, että niissä oleskellessa ei ylikuormittuisi? Näin ei tarvitsisi tehdä äkillistä korjausta ääripäästä toiseen.
Aistien ylikuormittuessa voi tehdä mieli painaa paniikkinappula pohjaan ja tehdä aivan päinvastoin kuin aiemmin. Hälinästä halutaan hiljaisuuteen, valosaasteesta keskelle metsän pimeyttä.
Paluuta entiseen ei ehkä ole, mutta nykymaailmassa on silti keinoja taistella jatkuvaa melu- ja valotulvaa vastaan. Tämä vaatii tasapainon hakemista yhteiskunnan vaatimusten ja omien tarpeiden välillä.
Kännykän omistaminen on nykyään lähes välttämätöntä, mutta näytön tuijottamista voi vähentää ja jättää puhelimen laukkuun lounaan ajaksi. Tai jos musiikin kuuntelu auttaa keskittymään liikenteessä navigoimiseen, voi kokeilla lähteä kävelylenkille ilman kuulokkeista pauhaavaa soittolistaa. Lopulta kyse on siitä, olemmeko valmiita vaalimaan näitä aineettomia luonnonvaroja nykymaailmassa, jossa joka suunnasta saamme aistiärsykkeitä päivittäin.
Lähde: Pimeä huone tarjoaa opiskelijoille hengähdystauon aisti ärsykkeistä –”Kaikki hyötyvät” YLE 9.10.2025
HEIDI KARTIOVAARA
Jatkuva melu ja kirkas keinovalaistus kuormittavat kehoa enemmän kuin usein ymmärretään.
Tutkija ja tietokirjailija Outi Ampuja on tutkinut melua ja hiljaisuuden merkitystä eri elämänvaiheissa. Hän kertoo, että liikenne on suurin yksittäinen ääniympäristön kuormittaja. Melun riskirajaksi on määritelty 55 desibeliä. Tätä korkeammalle melutasolle altistuminen voi vaikuttaa haitallisesti terveyteen. Ihminen voi kärsiä esimerkiksi unihäiriöistä, stressistä ja kognitiivisista ongelmista.
”Melulla tarkoitetaan jatkuvaa, häiritsevää ”ei toivottua” ääntä. Melun haittavaikutukset ovat lukemattomat: se aiheuttaa stressiä, heikentää unen laatua ja sillä on todettu olevan yhteys jopa sydänja verisuonitauteihin”, Ampuja kertoo.
”Jatkuva melu voi heikentää immuniteettijärjestelmää ja melulla on todettu olevan vaikutusta myös mielenterveyteen.”
Melu haittaa myös eläimiä
Melusaaste vaikuttaa ihmisten lisäksi myös luonnon eliöihin. Ampuja kertoo Loimu-lehdelle antamassaan haastattelussa, että melu aiheuttaa stressiä myös linnuille ja nisäkkäille.
Hän toteaa, että luonnossa eläinten stressireaktio perustuu siihen, että erityisesti äkillinen melu merkitsee uhkaa, johon pitää reagoida joko pakenemalla tai puolustautumalla. Jotkut eläimet pystyvät toisaalta myös sopeutumaan stressaavaan kaupunkiympäristöön.
”Niinhän me ihmisetkin olemme tehneet. Tai elämme parhaamme mukaan melun ja sen tuomien haittavaikutusten kanssa. Olemmehan kuitenkin yksi nisäkäslaji muiden joukossa”, Ampuja kertoo Loimu-lehdessä.
” Suomen öisestä maa-alasta vain kolme prosenttia on pimeän taivaan alla. Jari Lyytimäki
Pimeä yö alkaa olla harvinainen ilmiö varsinkin kaupunkiympäristössä. Valosaasteesta puhutaan silloin, kun taivas ei pimene edes auringon laskiessa.
Kirkas tähtitaivas näkyy enää vain harvaan asutuilla alueilla. Suomen ympäristökeskuksen johtavan tutkijan Jari Lyytimäen mukaan Suomen öisestä maa-alasta vain kolme prosenttia on pimeän taivaan alla.
Keinovalon raju lisääntyminen kertoo globaalista ympäristönmuutoksesta, joka voidaan havaita satelliittikuvista kootuista kartoista. Vielä 1800-luvun loppupuolella maapallon pimeä puoli on näyttäytynyt lähes täysin pimeänä.
Tällä hetkellä täydellistä pimeyttä on olemassa enää autiomaissa, jäätiköillä ja asumattomilla erämailla.
Valosaaste on turhaa valoa, joka ympäröi modernia elinympäristöä. Katuja valaisevat kirkkaat LED-valot ja valomainokset pitävät huolen siitä, että ympäristö on valoisa myös öisin.
”Öisin valosaaste vaikuttaa suoraan ihmisen melatoniinin eritykseen heikentäen näin myös unen laatua”, tutkija ja tietokirjailija Outi Ampuja toteaa.
Läpi vuorokauden loistavien valojen on todettu haittaavan myös luonnonvaraisia eliölajeja. Varsinkin yöaktiiviset eläimet kärsivät jatkuvasta valosta.
Jatkuva valolle altistuminen ei rajoitu pelkästään kaupunkivalaistukseen ja ulkotiloihin. Outi Ampujan teoksessa Hyvä hiljaisuus viitataan brittiläisen tutkijan ja psykologin Lee Hadlingtonin tutkimuksiin, joissa tarkastellaan älylaitteiden ja ruutujen jatkuvan käytön vaikutuksia.
Teetetyssä tutkimuksessa oli mukana 210 ihmistä. Lopputuloksena todettiin, että mitä enemmän ihminen viettää aikaansa älylaitteiden parissa, sitä huonompi muisti hänellä on.
Lisäksi huomattiin, että ihmisen keskittymiskyky heikentyi normaalissa keskustelutilanteessa merkittävästi. Älylaitteiden jatkuvan käytön myötä ihmisten havainnointikyky ja motoriset kyvyt niin ikään heikkenivät.
Melu on osa nykypäiväistä arkea, ja valo täyttää joka hetken. On tärkeää huolehtia siitä, että keho ja mieli saavat palautua jatkuvasta ärsyketulvasta. Pitkällä aikavälillä melun ja valon vaikutukset yltävät syvälle, vaikka sitä ei aina itse edes huomaisi.
Jotta välttyy kehon ja mielen kuormittumiselta, on itselleen annettava aikaa myös palautua. Kannattaa siis ottaa hetki hiljaisuutta ja pimeyttä osaksi jokapäiväistä arkielämää, jotta hektinen maailma ei tunnu niin painavalta.
Lähteet:
1. Valosaaste sekoittaa valon ja pimeän luonnollista vaihtelua – ongelma olisi kuitenkin helppo ratkaista (YLE 18.11.2025)
2. Liikennemelu yhteydessä nuorten mielenterveyshäiriöihin (oulu.fi 13.8.2025)
3. Valo, melu ja ekosysteemit (Loimu-lehti 5/2021)
4. Outi Ampuja, Hyvä hiljaisuus (2017, s.72)
HEIDI KARTIOVAARA
Milloin viimeksi koit täydellisen hiljaisuuden tai oikeasti pimeän yön? Valoa on kaikkialla ja hiljaisuudesta on tullut haluttu elämys.
Nykyään hiljaiset ja luonnostaan pimeät hetket ovat käymässä todella harvinaisiksi. Taustalla kohisee liikenne, kodin laitteet hurisevat ja ympäristö on äärimmäisen hektistä. Ihmisen aivot tekevät töitä lukemattomien ärsykkeiden parissa. Kirkkaat valot sekä kovat äänet kuormittavat mieltä ja kehoa.
Katoavat luonnonilmiöt
Hiljaisuus ja pimeys ovat katoavia, aineettomia luonnonilmiöitä. Niiden katoamista on vaikeampi hahmottaa kuin esimerkiksi eläinlajin sukupuuttoa. Lopputulos on molemmissa sama: ihmisen muokkaama ympäristö tuhoaa luonnontilaa.
Onko siis luonnollista hiljaisuutta ja täydellistä pimeyttä enää olemassakaan? Aidosti pimeä yö on monelle vieras kokemus, sillä keinovalo ulottuu lähes kaikkialle.
Kaupunkien valot heijastuvat taivaalle ja himmentävät tähtitaivaan näkyvistä. Tällöin puhutaan valosaasteesta.
Tämän takia ihmiset matkustavat lomilla pohjoiseen ja luontokohteisiin. Siellä halutaan kokea jotain, mikä aiemmin on ollut itsestään selvää tavallisessa elämässä.
Kun työ ja velvollisuudet väistyvät, moni suuntaa luontoon lomailemaan. Lomalta haetaan niitä elementtejä, joita arjesta nykyään puuttuu, eli tilaa, rauhaa, hiljaisuutta.
Loman tavoite on täydellinen irtiotto arjesta koko perheen voimin tai kaveriporukan kesken. Kaikesta tästä ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Maksetaan siis mökistä, matkasta ja elämyksestä.
Onko todellisuus kuitenkaan näin yksinkertainen? Hiljaisuus, jota lomalta lähdetään etsimään, voi helposti muuttua toisenlaiseksi hälyksi. Ihmisten lomaillessa suositut laskettelukeskukset täyttyvät lomakausina nopeasti tuhansista turisteista. Tällöin myös ihmismäärien mukanaan tuoma melu ja häly lisääntyvät.
Ilmiö on ristiriitainen: mitä useampi pyrkii samaan aikaan rauhan äärelle, sitä vaikeammaksi sen saavuttaminen käy. Lomaliikenne ruuhkauttaa teitä, ja matkailijat ahtautuvat lomakylien vieri viereen rakennettuihin mökkeihin. Yksittäisen ihmisen pyrkimys hiljaisuuteen on yhtäkkiä tuhatpäinen joukko samassa tilanteessa.
Lomiin liittyy aina toive palautumisesta ja rauhoittumisesta.
Loma on kuitenkin vain hetkellinen laastari tai poikkeustila kuormittumiselle. Mutta jos ihmisen palautuminen on mahdollista vain tällaisessa poikkeustilassa, on ehkä syytä pohtia, puuttuuko arjesta jotain.
Samoin kuin hiljaisuudesta, myös pimeydestä on tullut kokemus, jota tavoitellaan. Sen vuoksi pimeyden perässä matkustetaan pitkiä matkoja. Useat kotimaiset matkailumainokset hehkuttavat pohjoisen luonnon hiljaisuutta.
Näin ollen turistit matkustavat elämysten perässä Suomeen.
Kittilän pohjoispuolella sijaitseva Northern Lights Ranch tarjoaa majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalveluita turisteille. Hotellipäällikkö Kati Toivola kertoo, että hiljaisuus ja pimeys ovat nimenomaan luksuselementtejä, joita halutaan.
”Ihmiset tulevat usein miljoonakaupungeista. Hiljaisuus ja pimeys ovat nimenomaan sellaista luksusta ja eksotiikkaa, joita he haluavat kokea.”
Toivolan mukaan elämys on täydellinen vastakohta arjelle. Se tarjoaa jotain täysin erilaista kuin ne 350 muuta päivää vuodessa.
” Elämys on täydellinen vastakohta arjelle.
Kati Toivola
Suosittu vetonaula eli revontulet ovat maailmallakin tunnettu luonnonilmiö, ja niiden perässä Suomeen tulee paljon turisteja.
Matkailualalla on jopa toimijoita, jotka lupaavat asiakkailleen revontulitakuun majoituksen ajaksi. Jos revontulia ei näy sinä aikana, kun asiakas majoittuu kohteessa, yritys lupaa maksaa asiakkaan majoituksen. Tällainen toimintamalli kasvattaa vaatimustasoa väkisinkin turistien keskuudessa.
”Ennakkoon toisinaan tulee kyselyitä, että voitteko luvata meille revontulia. Silloin meidän on muistuteltava, että kyseessä on luonnonilmiö, niin valitettavasti emme voi koskaan luvata mitään.”
Toivola kertoo, että joskus harmitus myös nousee pintaan, jos revontulia ei olekaan päässyt näkemään. Kuitenkin ihmiset ymmärtävät, että revontulet ovat luonnonilmiö, eikä niitä voi laittaa päälle valokatkaisijasta.
Hiljaisuutta ja pimeyttä on yhä olemassa. Ehkä lopulta onkin kysymys siitä, miten ihmiset ovat rakentaneet arkensa. Jos elää jatkuvan melun, kiireen ja valosaasteen keskellä, on ehkä hyvä pysähtyä pohtimaan asiassa syntynyttä ristiriitaa.
Elinympäristöstä on rakentunut sellainen, josta halutaan paeta ja irtaantua säännöllisesti. Mitä jos arki olisi itsessään sellaista, että sitä ei tarvitsisi paeta? Voisiko hiljaisuudelle, pimeydelle ja rauhalle rakentaa tilaa jokapäiväiseen arkielämään?
