Nuorisoseurat 1/2015

2015 • 1

Suomen merkittävin kulttuurisen lapsi- ja nuorisotyön toimija

Haastattelussa vuoden ohjaajat Mari Lehikoinen ja Leena Koivula Myytinmurtajat alkaa: Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia

4 20

”Innostus on taito” – Pauli Aalto-Setälän haastattelu 8

Vuoden tanssiteko: OWLA – tanssiseikkailu 11

2

Sisällysluettelo 2 3 4 6 7 8 10 11 12 14 16 17 17 18

Alakerta Pääkirjoitus Vaatimattomat esikuvat Järjestöuutisia Arpajaiset Haastattelussa innostuksen isä, Pauli Aalto-Setälä Poikateatterin uusi produktio: Lunastus - näytelmä väkivallasta Vuoden tanssiteko vuonna 2014: OWLA tanssiseikkailu Lasten Kalenoissa kierretään maailman ympäri Folklandian synty - jotain uutta ja sinistä ”Mitenhän tätä iltapäivätoimintaa on muualla järjestetty?”

Teatteriagentit mielivät merille WHATSUPP? Näytelmäkirjoituskilpailu Ihan Pihalla

18 19 20 22 23 24 25 26 26 26 27 28

Talvipäivät käynnisti taas tapahtumarikkaan vuoden Ylä-Savossa Ohjaajan sivu Myytinmurtajat: Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia Innostu Oppimaan Kansalaisfoorumilta eväitä innostamiseen Lyhyesti Äänestä lehden paras juttu!

Kolumni Mietteitä Oulusta ja oululaisuudesta Valtakunnallinen Hermanni-tapaaminen Hermanni nuorisoseuran aktiivisena toimijana Tapahtumakalenteri

s. 14 Kuva: Petri Kivinen

Alakerta

Innostus - Maailman tarttuvin tauti Kun olet innostunut, päiväsi kuluvat nopeammin. Saat enemmän aikaiseksi ja ihmiset viihtyvät paremmin seurassasi. Vedät myös puoleesi muita innostuneita ihmisiä. He haluavat pysytellä mahdollisimman lähellä sinua. He haluavat olla siellä missä tapahtuu ja on hauskaa. Siellä viihtyy myös innostus ja innostuksen kaverina kulkee aina onnistuminen. Poikkeuksetta.

Innostuksen kipinä tarttui itseeni 33 vuotta sitten kun vihdoin ymmärsin mitä elämältäni halusin ja tiesin vihdoin miten voin toteuttaa kaikki unelmani. Tuosta hetkestä alkaen olen käyttäytynyt kuin pikkupoika, joka tietää jouluaaton aattona että huomenna tapahtuu jotain jännittävää. Asenne ohjaa ajatuksia, ajatukset ohjaavat itsensä näköiseen toimintaan, joka taas on yhtä kuin tulokset.

Innostukseni elämää ja sen mahdollisuuksia kohtaan on tarjonnut palkinnoksi juuri sitä, mitä olen odottanutkin. Silloin kun omassa elämässä on ollut vastamäkiä, olen hakeutunut niiden ihmisten pariin, joilta olen saanut taas uuden tartunnan.

Innostuneen ihmisen asenne on myönteinen. Aina. Hän paljastaa äänenpainoillan ja ilmeillään olevansa keskellä jotain sellaista, josta riittää tarjoiltavaa kaikille halukkaille. Hänet tunnistaa kiinnostuneesta katseesta, kädenpuristuksesta ja aivan erityisesti siitä, että hän on sisäistänyt elämän peruslain: sen mitä itsestäsi annat, juuri sitä saat takaisin.

Olen 61-vuotias. Jos joskus tulen niin vanhaksi, etten enää usko pystyväni innostumaan, olen tosi vanha. En ole koskaan aikonut tulla ihan niin vanhaksi. Pidän huolen siitä, että ajatusteni istumajärjestys on sellainen kuin haluan – komennan innostuksen ensimmäiseen pulpettiin.

Istutaanko vierekkäin?

Juhani Töytäri Kipinämikko Positiivarit

3

Pääkirjoitus

Nuorisotyötä on tehtävä Lasten ja nuorten hyvinvoinnissa, arvoissa, luovuudessa ja elämässä menestymisessä piirtyy kohta 100-vuotiaan Suomen tulevaisuudenkuva.

Kyse ei ole pelkästä sanahelinästä. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen on sijoitus, joka kasvaa korkoa. Se on sijoitus tulevaisuuteen.

Nuorisoseurat ja me nuorisoseuralaiset teemme päivittäin työtä lasten ja nuorten hyväksi. Toimintamme on rohkaisemista, innostamista, ohjaamista ja tukemista. Se rakentaa vertaisryhmiä ja kasvuyhteisöjä, tarjoaa toimintaa ja mahdollisuuksia.

Nuoret ovat toiminnassamme mukana ideoimassa, suunnittelemassa ja toteuttamassa. Osaavien ohjaajien johdolla laadukas harrastustoiminta toimii kasvun tukena. Kuten hyvin tiedämme, nuorisoseuratoiminnassa oppii taitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Säästöt ja julkisen talouden menoleikkaukset nousevat pinnalle aina taloudellisesti tiukkoina aikoina - kuten nytkin on käynyt. Meidän järjestötoimijoiden pitää osallistua keskusteluun ja nostaa esiin ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Muutoin riskinä on, että tehdään lyhytnäköisiä säästöpäätöksiä näkemättä seuraavan vuoden talousarviota pidemmälle.

Järjestöissä tehtävä nuorisotyö on huomaamattominta silloin, kun ongelmia torjuva ja ehkäisevä vaikutus on suurin. Pienikin rahallinen lisäpanostus nuorisotyöhön on usein moninkertainen säästö huomisen sosiaali- ja terveydenhuoltokustannuksissa. Tämän vuoksi nuorisotyötä pitää puolustaa erityisesti tiukkoina aikoina.

Antti Kalliomaa pääsihteeri antti.kalliomaa@nuorisoseurat.fi

Julkaisija:

Suomen Nuorisoseurat ry

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Päätoimittaja:

Antti Kalliomaa Puh. 040 547 7157

Puh. (09) 584 0610

Toimitussihteeri:

Aura Piha

info@nuorisoseurat.fi

Toimituskunta:

Iija Filén, Pia Matilainen,

Vuosikerran hinta 12 euroa.

Elina Järvelä, Joonas Pokkinen

Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Taitto:

Sanna Purho

Yhteystiedot:

Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa

Aineisto lähetetään osoitteella:

Painopaikka:

Esa Lehtipaino Oy, Lahti

aura.piha@nuorisoseurat.fi

ISSN 1458-6479

Nro 2 ilmestyy 27.5.

Kannen kuva:

Elena Penttilä

4

Vaatimattomat Vuoden ohjaajiksi valittiin tänä vuonna teatteriohjaaja Leena Koivula sekä tanssiohjaaja Mari Lehikoinen. Kumpikin nainen on omistanut koko elämänsä ohjaamiselle, mutta yllättyi silti palkitsemisestaan. Molemmat ovat toimineet satojen nuorten kanssa, mutta kumpikaan ei suostu asettumaan idolin rooliin.

Mari uppoutuu tanssin ja musiikin maailmaan Mari Lehikoinenkin on toiminut ohjaajana jo parinkymmenen vuoden ajan. Marin oma tanssinohjaaja kannusti lukioikäistä Maria lähtemään ohjaajakursseille kaverinsa kanssa, ja siitä lähtien eri kansantanssiryhmät ovat saaneet nauttia Marin ohjaustaidoista. ”Olen tanssinut lapsesta lähtien, ja ohjaajuus oli luonteva lisä harrastukselle”, Mari tuumii. ”Oma kokemukseni oli, että tanssi on kivaa, ryhmässä on hauska harrastaa ja siinä tutustuu ihmisiin. Tätä halusin jakaa muillekin.”

Vuosien myötä kansantanssista on tullut Marille elä-

mäntapa, jota ilmankaan hän ei enää osaisi olla. Parhaillaan hän ohjaa kahta ryhmää joensuulaisessa Motorassa: 7-8 -vuotiaitten Säpäköitä ja 13-16-vuotiaiden Kipakoita.

Mari ei kuitenkaan suostu ajattelemaan itseään nuorten esikuvana. ”Minä kun olen tällainen tylsä aikuinen”, hän yrittää.

Roolimallin viittaa hän saattaisi kantaakin harteillaan. ”Totta kai seison asioiden takana, joita opetan. Mielestäni ohjaajan tärkein asia on nimenomaan antaa mallia eikä opettaa pelkkää teoriaa.” ”Turvalliset rajat tuovat rentoutta olemiseen”, hän vielä jatkaa.

Marilla itsellään ei ole yhtä selkeää esikuvaa tanssin saralta, mutta sanoo kyllä keräävänsä eri opettajien toiminnasta hyviä käytäntöjä omaan tapaansa ohjata. ”Esimerkiksi Antti Savilampi on hieno persoona sekä selkeä ja johdonmukainen ohjaaja.” ”Myös Nikolai Vahterovilla on loistava pedagogiikka ja tanssillinen tavoitteellisuus.”

Olen saanut olla paljon hyvien opettajien opissa, ja voisinkin mennä varmaan vaikka vuodeksi seurailemaan heidän työtään.

Askelten tarkkuutta ja mukavaa yhdessäoloa Mari kuvailee itseään ennen kaikkea käytännön toimijaksi, joka mieluummin toteuttaa kuin visioi asioita. ”Uppoudun aina niihin asioihin, mitä milloinkin teen.

Mari haluaa toivottaa kaikille ohjaajille ympäri Suomen tsemppiä ja hyvää mieltä tärkeän tehtävän parissa.

Sama pätee työhön ja vapaa-aikaan.”

Uppoutumisesta ohjaajan rooliin muistuu Marin mieleen hauska episodi vuosien takaa. Mari ohjasi silloin Motoran aikuisten ryhmää, ja ryhmä oli lähtenyt tanssikatselmukseen Pieksämäelle. Mari oli huolehtinut, että ryhmällä on kaikki kunnossa esiintymistä varten – kunnes huomasi, että hänen omat puvut roikkuivat kotona eteisessä.

Maria voi kuvailla myös pedantiksi. ”Ohjaajana olen tarkka siitä, miten tanssiaskel menee ja miten sen voisi parhaiten opettaa.”

Tämä asenne on tuottanutkin tulosta, sillä Marin ryhmät ovat järjestäen menestyneet hienosti luokitteluissa.

Silti varsinkin pienimpien tanssijoiden kanssa taitojen opetteluakin tärkeämmäksi nousee viihtyminen harrastuksen parissa. ”Varsinkin 1.-2.-luokkalaisille on tärkeää, että ryhmässä on niin kivaa, että he haluavat tulla mukaan uudestaan.” ”Huomaan omassa ohjaajuudessa tapahtuneen selvää muutosta siihen suuntaan, että tarkkoja askeleita tärkeämpää on se, että ryhmässä on kivaa.”

Ohjattavistaan Mari saa oman kannustuksensa. ”On hauska seurata, millaisiksi aikuisiksi lapset ja nuoret kasvavat”, Mari sanoo.

Saan tehdä tätä työtä älyttömän kivojen nuorten parissa.

Pienten poikien puolustaja Nuorille kaverit ovat tärkeä juttu; ja Mari pitää merkittävänä asiana sitä, että tanssin parissa tytöt ja pojat toimivat luontevasti yhdessä. ”Leireillä ja reissuilla ollaan yhdessä kavereitten kanssa, ja samalla nuoret oppivat kuin huomaamatta käytöstapoja ja elämänhallinnan taitoja.”

Yhtälailla kuin nuorille tyttöjen ja poikien välinen yhteistoiminta on tärkeää, olisi lasten ryhmissä merkityksellistä se, että pienet pojat saisivat toimia omissa ryhmissään, ja toteuttaa siellä poikien juttuja.

Marin suurin toive kansantanssin parissa onkin, että jostain löytyisi lisää miesohjaajia, jotka ryhtyisivät vetämään poikien omia tanssiryhmiä. Tällaisesta toiminnasta Motorassa on erittäin hyviä kokemuksia. Ja poikien ryhmää ohjaa puolestaan – kukapas muu kuin Marin aviomies.

Marin elämään mahtuu tanssin lisäksi toinenkin suuri intohimo: musiikki. Mari laulaa kuorossa, on soittanut viulua ja nauttii elävästä musiikista. Vai ovatko tanssi ja musiikki sittenkään niin eri harrastuksia? ”Kansantanssissa yksi kiehtova piirre onkin juuri elävä musiikki, jonka säestyksellä tanssitaan.”

Kansantanssin maineesta Mari ei ole huolissaan. Hänellä on lääke siihen, jos joku tulisi sanomaan, että harrastus on jotenkin ummehtunutta. ”Pitää tulla itse kokeilemaan, millaista meno on”, hän huikkaa. ”Toinen vaihtoehto on mennä katsomaan jonkun menestyksekkään ryhmän esitystä ja huomata, kuinka paljon ulottuvuuksia nykykansantanssissa on.”

5

esikuvat Teksti: Minna Wallenius Kuvat: Roosa Soivuori, Petri Kivinen

Leenalle teatteri on työ, harrastus ja elämäntapa Leena Koivulan iloisen pulputtava ääni vastaa puhelimeen ja kiittää onnitteluista vuoden ohjaajaksi. ”Olen valinnasta yllätyksellisen hämmästynyt, mutta totta kai se on hienoa saada kiitosta työstä, jota on tehnyt vuosikausia”, Leena myöntää.

Leena onkin todellinen konkari: hän on aloittanut teatteriohjaushommat lähes 40 vuotta sitten, jolloin hän ohjasi koko illan esityksen Pohjois-Parkanon Nuorisoseuralle. Ohjaajuus ei silti ollut lapsuuden haave, vaan Leena olisi halunnut näyttelijäksi. Suuremmat voimat eli legendaariset teatterityön toimijat Satakunnassa näyttivät Leenalle kuitenkin toista tietä. ­”Eeva Leppänen ja Ulla-Kaarina Ijäs kannustivat lähtemään ohjaajakurssille, ja sillä tiellä olen”, Leena kertoo.

Leena on siitä onnellisessa asemassa, että teatteri on hänelle työ. Tämä ei kuitenkaan ollut selvää 70-80 –lukujen taitteessa, jolloin Leena lähti opiskelemaan. ”Silloin ajateltiin, että pitää mennä ”oikeisiin töihin”, joten minäkin menin emäntäkouluun ja Maatalouskerho-opistoon.”

Paimion opistolla opiskellessaan kävi kuitenkin niin, että koulun näyttämötyön ohjaaja, Niilo Honkanen, kuoli. Tämä oli Leenan elämässä käänteentekevä hetki, joka sinetöi hänen tulevaisuutensa. ”Opiston rehtori tuli sanomaan minulle, että ”jos Koivula haluaa, että opisto unohtaa teatterin takia kertyneet poissaolosi, niin Koivula jatkaa Honkasen töitä””.

Ja niin kävi. Opiskelija Koivula onnistui ohjaamaan nuorempien vuosikurssien teatteriopinnot, ja valmistuttuaan sai paikan Vammalan seudulla toimivien kuuden eri nuorisoseuran yhteisenä ohjaajana. Myöhemmin ohjaajakokemusta kertyi myös Turun lähiöiden, kuten Varissuon, Kuuvuoren ja Runosmäen alueilta. ”Varissuolle tuli tuohon aikaan ensimmäiset venepakolaiset, mikä oli siihen aikaan kova juttu”, Leena muistelee.

Yhdistyksen perustaja ja teatteritapahtumien äiti Veri veti kuitenkin takaisin kotikonnuille, ja 90-luvun alkupuolella Leena muutti perheineen takaisin Karviaan – samoille seuduille, jossa hänen sukulaiset olivat aikoinaan olleet perustamassa Karvian Nuorisoseuraa. Vuosikymmeniä myöhemmin Leena jatkoi suvun perintöä ja oli perustamassa paikkakunnalle Karvian teatteriyhdistystä, jonka puheenjohtajana hän edelleen toimii.

Teatteriharrastuksen merkitystä nuorelle Leena ei voi lopettaa kehumasta. ”Harrastus on lapselle aina hyvä asia, ja teatterin parissa saa sellaista pitkäjänteisyyttä, sitoutuneisuutta ja vastuunkantoa, mitä monessa muussa harrastuksessa ei pääse oppimaan.” ”Sä et voi tulla harjoituksiin silloin kuin huvittaa, vaan kun esitys on tulossa, niin porukkaa ei voi jättää pulaan ja jäädä tulematta.” ”Eikä ole sellaista lasta, ettei teatterin parissa voisi ko-

Jos Leenalla olisi taikasauva, hän palauttaisi maailmaan työmoraalin ja lähimmäisen rakkauden. kea olevansa hyvä jossakin. Kaikki eivät ehkä loista näyttelijöinä, mutta oma paikka löytyy varmasti, vaikkapa tarpeistonhoitajana.”

Teatteriohjaamisen ohessa Leena on luonut myös uudenlaista tapahtumatarjontaa teatterikentälle: hän on sekä Ramppikuumeen että Willikansa-tilateatterikatselmuksen äiti. Ramppikuume on saanut alkunsa Oulun lapsiteatteripäiville osallistumisen jälkeen. Nuorten teatteriryhmälle oli siellä sanottu, että ”tehän olette ihan väärässä paikassa, että kuuluisitte paremminkin ylioppilasteattereiden joukkoon”. Kotimatkalla Leena ja muut samassa autossa Oulusta palanneet olivat miettineet, että tosiaan, Suomessa on lasten, työnväen ja aikuisten teatterikatselmuksia, mutta ei mitään tarjontaa nuorille.

Siitä se sitten lähti. ”Willikansa on puolestaan tilasta lähtevä juttu, jota tehdään käytännössä ilman tekniikkaa. Näin esityksen toteuttaminen on mahdollista ilman hienoja tiloja, ja on siten kaikille mahdollista”, Leena selvittää tapahtuman perusideologiaa. ”Olemme esiintyneet metsissä ja kapakoissa”, hän nauraa.

Nuoria ei voi bluffata Tällä hetkellä Leena työskentelee Ilmajoki-opiston näyttämötaiteiden opettajana, Jalasjärven kansalaisopiston ohjaajana sekä ohjaa Karvian nuorisoseurassa neljää eri ryhmää. Lisäksi hän tekee vähintään toisen mokoman tunteja vapaaehtoispohjalta. ”Eihän yhden näytelmän tekemiseen riitä se 50-60 tuntia, joka on useimmiten se määrä, mikä järjestävällä

taholla varaa maksaa. Loput tehdään talkoilla”, Leena napauttaa.

Ja vaikka Leenalle tällainen työnteko on sopinutkin, hän on sitä mieltä, että mikäli teatteriharrastukselle halutaan jatkoa, tulee ohjaajien saada palkkaa ympäri vuoden.

Leena kehuu Ilmajoen puitteita upeiksi: nuorisoseura on hakenut EU-hankkeita ja laittanut kunnantalon juhlasalin teatteritekniikan ja langattoman äänentoiston viimeisen päälle kuntoon. Tuskin silti on pelkistä puitteista kiinni, että sen viiden vuoden aikana, kun Leena on Ilmajoella ohjannut, on harrastajien määrä viisinkertaistunut.

Yhden aikuisten ryhmän sijaan on nykyään kaksi ryhmää, ja yhden lasten ryhmän sijaan seitsemän lasten ja nuorten ryhmää. Kaikkiaan teatteriharrastuksen parissa Ilmajoella on noin 140 ihmistä. ”Ilmajoki Opisto on tukenut Nuorisoseuran teatteritoimintaa myöntämällä ohjaukseen kohtuullisen määrän tunteja käytettäväksi eri ryhmille. Erinomainen yhteistyö opiston, nuorisoseuran ja kunnan välillä on varmasti suurin syy siihen, että teatteriharrastus nyt kukoistaa Ilmajoella”, Leena vahvistaa.

Innostavassa ohjaajassa on varmasti vähintään toinen puoli totuutta. Leena ei kuitenkaan osaa sanoa, miten hän innostaa uusia harrastajia mukaan. ”En ole tehnyt mitään erikoista”, hän väittää. ”Tarjoan nuorille rajoja ja rakkautta sekä olen aito ja rehellinen”, hän kuitenkin suostuu kuvailemaan omaa tyyliään tehdä työtään. ”Nuoria ei voi bluffata.”

Eiköhän siinä ole hyvän ohjaajan ominaisuudet pähkinänkuoressa, varsinkin kun sen yhdistää intohimoon tekemäänsä työtä kohtaan.

Jatkuu seuraavalla sivulla

6 Jatkoa edelliseltä sivulta

Onnellisten tähtien alla syntynyt Leena ei päässyt hakemaan palkintoaan Folklandialta, sillä hän valmistautui yötä päivää tulevaan ensi-iltaan. Leenan ohjauksessa olevat lapset ja nuoret eivät kuitenkaan antaneet mennä tämän merkkihetken ohitse, vaan yllättivät Leenan. ”Yksissä harjoituksissa oli yllättäen näyttämö täynnä lasten tekemiä herkkuja. He olivat tuoneet lavalle serpentiiniä, ilmapalloja, leiponeet mangojuustokakun ja tehneet popcornia ja pipareita sekä askarrelleet minulle A3-kokoisen kortin.” ”Kyllä siinä sai silmäkulmaa kuivata”, Leena myöntää.

Kaikkein palkitsevinta on kuitenkin hieman arkisemmat onnistumiset. ”Kun näkee, miten joku epävarmempi lapsi on onnistunut ja näen, miltä hänestä tuntuu.”

Näkeekö Leena itsensä esikuvana? ”No, minulla on aika värikäs kieli, ja saan välillä hillitä itseäni, sillä elämä on matkimista. Eli esikuva tuskin olen, mutta roolimallina tiedostan toimivani. Uskon, että harrastuksissa tavattu aikuinen voi toimia lapsille terveen elämän mallina.”

Teatterilla voi olla myös lähes terapeuttisia vaikutuksia.

”Teatterilla voi vaikuttaa asenteisiin, ja kipeistäkin asioista voi puhua ryhmän sisällä tai tuoda aiheita lavalta yleisön pohdittavaksi.” ”Teatterin yksi taikavoima on se, että roolissa saa olla joku muu. Teatterin kautta nuori saa hakea omaa minuuttaan.”

Kun Leena puhuu teatterin tekemisestä, paistaa hänestä kiitollisuus. Teatteri on antanut hänelle rikkaan ja värikkään elämän, ja hän on päässyt tekemään työtä suurten lahjakkuuksien, kuten Juha Hurmeen ja Panu Rajalan kanssa. ”Olen syntynyt onnellisten tähtien alla, sillä saan tehdä työtä, missä voin antaa muille ja mistä saan itse niin hirvittävän paljon.”

Luonto antaa Leenalle voimaa

Järjestöuutisia Kerätään nuorisoseurojen kesätapahtumat kartalle – ilmoita omasi

Tule vaikuttamaan nuorisoseurojen tulevaisuuteen!

Suomen Nuorisoseurat kerää jäsenseurojensa kesätapahtumat kartalle helpottamaan hyvän kesäpäivän onnistumista. Kartta on interaktiivinen ja se julkaistaan liiton verkkosivuilla. Kaikki nuorisoseurat saavat ilmoittaa omat kesätapahtumansa mukaan. Nuorisoseurojen kesään kuuluu ainakin kesäteatteria, kesätapahtumia, lavatansseja, urheilukilpailuja, kyläjuhlia…

Kerro omasi osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/kesa. Kartta julkaistaan samalla sivulla, joten sieltä löydät nuorisoseuratapahtumat oman kesälomareittisi varrelle. Liitto tulee kesän aikana mainostamaan ja jakamaan karttaa ainakin sosiaalisen median eri sovelluksissa kesämatkailukauden aikana joten on ensiarvoisen tärkeää, että karttaan saadaan kattavasti nuorisoseuratapahtumat. Mene siis jo nyt täyttämään omat tietosi!

Nuorisoseurakokous 2-4.10.2015 Tampereella

Ehdota vuoden nuorisoseuralaista Ryhmien vetämisestä kahvilanpitoon ja majoituksen yövalvonnasta teatterikulissien rakentamiseen, nuorisoseurojen toiminta ei pyörisi ilman aktiivisia, ahkeria ja sitoutuneita vapaaehtoisia.

Nuorisoseurakokouksen yhteydessä lokakuussa jaetaan ensimmäistä kertaa vuoden nuorisoseuralaisen tunnustus. Tunnustus annetaan järjestön vapaaehtoistyössä ansioituneelle nuorisoseuralaiselle. Tunnustus toimii kiitoksena ja kannustimena tuhansille nuorisoseuratyön eteen tehdyille talkootunneille. Vuoden nuorisoseuralaista voi esittää kaikki nuorisoseuralaiset 30.4. asti ja valinnan tekee liiton hallitus. Vuoden nuorisoseuralainen palkitaan Tanssimanian ja Nuorisoseurakokouksen yhteydessä Tampereella lokakuun alussa. Ehdotukset liiton verkkosivujen kautta osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/ vuoden-nuorisoseuralainen

Joka kolmas vuosi järjestettävä Nuorisoseurakokous on taas tänä vuonna käsillä. Kokous on järjestömme korkein päättävä elin. Lokakuussa mm. valitaan uudet valtuuston jäsenet, hyväksytään seuraava kolmivuotisohjelma ja käsitellään kentältä kokoukselle tehdyt aloitteet. Edustusoikeus Nuorisoseurakokouksessa on kaikilla jäsenvelvoitteensa hoitaneilla nuorisoseuroilla ja keskusseuroilla.

Kysymyksiä? Ota yhteyttä! hannu.ala-sankola@nuorisoseurat.fi Lue lisää: www.nuorisoseurat.fi/nuorisoseurakokous

7

Nuorisoseurojen pääsihteeri ehdolla eduskuntaan

Millainen kinkkukiusaus ruokkii koko seuran talkoojoukon?

Junior MasterChef 2013 –kisan finalisti Viivi Vesanen on yksi kisan tuomareista. Tuomareina toimivat Viivin liäksi kokki Teresa Välimäki ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa on Keskustan eduskuntavaaliehdokkaana Hämeen vaalipiirissä. Kalliomaa on vaalivapaalla pääsihteerin tehtävästä 2. maaliskuuta alkaen. Toimialajohtaja Iija Filén toimii pääsihteerin varahenkilönä vaalien ajan.

Mikä on kokkikerhon lempiherkku? Minkä sortin marjapiirakka katoaa väliajalla parempiin suihin viimeistä murua myöten? Entä mikä on karonkkajuhlien kunkkuruoka? Suomen Nuorisoseurat julistaa reseptikilpailun, jossa etsitään parasta nuorisoseurareseptiä. Parhaat reseptit julkaistaan keittokirjana. Paras resepti palkitaan Iittalan Sarpaneva-padalla. Kilpailu on käynnissä 1.2.30.4.2015. Lähetä reseptisi sekä tarina ja/tai valokuva osoitteeseen reseptit@nuorisoseurat.fi. Liitä mukaan nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi, puhelinnumerosi, syntymäaikasi sekä nuorisoseurasi.

Näin käytät QR-koodia

Tarvitset älypuhelimen ja siihen QR-koodeja lukevan sovelluksen. Sovellus on usein valmiina.

Jos ei, voit ladata sen App Storesta (iPhone), Google Play:sta (Android) tai Kaupasta (Windows) etsimällä hakusanalla ”QR”.

Avaa lataamasi QR-koodin lukijasovellus. Pidä kätesi mahdollisimman vakaana ja suuntaa puhelin kohti koodia, kuin ottaisit valokuvan. Monet sovellukset tunnistavat itse, kun koodi on kuvassa. Jotkin vaativat, että painat kuvanottonappia. Kummassakin tapauksessa koodi avaa automaattisesti siihen tallennetun sisällön.

8

Haastattelussa innostuksen isä, Innostus on flow-tila, jossa menettää ajan ja paikan tajun

tenkin ilmetä monella tapaa ja kyse on ennen kaikkea tiimityöstä. Jonkun tehtävänä on olla yli-innostunut kaikesta uudesta, toinen on kriitikko, kolmas on luontainen verkostoituja ja neljännen tehtävä on tukea ja fanittaa. ”Jos kaikki on vaikkapa erittäin ulospäin suuntautuneita ja herkästi innostuvia ihmisiä, se voi olla vaarallista. Esimerkiksi silloin kun ollaan vaikka sairaalan johtoryhmä.”

Tuntuuko joskus siltä, että joillakin ihmisillä vain on se ominaisuus, että he innostuvat kaikesta ja saavat muutkin mukaansa? Tai tuntuuko, ettei nyt itse haluaisi innostua liikaa, ettei vain tuuskahda nenilleen? Itku pitkästä ilosta, ken kuuseen kurkotti ja niin edespäin. Aller Median toimitusjohtaja ja Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset kirjoittajan Pauli Aalto-Setälän mukaan meidän on heitettävä vanhat sanonnat romukoppaan ja opeteltava innostumisen ja innostamisen jalo taito.

Työelämästä järjestöön, aikuisista nuoriin Nuorisoseuralehden toimituksen mielestä keskustelu vilisee liikaa työelämän termejä johtoryhmä, tiimityö… Miten nämä ideat olisivat siirrettävissä järjestötoimintaan? Eroaako lasten ja nuorten innostaminen aikuisten innostamisesta? ”Tekisi mieli sanoa, ettei se eroa mitenkään, mutta kyllä se varmastikin eroaa. Ihminen on innostuneimmillaan viisivuotiaaksi. Silloin kaikki on uutta ja mahtavaa, eikä ole rajoitteita myöskään kertoa sitä kaikille. Sitten tulee häpeän ja salailun vaiheet.”

Eli noin viisivuotiaasta lähtien meidän on harjoiteltava innostumista. Iästä riippumatta innostumisen kulmakivet ovat Aalto-Setälän mielestä kuitenkin samat: vapaus, luottamus ja kehittyminen. Hän kuitenkin korostaa, että kasvatustieteiden tutkimuksissa on todettu, että rajojen asettaminen eli vapauden vähentäminen tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. ”Mutta kyllä lapsille silti pystyy varmaan enemmänkin antamaan vapauksia. Sillä tavalla saadaan jännittävämpiä asioita syntymään.”

Astun kauniiseen punatiiliseen taloon Helsingin Punavuoressa. Ylimmästä kerroksesta löytyy avara, vanhaan suklaatehtaaseen rakennettu moderni toimistoloft, joka on Aller Median luovuuden tyyssija. Täällä syntyvät jutut niin naistenlehti Elleen, lööppilehti Seiskaan kuin kuntoilulehti Fitiin. Täältä käsin hallinnoidaan Suomen suurinta yhteisömediaa Suomi24:ää.

Ja kirjojen, nahkakalusteiden ja pöytäfutispelin koristamasta toimistosta löydän rauhallisen toimitusjohtajan, jonka silmät tuntuvat hymyilevän jatkuvasti.

Innostus on taitoa, energiaa ja stressihormonin laskemista ”Usein ajatellaan että innostus on nimenomaan tunne.

Mä väitän, että se ei ole tunne, vaan se on taito. Ja jos se on taito, niin sitä voi harjoittaa ja siihen voi pyrkiä,” Aalto-Setälä selittää innostumisen olemusta. Tämä on hänen ja Innostuksen toisen kirjoittajan Mikael Saarisen yksi suurimmista oivalluksista. Harva meistä syntyy innostajiksi, mutta me kaikki voimme oppia sellaisiksi. ”Ihan jokainen pystyy innostumaan, se ei ole vain joidenkin etuoikeus. Kirjaamme varten tutkimme innostumisen elementtejä ja totesimme, että siinä ei ole edes temperamenttieroa”, Aalto-Setälä kuvailee.

Toinen Aalto-Setälän suosikkitapa ajatella innostusta on mieltää se energiaksi, vaikkapa liike-energiaksi. ”Ilman innostusta mitään ei tapahdu. Se on se voimaannuttava energiamuoto, joka saa asiat liikkeelle. Idealla ei ole merkitystä, ellei sitä joku toteuta. Tavoitteilla ei ole merkitystä, jos ei niitä lähdetä toteuttamaan. Muuten se on vain haaveilua.”

Yksinkertaisimmillaan innostus on kropan vireystilan nostamista ja stressitason laskemista. Innostuminen ja rauhoittuminen, kiinnostuminen ja tylsistyminen, tapahtuvat pääosin aivoissa, mutta ne ovat hyvin linkittyneitä

Voimaa kulttuurista, luonnosta ja käsillä tekemisestä koko vartaloon. Kropan vireystilaa nostamalla voi huijata aivot ajattelemaan innostuneesti. ”Esimerkiksi sirkuksen harrastajat tietävät, että erilaisilla liikkeillä pystyy herättämään kropan, sekin on innostusta.” Aivojensa myötämanipulointia voi treenata – kokeile vaikka tässä artikkelissa olevaa kynäharjoitusta.

Innostuminen, onnistuminen ja onnellisuus Innostusta Aalto-Setälä kuvailee flow-tilaksi. Kukapa meistä ei joskus olisi ollut niin syvällä pelissä, tanssissa, treenissä tai työtehtävässä sisällä, että menettää jopa ajan ja paikan tajun. Ja silloin ihminen onnistuu varmimmin: myönteisessä mielentilassa oleva ihminen löytää todennäköisemmin ratkaisun kuin kielteisessä mielentilassa oleva. Ratkaisujen löytäminen taas antaa tunteen elämänhallinnasta, joka on olennainen osa onnellisuuden tunnetta.

Meillä on helposti mielikuva, että innostus ilmenee vain holtittomana käsien heilutteluna, puhetulvana ja tasajalkaa hyppimisenä. Aalto-Setälän mielestä innostus voi kui-

Aalto-Setälä itse innostuu erityisesti ihmisistä ja teknologiasta. Hän on yleensä etunenässä ottamassa käyttöön uusia viestintävälineitä, sosiaalisen median kanavia ja älytekniikkaa. ”Mulla oli Google-lasitkin käytössä, mutta näytin niin typerältä, etten enää kehdannut kulkea niiden kanssa.”

9

Pauli Aalto-Setälä

Teksti: Aura Piha Kuvat: Aura Piha, Tuomas Tirkkonen

Toimitus testaa myötämanipulointiharjoitusta Monessa mukana ollut monitoimimies tietää myös, miten tärkeää on tuntea rajansa ja ladata pattereita. Työn vastapainoksi on tullut muun muassa mökin rakentaminen. ”Käsillä rakentaminen on hienoa. Tulee ihan karmeeta jälkeä ja mä puran sen ja rakennan uudestaan.”

Lähellä toimittajan sydäntä on myös kirjallisuus, jota hän kutsuu innostusgeneraattoriksi. ”Yritän valita sellaisia kirjoja, joiden teema on vieras. Saatan lukea sienikirjaa, vaikka en ole koskaan sienestänyt. On hienoa, että joku on valtavalla innolla kirjoittanut sen.” ”Lisäksi mua innostaa luonto. Suomi on niin ihmeellinen maa. Täällä on niin monta vuodenaikaa ja valtavan monta erilaista biosfääriä. On tosi makeeta mennä missä vaan metsään tai rannalle, niin se on säästä riippumatta ehdottoman innostava ympäristö.”

Taidenäyttelyt, teatteri ja kulttuuri ylipäätään lämmittävät toimitusjohtajan mieltä, koska ne antavat eväitä ajatteluun ja antavat jokaiselle jotakin mukaan. ”Kulttuuri on äärimmäisen hieno innostuksen alue. Kun uudet esimiehet kysyvät, mikä johtamiskirja pitäisi lukea, sanon että mene

ensin lähimpään taidenäyttelyyn. Käy teatterissa. Harrasta kulttuuria. Johtamiskirjat on aika äkkiä selattu.”

Ohjaajalle vinkkejä

[sanonnat] eivät ole enää ajankohtaisia. Ne ovat latistavia. Mä luulen, että niille pitää tehdä niin kuin muillekin myyteille, että pitää nauraa vaan. Ja pitää itse nauraa sille äänekkäimmin.”

Juuri sitä olemme päättäneet tehdä. Pyysimme Lahden Kansanopiston opiskelijoita testaamaan, pitääkö myytti paikkansa. Lue, miten myytille kävi sivulta 20.

Vaikka olisi kuinka innostunut, järjestötyössä tehtävät saattavat kasautuessaan kuitenkin lannistaa tekijänsä.

Oikeastaan nimenomaan innokkaalle ja aktiiviselle henkilölle kerääntyy tekemistä. Itsekin partiojohtajana välillä uupunut Aalto-Setälä toivoo, että ohjaajat löytäisivät ja Toimitu s heille tarjottaisiin dialoginen tapa purkaa turhautumistestaa! taan ennen kuin ainoa ratkaisu on lähteä koko toiminnasta.

Aktivoimalla kasvojen hymylihakset ”Innostukseen voi vaikuttaa toisten tuella ja reaktioilla. saat lempeästi vakuutettua aivosi siitä, Pitäisi olla keinoja ja avoimuutta käydä läpi ne ongelmat että olet iloisella tuulella. kimpassa ja saman tien”, kuuluu Aalto-Setälän yksinker- Ota kynä, jonka tohdit laittaa suuhusi. Laita se poikittaiselta kuulostava ratkaisu. Toisaalta myös läsnäolohar- tain suuhun mahdollisimman pitkälle hampaiden väliin. joituksista voi saada apua. ”Parhaat johtoryhmät, joita Ota kynä pois suusta, mutta pidä kasvosi muuten samassa vedän, niin niissä tehdään säännöllisesti mindfulness-har- asennossa, vähintään minuutti. Muutaman minuutin jäljoituksia. Ennen oli vain excel-harjoituksia.” keen olet paremmalla päällä!

Vanhanaikaiset ja väärät sanonnat eivät ole vain suoma- P.S. Kannattaa tehdä tämä vaikka kaverin kanssa, niin laisten etuoikeus. Latinalainen sananlasku silentium est siitä saa tuplailon! aurum eli vaikeneminen on kultaa joutaa sekin romukoppaan. ”Dialogi. Aika paljon sekä yrityksissä että muuallakin ei puhuta. Ei voi arvata s mikä ihmisiä vaivaa, jos ei ole kykyä Toimitu ! tai halua puhua ja kuunnella. Se on sittelee ”Voimabiisiajattelu on tosi hyvä. Musiikilla o u s älyttömän yksinkertaista, mutta silti on sellainen voima, että joku tietty biisi saa jotenkin hankalaa.” energisoitua ihmisen hienosti. Mutta se on kaikille henkilökohtainen. Jollekin klassinen musiikki toimii, joku ärsyyntyy siitä suunnattomasti. Jos mulla on vähän matalampi vireystila, niin hevimetalli toimii tosi hyvin, mitä rankempi sen parempi.”

Myötämanipulointiharjoitus

Voimabiisi

Myyttejä murtamaan

Innostus-kirjassa siteerataan paljon vanhoja sanontoja. Kysyn, onko sellainen sanonta tuttu kuin ”kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia”? ”Oon kuullu muuten ton!”

Aika epäinnostava lause. Mitäs sille voisi tehdä? ”Se on niin väärin, väärinkäsitys ja väärä sanonta. Samalla tavalla kuin kellä onni on se onnen kätkeköön. Ne

Toimituksen top 5 voimabiisit: 1. Vesa-Matti Loiri tai Elastinen: Naurava kulkuri 2. I love to laugh elokuvasta Maija Poppanen (suom.

Taas naurattaa) 3. Antti Tuisku: Peto on irti 4. Stig: Laulu pahan päivän varalle 5. Hassisen kone: Levottomat jalat

10

Poikateatterin uusin produktio: Lunastus – näytelmä väkivallasta Haastattelu: Maarit Saarelainen Kuvat: Paavo Keski-Orvola, Maarit Saarelainen

Waltteri Kivelä ja Peitsa Leitonen Vuonna 2012 perustettu Tampereen poikateatteri koostuu 18 lukiolaisnuoresta, joita yhdistää halu tehdä teatteria.

Ikäjakauma on 15-19 vuotta, ja jäsenet ovat Tampereen yhteiskoulun lukion sekä Sammon keskuslukion oppilaita.

Ryhmän taustalla on tamperelainen nuorisoseura Sottiisi Fun Club. Se kokoontuu kerran viikossa pari tuntia kerrallaan. Silloin kun tehdään produktiota, treenataan enemmän.

Ryhmän ohjaajan Jyri Siimeksen lähtökohtana on alun perin ollut pedagoginen kiinnostus ja tieto siitä, että pojat kehittyvät paremmin omassa ryhmässään kuin sekaryhmässä. Ryhmissä tyttöjä on yleensä enemmän ja pojat jäävät toiseksi. Tällä hetkellä tarvetta olisi järjestää ryhmä myös 13-16 -vuotiaille pojille. Poikateatterissa ei aluksi tähdätty mihinkään esitykselliseen kokonaisuuteen, vaan aloitettiin opiskelu näyttämötaiteen perusharjoitteilla.

Syksyllä 2013 Tampereen ja Mikkelin poikateatterit järjestivät Tampereella yhteiset Poikateatterifestarit, jossa nähtiin myös tamperelaisten ensimmäinen produktio ”Hamlet”. Siimes kertoo, että helmikuussa 2015 on tulossa ensi-iltaan esitys nimeltä ”Lunastus” eli näytelmä väkivallasta. Näytelmässä nähtävät teot ovat aitoja, mutta henkilöt fiktiivisiä.

Jotain maagista tapahtuu…

Lassi Jämsä (17-v.) on ollut poikateatterissa noin puolitoista vuotta. Sitä ennen hän on ollut Maija Salon Musiikkileikkikoulussa seitsemän vuotiaasta, lisäksi hän on harrastanut teatteria Tampereen Nuorisoteatterissa. Jesse Pihkanen (18-v.) tuli poikateatteriin vajaat kolme vuotta sitten aloittaessaan lukion Tampereen Yhteiskoulun ilmaisutaidon lukiossa.

Lassi ja Jesse puhuvat ryhmän hyvästä ilmapiiristä, joka syntyy treeneissä vähitellen.

Lassi: Luottamus syntyy paljon myös fyysisen tekemisen kautta. Kun tehdään vaikka jotain tanssiharjoitusta, eikä kukaan osaa oikeesti tanssia, sit tapahtuu jotain maagis-

ta… ja äkkiä kaikki vaan kuitenkin tekee yhdessä. Ei tarvitse vertailla. Kaikki on rehellisesti sitä mitä ne oikeesti on.

Jesse: Myös vapaa-aikana tulee oltua tosi paljon yhdessä.

Kysymykseeni ”miksi juuri poikateatteri” molemmat pojat vastaavat yhteen ääneen: ”miksei?”

Jesse: Se kuulosti hauskalta idealta. Olin lukion ekalla TYKissä luovan ilmaisun kurssilla. Jyri kysyi olisinko kiinnostunut. Lähes kaikki oli mulle ennestään tuntemattomia, mutta nyt ne on parhaita kavereita.

Lassi: Ehkä silloin kun on vaan poikia, voi käsitellä rehellisemmin omia fiiliksiä ja yhteisö on tiiviimpi. Yleensä teatterikerhoissa jakauma on 20 tyttöö ja 2 poikaa. Jos ryhmässä olis tyttöjä voi olla et rupeis esittää enemmän, syntys enemmän jännitteitä… Silloin olis ainakin vähemmän runkkausläppää…

Mikä teatterin tekemisessä sitten kiehtoo?

Lassi: Haluan esiintyä, se tuntuu hyvältä, ja on ittelle luonteva tapa kertoa tarinoita. Tuntui itsestään selvältä siirtyä teatteriin, koska musapuolella mua ei kiinnostanut mikään erityinen instrumentti. Teatteri on mulle ennen kaikkea tiimityötä. Kun treeneissä tehdään esimerkiks improharjoituksia, niin niiden kautta syntyy sekä toimintaa ja tilanteita. Tuntuu hyvältä kun saa ihmiset kokemaan fiiliksiä, itkua ja naurua.

Jesse: Oon harrastanut aikasemmin karatea ja yksilölajit kiinnosti. Kun lopetin, ajattelin, et vois kokeilla teatteria. Ehkä siinä on just se keskinäinen vuorovaikutus, saadaan tehdä jotain yhteistä, vaikka joku vanha tarina uudella tavalla, kuten meidän ”Hamlet”. Sitä haluaa herättää kysymyksiä ja saada ihmiset ajattelemaan. On hienoa herättää tunteita, mut esimerkiksi huumoria ei voi pakottaa, vaan se tulee ittestään tekemisen Jesse ja Lassi kautta.

Voisiko näyttelemisestä joskus tulla peräti ammatti?

Jesse: Teatteri on harrastus, ei niinku silleen kiinnosta ehkä ammattina. Mulle lääkis on ollut tähtäimessä jo kauan.

Lassi: En ole varma vielä. Mutta joo, kiinnostaa kyllä jos sais ammatikseenkin tehdä, varsinkin kun on päässyt kokeilemaan porukassa kaikkia erilaisia juttua. Mutta mua kiinnostaa myös sairaanhoitajan ja ensihoitajan tehtävät.

Tuskin teatterin harrastamisesta missään työssä haittaa on.

Kuka voi tulla harrastamaan teatteria? Pitääkö osata jotain etukäteen? Millaiselle tyypille teatteri sopii?

Jesse: Kuka vaan voi tulla harrastaa. Ei tarvii ujostella. Voi tulla ihan sellaisena kun on. Omista lähtökohdista. Esimerkiks luistelu tai jääkiekko vaatii tiettyä ruumiinrakennetta ja taitoja, mutta teatteriin voi tulla minkä näkösenä vaan, oli paino, pituus tai luonne mikä tahansa.

Lassi: Samaa mieltä! Puhutaan, että pitäs olla tosi lahjakas, mutta ei tartte. Perusjuttuja ja tekniikka voi kuka tahansa opetella ja oppia. Aina voi tulla kokeilemaan, eikä tartte pelätä yhtään. Ja jos tuntuu ettei toimi, voi lopettaa.

11

Vuoden tanssiteko 2014: OWLA – tanssiseikkailu Teksti: Aura Piha Kuvat: Veikko Stöckel, Hanna Poikela

Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko -palkinto jaettiin tänä vuonna toista kertaa. Palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana jotakin merkittävää kansantanssin tunnettuuden lisäämiseksi. Yksinkertaisuudessaan Vuoden tanssiteko myönnetään asialle, joka on saanut ihmiset tanssimaan.

Millainen oli Owlan matka tekijöille, tanssijoille ja muille mukana olleille?

Teos vaati huiman satsauksen kaikilta mukana olleilta.

Suunnittelutyö aloitettiin puolitoista vuotta ennen ensi-iltaa, ja tiivis harjoituskausi kesti vajaan vuoden. Harrastajat ylittivät itsensä kerta toisensa jälkeen ja kiitoksena tästä melkein jokainen näytös saatiin vetää loppuunmyydylle katsomolle. Kuusi esitystä ja 800 katsojaa on mahtava saavutus.

Owla – tanssiseikkailun kaltaisia suurproduktioita ei toki pysty ihan joka vuosi tekemään. Toisaalta, aina ei kannata tyytyä vain tuttuun ja turvalliseen oman seuran puurojuhlaan tai kevätkonserttiin. Joskus on paikallaan kokeilla myös jotain aivan vierasta, uutta ja suuruudenhullua!

Owla – tanssiseikkailu oli tämän työryhmän toteuttama kokeilu. Alussa ei voinut olla varma siitä, mikä lopputulos olisi. Nyt jälkikäteen voi olla iloinen siitä, että uskalsimme lähteä seilaamaan tuttuja kotirantoja pidemmälle. Kansanperinteeseen kyllä löytyy uusia polkuja, kun vain malttaa lähteä etsimään niitä. Parasta on juuri se, että perinteitä voi lähestyä niin monesta eri kulmasta.

Yksin on ynseää.

Kaksin aina kaunihimpi.

Kolmikkona komeinta!

roja, ammattilaisia ja harrastajia yhteisiin produktioihin tai muuhun yhteistyöhön myös muualla Suomessa. Olisi hienoa nähdä, että uusia ja jo olemassa olevia suhteita kehitettäisiin rohkeasti etsimällä ja kokeilemalla uusia yhteistyömuotoja kansantanssi- ja kansanmusiikkikentällä.

Vuoden tanssiteko -palkinto myönnettiin sadun taikaa ja Oulun paikallishistoriaa yhdistelevälle OWLA – tanssiseikkailulle. Huikea produktio kokosi yhteen noin seitsemänkymmentä eri-ikäistä ammattilaista, harrastajaa ja opiskelijaa eri aloilta ja tarjosi uusia näkökulmia kansanperinteeseen.

Raati kiittelee tekijöitä erityisesti rohkeasta yhteistyöstä tanssin ammattilaisten ja harrastajien kesken sekä myönteisen mielikuvan luomisesta kansantanssista ja -musiikista elinvoimaisena ja kehittyvänä taiteenlajina.

Folklandialla jaettua tunnustusta olivat vastaanottamassa OWLA:n tekijäkolmikko Elena Penttilä, Hanna Poikela ja Kaisa Partanen. Nuorisoseuralehti tavoitti tyytyväisen ja edelleenkin projektista selvästi innostuneen Elenan.

Mikä teki OWLA:sta erikoisen?

Onneksi olkoon, voititte Vuoden tanssiteko -palkinnon!

Miltä nyt tuntuu?

Koko 70-henkinen työryhmä on otettu Vuoden tanssiteko 2014 -tunnustuksesta. Kiitos! Toivomme, että Owla – tanssiseikkailu voi esimerkillään innostaa muita nuorisoseu-

Owla – tanssiseikkailu oli poikkeuksellisen suuri ponnistus monellakin tapaa. Projektia varten koottiin valtava työryhmä, johon kuului niin harrastajia kuin ammattilaisia. Mukana oli neljän pohjois-pohjanmaalaisen nuorisoseuran seitsemän eri ryhmää ja livebändi koottiin teosta varten paikallisista muusikoista. Onnistuimme työllistämään projektin puitteissa myös mm. paikallisia ompelijoita ja tekemään yhteistyötä paikallisen ammattikoulun vaatetusalan opiskelijoiden kanssa.

Esiintyjiä oli yhteensä reilu kuusikymmentä ikähaitarilla 7-77 vuotta. Sukupolvien saumaton kohtaaminen niin harjoitussalissa kuin esityksissä oli yksi projektin tavoitteista.

Halusimme myös tarjota alueen kansantanssiharrastajille kokemuksen kokoillan tanssiteatteriteoksessa mukana olemisesta. Owla – tanssiseikkailun aihe mahdollisti sen, että esiintyjät pääsivät lisäksi tutustumaan Oulun historiaan ja omiin juuriinsa uudesta näkökulmasta. Koko perheelle suunnattu teos täytti katsomon eri-ikäisillä katsojilla. Owla – tanssiseikkailussa koko perhe todella tanssi ja lauloi koko perheelle!

Lue lisää OWLA - tanssiseikkailusta: http://www.owlatanssiseikkailu.fi https://owlatanssiseikkailu.wordpress.com Katso hauska traileri!

Vinkki: lue lisää QR-koodien käytöstä sivulta 7.

12

Lasten Kalenoissa kierretään maailman ympäri - aloita matkavalmistelut nyt Teksti: Iija Filén Valokuvat: Jussi Kaijankangas Piirroskuvat: Anita Polkutie

Miltä kuulostaisi tehtävä huippusalaisen asiakirjan parissa? Entä onko matkailu juuri sinun juttusi? Kiinnostavatko Australia, Aasia ja Amazon? Jos vastasit kyllä, on LASTEN KALENAT juuri sinun juttusi. Mukaan pääsevät kaikki – matkavalmistelut voi aloittaa jo nyt!

Lasten Kalenat on ensi kesän huippujuttu, joka järjestetään lasten ja nuorten ehdoilla Lappeenrannassa 4.-7.6. Lasten Kalenat on monitaiteellinen lastenkulttuuritapahtuma, jonka aikana tehdään kulttuurinen seikkailu maailman ympäri 80 tunnissa. Tervetulleita ovat kaikki kulttuurisesta harrastustoiminnasta kiinnostuneet tai harrastustoiminnassa jo mukana olevat nuoret!

Yhteisohjelmat sekä teatterille että tanssille Tapahtumaan valmistautuminen on jo täydessä vauhdissa myös ryhmissä. Jos et ole vielä aloittanut, ei hätää, sillä mukaan ehtii vielä. Tanssille ja teatterille on molemmille ennakkotyöskentelyä varten valmistettu yhteisohjelmaohjeet. Tanssin yhteisohjelmat ovat ammattikansantanssiopettajien käsialaa ja teatterissa ryhmät pääsevät yhteisöllisesti luomaan itsensä näköisen osan tapahtuman ohjelmaan.

Seikkailu maailman ympäri alkaa virallisesti tapahtuman avajaisissa ja kaikki ohjelmat vievät matkaa eteenpäin. Matkatavaraksi kaivataan perusleiritarvikkeiden lisäksi ainoastaan mielikuvitusta – avajaisissa annetaan Kalenakansoille salainen asiakirja kuljetettavaksi maailman ympäri annetussa 80 tunnissa.

Matkaan saattaa tosin tulla mutkia…

Ilmoittautuminen alkaa viikolla 11 ja päättyy 31.3. www.lastenkalenat.fi

13

”Tapahtumat ovat tämän harrastuksen suola ja sokeri ja kaikki muutkin mausteet” Kesäkuinen Lasten Kalenat on usealle seuralle joka toinen vuosi toistuva perinne. Kevään aikana harjoitellaan paitsi ohjelmia, myös valmistaudutaan muullakin tavoin kesän tapahtumaan. Varsinais-Suomen Koski TL:n nuorisoseurassa Taina Salminen ilmoitti jo varhain syksyllä vanhempainillassa, että Kalenoihin lähdetään ja mukaan pääsevät kaikki halukkaat. Edellisvuosina halukkaita on riittänyt. ”Viime Kalenoissa lapset olivat innoissaan, kun lähdettiin isompaan maailmaan”, Salminen kertaa viime Kalenoiden kokemuksia.

Koskella on aloitettu yhteisohjelmaharjoitukset. ”On lähdetty sillä tyylillä, että harjoitellaan vain rytmiikkaa ensin”, Salminen kertoo. Hän pitää mukavana, että tansseja voi harjoitella osissa. Yhteisohjelmatanssit on myös jaettu taitotasojen mukaan, joten ryhmä voi itse valita minkä taitotason yhteisohjelmat valitsee. ”Meillä valittiin tansseista helpoin versio, koska suurin osa ryhmäläisistä on aloittanut tänä tai edellissyksynä”, Salminen perustelee valintaa.

Myös Pohjois-Karjalassa Joensuussa odotetaan Kalenoita. Ohjaaja Henna Liiri toimii myös Kalenoiden järjestelytehtävissä, joten tapahtuma on hänelle tuttu. ”Kalenatanssi on saanut suuren suosion”, kertoo Liiri Joensuun kuulumisia. ”Tytöt menevät toiseksi haastavimpaan ohjelmaan. Tansseissa on muutama tuttu ja muutama uusi juttu, jotka vievät harrastusta eteenpäin”, selventää Liiri valintaa.

Yhteisohjelmien harjoittelun lisäksi Kalenoihin lähteminen vaatii myös muunlaista valmistelua. Joensuussa ja Koskella on kummassakin kerätty rahaa tapahtumaa varten. ”Ryhmän vanhemmat ovat olleet mukana inventaarioissa ja muutama isä jopa järjestyksenvalvojana”, kertoo Liiri matkakassan kartuttamiskeinoista. Koskella rahankeruuta mietitään yhdessä ja pohditaan sopivia keinoja.

”Vanhemmat saavat päättää, miten osallistuvat rahankeruuseen”, kertoo Salminen.

Rahankeruun lisäksi tapahtumaan lähteminen vaatii tiedottamista ja yleistä suunnittelua. Koskella ilmoittautumiskirjeet ovat jo lähteneet vanhemmille ja toukokuun alussa kootaan vanhemmat ja lapset yhteen yhteiseen info-iltaan. Myös Joensuussa pidetään lähtijöiden vanhempainilta myöhemmin. Ohjaajan lisäksi tapahtumaan lähteminen lasten kanssa vaatii mukaan huoltajia, jotta tapahtuma onnistuisi lasten kannalta mahdollisimman hyvin.

Kevään aikana ryhmät pääsevät myös omilla paikkakunnillaan esiintymään. Koskella vietetään huhtikuun lopulla perinteistä Kalevan nuorten Kamu –konserttia.

Joensuussa puolestaan esiinnyttiin jo helmikuussa Tanssimyräkässä. Kalenoissa eri ryhmien tanssiesitykset koostetaan yhteen isoksi kokonaisuudeksi, jotka esitetään yhdessä lauantai-illan tanssin juhlassa. Kaikkien ryhmien kuviot eivät välttämättä ole tarpeeksi suuria, joten eri ryhmiä yhdistellään itse esityksessä. Joensuussakin tytöillä on vajaa kuvio, joten täydennystä tulee muualta: ”Tyttöjä mietityttää, että kenen kanssa pääsemme tanssimaan Kalenoissa”.

Sekä Liiri että Salminen kannustavat osallistumaan Kalenoihin. ”Lapsille on ehdottomasti annettava tilaisuus osallistua tapahtumiin, sillä nämä ovat tämän harrastuksen suola ja sokeri ja kaikki muutkin mausteet”, Salminen painottaa. Tapahtuma on täynnä paitsi monipuolista ohjelmaa, niin myös lukuisia muita harrastajia ympäri Suomen, joten tekemistä ja kokemista riittää. Molemmilla on myös kokemuksia omasta nuoruudestaan eri tapahtumissa. ”Aika vähän olisin matkustanut lapsuudessa ja nuoruudessa ilman harrastusta”, kertoo Salminen.

14

Folklandian synty -

Teksti: Maaret Saarelainen Kuvat: Petri Kivinen, Markku Ryynänen, Dima Tsvetkov

Yhteisöllisyys ja osallistaminen on osa Folklandia-risteilyn tunnelmaa. Kuvassa Folklandian Juhlamelkutus vuoden 2015 risteilyllä Baltic Queenin Starlight Palacessa.

Folklandian syntysanat lausuttiin Pispalan Sottiisin ideariihessä 1990-luvun alkupuolella. Ajatuksena oli luoda uusi tapahtuma, joka täydentäisi Pispalan Sottiisin tapahtumakokonaisuutta talvella, ja jossain erilaisessa ympäristössä.

Ja tapahtui Kansanmusiikin ja -tanssin vuonna 1996, että syntyi vertaansa vailla olevan Folklandia-risteily, joka on tänä päivänä keinuttanut jo yli 50 000 risteilijää ja 2000 esiintyjäryhmää Itämeren ja Suomenlahden aalloilla.

Varsinaista esikuvaa Folklandialla ei ollut, eikä ketään yksittäistä henkilöä haluta nimetä tapahtuman keksijäksi. Ennen Folklandiaa Sata Häme Soilla oli jo oma harmonikkaristeilynsä, samoin opiskelijajärjestöillä.

Alussa Folklandia-risteilyllä oli 12 taustajärjestäjää ja 1300 risteilymatkustajaa.

Neljänä ensimmäisenä vuonna Folklandia-risteilyllä oli mukana myös tavallisia turisteja, mutta jo viidentenä vuonna tapahtuma oli lyönyt itsensä läpi folkväen keskuudessa niin että koko laiva täyttyi. Folklandian uskomaton suosio on säilynyt jo 20 vuotta. Seuraavan vuoden risteily myydään yleensä loppuun jo edellisellä risteilyllä tai viimeistään Folklandian jälkeisellä viikolla. Ensimmäiset 18

vuotta reittinä oli Turku-Tukholma ja kaksi viimeistä vuotta 2014–2015 laiva on vakiintunut Helsinki-Tallinna reitille.

Jäätävän kuumaa folkkia myötätuulessa jo 20 vuotta Folklandiasta tuli menestystarina, yhteistyön voimannäyte ja elinvoimaisen tradition puolestapuhuja. Kuka olisi uskonut, että monen kertaristeilyksi ennustama tapahtuma tuottaa vuodesta toiseen elämyksiä täydelle laivalliselle kansanmusiikista ja -tanssista kiinnostunut yleisöä.

Risteilyn maine Folkvuoden avausfestivaalina on kiirinyt eri puolille Eurooppaa ja tapahtumaan osallistuu vuosittain ryhmiä keskimäärin kuudesta Euroopan maasta. Talvitapahtumassa on sija sekä soittajille että tanssijoille, niin ammattilaisille kuin harrastajillekin. Samoilla laineilla soittavat maailman musiikin tähdet ja pelimannien parhaimmisto. Yhtä jalkaa käy uusi ja perinteinen kansantanssi.

Folklandia-risteilyn tavoite on toimia kansanmusiikin ja -tanssin lippulaivana. Tapahtuma antaa näkyvyyttä musiikin ja tanssin monimuotoisuudelle sekä alan aktiivisille toimijoille. Laiva asettaa fyysiset rajat tapahtuman kasvattamiselle, mutta kansainvälisyys ja yhteistyön kehittäminen muiden eurooppalaisten toimijoiden kanssa tulee lisääntymään. Folklandia on ainutlaatuinen konsepti esitellä eri maiden kansanmusiikkia ja -tanssia.

Festivaali ei saa julkista rahoitusta, joten se on omavarainen. Suurin osa esiintyjistä on talkoohengellä mukana, ja ilman sitä Folklandiaa tuskin kyettäisiin järjestämään näin monimuotoisena ja ohjelmaltaan runsaana.

Koko laiva soi ja kaikki pelasi Vuoden 2015 juhlaristeily avasi uuden sivun Folklandian tarinassa. Tallink Siljan M/S Baltic Queen vihittiin Folklandia-risteilyn käyttöön asiaankuuluvin seremonioin jättitäytekakun, syntymäpäivälaulun ja Juhlamelkutuksen kera.

Uudet esiintymisfoorumit ja nykyaikainen laiva tarjosi hyvät puitteet vuoden 2015 ”Kaikki pelaa” -teemalle.

Teemat vuosina 2003-2015 Vuodesta 2003 lähtien on Folklandialle valittu jokin teema. Usein se on liittynyt Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen valitsemiin teemoihin, ja se on näkynyt myös Folklandia-risteilyn ohjelmassa tanssin ja musiikin lisäksi leikeissä, peleissä ja kilpailuissa.

15

jotain uutta ja sinistä

Folklandian traditiot: Huutokatrilli ja Tikkuristi

2015 Kaikki pelaa 2014 Polkka, Let´s Folk!

2013 Rajatapaus – Borderline - Gränsfall 2012 Kantele palaa!

2011 Höyrypäät ja mopopojat 2010 Lätkässä Lemminkäiseen, heikkona hauenleukaan – 12 kantta Kalevalaa, 15 vuotta Folklandiaa 2009 Kymmenen tahtia laivalla – Folklandia pelittää!

2008 Rakastu riittiin - Folkriitit 2007 Folk on The Rock´s – Kansanmusiikin ja -tanssin uudet muodot ja estradit 2006 Nurkkatanssit ja puskasoitot - Kymppifolklandia 2005 Folkkia ikä kaikki – Kansanmusiikin ja -tanssin koulutuksen vuosi 2004 Hylätyt soittoneuvot – Vanhojen kansanomaisten soittimien vuosi 2003 Sormet pelissä – Kädentaitojen vuosi

”Happy Birthday dear Folklandia, Happy Birthday to you” lauloi Kikka-Silja.

Folklandialla on aina jaettu myös alan tunnustuksia ja kannustuksia. Jo vuosikymmeniä risteilyllä on julkistettu Vuoden Wäinö ja Vuoden Nuori pelimanni. Viime vuosina palkittuina ovat olleet myös Vuoden kanteleteot, Vuoden kansanmusiikkilevyt, Vuoden ohjaajat, Folklandian kummiyhtye ja kahtena viimeisenä vuonna on jaettu myös Vuoden Tanssiteko -palkinto. Folklandian Huutokatrilli keskiyöllä on jo legendaarinen. Yhteisölliseen tanssiin voi osallistua kuka tahansa. Yksi, jo vakiintuneista traditioista on Tikkuristin Suomenmestaruuskilpailut, jotka pidetty ensimmäiseltä risteilyltä alkaen.

Lisäksi Folklandialla on aina erilaisia kisailuja ja visailuja teeman mukaan ja Pelimannin penkki soittohaluisille. Asiantuntijat vastaavat risteilyllä myös kansallispukupulmiin ja soitinrakentamiseen liittyviin kysymyksiin Kansallispukuapteekissa ja Soitinnarikassa.

Folklandia pähkinänkuoressa 2015

Folklandian kummiyhtyeet

100 työntekijää ja talkoolaista

Folklandian kummiyhtye on nuorille kansanmusiikkiyhtyeille ja kansantanssiryhmille tarkoitettu tunnustus, joka sisältää koulutusstipendin. Kummiyhtye on valittu vuodesta 2007 alkaen. Valinnan tavoitteina on tukea yhtyeen ja ryhmän kehitystä ja osaamista, sekä antaa julkisuutta ja tunnustusta ryhmän tekemälle työlle. Tunnustuksella halutaan lisätä valitun kummiyhtyeen esiintymismahdollisuuksia ja Folklandian taustajärjestäjät huomioivat tämän suunnitellessaan tulevan vuoden tapahtumiensa esiintyjiä. Valittu ryhmä tai yhtye on yksi Folklandia-risteilyn esiintyjistä.

20. Folklandia-risteily Suomen suurin kansantanssin ja -musiikin valtakunnallinen talvitapahtuma Oheistapahtumat Etkot, Jatkot, FolkForum ja Talviseminaari yhdessä taustajärjestäjien kanssa 74 tuntia ohjelmaa 2500 osallistujaa 110 esiintyjäryhmää, 7 eri maasta 1000 esiintyjää, 8 eri esiintymispaikkaa 53 taustajärjestäjää, mukana ovat kaikki alan tärkeimmät kotimaiset järjestöt, tapahtumat ja oppilaitokset. Vastaava järjestäjä on Suomen Nuorisoseurat ja käytännön järjestelyistä vastaa Pispalan Sottiisin tapahtumatoimisto Tampereella.

Tikkuristin Suomenmestari Iisa-Riia Kontkanen, Joensuu Folklandian kummiyhtye 2015 Ilo(iset) tytöt

16

”Mitenhän tätä iltapäivätoimintaa on muualla järjestetty?”

Teksti: Eeva Pyykkönen

Syksyn ja talven aikana on mallinnettu eri tavoin nuorisoseurojen iltapäivätoimintaa, ja sanansa ovat päässeet sanomaan niin hallinnon edustajat, vastuuohjaajat kuin toiminnassa mukana olevat lapsetkin. Vielä vastausten lopullinen kokoaminen on kesken, mutta paljon positiivista on vastauksista nähtävissä. Iltapäivätoiminnassa on kaikista uhkakuvista huolimatta moni asia hyvin, vaikka kehitettävääkin toki on.

Millaista on nuorisoseurojen iltapäivätoiminta?

Nuorisoseurojen iltapäivätoimintaa on viidellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea, ryhmiä on yhteensä 15 ja toimintaan osallistuvia lapsia on listoilla noin 400. Toiminnalla on vahva tausta, onhan kyselyn mukaan toimintaa järjestetty 10 - 17 vuotta. Sitä halutaan tulevaisuudessakin jatkaa, mikäli vain rahoitus- ja yhteistyökuviot säilyvät ennallaan.

Hallinnon edustajien mielestä iltapäivätoiminnalla on lisäarvoa nuorisoseuroille. Se tuo vastausten mukaan laatua, näkyvyyttä ja arvostusta nuorisoseuratoiminnalle sekä tarjoaa erilaisia lisämahdollisuuksia (mm. materiaa-

lit ja tilat monialaisessa käytössä). Nuorisoseurojen iltapäivätoimintaryhmien talous on pääsääntöisesti vakaata, ja iltapäivätoimintaa suositellaankin muille nuorisoseuroille.

Ohjaustoiminnan vastausten perusteella Nuorisoseurojen iltapäivätoiminta on valtakunnallisiin iltapäivätoiminnan perusteisiin pohjautuvaa monipuolista, lapsen kasvua ja kehitystä tukevaa toimintaa, jossa näkyy Nuorisoseura-tausta arvoissa sekä erilaisena luovana toimintana. Nuorisoseura-arvot ovat yhdensuuntaisia iltapäivätoiminnan yleisten arvojen kanssa, mutta silti ohjaajat haluavat myös tietoisesti vaalia järjestön omia arvoja.

Ohjaustoiminnassa on jo hyödynnetty nuorisoseurojen kulttuurista osaamista, ja osa vastaajista haluaa vahvistaa yhteistyötä nuorisoseurojen muiden ohjaajien kanssa.

Nuorisoseuroilla on hyvin suunniteltua ja toteutettua iltapäivätoimintaa, jota kehitetään koko ajan. Ohjaajat näkevät iltapäivätoiminnan vahvuuksia ja mahdollisuuksia selvästi: on mm. kokemusta ja vakiintuneet toimin-

Iltapäivätoiminnassa järjestetyn lasten taidekilpailun parhaimmistoa. tatavat, päteviä ohjaajia sekä osalla myös hyviä, monia mahdollisuuksia antavia, tiloja. Uhkana nähdäänkin rahoituksen muutokset ja säästötoimenpiteet, vaihtuvat ohjaajat sekä näkyvyyden ja arvostuksen puute. Toiveissa nousi esille ”halu nähdä ja kuulla millaisia juttuja muualla on kehitetty”. Tähän tulikin vastauksena Nuorisoseurojen ensimmäinen iltapäivätoiminnan ohjaajatapaaminen.

Entä mitäpä lapset ajattelivat toiminnasta? Hekin saivat osallistua mallinnukseen, kun heiltä kyseltiin syksyllä oman taidekilpailun yhteydessä, mm. mikä iltapäivätoiminnassa on hauskinta ja mitä he haluaisivat vielä tehdä. Hauskinta oli monien lasten mielestä piirtäminen ja askartelu sekä pelit ja leikit kavereiden kanssa. Myös näyttelemisen ja laulamisen kerrottiin olevan yhdessä ryhmässä mieluista. Ja olipa yksi lapsista ideoinut vastauspaperinsa täyteen toteuttamiskelpoista luovaa toimintaa!

Samasta elämänmakuisuudesta saivat nauttia iltapäivätoiminnan suunnittelija ja jyväskyläläinen vastuuohjaaja, kun olivat mallinnukseen liittyen tutustumiskäynnillä Kosken (Tl) ja Munkkivuoren iltapäiväkerhoissa. Monenlaista jaettavaa, puhuttavaa ja katseltavaa riitti koko ajaksi, Munkkivuoressa lapset ottivat vieraat mukaan läksyjentekoonkin.

Tammikuun odotettu ohjaajatapaaminen Oulussa Tammikuun viimeisenä perjantaina Nuorten ystävien idyllisessä puutalossa kokoontui 20 nuorisoseurojen iltapäivätoiminnan toimijaa valmiina tutustumaan toisiinsa ja toimintaansa sekä luomaan omaa verkostoa. Ohjaajatapaamisen tarkoituksena oli esitellä iltapäivätoiminnan mallinnusta, eri ryhmiä ja toimijoita sekä kerätä mielipiteitä ja toiveita ohjaajilta verkoston jatkoa ajatellen.

Päivän tiivis ohjelma ei antanut paljoa mahdollisuuksia vapaamuotoiseen verkostoitumiseen, mutta aktiiviset ohjaajat ja koordinaattorit löysivät toisensa, vaihtoivat yhteystietoja ja toivoivat nettifoorumin lisäksi lisää mahdollisuuksia tavata kasvokkain.

Kyselin ohjaajatapaamisen jälkeen rovaniemeläiseltä kerhovastaavalta Elina Rousu-Uurtamolta sekä oululaiselta vastuuohjaajalta Heli Törmäkankaalta mietteitä päivästä ja iltapäivätoiminnan verkostosta. Päällimmäisenä kokemuksena heille molemmille jäi mieleen muiden ohjaajien tapaaminen sekä kokemusten vaihtaminen eri puolilta Suomea tulleiden ammattilaisten kesken. Seuraavaan tapaamiseen Elina toivoi aikaa paneutua syvemmin asiakokonaisuuksiin sekä iltapäivätoiminnan mallintamisen miettimistä yhdessä käytännön tilanteiden kautta. Hän toi esille verkoston mahdollisuutena jakaa tietotaitoa ja osaamista ohjaajien kesken sekä tukea ohjaajien ammatillista kasvua ja identiteetin vahvistumista Nuorisoseurajärjestön kasvatusnäkemyksen ja arvojen pohjalta. Heli puolestaan toivoi seuraavaan tapaamiseen enemmän aikaa vapaaseen keskusteluun ja ideoiden vaihtoon. Hänen toiveissaan verkostossa on keskustelufoorumi nuorisoseurojen eri puolilla maata oleville iltapäivätoiminnan vastuuohjaajille.

17

Teatteriagentit mielivät merille Teksti: Pasi Saarinen Kuvat: Antti Kalliomaa

Olipa kerran joukko teatteriagentteja. Joka päivä nämä teatteriagentit kulkivat pitkin maita ja mantuja tuntosarvet auki, jotta he saisivat reppuunsa Suomen Nuorisoseurojen teatteriväen kuulumisia ja voisivat saattaa näitä eteenpäin mahdollisia toimenpiteitä varten.

Eräänä päivänä teatteriagentit päättivät kokoontua yhteen. Kukin agentti pakkasi reppunsa, lähti omasta kolkastaan ja suuntasi pitkän tiensä pimeänä vuodenaikana järjestettyyn hämärään tapaamiseen.

Tapaamisessa noin kymmenen agenttia ja muutama siviili kävivät läpi kunkin agentin repun. Nälkä oli jokaisella ja rahantarve ilmeinen. Osalta puuttui tila ja osalta kavereita. Osa ei tiennyt mitä pitäisi tehdä ja osa halusi leirille.

Siinä aamuyön hämärissä sen sitten joku keksi. Että merille on agentin mieli. Ja haluaisi ottaa vielä alueensa teatteritoimijoita mukaan. Tästähän se riemu repesi. Koko agenttijoukko hyppi varpahillaan ja huusi yhteen ääneen: Teatterilaiva, teatterilaiva, teatterilaiva, teatterilaiva!

Aamutuimaan kahvintuoksuisessa neuvotteluhuoneessa nyöritettiin agenttien reppuja taas kiinni. Terveisiksi kotikonnuille kirjoitettiin jokaisen agentin reppuun viesti: ”Hyvä nuorisoseurojen teatteritoimija. Olemme kuulleet toiveenne teatterilaivan uudestaan vesille saattamiseksi.

Teemme asian eteen parhaillaan töitä, jotta tapahtuma saataisiin lokakuun loppupuolella toteutettua. Tapahtuman ympärillä pyörii vielä pari muuttujaa, mutta palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Tiedotamme faktoista heti kun sellaisia saadaan pöytään lyötyä.”

18

Ihan pihalla

Kolumnissa tiedottaja Aura Piha pohtii järjestöviestintää, kommunikoinnin vaikeutta ja nuorisoseuraelämää

”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta”, sanoi Osmo Antero Wiio.

Wiio, edesmennyt viestinnän emeritusprofessori ja Suomen tunnetuin organisaatioviestinnän tutkija, on legenda.

Hän kehitti joukon Murphyn lakiin perustuvia viestinnän lakeja, jotka hymyilyttävät kyynisyydellään. Vaikka lait on tarkoitettu satiiriksi, on niissä turhan paljon totuuttakin.

Ei silti heitetä pyyhettä kehään! Jos kaikki viestintä epäonnistuu paitsi sattumalta, niin silloin täytyy vain edesauttaa suotuisien sattumien todennäköisyyttä. Yritetään.

Yleinen viisaus on, että kaikkihan osaavat kommunikoida. Itse asiassa filosofi ja viestinnän tutkija Watzlawick on sanonut, että ihminen ei edes voi olla viestimättä! Eli eihän se nyt niin vaikeaa voi olla.

Jokainen, joka on tai on joskus ollut parisuhteessa tietää, että tämä ei ole totta. Mitättömimmätkin asiat lähtevät paisumaan kuin pullataikina tai toisaalta tärkeitä asioita ei saada kuulumaan edes vieruskaverille, saati sitten takariviin. Viestintä on kuin kaoottisesti kulkeva vuoristoradan juna, jonka kyydissä yritämme pysyä ja toivomme sen menevän haluttuun suuntaan.

Minun tehtäväni on ohjata Nuorisoseurojen viestintäjunaa: hinata se ylös vuoristoradan jyrkkien mäkien huipulle

Wiion lait 1. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta 1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.

1.2. Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.

1.3. Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, kyseessä on väärinkäsitys.

1.4. Jos olet itse viestintään tyytyväinen, viestintä varmasti epäonnistuu. ja yrittää ohjata parhaani mukaan, kun kiidämme vinhasti alamäissä.

Pyydän teitä kaikkia mukaan ajelulle! Tartu sinäkin ohjaustankoon ja kerro, miten Nuorisoseurojen viestintää pitäisi tehdä ja mitä meidän pitäisi kertoa. Vastaa kyselyyn osoitteessa http://nuorisoseurat.fi/viestintakysely tai kerro ajatuksistasi muulla tavalla. Sillä tavalla osumme todennäköisimmin sattumalta onnistumisiin.

2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.

4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.

5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.

Lue kaikki Wiion lait: http://osmo.wiio.net/wiion-lait/

Talvipäivät käynnisti taas tapahtumarikkaan vuoden Ylä-Savossa

Kuvat: Jussi Kaijankangas

Ylä-Savon Nuorisoseurojen Liiton toiminnanjohtaja Kyösti Marin on syystäkin tyytyväinen. Iisalmen Talvipäivillä on jälleen kerran erinomainen kurssitarjonta ja paikalla reilu 170 innokasta kansantanssin ja -musiikin harrastajaa. Talvipäivät järjestettiin tänä vuonna 32. kertaa ja Marin on ollut mukana lähes aina, 27 kertaa. ”Tänä vuonna meillä oli mukana kahdeksan kurssia. Se on valtava määrä näillä leveysasteilla. Olen tyytyväinen, että Iisalmen Talvipäivät on säilyttänyt sellaisen valtakunnallisen statuksen, tänne tulee Helsingistä ja Oulustakin asti porukkaa”, sanoo Marin.

Marin hoitaa Talvipäivien etukäteisjärjestelyt täysin

yksin, mutta tapahtuman aikana hänellä on kaverina viidenkymmenen talkoolaisen joukko, joka huolehtii tapahtuman kitkattomasta kulusta. Neljän päivän aikana vapaaehtoiset antavat viitisen tuntia aikaansa, esimerkiksi kahvilan pyörittämiseen, infossa opastamiseen tai majoituskoululla valvontaan. ”Talkooväki on tapahtumalle elintärkeä. Olen todella iloinen, ylpeä suorastaan, että seuroista lähdetään mukaan sataprosenttisesti. Olen ihmetellyt, että mitenkä jopa majoitusten yövalvontaan saadaan aina porukkaa!”

Virtaa Ylä-Savon Nuorisoseuroissa näyttää riittävän – toimintaa ja tapahtumia on paljon. Huhtikuussa on valtakunnalliset lentopallomestaruuskilpailut, kesäkuussa Pörsänmäen nuorisotalon kesäleiri ja juhannuksen jälkeen vuoden huipennus eli maakuntajuhlat. Tulevasta toiminnasta ja erityisesti lasten ja nuorten tapahtumista puhuttaessa Marinin silmät syttyvät ja äänestä kuuluu loputon innostus. ”Kun jatketaan syksyyn, niin on tämä iso lasten ja nuorten Kultturelli-tapahtuma, joka on lyöny ittensä hyvin läpi.

Siellä oli viimekin kerralla jo yli 300 lasta! Se on katselmus ja samalla kilpailu, lajit ovat laulu, soitto, lausunta, ryhmäesitykset, kirjoitus- ja piirustuskilpailut. Sitten vielä on koulujen ja nuorisoyhdistyksien joukkuekilpailu, jossa me jaamme 1500 € stipendejä. Puuhaa riittää!”

Tiesitkö, että..? Iisalmen talvipäivät järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1984 nimellä Itä-Suomen Pelimannipäivät ja siellä oli alkujaan vain kansanmusiikkikursseja. Vuonna 1986 kansantanssi tuli voimakkaasti mukaan ja nimi muutettiin Talvipäiviksi.

Kävijän kokemuksia: Veera Syvävirta Kerrohan itsestäsi Olen Veera Syvävirta, 16-vuotta, täytän tänä vuonna 17.

Opiskelen Kuopion musiikkilukiossa tanssilinjalla. Olen harrastanut kansantanssia 14 vuotta nuorisoseura Nuoressa Iisalmessa.

Nyt olet täällä Talvipäivillä kurssilla. Onko ollut kivaa?

On ollut ihan tosi kivaa. Me ollaan opeteltu tekniikkaa ja sitten enimmäkseen sarjoja. Ollaan käyty hamboo, masurkkaa ja polkuja, ja nyt tänään tehtiin omaa koreografiaa. Saatiin sellaset laput, joissa oli sanoja, ja tehtiin niistä pikkuset omat sarjat. Sitten ne näytettiin ja opetettiin muille, ja huomenna ne esitetään päätöskonsertissa.

Mikä on nuorisoseuroissa parasta?

Se yhteisöllisyys, ainakin mun mielestä. Ollaan yhdessä ja tehdään yhdessä.

19

Ohjaajan sivu

Päin mäntyä

Teksti: Iija Filén Kuvat: Jussi Kaijankangas, freeimages.com

Ohjatessa kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Usein kuitenkin asiat kääntyvät parhain päin, vaikka alun perin tilanne on näyttänyt lähinnä toivottomalta. Alla esimerkkejä tilanteista, jotka ovat aluksi ohjaajan näkökulmasta olleet lähellä katastrofia, mutta ohjaaja on kuitenkin selviytynyt tilanteesta voittajana. ”Osallistuin kesällä 1999 ensimmäisiin Lasten Kalenoihin Samut ja Saarat -ryhmäni kanssa. Ryhmäläiset olivat silloin 9-12-vuotiaita. Olimme toivoneet tietysti omaa esitystä ja sellainen järjestyikin kävelykadulle. Silloin ryhmien mukana kulkivat vielä soittajat, mutta emme olleet saaneet ketään soittajaa mukaan, joten sovimme, että musiikki voi tulla esitykseen cd-levyltä. Kävelykadulla oli paljon väkeä katsomassa ja esitys oli muutoin valmis, mutta musiikkia ei saatu kuulumaan, eikä konetta toimimaan. Niinpä sitten mietittiin, että mitä tehdään, ja koska minulla on kova ääni, niinpä lallatin esityksen läpi.” ”Ohjasin muutama vuosi sitten perhetapahtumassa keppihevostyöpajaa. Kepparit väännettiin pitkälti kierrätysmateriaaleista, työpaja oli monivaiheinen ja taitotasoltaan melko haastava nuorille kädentaitajille.

Heppateemainen perhetapahtuma räjähti suosiollaan aivan käsistä ja kymmenelle hengelle kerrallaan kaavailtu non-stop –työpaja täyttyi viidestäkymmenestä heppahullusta, sekä vielä heidän apunaan toimineista äideistä ja isistä askartelemassa. Jokaista pöydän ääressä olevaa tuolia kohti jonotti ainakin kaksi uutta askartelijaa. Viisi tuntia hiki hatussa, ääni käheänä, kaikkien materiaalien loputtua kesken - siis niidenkin, joita haettiin kaksi kertaa kaupasta lisää - jokaisella osallistujalla oli pajan päättyessä edes jonkinlainen keppihepo kainalossa. Keppihevostyöpaja non-stop ja vapaa pääsy, ei ikinä enää.”

Ilmainen non-stop askartelutyöpaja – varaudu yleisöryntäykseen! Kuvituskuva. ”Olin kesällä 1996 Liinastiinat ryhmäni kanssa Ranskassa nuorisovaihdossa. Silloin ei ollut käytössä vielä sähköpostia, eivätkä kännykät olleet vielä yleisiä. Kävimme keskustelua asioista perinteistä etanapostia käyttäen.

Olin ilmoittanut Ranskaan meidän lentomme tuloajan.

Kukaan ei huomannut kysyä lennon numeroa, enkä sitä myöskään ilmoittanut. Lensimme Air Francella ja samaan aikaan Pariisiin laskeutui Finnairin kone. Ranskalaiset tietysti luulivat, että tulemme Finnairin koneella, joten he olivat väärässä terminaalissa vastassa. Lentokentällä ei osattu yhdistää 14 hengen suomalaisryhmää ranskalaisiin vastaantulijoihin. Odotimme kentällä 23 tuntia, että meidän löydettäisiin. Minulla oli onneksi kännykkä, jolla sain ranskalaisiin yhteyden, mutta leirikeskus sijaitsi 6 tunnin ajomatkan päässä, joten hakijat kävivät välillä siellä saamassa infoa, että me edelleen odotamme kentällä.

Lohdutin tyttöjä koko ajan, että Pariisissa on lähetystö, johon voidaan mennä, jos meitä ei löydetä. Ainut harmi oli, että emme päässeet Pariisiin, mutta muutoin vaihto sujui hyvin.”

Peukku – Helpoin tapa kysyä kyllä tai ei –kysymykseen vastaus on peukku. Nostamalla peukun ylös olet kyllä –mieltä ja alaspäin laittamalla puolestaan ei –mieltä. Facebookista matkittu tapa on lisäksi tuttu suurelle osalle lapsia ja nuoria.

”Osallisuus on tosi tärkeetä” – mutta miten osallistaa?

Osallisuudesta puhutaan hengästymiseen asti. Lasten ja nuorten tulisi saada olla mukana heitä koskevien asioiden päätöksenteossa ikätasonsa mukaisesti. Mutta miten ihmeessä ohjaaja voi ja ehtii osallistaa kesken treenien tai kerhoillan?

Sormet – Jos valittavia vaihtoehtoja on useampi, voit hyödyntää sormia. Yksi sormi ylhäällä tarkoittaa vaihtoehtoa yksi, kaksi ylhäällä vaihtoehtoa kaksi jne. Vaihtoehtoja harvemmin kannattaa ehdottaa kolmea enempää.

Silmät kiinni – Vilkuilevatko lapset toisiaan käytettäessä peukkua tai sormia? Helpoin tapa estää kaverimielipiteen vaikutus on pyytää lapsia laittamaan silmät kiinni.

Jana – Jos selkeitä vaihtoehtoja ei ole, voi hyödyntää jana -menetelmää. Huoneen toinen puoli on kyllä ja toinen puoli ei. Janalle asetutaan sopivaan kohtaan oman mielipiteen mukaan. Janan päät voivat olla myös muita vastakohtia esimerkiksi todella kiva ja todella tylsä.

Ohjaaja keinot keksii! Lasten Kalenoiden kävelykatuesityksessä ohjaaja joutui laulamaan kappaleet, koska tekniikka petti.

Lapset pääsivät kuitenkin tanssimaan. Kuvituskuva.

20

Myytinmurtajat

Mikä on totta ja mikä silkkaa urbaanilegendaa? Myytinmurtajat-sarjassa pureudutaan sitkeisiin nuorisoseuramyytteihin.

Kaikkea pitää kokeilla Vanha sanontakin kertoo, että kansantanssia ei mielletä trendikkäimmäksi harrastuksesi. Vaikka laji on muuttunut modernimpaan suuntaan ja seuraa aikaansa, vanhanaikaiset stereotypiat elävät edelleen. Otimme selvää, pitävätkö neljä kansantanssiin liitettyä myyttiä paikkaansa.

Myytti 1: Kansantansseja tanssitaan vain kansallispuvussa Ensimmäinen myytti kumoutuu heti astuessamme Hollolan monitoimitalon liikuntasaliin: liehuvien helmojen ja päänauhojen sijaan tanssijoilla on yllään tanssitrikoita ja värikkäitä urheilupaitoja. Käynnissä ovat kansantanssiyhdistys Matit ja Maijat ry:n Juniorit-ryhmän harjoitukset.

Tunti näyttää miltä tahansa liikuntatunnilta, paitsi että useimmilla tanssijoilla on kansantanssissa käytettävät kengät jalassaan.

Havaitsemme saman pukeutumistyylin mennessämme Lahden Tanhuujien nuorten aikuisten Särmä-ryhmän tunnille Hannunsalille. Me myytin vangit olemme kuitenkin pukeutuneet kansallispukuun. Herätämme hyväntahtoista hilpeyttä ja ihmetystä tapaillessamme askeleita Hämeen kansallispuvut yllämme. Kansallispukuja ja feresejä eli karjalaisia kansanpukuja käytetään yleensä vain esityksissä tai juhlatilaisuuksissa.

Myytti 2: Kansantanssi ei kiinnosta nuoria eikä ainakaan poikia

Osallistuimme Lahden Tanhuujat ry:n Särmä-ryhmän tunnille. Pukeuduimme yhden myytin mukaisesti. Kansallispukuja käytetään kuitenkin yleensä vain esityksissä ja juhlatilaisuuksissa.

Kansantanssin harrastaminen aloitetaan yksinkertaisemmilla kävelypohjaisilla ryhmätansseilla, joista siirrytään vähitellen monimutkaisempia askelikkoja ja kuvioita sisältäviin tansseihin. Kansantanssissa voi kehittyä sekä yksilönä että ryhmässä. Tanssiminen voi olla sosiaalinen ja iloinen harrastus, mutta se antaa myös mahdollisuuden

Mateilla ja Maijoilla on tanssiopetusta sekä lapsille että aikuisille. Juniorit-ryhmän ohjaaja Neea-Reeta Airas kertoo, että pojista kuitenkin on pulaa. Juniorit-ryhmässä tanssi maanantaisissa harjoituksissa yksi poika, Otto Talsti.

Kuten useissa muissakin tansseissa, myös kansantansseissa sukupuolille on omat roolinsa. Koska poikia on niin vähän, tytöt joutuvat esiintymään myös poikien rooleissa.

15-vuotias Talsti ei ole törmännyt sen suurempiin ennakkoluuloihin lajiaan kohtaan.

Myytti 3: Kansantanssi on kevyttä hyppelyä Airaksen mukaan kansantanssiin suhtaudutaan yleisesti skeptisesti. Monet yhdistävät sen pelkkään piiritanssiin.

Lajin ymmärtäminen vaatii laajempaa tutustumista.

Kansantanssi on monipuolinen laji, jossa on monia erilaisia tyylejä liikkua: sitkeästä ja rauhallisesta liikkeestä nopeatempoiseen sekä yksinkertaisista poljennoista monivivahteisempiin rytmeihin. Suomalaiset kansantanssit on jaettu läntiseen ja karjalaiseen perinteeseen. Haastetta kansantanssiin tuovat esimerkiksi karjalaiset rytmit, kansanomaiset paritanssit sekä ryhmätanssien erilaiset vuorot ja kuviot.

”Jotkut ovat joskus vähän pilkanneet mutta ei muuten oikeastaan mitään.”

Talsti innostui kansantanssista seitsemän vuotiaana, kun kävi katsomassa pikkusiskonsa esitystä. Talsti pitää tansseista ja on viihtynyt ryhmässään hyvin. Hän on jopa miettinyt kansantanssia yhtenä opiskeluvaihtoehtona.

Hän kannustaa myös muita aloittamaan harrastuksen. ”Saa paljon kavereita, se on hauskaa, pääsee leireille, ja tanssit ovat kivoja.”

Talstia on helppo uskoa, sillä Juniorit-ryhmän tunnilla on iloinen ja innostava ilmapiiri. Oppilaat seuraavat opettajansa askelia tarkasti ja liikkeiden sujuvuudesta näkee, että moni oppilaista on harrastanut tanssia kauan.

haastaa itseään sekä taiteellisesti että fyysisesti. Esimerkiksi askelsarjat, menuettien erilaiset nyanssit ja ryhmätanssien kuviot ja vuorot vaativat harjoittelua.

Huomasimme tämän itsekin osallistuessamme Särmän tunnille. Tanssiessa hengästyy, ja ensikertalainen sekoaa askelissaan nopeasti. Olemme kerran jos toisenkin myöhässä muusta ryhmästä ja lähdemme päinvastaiseen suuntaan kuin muut. Se ei kuitenkaan tunnu haittaavan.

Tunnilla ymmärtää nopeasti, miksi kansantanssi lajina voi viedä mennessään: tunnilla on rento ja kannustava tunnelma.

15-vuotias Otto Talsti on harrastanut kansantanssia kahdeksan vuotta.

”Tanssia voidaan hyvin monella eri tasolla. Toisaalta kansantanssin idea on olla saavutettavaa, sellaista mitä

21

paitsi kansantanssia

Teksti: Essi Ryyppö, Lotta Pellas Kuvat: Elina Ranta, Heli Uotila, Petri Kivinen

Lahden Tanhuujat ry

• lahtelainen nuorisoseura, joka perustettiin vuonna 1938 • jäsenistön ikähaarukka on laaja; nuorimmat ovat kolmekuisia ja vanhimmat seniori-ikäisiä • Lahden Tanhuujien toiminta tarjoaa viikoittaisten harjoitusten lisäksi mm. leirejä, festivaalimatkoja ja kansainvälistä toimintaa niin kouluikäisille, nuorille ja aikuisille kuin myös ihan pienillekin lapsille • vuosien mittaan lapsi-, nuoriso- ja aikuisryhmät ovat saavuttaneet korkeita tasoluokituksia • valittu Etelä-Hämeen vuoden 2013 nuorisoseuraksi

Matit ja Maijat ry

• hollolalainen kansantanssiyhdistys, joka perustettiin vuonna 1977 • toiminnan tavoite on olla avoin ja kokeilunhaluinen • järjestää tanssikursseja kaikenikäisille • nimettiin vuoden 1994 kansantanssiyhtyeeksi Suomessa • valtakunnallisessa lasten ja nuorten tanssiluokittelussa Mattien ja Maijojen Junnulikat luokiteltiin kultasarjaan ainoana ryhmänä 16-vuotiaiden ja sitä nuorempien sarjassa kesällä 2014. Samassa ikäsarjassa Mattien ja Maijojen Juniorit luokiteltiin hopeasarjaan.

kuka tahansa voi tanssia ja mihin kuka tahansa voi tulla mukaan”, Särmän ohjaaja Riia Niemelä kertoo. ”Kansantanssissa parasta on se sosiaalinen pöhinä, jota se saa aikaan!”

Myytti 4: Kansantanssi on vanhanaikaista Kansantanssissa erityistä on tanssin ja musiikin yhteenkuuluvuus. Kansantanssissa tanssijat pääsevät myös halutessaan laulamaan itse. Perinteisiä sävelmiä, kuten polkkaa on voitu uudistaa esimerkiksi elektronisilla vivahteilla. Mattien ja Maijojen toiminnanjohtaja Heljä Korjan mielestä kansantanssi seuraa hyvin aikaansa. ”Kansantanssi elää tässä ajassa, koska osataan tehdä uutta, myös näyttämölle ja katsojia varten. Myös koreografioita kehitetään.”

Tanssinopettajat luovat uutta kansanperinteen pohjalta ja soveltavat perinteisiä tanssilajeja omiin koreografioihinsa. Kansantanssi on saanut vaikutteita muun muassa nykytanssista. Korjan mielestä on hyvä, että

Aina ei esityksissäkään kansallispukuja näy. Nuorisoseura Rajan Nuorten Kimurantti-ryhmän esitys vuodelta 2014

tansseja ei lokeroida: ”Kansantanssi on sitä, mitä kansa tanssii.”

Kansantansseja ei alun perin tanssittu kirjoitettujen ohjeiden mukaan, vaan ne opittiin osana oman yhteisön käyttäytymistä. Nykyisin kansantansseja opetetaan monessa eri seurassa ympäri Suomen. Lajia on myös hyödynnetty aivan uudella tavalla. Hyvä esimerkki tästä on uusi tanssiliikuntamuoto FolkJam, joka hyödyntää suomalaista tanssiperinnettä. FolkJamin ovat kehittäneet Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijat ja alan ammattilaiset. Niemelän mukaan tanssiliikuntamuoto on hienolla tavalla tehnyt kansantanssia ja -musiikkia näkyväksi ja kuuluvaksi.

FolkJamin keksimisen lisäksi Oulussa on käytetty kansantanssia muillakin luovilla tavoilla. Alan ammattilaiset sekä joukko kansantanssia harrastavia tekivät Owla-tanssiseikkailun. Koko perheelle tarkoitettua tanssiseikkailussa yhdistettiin ”sadun taikaa ja Oulun paikallishistoriaa”.

Seikkailu oli suosittu: sen kaikki näytökset olivat loppuunmyytyjä. Teoksessa mukana olleet tanssijat olivat neljän pohjoissuomalaisen nuorisoseuran kansantanssiharrastajia.

Myytit elävät vahvoina Miksi näin monipuolisesta, erilaisia mahdollisuuksia tarjoavasta lajista on niin paljon menneille vuosikymmenille jääneitä käsityksiä? ”Vaikka me tiedämme itse, kuinka upea juttu tämä on, emme ehkä osaa aina avata sitä muille”, Niemelä pohtii. ”Ennakkoluulot voivat olla aika hurjia ja media edelleen ruokkii niitä.”

Jotta käsitykset muuttuisivat, kansantanssijoiden tulisi Niemelän mielestä olla vielä avoimemmin ja rohkeammin ylpeitä siitä mitä tekevät. Niemelä kannustaa ihmisiä myös haastamaan omia ennakkokäsityksiään: ”Kuviteltujen rajojen yli kannattaa aina mennä!”

Kansantanssin laajempi näkyvyys muuttaisi myös sitkeästi eläviä myyttejä. Niemelä ehdottaa kansantanssityöpajojen järjestämistä päiväkoteihin, kouluihin ja osaksi työpaikkojen työhyvinvointia edistävää toimintaa. ”Lyhyesti sanottuna kansantanssissa ihmisen musikaalisuus, sosiaalisuus ja ilmaisuvoima pääsevät kaikki käyttöön ja valloilleen”, Niemelä kiteyttää.

Joten kokemamme ja kuulemamme perusteella: kaikkea pitää kokeilla, myös kansantanssia.

22

Innostu oppimaan Teksti ja kuva: Jatta Juhola

tain enemmän, oppia uusi taito tai tieto. Itse on innostuttava paljon enemmän, jotta opiskelijat innostuisivat edes jonkin verran.”

Leppäkorven mukaan liian helpot jutut eivät innosta ketään, pitää olla haastetta. ”Oppimisen maailma ei ole mikään instant-nautintojen maailma! Työn hedelmät kypsyvät viiveellä. Ja ne maistuvat paljon paremmille, paljon pidempään, kuin mitkään pikakivat.”

Lähtökohtana elinikäinen oppiminen Paukkulassa voi opiskella nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi tai suorittaa eri pituisia kansanopistokursseja.

Keväällä Suomen Nuoriso-opiston eli Paukkulan kurssikalenterissa on paljon ohjaamiseen ja teatterikasvatukseen liittyviä lyhytkursseja. Syksyllä puolestaan käynnistyy lukuvuoden mittaiset liikunnanohjauksen ja kulttuuriohjauksen peruskurssit. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa valmistuu nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia. Kaikissa työvälineenä on oma persoona, jossa henkilökohtaisella innostuksella on suuri merkitys. ”Oppimisen maailma ei ole Innostumista tarvimikään instant-nautintojen taan myös opettamaailma! Työn hedelmät jalta. kypsyvät viiveellä. Ja ne ”Minua opettamaistuvat paljon paremmil- jana innostaa opiskelijoiden kanssa le, paljon pidempään, kuin yhdessä tekeminen, mitkään pikakivat.” asioiden pohtiminen ja se, että saa olla auttamassa opiskelijoita oppimisessa. Usein opiskelijat ylittävät odotukseni tekemällä jotain paljon enemmän kuin olin odottanut. Niissä hetkissä innostun”, kuvailee Paukkulassa kasvatusaineita opettava Anna Leppäkorpi.

Oppimisprosessissa innostumisella on olennainen merkitys. Oppimisesta jää sitä syvempi muistijälki, mitä enemmän siihen on liittynyt tunteita ja työtä. ”Jotkut puhuvat motivaatiosta, toiset innostumisesta, kolmannet flow:sta. Yhteistä on se imu ja nälkä tietää jos-

Kuten muissakin kansanopistoissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, Paukkulan kurssitoiminta perustuu elinikäisen oppimisen periaatteeseen. Kyseessä voi olla opintojen täydentäminen, pitkä- tai lyhytkestoinen opiskelu tai opintojen kirjo, joka kattaa kansalaistoiminnan, harrastukset, kulttuurin ja taiteen sekä liikunnan. Elinikäisen oppimisen käsitteeseen liittyy omaehtoisuus, toisin sanoen opiskelu on vapaaehtoista. ”Nuorilla peruskoulun päättäneillä voi olla hyvin negatiivinen käsitys oppimisesta ja koulusta. Joskus oppimista ei edes mielletä kouluun liittyväksi. Silloin ollaan

kyllä menty metsään. Innostava ja mielekäs oppiminen on kysymysten esittämistä, vastausten etsimistä, tiedon yhdistämistä pakottomasti. Joku asia on vaikea muistaa yleensä silloin, kun asiaa ei ole vielä ymmärtänyt kunnolla tai aiheesta ei löydä sitä syytä, miksi sitä pitäisi oppia,” Leppäkorpi muistuttaa. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen omaan harrastusalaan tai työhön liittyen ruokkii innostusta. Muuttuviin koulutustarpeisiin Paukkulassa pyritään reagoimaan nopeasti ja joustavasti yhteistyössä taustajärjestön ja työelämän kanssa. Myös Leppäkorpi pyrkii innostamaan jatkuvaan itsensä kehittämiseen. ”Itse näytän opiskelijoilleni mallia siitä, että elämä on jatkuvaa uuden oppimista ja opiskelua. Aina olisi mielenkiintoisia juttuja luettavana, opiskeluja opiskeltavana ja maailmaa nähtävänä. Olen innostunut opettamistani aiheista, ja toivon sen olevan mallina myös opiskelijoille.

Työkseen saa tehdä jotain, jonka oppimisesta on itse kokoajan innostunut,” Leppäkorpi iloitsee. ”Uuden oppiminen, oli se sitten miten pieni oivallus tahansa, kantaa moneen eri tilanteeseen. Iloitsen niistä hetkistä, kun onnistun liittämään uuden opitun asian osaksi jo olemassa olevaa osaamista. Tällaista mallia oppimisesta haluan myös mallintaa opiskelijoille - että oppiminen on kivaa, ja se antaa eväitä elämään.”

Opettajan innostus tarttuu opiskelijaankin, uskoo Paukkulassa kasvatusaineita opettava Anna Leppäkorpi

Tulevat kurssit Paukkulassa Teatterituottaminen 7. – 8.3.

Improvisaatio ohjaajan työkaluna 10. – 12.4.

Tanssitalo – täydennyskoulutus 17. – 19.4.

Uutis- ja ajankohtaistuotanto (2 osaa) 18. – 19.4. ja 25. – 26.4.

Tempoa Tenaviin -ohjaajakoulutus 24. – 26.4.

Teatteritekniikka 8. – 10.5.

Syksyllä 2015 Liikunnanohjauksen peruskurssi 40 ov Kulttuuriohjauksen peruskurssi 40 ov Media ja viestintä 14 ov Hyvinvointikoulutus – luentosarja täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista

23

Kansalaisfoorumin Yhes Lahes -tapahtumassa marraskuussa 2014 työstettiin innostumisen ja innostamisen metodeja.

Kansalaisfoorumilta eväitä innostamiseen Teksti: Jaakko Rantala Kuva: Riitta Liski

Kansalaisfoorumin ensimmäinen kosketus sosiokulttuuriseen innostumiseen tapahtui 2000-luvun alussa, kun tutustuimme aiheen grand old lady Leena Kurjen aihetta koskeviin ajatuksiin. Omassa Innostuskirja.nyt -kirjasessamme teimme ensimmäisiä sormiharjoituksia siitä, miten innostamisen ideaa voisi soveltaa tämän päivän nuorisoseuratyöhön. Samalla tiellä olemme edelleen. Alla esiteltyjä innostamisesta kipinänsä saaneita opinnollisia kokonaisuuksia voi toteuttaa sellaisinaan tai osana jonkun harrastusalan opintoja.

Ylisukupolvinen muistelutyö Muistelutyön tavoitteena on auttaa ihmistä eheyttämään omaa elämäntarinaansa muistelemalla ja jäsentämällä omaa elettyä elämää. Tavoitteena on myös rohkaista häntä avaamaan mieltään ympärillämme olevan maailman

suuntaan. Metodia on kehitelty yhteistyössä draamapedagogi Leonie Hohenthal-Antinin kanssa. Muistelutyön muotoja voi varioida rajattomasti. Erityisen hyvin nuorisoseuroissa toimivat erilaiset taidelähtöiset muistelemisen muodot kuten tanssi, teatteri ja sirkus. Muistojen teatterilla on maailmalla jo pitkät perinteet. Muistelutyön alkuun pääsee hienosti rakentamalla itselleen ns. muistorasian.

Yhteisöllinen musisointi ja muut taidelähtöiset menetelmät Yhteisöllinen musisointi tarjoaa musiikillisen liittymisen ja sosiaalisen vahvistumisen paikan kaikille ryhmän jäsenille.

Yhteisöllisessä musisoinnissa ei rajata ketään ulkopuolelle soittotaidon tai minkään muunkaan tekijän vuoksi, vaan toiminta toteutetaan innostamisen ja matalan kynnyksen

periaatteella. Tärkeää on, että jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi, ja että ihminen samalla oppii kuuntelemaan toisten, tässä tapauksessa musiikin keinoin esitettyjä tarinoita. Yhteisöllisen musisoinnin tueksi on tuotettu Valoa varpaissa -materiaali sekä -kursseja.

Musiikin ohella myös muut taidelähtöisen toiminnan muodot antavat turvallisen väylän löytöretkille itseen ja maailmaan. Kansalaisfoorumin uusin julkaisu on neljän eri taidealoja edustavan ohjaajan kirjoittama työkirja taidelähtöisten ja toiminnallisten menetelmien käyttämiseksi identiteettityön tukena.

Kevään kulmalla aloitamme uuden järjestötoiminnan kehittämistä koskevan hankkeen, jonka työnimenä on Jaettu johtajuus ja oppimisen ohjaaminen kansalaisjärjestössä. Hankkeen myötä kutsumme kaikki nuorisoseuralaiset kehittämään uudenlaisia innostavia järjestöjohtamisen muotoja.

Valoa varpaissa –kurssit : http://bit.ly/valoavarpaissa

24

Lyhyesti Kansanmusiikin isommasta illasta nautitaan Helsingissä lauantaina 7.3.15 Lauantaina 7.3. kannattaa suunnata Helsingin Musiikkitalolle, sillä talo täyttyy tuolloin kansanmusiikista ja kansantanssista. Ohjelmassa on konserttien sarja, joista suurimpaan osaan on vapaa pääsy. Illan kruunaa Sibelius Karjalan korpiteillä -konsertti, jonka on Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi käsikirjoittanut Heikki Laitinen ja jonka Laitinen ohjaa yhdessä Kimmo Pohjosen kanssa. Esiintymässä on Akatemian kansanmusiikin aineryhmän tohtoreita, maistereita ja opiskelijoita.

Päivän aikana Musiikkitalon Black Boxissa nähdään myös kansantanssialan järjestöjen yhteinen Kaikki pelaa – kansantanssia lännestä itään –konsertti. Nuorisoseuroja konsertissa edustaa Trilli Nuorisoseura Katrillista. Kansanmusiikin isomman illan järjestää Sibelius-Akatemia ja kansantanssi- sekä kansanmusiikkialan järjestöt.

Ramppikuume valtaa taas Kankaanpään 24.–26.4.15 Valtakunnallinen nuorisoteatteritapahtuma Ramppikuume järjestetään 24.–26.4.2015 Kankaanpäässä. Tapahtuma koostuu nuorisoteattereiden esityksistä ja teatterialan ammattilaisten ohjaamista koulutuspajoista.

Ramppikuumeen ohjelmallisen ytimen muodostaa valtakunnallinen nuorisoteatterikatselmus, johon valitaan hakemusten perusteella 8-9 esitystä.

Katselmukseen voivat hakea kaikki 13 - 20 -vuotiaiden ryhmät ohjaajineen.

Nuorisoteatteriryhmien haku tämän vuoden katselmukseen päättyi helmikuun lopussa. Tieto mukaan valituista ryhmistä saapuu maaliskuun aikana.

Ramppikuume-tapahtumaviikonlopun hulinoihin ovat tervetulleita mukaan kaikki 13–20 -vuotiaat teatterista kiinnostuneet ja lisäksi nuortenteatteriohjaajat. Majoitusmahdollisuuksiin ja työpajasisältöihin voi tutustua tapahtuman verkkosivuilla: www.ramppikuume.net

Young Art Laboratoriossa kehitetään kulttuurista nuorisotyötä

Keväällä 2014 alkanut Young Art Laboratorio – kulttuurisen nuorisotyön kehittämisverkosto -niminen hanke on pureutunut kulttuuriseen nuorisotyöhön niin Nuorisoseuroissa kuin muuallakin. Hanke on järjestänyt työpajoja, kartoittanut toimintakenttää ja luonut uusia suuntaviivoja Young Art -toimintamalliin. Hankkeen tavoitteena on tuoda toimijoita yhteen ja helpottaa järjestöjen, kuntien ja muiden kulttuurisen nuorisotyön tekijöiden toimintaa.

Nyt työn hedelmiä pääsee jokainen ihailemaan! Pirteän uuden logon ja ilmeen saattelemana vuodenvaihteessa

avattiin Kulttuurisen nuorisotyön verkko- ja Facebook-sivut. Verkkosivujen kehitystyöhön voi yhä osallistua: kysy, kommentoi ja tuo oman seurasi kulttuuritoiminta valtakunnallisesti esiin!

Young Art –toiminnan järjestämisestä ja siihen osallistumisesta halutaan tehdä entistä helpompaa. Uuden toiminnan pohjana on yhteisöllinen teatteri ja esitysten valmistaminen nuorten omista lähtökohdista. Ammattilaisen ohjauksessa osallistujat tunnistavat jo olemassa olevia taitojaan ja oppivat uutta teatterista.

Kiinnostaisiko Young Art –toiminnan aloittaminen omassa nuorisoseurassasi?

Ota yhteyttä!

Kulttuurisen nuorisotyön koordinaattori Pasi Saarinen, pasi.saarinen@nuorisoseurat.fi Young Art Laboratorion projektipäällikkö Tuomas Tirkkonen, tuomas.tirkkonen@nuorisoseurat.fi www.facebook.com/kulttuurinennuorisotyo http://bit.ly/KNTsivut

25

NORDLEK 2015 -tapahtuman ilmoittautuminen on käynnissä

uv a:

Tim

o Hu

kkanen

Yhteispohjoismainen NORDLEK -kansantanssi ja -musiikkitapahtuma järjestetään Tanskan Viborgissa 13.-19.7. Tapahtuman ilmoittautuminen on alkanut. Tapahtuman ilmoittautuminen kannattaa hoitaa ennen maaliskuun loppua, sillä huhtikuun alussa hinnat nousevat. Osallistujahinnat, ohjelman, yhteistanssit sekä hinnat löydät tapahtuman verkkosivuilta osoitteesta www.nordlek2015.dk – Suomen Nordlek-komitea pitää tapahtumasivua yllä myös osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/nordlek2015.

Tapahtuman kansantanssin yhteisohjelmat on tuotettu yhdessä Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kanssa ja niitä voi tilata osoitteesta suom@kansantanssinyst.fi NORDLEK-tapahtuman yhteydessä järjestetään myös nuorten leiri. Muuten ohjelma koostuu perinteisistä elementeistä; yhdessä olemisesta, yhteistansseista, retkistä tanskalaiseen luontoon ja kulttuuriin, illanvietoista, tanssista ja musiikista.

k

Ensi kesänä noin tuhat luovalava-lasta Luova lava lapsille -leiritoiminta sai alkunsa keväällä 2013, kun kaksi jyväskyläläistä nuorta järjesti omaehtoisesti kulttuurileirejä Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin latoteatterissa. Näiden leirien innoittama Suomen Nuorisoseurojen Keski-Suomen aluetoimisto kasasi asiasta kiinnostuneet nuoret sekä laajan yhteistyöverkoston yhteen ja valmisteli kesälle 2014 seitsemän viikon mittaista taideleiriä.

Leireistä muokattiin monitaideleirejä, jotka on suunnattu 8-12 -vuotiaille lapsille. Kahden viikon aikana toteutetut leirit järjestettiin seurantaloilla ja yhteistyökumppaneiden tiloissa koulujen kesäloman alussa. Jyväskylän Kesä -festivaalilla esitettyyn Hetki taiteilijana -esitykseen huipentuneille leireille osallistui noin kahdeksankymmentä lasta ja niihin palkattiin viisi vastuuohjaajaa.

Tulevana kesänä tarina saa jatkoa vielä suuremmalla rytinällä. Luova lava lapsille -leirejä järjestetään tänä vuonna jo kymmenellä paikkakunnalla ja leirejä tulee toteutumaan noin viisikymmentä. Odotettavissa on siis lähes tuhannen lapsen leiriviikot ja useitten kymmenien nuorten ohjaajien kesätyöllistyminen.

Ilmoittautuminen osaan leireistä on jo alkanut. http://www.nuorisoseurat.fi/luova-lava-lapsille-leirit. Seuraa leirien kehittymistä myös Facebookissa.

Leirialueet ja yhteyshenkilöt ovat Etelä-Häme toiminnanjohtaja Hannu Nipuli 050 468 6388

Pohjois-Karjala projektiharjoittelija Katri Mäkisalo 046 526 0820

Saimaa toiminnanjohtaja Tuija-Liisa Leino 040 537 2363

Pohjois-Savo projektipäällikkö Outi Savolainen 050 411 3810

Uusimaa toiminnanohjaaja Kirsi Salo 044 7203 149

Keski-Suomi projektipäällikkö Riina Kylmälahti 040 772 1609

Lappi toiminnanjohtaja Maria-Liisa Malvalehto 0400 530 598

Vahannan Nuorisoseura puheenjohtaja Riikka Mikkonen, 040 765 6803

1.-5.6. Lahti, Lappeenranta, Seinäjoki

Etelä-Pohjanmaa toiminnanjohtaja Sanna Paloniemi 045 119 5319

Keski-Pohjanmaan Nuorisoseurat puheenjohtaja Seija Mattila 044 500 5500

13.6. Yhteisesitys, Joensuu

1.-5.6. sekä 8.-12.6. Helsinki (Kontula, Koskela, Laajasalo, Meri-Rastila, Sörnäinen, Pukinmäki, Ruoholahti, Siltamäki), Jyväskylä (Jyväskylä, Tikkala, Kuohu, Tikkakoski, Palokka, Petäjävesi, Muurame, Oravasaari), Klaukkala, Ylöjärvi 8.-12.6. Joensuu (Joensuu, Hammaslahti, Kontiolahti, Liperi) 23.-27.6. Rovaniemi

Äänestä lehden paras juttu!

Mikä kiinnosti? Mikä ihastutti? Mikä puhutteli? Mikä vihastutti? Äänestä Nuorisoseurat-lehden parasta juttua osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/aanesta-paras-juttu Voit myös lähettää vapaata palautetta, juttuvinkkejä tai ideoita osoitteeseen aura.piha@nuorisoseurat.fi

26

Kolumni

Muutos on jo meissä Innostaminen on elämän antamista, motivoitumista, suhteeseen asettumista ja toimimista yhteisön puolesta.

Yhteisöissä ajalle ominaisin valittamisen kulttuuri toistaa yleisen passivoitumisen kertosäettä. Väkeä ei tahdota saada liikkeelle ja osallistumaan. Saati kantamaan vastuuta sellaisesta, josta saatava hyöty ei suoraan kohdistuisi omiin tai lähipiirin tarpeisiin. Millaisilla uusilla - tai vähintään tuunatuilla - askelmerkeillä tätä epäkohtaa voisi varovasti lähestyä?

Ratkaisu saattaa löytyä lähempää kuin arvaammekaan.

Innostamisen lahja on arvokas ominaisuus, jota kannattaisi ihan ilokseen jakaa, koska jakaessa se - kuten moni muukin ihmiseksi kasvamista motivoiva oleellinen asia - lisääntyy ja laajenee. Monet meistä ovat saaneet mitä erilaisimmissa yhteyksissä kokea pintainnostamisten positiivisia höynäytyksiä. Tällaisina monet innot tulevat ja menevät.

Niiden tarttumapinnat jäävät usein vain hetkellisiksi hipaisuiksi. Pysyvämmän ja muutoshakuisemman jäljen innostamisen kokemukseen voisi tuoda sosiokulttuurisen innostamisen käytännöt. Alkuosa sosio viittaa yhdessä tekemiseen ja loppuosa kaikkeen siihen, mistä meidät ja yhteisömme on luotu. Tällä polulla innostamisen päämääränä on maailman muuttaminen omaan arkipäiväämme liittyvien muutosten kautta.

Aikamme on mitä otollisin sosiokulttuuriseen innostamiseen, vaikka sen ideologiaa ei ole aivan tähän hätään keksittykään. Käsitteen etymologiset taustat ovat varsinkin meille järjestöihmisille tutunoloisia: latinan anima tarkoittaa sielua tai mieltä ja siitä johdettu animo innostamista. Aiheesta kirjan kirjoittanut ystävämme Leena Kurki sanoo osuvasti, että innostaminen on elämän antamista, motivoitumista, suhteeseen asettumista ja

toimimista yhteisön puolesta. Toiminnan ytimessä on siis ajatus innostamisesta tapana ja tekoina, jotka edesauttavat ihmisten herkistymistä, itsensä toteuttamista ja oman kutsumuksensa löytämistä.

Tämänlaisen innostamisen hengessä kehittämistyö lähtee liikkeelle ihmisen tarpeista ja unelmista. Ei niinkään - kuten olemme tottuneet - ylhäältä johdetuista organisaation tai auktoriteetin tarpeista. Toiminnan motiivina tulee olla enemmän ihmisen, toisen ja toisten, tarpeet kuin innostajan omat intohimot. Innostamisen tavoitteista merkittävimmäksi voisi nostaa sen, että ihminen tulee tietoiseksi historiallisesta roolistaan yhteisössään, yhteiskunnassa ja maailmassa. Arjen toiminta ja yhteistyö kirkastavat ja syventävät yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallisuutta. Yksinkertaistaen sanottuna: syväinnostaminen on osallistavaa toimintaa, jossa ihmiset kasvavat yhteisöissään aktiivisiksi ja tietoisiksi maailmankansalaisiksi.

Nuorisoseuralaisuuden kunniakkaaseen historiaan ja ideologiaan on tämä kansansivistyksen kaunis idea sisäänkirjoitettuna. Sivistystehtävämme on näin ollen aina ajankohtainen.

Se kutsuu meitä rohkeasti ja määrätietoisesti radikalisoitumaan, palaamaan juurillemme.

Timo Tervo

Kansalaisfoorumin kehittämispäällikkö

Mietteitä Oulusta ja oululaisuudesta Ookko nää Oulusta, herää ensimmäisenä mieleen miettiessäni oululaisuutta. Mutta onhan se oululaisuus nyt paljon muutakin......

Pyöräilijän unelma talvella ois tie sula, kun hän kypärän päähän laittaa ja polkien eteenpäin tietä taittaa.

Saa Oulujoen vierestä kaartaa, missä jääröykkiö rannassa, veden voimasta muistuttaa.

Ei tie pyöräilijän pysähdy, vaan Ainolan puiston siltojen kautta sujuvasti kaupunkia kohti matkaa jatkaa.

Valtakunnallinen Hermanni-tapaaminen 11.-12.4.2015 Oulu Sanna Koiviston tiernapoikaveistoksen takaa kurkistelevat ja toivottavat teidät tervetulleeksi Ouluun vas. toimistosihteeri Kirsi Jaako, hankeosaaja Anne Hautala ja H-killan puhemies Liisa Hautamäki.

Jos kesä nyt ois vois kukkien loistoa siellä ihailla tai lomapäivänä museoon piipahtaa.

Matkailijat kaukaiset ovat torille nyt kerääntyneet, siellä Toripolliisia ihmettelee.

Pyöräilijä pysähtyy ja kauppahalliin sujahtaa, siellä päivänsä työt aloittaa.

Matkailija mietteissään Oulun valkeassa Kaupungissa, hän kesää mielessään ajattelee, miten vesi Torinrannassa liplattelee.

Ookko nää Oulusta, kuuluu selän takaa, se matkailijan korvaan hieman oudolta kuullostaa.

Esitteen hän ojentaa, missä patsaan kuva, jossa neljä henkilöä seisoo vallan totisena.

Toinen vierestä ääneen lukee, on kaupunki tunnettu tiernapojista ja teknologiasta.

-Anne Hautala

Kuva: Timo Nevanperä Lauantai 11.4.2015 Saapuminen ja majoittuminen Hotelli Holiday Inn Klo 12.00-13.00 Lounas hotellilla Klo 13.30 Oulun kaupungin tervehdys Klo 13.30-16.00 Kiltaneuvoston kokous, Ukko-Hermannin ja puhemiehen tervehdys Klo 18.00-21.00 Iloiset Iltamat notkuvine ruokapöytineen Oulunsalon Nuorisoseurantalolla Klo 21.30 Paluu Hotellille Sunnuntai 12.4.2015 Klo 7.00 Aamiainen hotellilla Klo 8.30 Huoneiden luovutus ja Ouluun tutustuminen Klo 10.00 Jumalanpalvelus Oulujoen Kirkko, kirkon esittely ja kunniakäynti sankarihaudalla

Klo 12.00 Lounas ja Huttukylän uuteen nuorisoseurantaloon tutustuminen Kustannukset: 1hh 180€ sis. majoituksen, kolme ruokailua, iltamalippu, kuljetukset, kokouskahvit, kokousmateriaali, tapahtumapalvelut 2hh 150€ sis. majoituksen, kolme ruokailua, iltamalippu, kuljetukset, kokouskahvit, kokousmateriaali, tapahtumapalvelut Ilman majoitusta 110€ sis. kolme ruokailua, iltamalippu, kuljetukset, kokouskahvit, kokousmateriaali, tapahtumapalvelut.

Järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin.

Ilmoittautuminen 20.3.2015 mennessä kirsi.jaako@nuorisoseurat.fi

27

Hermanni nuorisoseuran aktiivisena toimijana Teksti: Minna Wallenius 60-luvun alussa Valo Aatrokoski oli yksi niistä nuorista, jotka nousivat kuorma-auton lavalle ja matkasivat Nurmijärveltä nuorisoseurojen kesäjuhlille Virkkalaan. Vähän myöhemmin, vuonna -68, sama nuorukainen tapasi valtakunnallisilla kesäjuhlilla Jyväskylässä tytön, jota pyysi tanssimaan. Sen jälkeen yhteisiä tansseja on kertynyt pian viidenkymmenen vuoden ajan. Ja onpa hän löytänyt itsensä tanssimasta avojaloin pitkin Tampereen katuja niin kuumana kesäpäivänä, että jaloista jäi jäljet katuun. Silloin hän oli yksi Pispalan Sottiisin seitsemästä veljeksestä.

Valo Aatrokoski syntyi 40-luvulla perheeseen, jonka molemmat vanhemmat olivat nuorisoseuralaisia. Ensimmäiset tanhureissut Valo teki yli 50 vuotta sitten ja vuodet 1970-1990 kuluivat tanssiessa ryhmässä, jota hän myös itse ohjasi. ”Siinä hommassa tuli joskus kiirus, kun piti välillä esittää kokonaista paria yksinään”, hän vitsailee.

Ohjaamisen lisäksi Valo on kantanut vastuuta omassa nuorisoseurassaan 40 vuoden ajan erilaisissa johtokunnan tehtävissä. Vuosien varrella aikaa on löytynyt myös Uudenmaan piirin luottamustehtäville.

taan, ja niitä otetaan käyttöön kesken vuodenkin, jos toteuttajia löytyy.”

Valo haluaa myös antaa tukensa toisten pyrkimyksille sillä elämänkokemuksella, mitä hänellä on. ”Ainakaan en ruttaa toisten ehdotuksia, ja kaikista ideoista keskustellaan, olivatpa ne miten hullunkurisia tahansa”, hän sanoo.

Oman kylän asialla

Kun ihminen on toiminut vuosikymmeniä aktiivisesti jonkin harrastuksen parissa, on siitä saatava jotain erityisen tärkeää itselleen. Muutenhan sitä ei jaksaisi. Valolla näitä tärkeitä asioita nuorisoseuratoiminnassa on useampiakin. ”Oman kotikylän elinehtojen pitäminen sellaisina, että ihmisillä on hyvä elää siellä. Ettei kenenkään tarvitsisi sen takia muuttaa pois paikkakunnalta, ettei siellä ole mitään tekemistä.” ”Ja kyllähän se myös palkitsee, kun saa porukan liikkeelle ja tekemään yhdessä.

Se on isompi palkkio kuin raha koskaan.” ”Eikä lasten iloa voita mikään. Kyllä siinä tulee välillä tippa silmään, kun käy vaikka katsomassa pienten kerhoja, että mitä ne siellä tekevät”, Valo myöntää.

Nuorisoseurojen tärkeimpänä tehtävänä Valo pitää hyvän ihmisen ja kunnon Nyt Valo on ollut 4,5 vuotta eläkkeellä pankkikansalaisen kasvattamista. ja eläkealan työuraltaan. Voisi ajatella, että hän ”Opettaminen yhdessä olemiseen ja nauttisi rauhassa Hermanniudestaan ja osallisyhdessä tekemiseen, sellaiseen aitoon tuisi silloin tällöin retkille ja tapahtumiin. Mutta yhteisöllisyyteen sekä vastuunkantamimitä vielä: Valo toimii edelleen oman yhdistykValo toimii edelleen täydellä teholla omassa nuorisoseurassaan. Vuodelle 2015 syntyi seen.” sensä, Röykän-Leppälammen Nuorisoseuran uudenlainen haave: lähteä samalla porukalla Tanskan Nordlekiin kuin vuonna 1979.

Myös yksinäisyyteen nuorisoseuratoisekä Uudenmaan H-killan puheenjohtajana! ”Olisi hienoa kasata entisten nuorten tanssiryhmä, ja lähteä muistelemaan menneiminta on Valon mukaan varma lääke.

Lisäksi mieheltä löytyy energiaa toimia aktiivitä”, Valo miettii. ”Onpa ihminen minkä ikäinen tahansesti oman paikkakuntansa urheiluseuroissa, - Ajatus taitaa vaan olla syttynyt vähän liian myöhään toteutuakseen, hän harmittelee. sa, niin nuorisoseurasta saa kavereita.”

Korven Urheilijoissa sekä Nurmijärven hiihto Nuoremmille hän haluaisi sanoa, että seurassa. malttia: maailma ei valmistu yhdessä päivässä, mutta sil ”Ei kai se, että Hermanni toimii aktiivisena nuorisoseu- juhlaan, johon osallistuu vuosittain noin 100 henkeä. rassa, eroa muusta toiminnasta mitenkään. Tärkeää on ”Valtaosin he ovat kerholaisia perheineen, vaikka mie- ti pitää olla jaksamista yrittää eteenpäin. Hermanneja ja vaan, että vetovastuussa olevat järjestävät ohjelmaa kai- luusti itse näkisin, että siitä kasvaisi uudelleen koko kylän Hermanskoita hän haluaisi puolestaan kannustaa mukaan toimintaan. juhla, joka se on joskus ollutkin.” ken ikäisille”, hän tuumii.

Röykän-Leppälammen Nuorisoseura on vireä ja elinvoi- ”Muutenkin olisi hienoa, jos saisi palautettua kaiken ”Ottakaa osaa järjestettäviin tapahtumiin ja tulkaa rohmainen. Lapsille on mm. liikuntakerhoja ja Taitavat tena- ikäiset toimijat yhteen. Nyt tuppaa käymään niin, että lap- keasti juttelemaan”, hän toivoo. vat –askartelukerho, vanhemmalle porukalle puolestaan set, aikuiset ja vanhukset ovat omina porukoinaan. Kun Kun kysyn, kuinka kauan Valo aikoo jatkaa aktiivista kädentaitoihin keskittyvä kerho sekä jumppaa ja lentopal- sukupolvet toimivat yhdessä, niin kyllä siitä löytyy sitä ai- nuorisoseurauraansa, on vastaus harvinaisen selkeä. ”Vetovastuusta olisin jo valmis luopumaan, mutta toiloa. Helmikuussa oli tarjolla neulepaja ja jopa kirjoneu- toa tekemisen riemua”, Valo tietää. lemysteeripaja. Seurassa näytelläänkin miltei vuosittain, Johtokunnan nuorimmat jäsenet ovat kolmissakym- minnasta en koskaan.” menissä, mutta minkäänlaista eripuraa ei ole syntynyt, ajankohdan ja innostuksen mukaan. ”Ja nyt kun tuota lunta tänä vuonna on, niin taidamme vaan yhteistyö eri-ikäisten kesken on ollut onnistunutta.

Valo Aatrokoski on viimeisten vuosien aikana jälleen järjestää seuran mestaruushiihdotkin”, Valo suun- Oman roolinsa seuran puheenjohtajana Valo on pyrkinyt kerännyt talteen Nurmijärven alueen nuorisomuodostamaan sellaiseksi, että hän neuvoo ja opastaa nittelee. seurojen historiaa. Helmikuun puolivälissä ”Niissä jokainen kilpailee itseään vastaan – siitä, saako mielellään tarpeen tullen, mutta ei tieten tahtoen tuputa julkaistiin kovakantinen historiikki nimeltä parannettua omaa aikaansa”, hän vielä selvittää hiihtokil- mielipiteitään. ”Nurmijärven nuorisoseurat ja nuorisoseurojen ”Nyt mennään tämän päivän ehdoilla ja tämän päivän pailun luonnetta. talot sotien pyörteissä”, joka kertoo seurojen Näiden lisäksi on erilaisia tapahtumia, ja tietenkin seu- teemoilla, se on selvä. Uusia asioita pitäisi kokeilla entistä toiminnasta sekä nuorisoseurojen talojen käyran kevät- ja syyskauden päättäjäiset. Syyskausi päättyy rohkeammin, mutta uskallus ei välttämättä aina riitä.” töstä sotien aikana. ”Toisaalta olen aina valmis ottamaan uusia ideoita vasjoulu

Toimintaa tämän päivän ehdoilla

Tapahtumakalenteri maaliskuu 2015 7.-8.3.

14.-15.3.

14.3.

14.3.

20.-22.3.

20.-22.3.

21.3.

22.3.

22.3.

Kansantanssin ohjaajakoulutus 3. jakso, Hannunsali, Lahti Kansantanssia erityisryhmille, Joensuu Täpinää tassuihin -kurssi, Munkkivuoren Nuorisotalo, Helsinki Ensiapukurssi – EA 1, Lahti KNoppi Itä-Suomi, Iisalmi KNoppi-perusohjaajakoulutus II, Rovaniemi Sounds -bändikatselmus, Kuopio Tanssin riemua -kansantanssikonsertti, Simpeleen työväentalo Teatterileikki-kurssi, Munkkivuoren Nuorisotalo, Helsinki

huhtikuu 2015 11.-12.4.

11.-12.4.

11.-12.4.

12.4.

17.-19.4.

17.-19.4.

22.4.

24.-26.4.

24.-26.4.

24.-26.4.

Visuaalisia vinkkauksia -kurssi, Rovaniemi KNoppi Itä-Suomi, Kuopio Tapahtumajärjestäjäkoulutus, Rovaniemi Peter Pan -lastennäytelmä, Nuorisoseurantalo, Valoharju Tanssitalo-täydennyskoulutus, Paukkula, Mikkeli Nuori näyttämö -festivaali sekä Young Art -teatteripäivät, Rovaniemi Täpinää tassuihin -kurssi, Munkkivuoren Nuorisotalo, Helsinki Tanssimylly – valtakunnallinen kansantanssiryhmien katselmus, Sorin Sirkus, Tampere Tempoa Tenaviin -ohjaajakoulutus, Paukkula, Mikkeli Ramppikuume, Kankaanpää

toukokuu 2015 16.-17.5.

23.5.

23.5.

31.5.

KNoppi Itä-Suomi, Joensuu Knoppi-ohjaajakoulutus, peruskurssi, Etelä-Pohjanmaa Suomen Nuorisoseurat ry:n valtuuston kevätkokous, Helsinki Leiriohjaajakoulutus, Naumin leirikeskus, Sysmä

kesäkuu 2015 4.-7.6.

Lasten Kalenat, Lappeenranta 13.6.

Luova lava lapsille -yhteisesitys, Joensuu 23.-27.6. Valtakunnallinen Harmonikkaleiri ja Mestarikurssi, Rovaniemi 24.6.-27.6. Seikkailukesä 2015 -leiri, Naumin leirikeskus, Sysmä 24.-28.6. Jutajaiset Folklore Festival, Rovaniemi Katso Luova lava lapsille -leirien päivämäärät ja paikat sivulta 25