Issuu

NAPPIS No 2

ď Ž

w w w.pelastusarmeija.f i/nuoriso

2016

Sanni ja Niilo Hyvällä tuulella Teksti ja kuvat: Sanna Vähäaho

Sanni tanssii. Perhonen opettaa lennokkaat liikkeet. Niilo polkee pyörällä. Hyvällä tuulella pyörä kulkee kevyesti.

Niilo kertoo vitsin. Siksi Sannia naurattaa.

NAPPIS Pelastusarmeijan kerho- ja pyhäkoululehti Kesäkuu 2016 Toimitus: Uudenmaankatu 40, 00120 Helsinki Sähköposti: nuoriso@pelastusarmeija.fi Kotisivut: www.pelastusarmeija.fi/nuoriso, www.facebook.com/pelastusarmeijannuoriso Kustantaja: Pelastusarmeijan Ohjelmatoiminnan sektori, ISSN 1237-6299 Toimituskunta: Jessica Bryant, Iiris Kerotie-Myllymäki, Nuppu Kiviniemi, Olivia Luukas, Helen Musovskij, Welma Mäkiö, Natalia Penttinen, Jorma Pollari, Porin päiväkoti, Camilla Rahkonen, Tempelscouterna, Ana Vargas ja Sanna Vähäaho Taitto: Jessica Bryant, Sanna Vähäaho Kansikuva: Zweirad-industrie-Verband e.V. (Flickr)

Pelastusarmeijan perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali André Cox Kansallinen johtaja: eversti Johnny Kleman Pelastusarmeijan lehtien vastaava toimittaja: everstiluutnantti Eija Kornilow Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2016 NAPPIS ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja on tilaajilleen ilmainen. NAPPIS ilmestyy myös verkkolehtenä ja on luettavissa osoitteessa www.pelastusarmeija.fi/ nuoriso Tilaukset ja osoitteenmuutokset: 09 68 123 00 / nuoriso@pelastusarmeija.fi

Kuva: Phillippe Put (Flickr)

Heipä hei Nappiksen lukija! Käsissäsi on Nappiksen kesänumero. Tähän lehteen on koottu kaikenlaista iloista ja hauskaa, mitä Raamatusta löytyy. Voit lukea, miksi Mirjam tanssi, ja miksi Saara nauroi. Löydät lehdestä myös ideoita siihen, miten voit itse järjestää juhlat kadonneen lampaan löytymisen kunniaksi. Hauskoja tarinoita ja kuvia lehteen ovat lähettäneet tällä kertaa Porin päiväkodin lapset ja Pelastusarmeijan partiolippukunta Tempelscouterna Helsingistä. Lämmin kiitos! Sinäkin voit lähettää oman juttusi tai kuvasi Nappiksen toimitukseen. Yhteystiedot löytyvät viereiseltä sivulta.

Iloisen riemukasta kesää! Sanna

Tässä n

umer Sanni ja Niilo: H ossa yvällä tu Mirjamin ulella t 2 Eskaripu anssi K u 4 adonneen lam Pörrö, S paan löy Iloitkaa aara ja A tämisjuh ain 6 braham Varastett lat 10 Veetin k a u vene ja 7 otiinpalu kadonnu u t lamma Partiota 11 s 8 rinoita 12 14

i s s n in ta

m a j r i M

ä yllym tie M emi o r e s K Kivini i: Iiri Tekst us: Nuppu Kuvit

Voit lukea kertomuksen Raamatusta 2. Mooseksen kirjan luvusta 15, jakeet 1 - 21.

Vanhasta testamentista Mooseksen kirjasta löytyy kertomus siitä, kuinka Jumala suojeli israelilaisia heidän ylittäessään Kaislamerta. Faaraon sotajoukot seurasivat israelilaisia hevosilla, ja tilanne oli pelottava. Hyvä Jumala suojeli kuitenkin heikompia israelilaisia ja halkaisi Kaislameren, ja niin kansa pääsi turvallisesti kulkemaan meren poikki. Faaraon joukot yrittivät samaa, mutta Kaislameri sulkeutui, eivätkä he päässeet meren toiselle puolelle. Näin Jumala johdatti ja suojeli kansaansa israelilaisia. Se oli suuri ihme, ja niinpä naisprofeetta Mirjam, Mooseksen sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä iloiten, tanssien ja rumpua lyöden. Mirjamin käyttämä vaskirumpu oli ilmeisesti samankaltainen soitin kuin tamburiini, joka Raamatun kertomuksissa usein liitetään naisten tanssilauluihin. Jumalan ihmeelliset ja hyvät teot kansansa keskellä saivat aikaan iloa, kunnioitusta ja kiitosta, ja siksi Mirjam ja naiset tanssivat ilontanssin. Mirjam lauloi kiitoslaulun: ”Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri!” Meilläkin on oikeus iloita ja kiittää ja ylistää Jumalaa laulamalla, tanssimalla ja soittamalla samalla tavalla kuin Mirjam. Voimme kiittää Jumalaa kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, jolla hän meitä hellii ja tuo uutta iloa elämäämme! 4

NAPPIS

Daavidin tanssi

Kuva:Jim Sheddon (Flickr)

Vanhan testamentin mukaan myös kuningas Daavid hyppi ja tanssi, kun liitonarkku tuotiin Jerusalemiin. Liiton arkku oli pyhä, sillä siinä säilytettiin lain tauluja, kymmentä käskyä. Kaikki israelilaiset saattoivat kuningas Daavidin kanssa liitonarkkua, riemu raikui, ja torvet soivat!

Tee oma soitin!

Soittimen voi tehdä vaikkapa tyhjästä ketsuppi-tölkistä. Puhdista tölkki ja täytä se herneillä, hiekalla tms. Sulje korkki hyvin, koristele pullo ja soitto voi alkaa!

Raamatussa kerrotaan, miten Saara-niminen vanha nainen nauroi. Seuraavalla aukeamalla kerrotaan, miksi! Milloin sinä nauroit viimeksi? Miksi?

Kuva:Holly Battle (Flickr)

Kuva:David Amsler (Flickr)

Kuva Sofia

(Flickr)

NAPPIS

ESKARIPUU

Porin päiväkodin ampiaisten ryhmän eskarilaiset tekivät syksyllä retken lähipuistoon. Ajatuksena oli löytää oma eskaripuu, jonka kasvua ja muutoksia kävisimme eri vuodenaikoina tutkimassa. Puistoon saavuttuamme lapset lähtivät heti juoksemaan ja etsimään puuta. Puistossa kasvoi monia suuria ja vanhoja puulajeja. Yhteistuumin aika nopeasti valikoitui eskaripuuksi suuri vaahtera, jonka juurelta lähti pensaiden muodostama hieno tunneli. Eskarit ihastelivat vaahteran lehtien kauniita ruskan värejä ja miettivät miten hassua oli, että lehtien värit muuttuvat eri vuodenaikoina. Lapset huomioivat myös, että puu oli jo aika kookas, ehkäpä pian täysikasvuinen, ja miten sopivasti kaverin kanssa pystyi runkoa halaamaan. Havainnointien jälkeen eskarit saivat hiilen kanssa piirtää oman eskaripuunsa paperille. Lopuksi oli vielä aikaa tutustua leikkien tunneliin. Siellä olikin jännittävää leikkiä salapoliisia. Pensaiden lehdet loivat oivan piilopaikan salakäytävineen. Myöhemmin syksyllä teimme uuden retken eskaripuun luokse. Me tietysti taas halasimme omaa puutamme, mutta tunnelileikki ei onnistunut, kun pensaissa ei ollutkaan enää lehtiä.

”Syksyllä haistelen sienihattuja, sammalmättään päällä, kuulakkaalla säällä. Talvella saan tähtiviltin! Meidän pihaan asti, lentää lumilasti.” Talvella menimme taas tervehtimään eskaripuutamme. Maa oli luminen ja puun oksillekin oli satanut lunta. Halasimme innoissamme omaa, rakasta eskaripuutamme. Puiston eräs toinen suuri puu näytti mielestämme vanhalta mummolta. Halusimme lämmittää sitä. Putsasimme puun oksilta lunta ja kannoimme puukeppejä puun juurelle puuta lämmittämään. Lähtiessämme takaisin päiväkotiin kävimme tietysti halaamassa rakasta eskaripuutamme sanoen ”hei, hei eskaripuu, nähdään taas”. Innolla jäämme odottamaan, miten eskaripuumme muuttuu kohti kevättä ja kesää. Silloin taas kohtaamme.

”Keväällä hyppään pilven päälle linnunlaulua kuulemaan, pistän siellä tuulemaan. Kesällä uitan varpaitani, lämpimässä vedessä, lumme nenän edessä.” Miltä puut näyttävät kesällä? Piirrä kuva ja lähetä Nappiksen toimitukseen! 6

NAPPIS

Pörrö, Saara ja Abraham Teksti: Helen Musovskij, kuvitus: Natalia Penttinen ja Jessica Bryant

Voit lukea kertomuksen Raamatusta: 1. Moos. 17-18, 21:1-7

Pörrö-lammas söi ruohoa erään teltan lähellä. Se oli Saaran ja Abrahamin teltta. He olivat vanhoja ihmisiä ja heillä oli usein aikaa rapsuttaa Pörröä. Saara antoi joskus Pörrölle pienen palan leipää. Pörröllä oli eräs erityinen taito. Se tunsi jokaisen kylässä asuvan ihmisen äänen. Nyt Pörrö kuuli kolmen vieraan miehen äänet, ja lopetti hetkeksi syömisen. ”Kiitos ruoasta ja että saimme pestä jalkamme”, yksi miehistä sanoi Abrahamille. ”Tulemme kylään samaan aikaan ensi vuonna. Silloin teillä on pieni poikavauva”, toinen mies sanoi. Pörrö kuuli, miten Saara nauroi teltan sisällä. Abraham katsoi ylös taivaalle, ja sieltä kuului Jumalan ääni. ”Miksi Saara nauroi? Luuleeko hän, että on liian vanha samaan vauvan?” Jumala kysyi. ”En minä nauranut”, Saara vastasi, ja Pörrö kuuli Saaran äänestä, että häntä pelotti. ”Kyllä nauroit, Saara”, Jumala vastasi. Pörrö kävi aina välillä tervehtimässä Saaraa. Vanhan naisen vatsa oli joka kerta vähän isompi. Eräänä päivänä Pörrö kuuli taas uuden äänen. Pörrö laittoi päänsä sisään teltan ovesta ja näki Saaran, jonka sylissä oli pieni vauva. ”Pörrö, tässä on minun vauvani.” Pörrö meni lähemmäs ja nuuhki vauvaa. Saara nauroi. ”Minä olen niin iloinen! Sain vauvan, vaikka olen jo näin vanha. Kaikki jotka näkevät minun pikku vauvani ovat iloisia ja nauravat.” ”Mää, määä, määää”, Pörrö nauroi iloisesti omalla kielellään. NAPPIS

Varastettu vene ja kadonnut lammas Teksti: Camilla Rahkonen, kuvat: Olivia Luukas ja freepik

Lelukaupan näyteikkunassa oli kerran leluvene. Eräs poika näki sen, eikä voinut unohtaa sitä. Sen hän halusi omakseen! Sillä hän voisi leikkiä rannalla koko kesän. Poika oli säästänyt viikkorahoistaan kauan, ja niillä rahoilla hän osti tuon veneen. Kotona ilo oli suuri, kun poika näytti veneen vanhemmilleen - mikä hieno vene! Sitten eräänä päivänä joku varasti veneen, ja poika oli murheissaan monta päivää, kunnes hän kaupungilla kävellessään kulki lelukaupan ohi ja näki oman veneensä ikkunassa! Se joku oli vienyt veneen kauppaan ja saanut siitä rahaa! Poika halusi ostaa veneen, ja isä antoi siihen rahat. Poika oli ikionnellinen! Nyt vene oli kaksinkertaisesti hänen - hän oli maksanut siitä kaksi kertaa!

Olen aina pitänyt tästä kertomuksesta. Kun oikein pidämme jostakin, emme halua menettää sitä. Jeesus kertoi tarinan siitä, miten paimen jättää kaikki omistamansa 99 lammasta ja menee hakemaan sitä yhtä, joka on kadonnut, kunnes löytää sen. Paimenella oli suuri ilo - nyt hän sai lampaansa takaisin uudestaan! Se oli nyt kaksinkertaisesti hänen. Sitä kannatti juhlia naapureiden ja ystävien kanssa. Eikö olekin hienoa ajatella, että Taivaan Isä ei halua menettää yhtäkään meistä. Vauvoista saakka me olemme hänen, koska hän on meidät luonut. Ja jos me joskus eksymme pois Jumalan luota, voimme muistaa, että Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että hän lähetti meille oman poikansa Jeesuksen, että löytäisimme takaisin Jumalan luo. Ilo on silloin suuri taivaassa ja maan päällä. 8

NAPPIS

rtomuksen Voit lukea ke usta, at m Raa ankeliumin Luukkaan ev keista 1 - 7. ja a st vu lu 15.

Löydätkö lampaan kissojen joukosta?

NAPPIS

Kadonneen lampaan löytämisjuhlat Sanni ja Niilo päättävät järjestää Kadonneen lampaan löytämisjuhlat. He askartelevat ison tervetulokyltin ja kutsukortteja ystävilleen. Juhlan ohjelmassa on aluksi lampaan piilottamista ja löytämistä.

Sanni ja Niilo ovat tehneet aarrekartan. Kartan avulla löytyy lampaita, joista askarrellaan hienot keppinuket.

Nukkelammasteatteri rakennetaan kahden tuolin väliin. Tarvitaan vain vahvaa narua ja sopiva kangas. Nyt alkaa esitys! Lampaat kulkevat niityllä paimenen johtamina. Yksi joutuu kuitenkin eksyksiin. Paimen etsii joka paikasta ja löytää kuin löytääkin sen. Sitten juhlitaan! Juhlissa on tarjolla helppoa ja hyvää syötävää: popkorneja, vadelmamehua ja porkkanaja kurkkutikkuja.

NAPPIS

Teksti ja kuvat: Sanna Vähäaho ja Jessica Bryant

Tämän lehden takakannesta löydät niistä muutaman!

Teksti: Ana Va

Iloitkaa ain

rgas, käännos

: Sanna Vähä

aho, kuvitus:

Welma Mäkiö

Lumi ja Linda olivat kaksi hyvin puuhakasta tyttöä. He tekivät monia asioita muiden auttamiseksi ja opettajansa ilahduttamiseksi. Ongelmana kuitenkin oli, että he eivät pitäneet toisistaan. He eivät voineet työskennellä yhdessä, koska alkoivat heti riidellä. Opettaja oli huolestunut: miten he voisivat jatkaa? Viimein hän keksi täydellisen idean! Opettaja pyysi molempia tyttöjä tulemaan luokseen ja sanoi heille: ”Teidän täytyy tulla toimeen toistenne kanssa. Teillä molemmilla on rakkautta sydämissänne ja te molemmat rakastatte Jeesusta – voisiko se yhdistää teitä! Miten te muuten voitte olla iloisia? Todellista iloa ei ole, jos ei ole sopua!” Opettaja käski tyttöjä lukemaan Raamatusta filippiläiskirjeen neljännen luvun, ja he tekivät niin. He kiinnittivät erityisesti huomiota kohtiin, joissa kehotettiin olemaan ystävällisiä kaikille, olemaan huolehtimatta, rukoilemaan ja olemaan kiitollisia. Molemmat huomasivat, etteivät he olleet käyttäytyneet niin. Kun tytöt seuraavan kerran tapasivat, he muistivat, mitä olivat oppineet, ja yrittivät olla ystävällisiä toisiaan kohtaan. Se ei ollut helppoa, mutta tytöt jatkoivat harjoittelemista, ja kun he huomasivat oppineensa, he nauttivat yhdessäolosta, ja myös kaikki heidän ympärillään iloitsivat. Samassa raamatunkohdassa lukee, että Jumalan opetukset ovat hyvin arvokkaita, mutta ne täytyy laittaa käytäntöön, jos haluaa niiden muuttavan elämän. Niin Lumi ja Linda tekivät. Haluaisitko sinäkin kokeilla?

NAPPIS

Veetin kotiinpaluu Teksti: Jorma Pollari, kuvitus: Natalia Penttinen, Jessica Bryant ja Olivia Luukas

Veetistä oli kasvanut aikuinen. Mutta hän oli myös ilkeä. Joka päivä hän riiteli isän kanssa milloin rahasta, milloin huoneen siivoamisesta, milloin kotiintuloajoista… Aina oli riita. Eräänä päivänä isä käski Veetin ja tämän veljen Laurin talkoisiin. Piti maalata autotalli. Silloin Veetiltä paloi pinna: - Aina minä saan täällä raataa eikä minulla ole koskaan omaa aikaa. Lauri saa pelata ja pitää hauskaa, mutta minun pitää tehdä aina kotitöitä. - Mutta meillä kaikillahan on omat kotivuorot. Kun olet tehnyt osuutesi, voit pelata. - Minulle riittää. Minä lähden kotoa pois. Anna minulle tuhat euroa, niin pääsen teistä eroon. Isä oli murheellinen, mutta antoi rahat, koska Veeti oli jo aikuinen ja sai lähteä kotoa, jos niin halusi. Veeti juoksi kaupungille: söi hampurilaiset, meni elokuviin ja sitten kavereiden kanssa juhlimaan… Että oli elämä kivaa! Vihdoinkin sai olla vapaa eikä tarvinnut tehdä kotitöitä! Meni viikko, meni toinen. Rahat loppuivat. Samalla hävisivät kaveritkin. Vieläpä sekin kaveri, jonka kodissa hän majaili, käski Veetin lähteä pois, koska Veeti ei pystynyt maksamaan ruuasta eikä vuokrasta omaa osuuttaan. Yhtäkkiä Veeti seisoi ulkona sateessa ilman kotia, ilman ystäviä, ilman ruokaa – ilman mitään, mikä olisi tehnyt iloiseksi.

NAPPIS

- Kotona taitavat käydä juuri iltapalalle, Veeti ajatteli katsoessaan kännykästä kelloa, ja pari kuumaa kyyneltä vieri hänen poskelleen. - Minä oli tuhma ja tyhmä, kun en halunnut auttaa isää, vaan ajattelin itseäni. Minä lähden takaisin kotiin. Isä on varmasti niin vihainen, ettei päästä minua sisään, mutta pyydän, että saisin asua autotallissa. Veeti oli päässyt kotikadulle. Sade oli kastellut vaatteet läpimäriksi. Nälkä kurni mahassa, ja Veeti pelkäsi. Hän todella pelkäsi, mitä isä sanoisi. Yhtäkkiä kotiportti rämähti auki. Veeti näki isän juoksevan kadulle ja levittävän kätensä. Veeti juoksi suoraan isän syliin. Hän itki ja pyysi anteeksi. Isä puristi Veetiä lujaa. - Nyt pidetään isot juhlat! isä sanoi, - ja sinun huoneeseesi laitetaan uudet, hienot tapetit! Veeti ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli vain sanomattoman onnellinen. Sitten hän keksi: - Tehdään se remontti yhdessä, isä!

Kuulostiko tarina tutulta? Voit lukea samankaltaisen kertomuksen Luukkaan evankeliumin 15. luvusta jakeista 11 - 32.

NAPPIS

Partiotarinoita Toimittajina Tempelscouterna-partiolippukunnan lapset ja aikuiset

Olipa kerran poika, joka alkoi juoda limua. Se oli hyvää, koska se oli ostettu hyvästä kaupasta. Sitten hän katsoi jääkiekon MM-kisoja. Sitten hän huomasi, että kello oli niin paljon, että hänen piti lähteä partioon. Poika meni sinne. He tekivät siellä kaikkea kivaa esim. menivät nuotiolle. Sitten he menivät takaisin kololle ja pitivät iltahetken.

Tarinoita kertoivat partiolaiset (vasemmalta) Orava, Siili ja Apina sekä aikuiset Gittan, Partahepo ja Ugglan.

Olipa kerran poika, jolla oli suuri unelma. Hän halusi partioon. Hänellä oli ystävä, joka oli partiossa. Eräänä päivänä poika päätti mennä partioon. Poika ihaili partiolaisten huivia. Partiojohtaja oli itse ommellut huivut partiolaisille. Poika näki myös, että partiolaisilla oli paljon erilaisia partiomerkkejä. Suunnilleen vuoden päästä oli pojan ensimmäinen partiotetki. Poikaa jännitti minkäläinen siitä tulisi. Tuli aika lähteä retkelle. Pojalla oli iso vihreä reppu mukana. Retkellä he nukkuivat teltassa. Retkellä partiolaiset tekivät köynnöksiä ja lauloivat lauluja ja paistoivat lättyjä. Oli aika lähteä kotiin. Pojan mielestä retki oli tosi hauska. Hän odotti innolla seuraavaa retkeä. Nyt oli aika sammuttaa lyhty. 14

NAPPIS

Kirjoita oma kesätarinasi! ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------(Tarinoita luetaan mielellään my

ös Nappiksen toimituksessa!)

Pelastusarmeijan partiolaiset osallistuivat Yhteisvastuukeräykseen. Yhteensä rahaa kerättiin 352,76 euroa. Hieno juttu!

Voit lukea lisää Pelastusarmeijan partiotoiminnasta: www.pelastusarmeija.fi/partio NAPPIS

ASKAR TE LAMMA LE OMA S-TEAT TERI!

Liimaa tämä sivu vahvemmalle paperille tai kartongille.

Hyviä esityksiä! Ps. Lisää lampaita löydät netistä -> www.pelastusarmeija.fi/nappis

Design based on freepik.com

Leikkaa lampaat irti ja kiinnitä niiden taakse sopivat tikut.