Nuorisoseurat 1/2016

2016 • 1

Suomen merkittävin kulttuurisen lapsi- ja nuorisotyön toimija

Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit

Tanssin erikoisnumero!

Halunaseura rakensi talkootyönä perinnehirsituvan 19 Vuoden ohjaajat virtuaalikahvipöydässä 14 Tulossa kuuma katselmuskevät 18, 20

2

Sisällysluettelo 2

Alakerta: Kansa tanssii!

16

Kansantanssin riemuvuosi

3

Pääkirjoitus: Nuorisoseuralehti jokaiseen kotiin

17

Pispalan Sottiisi - Riemua kesäkuussa Tampereella!

4

Kansantanssin syntymäpäivää juhlittiin 5.2. flashmobein

18

Harrastajateatterin alalla kuuma katselmuskevät

5

Erikoisimmat harrastukset: Kivaa nukeille ja barbeille

19

Nuorisoseurantalot: Unelmista totta: uusi seurantalo kylälle

5

Vielä ehtii järjestämään Luova Lava Lapsille -leirejä

20

Ohjaajan sivu: Millaista on valmistautua lasten ja nuorten

6

Järjestöuutisia

7

Suomi vuonna 2017: sata tapahtumaa, tuhat tarinaa

21

Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen

7

Puheenjohtajalta: Musiikkia, teatteria ja yhteiskunnallista

22

Nuorten palsta: Töitä ja opintoja - nuoriso-ohjaajaksi

kanssa katselmustapahtumaan?

oppisopimuksella

vaikuttamista 8

Työntekijät tutuksi: Paula Kettu

22

Ihan Pihalla: Tervetuloa, video!

10

Palkintojen pyörteissä

23

Puuhanurkka

11

Nuorisoseuratoimintaa yli kulttuurirajojen!

24

Lyhyesti

12

Vuoden 2016 kansantanssiyhtye valittu: Polokkarit

26

Kolumni: Inhimillisiä kohtaamisia

14

Vuoden ohjaajat virtuaalisen kahvipöydän ääressä

26

Kutsu valtakunnallisille H-kiltapäiville

27

Tapahtumakalenteri

Ilmoita kesätapahtumasi nyt!

Suomen suvi pursuaa tekemistä, kun nuorisoseurat ympäri maan tarjoavat jokaiselle jotakin. Ilmoita tapahtumasi nuorisoseurarekisterin tapahtumapäiväkirjassa, niin saat sille näkyvyyttä Nuorisoseurojen verkkosivuilla. Ilmoitetuista tapahtumista tehdään poimintoja sosiaaliseen mediaan sekä Nuorisoseuralehti 2/2016 tapahtumaliitteeseen.

Alakerta Suomalaiset ovat varmasti tanssineet - lämpimikseen, jos ei muuten - niin kauan kuin ovat tällä seudulla asustelleet. Tanssin esittäminen, näyttämölle laittaminen ja katsominen ovat Suomessa kuitenkin varsin nuori asia.

Ensimmäisestä kansantanssiesityksestä on tiettävästi 150 vuotta; monet muut tanssiin ja sen esittämiseen liittyvät tapahtumat ovat paljon tuoreempaa perua.

Nyt, kun kansantanssiväki viettää riemuvuottaan, tanssi on kaikessa monimuotoisuudessaan Suomessa näkyvämpää, harrastetumpaa ja arvostetumpaa kuin koskaan ennen. Tanssin merkitys hyvinvoinnin lähteenä, iloa antavana harrastuksena ja monipuolisena taidemuotona on yleisesti tunnistettu.

Tanssin ekosysteemissä kansantanssilla on laaja ja moneen ulottuva rooli. Viime vuosikymmeninä kansantanssi on kytkeytynyt myös taidetanssikenttään monin eri tavoin: kansantanssitaustaisia ryhmiä on sekä taiteen valtionosuusrahoituksen piirissä toimivissa että vapaan kentän ryhmissä. Nykytanssin tekijöiksi on noussut monia kansantanssia lapsena tai nuorena harrastaneita, osaaminen ja vaikutteet rikastavat toimintaa puolin ja toisin.

Tanssin ammattilaiset toimivat usein monilla kentillä: sekä ammattilaisten että harrastajien parissa, opettajina ja esitysten koreografeina tai tanssijoina, kansantanssin ja nykytanssin ja muunkin taidetanssin parissa. Moninaisuus ja moniarvoisuus toteutuu tanssissa tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna.

Yhteisöllisyys, yleisön osallistaminen, yhdessä tekemi-

Kansa tanssii! nen ovat viime aikoina tulleet osaksi taidetanssin tavoitteita ja tekemisen tapaa. Kansantanssissa ne ovat olleet aina lähtökohta ja ydin. Kansantanssin keskeisin olemus toteutuu harrastustoiminnassa, sen tuomassa yhteisöllisyydessä ja tanssin ilossa.

Myös Helsinkiin suunnitellun Tanssin talon, joka sai valtion ja Helsingin kaupungin rahoituspäätökset viime vuoden lopussa, toiminnan lähtökohta on tanssin monimuotoisuus. Tanssin talo on kaikenlaisen tanssin talo, eri tanssin lajit ja erilaiset lähestymistavat tanssiin harrastuksena tai taiteena kohtaavat talossa ja synnyttävät uudenlaistakin sisältöä ja tekemisen tapoja. Talon toiminnassa mukana on, tavalla tai toisella, taidetanssin ohella tanssikulttuuria seuratanssista kansantanssin ja katutanssiin, joka voidaan ehkä nähdä tämän päivän tulokkaana kansantanssin joukkoon. Tervetuloa Tanssin taloon siis myös kaikenlainen kansantanssiväki!

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä. Mikä sopisikaan tuohon teemaan paremmin kuin tanssi! Tanssin Tiedotuskeskus koordinoi tanssin ohjelma- ja tapahtumakokonaisuutta Koko Suomi tanssii 2017, johon jokainen suomalainen voi osallistua. Tanssin merkitys henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tuottajana toteutuu hankkeen eri osa-alueissa.

Haastamme myös kansantanssiväen mukaan Koko Suomi tanssii 2017 -hankkeeseen ja esimerkiksi viemään juhlavuonna tanssihaastetta eteenpäin kaikelle kansalle!

(Lisätietoja keväällä 2016)

Toivotan riemullista juhlavuotta kansantanssiväelle!

Sanna Rekola

Tanssin Tiedotuskeskuksen toiminnanjohtaja ja Tanssin talo ry:n hallituksen puheenjohtaja

3

Pääkirjoitus

Nuorisoseuralehti jokaiseen kotiin Kädessäsi oleva lehti on osa nuorisoseurajärjestön jäsenpalveluiden ja viestinnän uudistamista. Jatkossa Nuorisoseuralehden kaikki neljä numeroa jaetaan jokaiseen jäsenperheeseen. Osana uudistusta kehitämme mobiilijäsenkorttia, uutiskirjeitä sekä sosiaalisen median tarjontaa.

Haluamme kertoa laadukkaasta toiminnasta ja monipuolisista harrastusmahdollisuuksista laajasti ja kattavasti koko jäsenistölle. Tavoitteenamme on kehittää lehdestä entistäkin kiinnostavampi lukupaketti, joka antaa virikkeitä niin harrastustoimintaan kuin paikalliseen seuratoiminnan kehittämiseen.

Facebook, Youtube ja Instagram täydentävät lehden sisältöjä ja kertovat päivittäin ajankohtaisista aiheista. Harrastusalakohtaiset uutiskirjeet ja luottamushenkilöviestit pitävät aktiivitoimijat ajan tasalla uusista aineistosta ja tukipalveluista. Eri viestimien kautta haluamme kertoa aktiivisesti myös ajankohtaisista koulutuksista ja tapahtumista. Nämä kanavat

tarjoavat hyödyllistä tietoa myös harrastajille ja seurojen jäsenille.

Viestintäkanavien rinnalla mobiiljäsenkortti tuo uudet jäsenedut kaikkien nuorisoseuralaisten taskuun. Sen lisäksi, että yhteistyökumppanien uusimmat edut päivittyvät suoraan puhelimeesi, löydät mobiilikortista kätevästi myös tapahtumakalenterin sekä uusimmat uutiset.

Näiden uudistusten tavoitteena on palvella jäsenistöä mahdollisimman hyvin. Saavuttaaksemme tämän tavoitteen parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitsemme siihen sinun apuasi. Kerro meille millaisia juttuja haluaisit lukea Nuorisoseuralehdestä ja mitä odotat nuorisoseurojen jäsenpalveluilta.

Tutustu lehteen ja anna meille palautetta.

Tehdään yhdessä Suomen paras jäsenlehti.

Antti Kalliomaa

pääsihteeri Suomen Nuorisoseurat ry.

Anna palautetta, tilaa uutiskirje ja voita loma!

Suomen Nuorisoseurojen uutiskirjeellä PJ-postilla saat kätevästi tiedot ajankohtaisista asioista, uutisista ja tapahtumista sähköpostiisi.

Liity uutiskirjeen tilaajaksi tänään ja olet mukana Holiday Clubin koko perheen majoitus- ja kylpyläpaketin arvonnassa.

Arvonta suoritetaan 1.4.2016 kaikkien uutiskirjeen tilaajien kesken.

Osallistu täällä www.nuorisoseurat.fi/aanesta-paras-juttu

4

Kansantanssin syntymäpäivää juhlittiin 5.2. flashmobein Teksti: Jaana Inkiläinen Kuvat: Aura Piha

Runeberginpäivänä 5.2. juhlittiin kansantanssin 150-vuotissyntymäpäiviä. Silloin tuli kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä suomalaisesta kansantanssinäytöksestä. Tapahtumia järjestettiin ympäri Suomen ja erityisesti flashmobeilla haluttiin kiinnittää kansalaisten huomio juhlapäivään. Jaana Inkiläinen kertoo, miten Klaukkalan nuorisoseuralaisilla sujui flashmob Helsingin Kampissa.

Osallistuimme Klaukkalan nuorisoseurasta kolmen ryhmän voimin Kampin flashmobiin. Olimme harjoitelleet tammikuun ajan ahkerasti Koiviston polskaa ja keräsimme innostusta tulevaan tapahtumaan.

Tammikuun edetessä jännitys tiivistyi, mutta ei lannistanut haluamme näyttää isolle yleisölle taitojamme ja innostusta tähän huikeaan lajiin.

Perjantai 5. helmikuuta Kello 15.45 Tapasimme Klaukkalan linja-autoasemalla ja aloitimme bussimatkan kohti Helsinkiä. Innoissaan olevat tanssijat rupattelivat koko matkan ajan. Osaa näytti jännittävän tuleva esitys.

Kello 16.30 Saavuimme Kamppiin ja siirryimme lähelle esiintymispaikkaamme 0-kerroksessa. Kertasimme esityksen kokonaisuudessaan: Vinhat aloittaa keskellä, Melske hitaasti mukaan, sitten kantavaihtoaskelta, tyttöjen ja poikien vuorot ja vauhdikas kisapiiri, loppuun huipennus tyttöjen ja poikien vuoroilla ja sitten rallatusten kera isoon kisaletkaan keskelle.

Pohdimme tanssiako takkien kanssa vai ilman, onko hyvä tanssia pipolla ja mihin laukut saadaan turvaan tanssin ajaksi.

Hyvän tukiporukan avulla saimme nämä pienet seikat mielestämme ja pystyimme keskittymään esitykseen.

Kello 16.47 ”Eikö vieläkään kello ole tasan?” Olimme saaneet kaikki valmistelut tehtyä, mutta aikaa oli silti jäljellä ja jännitys alkoi tuntua ilmassa. Pientä kikatusta kuului sieltä täältä ja lapsilta alkoi keskittyminen herpaantua. Jännitimme myös, kuuluuko musiikki varmasti tarpeeksi lujaa.

Klaukkalan nuorisoseura tanssi Kampin E-kerroksessa.

Kello 17.00 ”Hyvät asiakkaamme! Tänään juhlitaan suomalaisen kansantanssin synttäreitä…”, kajahti kauppakeskuksen äänentoistojärjestelmästä. Nyt se alkaa!

Kuulutusta seurasi muutaman sekunnin kaaoksen tuntu, kun kaikki pyrkivät pääsemään tanssiin kiinni. Ja sitten mentiin.

Musiikki kuului hyvin ja ihmiset pysähtyivät kaupasta tullessaan katsomaan. Osa jäi eteen seisomaan koko esityksen ajaksi. Reaktiot vaihtelivat hämmästyksestä ihastukseen ja suurin osa ihmisistä oli kiinnostuneita melko ennakkoluulottomalla tavalla. Tunnelma huipentui yhteiseen kisapiiriin keskelle Kamppia, kun 150 ihmistä pääsi nauttimaan kansantanssin huumasta ympärillään joukko ihmisiä kuvaamassa, kannustamassa ja liittymässä jopa mukaan tanssiin!

Kello 17.13 Takaisin aloituspaikalla. Innostunut puheensorina siivitti tempauksen jälkimaininkeja. Me taisimme tajuta vasta siinä hetkessä kuinka hieno juttu tämä tempaus olikaan. Tämänlaista henkeä kansantanssi tarvitsee. Lapset totesivat hieman vielä ihmeissään ”Näinkö nopeasti se meni ohi?”.

Kello 17.30 Bussi kohti Klaukkalaa. Matkalla oli hiukan väsyneitä, mutta tyytyväisiä tyttöjä. Tästä riittää kerrottavaa.

Psst! Katso myös video https://youtu.be/W9pxXb6omPE Tanssiryhmäläisiä jännittää, mutta se ei näy ulospäin. Ryhmä keskustelee hetkeä ennen flashmobin alkua.

5

Erikoisimmat harrastukset Peukalopainia maanantai-iltaisin? Tulitanssia talven pimeydessä?

Harvinaisen kielen opettelua? Trikkausta, bleidausta tai parkouria?

Sarjassa etsitään Nuorisoseurojen erikoisimpia harrastuksia! Ilmianna oma seurasi ja lajisi toimitukselle: aura.piha@nuorisoseurat.fi

Kivaa nukeille ja barbeille

Vielä ehtii järjestämään Luova lava lapsille -leirejä Kuva: Riku Suonio

Teksti ja kuvat: Anne Uppman

Ella Soikkeli näyttää, miten liimaaminen tapahtuu.

Taikataikinapullat ovat korkkilautasella pikkuruisella pöydällä, viereen vielä kukkakupit ja kahvipannu. Nukkekodin kahvikutsut voivat alkaa.

Mitä, missä ja milloin? Tekstiilimuotoilija Ella Soikkeli vetää joka toinen tiistai kello 1718:30 Simpeleen nuorisoseurantalolla kokoontuvaa nukkekoti- ja miniatyyriaskarteluryhmää, jossa on mukana kymmenkunta harrastajaa.

Mitä siellä tehdään? Simpeleen nuorisoseurantalolla syntyy kaikkea kivaa esimerkiksi nukkekoteihin ja barbileikkeihin. Ellalla on aina mukanaan erilaisia askarteluvälineitä, joista voi loihtia lähes mitä vain. Syksyn aikana ryhmässä on jo syntynyt monenlaisia esineitä: on tehty takkoja, joihin voi panna sisälle led-kynttilän, leivonnaisia taikataikinasta ja koreja paperinarusta ja hammastikuista. Ne näyttävät ihan rottinkikorien pienoismalleilta. Parilla kertaa ennen joulua tehtiin jouluruokia ja -koristeita. Tällä kertaa aiheena ovat astiat, joten syntyi patoja ja pannuja. ”Teillä varmaan ostetaan välipalatkin sen mukaan, mitä pakkauksista voi askarrella”, naureskelee Sanna Asikainen, kun Ella selittää, miten välipalarahkapurkin pohjasta syntyy barbin lautanen. ”Katso nyt, tähän vaan koristeet päälle ja täytekakku on valmis”, esittelee Ella maitopurkin korkkia.

Sanna itse askartelee aasille nojatuolia. Runko rakentuu maitopurkista, päällystys tehdään toppakankaasta. ”Tästä tulee sellainen pata, jossa voi tehdä karjalanpaistia”, selittää askarteluryhmässä mukana oleva Tiitu. Hän sai ajatuksen lähteä nukkekoti- ja miniatyyriaskarteluun, kun oli esiintymässä nuorisoseuran 120-vuotisjuhlassa ja kuuli kurssista. ”Katsoimme Tuiken kanssa toisiamme ja totesimme: tonne”, kertoo Tiitu. Tällä kertaa hän oli tuonut mukanaan myös uuden askartelijan Ennin. Tiitu kertoo tehneensä kotonakin barbin tavaroita, kun on saanut kurssilta ideoita.

Kenelle sopii? Miniatyyri- ja nukkekotiaskartelu sopii kaikille askartelusta ja näpertelystä kiinnostuneille.

Paljonko maksaa? Kerhomaksu on 10 euroa lukukaudelta. Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita paljon mitään. Kotoa löytyy kierrätystavaroita, joista voi askarrella. Ella tuo myös mukanaan materiaaleja.

Löytyykö seurastasi intoa lasten päiväleirien järjestämiseen? Tuntuuko siltä, että sitä intoa olisi, mutta kaipaisi jotain kättä pidempää? Voisiko kesäleirin voisi järjestää mahdollisimman helposti, mutta kuitenkin laadukkaasti?

Kyllä voisi! Luova lava lapsille -leirit ovat jokaisen seuran järjestettävissä. Leirit ovat lasten monitaideleirejä, joissa ohjaajina toimivat nuoret aikuiset, mielellään kulttuurialan ammattilaiset tai opiskelijat. Viikon mittaiset leirit huipentuvat Hetki taiteilijana -esityksiin.

Suomen nuorisoseurat tarjoaa nyt hyvät tukipalvelut yksittäisille seuroille leirien järjestämiseksi.

Jos kiinnostuit, toimi seuraavasti: • Ota yhteys Pasiin (pasi.saarinen@nuorisoseurat.fi) • Lyö lukkoon leiripaikka ja päivämäärät sekä Hetki taiteilijana -esityksen esityspaikka ja -aika • Rekrytoi leirin ohjaajat • Markkinoi leiriä nuorisoseurassasi, alueen kouluissa ja paikallismediassa.

• Mieti leirien ruokahuolto (kysy vinkkejä liitolta!)

Suomen nuorisoseurat tarjoaa seurallesi: • Leirien sisältömateriaaleja • Valmiit markkinointimateriaalit: printattava A3-juliste ja jaettava A5-flyer sekä digimarkkinoinnin materiaaleja • Ohjaajien koulutusta (koulutukset toteutetaan tarpeen mukaan) • Luova lava lapsille -paidat (leirien järjestäjät saavat paidat omakustannehintaan. Hinta sisällytetään leirin osallistumismaksuun.)

• Edullisen ryhmävakuutuksen • Seurakohtaista neuvontaa ja tukea tarpeen mukaan • Valtakunnallista näkyvyyttä

6

Järjestöuutisia Tervetuloa, Paula Kähkönen, Lapin Nuorison Liiton uusi toiminnanjohtaja

Nuorisoseurojen hyvät käytänteet haussa Nuorisoseuroja ja niiden toimintaa hyvin kuvaava termi on monimuotoisuus. On isoja ja pieniä seuroja, suurissa kaupungeissa ja pienissä kylissä, seurantalollisia ja vuokralaisia, harrastustoimintaa ja tapahtumia. On hyvin toimivia seuroja ja sellaisia, joissa kaikki ei mene kuin ”Strömsössä”.

Suomen Nuorisoseurat on ryhtynyt keräämään seuratoiminnan hyviä käytänteitä. Miten olette saaneet kasvatettua jäsenmääräänne, minkälainen kerhotoiminta vetää lapsia ja nuoria, miten seurantalo palvelee parhaiten jäseniä ja muita alueen toimijoita? Tätä keruutyötä tullaan tekemään seurakäynneillä eri puolilla Suomea sekä lomakkeella verkkosivuilla. Työntekijät kokoavat ja kirjaavat käytänteitä, joita sitten jaamme toisillemme eteenpäin. www.nuorisoseurat.fi/seuratoiminnanideat.

Satakunta aluetoimistoksi Satakunnan nuorisoseurojen keskusseuran toiminnoista vastaa vuoden 2016 alusta Suomen Nuorisoseurojen ylläpitämä aluetoimisto. Toimisto sijaitsee entisellä paikalla Porin keskustassa, Karoliina Hursti palvelee seuroja kuten ennenkin ja mm. Ramppikuume ja Kalkkareiden Kulttuurikeikka ovat edelleen ohjelmistossa.

Lapin Nuorison Liiton toiminnanjohtajana on 18.1. alkaen työskennellyt Paula Kähkönen. Miten päädyit hakemaan toiminnanjohtajan paikkaa?

Lapin Nuorison Liiton rooli kulttuurin, kasvatuksen ja lappilaisen imagon tekijänä ja vaikuttajana on ainutlaatuinen. Arvostan keskusseuran pitkäjänteistä työtä tapahtumien tuottajana, kulttuurisen harrastustoiminnan edistäjänä ja toimintaedellytysten mahdollistajana alueen pienille seuroille.

Rakkaus alaan sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin, harrastamisen ja työllistymisen edistäminen ovat aina siivittäneet vapaa-aikaani, arvojani ja työuraani.

kentelin Lahden kaupunginteatterissa ja Lahden Tanssiopistossa. Palasimme takaisin Rovaniemelle ja aloitin työt Lapin liitossa Nuorten Lappi -hankkeessa. Sinä aikana toimin myös Lapin kulttuurin ja luovien alojen strategian parissa.

Vuodesta 2009 olen työllistänyt itseni oman toiminimeni kautta. Koulutin kulttuurin ja luovien alojen toimijoita ja yrittäjäksi aikovia eri puolilla Lappia. Toimin nuorisoalalla työnohjaajana ja olin mukana kulttuuri- ja sosiaalialan työyhteisöissä kehittäjänä. Valmennusteemojani ovat olleet mm. vuorovaikutus, muutokset, tuotteistaminen sekä elämäntaidot.

Entä mitä teet vapaa-ajallasi?

Kuka on tämä uusi toiminnanjohtaja?

Kerro hieman työ-Paulasta.

Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri, tällä hetkellä olen ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja coach. Ennen näitä suoritin viestinnän ja markkinoinnin tutkinnon sekä opiskelin kulttuurin sponsorointia ja vientiä.

Rovaniemi on synnyinkaupunkini ja täällä olen asunut melkein koko ikäni.

Työurani aloitin Lapin sairaanhoitopiiristä henkilöstöhallinnossa. Sen jälkeen teatteriala ja ihmissuhdetyö veivät minut mennessään. Vuosina 1998-2003 aviomieheni opiskellessa muotoilijaksi Lahdessa työs-

Lappilaisuus, perhe, myönteinen ja aktiivinen elämänasenne, humaani ihmiskäsitys sekä innovatiivisuus ja rohkeus ovat minulle tärkeitä arvoja. Perheeseeni kuuluu kauppiasmieheni Olli sekä 9-vuotias poikamme Elias. Harrastamme yhdessä teatteria, koripalloa ja laskettelua.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää Nuorisoseuralehden lukijoille?

Odotan innolla, että pääsen tapaamaan ympäri Suomen nuorisoseuralaisia ja olemaan osana porukkaa. Aurinkoista kevään alkua kaikille!

Vuosi 2016 tuo jäsenille rutkasti etuja!

Dance Arena on huippuhauska seurapeli. Hinta jäsenetuna 30 € (norm. 34,95 €) Peliä voi tilata www.dancearena200.com nettisivujen kautta. Alennuskoodi: DA200Nuorisoseura Holiday Club -jäsenetuna -15 % majoitusetu päivän hinnasta kaikissa Holiday Club -kohteissa Suomessa. Kohteisiin kuuluvat useat kylpylähotellit, Villas-huoneistot ja loma-asunnot. Kylpyläliput eivät kuulu edun piiriin. Tutustu lomakohteisiin ja varaa lomasi www. holidayclub.fi. Käytäthän varatessasi koodia: Nuoriso15 HI-Hostelling -jäsenetuna 10 % alennus Suomen HI-hostelleista näyttämällä mobiilijäsenkorttia maksun yhteydessä.

Eikö sinulla vielä ole mobiilijäsenkorttia? Pyydä seurasi sihteeriä lähettämään sellainen nuorisoseurarekisterin kautta. www.nuorisoseurat.fi/mobiilijasenkortti

7

Suomi vuonna 2017: Sata tapahtumaa, tuhat tarinaa Kuva: Riku Suonio

Nuorisoseurojen hanke Suomi vuonna 2017 – 100 tapahtumaa, 1000 tarinaa piirtää kuvan Suomesta vuonna 2017 ja kertoo, millaisen Suomen lapset ja nuoret haluavat rakentaa. Tavoitteena on, että itsenäisyyden juhlavuoden aikana lapset ja nuoret toteuttavat 100 tapahtumaa eri puolilla Suomea. Tapahtumissa kootaan videoita, valokuvia ja kertomuksia nuorten arjesta ja unelmista. Nämä 1000 tarinaa antavat kasvot itsenäiselle Suomelle ja äänen Suomen tulevaisuudelle.

Lisäksi itsenäisyyden juhlavuonna järjestetään Suomikemut eli Suomen syntymäpäiväjuhlat, jonne kaikki ovat tervetulleita.

Aika laittaa mietintämyssyt päähän!

Hankkeen puitteissa Suomen Nuorisoseurat rahoittaa sata lasten ja nuorten suunnittelemaa ja toteuttamaa tapahtumaa. Avustusten määrä vaihtelee välillä 100 € - 500 €. Ensimmäinen avustushaku nuorten tapahtumille on elokuussa 2016, jonka jälkeen hakuja on muutaman kuukauden välein vuoden 2017 loppupuolelle asti. Jo tässä vaiheessa voi kuitenkin ruveta pohtimaan tapahtumaideoita. Tärkeää on, että tapahtumat ovat nimenomaan lasten ja nuorten itse ideoimia, suunnittelemia ja toteuttamia, ja aikuiset toimivat tapahtumassa mahdollistavana tukena.

Musiikkia, teatteria ja yhteiskunnallista vaikuttamista Aloitin nuorisoseuraharrastukseni Narvan Tähtinuorisoseurassa. Siellä oli bändikämppä ja äänentoisto eli kaikki, mitä nuori laulaja-kitaristi tarvitsi. Myöhemmin teatteri alkoi kiinnostaa ja suuntasin naapurikylään Vesilahden nuorisoseuraan, koska siellä oli paljon teatterin harrastajia. Pääsin näyttelemään paljon ja isoja rooleja ammattimaisessa ohjauksessa. Teatteri Kurki oli minulle vuosia tärkeä paikka ja antoi valmiudet jopa ammattiin etenemiseen asti.

Vesilahden nuorisoseurassa kuuluin myös johtokuntaan. Yhdessä syyskokouksessa minulle lyötiin puheenjohtajan nuija kouraan; olin silloin 26-vuotias. En varmasti ollut kokenein, enkä pätevinkään, mutta johtokunta katsoi, että nuoria on laitettava kantamaan vastuuta. 30-vuotiaana annoin nuijan eteenpäin nuoremmalle ja samana vuonna minut valittiin Vesilahden kunnan valtuustoon ja sen varapuheenjohtajaksi. En varmastikaan olisi ollut valmis kunnan johtaviin luottamustoimiin, jos en olisi saanut siihen valmiuksia nuorisoseurasta. Nuorisoseurojen merkitys yhteiskunnallisten vaikuttajien kasvattajana on ollut merkittävä ja on sitä edelleen. Kannustan antamaan nuorille vastuuta johtokunnissa ja nuorten sitä myös rohkeasti ottamaan.

Kun kertaan nuorisoseurahistoriaani, syntyy vastaus siihen, mihin pyrin varapuheenjohtajana: että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus harrastaa ja toteuttaa itseään yhtä monipuolisesti nuorisoseuroissa kautta maan kuin mihin itselläni on ollut.

Teatteri ja musiikki tulevat edelleen olemaan painotukseni. Musiikin aseman nostaminen nuorisoseuroissa sekä harrastajien yhteen saattaminen valtakunnan tasolla on keskeisimpiä tavoitteitani.

Musiikki, teatteri ja luottamustehtävät täyttävät edelleen iltani. Niihin sain valmiudet nuorisoseuroissa ja niitä harrastan edelleen – nuorisoseuroissa!

Harri Penttilä

Nuorisoseurojen hallituksen varapuheenjohtaja

8

Työntekijät tutuksi Keski-Suomen Nuorisoseurojen tanssinopettaja henkilökuvassa:

Paula työskentelee haaveammatissaan Teksti: Milla Wallenius Kuvat: Petri Kivinen, Jussi Kaijankangas Nuorisoseurojen Keski-Suomen aluetoimiston väkeen kuuluu tanssinopettaja AMK, Paula Kettu. Tai no, eipä Paula juuri toimistolla vanhene, sillä hän kiertää opettamassa kymmentä eri ryhmää eri puolilla Keski-Suomea. Ja työskentelee paitsi nuorisoseurojen Keski-Suomen aluetoimiston alaisuudessa alueellisena kansantanssiohjaajana, niin myös Jyväskylänseudun nuorisoseurojen Tekemisen riemua -hankkeessa opettajana ja konserttien järjestäjänä sekä Jyväskylän ja Petäjäveden kansalaisopistoilla tanssinopettajana.

Mitä alueellinen kansantanssiohjaaja tekee käytännössä? ”Toiminta-alueeni on koko Keski-Suomi, joten opettamisen lisäksi olen mukana suunnittelemassa alueellisia koulutuksia ja tapahtumia.”

Lisäksi Paula organisoi ohjaajahuoltoa. ”Ohjaajien olohuoneessa on mukana niin tanssin, teatterin kuin musiikin ohjaajiakin, mistä syntyy hyvää synergiaa. Tapaamme joka toinen viikko ja paikalla on noin kymmenkunta ohjaajaa. Välillä meillä on luentoja, toisinaan vain juttelemme keskenämme. Samat jutut toimivat hienosti eri alojen ohjaajille, sillä onhan kyse kuitenkin ryhmän ohjaamisesta ja ihmisten kohtaamisesta.”

Paula haluaisi myös kehittää alueellista kansantanssiohjaajan hommaa. ”Haaveenani on, että kansantanssi näkyisi alueella vielä entistä enemmän. Että olisi joukko harrastajaohjaajia, jota voisin käydä ammattilaisena aina välillä tsemppaamassa. Toistaiseksi ohjaan aika pitkälle kaikkia ryhmiä itse.”

Kun harrastuksesta tuli työ Paula on ollut nuorisoseuralainen käytännössä aina. Vanhemmat veivät vilkkaan kolmivuotiaansa tanhuun purkamaan energiaa. Tanhuharrastuksen myötä Paula pääsi kiertämään valtakunnallisia tapahtumia ja ohjaamaan harrastuspohjalta kansantanssiryhmiä omassa, Kaustisten nuorisoseurassa. Jossain vaiheessa tulevaisuuden suunnitelmatkin alkoivat muotoutua, ja Paula tiesi haluavansa tanssinopettajaksi.

Paula muutti Kaustiselta opiskeluiden perässä Ouluun, kun pääsi ammattikorkeakoulun tanssinopettajalinjalle. Vuonna 2007 hän teki opintoihinsa liittyneen työharjoittelun Jyväskylässä, nuorisoseuroilla. Harjoittelun jälkeen Riina Kylmälahti kysyi, mitä Paula ajatteli tehdä valmistumisensa jälkeen. Tarjolla olisi töitä Keski-Suomen nuorisoseuroissa. ”Kai mä sitten jotain tein siinä harjoittelussa oikein”, Paula nauraa.

Niinpä toukokuussa 2008 Paula pakkasi jälleen laukkunsa, ja muutti kotinsa Oulusta Jyväskylään, joka oli siinä vaiheessa kaupunkina ihan uusi tuttavuus. ”Jotenkin olin aina ajatellut, että Kaustisilta lähden joko Oulun tai Tampereen suuntaan, enkä ollut edes ajatellut Jyväskylää. Mutta hienosti olen täällä viihtynyt.

Yliopistokaupungissa on paljon nuoria ihmisiä, ja eikä Kaustisellekaan ole matkaa kuin parisataa kilometriä.” ”Niin, ja täällä on niin paljon kaikkia eri tapahtumia, että välillä oikein harmittaa, kun en ehdi kaikkiin mukaan. ” Yhteen asiaan Paula ei kuitenkaan pohjalaisena ole kuitenkaan oikein vieläkään Jyväskylässä tottunut. ”Täällä on mäkiä kaikkialla!”

No, entä miltä tuntuu, kun harrastuksesta tuli työ? ”Se on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta saan elää juuri niin, kuin olen aina unelmoinut. Halusin, että minusta tulee isona tanssinopettaja, ja on upeaa, että siitä tosiaan on tullut minulle työ. Toisaalta työssähän kaikki ei aina ole niin ruusuista kuin unelmissa, eikä tarvitse ollakaan.” ”Vahvuutenani on ainakin pitkäjänteisyys ja huumori. Viikkotreenit ovat tärkeä osa harrastajan viikoittaista aikataulua ja kehittymistä.”

Tanssinopettaja Paula Kettu on ollut nuorisoseuroissa työntekijänä vuodesta 2008. Työssään hän muun muassa kiertää opettamassa kymmentä eri ryhmää eri puolilla Keski-Suomea.

Työn merkitys Työ merkitsee Paulalle paljon. ”Tietenkin työ sinänsä merkitsee perusturvaa, joka mahdollistaa monia muita asioita elämässäni.

Se merkitsee myös perusfysiikkaa, eli sitä, että pysyn työni avulla ainakin ok hyvässä kunnossa. Kaikissa töissä kun ei tule liikutuksi kymmentä tuntia viikossa!”

Sitten on työn sosiaalinen puoli: ajatusten vaihto erilaisten ihmisten kanssa.

Paula Kettu yhdessä kollegansa Susanna Kivisen kanssa Lasten Kalenoissa 2015. Paula toimi tapahtuman yhteisohjelman ”Matkataan maailman ympäri” yhtenä koreografina.

9

”Parasta työssäni ovat ihmiset; oppilaat ja varsinkin lapset, joilta saa välitöntä palautetta omasta tekemisestä.” ”Hienoa on myös se, kun on useamman vuoden opettanut samaa lapsiryhmää, ja nyt näkee jo sen kehityskaaren, mikä on tapahtunut”, Paula miettii.

Paula antaa arvoa myös sille, että hän pääsee toimimaan juuri siellä, missä kansantanssi on Suomessa nyt. ”Jokaisen pitäisi antaa kansantanssille mahdollisuus, eli omille juurille ja suomalaiselle tekemiselle”, Paula linjaa. ”Ajattelen, että pitää olla ylpeä siitä mitä tekee ja mistä on kotoisin, ja samalla katsoa avarasti maailmaa.”

Työkavereitaan Paula kuvailee avarakatseisiksi ja avuliaiksi, ja harmittelee, että näkee heitä oikeastaan aika vähän.

Koska Paulan työ on itsenäistä ja välillä yksinäistäkin, on tärkeää, että taustalla taho, johon kuulua. ”Se, että työyhteisönä on Nuorisoseurat, tarkoittaa minulle, että kuulun johonkin isompaan kokonaisuuteen.

Saan myös tukea ja apua – ja toki joitakin asioita voimme tehdä myös yhdessä.” ”Siinä onkin mielestäni nuorisoseuralaisuuden ydin: yhdessä tekeminen”,

Paula tiivistää. ”Ja kun tehdään yhdessä, saavutetaan niin paljon enemmän kuin yksin puurtaessa.”

Hauskoja muistoja työn parista Paulan ohjaamissa ryhmissä tanssijoiden ikä vaihtelee 3-71 vuoden välillä. Yksi Paulan rakkaimmista muistoista työnsä parissa on yhden pienen, noin nelivuotiaan pojan, ryhmään tulo. Poikaa jännitti hirmuisesti ryhmässä oleminen, eikä hän uskaltautunut lainkaan piiriin muiden kanssa. Paula mietti, että miten ihmeessä hän saisi pojan tulemaan muiden mukaan, kunnes huomasi pojan paidassa koiramerkin ja hoksasi kysyä, että menisivätkö he yhdessä näyttämään merkkiä muillekin. Poika innostui siitä, ja siihen jäi jännitys. ”Edelleen tuo poika hyppää kaulaani, kun tulen häntä jossakin vastaan”, Paula kertoo vähän liikuttuneena. ”Ne on isoja asioita.

Kohtaaminen vaatii aina läsnäoloa ja kuuntelua.”

Toinen hauska muisto – sekin lasten kanssa työskentelystä – kutkuttaa edelleen Paulan nauruhermoja. He olivat ryhmässä

on tärkeää nähdä opesta sekin puoli, esikuvana toimiminen.” ”Kyllähän opettajia katsotaan ylöspäin, esikuvana oleminen on luonnollinen osa opettajuutta. Toivoisin vain, että pysyisin lunastamaan omat ja oppilaiden toiveet esiintyjyyden suhteen. Ja onhan se niinkin, että mitä enemmän esiintyy itse, sitä helpompi on tuoda niitä asioita opetukseenkin.”

Ja on Paulalla unelmia myös koko suomalaisen kansantanssikulttuurin suhteen.

Paula haaveilee ihan uudenlaisen jamikulttuurin juurruttamisesta maahamme. Sellaisen, jossa tanssijat voisivat soittaa musiikkia ja muusikot tanssia – ja toki päinvastoin.

Ruotsissa tällainen jamikulttuuri elää ja voi hyvin. ”Voi kun saataisiin luotua luontevia paikkoja soittaa ja tanssia yhdessä!”, hän huokaa.” Perinnearkun jamit ovat juuri sitä, mitä haluaisin myös meille tänne Keski-Suomeen. Meillä kun on hyviä bändejä ja osaavia tanssijoita, joita yhteen tuomalla voitaisiin saavuttaa jotakin huikeaa. Vapaatanssiminen on äärimmäisen antoisaa, kun saa tanssia siihen musiikkiin, mikä milloinkin soi.” ”Antaisi musiikin ja kehon viedä”, Paula maalailee.

harjoitelleet karjalaista puolijuoksua, mutta kun harjoitusten jälkeen yhden tytön äiti oli kysynyt lapseltaan, että mitä he olivat tänään tehneet, niin tyttö ilmoittanut heidän harjoitelleen ranskalaista puolikävelyä. ”Mielikuvassa näen vieläkin korkokengät jonkun pariisittaren jaloissa”, Paula nauraa.

Jamikulttuuria kansantanssiin Vaikka Paula onkin toiveammatissaan, on hänellä yksi selkeä haave tulevaisuuden suhteen. ”Toivoisin, että minulla olisi tulevaisuudessa enemmän aikaa omalle tanssimiselle, ja pääsisin itse enemmän lavalle. Onhan opettaminenkin esillä oloa, mutta nautin esiintymisestä”, hän kertoo. ”Omalla esiintymisellä on myös pedagoginen puoli. Oppimisen kannalta on tärkeää, että oppilaat näkevät, että myös opettaja tanssii ja esiintyy samalla tavalla kuin he.” ”Huomaan sen erityisesti silloin, kun joskus olen esiintynyt, ja omat oppilaat ovat ihan ihmeissään, että ”Ai, sä tanssit noin, en ookaan koskaan nähnyt”. Uskon, että heille

KULTTUURIKESKUS SOFIA KULTTUURIA JA LIIKUNTAA MERELLISESSÄ YMPÄRISTÖSSÄ Kulttuurikeskus Sofia sijaitsee meren rannalla vain 25 minuuttia Helsingin keskustasta. Järjestämme monipuolisia kulttuuritapahtumia ympäri vuoden.

Sofiassa on hotelli, ravintola ja aulakahvila, sauna uima-altaineen, taidegalleria, ortodoksinen kappeli, 220 hengen auditorio ja runsaasti kokoustiloja.

Avara liikuntahallimme soveltuu monenlaiseen urheiluun, mm. koripalloon, painiin, salibandyyn, sulkapalloon, pingikseen ja tennikseen. Pukuhuoneissa on suihkut ja kaksi saunaa.

Nuorisoseurapaketti alkaen 55 €/hlö, sis.

• • • • • •

1 yön majoituksen 2–3 hengen hotellihuoneissa, joissa kylpyhuone, WiFi, tv, parveke herkullisen buffet-aamiaisen kotiruokalounaan tai -päivällisen iltapalan ja iltasaunan uima-altaan käytön, kokoustilan opastuksen galleriaan ja kappeliin

Varaukset ja tiedustelut: myynti@sofia.fi puh. 010–2779 102 Liikuntahalli sopii myös teatteriesitysten, sirkustaiteen ja tanssin harjoitustilaksi.

Pimennettävissä elokuvaproduktioita varten. Salin korkeus on 7m ja kokonaispinta-ala 510 m2.

Ympäristössä on loistavat lenkkeilymaastot, Kallvikin luonnonsuojelualue ja pienillekin lapsille sopiva uimaranta.

Paula ryhmänsä Tosi-Isojen kanssa esiintymässä Tanssimyllyssä 2015.

Yhteistyökumppaneidemme kanssa järjestämme mm. melontaa ja muita ulkoilu- ja sisäaktiviteetteja.

Kulttuurikeskus Sofia Kallvikinniementie 35 00980 Helsinki www.sofia.fi kulttuurikeskussofia

10

Palkintojen pyörteissä Alkuvuosi on palkintojenjaon aikaa. Edellisen vuoden ansiokkaita tekoja muistetaan ja tekijöitä kiitetään. Alkuvuoden suurimpia tunnustuksia ovat Vuoden ohjaaja ja Vuoden kansantanssiyhtye. Vuoden ohjaajiksi valittiin Katja Hakala ja Taina Salminen, joiden yhteishaastattelu löytyy sivulta 14-15. Pispalan Sottiisin vuoden kansantanssiyhtye Polokkareista voit lukea aukeamalta 12-13.

Vuoden tanssiteko: Janne ja Aino - Balladi erään säveltäjän elämästä

Vuoden teatteriteko: Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinelan Tirlittannäytelmä Vuoden teatteriteko -palkintona myönnettävän Esko-patsaan saa tänä vuonna Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinela. Teatterissa toteutettiin vuonna 2015 historian ensimmäinen kesäteatteriesitys – Tirlittan. Seurantalon takapihalla esitetty näytelmä toteutettiin piknik-teatterina, mikä sai paljon kiitosta kylältä, josta kesäteatterimahdollisuus on aiemmin puuttunut.

Klaukkalan Nuorisoseuran Teatteri Roinela on toiminut vuodesta 2001. Tällä hetkellä toimivia ryhmiä on seitsemän, ohjaajia kahdeksan ja apuohjaajia kuusi.

Viime kesänä aloitettu kesäteatteritoiminta kokosi eri-ikäisiä harrastajia, ohjaajia, entisiä harrastajia ja harrastajien vanhempia yhteen.

Lavarakenteiden ja katsomon puuttuessa Teatteri Roinelan väki innovoi esityksen alustaksi piknik-kesäteatterin, jossa näyttämönä toimi talon pihapiiri ja katsomona katsojien tuomat viltit. Esitys saatiin aikaan suuren talkoojoukon avulla.

Positiivisen palautteen siivittämänä Teatteri Roinela on suunnittelemassa kesälle 2016 uutta piknik-kesäteatteria.

Nuorisoseurajärjestön teatteriryhmille vuodesta 1948 jaettu Esko-kiertopalkinto on taustaltaan Aleksis Kiven Nummisuutareiden Eskon kuvitteellinen näköispatsas. Pronssisen patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969).

Vuosina 1974 - 1979 Esko jaettiin Seinäjoen Harrastajateatterikesän kiertopalkintona kunnes se palautui vuonna 1980 takaisin nuorisoseurajärjestön pariin. Vuodesta 2010 patsas on myönnetty Vuoden teatteriteosta.

Kansanmusiikin ja kansantanssin talvitapahtuma Folklandia myönsi Vuoden tanssiteko 2015 -tunnustuksen Janne ja Aino – Balladi erään säveltäjän elämästä -tanssiteokselle. Eri taidelaitosten yhteistyönä luotu taiteellisesti korkeatasoisella ja kiinnostavalla teoksella luodaan yleisölle mielikuvaa kansantanssista ja -musiikista elinvoimaisena ja kehittyvänä taiteenlajina.

Kansanballadiksi sävelletty yli 40 esiintyjän teos avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan erään säveltäjäneron elämänkäänteitä. Käsikirjoitus, koreografia ja ohjaus: Petri Kauppinen ja Milla Korja. Musiikki: Ville Ojanen ja Ostrobothnian Folk Orchestra. Päärooleissa: Johanna Iivanainen, Timo Rautiainen, Heidi Kultanen, Mitja Pilke ja Aapo-Matti Puhakka.

Tanssiteoksen ovat yhteistyössä luoneet Centria ammattikorkeakoulu, Keski-Pohjanmaan konservatorio ja Oulun Ammattikorkeakoulu. Janne ja Aino kantaesitettiin maaliskuussa 2015 Oulun musiikkijuhlien tilausteoksena. Vuoden 2015 tanssiteko -valinnan suoritti kansantanssimestari Antti Savilampi neuvoa antavan yleisöäänestyksen pohjalta.

Muut Folklandia-Gaalan Muita palkittuja palkinnot ja tunnustukset Lisäksi Folklandia-risteilyllä jaettiin tunnustuksia ja palkintoja vuoden 2015 saavutuksista ja kerrottiin juuri alkaneen Kansantanssin Riemuvuoden tunnustuksista.

• Vuoden Wäinö 2016 – Ijahis idja –musiikkitapahtuma Inarista • Vuoden Nuori Pelimanni 2016 – Kansanmusiikkiyhtye Hauru • Kaustisen vuoden 2016 yhtye – Piirpauke • Vuoden kansanmusiikkilevyt – Anne-Mari Kivimäki: Lakkautettu kylä ja Freija: Liki

• Tikkuristin Suomenmestari 2016: Tom Weckström, Klaukkalan Nuorisoseura • Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-kulttuuripalkinto: Urajärven Kartanoteatteri, Urajärven nuorisoseura • Etelä-Savon urheilugaalan Vuoden liikuttaja 2015: Koirakiven nuorisoseura • Pohjois-Karjalan Vuoden nuorisoseura: Hammaslahden Nuorisoseura • Pohjois-Karjalan Vuoden nuorisoseurateko: Marko Nygrén, Motora • Pohjois-Karjalan Vuoden nuorisoseuralainen: Kati Okkonen, Lipinlahden Nuorisoseura Palkintosade jatkuu koko kevään, kun maakunnallisia tunnustuksia jaetaan ympäri Suomen. Nuorisoseurajärjestön suurin tunnustus Vuoden nuorisoseura julkistetaan Nuorisoseurapäivän juhlassa Joutsassa 13.3.2016.

11

Nuorisoseuratoimintaa yli kulttuurirajojen!

Kriisit Afrikassa ja Lähi-idässä ovat aiheuttaneet ennennäkemättömän muuttoliikkeen myös Suomen suuntaan.

Vuonna 2015 Suomeen saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa oli irakilaisia, afganistanilaisia, somalialaisia ja syyrialaisia.

Yhteistä kieltä kantaväestön kanssa on harvoin ja tavatkin ovat toisilleen tuntemattomia. Taiteen ja kulttuurin kieli

on kuitenkin universaali ja sen keinoin on mahdollisuus luoda siltaa maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välille.

Syksyn 2015 Nuorisoseurakokouksessa kannustettiin nuorisoseurakenttää rohkeasti kehittämään toimintaansa, jotta maahanmuuttajien kynnys osallistua toimintaan olisi mahdollisimman matala ja muutamat seurat ovat reippaasti tarttuneet toimeen!

Tervolan Nuorisoseuran Kulttuurikahavio on kaikkien yhteinen kohtaamispaikka Tervolaan, reippaan 3000 asukkaan kuntaan, perustettiin vastaanottokeskus syyskuussa. Tervolan Nuorisoseura aloitti samalla Kulttuurikahavio-toiminnan – talkoilemalla kerran viikossa avoimet ovet seurantalolle. Näin 20-vuotias nuori nainen Shefaa Alnaimi kertoo kokemuksistaan Tervolassa: ”Kun saavuimme Tervolaan ensi kertaa, oli ilta. Tunsimme olevamme aivan yksin keskellä pimeyttä. Seuraavana aamuna päätimme lähteä ulos oppiaksemme tuntemaan Tervolaa. Ihmiset täällä ovat hyväntahtoisia ja ystävällisiä – meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Vähitellen huomasimme, että monet heistä halusivat tutustua meihin. Nyt meillä on jo paljon tuttavia ja ystäviä – mahtavaa! ”Käymme Tervolan kunnan nuorisotilojen lisäksi joka viikko Tervolan Nuorisoseuran Kulttuurikahaviossa – tapaamme siellä ystäviämme. Kulttuurikahaviossa olen onnellinen, ja aika kuluu kuin siivillä. Juttelemme, pelaamme erilaisia pelejä, juomme kahvia tai teetä tai syömme muun tekemisen ohessa. Nuorisoseuran väki on vähän kuin oma perhe – yhteisö, johon on helppo tulla.”

Tervolan nuorisoseuran Kulttuurikahavio on avoinna kaikille torstaisin klo 1820:30.

Tervolan nuorisoseuran Kulttuurikahvio toimii myös ideapajana yhteiselle kulttuuriselle tekemiselle – Saapa nähdä mitä saamme aikaan!

Tervolan Nuorisoseuran Kulttuurikahaviossa tehtiin vohveleita joulukuussa – Mohammed, Haider ja Ali niiden kimpussa – taustalla jöötä pitää Arja.

Nuorisoseurantalo hätämajoitukseen Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura järjesti yhdessä Ylihärmän Nuorisoseuran kanssa syksyllä 2015 turvapaikanhakijoille hätämajoituksen Ylihärmän nuorisoseurantalolla kahteen otteeseen. Majoittujia oli yhteensä sata henkilöä, miehiä ja naisia, kotoisin pääasiassa Irakista sekä muutama Eritreasta, Afganistanista ja Somaliasta.

Tarve oli tuohon aikaan suuri, koska Etelä-Pohjanmaan alueelle suunnitelluista ja nykyisin jo toiminnassa olevista vastaanottokeskuksista yksikään ei ollut tuohon aikaan vielä toiminnassa, ja Suomessa alkoivat majoitustilat loppua.

Ensin oli laadittava uusi pelastussuunnitelma, koska seurantalojen suunnitelmat ovat yleensä kokoontumis- eivätkä majoitustarkoitukseen. Seuraavaksi piti saada riittävästi vapaaehtoisia. Minut yllätti täysin, miten reippaasti, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti monet lähtivät vapaaehtoisiksi, vaikka edes tarpeen ajankohta ei ollut vielä tiedossa.

Hätämajoitusarkea.

Ensimmäinen ryhmä saapui muutaman tunnin varoitusajalla. Monet vapaaehtoiset peruivat omia menojaan, jotta pääsivät nopeasti auttamaan. Vapaaehtoiset hoitivat muonituksesta aamu-, väli- ja iltapalat, noutivat lämpimän ruuan läheiseltä keittiöltä, vastasivat monenlaisiin kysymyksiin ja jakoivat keräyksellä saatuja vaatteita, kenkiä ja hygieniatarvikkeita. Majoittujien keskuudesta löytyi pian englantia osaavat henkilöt, jotka pystyivät toimimaan tulkkeina toisille. Heidän välityksellään pystyimme kommunikoimaan ryhmän kanssa.

Saapuessaan kaikki olivat hyvin väsyneitä pitkän matkan vuoksi, mutta nukuttuaan monet tarttuivat arkisiin asioihin, joita vaikkapa viihtyvyyden ja siisteyden eteen tiloissa oli tehtävä. Toiset pyyhkivät pöytiä ruokailujen jälkeen, toiset auttoivat kauppakassien kantamisessa ja jotkut pesivät vessoja, lattioita ja astioita.

Ensimmäiset päivät kuluivat nopeasti.

Lehdistö oli aktiivisesti yhteydessä ja moni toimittaja kävi paikan päällä tekemässä juttua ja haastattelemassa turvapaikanhakijoita. Järjestimme turvapaikanhakijoille tekemistä, ja esimerkiksi jalkapalloa pelattiin aktiivisesti nuorisoseurantalon

Teksti: Sanna Paloniemi

pihassa. Opetimme suomen kieltä ja kerroimme suomalaisesta kulttuurista.

Minkäänlaisia järjestyshäiriöitä ei ilmennyt. Paikkakuntalaiset olivat kiinnostuneita hätämajoituksesta ja monet kävivät tutustumassa paikan päällä. Alahärmäläiset äidit keräsivät auton täyteen peittoja, tyynyjä ja liinavaatteita, jotka yksi toi nuorisoseurantalolle pian ensimmäisen ryhmän saavuttua. Eräs pariskunta toi pari sangollista omenoita. Jotkut kävivät autolla pyörähtämässä pihassa uteliaisuuttaan, mutta joskus joku näytti keskisormeakin.

Sattumuksia. Yhtenä päivänä keittiön astianpesukoneen poistoletku tukkeutui ja vettä alkoi valua suuria määriä lattialle.

Välittömästi kaikki alkoivat tuoda lakanoita keittiöön ja kuivasivat niillä lattian. Mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi ollutkaan.

Majoittujien nopealla toiminnalla torjuttiin vesivahinko.

Ajaessani toisen ryhmän kanssa seurantalolta vastaanottokeskukseen autoni hajosi keskelle vilkkaan valtatien risteystä.

Odottelin tien vieressä perässä tullutta bussia, jossa kävin ilmoittamassa, ettei autoni enää liikahdakaan. Saman tien kymmenen turvapaikanhakijaa lähti apuun: osa lykkäämään autoa, toiset ohjaamaan liikennettä. Yksi tarjoutui jopa korjaamaan autoni, mutta se ei ollut enää korjattavissa.

Kokemukseni hätämajoituksen järjestämisestä ovat positiivisia. Olen iloinen, että pystyimme toimimaan tilanteessa, jossa tarve oli suuri. Erityisesti haluan kiittää vapaaehtoisia, joiden avulla kaikki sujui hyvin.

12

Vuoden 2016 kansantanssiyhtye valittu

Polokkarit tanssivat riemulla ja huumorilla Teksti: Minna Wallenius Kuvat: Petri Kivinen

Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit palkitaan 3 300 euron stipendillä ja lisäksi ryhmä pääsee ensi kesän Pispalan Sottiisin kotimaiseksi pääesiintyjäksi.

Oululainen Polokkarit valittiin vuoden kansantanssiyhtyeeksi, mikä yllätti ryhmän täysin. Valinta oli yllätys siitäkin huolimatta, että ryhmään olisi tulijoita enemmän kuin mukaan voidaan ottaa.

Tällä Hanna viittaa siihen, että ryhmän ikähaitari venyy alaikäisestä eläkeläiseen. ”Ikäjakauma ei haittaa sen enempää lavalla kuin ryhmän sosiaalisessa kanssakäymisessäkään”, Hanna toteaa.

Vuoden kansantanssiyhtyeen valinnan kriteerinä on, että valittu ryhmä edustaa esimerkillisellä tavalla suomalaista kansantanssikulttuuria. Polokkareitten ohjaajalta, tanssinopettaja AMK Hanna Poikelalta, voi siis hyvällä syyllä kysyä, että mitä suomalaiselle kansantanssille tänä päivänä kuuluu. ”Valinta oli kyllä melkoinen yllätys, sillä lähivuosina on palkittu aika erilaisia ryhmiä, hän aloittaa kertoen ryhmän tunnoista.”

Tyyliltään Polokkarit edustavat kansantanssin ”old school” –meininkiä, ja ohjelmisto ponnistaa pitkälti perinteestä. Koreografiat pohjautuvat niin itäiseen kuin läntiseen kansantanssiperinteeseen huumoria unohtamatta. Tärkeää on yhteisöllisyys ja se, että tanssijat ovat kontaktissa sekä toisiinsa että yleisöön. ”Teemme perinteistä tanssia tämän päivän tarinalla, Hanna kiteyttää lopulta ryhmän ytimen.

Tämän tyyppisestä esityksestä esimerkkinä Hanna mainitsee Polokkareitten esityksen Folklandialla, jossa musiikin ohessa kuultiin tanssijoiden omia tarinoita siitä, mikä on heidän suhteensa tanssiin ja miten he ovat hurahtaneet tanhuamiseen.” ”Ehkä nyt oli sen sanoman vuoro, että kaikki saavat nauttia kansantanssista näin Kansantanssin Riemuvuotena”, Hanna tuumii vielä valintaa vuoden ryhmäksi. ”Meillähän on meininkinä, että koko kylä tanssii”, Hanna kertoo.

Hanna on toiminut Polokkareitten ohjaajana pian viisi vuotta. Hänen aloittaessaan ryhmässä tanssi 15 henkeä – nykyään tanssijoita on 31: 11 miestä ja 20 naista. Kaikki halukkaat eivät mahdu edes mukaan, mikä ei taida olla tänä päivänä ihan tavallista. Mikä sitten on Polokkareitten vetovoiman salaisuus? ”Kyllä se on hyvä meininki. Ryhmässä on hyvä huumori ja uudet ryhmäläiset otetaan aina avosylin vastaan. Ryhmällä on suorastaan hersyvä maine.”

Miten Polokkareihin sitten voi päästä mukaan? ”Ottamalla minuun yhteyttä ja tulemalla katsomaan treenejä. Sitten puhutaan, milloin vaihto olisi mahdollista tehdä.”

Sillä vaikka ryhmässä on hyvä henki, niin ryhmäläisten elämäntilanteet tuovat kuitenkin vaihtuvuutta porukkaan. Ryhmässä ei esimerkiksi tanssi enää yhtäkään alkuperäisjäsentä, tosin ”virkaiältään” vanhin on 15-vuotias Polokkari. ”Tanssijat ovat lopettaneet paikkakunnalta muuttojen ja töiden takia”, valottaa Hanna vaihtuvuuden syitä.

Ryhmään mukaan pääsemisen vaatimuksena on kuitenkin jonkinlainen aiemmin hankittu tanssitaito. ”Onneksi Oulussa on kuitenkin tanssitarjontaa hirveästi, esimerkiksi kolmessa eri nuorisoseurassa, joten ”ei-oota” ei ole tarvinnut myydä, kun aloittelijat voi ohjata tanssimaan johonkin toiseen ryhmään.”

Ryhmään olisi tunkua

Polokkareitten huumorista kertoo jotakin vuosia kestänyt perinne, jossa kaikkiin saunailtoihin kuuluu poikien hankkima vesimeloni. Illan aikana vesimelonin kanssa suoritetaan erilaisia rituaaleja, kuten saunotaan tai otetaan selfietä – ja illan päätteeksi päätähti syödään.

Parasta A-ryhmää Polokkarit nostettiin kevään 2015 valtakunnallisessa kansantanssikatselmuksessa Tanssimyllyssä Taito+ -sarjasta valiosarjaan. Siihen nähden tuntuu vähäiseltä, että Polokkarit harjoittelevat vain kerran viikossa – tosin treenit kestävät kerralla lähes kolme tuntia. Tällainen harjoittelurytmi soveltuu parhaiten tanssijoiden kiireiseen arkeen.

Harjoitukset aloitetaan aina kuulumisten vaihdolla. Jokainen kertoo, mitä on viikon aikana touhunnut, sillä

13

sosiaalisuus on tärkeää. Sitten kuitenkin mennään eikä meinata: opetellaan yksin- ja paritanssitekniikkaa, tehdään lihaskuntoharjoituksia ja lopuksi venytellään.

Hannalla on selkeä näkemys siitä, millainen harjoittelutaktiikka toimii parhaiten. ”Kaikkien pitää päästä kehittymään, mutta hauskaa pittää olla! Olenkin ohjaajana mukautuvainen: tarvittaessa osaan vaatia ja heiluttaa piiskaa, mutta myös luoda hyvää tunnelmaa.”

Viime aikojen harjoitukset ovat menneet tiukasti ohjelmiston parissa, sillä vuonna 2015 Polokkarit juhlivat 20-vuotista taivaltaan. Juhlavuoden myötä ryhmällä oli runsaasti esiintymisiä.

He kävivät tanssimassa päiväkodeissa ja palvelutaloissa, esiintyivät Pohjois-Pohjanmaan maakuntajuhlilla, pitivät juhlailtamat ja järjestivät loppuunmyydyn konsertin. Sitä edellisenä vuonnakin riitti säpinää, kun ryhmän oli mukana vuoden 2014 tanssitekona palkitussa Owla-tanssiseikkailussa, ja ryhmä kävi myös ensimmäistä kertaa ulkomailla esiintymässä. ”Parhaillaan etsimme kumppania, että pääsisimme tänä vuonna KV-esiintymismatkalle”, Hanna kertoo.

Elävää musiikkia sen olla pitää Polokkareitten toimintaan kuuluu kiinteästi tasokas kansanmusiikkiyhtye Nope, joka on koottu alunperin Owla-tanssiteosta varten syksyllä 2013. Porukka koostuu oululaisista nuorekkaista muusikoista ja pelimanneista, jotka omaavat monenlaista musiikkitaustaa. Meno on perinteikästä, rytmikästä ja oivaltavaa – uutta ja vanhempaakin kansanmusiikkia rennolla otteella. Bändissä on viisi soittajaa: kaksi haitaristia, viulisti, kontrabasisti sekä kitaristi.

Myös laulua on nykyisin monessa esiintymissetissä mukana, ja ryhmä laulaa myös moniäänisesti. ”Tämä on sikäli hauskaa, että Polokkarit ovat joskus alkuaikoinaan julistautuneet ryhmäksi, joka ei missään nimessä laula”, Hanna nauraa. ”Lauluperinne on minulle itselleni tärkeä osa kansantanssia”, Hanna jatkaa.

Vuoden kansantanssiyhtye palkitaan 3300 euron stipendillä ja lisäksi ryhmä pääsee Pispalan Sottiisin 2016 kotimaiseksi pääesiintyjäksi. Mitä valinta merkitsee ryhmälle? ”Isoin asia on näkyvyys ja se, että saamme tuoda esiin kansantanssia valtakunnallisesti”, Hanna sanoo.

Miten Hanna sitten lopulta puristaisi Polokkarit pähkinänkuoreen? ”Polokkareitten ytimessä on riemu, huumori ja se, että kaikilla on tilaa olla yksilöitä ryhmässä”, hän sanoo nopeasti.

”Mää oon Pätsin Erja ja oon pelimanni.

Viulun soittaminen on kyl lä ihan älyttömän mukavaa. Elämä on välillä kyllä aikamoista järjestelyä kun on piene t lapset, työ, mies reissuhommissa ja viis eri bändiä. Oon aina halunnu säestää tasoka sta kansantanssiporukkaa ja oon kauhia n ylypiä että Oulusa on semmosta ja saa olla mukana. Ja on meillä kyllä älyttömän hyv ä bändiki.”

rin Polok”Mää oon Henna, kaikista nuo kutytöstä kari. Mää oon tanhunnu pik nessä tytasti, aiemmin sellaisessa pie porukkaa isi kar töryhmässä, josta sitten sitten Popois. Me loput neljä siirryttiin Polokkalokkareihin. Vaikka meitä on kyllä tansreissa monen ikästä, sitä ei an.” nka ute siessa huomaa - eikä mu

Vuoden kansantanssiyhtye Polokkarit juhlii täysin yllätyksenä tullutta voittoaan Folklandialla.

”Mie oon Sam i. i ja oon Polo areitten nestor kk lo Po kkari. Mie oo v, 62 tanhunnut ka o, in rv ta ua oo ”Mää oon Jouk n, lapsesta as pä ei a, an tia uo ti -v , 29 jo to n sk si us uu ss nh ai aa ka nkin. Mut joss Hurahin ta aikaa että. ain välissä se loppui, tai eh lu niin mukavaa ol ta ns on in si a, ni tu ka an kä la nu sitä piti vain me ol tehdä muita la Polokkari, ku as ol io it an a. st ka En on ra ne ne kuin huomas Mää ympärillä, . Eikä sitä ai ees ite huom nuo sällit mun na na ai , aa tä ei yhtä. Tuossaki ... ”Lähetkö m el ss ve a si lla Se . eä iä n ej m el ka ie uv a? lä kk ” hi pi Ja n.” mulle ku mielessä.” a ka us ha in ta jo vät Polokkarit esittäyty

Huippuryhmän takana on ohjaaja: Hanna Poikela Hanna Poikela on 29-vuotias tanssinopettaja AMK, ja kotoisin Rovaniemeltä. Hanna oli vain kolmevuotias, kun lähti äitinsä jalanjäljissä tanssimaan Saarenkylän nuorisoseuran Siepakoihin. Myöhemmin hän opiskeli ensin tanssialan perustutkinnon Rovaniemellä, ja muutti sitten Ouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi.

Kansantanssi työllistää Hannan nykyisin täysipäiväisesti: arki-illat sujahtavat harrastajaryhmien ohjaajana, viikonloput Folkjam-kouluttajana sekä Tanssiteatteri Hämyn riveissä tanssien ja esiintyen.

Miksi sitten juuri kansantanssi? ”Veri vetää yhteisöllisen tekemisen puoleen. Lisäksi kansantanssi on niin laaja käsite, että sen alla voi tehdä melkein mitä vaan: niin korkeatasoista taidetta kuin pikkulasten ryhmien ohjaamista.” ”Kansantanssissa on tarttumapintaa!

Ja niiden, jotka piikittelevät kansantanssia, soisin tietävän suomalaisuudesta edes sen verran, että tietäisivät, mitä piikittelevät.” ”Kuitenkin esimerkiksi irlantilainen kansantanssi, riverdance etunojassa, on tunnettua ympäri maailman. Etelä-amerikkalaisten kansantansseja harrastetaan zumban muodossa. Miksei suomalainen fanita oman kulttuurin huippuryhmiä ja tanssi suomalaisia tansseja?”

Hannan valinnat Pistimme vielä Hannan pikaiseen testiin, jossa hänen tuli valita kahdesta vaihtoehdosta mieluisampi. Hän sai myös perustella valintansa.

Haitari vai viulu? Viulu, sillä olisin aina halunnut oppia soittamaan viulua.

Rytmi vai askeleet? Rytmi, sillä askeleet ovat vain rytmin yksi ilmenemismuoto. Rytmi pitää olla tanssijassa sisällä.

Kättely vai pujottelu? Äh, melkein sama asia! No, otetaan pujottelu, kun se pitää osata tehdä ilman käsiä.

Treenit vai esiintyminen? Treenit. Esiintyminen on määränpää, mutta monesti se varsinainen matka sinne on määränpäätä tärkeämpää. Lisäksi treenata voi ilman esiintymisiä, mutta ei toisinpäin.

Folklandia vai Pispalan Sottiisi? Molemmat. Folklandia on joka vuosi, mutta Sottiisia pitää odotella vähäsen.

Taito vai heittäytyminen? Heittäytyminen puhuttelee näin intuitiolla enemmän. Hyppy suoraan syvään päähän.

Polkka vai masurkka? Tartteeko tohon edes vastata?

Polokka tietenkin.

14

Vuoden ohjaajat virtuaalisen kahvipöydän ääressä Istahdimme vuoden ohjaajiksi valittujen Taina Salmisen ja Katja Hakalan kanssa virtuaalisen kahvipöydän äärelle juttelemaan ohjaajuudesta.

Taina toimii kansantanssin ja Katja teatterin parissa, mutta heillä on yllättävänkin paljon yhteistä.

Teidät valittiin vuoden ohjaajiksi. Miltä nyt tuntuu?

Taina: Olen ollut useassa tilaisuudessa, jossa on palkittu vuoden ohjaajia, mutten osannut odottaa, että se voisi sattua omalle kohdalle. Arvostan tätä todella paljon.

Katja: Kun Pasi Saarinen soitti minulle kertoakseen valinnastani, luulin, että kyse oli teatteriryhmämme palkitsemisesta.

Pasi sai selittää pariin kertaan, ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse. Olin tosi otettu!

Varsinkin, kun palkintoa oli hakenut Ullavan nuorisoseura – he ovat ottaneet vieraan vastaan kuin oman tytön!

Miten sinusta tuli ohjaaja?

Taina: Olen harrastanut kansantanssia 6-vuotiaasta saakka. Silloinen opettajani, Kerttu Rautoma, sanoi yhtenä päivänä, että koulun jälkeen on tanhukerho, eikä kukaan uskaltanut olla menemättä sinne.

Myöhemmin Kerttu kysyi minulta, haluaisinko lähteä ohjaamaan. Kävin kaverini kanssa ohjaajakoulutuksen ja ryhdyimme vetämään omaa ryhmää – siitä on yli 30 vuotta! Tuntui hienolta, kun muut ohjaajat olivat meitä muutaman vuoden vanhempia, ja pääsimme mukaan porukkaan.

Katja: Äitini oli perhepäivähoitaja, ja muistan keksineeni hoitomuksuille erilaista ohjelmaa. Kun tarhassa esitimme Prinsessa Ruususen, minulla oli selkeä näkemys siitä, miten oma roolini pitää tehdä.

Neljännellä luokalla tein itse kokonaisen näytelmän: käsikirjoitin, ohjasin sekä mietin rakenteen ja lavasteet. Opettajamme Raimo Pottala antoi tilaa tehdä ja tuki toimintaa.

Olin seiskalla, kun Raimo kertoi Kokkolan nuorisoteatterista ja kehotti menemään sinne. Pääsin esiintymään Kokkolan kaupunginteatterin lavalle, ja muistan elävästi, miten esiripun takaa katselin, kun spottivalossa laskeutui pöly. Silloin ajat-

telin, että jos voin tarjota tämän kaltaisen kokemuksen jollekin, niin sen eteen teen töitä.

Teksti: Minna Wallenius Kuvat: Kari Hakala, Petri Kivinen, Heidi Terasmaa

Millainen on hyvä ohjaaja?

Katja: Sellainen, joka saa luotua yhteisöllisyyttä ja pidettyä langat käsissään.

Teatterissa ohjaaja tekee myös omaa näkemystään, mutta ryhmä kutoo teokset kasaan.

Taina: Hyvä ohjaaja on valmis menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia on olla innostava ja luotettava.

Katja: Ja se, että ohjaaja on aivan hulluna omaan juttuunsa! Innostus auttaa myös jaksamaan.

Miten olette omasta mielestänne onnistuneet ohjaajina?

Katja: Jotain kertoo se, että vuodesta toiseen kolmasosa yläkouluikäisistä – eli koko ikäluokasta – tulee mukaan toimintaan.

Taina: Ja se, että lapsi on voinut tulla mukaan ihan pienenä ja on edelleen lukioikäisenä mukana toiminnassa. Se kertoo itselle, että on onnistunut. Samaa kertoo, kun kouluikäisten ryhmän viikoittainen osallistumisprosentti on lähellä sataa.

Eräs Iida-tyttö halusi esikouluikäisten ryhmään mukaan jo 5-vuotiaana. Samainen Iida täytti kesällä 16 vuotta, kävi Knoppi-koulutuksen, toimii ohjaajana ja tanssii edelleen. Hän on luotettava nuori nainen, joka osallistuu aktiivisesti seuran toimintaan.

Katja: Tai Nuutti, joka oli vuosia mukana mun teatteriryhmissä, ja tuli assariksiksi yhteen teatteriryhmään. On hienoa, että nuoremmat näkevät hänen kauttaan, että toiminnassa on jatkumoa.

Jakaisitteko muillekin vinkkejä ihmisten kohtaamiseen – vaikka uusien ihmisten ottamisesta mukaan ryhmään?

Taina: Lapset saa hyvin leikin kautta mukaan. On tärkeää kertoa tulijalle ryhmästä ja siitä, mitä siellä tehdään. Aikuisten kanssa puolestaan istutaan ja jutellaan; kaikki kertovat itsestään. Käytän aikaa siihen, että ihminen saadaan ryhmään mukaan henkilönä eikä pelkästään tanssijana.

Katja: Kyllä aikuisten kanssakin toimii leikki, tai ainakin leikillisyys! Esimerkiksi improharjoitukset ovat mainioita, sillä niihin ei kukaan voi varautua ennakkoon ja kaikki ovat ihan yhtä öönä. Kukaan ei saa siis etulyöntiasemaa kokemuksesta.

Taina: Mekin teimme kerran tanssiryhmä M:ien ja lauluryhmä Köörin kanssa yhdessä improharjoituksia. Oli jännä nähdä, miten harjoitusten myötä ryhmäläisistä tuli uusia asioita esille, vaikka tunsimme hyvin toisemme.

Katja: Alleviivaan vielä, että ryhmän kanssa on tärkeää tehdä muutakin kuin varsinaista tuotosta. Meillä on ollut muun muassa karaoke- ja tanssi-iltoja sekä yhteisiä teatterimatkoja.

Yksi hyvä idea on ollut se, että pidämme Pystymehtä-ryhmän kanssa päiväkirjaa, johon jokainen kirjoittaa vuorotellen. Siinä on tarinaa jokaisista harjoituksistamme viiden vuoden ajalta. Uusi ryhmäläinen voi päiväkirjaa selailemalla saada nopeasti käsityksen, mitä olemme ryhmänä tehneet.

Entä ongelmatapaukset ryhmässä, miten niistä olette selvinneet?

Katja: Ensinnäkin haastavia tilanteita on turha pelätä - ryhmässä on jotain vikaa, jos sen kesken ei ole koskaan mitään jännitteitä! Silloin nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan asiat halki. Ohjaajan rooli korostuu, ja ryhmä odottaa, että ohjaajalla pysyy langat käsissä. Ongelmatilanteissa kerrataan säännöt: klikkejä ei tule ja kaikkien kanssa tehdään hommia. Joskus teemme hiljaisia harjoituksia puhumisen sijaan.

Taina: Ratkaisut löytyvät sen kautta, että puhun joko koko ryhmälle tai yksittäisen

ryhmäläisen kanssa kahden kesken. Aika vähän meillä on ollut kiusaamisia, enemminkin ongelmat ovat johtuneet ylivilkkaista tai huomionkipeistä lapsista. Silloin kahden kesken puhuminen auttaa.

Mitä teille merkitsee se, että ohjaamienne ryhmien taustajärjestönä on Nuorisoseurat?

Katja: Yli sukupolvien jatkunutta historiaa, mikä on suuri voimavara. Onhan se upea tunne, kun saman seuran ryhmä on voittanut vaikka vuonna 1957 jonkun palkinnon, niin laittaa oman ryhmän palkinto siihen jatkoksi!

Taina: Totta. Nyt vietetään kansantanssin riemuvuotta, sillä ensimmäisestä kansantanssiesityksestä tuli Runebergin päivänä kuluneeksi 150 vuotta. Me juhlistimme sitä esiintymällä ensin koululla ja lähtemällä sitten kaupungille tanssimaan flashmob-tyyliin.

Katja: Sekin on erityistä nykypäivänä, ettei kaikkea toimintaa palotella eri ikäluokille, vaan sukupolvet toimivat yhdessä.

Taina: Niin, Nuorisoseurat on perhejärjestö, ei pelkkä nuorisojärjestö. Ja hienoa on se, että Nuorisoseuroissa voi harrastaa mitä vaan, mitä ryhmä keksii!

Ja ainakin kansantanssipuolella liitto tarjoaa ohjaajakoulutusta, hyviä tapahtumia sekä apua, jos ryhmä haluaa lähteä ulkomaille esiintymään.

Mikä saa teidät edelleen syttymään ohjaamiselle?

Taina: Ryhmäläiset! Joka vuosi mietin ennen kauden alkua, että mä en jaksa enää, ja eiks tätä voisi tehdä välillä joku muu.

14

Vuoden ohjaajat virtuaalisen kahvipöydän ääressä Istahdimme vuoden ohjaajiksi valittujen Taina Salmisen ja Katja Hakalan kanssa virtuaalisen kahvipöydän äärelle juttelemaan ohjaajuudesta. Taina toimii kansantanssin ja Katja teatterin parissa, mutta heillä on yllättävänkin paljon yhteistä.

Teidät valittiin vuoden ohjaajiksi. Miltä nyt tuntuu?

Taina: Olen ollut useassa tilaisuudessa, jossa on palkittu vuoden ohjaajia, mutten osannut odottaa, että se voisi sattua omalle kohdalle. Arvostan tätä todella paljon.

Katja: Kun Pasi Saarinen soitti minulle kertoakseen valinnastani, luulin, että kyse oli teatteriryhmämme palkitsemisesta.

Pasi sai selittää pariin kertaan, ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse. Olin tosi otettu!

Varsinkin, kun palkintoa oli hakenut Ullavan nuorisoseura – he ovat ottaneet vieraan vastaan kuin oman tytön!

Miten sinusta tuli ohjaaja?

Taina: Olen harrastanut kansantanssia 6-vuotiaasta saakka. Silloinen opettajani, Kerttu Rautoma, sanoi yhtenä päivänä, että koulun jälkeen on tanhukerho, eikä kukaan uskaltanut olla menemättä sinne.

Myöhemmin Kerttu kysyi minulta, haluaisinko lähteä ohjaamaan. Kävin kaverini kanssa ohjaajakoulutuksen ja ryhdyimme vetämään omaa ryhmää – siitä on yli 30 vuotta! Tuntui hienolta, kun muut ohjaajat olivat meitä muutaman vuoden vanhempia, ja pääsimme mukaan porukkaan.

Katja: Äitini oli perhepäivähoitaja, ja muistan keksineeni hoitomuksuille erilaista ohjelmaa. Kun tarhassa esitimme Prinsessa Ruususen, minulla oli selkeä näkemys siitä, miten oma roolini pitää tehdä.

Neljännellä luokalla tein itse kokonaisen näytelmän: käsikirjoitin, ohjasin sekä mietin rakenteen ja lavasteet. Opettajamme Raimo Pottala antoi tilaa tehdä ja tuki toimintaa.

Olin seiskalla, kun Raimo kertoi Kokkolan nuorisoteatterista ja kehotti menemään sinne. Pääsin esiintymään Kokkolan kaupunginteatterin lavalle, ja muistan elävästi, miten esiripun takaa katselin, kun spottivalossa laskeutui pöly. Silloin ajattelin, että jos voin tarjota tämänkaltaisen kokemuksen jollekin, niin sen eteen teen töitä.

Millainen on hyvä ohjaaja?

Katja: Sellainen, joka saa luotua yhteisöllisyyttä ja pidettyä langat käsissään.

Teksti: Minna Wallenius Kuvat: Kari Hakala, Petri Kivinen

Teatterissa ohjaaja tekee myös omaa näkemystään, mutta ryhmä kutoo teokset kasaan.

Taina: Hyvä ohjaaja on valmis menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia on olla innostava ja luotettava.

Katja: Ja se, että ohjaaja on aivan hulluna omaan juttuunsa! Innostus auttaa myös jaksamaan.

”Muistan elävästi, miten esiripun takaa katselin, kun spottivalossa laskeutui pöly. Silloin ajattelin, että jos voin tarjota tämän kaltaisen kokemuksen jollekin, niin sen eteen teen töitä.” –Katja

Miten olette omasta mielestänne onnistuneet ohjaajina?

Katja: Jotain kertoo se, että vuodesta toiseen kolmasosa yläkouluikäisistä – eli koko ikäluokasta – tulee mukaan toimintaan.

Taina: Ja se, että lapsi on voinut tulla mukaan ihan pienenä ja on edelleen lukioikäisenä mukana toiminnassa. Se kertoo itselle, että on onnistunut. Samaa kertoo, kun kouluikäisten ryhmän viikoittainen osallistumisprosentti on lähellä sataa.

Eräs Iida-tyttö halusi esikouluikäisten ryhmään mukaan jo 5-vuotiaana. Samainen Iida täytti kesällä 16 vuotta, kävi Knoppi-koulutuksen, toimii ohjaajana ja tanssii edelleen. Hän on luotettava nuori nainen, joka osallistuu aktiivisesti seuran toimintaan.

Katja: Tai Nuutti, joka oli vuosia mukana mun teatteriryhmissä, ja tuli assariksiksi yhteen teatteriryhmään. On hienoa, että nuoremmat näkevät hänen kauttaan, että toiminnassa on jatkumoa.

Virtuaalisen kahvipöydän ääressä syntyi mukava rupattelutuokio vuoden ohjaajiksi valittujen Taina Salmisen ja Katja Hakalan kanssa ohjaajuudesta ja sen merkityksestä ryhmälle. Kuvituskuva: Heidi Terasmaa Jakaisitteko muillekin vinkkejä ihmisten kohtaamiseen – vaikka uusien ihmisten ottamisesta mukaan ryhmään?

Taina: Lapset saa hyvin leikin kautta mukaan. On tärkeää kertoa tulijalle ryhmästä ja siitä, mitä siellä tehdään. Aikuisten kanssa puolestaan istutaan ja jutellaan; kaikki kertovat itsestään. Käytän aikaa siihen, että ihminen saadaan ryhmään mukaan henkilönä eikä pelkästään tanssijana.

Katja: Kyllä aikuisten kanssakin toimii leikki, tai ainakin leikillisyys! Esimerkiksi improharjoitukset ovat mainioita, sillä niihin ei kukaan voi varautua ennakkoon ja kaikki ovat ihan yhtä öönä.

Kukaan ei saa siis etulyöntiasemaa kokemuksesta.

Taina: Mekin teimme kerran tanssiryhmä M:ien ja lauluryhmä Köörin kanssa yhdessä improharjoituksia. Oli jännä nähdä, miten harjoitusten myötä ryhmäläisistä tuli uusia asioita esille, vaikka tunsimme hyvin toisemme.

Katja: Alleviivaan vielä, että ryhmän kanssa on tärkeää tehdä muutakin kuin varsinaista tuotosta. Meillä on ollut muun muassa karaoke- ja tanssi-iltoja sekä yhteisiä teatterimatkoja.

Yksi hyvä idea on ollut se, että pidämme Pystymehtä-ryhmän kanssa päiväkirjaa, johon jokainen kirjoittaa vuorotellen. Siinä on tarinaa jokaisista harjoituksistamme viiden vuoden ajalta. Uusi ryhmäläinen voi päiväkirjaa selailemalla saada nopeasti käsityksen, mitä olemme ryhmänä tehneet.

Entä ongelmatapaukset ryhmässä, miten niistä olette selvinneet?

Katja: Ensinnäkin haastavia tilanteita on turha pelätä - ryhmässä on jotain vikaa, jos sen kesken ei ole koskaan mitään jännitteitä! Silloin nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan asiat halki. Ohjaajan rooli korostuu, ja ryhmä odottaa, että ohjaajalla pysyy langat käsissä. Ongelmatilanteissa kerrataan säännöt: klikkejä ei tule ja kaikkien kanssa tehdään hommia. Joskus teemme hiljaisia harjoituksia puhumisen sijaan.

Taina: Ratkaisut löytyvät sen kautta, että puhun joko koko ryhmälle tai yksittäisen ryhmäläisen kanssa kahden kesken. Aika vähän meillä on ollut kiusaamisia, enemminkin ongelmat ovat johtuneet ylivilkkaista tai huomionkipeistä lapsista. Silloin kahden kesken puhuminen auttaa.

Mitä teille merkitsee se, että ohjaamienne ryhmien taustajärjestönä on Nuorisoseurat?

Katja: Yli sukupolvien jatkunutta historiaa, mikä on suuri voimavara. Onhan se upea tunne, kun saman seuran ryhmä on voittanut vaikka vuonna 1957 jonkun palkinnon, niin laittaa oman ryhmän palkinto siihen jatkoksi!

Taina: Totta. Nyt vietetään kansantanssin riemuvuotta, sillä ensimmäisestä kansantanssiesityksestä tuli Runebergin päivänä kuluneeksi 150 vuotta. Me juhlistimme sitä esiintymällä ensin koululla ja lähtemällä sitten kaupungille tanssimaan flashmob-tyyliin.

15

Taina Salminen, Koski TL Nuorisoseura • Aloitti tanhuharrastuksen 6-vuotiaana.

• Ryhtyi ohjaamaan kansantanssiryhmää 14-vuotiaana.

• Vienyt ryhmäänsä ahkerasti matkoille, kuten useimpiin Barnlekeihin, kansainvälisille leireille ja esimerkiksi Lasten Kalenoihin, Tanssipitoihin sekä Pispalan Sottiisiin.

• Toiminut Knoppi-kouluttajana ja koulutusten kehittäjänä.

• Vuosien varrella lukuisia Nuorisoseurojen luottamustoimia: oman seuran puheenjohtajuus, Varsinais-Suomen Nuorisoseurojen Liiton ja Kalevan Nuorten Varsinais-Suomen piirin johtokuntien jäsenyys, Kalevan Nuorten valtuuston jäsenyys • Ohjannut vuosikymmeniä ja ohjauksensa kautta vaikuttanut positiivisesti satojen koskelaisten elämään.

Katja Hakala, Ullavan Ylikylän Nuorisoseura / Teatteri Pystymehtä

• On toiminut teatterin parissa niin kauan kuin muistaa. Ja ehkä jo sitä ennen • Teatteriryhmien vetämisestä yli 30 vuoden kokemus • Katjan ohjaama Luovan Ilmaisun Kerho Halsualla täytti syksyllä 26 vuotta • Aloitti työskentelyn ullavalaisten nuorten parissa vuonna 2007. Toiminta poiki näytelmäryhmän, joka sai nimekseen Pystymehtä • Katjan ohjaamana Pystymehtä teki ensimmäisenä toimintavuonnaan Sukset Ristisä? –revyyn, joka voitti vuoden teatteriteon ja ESKOn • Pystymehtän muita produktioita: tarinateatteriesitys Juurihoitoa, Tarina kulissien takaa, musikaali Kultamaan kutsu – kotomaan kaipuu sekä tanssi-innostamisen metodilla tehty tanssidraama Näyttelykuvia • Pystymehtän ohessa toimii myös lastenteatteri Taimikko, jonka Katja aloitti 2011

Tainasta sanottua: ”Hänellä on kyky koukuttaa harrastaja yhteisöllisyyteen.”

Katjasta sanottua: ”Se ei kysy meidän taitoja tai niiden puutteita, se uskoo ja luottaa ja tekee uskomatonta jälkeä.”

Johon Taina vastaa: ”Mun ryhmissä on hyvä yhteishenki ja saan ryhmäläiset innostumaan, että teemme yhdessä paljon muutakin kuin tanssitaan. Käymme festareilla, keräämme rahaa, matkustellaan – ja nämä kaikki puolestaan edelleen parantavat yhteishenkeä.”

Johon Katja vastaa: ”No joo, emmä tosiaan kysy, sillä en tykkää elitistisestä taidekäsityksestä, jossa ajatellaan, että joku on erityisen hyvä jossakin ja vain hänellä olisi lupa tehdä taidetta. Jokainen osaa, jos ryhtyy! En katso, mitä meistä puuttuu, vaan mitä meillä on.”

Mutta sitten kun menen seurantalolle ja tapaan ryhmäläiset, niin tuo tunne unohtuu hetkessä.

Katja: Komppaan Tainaa. Työpäivän jälkeen saatan olla ihan raato enkä jaksaisi lähteä harjoituksiin. Tulen niistä kuitenkin aina takaisin intoa täynnä. Olen niin janoissani itse asiaan, että harjoitusten ajan olen täydellisesti läsnä. Se on energisoivaa!

Taina: Ja se, että opitaan yhdessä uutta tai tehdään tempaus tai esitys, antaa edelleen minullekin uusia kokemuksia.

Katja: Esitykset ovat hienoja hetkiä. Niissä on sellaista omaa gloriaa. Pärjäisin kuitenkin ilman esityksiä, mutta en sitä, että näen näyttelijän silmissä sen palon, jonka näytteleminen tuo.

Taina: Kasvavan uskalluksen seuraaminen on ihanaa: kun joku uskaltaa ottaa askeleen uuteen. Ryhmässä on aina joku, joka ilmoittaa, ettei halua esiintyä. Mutta kun esityksen aika tulee, niin harva niistä pois jää.

15

Taina Salminen, Koski TL Nuorisoseura • Aloitti tanhuharrastuksen 6-vuotiaana.

• Ryhtyi ohjaamaan kansantanssiryhmää 14-vuotiaana.

• Vienyt ryhmäänsä ahkerasti matkoille, kuten useimpiin Barnlekeihin, kansainvälisille leireille ja esimerkiksi Lasten Kalenoihin, Tanssipitoihin sekä Pispalan Sottiisiin.

• Toiminut Knoppi-kouluttajana ja koulutusten kehittäjänä.

• Vuosien varrella lukuisia Nuorisoseurojen luottamustoimia: oman seuran puheenjohtajuus, Varsinais-Suomen Nuorisoseurojen Liiton ja Kalevan Nuorten Varsinais-Suomen piirin johtokuntien jäsenyys, Kalevan Nuorten valtuuston jäsenyys • Ohjannut vuosikymmeniä ja ohjauksensa kautta vaikuttanut positiivisesti satojen koskelaisten elämään.

Katja Hakala, Ullavan Ylikylän Nuorisoseura / Teatteri Pystymehtä

• On toiminut teatterin parissa niin kauan kuin muistaa. Ja ehkä jo sitä ennen • Teatteriryhmien vetämisestä yli 30 vuoden kokemus • Katjan ohjaama Luovan Ilmaisun Kerho Halsualla täytti syksyllä 26 vuotta • Aloitti työskentelyn ullavalaisten nuorten parissa vuonna 2007. Toiminta poiki näytelmäryhmän, joka sai nimekseen Pystymehtä • Katjan ohjaamana Pystymehtä teki ensimmäisenä toimintavuonnaan Sukset Ristisä? –revyyn, joka voitti vuoden teatteriteon ja ESKOn • Pystymehtän muita produktioita: tarinateatteriesitys Juurihoitoa, Tarina kulissien takaa, musikaali Kultamaan kutsu – kotomaan kaipuu sekä tanssi-innostamisen metodilla tehty tanssidraama Näyttelykuvia • Pystymehtän ohessa toimii myös lastenteatteri Taimikko, jonka Katja aloitti 2011

Tainasta sanottua: ”Hänellä on kyky koukuttaa harrastaja yhteisöllisyyteen.”

Katjasta sanottua: ”Se ei kysy meidän taitoja tai niiden puutteita, se uskoo ja luottaa ja tekee uskomatonta jälkeä.”

Johon Taina vastaa: ”Mun ryhmissä on hyvä yhteishenki ja saan ryhmäläiset innostumaan, että teemme yhdessä paljon muutakin kuin tanssitaan. Käymme festareilla, keräämme rahaa, matkustellaan – ja nämä kaikki puolestaan edelleen parantavat yhteishenkeä.”

Johon Katja vastaa: ”No joo, emmä tosiaan kysy, sillä en tykkää elitistisestä taidekäsityksestä, jossa ajatellaan, että joku on erityisen hyvä jossakin ja vain hänellä olisi lupa tehdä taidetta. Jokainen osaa, jos ryhtyy! En katso, mitä meistä puuttuu, vaan mitä meillä on.”

Katja: Sekin on erityistä nykypäivänä, ettei kaikkea toimintaa palotella eri ikäluokille, vaan sukupolvet toimivat yhdessä.

Taina: Niin, Nuorisoseurat on perhejärjestö, ei pelkkä nuorisojärjestö. Ja hienoa on se, että Nuorisoseuroissa voi harrastaa mitä vaan, mitä ryhmä keksii!

Ja ainakin kansantanssipuolella liitto tarjoaa ohjaajakoulutusta, hyviä tapahtumia sekä apua, jos ryhmä haluaa lähteä ulkomaille esiintymään.

”Hyvä ohjaaja on valmis menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ohjaajan tärkeitä ominaisuuksia on olla innostava ja luotettava.” –Taina Mikä saa teidät edelleen syttymään ohjaamiselle?

Taina: Ryhmäläiset! Joka vuosi mietin ennen kauden alkua, että mä en jaksa enää,

ja eiks tätä voisi tehdä välillä joku muu.

Mutta sitten kun menen seurantalolle ja tapaan ryhmäläiset, niin tuo tunne unohtuu hetkessä.

Katja: Komppaan Tainaa. Työpäivän jälkeen saatan olla ihan raato enkä jaksaisi lähteä harjoituksiin. Tulen niistä kuitenkin aina takaisin intoa täynnä. Olen niin janoissani itse asiaan, että harjoitusten ajan olen täydellisesti läsnä. Se on energisoivaa!

Taina: Ja se, että opitaan yhdessä uutta tai tehdään tempaus tai esitys, antaa edelleen minullekin uusia kokemuksia.

Katja: Esitykset ovat hienoja hetkiä. Niissä on sellaista omaa gloriaa. Pärjäisin kuitenkin ilman esityksiä, mutta en sitä, että näen näyttelijän silmissä sen palon, jonka näytteleminen tuo.

Taina: Kasvavan uskalluksen seuraaminen on ihanaa: kun joku uskaltaa ottaa askeleen uuteen. Ryhmässä on aina joku, joka ilmoittaa, ettei halua esiintyä. Mutta kun esityksen aika tulee, niin harva niistä pois jää.

Vuoden ohjaajat palkittiin tammikuussa Folklandia-Gaalassa. Taina Salmisen mukaan tärkeitä ohjaajan ominaisuuksia on olla innostava ja luotettava. Ja hän on valmis menemään myös oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

16

Kansantanssin Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä suomalaisesta kansantanssiesityksestä, ja vuosi 2016 on nimetty Kansantanssin riemuvuodeksi. Tanhun syntymäpäivänä 5.2. tanssittiin ympäri maata Koiviston polskaa ja Helsingin Kaivohuoneella esitettiin uusinta Suomen ensimmäisestä virallisesta kansantanssiesityksestä vuodelta 1866.

Mitä muuta Kansantanssin Riemuvuonna voisi tapahtua? Ideoi itse lisää, ja jaa parhaat ideasi Tanssinriemu-sivuston riemulaarissa tai Facebookin kansantanssiryhmässä.

Kansantanssi ja nuorisoseura-aate Ajatuksia kansantanssin Riemuvuoden tiimoilta Teksti: Petri Hoppu

”Hyvä ihminen ja kunnon kansalainen!”

Tämä kaikille tuttu iskulause on kaikunut nuorisoseuroissa vuosikymmenten ajan.

Näihin sanoihin kiteytyy se aatteellinen ydin, johon olen itsekin kasvanut vuosien aikana laulaen, tanssien, urheillen ja näytellen. Eikä sanoma ole vanhentunut hiukkaakaan: hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Kansantanssijana herää kuitenkin monia kysymyksiä tämän tiimoilta. Mikä merkitys pohjimmiltaan kansantanssilla on nuorisoseuroissa? Onko kansantanssilla aatetta ja miten kansantanssi voisi vaikuttaa ihmisen kasvuun?

Tanssia ja aatteita harvoin ajatellaan toisiinsa liittyviksi. Moderni länsimainen yhteiskunta on perinteisesti ollut tietokeskeinen. Inhimillinen kehitys ja kasvu on usein määritelty henkiseksi, osaamisen, sivistyksen ja moraalin kasvuksi.

Sitä ne varmasti ovatkin, mutta kasvu ei tapahdu pelkästään päässämme: se ei ole tietokoneohjelma, jonka voisi siirtää ihmisaivoista toiseen, vaan ihminen kasvaa ja kehittyy kokonaisuutena, johon kuuluvat olennaisesti esimerkiksi tanssi ja musiikki. Ne eivät ole ylimääräistä viihdettä, jota harrastetaan, jos aikaa sattuu löytymään. Ne kuuluvat ihmisen olemassaolon ytimeen: siihen ytimeen, jonka kautta ihmisestä tulee ihminen ja josta kumpuavat myös ihmisten aatteet.

Millaisia aatteellisia piirteitä kansantanssiin sitten sisältyy? Vaikka kansantanssi on nykyään hyvin monimuotoista toimintaa, kansantanssijoilla on säilynyt tietty yhteisöllisyyden tunne kaikissa ti-

lanteissa. Me tunnemme kuuluvamme johonkin, joka yhdistää erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä. Eikä tämä tunne ole vain abstraktio, kuvitteellinen yhteisö, vaan se ilmenee konkreettisesti vaikkapa tanssiessamme piirissä: siinä olemme tasa-arvoisia ja meidän luonnollinen empaattisuutemme nousee voimakkaaksi tunteeksi yhteisöllisestä läsnäolosta. On vaikea vihata ihmistä, jonka kanssa tanssii tuntikaupalla, jonka kosketuksen tuntee omassa ruumiissaan ja joka laulaa vieressä hikikarpalot otsallaan sitä samaa polkkalaulua kuin itsekin. Kansantanssi on todellakin osa yhteisöllisyyden aatetta.

Kansantanssia on usein moitittu siitä, että se on sidottu muotoihin ja jopa muodollisuuteen ja että siinä painopiste on ryhmässä eikä yksilössä. Kumpikin väite on tietyiltä osin oikein, mutta sekä muodollisuus että ryhmäpainotteisuus ovat kuitenkin vivahteikkaampia ilmiöitä kuin ensisilmäykseltä ajateltaisiin. Kansantanssi on todellakin täynnä muotoja: tanssien osia, vuoroja ja kuvioita sekä enemmän tai vähemmän määriteltyjä liikesarjoja, askelikkoja. Muodot eivät kuitenkaan ole välttämättä pakkopaita, vaan pikemminkin ne tarjoavat turvallisen ympäristön hyvin erilaisille tanssijoille. Kansantanssin muodot ovat usein joustavia ja ne mahdollistavat myös hyvin taidokkaan improvisaation tietyn kehyksen sisällä. Toisaalta kaikki eivät halua vain improvisoida vaan pelkästään nauttia tanssista, ja siihenkin muodot antavat erinomaisen tilaisuuden.

Kansantanssi on siis myös osa yksilön kunnioittamisen aatetta.

Loppujen lopuksi olennaiseksi kansantanssissa nousee se, millaisia kokemuksia se tarjoaa, sillä yhteiset ruumiilliset kokemukset ovat ne, joista kasvaa ihmisyys ja kansalaisuus. Esimerkiksi kansantanssijoiden yhteisesitykset ovat juuri tällaisia elämyksiä ja kokemuksia, jotka juurtuvat syvälle ihmisen muistoihin. Harjoitukset lämpimässä kesäyössä Joensuun laululavalla eivät unohdu mielestä koskaan. Nuorisoseurat ovat tarjonneet kansantanssijoille valtavan määrän tällaisia elämyksiä vuosikymmenten aikana. Tutkijat eivät ole niistä olleet kiinnostuneita eivätkä asiantuntijat ole tehneet niistä kulttuurityön esikuvia, mutta niihin sisältyvä valtava tunnelataus ja fyysinen ponnistus tekevät niistä ainutlaatuisia ilmiöitä: ei kilpailua, ei kamppailua, vaan yhdessä tekemistä.

Eivät tienneet satusetä-Topelius ja muut tanssi-intoilijat, millaisen Pandoran lippaan he avasivat vuonna 1866 järjestäessään ensimmäisiä kansantanssiesityksiä Helsingin Seurahuoneella. Tämä lipas ei kuitenkaan sisältänyt vitsauksia vaan ilon ja riemun runsaudensarven. Maailma on muuttunut ja kansantanssi on muuttunut, mutta jotain on kuitenkin säilynyt. Aivan samalla tavalla on säilynyt nuorisoseura-aatteen ydin. Ei ole ihme, että ne kaksi ovat kulkeneet rinta rinnan vuosikymmenten ajan ja jatkavat kulkua hamaan tulevaisuuteen.

Poiminta Riemulaarista Haasta kaveri tanhuun Idea: Kutsu kaverisi kansantanssin pariin!

Toteutus: Kutsu ja haasta potentiaalinen, kansantanssista tai kansanmusiikista toistaiseksi tietämätön, kaverisi katsomaan kansantanssikonserttia.

Jos intoa riittää, järjestäkää avoimet harjoitukset ja kutsukaa kaverit kokeilemaan kansantanssia tanssin kautta.

Monistettavuus: Toteutettavissa pienelläkin porukalla paikasta riippumatta. www.tanssinriemu.fi/riemulaari

17

riemuvuosi Riemuvuoden Pispalan Sottiisi – Riemua kesäkuussa Tampereella!

Ensi kesänä kansantanssin ja -musiikin suurtapahtuma Pispalan Sottiisi täyttää Tampereen kadut ja torit 8.-12.6.2016. Tanssikonserttien lisäksi tarjotaan alan koulutusta, seminaareja, klubeja ja yötansseja.

RIEMUA! - hyppyä ja hypetystä 150 vuotta Pääjuhlassa vietetään suomalaisen, esitysmuotoisen kansantanssin 150-vuotisjuhlia. Synttäreitä isännöi itse Zacharias Topelius. Ilottelua, luulottelua ja kyseenalaistuksia Suomen kansan tanssiperinteestä; teoriaa ja tulkintoja omalta pohjalta, äärimmäisen huterasti faktaan pohjautuen. Riemua! on satojen tekijöiden ennennäkemätön elämys, jossa eri taiteenlajit lyövät kättä sulassa sovussa.

Paikka ja aika: Messu- ja Urheilukeskus, Tampere, la 11.6. klo 19 Ennakkoliput: http://liput.nuorisoseurat.fi

JANNE JA AINO - Balladi erään säveltäjän elämästä Päätöskonsertissa nähdään kansanballadiksi sävelletty yli 40 esiintyjän tanssiteos, joka avaa raikkaalla tavalla silmiemme eteen sarjan erän säveltäjäneron elämänkäänteitä. Lue lisää teoksesta sivulta 10.

Paikka ja aika: Tampere-talo, 12.6. klo 14 Liput: 28 € www.tampere-talo.fi/jannejaaino tai www.lippu.fi

Sottiisin Riemua!

-passilla festivaalitunnelmaan Sottiisipassilla pääset nauttimaan lukuisista erikoiseduista, mm. edullisesta majoituksesta, ruokailusta, Särkänniemilipuista ja joukkoliikenteestä. Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen rakennetaan Festivaalikeskus ja Euroopan suurin sisäleirintäalue Folk Camp.

Keskuksessa on kaikki tarvittava supikkaanheiton päässä. Leporauha taataan, ja ruokailupaikat, kanttiini, suihkutilat ja WC:t ovat aina viimeistään nurkan takana. Festivaalikeskuksessa on luonnollisesti Kansallispukunarikka, huoltopaikka esiintymisasuille ja arvotavarasäilytys henkilökohtaisille tarvikkeille. Keskuksesta löytyy myös yhteisiä tiloja illanviettoon ja erilaisiin aktiviteetteihin.

Sottiisipassit Riemua! -passi: 70 € Ratkiriemua! -passi (alle 16-vuotiaat): 60 € Pikkuriemua! -passi (alle 7-vuotiaat): 30 € Katso kaikki edut www.sottiisi.net.

Ilmoittaudu nyt!

Ryhmien ilmoittautumiset ja Sottiisipassien tilaukset 15.2.–31.3. osoitteessa www.sottiisi.net

18

Harrastajateatterin alalla kuuma katselmuskevät Nuoria teatterin harrastajia hemmotellaan tänä keväänä, kun tarjolla on peräti kaksi kovan tason katselmustapahtumaa: Nuorisoseurojen oma Ramppikuume Kankaanpäässä ja kolmen vuoden välein järjestettävä, Nuoren kulttuurin koordinoima Teatris aluekatselmuksineen.

Ramppikuumeella 20-vuotisjuhlavuosi: jaa muistosi tägillä #ramppikuume20v!

Ramppikuume täyttää tänä keväänä 20 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu paljon ihania muistoja ja erilaisia kommelluksia. Osallistuitko ensimmäiseen Ramppikuumeeseen?

Opitko jotain unohtumatonta työpajoissa? Saitko raatilaisilta mieleenpainuvan kommentin? Löysitkö tapahtumasta kenties uuden ystävän? Julkaise kuva arkistojen kätköistä tai kirjoita tarinaja jaa se sosiaalisessa mediassa tunnisteella #ramppikuume20v.

Osallistu katselmukseen tai työpajoihin Haku vuoden 2016 esityskatselmukseen on vielä hetken käynnissä ja kestää 29.2. asti.

Katselmukseen haetaan hakulomakkeen ja esitystallenteen kanssa. Esityksen ei tarvitse olla hakuvaiheessa valmis.

Katselmuksen lisäksi tapahtuma tarjoaa koulutuspajoja. Ramppikuumeeseen voi siis lähteä, vaikka ei osallistuisikaan katselmukseen! Koulutustyöpajat tarjoavat osaavaa ja ajankohtaista opetusta teatterin ja ilmaisun aihepiiristä. Luvassa mm. naamioteatteria, improvisaatiota, maskeerausta, elokuvaa ja laulua.

Osallistumalla tapahtumaan pääsee myös katsomaan kaikki esitykset. Ilmoittautuminen 1.-31.3. netistä löytyvällä lomakkeella. Seuraa tapahtuman tiedotusta Ramppikuumeen nettisivuilta ja Facebookista: www.ramppikuume.net tai www.facebook.com/ ramppikuume

Ramppikuume - valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät järjestetään tänä keväänä jo 20. kerran.

Tapahtuma kerää 22.–24.4. ison joukon 13–20-vuotiaita teatterinharrastajia Kankaanpäähän.

Nuoret teatterinharrastajat – Tervetuloa esiintymään Teatrikseen!

Teatris on Nuori Kulttuurin kolmen vuoden välein järjestämä teatteritapahtuma nuorille. Teatteria harrastavilla nuorilla on mahdollisuus päästä esiintymään ammattilaisraadin eteen ja saada asiantuntevaa palautetta aluekatselmuksissa maalis-huhtikuussa.

Jokaisesta aluekatselmuksesta valitaan edustus valtakunnalliseen nuorten teatteritapahtumaan, joka järjestetään tänä vuonna Vaasassa 27.–29.5.2016. Siellä tullaan näkemään lähes 100 teatteriesitystä, minkä lisäksi osallistujille tarjotaan mahdollisuutta ammattilaisten vetämiin työpajoihin.

Teatris-katselmukset ovat loistava mahdollisuus saada esiintymiskokemusta, kehittää ammattilaisraadin ja työpajojen avulla omaa teatteriharrastusta, tavata muita teatterin-

tekijöitä; nähdä ja tulla nähdyksi!

Osallistuminen on ilmaista ja mukaan voivat ilmoittautua kaikki 10–25 -vuotiaiden nuorten ryhmät. Esitysten on oltava kestoltaan vähintään 15 minuuttia ja enimmillään tunnin. Ryhmässä täytyy olla vähintään kolme nuorta.

Ilmoittautumiset aluekatselmuksiin ovat parhaillaan käynnissä. Löydät sinua lähinnä olevan aluetapahtuman osoitteesta www.nuorikulttuuri.fi/tapahtumat.

Ylä-Savon aluekatselmuksen järjestää Ylä-Savon Nuorisoseurojen liitto.

Nuori Kulttuuri -säätiö on opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurisen nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskus. Katselmukset tuotetaan yhdessä kuntien nuoriso- ja kulttuuripalvelujen sekä järjestöjen kanssa.

19

Nuorisoseurantalot

Seurantalosarjassa tutustutaan seurantalojen projekteihin ja toimintaan.

Unelmista totta: uusi seurantalo kylälle Kun Halunan kylältä puuttui kokoontumispaikka, teki paikallinen nuorisoseura rohkean ja yllättävän ratkaisun: he päättivät rakentaa kokonaan uuden seurantalon perinnehirsirakentamisena. Hankkeen primus motor Sakari Pentikäinen kertoi Nuorisoseuralehdelle rakennuksen tarinan.

Unelmana seurantalo Kinahmin & Halunan nuorisoseuran toiminta oli ollut pysähdyksissä lähes 30 vuotta – siitä asti kun Halunan kylältä oli purettu nuorisoseurantalo huonon kunnon vuoksi.

Ainoastaan kyläyhdistys oli jatkanut toimintaansa väliaikaistiloissa kansakoululla, mutta senkin kunta möi ja kylä oli täysin ilman kokoontumistilaa yli 10 vuotta.

Idea seurantalon rakentamisesta oli muhinut nuorisoseuran haaveissa vuodesta 2010 lähtien. Unelma oli toteuttaa tupa perinnehirsirakentamisena, sillä seurassa oli perinnerakentamisen osaamista.

Hallinto, luvat ja rahoitus Halunaseuralla oli oma 0,5 ha tontti oivallisella paikalla. Rakennusluvat seura halusi saada vielä vuoden 2012 puolella, ennen kuin Nilsiä yhdistyi Kuopioon ja prosessit pitkittyisivät ja kallistuisivat.

Hankkeen suuri harppaus tapahtui, kun naapurikylä Ranta-Sänkimäen nuorisoseuralainen ja Leader-toiminnan Kalakukko-ryhmän hallituksen puheenjohtaja Jorma Holopainen otti Pentikäiseen yhteyttä. Hän ilmoitti, että joltain hankkeelta on vapautunut Leader-rahaa, jota Halunaseura haki. Tämä asetti aikataulutavoitteen: valmista oli oltava rahoituksellisesta vuodenvaihteessa 2014-2015. Kokonaisbudjetiksi täsmentyi 123 000 €, josta 72 000 € Leader-rahaa, 14 000 € kunnalta, 14 000 € omarahoitusosuutta ja 23 000 € arvosta talkootyötunteja. Hankkeen lopuksi seuralle jäi velkaa n. 2 500 €.

Puutavara oman kylän metsistä Rakennuspuutavaran Halunaseura sai kaatamalla itse Nilsiän kaupungin omistamaa tiheää kuusivaltaista metsälöä Suur-Pieksän rannalta. Kumpikin osapuoli voitti: kaupunki sai harvennettua metsänsä ilman kustannuksia ja Halunaseura sai kaipaamansa pelkkahirret. Puutavaraa saatiin myös kylän metsänomistajilta.

Leader pähkinänkuoressa • Leader on toimintaa, neuvontaa ja rahoitusta paikkakunnan parhaaksi. Tavoitteena on lisätä maaseudun mahdollisuuksia ja vetovoimaa.

• Leader-tuet ovat EU-, valtio- ja kuntarahoitteisia • Kalakukko on yksi Pohjois-Savon kolmesta Leader-ryhmästä • Päätökset Leader-rahoituksesta tehdään paikallista asiantuntemusta ja osaamista hyödyntäen kentajia, jotka olivat valmiita uhrauksiin oman kylän profiilin nostoon.

Pystyviä vapaaehtoisia löytyi sekä rakennus- että muonituspuolelle – perinnerakentaminen näytti kiinnostavan.

Lyhytkestoisiin työsuorituksiin, kuten kattopeltien asennukseen, löytyi helposti jopa 10 vapaaehtoista, mutta toisinaan tekijöistä oli pulaa. ”Toki mittava projekti vei porukan jaksamisen äärirajoille”, kertoo Pentikäinen. Talkootyömääräksi arvioitiin 2 300 tuntia, mutta todellinen määrä oli noin tuplasti.

Työn eteneminen Vuoden 2013 syksy oli aktiivista aikaa: tehtiin pohjatyöt, antura- ja pilariperustukset tupa- ja kuistiosalle, umpisokkeli keittiöosalle sekä salaojat, viemärit, eristykset ja täytöt. Helmikuussa viiden hengen ydinporukka aloitti perinnehirsikehikon rakentamisen.

Työ kesti kolmen kuukautta jatkuen kattorakennetöin. Muuraus- ja keittiöosan rakennustyöt tehtiin ostopalveluna.

Vuodelle 2015 jäi sisustustyöt, tontin liikenne- ja viheralueidenrakentaminen, biokäymälä, rakoliiteri ja pisteaita tienvarteen.

Talkootyöllä virtaa kylälle

Avajaisia juhlittiin arvokkaasti

Talkoona rakentaminen oli talouden kannalta ainut realistinen vaihtoehto seuralle. Kylällä asui osaavia ra-

Halunaseuran kylätuvan avajaisia juhlittiin 16.8.2015.

Paikalla oli lähes 200 vierasta, joiden joukossa oli muun

muassa neljä kansanedustajaa. Tunnelmaa kuvattiin juhlavaksi ja arvokkaaksi. Juhlapuheissa välittyi selkeä viesti: Maaseutu on pidettävä asuttuna ja kylätupa tukee erittäin hyvin tätä päämäärää.

Säpinää Uusi kylätupa on otettu heti hyvään käyttöön. Vuoden 2015 toisella vuosipuoliskolla tuvalla järjestettiin jopa 40 tilaisuutta. Tuvalla kokoontuu 4H-kerho, varhaisnuorten kerho ja lauluporukka. Tupa on tarjonnut mahdollisuuksia ruokakursseihin, liikuntaan ja latukahvion pitoon, perhetilaisuuksiin, ohjelmailtoihin ja kokoustiloiksi. Tuvalla on tilapäismajoituslupa 20 hengelle.

Kiitokset: Timo Riekkinen, Jorma Niskanen, Risto Mömmö, Esko Ahonen, Markku Ronkainen, Juha Kärkkäinen, Antti Pasanen, Jari Vatanen, Pentti Vatanen, Veli Niskanen, Jani Pentikäinen, Juhani Pentikäinen, Kimmo Ronkainen, Viljo Pentikäinen, Kalevi Eskelinen, Pertti Hämäläinen, Pertti Ronkainen, Juhani Ojanen, Seppo Jyrkkärinne

Sakari Pentikäinen • Eläkeiässä oleva rakennusalan yrittäjä • Koulutus: insinööri • Halunaseura Ry:n puheenjohtaja ja rakennushankkeen koordinoija ja vastaava työnjohtaja • Aktiivisesti mukana kuntapolitiikassa

20

Ohjaajan sivu

Millaista on valmistautua lasten ja nuorten ryhmän kanssa katselmustapahtumaan?

Kuvat: Paula Kettu, Sini Hirvonen

Tulossa on aikamoinen katselmuskevät: nuorille tanssijoille on neljä Tanssiralli-katselmusta ja teatterin harrastajille Ramppikuume ja Teatris. Haastattelimme neljää ohjaajaa siitä, mitä ohjaajan mielessä liikkuu ennen katselmusta.

Tanssiralli on best!

Teksti: Henna Liiri

Sini Hirvonen ohjaa Helsingissä Nuorisoseura Karjalan Nuorissa 9-13-vuotiaiden innokkaiden ja osallistuvien tyttöjen Jippo-ryhmää ja Paula Kettu puolestaan Jyväskylässä ISOn Tanhuujien 13-15-vuotiaiden loistavaa ja pulppuavaa Pauha-ryhmää.

Pauha osallistuu katselmukseen Kaustiselle ja Jippo puolestaan matkaa Orimattilaan – ryhmä oli ehdottanut jopa osallistumista Rovaniemen katselmukseen, mutta lentomatka jää ainakin tällä kertaa toteuttamatta.

Pauhan mielestä kaikki oli huippua edellisessä katselmuksessa Tampereella ja parasta oli olla katsomon puolella ja nähdä kuinka tanssijat ja bändi hoitivat homman mallikkaasti. Jippo on puolestaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana valtakunnallisessa katselmuksessa.

#melähdetääntanssiralliin Ohjaaja, minkälaista teidän valmistautuminen Tanssiralliin on? Jaa kuvasi tai tarinasi sosiaalisessa mediassa tunnisteella #melähdetääntanssiralliin!

Miksi osallistutte Tanssiralliin?

Paula & Sini: Tanssiralli on hyvä ja tärkeä esiintymistilaisuus ja mahdollisuus saada palautetta tehdystä työstä ja vinkkejä jatkoa varten. On myös tärkeää nähdä toisten esityksiä. Katselmus on tavoite, joka innostaa ryhmäläisiä. Tanssijat haluavat kehittyä ja saavuttaa jotain.

Miten olette tähän mennessä valmistautuneet Tanssiralliin?

Paula: Aihe on mietitty ja tansseja on jo tehty. Tanssitekniikkaa ja ilmaisua on harjoiteltu, vaikka hiomista löytyy aina.

Sini: Tanssiralli-katselmukseen osallistumista on suunniteltu yli vuosi ja tällä kertaa ryhmäläiset ovat olleet valitsemassa tanssilajeja ja musiikkeja sekä päättämässä, miten laitetaan hiukset uusien asujen kanssa. Tyttöjen kommenttien perusteella on harjoiteltu ainakin humppaa ja polskaa sekä lentämistä, jonka salaisuus paljastuu yleisölle sitten esityksessä! Kävimme myös lyhyesti läpi sääntöjä ja arviointikriteereitä ja harjoittelemme niitä asioita, joita arviointiraati aiemmin on meille vinkiksi antanut.

Sini Hirvosen Jippo-ryhmä.

Mitä valmisteluja on vielä tehtävänä ennen h-hetkeä?

Paula: Vielä on paljon tekemistä, mutta yhdessä tekemällä saadaan hommat kasaan. Saattaapa olla, että pukujen kanssa joudutaan vielä askartelemaan.

Sini: Toinen tanssi on valmistumassa ja olemme menossa esittämään koko kokonaisuuden ennen katselmusta pienempään tapahtumaan. Meillä on hyviä kokemuksia siitä, että mikään tanssi ei ole ”ensiesityksessä” katselmuksessa, vaan tanssitaan siellä ainakin kerran keikattuja biisejä. Katselmuksessa on oma lisäjännityksensä muihin esityksiin verrattuna, joten olo on varmempi, kun tanssit eivät ole ihan tuoreita.

Mitä odotatte Tanssirallilta?

Paula & Sini: Molemmat porukat odottavat innolla hyvää esiintymispaikkaa, jossa pääsee uuden teoksen esittämään, toisten esityksen näkemistä ja ystävien tapaamista. Paulalle erityisen tärkeää on, että ryhmä osallistuu nimenomaan Kaustisen katselmukseen ja Sinille palautteen saaminen. Myös Priimatiima ja koko Tampereen reissu Pispalan Sottiisiin siintää tanssijoiden mielessä. ”Olen laittanut Sottiisin kaikkien muiden kesäsuunnitelmien edelle!” kommentoi Jippo-ryhmän Alma Rantalaiho.

Paula Ketun ryhmä Pauha.

21

Sana Ramppikuumeen hyvästä fiiliksestä kiertää Kati Kinnunen ohjaa 16-19-vuotiaiden poikien ryhmää Mikkelin Poikateatterissa. He ovat osallistuneet Ramppikuumeeseen joka vuosi vuodesta 2009 lähtien. Ryhmäläiset ovat tykänneet kovin ja sana kiertää: kaikki uudet pojat ovat kuulleet, miten hauska festari on kyseessä, ja hekin haluavat päästä kokemaan tämän humun. Saija Viljanen ohjaa Nuorisoteatteri Theaman yli 20-vuotiaiden ryhmää. He osallistuvat Ramppikuumeeseen koulutusja verkostoitumismielessä. Jo katselmuksen työpajoihin ilmoittautuminen on muodostunut traditioksi, jota odotetaan innolla.

Saija: Valmistautuminen on riippunut siitä, olemmeko päässeet katselmukseen. Silloin ollaan pohdittu lavasteiden kuljetuksen problematiikkaa, mitä voitaisiin jättää pois tai mitä voitaisiin lainata tapahtumapaikalta. Itse tapahtumaan lähdön valmistelut ovat lähinnä käytännöllisiä: mitä mukaan, koska lähtö, kuka hakee. Myöskin oman teatterin edustusta on aina mietitty - edustuspaita päällä nyt ainakin pitää olla, että tullaan nähdyksi!

Miten valmistaudutte Ramppikuumeeseen?

Kati: Joudumme aina lämmittämään esityksen muutaman kuukauden tauon jälkeen. Katsomme jutun videolta ja muistelemme kohtausjärjestystä. Näyttelijäntyö menee aina tauon aikana kovasti eteenpäin - tulee sekä rentoutta että rohkeutta.

Mitkä asiat jäävät viime tippaan?

Kati: Viime hetkellä olemme joskus joutuneet valmistautumaan paikkauksiin, jos joku on estynyt. Bussimatkalla vielä treenaamme joitakin kohtauksia, usein vähän päivitämme tekstiä ajankohtaisemmaksi ja nostatamme iloista rentoa ja energiaa jollain kisalla tai laulamalla.

Mitä odotatte Ramppikuumeelta?

Kati: Nuoret odottavat muiden nuorten kohtaamista ja kivoja työpajoja. Ohjaajana tapaan mielelläni muita ohjaajia ja hankin konkreettisia harjoitteita omaan työkalupakkiin. Odotan myös, että ryhmämme henki tiivistyy ja paranee entisestään. Tärkeää nuorille on nähdä muiden näytelmiä, sillä harvalla on juurikaan kokemusta teatteritaiteesta oman tekemisen lisäksi.

Tietysti joka vuosi ryhmä odottaa, että saisi viimeinkin himoitun kiertopalkinnon, joka on mennyt aina sivu suun, vaikka yleisön suosikiksi ollaan päästy useasti!

Saija: Ryhmämme odottaa hauskaa ja laadukasta aikaa muiden teatterintekijöiden kanssa, uusia tuulia omiin näytelmiimme ja tasokasta opetusta. Ramppikuumeen kautta on ollut kaino toive löytää uusia katsojia - josko mainostamalla omaa teatteria, penkeille istahtaisikin nuoria, joihin on tutustuttu Ramppikuumeessa.

Vapaaehtoisten rikostaustan selvittäminen Lasten harrastustoiminnan turvallisuuden edistämiseksi Suomessa tuli kesällä 2014 voimaan laki, jonka mukaan vapaaehtoistoimintaa järjestävillä on oikeus selvittää vapaaehtoisen rikostausta, mutta velvollisuutta siihen ei ole.

Vapaaehtoistoimintaa järjestävät tahot ovat Oikeusrekisterikeskuksen kanssa laatineet asiasta yleisen toimintaohjeen, jolla turvataan lasten henkilökohtainen koskemattomuus. Suomen Nuorisoseurat suosittelee paikallisseuroille toimintaohjeen hyväksymistä ja soveltamista. Toimintaohje kokonaisuudessaan löytyy nuorisoseurojen kotisivuilta www.nuorisoseurat.fi jäsenseurojen työkalupakista. Nuorisoseurojen johtokuntien on hyvä ottaa toimintaohje käsiteltäväksi ja keskustella sen pohjalta laajemminkin alaikäisten koskemattomuuden suojaamisesta ja tarpeesta ohjeistaa seuran ohjaajia ja toimijoita.

Lisäksi: Rikosrekisteriote voidaan pyytää vain niistä vapaaehtoisista, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan 1.5.2014 tai tämän jälkeen. Sen saa vain jos vapaaehtoinen on antanut kirjallisen suostumuksensa otteen hakemiseen. Toiminnan järjestäjällä on oltava käytössään toimintaansa koskeva ohje tai menettelytapa.

Rikosrekisteriotteen hakeminen Rikosrekisteriotteen hakeminen on helpointa tehdä sähköisesti Suomi.fi-palvelussa (Lomaketunnus: ORK07). Hakemukseen on liitettävä vapaaehtoisen kirjallinen suostumus otteen hakemiseksi. Kun nuorisoseura hakee rikosrekisteriotetta ensimmäistä kertaa, on hakemukseen liitettävä nuorisoseuran hyväksymät toimintaohjeet tai menettelytavat.

Rikostaustan tarkistamisen edellytykset Rikosrekisteriotteen tarkistaminen Toiminnan järjestäjä voi selvittää vapaaehtoisen rikostaustan, jos kysymyksessä on tehtävä, johon kuuluu: • säännöllisesti ja olennaisesti alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa alaikäisen kanssa ja • henkilökohtaista vuorovaikutusta alaikäisen kanssa ja • tehtävän hoitaminen yksin tai sellaisissa olosuhteissa, joissa alaikäisen henkilökohtaista koskemattomuutta ei voida turvata siitä huolimatta, että toiminnan järjestäjällä on käytössä toimintaa koskeva ohje tai tietty menettelytapa, jolla pyritään turvaamaan lasten henkilökohtainen koskemattomuus.

Ote toimitetaan hakemuksessa ilmoitetulle nuorisoseuran yhteyshenkilölle. Yhteyshenkilö ei saa ottaa rekisteriotteesta jäljennöstä, vaan tehdä vain jäsenrekisteriin merkinnän otteen tarkistamisesta. Rekisteriin ei saa kirjata, onko ote ollut puhdas tai onko siinä ollut merkintöjä. Tarkastaja on vaitiolovelvollinen otteelle merkityistä tiedoista. Vaitiolovelvollisuuden rikkominen on säädetty rangaistavaksi. Tarkistamisen jälkeen ote tulee välittömästi toimittaa vapaaehtoiselle kuukauden sisällä tai hävitettävä luotettavalla tavalla.

22

Nuorten palsta

Tällä palstalla nuoret käsittelevät heille tärkeitä teemoja rennolla otteella.

Töitä ja opintoja - nuorisoohjaajaksi oppisopimuksella Kireä pakkas-aamu. Jyväskylän keskustan yhden poikkikadun kerrostalon uumenissa heräilee nuhruinen opiskelija. Tai no, varmasti useampikin, mutta juuri tämä opiskelija aamutoimiltaan vääntäytyy silmiään siristellen armottomaan aamuun, ja suuntaa sitten hetken tuumailtuaan kohti paikallista Nuorisoseurojen aluetoimistoa. Toimiston väki tervehtii häntä ja hän tervehtii takaisin. Hän täyttää naurettavan näköisen mukinsa kahvilla ja istahtaa työkoneensa ääreen.

Aloitin oppisopimuksella työt Nuorisoseuroilla, Keski-Suomen aluetoimistolla syyskuussa 2015. Olin ennakkoluuloton, enkä voinut arvata, että tätä kirjoittaessani, viisi kuukautta myöhemmin, jännittäisin ensimmäisen tapahtumani onnistumista, ja että olisin kierrellyt ympäri Suomea ja jopa Suomen ulkopuolella erilaisissa

tapahtumissa ja kokouksissa. Työnkuvani on ollut niin monipuolinen, että en voi listata sitä juuri mihinkään tilanpuutteen vuoksi. Olen pääsääntöisesti kuitenkin kaksi päivää viikossa iltapäivätoiminnassa ohjaajana, jossa vedän myös omaa lasten toiveisiin perustuvaa ”Otto-kerhoa”. Sen lisäksi vedän myös viikoittain Luova Lava Lapsille -kerhoa ja muina päivinä olen toimistolla hoitamassa kaikenlaisia juoksevia asioita, kuten suunnittelutyötä tai esitteiden tekoa.

Suomen Nuorisoseurat vaikutti aluksi minulle aivan ylivoimaisen massiiviselta organisaatiolta, jota en tulisi koskaan kokonaisuudessa käsittämään. Mutta erinäisten kokousten ja tapaamisien jälkeen tutustuin toimistomme ulkopuolisiin ihmisiin ja huomaamattani ymmärsin, kuinka helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä kaikki

Ihan pihalla

olivat. Vaikka nimimuistini on simpukan tasolla, opin hiljalleen tuntemaan eri työntekijät, ja todella tunsin, että ”kuulun remmiin”.

Olen kokenut oppisopimuskoulutuksen toisinaan hiukan hämmentäväksi kaikkine tehtävineen ja lähijaksoineen, mutta asioiden selkiydyttyä se on tuntunut minulle täydelliseltä opiskelumuodolta. On mahtavaa tavata opiskelijakollegoita lähijaksoilla ja jakaa ajatuksia, ja koen, että työskennellessäni opin paljon enemmän kuin mitä ikinä saisin irti koulun penkillä istumisesta.

Entä kun valmistun?

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olisi mahtavaa tietenkin jatkaa töitä jossain muodossa, mutta toisaalta myös jatko-opinnot houkuttelevat. Oli miten oli, keskitän nyt energiani tähän hetkeen!

Otto-Pekka Keramaa

Nuoriso –ja vapaa-ajanohjaaja oppisopimusopiskelija

Kolumnissa tiedottaja Aura Piha pohtii järjestöviestintää, kommunikoinnin vaikeutta ja nuorisoseuraelämää

Tervetuloa, video!

En omista kristallipalloa tai muita tulevaisuuden ennustamisen lahjoja, mutta uskallan povata, että 2016 on videon vuosi.

Videon tulemisesta on tosin puhuttu jo monta vuotta, mutta vasta nyt meillä on tarpeeksi hyvät välineet sen tekemiseen.

En tarkoita välineillä huippukameroita tai kalliita editointiohjelmia, vaan että videon tekeminen on tullut taskuumme. Älypuhelimien videokamerat ovat hyviä ja valmiin tekeleen saa nettiin saman tien.

Video yhdistyy toiseen tämän päivän suureen trendiin, reaaliaikaisuuteen. Esimerkiksi yleistyvän Snapchat-sovelluksen suosio perustuu hetkeen: kuvaa ei voi ottaa ennakkoon ja kiillottaa epätäydellisyyksiä pois, ja lähetetty viesti katoaa muutamassa sekunnissa*. Enää ei vaadita niinkään laatua – hienoja efektejä, tyylikästä leikkausta tai vakaata kuvauskättä – vaan että videon mukana voi elää hetkessä. Onhan striimaus-palveluja ollut jo pitkään, esimerkiksi Bambuser, mutta ne eivät ole olleet massalle tarpeeksi houkuttelevia ja kevyitä.

Reaaliaikaisuuden ja videon aallonhar-

jalla on nyt Periscope – Twitterin julkaisema videosovellus, jonka nuoret ovat ottaneet taas ensimmäisenä omakseen.

Periscopessa on mahdollisuus tehdä itse tai katsella muiden käyttäjien livelähetyksiä. Lähetyksen aikana katsojat voivat lähettää tekstikommentteja, jotka näkyvät kaikille katsojille. Katsojat voivat myös lähettää sydämiä. Videolähetys on muiden katsottavissa 24 tuntia sen tekemisen jälkeen.

Videoviidakon vaarat – ja niiden voittaminen *Monet tuudittautuivat Snapchatin ilmestyttyä sovelluksen tarjoamaan hetkellisyyteen ja viestien katoavuuteen.

Jotkut tulivat lähettäneeksi epäedullisia kuvia ilkeisiin käsiin. Älypuhelimen kuvakaappauksella hetkiksi tarkoitetut snäpitkin tallentuivat ikuisiksi ajoiksi ja lähtivät leviämään internetin ihmeellisessä maa-

ilmassa. Toivottavasti tähän mennessä kaikki ovat ymmärtäneet, että somessa kerran lähetetty viesti saattaa levitä ikävästikin, eikä se koskaan katoa.

Olen yrittänyt kannustaa kaikkia rohkeasti tarttumaan sosiaaliseen mediaan viestimme viemiseksi eteenpäin ja kannustan siihen edelleen. Riskit on kuitenkin hyvä tiedostaa. Nuorisoseuran on somessa hyvin vaikea mokata peruuttamattomasti tiedottaessaan seuran asioista. Mikäli sattuukin sanomaan jotakin hölmöä, on seuraavana päivänä virhe jo unohdettu.

Suurin ”vaara” on, ettei seura tai henkilö saa tarpeeksi huomiota. Ja huomion hakemisesta seuraa ihan oikea vaara.

Huomionkaipuussaan lapsi, nuori tai aikuinen ottaa käyttöön keinot, joita myöhemmin saattaa katua. Periscopessa yleinen keino saada katsojia eli huomiota on vilauttelu tai sen lupaaminen. Lupailijat ovat tiedottajan epätieteellisen tilastoinnin mukaan alaikäisiä, useimmiten tyttöjä. Kommenttikenttä täyttyy sydämistä ja järkyttävän alatyylisistä kommenteista. Ja

varmasti monella katsojalla on sormi valmiina ottamaan sen kuvakaappauksen.

Periscopessa on vielä vilautteluakin suurempi riski: sovelluksesta näkee lähetyksen tekijän olinpaikan kartalla. Ja joskus höpöttäessä tulee maininneeksi kaikennäköistä, vaikka että on yksin kotona.

Nämä varoitukset kerrottuani uskon edelleen sosiaalisen median yhdistävään voimaan. Kannustan kaikkia tutustumaan uusiin ja vanhoihin kanaviin ja keskustelemaan niihin liittyvistä ilmiöistä iästä riippumatta. Ohjenuorana voi käyttää, että älä laita someen mitään, mitä et haluaisi isoäitisi näkevän. Periscope on mainio väline esimerkiksi tapahtumien livelähetyksiin (muista huomioida tekijänoikeudet) tai vaikka nuokun illoissa nuorten kanssa tehtyihin videoihin.

Eli edelleen rohkeasti someviidakkoa kohti!

23

Puuhanurkka Lumisotaa!

Askarteluvinkki: Pipo Sopii yli 6-vuotiaille, pienemmille myös autettaessa

Tarvitset • 2cm ehjän palan vessapaperirullasta • 25 cm villalankoja

Ohje: 1. Leikkaa vessapaperirullasta noin 2 cm levyinen ehjä kiekko.

2. Leikkaa villalangasta noin 25 cm mittaisia pätkiä.

Pätkiä tarvitaan langan paksuudesta riippuen noin 50 kpl.

3. Taita villalanka kaksinkerroin. Pujota päät vessapaperirullan sisään ja käännä reunan ympäri. Pujota päät langan lenkistä läpi, Ns ryijysolmu. Tee näin, kunnes vessapaperirulla on peittynyt langoilla.

Värityskuva Muistatko sen lapsuuden, kun kulmakunnan talven huippuhetkiä olivat talviset lumileikit, erityisesti lumisota?

Harvinaisuus tänä päivänä: ulkona maa mustana ja vettä sataa, lunta kun saadaan niin leikki kielletään. Vanhemmat haluavat lapsilleen turvallisuutta, koulut ja kerhot vetoavat sääntöihin ja EUssakin varmaan kohta valmistellaan direktiiviä lumisodan kieltämiseksi.

Kaikkea hauskaa ei saa kieltää! Julistimme lumisodan Stadin nuorisoseurojen iltapäiväkerhossa.

Lumisotaan tarvitset (vähintään): 1. Sanomalehtiä, rustistettaviksi ”lumipalloiksi” 2. Pelialueen, tuoleista ja pöydistä ym. saa ”lumilinnoja”, esteitä ja lymypaikkoja 3. Pelaajat, yleensä 2 vastakkaista joukkuetta 4. Säännöt Lumisodalle virallisia sääntöjä ei ole ja se tekeekin leikistä monipuolisen ja melkeinpä kaikkiin tiloihin sopivan.

Lipunryöstö leikkiin yhdistettynä tekee leikistä taktisemman ja harjoittaa tiimityötä.

Jos lumisota kärpänen puraisee kunnolla niin lajia voi harrastaa aina MM-tasolle saakka. Lajin virallinen nimi tosin muuttuu ja viralliset säännöt määrittelevät pelin. Lumisodasta on Japanissa kehitetty urheilulaji Yukigassen, jolla Suomessa on myös oma urheiluliittonsa. Lisätietoa: http://www.yukigassen.fi/ Ohjeen kirjoitti: Kaija-Liisa Seppälä Lumisodan Suomen Mestari 2010 Stadin Nuorisoseurat ry Vastaava iltapäiväkerho-ohjaa

Kuva: Heidi Terasmaa

4. Pujota lopuksi kaikki langan päät vessapaperirullasta läpi ja sido langalla yhteen.

Vinkki: pääsisäisen aikaan tästä saa hauskan tipun, kun käytät keltaista lankaa, ja liimaat reunaan nokan ja silmät.

Idea: Oulun iltapäiväkerho-ohjaajilta, Pohjois-Pohjanmaan NSL. Ohjeen kirjoitti: Pirita Laiho

24

Lyhyesti Kalenat kutsuu Spotin ja Nurtsin mukaan – 2017 juhlitaan yhdessä

WhatsUpp?kilpailun voittajatekstit painoon ja näyttämölle Nuorten WhatsUpp? -kilpailun julkaisuun etenevät näytelmät on valittu. Nuorisoseurojen teatteriagentit valitsivat viime vuoden lopulla kuusi tekstiä, jotka painetaan loppukesästä julkaisuun.

Kuva: Jussi Kaijankangas Vuosi 2017 on paitsi Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, ilman muuta myös Kalenavuosi. Lappeenrantaan kokoontuu 8.-11.6.2017 arviolta puolitoista tuhatta tanssin, sirkuksen ja teatterin harrastajaa yhteiseen lasten ja nuorten kulttuuritapahtumaan. Tapahtuma laajenee aiempaa poikkitaiteellisemmaksi kokonaisuudeksi, kun samaan aikaan Lappeenrannassa nähdään nuoria teatterin harrastajia Spotti – lasten teatteripäivillä ja sirkustaitajia Nurtsi – nuorisosirkustapahtumassa.

Tapahtumat tulevat limittymään näyttäväksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki mukana olevat taiteenalat ovat vahvasti näkyvillä. Esiintymisten lisäksi on luvassa tietenkin disco, illanviettoja ja työpajoja. Myös tanssin yhteisohjelmien suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Kuluvan kevään aikana lapset ja nuoret pääsevät vielä äänestämään ainakin tapahtumaviikonlopun nimestä ja teemasta verkossa – pysy siis kuulolla!

Tanssiralli tulee!

Kevään odotetuimmat hetket ovat pian käsillä, kun huhti-toukokuussa neljällä eri paikkakunnalla järjestetään Tanssiralli-katselmukset. Valtakunnalliseen lasten kansantanssiryhmien katselmukseen voi osallistua Orimattilassa, Rovaniemellä, Kiteellä tai Kaustisella. Ilmoittautumisaikaa on helmikuun loppuun ja kaikki tarvittava materiaali löytyy Tanssirallin kotisivuilta www.nuorisoseurat.fi/tanssiralli. Pispalan Sottiisin Priimatiima-konsertissa pääsee kesäkuussa vielä palaamaan kaikkein mieleenpainuneimpiin esityksiin kaikista katselmuksista.

Uudistuneeseen Tanssiralliin voi lähteä jo ihan pientenkin lasten kanssa, sillä mukana on uusi Kultahippu-sarja 6-vuotiaille ja nuoremmille tanssijoille. Katselmuksen kriteerit on uudistettu ja tänä vuonna jokainen ryhmä on vähintään rautaa – lähdetään siis joukolla esiintymään, kehittymään, katsomaan toisten esityksiä ja tapaamaan tuttuja. Jos et itse pääse tanssimaan, niin talkoohommiin mahtuu varmasti mukaan! Tehdään yhdessä osallistujamääräennätys vuonna 2016, eikös vain?

• Sanni Hirvonen: Adilan sydän on runollinen ja allegorinen teksti ajankohtaisesta ja poliittisesta aiheesta: epäluulosta ja vihasta eri kulttuurien ja uskontojen välillä.

Vaikeaa aihetta lähestytään vailla ennakkoluuloja ja stereotypioita, näytelmä antaa katsojalla tilaa tulkita, ajatella ja oivaltaa.

• Katri Aholainen: Aleksi kertoo herttaisen tarinan pojasta, joka on epävarma omasta seksuaali-identiteetistään.

Teemaa käsitellään älykkäästi ja katsojaystävällisesti.

• Lari Lauanne: Teemu on vanhojentanssiaikaan sijoittuva tarina transseksuaalisuuden aikaansaamista kohtaamisista niin nuorten kuin vanhempienkin silmin katsottuna.

• Emily Hallfast: Prinsessapoika on tarina Viljamista, jonka äiti on joutunut psykiatriselle sairaalaosastolle. Viljami haluaa pukeutua mekkoon ja olla yhtä kevyt kuin perhonen. Poika yrittää selviytyä paineen alla, kun isä ja isoveli yrittävät pakottaa poikaa ”normaaliksi”.

Avukseen Viljami saa Kiurun, peilistä tulleen ritarin.

Poimi kevään 2016 kerhoohjelmasta vinkit talteen Suomen Nuorisoseurat tuotti keväälle 2016 kerho-ohjelman, jossa on resepti 15 kerhokerran järjestämiseen. Kerho-ohjelma on tuotettu siten, että sitä pystyvät hyödyntämään kaikki ohjaajat toiminnassaan tai sen avulla pystyy laittamaan seuralle oman matalan kynnyksen kerhon pystyyn.

Kerho-ohjelmassa on valmiit teemat pääsiäisen ja vapun viettoon, vinkit nukketeatteriesityksen valmistamiseen sekä kevätkisojen järjestämiseksi kerhossa. Mukana on myös taas uusia leikkejä ja pelejä.

Opas on ladattavissa osoitteessa www.nuorisoseurat. fi/ohjaajille.

Taidekehrästä hyviä käytänteitä ikääntyneiden hyvinvointiin

• Karoliina Vaasalainen: Aihe on kiinnostava näytelmä oman aiheen etsimisestä ja väärässä olemisesta. Kahden henkilön näytelmässä kaksi maailmaa sulautuu yhteen yllättävin juonenkääntein.

• Tuomas Kauppinen: Unhappy hour on raju kuvaus”seitsemän sekunnin keskittymiskyvyn” maailmassa itseään etsivistä nuorista miehistä. Vallu, Anton ja Tuomo lähtevät matkalleen lähiöpubista notkuvien tuoppien ympäröiminä.

Osa julkaisuun painettavista teksteistä nähdään nuorisoseurojen näyttämöillä jo tämän kevään aikana. Seuraa näytelmäkirjoituskilpailun etenemistä nettisivuillamme ja Facebookissa.

WhatsUpp? oli keväällä 2015 alle 29-vuotiallle suunnattu näytelmäkirjoituskilpailu. Tavoitteena oli tuottaa uusia ajankohtaisia, nuorten kirjoittamia näytelmiä nuorisoseurojen teattereiden käyttöön.

Palkitut nuoret saivat apua tekstien hiontaan ammattilaiselta ja mahdollisuuden nähdä teoksensa näyttämöllä. Julkaisuun päätyviä näytelmiä voidaan esittää ilman erillistä tekijäoikeuskorvausta nuorisoseurojen näyttämöillä vuoden 2017 loppuun saakka.

Lapin Nuorison Liiton hallinnoima Taidekehrä-hanke on päättynyt. Projektin myötä kohennettiin ikääntyneiden terveyttä ja hyvinvointia heidän oman taiteen ja kulttuurin tekemisen kautta. Hankkeen puitteissa mm. Hollolan Nuorisoseura järjesti ikääntyneiden kansantanssi ja -musiikkitoimintaa, avointa tanssitalotoimintaa ja perinnejuhlien valmistelua. Jutarinki järjesti muisteluryhmiä, laula ja liiku -tuokioita ja musiikki- ja taidepajatoimintaa sivukyliin. Lapin Kansantanssiyhtye Rimpparemmi järjesti sukupolvien välisiä kohtaamisia palvelutaloissa, joissa ikääntyneille luotiin mahdollisuus sosiaaliseen kohtaamiseen lasten ja nuorten sekä muiden ikäihmisten kanssa. Vuonna 2015 osatoimijat tavoittivat kerho- ja virkistystoiminnoissa melkein 3000 osallistujaa ja erimuotoisissa tapahtumissa yli 4000 henkilöä.

25

#bändiskaba! :n kilpailijat valittu!

Valtakunnalliseen #bändiskabaan! oli mahdollisuus hakea mukaan tammikuun loppuun mennessä ja kilpailuun mukaan lähti seitsemän bändiä ympäri Suomen.

• Burn Out, Haapajärvi: Kolmen nuoren miehen bändi Burn Out soittaa suomiheviä äijäasenteella ja on kokenut poppoo kilpailavoilla.

• Blue Acid, Kuopio: Nuori bändi Savon sydämestä eli Kuopiosta. Soittaa rockia, johon on otettu vaikutteita mm. grungesta, indie rockista, hard rockista ja psykedeelisestä rockista.

• Safiiri, Seinäjoki: Suomenkielistä garagerokkia Seinäjoelta! ”Etelä-Pohjanmaalla vaikuttava lauma sekopäitä, jotka päättivät alkaa rokkaamaan.”

• Metallileka (unplugged), Karijoki/Kurikka: Raskasta rokkia RadioRockin kuuluvuuden katvealueelta. Sekoitus metalliriffejä, melodioita ja suomenkielistä tarinankerrontaa.

• Absolute Zero, Kauhajoki: Omaa tuotantoa tekevä poikatrio rokkaa Kauhajoelta.

• Van Zen, Järvenpää: Fuusiomusiikkia intohimolla.

• KX3, Alavus: Alavutelainen energiaa pursuava poppoo, jolle tärkeää on musiikin riemu. #bändiskaba on Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran ja Mietaan Nuorisoseuran yhteistyössä järjestämä tapahtuma. Mietaan Nuorisoseura lukeutuu Suomen suurimpiin nuorisoseuroihin. Mietaan nuorisoseurantalo on tullut tunnetuksi nuorison bilepaikkana jo vuosikymmenien ajan. Siksi se on erinomainen paikka järjestää #bändiskaba!

Etelä-Pohjanmaan Lisätietoja: www.epns.fi/bandiskaba ja www.facebook.com/events/454713514719440 Nuorisoseura järjestää #bändiskaba! on saanut avustuksen Taiteen edistämiskeskukselta. Päätuomarina toimiikansanmuusikko ja pedagogi Silja Palomäki.

BARNLEK 2017 tanssitaan Färsaarilla – varainkeruu on hyvä aloittaa jo nyt Lasten ja nuorten pohjoismainen kansantanssitapahtuma BARNLEK järjestetään heinäkuussa 2017 Färsaarilla Klaksvikissa. Suomalaiset kansantanssijärjestöt ovat jo aloittaneet yhteisohjelmien tuottamisen ja matkajärjestelyjen valmistelemisen.

Suomalaisille on matka-ajaksi valikoitunut 5.-10.7.2017 jolloin aikaa jää myös retkille. Muuna ohjelmana Färsaarilla on tietenkin kansantanssia ja -musiikkia yli rajojen.

Illanvietot, työpajat ja esiintymiset ovat luonnollisesti mukana ohjelmassa. Tapahtumaan odotetaan nuoria tanssijoita ja muusikoita kaikista Pohjoismaista ja itsehallintoalueilta.

Suomalaiset ryhmät vievät mukanaan tapahtumaan yhteistanssina Senin, jonka ohjeet, musiikit, nuotit ja ohjevideot julkaistaan kevään aikana. Suomalaisten omista yhteisohjelmista tiedotetaan myöhemmin – kyseessä tulee kuitenkin varmasti olemaan perinteestä vahvasti ammentavaa materiaalia.

Ennakkoilmoittautuminen tapahtumaan tulee olemaan syksyllä 2016 ja sitovat ilmoittautumiset päättyvät alkukeväällä 2017. Tapahtuman järjestäjä Färsaarilla on sitoutunut ottamaan vastaan yhteensä 250 suomalaista kansantanssijaa huoltajineen. Alustavina hintatietoina on, että tapahtuma maksaa noin 250-300 euroa sekä matkakulut ja mahdolliset retket Färsaarilla. Tapahtuman hinta varmistuu, kun koulumajoituksen lisäöiden hinnat julkistetaan. Matkojen hinnat selviävät syksyllä 2016.

BARNLEK on joka kolmas vuosi järjestettävä pohjoismainen lasten kansantanssi- ja kansanmusiikkitapahtuma, joka on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1992. Tapahtuma kiertää eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla. Lisätietoja tapahtumasta päivitetään osoitteeseen www.kansantanssi.com/barnlek-2017 tai Facebook-ryhmään bit.ly/barnlek2017

#bändiskaba!

Uusi, valtakunnallinen bändikilpailu alle 29-vuotiaille Show must go folk!

19.3.2016 Kilpailu järjestetään Mietaan Nuorisoseuralla

Äänestä lehden paras juttu!

Ilmoittaudu www.epns.fi/bandiskaba Mikäosoitteessa kiinnosti? Mikä ihastutti?

Mikä puhutteli? Mikä vihastutti? Äänestä lehden parasta juttua osoitteessa www.nuorisoseurat.fi/aanesta-paras-juttu Voit myös lähettää vapaata palautetta, juttuvinkkejä tai ideoita osoitteeseen aura.piha@nuorisoseurat.fi Viime lehden parhaimmaksi jutuksi äänestettiin Työntekijät tutuksi: Mies ja kitara toiminnanjohtaja Jussi Salmi.

Mietaantie 392 61370 Kurikka

26

Kolumni

Jyri Siimes on tamperelainen ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän siirtyi kymmenen vuotta sitten täysinpalvelleena reserviin järjestön luottamustehtävistä. Nykyisin hän on osaaikainen puskistahuutelija ja nuorisoseuramörkö

Inhimillisiä kohtaamisia Olen jo muutamana vuotena pitänyt Facebookissa kampanjaa Vihaton tammikuu. Ensimmäisellä kerralla se oli vain heitto, jonka tein omaan tilapäivitykseen, toisella kerralla yhden päivän aika mukaan liittyi jo muutama tuhat ihmistä. Kampanjan tarkoitus oli tammikuun aikana tarkkailla omaa some-käyttäytymistä ja olla jakamatta vihakirjoittelua ja olla provosoitumatta, tammikuussa 2016 en näin tehnyt. Olin menettänyt toivoni ihmiskuntaan.

Olen alkanut inhota sanaa suvaitsevaisuus. Se sana on muuttunut synonyymiksi sietämiselle. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesta asiasta - ihmisen kohtaamisesta ihmisenä. Ei vain katsoa toista ihmistä vaan nähdä hänet.

Nähdä hänet sellaisena kuin hän on - niin hyvässä kuin heikkoudessa. Todellakin yksittäistapauksena. Ei minkään ihmisryhmän edustajana, ei osana jotain mielessämme rakennettua massaa vaan Vain ihmisenä.

Teatterin yksi kiinnostavimpia ominaisuuksia on roolin

otto. Roolien ja ryhmätyöskentelyn kautta avataan aitoa dialogia. Kaiken taiteellisen työskentelyn avulla mahdollistuu todellinen ihmisen kohtaaminen. Ja parhaimillaan tämä prosessi avaa keskustelun myös yleisön kesken ja siitä laajentua pidemmälle. Se on todellista keskustelua, ei vaan tyhjien nimimerkkien takaa tehtävää huutelua.

En väitä stereotypioista luopumista helpoksi tehtäväksi. En todellakaan - itse jään kiinni omista ennakkoluuloista ja stereotyypittelystä päivittäin. Kuitenkin, onko tässä hetkessä meille kasvatus- ja kulttuurijärjestönä suurempaa ja tärkeämpää tehtävää kuin kasvattaa itseämme näkemään toinen ihminen ihmisenä?!

Aion haastaa itseni - haastatko sinä? Olkoon Vihaton tammikuu nyt siis kuollut ja julistettakoon inhimillisen kohtaamisen tulevaisuus alkaneeksi.

Jyri Siimes

ille

-kiltapäiv H le il is ll a n n u k a lt a v u Kuts ikille Hermanneille ja Hyvää vuotta 2016 ka uille lehden lukijoille! m nä yn lle oi sk an rm He

teinen vuotuinen i ja meidän kaikkien yh Yksi vuosi taas vilahti oh ät ovat ovella. tapahtuma H-kiltapäiv Ilmajoella, Etelähtikuun 9. – 10. päivä hu än etä pid ät äiv tap Kil ajoen nuorisoJärjestelyistä vastaa Ilm Pohjanmaan Opistolla. sella ja jatkuvat päivät alkavat H-kokouk in nk ne en ten Ku . ura se kirkossannuntaina on tarjolla Su a. sill uk lisu lal juh lauantai-illan een.

Ilmajokeen nähtävyyksin käynti ja tutustuminen ltu kiltaneuvostosen aikana on keskuste od vu en lm ko rin pa Jo äivillä näkyviin. da kansallispuvut kiltap sa, että olisi hienoa saa yttävästi esillä. ä kansallispuvut oli nä liss kke Mi 08 20 na on Vu me taas runsaasti tänä vuonna näkisim Niinpä toivon, että illä. kansallispukuja kiltapäiv kautta maan. runsasta osanottoa ille äiv tap kil e mm ota Od ispuvut esille, jos teriin, kaivetaan kansall Pistetäänpä aika kalen kolla Ilmajoelle. perälle” ja lähdetään jou in ap ka et” ne jää at ov ne Tapaamista odotellen!

Maisa Selimäki

Ohjelma La 9.4.

n, majoitus ja lounas 11.00 Ilmoittautumine auditoriossa H-kiltakokous opiston 13.00 Valtakunnallinen euran näytelmä la, Ilmajoen Nuorisos rmannien yhteinen juh He ja ien ann rm He 18.00 v.&ohj. Leena Koivula.) ”Ympyrä sulkeutuu” (so Su 10.4.

a minun tyköni”

lka an kirkkonäytelmä ”Tu ja Ilmajoen Nuorisoseur 09.30 Jumalanpalvelus rtoajelu Ilmajoella. ohj. Leena Koivula. Kie (kirj. Rauha Knuuttila, kahvit 14.00 Lounas ja päätös

a 3, ma Aro, Mesimarjaviit ssä: Ukko-Hermanni Jor nne me 016 3.2 18. n Ilmoittautumine .aro@netikka.fi 0500-268605 tai jorma nasta, aamupala, 60150 Seinäjoki, puh. gen huoneessa), 2 lou ltää: majoitus (2 hen sisä lö, €/h 120 3. mennessä ta Hin sylipun. Maksettava 18. vit ja näytelmän pää kah t, kse jetu kul enttään: n, päivälline Epop-Ilmajoki viestik FI7250710020011014 le: tilil ran seu riso Ilmajoen nuo H-kilta.

06-4256000 anmaan Opistolle puh. ssä suoraan Etelä-Pohj nne me 3.

18. et: uks ara Majoitusv

27

Suomen Nuorisoseurat ry Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa 09 584 0610 info@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi

Tapahtumakalenteri

Etelä-Häme Rautatienkatu 3 sisäpiha, 15100 Lahti 0440 587 470 anne-mari.kuronen@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/etela-hame

Helmikuu 27.2.

29.2.

Hätäensiapukurssi, Lahti Maakunnallinen Kalevalanpäivän juhla, Liminka

Maaliskuu

Lasten kansantanssikatselmus

4.3.

5.3.

6.3.

7.-11.3.

12.3.

12.3.

12.-13.3. ja 19.-20.3.

13.3.

16.3.

19.3.

19.3.

19.3.

19.-20.3.

20.3.

20.3.

• 23.4. Rovaniemi

Toukokuu 14.5.

14.-15.5.

15.5.

21.5.

28.5.

• 7.5. Kitee • 14.5. Kaustinen

Ilmoittaudu nyt! DL 29.2.

Itä-Suomen tanssitoimijoiden tapaaminen, Kuopio Nuorisoseurojen lentopallon SM-kisat, Oulu Kaatuneiden muistopäivän kunniavartio, Pielavesi NS-Mölkky Leiriohjaajakoulutus, Sysmä

Keski-Suomi Vapaudenkatu 43 A, 40100 Jyväskylä 040 505 2659 keski-suomi@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/keski-suomi Lappi Urheilukatu 4 A 24, 96100 Rovaniemi 0400 530 598 paula.kahkonen@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/lappi

Tulevaa kesäleirikivaa!

• Luova lava lapsille -päiväleirit www.nuorisoseurat.fi/ luovalava • Naumin mysteeri -telttaleiri www.nuorisoseurat.fi/ naumin-mysteeri • Lasten kesäleiri Pörsänmäen nuorisoseurantalolla http://yla-savo.nuorisoseurat.fi/ lasten-kesaleiri

Aikakauslehtien Liiton jäsen.

Suomen Nuorisoseurat ry

Päätoimittaja:

Antti Kalliomaa puh. 040 547 7157

Toimitussihteeri:

Aura Piha

Aineisto 29.4. mennessä osoitteeseen

Toimituskunta:

Pia Matilainen, Joonas Pokkinen, Maarit Saarelainen,

aura.piha@nuorisoseurat.fi

Pasi Saarinen, Hannu Ala-Sankola, Ulla Konttinen Sanna Purho

Yhteystiedot:

Vernissakatu 8 A, 01300 Vantaa

Painopaikka:

Iprint ISSN 2341-6246 (painettu)

Nro 2/2016 ilmestyy 25.5.

Kannen kuva: Petri Kivinen

Pohjois-Karjala Papinkatu 5, 80110 Joensuu 044 207 3072 pohjois-karjala@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-karjala Pohjois-Pohjanmaa Kirkkokatu 22 A 1, 90100 Oulu 044 720 8509 timo.nevanpera@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-pohjanmaa Pohjois-Savo Puijonsarventie 36, 70260 Kuopio 050 556 4748 jussi.salmi@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/pohjois-savo Saimaa Kirkkokatu 12 A 6, 53100 Lappeenranta 040 537 2363 saimaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/saimaa Satakunta Hallituskatu 6, 28100 Pori 0440 591 913 karoliina.hursti@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/satakunta Uusimaa Raumantie 5, 00350 Helsinki 040 558 7870 uusimaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/uusimaa

Julkaisija:

Taitto:

Kainuu Harjukatu 25, 87150 Kajaani 08 613 3873 kainuun.nuorisoseurat@kajaani.net Keski-Pohjanmaa Närhitie 2, 84100 Ylivieska 044 342 5220 keski-pohjanmaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/keski-pohjanmaa

Ilmainen!

Ilmainen Tempoa tenaviin -pro, Lahti Kalkkareitten kulttuurikeikka, Koski Tl Ensiapukurssi EA 1, Lahti Supikas 2016 -kansantanssitapahtuma, Raahe Teatris: Pohjois-Savon aluetapahtuma, Iisalmi Tanssitoimijoiden tapaaminen, Pohjois-Pohjanmaa H-kiltapäivät, Ilmajoki Pispalan Sottiisin Karjala-ohjelman yhteisharjoitus, Lappeenranta Tanssiva Asikkala, Vääksy KNoppi-ohjaajakoulutus, jakso 2, Kitee Ramppikuume – Valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät, Kankaanpää Ohjaajien olohuone, Helsinki

Etelä-Pohjanmaa Maamiehenkatu 4 B 7, 60100 Seinäjoki 045 119 5319 etela-pohjanmaa@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/etela-pohjanmaa Häme Näsilinnankatu 22 A 13, 33210 Tampere 044 522 9595 hame@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/hame

Keski-Suomen tanssi- ja teatteritoimijoiden tapaaminen, Rutalahti KNoppi-ohjaajan iltakurssi alkaa (muut päivät 30.3., 6.4., 13.4., 20.4., 27.4., 4.5. ja 11.5.)

Valtakunnallinen #bändiskaba!, Kurikka Vauvasirkus-jatkokurssi ohjaajille, Helsinki Täpinää tassuihin -kurssi, Helsinki KNoppi-ohjaajakoulutus, jakso 1, Kitee Pohjois-Karjalan aluetapaaminen, Joensuu Nuorisoseurojen salibandyturnaus, Vieremä

Huhtikuu 2.4.

2.-3.4.

2.-.3.4.

9.4.

9.4.

9.4.

9.-10.4.

10.4.

10.4.

16.-17.4.

22.4.

23.4.

• 16.4. Orimattila

Nuorisoseurahiihdot, Vieremä Järjestyksenvalvojan kertauskoulutus, Lahti Satakunnan tanssitoimijoiden tapaaminen, Ulvila Hyperhiihtoloma, Julkulan nuorisotila, Kuopio Etelä-Hämeen ja Uudenmaan tanssitoimijoiden tapaaminen, Lahti Ohjaajien olohuone, tanssi- ja teatteritoimijoiden tapaaminen, Saimaa Järjestyksenvalvojan peruskurssi, Oulu

Yhteystiedot

4041 0895 Painotuote

Varsinais-Suomi Härkätie 450, 31500 Koski TL 0400 818836 mika.toivonen@netti.fi www.nuorisoseurat.fi/varsinais-suomi Ylä-Savo Päiviönkatu 27, 74100 Iisalmi 017 817 866 kyosti.marin@nuorisoseurat.fi www.nuorisoseurat.fi/yla-savo

UUSI JÄSENETU! tilaa nyt kevään oivaltavimmat puuhatuotteet tutustumishintaan

Suomen Nuorisoseurat ry:n jäsenenä saat nyt -15% Oppi&ilon verkkokaupasta.

Alennus on voimassa 20.5.2016 asti, tämän jälkeen jatkuva etu on -10 %.

Hyödynnä tutustumisetu koodilla 46278458 osoitteessa: www.oppijailo.fi Mikäli tilaat tuotteita laskulla kerholle tai seuralle, tutustu tuotteisiin verkkokaupassa ja lähetä tilauksesi sekä koodi sähköpostilla suoraan asiakaspalveluumme: asiakaspalvelu@sanomapro.fi.

-15 % tutustumistarjous voimassa 20.5.2016 asti

VAIVATONTA VARAINHANKINTAA NUORISOSEUROILLE! Suunnitelmissa esiintymismatka, retki tai suurempi hankinta? Varojen kerääminen onnistuu tehokkaasti ja riskittömästi kivalla tavalla kehittäviä Oppi&ilo-tuotteita myymällä. Laadukkaat puuhakirjat ja tekemiskortit ovat kivaa ja helppoa myytävää ympäri vuoden.

Laajasta tuotevalikoimasta ostaja löytää mieluisat pelit ja puuhat suositushintoja edullisemmin – lahjojen ostaminen on todella vaivatonta. Voitte lähteä mukaan täysin riskittömästi: ostopakkoa ei ole.

Ette sitoudu ennakkomääriin, vaan maksatte vain ennakkoon myymänne tai itse ostamanne tuotteet. Jokainen myyty tuote kerryttää yhteistä kassaa 3–5 €.

Kysy lisätietoja: oppijailo@sanomapro.fi, kerro koodi NUORISOSEURAT ja saat tuotenäytteen!

Kysy lisätietoja varainhankinnasta: oppijailo@sanomapro.fi tai www.oppijailo.fi/varainhankinta kerro koodi NUORISOSEURAT - saat tuotelahjan!