Nukketeatteri 02/2009

NUKKETEATTERI Suomen Uniman jäsenlehti 2/2009

Union International de la Marionnette

2

Nukketeatteri 2/2009

Pääkirjoitus 10.10.2009

Valoa näkyvissä?

Tässä numerossa

Sisällysluettelo...........................2 Pääkirjoitus................................2 Kahden kaupungin festivaali.........3 Unia Ullakolla.............................3 Nasty Puppet -kirja.....................4 Nukketeatterikilta perustettu........5 Taikatalvi Turkuun.......................5 Näkymätön käsi jatkaa................5 Maskityöpajakokemuksia.............6 Haiharan Nukketeatteri................7 TEHDAS Teatterin vierailut...........7 Nukketeatteripaneeli Teatterimuseossa........................8 Kooste Teatteritilastoista 2008....10 Saaren Kartanon residenssi/The Saari residence.........................12 Pirkanmaalla palkittiin................15 Pikku Aasin kesä.......................15 Nukketeatteritalo Musta & Valkea Ratsu......................................16 Baltic Sea Countries Puppet Theatre Festival 2009............................17 Välineteatteria Oulussa..............18 Barents Puppetry Network..........20 Barentsin ohjelmatietoja............21 International Conference of Stage Animation................................24 Confrerence Program.................25 Jäsenet tiedottavat....................25 Ulkomaille töihin.......................26 Tanskan malli...........................27 Terveiset Prahasta!....................28 Työpaja Islannissa.....................30 Islannin nukketeatterielämää......31 Rural Touring in The North of England........................................33 Esitysarvioita............................35 Uniman tiedottajan palsta..........39 Kuvakooste..............................40

NUKKETEATTERI Suomen Unima ry:n jäsenlehti nro 2/2009 Nukketeatteri-lehti on Suomen Unima ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Lehti jaetaan kaikille jäsenille, ja se on myös jaossa useissa nukketeatterialan tapahtumissa.

Seuraava numero ilmestyy huhtikuussa 2010. Siihen tarkoitetut mate-

Nukketeatterin juhlavuosi kallistuu loppupuolelle, mutta meno ei hyydy!

Barentsin alueen festivaali tarjoaa Oulussa ja Rovaniemellä valtavan kattauksen nukketeatteria. Tampereella koetaan ainutlaatuinen tutkijaseminaari, jossa pohditaan näyttämöanimointiin ja nukketeatteriin yleensäkin liittyviä tutkimuksellisia näkökulmia. Nukkenäyttely jatkaa kiertueella aina ensi vuoden loppupuolelle saakka. Puhumattakaan yksittäisistä tekijöistä, soolotaiteilijoista ja ryhmistä, joilta putkahtelee ensi-iltoja toisensa perään. Monet teatterit ovat viettäneet myös omia merkkivuosiaan! Onnea!

Juhlinnan keskellä on havaittu iloinen uutinen valtiovallan suunnalta. Vapaan kentän rahoitusta lisätään valtion ensi vuoden budjetissa tuntuvasti. Kentän muuttunut tilanne (koskee laajemminkin esittäviä taiteita) ei ole voinut jäädä päättäjiltä huomaamatta. Toivottavasti se näkyy siinä, että ryhmät voivat höllentää hieman nälkävyötään, ja että tärkeää työtä ei tarvitsisi tehdä aivan selkänaha ruvella.

Toinen iloinen uutinen: Teatteri- ja Mediatyöntekijöiden alainen Teatterin Ammattilaiset ry on nyt virallisesti ottanut meidät nukketeatterilaiset omikseen. Tätä suhdetta kannattaa hyödyntää. Liittoutuminen on taas yksi askel ammatillisen arvostuksen nostamisessa. *** Tässä lehdessä yhtenä teemana on kansainvälisyys. Se näkyy paitsi juttujen aiheissa myös siinä, että olemme lisänneet englanninkielisiä osuuksia. Lehteä kysellään kovasti ulkomaisilla festareilla, ja siksi englanninkieliset tekstit ovat jatkossakin tervetulleita. Lehti tulee yhä enemmän kaksikieliseksi jatkossakin, suomenkielisiä lukijoita unohtamatta.

Mukavia lukuhetkiä!

Nukketeatteri-lehden toimituskunta

Suomen UNIMAn hallitus: Puheenjohtaja: Janne Kuustie, muut jäsenet: Teija Muurinen, Aapo Repo, Marja Susi, Timo Väntsi. Varajäsenet: Pia Kalenius, Ilona Lehtoranta, Ilpo Mikkonen, Anna-Kaisa Väänänen.

Tiedottaja Kati-Aurora Kuuskoski (Uniman sihteeri) gsm: 046-8114024 (Unima) unimafinland@gmail.com k.a.kuuskoski@gmail.com

riaalit tulee toimittaa 15.3.2010 mennessä osoitteeseen unimafinlad@gmail. com. Lisätietoja antaa Timo Väntsi, puh.

050- 4560350.

Toimitus

Päätoimittaja: Timo Väntsi, Toimituskunta: Kati-Aurora Kuuskoski, Janne Kuustie, Kirjoittajat: Katriina Andriavov, Emma Jussila-Scherman, Toni Kandelin, Raimo J. Kinnunen, Anne Lihavainen, Antti Juhani Manninen, Johanna Piritta Peltonen, Leila Peltonen, Outi Sippola,

Päivi Soini, Marja Susi, Terhi Syrjänen, Marjut Tawast.

Julkaisija: Suomen Unima r.y.

Hallituskatu 7 PL 42 90015 Oulun kaupunki www.unima.fi, email: unimafinland@gmail.com Kannen kuva: Walk in the city, Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2009

Nukketeatteri 2/2009

3

Kahden kaupungin festivaali Barents Puppet Festival 2009 Barentsin alueen nukketeatterifestivaali sijoittuu tänä vuonna kahteen kaupunkiin, Ouluun ja Rovaniemelle. Oulussa on sekä koti- että ulkomaisia vieraita 21-26.10. yli puolensadan esityksen verran. Oulussa on vieraita Ruotsista, Norjasta, Islannista, USA:sta, Venäjältä ja Tanskasta.

Rovaniemellä keskitytään sooloesityksiin perjantaina 23.10.

Erikoisvieraana hollantilainen Steven Luca Groenen (Cie Puppets).

Siirtyminen Oulusta Rovaniemelle kannattaa tehdä junalla, sillä junamatkan aikana on tarjolla soolonukketeatteriesityksiä.

Mennessä esiintyy Steven Luca Groenen ja palatessa Rovaniemen soolonukketeatterikurssilaiset esittävät omia soolojaan.

Lisää Barentsin festívaalista sivuilla/ more about the barents Puppet Festival pages 20-23

Barentsin alueen nukketeatterifestivaali rantautuu tänä vuonna sekä Rovaniemelle että Ouluun. Yksi Rovaniemien osuuden odotetuimpia vieraita on Steven Luca Groenen, joka tuo mukanaan Francois Blanc -hahmonsa.

Unia ullakolla esitteli Turun seudun tekijöitä Turun seudun nukketeatterintekijät juhlistivat nukketeatterin satavuotista taivalta omalla näyttelyllään syyslokakuussa. Unia ullakolla oli Turun kulttuurikeskuksen ullakkogalleriaan koottu nukketeatterinäyttely, jonka kunniavieraana oli 25-vuotistaitelijajuhlaansa viettävä Kitta Sara.

Kitta tunnetaan Turun nukketeatterielämän emona, joka teki näyttäviä historiallisia esityksiä mm. Turun linnaan ja käynnisti alan koulutusta Turun taiteen ja viestinnän oppilaitokseen.

Näyttelyssä Kittalla oli oma osastonsa, jossa oli läpileikkaus pitkästä urasta.

Näyttely esitteli nukkeja ja nukketeatterilavastuksia Turun eri näyttämöiltä, muun muassa Turun Kaupunginteatterista, Marionettiteatteri Mundosta ja Piironginlaatikosta Uudestakaupungista.

Mukana oli useita uudehko-

Kitta Saran aasi oli yksi näyttelyn hahmoista. (kuva: Timo Väntsi)

jen turkulaisten nukketeatteriryhmien nukkeja. Jotkut nuket olivat jopa niin uusia, että ne poistuivat välillä keikalle!

Näyttelyssä oli tavattavissa Kurumaninyo-mummo, vispilä, sauva-ankka, osiin hajoava luuranko-marionetti, bunraku-poika, varjo, sammakko-käsinukke ja kaupunginteatterin suosikki Pesosen Viiru.

Näyttelyn kokosi Puppet

Studio ry yhteistyössä Turun kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Näyttelyn lisäksi kulttuurikeskuksen pienessä teatteritilassa, Kassaholvissa, nähtiin elävää nukketeatteria: Rahtiteatterin Ruma Ankanpoikanen, Teatteri Sudenenteen Mikä mikä kuoriutuu ja Tytti Marttilan Perhosen siivellä.

Kuvakooste nukkenäyttelystä tämän lehden takasivulla.

Wellcome to Tampere:

International conference of stage animation The first scientific event of stage animation ever held in Finland will be organised at 29-30th October in Tampere. The conference will offer the field of research in question, young in Finland, an opportunity of a high level presentation.

The conference will consist of lectures, a film and two demonstrations.

There will be partisipants from 12 countries: United Kingdom, South-Afrika, India, Iceland, Canada, Slovakia, Finland, Switzerland, Turkey, USA and Russia.

Program pages 24-25

4

Nukketeatteri 2/2009

Kirjan pääosassa eurooppalainen Bunraku-nukke

Hannu Räisä haluaa nostaa nuken takaisin valokeilaan Suomenkielisten nukketeatterikirjojen uusin tulokas on hämeenlinnalaisen nukketeatterintekijän Hannu Räisän kirjoittama ja kokoama Nasty Puppet - nukketeatteritekniikoita (Johnny Kniga). Kirjan sisältö koostuu nukketeatterin historiasta, nukenrakennusohjeista ja muutamasta taiteilijakuvauksesta. Pääosaan nousee Räisän oma lempilaji, eurooppalainen bunraku-nukke.

Idea nukketeatterikirjasta syntyi pari vuotta sitten, kun Räisä työskenteli Hämeen Taidetoimikunnassa läänintaiteilijana.

- Jo varhaisessa vaiheessa tuli selväksi, että tätä kirjaa ei kirjoiteta, tämä piirretään, Räisä sanoo.

Kuvat ja piirrokset ovatkin isossa roolissa Nasty Puppet -kirjassa. Rade Puolakan tekemä värikäs ja yllätyksiä täynnä oleva taitto on herättänyt positiivista huomiota.

Aluksi Räisän oli määrä tehdä pelkkä nukenrakennusopas, mutta kun vihreää valoa tuli niin Hämeen Taidetoimikunnasta kuin kustantajalta, hanke kasvoi laajemmaksi.

Teos koostuu Margareta Sörensonin kirjoittamasta nukketeatterin historiasta, nukketekniikoita ja -rakennusohjeita käsittelevästä osasta sekä kahdesta taiteilijakuvasta. Räisä on haastatellut kahta erilaista nukketeatterimestaria: ruotsalaista Tomas Lundqvistia ja australialaishollantilaista Neville Tranteria.

Räisä valitsi nämä kaksi herraa haastateltavaksi, koska Lundqvist on eurooppalaisen bunraku-nuken kehittäjä ja Neville Tranter aikuisille suunnatun nukketeatterin eurooppalainen ”stara”. Kirja keskittyykin nimenomaan aikuisille suunnatun nukketeatterin tekemiseen.

Valinnoillaan Räisä halusi tuoda esiin, että ala on myös aikuisten, ja myös miesten, taidemuoto.

- Lasten kanssa nukketeatteria tekeville on tehty opaskirjoja. Tämän kirjan linja oli tietoinen valinta.

Nukketekniikoista kirja keskittyy ennen kaikkea eurooppalaiseen bunraku-nukkeen. Käsinukke, sauvanukke, marionetti, sauvamarionetti, pöytänukke ja varjonukke käsitellään ohuemmin. Toisaalta bunrakun rakenteita pystyy soveltamaan muihin nukketyyppeihin.

Hannu Räisän yli kaksivuotinen projekti päättyi viime keväänä, kun painosta ilmestyi kirja Nasty Puppet - nukketeatteritekniikoita. (kuva Aino Räisä)

Bunraku on myös Räisän oma kuninkuuslaji, mutta tämä nukketekniikka tulee vahvasti esiin myös Thomas Lundqvistin myötä.

- Thomas puhuu tässä kirjassa enemmän nukenrakennuksesta. Neville Tranter puolestaan enemmän esityksen tekemisestä kokonaisuudessaan.

Nukke ajautunut sivurooliin Tekijä toivoo, että kirja osaltaan parantaa nukenrakennuksen ja nukeilla näyttelemisen asemaa suomalaisessa nukketeattereissa. Moni nukketeatteriesitys turvautuu nykyään pitkälti näyttelijäntyöhön, vaikka se ei kaikilla alan tekijöillä ole kunnolla hallussa.

Nukketeatteri kärsii paikoitellen myös uusien nukenrakentajien vähyydestä, ja toisinaan myös nukella näyttelemisen taidon heikkoudesta.

- Nukketeatteri on instrumenttilaji. Jos instrumentti ei toimi, esitys ontuu.

Kritiikin pistoja Räisä heittää muun muassa esipuheessaan, jossa hän toteaa seuraavaa: ”Suomalaiset nukketeatterialalla pitkään vaikuttaneet teatterit, alan keulakuvat sivuuttavat nuken ja korostavat näyttelijää. Tämä on valitetta-

va kehitys. On tullut aika palauttaa nukkenäyttelijä takaisin paikalleen, piiloon, pois kuvasta, nuken tehoa pienentämästä”.

Harvinainen kuvaus nukketeatterista Harvinainen herkku löytyy kirjan ensilehdiltä. Sylvi Kekkosen kirjoittama novelli ”Nukketeatteri” vuodelta 1952 lienee yksi harvoista, ehkä ainut, suomalainen kuvaus kiertävästä nukketeatterista. Siinä venäläinen nukketeatteriseurue saapuu esiintymään pappilaan.

- Minulla on henkilökohtainen suhde tähän novelliin. Sylvi Kekkonen on myös kotoisin Pieksämäeltä, ja lisäksi minulla on ollut tapana lukea ääneen tämä novelli pitämieni kurssien alkajaisiksi.

Kirjan kääntäminen ruotsiksi tai englanniksi on myös käynyt mielessä. Samoin Räisän mielissä muhii pieni ajatus uudesta kirjasta.

- Jos joskus teen kirjan, aiheena voisi olla marionetti, Räisä raottaa.

Timo Väntsi Hannu Räisä: Nasty Puppet nukketeatteritekniikoita (Johnny Kniga), kirjakaupoista 40€.

Nukketeatteri 2/2009

5

TeMe ottaa nukketeatterin suojiinsa

Nukketeatterikilta on syntynyt Teatteri- ja Mediatyöntekijät TAM ry on ennenkin ottanut nukketeatterin ammattilaiset avosylin vastaan. Nyt liitto yhteiselo astuu askeleen eteenpäin, sillä TeMen jäsenjärjestöihin kuuluva Teatterin Ammattilaiset TAM ry on perustanut nukketeatterikillan.

Maanantai 5. lokakuuta oli historiallinen päivä nukketeatterin ammattilaisille. Teatterin Ammattilaiset TAM ry:n hallitus päätti, että järjestön alaisuuteen perustetaan nukketeatterikilta. Kiltaan ovat tervetulleita kaikki, jotka työskentelevät tavalla tai toisella nukketeatterialalla. Kiltaan voivat liittyä kaikki, jotka ovat jäsenenä jossain TeMen jäsenjärjestössä. Nukketeatterin ammattilaisia onkin hajallaan TeMen eri liitoissa kuten TAM:ssa, Ohjaajien liitossa tai Lavastustaiteilijoiden liitossa.

Uusi kilta on TeMen konkreettinen kädenojennus nukketeatterin ammattilaisille, jotka ovat toistaiseksi olleet ammattiyhdistysmielessä ”kodittomia”.

TeMen toiminnanjohtaja Raimo Söder ja järjestösihteeri Pirkko Majapuro toivovat, että kilta kannustaa nukketeatterin ammattilaisia liittymään omaan ammattijärjestöön Teatterialan Ammattilaiset TAM ry:hyn.

-Nukketeatterin kilta perustetaan vähän samalla ajatuksella kuin taannoin perustettu teatteri-ilmaisunohjaajien kilta, Raimo Söder sanoo.

Nukketeatterilaiset ovat hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin teatteri-ilmaisunohjaajat. Teatteri-ilmaisun ohjaajat ja opettajat työskentelevät lukuisissa erilaisissa tehtävissä, joilla ei ole sovellettavaa työehtosopimusta. TIOlaisten kilta on ensitöikseen luonut palkkasuositukset, joita kehitetään edelleen.

Myös nukketeatterialan ammattilaisilla

Taikatalvi kantaesityksenä Nukkehahmoiset Muumipeikko, Pikku Myy ja Hemuli ovat pääosassa turkulaisen Linnateatterin esityksessä Taikatalvi.

Esitys perustuu Tove Janssonin rakastettuun teokseen, joka nähdään nyt ensimmäistä kertaa näyttämöversiona. Kirjan on näytelmäksi dramatisoinut Fiikka Forsman, joka myös ohjaa esityksen.

Muumilaakson ja Janssonin henkeä uskollisesti noudattavat nuket on rakentanut taideakatemiasta nukketeatteri-

oman työn hinnoittelu on ollut pulmallinen tilanne. Palkkasuosituksia tai hintataksoja ei löydy mistään tai niitä täytyy soveltaa muihin suosituksiin.

- Teatterit käyttävät verraten paljon nukketeatterin ammattilaisten palveluja.

Kyllä tällaisia tariffeja tarvitaan. Kun ne on luotu, voidaan lähteä ajamaan etuja, järjestösihteeri Pirkko Majapuro sanoo.

TeMen pitkäaikainen aktiivi ja nukketeatterikentän työmyyrä Maiju Tawast muistelee aikaa 30 vuotta sitten, jolloin perustettiin STToL eli Suomen Teatterin Toimihenkilöiden Liitto. Se kokosi alleen kirjavan joukon teattereiden työntekijöitä, joilla oli erilainen työ, koulutus ja palkka.

- Ei oltu enää ”vain niitä toimiston tyttöjä”, Maiju Tawast sanoo ja kehottaa nukketeatterin ammattilaisia tarttumaan kiltahaasteeseen.

Kilta on perustettu, miten nyt edetään?

Tärkeää on, että TeMeen ja TAMiin tulee tieto kaikista kiltatyöstä kiinnostuneista jäsenistä, ja myös uusia jäseniä järjestäytyy toimintaan mukaan. Asiaa varten kootaan työryhmä, jolle asetetaan vetä-

jä, kartoitetaan alan polttavimmat kysymykset, ja työ voi alkaa.

Liittoihin kuuluminen ei nuoremmalle polvelle ole niin itsestään selvää kuin aiemmin. Raimo Söder, Pirkko Majapuro ja Maiju Tawast kannustavat liittymään liittoon. Vaikka se nipistääkin palkasta 1,5 %, se tulee taatusti takaisin työsuhdeneuvonnan , juristin palvelujen ja mahdollisen työttömyyden sattuessa. (pois tämä lause, on virheellinen Etenkin vakituisen, yli 10 kuukautta kestävän työsuhteen alkaessa kannattaa hakea jäsenyyttä heti. Työssäoloehtoa ns. 10 kk voi kerryttää myöskin pätkistä (18 h/ vko) reilun kahden vuoden aikana) Nukketeatterialan ammattilaiset voivat hakea TAMin jäsenyyttä ja alaa opiskelevat opiskelijajäsenyyttä.

Lisätietoja www.teme.fi järjestösihteeri Pirkko Majapuro pirkko.majapuro@teme.fi teksti ja kuva: Timo Väntsi

Pirkko Majapuro (oik.) ja Raimo Söder toivottavat nukketeatterin tekijät tervetulleeksi TeMeen. Kentän edustajina Maiju Tawast (vas.) ja Tessa Lepistö (takana).

linjalta valmistunut ja Taideteollisessa korkeakoulussa lavastusta opiskeleva Outi Herrainsilta. Hän vastaa myös pukusuunnittelusta. Visualisoinnista vastaavat myös Jukka Kyllönen ja Sanna Malkavaara. Juha Tuiski suunnittelee esityksen äänimaailman.

Näyttämöllä nähdään Hannes Suominen, Timo Väntsi, Sara Welling ja Nanna Mäkinen. Näyttelijät ovat mukana sekä näyttelijöinä että nukettajina.

Ensi-ilta on 21. marraskuuta. Muumipeikon ensimmäistä talvea voi tulla katsomaan aina helmikuun alkuun asti.

Lisätietoja www.linnateatteri.fi

Näkymätön käsi kiertää maata Teatterimuseon mittava teatterinukkien näyttely Näkymätön käsi - suomalaista nukketeatteria lähtee kiertämään maata. Ensimmäiset avajaiset ovat jo marraskuussa. Kesäkuun lopussa Kaapelitehtaalla päättynyt näyttely jatkaa elämäänsä kiertonäyttelynä kolmessa kohteessa: 6.11.2009-17.1.2010 Tammisaaressa, 14.4.-15.8.2010 Joensuussa ja 15.8.-8.11.2010 Vaasassa. lisätietoja: www.teatterimuseo.fi

6

Nukketeatteri 2/2009

Acting with masks maskityöpaja Familie Flözin tapaan ”If you do that, I do this”! Muun muassa tätä mantraa tuli toistettua pariharjoitteessa naamionäyttelemisen työpajassa 6.-8. toukokuuta Vindängenin koulun liikuntasalissa.

Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.:n ja Espoon Kaupunginteatterin yhteisvoimin Espooseen hankkima berliiniläinen naamioteatteriseurue ”Familie Flöz” ilahdutti Louhisalin esitystensä lisäksi pariakymmentä kurssilaista.

Tämä naamio sai aina säälin tunteita pintaan.

Jotkut osallistujat olivat perehtyneet naamionäyttelemiseen jo vuosien ajan, osa taas ei ollut koskaan pitänyt naamiota kasvoillaan. Paikalla oli klovneja, tanssijoita, näyttelijöitä ja kuusi nukketeatterin ammattilaista; kaikki viimeksi mainitut Unimalaisia!

Kurssin alkajaisiksi näyttelijä-opettajat Thomas Rascher ja Nicol-Yvonne Wolf kertoivat, kuinka he olivat tavanneet vuotta aiemmin ja päättäneet siltä istumalta yhdistää voimansa, tuloksena naamionäyttelemisen kurssi. Opettajien välittömyys loi kurssilaisten piiriin vapautuneen tunnelman ja tuntui, kuin normaali härmäläinen jäykistely olisi heti unohdettu ja naamiot nurkkaan heitetty.

Hetkinen! Naamiotahan ei missään nimessä saanut heittää yhtään mihinkään, vaan huolehtia siitä lempeästi. Tämä oli ensimmäisiä oppeja, ennen kuin saimme koskea himoittuja, salin seinustoilla lymynneitä naamioita. Naamioiden Hys! Pauliina Vesslin hyssyttelee Laura Käpyahoa.

Kurssilaiset yhteispotretissa. Ohjaajat Nicol ja Thomas peräkkäin eturivissä vasemmalla.

kanssa tunne oli sama, kuin teatterinuken kohdalla; ei tulisi mieleenkään viskaista sitä ohimennen lattialle. Eritoten kun Flözien naamiot olivat hyvin aidon oloisia peruukkeineen ja viimeisteltyine piirteineen. Kurssin kuudesta naamiosta kolme oli käytössä teatterin ”Hotel Paradiso” -vierailuesityksessä, joten sekin lisäsi tietoisuutta siitä, että maskia tuli käsitellä kunnioituksella.

Tutkin naamioita joka puolelta suurella uteliaisuudella. Vuosien arvuuttelun jälkeen sain käsiini näitä ”mystisiä” karikatyyripäitä. Kun Familie Flöz edellisen kerran vieraili 2005 Espoossa äärimmäisen taitavan ja hiotun ”Teatro D´Illusio” -shown kanssa, olin yksi niistä, joka suu auki tuijotti ällistyneenä naamioesitystä.

Pohdimme isoveljeni kanssa armottomasti, että kuinka näyttelijät saivat naamiot muuttamaan ilmeitään tunnelmien mukaan. Järki sanoi, että se on mahdotonta, koska silmissämme naamiot näyttivät kovalta materiaalilta. Päädyin lopputulokseen, että naamioissa on oltava hiuksenhienoja ilme-eroja/juonteita eri

Nukketeatteri 2/2009

kasvonpuoliskoilla. Eli naamion suunnalla ja valojen/varjojen tarkalla suunnittelulla saatiin illuusio muuntuvista ilmeistä. Teoriani oli puppua. Käsissäni olevissa naamioissa ei ollut muotoilueroja. Kaikki olikin paljon yksinkertaisempaa...

Thomas kertoi, kuinka heiltä kysytään usein esityksen jälkeen, että onko naamioissa suun kohdalla jotain joustavaa materiaalia vai millä ilveellä ilmeet tehdään. Vastaus on ihmiskeho.

Yksi-ilmeinen naamio estää tunnetilojen seuraamisen kasvoilta, joten hommansa osaava näyttelijä elää ja näyttää tunteet kehonsa välityksellä. Kaiken perusta on tietysti hengitys. Yksinkertaista. Niinpä, mutta on se kumma, kuinka usein harjoituksia tehdessämme unohdimme tuon perustoiminnon.

Asettaessani Flöz-maskin päähän, tuntui kuin olisin siirtynyt johonkin omaan yksityiseen ulottuvuuteen, kauas muista ihmisistä. Näkökenttä oli hyvin rajattu, kuuloaisti olematon ja hengittäminen tukalaa. Tässä tunnelmassa piti olla intuitiivinen, täysin läsnä ja hengittää rennosti. Mahtava yhtälö ensikertalaiselle.

Toinen vaikea opittava oli vastanäyttelijän tekemisiin luottaminen näyttämöllä.

Koska naamio rajoitti näkö- ja kuuloaistia, piti kaikkea näyttämötoimintaa hidastaa. Odottaminen estraadilla oli vaikeaa, kun ei ollut aavistustakaan mitä harjoituskaveri oli tekemässä. Teki mieli hulluna höseltää muka jotain katsojille mielenkiintoista. Kun itse pääsin seuraamaan samoja harjoituksia toisten kurssilaisten tekeminä, tajusin totuuden: vähemmän on enemmän. Ylimääräinen temppuilu pois ja selkeät toiminnot sekä tunteet tilalle. Luota kaveriin!

Hengittämisen ja odottamisen lisäksi kolmas naamionäyttelemisen perusasia tuotti vaikeuksia. Jos draamateatterissa vastanäyttelijä tönäisee minua, muksaisen häntä saman tien takaisin. Mutta naamioteatterissa toiminnan kulku on toinen. Kun vastanäyttelijä tönäisee minua, minä siirrän ensin katseeni yleisöön, jolle esitän tönäisyn aiheuttamat mielenliikahdukset. Vasta sitten tönäisen takaisin. Teoriassa helppoa, käytännössä... no, kokeile itse.

Kolmepäiväinen kurssi oli vain raapaisu naamion pinnasta, mutta se riitti lumoamaan minut. Tätä haluaisin oppia lisää. Itse asiassa naamioteatteria täytyisi opettaa kaikille esiintyjille. Ainakin itselleni oli tärkeää saada muistutus, ettei naamanvääntely riitä roolitulkinnaksi. Perusasiat kuntoon. ”If you do that, I wait for next the mask workshop”!

Kati-Aurora Kuuskoski Kuvat : Laura Käpyaho Lisätietoja Flözin teatterista www.floez.fi

7

Prinsessa Ruusunen juhlistaa Nukketeatteri Haiharan 40-vuotisjuhlaa. (kuva: Jenni Rutanen)

Prinsessa Ruusunen palaa Haiharaan

Haiharan nukketeatteri Tampereella juhlii kuluvana vuonna 40 vuotista taivaltaan.

Nukketeatteri perustettiin vuonna 1969 Gunvor Ekroosin ideoimana ja Anneli Kurosen toteuttamana Haiharan kartanon käyttämättömänä olevaan kanalaan. Yhä vielä nuo samat tunnelmalliset, taidemuodolle mainiosti sopivat tilat ovat teatterin kotinäyttämönä.

Teatteri tuottaa vuosittain yhdestä kahteen ensi-iltaa. Pääosin esitykset on suunnattu lapsille mutta ohjelmistossa on ollut myös aikuisten näytelmiä.

Juhlavuoden esityksenä on Grimmin Prinsessa Ruusunen, joka oli pääroolissa myös 40 vuotta sitten Haiharan nukketeatterin ensimmäisessä ensi-illassa. Nykyiseen esitykseen on teksti sovitettu. Tällä kertaa prinsessa nukkuu satavuotisen unensa vanhassa pesulassa. Tekijöitä kiehtoi sekä tilan äänimaailma , että moneen taipuvat hauskat esineet. Teatterin 40 v juhlanäytös pidetään su 18.10.2009 klo 15.

Grimm: Prinsessa Ruusunen, Ohjaus ja sovitus: Terhi Syrjänen, Nuket: Jenni Rutanen, Lavastus: Jenni Rutanen & Terhi Syrjänen, Musiikki: Black motor &Kusti Vuorinen.

Lisätietoja: www.haiharannukketeatteri.fi

TEHDAS Teatterissa nukketeatterivierailuja Turkulaisen TEHDAS Teatterin syksyssä on tarjolla harvinaista herkkua, peräti kaksi aikuisten nukketeatterivierailua.

Sarjan aloittaa lokakuussa Antti-Juhani Mannisen sooloesitys ” Vain toivo jää”.

Se kulkee toivon ja epätoivon rajamailla, langenneen uskonmiehen harhaisissa itsesyytöksissä. Se kulkee kohti uutta päivänkoittoa, anteeksiantoa. Ja totuutta. (Ensi-ilta 7.10.2009, esityksiä lokakuun ajan.)

Marraskuussa nähdään Merja Pöyhösen ”Kiiltokuva”. Yhden näyttelijän ja noin kuuden nuken voimin näyttämölle rakentuu pieni mutta täydellinen nukkekoti, kulissitalo posliiniastiastoineen. Kaikki on vähintäänkin yhtä hyvin kuin naapureilla, tai ehkä ei sittenkään, mutta posliinielämän säröjä yritetään peitellä viimeiseen asti... (Ensi-ilta 15.11.2009, esityksiä marraskuun loppuun.)

Kuva esityksestä Vain toivo jää (Antti Juhani Manninen).

Kumpaakin ensi-iltaa edeltää nukketeatteriklubi, joissa tarjolla pikku esityksiä ja muuta ohjelmaa. Lisätietoja Nukketeatteri Kuuman Ankanpoikasen sivuilta www.freewebs.com/kuumaankanpoikanen/

8

Nukketeatteri 2/2009

Nukketeatteripaneeli Teatterimuseossa 20.3.2009

Mihin kategoriaan kuuluu teatterimaailman äpärälapsi?

Millä lailla nukketeatteri niveltyy teatterin kenttään? Onko nukketeatteri marginaalissa vai peräti ihan keskiössä? Mihin kategoriaan kuuluu tämä äpärälapsi? Ja millä saada äpärälapsen asemaa kohennettua? Tätä pohdittiin Teatterimuseon ja Suomen Uniman järjestämässä paneelikeskustelussa 20. maaliskuuta.

Nukketeatteritaiteilija ja näyttelijä Satu Paavolan johdolla paneelissa keskustelivat Espoon kaupunginteatterinjohtaja Jussi Helminen, tutkija Katriina Andrianov, FT Esa Kirkkopelto Teatterikorkeakoulusta, nukketeatteritaiteilija Elina Lajunen, nukketeatteri Akseli Klonkin johtaja Janne Kuustie ja nukketeatterin lehtori Marja Susi Turun Taideakatemiasta. Keskusteluun osallistuivat myös museon johtaja Hanna Helavuori ja yleisö.

Ensimmäisenä teemana pinnalle nousi nukketeatterin marginaalisuus taidemuotona. Mitä annettavaa nukketeatterilla voisi olla suomalaiselle teatterikentälle?

Elina Lajunen rinnasti nukketeatterin kokemisen musiikin kokemiseen. Nukketeatteri voi käsitellä vaikeita asioita syvemmin ja ”oikeasti parantaa”.

Janne Kuustien mielestä suomalainen teatteri on keskimäärin melko tylsää.

Nukketeatterin rikkautena on hänen mielestään mielikuvituksellisuus ja voimakkaat ideat.

- Mitä tulee nukketeatterin asemaan, koen, että nukketeatteri ei ole edes eristäytynyt kunnolla vaan on ollut eräänlaisessa välimaastossa. Ei ole kunnolla omaa identiteettiä, ollaan vähän jaloissa, Kuustie pohti.

Katriina Andrianov toi esille käsitteen nukketeatterillinen ajattelu.

- Katsojana minulle antaa teatterissa paljon sellanen, mitä kutsun nukketeatterilliseksi ajatteluksi. Esityksen ei välttämättä tarvitse profiloitua nukketeatteriesitykseksi, olla ”puhdas” nukketeatteriesitys. Sillä ajattelulla olisi paljon sellaista annettavaa, mitä voisi adopotoida.

Nukketeatterin asema on Andrianovin mielestä kaksipiippuinen juttu.

- Kun ollaan yritetty päästä tietoiseksi omasta erityislaadusta, se on kuulostanut siltä että vakuutetaan itseämme ja toisiamme siitä kuinka hienosta asiasta on kyse. Se ei riitä. Toinen puoli on, että kun tullaan tietoiseksi omasta erityislaadusta, niin samaan aikaan tai heti sen jälkeen pitää löytää se, mihin keskusteluun voidaan liittyä omalla erityislaadul-

la.

Jussi Helminen ei koe nukketeatterin olevan eristäytynyt teatterista, vaan päinvastoin.

- Minusta puheteatterin tekijät ovat eristäytyneet nukketeatterista. Me emme osaa käyttää nukketeatterin mahdollisuuksia.

Tutkimuksesta ja koulutuksesta kiviljalka Esa Kirkkopelto korosti tutkimuksen ja koulutuksen merkitystä taiteenlajin kehittämiselle mutta myös sen institutionaalisen aseman parantamiselle. Tutkimuksella ja koulutuksella voisi olla välittävä rooli teatterin ja nukketeatterin välisessä vuoropuhelussa.

- Esittämisen alueella on paljon lajeja, jotka kohtaavat, kuten pantomiimi, akrobatia. Kaikki ne vaativat oikeuksiaan, ja sitä, että ”me olemme tärkeitä”.

- Tunnistan tässä keskustelussa kaksi tasoa: institutionaalinen taso ja taiteenlajin oma kehityksellinen taso. Uusi taso on tutkimuksellinen taso ja ulottuvuus.

Ongelma ei välttämättä ratkea nukketeatterien ja laitosten välillä, mutta tämä kolmas tekijä voi olla välittävä monessakin mielessä. Ongelma on kai se, että kaikki arvotetaan sieltä teatterista, ”isosta teatterista”.

Teatterialan koulutuksen muuttuminen nukketeatterimyönteisemmäksi kulkee Kirkkopellon mukaan vain yhtä reittiä.

- Koulutus ei tule muuttumaan muuta kuin tutkimuksen ja teorian kautta, linjasi Kirkkopelto.

Tehdään sitä mitä ei osata Teakista valmistuneet näyttelijät eivät osaa näytellä nukeilla, ja AMK:n opiskelijat eivät pärjää näyttelijän työssä. Tämä kärjistetty kahtiajako tuntui olevan ilmassa panelistien puheissa. Näyttelijäntyöhön lisää eväitä lähti hakemaan Turun Taideakatemian jälkeen myös Elina Lajunen, joka oli kaksi vuotta fyy-

sisen teatterin opissa Jackues Lecoqin koulussa.

- Nukketeatterissa fokus on nukessa, mutta esittäjän pitää pystyä ottamaan se itsekin.

Vaikka käyttääkin nukkeja ja näyttelijäntyötä esityksessä, pitää osata erotella esittämisen keinot saman esityksen aikanakin.

- Pitää tietoisesti tehdä valinta, Satu Paavola sanoi.

Janne Kuustien mielestä nukketeatterillista ymmärrystä pitäisi sisällyttää myös ohjaajakoulutukseen.

Marja Susi Taideakatemiasta totesi, että nelivuotiseen koulutuksen aikana on mahdotonta kouluttaa näyttelijöitä.

Näyttelijäntyötä toki opetetaan pitkin koulutusta kaiken muun ohella.

- Osa opiskelijoista on selvästi käsityöorientoituneita, osa esiintyjiä. Osalla on laaja-alaisesti lahjakkuutta. Esiintyminen on ollut sattumanvaraista. Tavoitteena on, että ihminen osaisi olla sinut oman esiintyjyytensä kanssa ja osaisi kehittää sitä.

Satu Paavolan mielestä nukella näyttelijän tulee myös osata hallita kehonsa ja äänensä, vaikka instrumentti onkin eri kuin näyttelijällä.

- Mutta on myös toisinpäin. Nukketeatteri on opettanut minulle paljon myös näyttelijäntyöstä, Paavola sanoi.

Janne Kuustie myönsi ymmärtäneensä vasta jälkeenpäin, kuinka tärkeää oli ymmärtää jotain alasta, joka ei suoranaisesti kiinnostanut. Hän itse väheksyi nukenrakennusta opiskeluaikanaan, mutta on ymmärtänyt myöhemmin, että nukenrakennuksen alkeista on ollut hyötyä ohjaamisessa.

Esa Kirkkopellon mielestä eri laatuisten taitojen kesken on hyvä löytää tasapaino.

- Jos on teatteritaiteilijan ymmärrystä, niin pitää ymmärtää ettei yritä liikaa tai liian vähän. ja vaikka ei olisi tekniikkaa, niin voi kuitenkin olla nukketeatterillista ajattelua. Ja sitten kun ymmärtää sen suhteessa tekniikkaan voi mennä pidemmälle.

Nukketeatteri 2/2009

9

Paneelissa keskustelivat Jussi Helminen (vas.), Katriina Andriavov, juontaja Satu Paavola, Elina Lajunen, Janne Kuusniemi ja Marja Susi. Kuva: Maiju Tawast

Mikä nimi lapselle?

Nukettamista, manipulaatiota, animoimista, nukeilla näyttelemistä? Mikä termi kuvaa parhaiten sitä, mitä näyttämöllä tehdään nukkejen kanssa?

- Ehkä näitä voi käyttää kaikkia rinnan, joku niistä ehkä vakiintuu ajan mittaan, pohti Katriina Andrianov.

Myös nukketeatteri itsessään pitää laajan kirjon erilaisia esittämistapoja. Oma polvi voi olla nukke, tai arkinen esine on nukke.

- Minkään ei pidä antaa sulkea toistaan pois. Voi valita törkeästi ja härskisti keinoja ja välineitä, Andrianov sanoi.

Millä tavalla sitten saada nukketeatterin hienoutta tuotua enemmän esille suurelle yleisölle? Joskus viisautta voi olla , että markkinoinnissa työntää sanan ”nukketeatteri” sivummalle. Jussi Helminen kertoi Espoon vierailuesityksestä Family Flöz, jota markkinoitiin heidän omalla nimellään. Alkemistissa avainsana oli tunnetun kirjan nimi, ei niinkään nukketeatteri.

Yleisön joukosta Maiju Tawast muistutti, että suuri muutos yleisön asenteisessa on jo tapahtunut. Eric Bassin vierailu 80-luvulla keräsi toistakymmentä katsojaa, nyt nukketeatterivierailut saavat salit pullolleen. Nukketeatterillista ajattelua löytyy paljon laitosteatterien tuotannoista ja tanssiteattereista, muistutti Tawast ja kehotti nukketeatterilaisia tar-

joamaan osaamistaan laajalla kentällä.

Aapo Repo yleisöstämuistutti, että lapsiyleisö on koko ajan kasvavaa ja aikanaan aikuistuvaa nukketeatterin katsojakuntaa.

-Lapsiyleisö on jo teidän puolellanne, se ei ole lainkaan hassumpi tilanne, Esa Kirkkopelto kommentoi.

Laitosten iso kynnys Kaikki pitivät tärkeänä, että nukketeatteria päästään tekemään olemassaoleviin teattereihin. Marja Susi toi esiin, että laitosten työntekijälistalla on monta nimikettä, mutta nukketeatterin ammattilaiset puuttuvat.

Jussi Helminen näki ongelman laitosten tuotantotahdissa.

-Kiinteissä teatteritaloissa uutta tuotetaan noin 45 harjoituksessa. Ne ovat tuotantolaitoksia, niissä ei ole tilaa uudelle ajattelulle.

-Hirveä shokki voi olla, kun on kaksi ohjaajaa, pitääkö molemmille maksaa?

Saatikka jos onkin kuusi nukettajaa?

Janne Kuustie myönsi nauttivansa tietynlaisesta marginaaliasemasta.

-Itse olen aina liikkunut vaihtoehtokulttuurin alueella. On aina tuntunut mukavalta, jos on saanut liikkeelle ihmisiä, jotka eivät ole lähellä nukketeatteria.

Jos ollaan omassa paikassa ja yritetään päteä nukketeatteriväen keskuudessa, mitä sellainen pystyy antamaan muil-

le henkilöille? Se ei kasvata mitään eikä kehitä.

Bojan Baric yleisöstä piti tärkeänä, että teatterikentälle saadaan ohjaajia ja dramaturgeja, jotka osaavat vaatia esityksiin kunnollista nukketeatteria vaadittavine tekijöineen. Tarpeen olisi Baricin mielestä myös tila, joka toisi säännöllisesti esille nukketeatteria kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään.

Sirkus ja nykytanssi ovat usein nukketeatterin tekijöiden vertailukohtana. Mitä ne ovat tehneet, jotta ovat saaneet nykyisen, edes jonkinlaisen arvostetun aseman?

Vaatimalla, oli mieltä Bojan Baric.

-He (tanssin ja sirkuksen edustajat) ovat yhdessä asettaneet tavoitteita, ja vaatineet. Meidän on nyt aika vaatia.

Jussi Helminen muistutti, että on olemassa myös reitti, jota kannattaa kokeilla: eurooppalainen tie. Voi lähteä ottamaan vauhtia Keski-Euroopasta jos laatua ja kontakteja piisaa.

Eero Sirén yleisöstä toi aikaperspektiiviä keskusteluun. Tekijöiden määr on kasvanut huimasti verrattuna 50- tai 70-lukujen tilanteeseen.

-Nyt nukketeattereita on vaikka miten paljon. Se käyrä tulee jatkumaan ylöspäin. Vaikka aina keskustellaan että ei tästä tule mitään.

Videotallenteen pohjalta koostanut Timo Väntsi

10

Nukketeatteri 2/2009

VOS-teatterit tilastoissa 2008:

Hevosenkenkä kasvavin, Mukamas kiertävin teatteri Tamperelainen Teatteri Mukamas oli jälleen vuoden 2008 eniten kiertue-esityksiä tekevä VOS-teatteri.

Espoolainen Teatteri Hevosenkenkä puolestaan kasvatti esitysmääriään eniten kaikista ryhmä- ja pienteattereista, vaikka muuten teatterien näytösmäärät vähenivät kautta maan viime vuoden aikana. Tiedot käyvät ilmi kesäkuussa ilmestyneestä Teatteritilastot 2008- julkaisusta.

Teatterin Tiedotuskeskus julkaisi kesäkuun lopussa jokavuotisen tilastonsa, Teatteritilastot 2008. Tilastoissa ovat mukana ns. VOS-teatterit eli valtionosuuslainsäädännön piirissä olevat 45 puheteatteria ja 11 tanssiteatteria sekä Suomen Kansallisteatteri ja Suomen Kansallisooppera. Suomen VOS-nukketeattereista tässä ryhmässä ovat mukana tamperelainen Teatteri Mukamas, espoolainen Teatteri Hevosenkenkä ja hensinkiläinen Nukketeatteri Sampo.

Rahoituslain ulkopuolisilla teattereilla on tilastoissa oma tilasto-osuus.

Kummituskekkerit yksi katsotuimpia Esirippu aukesi kaiken kaikkiaan viime vuoden aikana vähemmän kuin edellisenä vuonna. VOS-teatterien esityskerrat vähenivät vuoden 2008 aikana 2,2 %, kertovat Teatteritilastot 2008. Samaten esityksiin myytiin lippuja 3,2 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Laskua tapahtui myös lasten- ja nuorten näytelmien määrässä sekä nukkenäytelmissä.

Poikkeuksia joukossa on. Teatteri Hevosenkenkä kasvatti esitysmääriään peräti 16 %. Hevosenkenkä esiintyi viime vuoden aikana 315 kertaa, mikä on 44 esitystä enemmän kuin edellisvuonna.

Hevosenkengässä ensi-iltansa saanutta Kummituskekkerit-näytelmää esitettiin runsaasti viime vuoden aikana, ja se kipusikin esityskertoja laskettaessa suosituimpien näytelmien joukkoon tilalle 8.

Muut VOS-nukketeatterit pysyivät kutakuinkin tutuissa lukemissa. Nukketeatteri Sampo esiintyi 239 kertaa, eli 10 näytöstä useammin kuin edellisenä vuonna.

Teatteri Mukamaksella oli 256 esitystä, joka on 9 esitystä vähemmän kuin edellisenä vuonna. Katsojia oli kaikkiaan seuraavasti: Hevosenkenkä 36.273, Mukamas 28.873 ja Sampo 27.515 katso-

Teatteri Hevosenkengän Kummituskekkerit (ohj.

Patrik Drake) kuului maan esitetyimpien esitysten joukkoon.

Roolissa Eero Ahre.

Nuket, puvut ja lavastus Teemu Loikas. Kuva: Miska Reimaluoto.

jaa.

Kiertue-esitysten osuus tipahti ryhmillä ja pienteattereilla 34 prosentista 24 prosenttiin. Keikkoja oli 266 vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Notkahdusta oli havaittavissa jonkin verran nukketeatterienkin kiertuetilastoissa. Teatteri Mukamas oli jälleen valtakunnan kiertävin teatteri. Peräti 69 % Mukamaksen esityksistä oli muualla kuin kotikunnassa. Tosin kiertue-esitysten osuus Mukamaksen esityksistä on laskenut vuosista 2006 (80 %) ja 2007 (77 %).

Mukamaksen jälkeen toiseksi eniten kiertävä VOS-teatteri oli Teatteri Eurooppa Neljä, jolla esityksistä puolet (111 esitystä) tapahtui kiertueella. Åbo Svenska Teater kiersi 99 esityksen verran, mikä on 39 % ÅST:n kaikista esityksistä. Nukketeatteri Sampon esityksistä 29 % oli kotikaupungin ulkopuolella ja Hevosenkengällä 25 %.

Nukketeatteri Sampon kotinäyttämön täyttöaste puolestaan oli maan toiseksi paras, peräti 95 %. Edelle meni vain Teatteri Jurkka sadalla prosentillaan.

16,88€, Mukamakselle 12,51€ ja Nukketeatteri Sampolle 10,54€.

Ryhmistä ja pienteattereista suurimmat valtionavustusten prosenttiosuudet ovat AHAA-Teatterilla ja Nukketeatteri Sampolla (48%), Teatteri Mukamaksella (47 %) ja Viiruksella (46 %). Korkeimmat valtionosuudet euromäärissä mitaten ovat Q-teatterilla 378.000€, KOM-Teatterilla 363.000€ ja Teatteri Hevosenkengällä 334.000€.

Kotikunnat avustavat teattereita keskimäärin 21 % osuudella. Hevosenkenkä saa ryhmistä ja pienteattereista korkeinta kunnanavustusta. Kotikunta Espoon osuus on 41%.

Toteutuneet henkilötyövuodet olivat seuraavat: Hevosenkenkä 17, Mukamas 11 ja Sampo 12. Ryhmien ja pienteatterien keskipalkka oli 2515 € kuukaudessa.

Tilastojen mukaan Sampon vakinaisten päätoimisten työntekijöiden keskipalkka oli 2418,19 €, Hevosenkengän 2845,12 € ja Mukamaksen 2362,23 €.

Julkinen tuki kasvoi hieman

Tilastojen mukaan VOS-teattereissa näki ensi-iltansa kuusi kotimaista ja kaksi ulkomaista nukkenäytelmää näytöskaudella 2007-2008.

Hevosenkengän Kummituskekkerien (kirj. Eero Ahre, Patrik Drake, Pekka Heiman) lisäksi kantaesityksiä olivat Sampon esitykset Noppasilla (kirj. Maija Barik) ja Veden värit (Maija Baric, Saana Trygg), Mukamaksen Vain toivo jää (Antti-Juhani Manninen), ja Sirkkaseikkailu (Annukka Martikainen) sekä Kemin Kaupunginteatterin Miten nuket näyttelevät (Eero Siren). Ulkomaisia kantaesityksiä olivat Turun kaupunginteatterin Keskitalven Uni (Ishmael Falke) ja Mukamaksen Boing ja kaksi minuuttia (Jakub Krofta).

Viime vuonna VOS-teatterien julkinen tuki (valtio ja kunnanavustukset yhteensä) kasvoi viime vuonna yhteensä 7,8 miljoonalla eurolla (18,8%). Painotus oli ryhmissä ja pienteattereissa, sillä niiden valtionavustusten määrä nousi 22,7 %. Toisaalta ryhmien ja pienteattereiden oma tulonhankinta eli pääasiassa lipputulot, ovat peräti 39-50 %.

Julkinen avustus kasvoi Hevosenkengällä 14 %, Mukamaksella 8 % ja Sampolla 11 %. Julkista tukea pääsylippua kohti annettiin Teatteri Hevosenkengälle

Kahdeksan kantaesitystä

Nukketeatteri 2/2009

11

Rahoituspaine kasvaa lain ulkopuolella olevilla ryhmillä Vuoden 2008 tilastoihin on koottu 50 rahoituslain ulkopuolisen rythmän tiedot.

Katsojamäärissä tapahtui näissäkin laskua 2,4 % verran. Rahoituslain ulkopuolisten teatterien määräraha nousi valtion budjetissa 16,4 % eli 1,4 miljoonaa euroa. Se merkitsi viiden uuden ryhmän mukaanottoa tuettavien piiriin.

Lakisääteisen tuen ulkopuolella olevien teatteri- ja tanssiryhmien määrä on voimakkaasti lisääntynyt viime vuosina ja paine tukijärjestelmän uusimiseen kasvanut, todetaan tilastojen esipuheissa.

Rahoituslain ulkopuolisten teatterien, niinsanottujen vapaiden ryhmien, kolmen kärki katsojatilastoissa oli seuraava: Tampereen Komediateatteri (73.371 katsojaa), hensinkiläinen Uusi Iloinen Teatteri (48.414) ja oululainen Nukketeatteri Akseli Klonk (34.637).

Akseli Klonk esiintyi vuoden aikana ylivoimaisesti eniten. Omia esityksiä oli kaikkiaan 460. Tampereen Komediateatterilla oli esityksiä toiseksi eniten (308 esitystä). Kolmantena tuli Nukketeatterikeskus Poiju (228 esitystä). Toista vuotta tilastoissa oleva Poiju tuplasi myös esitysmääränsä edellisvuoteen verrattuna. Katsojia Poijun esityksillä oli vuoden aikana 29.064. Kasvu oli kolmanneksi suurin (+6264) heti Tampereen Komediateatterin ja Stella Polariksen jälkeen.

Kiertueella aktiivisin oli helsinkiläinen Nukketeatteri Sytkyt 177 kiertue-esityksellään, joista ulkomailla oli 38. Toiseksi aktiivisin kiertueryhmä oli Poiju, jolla kotikunnan ulkopuolella olevia esityksiä oli 168. Poiju esiintyi ulkomailla kahdesti. Kolmantena oli Teatteri Taimine Hel-

singistä. Akseli Klonkilla kiertue-esityksiä oli 98, eli 21 % esityksistä.

Valtion toiminta-avustusta Akseli Klonk sai 10.000 €, mikä on noin 6 % teatterin tuloista. Valtio tuki Poijua 20.000 € verran (17 % tuloista). Sen sijaan kotikunta Oulun tuki on Akseli Klonkille huomattava, 80.00 € eli 52 % tuloista. Poiju ei puolestaan saa lainkaan tukea kotikaupungiltaan.

Omien tulojen osuus on kummallakin ryhmällä merkittävä, Akseli Klonkilla 42 % ja Poijulla 83 %.

Henkilötyövuosia Akseli Klonkilla kertyi yhteensä 4 ja Poijulla 8. Luvussa ovat mukana vakinaiset päätoimiset henkilötyövuodet ja tilapäisistä työntekijöistä kertyvät henkilötyövuodet.

Rahoituslain ulkopuolella olevien teatterien osuuteen on kirjattu myös teattereita, jotka toimivat täysin ilman säännöl-

Nukketeatterikeskus Poiju oli yksi esitysmäärien kasvattaja vapaan kentän ryhmistä. Kuva esityksestä Popol Vuh. Kuva: Iida Vanttaja.

listä julkista tukea. Joukossa on paljon soolonukketeattereita tai kahden hengen ryhmiä. Osalla esityskerrat ja katsojamäärät ovat tippuneet, toisilla näkyy hienoista nousua. Jyväskyläläinen Teatteri Capelle kasvatti esityskertojaan 67:stä 72:een. Turkulainen Teatteri Taiga-Matto kasvatti esitysmääriään 67:een, missä oli 21 verran kasvua. Nukketeatteri Rooma piti esitysmääränsä samana kuin edellisvuonna, 93 esitystä.Mustan ja Valkoisen Teatterilla oli 40 esitystä. Vertailu edellisiin puuttuu, koska tilastoissa ei ole imatralaisteatterin lukuja aiemmilta vuosilta. Helsinkiläinen naamioteatteri Teatteri Metamorfoosi esiintyi kuusi kertaa, kun edellisvuonna esityksiä oli 19.

Nukketeatteri Sytkyjen esityskerrat vähenivät 211:een, mikä on 43 esitystä vähemmän kuin edellisvuonna. Sukupolvenvaihdoksessa olleen Matkalaukkuteatterin esityksiä oli seitsemän. Marionettiteatteri Mundo puolestaan ei esiintynyt viime vuonna kertaakaan.

Pienille ryhmille tyypilliseen tapaan omien tulojen osuus on useilla lähes 100 %.

Avustuksia oli satunnaisesti, ja niiden summat liikkuivat 10.000 - 17.000 € välillä.

Vapaan kentän nukketeattereilla oli ohjelmistossa näytäntökaudella 2007-2008 esityksiä yhteensä 79, joista kantaesityksiksi on tilastoihin merkitty 23. Akseli Klonk 29, Poiju 15, Matkalaukkuteatteri 2, Nukketeatteri Rooma 6, Capelle 11, Sytkyt 9, Teatteri Metamorfoosi 2, Taiga-Matto 5.

Timo Väntsi Lisätiedot: www.teatteri.org/tietopalvelut/teatteritilastot.html

Harrastajat tilastoitiin ensimmäistä kertaa Teatterin Tiedotuskeskus on koonnut ensimmäistä kertaa suomenkielisten harrastajateatterien esitystietoja tilastoihinsa. Harrastajateatteritilastot 2008 ilmestyi samaan aikaan perinteisen Teatteritilastot 2008 - julkaisun kanssa. Kyselylomake lähetettiin noin tuhannelle harrastajateatterille, vastauksia tuli 551. Näin ollen aivan kattava vastaus ei ensimmäiselle kerralla ole.

Joukossa on harrastuspohjalta toimivia nukketeattereitakin. Etelä-Savossa toimiva Nukketeatteri Tilkku toi vuoden 2008 aikana ensi-iltaan kaksi näytelmää, joita esitettiin 37 esityksen verran. Katsojia ne keräsivät 1400.

Pirkanmaalla Haiharan Nukketeatteri keräsi yhdellä näytelmällään (20 esitystä) 540 katsojaa. Nukketeatteri Hupilaisella oli ohjelmistossa 9 näytelmää, joista kaksi koki ensi-illan vuoden 2008 aikana. Esityskertoja Hupilaisella oli 54, ja ne keräsivät 2592 katsojaa. Nukketeatteri Nirunarun ohjelmistossa oli 13 näytelmää, joista kuusi oli vuoden 2008 tuotantoa. Esityskertoja oli 24, ja niissä oli katsojia 1947. Teatteri Moorialla oli ensi-illassa yksi näytelmä, jota esitettiin 27 kertaa, keräten 2200 katsojaa.

Pohjois-Savossa Nukketeatteri Kepposen ohjelmistossa oli kaksi vuoden 2008 kokenutta ensi-iltaa. Niitä esitettiin viisi kertaa, joissa katsojia oli 296. Uusimaalainen Nukketeatteri Olipa kerran... esiintyi 7 näytelmän voimin kaikkiaan 35 kertaa.Teatterilla oli yksi ensi-ilta. Katsojia teatteri keräsi 2010.

Nukketeatteriesitysten määrää ei ole erikseen tilastoitu, mutta lastenesityksien määrä oli suomenkielisten ryhmien osalta 19 % ja ruotsinkielisten osalta 25 %.

12

Nukketeatteri 2/2009

Nukketeatteria tekemään kartanomiljööseen Saaren kartano − residenssi taiteilijoille ja tutkijoille Keskellä muhevinta varsinaissuomalaista viljelymaisemaa sijaitsee kartano, jossa arvokkaiden aatelisherrojen ja kiireisen palvelusväen tilalla käyskentelee ja työskentelee tänä päivänä taiteilijoita ja tutkijoita.

Saaren kartano on Koneen Säätiön ylläpitämä taiteilijoille ja tutkijoille tarkoitettu residenssi, joka on parivuotisen toimintansa aikana osoittanut toimivuutensa myös nukketeatterin tekemiseen.

Käsikirjoituksen tekemistä, nukenrakennusta, harjoittelua! Saunomista, samoilemista luonnossa, yhteisiä tapaamisia!

Tähän kaikkeen tarjoaa mahdollisuudet Saaren kartano vaikkapa nukketeatterin tekijälle.

Mynämäen kunnan Mietoisissa sijaitsevan Saaren kartanon alueelta löytyy kuvataiteilijan työtila, asiantuntijoiden kanssa varusteltu tanssistudio, puu- ja metalliverstaat sekä työhuoneita tutkijoille ja kirjoittajille.

Samanaikaisesti residenssissä voi oleskella kahdeksan tutkijaa ja taiteilijaa, ryhmäresidensseissä useampiakin. Residenssissä on mahdollisuus myös perhemajoitukseen. Majoitustilat ovat pääasiassa piharakennuksissa, jotka on kunnostettu vanhaan tyyliin ja alkuperäistä asua kunnioittaen.

Seuraava hakuaika on elokuussa 2010, ja se koskee vuoden 2011 residenssiaikoja. Hakuaika on vuosittain 1.–31.8.

Residenssiavustuksia voivat hakea yksittäiset suomalaiset tai ulkomaiset eri alojen taiteilijat, kääntäjät ja kriitikot. Niitä myönnetään 2–3 kuukauden jaksoille.

Myös ryhmät voivat hakea kesäajaksi residenssijaksoa.

Myöhäiskustavilainen kartanon päärakennus on vuodelta 1779. Saaren kartanon kuuluisin isäntä lienee kreivi Augustin Ehrensvärd. Nykyään kartanosta on kasvanut elävä taiteilija- ja tutkijaresedenssi.

Residenssiavustukseen sisältyy asunto, työhuone ja 1 700 euron kuukausiapuraha. Apuraha on tarkoitettu elinkustannusten, matkakustannusten sekä tuotantokulujen kattamiseen.

Saaren kartano on tarkoitettu nimenomaan työskentelyyn, siksi hakemuksessa vaaditaankin työsuunnitelma ansioluetteloineen. Apurahan maksaminen edellyttää työskentelyä ja asumista residenssissä.

Yksittäisten taiteilijoiden, kääntäjien, kriitikoiden sekä tutkijoiden residenssijaksot sijoittuvat tammi−toukokuulle ja syys−joulukuulle. Kesällä kartano toimii ryhmäresidenssinä, mikä onkin mainio ajanjakso vaikka kokonaiselle teatteriryhmälle. Esimerkiksi kesällä 2009 Saaren kartanolla piti majaa Teatteri Quo Vadis.

Koneen Säätiö osti kartanon puistoalu-

eineen vuonna 2006 Maatalouden tutkimuskeskukselta. Saaren kartanon pitkät vaiheet ulottuvat aina 1200-luvulle saakka, jolloin se oli Turun piispan omaisuutta. aan viitata siihen, että paikalla olisi ollut tärkeä kauppapaikka tätäkin aikaisemmin.

1500-luvulta alkaen Saari on toiminut mm. kuninkaankartanona ja everstin virkatalona, ja sitä ovat asuneet esim.

Fleming- ja Aminoff-sukujen edustajat.

Aminoff-suvun kausi Saaren kartanon haltijana päättyi vuonna 1943.

Tämän jälkeen kartanossa toimi aluksi Työtehoseura, sitten Hovin koulukoti ja vuosina 1959−2005 Maatalouden tutkimuskeskuksen Lounais-Suomen koeasema.

Timo Väntsi Lisätietoja: www.koneensaatio.fi/kartano

Two puppeteers in Saari residence Two puppeteers worked in Saari residence during the spring 2009. Here we hear some experiences.

Lars Wingård

Finnish-Norwegian puppeteer Lars Wingård is one of the visitors in Saari. Lars, when were you in Saari and how long time?

I was in the Saaren Kartano residenssi February and March 2009.

Shortly about your project?

I worked with two projects in Saaren Kartano; I was writing on a science fic-

tion story that I hope will become a script for children´s theatre (or maybe a book), and I rehearsed the Finnish version of my new show, Doktor Heartless (http://doktorheartless.net) How did you get the idea to search for residence in Saari?

I saw the information in a email from Timo, and thought it looked like a nice place. And since we had a couple of project

that would fit for an application, I just applied.

Did you have exact plans what to do in Saari residence?

Excact plans? Yes. But they changed.

Two months of intense writing is quite hard. After one month I needed some distance to the text, and decided to spend more time than expected on the Doktor Heartless show.

Nukketeatteri 2/2009

How did it feel to settle down in a place where your main task is just to consentrate on your own artistic work? Good vibrations, strange feelings?

The residence emphasizes “työrauha”. It was a good place to work. Silent. I got good emotional contact with the material I worked on. But it was also very hard to work and live alone for so long time.

Co-operation and life with other artists?

The life with the artists was mostly social. But we (the visiting artists) decided to meet at nine o´clock in the evenings, to watch movies, play board games and eat pop corn. That kept me going.

Descripe your working days?

Freedom, freedom, freedom. I found it easiest to write in the kitchen, because there I had no internet access.

Did you make the whole performance in Saari or only certain part?

I developed the text for one show, and did the last finish on another. I don´t think it would have been possible to make a whole good show alone in two months.

Is Saaren kartano suitable place for a puppeteer and for which kind of project? To whom you would recommend this residence?

I would recommend it to everyone. But it is good to have some cooperation partners from outside to discuss with.

Lars Wingård and his show Doctor Heartless. Puppet is made by Iisa Ilona Tähtinen.

Photo: Timo Väntsi.

By the way, even people with families can go there. Some of the flats are really big; mine was about 80 square metres.

Have you some ideas to improve the place?

No, not really.

The best memories / the most difficult things during your residence period?

Best memories is fishing and playing with the others. Most difficult time was the week that I sat alone in the forest, needing distance to my text, and knowing that there was still many weeks of intense writing ahead of me.

Elina Lajunen Milloin ja miten pitkään olit Saaren kartanossa?

Olin Saaren kartanossa reilun kaksi kuukautta helmi-maaliskuussa 2009. Työstin ja harjoittelin siellä sooloesitystäni Fly! You are an angel for heaven’s sake. Esitys sai ensi illan Cirkon Uuden Sirkuksen keskuksen festivaalilla Stoassa 7.5.2009.

Kerro projektistasi!

Opiskelin vuosina 2006-2008 Pariisissa Jacques Lecoq teatterikoulussa ja tein kevään 2008 aikana kaksi lyhyttä sooloesitystä. Ensimmäinen soolo Mitä näet? oli vuoropuhelu itävaltalaisen taiteilija Valie Exportin töiden kanssa Pompidou keskuksessa. Teoksen tutkimuskohde oli nainen. Millaisia rooleja naisella on ja miten naista katsotaan. Jälkimmäinen sooloteos Le jour Avant oli koulun lopputyö. Siinä tutkin uudelleensyntymistä, menneisyyttä ja siitä luopumista. Teos perustui löyhästi feenikslinnun myyttiin sekä Maria Callaksen elämään ja rakkauteen Aristoteles Onassiksen kanssa. Lyhyet sooloteokset innostivat minua jatkamaan. Halusin tehdä koko illan esityksen. Tomi Purovaaran innoittamana aloin miettiä sirkusta ja sirkuksen maailmaa osaksi esitystäni. Löysin Wim Wenderin elokuvan Berliinin taivaan alla sekä

13

Elina Lajunen nautti Saaren kartanon työrauhasta. (kuva: Timo Väntsi)

1900-luvun alussa eläneen sirkustaiteilija Lillian Leitzelin. Teemat kuolema ja elämä olivat vahvasti läsnä tässä soolossa. Minua kiehtoi rohkeus ja pelko sekä uskallus hypätä ja lentää.

Mistä sait idean hakea residenssiai-

Are you still interested to go to residence?

I am interested in going back to Saari as a part of a production team.

Maybe abroad? Where?

In Saari, you stay in a good apartment in a beautiful kartano with many other artists, close to Turku. The people there are really nice, the area is peaceful, and you even get about 2000 euro as tax free apuraha every month. If I would ever need a residence again, it would be irrational to apply anywhere else than Saaren Kartano.

kaa Saaren kartanosta?

Löysin ystäväni kanssa Saaren kartanon nettisivut ja minusta paikka näytti hurmaavalta. Kaipasin ympäristön vaihdosta ja minua viehätti ajatus olla maalla eristyksissä. Ei kuitenkaan ihan yksin vaan osana yhteisöä ja muiden taiteilijoiden kanssa.

Noudatitko tarkkaa aikataulua?

En ja kyllä. Residenssissä elämä yksinkertaistui. Minulla oli koti ja työhuone.

Tein töitä, söin ja nukuin. Päivään alkoi muodostua mukava rytmi ja minusta tuntui, että minulla oli aikaa. Tuntui myös, että hoidin itseäni paremmin ja söin paremmin. Kun on kokopäiväisesti keskittynyt luomiseen, on tärkeää osata irrottautua työstä. Laittaa ruokaa, lämmittää puusauna, saunoa, käydä kävelyllä ja pyöräilemässä, seikkailla tai mennä pilkille niin kuin sarjakuvapiirtäjä Tommi Musturi ja nukketeatteritaiteilija Lars Wingård.

Miltä tuntui asettua paikkaan, jossa päätarkoituksesi on tehdä itsenäistä taiteellista työtä?

Oli ihanaa saada keskittyä yhteen asiaan. Antaa luotavan teoksen vallata koko mieli. Uppoutua. Toki sen vastapuoli on se, että työstä ja teoksesta tulee helposti koko sen hetkinen elämä. Ensimmäisen kuukauden olin hurmoksessa hiljaisuudesta ja rauhasta, karta-

14

Nukketeatteri 2/2009

non kauneudesta. Minusta tuntui, että olin tullut paratiisiin. Toisen kuukauden kohdalla tuli ahdistus ja yksinäisyys. Oli pakko päästä pois. Silloin otin bussin Helsinkiin ja kävin tapaamassa ystäviä.

Viikonlopun tiivis treffiputki palautti kyllä useimmiten halun palata kartanon hiljaisuuteen.

Yhteistoiminta ja elo muiden asukkaiden kanssa?

Olin residenssissä yhtä aikaa kahden ryhmän kanssa. Helmi-maaliskuussa Larsin, Tommin, kirjailija Tiina Lehikoisen ja kuvataiteilija Henni Alftanin kanssa pelasimme paljon lautapelejä. Meillä oli huimat iltasessiot Menolipun ja Carcassonnen parissa. Pääsiäisenä kartanolle tulivat etelä-afrikkalainen kuvataiteilija Jeanne Hoffman ja slovenialainen kääntäjä Julija Potrc. Heidän kanssaan saunoimme melkein joka ilta. Jeanne kävi uimassa jäisessä lammessa ja minä koetin mennä rohkeana suomalaisena perässä. En kyennyt. Istuimme yhteistilassa ja puhuimme maailmasta. Nautimme punaviiniä ja katsoimme kuvia EteläAfrikasta. Siellä on meri ja kirahveja. Oi, olisikohan siellä hyviä taiteilijaresidens-

sejä? Kartanon puolesta taiteilijoiden yhteistoimintaa kannustetaan hienoilla yhteistiloilla ja joka maanantaiaamuisella brunssilla.

Kuvaile työpäiviäsi?

Olen aamuvirkku ja heräsin aina viimeistään kahdeksalta. En käyttänyt herätyskelloa, koska se on mielestäni väärin ja vastenmielistä. Ensimmäiseksi aamulla sytytin kynttilän ja keitin hunajavettä.

Sitten kirjoitin aamusivut, kolme sivua ajatuksenvirtaa. Voin suositella tätä metodia sekä työntekoon että henkilökohtaiseen elämään. Aamusivut auttavat jäsentämään ajatuksia. Ne herättävät kysymyksiä ja vastaavat niihin. Ne rauhoittavat mielen ja antavat huimasti uusia ideoita. Kirjoittamisen jälkeen keitin kahvit ja puuron. Sitten menin navetalle työtilaani. Tein töitä, kirjoitin, liikuin, kuuntelin musiikkia, ompelin sulkia hattuun. Yhden jälkeen pidin lounastauon ja jos pää kovin sauhusi, kävin päiväkävelyllä. Iltapäivällä palasin takaisin navetalle. Pyrin lopettamaan työskentelyn tai työn äärellä notkumisen viimeistään seitsemältä. Iltaisin saunoin tai menin yhteistiloihin viettämään aikaa toisten

One of the accomodation houses of Saari residence.

Saari Residence

Saari Residence is a manor owned and maintained by Kone Foundation as a research and production facility for researchers and artists. Interested applicants can apply for 2- to 3-month stays at the residence. The application is open to all artists and also to researchers whose work is currently supported by a Kone Foundation grant. In the summer the residence functions as a group residence.

The residence has a wide range of workspaces, from a hall for theatre and dance to researchers’ rooms. Saari Residence has capacity for 8 researchers and artists at any one time. For the group residencies, larger numbers are possible. The residence also offers possibilities for family accommodation.

Saari Residence has good connections with many different artists’ organizations and universities. Residence staff can assist the residents to find the possibilities for collaborative work which best suit their individual needs. Saari Residence also offers regular seminars and events at which artists and researchers from various fields can meet and exchange ideas.

Saari Residence is located in the Mietoinen district of Mynämäki, an attractive thriving Western Finnish agricultural region. Close by the Manor is Mietoinen Bay, which is home to a wide variety of birdlife. With its viewing towers, the area is recognized countrywide as an important location for birdspotting. The Manor is also close to preserved oak forest.

More information www.koneensaatio.fi

taiteilijoiden kanssa. Oli talvi ja pimeä tuli aikaisin. Uni kutsui usein viimeistään puolen yön aikaan. Kuulostaa terveelliseltä ja leppoisalta. Sitä se olikin, mutta lisättäköön mukaan kuitenkin jokaiseen luomistyöhön kuuluvat tyhjät päivät, kriisit, ahdistus ja löytämisen riemu.

Teitkö koko esityksen residenssijaksolla vai jonkun vaiheen?

Olin aloittanut teoksen ideoinnin jo ennen residenssijaksoa. Käytännön työn aloitin kuitenkin vasta kartanolla. Loin kokonaisuuden residenssiaikana ja minulla oli jopa muutama läpimeno ennen residenssiajan loppumista. Yleisönä olivat Lars, Jeanne ja Julija. Pääsiäisen jälkeen siirryin Helsinkiin ja sain onneksi suhteellisen monta harjoituskertaa itse esitystilaan, Stoaan musiikkisaliin. Saaren kartanon navetta on hyvä harjoitustila, mutta ei siellä esimerkiksi valaistusta voi kokeilla.

Keille suosittelisit? Sopiiko paikka nukketeatterin tekijöille?

Sopii kyllä. Ennen kaikkea se on varmasti hyvä tila kirjoittamiseen. Saaren kartanon talonmiehellä on puuverstas, mutta se ei ainakaan vielä ole tarkoitettu eikä suunniteltu niin, että se kattaisi nukenrakennusmahdollisuuden. Toki kartanolla on tila myös kuvataiteilijalle ja siihen paikkaan voisin kuvitella hyvin myös nukenrakentajan. Esittävän taiteen tilana kartano tarjoaa navetan. Akustiikaltaan navetta on melko kolho ja kaikuisa. Mutta minä nautin. Oli hurjan hienoa saada tehdä töitä ihan omassa isossa tilassa ihan yksin kaksi kuukautta. Se oli lahja.

Millaisia parannusehdotuksia?

Saaren kartanoon on vaikea keksiä parannuksia. Olin ihmeissäni miten hyvin meistä pidettiin huolta. Tilojen siivous ja palvelut toimivat todella hyvin ja henkilökunta on hyvin mukavaa. Jos nyt jotain parantaisin, niin navettaa sitten. Se toimii tosiaan harjoitustilana, mutta se voisi olla korkeampi ja ehkä sinne voisi pikku hiljaa hankkia valoja ja tehdä siitä enemmän teatteritilan. Tai sitten voisi ottaa alueen vielä tyhjistä ja käyttämättömistä rakennuksista jonkun ja tehdä siitä konsertti- ja esitystilan. Yhteiskäyttöinen puuverstas ei myöskään olisi pahitteeksi.

Oletko kiinnostunut menemään edelleen residensseihin? Ehkä ulkomaille, minne?

Ehdottomasti. Minulle on noussut residenssikuume. Voisin alkaa harrastaa niitä. Olen jo itse asiassa hakenut yhteen residenssiin Pariisiin ja löytänyt erittäin kiinnostavan kansainvälisen sivuston www.resartis.org. Residenssit on erittäin hieno tapa keskittyä omaan työhön, tutustua uusiin paikkoihin, kulttuureihin, toisiin taiteilijoihin ja elämään.

Kysymykset Timo Väntsi haastattelut tehty sähköpostitse

Nukketeatteri 2/2009

15

Nukketeatteri juhlii Pirkanmaalla Pirkanmaan nukketeatterikentällä juhlitaan moninkertaisesti: viime vuonna tamperelainen Nukketeatteri Nirunaru täytti 25 vuotta, tämän vuoden syyskuussa kangasalalainen Nukketeatteri Hupilainen vietti 25-vuotisjuhliaan harrastajateatterina ja Tampereella jo vuodesta 1979 toiminut ammattiryhmä Teatteri Mukamas juhlii 30-vuotista toimintaansa.

Tampereella toimiva Haiharan nukketeatteri vietti lokakuussa 40-vuotisjuhliaan. Ammattijohtoisen harrastajateatterin vetäjä Terhi Syrjänen on sovittanut ja ohjannut juhlanäytelmäksi Prinsessa Ruususen, joka esitetään teatteritilaksi kunnostetussa Haiharan kartanon entisessä kanalassa.

Ansioristejä Mukamakseen

Kuulennon ensi-illan jälkeen Suomen Teatterit ry:n toiminnanjohtaja Matti A. Holopainen luovutti ansioristit Kirsi Nurmiselle ja Mansi Styczille. Katariina Stycz (vas.) ja Veronica Stycz avustivat. (kuva Patrick Stycz)

Teatteri Mukamas on vuodesta 1979 lähtien tehnyt määrätietoisesti nukketeatteria Tampereella. Teatterin ohjelmistossa on ollut sekä lapsille että aikuisille suunnattuja nukke-, esine- ja varjoteatteriesityksiä, joista suurimman osan on ohjannut ja dramatisoinut teatterin taiteellinen johtaja Mansi Stycz. Hän sai äskettäin Pirkanmaan kulttuurirahaston palkinnon sinnikkäästä työstään lastenkulttuurin ja nukketeatterin edistämiseksi.

Vuosikymmenten saatossa teatterissa on vieraillut myös ulkomaisia ohjaajia, kuten maailmankuulun tšekkiläisen Drak-teatterin johtaja Josef Krofta, joka on 1980-luvulta lähtien ohjannut monia

Mukamaksen esityksiä. Josef Krofta lahjoitti kollegoineen teatterille 30-vuotisjuhlanäytelmän Kuulento ohjauksen ja dramatisoinnin, joka sai kantaesityksensä 20.9. Mukamaksen kotinäyttämöllä, Pispalan VPK:n entisessä talossa.

Juhlatilaisuudessa Suomen Teatterit ry:n toiminnanjohtaja Matti A. Holopainen ojensi Mansi Styczille teatterialan kultaisen ansiomerkin 30 vuoden työstä ja näyttelijä Kikka Nurmiselle hopeisen ansiomerkin 20 vuoden työstä. Teatterin juhlaohjelmistossa on myös Kikka Nurmisen soolona vuodesta 1990 lähtien esittämä Hiirimorsian, jolle on kertynyt jo viitisensataa esitystä.

Tampereen apulaispormestari Perttu Pe-

sä tervehti juhlivaa teatteria korostaen teatterin ja lastenkulttuurin merkitystä tamperelaisessa kulttuurielämässä.

Valtionosuutta vuodesta 1993 nauttinut Teatteri Mukamas kiertää vuosittain kaikkialla Suomessa ja esiintyy ahkerasti ulkomaisilla festivaaleilla. Teatterissa työskentelee yhdeksän vakituista nukketeatterilaista ja useita vierailijoita, joiden voimin Mukamas antaa vuosittain 250 näytöstä yli 30 000 katsojalle.

Toukokuussa 2010 Tampereella pidetään VII Kansainvälinen Mukamas -nukketeatterifestivaali, jonka esityksistä useat on suunnattu yhä kasvavalle aikuisyleisölle.

Maiju Tawast

Pikku Aasin kesä kului rokokoon hengessä Vaasalaisille oli tarjolla menneenä kesänä hiukan erilaista kesäteatteria. Vaasalainen nukketeatteri Pikku Aasi esitti Tikanojan taidekodin Pihakappelissa koomista koko perheen näytelmää Roki Rokokoo. Esitys yhdisteli commedia dell’artea, käsinukketeatteria, varjoteatteria, näyttelijäntyötä, live-musiikkia ja tanssia.

Runoilija-opettaja Dottor Balanzone saapuu kreiviparin palatsiin, jossa kipeästi tarvitaan sivistyksen ja kulttuurin opetusta palatsin asukkaille, etenkin sen palvelijoille, Arlecchinolle ja Colombinalle. Kreiviparin tytär tuittuilee maestrolle, kun taas Roki-kukko rakastaa runoutta ja musiikkia rokokoon tyyliin.

Taide kuuluu kaikille, tahtoo työryhmä

Tikanojan taidekodin Pihakappelin valtasi kesällä tämä joukko.

sanoa. Taiteen keinoin kaikki on mahdollista, ja jokainen saa olla innostunut taiteesta ja sen luomisesta.

Rooleissa nähtiin Vaasan kaupunginteat-

terin näyttelijä Ilkka Aro (runoilija), Pikku Aasin Cosimo Galliano (mm. kukko) ja Kirsti Rautamo (mm.tytär) sekä Mika Cibulka (viulisti-maestro).

16

Nukketeatteri 2/2009

Ransun synnyinkodissa vaiherikas vuosi Sysmän Onkiniemellä on viettänyt kiintoisan vuoden, kun Eevaliisa HolmaKinnusen ideoima ja valmistama nukke Ransu Karvakuono, jonka äänenä ja liikuttajana Pertti Nättilä Pirkkalasta vietti kolmikymmenvuotisia taiteilijajuhliaan 4.10.2008. Samalla tietysti Ransun kaverit Eno-Elmeri ja Riku juhlivat yhteistä saavutustaan TV2:n Pikku Kakkosessa.

Toimittaja ja ohjaaja Lisa Hovinheimo samalta kanavalta ohjasi ”Ransu - kansakunnan koira” - nimisen 45-minuuttisen dokumentin eli asiaohjelman, jonka tuotti Pirkko Frank-Arkimies. Dokumentti tuli toisen kerran vuoden lopussa, ja sekin oli 4,7 Gigatavua/ DVD:llä.

Siinäpä olikin nukketeatteritalolla ohjelmaa koko kansakunnan kanssa, kun neljännesvuosisata sitten päätettiin perustaa toinen nukketeatteritalo entisen Valkea Ratsu-talon lisäksi (Onkiniementie 230), sillä nukkeja alkoi olla niin paljon, etteivät seinät enää riittäneet. Eevaliisan pikkuveli arkkitehti Sakari Holma Jyväskylästä lupasi tehdä piirustukset vanhaan kauppataloon, jossa oli hirsiseinät, upeat terassit ja sopivasti 0,6 ha:n

tontti silokalliolla. Rakennus sai nimekseen Nukketeatteritalo Musta & Valkea Ratsu (Onkiniementie 223), koska se oli palanut 1971, ja mustuneet yläkerroksen seinät piti peittää kipsilevyillä.

Saimme peruskorjauksen suorittajiksi hyvät kirvesmiehet Sysmästä, Olli Saarisen ja Esko Tanhulan ynnä viisitoista muuta miestä. Onni Rauhanlaakso muurasi kuuluisan takan, jolle arkkitehti antoi nimen Antero Vipunen Kalevalan 150-juhlavuoden kunniaksi. Yleisölle näytämme pienoismallia ja kysymme: ”Missähän täällä huoneessa on kolmen metrin korkuinen ja tämän mallin näköinen jättiläinen?” Lapset ja vanhemmat pyörivät ympäri ja katselevat, kun ei näy missään. ”Onhan se tuossa, voi hyvänen aika! On niin suuri etten huomannut!” Nukketeatteriesitys ”Tos-

Mustan ja Valkean Ratsun väkeä. Jukkapekka (vas.), Eevaliisa Muusamamma, Winterthurista poikennut Ritvaliisa Gnauck ja Raimo J. Kinnunen (oik.) (kuva Sandra A.D.Gnauck Al-Ameri)

Tässä hurmaavassa motretissa ovat Eevaliisa Holma-Kinnunen ja Ransu Karvakuonon äiti Tosca.

can kavalkadi” kestää noin 40 minuuttia.

Se esitetään tilausryhmille 2-3 hengen voimin. ”Sama esitys vuodesta toiseen niinkö?” muuan ryhmän johtaja, opettaja kysyi. ”Minä tulen toisen kerran, kun teillä on uuden niminen esitys!” Eipä se ole sama esitys, sillä kirjoitetun tekstin lisäksi improvisoinnilla on sijaa, ja esitys on interaktiivinen eli yleisö osallistuu enemmmän tai vähemmän esityksen kulkuun. Niin on neljännesmiljoona osallistujaa käynyt Eevaliisan nukkeja ja Sakarin miljöötä katsomassa ja laittamassa moneen moneen vieraskirjaan nimensä.

Like julkaisi helmikuussa ”Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä”, ja siellä on jo sarja kivoja nukketeatteritaloja, joista ensimmäinen on siis Eevaliisan tekemä. Onnea kaikille nukketeatterilaisille ja nukketeatteritaloille - lasten sielun ja mielen elämä on meille tärkeää.

Sysmän Onkiniemellä 7.syyskuuta 2009 Eevaliisa Holma-Kinnunen puh. 050-5230429 Jukkapekka Kinnunen puh 03-7186959 ja 050-5230421 Raimo J. Kinnunen p. 045-6716500 e-mail: athanor@sci.fi kinnunen@sci.fi

Nukketeatteri 2/2009

17

Lohikäärmeen suojeluksessa

Baltic Sea Countries Puppet Theatre Festival 2009 Kesäkuun 12.-19. 2009 kokoontui Saksan Northeimiin nukketeatteriväkeä Itämeren alueen maista.

Kyseessä oli jo perinteeksi muodostunut Itämeren alueen maiden nukketeatteritapaaminen ja festivaali, joka on taannoin järjestetty Tampereellakin teatteri Mukamaksen luotsaamana.

Tällä kertaa järjestäjänä toimi likimain keskellä Saksaa Northeimin pikkukaupungissa sijaitseva Theater der Nacht, johtajanaan Saksan Uniman vpj Ruth Schmitz. Teatterilaiset ovat raivanneet itselleen paikan kaupungin vanhan kirkon viereltä ja kunnostaneet vanhan paloaseman omaksi tilakseen. Theater der Nachtin väki on kamppaillut luutuneita byrokraatteja, pisteliäitä yleisönosastokirjoittajia ja paatuneita poliitikkoja vastaan, järjestänyt tapahtumia rahankeruuta varten, väitellyt yleisötilaisuuksissa, hakenut lupia ja vihdoin….VAIKUTTAVAA! Talo itsessään on käynnin arvoinen, vaikka teatteriesitystä ei onnistuisikaan näkemään. Arkkitehtuurin punaisena lankana ovat lohikäärmeen muodot. Kellarista torniin johtavat portaat on muotoiltu selkärangaksi ja lattialaatat markkeerasivat lohikäärmeen suomuja. Teatteritalon tarina oli varmaan tuttu monille alallamme ja teatterin johtajan kertomus taiteilijoiden kamppailusta byrokraatteja vastaan oli varsin koskettavaa pienen taistelu suurta vastaan –aiheistoa. Kun teatterijohtaja vielä kertoi tarinan talon kunnostuksen aikana kellarissa häiriköineestä lohikäärmeestä, jolle oli lepytykseksi syötetty sammakkoja, oli jokaisella lapsenuskoisella nukketeatterintekijällä tippa silmäkulmassa.

Runsaan viikon mittaisen festivaaliohjelmiston lomassa järjestettiin 15.6. kokous, johon Itämeren maiden Unima –edustajat ja nukketeatteriväki kerääntyivät. Paikalla oli osanottajia Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Virosta, Liettuasta, Latviasta, Puolasta ja Suomesta. Suomen Unimaa edustivat tiedottaja KatiAurora Kuuskoski sekä vpj Marja Susi.

Kokouksen puheenjohtajana toimi Mansi Stycz. Tapaamisessa käsiteltiin mm ajatusta ”Road of Puppetry” –nukketeatterin virtuaalisesta kartasta, jonka avulla voisi Euroopassa suunnistaa nukketeatterikohteesta toiseen. Tähän haettiin alustavasti eri maista toteuttajia ja kiinnostuneita tahoja. Kartassa näkyisivät varsinaisten teattereiden lisäksi museot, koulut, näyttelyt ja muut nukketeatterialasta kiinnostuneiden kohteet.

Festivaalin avajaiskulkueessa nähtiin mielenkiintoisia rakennelmia ja hahmoja.

Kulkueen väkeä.

Tapaamisessa pohdittiin myös mahdollista seuraavan Itämeren alueen nukketeatterifestivaalin isäntämaata. Lopulliseen tulokseen ei pöydän ääressä päästy, tapahtuman järjestäminen kun vaatii resursseja sekä taloudellisesti että muutenkin puitteiltaan. Selvää oli kuitenkin se, että halukkuutta löytyy jokaisesta maasta, jos ei nyt festivaaliin niin ainakin yhteistyöhön ja kohtaamisiin.

Suomen Unima sai kutsuttua seuraavan tapaamisen kokoon jo täksi syksyksi Barents –festivaalin yhteyteen Ouluun.

Tähän mennessä mukaan on ilmoittautunut tulijoita muun muassa Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä. Uusi tapaaminen näinkin nopealla aikataululla pitää toivottavasti kontaktin maidemme välillä ja alueen kesken entistä vireämpänä. Saksan Unima kiinnostui myös Suomi –aiheisesta lehden erikoisnumerosta, joka kirjoitettaisiin heitä varten.

Itse esittelin myös aiheeseen liittyen Turun Taideakatemian nukketeatterikoulutuksen suunnitelmia laajentua edelleen Baltic-Nordic –alueella toimivaksi kouluksi, johon sisään otettaisiin entistä enemmän lähialueiden nukketeatterista kiinnostuneita opiskelijoita. Turun koulutus on laajuudeltaan ollut jo pitkään ainoa laatuaan Pohjoismaissa. Näillä näkymin olemme saaneet myös rahoitusta ensi keväänä tapahtuvaan aihetta käsittelevään aloitus- ja suunnitteluseminaariin, jonka puitteissa tapaamme varmasti jälleen Itämeren alueen kumppaneitamme. Alueella on paljon jaettavaa myös ammatillisten resurssien, taiteilijavierailuiden ja nukketeatterillisen vaihdon suhteen.

Nukketeatterimaailmassa tämänkaltaiset kokoukset ovat todella paikallaan, olemmehan melkoisen pieni yhteisö. Vaikka esityksiä itse melko vähän paikan päällä näinkin, oli muu seurustelu ja musikaaliset illanvietot sitäkin tärkeämpi foorumi tutustumiselle ja ajatusten vaihdolle.

Uskon, että Saksan tapaamisen tuloksena meille suomalaisille kasvoi monta uutta arvokasta ja antoisaa kontaktia ja yhteistyön versoa lähivuosille.

Marja Susi Kirjoittaja on Suomen Uniman varapuheenjohtaja ja Turuntaideakatemian nukketeatterin lehtori kuvat: Hans Hartwich-Madsen

18

Nukketeatteri 2/2009

Välineteatteria

tekemässä ja oppimassa Oulussa Päiväkirjamerkintöjä ”(Vakavan)Vakaa tinasotamies” –näytelmän teosta Ti 9.6.2009, klo 9-14.15 Tästä se vaan lähtee. Sukeltaminen jälleen välineteatterin tekemisen ihmeelliseen maailmaan, vaikka pitäisi makoilla heinäpellolla ja nauttia kesästä. Onhan tämäkin tietenkin tapa viettää ns. kesäloma.

Opiskellen ja nauttien esittävän taiteen tekemisestä.

Ekat treenit. Olo on kuumeinen ja edellisen päivän junamatka tuntuu vieläkin kehossa. Aamiaiseksi puuroa, kahvia ja särkylääkettä. Aurinko paistaa muttei lämmitä kun karautan Junateatterin Hietasaareen n. klo. 8.38. Joogaan ja kuuntelen tuulen huminaa. Mukavaa olla jälleen pohjoisessa ja päästä työskentelemään pitkästä aikaa Kuustien ohjauksessa. Samalla jos oppisi hieman välineteatteristakin jotain. Aika näyttää, kuinka kivuliaasti tämäkin esitys syntyy.

Jokaisen näytelmän tekoon on kohdallani aina kuulunut itku ja hammasten kiristys, kuin myös onnistumisen riemun kiljahdukset. Kumpiahan tulee enemmän tämän projektin aikana?

Puhelin soi. Jouni Järvenpää (Akseli Klonkin näyttelijä ja koreografi) kysyy: ”Ookko nää jo Oulussa?”. Treenit on siirretty Kulttuuritalo Valveelle ja parin tunnin päähän. Sinne siis. Lääkkeet vaikuttavat ja olo ei ole enää niin kuumeinen. Saavun Valveelle ja toivon saavani kahvia. Ei onnistu. Tyydyn siis banaaniin kera veden. Jouni saapuu paikalle, vaihdamme kuulumiset ja alamme harjoittelemaan.

Kuustie ei kuulemma tule paikalle, vaan kirjoittaa käsikirjoitukseen viimeisiä silauksia kotonaan. Jouni opettaa mimiikan perusteita ja katsomme läpi muutamia tanssiliikkeitä näytelmää varten. On vaikeaa päästä jälleen tekemisen rytmiin, mutta kyllä se siitä. Lopetamme klo. 14.15. Jouni lähtee keikalle ja minä jäätelön ostoon. Nyt on helle.

Ke 10.6.2009, klo 9-15 Olo tuntuu jälleen kuumeiselta. Mittaan kuumeen, mitä ei ole. Omituista. Suuntaan kulkuni kohti Valvetta. Istun odottelemaan Jannea ja Jounia. Jouni ilmaantuu, kyselen eilisistä keikoista. Hyvin

ovat kuulemma menneet tosin kiireisesti.

Janne tulee ja näyttää väsyneeltä. Lähdemme torille kahville.

Käsikirjoitus ei ole kuulemma valmis vieläkään. Hitto. Tulee sellainen tunne, että tämän näytelmän kanssa tulee vielä kiire. Janne suostuu ehdoukseeni siitä, että näytelmän välineet olisivat työkaluja ja esittäjän ulkoinen habitus olisi ns. ”duunari”. Palattuamme Valveelle, lähden etsimään Akseli Klonkin varastosta näytelmään sopivia työkaluja ja haalaria. Haalarit löytyvät kuten myös hieno 70-lukulainen työkalupakki. Itse työkalujakin löytyy muutama, mutta lisää tarvitaan vielä. Huomenna vierailu Klonkin nukkepajalle on tosiasia. Saan käskyn alkaa ”leikkimään” työkaluilla ja mietti-

mään mitä kaikkea niillä voisikaan tehdä. Puen haalarit ylleni ja alan toiminnan. Ideoita syntyy ja pursuaa. Hahmoja löytyy kuten myös eri käyttötarkoituksia tutuille työkaluille. Pitäisi vain saada esille tulleet ideat sovitettua käsikirjoituksen tuleviin raameihin. Jouni tulee välillä vapaalle toimistohommista leikkimään kanssani ja lisää ideoita syntyy.

Iltapäivän aikana saamme myös Mikko Karjalaisen näytelmään tekemät musiikit cd:lle. Hienoa jälkeä on Mikko tehnyt.

Tulee hyvä mieli ja hymyilyttää. Tästä tulee kelpo esitys. Kunhan vain saisin sen käsikirjoituksen pian.

Torstai 11.6.2009, klo 10-14 Ja niin Junateatteriin astelivat kolme miestä. Katselemme ja ihmettelemme työkaluja. Janne ja Jouni puivat toimistohommia. Allekirjoittanut hyppää pyörän selkään ja lähtee kilsan päähän Toppilaan Klonkin nukkepajalle hakemaan lisää työkaluja.

Tutkin pajaa, ihastelen nukkeja ja etsin välineitä. Löydän pihtejä, hohtimet ja hengityssuojaimen. Mahtavaa! Lähden takaisin Junateatterille. Jannea haastatellaan paikalliseen lehteen ja koko porukka siemailee maukasta Vauhtipuiston (pieni huvipuisto, jonka alueella osittain Junateatteri sijaitsee)kahvia. Toimittajan poistuttua keskustelemme tinasotamiehestä, rytmistä ja liikeilmaisusta. Mitä Hans Christian tällä tarinallaan halusi viestiä? Mitä asioita me haluamme tästä nostaa esille teatteri-ilmaisun keinoin?

Jouni lähtee toimistolle. Minä ja Janne jatkamme jutustelua. Juttelemme nukketeatterista (kappas vain), näytelmän

Nukketeatteri 2/2009

rytmittämisen tarkkuudesta. Saan palautetta edellisestä Fanatik Figuras –festivaalista. Paljon tulee tarpeellista ja hyvää oppia. Kiitos Janne. Jospa kuitenkin pian päästäisiin tosissaan näytelmän kimppuun.

Perjantai 12.6.klo 9.30-13.54 Ei treenejä. Istumme Akseli Klonkin toimistossa. Janne ja Jouni suunnittelevat Barents –festivaalia. Minä istun ja otan oppia. Hyvää viikonloppua!

Maanantai 15.6. klo 9-15 Ei treenejä taaskaan. Hittolainen! Janne viimeistelee tekstiä. Yöllä tulee viesti: ”Klonkin spostissa tina. Aletaan ysiltä valveella” . Kuuntelen Tapio Rautavaaraa. Luen kässäriä, enkä saa vanhempieni tulostinta toimimaan..Paska.

Tiistai 16.6. klo 9-15 Aamu valkenee sateisena ja harmaana. Askellan Valveelle. Kahvia tarvitsee uupunut suu. Treeni alkavat myöhässä. Saan tekstin tulostettuna. APUA!!!!

Tämän oppimisessa tulee kiire. Stressikäyrä pamahtaa punaiselle. AAAAARRRGGGGHHHHH! Onneksi kuitenkin edistymme ja siirrämme näytelmän ensiesitystä tiistaiksi (23.6.). Tekemistä on aivan liikaa. Toivottavasti saamme jonkinlaisen rungon kasaan ennen juhannusta. Juhannuksen jälkeen sitten läpäreitä aivan helekutisti.

Saadaan näytelmän pari ensimmäistä kohtausta valmiiksi. Teksti tökkii (mikä lienee ymmärrettävää.). Kolmelta on hommat purkissa tämän päivän osalta.

Nyt jankkaamaan tekstiä ja päivänokosille.

Keskiviikko 17.6.2009, klo 9-14.15 Jälleen Junateatterille. Janne on myöhässä 40 minuuttia. Se ei haittaa, sillä ehdinpähän hieman joogata, nauttia auringosta ja lämmitellä. Teksti aiheuttaa edelleen paniikkia. Miten tämän ehtii oppia? Käymme Jannen kanssa runkoa läpi ja valitsemme musiikit, että herra Karjailainen saa kappaleet viimeisteltyä esityskuntoon. Mietimme näytelmän tanssiosuuksille paikat, jotta koreografi Järvenpää pääsee niitä kanssani työstämään huomenna. Jospa tämä tästä.

Majapaikkaan päästyäni alkaa armoton kässäripänttäys.

Torstai 18.6. klo 9-14.15 Tuokiokuva: Janne pirauttaa Jounille ja selostaa kässäriä puhelimessa. Minä luen, luen, luen ja vielä kerran luen. Pom-

pottelemme Jounin (Jannella on menoja, niin Jouni saa toimia pääohjaajana jonkin aikaa) kanssa ideoita ja alamme mennä läpi ensimmäistä kohtausta. Välillä keskeytämme ja mietimme. Jouni poltaa hermosavut ja minä juon hermokahvit. Stressi puskee päälle, ahistaa ja ketuttaa. Arvoisat taiteilijat!! Kun alatte tekemään näytelmää, niin olkaa sen verran ystävällisiä ja tehkää käsikirjoitus valmiiksi hyvissä ajoin. Näin vältetään stressit/burnoutit ja elämänne laatu paranee. PISTE! Nyt häivyn Puhokselle mökkeilemään rauhoittumaan (eli opettelemaan tekstiä) Sunnuntai 21.6. klo 18-20.45 Seuraavien tuntien aikana on pakko saada suunniteltu runko lihaksi, että huomenna ja ylihuomenna sitä voimme vain jauhaa edestakaisin. Suunnitellaan, kokeillaan ja tehdään. Poistamme muutamia työkaluja leikistä pois. Jakoavain lähtee ensimmäisenä. Saamme vihdoin rungon kursittua kasaan.

Maanantai 22.6. klo 9-18-30 ”Mennäänpäs taas läpi” huokaisee Jouni. Harjoitusten välillä on muutama esitys, johon minä ajelen äänet. Vanhasta muistista menee (ajoin tätä Jounin sooloa kun olin harjoittelussa Klonkissa 2008). Esitykset harjoitusten välillä sotkevat. Ahistaa ja kahvia kuluu. Asiat kuitenkin etenevät ja se jos mikä on tässä vaiheessa hyvä. Esityksen läpimeno kestää 24 minuuttia ja siinä on kuulemma ilmaa sen verran, että lopullinen esityksen kesto tulee olemaan n. 20 minuuttia kun varmuutta tulee lisää. Lopetamme päivän työt ja jätämme huomisaamuun päätöksen siitä, että esitänkö esityksen.

Ajelen pyörällä ja hoen tekstiä.

Tiistai 23.6. klo 9-18 Aamu alkaa kunnollisella verryttelyllä, puurolla ja kahvilla (yllätys, yllätys). Jouni on ajoissa kuten aina. Alamme takomaan. Esitys kulkee ontuen, mutta menee läpi. Helpotus huokuu meistä. Tämä saadaan sittenkin esitykseen ajoissa. JIHUU! Tehdään pieniä muutoksia, pompotellaan ideoilla ja tarkennetaan koreografiaa. Vedän vielä pari kertaa shown läpi, että saan lisää varmuutta juttuun.

Jouni antaa hyvää ja rakentavaa kritiikkiä. Saan tietoa myös omista maneereistani, mitkä toistuvat minulla aina kun

19

olen epävarma jostain. Käymme kahvilla Tuirassa.

Ennen kuin huomaammekaan olemme takaisin Junateatterilla ja alan jännittää. Ensiesitys alkaa kohta. Yleisöä saapuu paikalle 38, mikä tarkoittaa sitä että täyttä on. Jännittää aivan liikaa. Hengitän syvään ja koitan rauhoittaa itseni.

Musiikki lähtee soimaan ja astelen näyttämölle. Jännitys unohtuu. Esitys etenee ontuen, mutta kuitenkin kelvollisesti. On kuuma ja hikeä virtaa solkenaan. ”Tuo hassu setä hikoili aika paljon.” kuulen lapsen sanovan äitilleen, kun he poistuvat esityksestä hymyilevin suin. Stressi helpottaa. Me selvisimme siitä. Nyt alkaa sitten kuudenkymmenenkahden esityksen putki (parilla vapaaviikolla höystettynä) ja siihen päälle syksyllä tapahtuvat esitykset Turussa ja toivon mukaan myös muualla Suomessa. Katsotaan miten äijän käy.

Jälkinäytös Niin kesä kului kuin siivillä. Oli sateisia päiviä, mutta myös paljon aurinkoa. Oli esityksiä täysille saleille, mutta myös kahdelle henkilölle. Kaikkeen saa nukketeatterin tekijä tottua. Tärkeintä on kuitenkin se, että yleisö (niin lapset kuin aikuisetkin) viihtyi ja eli tarinan mukana.

Väline- tai esineteatteri on haastava teatterin laji. Mutta toisaalta se antaa paljon vapauksia rikkoa tuttuja kaavoja ja löytää sitä kautta uusia tapoja kertoa tarinoita. Esineet ruokkivat katsojan mielikuvitusta hieman erilaisella tavalla kuin mitä nuket. Katsojan oma henkilökohtainen suhtautuminen esineeseen vaikuttaa myös siihen miten hän hahmottaa tarinan. Tässä näytelmässä työkalut olivat tarinankertojan apuvälineitä tarinan kertomiseen. Kuten monessa Akseli Klonkin näytelmässä tässäkin näyttelijä oli tasavertainen esineiden rinnalla.

(Vakavan) Vakaa tinasotamies –työvälineteatteri näytelmä elää siis nyt omaa elämäänsä ja toivottavasti elää vielä pitkään, sillä ainakin näytelmän esittäjällä on paljon intoa esittää sitä. Edessä on ainakin kansainvälinen Barents –festivaali Oulussa Lokakuussa ja sitten Turkuunkin on sovittu esityksiä ihan ensi vuoden alkuun.

Toni Kandelin kirjoittaja opiskelee nukketeatteria Turun Taideakatemiassa.

Junateatteri sisältä ja ulkoa. Junateatteriin pääsee tutustumaan Barentsin festivaalien aikaan.

20

Nukketeatteri 2/2009

BARENTS FESTIVAL 2009

Kuvan kartta osoittaa, kuinka laajalle Barentsin alue ulottuu. (Kartta: Arctic Centre, University of Lapland)

Barents Puppetry Network – nukketeatterin pohjoinen ulottuvuus Barentsin alueeseen kuuluu Pohjois-Ruotsi (Norrbottenin ja Västerbottenin läänit), Pohjois-Norja (Nordlandin ja Tromssan läänit), Pohjois-Suomi (Oulun ja Lapin läänit) sekä LuoteisVenäjä (Karjalan tasavalta, Murmanskin ja Arkangelin läänit, Komin tasavalta sekä Nenetsian autonominen alue).

Lapin ja Oulun läänin nukketeattereille itä-länsi-pohjoinen -ulottuvuudelle levittäytyvä Barentsin kulttuuriyhteistyö on luonteva valinta. Erityisesti Lapin taidetoimikunnalle Barentsin alue on parikymmentä vuotta tarjonnut maaperää kansaivälisille taideprojekteille, joissa kuvataide ja musiikki ovat olleet vahvoilla. Nukketeatteri tuli mukaan vuonna 1996, jolloin Barents Puppetry Network (BPN) perustettiin. Pohjoismaisen ministerineuvoston tuella nukketeatteriverkoston sysäsivät liikkeelle rovaniemeläiset nukketeatterintekijät haaveenaan nostaa pohjoisen nukketeatteritaiteen tasoa ja näkyvyyttä. Verkosto on toiminut aktiivisesti pohjoisen alueen nukketeatteritaiteen hankkeiden toteuttajana.

Hallinto ja talous hoidetaan projektikohtaisesti. Verkostoon kuuluu sekä ammatti- että harrastajateattereita. Ammattinukketeattereita edustavat muun muassa Murmanskin, Petroskoin ja Arkangelin suuret laitosnukketeatterit.

Pohjoismaiset ammattiteatterit Akseli Klonkin ensemblea lukuunottamatta ovat enimmäkseen pieniä sooloteattereita. Poikkeuksena säännöstä on kuitenkin Norjan Lofooteilla sijaitseva Figurteater i Nordland, jonka ainutlaatuiseen kansainväliseen alue- ja tuotantoteatteritoimitaan kannattaa tutustua keskuksen sivuilla www.figurteatret.no Barentsin nukketeatterifestivaalien ketju alkoi vuonna 1999 Kalixista, Ruotsista.

Sitä seurasi heti vuonna 2000 Rovaniemen festivaali, jolla juhlistettiin suomalaisen nukketeatterin uranuurtajan ja Lapin nukketeatterin perustajan Annikki Setälän syntymän satavuotisjuhlaa.

Tähän mennessä festivaali on ehtinyt kiertää joka toinen vuosi muissa Barentsin maissa –kunnes se taas tänä vuonna palaa Suomeen. Seitsemäs kansainvälinen Barentsin nukketeatterifestivaali järjestetään lokakuussa Oulussa ja Rovaniemellä. Oulun festivaaliosuuden viisipäiväisessä ohjelmassa on suurempien

ryhmien esityksiä, Lapin festivaalipäivä keskittyy soolonukketeatterin erityislajiin. Mukaan festivaaleille kutsutaan tänäkin vuonna esiintyjiä myös Barentsin alueen ulkopuolelta.

Festivaalien lisäksi Barentsin alueella on toteutettu tasaisin välein erilaisia yhteistyöhankkeita, joista seuraavassa lyhyesti muutama esimerkki.

Valon ja varjon maa kansainvälistä yhteisötaidetta Perinteisen nukketeatterin rinnalle saatiin vuonna 2002 uusia taiteidenvälisiä toimintamalleja, kun Rovaniemellä järjestettiin Alkupisteet – Starting Points -yhteisötaiteen työpaja.. Sen 26 osallistujaa olivat ammattitaiteilijoita, taideopiskelijoita ja yhteisöprojektien vetäjiä Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Luoteis-Venäjältä, Grönlannista ja Islannista. Työskentelyä ohjasi kuusi taiteilijaa Welfare State International ( WSI )-taideyhteisöstä Englannista, heidän joukossaan ryhmän perustajajäsenet taiteellinen johtaja, kirjailija-kuvataiteilija John Fox ja yhteisöteatteriohjaaja,

Nukketeatteri 2/2009

21

BARENTS FESTIVAL 2009

monitaiteilija Sue Gill. Yli puolet Starting Points -työpajan osallistujista oli nuoria ammattitaiteilijoita tai taideopiskelijoita. Työpaja pääsi mukaan Pohjoismaisen ministerineuvoston Network North 2002 –ohjelmaan, joka loi uusia taiteen ja kulttuurin yhteistyöverkostoja Brittein saarten ja muun Euroopan pohjoisten alueiden välille.

Welfare State International kuului yhteisöteatteria ja -taidetta uudistavien ryhmien kansainväliseen kärkijoukkoon.

Ryhmä vei jo 1960-luvun lopulla taidettaan rohkeasti ulos teatterirakennuksista ja taidegallerioista keskelle yhteisön arkipäivää. Ryhmää on kuvailtu ”mielikuvituksen insinööreiksi ” - The Engineers of Imagination - ja se tuli tunnetuksi jättimäisistä, energisistä ja mielikuvituksellisista katuteatteriproduktioistaan. Se mm. loi vuonna 1990 Euroopan suurimman lyhty- ja valofestivaalin Glasgown kaupunkiin.

Ryhmän nimi Welfare State International korostikin sitä, että taiteet kuuluvat jokaisen ihmisen perusoikeuksiin ja niiden panos yhteisön hyvinvoinnille on yhtä merkittävä kuin terveydenhuollon, so-

siaalitoimen tai koululaitoksenkin. WSI:n työtä jatkaa taideyhteisö Lanternhouse. www.lanternhouse.uk Rovaniemen työpajaa edelsi syntymään ja nimen antamiseen liittyvien lappilaisten tarinoiden kerääminen muun muassa Lapissa toimineita kätilöitä haastatellen.

Työpajan osallistujille annettiin joukko taiteellisia tehtäviä, joiden vaikeusastetta vähitellen lisättiin. Tehtäviin kuului esimerkiksi veistomaisen kertakäyttöisen asun luominen sanomalehdestä, lapsuuden suojapaikan tekeminen pajusta, pulpetin muuttaminen oman henkilökohtaisen syntymätarinan näyttämöksi, suurikokoisten installaatioiden luominen kahteen vastakohtaiseen tilaan: koulun pimeään kellarimaiseen puukäsityöluokkaan ja valoisaan tekstiilityöluokkaan Yleisö kutsuttiin mukaan työpajan viimeisenä päivänä. Yhdessä tehtiin myyttinen, runollinen matka Valon ja varjon maahan. Matka eteni takaperin lapsuudesta syntymään ja edelleen ikimuistoisiin alkuriitteihin ja päättyi yhteiseen tanssiin ja karnevaaliparaatiin.

Elävät tarinat – Barentsin koululaisten nukketeatteria

Elävät tarinat hanke saavutti parisataa 9-14 vuotiasta koululaista eri puolilla Barentsia. Yhden lukukauden kestäneen toiminnan tavoitteena oli herättää eloon pohjoisten alueiden omaa tarinaperinnettä ja historiaa lasten silmin nähtynä.

Työskentelyn inspiraation ja tiedon lähteenä olivat lasten omien kotipaikkakuntien kirjastot ja museot. Työskentelyn aikana koululaiset loivat alueen omien nukketeatteritaiteilijoiden myötävaikutuksella nukketeatteriesityksiä käsikirjoituksesta alkaen. Käytännön tekemisen kautta herätettiin kiinnostusta nukketeateritaiteeseen ja luotiin oiva yhteinen sävel lasten ja nuorten omalle Barentsfestivaalille Rovaniemellä toukokuussa 2004. Barentsin lasten ja nuorten nukketeatterityöskentely jatkuu edelleen lyhyemmissä työpajoissa erityisesti festivaalien aikana.

Leila Peltonen Kirjoittaja on rovaniemeläinen nukketeatterin ammattilainen, joka toimi vuoteen 2006 saakka Barentsin nukketeatteriverkoston koordinattorina

Esiintyjiä kahdeksasta maasta Barentsin festivaalien Oulun osuudessa on vieraita kaikkiaan kahdeksasta eri maasta. Barentsin alueen lisäksi vieraita tulee myös Atlantin takaa.

Japani, Ruotsi, Islanti, Norja, Venäjä, Tanska, USA! Ja tietysti Suomi.

Way of the dragon in Suomi on Takashi Iwaokan soolo, jonka aiheena on esiintyjän rakkaussuhde Suomen kanssa. Ehkä ry on turkulainen kansainvälisten esiintyjien kollektiivi. Tashi on hollantilais-japanilainen tanssija-koreografi.

Ruotsalaisen Dockteatern Månstjärnan on Margareta Selanderin ja Maria Rehmanin ammattimaisesti toimiva, vuonna 1987 perustettu nukketeatteri. The Naughty Little Hare on tarina kujeilevasta jäniksestä.

Ruotsalaisen Anna Leymanin Jätteflickan och sorgtrollen on seikkailutarina, joka kertoo saarella asuvista surullisista peikoista. Leymanin esitys Hår on lyhyt esitys, jolla on iso tukka. Esitys käsittelee sisäänpäin kääntyneisyyttä ja ulospäin suuntautuneisuutta.

Norjalainen nukketeatteri Kattas Figurteater toimii Tønsbergissa, Papirhuset –teatterissa, joka toimii taiteilijoidensa verkostona ja toimeksiantajana. Anne Helgdesenin kirjoittamassa näytelmässä Aslakstien Annesta tulee isoäiti ja häntä pelottaa, ettei hänestä tule hyvä sellainen. Kenties hänen lapsenlapsensa ei edes pidä hänestä?

Islantilaisen Pocket Theatren perusti Hallveig Thorlacius vuonna 1984. Näy-

Great Small Works (USA): Definitely Maybe.

telmissä yleisöllä on tärkeä rooli. Hallveig on matkustellut Euroopassa ja Amerikassa, joissa on esiintynyt yleisön omalla kielellä. Egils Saga perustuu islantilaiseen kansantaruun kuuluisasta viikingistä, Egil Skallagrímssonista. Esitys on yhdistelmä klovneriaa, varjoteatteria ja nukketeatteria.

Islantilainen Helga Arnalds on kirjailija, visuaalinen taiteilija, nukentekijä ja esiintyjä. Hän esittää vahvasti mieliku-

vituksellisia ja viihdyttäviä näytelmiä, jotka sopivat perheille ja muille luovasta prosessista kiinnostuneille. The 10 Finger Theatre tuo Ouluun esityksen Leif the lucky one.

Peter Holstin johtama Grønnegade Teater (Tanska) pyrkii tekemään nukeistaan aitoja ja tunteita herättäviä. Peter Holst on kerännyt nukkeryhmän esittämään tragediaa Romeon ja Juulian nuoresta, kuolemattomasta rakkaudesta. Teatte-

22

Nukketeatteri 2/2009

BARENTS FESTIVAL 2009

rin toinen esitys Nils Holgersen on Selma Lagerlöfin tuttu tarina peukaloisen matkasta villihanhien mukana.

Karjala, Murmansk, Pietari State Puppet Theatre of the Republic of Karelia on yksi Venäjän vanhimmista nukketeattereista. Ammattiteatteri perustettiin 1935. Teatterin ohjelmistossa on yli kolmekymmentä näytelmää kaiken ikäisille. The Naughty Boy on liikunnallinen esitys, joka näytellään naamioiden ja nukkien kautta.

Murmansk State Puppet Theatre (Venäjä) on toiminut 70 vuotta ja se on vanhin ammattiteatteri Kuolan niemimaalla.

The Giving Tree perustuu Shel Silversteinin tarinoihin ja lauluihin. Tarina kerrotaan näytellen piirrosten, varjojen, musiikin ja multimedian avulla.

Brodyachaya Sobachka Pietarilainen ammattinukketeatteri, joka esittää lumoavan tarinan Ruma Ankanpoikanen.

Esityksen on ohjannut Jacques Matthiessen.

USA:sta Toy Theateria Drama Of Works tulee Yhdysvalloista.

Monimutkaisessa ja globalisoituvassa yhteiskunnassa Drama Of Worksin (DOW) tavoitteena on yhdistää ihmisiä nukketeatteritaiteen, esitysten ja koulutuksen keinoin. Tässä DOW pyrkii olemaan johtava teatteri ja esittävän taiteen edelläkävijä New Yorkin Brooklynissä. How The Earth Got Its Color on esitys siitä, kun tuuli koittaa löytää paikkansa Atsteekkijumalten hovissa ja näyttää kaikille voimansa suostumalla Yön Herran antamaan tehtävään. Warhol puolestaan on nukketeatterinäytelmä Andy Warholista.

Sleepy Hollow on varjoteatterin ja musiikin keinoin esitetty elävä mykkäelokuva.

Nukketeatteri Akseli Klonk: Peter Pan.

Näytelmä perustuu Washington Irvingin samannimiseen tarinaan.

Great Small Works on voittoa tavoittelematon teatteri New Yorkista. Oulussa ja Rovaniemellä vierailee neljän näyttelijän ryhmä, joista yksi on kotoisin New Yorkista, kaksi Bostonista ja yksi Montrealista. Ryhmä on saanut kansainvälistä arvostusta Toy Theater -muodon kehittämisestä nukketeatteritaiteen osa-alueeksi. Short Entertaining History of Toy Theater -näytelmän esittää teatterin laulamiseen erikoistunut professori, Dr. John Bell. A Walk In The City on saanut vaikutteita Italo Calvinon kirjoituksista.

Definitely Maybe perustuu Boris ja Arkady Strugatskyn novelliin.

Suomesta tuttuja ja uusia ryhmiä Tapahtumaa isännöi Nukketeatteri Akseli Klonk, joka on vuonna 1998 Ouluun perustettu ammattiteatteri. Isäntäteatteri on festivaaleilla mukana kolmella esityksellä. Vakaa Tinasotamies on vakaalla kertojan äänellä kerrottu hilpeänvakava satu kauniiseen paperineitoon vakaasti ihastuneen tinasotamiehen seikkailusta. Satakieli on kertomus satakielestä ja Kiinan keisarista, joka lopulta huomaa, että oikeaa satakieltä ei voi korvata mekaanisella laitteella. Matkalla Myllylle on Sirpa Gripin suosittu kirjastomiljööseen sijoittuva välineteatterisoolo. Peter Pan on klassikkosatu ”ikuisesta pojasta”, joka ei tahdo kasvaa koskaan aikuiseksi ja on asunut tuntemattoman ajan toisessa maailmassa nimeltä Mikä-Mikä-Maa. Nukketeatteri Katputli on Elviira Davidowin vuoden 2004 alussa Kajaaniin perustama nukketeatteri. Katputlin esitys Kavioiden kopinat on varjoteatterista ja käsinukketeatterista ammentavassa esityksessä vähemmistökulttuureita, saamelaisuutta ja romaanikulttuuria, esitellään lapsille eläinhahmojen kannat-

The 10 Finger Theater (Islanti: Leif the Lucky One.

Pocket Theatre (Islanti): Egils Saga.

telemina. Katputli esiintyy myös lauantain klubilla tanssillisella esityksellään Larin Kyösti.

Prototyypit-ryhmän Neito, Ritari ja Hangokas on sanaton soolonukketeatteriesitys perhosen elinkaaresta. Prototyypit työryhmän perustivat 2006 Tampereella nukketeatteritaiteilija Kati-Aurora Kuuskoski ja kielten/draamaopettaja Eija Hanhiniemi.

Teatteri Airopik on teatterialan ammattilaisten ylläpitämä harrastajateatteri.

Airopikin esitys Aivohärkä on Tragikoominen monologi kateudesta, tuosta kalvavasta kansantaudista.

Työryhmä Kuuma Ankanpoikaselta nähdään Oulussa kaksi esitystä: Antti-Juhani Mannisen soolonukketeatteriesitys aikuisille Vain toivo jää ja nuorille suunnattu seksuaalisuutta käsittelevä Fragile.

Teatteri Sudenenne tuo Ouluun Lars Wingårdin soolon Docktor Heartless. Maailman paras nukkekirurgi esiintyy lauantain iltaklubilla.

BläkPox on Susanna Hemmilän, Anna Pelkosen ja Teemu Öhmanin muodostama kollektiivi, joka yhdistelee esityksissään nukketeatterin ja sirkuksen maailmoja. Sattumia pohjautuu viitteellisesti Daniil Harmsin teoksen tunnelmiin ja vinksahtaneisiin hahmoihin.

They wont’t stay dead on klassikko zombie-elokuvan Night of the Living Dead innoittama nukketeatteriesitys lauantain klubilla. Teos on Sirpa Järvenpään opinnäytetyö Turun taideakatemiasta.

Timo Väntsi

BARENTS FESTIVAL 2009

Nukketeatteri 2/2009

23

Steven Luca Groenen Rovaniemen erikoisvieraana Hollantilainen nukketeatteritaiteilija Steven Luca Groenen ja hänen teatterinsa Cie Puppets lienee Barentsin festivaalin Rovaniemen osuuden odotetuin erikoisvieras. Groenen taiteeseen pääsee tutustumaan jo junamatkalla Oulusta Rovaniemelle.

Soolopäivä keskittyy 7+7 Sooloa! -festivaalien aloittaman perinteen mukaisesti esittelemään soolonukketeatterin taitajia ja taiteenlajia. Päivän aloittaa ohjelmallinen pikajunamatka Oulusta Rovaniemelle, esiintyjänään Steven Luca Groenen Alankomaista.

Oulusta Rovaniemelle perjentaina 23.10. kello 7:55 lähtevässä junassa esiintyy Steven Luca Groenen. Handland- esitys koostuu kuudesta parin minuutin intiimistä nukketeatterisoolosta, joita Groenen esittää katsojien kämmenillä, aina yhdelle katsojalle kerrallaan. Groenen kiertää junamatkan aikana matkustajien joukossa esiintymässä.

Rovaniemellä festivaalivieraat voivat nähdä neljä esitystä. Groenenin toinen esitys katuteatteriesitys on Francois Blanc. Tämä taiteilijahahmo on saanut innoituksensa ranskalaisista katutaiteilijoista. Villisti elehtien ja ranskalaista murretta mongertaen hän vangitsee ohikulkijat mestarillisiin maalauksiinssa.

Taideteoksia kiinnostavampaa katseltavaa on kuitenkin itse Francois, jännittävä ja suloinen mies, jossa ajoittain pilkahtaa myös hitunen pahanilkisyyttä.

Matkalaukkuteatterin (Rovaniemi) esitys Koettelemusten kaupunki on villin lännen rouheaan maailmaan sijoittuva sa-

naton soolo. Katkeruuden kuivattama cowboy, korventava aurinko ja karannut hevonen. Nykynukketeatterin keinoin toteutetun esityksen teemoja ovat ulkopuolisuus, viha ja kasvaminen. Miten umpikujasta edetään? Voiko vihasta päästää irti ennen kuin on liian myöhäistä? Esitystä ei suositella alle kouluikäisille.

Merja Pöyhösen (Kuuma Ankanpoikanen) Kiiltokuva on tarina posliiniunelmien särkymispisteestä. Esityksen keskiössä on nainen, jonka tarina rakentuu pala palalta. Yhden näyttelijän ja noin kuuden nuken voimin näyttämölle rakentuu pieni mutta täydellinen nukkekoti, kulissitalo posliiniastiastoineen. Aikuisille.

Iisa Tähtisen (Teatteri SudenEnne) esitys Mikä-Mikä Kuoriutuu on visuaalista ja fyysistä nukketeatteria, joka hyödyntää lapsille luontaista liikkeeseen perustuvaa huumorintajua. Teos käsittelee kehollisuutta iloisen runollisesti samalla kun nukettajan kehonosat ja nuket muodostavat vaihtuvia hahmoja. Esitys on syntynyt yhteistyössä nukketeatterin ja tanssin ammattilaisten kanssa.

Ainutlaatuinen työpaja Rovaniemellä on tarjolla ainutlaatuinen, ammattilaistasoinen soolonukketeatterityöpaja. Opettaja Steven Luca Groenen hallitsee virtuoosimaisella tavalla tilanteen, jossa sekä nukke että nukettaja ovat näkyvissä ja kommunikoivat sekä keskenään että yleisön kanssa. Hän uudistaa soolonukketeatterin kieltä aktiivisesti etsimällä uusia mittakaavoja ja

Steven Luca Groenen: Francois Blanc. (Kuva: Cie Puppets)

Merja Pöyhönen / Kuuma Ankanpoikanen: Kiiltokuva / Luster.

näyttämöitä, kuten katsojien kämmenet Handland -sooloissa. Soolopäivää varten hän on räätälöinyt ainutlaatuisen työpajan, jonka tuotoksia osalistujat pääsevät esittämään heti tuoreeltaan junassa paluumatkalla Rovaniemeltä Ouluun (lähtö pe 23.10. klo 21:10).

Timo Väntsi

7. International Barents Puppet Theatre Festival in Oulu and Rovaniemi 21.10-26.10. 2009 The 7.th International Barents Theatre Festival will be held in two cities: in Oulu and Rovaniemi. In Oulu there will be shows from eight countries. From Sweden, Norway, USA, Russia, Iceland, Denmark and Finland.

Puppet Theatre Akseli Klonk from Oulu presents their newest shows Peter Pan and The Steadfast Tin Soldier.

Friday 25th october will be the solo day in Rovaniemi. The Solo Day concentrates in presenting the special genre of solo puppet theatre, continuing the theme of 7+7 Solos! -International Puppet Theatre Festivals. The day is started with a train journey from Oulu to Rovaniemi. In the train the spectators will see the first performances of the day by Steven Lu-

ca Groenen. In Rovaniemi there will take place four performances: Francois Blanc

by Steven Luca Groenen, Town Called Trouble by Johanna Peltonen, Kiiltokuva

by Merja Pöyhönen and Mikä-Mikä hatches? by Iisa Tähtinen. Moreover there is a solo puppet theatre workshop given

by Groenen. In the return train the participants of the workshop will give their first solos.

Tickets in Oulu: 3 -10 € Festival passes: 80€ (Members of Unima 50€), Sat-Sun pass 70€ (Members of Unima 40€), pass for one day 40€ (Members of Unima 30€) More information: OULU: www.akseliklonk.fi akseliklonk@gmail.com

Johanna Peltonen: Town called Trouble. (photo: Johanna Latvala)

ROVANIEMI: www.laplandpuppets.net jolatval@ulapland.fi

24

Nukketeatteri 2/2009

CONFERENCE 2009

INTERNATIONAL CONFERENCE OF STAGE ANIMATION With themes: Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre Time: 29.-30.10.2009 Place: The Centre for Practise as Research in Theatre, Tampere, Finland Organizers:

University of Tampere: The Centre for Practise as Research in Theatre

University of Tampere: Arts Department / Theatre and Drama Research

Doctoral School of Performing Arts EST

Along with the arrangements: UNIMA Finland For whom: For everyone interested. Targeted especially to students and researchers of theatre.

The language of the conference is English. No registration fees.

Significance: The first scientific event of stage animation ever held in Finland.

Objectives: The conference will offer the field of research in question, young in Finland, an opportunity of a high level presentation. The notion of stage animation is not well known in Finland and understanding puppet theatre is often restricted only to a narrow sector of the whole genre. Acknowledging the significance of tradition, the conference tries to extend and diversify the idea of this art form of which – in its different manifestations – an inanimate object becoming animate(d) is characteristic.

All the presentations (scientific, artistic) will be documented and, as far as possible, published with the speakers’ / performers’ permission. The experiences of the organizing parties and the participants’ feedback will be utilized in developing artistic and scientific research of stage animation further.

Programme: The conference will consist of lectures, a film and two demonstrations. Six (6) of the speakers belong to the Research Commission of the International UNIMA, thus representing Great Britain, Ireland, Italy, Slovakia, Russia and Finland out of the total 13 member countries of the commission. On Thursday stress will be laid on the first of the main two themes (Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft) and the day will culminate in an artistic documentary film that presents the lives and life-style of the last authentic comedians-puppeteers in the Central European region. The theme of Friday (Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre) will include two demonstrations in which both in- and outdoor spaces will be animated using light among other means. The animators of the yard will be the students of Tampere university / MAIPR (Master’s Programme in International Performance Research) together with the students of Tampere Polytechnic.

The moderators of the conference are Ph.L. Outi Lahtinen from Tampere University / Arts Department and professor Esa Kirkkopelto from Theatre Academy (Helsinki).

WELCOME! Enrolments: on the 23th of October at the latest.

For enrolment and further information please contact: Katriina Andrianov MA, doctoral student University of Tampere / Arts Department, Theatre and Drama Research Member of UNIMA Research Commission katriina.andrianov@kolumbus.fi +358 40 586 1967

CONFERENCE 2009

Nukketeatteri 2/2009

25

PROGRAM THU 29.10.

Moderators: Outi Lahtinen

University of Tampere

FRI 30.10.

Esa Kirkkopelto Theatre Academy, Helsinki

9.30-10.15 WELCOME:

Organizers

10.15-11.00 OPENING LECTURE:

Ida Hledikova, Intergration of Puppetry Tradition

into Contemporary Theatre 11.00-11.30

DEMONSTRATION: Teemu Määttänen, Projection and Light LECTURE: Anna Ivanova-Brashinskaja, AXE Style of Animation

Coffee

Coffee

11.30-12.15 LECTURE:

Matthew Cohen, Glocalizing Wayang: Javanese Shadow Puppet Theatre in Indonesia,

Malaysia, the US and Elsewhere

LECTURE: Teemu Paavolainen, Puppetry and Cognition

12.15-13.00 LECTURE:

Davide Giovanzana, (TBC)

LECTURE: Esa Kirkkopelto, In Other States

13.00-14.00

Lunch

Lunch

14.00-14.45

LECTURE: LECTURE: John McCormick, Marianna de Leoni, Is Puppetry Theatre?

(TBC)

14.45-15.30.1 FILM: LECTURE: The Last Caravan (64 min.)

Katriina Andrianov, Script: Ida Hledikova Mode, Location and Aspect in Stage Animation Director: Peter Benovský

15.30-16.00 FILM & DISCUSSION DEMONSTRATION:

The Yard

Director: Riku Laakkonen Performers: Students of Tampere University and Tampere Polytechnic 16.00-16.30

DISCUSSION

ILMOITUSTAULU

DISCUSSION & CLOSING

- JÄSENET TIEDOTTAVAT

Onks tää nukketeatteria?

Tätäkö on lausuntataide?

Tule ja vedä oma rajasi.

Uniman-jäsenkortilla tutustumistarjouksena liput 5 euroa!

20.11.2009 klo 19.00 Ohjelmiston tyyliin kurkistus: 886-teatteri ylpeänä esittää Tikkaat ja pakki -repertuaarista osan II Kautta kiven ja kannon Näyttämöllä Jari Miettinen Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12, Helsinki) 20. marraskuuta 2009 klo 19.00, Kesto 1 tunti Liput: kukkalippu 25€ (kannustajat), lehtilippu 15€ (normaali), siemenlippu 5€ (alennus) Lippuvaraukset: tekstiviestillä puh. +358(0)50 5558596 tai emaililla 886-teatteri@ttr.name Kaikissa esityksissä lausutaan suomalaista sanasinfoniaa aloittaen puolan kahdellatoista ässällä, vihellellen ja animoiden esineitä. yhteistyöterveisin Jarinne, Miettinen Jari animoiva lausuja/taiteellinen johtaja/lastentarhanopettaja 886-TEATTERI, 886-teatteri@ttr.name, http://886.ttr.name

OSTAN JA MYYN Suomalaista nukketeatterikirjallisuutta, MYYN: Annikki Setälä: Nukketeatteri (Otava 1951, ensipainos)15:Saara Kokkonen: Nukketeatteri elää (Kirjastopalvelu -82) 13:Nättilä-Kinnunen: Ransu Karvakuono (Wsoy 2002) 10:Tohelon ja Torvelon nukketeatteri (vhs 1997) 5:(perushintaan tulee postituskuluja 5:- / kpl) OSTAN Yrjö Hirn: Leikkiä ja taidetta (Wsoy 1918) Katri Pyysalo: Kaiken maailman kasperit (Nukke- ja pukumuseo, Tampere 2001) Eija Saari: Nukketeatterin taikaa (Terveys ry 2001) Opinnäytteitä, pro graduja, tutkielmia suomalaisesta nukketeatterista.

Neuvotellaan: maiju.tawast@luukku.com Palsta on tarkoitettu UNIMAn jäsenten lyhyille tiedonannoille. Esityksiä, työntekijän hakuja, myydään/ostetaan/vaihdetaan, kursseja... ota yhteys unimafinland@ gmail.com

26

Nukketeatteri 2/2009

Jihuu, sain ulkomailta töitä!

Ulkomaiseen teatteriin työharjoitteluun tai töihin lähtevän on hyvä varmistaa selustansa ja järjestää asiat ajoissa kuntoon. Byrokratia eri maissa ja erityisesti eri maitten välillä vie aikaa ja saattaa kuluttaa voimiakin, mutta kun tietää mitä tekee, ja miksi, paperisotaa on helpompi sietää. Asioita on hyvä lähteä selvittämään hyvissä ajoin ennen ulkomaille muuttoa. Näin vältyt ikäviltä yllätyksiltä esimerkiksi sairauden tai työttömyyden sattuessa.

Laitoksia, joihin tutustuminen Suomessa on tarpeellista ennen ulkomaille muuttoa: Maistraatti - muuta osoitteesi sinne missä olet tai ainakin pois sieltä, missä et ole. Mieti etukäteen mitä kohdallasi tarkoittaa vakituinen muutto, mitä tilapäinen oleskelu. Mitä eroja, etuja ja haittoja ne tuovat tullessaan? Muutto saattaa vaikuttaa esimerkiksi äänioikeuteesi. Mikäli oleskelet ulkomailla pidempään ja muutat toisen maan sisällä tai maiden välillä, muista aina ilmoittaa uusi osoitteesi myös Suomen maistraattiin.

Oikeat tiedot Suomen väestörekisterissä nopeuttavat esimerkiksi passin saantia.

Väestörekisteriä ei Suomessa pidä posti, vaan maistraatti.

Kela - Kelaan tulee ilmoittaa aina, kun oleskelu ulkomailla kestää yli kuukauden. Suomen sosiaaliturvaan kuuluvat yleensä vain Suomessa asuvat. Tämän vuoksi on tärkeää, että selvität, minkä maan sosiaaliturvajärjestelmään kuulut ulkomaan oleskelun aikana. Tähän vaikuttavat esimerkiksi työsuhteen kes-

to, muuton vakituisuus ja palkan määrä. Pääsääntö on, että EU / ETA alueella työskentelevä kuuluu aina työskentelymaan sosiaaliturvaan. EU / ETA -maiden ulkopuolelle lähtevällä säännöt ovat erilaiset. Lisäksi esimerkiksi Pohjoismailla on keskenään erillinen sopimus sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvaan kuuluminen on tärkeä selvittää esimerkiksi äkillisen loukkaantumisen ja sairauden varalta.

Työvoimatoimisto - Jos haaveilet työnhausta ulkomailla, kannattaa työvoimatoimistosta selvittää, onko sinulla mahdollisuus lähteä työnhakuun ulkomaille ja saada Suomesta työttömyysturva mukaasi. Jos olet lähtiessäsi työtön työnhakija Suomessa, ulkomaanmatkoista on aina ilmoitettava työvoimatoimistoon.

Työvoimatoimiston kotisivuilla on myös ulkomaalaisia työpaikkailmoituksia.

Verotoimisto – Kotimaisen veroilmoituksen tekemisestä ei heti pääse eroon, vaikka työskentelisikin ulkomailla. Verotuksessa on erilaisia sääntöjä riippuen esimerkiksi ulkomailla oleskelun kestosta. Muista säästää palkkakuitit ja ottaa ne mukaan palatessasi Suomeen. Veroilmoituksessa kysytään ulkomailla ansaittuja tuloja.

Selvitä ulkomaalaiselta työnantajaltasi, paikallisesta väestörekisteristä ja mahdollisesta paikallisesta sosiaalivakuutuslaitoksesta miten sinun tulee toimia saapuessasi maahan. Monessa ETA-alueen ulkopuolisessa maassa tarvitaan työlupa.

Kun palaat Suomeen Muista tehdä muuttoilmoitus myös maassa, josta palaat. Suomessa ilmoita ensin osoitteesi maistraattiin. Ota sen jälkeen yhteyttä työvoimatoimistoon ja Kelaan. Kuulumista Suomen sosiaaliturvaan on aina haettava uudelleen Kelasta.

Vaikka olisit kuulunut Suomen sosiaaliturvaan vaihto-opiskelun tai työharjoittelun aikana, on myös Suomeen paluusta ilmoitettava. Mikäli ilmoituksen jättää tekemättä, jättää esimerkiksi apteekki tai yksityinen lääkäriasema Kela-korvauksen antamatta.

Palatessasi palkkatyön jälkeen EU-maasta Suomeen, pyydä paikallisesta sosiaalivakuutuslaitoksesta mukaasi ainakin E104 –lomake ja palauta se Kelaan.

E104 auttaa pääsyssäsi takaisin Suomen sosiaaliturvan piiriin. Mikäli sinulla ei ole Suomessa työpaikkaa valmiina odottamassa, pyydä lähtömaasta mukaasi myös lomake E301. Mikäli tietyt ehdot täyttyvät, lasketaan tällä lomakkeella ilmoitettu Euroopan Unionissa tehty työ mukaan työssäoloehtoosi. Myös tämä lomake palautetaan Kelaan.

Muista Nämä asia ovat sinulle tärkeitä. Jos et saa virastoista kysymyksiisi ymmärrettäviä vastauksia, kysy uudestaan niin kauan, että ymmärrät. Monesti virkailijat tietävät enemmän kuin ymmärrät kysyä kysy siis aina myös, onko jotakin muuta, mitä sinun pitäisi tietää. Virkailijat saavat palkkansa siitä, että neuvovat sinua.

Lisää aiheesta löydät: www.mol.fi

www.kela.fi www.maistraatti.fi www.vero.fi

Muita kiinnostavia sivuja: formin.finland.fi

www.suomi-seura.fi www.hallonorden.org www.nordisketax.net

Outi Sippola piirros Timo Väntsi

Nukketeatteri 2/2009

27

Kuvia Teater Refleksionin esityksestä Ruma ankanpoikanen. Esitys oli mukana Tanskan lasten- ja nuorten teatterifestivaaleilla. Kuvat Outi Sippola.

Festival 2009 - teater for børn og unge

-Tanskan malli Huhtikuun lopulla osallistuin esiintyjänä viikon mittaisille lasten ja nuorten teatterifestivaaleille Tanskassa.

Festivaalit olivat melkoisen suuret, esiintyjiä oli noin sadasta tanskalaisesta lastenteatterista ja muutamia ulkomaisia teattereita oli myös mukana. Kokemus oli hämmentävän huikea, vaikka ehdin itse nähdä vain murto-osan esityksistä.

Vuoden 2009 festivaali oli järjestyksessä 39. Kiertävä festivaali järjestettiin tällä kertaa Ballerupin kunnassa, paikallisjunamatkan päässä Kööpenhaminasta.

Festivaali sai alkunsa vuonna 1971 Herningissä, Jyllantilaisessa 85000 asukkaan kunnassa. Ensimmäisellä kerralla mukana oli 15 teatteria yhteensä 25 esityksellä. Siitä lähtien lasten teatteritapahtuma on järjestetty joka vuosi, milloin suuremmissa milloin pienemmissä kunnissa. Tapahtuma on kuitenkin ollut kehitykseltään kasvava: vuonna 1981 teattereita oli mukana jo 40, vuonna 1991 osallistui yhteensä 72 teatteria. Vuonna 2001 luku oli noussut 95:een.

Festivaalin järjestäjänä toimii Teater-

centrum, joka on Tanskan kulttuuriministeriön alainen instituutio, yhdessä kulloinkin festivaalin järjestävän kunnan kanssa. Festivaali rahoitetaan kokonaan julkisin varoin, mikä tekee tapahtumasta yleisölle helposti lähestyttävän; kaikki esitykset ovat yleisölle ilmaisia.

Festivaalin rahoituksesta suurin osa on peräisin Tanskan kulttuuriministeriöstä sekä festivaalin järjestävältä kunnalta ja alueelta, jossa kunta sijaitsee. Teatercentrum ilmoittaa kotisivuillaan festivaalin kokonaisbudjetiksi 480 000 euroa.

Teatterit lähtevät mukaan talkoohengessä, eli festivaali ei osta esityksiä. Esitystensä lisäksi teatteriväellä oli myös työvuoroja festivaalin eri tehtävissä. Osa pimensi koulujen liikuntasaleja esitystiloiksi, osa tiskasi, osa levitti julisteita.

Ammattiteattereita talkootyöllä mukaan houkuttelevat kuitenkin sekä tanskalaiset että ulkomaalaiset ostajat. Houkutin on tehokas, sillä esityksiä näytti myös menevän kaupaksi. Samantapainen myyntifestivaali järjestetään vuosittain myös esimerkiksi Sandefjordissa, Norjassa.

Paikallisille lapsille ja aikuisille festivaali on myös enemmän kuin oivallinen

asia. Festivaali kestää kokonaisen viikon. Suurin osa esityksistä oli arkipäivinä, heti aamusta alkaen. Esityksiä oli kunnan suurten esiintymistilojen lisäksi kouluilla, kirjastoissa ja päiväkodeissa, joten monet lapset pääsivät nauttimaan festivaalista jo koulupäivänsä aikana. Iltaisin ja viikonloppuna lapset saattoivat tulla paikalle vanhempiensa kanssa. Esitykset myös kiersivät kunnan alueella koulusta toiseen. Näin monella oli mahdollisuus nähdä useampi kuin yksi esitys oman alueensa koululla.

Seuraava festivaali järjestetään Esbjergissä 11. - 18. huhtikuuta 2010. Suosittelen!

Lue lisää: www.teatercentrum.dk Outi Sippola

28

Nukketeatteri 2/2009

Prahaan mielii moni nukketeatterilainen. Näkymä Prahan pienelle puolelle ikuisti Emma Jussila-Scherman.

Terveiset Prahasta!

- eli lyhyt ja epävirallinen katsaus turistikujien ulkopuoliseen nukketeatterimaailmaa

Tsekin tasavaltaa ja varsinkin pääkaupunkia Prahaa pidetään ”nukketeatterin mekkana”.

Ihan tavalliselle turistille se tulee selväksi lukuisten marionettimyymälöiden avulla, joilta ei voi välttyä turistikeskukseen, vanhaan kaupunkiin kävellessä.

Praha on tehnyt myös marionettiteatterin tunnetuksi valtaville turistimassoille pyörittämällä kymmenen vuotta samoja marionettioopperoita, jotka toteutetaan usealla miehityksellä, useaan kertaan päivässä, ihan hienoilla nukeilla ja kovaan lipunhintaan juuri siellä mistä kaupunkituristi osaa sen etsiä.

Valitettavasti paikallisten ammattilaisten mielipiteissä ns. turistinukketeatteria kohtaan vilahtavat yhä useammin sanat korruptio ja mafia.

Kaduilla kävellessä ei törmää edes vahingossa paikallisen yliopiston kouluttamiin nukketeatterin ammattilaisten tekemiin näytelmiin. Täytyy tuntea ensin yksi, ja niin kuin muuallakin, nukketeatteripiirit ovat niin pienet, että sen jälkeen tuntee ja löytää kaikki. Paikalliset nukketaidepiirit ovat avautuneet vasta hiljattain omilleenkin, sillä Prahan kansallismuseon ullakolla, yleisöltä suletussa tilassa maanneet teatterinuket on saatu vasta tänä vuonna alkaneen näyttelyprojektin myötä esille kaikelle kansalle.

Tammikuussa 2009 julkaistiin myös ensimmäinen nykyaikainen kokoelmateos nukentekijöistä ja nukeista. Valmistuttuani Turun Taideakatemiasta olen opis-

kellut viiden vuoden ajan eri mittaisissa periodeissa marionettiteatteria Prahassa ja saanut nähdä valtavan määrän monipuolista nukketeatteria, lukuisia näyttelyitä, kirjanjulkaisutilaisuuksia ja festivaaleja.

Uusia ryhmiä on syntynyt Vaikka yliopiston nukketeatterilinja muutettiinkin nukketeatterin ja vaihtoehtoisenteatterin linjaksi, on sieltä syntynyt uusia ryhmiä ja tekijöitä 2000-luvulle.

Itse pidän mielenkiintoisimpana Marek Beckan luotsaamaa Kakkuja ja Nukkeja –teatteria, jonka kotinäyttämönä toimii Svandovo Divadlon pieni näyttämö. Marek Becka opettaa nukeilla näyttelemistä yliopistossa, sekä lyhyemmillä kursseilla. Heidän ryhmänsä yhdistää Tsekeille perinteiseen tapaan näyttelijät ja nuket lavalla, sekä tarinat ja tyylit ovat erittäin groteskeja. Aiheita ovat mm.David Lynch, Kuningas Arthur ja Rocky, sekä lapsille useita näytelmiä.

Mikäli haluaa nähdä valtavalla kapasiteetilla tehtyä lastenteatteria, jossa vilahtaa myös nuket, kannattaa ihan jo te-

atterirakennuksen vuoksi käydä Teatteri Minor´ssa, joka on yksi valtion tukemista nukketeattereista. Teatteri työllistää myös suuren määrän vastavalmistuneita nukketeatterinäyttelijöitä, nukketeatteridramaturgin, ohjaajia ja tuottajia.

Teatterin tiloissa voi myös nähdä uusien kykyjen näyttelyitä.

Olen kokenut, että perinteisen nukketeatterin tekeminen ei ole kovin muodikasta eikä yleistä Prahassa. Tästä kertoo se, että vaikka teatteri Minor on valtion tukema suuri nukketeatteri, on sen ohjelmisto ”muuntunut” lastenteatteriksi, jossa pitää vilauttaa nukkeja, ettei tulisi sanomista. ( huom. kirjoittajan oma mielipide, ei paikallinen julkinen mielipide).

Nukketeatterin ammattilaisen työttömyys on myös aina vain yleisempää ja ajaa useat maisteritason koulutuksen saaneet opiskelemaan ammattia mm. graafisen suunnittelun tai tietotekniikan alalta.

Heidän tulevaisuuden kuvaansa kuuluu, että rahat ansaitaan muulla työssä ja sitten teatteria voi tehdä lisäksi, kun ei siitä kumminkaan leipää saa.(huom!

Vaikka tuli saatua maisterinpaperit yli-

Nukketeatteri 2/2009

opistosta).

Alan valinneen tulee olla erityisen lahjakas ja hyvä solmimaan suhteita, jotta voi ansaita leipänsä pelkällä nukketeatterilla. Suuren yleisön kiinnostusta kohottaa kuitenkin sielläkin suuret nimet, kuten kuuluisan elokuvaohjaajan Milos Formanin poikien perustama Forman Brothersteatteri, joka tekee nukketeatteria, sekä Prahasta käsin maailmalla kiertävä Nori Sawa, joka myös opettaa yliopistossa.

Nukenrakennuksen taito on ollut perinteisesti erittäin korkeatasoista ja se on kokonainen oma taiteen alansa ja maailmansa jonka koulukuntiin, sukuihin ja juuriin liittyy paljon salailua, politiikkaa ja sääntöjä. Prahassa rakennetaan ja opetetaan rakentamaan marionetteja, tai bunraku-tyyppisiä mannekin- nimisiä teatterinukkeja ja poliittisista syistä en ole saanut sauva-, tai käsinuken teon

opetusta. Olen kohdannut myös hilpeää sukupuolirasismia, koska satun olemaan nainen, joka haluaa tehdä nukkensa itse. Tämä ei ole kuitenkaan koitunut ongelmaksi asti, sillä vanhoilla veiston opettajilla elää vahvasti tarve siirtää oppi tuleville sukupolville. Heistä on erittäin kiinnostavaa, että joku haluaa oppia teatterinukkien tekoa. Heidän oma työarkensa muotoutuu usein projekteista veistää nuket jollekin teatterille, suunnitella valaisimia, huonekaluja tms. jollekin firmalle ja rakentaa lavasteita tai yksityiskohtia tv-mainoksille. Myös animaatio työllistää silloin tällöin samoja tekijöitä.

Mirek Trejtnar ja Leah Gaffen ovat luotsanneet useita vuosia marionetin valmistuskursseja ulkomaalaisille ja järjestävät kesäisin ulkoilmafestivaalia, joka on saanut paljon osanottajia ja kiitosta tekijöiltä ja katsojilta. He ovat vahvasti kiinni paikallisessa taidemaailmassa ja työllistävät työpajoillaan paikallisia nuoria ja vanhoja nukketeatterin ammattilaisia.

Se, mikä tekee Prahan ilmapiiristä mielenkiintoisen nukketeatterintekijälle, on se, että nukketeatteri kuuluu siellä arkeen. Eri alojen taiteilijat käyttävät sitä osana ja inspiraationa, kaikki ovat nähneet sitä ja tietävät mitä se on. Se kuuluu koululapsille ja katukuvaan ja vaikka arki tekijänä on vaikeaa, sitä tehdään silti.

29

Nukketeatteria Prahassa hintoina:

pieni marionetti (käsintehty mutta osat massatuotettuja n. 15-25 cm) 34 e, (45 cm ) 95e kokonaan käsintehty marionetti teatterikäyttöön koosta riippuen 2001500 e nukketeatterikurssi 20 pvä Yliopistossa 1153 e nukketeatterin opiskeluvuosi ulkomaalaiselle yliopistossa 8095 e 2 viikon nukenrakennustyöpaja 690 e animaationukenrakennustyöpaja 462e animaationuken luurangon lunastaminen 578 e lippuja esityksiin: Teatteri Minor 1,50 e lRise Loutek 2 e esim. Don Giovanni marionettioopperaan 28 e marionettinuken veistoon soveltuvan puun kuutiohinta 1600 e

teksti ja kuvat: Emma Jussila-Scherman Kirjoittaja asustelee tällä hetkellä Lappeenrannassa on Teatteri Kareluksen perustaja ja nukketeatteritaiteilija, joka sai vuoden nuoritaiteilija -08 palkinnon nukketeatterityöstä Kaakkois-Suomen Taidetoimikunnalta.

Kuvien marionetit Emma Jussila-Sherman veisti vuosina 2007-2009. Materiaalina lehmus, ja tekniikkana perinteinen tsekkiläinen marionettitekniikka.

30

Nukketeatteri 2/2009

Kuoleman monet kasvot

Työpaja lasten- ja nuortenteatterin tekijöille Reykjavikissa, elokuussa 2009

Assitej:n alullepanema, kansainvälinen lasten -ja nuortenteatterintekijöiden työpaja, joka pidettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2008 Caracasissa Venezuelassa, kuljetti minut tänä syksynä Islantiin. Venezuelassa puhuimme tabuista lastenteatterissa ja kulttuurissa.

Islannissa otimme yhden tabuista syvempään käsittelyyn. Keskityimme siihen, kuinka kuolemaa käsitellään lastenja nuorten teatteriesityksissä. Voidaanko kuolemasta puhua, ja kuinka siitä kerrotaan näyttämöllä eri ikäisille lapsille? Näiden kysymysten kanssa teimme tiivistä yhteistyötä paikallisten lasten kanssa. Mukana työpajassa oli minun lisäkseni näyttelijöitä, kirjailijoita ja ohjaajia Ruotsista, Espanjasta ja Islannista.

Viikon ajan teimme yhteistyötä 5- vuotiaiden ja 10- vuotiaiden lasten kanssa.

Ensimmäisellä tapaamisella esitimme tarinan, joka syntyi työpajassamme Caracasissa. Se on sanaton, valkoisilla erikokoisilla papereilla kerrottu rakkaustarina perheestä, jossa on isä, äiti ja kaksi lasta. Isä sairastuu ja kuolee, mutta kuoleman jälkeen isä on lähellä perhettä muistoissa, toisessa olomuodossa. Tämä tarina kosketti jokaista lasta.

Koskaan aikaisemmin he eivät olleet nähneet näin puhdasta esineteatteria.

Isompien lasten oli kuulemma ensin vaikea uskoa hahmoihin, koska ne ovat vain papereita, ja paperiinhan koulussa vain piirretään ja kirjoitetaan. Ei paperilla voi

Hiljainen hengitys.

Ikuiset ystävät.

esittää teatteria! Se oli heidän mielestään hieman omituista. Mutta toisaalta lasten mielestä tarina tuntui surulliselta ja henkilöihin pystyi samaistumaan, ja kaikki ymmärsivät mitä kertomuksessa tapahtui. Esitys tuli jokaista lähelle ja siitä syntyi paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

Olimme yllättyneitä siitä, miten avoimesti lapset kertoivat meille omia näkemyksiään kuolemasta: ajatuksia tunteista, kuoleman jälkeisestä elämästä, uudelleen syntymisestä, elämän kiertokulusta. Kuolema ei ollut tabu lasten mielissä. Lasten ajatukset ja kysymykset kuolemasta johdattivat meitä työssämme eteenpäin seuraavien päivien aikana. Teimme uusia kohtauksia; pieniä tarinoita, jotka esitimme jälleen heille.

Yhteiseksi näyttämökieleksi nousivat sanattomat, symbolein ja kehollisen ilmaisun kautta kerrotut tarinat, joita mukana ollut muusikko säesti erilaisin instrumentein. Syntyi tarina, jossa kenkä oli lemmikki kilpikonna, joka jäi ruohonleikkurin alle, ja tarina kahdesta klovnista, ikuisista ystävistä, jotka löytyvät samasta haudasta.

Superlonipallot esittivät Urpoa ja Turpoa, joiden äiti on sairastunut syöpään.

Tämä oli tarina siitä kuinka lapset kokevat äidin sairastumisen ja sairaalaan lähtemisen. Yhteistyömme sujui upeasti ja olimme kiitollisia lasten läsnäolosta työpajoissamme.

Kaikesta voidaan puhua, kaikesta pitää puhua, kunhan vain se tehdään hienovaraisesti ja tuntosarvet tarkkoina. Tämä kansainvälinen työpaja osoitti sen, että nukketeatterin avulla voidaan sukeltaa yhdessä syvempiinkin vesiin. Pääsemme helposti käsiksi muistoihin ja tunteisiin, jotka voidaan välittää ja jakaa ilman sanoja. Tunteisiin, joiden olemassaolosta me emme itsekään ole tienneet . Näyttämöllä valkoinen lenkkikenkä voi olla niin herkkä ja hauras ja haavoittuvainen.

Islantiin uusi nukketeatterikeskus!!

Työpajan päätyttyä teimme retken Borgarnesiin, noin yhden tunnin ajomatkan päähän Reykjavikista.

Makaavat vuorijättiläiset seurasivat alta luomiensa pienen auton matkaa pitkin rannikkoa kohti Borgarnesia, tapaamaan Bernd Ogrodnikia. Figuren Teatterin sielua ja henkeä, miestä, jota nukketeatteri

Tällä nukella ei ole niskajäykkyyttä, loistava pään liikkuvuus!

Nukketeatteri 2/2009

on vienyt ja vie edelleen ympäri maailmaa. Ja nyt hän on rakentamassa Islantiin jotakin aivan uutta.

Bernd otti meidät lämpöisesti vastaan ja esitteli ylpeänä työmaataan. Pieni kaupunki on lahjoittanut hänelle ja hänen vaimolleen rakennukset ajatuksella, että niihin rakennetaan uutta toimintaa. Ja toimintaahan syntyy. Meren rannalle tulee nukketeatterikeskus. Tavoitteena on, että talot toimisivat kohtaamispaikkana nukketeaterilaisille ympäri maailmaa.

Rakennuksiin tulee näyttämö, jossa voi esittää pienimuotoisia näytöksiä, työpajatila kurssi- ja koulutustoimintaa varten, galleria, kahvila, työpaja lapsille ja residenssi vierailijoille.

Bernd esitteli myös oman verstaansa, joka oli saksalaisella tarkuudella ja huolellisuudella rakennettu. Ja nukeillanäyttelijänä minua tietenkin kiinnostivat eniten hänen marionettinsa. Olen nähnyt elokuvan String trailerin ja siinä nuket liikkuvat aivan uskomattoman kauniisti. Bernd esitteli meille elokuvan marionettien esiäidin, nuken, jonka mallin mukaan kaikki hahmot on rakennettu. Kaunis, puinen nukke kävelee kuin oikea ihminen. Halusin tietenkin kokeilla, osaanko kävelyttää tuota kaunokaista. Samalla kun tartuin ohjainristikkoon, Bernd kertoi, että elokuvaa tehdessä kuudestatoista nukeillanäyttelijästä ainostaan neljä sai

Puupoika, Bernd ja minä.

nuken liikkumaan niin kuin hän halusi.

KLUPS! Miksi minä taas aukaisin pienen suuni. Veri jähmettyi sormiini ja niveleni kangistuivat. Sain heilutettua naruja ja ohjainristikkoa hikisesti yhteen horjuvaan askeleeseen. Että ei tainnut tämä tyttö elokuvaan vielä päästä!

Mutta onneksi pääsin aistimaan Islan-

nin voimallisen hengen! Siellä maa puhuu, ja ihminen kuuntelee. Ja toivon uudelle keskukselle onnellista raskausaikaa ja toivottavasti suomalainen nukketeatteriesitys pääsee jonain päivänä esiintymään vuoriäitein ja Atlantin törmäyspisteeseen. teksti ja kuvat: Anne Lihavainen

Mitä kuuluu Islannin nukketeatterielämälle?

Retkikohde turisteille, koulutusta ammattilaisille Tessa Lepistö ja Outi Sippola kävivät kyselemässä, mitä islantilaisessa nukketeatterimaailmassa tapahtuu juuri nyt.

Bernd Ogrodnik puhua pulputtaa kuin geotermaalinen lähde. Hän vaihtaa puheenaihetta yhtä sujuvasti kuin marionettia kädessään. Hän keittää padallisen lammassoppaa ja näyttää meille rakentamiaan nukkeja. Strings -elokuvaa varten hän suunnitteli marionetin, joka astuu kantapää edellä kuin ihminen.

Suurisilmäinen siivekäs lapsi on suloinen pöytänukke, jonka liike saa lisäpotkua yksinkertaisesta lankamekanismista. Nukettaja voi sen avulla sujuvasti yksin hallita koko nuken. Sauvanukelleen Ogrodnik on lisännyt vaijerit niskamekanismin molemmille puolille. Niillä nukke saadaan nyökkäämään ylhäisesti diagonaaliin. Kun Ogrodnik on esitellyt meille nukkejaan vauhdikkaan tovin,

31

Islannin UNIMAn väkeä koolla. Suomalaisvieraat Tessa ja Outi eturivissä lattialla.

32

Nukketeatteri 2/2009

alkaa verstaalle saapua Islannin Uniman jäseniä.

Ogrodnik tuntuu tekevän paljon nukketeatterin alalla. Hän rakentaa, esiintyy, tekee elokuvia ja nukkemainoksia televisioon. Pöydällä koiran ruumiinosat odottavat kokoamistaan. Seuraavaksi hän aikoo esitellä meille ja islantilaisille kollegoillensa tuoreimman projektinsa, nukketeatterikeskuksen.

Ogrodnik on vastikään muuttanut Länsi-Islantilaiseen Borgarnesin kaupunkiin puolisonsa Hildur Jonsdottirin kanssa.

He ovat muuttaneet sinne perustaakseen nukketeatterikeskuksen. Jonsdottir kertoo, että tuleva World of Puppets The Centre of Puppet Arts tulee olemaan ainut laatuaan Islannissa.Sen lisäksi, että paikka tulee olemaan kokonainen keskus, se tulee olemaan myös Islannin tämän hetken ainut nukketeatteri, jolla on varsinainen teatteritila. Kiertäviä nukketeattereita he kertovat Islannissa olevan useita. Keskuksen teatterissa on tarkoitus esittää myös vierailevien ryhmien esityksiä.

Pihassa on kolme ikiaikaista rakennusta ja suojainen merenlahti. Rakennukset ovat parhaillaan remontin alla, ja suunnitelma on kunnianhimoinen. Teatteritilan lisäksi rakenteilla on nukketeatterimuseo, kahvila, leikki- ja kokeilutila yleisölle sekä näyttelytila vaihtuvia nukketeatteriaiheisia näyttelyitä varten.

Verstastila on jo remontoitu. Keskuksesta tulee niin koko päivän retkikohde koti- ja ulkomaalaisille turisteille kuin koulutuskeskus nukketeatterin ammattilaisillekin. Toimintaan suunnitellaan jo lisättäväksi vuosittainen nukketeatterifestivaali sekä tapahtumapäiviä. Rakennusten takana avautuvalla lahdella on

saari. Saaren vanhoihin rakennuksiin he kaavailevat tiloja tv- ja mainostöitä varten.

Ammatillisia kursseja keskus tulee tarjoamaan ainakin nukenrakennuksessa ja manipulaatiossa. Sekä Jonsdottir että Ogrodnik ovat sitä mieltä, että nälkätaiteilijuus on aikansa elänyt myytti ja että nukketeatterin pyörittäminen on bisnestä. Siksi koulutussuunnitelmaan kuuluu myös kurssi, jossa opetellaan oman nukketeatterin perustamista ja yrityksen toimintaa.

Vastaanottotilan lattia on suureksi osaksi vuorivillaa. Lasten leikkitilaan voi kurkistaa huterilta tikapuilta. Teatteri- ja näyttelytila vaikuttavat varastoilta ja kahvilassa tuskin on vesijohtoa vielä.

Keskuksen avajaiset ovat 20. Toukokuuta 2010, hehkuttavat perustajat. Joku voisi epäillä suurta suunnitelmaa. Meitä ei epäilytä yhtään.

Outi Sippola kuvat: Tessa Lepistö studiokuvat Eddi

Bernd Ogrodnik ja keijunukke (kuva Eddi)

String-elokuvan marionetteja (kuva Eddi)

Bernd esitteli vieraille monipuolisia ja teknisesti taitavasti tehtyjä nukkejaan.

Nukketeatteri 2/2009

33

Pieces from the diary

Rural touring in The North of England Sue Robinson, a co-ordinator of International Village Of Culture [IVOC] had seen Akseli Klonk performing the play 3 Bears and 1 Goldielocks in Viljandi, Estonia in the year 2007. Since then there had been some correspondence between our office and Sue, and later on with the IVOC Showcase Programmer Gail Ferrin, that led to our participation in the IVOC Showcase and Conference in Durham and rural touring in the North of England.

Wednesday 25.3.2009 We had brought our props well packed to the airport a couple of days earlier, and now the most exciting part was to get the weird-shaped objects through the check-in and in to the plane. Somehow we worked it out without tears and after one change in Amsterdam we arrived on Manchester on a same plane as the props did. We landed quite late and after our tour manager Jai had picked us up with his huge van and driven us to our accommodation, we were wery tired.

Still we needed to experience some Indian food with our tour-promoter Sue, her husband and a couple of their friends.

After this great meal we were ready to fall in to our big fat beds.

Thursday 26.3 We arrived at the Boo (Horse and Bamboo Theatre) centre about three hours before our showtime, and the boys made a runthrough of the 3 Bears and one Goldielocks.We set up the lights and I got to know the sound-equipment and the control-booth, because I was doing the sounds for Jouni’s solo-performance Four skillful Brothers.

The audience seemed to enjoy the the shows and we got som good feedback from our new poet writer-friend and some other people. The puppetmaker of the Horse and Bamboo center gave us a tour in her workshop, showed us their puppets and properties and told us about the history of the theatre. I was suprised that it was only six years earlier when they had given up their horsewagons that they used to do their tours with. Interesting masks, puppets, props and stuff and a great working space for the puppetmaker.

Friday 27.3 Woke up early in my own suite. The bed was so thick and soft that I sank in it and boiled like an egg all night long.

I burned a few toasts for breakfast,went for a walk and took some pictures of the sheep and lambs that cattled in the field right next to our cottage.

Then we set up the set for Fish in the Woods in our living room and, according to Janne’s idea started to practice the play,with acoustic music. Tommi and Mikko played the mandolin and balalaika from The play 3 Bears and 1 Goldielocks, and so we got a breath of traditional russian folk musik into our traditional Russian fairytale, which was great.

So we practiced and did some changes to get the rhythm right to fit the new music and soundscape that we also took part in new ways. There was some stage-fever in the air when we drove to New Longton and parked outside the village hall.

The audience and we performed our shows and got feedback, that we spoke very understandable english, but with a very funny accent. When our hostess was chatting with the audience she al-

Light setting at the Boo.

The Barbour Institute, Tattenhall Nr Chester

so asked the kids, if anyone knew where this foreign group comes from...one of the kids pointed at the door where we arrived to the stage and said ”They come from there”. It was a cracker.

Saturday 28.march I had a nightmare that included several sheep and was somekind of an awful version of Orwell’s Animal Farm. I think I’m having an overdose of cute animals, and if this dream should have reruns over the next couple of nights, I’d be ready for my kebab. Still like a daredevil I went for another walk right after breakfast, but took Jouni and Mikko as a back up.

The weather seems to be very interesting: one moment it rains, the next it shines and then what do we have, well, rain again. And some serious wind, blowing from several directions. Today it was supposed to snow, but luckily there were no sings of that, because in here where no one has wintertires the traffic gets totally jammed with just two inches of snow.

The next place was called Seghill, a small village with obviously a bit restless neighbourhood, because we needed to bring all of our staff from the car to the house we were performing in. However the people were friendly,and the snack we had was a booster.

This time we had quite small and intimate show, with an audience of approximately 30 persons. Cosy situation for

34

Nukketeatteri 2/2009

us,but it came clear that our tour manager Jai had been used to a bit bigger audiences.He had mainly been working with renowned rock-bands and had even had some Finnish customers earlier...a band called Hanoi Rocks. So I think that we were a piece of cake for him to look after...

Sunday 29.march We travelled, for about 3,5 hours and ended up in Tattenhall, North Chester.

We got a royal supper with coffee cake and queen Victoria’s cake for dessert.We felt very welcome.

We set the lights, which was a bit of a show it self. Jouni needed to climb up on this quite shaky ladder. And then there were some problems with the transformer, so we only had four spots to work with. Luckily we found some orange-shaded bath for the beam, so we got to create some warmth to the spacious stage.

We started out the two parted show this time with Fish in the woods. It was amusing and odd to notice that our audience was drinking beer and wine during our play. One fellow even looked a bit passed-out. Majority of the people were following the play very intensively and after the half time and second round the 3 Bears woke up even the sleepy fellow with his beercan.

After the shows we spent a while with our pleased and chatty audience. There even was this one fellow wrapped in Finnish flag, who had spent a lot of time in Helsinki because his father had worked as an embassador there for several years.

Monday 30.March We packed ourselves in the van and left to Durham, where the conference was held. We were stayin at ST Aidans college student accommodation, in the top of an enormous hill we got to climb several times during our stay.

Tuesday 31.Marc We slept through breakfest and went to see the town in daylight. Came back to the campus at 2pm. Took part in this welcome gathering where the event organicers introduced themselves and the two groups: National Rural Touring Forum [NRTF] and International Village of Culture [IVOC] that had made this conference and our tour happen. So there were going to be meetings where we all could speak out and say what we thought of the tours, what kind of improvements should be done and how we all could make cultural exchange work better.

Then we saw two products of cultural exchange, both were works in progress: we saw UK and South Africa co-work that mixed drama, dance, rhythm,s torytelling and singing. The other one was made by people from France and UK, and it was a mixture of physical theatre, comedy, music and animation. It started

Fish in the Woods , New Longton Willage Hall.

with this crazy-looking illusionist ”hypnotising” us and making his head grow smaller and bigger with an illusion made with drilling machine and a spiral drawn on to a round cardboard.

Wednesday 1.April After breakfest Jai picked us up and we drove over the Penines, A croup of mountains, using these narrow roads with tough turns and scary edges. Jai was a very good driver and it was one of the many times that we send our thanks to Sue for providing him for our help. So we arrived to Croglin and set everything up.

After having a meal in our hostess’ lovely little cottage we walked back to the villagehall. This time there were a big crowd coming, a buss full of teenagers.

So the boys switched the gears a bit, let loose with the 3 Bears etc. They started the show by joking around with the windows, Jouni came in from one and the teens loved them playing it rough.

Thursday 2.April Started the morning with mingling with some conference guests and took part with the rest of the group to this meeting with the promoters. The gathering was called Making international work reality and it was time for cultural actives from all over England and world even to talk with people performing and touring to find out what kind of arrangements it takes to get foreign performers to visit.

Then our new driver Margaret,took us to Hamsterley Village Hall. Tonight the audience was going to be mainly the people from the conference, but we set some

little chairs too and hoped for some ”real audience also”.

Had another home-cooked meal and went to have some coffee in this local pub. Then it was time for big action: there was a bus full of people from the conference and local participants also, with the kids we had hoped for .I did the sound for Jouni from a little closet next to the stage by laying on my stomach to see but not to be seen. Then there was the interval, and the really good cookies and then there were some Bears on the stage. After cleaning up we went to the Campus Bar to meet some people and listen to live music performed by two Finnish guys!.. who who were playing folk music with three other guys from Danmark and UK. After the band had ended their set and left, the people from Estonian ja Polish folk-groups fetched their instruments and the party went on.

Me and Jouni danced the night away and embarrased our selves and our company a bit, in a healthy way.

Friday 3.April Did my last trip on Durham’s lovely public walking baths, by change broke in to Botanic Garden which was very beautiful. Then we drove off and had a dinner with the other performers in one little town’s hotel. Then Margaret drove us to our last venue in Riverside Whorlton, where we had the Fish in the Woods and of course the educational story about Goldielocks. After the show there were some unconstrained kids that wanted to see the puppets, so we showed them the bear-family and Goldielocks and chatted a bit.Then wrapped our props for the fly back home and said fairwell to the countryside.

Then Margaret drove us to Manchester and left us at the Airoports Travelodge.

The tour had reached its end, leaving me astonished and ready for another round anytime.

Päivi Soini Diary edited by Timo Väntsi

3 Bear and 1 Goldielocks at The Boo

Nukketeatteri 2/2009

35

Arvioita esityksistä: FANATIC fIGURAS 2009 Johanna Piritta Peltonen & Antti Juhani Manninen FANATIK FIGURAS. Nukketeatterin Opinnäytetyöfestivaali Turussa 25.4.-7.5.2009.

Poikkeuksellisesti esityksiä on tällä kertaa arvioinut kaksi silmäparia; Johanna Piritta Peltosen lisäksi arvionsa antaa myös Antti Juhani Manninen.

SINIPARTA Ohjaus: Leena Lahikainen Esiintyjät: Paula Vilmi, Katri Pekri Nukenrakennus, lavastus, ohjaajan avustus: Katarina Muschiol & työryhmä Valot: Vilma Salmi Äänet: Joonas Suomalainen Muovi voi olla yllättävän kaunista monikerroksisena ja valaistuna, mutta Siniparta jäi osittain materiaaliin ihastumisen vangiksi. Tekeminen oli pientä ja hankalan tuntuista. Pään irrotus oli onnistunut efekti, luukkuidea toistui liiankin kanssa.

Valaistuksessa oli ongelmia, trikit kärsivät väärin kohdistetuista heittimistä. Varsinkin pienet naisnuket olivat samaa muovista kalpeutta, jonkunlainen korostus olisi tehnyt terää. Suonen näköiset haaruksista kasvavat putket joista kasvoi kukkia olivat mahtavia, älytöntä ja silti kaunista. Lopun ruhonosien leijuttelu oli tarpeetonta häntää. Kirkuvan sähkönsiniset partavarustukset oli raikas valinta, nykynuoren paksupohjakengät eivät oikein istuneet kuvaan. Ilmeily muuttui jatkuvana teennäiseksi ja jätti tunteiden ja kerronnan suunnat epäselviksi.

JPP Esityksen läpinäkyvät nuket olivat mielenkiintoisia. Ne sopivat mukavasti yhteen ihmisen sisään pääsemisen ajatuksen kanssa. Tämän rajapinnan merkitys kuitenkin katosi kolmeen seikkaan. Siihen kuinka helposti naishahmo kulki Siniparran sisään ja ulos, siihen kuinka pieni asia rajapinnan läpäiseminen Siniparralle itselleen oli, ja siihen kuinka vaikeaa käytännössä tämä sisään ja ulos kulkeminen oli nukenkäsittelijälle.

AJM

LIISAN UNI Ohjaus: Emma Kärki Nuket ja lavastus: Kadri Kalda, Rosa Bigarras Parra, Jessica Kangasniemi, Emma Kärki Valot: Mikko Semi, Tero Tässä Ihmemaan Liisan versiossa oltiin hyvien ideoiden ja toteutuksen välissä sijaitsevalla epävarmalla pohjalla. Blondi wannabe-lakinainen oli ajankohtaistava ja tunnistettava, sen esittäjällä oli suvereeni ote. Hahmoa olisi voinut paisutella enemmän kuin intron verran ja tehdä siitä selkeämmän kehyksen unille. Luin tyypin mukaan tuomisen ironisena kritiikkinä naisen mallia ja pinnallisuutta kohtaan. Kellojänis vieterijalkoi-

neen oli veikeä. Trivial-tyyliset kakunpalat eivät napsahtaneet lokeroihinsa ja muutenkin tekemistä leimasi hapuilu. Peliviittaukset olivat selkeitä mutta myös helpohkoja. Valopallomato jonka piti lyödä osiaan yhteen että loistaisi häilyi kivan pöljyyden rajamailla. Monen kohdan olisi pelastanut täysi heittäytyminen, vaikeuksista huolimatta.

JPP Tämä on vaikea pala. Esitys oli niin keskeneräinen, ennemminkin ”sattumanvaraisten ideoiden esittely” kuin varsinainen ”esitys jostakin”, että sitä on vaikea muuna arvostella. Musiikit olivat kyllä tarkoituksenmukaisia (kasibitti voittaa aina), ja ideoinnin turhan varovaisuuden puute plussaa. Mutta uni? Se vain on liian helppo ja merkityksetön tie outoihin ja selittämättömiin maailmoihin.

AJM LEHTI TUULESSA Ohjaus ja lavastus: Sini Peltola Esiintyjät: Perrine Ferrafiat, Ninni Finnberg Kuvitus: Mika Korento Toteutus: Työryhmä Valot: Juho Golnick Vaikutuin mietitystä moniulotteisesta visuaalisuudesta, jota hallitsivat hallitusti valahtavat paperiliuskat. Paperisissa nukeissa oli rusehtavan lastenanimaation henkeä, liikuttelusauvat olivat välillä tiellä. En ymmärtänyt tapahtumista tarpeeksi. Ympäristönsuojeluteema jonka tarinasta poimin jäi jotenkin laimeaksi. Epäselvä, häilyvä varjo oli runollinen ja paperiin vedellä maalaaminen rauhoittavaa. Pöytätasopaperin kohoilukin oli kivaa. Käden varjoon toivoin kättä pidempää ideaa. Miksi maalarin piti tulla vielä pyöräilemään? Puupäähatturampa oli hassu, mutta puupäämäisyys mietitytti. Toisinaan olisi voinut harpata draamallisuuden tähden vaikka rauhallinen, hyräilevä kasvu ja elämän kulun kuvaaminen onkin tervetullutta. Aksenteilla siitäkin saa kaksin verroin terapeuttisempaa.

JPP Lehti tuulessa oli viimeistelty, kokonainen ja ammattimainenkin. Itse en ymmärtänyt juuri mitään, kertova toiminta kun tuntui puuttuvan kokonaan. Mutta mitäpä siitä, kun kuvataiteellisena toimintana esitys muodosti kauniin kokonaisuuden.

AJM HUVIPUISTO Ohjaus: Johanna Salo Esiintyjät: Satu Wiinikka, Perrine Ferrafiat, Benji Leblay Nukenrakennus ja lavastus: Perrine Ferrafiat, Sarùne Peciukonyte Musiikki ja äänet: Matti Salo Valot: Sanni Pekkala ja Janne Alku oli mukavan outo: ihmisherra varjokuvana virkkaamassa. Vekkulin simppelissä mustavalkoisessa maailmassa kipitti paperihahmoja southparkilaisittain. Yksinäinen johtajaherra sai kiljuvista kakaroista tarpeekseen ja kehitteli kuoleman maailmanpyörän josta lapset lentelivät taivaanrantaan. Rytmitys kaipasi tiukennusta, alkupuoliskosta olisi voinut edetä ronskimmin äksöniin. En ihan tajunnut miksi herra kohteli yhtä lasta niin kiltisti. Johtajaherran vartalo ja pää eivät olleet ihan parhaassa yhteydessä keskenään. Laitteisiin asettelu hidasti pikkaisen kerrontaa. Isomman kokoluokan kamppailu varjokaruselliheppojen kanssa toimi värisyttävän painajaismaisesti.

Polkupyöräpyörässä ja karusellissa tuikkivat tunnelmalliset sirkusvaloviritelmät.

JPP

36

Nukketeatteri 2/2009

Arvioita esityksistä: FANATIC FIGURAS 2009 Johanna Piritta Peltonen & Antti Juhani Manninen Huvipuisto oli siisti yhdistelmä trashiä (harjoittelematon, mutta omalla tavallaan toimiva varjoteatteri) sekä tyylikkyyttä (paperimaailma kokonaisuudessaan). Tarina jäi etäiseksi, tulkinnanvaraiseksi, mutta julmuudessa uskallettiin jo astetta pidemmälle. Väittäisin kyllä, että todellisuudessa (jopa tämän esityksen maailmassa) stressistä on hieman pidempi matka lapsentappoon. Mutta mitä poneja! Efektejä! Lentäviä lapsia! Kyllä kiitos.

AJM HER CUP OF TEA Dramaturgia ja ohjaus: Roosa Halme Ohjaajan assistentti: Cecile Lemaitre Esiintyjä: Katariina Tamm Nuket: Roosa Halme Kitaristi: Ilkka Turta Varjoteatterin toteutus: Työryhmä Odottamisesta ja kaihosta pettymyksen kautta suruun ja taistelun kautta takaisin kehiin, siinäpä slaavilaisen samaistuttava kaava. Vanja-enoon perustuva esitys ei liiemmin yllättänyt mutta vierasperäisen aksentin omaava esiintyjä oli suloisen uskottava tsehovilaisessa settingissä. Kökömmästä ilmaisijasta olisi jäänyt vähemmän käteen. Nukkehahmojen ja kertojapäähenkilön tekstin suhde ei ollut ihan kirkas, toivoin että esinehahmoille olisi annettu enemmän lava-aikaa. Teepusseista rakennettu nukke hurmasi mutta sen liikutteluun ei saatu tarpeeksi voimaa ts. persoonallisuutta. Ihanaa että samovaaria käytettiin oikeasti. Morsiuslaahuksena nouseva pöytäliinan reuna teki vaikutuksen. Ruoalla leikkimiset olivat näppäriä ja tunnelman muutokset luontevia. Jotakin terää jäin kaiken nieltyäni kaipaamaan.

JPP Her Cup of Tea oli teinipäiväkirjansivunomainen pikku tarina, ymmärrettävissä alusta loppuun asti. Tätä olisi helppo kritisoida liian yksinkertaiseksi. Mutta yksinkertaisen tarinan kertominen ajatellaan liian helposti helpoksi. Tässä kertoja ymmärsi mitä kertoo, alusta loppuun, ja se on harvinaista. Ja nautinto katsoa. Tosin 40 minuuttia näppäilykitaraa on, vaikka suloista, liikaa, kenelle tahansa. Ainoa mitä jäin kaipaamaan tässä nukketeatterin opinnäytetyössä, oli itse nukketeatteri.

AJM SIRKUS GELSOMINA Ohjaus ja dramaturgia: Laura Hallantie Esiintyjä: Sandra Lange Nukenrakennus ja lavastus: Perrine Ferrafiat, Laura Hallantie, Katharina Muschiol Apulaisohjaus, valo- ja ääniajo: Nanna Mäkinen Valot: Marko Kallela Äänet: Tom Sundberg Reilusti La Stradaan pohjaava mutta silti omannäköisensä show valloitti sympaattisuudellaan. Tunnusmusiikkiakin käytettiin heti alussa tunnelmakanavien avaamiseksi. Esiintyjä oli

aidosti, lämpimästi roolissa ja pelasti parit mokat tipahtamatta. Sirkustunnelma oli luotu kaikkien sääntöjen mukaan pieniä punaisia verhoja myöten. Jotkut sirkusviritelmät oli tehty turhan monimutkaisiksi, kiinnostus herpaantui kun lankoja piti viritellä ja osasia säätää. Zampano oli hieno, ronski ja metallinen. Muutenkin esineistä rakennetut hahmot olivat oivallisia.

Veitsenheittokohtaus oli ihanuutta, talouskoneen terät potentiaalisina heittovälineinä seinällä herkullinen yksityiskohta. Turhimpia puuhailuja olisi voinut karsia ja rakentaa pidempiä kehittelyitä esimerkiksi matkalaukun kolistelusta.

JPP Sirkus Gelsomina oli esityksistä kenties ainut, jossa kiinnosti mitä tarinassa seuraavaksi tulee tapahtumaan. Se oli valmis, viimeistelty esitys täynnä mielenkiintoisia nukketeatterillisia ideoita ja viritelmiä. Mikä tärkeintä, tarinaa kerrottiin nukeilla.

Ja näyttämöllä oli nähtävissä syitä (kulkuri esiintyy romuilla, kun muuta hänellä ei ole, tietenkin!) Tyhmääkin katsojaa autettiin kädestä pitäen turvallisesti läpi koko tarinan. Viekää tämä esitys kaikille sirkusfestareille, heti!

AJM RUSALOCHKA Ohjaus: Nanna Mäkinen Apulaisohjaus: Maëlle Le Gall Esiintyjät: Katri Pekri, Cécile Lemaitre,Vitalia Samuilova Musiikki: Maëlle Le Gall Valot: Jukka ja Haba Pieni merenneito-aihelmassa kahiseva muovimeri aaltoili täyttäen tilan. Tytön ja pojan leikissä fokus oli hieman hukassa, oikealla hiekalla leikkiminen oli hupaisaa. Olisin halunnut tietää mitä maahan haudattiin. Tytön meressä oleilu ja uiskentelu kesti kauan, odotin jotain eteenpäin sysäävää tapahtumaa.

Milloin fiilistellä ja milloin edetä, tuo vainoava kysymys. Neidon pyrstö oli uskottavan suomuinen, mutta sen riisuminen kävi liian helposti. Miksi tyttö muuttui? Rauhallisuus ja liplattava tyyneys oli hyvästä mutta draamakohoumia ja tiivistymiä olisi saanut upottaa mukaan. Roikkuvat, heiluvat lasipurkit olivat kuin muistoja ihmisten maailmasta. Niiden heiluttelussa oli dynamiikkaa. Lopussa tyttö meni lasipurkkiin, tuliko hänestä pojalle muisto vai vanki? Ainakin jäi pohdittavaa…

JPP Rusalochka johdatti katsojan audiovisuaalisesti kauniiseen, innovatiiviseen ja kokonaiseen maailmaan. Mutta taas: mikseivät nukkehahmot puhuneet ääneen? Ne selkeästi keskustelivat sanallisesti, mutta volume oli väännetty nollille, puhe oli vaihdettu eleisiin, jotka kuvastivat kuitenkin taas puhetta. Tyhmänä katsojana kaipasin enemmän selkeyttä ja syitä toimintaan ja symboleihin, sekä jännitteitä hahmojen välille. Kysymys: riittääkö taiteessa katsojalle kauneuden kokemus? Vierustovereilleni riitti, kyynelet virtasivat avoimesti.

AJM

KIURU Ohjaus: Johanna Kultala Esiintyjät: Sarune Peciukonyte, Mirko Rajas, Katarina Tamm Visuaalinen suunnittelu: Sarune Peciukonyte Nukenrakennus: Sarune Peciukonyte ja Johanna Kultala Jeanne D’Arcin oikeudenkäyntiin pohjautuva (taustatieto toi esitykseen tasoja) Kiuru oli riisuttua nukketeatteria. Esitys toi näkyväksi sekä sisäisen että ulkoisen voimien taiston. Tykkäsin karusta estetiikasta – nukke, näkyvät nukettajat ja muutama pylväs. Ja tilaa halkovat nauhat. Elementeistä saattoi lukea

Nukketeatteri 2/2009

37

Arvioita esityksistä: FANATIC FIGURAS 2009

viitteitä moneen suuntaan. Alussa kehonosat löysivät toisensa kuin magneetit. Nuketus oli hyvin pätevää, oli upeaa miten hahmoon saatiin parhaimmillaan yhtä aikaa voima ja hauras herkkyys. Nukkea oli tutkittu, siihen luotettiin ja siitä saatiin paljon irti. Liikkeet olivat soljuvia, mutta koska juttua mainostettiin tanssiteatterina odotin kokonaisuudelta enemmän tanssillisuutta ja koreografista ajattelua.

JPP Kiuru oli kaunis, välittäen ja huolella tehty. En ymmärtänyt siitä käytännössä katsoen mitään, oliko mitään ymmärrettävissä, en tiedä. Enemmän kuin varsinaiselta esitykseltä, Kiuru tuntui tutkimusmatkalta tämän hienon nuken mahdollisuuksiin. Nukke tosin oli niin vaikea käsitellä, ettei se todella herännyt eloon missään vaiheessa. Hyvin mielenkiintoinen se kyllä oli. Mutta mitä tapahtui? Koko esitys jätti jälkeensä vain kysymyksiä. Esimerkiksi, kasasiko Kiuru itseään?

Vai kasattiinko sitä? Vai kasautuiko se? Ja miten mikään liittyi Joan D’arciin?

AJM THEY WON’T STAY DEAD Ohjaus: Sirpa Järvenpää Esiintyjät: Sandra Lange, Toni Kandelin, Nanna Mäkinen Nukenrakennus: Alina Kilpinen, Cecile Lemaitre, Sirpa Järvenpää, Sandra Lange, Toni Kandelin Tämä sammaleisessa maastossa vedetty evilbarbie-show oli hurtisti tehty oman tyylilajinsa mukaisesti. Kieli poskessa, asiaan uskoen. Juoksevan nuken tekniikka sopi esitykseen kuin veri päähän. Samoin ahdas rosoisen leikkimisen meininki. Katsoja onnistuttiin voittamaan puolelleen olemalla avoimesti kökköjä, lapsenmielisellä yksinkertaisuudella. Tyyli pelasti senkin että ajoitukset eivät olleet ihan kohdillaan eivätkä nuket täysin hallinnassa. Esiintyjien repeilyt antoi nekin anteeksi. Helikoptereista, älyvapaista pelastusoperaatioista ja lupauksista tuli jopa Irakin sota-mielleyhtymiä. Splätter-ruiskusta ropisi vielä jekkupisteitä. Loppu oli niin töksähtävä että siitäkin seurasi pelkästään riemureaktio.

JPP Tässä eräs yleisön suursuosikeista, todellista tämän päivän nukketrashiä. TWSD oli hyvinkin uskollinen esikuvalleen NOTLD:lle, myös pitkälle viedyssä kökköydessään. Mutta miten kompensoida elokuvan hurja kamerankäyttö, vimmainen alivalotus tai raastavat kontrastit? Trash vaatii, kaipaa vastapainokseen jotain virtuoosimaista, edes hetkeksi. TWSD on eheä, siisti, kiva kokonaisuus, lempeää ja kilttiä kauhukomediaa kouluikäisille pojille, tai baareihin, parhaimmillaan promillen, parin nousuhumalassa. Suosittelen.

AJM

KUNINGATAR K Ohjaus: Maija Linturi Esiintyjät: Essi Nummelin, Alma Rajala, Riina Tikkanen, Kaisa Selde Nuket ja lavastus: Lena Kiessling, Maija Linturi ja työryhmä Äänet ja sello: Aino Juutilainen Valot: Heini Kotilainen Rämisevän peltipurkkiestetiikan maailma symboleineen oli kokonainen. Ohjaajalla oli ollut vahvoja visioita, mittasuhde-erot olivat rohkeita. Laura Ruohosen näytelmän tekstiä oli otettu kunnianhimolla mukaan, mutta sen tykittämisessä oli myös ongelmia. Samanasteisena toistuva voimallisuus vei tehoja rämistelyssäkin. Mielenosoituksellinen jokikouruun astuminen oli tehokas ele mutta kun jokiputkeen lenteli tavaroita, vesi menetti tehokkuuttaan. Fallossymbolit eivät olleet ihan tuoreita, mutta niitäkin käytettiin reippaasti, runkkaamiseen asti. Sello oli upea kontrasti ja livesoitto toi ilmaa ja pehmeyttä. Ankerias oli vaikuttavampi puheen ja mielikuvituksen tasolla, sen pitkällinen kiemurtelu oli alleviivaavaa. Mustatut naamat olivat kiinnostava häivytyskeino ja ne synnyttivät ristiriitoja muun muassa Ruotsista ja Lapista puhumisen kanssa.

JPP Tarinaa kuljetti pikemminkin tekstin mahtipontinen ja vahva lausuminen kuin toiminta hahmojen, nukkien välillä. Tästä huolimatta Kuningatar K. oli ammattimainen, näyttävä ja ansiokas teos, omassa oudossa tyylilajissaan hiottu lähes täydelliseksi. Lähes. Miksi itse kuningatarta ei koskaan haluttu laittaa näyttämöllä alakynteen? Hän pysyi loppuun asti voittamattoman vahvana. Ja tarina pysyi samalla yhtä pienenä. Entä missä piileskeli kuningattaren luvattu nerous?

AJM PERFUME Ohjaus: Jani Naskali Esiintyjät: Ninni Finnberg, Kaisa Selde, Kadri Kalda Nukenrakennus: Ninni Finnberg ja työryhmä Lavastus: Ninni Fredberg, Jani Naskali Äänet: Tapio Laitinen Valot: Ilmari Pursiainen Elokuvaan perustuva teatteri on ongelmallista, tavallaan armotonta. Jos on nähnyt elokuvan, täytyy taistella että pystyisi katsomaan teatteria omana teoksenaan. Samoin on haaste tuoda elokuvan maailma lavalle kopioimatta, mutta niin että katsoja jolle elokuva ei ole tuttu pääsee kärryille. Perfume-elokuva oli tunnelmiltaan niin vahva, että se vainosi katsomiskokemusta.

Vertailukohta oli kohtuuton, odotin samankaltaista makaaberin ja kauneuden liitosta. Suurin ongelma oli että dramaturgisesti olennaiset pointit kuten karmaisevan hajusteenvalmistusmenetelmän motiivit eivät korostuneet. Lyhtyraajaisissa nukeissa oli humoristisemman suunnan hetkiä, joita himmensi ylimääräinen toiminta ja sumppuuntuminen. Valoa heijastelevat lasipullot olivat kiehtovia. UV-valossa haisteleva irtonenä pomppasi alkemistihengestä. Miksi juuri tämä aihe ja tarina?

JPP Mietin koko esityksen ajan, miksei dialogia puhuta ääneen. En keksinyt vastausta. Vuorosanat oli jostain syystä korvattu elehtimisellä, joka kuitenkin kuvasi epämääräisesti puhetta. Mutta ei esitykseltä ansioita puuttunut. Koko tarina kerrottiin nukeilla, ja tässä todella yritettiin kertoa kokonainen tarina. Sanaton esitys tarvitsee jonkinlaisen toiminnallisen maailman, jossa on luonnollista olla puhumatta. Tässä juuri on eräs nukketeatterin ikuisista haasteista: miten siirtää useimpien kertomusten sisältämät dialogit, kohtaamiset ja asetelmat toiminnaksi (tai ainakin toiminnalliseksi) ilman että tuloksena on vain näiden viitteellisiä kuvia?

AJM

38

Nukketeatteri 2/2009

TODELLISUUDELLE VIERAS Ohjaus: Satu Wiinikka Esiintyjät: Leena Lahikainen, Linda Vapalahti, Hilla Väyrynen Lavastus: Tytti Wiinikka Musiikki: Matti Salo Valot: Kirsi-Marjut Alén Tilat rakentuivat taitavasti abstrakteilla muodoilla, viitteellisillä valoilla ja äänillä. Esitys jätti kysymyksiä, enimmäkseen hyvässä mielessä. Luisenlaiha nukke liikkui herkästi ja sen sokeus oli oivallus. Alkukuvassa luotettiin uskottavasti vain nukkeen ja sen liikkeeseen valokeilassa ja se kantoi. Mies kohtasi naisellisia hahmoja, kuten paperikukan. Kukan repiminen oli ilmeinen ja arkinen, jopa raaka teko. Pappishahmolta anottiin turvaa ja armoa ja sitä mies saikin, ainakin hetkeksi. Valkoinen jauhe jota siroteltiin oli kenties tuhkaa. Lopussa mies käveli kohti toivoa, avoimempana kuin ennen. Kasautuvat avautumattomat ideat ja tasarytmisyys saivat kaipaamaan ytimekkäämpää asiaan menemistä. Esitys kulki epäilyttävän hyvin pisteestä toiseen, pari äkkipysähdystä matkalle olisi ollut hyväksi.

JPP Todellisuudelle vieras sisälsi kavalkadin hienoja, irrallisia ideoita. Se tuntui tuhlaukselta: miksi näin näyttäviä kuvia ei valjasteta mihinkään tehtävään? Todellisuudelle vieraan maailma oli kuitenkin selkeä, täällä hahmon oli luonnollista olla vaiti. Tarina, tai tarkoitus, taas ei ollut selkeä, tai sitten sitä ei lainkaan ollut. Tässä toinen suuri ikuisuuskysymys: jos esityksellä ei ole syitä, merkitystä, tarkoitusta, eikö se silloin jää merkityksettömäksi? Miksi tehdä jotain merkityksetöntä?

AJM ROOMIE-PAL! Ohjaus: Hemmo Kauppinen Esiintyjät: Toni Kandelin, Johanna Salo Nukenrakennus: Jessica Kangasniemi Valot: Maria Hannonen ”Sitcom for idiots”- tyyliselle showlle oli löydetty todella hyvä lähtökohta, sarjakuva. Yleisö alkoi nauraa jo ennen kuin päähenkilö oli tehnyt mitään, hyvä merkki. Yksinkertaisin vaattein ja naamioin oli luotu hahmo, joka liikkui naamioteatterin rytmityksin ja pelkistyksin. Henkilö tilasi pakettikaverin joka oli kuin miehen negatiivi, valkoinen pieni virkamies. Helposti seurattavan, vinksahtaneen hahmon kanssa voi pelata arkisiin esineisiin liittyvillä odotuksilla ja yksityiskohdilla pitkäänkin. Alla oli vakavampaa pohdintaa yksinäisyydestä, omistamisenhalusta ja tylsyydestä - ja siitä jos edellä mainitut menevät överiksi.

Ajankäyttö oli onnistunutta, tekemiselle ja olemiselle annettiin tarpeeksi tilaa, mutta kokonaisuus oli saatu pätevästi alle puoleen tuntiin. Tarkkuuden hiomisella ja joustavammalla liioittelulla tässä on vastaansanomaton paketti.

JPP Tämä tarina oli mukavan selkeä ja yksinkertainen (sillä pienessäkin tarinassa on paljon kertomista). Toisaalta tämä pieni tarina ei ollut mielenkiintoinen eikä oivaltava. Visuaalisesti Roomie-Pal! oli rouhean raikas, tyylikäs ja yhtenäinen. Mutta naamio(ja fyysinen)teatteri on vaikea taiteenlaji, joka vaatii valitettavasti huomattavasti enemmän harjoittelua. Muuten löydetty liikemateriaali jää usein väsyneen kliseiseksi, kuten tässä. Eipä sillä kai väliä, sillä katsojat tuntuivat olevan aivan riemuissaan.

AJM SEESAW Ohjaus: Paula Vilmi Esiintyjät: Mirko Rajas, Johanna Kultala Nukke ja naamiot: Paula Vilmi ja Mirko Rajas Musiikki: Altti Karjalainen Valot: Oskari Ellilä Kauhun ja nukketeatterin yhdistämisessä on viljalti mahdolli-

suuksia. Elokuvaan Saw I perustuvassa pelottelussa mehevimmät mahdollisuudet missattiin, vaikka jo tilaan mennessä jännitti. Oletettiin kai että kaikki diggaavat elokuvaa jo valmiiksi.

Kellariin vangitun pojan ahdistus sai karvat pystyyn mutta vääristä syistä, se oli turhan totista kauhun karjahduksineen. Kauhukliseet kuten uhkausääninauha ja lapsuuden traumaattiset leikit huvittivat. Avaimen etsimiskuvioon ei rakentunut riittävästi kierroksia. Kirkkaanpunaiset esineet tehostivat merkityksiä, itse uhkaavaa sahaa käytettiin yllättävän vähän. Odotin strobovaloja käytettävän karmiviin vaihtoihin ja yllätyksiin.

Yleisöä olisi saanut pelotella enemmänkin, vaikka esitystilan lukitulla ovella. Naamiot sopivat juttuun kuin kirves päähän.

JPP Saksan kielessä on sana unheimlich (tai das Unheimliche), jonka voi kääntää yhtä aikaa niin tutuksi kuin vieraaksi. Sen kokemus kaikessa epämiellyttävyydessään taitaa olla kaiken kauhun edellytyksenä. Tässä esityksessä kaikki oli niin lähellä, tuttua, tunnistettavaa ja tässä, että samanaikainen vierauden kokemus, ja samalla kauhu, jäi saavuttamatta. Paitsi hetkeksi, aivan lopussa, liian paljon aitojen kasvojen näköinen naamio ylitti tämän rajan. Esityksen toinen ansio oli sen herättämässä runsaassa keskustelussa siitä, onko nukketeatterin keinoin ylipäänsä mahdollista tehdä (pelottavaa) kauhua.

AJM PYYKKI Työryhmä: Meeri Sorjonen, Riina Tikkanen, Hemmo Kauppinen, Irina Ainasoja, Marja Sundgren, Tero Aalto, Essi Nummelin, Susanna Airaksinen Parisuhdeaihetta jynssättiin suht kulunein keinoin mutta mukana oli kumminkin aitouden tuntua. Märällä rätillä läiskintä ja siihen yhtyvä lakanarytmi oli lupaava. Tekstihaasteeseen oli taasen tartuttu innolla. Lakonisuutta ja yleisölle kommentointia olisi voinut käyttää enemmän hyväksi, replikointi jäi yksitotiseksi. Vauvakääröt olivat niin ennen nähtyä, että helpotuin kun niitä tungettiin mekon alle. Masturbaatiokohtaus pesukoneen päällä oli yksi parhaista, koska se a) yllätti ja b) se vietiin tarpeeksi pitkälle. Nuketus oli viihdyttävää keskitasoa. ”Lähdetään Berliiniin”- tyyliset älyttömyydet hörähdyttivät. Lisää liioittelua vaan peliin. Askarruttavien kysymyksten sarjaan tuli yksi lisää - Miksi homon exän kengät eivät olleet valkoiset? Saippuakuplakone meni ihan ekstrakikkailun puolelle mutta nauratti juuri siksi. Lopuksi haluan kiittää Pesupullomiehen penistä.

JPP Energinen ja rytmikäs Pyykki sukelteli syvimmistä nukketeatterikliseiden pohjamudista trash-avant-garden aallonharjoille ja taas takaisin. Keskeneräisen tuntuinen esitys haastoi itseään välillä täysillä (kuten mahtavassa synnytyskohtauksessa) ja välillä taas sortui kulkemaan helpoimman kautta (laimeista laimein pesuainepurkkien pariutuminen). Esitys oli puheteatterina mielenkiintoinen ja ansiokas, nukketeatterina ei. Loppua kohden paukut tuntuivat loppuvan, itsemurhan uhasta päästiin turhan helposti yli, eikä absurdiudessakaan menty tarpeeksi pitkälle.

AJM Kommentti: Inkvisiittori Manninen käy Fanatik Figuras –festivaalilla Yritin katsoa kaikki Turun taideakatemian nukketeatterilinjan opinnäytetyöt vähintään kahdesti, mutta läheisen Linna-klubin ylenpalttinen ohjelmatarjonta teki sen joittenkin esitysten kohdalla jotakuinkin mahdottomaksi. Kaikissa esityksissä oli ansionsa, kaikista esityksistä löytyi jotain mielenkiintoista ja inspiroivaa alan ihmiselle. Olen itse mieluusti ns. tyhmä katsoja, en siis suostu näkemään esityksessä enempää kuin sen näyttämöllepanossa todella on. Ja jos on kysyttävää, beibi, kysy toki: amourintiikeri@gmail.com Antti Juhani Manninen

Nukketeatteri 2/2009

Tiedottaja naamiokurssin pyörteissä. Kuva Laura Käpyaho.

39

Uniman tiedottajan palsta

NYT NUKETTAA!!

Perustetaan yhdistys. Laaditaan sille säännöt. Sääntöjä noudatetaan. Ah, kuinka simppeliä, eikö?

25 vuoden jälkeen perustamisesta järjestön sääntöihin tehdään lisäys/muutos. Halutaan tarjota alan opiskelijoille mahdollisuus hakea edullista opiskelijajäsenyyttä.

Suomen Unima r.y.:n hallitus pohti pitkään tarjotaanko jäsenyyttä kaikille opiskelijoille, mutta totesi, että kyseesså ei ole tyypillinen alennus (eläkeläiset, varusmiehet, työttömät). Päätoiveena oli saada nukketeatterialan opiskelijat jo uransa alkuvaiheessa mukaan Uniman toimintaan. Opiskelijajäsenyysehdot pyrittiin muotoilemaan mahdollisimman yksiselitteisiksi.

Nyt säännöissä lukee: ”. Opiskelijajäseneksi hallitus voi hyväksyä opiskelijan, joka opiskelee päätoimisesti yhdistyksen edustamalla toimialalla ”. Tämän lisäksi jäsenistölle annettiin tiedotteessa selkeät lisäohjeet: ”Henkilön täytyy olla päätoiminen opiskelija, ja opiskelun keston tulee olla vähintään vuosi”. Lisäksi opiskelijajäsenmaksun suorittavan tulee ilmoittaa Unimalle opiskelupaikkansa.

Luetun ymmärtäminen on välillä vaikeaa. En nimittäin aiemmin tiennyt, että Union Internationale de la Marionnette -järjestön Suomen osasto edustaa tilastotiedettä tai ravintola-alaa, muiden yllättävien ammattien lisäksi. Tänä vuonna opiskelijajäsenyyden maksaneista hädin tuskin puolet uurastaa teatterialan opinnoissa. Hei, sovitaanko, että tästä lähin jäsenyysehdot luetaan tarkemmin. Jooko?

Uniman toiminnasta voi ja saa olla montaa eri mieltä. Näin pienen yhdistyksen jäsenenä voit vaikuttaa asioihin helposti antamalla hallitukselle ehdotuksia ja palautetta. Tärkeintä on osallistua Uniman tapahtumiin, etenkin keväiseen vuosikokoukseen, missä mm. Uniman toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksytään. Ja missä tänä vuonna hupsua keplottelua aiheuttava opiskelijajäsenyys lyötiin lukkoon.

Seuraava Uniman jäsenistön yhteinen tapaaminen on Oulussa Barents Festivaalin aikana la 25.10. Kannattaa tulla paikalle juttelemaan Uniman toiminnasta. Myös Suomen Uniman toimiston ovet ovat silloin avoinna, joten silloin on mahdollisuus kurkata ”päämajaan”.

Tämä onkin viimeinen kirjoittamani tiedottajan palsta, koska pestini Unimassa päättyy ensi vuoden alussa. Artikkelini alun rutkutuksesta huolimatta haluan kiittää kaikkia jäseniämme. Työnsarka on ollut todella monipuolinen ja mielenkiintoinen.

Tusen takk!

Terveisiä Kristiansandin nukketeatterifestivaaleilta Norjasta, missä tätä tekstiä rustaan, Agder Teaterin toimistossa. Aikas paljon isompi, kuin Suomen Uniman toimisto... Mutta ei niin kotoisa :-) Hilsen, Kati-Aurora Kuuskoski Tiedottaja-sihteeri unimafinland@gmail.com 046-8114024

Seuraava numero ilmestyy huhtikuussa 2010!

NUKKETEATTERI-lehti ilmestyy seuraavan kerran keväällä 2010, arvioitu ilmestymisaika huhtikuun loppu. Haemme taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä nukketeatterin laajalta rintamalta. Juttu voi olla pitempi (5000 merkkiä välilyönteineen on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset eri puolilta Suomea oikein tervetulleita).

Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun on kuvaajan ja kuvattavan kohteen lupa. Toimita kuvan ottajan nimi. Kuvan koko mielellään noin 1 megan verran.

Timo Väntsi, päätoimittaja vantsi@gmail.com, puh 0400-691757 tai unimafinland@gmail.com

Ehdota vuoden 2009 Nukketeatteritekoa!

Suomen UNIMA ry julkistaa suomalaisen nukketeatterin päivänä 11. helmikuuta 2010 ”VUODEN NUKKETEATTEROTEON”. Tunnustuspalkinto annetaan henkilölle, ryhmälle tai tapahtumanjärjestäjälle, joka on nostanut nukketeatteritaidetta julkisuuteen ja siten edistänyt alan arvostusta. Voit ehdottaa UNIMAn hallitukselle palkinnonsaajaa 31.12.2009 mennessä kirjeitse tai sähköpostitse. Mukaan luonnollisesti hyvät perustelut.

Ehdotukset osoitteeseen Suomen UNIMA Hallituskatu 7 PL 42 900015 Oulun kaupunki tai unimafinland@gmail.com

40

Nukketeatteri 2/2009

Unia ullakolla

Kuvakollaashi Turun nukketeatterinäyttelystä Brinkkalan ullakkogalleriassa 3.9.-4.10.2009, järj.

Puppet Stdio ry ja Turun kulttuuriasiainkeskus (kuvat Timo Väntsi)

Turun Kaupunginteatteri: Myrsky (1994) Nuket Pirkko Varjonen

Turun taideakatemia: Ariadnen labyrintti (2005), nuket Outi Herrainsilta.

Terhi Tuulia Lintukangas, Tiina Puranen: trapetsitaiteilija Sirkusesityksestä Circus Sergej, Sirkus Miniature (2004/2006), nuket Tiina Puranen.

HOX Company: Föripoika (2005), nuket Timo Väntsi

Outi Sippola: Mummo (2005)

Teatteri Molièren lapset: Saituri - eli lisää rahaa (2008), nuket Raakel Pellonpää.

Antti Juhani Manninen: Kieku ja juhlien juhla (2000)

Marionettiteatteri Mundo/ Marco Pinto: nukkeja esityksistä Viidakkoseikkailu ja Intiaanien yö.

Nukketeatteri Reaktori: Peikkoprinsessa (2008), nuket Aapo Repo

Sixfiners Teatteri: Prometheus, tuli palaa rikospaikalle (2006), nuket Elina Putkinen, Maiju Puupponen.