Nappis 3-4/18

nr.

3–4

2018

jouluperinteitä maailmalta

seuraa lammasta!

linkomies puhaltaa lumet huitsin nevadaan

sanni ja niilo Vuoden pimeimpään aikaan valo tuntuu hyvältä. Pienet kynttilälyhdyt valaisevat iloisesti. Ihmeellistä, miten pienikin valo saa pimeän katoamaan.

Sanni ja Niilo pääsevät leipomaan pipareita. Keittiön laatikosta kaivetaan esiin lempimuotit ja kaulin. ”Oliko silloin traktoreita, kun Jeesus-lapsi syntyi?”, miettii Niilo. ”Ainakin silloin loisti kirkas tähti”, muistaa Sanni.

nappis

Pelastusarmeijan kerho- ja pyhäkoululehti Joulukuu 2018 Toimitus: Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki Sähköposti: nuoriso@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi/nuoriso, www.facebook.com/pelastusarmeijannuoriso Kustantaja: Pelastusarmeijan Ohjelmatoiminnan sektori, ISSN 1237-6299 Toimituskunta: Milka Ahlqvist, Marja Alftan, Terhi Nurmentaus ja Sanna Vähäaho Taitto: Milka Ahlqvist ja Sanna Vähäaho Kansikuva: Freepik 2

Nappis

Pelastusarmeijan perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Brian Peddle Kansallinen johtaja: eversti Patrick Naud Pelastusarmeijan lehtien vastaava toimittaja: kapteeni Rodrigo Miranda Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2018 NAPPIS ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja on tilaajilleen ilmainen. NAPPIS ilmestyy myös verkkolehtenä ja on luettavissa osoitteessa www.pelastusarmeija.fi/nuoriso Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09 68 123 00 / nuoriso@pelastusarmeija.fi

Teksti ja kuvat: Sanna Vähäaho

Tuikkuja ja pipareita

heipä hei nappiksen lukija!

Joulu on yksi vuoden suurimmista juhlista. Tiesitkö, että joulua juhlitaan ympäri maailman! Tästä lehdestä löydät kertomuksia ensimmäisestä joulusta. Jos haluat, voit ne luettuasi leikata lehdestä itsellesi kertomusten tärkeät henkilöt ja kertoa niiden avulla itse kertomuksen. Joulun kertomuksissa enkeli kertoo iloisen uutisen siitä, että Jeesus-lapsi on syntynyt.

Siinä riittää iloa ihmeteltäväksi ja jaettavaksi. Ehkäpä kotoa löytyy sopiva yleisö tai voit leikkiä ensimmäistä joulua kavereiden kanssa. Jos haluat, voit lähettää meille kuvia omasta joulun kertomuksestasi. Yhteystietomme ovat viereisellä sivulla.

Iloista joulun aikaa sinulle! toivottelee Sanna

tässä numerossa Sanni ja Niilo

2

Enkeli käy kedolla

12

Lukijalle

3

Aina määkimässä kuin lampaat

14

Enkeli käy unessa

4

Enkeli vierailee vielä kerran

16

Linkomies puhaltaa lumet huitsin nevadaan

6

Puppe patavahtina?!

18

Majatalon isäntä

8

Nappis-visa

19

Joulu kautta maailman!

10

PEFC/02-31-170

Nappis

3

Joulun tarina jatkuu joka toisella aukeamalla – seuraa vain lammasta!

Kertomusten rinnalla kulkevat myös itse hahmot, jotka voit leikata irti katkoviivaa pitkin.

Joulun tarinaan liittyy monia enkeleitä – ne tuovat tärkeitä viestejä, kertovat iloisia uutisia ja antavat hyviä neuvoja!

a viiva o k t a aa k Leikk pitkin

Enkeli käy unessa Y

ksi, kaksi, kolme…

Joosef laski lampaita, mutta uni ei tullut. Päivä oli ollut niin surullinen. Hän oli sanonut päivällä Marialle, etteivät he voikaan mennä naimisiin. Maria oli nainen, jota Joosef rakasti kovasti, mutta heistä ei tulisi perhettä.

Niin Joosef oli sanonut.

4

Nappis

Maria odotti lasta mutta Joosef ei ollut lapsen isä.

Siksi hän ajatteli, että ei voi mennä naimisiin Marian kanssa.

– Kuusikymmentä, kuusikymm… krooh-pyh.

Joosef oli viimein unessa!

Ja samassa Herran enkeli ilmestyi Joosefille ja sanoi ihan selvästi:

– Joosef, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Hän synnyttää Jumalan pojan, mutta Jumala haluaa sinut kasvattamaan poikansa aikuiseksi. Ja sinä, Joosef, saat kertoa kaikille, että pojan nimeksi tulee Jeesus.

– Mi... mitä tämä tarkoittaa?

Joosef oli ymmällään.

Leikattavat hahmot: Irene Timoskainen, kuvitukset: freepik

Maria

Joosef – Maria synnyttää Jumalan Pojan ja hänestä tulee äiti, mutta sinä, Joosef, sinä huolehdit lapsesta ja tämän äidistä. Sinä viet hänet synagoga-kouluun, otat hänet mukaan retkille, leikit hänen kanssaan iltaisin ja opetat hänelle ammattisi eli sen, miten taloja rakennetaan.

Jeesus oppii rakastamaan sinua niin kuin isää rakastetaan. Jeesus tarvitsee sinua, Joosef!

Teksti: Jorma Pollari

Joosef avasi silmänsä. Hän oli ihan pyörällä päästään, mutta ymmärsi, että Herran enkeli oli käynyt hänen luonaan ja puhunut hänelle unessa.

Vaikka ei ollut vielä edes kunnolla aamu, niin Joosef juoksi Marian kotiin ja huusi jo pihassa:

kasvatti-isä. Meistä tulee sittenkin perhe!

Maria oli herännyt, ja hänen silmänsä kastuivat ilon, onnen ja rakkauden kyynelistä. Niin iloinen hän oli, että itketti!

– Maria, rakas Maria, me menemme sittenkin naimisiin!

Sinusta tulee Jumalan Pojan äiti, mutta minä saan antaa hänelle nimen ja olla hänelle Nappis

5

Linkomies puhaltaa lumet huitsin Nevadaan Lumi lentää komeasti kaaressa, kun Mikko Haavasoja aurailee nelivetoisella Fendt 307 -traktorillaan kylätietä lumilingolla.

Työ vaatii ammattilaisen otteet. Onneksi Mikko on kokenut konemies, joka osaa hommansa myös pyryssä ja tuiskussa. Linkomiehen on tiedettävä, miten teitä ja pihoja aurataan turvallisesti.

Lumilinko on kiinnitetty traktorin nostolaitteeseen, ja kun laitetta vedetään, sen siivet kokoavat lumen sisuksiinsa. Sitten lumilingon pyörivä roottori lennättää lumen vauhdilla torven 6

Nappis

kautta ulos. Verrattomassa aurauslaitteessa on puhallusluukku tavallisesti sekä oikealle että vasemmalle.

Niitä voidaan avata ja sulkea tarpeen mukaan ohjaintankojen avulla traktorin hytistä. Esimerkiksi rakennusten lähellä aurattaessa ei kannata pöllyttää lunta kohti ikkunoita, Mikko kertoo. Aku Ankan tyylillä hurruutellessa voi seurauksena olla ikkunan rikkoontuminen ja talon väen harmistuminen.

Traktoriin kytketty lumilinko saa käyttövoimansa traktorin peräosasta pyörivän voimanottoakselin avulla.

Aurauskeikalla lumilinko saattaa välillä tukkeutua, varsinkin suojasäällä. Silloin kuljettaja voi yrittää karistaa tukkeutuneen lumen pois nostamalla linkoa ylös alas, mutta tukkeutunutta linkoa ei saa mennä puhdistamaan käsin sen käydessä. Jos lingosta menevät röörit pahasti tukkoon, se vaatii kunnon puhdistuksen.

Tapaturmavaaran välttämiseksi traktorin moottori on sammutettava ja varmistuttava, että lingon pyörivät osat ovat pysähtyneet.

Vasta sitten voi lumilingon puhdistaa lumesta.

Teksti ja kuvat: Vesa Rohila

Lumilinko on mainio aurausväline. Se ei jätä korkeita valleja teiden reunoille vaan puhaltaa lumen tarpeeksi kauas.

Tiesitkö?

Lumilinko muilla kielillä Ruotsi: Snöfläkt Englanti: Snow blower Viro:

Lumepuhur

Italia:

Ventilatore de nieve

Lumilinko kiinnitetään traktorin kolmipistenostolaitteeseen.

Saksa: Schneefräse

Lumilinkomerkkejä Ala-Talkkari

Kiuru

Esko

Voima

Puhuri

Jymy

Huki

Kunto

Voima

TR

Leppä

Tempo

Loistava lumikone Fendt 307 ja TR-lumilinko Kuvittele olevasi traktorinkuljettaja, joka auraa lumilingolla. Vastaapa pariin valintakysymykseen:

yks risti kak s...

Aurausreittisi kulkee läheltä rivitaloa, miten toimit?

On nuoskakeli ja suojalumi tukkii lingon. Mikä neuvoksi?

1 Ajan urku auki.

1 Kutsun nuohoojan paikalle.

X Pysäytän traktorin ja soitan asuntojen ovikelloja.

X Pysäytän traktorin ja varmistan, että lingon roottori on pysähtynyt. Puhdistan lingon lumesta.

2 Säädän lumen puhalluksen rakennuksesta poispäin.

2 Soitan Pelastusarmeijaan ja pyydän sieltä apua.

Nappis

7

Oikeat vastaukset: Ensimmäiseen kysymykseen 2, toiseen kysymykseen X.

Majatalon isäntä M

arian ja Joosefin piti tehdä vaivalloinen matka Betlehemiin, vaikka Maria odotti vauvaa. Niin oli keisari Augustus määrännyt. Joosef kuului kuningas Daavidin sukuun, ja kaikkien Daavidin jälkeläisten piti ilmoittautua Daavidin kaupungissa, Betlehemissä, ja sinne Joosef vei nyt Mariaa. Joosef oli lainannut aasin, ettei Marian tarvinnut kävellä.

Monen pitkän matkapäivän jälkeen Joosef näki Betlehemin pikkukaupungin edessään.

– Hei Maria, pian olemme perillä. Kohta pääset lepäämään. Etsin meille majatalosta yösijan.

– Kiitos Joosef, minua väsyttääkin kovasti ja tuntuu, että vauvakin syntyy ihan pian, se potkii niin kovasti.

Tämän kuultuaan Joosef kiirehti askeleitaan ja hoputti aasiakin etenemään nopeammin. Oli jo myöhä, kun he löysivät majatalon. Kaikkialta näkyi, että kaupunki oli täynnä ihmisiä – Daavidilla oli iso suku.

Joosef koputti majatalon ovea ja sen isäntä tuli avaamaan.

– Vaimoni Maria synnyttää pian lapsen.

Meidän pitäisi saada huone, jossa hän voi levätä. Olemme tulleet kaukaa Nasaretista asti.

8

Nappis

Teksti: Jorma Pollari

– Voi hyvä tavaton, mitä minä nyt teen? sanoi majatalon isäntä ja pyyhki hikeä otsaltaan, – olen koko illan palvellut vieraita, sillä meillä on talo täynnä vieraita; ei ole yhtään vapaata sänkyä edes antaa teille.

– Eikö ole mitään paikkaa? Joosef kysyi tuskaisena.

– No, jos teille kelpaa, niin tuonne eläinten suojaan voisin tehdä makuusijan, jossa vaimosi voi levätä. Eihän se mukava paikka ole, mutta olette ainakin suojassa kylmältä ja tuulelta.

– Se sopii meille mainiosti. Voitteko näyttää meille suojan?

Majatalon isäntä ohjasi Marian ja Joosefin eläinsuojaan. Siellä oli isoja juhtia, joiden hengitys höyrysi ja suuret silmät tuijottivat tulijoita. Pikkuaasikin sai oman karsinan, jossa se pääsi syömään ja lepäämään.

Maria kävi lepäämään heinille, joiden päälle Joosef oli levittänyt kankaita. Taivaalla loisti monta kirkasta tähteä – oli kaunis yö. Joosef kävi Marian viereen, otti tämän kainaloonsa

ja peitteli lämpimäksi. Maria ei pystynyt asettumaan Joosefin viereen, sillä Jeesus potki jo kovasti masussa.

– Jeesus taitaa tulla nyt maailmaan, sanoi Maria ja puristi samalla Joosefin kättä.

joulunviettoa kautta maailman

jatkuu seuraavalle aukeamalle...

Mieluisin jouluperinteeni Saksassa:

“Weihnachts-bäckerei”

(Joululeipominen/joulukeksit)

Monissa saksalaisissa perheissä tärkeä adventtiajan perinne ja tapa on se, kun äiti leipoo joulukeksejä lasten kanssa.

Muistan, kuinka lapsena nautimme sisarusteni kanssa ainesten sekoittamisesta (yleensä jauhot, sokeri, munat, maito, voi, pähkinät, vaniljasokeri, suklaa, kaneli…) ja taikinan vaivaamisesta. Sitten kaulimme ja painelimme taikinasta muotilla tähdenmuotoisia keksejä. Tähdet levitettiin pellille, siveltiin keltuaisella ja niiden päälle ripoteltiin värikkäitä sokerikoristeita; sitten keksit pistettiin uuniin. Oli mielenkiintoista kurkkia uunin lasin läpi, kuinka tähdet

kohosivat – ja mikä tuoksu niistä tulikaan!

Koko keittiössä ja kaikkialla kotona tuoksui joulu. Kun äiti vihdoin otti keksit uunista muutaman minuutin jälkeen, halusin ensimmäisten joukossa päästä maistelemaan niitä.

Ne olivat niin herkullisia! Sain maistaa vain yhden keksin, loput laitettiin peltirasiaan odottamaan joulua…

Viime vuosina Saksassa lapset ovat tykänneet laulaa erästä joululaulua, joka kertoo leipomisesta ja jonka nimi on “In der Weihnachtsbäckerei” (”Joululeipomossa”, Rolf Zuckowskin laulu). Laulu kuvailee hassulla tavalla, mitä joululeipomossa tapahtuu, kun leivotaan keksejä. Voit katsoa videon kanavalta “YouTube WDR”.

Ihanaa joulunodotusta!

Eversti Anne-Dore Naud

Nappis

9

4.

1.

3.

2.

Minun kotimaani on Kanada.

Lapsena joulu oli minulle tärkeä ja aivan erityistä aikaa. Jouluaattona tapasin käydä isoäitini luona. Hän on kotoisin Porista, joten hän teki meille perinteistä, suomalaista jouluruokaa. Se oli aina herkullista!

Ruoan jälkeen jokainen lapsi sai avata yhden lahjan. Yleensä Kanadassa lapset avaavat lahjat joulupäivän aamuna, mutta saimme ensimmäisen lahjan etukäteen. Seuraavana aamuna annoimme vanhemmille heidän lahjansa, ja saimme lahjat heiltä. Illalla vierailimme sukulaisten kotona. Joskus he kävivät meidän luonamme, joskus menimme kylään sedälleni. Sitten söimme kanadalaista jouluruokaa.

10

Nappis

Kanadassa joulu on vähän samanlainen kuin Suomessa. Meilläkin on joulukuusia, lapset Kanadassa kirjoittavat kirjeitä Joulupukille (mutta monet kanadalaiset ajattelevat, että hän asuu Pohjois-Kanadassa!) ja laulamme joululauluja. Mutta ruoka on erilaista. Kanadassa syömme kalkkunaa, ruskeakastiketta, karpalokastiketta, perunamuusia, bataattilaatikkoa, sämpylöitä, ja jälkiruoaksi piirakkaa.

Molemmissa maissa syödään piparkakkuja, mutta Kanadassa ne ovat pikkuisen erilaisia kuin Suomessa. Kanadassa piparit ovat paksumpia, ja yleensä puun muotoisia tai piparkakku-ukkoja.

Niin kuin Suomessakin, lapset saavat koristella ne itse, mutta Kanadassa piirrämme niille vaatteita, nappeja ja kasvot. Jos sinä tekisit piparkakku-ukon tai -akan, miten sinä koristelisit sen?

Kadetti Jessica Bryant-Rönnqvist

missä päin maailmaa?

Yllä on Saksan, Kanadan, Brasilian ja Suomen kartat samankokoisina, mutta tiedätkö, mikä niistä on todellisuudessa suurin? Entä pienin? Tiedätkö jotain muuta näistä maista?

Eri maissa on myös samanlaisia jouluperinteitä.

Yhdistä jokainen tapa vähintään kahteen maahan.

joulukeksit /piparit Saksa

kalkkuna

joululaulut

Kanada

Jouluperinteitä Brasiliasta Jouluperinteet rantautuivat Brasiliaan maahanmuuttajien mukana, alun alkaen portugalilaisten. Joulua vietetään jouluaattona 24.12. Ilma on hyvin lämmin, koska Brasiliassa on silloin kesä.

Jouluaattona sukulaiset kokoontuvat syömään jouluaterian, joka tarjoillaan keskiyöllä – kyllä, keskiyöllä! Ruoaksi on yleensä paistettua kalkkunaa tai chesteriä, mikä on iso kana, jota myydään vain joulun aikaan. Liha koristellaan säilykehedelmillä, ja lisukkeeksi on riisiä, paistettua maniokkia ja salaatteja.

lahjat laatikkoruoat

Brasilia

Suomi Jälkiruoaksi on tapana syödä hedelmiä, jäätelöä ja rabanadasia. Ruoan jälkeen jaetaan lahjat leikkimällä ”Salaista ystävää”.

Haluaisitko sinä kokeilla rabanadan tekemistä vai söisitkö jouluna mieluummin jäätelöä?

Rabanada-resepti: Leikkaa vehnäleivästä paksuja siivuja. Upota siivut ensin maitoon ja sitten vatkattuihin kananmuniin.

Paista öljyssä, kunnes leivät ruskistuvat.

Lopuksi ripottele kuumille leiville sokeria ja kanelia – ja nauti!

Luutnantti Ana Vargas Nappis

11

Enkeli käy kedolla

Paimen jutteli paimenkavereilleen, ja he kääriytyvät syvemmälle viltin sisään, koska yö oli aika kylmä. Kaikkialla oli hyvin pimeää, sillä enää ei läheisen Betlehemin kylän taloistakaan pilkahtanut minkäänlaisia valoja. Paimenet istuivat nuotion ympärillä ja olivat haukkaamassa juuri leipää, kun TAIVAS AUKESI!

aimenet olivat yöllä kedolla vartioimassa lammaslaumaa. ”Mää, määä”, lampaat määkivät, vaikka niiden olisi pitänyt jo nukkua.

Ne taisivat tietää, että jotakin erikoista oli tapahtumassa.

Leipä lensi kädestä, ja miehet kiljahtivat. He pelästyivät niin, että henki salpautui, silmät levisivät lautasen kokoisiksi (siltä heistä ainakin tuntui) ja miehet tarrautuivat toisiaan kädestä kiinni. Samassa he kuulivat äänen: ”Älkää pelätkö!”

Paimen, jonka nimeä kukaan ei enää muista, rauhoitteli hyppivää määkivää lammasta. Hän silitti lampaan päätä, sopersi sille lempeällä äänellä ja eipä aikaakaan, kun lammas palasi takaisin muitten lampaiden luo ja alkoi pureksia löytämäänsä heinää.

Miehet raottivat pelosta kiinnimenneitä silmiään sen verran, että näkivät, kuinka taivaalla oli valtavasti kirkkaasti hohtavia enkeleitä. Ne hymyilivät ja toistivat vielä: älkää pelätkö!

P

Paimenet nousivat seisomaan ja alkoivat kuunnella, mitä enkelillä oli sanottavana: – Minulla on teille iloinen viesti.

Tänään on syntynyt maailmaan Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Nyt teidän pitää kiiruhtaa Betlehemiin ja mennä katsomaan lasta! Lähtekää heti!

Paimenet alkoivat kerätä kamppeitaan, ja enkelit lauloivat heille suureen ääneen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Paimenet 12

Nappis

Kun enkelit olivat menneet, ja taivas oli taas tummansininen, paimenet lähtivät juosten Betlehemiin ja juttelivat iloisina keskenään siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Tällaista yötä he eivät olleet koskaan ennen kokeneet!

Jeesus

Lampaat jäivät aitaukseen katsomaan paimenten perään. Yksi paimenista oli heittänyt niiden eteen ison kasan heinää. Narskis, narskis… kuului suusta, kun ne herkuttelivat aitauksessaan. Ne eivät uudesta vauvasta jaksaneet innostua, niin mukavasti niitä raukaisi.

Teksti: Jorma Pollari

Millaisia lampaita kedolla mahtoi olla? Piirrä tähän oma lammaslaumasi!

Nappis

13

ia lampaita. < Texel-rotuis

Aina määkimässä kuin lampaat Yli-Vadelmalan maatilan Martta-emäntä huristelee sinisellä pakettiautollaan kohti kotitilaa.

Hänellä on matkaseuranaan lahjaksi saatu pässi eli isä-lammas tavaratilassa. Lammas kotiutuu pian uuteen ympäristöön, ja tilan lapset alkavat kutsua sitä Eskoksi. Eläinrakas emäntä päättää hankkia muita lampaita Eskon seuraksi. Pian alkaa syntyä karitsoita. Niinpä tilalla aletaan rakentaa lampolaa.

vettä sekä suolakiven nuoltavaksi. Juomavesi virtaa putkia pitkin juomakupeille.

Ennen kuin lampaat lasketaan kesälaitumelle, Yli-Vadelmalan tilalla vierailee sorkkahoitaja ja keritsijä. Lampaiden sorkat hoidetaan ja paksu, kiharainen villaturkki keritään. Villoista kehrätään lankaa, josta Martta-emäntä kutoo sukkia, lapasia ja muita lämpimiä asusteita.

Lampolasta tulee hieno. Siellä on useita karsi- Lampaat palvelevat kesäisin maisemanhoitonoita, mihin karitsat jaetaan ryhmittäin. Emo tehtävissä. Niillä piisaa työtä, sillä laidunmaata ja karitsa saavat olla yhdessä omissa karsi- on kaikkiaan 12 hehtaaria. noissaan vieroitusikään saakka. Vieroitus tapahtuu, kun karitsat ovat 6–12 kuukauden ikäisiä.

Emojen seurassa karitsat saavat ravinnokseen emänmaitoa. Vieroituksen jälkeen niitä ruokitaan seosviljalla ja heinillä. Emäntä ja isäntä jakavat sapuskaa eläinten ruokintapöydille kottikärryillä kaksi kertaa päivässä.

Lampaat saavat kivennäisiä ja 14

Nappis

Lampaat ovat laumaeläimiä.

Luonteeltaan ne ovat vilkkaita ja uteliaita. Niille annetaan usein nimi, kuten vaikkapa Esko, Kepponen, Piksu, Veke tai Lyyli.

Lampaiden isää kutsutaan pässiksi, äitiä uuheksi ja lasta karitsaksi. Lampaat ääntelevät määkimällä ”mää, mää” tai ”bää, bää.”

Suomen yleisin lammasrotu on suomenlammas. Meillä tapaa myös saaristolaislampaita, joita kutsutaan nykyisin ahvenanmaanlampaiksi. Suomalaiseen lammasrotuun lukeutuu myös kainuunharmas.

Lampaita kasvatetaan lihan ja villan tuotantoa varten. Lampaat ovat ahkeria maisemanhoitajia. Eläimet toimivat myös esimerkiksi maatilamatkailun retkikohteina sekä luontohoivatoiminnassa.

Minkä nimen sinä antaisit lampaalle?

> Saaristolaisrotuinen Lyyli-lammas käyskenteli kesätapahtumassa lasten ilona Pelastusarmeijan Rauman osaston pihamaalla. Lampuri Timo Salonen ja Valtteri-poika Lyyli-lampaan seurassa.

Teksti ja kuvat: Marjatta Rohila, kuvitus: Elisa Raittila

Nappis

15

Enkeli vierailee vielä kerran M

aria ja Joosef sekä Jeesus-vauva olivat päässeet eläintensuojasta jo taloon asumaan.

Niihin aikoihin monen kilometrin päässä, ihan toisessa maassa, idän viisaat miehet näkivät taivaalla suuren, ihmeellisen tähden, jota kutsutaan Betlehemin tähdeksi. He tiesivät, miten juuri tuo tähti oli merkkinä siitä, että Jumalan Poika on syntynyt.

Niinpä idän viisaat miehet lähtivät pitkälle matkalle. He halusivat nähdä lapsen, jota he kutsuivat juutalaisten kuninkaaksi. Jeesuksen kotimaassa oli silloin kuninkaana Herodes, ja idän viisaat miehet menivät häneltä kysymään, mistä Jeesuksen voi löytää. He eivät tienneet, että Herodes oli paha mies, ja he kysyivät häneltä: – Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä taivaalla ja haluamme käydä kumartamassa häntä.

Kuningas Herodes pelkäsi, että Jeesus haluaisi isona kuninkaaksi hänen paikalleen. Hän ei pitänyt ajatuksesta ja siksi hän halusi tehdä Jeesukselle pahaa. Mutta idän viisaat miehet ennättivät ennen Herodeksen sotilaita Jeesuksen kotiin. He kumartuivat Jeesuksen edessä ja antoivat hänelle kalliita lahjoja.

Teksti: Jorma Pollari, tausta: freepik

Mutta Herodes oli myös tulossa pahat teot mielessään. Niinpä Jumala lähetti taas enkelin Joosefin luo unessa kertomaan, että Jeesus pitää viedä turvaan toiseen maahan, Egyptiin, asti.

Ja Maria-äiti tietysti myös.

16

Nappis

Matkasta ei olisi tullut mitään, elleivät idän viisaat miehet olisi tuoneet arvokkaita lahjoja. Niiden avulla pitkä matka ja elämä toisessa maassa onnistuivat. Ajattele, jos tähteä ei olisi ollut taivaalla eivätkä idän viisaat miehet olisi löytäneet Jeesusta ajoissa!

Herodes ei päässyt tekemään Jeesukselle pahaa, koska Jumala oli puuttunut peliin. Jumala oli järjestänyt kaiken. Joosef vei perheen turvaan ja odotti Egyptissä niin pitkään, kunnes enkeli tuli taas ja sanoi unessa: – Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan.

Joosef tiesi, että Jumalaan voi luottaa. Hän toi Marian ja Jeesuksen takaisin kotimaahansa ja vei heidät Nasaretin kaupunkiin – sinne mistä hän oli kerran lähtenyt aasilla Marian kanssa kohti Betlehemiä.

Nasaretista tuli Jeesus-pojan kotikaupunki. Siellä hän auttoi äitiä kotitöissä, kävi koulua ja isä opetti häntä rakennusmiehen ammattiin. Nasaretin kaupungissa hän eli tavallisena poikana aikuiseksi asti – siksi häntä kutsutaankin joskus myös Jeesus Nasaretilaiseksi.

Itämaan tietäjät

Nappis

17

Puppe patavaht ina?!

Osastot ovat seurakuntia, joissa on monenlaista toimintaa, esimerkiksi jumalanpalveluksia ja erilaisia kerhoja.

Eräänä syksyisenä päivänä Puppe oli vierailulla Pelastusarmeijan Helsingin osastolla. Osastot ovat seurakuntia, joissa tapahtuu monenlaista toimintaa, muun muassa jumalanpalveluksia ja erilaisia kerhoja. Helsingin osasto sijaitsee Kalliossa, suuressa Pelastusarmeijan Keskustalossa. Puppe päätti lähteä tutkailemaan mitä kaikkea talossa tapahtuu.

Puppe aloitti tutustumisretken talon alakerrasta.

Jostain kuului omituista ääntä: ”Kummallista kilkettä ja kalketta”, ajatteli Puppe, ”Aivan kuin sepän paja, mutta eihän täällä sellaista ole? Vai onko…” Puppe lähti ääntä kohti ja kurkisti arkana huoneeseen, josta kalke ja nakuttelu kuului. Ja siellähän oli paja, jossa juuri joku mies nakutteli puna-mustaa pataa.

Puppe pelästyi: ”Hui kauhistus! Mitä noissa padoissa oikein keitetään, ei kai minua pistetä pataan?! Jänispataa?! Apuaaaaa!” Ei sentään.

Puppe oli osunut Joulupata-pajalle, jossa tavallisista vanhoista padoista ja kattiloista valmistettiin erityisiä Joulupatoja. ”Mikä ihmeen Joulupata?” kysyi Puppe, ja niin hän sai kuulla tarinan: Yli sata vuotta sitten San Franciscossa Amerikassa työskenteli Pelastusarmeijan upseeri nimeltään Joseph McFee. Joseph oli huolissaan köyhistä, nälkäisistä merimiehistä, joita kaupungissa oli paljon. Joseph halusi auttaa näitä miespoloisia.

Hän näki erään kaupan ikkunassa kolmijalkaisen kehikon ja siitä riippuvan suuren padan, ja sai ajatuksen. Hän osti padan, keksi tunnuslauseen ”Anna padan porista!” ja lähti padan kanssa kadulle. Ihmiset lahjoittivat rahaa pataan ja Joseph pystyi niillä rahoilla ruokkimaan monta nälkäistä merimiestä.

Joulupatakeräys sai alkunsa San Franciscossa, 1891. Suomeen Joulupata tuli vuonna 1906.

18

Nappis

NAPPISVISA

Oikeat vastaukset löytyvät tämän lehden kirjoituksista.

1. Joosef näki enkelin a) elokuvissa. b) lumessa. c) unessa.

3. Enkeli ilmoitti paimenille, että a) lampaat ovat nukahtaneet. b) ensilumi on satanut. c) Jeesus on syntynyt.

2. Marian ja Joosefin piti matkustaa Betlehemin kaupunkiin, koska a) he halusivat lomalle. b) siellä oli lampaita. c) keisari oli määrännyt niin.

4. Idän viisaat miehet löysivät Jeesuksen luokse, koska heidän apunaan oli a) tarkka kartta. b) hyvä kompassi. c) suuri tähti.

Oikea vastaus jokaiseen kohtaan on C. Teksti ja kuvat: Marja Alftan, kuva patavahdista: Jani Laukkanen

Monille padoille voi rahan lisäksi lahjoittaa esimerkiksi vaatteita ja leluja.

Joulupatakeräys oli niin hyvä idea, että se levisi nopeasti ympäri maailmaa, ja jatkuu edelleen. Joka vuosi ennen joulua ilmestyvät Joulupadat kaduille, ja ihmiset lahjoittavat niihin rahaa. Joillekin padoille voi tuoda myös vaikkapa vaatteita ja leluja.

Enää joulupatakeräyksellä ei auteta merimiehiä, vaan esimerkiksi lapsiperheitä ja muita ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Joulupadoilla on aina vapaaehtoisia ihmisiä niin sanottuina patavahteina. He vartioivat pataa, ottavat vastaan lahjoituksia ja juttelevat ihmisten kanssa. ”Olipa hienoa kertomus”, ajatteli Puppe. ”Voisinkohan minäkin päästä tänä vuonna patavahdiksi…”

Nappis

19

talli