Jouluperinteet Suomessa

Jouluperinteet voivat vaihdella eri paikoissa. Suomessa on kauniita jouluperinteitä, jotka ovat välittyneet sukupolvelta toiselle. Nyt näemme kolmen erilaisen lapsen perinteet eri aikakausina, jotkut kauan aikaa sitten ja jotkut vähän aikaa sitten. Voit nähdä ne ja verrata niitä perheesi perinteisiin. Ovatko ne samanlaisia? Mikä eroaa? Haluatko kokeilla jotain uutta tänä jouluna?

raiJA lähteinEn

86 vuotta

Siitä on kulunut monta vuotta, kun minä olin lapsi. Olin viisivuotias, kun perheeni muutti Mikkeliin, vuonna 1940. Perheessäni oli isä ja äiti, kaksossiskoni Maija ja pikkuveli Jussi.

Joulu on täynnä tuoksuja. Äiti laittoi aina hyvää ruokaa. Jouluna saimme aivan erityisiä herkkuja. Oli monenlaisia uunissa paistettavia ruokia: lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, kinkkua ja riisipuuroa. Jälkiruuaksi saimme luumu- ja rusinasoppaa ja vispattua kermaa. Piparkakut ja joulutortut leivottiin ajoissa. Kodissa oli silloin ihania tuoksuja.

Joulu on täynnä koristelua. Joulupöytä katettiin kauniiksi. Siinä oli valkoinen liina, hehkuvia tulppaaneja ja iso kynttelikkö. Erityiset lautaset, kulhot ja lasit otettiin esille vain jouluna.

Kuusi tuotiin sisälle vasta jouluaattona. Se sai elävät kynttilät, tähtisadetikut, hopeaköynnökset, latvatähden ja hauskoja koristeita.

Jouluna saa muutakin kuin lahjoja. Kun olin 5-vuotias, koko Suomessa oli sota. Kaupoissa oli vähän tavaraa. Saimme varmaan jokainen jotakin joululahjaksi. En muista, mitä se oli. Tiesin, että isä ja äiti halusivat, että olisimme turvassa ja yhdessä. Lauloimme joululauluja. Pidin eniten siitä, joka alkaa näin: ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää.” Kun oli syöty, äiti luki jouluevankeliumista tärkeimmän kohdan. Siinä kerrotaan, että Jeesus syntyi jouluna meidän kaikkien Vapahtajaksi. Hän on Jumalan lahja meille ihmisille. Ymmärsin siitä ehkä silloin jotakin. Tänään tiedän, että Jeesus on ehdottomasti paras joululahja!

kati kivEstö

51 vuotta

Jännittävä odotus oli ohi. Joulukalenterin kaikki luukut oli avattu, ja oli viimein jouluaatto. Kun televisiolähetys joulurauhan julistuksesta oli päättynyt, isä kantoi joulukuusen parvekkeelta sisään, ja oli tullut aika koristella se.

Isä laittoi kynttilät, ja pikkusiskoni kanssa saimme ripustaa muut koristeet. Värikkäiden koristepallojen kanssa piti olla varovainen, sen kyllä muistimme hyvin. Suurimmasta punaisesta pallosta löytyy tänä päivänäkin syvät lommot, jotka puristin siihen muutaman vuoden ikäisenä. Joulukuuseen ripustettiin myös paperiin käärittyjä karkkeja, jotka kummasti katosivat joulunpyhien aikana. Joulun jälkeen kuusessa roikkuivat vain tyhjät paperit.

Jouluaatto jatkui yhteisellä jouluaterialla. Ensin kylmät alkupalat, sitten kinkku ja joululaatikot. Lipeäkalakierroksen olisi mielestäni voinut varsin mainiosti jättää väliin. Muistan puristaneeni sieraimet yhteen ja toivoneeni, että kierros olisi nopeasti ohi. Vihdoin koitti joulupuuron aika ja jännitimme, kuka saisi tänä vuonna mantelin. Usein se sattui minulle johtuen ehkä kyvystäni syödä useita lautasellisia riisipuuroa.

Aterian jälkeen vihdoinkin oli aika odottaa joulupukkia. Aika tuntui loputtoman pitkältä. Juoksimme ikkunasta toiseen, mutta pukkia ei näkynyt. Lopulta isä lähti joulupukkia hakemaan, ja vihdoinkin koitti odotettu hetki. Joulupukki saapui. Sen verran jännittävä tuo hetki oli, että piti mennä turvaan äidin selän taakse, kunnes alkoi lahjojen jako. Paketteja piti ensin tunnustella ja ravistella ja arvailla mitä niissä mahtoi olla. Mahtoikohan joulupukki olla lukenut hänelle lähettämäni kirjeen lahjatoiveista? Monenmoisia yllätyksiä paketeista sitten paljastuikin. Isän puolesta harmitti, että kun hän palasi kotiin etsintäreissulta, joulupukki oli jo ehtinyt poistua paikalta. Onneksi pukki oli jättänyt myös isää varten joululahjoja.

kaisu lEino

43 vuotta

Lapsena jouluissa oli parasta jännitys, odotus ja tunnelma. Meillä oli valtava määrä erilaisia tonttuja, joita oli askarreltu ja saatu lahjaksi vuosien saatossa. Ne otettiin esiin joulun alla, ja saimme siskoni kanssa koristella kodin. Koristellessa kuunneltiin tietysti joululauluja ja käytettiin tonttulakkeja. Joillakin koristeilla oli vakituiset paikkansa, osa tontuista ripoteltiin sinne tänne. Oli hauskaa keksiä niille paikkoja. Lopulta niitä kurkki kukkaruukuista, lampuista ja verhotangoistakin. Erityisesti pidin pitkästä ja kapeasta joulupukkitaulusta, joka ripustettiin eteisen seinälle, keittiön katossa roikkuvista lastutontuista ja saunatontusta, joka sijoitettiin ikkunan väliin. Sieltä se katseli lauteille veikeä ilme kasvoillaan.

Iloa, odotusta ja tonttulakkien kulkusten kilinää on myös omien lasteni (4 ja 2 vuotta) jouluissa. Aimo Adventtitonttu käy meillä päivittäin adventtiaikana tuomassa joulukalenterikirjeen. Kirjeessä tonttu antaa erilaisia jouluisia hauskoja tehtäviä, joissa usein lauletaan tai askarrellaan. Joulukuussa lapset suuntaavat aamuisin ensimmäisenä eteiseen etsimään tontun kirjettä.

Jouluaaton tärkein hetki oli minulle lapsena mummolassa. Koko suku kokoontui sinne. Illanvietto alkoi jouluaterialla. Sitä ennen laulettiin Enkeli taivaan ja luettiin mummolan suuresta Raamatusta jouluevankeliumi. Tiesin ja tunsin jo lapsena, että joulun tärkein merkitys oli tuossa kertomuksessa. Siinä oli ihmeellistä pyhän tuntua ja juhlaa. Omat lapsenikin rakastavat kertomusta Jeesuksen syntymästä. Aimo Adventtitontun joulukirjeissäkin kerrotaan usein siitä.

Vaikka olen jo aikuinen, joulu on minulle edelleen jännittävää ja ihanaa aikaa. Sen tunteen haluaisin antaa perinnöksi lapsillenikin. Pimeän talven keskelle tarvitaan taivaan valoa ja kulkusten kilinää.