Nuorisoseurat 2/2016

2016 • 2

Suomen merkittävin kulttuurisen lapsi- ja nuorisotyön toimija

SIRKUS TAIKA-AIKA ON VUODEN NUORISOSEURA 2016! s. 12–13

Seurantalot esteettömiksi Unelmien ohjaaja

s. 18

s. 20

Teatterin ja kasvatustoiminnan erikoislehti!

2

Sisällysluettelo 2

Alakerta: Miksi kulttuurifriikki elää kauemmin?

18

Seurantalo esteettömäksi

3

Pääkirjoitus: Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

20

Ihan pihalla: Tiedottajan kolme viestintätekoa

4

Tarjolla masurkkaa ja muffinsseja

20

Unelmien ohjaaja

5

Erikoisimmat harrastukset: kilpatanssia Ulmalan nuorisoseuralla

21

Mistä on hyvät ohjaajat tehty?

22

Nuorten palsta: Ryhmä, joka ei ole koskaan ollut näin IRTI!

6

Järjestöuutisia

23

Puuhanurkka

7

Puheenjohtajalta: Maalaiskylältä kansainväliseen

24

Lyhyesti

yhteisöllisyyteen

25

Suomi 100: 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa

8

Työntekijät tutuksi: Minna Pasi

26

Kolumni: Kevät = väsymys

10

Vipinää, vilskettä ja kuperkeikkoja taaperoiden ja vanhempien Tempoa Tenaviin -ryhmissä

27

Jäljet kuumassa asfaltissa – Vuoden Hermanni Valo Aatrokoski

11

Pispalan Sottiisi – Riemua kesäkuussa Tampereella!

27

Yhteystiedot

12

Vuoden nuorisoseura Sirkus Taika-Aika

14

Nuorilta nuorille – Ramppikuume juhli 20-vuotista taivaltaan

15

Improliiga huvitti Etelä-Pohjanmaalla

16

Tanssirallissa riemun kiljahduksia ja yhdessä tekemistä

17

Suomen Nuoriso-opisto ja Suomen Nuorisoseurat tiivistävät yhteistyötä ohjaajakoulutuksessa

Alakerta Kulttuuritilaisuuksissa käyvät ihmiset, joita kutsun kulttuurifriikeiksi, elävät kauemmin kuin ne ihmiset, joilla on vähän tai ei lainkaan kulttuuriharrastuksia. Kulttuurilla en tarkoita korkeakulttuuria, kuten oopperaa, klassista musiikkia, taidenäyttelyitä, balettia ja muuta sellaista, vaan väestön elämäntapaa. Aktiivinen kulttuurin harrastaminen voi kuulua (tai olla kuulumatta) väestön elämäntapaan eli peruskulttuuriin.

Työryhmäni osoitti tieteellisin tutkimuksin, että yksin tai muiden ihmisten kanssa kulttuuria harrastavat ihmiset elävät keskimäärin vähintään kolme (3) vuotta pitempään kuin vähän kulttuuria harrastavat tai passiiviset sohvaperunat. Taloudellinen asema, koulutus ja muut terveyteen liittyvät tekijät, kuten ikä, sukupuoli ja hyvä kunto, eivät selitä kulttuuriharrastusten myönteistä vaikutusta. Kulttuurin elinvuosia lisäävä ja itsenäinen vaikutus voi tuntua uskomattomalta tavanomaisilla terveyden edistämisen keinoilla (liikunta, laihdutus ja tupakoimattomuus) aivopestyistä suomalaisista: ”Että kulttuuri muka...!”

Kyse ei kuitenkaan ole mielipiteestä, uskomuksesta tai hurskaasta toiveesta. Alkuperäiset tuloksemme julkaistiin kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa ja toistettiin myöhemmin eri puolilla maailmaa suoritetuissa väestötutkimuksissa.

Entä mistä kulttuuriharrastusten elämää suojeleva vaikutus johtuu? Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta yritän kansanomaistaa: koko Suomen aikuisväestöä edustavat tutkimuksemme osoittivat, että kulttuurin harrastamisen

KANNEN KUVA: MIKKO PIRINEN

Miksi kulttuurifriikki elää kauemmin? lisäksi ihmisten keskinäinen luottamus on tärkeä elämän kaarta pidentävä ominaisuus. Lapsi omaksuu luottamuksen ja harrastusaktivismin vanhemmiltaan epigeneettisesti eli perimän (geenien) rakennetta muuttamatta.

Lapsuudessa omaksuttu kulttuurin harrastaminen säilyy aikuisuuteen ja välittyy epigeneettisesti seuraavalle sukupolvelle.

Kulttuuriharrastukset, kuten taiteen tuottaminen, nikkarointi, puutarhanhoito, festareilla ja kulttuuritilaisuuksissa vieraileminen vahvistavat ryhmän, joukon tai klaanin jäsenten keskinäisiä siteitä, mutta ryhmärajat ylittävä me-henki on vielä tärkeämpää sosiaalista pääomaa. Esimerkiksi taide-elämys koetaan usein yhdessä ventovieraiden kanssa, mistä seuraa ryhmärajat ylittävä luottamuksen ja läsnäolon tunne. Se voi olla voimakas (vrt. rock-konsertti) mutta useimmiten laimeahko (vrt. museossa käynti). Ihminen tarvitsee kanssaihmisyyden tunnetta elääkseen. Se selittää, miksi pelkkä kirjojen lukeminenkin lisää elinvoimaa ja pitää hengissä!

Vaikka lapset perivät me-hengen mallin vanhemmiltaan ja omaksuvat sen varhaislapsuuden kasvuympäristössään, ei aikuisenakaan ole liian myöhäistä hankkiutua sosiaalisen läsnäolon helmaan. Aikuisenkin aivotoiminta matkii kanssaihmisten tunteita ja sosiaalista käyttäytymistä. Matkimisen aivokemiallinen mekanismi tunnetaan melko hyvin.

Suomessa kuoroharrastus ja talkoot lisäävät sosiaalisen läsnäolon tunneta ja kuvastavat väestömme sosi-

aalista pääomaa. Kuoroon kannattaa liittyä vaikkei lauluääntä olisikaan. Ja talkoot takaisin! Kaikki muutkin kulttuuriharrastukset tuottavat iloa, yhteistä hyvää, terveyttä ja pitkää ikää – tutkitusti.

Markku T. Hyyppä Turku/Tukholma

3

Pääkirjoitus

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo Mikä on sinun suosikkitapahtumasi? Mistä harrastuksesta sinä saat parhaat fiilikset?

Nuorisoseurassa on kiva harrastaa ja tapahtumissa on iloinen meininki. Varsin moni meistä on kokenut tämän käytännössä. Tuoreimpien toimintatietojen mukaan nuorisoseurojen tapahtumissa käy vuosittain 640 000 osallistujaa ja erilaisten harrastusryhmien toimintaan osallistuu viikoittain lähes 23 000 harrastajaa.

Nämä ovat huimia lukuja ja kertovat siitä, että seuroissa on tarjolla mielekästä tekemistä ja vetovoimaista toimintaa. Myös tulevana kesänä nuorisoseurat kokoavat väkeä kesäteattereihin, konsertteihin, tapahtumiin ja leireille. Toiminta on yhteisöllistä ja siinä saa kokea elämyksiä ja onnistumisia. Meidän kannattaa olla ylpeitä omasta nuorisoseuraharrastuksestamme.

Mitäpä jos jokainen meistä ottaisi tänä kesänä ystävän mukaan nuorisoseuratapahtumaan?

Olemme koonneet tähän lehteen esimerkkejä nuorisoseurojen monipuolisesta toiminnasta ja vinkkejä kesän tapahtumista.

Tarjotaan näitä elämyksiä myös tuttaville, jotka eivät vielä tunne monipuolista toimintaamme, sillä jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.

Kiitos kaikille nuorisoseuralaisille ja yhteistyökumppaneille aktiivisesta ja onnistuneesta kevätkaudesta. Rentouttavaa ja aurinkoista kesää. Nähdään tapahtumissa.

Antti Kalliomaa pääsihteeri Suomen Nuorisoseurat ry.

Kuva: Johannes Wilenius

Innokkuutta löytyy, mutta ideat puuttuvat?

Ei hätää! Klikkaa itsesi ohjaajasivustolle www.nuorisoseurat.fi/ohjaajille niin saat vinkkejä ja ideoita monenlaiseen toimintaan. Esimerkiksi kerho-ohjelmistosta löydät valmiit ideat useamman kerhokerran järjestämiseen eikä niiden ohjaamiseen tarvita muuta kuin intoa ja ryhmä kavereita. Ja temppuratakorttien avulla rakennat näppärästi kaikkia ilahduttavan toimintapisteen.

Voit vapaasti ladata ja kopioida materiaaleja käyttöösi!

4

Tarjolla ja

masurkkaa muffinsseja Teksti: Henna Liiri Kuvat: Matti Siippainen

Motoran Liipukat järjesti Joensuussa tanssisali Motilla maaliskuussa valtakunnallisena ravintolapäivänä oman kahvilan. Masurkkaa ja muffinsseja -café keräsi iltapäivän aikana mukavasti porukka ja ravintolavieraita hemmoteltiin paitsi muffinsseilla myös tanssilla. Pääsipä yleisö mukaan masurkan poljentoonkin.

Nuorisoseura Motora oli mukana valtakunnallisessa ravintolapäivässä jo toista kertaa. Tällä kertaa asialla olivat Motoran Liipukat. Nuorten tyttöjen kansantanssiryhmä matkustaa heinäkuussa Italiaan, ja yhdeksi varain-

hankintakeinoksi tytöt ideoivat ravintolapäivän kahvilan.

Tanssijat itse päättivät kahvilan nimen ja teeman, tekivät julisteen ja tarjosivat tanssielämyksiä yleisölle päivän aikana.

Masurkkaa ja muffinsseja -cafén konsepti oli yksinkertainen ja toimiva. Kahvila oli auki klo 12–15 ja tarjolla oli sekä suolaisia että makeita muffinsseja itse valittavilla kuorrutuksilla ja höysteillä sekä tietysti kahvia, teetä ja mehua. Muffinssit kävivät hyvin kaupaksi ja olivat äärimmäisen maukkaita! Tarjoilut leivottiin talkoilla tanssijoi-

den perheissä, jolloin tuotto jäi ryhmän matkakassaan.

Tanssiminen ja masurkka olivat tärkeä osa tapahtumakonseptia ja esittelivät samalla myös nuorisoseuran toimintaa kävijöille. Joka tasatunti tarjoiltiin tanssiesitys, jossa Motoran Liipukat esittivät uutta ohjelmistoaan ja aina puolelta luvassa oli masurkan opetusta. Masurkan perusteisiin halukkaat yhdessä ryhmän kanssa johdatti ryhmän ohjaaja ja koreografi Mitja Pilke. Tauoilla kaiuttimista soi Motoran Rälläkkä-yhtyeen levyn mukaansatempaavat kappaleet.

NÄIN JÄRJESTÄT RAVINTOLAPÄIVÄN 1. Tarkista seuraavan Ravintolapäivän ajankohta ja aloita suunnittelu 2. Keksi ravintolallesi tai kahvilallesi teema, tarjoilut ja paikka 3. Tee tapahtumallesi Facebook-tapahtuma tai laita tiedot kotisivuille ja ilmoita tapahtuma mukaan Ravintolapäivään virallisilla sivuilla. Muista mainostaa myös paikallisesti ravintolaasi!

Ravintolapäivä on ruokakarnevaali, jolloin kuka tahansa voi perustaa ravintolan päivän ajaksi. Ensimmäistä ravintolapäivää vietettiin Suomessa toukokuussa 2011.

Nykyisin tapahtuma on maailman suurin ruokafestivaali. www.restaurantday.org/fi

4. Järjestä tarjoilut ja päivän ohjelma!

Pala halusta oppia!

Hae 7.8. mennessä

elokuva ilmaisutaidot ja media japanin kieli ja kulttuuri kasvatus- ja opetusala kuvataide kuvitus ja visuaalinen muotoilu sarjakuva ja animaatio teatteri I ja II haku päättyy 3.6. valokuvaus (03) 878 10 lahdenkansanopisto.fi facebook.com/lahdenkansanopisto @Kaikesta_oppii

5

Erikoisimmat harrastukset

Peukalopainia maanantai-iltaisin? Tulitanssia talven pimeydessä?

Harvinaisen kielen opettelua? Trikkausta, bleidausta tai parkouria?

Sarjassa etsitään Nuorisoseurojen erikoisimpia harrastuksia! Ilmianna oma seurasi ja lajisi toimitukselle: aura.piha@nuorisoseurat.fi.

Glamouria…

taustalla tuskaa ja hikeä!

Kilpatanssia Ulmalan nuorisoseuralla Teksti: Kaisa Silaskivi ja Niina Argillander Torstai-ilta Iisalmessa Ulmalan nuorisoseuran salilla.

Salin eteistiloissa käy iloinen puheensorina. Kilpatanssin harrastajat ovat kokoontuneet yhteisiin harjoituksiin.

Kasseista kaivellaan kilpatanssikenkiä, osa vähän tuoreempia tapauksia, osa jo puhki kuluneita. Niinan kengissä on kohta enää pohjat jäljellä, mutta onhan niillä tanssittukin 5 vuotta.

Jari on saapunut salille jo hyvissä ajoin, onhan tämä viikon kohokohta vasta vuoden tanssineelle keski-ikäiselle miehelle. Vuoden aikana taito on kehittynyt ja vuosia vaivannut selkäkipu on hävinnyt. Painoakin on tippunut reilu kymmenen kiloa. Joukkoon liittyy vielä Niinan pari Hannu ja Jarin pari Kaisa viime minuuteilla kuten yleensä. Vikkareita on tällä hetkellä 5 paria, jotka kilpai-

levat eri taito- ja ikäluokissa. Kilpailemisen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.

Torstain harjoituksia ohjaa kilpatanssivalmentaja Petri Röytiö, entinen kilpatanssija. Petri käy myös tuomaroimassa ja jurynä kilpailuissa.

Tanssiniloa ja glamouria on välillä vaikea nähdä, kun parit harjoittelevat oikeaa tekniikkaa kuvioihin. Aika useinkin suusta lipsahtaa ärräpää tai asiaton kommentti, kun kaikki ei mene putkeen parityöskentelyssä, mutta siihen ovat kaikki tottuneet ja porukalla on hyvä yhteishenki. Kritiikki omaa tanssimista kohtaan myös kasvattaa luonnetta ja taitoa.

Miksi ihmeessä nämä ihmiset sitten kokoontuvat hikoilemaan ja toisten arvosteltaviksi, jopa 6 kertaa viikossa?

Kilpatanssin plussat: + Monipuolista, sykettä nostavaa liikuntaa, kunto nousee + Liikkuvuus lisääntyy, ryhti paranee ja tasapaino kehittyy + Harjoituksiin tulee lähdettyä vaikka joka päivä, kun parikin on tulossa + Haastava ja teknisesti vaativa laji, joutuu usein pois mukavuusalueelta + Kisat tuovat jännitystä elämään ja intoa harjoitteluun

Kilpatanssin miinukset: - Joka paikkaa kolottaa välillä!

- Parin naama joskus ylitsepääsemättömän ärsyttävä - Pitkät kilpailumatkat

MITÄ ON KILPATANSSI? Kilpatanssissa kilpaillaan viidessä vakiotanssissa ja viidessä latinalaistanssissa. Vakiotansseihin kuuluu hidas valssi, tango, wienin valssi, foxtrot ja quickstep. Latinalaistansseihin kuuluu samba, cha-cha, rumba, paso doble ja jive. 10-tanssissa tanssitaan kaikki viisi vakiotanssia ja viisi latinalaistanssia.

6

Järjestöuutisia

Jäsenmäärä kasvuun!

Nuorisoseuran kolme kasvutekoa Hyväksytään kylmä tosiasia: Nuorisoseurojen jäsenmäärä on laskenut tasaisesti viime vuosikymmenet.

Noin, se on tehty, seuraavaksi voimme päättää mitä teemme. 1) Jäämme muistelemaan kultaisia aikoja, jolloin oli kaikki paremmin, 2) voivottelemme kurjaa nykytilannetta ja toteamme, että nykyihminen nyt vain on niin laiska, kiireinen, välinpitämätön ja kaikin puolin kehno kansalainen, tai 3) käärimme hihat ja laitamme tuulemaan! (Jos tässä vaiheessa mieleesi nousee ”ei se onnistu kuitenkaan” tai jotain samansuuntaista, pyydän lukemaan tämän jutun alusta uudestaan.)

Perusasiat kuntoon. Laadukas toiminta on kaiken kasvun perusta ja laadukkaan toiminnan sydän pätevä ohjaaja. Suomen Nuorisoseurat ja kumppanijärjestömme tarjoavat mahtavia koulutuksia eri alojen ohjaajille; lue lisää Ohjaajalle-osiossa verkkosivuillamme. Lisäksi tarvitaan tarpeeksi toimivat puitteet ja ystävällinen, tervetulleeksi toivottava ja avoin ilmapiiri koko seurassa.

Laadukas toiminta, check! Seuraavaksi lähdetään kasvamaan.

Johdata jäseneksi Nykyään puhutaan paljon leadeistä, joka tarkoittaa suomeksi johdattamista. Tärkeää on tunnistaa ei-vielä-jäsenet ja johdattaa heitä lempeästi polkua pitkin – polkua, jonka päässä on toimintaan mukaan tuleminen. Näymme useissa paikoissa, olemme monessa mukana ja monta ei-vielä-jäsentä kävelee ohitsemme ilman, että saamme heitä koukkuun tai edes yritämme. Tässä kolme tapaa, joilla voit käyttää olemassa olevia kanavia ei-vielä-jäsenten koukuttamiseen ja johdattamiseen.

Olisivatkohan nämä Kalenoiden katuesitystä innoissaan seuraavat mummot olleet kiinnostuneita liittymään nuorisoseuraan?

Verkkosivut kuntoon. Oletetaan, että olen 8-vuotiaan lapsen vanhempi ja etsin uudella paikkakunnalla lapselle harrastusta. Päädyn paikallisen nuorisoseuran verkkosivuille, jossa heti ensimmäisenä näen hauskan kuvan hymyilevistä lapsista näytelmässä. Kiinnostun, klikkaan kuvaa ja löydän teatteriryhmän tiedot: ohjaajan nimen ja yhteystiedot, harjoitusajat ja -paikat ja kohderyhmän.

Vieressä on painike, jossa lukee ”Tule mukaan!”. Klikkaan sitä, täytän lomakkeeseen tietoni ja painan lähetä.

Saan viestin: ”Kiva kun kiinnostuit, tule lapsesi kanssa seuraaviin harjoituksiin!” Viesti jatkuu: ”Tiesitkö, että tarjoamme vanhemmille [lisää toiminta tähän], kiinnostaisiko? Liity jäseneksi tämän linkin kautta.”

Vauhtia kasvuun tapahtumista. Olen samaisen 8-vuotiaan lapsen kummisetä ja olen tullut katsomaan palleroisen teatteriesitystä. Saan käsiohjelman, jota luen mielenkiinnolla etsien mainintoja kummilapsestani.

Takakannessa lukee ”Haluatko olla mukana tukemassa lasten teatteriharrastusta? Tule mukaan ohjaajaksi, vapaaehtoiseksi tai nuorisoseuran jäseneksi!”. Alla on jäsenlomake, jonka voin täyttää saman tien ja pudottaa kahviossa olevaan laatikkoon. Kahviossa työskentelevä

vapaaehtoinen kysyy, haluaisinko tulla seuraavaan esitykseen hänen kanssaan myymään makkaraa.

Ei keksitä pyörää uudelleen. Nuorisoseurat järjestävät aivan valtavasti hienoja tapahtumia. Mutta niin tekevät myös monet muut tahot. Aina ei tarvitse lähteä rakentamaan omaa tapahtumaa nollasta, vaan mennään mukaan muiden suurempiin tapahtumiin. Maailma kylässä -festivaali on Suomen top 10 festivaalin joukossa kävijämäärissä mitattuna. Hetken päähänpistosta lähetin järjestäjille ehdotuksen: voisimme opettaa suomalaista kansantanssia turvapaikanhakijoille ja järjestää festareille yhteisöllisen tanssituvan! Järjestäjät innostuivat valtavasti. Kauniina kevätpäivänä tanssiopettaja sitten vetää huutokatrillia monisatapäiselle festarikansalle.

Lähes kaikki kansantanssineitsyitä. Tanssinopettaja kiittää lopuksi kaikkia osallistujia ja sanoo ”Jos tämä oli teidän mielestänne kivaa, niin nämä tanssijat punaisissa paidoissa jakavat flaijereita ja kertovat, missä pääset harrastamaan kansantanssia!”

Voit lisäksi lukea yksittäisen henkilön kasvuteon vinkkejä Ihan pihalla -kolumnista sivulta 20.

7

Nuorisoseurojen verkkosivut uudistuvat!

Kaikessa hiljaisuudessa viime syksystä asti puuhatut uudet verkkosivut aukeavat kesäkuun alussa. Tavoitteena on, että tieto olisi entistä selkeämmin saatavissa kaikille kävijöille. Sivuilta löytyy erityisesti ei-vielä-nuorisoseuralaisen osiot kohdista Toiminta ja Järjestö, ja jo nuorisoseuratoiminnassa mukana oleville osiot Jäsenseuralle ja Ohjaajalle.

Nuorisolaki uudistuu Nuoriso ja nuorten elinolot muuttuvat koko ajan, minkä vuoksi myös nuorisolaki päivitetään noin kymmenen vuoden välein. Opetus- ja kulttuuriministeriö aloitti vuonna 2014 nuorisolain uudistustyön ja tavoitteena on ollut, että uusi nuorisolaki tulisi voimaan 1.8.2016.

Lakiuudistuksen taustalla on ollut tarve uudistaa nuorisotyön järjestelmän rakennetta. Tavoitteena on ollut ajantasaistaa nuorisolain sisältöä vastaamaan nuorisotyön ja -toimen olemassa olevia ja tulevaisuuden tarpeita.

Nuorisolakiuudistuksen yhteydessä arvioidaan myös nuorisojärjestöjen avustusperusteita sekä mahdollisuuksia uudistaa kuntien nuorisotoimen valtionosuus-

järjestelmää ja etsivän nuorisotyön rahoitusta. Lakiuudistus vaikuttaa tätä kautta myös nuorisoseurojen toimintaan.

Nuorisolaki on ollut laajalla lausuntokierroksella jo viime vuoden syksyllä. Lausuntokierroksen materiaali on purettu ja työryhmä on tehnyt esityksensä kerätyn materiaalin pohjalta. Alkuperäinen tavoite oli, että eduskunta olisi käsitellyt lakiuudistusta tänä keväänä.

Tällä hetkellä nuorisolaki uudistuksen eteneminen on kuitenkin hidastunut, eikä kukaan tunnu tietävän, mistä syystä uudistus ei etene ja milloin sen on määrä siirtyä eduskunnan käsittelyyn.

Nuorisoseurajärjestön avustus kasvoi Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen myönsi alkuvuonna 1.060.000 euroa yleisavustusta Suomen Nuorisoseurat ry:lle. Nuorisoseurajärjestön avustus kasvoi 102.500 euroa.

Valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille myönnettiin yhteensä 3,2 miljoonaa euroa kuluvan vuoden toimintaan. Avustusta myönnettiin 200 000 euroa enemmän kuin viime vuonna.

Avustuksen saajat ovat valtakunnallisia nuorisotyötä tekeviä järjestöjä ja yhteisöjä, joiden toiminnasta ainakin osa on nuorisotyötä ja joiden nuorisotyö on laajuudeltaan verrattavissa valtakunnallisen nuorisojärjestön toimintaan. Suurimpia avustuksen saajia olivat Suomen Nuorisoseurat, Suomen Setlementtiliitto, SETA ja Suomen lasten ja nuorten säätiö. Avustukset myönnetään veikkausvoittovaroista.

Puheenjohtajalta

Maalaiskylältä kansainväliseen yhteisöllisyyteen Henkilökohtainen nuorisoseuralaisuuteni alkoi, kuten varmasti monella muullakin, maalaiskylän nuorisoseurasta. Lapsena osallistuin maakunnallisiin tapahtumiin ja leireille. Kuitenkin todellinen herääminen yhteisöllisyyteen tapahtui, kun pääsin 11-vuotiaana ensimmäisen kerran mukaan kansainväliseen nuorisovaihtoon Ranskaan. Nuorelle pojalle reissussa oli paljon uutta ja ihmeellistä. Oli vieras kulttuuri, uusia tapoja, erilaisia ruokia mutta tärkeimpänä, sain näillä reissuilla uusia ystäviä, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin.

Oleellinen osa näitä leirejä on ohjaajien toiminta.

Ilman ohjaajia ei leirejä pystyttäisi toteuttamaan, ja näillä – yleensä nuorilla ihmisillä – on iso vastuu vilkkaista leiriläisistä. Leireillä seurasin ohjaajia mielenkiinnolla ja kunnioituksella ja mietin, että minustakin tulee isona ohjaaja. Parempia esimerkkejä elämään saa hakea.

Se oppi, mitä itse ohjaajana saa, on vertaansa vailla tulevassa elämässä. Tuo oppi voi olla toisaalta myös se, että joillekin ohjaajanrooli ei ole ominainen ja sen voi ottaa tulevaisuuden valinnoissa huomioon.

Ohjaajille pitää tarjota järjestössämme mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin ja tilaisuuksia toimia ohjaajina tapahtumissa. Meillä on paljon ohjaajia eri taidealojen parista, mutta haluaisin, että nostaisimme leiritoimintaamme uuteen loistoon. Näin antaisimme lapsille ja nuorille leirielämyksiä, mutta samalla antaisimme ohjaajille mahdollisuuksia vastuunottoon ja samalla kehittyä tulevaa elämää varten.

Ennen kaikkea, näistä leireillä hankituista uusista ystävyyksistä on tullut minulle elinikäisiä. Tämän takia haluaisinkin painottaa, että antaisimme kaikille lapsille ja nuorille mahdollisuuden – tietysti heidän omien halujensa

VINKKI! Lähde haistelemaan kansainvälisiä tuulia ”Moving People” -leirille Keski-Suomeen!

23.7.-3.8.2016 Joutsaan saapuu ryhmä 14-20-vuotiaita nuoria Saksasta ja Suomesta. Leirin teemana on maahan-/maastamuutto ja leirikielenä toimii pääasiassa englanti.

Ilmoittaudu: www.ksnsl.net/9 tai ville.koskinen@nuorisoseurat.fi

mukaan – osallistua leireille, ja mieluusti kansainvälisille sellaisille. Näillä eväillä lapsien on helpompi astua jatkuvasti yhdentyvään maailmaan.

Hyvää nuorisoseurakesää kaikille lukijoille!

Perttu Kemiläinen Valtuuston varapuheenjohtaja

8

Työntekijät tutuksi

Teatteri opettaa elämisen taitoa Teksti: Minerva Piha

Olin taannoin Turun Nuoressa Teatterissa katsomassa näytelmää Pelastakaa Röllimetsä (ohjaaja Sofia Laurikainen).

Produktion kaikki näyttelijät olivat lapsia ja nuoria – pienimmät vasta alakoululaisia, vanhemmat lukioikäisiä. Näytelmä on yksi parhaista katsomistani lapsille suunnatuista näytelmistä.

Näytelmän jälkeen mielessäni oli monta kysymystä: miten lasten kanssa tehdään teatteria? Kuka teatteria ylipäätään voi harrastaa ja mitä kaikkea teatteriharrastukseen kuuluu?

Nyt haastateltavanani on suunnittelija Minna Pasi Saimaan Nuorisoseuroista.

Hän on aktiivinen teatteriharrastaja ja pitkän linjan nuorisoseuratoimija. ”Aloitin vuonna 1993 ohjaajana Kymenlaakson alueen paikallisseurassa, ja kokopäivätöitä olen tehnyt vuodesta 2006 lähtien ensin Lasten Kalenoiden projektisihteerinä ja sitten Kulttuuria Kylille -hankkeen vetäjänä. Näiden hankkeiden jälkeen toimin Kalevan Nuorten Etelä-Karjalan piirin toiminnanjohtajana ja nyt olen ollut Saimaan Nuorisoseurojen suunnittelija vuoden 2013 alusta lähtien”, Minna kertoo.

Hän jos kuka osaa vastata kysymyksiini harrastajateatterista ja kertoa muutakin sellaista, josta asiaan vihkiytymätön ei tiedä mitään.

tukset ja harrastajateattereiden välisen yhteistyön kehittäminen kuuluvat Minnan työtehtäviin. ”Noin puolet työajastani menee teatteritoimintaan”, Minna kertoo.

Mutta entä vapaa-aika – jääkö aikaa ihan omalle teatteriharrastukselle? ”Vapaa-ajallani käyn myös katsomassa alueen harrastajateattereiden esityksiä, erityisesti jäsenseurojemme tuotantoja.

Lisäksi olen edelleen Kuusankosken Teatterin improryhmä Improjauksen jäsen vaikken tässä muutamana vuonna olekaan työkiireiltä ehtinyt "rojautuksiin" mukaan.” ”Toisaalta on hyvä tehdä välillä jotain muutakin, joten järjestän aikaa muillekin harrastuksille. Pidän erityisesti liikkumisesta luonnossa ja yleensäkin ulkoilusta.

Jos aikaa jää, luen ja katselen elokuvia”, Minna kertoo.

Kaikki mukaan hyvään pössikseen!

Nukketeatterista se alkoi Minna on harrastanut esiintymistä ja ilmaisua jo lapsesta asti. Hänen perheensä traditioihin on aina kuulunut teatteri. ”Valmistimme erilaisia esityskokonaisuuksia, kuunnelmia ja runoesityksiä sisarusteni kanssa. Myöhemmin olen monesti ohjannut näyttämöllä myös siskoani ja veljeäni. Onpa tullut kerran ohjattua isääni ja äitiänikin.” ”Ala-asteikäisenä Valkealan Kirkonkylällä toimi nukketeatterikerho. Silloin harrastin ensimmäisen kerran jotain varsinaisesti teatteriin liittyvää. Kerhoon lähdin yhdessä ystävieni kanssa kai kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Kerho toimi lukion kellarissa, ja meillä oli hieno sermi, jonka takana käsinukkejemme kautta tarinaa

Kuva: Aura Piha

ilmaisimme. Esityksen nimi on Lumivalko ja Ruusunpuna. Itse sain kunnian esittää Lumivalkoa. Nuket valmistimme ohjaajan avustuksella nukketeatterileirillä”, kertoo Minna.

Nukketeatterikerhon jälkeiset vuodet kuluivat tanssien erityisesti disko- ja show-tanssiryhmä Shagin parissa. Ohjaajan ura alkoi 15-vuotiaana, kun Minna perheineen muutti Tirvalle. Paikallinen nuorisoseura teki Minnasta lasten ja nuorten ryhmien ohjaajan. ”Tärkeimmäksi toimintamuodoksemme muodostui teatteri-ilmaisu ja erilaiset ilmaisulliset kokonaisuudet aluksi Tirvan Nuorisoseuran tapahtumiin ja sit-

ten myös muille paikkakunnille. Valkealan Kirkonkylän Nuorisoseurassa pääsin ensi kerran kokeilemaan kesäteatteria lukioikäisenä.”

Teatteria työnä ja harrastuksena Lapsuuden teatteriharrastajatausta on Minnalla vankka. Miten Minna harrastaa teatteria nykyään? ”No töissä”, hän sanoo ja hymyilee.

Minna vastaa Saimaan Nuorisoseuroissa lasten ja nuorten toiminnasta: kerhoista, ohjaajakoulutuksista ja tapahtumista. Myös teatteritoiminnan koulu-

Minnan sanoin teatterin harrastaminen kehittää esimerkiksi lasten ja nuorten yhteisöllisyyden tunnetta, yhdessä tekemisen, itsetuntemuksen ja itseilmaisun taitoja sekä tuo esiintymisrohkeutta. ”Voisi sanoa, että teatterissa on kaikki elämisen taito. Improvisaation perussääntönä pidetäänkin: kuuntele toista, reagoi kuulemaasi ja jatka tarinaa. Se on ohje, joka voisi yhtä hyvin olla elämänkin ohje.”

”SE ON SE HYVÄ PÖSSIS, VAI OLISIKO OIKEA SANA FLOW! KAIKKI PISTÄVÄT PARASTAAN, LOPULTA KAIKKI NATSAA JA PÄÄSTÄÄN ONNISTUNEESTI MAALIIN.” ”Sitä paitsi teatterin voi aloittaa minkä ikäisenä vain! Itse olen aloittanut teatterin jo lapsena, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikkien tarvitsisi ryhtyä harrastajiksi jo silloin. Kaakkois-Suomen alueella toimii teatteriryhmiä Taapero-teatterista aina Seniori-teatteriin.”, Minna sanoo.

9

Minna kukitti Pertunmaan Nuorisoseuran Rollaattorikapinan tekijät ensi-illassa. Kuva: Mira Laakko

Minna kertoo samaan hengenvetoon, että oikeastaan teatteria voi harrastaa kuka vain. ”Teatterilla ei ole rajoittavia tekijöitä. Teatterin kirjo on laaja. Liikuntaesteinen, kuulon tai näkökyvyn takia rajoitteinenkin on löytänyt tiensä teatterinharrastajaksi. Ne eivät ole olleet esteinä itsensä ilmaisemiselle. Erityisryhmien rajoitteet vain antavat uutta väritystä teatteriprojekteihin. Teatterin keinoin myös erilaiset ryhmittymät voivat saada oman äänensä kuuluviin.”

Epäilen, että tuskin esiintymispelkoinen sentään voi harrastaa teatteria, mutta Minna vakuuttaa, että moni on hakeutunut juuri ujoutensa tai esiintymispelkonsa takia harrastamaan teatteria. ”Toinen toistaan näyttämöllä tukien on moni kokenut ensimmäisen kerran onnistumista esiintyessä. Tällöin onkin seuraavalla kerralla uskaltanut ottaa isomman haasteen vastaan ja rohkeus sekä itseluottamus ovat kausi kaudelta kasvaneet. Jännityksen voittaminen on jopa koukuttanut

niin, että moni on jäänyt jo sille tielleen, teatterinharrastajaksi.”

Minna miettii hetken ja alkaa sitten hymyillä. ”Yksi parhaimpia hetkiäni ohjaajana on ollut se, kun lasten ryhmään syksyllä tullut, tuskin ääntään kuuluviin saanut uusi harrastaja hämmästytti kevätesityksessä kantavalla äänellään omat vanhempansakin”, Minna kertoo tyytyväisenä.

Muutenkin teatteriporukan yhdessä tekemisen meininkiä Minna hehkuttaa.

Jos olisit näytelmä, mikä näytelmä olisit?

Löydän herkästi itseni monistakin näytelmistä, erityisesti ohjaamistani teksteistä. Välillä saatan olla Paljon melua tyhjästä, kun hössötyksen määrä on noussut huippuunsa. Toisena päivänä voisi yritys olla armoton Hilman päivien tapaan. Kolmantena päivänä joutuisin terveyteni kanssa puntaroidessa Luulosairaan tunnelmiin ja ehkä itsellekin tuntemattomilla hetkillä liikuttaisiin jopa Anna-Liisan painostavissa ilmapiirissä.

Kuitenkin seuraavana päivänä päästäisiin taas hilpakasti Kihlauksen hulvattomiin väärinkäsityksiin. Näillä raukoilla rajoilla väkisinkin välillä eksyy myös Kivenpyörittäjän kylälle.

otteen Hetan ja lempeämmän vanhan emännän välillä vaihtaen roolia tarpeen vaatiessa. Miljoonavaillingin herra Ryhtilän kanssa poden välillä samaa ainaista kiirettä. Positiivisuudessani olisin kai Nummisuutarin Esko, joka uskoo viimeiseen asti suuriin unelmiinsa, mutta sitten pyllähtää pilven reunalta tajuten maailman ja elämän realiteetit. Lopulta päätyisin Ruman Elsan rooliin, joka on näistä muuten ainoa, jota olen itse esittänyt. Elsa vähät lopulta välittää muiden ajatuksista ja sanomisista. En tosin olisi niin kärkäs tuomaan julki kaikkia räävittömimpiä ajatelmiani kuten hän. Toisaalta haluaisin olla hyvän asian eteen rahaa lypsävä Gabriel näytelmästä Gabriel tule takaisin.

Jos olisit jonkin näytelmän henkilöhahmo, kuka olisit?

Jos ärräpää pääsee olisin Kaisu näytelmästä Liian paksu perhoseksi. Sen jälkeen voisi olla luvassa Katherinan osuus näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään. Tosin kesyttämisen useimmin hoidan itse, koska olen nopea leppymään. Niskavuorelaisista liikuskelen tiukan

Jos olisit historiallinen aikakausi, mikä olisit?

Olisin ehkä 1930-luku tai toisaalta joku pukudraama 1800-luvun alkupuolelta, jolloin ajatus "tehdään itse kaikki mitä eteen tulee eikä valiteta" kohtaa ristiriitaisesti "jos vain saisi istahtaa valmiiseen pöytään lämpöisen takkatulen ääreen" -meiningin.

”Se on se hyvä pössis, vai olisiko oikea sana flow! Kaikki pistävät parastaan, lopulta kaikki natsaa ja päästään kuin päästäänkin kaikesta teatterin tekemiseen liittyvästä säädöstä huolimatta onnistuneesti maaliin.”

Minnan haastattelun jälkeen mietin kokemustani Turun Nuoresta Teatterista.

Kyllä, hyvä pössis, suoranainen flow oli näkyvissä näytelmässä Pelastakaa Röllimetsä. Se näkyi näyttelijöiden innokkuudessa ja siinä, miten he saivat nuorimmatkin lapset yleisöstä imaistua tarinan vietäviksi.

Jos olisit esine, mikä esine olisit?

Ensimmäinen sanani aikanaan oli kello, enkä ole siitä vielä eroon päässyt, joten se. Usein taistelen sitä vastaan, mutta toisaalta en osaa nukkua ilman jatkuvaa kellon raksutustakaan.

Kuva: Marianna Pajuvesi

10

Vipinää, vilskettä ja kuperkeikkoja

taaperoiden ja vanhempien Tempoa Tenaviin -ryhmissä Teksti: Hanna Seppänen Kuvat: Hanna Seppänen ja Jussi Hynninen Kuvituskuvat: Heidi Terasmaa

Sataa räntää, mutta Klaukkalan seurantalolla on iloisen toimelias tunnelma. Tempoa Tenaviin -ryhmien ohjaaja Satu Rauhala valmistelee salia kolmea ohjaamaansa taapero-vanhempi musiikkiliikuntaryhmää varten. Ryhmissä konttaavat, taapertavat, juoksentelevat ja temppuilevat vauvaikäisten, 1–2-vuotiaiden ja 3-vuotiaiden ryhmät.

Vanhemmat ovat apuna, tukena, sylinä, kuninkaan tuolina, välillä makuualustana ja ennen kaikkea osallistuvat yhdessä lapsen kanssa.

Kuperkeikan voi opettaa jo taaperolle Tempoa Tenaviin on lapsen ja vanhemman yhteinen musiikkiliikuntaharrastus, jossa liikutaan, lauletaan, leikitään ja kehitetään vauvan motoriikkaa koulutetun Tempoa Tenaviin -ohjaajan ohjauksessa. Lasta nostellessa, tukiessa ja lapsen kanssa liikkuessa, kehittyvät vanhemman voimat sekä taaperon ja vanhemman välinen suhde. Tempoa Tenaviin on myös kohtauspaikka lasten vanhemmille. Ryhmissä vallitsee hyvä tunnelma ja osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Eräs vanhempi korostaa myös ohjaajan erinomaisia taitoja erilaisten lasten kanssa toimiessa. Hyvä ohjaaja osaa antaa tilaa lapsille ja huomioida esimerkiksi liikkuvaisen lapsen käyttäytymistä.

Opetus tapahtuu rauhallisesti ja turvallisesti, vaihe vaiheelta. Lapsi on äidin mahassa kieppunut ylösalaisin, joten nostelu ja esimerkiksi lantioroikottaminen tuntuvat oikein tehtyinä vauvasta luontevilta mahan ulkopuolisessakin maailmassa. Moni yllättyykin, että motorisia taitoja vaativan kuperkeikan liikeradan voi koulutettu ohjaaja opettaa jo taaperoikäiselle lapselle. Kuperkeikasta ei ryhmissä opetella pelkästään normaalia etuperin versiota vaan harjoitellaan myös sivu- ja haarakuperkeikkaa. Korkeammalta jalustalta patjan päälle kierähtäminen onkin vaativaa. Pitää muistaa pysyä kyykyssä ja painaa leuka rintaan. Vanhemmat auttavat tukien oikeaa asentoa.

Yhdessäolo ja musiikkiliikunta houkuttelevat mukaan Vuonna 2015 osallistujakyselyssä selvisi, että vanhemmat valitsivat Tempoa Tenaviin -toiminnan, koska halusivat harrastaa yhdessä lapsen kanssa, tavata toisia vanhempia ja lapsi oli kiinnostunut musiikista, liikunnasta tai kummastakin. Myös harrastuksen edullisuus ja sopiva aika vaikuttivat valintaan. Moni oli kuullut kivasta harrastustoiminnasta Tempoa Tenaviin -ryhmiin osallistuneilta tuttavilta. Ryhmissä onkin mukavan luonteva ja välitön tunnelma, joka tarttuu hymyileviin vauvoihin.

LUE LISÄÄ: WWW.NUORISOSEURAT.FI/TEMPOA-TENAVIIN

Sadun ryhmissä vaihtuvat teemat vuodenajan mukaan. Kalenterissa käydään tammikuun loppua, joten Satu on valinnut ohjelmaan talviteemaisia laululeikkejä.

Lumiukot-laululeikissä hiihdetään, luistellaan ja pulkkaillaan. Ratiritirallaa soitetaan soittimilla yhdessä vanhempien kanssa. Ystävänpäivä-viikolla keskiviikkona 10.2.

Klaukkalan Tempoa Tenaviin -ryhmiin olivat tervetulleita tutustumaan myös ryhmäläisten vauvakaverit.

Mukaan Tempoa Tenaviin -toimintaan?

Harrastusryhmät toimivat eri puolilla Suomea ja toimintaa kannattaakin tiedustella omasta seurasta. Jos seurasta puuttuu ryhmä, on uuden perustaminen helppoa – tarvitaan vain koulutuksen käynyt ohjaaja. Voit tiedustella Suomen Nuorisoseuroilta, asuuko alueella jo koulutettu ohjaaja tai etsiä sopivan henkilön koulutukseen. Suomen Nuorisoseurat kouluttaa vuosittain Tempoa Tenaviin -ohjaajiksi joko kasvatusalan ammattilaisille tarkoitetussa Pro-lyhytkoulutuksessa tai pidemmässä ohjaajakoulutuksessa. Tempoa Tenaviin -ryhmän perustaminen sopii mainiosti myös vanhempi-lapsiryhmiä ohjanneelle pienen lapsen vanhemmalle. Yhteinen harrastus vanhemman kanssa on niin taaperolle kuin vanhemmallekin riemun aihe.

11

Tervetuloa Riemuvuoden parhaisiin pitoihin!

Pispalan Sottiisi 8.–12.6.2016 Tampereella Lähde kesäkuussa Sottiisiin tapaamaan vanhoja tuttuja ja saamaan uusia ystäviä. Nuorisoseuraporukalla saat roimat ryhmäalennukset ”Riemua!”– Hyppyä ja hypetystä 150 vuotta! -esityksen lipun hinnasta.

Lue lisää: www.tanssinriemu.fi/sottiisi/ohjelma/riemua-hyppya-hypetysta-150%20vuotta »» Alennus Nuorisoseuraryhmille: 15–35 hlöä -20 %, 36–79 hlöä -30 %, 80 hlöä -40 %. »» Yksittäiset liput: 15 €, lapset alle 16 vuotta 7 €, perhelippu (2 + 2) 35 €. »» Alennus K-Plussa-kortilla: 12 €, Lapset alle 16 vuotta 5 €, Perhelippu (2 + 2) 25 €.

Ryhmämyynti Pispalan Sottiisin toimisto: info@sottiisi.net, p. 03-212 2147 Ennakkoliput nyt myynnissä osoitteessa: liput.nuorisoseurat.fi tai Lipputoimisto Osanottajan RIEMUA!-PASSILLA saat alennuksen myös päätöskonsertin lipuista ”Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä”, su 12.6. klo 14 Tampere-talossa.

Lue lisää: tanssinriemu.fi/sottiisi/ohjelma/janne-ja-aino/ »» Aikuisten osallistujahinta 14 € (normaali hinta 28 €), lapset 7,50 € (normaali hinta 14 €).

Alennuksen saat ilmoittautumisen yhteydessä saamallasi alennuskoodilla. »» Liput puh. (03) 243 4501, tampere-talo.fi/jannejaaino tai lippu.fi (Lippupisteen palvelumaksu nettikaupassa 2,50 €)

Kansainvälisiä vieraita Sottiisiin viidestä eri maasta Kansainväliset kansantanssi- ja musiikkiryhmät ovat Pispalan Sottiisin jo traditioksi muodostunut tavaramerkki, joista yleisö saa nauttia koko tapahtuman ajan. Upeiden tanssien ja kansanmusiikin lisäksi silmäniloa tuovat ryhmien värikkäät esiintymisasut ja upeat kansallispuvut.

Virosta saapuu yksi maan vanhimmista kansantanssiryhmistä Sõprus, jonka suureen tanssiperheeseen kuuluu tällä hetkellä kahdeksan eri tanssiryhmää. Venäjältä saadaan vieraaksi kansanperinteen asiantuntijan, balettimestari Viola Malmin 1987 perustama tanssiteatteriryhmä Gornitsa, joka esittää karjalaisten, vepsäläisten, suomalaisten, inkeriläisten ja venäläisten perinteisiä tansseja. Unkarilainen Alba Regia Dance Ensemble puolestaan tuo kirjavaa kansanperinnettä eri puolilta maata sekä unkarilaisten asuttamilta alueilta Slovakiasta ja Romaniasta. Vilnan yliopistosta tulee kansantanssi ja -musiikkiryhmä Jaunimélis, jonka tanssit ja musiikki sisältävät tunnelmia eri aikakausilta, eri puolilta Liettuaa. Slovakialainen lasten tanssiryhmä Cifroško perustettiin alun perin tarjoamaan lapsille mahdollisuuksia tutustua omaan kulttuuriperintöönsä. Nyt ryhmä on tärkeä osa slovakialaisen Vranov nad Toploun kaupungin elämää ja yksi Sottiisin kansainvälisistä vieraista.

1000 tanssijaa, 100 soittajaa ja 5 näyttelijää ”Supikkaansyttymisvaroitus on voimassa 8.-12.6. koko maassa, ja alavilla mailla hambonvaara” kertoo 200 vuoden tanhuennuste. Sottiisin pääjuhla ”Riemua!” on tanssijoiden, muusikoiden ja näyttelijöiden yhdessä rakentamassa hulvattoman hauska show, jossa kurkistetaan suomalaisen kansantanssin "hämärään" menneisyyteen pilke silmäkulmassa. Syntymäpäiviä isännöi, itse viideksi hahmoksi monistettu satusetä Zacharias Topelius. Lavalla pelmahtaa 1000 kansantanssijaa ja 100 soittajaa Antti Järvelän johdolla. Luvassa on ilottelua, luulottelua ja kyseenalaistuksia Suomen kansan tanssiperinteestä äärimmäisen huterasti faktaan pohjautuen. ”Riemua! – Hyppyä ja hypetystä 150 vuotta”, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus la 11.6. klo 19.00.

Pispalan Sottiisin festivaalia voit seurata myös sosiaalisessa mediassa. Klikkaa itsesi mukaan tunnelmaan: sottiisi.net, Facebook, Instagram #sottiisi #nuorisoseurat #tanssinriemu #tanhu150v #tanhu #kansantanssi

Kuva: Harri Hinkka

SEURAA MEITÄ SOMESSA:

12

Vuoden nuorisoseura Sirkus Taika-Aika:

Sirkuksessa tekemistä riittää läpi elämän Teksti: Minerva Piha

Jongleerausta, taikuutta, ilma- ja permantoakrobatiaa. Välittävät ohjaajat, hyvät tyypit ja rohkaisevat sanat. Hikeä, hymyä ja suuria onnistumisia. Näille palikoille rakentuu Sirkus TaikaAika, joka on tänä vuonna saanut tittelin Vuoden nuorisoseura.

Nuorisoseurat pääsi kurkkaamaan, millaista on tekemisen riemu Taika-Ajassa nuorten harrastajien ja heidän ohjaajiensa mielestä.

Jokaiselle jotakin Olen kuullut, että sirkus on nosteessa oleva trendilaji, mutta itse en tiedä siitä mitään. Mieleeni nousee mielikuva maailmankuulusta Cirque du Soleil'sta, mutta eihän sellaisia temppuja voi tuosta vain harrastaa. Vai voiko? ”Taika-Ajassa osa harrastajista on vasta tutustumassa sirkusharrastukseen eikä ole koskaan kokeillut tehdä kärrynpyörää tai edes koskettanut jongleerauskeilaa”, kertoo Sirkus Taika-Ajan sirkusohjaaja Keijo Karvinen. ”Toisessa ääripäässä on nuoria aikuisia, jotka ovat harrastaneet sirkuskoulussa leijonanosan elämästään ja harjoittelevat ja esiintyvät kuin ammattilaiset.

He ovat hyvässä kunnossa, osaavat ja harjoittelevat erittäin vaikeita temppuja ja mahdollisesti valmistautuvat kouluttautumaan sirkusammattilaisiksi.”

Sirkus onkin fyysinen laji, jonka tavoitteina on kehittää motorisia valmiuksia, liikkuvuutta, lihasvoimaa ja yleiskuntoa. Harrastaja oppii myös ylläpitämään ja kehittämään kehon tasapainoa: notkeutta, voimaa, kestävyyttä ja koordinaatiota.

Fyysisten valmiuksien lisäksi sirkusharjoittelu kehittää harrastajien henkisiä ominaisuuksia. Lajien oppiminen nimittäin vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Sirkusopetuksessa lapsi tai nuori oppii vastuuntuntoa, auktoriteettien kunnioitusta, hyviä käytöstapoja, yhteistoimintataitoja, sosiaalisia valmiuksia kanssakäymiseen kaikenikäisten kanssa, suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä.

Ikänsä puolesta kuka vain on tervetullut sirkuksen pariin – tavoitteet asetetaan kullekin ikäryhmälle ja yksittäiselle harrastajalle yksilöllisesti.

Kuva: Mikko Pirinen

”Vauvasirkusryhmissä nuorimmat harrastajat ovat neljän kuukauden ikäisiä. Aikuisten ryhmissä on yli 50-vuotiaita harrastajia. Tähän väliin mahtuu kaiken ikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia”, kertoo Satu Koivu, seuran ohjaaja ja harrastajavastaava. ”Taika-Aika toivottaa toivottaa tervetulleeksi kaikki halukkaat vauvasta vaariin”, säestää Keijo Satua.

Monipuolisuutta löytyy paitsi taitotasoissa ja harrastajien iässä myös sirkuslajeissa. Niitä nimittäin on tarjolla viittäkymmentä erilaista. ”Sirkusharrastuksessa parasta onkin juuri monipuolisuus ja vaihtelu, ja mahdollisuus juuri oman mieltymyksen ja omien kykyjen mukaiseen harjoitteluun”, sanoo Keijo.

Ohjaaja heittäytyy mukaan Sirkus Taika-Ajassa on 560 harrastajaa.

Lisäksi Taika-Ajassa käy viikottain päiväkotiryhmiä ja koululaisia. ”Liikutamme vuosittain tuhansia nuoria niin paikallisesti kuin muuallakin Lapin alueella”, arvioi Taika-Ajan toiminnanjohtaja ja ohjaaja Joni Koivu.

Jotta harrastajille voidaan luoda turvallinen ja innostava tila harrastaa, tarvitaan taitavia ohjaajia. Ohjaajien määräkin on kasvanut neljästä työntekijästä 11:een.

Lisäksi Taika-Ajassa on oppisopimusopiskelija ja apuohjaajia.

Huolellista suunnitteluakin tarvitaan, mutta sen ammattitaitoiset ohjaajat osaavat. ”Sen lisäksi, että ohjaan, etsin ja opettelen uusia sirkuslajeja, pelejä, leikkejä, taitoja ja temppuja internetistä, muilta sirkusohjaajilta ja sirkusleireiltä, etsin ja kehittelen myös uusia sirkusvälineitä.

13

Olemme teettäneet trapetseja, käsilläseisontapöytiä, tasapainotuoleja ja vaikka mitä muita erikoisvälineitä. Olemme koko ajan antennit pystyssä valmiina löytämään jotain uutta kivaa ja kiinnostavaa omaan toimintaamme”, Keijo kertoo omasta työstään. ”Lapset tykkäävät kaikenlaisesta leikin kautta tapahtuvasta hauskasta oppimisesta. Taidot tarttuvat paremmin, kun niiden harjoittelu on hauskaa ja motivoivaa.

Olen myös huomannut, että kaikki jännittävä ja "vaarallinen" temppuilu vetää lapsia puoleensa, ja sirkus onkin oivallinen ympäristö toteuttaa tällaista temppuilua turvallisessa ympäristössä”, kertoo ohjaaja Veera Kauppila vetämiensä ryhmien ohjaamisesta. ”Harjoituksissa pitää myös olla selkeä tavoite ja harjoitusten on oltava omalle temperamentille ja ikäkaudelle sopivia. Ja hulluttelu on tärkeää!” lisää Joni. ”Kyllä, ohjaajan mukaan heittäytyminen on yksi valttikortti”, sanoo Satukin.

Kaikki ohjaajat puhuvat ohjaamisesta ja ohjattavistaan lämpimästi. Sivulauseessa mainitaan ohjaajan työn raskaus, mutta yleensä sirkustelemaan tulevat lapset ja nuoret piristävät ohjaajiaan, ja työkavereita ylistetään. ”Sirkus Taika-Ajassa työskentelyssä parasta on mahtavat työkaverit sekä harrastajat. Ohjatessa on huikeaa nähdä lasten kehitys vuosien varrella. Lapset jaksavat aina piristää ja olla iloisia. Saan monesti sirkuksella hyvät naurut lasten kanssa erilaisissa kommelluksissa”, kertoo Veera nauraen.

Muut ohjaajat myötäilevät Veeraa, mutta sitten Joni vähän vakavoituu. ”Mielestäni parasta on nähdä, kuinka nuoret saavat onnistumisen elämyksiä.

Vuosia työtä tehneenä voi nähdä kuinka harrastus ja oma, monesti tiedostamaton toiminta voi jopa pelastaa jonkun elämän.

Minulla on ohjaajana ja mentorina tärkeä rooli monen nuoren elämässä, vaikka välillä sitä ei itsekään osaa ajatella näin.

Tämä tulee esille nuorten palautteena joko välittömästi tai vuosien päästä”, hän sanoo.

Sirkus Taika-Aika ohjaajineen myös panostaa nuorten hyvään oloon. He tekevät töitä yhteisöllisyyden saavuttamiseksi harrastajien kesken. ”Pidämme vuosittain neljästä kuuteen kivaa viikonloppua, jossa sirkuslaiset viettävät yhteisharjoitukset, maskeeraavat ja yöpyvät sirkuksella”, kertoo Joni.

työntekijät ovat varmasti suuri syy siihen, miksi Sirkus Taika-Aika voitti Vuoden nuorisoseura -tunnustuksen”, Joni pohtii. ”Palkinnot ja tunnustukset eivät ole pääasiassa meidän toiminnassamme, mutta onhan se todella hienoa saada tun-

nustusta työstä, jota koko sydämestään on jo vuosien ajan tehnyt”, hän vielä lisää.

Kun kuuntelen ohjaajien rakastavia kertomuksia työstään ja harrastajien mielipiteitä Taika-Ajasta, tiedän, että tärkeä tunnustus on mennyt juuri oikeaan osoitteeseen.

Vuoden nuorisoseuraksi Ohjaajien ja harrastajien puheista kuuluu valtaisa riemu, joka on helppo nähdä heijastumaksi siitä oppimisen ja tekemisen onnesta, joka Sirkus Taika-Ajassa vallitsee. Sellaista riemua ei synny, jos ohjaaja näkee työpaikan vain työpaikkana. ”Tämä on rakkautta lajiin ja kaikkeen siihen, mitä se sisältää. Tämä on jokaiselle töissä olijallekin harrastus, elämäntapa, ystävä ja elämyksellinen itsensä toteuttamisen areena. Asiastaan innostuneet

MIKÄ SIRKUS TAIKA-AJASSA ON PARASTA?

”Esiintyminen, sirkusfestareilla käynti ja muut sirkustapahtumat, kuten leirit. Kaikkein parasta on meidän sirkuksen yhteishenki.”

Noora Rantahalvari, 16 vuotta

”Paras ja monipuolinen harrastus. Ohjaajat läpi vuosien ovat minua rakkaudella kohdelleet.”

Antti Haavikko, 18 vuotta

”Yhteishenki ja onnistuminen.”

Venla Luusua, 14 vuotta

”Se että saa tehdä sitä mistä tykkää.”

Toivo Koivu, 14 vuotta

”Yhteisöllisyys.”

Janette Kortelainen, 15 vuotta

14

Nuorilta nuorille Ramppikuume juhli 20-vuotista taivaltaan Teksti: Karoliina Hursti Kuvat: Toivo Halmela ja Siri Haapanen

RAMPPIKUUME – Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät -tapahtuma kokosi huhtikuisen viikonlopun 22.–24.4. ajaksi reilut 200 osallistujaa.

Viikonlopun aikana nuoret teatterilaiset saivat teatterialan koulutusta muun muassa naamioteatterin, maskeerauksen ja musiikin parissa.

Esityskatselmukseen osallistui seitsemän esitystä. Lisäksi nähtiin virolaisen KutiMuti Stuudion vierailuesitys.

Martinlaakson lukion teatterin esitys EI käsitteli ei:n sanomisen problematiikkaa.

Martinlaakson lukion nuoret pokkasivat pääpalkinnon Ramppikuumeen kiertopalkinto ja 1000 euron stipendi jaettiin tänä vuonna vantaalaisen Martinlaakson lukion teatterin esitykselle EI. Esitys käsittelee ei:n sanomisen problematiikkaa. Raati kiitteli ryhmän dynamiikkaa ja piti esitystä toimivana kokonaisuutena.

Ponnisti nuorten halusta tehdä teatteria Martinlaakson lukion teatteriryhmä on kasattu nuorten omasta toimesta ja halusta tehdä teatteria, eikä se ole aiemmin työskennellyt tällä kokoonpanolla.

"Mietin, että olisi kiva tehdä vielä jotain, ennen kuin valmistuu lukiosta.

Sitten muitakin innostui ajatuksesta," kertoo Iiris Kankkunen.

Kiinnostuneet kokoontuivat ja lopulta muodostui joukko, joka oli sitoutunut ja motivoitunut esityksen tekemiseen. Nuoret aloittivat työskentelyn keskenään ja pohtivat, millaisen esityksen haluaisivat tehdä. Ohjaaja Meri-Maaria Kivekäs tuli mukaan vasta myöhemmin.

Nuorten omat aiheet esiin Esityksen aihetta työstettiin ryhmälähtöisesti ja materiaali perustuu tekijöiden omiin tarinoihin aiheeseen liittyen.

"Omien tarinoiden pohjalta improvisoimme kohtauksia, ja niistä muodostui esityksemme", kertoo Laura Piiroinen.

Esityksellä ei ole valmista käsikirjoitusta. Nuoret improvisoivat myös lavalla.

Ohjaaja Meri-Maaria Kivekäs kertoo tämän olleen koulun tapa tehdä esityksiä jo pitkään.

"Tämä on hyvä tapa löytää tarinoita nuorilta itseltään. Improvisaatio opettaa myös olemaan läsnä lavalla", Meri-Maaria valottaa.

Ramppikuume "parhaimpia kokemuksia, mitä on ollut" Ramppikuumeeseen ryhmä päätti hakea pohtiessaan ryhmän tavoitetta. Tapahtuma osui hyvin ryhmäläisten aikatauluihin. Ennen tapahtumaa ryhmä esiintyi yleisölle kahdesti. Itse tapahtumasta Martinlaakson lukiolaisille jäi positiiviset tunnelmat. Yhteishenki oli mahtava ja kaikki ryhmät tukivat toisiaan.

"Esiintymistilanne oli yksi parhaimpia kokemuksia, mitä itsellä on ollut", kiteyt-

"IMPROVISAATIO ON HYVÄ TAPA LÖYTÄÄ TARINOITA NUORILTA ITSELTÄÄN. SE OPETTAA MYÖS OLEMAAN LÄSNÄ LAVALLA."

tää Jesse Gyllenbögel ja saa muut yhtymään mielipiteeseen.

"Tuntui luontevalta olla tämän yleisön edessä. Yleisö reagoi paljon ja siitä sai energiaa", sanoo Jere Nousiainen.

Raadin eteen meneminen jännitti nuoria aluksi. Raati antoi kuitenkin hyviä huomioita ja vinkkejä jatkoa ajatellen, ja kokemus oli positiivinen.

"Meillä on kaikilla kova halu kehittyä, ja kritiikkikin on tervetullutta. Olemme todella kiitollisia, että pääsimme mukaan Ramppikuumeeseen ja saimme palautetta", Iiris sanoo.

Ramppikuumeen pääpalkinto tuli ryhmälle yllätyksenä. Ryhmä oli lähtenyt tapahtumaan tyytyväisenä jo siihen, että

pääsevät esiintymään muille. Pääpalkinnosta ryhmäläiset ovat ensisijaisesti kiitollisia.

"Olen todella onnellinen näiden nuorten puolesta. He saivat kiitoksen siitä, että lähtivät kokeilemaan, voisivatko tehdä esityksen ja ottaa siitä vastuuta.

On hienoa, että lopputulos nähtiin palkitsemisen arvoisena. Se on tärkeä opetus myös elämästä. Kun jaksaa tehdä sitä, mitä rakastaa, niin jossain vaiheessa siitä tulee kiitos", ohjaaja Meri-Maaria sanoo.

Martinlaakson nuoret kannustavat myös muita nuoria tekemään rohkeasti ja pelottomasti sitä, mitä haluavat.

"Täytyy myös pitää hauskaa ja tukea toisia!"

RAMPPIKUUME-TULOKSET Pääpalkinto: Ei: Martinlaakson lukion teatteri Suomen Nuorisoseurojen nuoren teatterintekijän stipendi: MUKI:inmenevät Muut stipendit: Sammon Keskuslukio (musiikista), Mikkelin Poikateatteri (rohkeasta ja ajankohtaisesta aihevalinnasta), Kangasalan Pikkuteatteri (taidokkaasta näyttelijäntyöstä), Sällit – eräs tamperelainen poikateatteri (vahvasta fyysisestä yhdessä tekemisestä), Porin Lyseon ilmaisutaidonryhmä (taidokkaasta ryhmätyöstä).

Kunniamaininnat: hyvästä näyttelijäntyöstä Janika Roivainen (Sammon Keskuslukio), Iida Aaltio (Sammon Keskuslukio), Paavo Keski-Orvola (Sällit – eräs tamperelainen poikateatteri), Roope Repo (Mikkelin Poikateatteri), Konsta Nieminen, Riku Liski, Eero Salmela ja Tino Leinonen (Kangasalan Pikkuteatteri) sekä Tiinakaisa Nikkinen ja Henna Tokoi (MUKI:inmenevät).

Mikkelin Poikateatteri (hersyvästä Kela-musikaalikohtauksesta), Martinlaakson lukion teatterin Iiris Kankkunen (halusta tehdä teatteria).

15

Cristal Snow taustajoukkoineen esiintyi RAMPPIKUUMEEN avajaistilaisuudessa.

Martinlaakson lukion teatterin ryhmä onnellisena päätöstilaisuuden päätteeksi.

Muonion ja Kittilän nuorisoteatteriryhmistä koostuva MUKI:inmenevät sai Suomen Nuorisoseurojen lahjoittaman nuoren teatterintekijänstipendin.

Nuoret ovat rohkeita teatterintekijöitä Ramppikuumeen raadin ajatuksia nuorisoteatterin nykytilasta Ramppikuumeen katselmukseen osallistui seitsemän esiraadin valitsemaa esitystä ympäri Suomen. Osallistujia oli Kittilästä pääkaupunkiseudulle ja Porista Mikkeliin.

Katselmusraadin muodostivat neljä teatterin ammattilaista; näyttelijät Antti Laukkarinen ja Helena Rängman, ohjaaja-kouluttaja Pia Koponen sekä esiintyjä-kirjoittaja Juuso Kekkonen. Tiiviin viikonlopun aikana raati näki monipuolisen tarjonnan nuorisoteatteria. Aiheet koskettivat niin kulttuurieroja, ystävyyttä, anteeksiantoa kuin elämän kulkuakin. ”Esitykset pureutuivat mielenkiintoisilla tavoilla tämän päivän ilmiöihin. Nämä esi-

tykset ovat peilejä maailman myllerryksille ja niille tunteille, joita ympärillä tapahtuvat muutokset saavat aikaan”, Pia Koponen sanoo. ”Nähdyn perusteella voi sanoa, että nuoret tekevät hyvin tässä ajassa olevaa teatteria. Esitykset käsittelevät Suomen tilaa ja nuorten omia haasteita. Kaikki esitykset olivat sisällöiltään merkittäviä ja rohkeita ajankuvauksia”, täydentää Antti Laukkarinen.

Moni tämänkin vuoden Ramppikuumeen käsikirjoituksista oli aiempien vuosien tapaan tehty nuorten omista lähtökohdista.

”Oli hienoa, että suurin osa esityksistä oli nuorten itsensä kirjoittamia. Myös valmiit tekstit olivat nuorten itse valitsemia ja käsittelivät aiheita, jotka koskettivat nuoria itseään”, sanoo Antti Laukkarinen.

”NÄMÄ ESITYKSET OVAT PEILEJÄ MAAILMAN MYLLERRYKSILLE JA NIILLE TUNTEILLE, JOITA YMPÄRILLÄ TAPAHTUVAT MUUTOKSET SAAVAT AIKAAN”

Pia Koponen on osallistunut Ramppikuumeeseen aiemminkin. Hänen mielestään on havaittavissa muutosta muutaman vuoden takaiseen esitystarjontaan. ”Nyt oltiin hyvin erilaisten aiheiden äärellä kuin muutama vuosi sitten. Minua ilahduttaa myös se, että esityksissä oli mukana paljon huumoria ja kepeää iloa, eivätkä kaikki esitykset olleet angstia ja raskaita aiheita täynnä. Näinkin on joskus ollut”, Pia Koponen toteaa.

Sekä Koponen että Laukkarinen näkevät nuorisoteatterin tulevaisuuden hyvänä. ”Jos tämä linja jatkuu, nuorisoteatterin tulevaisuus näyttää oikein hyvältä! Nuoret ovat rohkeita tekijöitä”, Antti Laukkarinen summaa.

Pia Koponen yhtyy Laukkarisen mietteisiin. ”Nuorten riveistä on nousemassa kivaa voimaa. He ovat niitä todellisen muutoksen tekijöitä!”

Improliiga huvitti Etelä-Pohjanmaalla – Tulevaisuuden Toivot(tomat) veti pisimmän korren Improliigan ensimmäinen aluemestari Etelä-Pohjanmaalla on Tulevaisuuden Toivot(tomat) Isostakyröstä. Tämän kevään abiturientit Sara Lehtonen, Lyydianna Hangassalo ja Aliisa Koskela ovat harrastaneet teatteria Isonkyrön nuorisoseuran sekä Teatteri Kyröön riveissä. He aloittivat pieninä lapsina Isonkyrön nuorisoseuran Näyttis-kerhossa.

"Lisäksi koulussa olemme olleet ilmaisutaidon kursseilla", Sara Lehtonen kertoo.

Joukkueen lavaesiintyminen oli hyvin spontaania ja rentoa. Tuomariston mukaan ryhmän jäsenet tukivat toisiaan hyvin ja tarttuivat toistensa antamiin impulsseihin.

"Esikarsinnan ja finaalin välisenä aikana oli jonkin verran jännitystä ilmassa, mutta finaalipaikalla se oli tipotiessään", Lehtonen nauraa kysyttäessä jännittikö heitä edes yhtään.

Nuorten naisten näytelmäharrastus jatkuu ja he hakeutuvat jatkossakin

uusiin projekteihin. Myös näyttelijän ammatti kiinnostaa heitä. Sara Lehtosen mielestä Improliiga on tärkeä uusi konsepti, koska se antaa paljon uusia ideoita ja uutta puhtia osallistujille omaan näytelmäharrastukseen.

"Tämä on myös kaikin puolin hyvää viihdettä. Joukkueiden välillä oli myös hyvä meininki ja kisailun merkeissä oikein hauskaa", hän summaa. Tulevaisuuden Toivot(tomat) nappasi 500 euron pääpalkinnon.

"Voittoa käydään tyttöjen kanssa juhlistamassa jossain hyvän ruuan äärellä, mutta muita suunnitelmia palkinnon käytölle ei ole", Sara Lehtonen sanoo.

Improliigan esikarsinnat kisattiin Isonkyrön Ylipään nuorisoseuralla 3.4. ja Kauhavan nuorisoseuralla 9.4. Esikarsintoihin osallistui kuusi joukkuetta: Härmänkylän Härdelli (Härmänkylän nuorisoseura), IMPIT (Järvi-Lakeuden kansalaisopisto, Kauhava), Entiset nuoret (Teatteri Kyröö, Isokyrö), Intopiukeet (Vaasa), Team Ryt-

misläiset (Seinäjoki) ja Tulevaisuuden Toivot(tomat) (Isonkyrön nuorisoseura).

Finaalissa Seinäjoella ravintola Soittolassa 16.4. vastakkain kisasivat IMPIT ja Tulevaisuuden Toivot(tomat). Tuomareina toimivat päätoimittaja Jaakko Ujainen, Pasi Saarinen Suomen Nuorisoseuroista, Jussi-palkittu elokuvateatteriyrittäjä Ilkka Peura, näyttelijä Topi Kohonen, ilmaisutaidon opettaja Johanna Huhtala ja E-P:n nuorisoseuran toiminnanjohtaja Sanna Paloniemi. Esikarsinnoissa myös yleisö sai äänestää. Tapahtuman suojelijana toimi näyttelijä Jussi Lampi.

Apua opiskelijoilta Improliigan tuotantotiimin muodosti 12 Seinäjoen Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijaa. He aloittivat suunnittelutyön syyskuussa 2015 ja rakensivat tuotannolle visuaalisen ilmeen ja markkinointisuunnitelman, toteuttivat äänentoiston ja videoinnin/editoinnin sekä hoitivat kaiken käytännön työn tapahtuman toteutumiseksi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran toiminnanjohtajan ohjauksessa.

Seuraavaksi kisataan Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa

Improliigan voittaja Tulevaisuuden Toivo(ttomat). Kuva: Sami Salmela

Improliigaa kisataan vuonna monissa maakunnissa. Tällä hetkellä ilmoittautuminen Keski-Suomen Improliigaan on käynnissä: www.ksnsl.net.

16

Tanssirallissa riemun kiljahduksia ja yhdessä tekemistä Kihinää, naurua, jännitystä, heittäytymistä, kannustamista, yhdessä tekemistä, riemun kiljahduksia: neljä katselmusta, kaikkiaan 47 ryhmää ja lähes 600 tanssijaa, noin sata talkoolaista, paljon tanssinystäviä yleisössä ja hyvä meininki - siitä oli tämän vuoden Tanssiralli tehty! Tanssirallin tunnelmia pääsee vielä fiilistelemään Pispalan Sottiisin Priimatiimassa 12.6. Tampereella.

Tanssiralli, Kaustinen. Kuva: Marika Raitanen

Tulokset Ryhmä

Nuorisoseura

Sarja

Lahden Tanhuujat Lahden Tanhuujat Kerkkoon Nuorisoseura

ei sarjaan nimeämistä ei sarjaan nimeämistä ei sarjaan nimeämistä

Kultahippusarja Haipakat Hilpakat Ritinät

10-vuotiaat ja nuoremmat Hippulat Samut ja Saarat Prikka Jatuli Viima Monotokka II MiniOttoset I PikkuOttoset II Kipinät Karkelo Melske Säpinä Motoran Säpäkät Hippa Hyrrä Kikatus Kipunat Saikkurat

Alavuden Nuorisoseura Hollolan Nuorisoseura ISOn Tanhuujat Jokioisten Nuorisoseura Tahdittomat Jokioisten Nuorisoseura Tahdittomat Jutarinki Kaustisen Nuorisoseura Kaustisen Nuorisoseura Kerkkoon Nuorisoseura Klaukkalan Nuorisoseura Klaukkalan Nuorisoseura Lahden Tanhuujat Nuorisoseura Motora Nuorisoseura Vilikas Nuorisoseura Vilikas Oulunsalon Nuorisoseura Siepakat Siepakat

pronssisarja hopeasarja rautasarja rautasarja pronssisarja pronssisarja hopeasarja pronssisarja rautasarja rautasarja pronssisarja pronssisarja kultasarja pronssisarja kultasarja pronssisarja rautasarja rautasarja

Tanssiralli, Orimattila. Kuva: Mari Barker

Tanssiralli, Kitee. Kuva: Anni Hurme

13-vuotiaat ja nuoremmat Pisarat Jutatokka Näpsäkät JunioriOttoset II PikkuOttoset I Vinhat Midit Jippo Motoran Vinhakat Viirkantti Keikaus Kepposet Kisurat

ISOn Tanhuujat Jutarinki Jämsän tanhuujat Kaustisen Nuorisoseura Kaustisen Nuorisoseura Klaukkalan Nuorisoseura Matit ja Maijat Nuorisoseura Karjalan Nuoret Nuorisoseura Motora Nuorisoseura Nuori Iisalmi Nuorisoseura Rajan Nuoret Oulunsalon Nuorisoseura Siepakat

hopeasarja pronssisarja pronssisarja kultasarja hopeasarja pronssisarja rautasarja kultasarja kultasarja hopeasarja hopeasarja pronssisarja rautasarja

16-vuotiaat ja nuoremmat Hilipakat Säpäkät Ellit ja Eemelit Pauha Kito Uniikki Kärkky Tyrni Motoran Motoran Kimara Kipehnet Siepakat Juniorit

Alavuden Nuorisoseura Alavuden Nuorisoseura Hollolan Nuorisoseura ISOn Tanhuujat Kerkkoon Nuorisoseura Klaukkalan Nuorisoseura Lahden Tanhuujat Nuorisoseura Karjalan Nuoret Kipakat Nuorisoseura Motora Liipukat Nuorisoseura Motora Nuorisoseura Rajan Nuoret Siepakat Siepakat

pronssisarja hopeasarja hopeasarja rautasarja rautasarja pronssisarja pronssisarja hopeasarja hopeasarja hopeasarja hopeasarja hopeasarja hopeasarja

Tanssiralli, Rovaniemi. Kuva: Tommi Semeri

Priimatiiman esiintyjät 12.6.

Melske, Klaukkalan Nuorisoseura Hyrrä, Nuorisoseura Vilikas Vinhat, Klaukkalan Nuorisoseura Jippo, Nuorisoseura Karjalan Nuoret Viirkantti, Nuorisoseura Nuori Iisalmi JunioriOttoset II, Kaustisen Nuorisoseura Pisarat, ISOn Tanhuujat Siepakat Juniorit, Siepakat Kimara, Nuorisoseura Rajan Nuoret Motoran Kipakat, Nuorisoseura Motora

17

Suomen Nuoriso-opisto ja Suomen Nuorisoseurat tiivistävät yhteistyötä ohjaajakoulutuksessa Paukkulan, Suomen Nuoriso-opiston, yhtenä merkittävänä tehtävänä on toimia Suomen Nuorisoseurojen ohjaajien osaamisen kehittäjänä ja täydentäjänä. Suomen Nuoriso-opisto ja Suomen Nuorisoseurat ovat viimeaikoina tiivistäneet yhteistyötä monellakin tasolla.

Ohjaajakoulutusta yhteistyössä Parhaillaan olemme tekemässä Nuorisoseurojen tarpeista kumpuavaa paikallisesti tarjottavaa ammatillisen tutkinnon osaa osaksi Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa. Seuraohjaaja -tutkinnon osa pohjautuu Nuorisoseurojen Knoppi-, Knoppi Pro- ja kouluttajakoulutuksen opetussuunnitelmiin. Seuraohjaaja-tutkinnon osalle laaditaan yhteistyönä ammattitaitovaatimukset, arviointikohteet ja -kriteerit. Tulevaisuudessa Nuorisoseurojen ohjaajakoulutukset suorittaneet opiskelijat osoittavat osaamisensa ainoastaan ammattiosaamisen näytössä, jolloin he valmistuvat nopeammin ammattiin.

Vastaavasti opiskelija, joka valitsee Seuraohjaaja-tutkinnon osan, hankkii opiskelujen aikana Nuorisoseuroissa tarvittavan osaamisen ohjaus- ja luottamustehtäviin.

Yhteistyöstä hyötyvät molemmat. Nuorisoseurat saavat osaavia ja ammattitaitoisia ohjaajia toimintaansa ja Suomen Nuoriso-opisto motivoituneita opiskelijoita sekä tutkintoperustaiseen nuorten koulutukseen että oppiso-

pimuskoulutukseen. Tällä hetkellä Suomen Nuoriso-opistossa opiskelee oppisopimuksella kolme Nuorisoseuroissa työskentelevää ohjaajaa.

Tekeillä on myös Nuorisoseurojen nykyisille ja tuleville ohjaajille suunnattu vapaan sivistystyön kulttuuriohjauksen kurssi, jonka sisältö rakentuu kulttuurisen nuorisotyön ja kulttuuristen ohjausmenetelmien ympärille.

Kulttuuriohjauksen kurssi toimii sekä täydennys- ja lisäkoulutuksena että ponnahduslautana ohjaus-, opetus- ja kasvatusalan ammattia suunnitteleville nuorille.

Ohjaaja kasvattajana Maailma muuttuu ja eriarvoistuu vauhdilla. Nuorilta odotetaan ainakin koulutusmaailmassa entistä enemmän kykyä tehdä valintoja ja kykyä kantaa vastuuta omasta elämästään entistä nuorempina.

Opetuskin on muuttumassa enemmän ohjaukseksi.

Ohjaajina ja kasvattajina meillä täytyy olla viisautta ja sydäntä ohjata lapsia ja nuoria tekemään oman elämänsä ja ympäröivän yhteisön kannalta sellaisia valintoja, joista he kykenevät myös kantamaan vastuun. Ohjaajan tehtävä on auttaa valintojen tekemisessä ja olla nuorelle kuuntelevana peilinä, josta nuori havaitsee valintojensa vaikutukset. Ohjauksessa täytyy huomioida ohjattavien kasvatukselliset tavoitteet ja se täytyy aina suunnitella ja toteuttaa ohjattavan tai ohjattavan ryhmän lähtökohdista käsin. Valinnat ja vastuu kulkevat käsikädessä myös ohjaajan työssä. Viisas ja ymmärtävä ohjaaja tekee ohjattavan kannalta mielekkäitä valintoja ohjaustyössään ja kantaa myös vastuun ohjausteoistaan.

Kirjoittaja on Suomen Nuoriso-opiston vararehtori ja opettaja Anne Havukainen.

Seuraohjaaja -tutkinnon osan arviointikriteerit syntyvät yhteistyönä.

Nuorisoseurojen asiantuntijoina Riina Kylmälahti, Piritta Laiho ja Henna Liiri (oik.) sekä Suomen Nuoriso-opistosta Anne Havukainen.

LIIKUNNANOHJAUKSEN PERUSKURSSI Koulutusajankohta: 22.8.2016–26.5.2017 Vahvistaa valmiuksia opetus-, liikunta- ja hyvinvointialan opintoihin Tule oppimaan tavoitteellista ja elämyksellistä ohjaamista vaihtuvissa ympäristöissä!

Haku: 12.8.2016 mennessä LEIRIKOULUELÄMYS SAIMAAN RANNALLA Paukkulan luonto- ja elämyskeskus Riuttalanhovi tarjoaa valmiin luonto-, ilmaisutaitoja elämyspainotteisen kokonaisuuden keskellä Saimaan luonnon kauneutta.

Paukkula Mikkeli • paukkula.fi • facebook.com/Paukkula

18

Seurantalo esteettömäksi

Seurantalon esteettömyyden huomioinnilla mahdollisuus saada uutta toimintaa talolle Esteettömyys on laaja käsite. Esteettömyys on yhdenvertaisuutta: Erilaisista tarpeista riippumatta mahdollisimman moni voi osallistua esimerkiksi harrastuksiin tai nauttia kulttuurista. Rakennetussa ympäristössä se on erilaisten tarpeiden huomioimista – kyse on laajemmasta asiasta kuin invaramppi seurantalolla. Seurantalon esteettömyysparannuksilla ja -remonteilla mahdollistetaan kuitenkin aiempaa paremmin tasavertainen osallistuminen talon toimintaan. Ja mikä parasta, esteettömyyden parantamiseen voi saada rahallista tukea seurantalon korjausavustuksen muodossa!

Nuorisoseurantalo Tapiola muuntuu moneksi Teksti: Riina Kylmälahti

Jyväskylän seudun Nuorisoseuran Tapiola, kuten monet nuorisoseurojen talot, on monipuolisessa käytössä.

Talolla järjestetään harrastustoimintaa laajasti eri-ikäisille. On pyörätuolitanssi-, sähly- ja kokkikerhoja sekä tanssikursseja, voimistelua, vauvasirkusta ja muskareita.

Lisäksi järjestetään päivätansseja, bingoa sekä pihalla kahvakuulaliikuntaa. Viikonloppuisin taloa vuokrataan juhla- ja muihin tilaisuuksiin.

Tapiolassa käy noin 500 henkilöä viikoittain. Käyttäjäkunta on eri-ikäistä ja toimintakyvyltään erilaista, joten on tärkeää, että tilat vastaavat käyttäjien tarpeisiin. Tapiolaan tehtiin esteettömyyskartoitus vuonna 2013 yhteistyössä Keski-Suomen Kylän Sydän -hankkeen kanssa.

Tilojen muuttaminen esteettömäksi alkoi heti niiltä osin kuin se oli talkoovoimin mahdollista. Kotiseutuliitolta saatiin avustusta wc-tilojen esteettömyyteen.

Tapiolassa kokoontuu viikoittain pyörätuolitanssijoiden ryhmä. He ovat arvioineet Tapiolan tilat keskitasoa paremmaksi esteettömyyden kannalta. Teija Kustula on

aktiivinen pyörätuolitanssin harrastaja. Hän kertoo, että sali sopii hyvin pyörätuolitanssille. Teijan mukaan Tapiolan tilat ovat avaria, valoisia ja helppokulkuisia.

"Pyörätuolilla avustettuna sisälle pääsee hyvin ramppia pitkin. Sisätiloissa pääsee liikkumaan hyvin, joissain kynnyksissä heikompikuntoiset pyörätuolissa istuvat tarvitsevat avustajaa. Kahviossa sopii mainiosti kahvittelemaan 15 pyörätuolin kanssa, kun pöytiä järjestelee hieman. Wc on tilava ja sinne mahtuu tuolin kanssa ja avustajan kanssa toimiessa on tilaa. Käsien pesuallas on hyvä, pyörätuolilla mahtuu altaan alle", listaa Teija.

Tapiolan tilat muuntuvat moneen käyttötarkoitukseen, kalusteita siirrellään tarpeen mukaan ja siisteydestä pidetään huolta. Nuorisoseuralla on kiinteistönhoitaja sekä muuta henkilöstöä, jotka huolehtivat tilojen kunnosta ja viihtyvyydestä yhdessä vapaaehtoistoimijoiden kanssa.

Esteettömyyteen perehtymisen jälkeen Tapiola on ollut entistä toimivampi käyttäjien kannalta. Liikkumisesta tehtiin mahdollisimman sujuvaa ja turvallista, myös rakennuksen sekä ympäristön viihtyvyyteen kiinnitettiin huomioita. Vaikka esteettömyys on erityisen tärkeää henkilöille, joilla on jokin vamma, jotka ikääntyvät tai kuuluvat kulttuurisiin tai kielellisiin vähemmistöihin, on se tärkeää ihan jokaiselle. Tavoitteena on ollut yhdenvertaisuuden toteutuminen Nuorisoseuran tiloissa ja toiminnoissa. Toimivalla tiedonkululla ja yhteistyöllä on yhteisöllisen toiminnan sujuvuuden kannalta suuri merkitys. www.jyvaskylanseudunnuorisoseura.fi

Tapiolan sisäänkäynti ja invaluiska, kuva: Riina Kylmälahti Pikkujoulut 8.12.2014. Kuva: Heidi Saarinen Jarno Jokelan tanssikurssi 8.11.2014.

19

Teuvalla pääsee porrashissillä elokuvateatteriin ja talon saliin Teksti: Joonas Pokkinen Kuva: Terttu Syväluoma Eteläpohjalaisen Teuvan Nuorisoseurantalo on rakennettu 1950-luvulla kolmeen tasoon: sali sijaitsee yläkerrassa ja alakerrasta löytyy aktiivisessa käytössä oleva elokuvateatteri. Esteettömyysasioita ei kuitenkaan 50-luvulla juuri huomioitu ja talon tilat eivät olleet kaikkien käytössä.

"Toissa vuonna rakennettiin porrashissi Elokuvasäätiön tuella elokuvateatteriin ja viime vuonna saatiin porrashissi saliin Kotiseutuliiton myöntämän seurantalon korjausavustuksen turvin", seuran puheenjohtajana tuolloin ollut Terttu Syväluoma kertoo.

Molemmat porrashissit ovat säännöllisessä käytössä. Nuorisoseurantalon salissa on tänä keväänä seuran näytelmäpiiri esittänyt näytelmää Leipätehtaan naiset. Salissa on myös säännöllisesti bingoa, jonne osa osallistuja kulkee porrashissiä käyttäen. Elokuvateatteri Kino-Kuvassa esittää seura säännöllisesti elokuvia.

Aivan pienestä investoinnista ei ole kyse, sillä pelkkä salin porrashissiin sai seura Kotiseutuliitolta 19 000 euroa korjausavustuksena, mutta seuralle jäi silti omarahoitusosuudella katettavaksi 7 000.

Teuvan Nuorisoseura sai apua suunnitteluun sekä kunnan tekniseltä osastolta että maakuntamuseolta, josta rakennustutkija antoi apua mm. porrashissin kaiteen värinmäärittelyssä.

"Ei tämä hakeminen ollut vaikeata ollenkaan.

Hakemuksessa piti olla piirustukset ja kustannuslaskelmat liitteenä. Lopuksi hoidettiin raportointi liitteineen ja kuvineen", Syväluoma sanoo nyt kun hissi on ollut noin vuoden päivät käytössä ja jatkaa: "Jos vaan seuralla on kohteita, joiden esteettömyyttä voi parantaa, kannattaa korjausavustusta hakea".

Mikko Syväluoma koeajaa Teuvan Nuorisoseuran talolla porrashissiä. Hissi valmistui vuosi sitten Kotiseutuliiton tuella.

Kotiseutuliitto esteettömyysremonttien tukena Seurantalojen esteettömyyden parantamiseen voi hakea seurantalojen korjausavustusta Teksti: Joonas Pokkinen

Seurantalojen esteettömyyttä parantamalla voidaan lisätä talon käytettävyyttä merkittävästi, kun talo on tasavertaisemmin käyttäjiensä saavutettavissa. Esteettömyyttä lisäämällä voidaan seuralle saada myös uusia toimintamuotoja.

Esteettömyyden lisääminen on hyvä aloittaa esteettömyyskartoituksella – aivan kuten Keljon Tapiolassa Jyväskylässä tehtiin. Rahoitusta suunnitteluun sekä esteettömyysremontteihin voi hakea Suomen Kotiseutuliitolta, joka jakaa vuosittain seurantaloille korjausavustusta. ”Pelkästään seurantalon esteettömyyskorjauksiin suunnattuja hakemuksia on tullut vähän viime vuosina”, kotiseutuliiton rakennustutkija Johanna Hakanen kertoo. Esteettömyyttä on kuitenkin lisätty osana laajempia remontteja.

Esteettömyyttä voidaan lisätä eri tavoin. Seurantalon sisäänkäynti vaatii lähes poikkeuksetta rampin ja lisäksi wc-tilat ovat usein remontin kohteena.

Nuorisoseurantalot ovat usein kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, vaikkei niissä suojelumerkintää olekaan. Siksi hyvä suunnittelu muutostöissä on tärkeää.

Suunnitteluun saa usein apua kunnasta Jotta seurantalon korjausavustusta voidaan saada, tulee remontin olla huolella suunniteltu ja suunnitelmat tulee esittää osana hakemusta Kotiseutuliitolle. Esteettömyyskorjauksia koskeviin hakemuksiin tulee aina liittää talon pohjapiirustukset – sekä nykytilasta että suunnitelluista korjauksista. Lisäksi jos rakennus on merkitty kunnan

suunnitelmissa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi tai suojeltavaksi, tulisi seuran olla yhteydessä Kotiseutuliittoon jo korjausten suunnitteluvaiheessa. ”Kotiseutuliittoon voi olla yhteydessä. Jos asia ei puhelimessa tai sähköpostilla selviä, maakuntamuseoiden ja ELY-keskusten rakennustutkijoiden kanssa on tehty yhteistyötä. Käyn myös itse paikan päällä toisinaan katsomassa, miten korjaustöitä aiotaan suorittaa. Kuntien rakennusvalvonnasta saa myös asiantuntevaa apua remonttia suunniteltaessa”, Hakanen vinkkaa.

Kaikkiin taloihin ei esimerkiksi esteetön WC oikein mahdu. Haastavissa tapauksissa Hakanen suosittelee etsimään kulttuurihistoriallisiin kohteisiin suunnittelua tehnyttä ammattilaista. Kokenut arkkitehtisuunnitteluun kykenevä henkilö löytää usein ratkaisun, joka säilyttää enemmän vanhaa

kuin ratkaisu, joka on ensimmäisenä mielessä.

Joskus täysin esteettömän seurantalon aikaansaamiseksi remontteja on tehtävä paljon. ”Seuran tulisi aina keskustella kunnan rakennusvalvonnan kanssa talon käytettävyyttä parantavista ratkaisuista. Mahdollisista poikkeuksista täysin itsenäisen liikkumisen mahdollistavaan mitoitukseen tulee sopia viranomaisten kanssa”, Hakanen jatkaa.

Nyt on aika aloittaa hakemusten valmistelu Seurantalojen korjausavustusten anomukset tulee jättää syyskuun loppuun mennessä. Katso lisätiedot ja tarkat hakuohjeet: www.kotiseutuliitto.fi.

20

Ohjaajan sivu Ihan pihalla

Kolumnissa tiedottaja Aura Piha pohtii järjestöviestintää, kommunikoinnin vaikeutta ja nuorisoseuraelämää

Tiedottajan kolme viestintätekoa Saan palkkani siitä, että roikun työpäivät järjestön naamakirjassa, instassa ja verkkosivuilla. Käyn tapahtumissa puhumassa ja kuuntelemassa, kuvaamassa ja kirjoittamassa. Kun siirryn työpaikalta siviilimaa-

1

2

3

ilmaan, roikun loppupäivän omassa tai karateseurani naamakirjassa, instassa ja verkkosivuilla. (Ja treenaan).

Nuorisoseuralaisuus ei kuitenkaan unohdu siviilissäkään. Tämän lehden jär-

jestöuutisia-sivulla kannustamme joka ikistä nuorisoseuralaista mukaan toimintamme lähettiläiksi. Teot voivat olla suuria tai pieniä. Tässä on omat kolme kasvutekoani.

Kevään (ja kesän viileämpien päivien) juoksukausi on oivallinen hetki vetää nuorisoseurapipo päähänsä ja suunnistaa lenkkipoluille. Metsässä tulee hyvä fiilis, nappaan selfien ja lisään sen instagramissa pitämääni treeniblogiin. Vaikka aiheena on treenaaminen, kuvassa hohtava nuorisoseuralogo vangitsee katsojan (aurinkoisen hymyni lisäksi, tietenkin). Päällä on tietysti myös karateseurani huppari sekä Suomen kansallispuistojen tuubihuivi (Metsähallitus oli edellinen työnantajani) olen monen asian lähettiläs!

Tanssimanian aikoihin lavatanssitaustainen siskoni asui Tampereella. Kutsuin hänet mukaan tanhukonserttia katsomaan – loppujen lopuksi hän halusi nähdä toisenkin konsertin! Melkein sain hänet myös liittymään paikalliseen kansantanssiryhmään, mutta sen sijaan hän päättikin lähteä Australiaan. Ei se mitään, Sottiisissa aion altistaa taas seuraavan noviisin nuorisoseuratoiminnan saloihin. Tai houkutella jonkun mukaan kesäteatteriin.

Rakastan Luova lava lapsille -paitaani! Ihanan kirkas turkoosi piristää päivääni ja saa minut hymyilemään. Se saa myös usein muut hymyilemään ja kysymään, että mikäs paita tuo on. Ja minähän kerron! Olen siis järjestön kävelevä käyntikortti.

Unelmien ohjaaja Teksti: Eevi Miettinen Kuvat: Jussi Kaijankangas ja Sanna Wikström

Oman ammatti-identiteetin pohdinnat saivat tanssinopettajan kysymään Dääns-leirin nuorilta millainen on unelmien ohjaaja.

Vastauksista voi päätellä, että seuroissamme kasvaa uusi upea ja tanssinnälkäinen sukupolvi.

Olen viime vuosina pohtinut paljon omaa tanssinopettajuuttani tasapainoillessani omien arvojeni, nuorten tarpeiden ja ulkoisten odotusten välillä. Suomessa toimii lukuisa joukko kansantanssin ohjaajia ja opettajia, ja jokainen meistä tarttuu tehtäväänsä eri tavalla. Eri taustat ja lähtökohdat, arvot ja ihanteet vaikuttavat siihen, miten lasten ja nuorten kanssa toimimme.

Lähdin viime syksynä etsimään vastausta siihen, millaisen ohjaajan nuoret kansantanssijat itse haluaisivat. Kokemusasiantuntijoina toimineet vuoden 2015 Dääns-leirin nuoret saivat kukin kolme toivomusta, ja tavoitteeksi luoda unelmien ohjaajan itselleen tai ryhmälleen.

Palautuneita vastauksia oli yhteensä 72.

Vastauksina tuotetut unelmat ovat todella monipuolisia ja laajoja, ja ne jakautuvat kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat 1. Opettajan persoona ja didaktiset taidot, 2. Toimintakulttuuri, sekä 3. Toiminnan sisältö. Ilahduttavaa näin ryhmän ohjaajan mielestä on se, että unelmien ohjaajuus, joka vastausten perusteella piirtyy, on saavutettavissa oleva. Ja mikä parasta,

useampikin vastaaja ilmoitti oman ohjaajan olevan jo valmiiksi juuri se unelmien ohjaaja.

Suurin osa vastauksista kuvaa opettajan persoonallisuutta ja tapaa kohdata nuoret. Eniten käytetyt adjektiivit ovat mukava, rento, kannustava, hauska ja huumorintajuinen. Yhteensä unelmien ohjaajaa kuvattiin 39 eri adjektiivilla.

Kiinnostavaa oli mm. se, ettei opettajan omaa tanssitaitoa mainittu yhdessäkään vastauksessa. Opettajaa kuvaavissa vastauksissa näkyy toive rennosta ja hyvästä meiningistä opettajan ollessa innostunut, positiivinen, ja samalla ymmärtäväinen.

Opetuksen toteuttaminen ilmenee vastauksissa erityisesti yksilökohtaisuuden toiveena. Opetuksen tulisi lisäksi olla selkeää ja perusteellista.

Toimintakulttuuria käsittelevissä vastauksissa korostuu innostaminen, reiluus ja osallisuuden mahdollistaminen. Opettajan toivotaan olevan rennolla tavalla sopivan tiukka pitääkseen ryhmän kasassa, tiuskimatta. Innostava ohjaaja haastaa ja motivoi, rohkaisee ja inspiroi sekä osaa pitää hauskaa ryhmän kanssa.

Toiminnan sisältöä kuvaavat vastaukset asettuvat hajanaisemmiksi, ja tähän kategoriaan unelmiaan tuottaneet vaikuttavat olevan kunnianhimoisia ja määrätietoisia tanssijoita, jotka toivovat paljon tehokasta treenaamista ja haastavia koreografioita.

Tulkitsen vastausten monipuolisuuden ja vaativuudenkin kertovan nuorten, aktiivisten harrastajiemme tanssinnälkäisyydestä. Tanssinopettaja tai -ohjaaja toimii suunnannäyttäjänä, mutta samalla myös portinvartijana. Nuoret tanssijat haluavat unelmien ohjaajan olevan taitava mahdollistaja ja tukija sekä riittävän napakka johtaja, joka innostaa ja haluaa tuntea ryhmänsä nuoret heittäytyen mukaan toimintaan. Nuorten vastaukset antavat ainakin minulle ryhmän johtajana erinomaisen vision siitä, mitä kohti toimintaa viedä.

Nuorisoseurat oli mukana Allianssi-risteilyllä. Nuorisotoimialan vuoden suurin koulutustapahtuma kokosi yli 1300 alan ammattilaista Itämeren aalloille. Nuorisoseurojen tuottamassa ohjelmaosiossa parikymmentä nuorisoalan ammattilaista

pohti ammatti-identiteettiään tanssija-koreografi-sosiaalipedagogi Eevi Miettisen johdottalemana.

Eevi Miettinen kysyi DÄÄNS-leirin nuorilta, millainen on unelmien ohjaaja.

21

Mistä on hyvät ohjaajat tehty?

Teksti: Kirsi Raetsaari ja Ulla Konttinen Kuvat: Jussi Kaijankangas ja Emmi Uosukainen

Nuorisoseuratoimintaan lapsesta asti aktiivisesti osallistunut Kirsti Raetsaari on ollut järjestössä useissa eri tehtävissä. Nykyisin hän on kahden lapsen äiti, oululaisen Merikosken lukion opinto-ohjaaja ja 2010 perustetun nuorisoseura Vilikkaan perustajajäsen.

Miten ohjaaminen on muuttunut aikojen saatossa ja millaisia paineita toimintaympäristön muutokset luovat ohjaajalle?

Harrastustoiminnan laatuvaatimukset ovat entisestään kasvaneet. Nykyisin vanhemmat osaavat vaatia tavoitteellista ja pitkäjänteistä toimintaa. Hyvistä harrastuksista ollaan valmiita maksamaan.

Sinänsä lapsen ja nuoren kohtaaminen ohjaamistilanteissa ei ole muuttunut.

Lapset ja nuoret tarvitsevat ryhmiä, joihin kiinnittyä ja joista löytyy samanhenkisiä kavereita. Tutut aikuiset ja ohjaajat ovat tärkeitä idoleita kasvun polulla. Some on ilmiö, johon ohjaaja joutuu nykyisin luomaan suhteen jo uransa alkuvaiheessa.

Toisaalta ryhmäläisille tiedottaminen on tänä päivänä paljon aiempaa helpompaa.

Miten ajatuksesi ohjaamisesta ovat muuttuneet nyt, kun olet äiti?

Toiminnan järjestäjänä ja äitinä ajatukset ohjaamisesta menevät aika lailla yksiin.

Lapsi ja perhe on meillä toiminnan tärkein määrittäjä: ohjaaja on ennen muuta lasten tavoitteellisen harrastustoiminnan toteuttaja. Toiminnan laadukkuudesta pidetään kiinni, kuten olen aina, myös itse ohjaajana, pyrkinyt tekemään. Ehkä ennen omia lapsia ajattelin toiminnassa enemmän tavoitteita ja saavutuksia. Ne ovat tietenkin tärkeitä laadukkaassa toiminnassa aina, mutta nyt huomaa, että ne ovat yllättävän tärkeitä myös lapsille, varsinkin iän karttuessa.

Miksi ryhdyit ohjaajaksi ja suosittelisitko lukiolaiselle ohjaajaksi ryhtymistä?

Ohjaajana toimiminen on mitä parasta vastuullisuuden ja organisointitaitojen opettelua. Siinä oppii tekemään yhteistyötä, mutta erityisesti kohtaamaan erilaisia oppijoita ja ryhmän ilmiöitä.

Ohjaaminen on onnistuessaan valtavan palkitsevaa, kun tavoitteita saavutetaan ryhmän kanssa yhdessä ja näkee, että harrastajat nauttivat harrastuksestaan. Mah-

tava tapa saada rakennusaineita omalle identiteetilleen! Omassa työssäni nostan ohjaamis- ja valmentamiskokemukset aina jalustalle puhuessani nuorten kanssa uran ja elämän suunnitelmista. Lukion uuden opetussuunnitelman myötä on mahdollista rakentaa vaikka kurssisuoritus tämän kaltaisesta vapaaehtoistoiminnasta. Todellakin suosittelen nuorille!

Miten ohjaajia on tuettava järjestön eri tasoilla?

Viiteryhmä on ohjaajalle tärkeä. Ohjaustyötä tehdään seurasta riippuen melko itsenäisesti, jopa yksin. Ohjaajien huomioimiset ja yhteistapaamiset ovat hyvä keino nostaa ohjaajien tärkeää työtä näkyville. Itse muistan nimenomaan tapahtumat paikkana, jossa muita ryhmiä seuraamalla ja ohjaajia tapaamalla sai uutta suuntaa tai vahvistusta omille ohjaajana tekemilleen valinnoille. Ohjaajien kouluttamisen ja yhteen kokoamisen näen olevan ykköstehtävä järjestön eri tasoilla, unohtamatta materiaalipalveluita ja muuta harrastustoiminnan käytännön tukea.

Ohjaajakoulutusten sisältöjä ja toteutustapoja on tärkeää kehittää jatkuvasti.

Laadusta ei saa tinkiä ja ajan hermolla täytyy jaksaa pysyä, jotta kilpailukyky harrastusmarkkinoilla säilyy. Omaleimaisuudesta on tärkeää pitää kiinni: tekemisen riemu ei saa hiipua!

Mitkä ovat parhaita kokemuksiasi ja muistojasi ohjaajana?

Parhaat kokemukset tulevat leireiltä ja tapahtumista, joihin lasten kanssa on

yhdessä valmistauduttu. Barnlekeissä on päästy kiertämään matalalla kynnyksellä ulkomaitakin. Matkat ovat tavattoman palkitsevia, kun näkee kuinka lapset niitä odottavat ja niistä sitten nauttivat. Tapahtuman jälkeen paluumatkalla porukan kanssa yhdessä syntyvät aina ne loistavimmat ideat toiminnan kehittämiseen.

Mistä hyvä ohjaaja on tehty?

Hyvä ohjaaja on mielestäni tehty lasten kuuntelutaidosta, toiminnan kokonaisuuden hallinasta, oman itsensä jatkuvasta kehittämisestä ja luotettavuudesta.

Kirsi Raetsaari (oik.) juontohommissa Vilikkaan puheenjohtajan Heli Honkalammen kanssa.

22 MINKÄLAINEN MATKA KEVÄTPROKKIKSEN TEKEMINEN ON OLLUT?

Nuorten palsta

Ryhmä, joka ei ole koskaan ollut näin

I R T I !

Vuoksenniskan nuorisoseuran IRTI-teatterilla on ollut tiivis kevät. Irtiläisille oli tullut Imatran yhteislukiolta kysely, olisiko heillä näytelmää, jota äidinkielen ryhmät voisivat tulla katsomaan. Ei ollut, mutta irtiläiset nuoret suunnittelivat sellaisen itse. Näytelmässä käsitellään arkielämää ja sen tabuja niille irvaillen. Teemoina ovat nuoruus, kasvaminen, arvot, ulkopuolelle jääminen, seksuaalinen väkivalta ja todellisuudesta pakeneminen. Ryhmää ohjaa Lauri Haltsonen.

"Vitun paska päivä. Paska, paska, paska.

Jokainen tietää mitä arki on. Käydään koulussa ja töissä. Ollaan perheen ja ystävien kanssa. Päivitetään

somea ja moikataan ehkä tuttuja kadulla, jos ei satu ärsyttämään liikaa sää. Aika normaalia. Joku pitää joka viikonloppu tajuttomat bileet. Joku koskee, vaikkei saa. Joku päivä jokainen asia turhauttaa niin paljon, että tekisi mieli lopettaa koko elämä. Joku vanha rinnakkaisluokkalainen on yhtäkkiä äiti. Joku poisti mut vahingossa tästä ryhmästä. Aika normaalia sekin.

Tuntuuko paremmalta? Niin, ei meistäkään. Ootsä joku homo? Et todellakaan lähe noissa, ne on bileet.

Kaikki uskois sitä."

Siistiä, iha sika siistiä!! Miust tuntuu, et oon kasvanu tän näytelmän aikana sikana. Ja tää porukka on iha mahtava, tää on niiku toinen perhe, joten tän tekeminen on ollu ihamahtavaaa!!

- Emmi Astikainen Tän tekeminen on ollu tosi kivaa. En oo ikin ollu mukan näi kiinnostavas ja innostavas produktios, joka on ollu samal nii palkitseva. Meil on niin huikee porukka et ei oo tosikaa!

- Onni Härkönen Näytelmän tekeminen on ollut raskasta, koska jouduin opettelemaan ihan uuden asian lyhyessä ajassa. Porukan takia tekeminen on ollut mukavaa ja tiivistä.

- Riia Eronen Huhhuh, aika rankkaa, paljo on mennyt tunteja tätä tehdessä ja tuskasiikin hetkiä on ollut.

Varsinkii ku vasta viitisen kuukautta oon ollu teatterissa, ni tää on auttanu miuta pääsemää porukkaa ja ollaan lähennytty sikapaljon. Huhhuh.

- Henna Sikiö Tää on ollut paras prokkis, missä oon ollut ikinä mukana. Oon kehittynyt ihan valtavasti ja saanut olla osa mahtavaa ryhmää, joka ei ole koskaan ollut näin IRTI. - Riina Tanskanen Minusta oli kiva tehdä tätä näytelmää, koska saatiin itse tehdä kohtauksia ja repliikkejä. Sai näyttää nuorten elämää ja tunteita. Tää porukka on tehny tästä mahtavan ja tää on tiivistäny tätä porukkaa tosi paljon.

- Alisa Huolman Vaikeaa, rankkaa, koskettavaa, kehittävää, mukavaa, ihanaa, ainutlaatuista. Ainaki näillä sanoilla kuvaisin tän prokkiksen tekemistä. Kokemus, jollasta en ikinä elämässäni enää tuu saamaan.

- Iiris Kekäle Tätä on ollut helppo tehdä, koska jokainen sai ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Ryhmässä sana on vapaa eikä ketään syrjitä. Aina tullaan ja lähdetään hyvällä mielellä!

- Oona Jouhki Jännittävää näytellä niin intiimejä kohtauksia.

Ollu aika rankkaa, mut kumminki sika kivaa. Oli kivaa, et saatiin tehä ja suunnitella kaikkee ite.

- Anni Miettinen Tän näytelmän tekemine on ollu yks hienoimmist jutuist, missä oon ollu mukan. Se tunne, et myö tehtiin tyhjästä jotai näi hienoo, on ollu iha käsittämätöntä.

Kaikki ne tunnit, mitä tähä käytin, on ollu sen arvosia, ku tätä muistelee viel kaua tätä tekemistä ja sitä hauskaa mitä tän tekemisen aikana on kerenny olla.

- Atte Asikainen Tän tekeminen on ollu tosi kivaa ja erilaista kuin muut näytelmät. Nää aiheet on nii lähellä mei nuorten elämää, joten se on ollu suht helppoo, vaikka aiheet ovatkin rankkoja. Tää on ollu tosi mahtavaa!

- Siru Summanen Tän näytelmän tekeminen on ollut uuvuttavaa, väsyttävää, rankkaa ja stressaavaakin. Välillä tuntui, ettei jaksa tulla harjoituksiin ja voisi vain jäädä kotiin. Mut aina oon harjoituksiin menny ja kivaa on ollut! Meillä on ihan mahtava porukka!

- Viena Kostamo Näytelmän teko oli jännää ja uutta. Sai itse suunnitella ja siinä oli paljon erilaisia juttuja. Näytelmästä sai paljon aidomman tuntuisen ja samaistuttavan nuorille, kun sen sai itse suunnitella. En ollut myöskään aikaisemmin ollut niin isossa osassa missään näytelmässä.

- Janika Gröhn -

23

Ristikko Mikä sana muodostuu pystysuoraan keskelle?

1.

2.

6.

7.

4.

3.

Kuvat: Heidi Terasmaa

Leikkivinkki 1

9.

8.

Tulkaapas kaverit/lapset/tanssijat tänne Henkilömäärä 3–16 leikkijää Tila: Leikkijät kulkevat leikin aikana joko seinästä seinään tai esim. viivalta viivalle. Leikkiä voi leikkiä niin sisällä kuin ulkonakin.

1.

2.

Leikin alku: Yksi leikkijä seisoo leikkialueen keskellä.

Muut leikkijät seisovat toisella viivalla/seinän vieressä.

3.

Leikin kulku:

4.

Keskellä oleva leikkijä huutaa: Tulkaapas lapset tänne!

Voi huutaa lapset sanan kohdalla myös kaverit, tanssijat jne.

5.

6.

7.

Muut vastaavat: Millä tavalla?

8.

Keskellä oleva leikkijä huutaa keksimänsä tavan: Esim. hiipivän tiikerin lailla!

Leikkijät kulkevat viivalta viivalle hiipivän tiikerin tavoin.

Keskellä olija liittyy mukaan ja lopuksi kaikki päätyvät toiselle puolelle tilaa. Valitaan uusi henkilö keskelle ja leikki alkaa alusta. Tärkeää on, että kaikki leikkijät pääsevät halutessaan keskelle kertomaan, miten liikutaan.

Leikkivinkki 2 Tutustumisleikki Henkilömäärä yli 6 henkilöä Leikin järjestelyt: Kaikille leikkijöille varataan tuoli ja lisäksi yksi ylimääräinen tuoli. Järjestäydytään piirin kehälle suht tiiviisti tuolit piirin sisäänpäin. Kaikki leikkijät siis näkevät toisensa.

Leikin aikana lausutaan seuraavaa: Istun NuorisoSeuranTalon Portailla Salaisesti Rakastaen Ninniä (jonkun paikalla olevan henkilön nimi).

Lorun aikana aina se henkilö, jonka vasemmalla puolella on tyhjä tuoli, siirtyy siihen sen sanan kohdalla, jossa on iso kirjain, eli lorun aikana 6 henkilöä siirtyy vasemmalla olevaan vapaaseen tuoliin, yksi henkilö kerrallaan. Se henkilö, joka siirtyy sanalla Rakastaen, sanoo jokin leikkijän nimen. Leikkijä, jonka nimi on sanottu, yrittää päästä vapaana olevaan tuoliin. Muut yrittävät estää niin, että jokainen yrittää siirtyä vasemmalla puolella olevaan vapaaseen tuoliin. Kun kaikki istuu tuoleilla, leikki alkaa alusta. Se henkilö aloittaa, jonka vasemmalla puolella on vapaa tuoli. Jälleen liikutaan 6 tuolia eteenpäin lorua lausuen ja viimeinen sanoo jälleen uuden leikkijän nimen, joka yrittää päästä vapaaseen tuoliin.

9.

Värityskuva

5.

24

Lyhyesti Tanssin, teatterin ja lastenkulttuurin osaamisverkostot kokoontuvat syksyllä!

Suomen Nuorisoseurojen eri harrastusalojen osaamisverkostot kokoontuvat 2.-3.9. Tampereella. Tapaamiseen kutsutaan alueiden valitsemat edustajat kullekin harrastusalalle. Tapahtuma on avoin myös kaikille muille kiinnostuneille.

Perjantaina 2.9. osaamisverkostot pohtivat yhdessä kulttuurista nuorisotyötä. Lauantaina työskennellään harrastusalakohtaisesti. Tanssin verkostossa eli Kansantanssin kääntöpiirissä esillä ovat muun muassa Suomen 100-vuotisjuhlat ja Tanssiralli. Teatteriagentit työstävät omassa tapaamisessaan Teatterilaivaa, pohtivat miten ohjaajia voidaan tukea agenttiverkoston kautta ja suunnittelevat agenttiverkoston tulevaisuuden kokoonpanoa.

Tapaaminen järjestetään ensimmäistä kertaa tässä muodossa.

#bändiskaban voittajaksi Burn Out Haapajärveltä!

Uusi valtakunnallinen #bändiskaba! kisattiin Mietaan Nuorisoseuralla lauantaina 19.3.2016. Kilpailuun osallistui 5 joukkuetta: Absolute Zero, Metallileka, Safiiri, Blue Acid ja Burn Out. Voiton vei kovalla sykkeellä raskasta rokkia, punkkia ja heviä soittava Burn Out. Kokoonpanoon kuului neljä 13–16 -vuotiasta nuorta. Kilpailua varten trioa täydensi viulisti. Illan päätteeksi bändi totesikin lehdistölle, että viulisti on tervetullut jatkamaan heidän kokoonpanossaan. Voittajajoukkue palkittiin kahden päivän levytysstudiosessiolla.

Ensimmäistä kertaa järjestettävän kilpailun tarkoituksena oli nostaa esille uusia bändejä ja musiikkikykyjä. Säännöistä tärkein oli se, että oli soitettava kappale alkuperäisversioltaan mitä tahansa tyylilajia, sen pitää sisältää kansanmusiikillisia elementtejä. #bändiskaban! motto kuuluikin ”show must go folk!”

Kulttuuribuumi! tuo taiteen ja kulttuurin kyliin Kulttuuribuumi! -hankkeet tarjoavat maaseudun lapsille ja nuorille mahdollisuuden harrastaa säännöllistä taide- ja kulttuuritoimintaa omalla kotiseudullaan. Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran hallinnoima Kulttuuribuumi! kokoaa nuoret kulttuurintekijät yhteen nuorisoseurantaloille ja muihin sopiviin tiloihin vapaaehtoisten aikuisohjaajien johdolla.

Kulttuuriryhmien toiminta on suunnattu 7–17 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Ryhmät voivat kokoontua minkä tahansa kulttuurilajin parissa. Ensimmäinen toimintakausi alkaa pääsääntöisesti syksyllä 2016 ja huipentuu loppukeväästä 2017 järjestettävään Kulttuuribuumi!

-tapahtumaviikkoon.

Kulttuuribuumi! -hankkeiden toiminta-aika on 1.1.2016–31.8.2018.

Hankkeet toimivat Leader Suupohjan ja Leader Liiverin toiminta-alueilla.

Kulttuuribuumi! hakee juuri nyt vapaaehtoisia aikuisia ryhmien vetäjiksi. Lue asiasta lisää ja ilmoittaudu mukaan Kulttuuribuumin! nettisivuilla www.epns.fi/kulttuuribuumi.

Kalenoiden tanssien yhteisohjelmat työn alla Kalenoiden yhteisohjelmien työstäminen on päässyt vauhtiin. Koreografioista vastaavat tanssinopettaja (amk):t Susanna Kivinen Lappeenrannasta ja Kaisa Alatalo Oulusta. Yhteisohjelmia tulee neljää eri vaikeustasoa. Kaisa vastaa nuorimpien tanssijoiden ohjelmista ja Susanna koreografioi haastavimmat ohjelmat. Musiikista kokonaisuutena vastaa Joonas Ojajärvi. Yhteisohjelmat ja musiikit tullaan julkaisemaan verkossa jäsenien saataville alkusyksystä.

Korjaus: Nuorisoseuralehti 1/2016 Unelmista totta: uusi seurantalo kylälle –artikkelista puuttui kiitoksista seuran pitkäaikaisen rahastonhoitajan Matti Heikkisen nimi.

Kaatuneiden muistopäivän juhlaa ja 70. kunniavartio vietettiin sunnuntaina 15.5 Pielaveden kirkossa, Laukkalan kirkkomaalla ja Laukkalan nuorisoseurantalolla. Muistopäivän puheen piti Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa.

Harrastajateatteri on enemmän Suomen Harrastajateatteriliitto ja Kansalaisfoorumi järjestivät helmikuun puolessa välissä seminaarin otsikolla ”Harrastajateatteri on enemmän – teatteritoiminta kansalaisvaikuttamisen keinona”. Eduskunnan kansalaisinfossa alustuksia kuultiin niin teatterin tekijöiltä, tutkijoilta, järjestövaikuttajilta kuin ministeriön edustajiltakin. Tilaisuuden juontaja, Nuorisoseurojen Pasi Saarisen summasi loppuyhteenvedossa tapahtuman antia näin: Vain vapaaehtoisuus voi elävöittää historiaa Silloin myös punttisalin jannu huomaa aikansa koittaneen Koulutus on tärkeää ja raha työllisyysaste nousuun kohti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa jossa taiteen perusopetus on läsnä Turvallista ei ole koulutuksen tasa-arvon puutteet Integraatiossa taiteen ja kulttuurin rooli on merkittävä siispä viisautta kehysriiheen Taiteellisessa mielessä ei ole eroa koska hahmojen väliset relaatiot muistuttaa meitä kielestä ja kulttuurien miksauksesta Vanha peli uudet säännöt aikalataus ja ekologisuus Sivistyneitä vetäjiä toimivilla kasvatusmenetelmillä väistämättä kauhutarinoita

25

Nuorisoseurojen iltapäivätoimintaryhmien taidekilpailu Nuorisoseurojen ylläpitämät koululaisten iltapäivätoimintaryhmät kutsuttiin mukaan tekemään taideteoksia aiheena: ”Mikä iltapäivätoiminnassa on mielestäsi mukavaa”. Taidekilpailuun osallistuttiin ryhmätöillä, joissa kaikkien panos pääsi näkyviin ja työt tehtiin maalaten, piirtäen tai muovailuvahasta askarrellen. Kilpailuun tuli yhteensä 35 ryhmätyötä, Jyväskylästä, Rovaniemeltä ja Oulusta. Katso kaikki työt: nuorisoseurat.kuvat.fi/kuvat/lastenkulttuuri

100 tapahtumaa,

1000 tarinaa Suomi täyttää vuonna 2017 sata vuotta. Satavuotiaan kunniaksi järjestämme 100 tapahtumaa ja kerromme 1000 tarinaa.

Hae rahaa tapahtumallesi

Palkittavat työt: »» 1. sija: Norssin 1. luokan Jälkkäri, Jyväskylä, koko ryhmä »» 2. sija: Eveliina, Gemma ja Iida, Saaren koulun iltapäiväkerho, Rovaniemi »» 3. sija: Emma ja Iida, Talvikkipuiston iltapäiväkerho, Oulu

Suomen Nuorisoseurat jakaa tapahtuma-avustuksia nuorten ideoimille, suunnittelemille ja toteuttamille tapahtumille. Tapahtuma voi olla esimerkiksi konsertti, teatteriesitys, yhteisötaidetta tai kirjallisuutta. Se voi olla flash mob ostoskeskuksessa, koulukonsertti, viikonloppuleiri seurantalolla tai vierailu vanhusten palvelutaloon. Olennaista on, että nuoret tekevät tapahtuman yhdessä ja aikuiset ovat taustalla tarvittaessa tukemassa ja auttamassa.

Tapahtumalla tulee olla sisällöllinen ohjelma, budjetti ja kohdeyleisö, joka on jollain tapaa avoin. Avustuksen suuruus voi olla jopa 1000 €. Haku on jatkuva ajalla elokuu 2016 – lokakuu 2017. Avustuspäätökset tehdään elokuusta alkaen kahden kuukauden välein.

Tapahtumien järjestämiseen nuoret saavat tukea Suomen Nuorisoseuroilta, esimerkiksi käytännön vink-

kejä tai apua lupa-asioiden kuntoon saamiseen. Vastineeksi Suomen Nuorisoseurat haluaa kuulla tapahtumasta nuoren tai nuorten tarinan.

Seuraa haun avautumista sivuilla: www.nuorisoseurat.fi/1000tarinaa

Tuhat tarinaa piirtää kuvan satavuotiaasta Suomesta Tapahtumien lisäksi vuoden 2017 aikana kootaan videoita, valokuvia, kirjoituksia ja kertomuksia nuorten arjesta ja unelmista. Millaisessa maailmassa elää 28-vuotias kortesjärveläinen perheenisä? Mistä unelmoi kansantanssia harrastava maahanmuuttajanuori Oulussa? Millaista on olla lukiolainen Utsjoella? Mitä ajattelee lahtelainen päiväkotilapsi? Nämä 1000 tarinaa antavat kasvot itsenäiselle Suomelle ja äänen Suomen tulevaisuudelle.

Tarinoita kerätään 1.1.2017 alkaen osoitteessa www.1000tarinaa.fi.

Kunniamaininnat: »» Hilla, Hönttämäen iltapäiväkerho, Oulu »» Pihla, Hönttämäen iltapäiväkerho, Oulu »» Niklas, Antti, Onni ja Otto-Petteri, Talvikkipuiston iltapäiväkerho, Oulu »» Veera, Sofia ja Aada, Norssin 2. luokan Jälkkäri, Jyväskylä »» Eveliina, Gemma, Iida ja Nette, Saaren koulun iltapäiväkerho, Rovaniemi »» Helinä, Sofia ja Unna, Saaren koulun iltapäiväkerho, Rovaniemi »» Ahti, Eelis ja Jonne, Talvikkipuiston iltapäiväkerho, Oulu

H-killan kuulumisia H-kilta vietti aurinkoiset kiltapäivät Ilmajoella 9.–10.4.

Kokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja -suunnitelma ja tehtiin henkilövalintoja. Ukko-Hermannina jatkaa Jorma Aro. Kiltaneuvoston muut jäsenet jatkavat, mutta Lapin edustajaksi vaihtui Heikki Tuomi-Nikula. Kiltapäivillä luovutettiin Vuoden Hermannin vitjat Valo Aatrokoskelle. Seuraavat kiltapäivät pidetään 8.-9. 4. 2017 Nurmijärvellä. Lue koko juttu: www.nuorisoseurat.fi/uutiset.

Nuorisoseuralentopallo Valtakunnalliset nuorisoseurojen lentopallokisat käytiin Oulussa 14.-15.5. Katso tulokset verkkosivuilta www.nuorisoseurat.fi.

Äänestä lehden paras juttu!

Mikä kiinnosti? Mikä ihastutti? Mikä puhutteli?

Mikä vihastutti? Äänestä lehden parasta juttua osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/aanesta-paras-juttu Voit myös lähettää vapaata palautetta, juttuvinkkejä tai ideoita osoitteeseen aura.piha@nuorisoseurat.fi Viime lehden parhaimmaksi jutuksi äänestettiin ylivoimaisesti Vuoden 2016 kansantanssiyhtye valittu: Polokkarit tanssivat riemulla ja huumorilla.

26

Kolumni

Jyri Siimes on tamperelainen ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän siirtyi kymmenen vuotta sitten täysinpalvelleena reserviin järjestön luottamustehtävistä. Nykyisin hän on osaaikainen puskistahuutelija ja nuorisoseuramörkö.

Kevät = väsymys Tähän aikaan vuodesta olen väsynyt. Talven ja kevään projektit ja ryhmätoiminnat alkavat olla tapulteltuina kasaan, ja kesän juttuja valmistellaan kovalla vauhdilla.

Tunnustan sen, että ryhmän luokse lähteminen on vaikeata. Kun paikalle pääsen, saan itseni kyllä vireeseen.

Ohjaajan väsymys on yksinäistä väsymystä. Ohjaajan paras energian antaja on sama kun sen viejä – ryhmä.

Tähän aikaan vuodesta nousee useasti mieleeni ajatus seuraavasta vuodesta ja siitä kuinka sen jaksan. Olen vuosien takaisesta harrastuksesta tehnyt itselleni ammatin ja pohdin, onko sitä kipinää jäljellä kuinka paljon. Aika, jolloin tein pitkiä iltoja ja töitä vain rakkaudesta lajiin, oli ehkä kuitenkin onnellisempaa.

No tunnen itseni ja tiedän, että viimeistään elokuussa on väsymys tiessään ja työ jatkuu. Olenko siis oppinut nyt tunnustamaan, että väsymyksen vaihe on osa ohjaajan työtä. Ja todellakaan en tarkoita vain omaa alaani teatteria vaan kaikkia järjestössämme toimivia ohjaajia lajista tai ammattilaisuudesta riippumatta!

Ohjaajan työn arvostaminen ja ohjaajahuolto on ollut pitkään asioita, joista järjestössämme on puhuttu ja se

on hyvä. Ohjaajan työn arvostamisesta on myös puhuttu paljon. Omalla kohdallani koen työtäni arvostettavan, ja saan siitä kiitosta sekä ryhmiltäni että muilta toimijoilta.

Mutta osaanko ottaa vastaan tämän arvostuksen? Taas kun ajattelen itseäni niin onko väsymyksen tunnustamisen vaikeus arvostuksen vastaanottamisen vaikeuden kääntöpuoli.

Jos oppisin arvostamaan paremmin omaa työtäni, mitä teen niin osaisinko myös tunnistaa sen, että todellakin pääsyy tehdäkseni tätä työtä on se, että nautin siitä. Harvinaisen yksinkertaista. Nautin tehdä luovaa työtä yhteisössä, nautin siitä, että saan ihmiset nauttimaan omasta työstään. Onko ohjaajantyön arvostamisen nostaminen järjestössä pohjimmiltaan siis sitä, että löydämme keinon saada ohjaajat nauttimaan työstään ja arvostamaan sitä itse.

Yksinäisyydessä tuleva väsymys olisi helpompi kantaa, kun löytää sen kollegan, jolle uskaltaa tunnustaa omaa väsymystään. Toisen ihmisen kohtaaminen tällaisella hetkellä on ehkä se ydin, jossa parasta ohjaajahuoltoa

tapahtuu. Me varmaan löydämme sen tavan, miten näitä kohtaamisia voidaan mahdollistaa.

Ohjaajat ottakaamme vastaan ne kiitokset, joita meille annetaan ja jos niitä ei tule kiittäkäämme itseämme.

Oppikaamme kertomaan myös väsymyksestämme ja löytäkäämme taas nautinto työstämme. Lisäksi olen tehnyt päätöksen, että jos nautinto katoaa ja koko työ muuttuu velvollisuudeksi, niin silloin todellakin harkitsen työni tarkoitusta. Taukojakin voi pitää.

Jyri Siimes

”Yhdessä tehdessä saamme aikaan.

Siinä on sitä joukkovoimaa.”

– Vuoden Hermannin terveiset Nuorisoseuralehden lukijoille

27

Yhteystiedot Suomen Nuorisoseurat ry Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa 09 584 0610 info@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi Etelä-Häme Rautatienkatu 3 sisäpiha, 15100 Lahti 0440 587 470 anne-mari.kuronen@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/etela-hame Etelä-Pohjanmaa Maamiehenkatu 4 B 7, 60100 Seinäjoki 045 119 5319 etela-pohjanmaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/etela-pohjanmaa

Jäljet kuumassa asfaltissa Vuoden Hermanni Valo Aatrokoski

Häme Näsilinnankatu 22 A 13, 33210 Tampere 044 522 9595 hame@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/hame

Teksti ja kuva: Aura Piha

En keksi tarpeeksi ja tarpeeksi hyviä adjektiiveja kuvaamaan Valo Aatrokoskea. Lämminhenkinen, ahkera, idearikas, kaikessa mukana, äärimmäisen ystävällinen. Ei ihme, että juuri hän on saanut kannettavakseen Vuoden Hermannin vitjat seuraavaksi vuodeksi. Sateesta huolimatta päätämme lähteä Vantaanjoen rantaan ottamaan hänestä kuvia lehteä varten ja juttelemaan tuoreen Vuoden Hermannin ajatuksista. ”Ei se yllätyksenä tullut. Harva asia enää tässä iässä yllättää, mutta mukavaahan se oli”, totesi Valo valinnastaan hymyillen. Hän kertoi tienneensä, että hänelle oli anottu Vuoden Hermanni -titteliä. Jossakin vaiheessa muiden kiertelevistä ja kaartelevista kommenteista epäilykset heräsivät, että valinta kohdistuisi häneen.

Nuorisoseuralainen henkeen ja vereen Valo syntyi 1946 nuorisoseuraperheeseen: sekä isä että äiti olivat aktiivisia nuorisoseuralaisia. Nuorisoseuran kesäjuhlien

tansseissa Valo tutustui mukavaan tyttöön, jonka kanssa yhteisiä tansseja on kertynyt kohta 50 vuotta.

Valon nuorisoseura-CV on vaikuttava.

Hän on tehnyt kaikkea, mitä nuorisoseuroissa voi tehdä ja saanut kaikki ansiomerkit, joita voi saada. Hän on vaikuttanut niin omassa seurassaan, piirissä ja liitossa, Kalevan Nuorissa, Kansalaisfoorumissa ja H-killassa. Istunut jäsenenä ja puheenjohtajana, valtuustoissa, edustajistoissa ja toimikunnissa. Lisäksi hän on ohjannut tanhuryhmää, valvonut diskoja, vetänyt kerhoja ja edistänyt urheilutoimintaa. Heikompaa jo hengästyttää!

Valon oma seura on Röykän-Leppälammen nuorisoseura. Seura täyttää 100 vuotta vuonna 2018. ”Olisi hienoa juhlia sataa vuotta yhdessä itsenäisen Suomen kanssa, mutta me olemme puoli vuotta nuorempi eli perustettu heinäkuussa 1918.”

Nuorisoseurojen historian penkominen on myös Valolla lähellä sydäntä. Viime vuonna julkaistiin ”Nurmijärven nuorisoseurat ja nuorisoseurojen talot sotien

pyörteissä”. Valo selvitti eri lähteistä, muun muassa vanhoista kuiteista, onko nuorisoseuroja mahdollisesti käytetty varastoina tai jopa evakkojen majoittamiseen. Seuraavaksi hän suunnittelee satavuotiaan seuransa historiikkia.

Nuorisoseurat ja H-kilta nyt ja tulevaisuudessa Valo sanoo monien Hermannien ja Hermanskojen jääneen eläkkeelle varsinaisesta nuorisoseuratoiminnasta. Omassa seurassaan Valo toimii edelleen hyvin aktiivisesti, mutta toivoo, että hänelle löytyisi nuori seuraaja. ”Samat aatteet voivat edelleen olla toiminnan pohjalla, mutta kyllä ne pitää päivittää tähän päivään. Vähän niin kuin raamattua käännetään uudelleen tähän päivään,” Valo mietiskelee.

Täysin Valo ei kuitenkaan toiminnasta jättäytyisi, sillä lasten ilon näkeminen on hänelle suurin palkkio vapaaehtoistyöstä.

NUORISOSEURAMUISTO: PISPALAN SOTTIISI, TAMPERE, 1970-LUVUN LOPPU ”Olimme mukana kulkueessa Tampereen pääkadulla ja minäkin juoksin siellä kadulla paljain jaloin. Mulla oli keppi kädessä. Olin seitsemän veljeksen Aapo vai Lauri, kumpi se on joka metsässä häärii. Juoksin puiston puulta toiselle ja koputtelin niitä. Sen verran lämmin oli, että paljaat jalanjäljet jäivät asfalttiin, se oli sen verran pehmeetä.”

JULKAISIJA: PÄÄTOIMITTAJA: TOIMITUSSIHTEERI: TOIMITUSKUNTA:

TAITTO: YHTEYSTIEDOT: PAINOPAIKKA:

Suomen Nuorisoseurat ry Antti Kalliomaa puh. 040 547 7157 Aura Piha Pia Matilainen, Joonas Pokkinen Maarit Saarelainen, Pasi Saarinen Hannu Ala-Sankola, Ulla Konttinen Joni Sivonen Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa Iprint ISSN 2341-6246 (painettu)

NUORISOSEURAMUISTO: NORDLEK, OSTERBRO, TANSKA, 1979 ”Se koko reissu on jäänyt mieleen. Puolison kanssa olin ja meidän esikoinen oli siinä vaiheessa 5 kuukautta vanha. Senikäisen lapsen kanssa on vähän helpompaa, kun ei tarvinnut hänelle telttaa eikä ruokaa erikseen miettiä.”

Kainuu Harjukatu 25, 87150 Kajaani 08 613 3873 kainuun.nuorisoseurat@kajaani.net Keski-Pohjanmaa Närhitie 2, 84100 Ylivieska 044 342 5220 keski-pohjanmaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/keski-pohjanmaa Keski-Suomi Vapaudenkatu 43 A, 40100 Jyväskylä 040 505 2659 keski-suomi@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/keski-suomi Lappi Urheilukatu 4 A 24, 96100 Rovaniemi 0400 530 598 paula.kahkonen@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/lappi Pohjois-Karjala Papinkatu 5, 80110 Joensuu 044 207 3072 pohjois-karjala@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-karjala Pohjois-Pohjanmaa Kirkkokatu 22 A 1, 90100 Oulu 044 720 8509 timo.nevanpera@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-pohjanmaa Pohjois-Savo Puijonsarventie 36, 70260 Kuopio 050 556 4748 jussi.salmi@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-savo Saimaa Kirkkokatu 12 A 6, 53100 Lappeenranta 040 537 2363 saimaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/saimaa Satakunta Hallituskatu 6, 28100 Pori 0440 591 913 karoliina.hursti@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/satakunta Uusimaa Raumantie 5, 00350 Helsinki 040 558 7870 uusimaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/uusimaa Varsinais-Suomi Härkätie 450, 31500 Koski TL 0400 818836 mika.toivonen@netti.fi www.nuorisoseurat.fi/varsinais-suomi

AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN. AINEISTO 19.8.2016 MENNESSÄ OSOITTEESEEN AURA.PIHA@NUORISOSEURAT.FI NRO 3/2016 ILMESTYY 14.9.2016 KANNEN KUVA: MIKKO PIRINEN

4041 0895 Painotuote

Ylä-Savo Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi 017 817 866 kyosti.marin@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo

Tupsahda mukaan tanssin ja musiikin valloittavaan maailmaan Puodista voit tilata lasten leikki- ja tanssimateriaalipaketteja: TÄPINÄÄ TASSUIHIN -aineisto on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisten kanssa työskenteleville harrasteryhmien ohjaajille ja päiväkodin henkilöstölle.

30 € ohjevihko ja cd-levy 20 € ohjevihko 15 € cd-levy

PIILOMETSÄN TANSSEJA -aineisto on tanssi- ja leikkimateriaali harrastustoimintaan ja varhaiskasvatukseen. Siitä löytyy jokaiseen levyn kappaleeseen useampia leikki- ja tanssi-ideoita vauvoille, taaperoille ja aikuisille.

30 € kirja ja cd-levy 15 € kirja 20 € cd-levy

Klikkaa itsesi osoitteeseen: nuorisoseurat.fi/puoti

HUIPPUTARJOUKSIA Yhteisön voima -kirjasarja 110 € Viisiosaisen teossarjan on kirjoittanut ministeri Jaakko Numminen.

Lisätietoja: www.nuorisoseurat.fi/yhteisonvoima.

Kirjoja voi ostaa myös yksittäin hintaan 30 € / kpl.

Tekemisen riemua -lasi 6 kpl 18 € / 12 kpl 28 € Värikäs "Tekemisen riemua" juomalasi.

Tekemisen riemua -muki 6 kpl 18 € / 12 kpl 28 € Reilunkokoinen kahvimuki, jossa värikäs "Tekemisen riemua" -painatus.

Hinnat sisältävät postimaksun.

Isommat erät erikoishintaan! Laita viestiä ja kysy: info@nuorisoseurat.fi.