Nukketeatteri 01/2010

NUKKETEATTERI Suomen Uniman lehti 1/2010

Union International de la Marionnette

2

Nukketeatteri 1/2010

Pääkirjoitus 18. huhtikuuta 2010

Tässä numerossa Sisällysluettelo..............................2 Pääkirjoitus.................................2 Uutisotsikot/ headlines....................3 Report from conferense...................4 Vuoden 2009 nukketeatteriteko..........5 Maailman kongressi Suomeen?............6 World congress to Finland.................8 Poiju sai omat tilat.........................9 Kirsti Huuhkan haastattelu..............10 Report from Barents festival............12 Kadonneen varjoteatterin mysteeri....................................14 Nukketeatteritervehdys 2010...........15 Saaban kuningatar........................16 Iida Vanttajan Tansaniassa..............18 TIP Connection............................21 Nuketteri avasi ovensa....................21 Neville Tranter ja 3D......................22 Neville Tranter and 3D....................23 Pieksämäen kuulumisia...................24 Tulevia festivaaleja: Mukamas....................................25 Musta ja Valkoinen........................26 Satujen sateenvarjo......................27 Dimensis of Finnish Puppetry............28 100 years ago..............................31 Puppeteer in New York....................32 Puppeteeri matkailee....................33 Arvioita esityksistä........................34 Kolumni: Marja Susi.......................38 Ilmoitustaulu..............................38 Järjestösihteerin palsta..................39 Kuvakooste.................................40

Kova homma mutta ei mahdoton Suomen Unima on päättänyt tarttua huimaavaan haasteeseen. Yhdistyksen vuosikokous päätti, että Suomen Unima alkaa valmistella hakemusta vuoden 2016 maailman kongressin tai vaihtoehtoisesti niin sanotun välikokouksen saamiseksi Suomeen 2014. Valintaprosesseja seuranneet Suomen Uniman edustajat sanovat, että Suomella voisi olla hyvät mahdollisuudet jompikumpi tapahtumista saada.

Kongressi ja sen yhteydessä oleva megafestivaali ovat perinteisesti tapahtumia, jotka vetävät koko maailman nukketeatterikansan huomion puoleensa.

Kuin olympialaiset ikään, Uniman maailman kongressi ja festivaali tulevat joka neljäs vuosi tarjoten sen hetken parasta ja kiinnostavinta nukketeatteria eri puolilta maailmaa.

Selviäisikö Suomen pieni Unima näin isosta koitoksesta? Suomen Unimassa uskotaan, että pystytään. Tapahtuma vaatii järjestelyjä ja töitä olan takaa.

Se vaatisi myös palkattua työvoimaa runsaasta talkooväkijoukosta puhumattakaan. Ja selvää on, että työt pitää aloittaa nyt, sillä tulevista pitopaikoista käydään keskustelua tulevana kesänä Hollannin välikokouksessa.

Kongressin järjestäminen on kova homma, mutta ei mahdoton. Suomelle ja suomalaiselle nukketeatterille se olisi mahdollisuus tuoda omaa osaamistaan esiin. Ja kunnolla!

Uniman vuosikokous käynnisti keskustelun, joka jatkuu kotimaassa ja toivottavasti pian myös ulkomailla. *** This time our Nukketeatteri- magazine is written partly in English. We hope that this magazine will find its way also to the readers all over the world.

With this magazine we wish you a good meeting in Holland summer 2010!

Finnish Unima has started a conversation about the year 2016. Finland is interested in hosting the Unima world congress 2016 or meeting in 2014. The decisions will be made in China 2012 but now it’s time to start the discussion!

Have a good moments with this magazine! on behalf of Finnish Unima board Timo Väntsi editor Suomen UNIMAn hallitus: Puheenjohtaja: Janne Kuustie, muut jäsenet: Teija Muurinen, Aapo Repo, Marja Susi, Timo Väntsi. Varajäsenet: Pia Kalenius, Ilona Lehtoranta, Ilpo Mikkonen, Anna-Kaisa Väänänen. Kansainvälisten asioiden koordinaattori: Kati-Aurora Kuuskoski, järjestösihteeri Johanna Uusiranta, gsm: 046-8114024 (Unima), unimafinland@gmail.com

Kannen kuva: Theatre d’Illusia, Saaban kuningatar (kuva teatterin).

NUKKETEATTERI Suomen Unima ry:n jäsenlehti nro 2/2009 Nukketeatteri-lehti on Suomen Unima ry:n lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Tilaushinta 20€ (Uniman jäsenille sisältyy jäsenmaksuun) Seuraava numero ilmestyy lokakuussa 2010.

Siihen tarkoitetut materiaalit tulee toimittaa 15.9.2010 mennessä osoitteeseen

unimafinlad@gmail.com. Lisätietoja antaa Timo Väntsi, puh. 0400 691 757.

Toimitus Päätoimittaja: Timo Väntsi, Toimituskunta: Johanna Uusiranta, Kati-Aurora Kuuskoski, Janne Kuustie, Kirjoittajat: Katriina Andriavov, Svein Gundersen, Toni Kandelin, Terhi Tuulia Lintukangas, Marja-Liisa Lintunen, Marja Nykänen, Johanna Piritta Peltonen, Leila Peltonen, Johanna Salo, Marja Susi, Marjut Tawast.

Julkaisija: Suomen Unima r.y.

Hallituskatu 7 PL 42 90015 Oulun kaupunki www.unima.fi, email: unimafinland@gmail.com Kannen kuva: Walk in the city, Painopaikka: Painosalama Oy, Turku 2009 ISSN-L 1799-0521 ISSN 1799-0521

3

Nukketeatteri 1/2010

Magdeburg 2000, Rijeka 2004, Perth 2008, Chengdu 2012! Oulu 2016?

Suomen Unima tavoittelee maailman kongressia Suomen Unima on kiinnostunut saamaan vuoden 2016 maailmankongressin järjestettäväkseen. Asiaa valmistelleiden mielestä Suomella ja suomalaisella nukketeatterilla on hyvät mahdollisuudet olla yksi varteenotettavista vaihtoehdoista tulevana kongressija festivaalimaana.

Uniman maailman kongressi järjestetään joka neljäs vuosi, ja se kokoaa satoja esityksiä ja tuhansia nukketeatterin ystäviä ympäri maailman. Vuoden 2016 tapahtuman pitopaikka päätetään Kiinan Chengdussa vuonna 2012 järjestettävässä maailman kongressissa.

Valtteja ovat suomalaisen nukketeatterin hyvä maine ja pohjoismainen eksoottisuus, perustelevat Suomen Uniman puheenjohtaja Janne Kuustie ja kansainvälisten asioiden hoitaja Kati-Aurora Kuuskoski.

Suomen Unima on aloittanut selvitysten tekemisen tapahtuman mahdollisuuksista ja mahdollisesta pitopaikasta. Oulun kaupunki on ilmaissut kiinnostuksensa osallistumaan tapahtuman järjestämiseen.

Vaihtoehtoisesti Suomea kiinnostaa myös ns. välikokouksen järjestäminen vuonna 2014. Tapahtuma on pienimuotoisempi, ja se järjestetään usein olemassa olevan festivaalin yhteydessä.

Sivu 6

Unima World Congress 2016 in Finland?

Finnish Unima is interested in having the Unima World Congress 2016.

Finnish Unima thinks that Finland and Finnish Puppetry have a good chance to be one of the most interesting options to be chosen as a host of the congress 2016.

Unima world congress is organized every fourth year and it gathers together hundreds of puppetry shows and thousands of partisipants all over the world. The decision about the host of 2016 congress will be made in Chengdu (China) in 2012.

The good reputation of Finnis puppetry and the the exotic Nordic are the assets of Finland, Finnish Unima president Janne Kuustie and inter-

Neville Tranter directs 3D One of the best known puppeteers of the world, Neville Tranter, will direct in Finland next autumn. Satu Paavola has written a play called 3D. There will be two actors: Satu Paavola and Martti Suosalo. The premiere is 22nd of September in Linnateatteri.

Page 22 Neville Tranter will come to Finland as a director. In the photo Tranter with his puppets from the play Re: Frankenstein (photo: Stuffed Pupper Theater)

Could nordic city like Oulu be the city of UNIMA world congress in the year 2016? Finnish Unima believes that Finland might have chances. (drawing:Timo Väntsi)

national coordinator Kati-Aurora Kuuskoski say.

Finnish Unima has started to make pre-work for the applications and about the place where the happening could be situated. City of Oulu has already announced that it is very interested to be the host of the congress.

As an option Finland is also interested to organize the meeting of 2014.

The meeting is much smaller than the world congress and it is normally organized inside another already existing festival.

Page 6

Wellcome to festivals!

Finland offers many interesting and different kind of puppetry festivals.

Mukamas 7th international puppetry festival will take place in Tampere from the the 3rd till 8th May. The Black and White Theater festival will be hold in Imatra the 25th-29th May. Puppet Theater Festival in International arts festival in Mikkeli – Umbrella of stories - is the 26th -29th August.

Pages 24-26

4

Nukketeatteri 1/2010

Report: INTERNATIONAL CONFERENCE OF STAGE ANIMATION With themes: Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre Time: 29.-30.10.2009 Place: The Centre for Practise as Research in Theatre, Hämeenpuisto 28 D, Tampere, Finland (http://t7.uta.fi/en) Organizers: University of Tampere: The Centre for Practise as Research in Theatre University of Tampere: Arts Department / Theatre and Drama Research Doctoral Program of Music, Theatre and Dance Supported by Tampere City / Department of Culture.

Along with the arrangements: UNIMA Finland Working group: Members of The Centre for Stage Animation Research Katriina Andrianov, Riku Laakkonen and Teemu Paavolainen.

For whom: The event was targeted especially to researchers and students of theatre, but was open for anyone interested.

The 60 participants came from 14 countries: Canada, China, Finland, France, India, Ireland, Latvia, Slovakia, South-Africa, Switzerland-Italy, Russia, Turkey, U.K. and U.S.A. Among the participants were students from Tampere University / Theatre and Drama Research, Helsinki Theatre Academy, Tampere University of Applied Sciences / Programmes of Sound, Light and Animation and Turku Uni-

John MacGormick asked Is puppetry Theatre?

versity of Applied Sciences / Department of Puppet Theatre.

The language of the conference was English.

No registration fees.

Significance: The first scientific event of stage animation ever held in Finland.

Objectives: The conference offered the field of research in question, young in Finland, an opportunity of a high level presentation. The notion of stage animation is not well known in Finland and understanding puppet theatre is often restricted only to a narrow

sector of the whole genre. Acknowledging the significance of tradition, the conference tried to extend and diversify the idea of this art form of which – in its different manifestations – an inanimate object becoming animate(d) is characteristic.

All the presentations (scientific, artistic) were documented and, as far as possible, they will be published with the speakers’ / performers’ permission by the Research Commission of UNIMA International. The experiences of the organizing parties and the participants’ feedback will be utilized in developing artistic and scientific research of stage animation further.

Programme: The event consisted of 8 lectures, one lecture-demonstration, one film, three performances and two demonstrations.

Five (5) of the speakers belong to the Research Commission of the International UNI-

Participants of the congress: John MacGormic (left), Eero Siren (behind), Matthew Cohen and John Bell.

Davide Giovanzana and lecture about masks.

Nukketeatteri 1/2010

5

MA, thus representing Great Britain, Ireland, Slovakia, Russia and Finland out of the total 13 member countries of the commission (for further information, please see www.unima. org).

On Thursday stress was laid on the first of the main two themes (Puppetry as a modern art at the crossroads of scenic genres, or as traditional craft) including, along with scientific presentations, an artistic documentary film that presented the lives and life-style of the last authentic comedians-puppeteers in the Central European region. The day culminated in three (3) performances, representing the genre of toy theatre.

The theme of Friday (Puppet theatre as a part of a larger phenomenon and/or theatrical genre) included two demonstrations in which both in- and outdoor spaces were animated using light among other means. The animators of the yard were the students of Tampere university / MAIPR (Master’s Programme in International Performance Research) together with the students of Tampere University of Applied Sciences.

The moderators of the conference were Ph.L. Outi Lahtinen from Tampere University / Arts

Finnish Unima organised a cocktail happening for the partisipants.

Department, professor Esa Kirkkopelto from Theatre Academy (Helsinki) and MA Disa Kamula from Tampere University / Arts Department.

Katriina Andrianov photos: Kati-Aurora Kuuskoski Matthew Cohen talked about the javanese puppetthetre.

Katin työ tutkijakonferenssissa

Vuoden 2009 nukketeatteriteko Tutkija Katriina Andrianovin työ syksyllä 2009 järjestetyn tutkijatapaamisen järjestämiseksi on vuoden 2009 Nukketeatteriteko. Uniman hallitus teki valinnan monien hyvien ehdotusten joukosta. Seuraavassa hallituksen perusteluja: Suomalaisella nukketeatterilla on meneillään elinvoimainen kausi. Uusia tekijöitä on tullut paljon kentälle ja uusia ensi-iltoja tulee vuoden mittaan useita. Kehittyäkseen ja saadakseen vakiintuneemman aseman suomalaisessa teatterikentässä nukketeatteri tarvitsee hyvien esitysten lisäksi alan koulutusta ja korkean tason tutkimusta.

Nukketeatterin korkeakoulutasoista tutkimusta tehdään Suomessa edelleen hyvin vähän. Yksi harvoista tutkijoista on Tampereen Yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen laitoksella työskentelevä Katriina Andrianov. Hän on vuosia tehnyt uraauurtavaa tutkimustyötä nukketeatterialalla. Andrianov tutkii esinettä roolissa katsojan näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa painopisteitä ovat esitystutkimus, animoidut figuurit, rituaalin sakraaliesineet ja vastaanoton fenomenologia. Oman tutkimustyönsä rinnalla hän toimii myös kansainvälisen UNIMAn tutkimuskomissi-

ossa. Tätä kautta hänellä on laajat kontaktit alan tutkijoihin eri puolilla maailmaa.

Tampereen Yliopiston Tutkivan Teatterityön keskus, teatterin ja draaman tutkimuksen laitos järjestivät 29.-30. lokakuuta 2009 Tampereella tutkijatapaamisen ”International Conference of Stage Animation”. Pitkälti Katriina Andrianovin suunnittelema ja toteuttama konferenssi kokosi Tampereelle tutkijoita 14 maasta keskustelemaan näyttämöanimoinnista. Ainutlaatuisuudessaan ja uusia uria aukovana tapahtumana se avarsi nukketeatterikenttää. Ansiokkaan sisältönsä lisäksi seminaarin järjestelyt toimivat poikkeuksellisen hyvin.

Suomen Unima r.y. on valinnut Vuoden 2009 Nukketeatteriteko tunnustuspalkinnon saajaksi Katriina Andrianovin, kiitokseksi kansainvälisen tutkijaseminaarin järjestämisestä.

Vuoden nukketeatteriteko julkaistaan suomalaisen nukketeatterin päivänä 11. helmikuuta. Hallitukselle voi tehdä kuluvan vuoden loppuun mennessä ehdotuksia henkilöstä tai tahosta, joka on toimillaan auttanut nukketeatterin kenttää näkyvämmäksi ja kuuluvammaksi vuoden 2010 aikana.

Katriina Andrianov sai vuoden nukketeatteriteostaan muistoksi Kati-Aurora Kuuskosken tekemän kunnialaatan. kuva: Timo Väntsi.

6

Nukketeatteri 1/2010

UNIMAn kongressi ja festivaali Suomeen 2016?

Suomen Unima tutkii mahdollisuuksia saada Uniman kansainvälinen kongressi ja festivaali Suomeen vuonna 2016.

Suomi on kiinnostunut myös ns. välikongressin järjestämisestä vuonna 2014. Uniman kansainvälinen suurtapahtuma, kongressi ja festivaali järjestetään joka neljäs vuosi eri puolilla maailmaa.

Uniman kansainvälinen suurtapahtuma, kongressi ja festivaali järjestetään joka neljäs vuosi eri puolilla maailmaa. 2000-luvulla jättitapahtuma on pidetty Saksan Magdeburgissa (2000), Kroatian Rijekassa (2004) ja Australian Perthissä (2008). Vuoden 2012 Unima-kongressi pidetään Kiinassa, jossa myös tehdään päätös vuoden 2016 kongressipaikasta.

Jos Suomi tosissaan aikoo hakea jompaakumpaa jättitapahtumaa, on valmistelut syytä laittaa nopeasti käyntiin. Suomen Uniman vuosikokouksessa päätettiin, että tänä vuonna selvitetään mahdollisuudet järjestää megatapahtuma Suomessa. Hallituksen ulkopuoliseksi jäseneksi kutsuttiin kansainvälisiä asioita hoitamaan Kati-Aurora Kuuskoski.

Uniman kongressi ja festivaali kokoaa tuhansia nukketeatterivaikuttajia ja -katsojia eri puolilta maailmaa. Pitkien kokousten lisäksi festivaalien ohjelmassa on yleensä kymmeniä esityksiä eri puolilta maailmaa. Perinteisesti UNIMAn festivaalilla on maine tapahtumana, jossa on mahdollisuus nähdä maailman parhaat nukketeatteriesitykset.

Tapahtuman kustannukset liikku-

Perthin kongressissa käytiin vuonna 2008 näin kiivasta keskustelua.

Suomen Unima on kiinnostunut

vat sadoissa tuhansissa euroissa.

Tapahtuman rahoittaa pääosin kansainvälinen Unima, mutta myös järjestäjämaa joutuu sitoutumaan tapahtumaan taloudellisesti.

Myös välikokous mahdollinen Pitopaikaksi on alustavasti ajateltu Oulua. Suomen Uniman puheenjohtaja Janne Kuustie on käynyt keskusteluja Oulun kaupungin kanssa, ja Oulu on alustavasti sitoutunut osallistumaan

tapahtumaan, mikäli se Suomeen saadaan.

Mikäli Uniman päätapahtuman menee muualle, toisena vaihtoehtona Suomen Unima pitää sitä, että Suomi yrittää saada järjestettäväkseen vuoden 2014 niin sanotun välikokouksen. Välikokouksessa valmistellaan suuren kongressin asioita, ja myös sen yhteydessä on perinteisesti pidetty isokokoinen festivaali.

Lähin välikokous on kesällä 2010 Hollannin Dordrechtissä, jonne Suomen Unima lähettää myös osan kansainvälisestä edustajis-

tostaan. Tulevien kongressien pitopaikoista käydään jo keskustelua tulevana kesänä Hollannin välikokouksessa. Uniman kansainvälisiä edustajia ovat Suomesta Katriina Andrianov, Hannu Räisä, Anne Rautiainen ja Janne Kuustie.

Kansainvälisen tapahtuman järjestäminen merkitsee isoa ponnistusta pienelle yhdistykselle.

Suomen Uniman vuosikokouksessa asiaa puitiin, ja suurtapahtuman selvitystyö päätettiin sisällyttää tämän vuoden toimintasuunnitelmaan.

Janne Kuustie ja Kati-Aurora Kuuskoski:

Suomella on hyvät mahdollisuudet Suomen Uniman puheenjohtaja Janne Kuustie ja tiedottajana viimeiset kaksi vuotta toiminut Kati-Aurora Kuuskoski ovat olleet mukana kansainvälisen Uniman toiminnassa tiiviisti viime vuodet. Valintaprosesseja seuranneena he ovat sitä mieltä, että Suomella on hyvät mahdollisuudet saada jompikumpi kokouksista järjestettäväkseen.

Janne Kuustie ja Kati-Aurora Kuuskoski, millaiset mahdollisuudet Suomen Unimalla on

saada kansainvälinen kongressi ja festivaali järjestettäväkseen vuonna 2016 tai mahdollisesti 2014?

Janne: Suomella on hyvät mahdollisuudet, koska Suomen maine kansainvälisesti on ollut jo vuosia erinomainen. Suomi on maineensa puolesta uskottava tapahtuman järjestäjä.

Kati-Aurora: Uniman päämajassa on varmasti omia toiveita ja mahdollisesti suunnitelmia, mitä maata kannatetaan. Esim. presi-

dentti on Intiasta kotoisin ja pääsihteeri Kanadasta. Heidän mielipiteensä voi vaikuttaa moneen äänestäjään. Eurooppa on ollut suosittu, mutta Pohjoismaissa ei isoja tapahtumia ole ollut.

Se on positiivista. Suomella on mielestäni hyvät mahdollisuudet, mutta eniten mahdollisuuksiin vaikuttaa muut kilpailijat.

Esim. Latinalainen Amerikka voittaisi todennäköisesti 10-0.

Paljon valintaan vaikuttanee meidän edustajiemme toiminta

Hollannissa. Asiat kuitenkin henkilöityvät väkisin. Onneksi meillä on Katriina, joka on niittänyt mainetta. Katriina on Suomen Uniman valttikortti Dordrechtissa.

Onko Suomella kilpailijoita, eli muita maita, jotka ovat kiinnostuneita ottamaan tapahtuman järjestettäväkseen?

Kati-Aurora: Tiedossa on Tanska ja Kööpenhamina (2014). Hans Hartvich-Madsen on sitä mieltä, että äänestyksessä todennä-

Nukketeatteri 1/2010

köisesti Kööpenhamina voittaisi Oulun, ja hän ehdottikin yhteistyötä. Suomella on nostetta, jota kannattaisi nyt hyödyntää.

Tanska ja Hollanti ovat mielestäni niin lähellä toisiaan, että siinä suhteessa Suomi on oikeasti eksoottinen.

Janne: Vielä ei kukaan ole virallisesti ilmoittautunut hakukilpailuun, mutta muutama maa on ilmoittanut epävirallisesti kiinnostuksensa 2016 kongressin järjestämistä kohtaan. Luulen, että asiaan tulee enemmän selvyyttä Hollannin välikokouksen yhteydessä ensi kesänä.

Millainen rumba tapahtuman pitopaikan valitseminen yleensä on? Millaisia kokemuksia on esim. Australian kongressista, jossa Kiina valittiin vuoden 2012 kongressimaaksi?

Janne: 2016 kongressin pitopaikka valitaan Kiinan kongressissa 2012. Ennen Kiinan kongressia ehdokkaat julkaistaan ja itse kongressissa annetaan jokaiselle ehdokaskaupungille mahdollisuus esitellä omaa kongressinpitopaikkaansa ja tämän jälkeen suoritetaan äänestys. Australiassa tämä rumba oli hyvin pientä, sillä ehdokkaita oli vain kaksi.

Ehdokkaiden edustajat mainostivat ehdokkaitaan hillitysti eikä painimattoakaan tarvittu. Välikokouksen eli 2014 hakijat julkaistaan vasta kongressissa ja valintamenetelmä on sama kuin kongressia valittaessa. Australiassa valittiin vuoden 2012 välikokouspaikka ja hakijoita oli vain yksi. Tästä seurasi yllättäen pienempi rumba ja samba kuin kongressin valinnassa. Yleensä välikokous myönnetään jo olemassa olevan festivaalin yhteyteen.

Kati-Aurora: Kiinan delegaatio oli huomiota herättävä kuulema jo Espanjassa, samoin Perthissä.

Kiinalla oli paksu värillinen kirja ”Tervetuloa Chengdun mahdolliseen Kongressiin 2012”. Kirjassa oli kaikki mahdollinen ja mahdoton. Lisäksi tarjolla oli kultaisia pinssejä ja muuta sälää.

Hakijamaalla on syytä olla paperilla täysin selkeät suunnitelmat kokouksen ja festarin järjestelyistä. Esittelyvideo on ehdoton.

Valintahan tehdään välikokouksen loppupuolella eli hakijamaat voivat pommittaa esitteillä yms. lahjoilla kokousvieraita monta päivää. Itse valinta on todennäköisesti suljettu lippuäänestys.

Sehän sujuu ihan ok. Mutta lyhyesti sanottuna: valinta on politi-

kointia.

Tapahtumaa on alustavasti kaavailtu Ouluun. Miksi juuri Ouluun ja ovatko muut pitopaikat mahdollisia?

Janne: Jos kysymyksessä olisi pelkästään kongressi, voisi hyvinkin olla kyseessä joku toinen kaupunki, josta löytyisi vankkaa kokemusta kongressien järjestämiseen. Oulua on kaavailtu, koska tunnen hyvin Oulun vahvat ja heikot puolet. On helpompi järjestää vaativaa festivaali, kun tietää tarkasti olosuhteet. Jos saamme järjestettäväksi kongressin 2016, on ajankohta heinäkuu. Sinä ajankohtana saisimme Kulttuuritalo Valveen lisäksi käyttöön Oulun kaupunginteatterin. Näin meillä olisi Oulun ydinkeskuksessa 300 m säteellä 10

esitystilaa. Jos saamme järjestettäväksemme 2014 välikokouksen, on ajankohta lokakuu, ja välikokous järjestetään Kesäaika päättyy -festivaalin yhteydessä Kulttuuritalo Valveella.

Kati-Aurora: Festivaalin järjestäminen on tuttua puuhaa Oulussa. Loistava lähtötilanne siis.

Myös kesän lähes yötön yö olisi kova valtti! Helsingin Messukeskus on kosiskellut Unimaa jo pitkään eli olisihan siinäkin mahdollisuus. Ja jos Poiju lähtisi mukaan... Ehkäpä Turkukin olisi mahdollinen AMKeineen ja Puppet Studioineen.

Selviääkö Suomen Unima näin isosta ponnistuksesta?

Kati-Aurora: Sodan jälkimainingeissa Kroatia onnistui järjestämään hienon kongressin ja

Suomen Uniman puheenjohtaja Janne Kuustie uskoo, että Suomella on hyviä mahdollisuuksia saada jompikumpi seuraavista kansinvälisistä kongresseista.

(Kuva: Timo Väntsi)

Kansainvälisten asioiden koordinaattori Kati-Aurora Kuuskoski uskoo, että Suomen nukketeatteritaide ja eksoottisuus ovat valtteja kongressikisassa. (kuva: Timo Väntsi)

7

festarin. Miksei Suomen Unimakin onnistuisi? Tärkeintä on löytää vastuulliset ja sitoutuneet henkilöt järjestämään tapahtumaa. Kongressi koostuu pienistä osista, joten koko kakkua ei tarvitse kerralla saada kasaan.

Onko suomalaisista ja Uniman jäsenistä talkoolaisiksi, se on iso kysymys. Arveluttava osa on raha. Rahaa siis tarvitaan paljon jo etukäteen. En tiedä, miten KV Unima rahoittaa, tai missä vaiheessa. Suomen Unimalla tuskin on tuhatta jäsentä lähivuosina maksamassa jäsenmaksuja...

Janne: Kyllä selviää, koska mitään haamuhyppyä ei tarvitse tehdä eikä Uniman tarvitse yksin kyseistä ponnistusta suorittaa, vaan mukaan otetaan iso nippu ammattiosaajia.

Unelmiesi festari? Millaisen tapahtuman haluaisit Suomen Uniman järjestävän vuonna 2016 tai vastaavasti 2014?

Kati-Aurora: HAUSKAN. Haluaisin, että ihmiset muistaisivat Suomen ja tapahtuman hymyssä suin. Ollaan mieluummin ryyppyotsaisia kuin ryppyotsaisia. Australiassa pahinta olivat poliisit/ vartijat. Esim. festivaaliklubille pääsi suurin piirtein vasta läpivalaisun jälkeen (vähän liioitellen), eikä sinne päässyt, jos oli unohtanut kongressipassin kotiin. Suomen festareilla oltaisiin rentoja ja iltatapahtumat olisivat tietysti avoimia kelle tahansa ohikulkijalle. Vaikka luonnollisesti tapahtuman perusta olisi kokoukset ja tasokkaat esitykset ja kurssit, on äärettömän tärkeää järjestää nukketeatteriväen illanviettoja, joissa porukka voi rauhassa jutella keskenään. Iltajuhlista Barentsiakin kiiteltiin.

Ja koska suomalaisista löytyy luovaa hulluutta, niin hyödynnetään sitä. Festareilla ärsyttävää ovat välimatkat. Sellaista pitäisi välttää tai sitten järjestää kuljetukset. Kaiken kaikkiaan kannattaisin kesällä Oulussa järjestettävää tapahtumaa.

Janne: Hauskan, jännittävän, terävän, rypyttömän, lämpöisen, hitaannopean, värillisen, mausteisen, kurvillisen, kahvallisen ja turvallisenvaarallisen. Eli Sellaisen tapahtuman, joka aiheuttaa lämmintä muistelua kiikkustuolissa ja potkukelkoissa vielä vuosienkin päästä.

Timo Väntsi

8

Nukketeatteri 1/2010

Finnish UNIMA is interested in hosting world congress 2016 The Finnish Unima is looking for possibilities to get the Unima world congress and festival to Finland in the year 2016. Other option is year 2014 when UNIMA is having a council meeting.

The word congress has been in this millennium in Magdeburg (2000), Rijeka (2004) ja Perth (2008). The next world congress will be in China. There will be made the decision about the world congress 2016.

The board of the Finnish Unima thinks that Finland has good chances to get the main happening or at least the council meeting 2014. President of the Finnish Unima Janne Kuustie and coordinator of international connections Kati-Aurora Kuuskoski believe that Finland could be an interesting option for this big happening. Finland has good reputation, people are interested in Finnish puppetry and Finland is also quite an exotic country. The Finnish Unima thinks that the upthrust of Finnish puppetry should be used now.

Where in Finland this kind of a big happening could be situated? Janne Kuustie tells that Oulu city has already been interested in hosting the congress. Oulu is also a good place for organizing a big festival because it is so familiar city to him. Annual “Kesäaika päät-

tyy”- festival (Summertime ends- festival) has been organized in Oulu already from the late nineties by Puppet theatre Akseli Klonk.

Oulu puppeteers have a lot of experience in organizing festivals.

In summertime we can use Oulu City Theatre and Culture Center Valve. In the very center of Oulu there will be more than ten stages available, Janne Kuustie says.

Oulu is in Northern Finland, so in summertime “nightless nights” could be an attractive matter.

Needs a lot of work and money The congress and the festival need a lot of work and also money. The economical size should be made clear. The significance of the members of Finnish members is really important for the success of the happening. The congress and the festival will need a lot of employees and volunteers.

Janne Kuustie and Kati-Aurora Kuuskoski believe that it is possible for the Finnish Unima to start working on it already now.

The representatives of the Finnish Unima are Katriina Andrianov, Hannu Räisä, Janne Kuustie and Anne Rautiainen. Kuuskoski thinks

that all depends on them and how they can promote the idea in the international meetings.

Officially there has not come out any countries that might be interested organizing the meetings or the congress. Denmark has unofficially been interested in the meeting of 2014.

The discussion has been started. Kuustie and Kuuskoski believe that after the council meeting in Holland next summer we all will be much wiser about the becoming places of the meetings.

Timo Väntsi

Partisipants of the Finnish Unima annual meeting in Oulu in February 2010. Idea about the congress is one of the main themes of the year 2010. On the right president Janne Kuustie. Photo: Timo Väntsi.

Nukketeatteri 1/2010

9

Nukketeatterikeskus Poiju avasi uudet tilansa Monien vaiheiden jälkeen me poijulaiset olemme vihdoin saaneet oman kodin Helsingin Herttoniemestä! Juhlistaaksemme tätä onnellista tapahtumaa halusimme järjestää avoimen illan kaikille nukketeatterista innostuneille. Ajatuksena oli koota yhteisen pöydän ääreen niin nuoria kuin vanhojakin nukketeatterintekijöitä, kulttuurituottajia ja alasta kiinnostuneita henkilöitä samalla, kun esittelimme uuden toimitilamme.

Poijun tilat sijaitsevat nyt Sahaajankadulla, lähellä Siilitien metroasemaa. Vaikka kiinteistö on keskellä teollisuusaluetta, autoliikkeiden mekassa, niin itse tila on kuitenkin kodikas ja viihtyisä. Kaksi harjoitustilaa, ateljee ja puutyöverstas antavat nyt meille loistavat mahdollisuudet työstää uusia esityksiämme ja toisaalta myös järjestää erilaisia tapaamisia tai koulutuksia.

Illan aikana tarjolla oli paitsi runsaasti syötävää ja juotavaa niin myös mahdollisuus antoisaan keskusteluun mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Poijun toimitusjohtaja Heli Baric toivotti kaikki vieraat lämpimästi tervetulleiksi uuteen tilaamme ja avasi samalla keskustelun, jossa käsiteltiin laajasti nukketeatterikentän iloja ja suruja. Heli Baric painotti puheessaan Poijun haluavan profiloitua ennen kaikkea monipuoliseksi ammattiteatteriksi, jolla on tarjolla esityksiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Poijun toiminnassa korostuu yhteistyömahdollisuuksien luominen eri sidosryhmien kanssa sekä taidekasvatus ja koulutus.

Yhdessä pohdittiin niitä keinoja, joilla Poiju voisi tukea muita alalla toimivia tekijöitä.

Tällä hetkellä Poiju tarjoaa jo PoijuPaikkalaisilleen mm. erittäin edullista harjoitustilaa ja koulutusta. PoijuPaikoilta voi saada työtilaisuuksia ja mahdollisuuden esiintyä Poiju Päivillä pääkaupunkiseudun kulttuuritaloissa. Poiju-Paikkalaisista Elviira Davidow on jo kiertänyt omilla esityksillään Poiju Päivillä.

Tärkeintä tässä tapaamisessa oli varmasti kaikkien mielestä kuitenkin tutustuminen muihin alalla toimiviin. Se olikin meidän poijulaisten tarkoituksena, kun tätä ensimmäistä avointa iltaamme suunnittelimme. Jokainen meistä tietää miten tärkeää on solmia uusia kontakteja ja verkostoitua.

Ilma suorastaan kihisi uusia ideoita, puhuttiin mm. mahdollisuudesta järjestää Poijussa vuosittain säännöllistä koulutusta nukenrakennuksesta ja näyttelemisestä. Satu Paavola, intohimonaan esineteatteri, lupautui heti opettajaksi nukeilla näyttelemisestä ja esineteatterista kiinnostuneille. Näin Satu Paavola tiivistää nukketeatterintekijän filosofiaansa: ”Luovan prosessin edellytys on suostuminen siihen, että alistuu nukkien ehdoille” Iida Vanttaja puolestaan lupasi ensi syksynä järjestää nukenrakennuskoulutusta sitä kai-

Nukketeatterikeskus Poijun avajaiset saivat liikkeelle nukketeatteriväkeä läheltä ja kaukaa.

Ilpo Mikkonen on yksi onnellisista poijulaisista.

Rainer Kaunisto ilmoittautui Poijupaikkalaiseksi. Kuvassa myös Poijun jäsen Satu Paavola nukkensa rinnalla.

paaville. Luvassa on mahdollisesti kaksikin viikonloppua rakentamista Poijun uudessa verstaassa ja ateljeessa!

Uusiksi PoijuPaikkalaisiksi illan aikana ilmoittautuivat Rainer Kaunisto ja Milja Leppänen.

Tervetuloa yhteistyökumppaneiksemme! Maiju Tawast puolestaan lahjoitti ensimmäisen kirjan Poijun tulevaan kirjastoon. Kiitos Maiju!

Näin olemme nyt yhdessä luoneet uudenlai-

sen keskustelufoorumin, jossa yksittäiset tekijät voivat ojentaa käden toisilleen. Yhdessä toimien olemme enemmän ja toista auttaen meillä kaikilla on helpompaa. Seuraava yhteinen tapaaminen järjestetään syksyllä ja sitä odotellessa me poijulaiset toivotamme kaikille hyvää kesää! teksti: Teija Muurinen kuvat: Kaisa-Leena Kaarlonen

10

Nukketeatteri 1/2010

Karisma ja idea tekevät hyvän nukketeatteriesityksen

Nukketeatteriesityksessä pitää olla karismaa ja ideaa, sanoo paimiolainen nukenrakentaja Kirsti Huuhka. Huuhka on rakentanut uransa aikana nukkeja kymmeniin esityksiin ympäri Suomea, ja keskustelu nukketeatterista saa kokeneen tekijän edelleen innostumaan ja filosofoimaan.

Keskustelu Kirsti Huuhkan kahvipöydässä lentää nopeasti aiheesta toiseen: nuken rakenteista lapsikatsojan kokemuksiin ja elämänkatsomuksellisista asioista parisuhdeongelmiin. Kirsti Huuhka ei lepää laakereillaan, vaikka ensi vuonna tulee täyteen 90 ikävuotta.

Kirsti Huuhkan nukkeja on ollut suomalaisilla nukketeatterinäyttämöillä 1970-luvulta lähtien. Tunnetuimmat lienevät Teatteri Peukalopotin ja Vaasan teatterin yhteistuotannossa olleet Piaf-nuket. Esitys palkittiin aikanaan vuoden Valopilkuksi. Nuket viettävät eläkepäiviään Teatterimuseossa, ja ovat mukana kiertuenäyttelyssä Näkymätön käsi.

Kirsti Huuhka kehittelee edelleen uusia mekanismeja, hoksaa ympäristöstään käyttökelpoista materiaalia ja seuraa maailman menoa paimiolaisesta kerrostaloasunnostaan käsin.

Tekemisen halu on vielä vahva, mutta samalla on kasvanut halu jättää omia niksejään myös uusille nukketeatteripolville.

Huuhka puhuu paljon karismasta. Milloin nuk-

Kirsti Huuhka on pitkän linjan nukenrakentaja, joka yhä innostuu kun puheenaiheena ovat nuket, nukketeatteri ja lapset.

ke on karismaattinen?

- Kyllä se siirtyy näyttelijästä nukkeen. Toisaalta se vaatii semmoisen tekniikan, että nukke antaa mahdollisuuden toimia, Kirsti Huuhka sanoo.

- Vaikka olisi kuinka virtuoosi taiteilija, mutta jos ei pane omaansa siihen mukaan, niin esitys jättää jotenkin kylmäksi. Sama se on nukessa, se tulee ihan samalla lailla eläväksi.

Yksinkertainen on kaunista Huuhka on aina ollut yksinkertaisten, kestävien ja monella tapaa toimivien nukkien tekijä ja ystävä. Monimutkaisten tekniikoiden nuket saattavat viedä esittäjän energian pelkästään tekniikasta selviämiseen.

- Nukke ei ole mikään tekninen lelu.

Huuhkaa viehättävät nuket, joissa pienellä liikkeellä saa aikaiseksi pieniä ihmeitä.

Kun esimerkiksi tönäisyllä saa kaulan liikahtamaan. Tai pienellä painonsiirrolla hahmo kävelee kuin itsestään. Esimerkiksi Piaf-hahmoilla on paksusta sähköjohtokaapelista tehdyt kädet, jotka ylös nostamisen jälkeen laskeutuvat alas omaan tahtiinsa.

Materiaalit antavat ideoita. Kirsti Huuhka bongailee käyttökelpoista tavaraa kaikkialla. Letkut, toppatakin hihat, sukkien resorit, sateenvarjojen nivelet, pakkausmateriaalit.

Kaikki ne ovat aarteita nukenrakentajalle.

- Eivätkä maksa mitään, Kirsti Huuhka usein muistuttaa.

Anna asioiden tapahtua

Piaf lienee Kirsti Huuhkan tunnetuimpia nukkeja. Peukalopotin ja Vaasan Teatterin yhteistuotanto niitti aikanaan mainetta. Kuva Teatterimuseon näyttelystä helmikuulta 2009. (kuva: Timo Väntsi)

Nukenrakentamisen rinnalla Kirsti Huuhka puhuu paljon myös itse nukketeatterin esittämisestä. Kurssilla Puolassa aikanaan opittu ajatus on ollut johtolankana Huuhkan ohjaamissa esityksissäkin.

Nukketeatteri 1/2010

- Älä kerro asioita, anna niiden tapahtua. Se helposti unohdetaan nukketeatterissa.

Ajatusten visualisoiminen on Huuhkan mielestä nukketeatterissa paljon kiinnostavampaa kuin niiden sanallinen vyörytys.

- Kun ritari on parvekkeen alla kailottamassa rakkauttaan, niin eikö hän voisi vain ottaa esille miekkansa, jossa on sydän.

Nukketeatteriesitys on kokonaisuus, jossa pitää olla ehjä tyyli, ideaa ja karismaa.

- Paljon näkee esityksiä, jotka ovat kyllä ihan hauskoja, mutta niistä puuttuu idea.

Nukenrakentaja antaa nukelle visuaalisen ilmeen, näyttelijä herättää nuken tunteet eloon.

- Sitä olen koettanut omissa nukeissani tuoda esiin, että persoona on eri asia kuin tunnetila. Vasta näyttelijä antaa nukelle tunnetilat.

Jos esimerkiksi luodaan hahmo, jolla on tietty luonteenpiirre, se pitäisi tuoda esityksissä konkreettisin esimerkein vähintään kolme kertaa esiin. Olkoonpa kyse pihistä pankkiirista tai hyväntahtoisesta keijusta.

Vastuu lapsiyleisön edessä Lapset ovat Kirsti Huuhkalle rakkaita. Hän puhuu nukketeatterin tekijän vastuusta etenkin silloin, kun yleisö on polvenkorkuista: Mitä esitetään, millä asenteella ja millä lailla. Monelle nukketeatteriesitys on elämän ensimmäinen teatteriesitys.

- Esiintyjillä on valta herättää tunteita, positiivisia ja negatiivisia. Etenkin negatiiviset tunteet pitää osata hyvin perustellusti synnyttää.

Huuhka pitää tärkeänä, että lasten esityksissä tarjotaan pienille katsojille onnistumisen kokemuksia.

- Esityksessä voi olla vaikka joku pieni hahmo, joka on vähän alakynnessä, mutta sitten yht-

Kirsti Huuhkan asunnosta löytyy monta takavuosien nukketähteä.

äkkiä se osaakin vaikka jotain eläinten kieltä ja onnistuu nousemaan.

Monesti vähätellään sitä, että lapsi ei mieti sen pitempään kokemuksiaan. Kirsti Huuhka on sitä mieltä, että teatteriesitykset saattavat olla lapsen mielessä monta viikkoa. ”Mitäs tykkäsit”- kysymys heti teatterin oven ulkopuolella on liian aikainen.

- Arki on se, mikä jää lasten mieleen. Siellä voi olla joku asia, mikä painaa ja voi vääristyä.

Mutta voimaa ja elämänintoa lapsissa on.

- Lapset ovat hyvin empaattisia luonnostaan.

Jos esityksessä on joku vähän erilainen hahmo, erivärinen, pyörätuolissa istuva tai muuta, niin kyllä lapset keksivät miten häntä voisi auttaa.

- Toisaalta esiintyjän täytyy olla tarkka, mi-

Kirstin porot pääsivät näyttämölle Kirsti Huuhkan aloittamat poronuket ovat päässeet pienen muokkauksen jälkeen näyttämölle. Huuhka rakensi nuket alunperin ilman varsinaista tietoa siitä, mihin käyttöön.

Nyt porot ovat mukana Teija Muurisen ja Anne Lihavainen esityksessä Muotkatunturin kesukka. Esitys on osa Nukketeatteri Poijun tarjontaa.

Näytelmä on Lapin tuntureille sijoittuva, päiväkoti-ikäisille tarkoitettu nukke- ja varjoteatterisatu. Kesukka on saamen kieltä ja tarkoittaa kesyä poroa. Tämä sanaton nukketeatteriesitys kertoo tarinan tähdenlennon yönä syntyneiden tytön ja poron erityislaatuisesta ystävyydestä. Tämä on tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja rohkeudesta.

Näyttelijöinä ovat Anne Lihavainen ja Teija

11

ten paljon antaa lasten kommentoinnille osuutta esitystilanteessa. Joissakin tilanteissa on parempi olla nokkela johdattelija kuin suoraan kysyjä.

Kirsti Huuhka kokee olevansa edelleen tutkijana ja oppijana loputtomalla tiellä.

- Totuus on niin kuin valtava prisma. Näemme vain kerrallaan yhden syrjän, mutta jokaisella syrjällä on jotain kerrottavaa.

- No, tämä meni nyt tämmöiseksi filosfiseksi pohdiskeluksi, Huuhka naurahtaa.

Kirsti Huuhkan nukenrakennusniksejä ollaan kokoamassa pieneksi kirjaseksi. Uniman alainen työryhmä (Teija Muurinen, Timo Väntsi, Sari Witting, Inkeri Huuhka) kokoaa kuvitettua kirjaa, jonka on tarkoitus ilmestyä vuonna 2011.

Teksti ja kuvat: Timo Väntsi

Jäsenmäärä kasvaa hissunkissun

Muurinen Työryhmään ovat kuuluneet Bojan Baríc, Anne Lihavainen, Teija Muurinen, Veijo Lindell ja Kirsti Huuhka, musiikki: Salla-Marja Hätinen Lisätietoja: Teija Muurinen teatterihelmi@nukketeatterikeskus.fi Anne Lihavainen ofelia@nukketeatterikeskus.fi

Suomen Uniman jäsenmäärä kasvaa hitaasti, mutta vakain askelin.

Viime vuoden toimintakertomukseen kirjattiin, että Unimalla oli 125 henkilöjäsentä, 14 opiskelijajäsentä, 11 yhteisöjäsentä ja 15 kunniajäsentä. Yhteensä jäsenmäärä oli 150, mutta luku on vuodenvaihteen jälkeen noussut hieman. Erityisesti opiskelijajäsenyys on herättänyt viime aikoina kiinnostusta.

Jäsenmaksut pysyvät vuonna 2010 ennallaan: henkilöjäsenet 30 euroa, opiskelijajäsenet 15 euroa ja yhteisöjäsnet 120 euroa.

Jäseneksi voi liittyä hakemalla jäsenyyttä lomakkeella, joka löytyy mmm. Suomen Uniman www-sivuilta, tai ottamalla yhteyttä toimistoon: unimafinland@gmail.com.

12

Nukketeatteri 1/2010

Barents festival 2009:

Finnish UNIMA and Finnish puppet theatre celebrates anniversary It has been a good year for Finnish puppet theatre. Unima Finland has among other things been organizing two big festivals in the anniversary year, and an anthology of the history of Finnish puppet theatre has been published. The seventh Barents region puppet theatre festival was organized in Oulu and Rovaniemi 21.-26. 2010.

In addition to many Finnish shows, we also got to experience a program of great variation with shows from Denmark, Sweden, Iceland, Russia, Netherlands, USA and Norway.

The Akseli Klonk-theatre in Oulu, where Janne Kuustie, leader of UNIMA Finland, is the director, was technical organizer of the festival. The theatre was themselves represented with many shows at the festival.

I rarely have experienced a festival that showed so much consideration to the audience.

In addition to skilled technical organizers, this was also due to very appropriate spaces in Valve culture centre. Valve culture centre is placed in the old police station in Oulu. To this old building, which now includes for example three big dance studios, they have made an extra room in the building which give space to one big and one small theatre stage. The old back yard has been given a

Steven Luca Groenen performed on the streets of Rovaniemi. Artist Francois Blanc got lot of friens from all ages.

Puppet shows on hands. Train between Oulu and Rovaniemi was also a place for performances.

Puppets of Timo Nyyssönen were presentes in Valve.

Beside the characters Päivi Soini.

Nukketeatteri 1/2010

roof, and it contains a cafeteria. The old prison cells in the basement have become a exhibition-space for “captivating” art, this time it included an exhibition for children. Spectators were able to walk from one show to the other and experience a tight program with much variation.

One of the goals of the festival is to let artists from different countries and cultures get to know each other. It is therefore created possibilities for the groups who perform at the festival to be present during the whole festival. In this way, new contacts for future cooperation are made.

An exciting aspect of the festival was also that several of the shows were made by former students from the puppet theatre school in Turku. This school was started in 1994, and it is clear that it is starting to affect the Finnish theatre world. This was also one of the reasons that one of the festival days happened in Rovaniemi, a three and a half hours train trip north of Oulu. At the same time as the festival in Oulu, there was a Solo puppet theatre festival in Rovaniemi, and most of the performers at this festival were former students from Turku.

During the train trip we were presented for the world´s smallest puppet theatre, shows in pocket-format. Steven Luca Groenen from Nederland presented 6 different shows with the spectator´s palms as a stage. The trip back was characterized by sing-along songs and improvised solo-shows, a continous happening characterized by Russian, Finnish, Swedish and American songs and tunes.

Being a guest in Finland is a great experience. Quality is something you connect with Finland. Also hospitality and generosity. The festival opened with a ceremonial banquet, with a lot to eat and drink. Oulu City was host, and the leader of the culture committee, Outi Ervasti, did the official opening. The ending of the festival was equal in greatness.

The music was provided by Vox Flatus, a metallika/punk and performance-band with the theatre director as mood-setting vocalist together with 6 other musicians, jangle-sound making objects – milk bottles with small rocks inside, attached amplifiers – metal plates and saw also. The group has shocked and entertained their audience since 1990. And then it was food and sauna afterwards. We got to take part in everything more than one could expect, and probably I am not the only one that has been a bit ”high” after the festival.

Service on the train. Maiju Tawast and Tobias Effe.

David Burman and Hans Hartwik-Medsen took part to the Unima nordic meeting in Oulu.

Svein Gundersen Norway photos: Kati-Aurora Kuuskoski Text is translated from Norwegian language.

Oulu city offered a wellcoming party to the partyisipants of festival.

13

14

Nukketeatteri 1/2010

Uutisia Uudeltamaalta

Mummi Tawast ja kadonneen varjoteatterin mysteeri Marjut Tawast, joka nukketeatterialan piireissä paremmin Maijuna tunnetaan, on juuri tekemäisillään läpimurron pitkään kestäneissä tutkimuksissaan löytää jo ammoin kadonnut ja erittäin arvokas Bärbi Lutherin varjoteatteriesitys ”Per och Brita” lavasteineen ja nukkeineen.

Tämä silminnäkijöiden mukaan harvinaisen kaunis taideteos katosi mystisesti jäljettömiin jo vuosikymmeniä sitten. Uutteran ja periksi antamattoman tutkimuksen jälkeen on mahdollista, että tämä harvinaisuus saadaan jälleen yleisön nähtäväksi. Tutkinnallisista syistä M. Tawast ei vielä halua paljastaa kaikkia kiehtovia ja jännittäviä yksityiskohtia, jotka tähän mysteeriin liittyvät.

M. Tawast kertoo tuoreessa aineistossaan ”Nukketeatteria Uudellamaalla 1909 - 2009” laajemmin Bärbi Lutherista ja toivoo, että asiasta mahdollisesti jotain tietävät osaisivat ottaa häneen yhteyttä ja antaisivat panoksensa mysteerin ratkaisemisessa. ”Bärbi Luther (1888 - 1979) oli ensimmäisten lastentarhojen opettaja ja toimintaterapian uranuurtaja. Hän sai kipinän varjoteatterin tekemiseen jo lapsuudessaan, jolloin hänen äitinsä sovelsi lasten kasvatuksessa mm. nukke- ja varjoteatterin käyttöä. Bärbi Luther opiskeli lastentarhanopettajaksi mm. kursseilla Saksassa ja työskenteli Tehtaankadulla sijainneessa yksityisessä Barnabo-lastentarhassa. Sinne hän valmisti sisarensa Martha Lutherin kanssa varjoteatteriesityksen Per och Brita vuonna 1914. Ensimmäinen julkinen esitys oli ilmeisesti vuonna 1915 Fenniassa järjestetyssä lastentarhan ja lapsipotilaiden varainkeruutilaisuudessa. Bärbi ja Martha Luther esittivät Per och Brita -tarinaa, joka perustui osittain John Bauerin kuvittamaan satuun, vuosikymmenten ajan ruotsinkielisissä lastentarhoissa, kesäsiirtoloissa ja monissa lastensairaaloissa. He kävivät myös ulkomailla kiertueilla Keski-Eurooppaa myöten.

----- Bärbi Lutherin pyrkimyksenä oli välittää sisäisiä tuntemuksia (det innerliga) esityksessään. Per och Brita esitettiin viimeisen, 186. kerran toukokuussa 1975 Bärbi Lutherin kotona. ----- Bärbi Luther toivoi, että varjoteatterikokonaisuus lahjoitettaisiin Helsingin kaupunginmuseolle ja siitä tehtäisiin kopiot sekä ruotsinkieliselle lastentarhanopettajayhdistykselle että Helsingin Rudolf Steiner-koululle. Per och Brita on kuitenkin kateissa, sitä ei ole löytynyt em. tahoilta.”

Maiju Tawast jaksaa mummiutensa rinnalla edelleen penkoa selvittämätöntä nukketeatterin historiaa. Tallettakaa töitänne, kehottaa Maiju nuorta polvea. Sylissä lapsenlapsi Lauri.

Per ja Brita sittenkin talteen?

Useiden umpikujaan päättyneiden tutkimuspolkujen jälkeen, uusinta johtolankaa seuraten näyttää kuitenkin siltä, että Per och Brita voidaan saada päivänvaloon yllättävänkin pian ja tämä liki 100-vuotias harvinaisuus voidaan tallettaa ansaitsemalleen paikalle museoon kaikkien nähtäväksi.

Maiju Tawast on toteuttanut tätä kiihkeää ajojahtiaan kadonneiden taideaarteiden löytämiseksi mummiutensa ohella (ensimmäinen lapsenlapsi syntyi puolitoista vuotta sitten) Uudenmaan taidetoimikunnan tuella jo vuodesta 2006. Tarkoituksena oli jatkaa Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä kirjaa var-

ten kerättyjen materiaalien täydentämistä ja koota mahdollisimman kattava kirjallinen aineisto Uudellamaalla toimineista nukketeatterin tekijöistä.

Tämän projektin aikana Maiju Tawast huomasi kietoutuvansa yhä syvemmälle moniin ratkaisemattomiin mysteereihin: teatterinukkeja oli vuosien varrella kadonnut jäljettömiin useammalla taholla ja kummallisia sattumia oli nähtävissä myös taiteilijoiden välisissä suhteissa. Tutkimusten etenemistä hidasti myös M. Tawastin kohtalokas sairastuminen uutena vuotena.

Vakava sairaus ei kuitenkaan pystynyt nujertamaan sitkeää suomalaista naista, vaan pölyisten arkistojen tonkiminen ja alan veteraanien haastattelut jatkuvat edelleenkin.

Nukketeatteri 1/2010

15

Nukketeatteripäivän julistus vuodelle 2010 julkaistu 11.2. suomalaisen nukketeatterin päivänä.

Irina Battu, kiehtova taiteilijatar Erityisen kiehtovaksi ja salaperäiseksi persoonaksi historian lehdillä on osoittautunut Irina Batujeva (1905-1977), joka myöhemmin käytti nimeä Irene Battu. Tämä mainetta niittänyt, mutta mystinen taiteilijatar nimittäin riitautui kaikkien taiteilijakollegojensa kanssa.

Hän joko erosi tai hänet erotettiin kaikista seurueista, joihin hän aikanaan kuului. Batujeva kuitenkin vaikutti omalta osaltaan merkittävästi suomalaisen nukketeatteritaiteen kehittymiseen työskentelemällä mm. Mona Leon ja Annikki Setälän kanssa.

Batujeva opiskeli 1940- ja 50-luvuilla aktiivisesti nukketeatteria, myös Moskovassa maailmankuulun Obrazstsovin johdolla. Moskovan Keskusnukketeatteri olikin hänen ihanteensa, jota hän olisi halunnut toteuttaa myös Suomessa. Moskovan Keskusnukketeatterin museolle hän lahjoitti vuosien varrella useita omistuksessaan olleita nukkeja, joita ei ole sen koommin nähty Suomessa.

Nukketeatteritervehdys vuodelle 2010 Niin kauan, kuin on toimintaa, on toivoa. Onnellinen on se, joka voi taas todeta vuoden kuluneen rakkaan harrastuksen tai työn ja elämäntavan parissa. Uudet ajat koittavat vielä nukketeatteriväellekin. Nukketeatterissa on alkanut uusi kausi. Tekijöitä on jo monta, useimmilla uuden polven nukketeatterin tekijöillä on jo kokemusta alalta ja uudet taas tuovat villejä ajatuksia. Pidempään alalla olleet taas suodattavat oman vankan ammattitaidon kautta energian ja uudet ideat lavalle nautittavaan muotoon.

Arvoisat katsojat, ja esiintyvät taiteilijat, nukenrakentajat, ohjaajat, valomiehet ja teatterin kummitus. Kiitos arvokkaasta työstä ja siitä, että aina jaksatte kavuta koko matkan salien perukoille tai ahtaisiin ullakoihin tai muihin arvoituksellisiin paikkoihin, joissa esityksiä kulloinkin tehdään.

Esitys, jonka kohta näette, on tehty huolella juuri teitä varten. Esityksen tekijät, katsokaa katsomoon. Siellä on katsojia, jotka ovat tulleet kotoaan juuri teitä varten. Tahdotteko te ottaa kumppaneiksenne heidät tulevaksi vuodeksi ja pitää heistä hyvää huolta. Katsojat, katsokaa näitä esiintyjiä. He ovat täällä juuri teidän varten, tahdotteko te ottaa kumppaneiksenne heidät ja pitää heistä hyvää huolta tulevana vuonna niin myötä, kuin vastamäessä. Julistan valmistelut tälle vuodelle tarkastetuiksi ja tehdyiksi, esitys voi alkaa.

Hyvää esitystä kaikille!

Terveisin Aapo Repo Etelä-Savon taidetoimikunta Läänintaiteilija, nukketeatteri

Missä ovat Muumiteatterin nuket?

Mutta missä ovat 1960-luvulla toimineen Muumiteatterin nuket? Ovatko ne päätyneet Japaniin? Mikä teki Irina Batujevasta yksinäisen oman tiensä kulkijan, joka ei koskaan löytänyt paikkaansa suomalaisen nukketeatterin kentältä? Muun muassa näihin kysymyksiin M. Tawast törmäsi tutkimuksissaan.

M. Tawastin kokoama selvitys Uudenmaan nukketeatterin historiasta herättää lukijassaan monenlaisia ajatuksia ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Paljon on siis vielä tutkimatta ja löytämättä, monet nuket ja arkistot ovat päätyneet kuolinpesien toimesta jopa kaatopaikoille.

”Tallentakaa töitänne!”

Maiju Tawast haluaakin nyt herättää sekä vanhempaa että nuorempaa polvea kautta Suomen varjelemaan suomalaisen nukketeatterin aarteistoa: ”Tallentakaa töitänne valokuvin ja museoikaa materiaalejanne maakuntamuseoihin!!!”

Seuraavaksi tämä ikinuori mummi, vasta 30 vuotta alalla toiminut, hyökkää Suomen Tietokirjailijat ry:ltä saamansa tuen turvin nykynukketeatterin kimppuun!

Teija Muurinen

Suomen UNIMAN hallituksen jäsen.

Aapo Repo Valveen kahvilassa. Kuva: Timo Väntsi

Tuleeko omaan kotikirjastoosi Nukketeatteri-lehti?

Nukketeatteri-lehti on maan ainoa nukketeatterista kertova erikoislehti. Suomen Uniman julkaisema lehti ilmestyi pitkään nimellä Unima-lehti, ja se keskittyi lähinnä jäsentiedotukseen.

Nyt uudella nimellä lehteä on pikkuhiljaa kehitetty luettavampaan muotoon, ja sellaiseksi, että se kiinnostaa myös nukketeatterin ulkopuolisia lukijoita. Lehteä lähetetään jäsenistön lisäksi kulttuuri- ja teatterialan vaikuttajille. Nukketeatteri-lehti on hyväksytty Mielipide- ja kulttuurilehtien liittoon Kulttiin.

Lehteä on mahdollista myös tilata 20 euron vuosimaksulla. Unimalla on meneillään kampanja, jolla pyritään saamaan mahdollisimman moni suomalainen kirjasto tilaamaan lehti omaan hyllyynsä muiden kulttuurilehtien joukkoon.

Unima ottaa mielellään vastaan avun Uniman jäsenistöltä. Jos haluat mennä markkinoimaan lehteä oman paikkakuntasi kirjastolle, ota yhteyttä Uniman toimistoon ja tilaa laatimamme mainoskirje ja tilausohjeet unimafinland@gmail.com. Tilauksen voi tehdä myös Kultin sivujen kautta www.kultti.net.

16

Nukketeatteri 1/2010

Saaban kuningattaren arvoitukset ja parin muunkin Marja Nykänen kyykkii kaivossa.

Hän odottaa Taivaallista Jerusalemia. Joka on jumissa. Harjalintu on taas sotkeentunut siihen. Minä tuijotan kattoon katsomossa. Marja nousee ylös eikä katso kattoon.

Olisi pitänyt. Koska parhaillaan katosta on tulossa hurjaa kyytiä se riivattu Taivaallinen Jerusalem.

Ennen kuin kukaan työryhmästä ehtii älähtääkään, saa Marja tällin mutta selviää.

Jälleen uusi arvoitus Saaban kuningattarelta. Onneksi teknikko saa sen ratkaistua.

Marja Nykänen on tottunut kyykkimään kaivoissa ja muuallakin. Hän ei hätkähdä saadessaan juutalaisen pyhäkön päähänsä, onhan hän toiminut lähes 20 vuotta nukketeatterin parissa. Muita saavutuksia mainitakseni hän on perustanut mm. Theatre d’Illusian vuonna 1997. Jonne pääsin työharjoitteluun Turun Taideakatemiasta syksyllä 2008 nukenrakentajaksi ja myöhemmin myös töihin.

Minun ratkaistavaksi annettiin Salomonin armeija, temppeli ja palatsi. Tehdä ne pop-up kirjaksi, jotka pitäisi kaikkien ohjekirjojen mukaan olla «näyttäviä mutta hämmästyttävän helppoja rakentaa.» Joopa joo.. Babylonialaisia ei tarvittu lainkaan kun rakenteeni uudestaan ja uudestaan lysähtivät kasaan, ihan itsekseenkin.

Rakennnusvaiheessa olimme onneksi Seinen rannalla Roche Guyonin upeassa residenssissä. Monettia ja muita kuuluisia taiteilijoita innoittaneet maisemat saivat myös minut yhä uudestaan , tosin hampaita kirskutellen, liimaamaan ja teippaamaan rakennelmiani kasaan.

Toinen liikkeellä pitävä voima oli viereisestä näyttämö-tilasta kuuluva hihitys. Marja ja Marie tekivät improvisaation pohjalta esitykseen alkua. Päivän kuluessa iltaan ne menivät, no, yhä mielenkiintoisemmiksi Marjan loikkiessa ympäri salia kahluusaappaissa, harjalintu hattunaan Marien soittaessa enkelipuvussaan rikkinäistä selloa. Siinä oli taideakatemiasta tulleellekkin äimistelemistä!. Eikä kukaan ollut vielä tuonut sankollistakaan vettä lavalle, vaikka...

ria, paperiteatteria ja marokkolaista musiikkia. Se kutoo metaforin täytetyn, runollisen esityksen Saaban kuningattaren ja kuningas Salomonin kohtaamisesta. Vesi elementtinä sopii lyyriseen kerrontamuotoon ja samalla se tuo lavalle yllätyksellisen elementin.

Theatre d’Illusia on erikoistunut vietnamilaiseen vesinukketeatteriin. Heiltä on aikaisemmin Suomessa esitetty mm. «Pieni tarina veneistä»(esitetty Bravo-festivaaleilla Helsingissä 2009) sekä «Ensimmäinen laulu»joka pohjautuu Kalevalan ensimmäiseen lauluun.

Uusin tuotanto: «Saaban kuningattaren arvoitukset» yhdistää vesiteatteria, nukketeatte-

Suuri päivä Pariisin residenssissä: Suuri Mohamed Kacimi, alkuperäisen näytelmän kirjoittaja suvaitsee saapua paikalle seuraamaan harjoituksiamme. Marie löytyy leipomosta piileskelemästä ja minä istun varjokankaan takana hermostuksesta mykkänä. Se oli hieman harmi, koska minulta jäi näkemättä Kacimin ilme, kun hän suu auki seurasi taivaalta

Theatre d’Illusian Saaban kuningatar nähdään Suomessa Helsingin Juhlaviikoilla.

leijailevia muovipussin palasia, joita minä siis kankaan toiselta puolelta elegantisti heittelin. Ja Marjan vauhdikasta selitystä siitä mitä Kacimin PITÄISI nähdä, samalla kun me Marien kanssa käymme juoksujalkaa koreografiat läpi. Huumorimiehenä Kacimi oli kuitenkin mielissään ja kannusti jatkamaan eteenpäin, tosin muovipusseitta s’il vous-plait.

Jatkamme esityksen hiomista ja pikkuhiljaa, monien kokeilujen kautta, alkaa esitys saada muotonsa. Siihen tarvitaan toki vielä monta stressin täyteistä kävelyä, Patti Smithin taukoamatonta kuuntelua ja sekä yksi sala-poliisi. Esitykseen liittyy Marokon residenssissä

Nukketeatteri 1/2010

nuori marokkolainen näyttelijä-soittaja Salah Eddine Jefry eli Sala.

Viimeinkin: Ensi-ilta Marokossa, El Jadidassa, keväällä 2010. Marja on viimein saanut esityksen kasaan, musiikit, valot, nuket ja lavasteet ovat valmiit ja yleisö voi astua sisään.

Ja sitä tuleekin: katsomo on joka ilta täysi. 7 esitystä, kiertue läpi Marokon, pakettiautolla körryyttelyä, merta ja aurinkoa. Esitys lähtee hyvin käyntiin.

Ranskan ensi-ilta syksyllä Carvesissa, Theatre du Fou du Loupin teltassa. Kesken esitystä huomataan ettei Saaban kuningatar olekaan paikallaan, vaan pihalla kuivumassa.

Kuin kärppä pujahtaa Marja neopreeniken-

gissään teltan helman alta ja juoksee hakemaan kuningattaren. Yleisö ei huomaa mitään ja kun linnut ovat tehneet varjokankaalla toisen kierroksen, on Saaban kuningatarkin asemissaan.

Tässä välissä pitää vesiteatterista tietämättömille kertoa, että se on märkää touhua. Nukettajat ovat useimmiten märkäpuvuissa(«Pieni tarina veneistä») tai ainakin neopreeni-kengissä. Harjoituksia ei voi pitää kuin pari tuntia kerrallaan, koska alkaa tapahtua osmoosi ja suomeksi sanottuna rusinoituminen. Ja piru vie, vesi alkaa tuntua kylmältä! Nuket on aina ripustettava kuivumaan, sillä jos et, niin ne alkavat ensin haista ja sitten homehtua.

17

Vesiteatteri vaatii esitystilalta suurta kantokykyä, lavan pitää kannattaa ainakin 500kg.

Vesiallas vaatii myös ison tilan ja sen rakentaminen ja purkaminen vie yhden työpäivän.

Vesiteatteri on kuitenkin niin harvinainen nukketeatterin laji, ettei vaativat ehdot kuitenkaan karkota esiintymiskutsuja. Illusia on esiintynyt ympäri maailmaa, Kanadaa ja Martiniqueta myöten. Kiertämistä helpottaa teatterin omavaraisuus valo-ja ääniajamisessa, esiintymispaikan ei tarvitse niitä tarjota.

Carvesista Saaban kuningatar ja Salomon jatkavat Charlevilleen. Theatre Illusia esiintyy Marjan vanhassa koulu-kaupungissa jatkaen sitten kiertuettaan Normandiaan.

Marja Nykänen kertoo näytelmän valmistumisen vaiheista ”Kaikki teatteri perustuu ystävyydelle.”

Louis Jouvet, ranskalainen vastarintaliikkeeseen kuulunut teatteriohjaaja Tämä Louis Jouvet’n lause, jonka olin kuullut jo vuosia aikaisemmin, sai Saaban kuningattaren myötä aivan uutta syvyyttä. Ryhmämme, joka oli toiminut kymmenen vuotta hyvin, joutui pari vuotta sitten taloudelliseen ahdinkoon poliittisten päättäjien vaihdon myötä.

Minun ”henkiset arvoni” lasten teatterin pohjaksi eivät olleet tarpeeksi muodikkaita ministeriön ja kunnan silmissä.

Olin kuitenkin päättänyt tehdä vanhan testamentin pohjalta esityksen nuorille. Ajattelin omaa murrosikään tulevaa tytärtäni, miten viestiä toivoa, jotain muuttumatonta hyvyyden toivoa?

Päädyin Korkeaan veisuun ja Salomonin kautta Saaban kuningattareen ja lopulta yhteistyöhön Mohamed Kacimin kanssa, joka oli jo kirjoittanut aiheesta useamman kirjan sekä näytelmän.

Onneksi näin. Sain tekstin ilmaiseksi.

Tässä vaikeassa tilanteessa otin yhteyttä vanhimpiin ystäviini: Petra Giacomelliin, jonka tunnen jo lapsuudesta ja Sanna Salmenkallioon, jonka olen nähnyt lettipäisenä viuluoppilaana ensimmäisen kerran Sannan ollessa kymmenvuotias. Tiesimme kaikki, että esitys jouduttaisiin puristamaan lähes tyhjästä.

Marie de Bailliencourt on kolmas Illusian perustajajäsen ja hänen kärsivällisyytensä koko esityksen etsiskelyvaiheen oli kunnioitettavaa. Mohamed Kacimi avasi minulle koko Saaban kuningattaren persoonan merkittävyyden katolilaisessa taiteessa ja ranskalaisessa romanttisessa sekä myös modernissa kirjallisuudessa. Ongelma oli, ettei minulla ollut paljonkaan tuntemusta monellakaan alalla ja jouduin tekemään yli vuoden pohjustavaa etsintää.

Katselin työpöytäni ikkunasta vanhaa latoamme ja sen seinässä olevaa vanhaa kivikorkokuvaa ihmetellen, miten saisin ratkaistua Saaban kuningattaren arvoituksen.

Saaban kuningatar yhdistää vesi- ja nukketeatteria, paperitaidetta ja marokkolaista musiikkia.

Johanna Salo ilmestyi kuin pelastava enkeli juuri kun saimme ensimmäisen harjoitusvaiheen liikkeelle.

Vien eräänä viikonloppuna Johannan tutustumaan ”sadan kirkontornin kaupunkiin” Rouen’iin, joka on ryhmämme pääkaupunki.

Esittelen hänelle lempi kirkkoani, St. Ouenin luostarikirkkoa, joka on askeetisempi kuin katedraali ja reunustaa kaupungintaloa aivan keskustassa. Katselemme yhdessä lasimaalausta kun huomaan: «Katso Johanna, tuohan on sama muoto kuin meidän ladossa!» Ja vastapäätä käytävän toisella puolella viisitähtinen sommitelma.

Ostamme kirkosta postikortin viisitähtisestä lasimaalauksesta. Kortin kääntöpuolella on lasimaalauksen nimi: ”Salomonin sinetti”.

Toisesta kirkosta löydämme lasimaalauksesta sanan ”kuningatar” auringon yläpuolelta.

Olemme hämmentyneitä.

Sitten Petra Giacomelli tulee kylään tuoden

tekemänsä kirjat. Pyydän häntä ottamaan selvää latoni korkokuvan symboliikasta. Vastaus tulee seuraavalla viikolla: kuusi-terälehtinen ruusu, yksi tärkeimpiä katolisia symbooleja, liittyy luomiskertomuksen kuudenteen päivään, naisen ja miehen luomiseen, aurinkoon ja sitä kautta Saaban kuningattareen.

Saaban kuningarar nähdään mustana esi-äitinä Jeesuksen sukupuussa.Vai niin.

Pari viikkoa ennen ensi-iltaa Sanna soittaa kuudelta aamulla: «Marja, nyt on jokin vialla, Salomonin musiikki ei aukea, sitä paitsi meillä on julkisivuremontti enkä voi äänittää päiväsaikaan, mitä tehdään?» Sanoin, että yritä Kacimin ohjeiden mukaan: palaa Korkeaan veisuun, valitse yksi lause, se riittää, jätetään muut ideat muille esityksille.

Saan puolen päivän maissa tekstiviestin: ”öljyä iholla”. Sanna oli löytänyt.

Olen puhunut naisista, mutta mielessäni on myös miehiä: Jean-Christophe Canivet ja Pierre Gosselin, jotka uhrasivat aikaansa nukkien ja lavasteiden rakentamiselle ja uskalsivat antautua tietylle ”kauneuden estetiikalle”. Stéphane Aladren Marokossa, joka järjesti kiertueemme. Nicolas Saraiva, joka veti äänet ja valot. Philippe Lacombe, joka tuli tekemään Ranskan ensi-iltaan esitykselle uuden valosuunnittelun. Salah Eddine Jaffri, jonka läsnäolo antoi lopulta esitykselle sen lopullisen muodon perinteisen marokkolaisen darboukan rytmissä.

Heille kiitos.

Aiheesta enemmän: www.theatre-illusia.com/ Johanna Salon opinnäytetyö: Vesiteatteri ennen ja nyt. Saatavilla Turun AMK:n kirjastosta.

Saaban kuningattaren arvoitukset Helsingin Juhlaviikoilla 3-5.9. 2010 Kirjoittajat: Johanna Salo ja Marja Nykänen Kuvat: Theatre d’Illusia

18

Nukketeatteri 1/2010

Nukketeatteria siellä missä mango kasvaa:

Kaksi kuukautta työpaja- ja esitysturneella Tansaniassa teksti ja kuvat: Iisa Vanttaja

Elämä tyhjää.. lähtisikö vaikka Afrikkaan?

Suurin piirtein vuosi sitten, lomamatkalta Marokosta palattuani sain päähänpiston lähteä hieman syvemmälle Afrikkaan. Sykäyksenä idealle oli Marokossa näkemäni köyhyys, ja köyhyydestä huolimatta kokemani uskomaton ystävällisyys, ihmisten auttamishalu ja vieraanvaraisuus. Oli vain tunne siitä että haluaisin antaa vuorostani jotain omasta vaatimattomasta puolestani. En lähtisi parantamaan maailmaa koska olen masentavan tietoinen rajallisuudestani -mutta ehkä maksamaan takaisin kokemaani inhimillistä kohtelua. Tekemään mitä - ei ollut vielä tarkkaan hahmottunut mielessäni, mutta se olisi jotain työhöni liittyvää, siis tietysti nukketeatteriin. Hiljalleen alkoi hahmottua paketti työpajan ja oman sooloesityksen yhteensovittamisesta.

Ensin pitäisi ottaa tarkemmin selvää, mihin päin Afrikkaa tällaisen paketin vieminen olisi mahdollista, mistä löytäsin sopivat yhteistyötahot, ja miten rahoittaisin matkan. Aloin googlata residenssejä Afrikassa, ja yllättäin löysin Tansanian Meru-vuoren helmassa lepäävästä Arushasta taideresidenssin (Warm Heart At Residence: WHAT), jota ylläpiti suomalainen paperitaiteilija Seppo Hallavainio.

Meilasin oitis Sepolle, ja siitä käynnistyi keskustelu, joka johti minut noin puolen vuoden päästä kahdeksi kuukaudeksi Tansaniaan.

Koko projektin kannalta tärkein kontakti oli madagaskarilainen Tiana, joka työskenteli Arushassa opettajana Umoja Art-centerissä.

Umoja antaa lapsille ja nuorille koulutusta, lähinnä musiikkia ja tanssia sekä kuvataidetta. Teatteria kaupungissa (eikä juurikaan koko maassa) ei tuntunut olevan ollenkaan, -nukketeatterista puhumattakaan, joten Umojassa kiinnostuttiin kovasti tarjouksestani tuoda nukketeatteriopetusta kaupunkiin.

Tiana on elämää pulppuava, superduracelleilla käyvä noin 155-senttinen voimanainen, joten hänen kanssaan kommunikointi, asian eteenpäin vieminen ja loppuun asti saattaminen oli hauskaa ja sujuvaa.

(Myöhemmin mietin, että tällaisten projektien onnistuminen voi olla kiinni aika lailla tuurista, että sattuu löytämään yhden oikean ihmisen oikeaan aikaan. Hurjaa!)

Soitin Ulkomisnisteriöön viestintä- ja kulttuuriosastolle ja sain selville, että keväällä olisi haku kehitysmaihin vietäviin hankkeisiin.Yksityishenkilönä en voinut rahoitusta hakea, ja hakemus tehtiinkin Nukketeatterikeskus Poi-

Nukketeatterin moniottelija Iida Vanttaja vietti kaksi kuukautta Tansaniassa esiintyen ja vetäen nukkepajoja lapsille. Kuvassa Iida ja Daladala.

jun nimissä.

Aloin suunnitella englanninkielistä, helposti kuljetettavaa sooloesitystä ilman rahtikuluja, ja alkunsa sai köyhästä kengänkiillottajapojasta Mateosta (Mateo, the Lightkeeper) kertova tarina. Tekisin tarinan 90 prosenttisesti Suomessa, niukat lavasteet ja osan rekvisiittaa valmistaisin ja etsisin käsiini Arushassa.

Kevät meni ja kesä tuli tuoden mukanaan iloisia uutisia; projektini oli hyväksytty ja sain sille täyden rahoituksen: matkat, päivärahat, kurssimateriaalit ja rokotukset. Jipii, meitsi lähtisi Afrikkaan!!

Tähän saakka hanke oli ollut lähinnä kuvitteellinen, joten nyt pitäisi alkaa tekemään siitä totta; mistä oppilaat kurssille, missä pajat, missä esitykset jne kaikki käytäntöihin liittyvät asiat.

Tiana pyysi minua tekemään kurssiaikataulun, ja kun sain sen räknättyä ja tuskin lähetettyä kun se tuli bumerangina takaisin; unelmaani siitä, että opettaisin kolmen ikäistä ryhmää lapset, nuoret ja aikuiset ei pystyttäisi toteuttamaan. Minulle luvattiin kaksi eri-ikäistä lapsiryhmää n.6-8 vuotiaat, ja 9-13 vuotiaat. (Lopulta kävi kuitenkin niin, että lasten kuljettamisongelmien vuoksi opetin kuukauden ajan vain yhtä ainoata ryhmää, n. 8-10 vuotiaita.)

Esityspaikaksi luvattiin Umojan oma näyttä-

mö, jossa ei oltu siis koskaan nähty (nukke) teatteria. Paikka olisi eräänlainen katettu ulkonäyttämö, johon kyllä voitaisiin vetää verhot ympärille. Ok, otetaan vastaan mitä tuleman pitää!

Kili, here I come!

5.lokakuuta hyppäsin KLM:n koneeseen ja suuntasin kohti Kilimanjaroa. Pikkuvaikeuksia; tietysti matkalaukkuni oli kadonnut lennolla ( kuulemma tod.näk. Amsterdamissa), ja voi itku, juuri se laukku, jossa oli nuket ja kaikki esitykseen liittyvä! Seppo tuli vastaan ja läksimme kohti Arushaa ilman Mateota...

Ensimmäinen viikko meni sopeutuessa, kaupunkia ihmetellessä ja ihmisiin tutustuessa.

Kävi ilmi, että WHAT olikin taideresidenssi vain sivutoimisesti, ensisijaisesti se ylläpiti edellisiltä omistajilta perittyä ”italialaista” ravintolaa (Masai Café) . Muuta sapuskaa en mainostaisi, mutta siellä sai todella elämäni parasta vegepitsaa, pihaan muuratulla kiviuunilla paistettua.

Paikassa oli ulkotyöpaja, joka ensisijaisesti oli palvellut paperinvalmistusta. Nyt siitä muokattaisiin nukketyöpaja seuraaviksi 3-4 viikoksi. Pajassa työskenteli n. 22-vuotias Gifty (kukaan ei taida Afrikassa olla perillä todellisesta iästään), josta tuli vasen käteni ja uskollinen assistenttini koko Arushassa

Nukketeatteri 1/2010

oloni ajaksi. Gifty oli niin erikoinen tapaus, että hänestä pitäisi kirjoittaa kokonaan oma tarinansa... mutta lyhyesti: hänen ansiostaan pääsin nopeasti selville Masai Cafén sisäisistä henkilökemioista, pikkuskandaaleista, työntekijöiden taustoista, ristiriidoista ja syvemmistä ongelmista. (kirjoitin joillekin olevani suomalais-afrikkalaisen saippuaoopperan kuumimmassa keskiössä..) Paikassa työskenteli n 10, joistakin minulle viikkojen kuluessa rakasta ihmistä.

Työpajat ja lapset Seuraavalla viikolla alkoi paja, ja vaihtelevasti 13-15 Hivin takia orpoa lasta saapui henkilöautoon tungettuna (!!) pajalle.

Koska lapset eivät tienneet mikä on teatteri, nukketeatterista puhumattakaan, aloitin alkututustelun jälkeen työpajan näyttämällä kuvasarjan erilaisita nukeista ja esityksistä.

Olin edellisellä viikolla valmistanut demo-nuken ja nyt havainnollistin aihetta näyttämällä nukella yksinkertaisia perusasioita. Lapset olivat haltioissaan ja alkuun tietysti pitivät nukkea elävänä. Annoin nuken kiertää ja kaikki saivat heti hyvän otteen nukettamisesta.

Lasten leikki on niin lähellä nukketeatteria, että heidän oli helppoa adoptoida teatterinuken idea!)

Viikon aikana valmistettiin yksinkertainen keppinukke, jonka kaikki valmistusvaiheet olivat lapsille outoja: he eivät olleet aiemmin muovailleet, eivät juuri käyttäneet saksia, ommelleet eivätkä maalanneet. Jokainen työvaihe oli heille uusi ja innostava.Erityisesti maalaaminen; Suomesta tuomani kirkkaat akryylimaalit olivat heistä uskomattoman ihania, ja värejä käyettiinkin ennakkoluulottomasti esim. kasvojen maalaamisessa.

Olin ostanut Giftyn avulla kaupungilta värikkäitä afrikkalaisia kankaita, joista lapset valitsivat mieleisensä.

Tällä kertaa tehtiin niinpäin, että ensin syntyivät nuket, tarina myöhemmin.

kyky. Olin varautunut käyttämään pari-kolme päivää esityksen suunnittelu- ja kirjoittamisvaiheeseen. Kerroin vähän näytelmänrakenteen perusperiaatteista, muuten annoin lapsille vapaat kädet. Jaoimme heidät kolmen, neljän ryhmiin ja jokaista ryhmää käytiin välillä kuulemassa ja seuraamassa ylöskirjoittamista. Lapset kirjoittivat juttunsa ensin tarinanmuotoon, ja sitten ne ”dramatisoitiin” ja muutettiin dialogiin.

Lasten aiheet olivat yllättävän moraalisia, oikein/väärin- asetelmia, ja käsittelivät myös nälkää ja kuolemaa. Niissä oli myös paljon eläimiä, jotka olivat tasavertaisia roolihahmoja ihmisten kanssa. Kaikkeen tähän kului vain yksi pajapäivä!

Loppuaika meni näytelmien harjoittelussa, lavastuksiin ja muuhun ei ollut aikaa eikä resursseja. Afrikkalaiset lapset rakastavat esiintymistä, minkäänlaista jännittämistä ja ”en mä kehtaa”-asennetta ei ollut missään vaiheessa minkäänlaista. Se teki työstäni äärettömän helppoa! Lapset halusivat esityksiinsä myös tanssia ja laulua, ja tottakai ne lisättiin.

Pajan loppuhuipennus Lopuksi esiinnyttiin muulle koululle, mutta valitettavasti ei kaikille tilojen rajallisuuden tähden. Koko kurssi huipentui Graduation-juhlaan, jossa osa koululaisista valmistuu ja lopettaa koulun, ja osa siirtyy ylemmälle luokka-asteelle.

Juhlapaivästä muodostui äärimmäisen voimille ottava tapahtuma: Yleisö oli jo saapunut kun koulun pihaa vasta alettiin pukea juhla-asuun. Tämä tarkoitti muovikatetta sateen varalta, ilmapallo- ja kukkakoristeeita, pöytien ja tuolien järjestelyä jnejne., lisäksi kunniavierasta, jotakin Isoa Mamaa (head of education of something..) delegaatioineen odotettiin 5 tuntia! Vaikka koulun johtaja Mama Hindu oli rakastettava nainen, organisoinnissa hän oli hämmentävän huono. Tai sitten Afrikassa toimitaan aina näin... Lapset ja yleisö ottivat ainakin loputtoman odottelun paremmin kuin minä ja muut länsimaista tulleet vapaaehtoisopettajat jotka kirosimme ettei edes juotavaa tarjottu lapsille helteessä.. Pahoitteluja myöhästymisestä emme tältä Isolta Mammalta tietenkään kuulleet. No, jouduin pitämään ex tempore-henkeen puheen, ja lopultakin lapset saivat esiintyä. Ja oltiin menestys, tietty!

Tänä iltana: Mateo, the Lightkeeper!

Saman päivän iltana oli minun Mateoni ensi-ilta. Niin, matkalaukkuni olis siis tullut perille, koti-ovelle asti! Iltaisin ja niinä päivinä kun työpajaa ei saatu järjestettyä, olin harjoitellut WHATin tyhjässä vierashuoneessa.

Vain kaksi päivää ennen enskaria sain pystyttää kamat Umojan näyttämölle, ja purkaa välillä koska siellä oli muutakin toimintaa... Minulla oli mukana kaksi omaa lamppua ja valo-ohjain jossa muuntaja samassa. No,

Seuraavalla viikolla matkustin lasten kouluun, jossa leikimme (liian pienessä tilassa) ilmaisu- ja teatterileikkejä, jotka olin huolella valinnut johdannoksi nukketeatterin ymmärtämiseen. Lapset olivat minusta uskomattoman ilmaisuvoimaisia ja iloisen kiitollisia kaikesta oppimastaan. (Pakostikin aloin verrata meidän yltäkylläisyyden keskellä eläviin lapsiimme, jotka kärsivät masennuksesta ja muista ”aikuisten” taudeista jo peruskoulusta lähtien. Luinko juuri jostain, että meillä jo päiväkotilapsilla voi olla masennusta ja stressiä?)

Seikka joka hieman järkytti, oli se, että tansanialaisessa koulussa, ja ehkäpä laajemmin koko Afrikassa kuria pidetään yllä väkivallalla. Keppi kulkee jokaisen opettajan vyötäisillä ja siitä saa jos ei olla kiltisti.Tästä huolimatta lapset eivät olleet ”alistetun” oloisia eivätkä pelokkaita, päinvastoin. Hmm..lisää ajattelemisen aihetta..!

Iloisempi yllätys oli lasten tarinankerronta-

19

In the jungle, the mighty jungle. Kuva nukketeatterityöpajasta.

20

Nukketeatteri 1/2010

ohjaimesta oli (koneen ruumassa?) lentänyt nappulat kuuseen! Laitetta oli sitten kolme ”fundia” (Tansaniassa kaikki ovat joka-alan mekaanikkoja tai rakentajia l.fundeja) korjaillut ja lopputulos oli tyydyttävä. Valaistuksen kanssa oli lisäksi suuria ongelmia, eihän Umojan laitteet (johdot pistokkeineen) mätsänneet minun ohjaimeeni, tai päinvastoin.. Lisäksi olin päättänyt, etten aja itse valoja vaan opetan hommaan jonkun paikallisen että saan sitä kautta antaa myös opetusta. Gifty sai olla luotettu valomies. No, saimme valot ja kaiken tekniikan toimimaan vasta enskaria edeltävänä yönä; joten herran haltuun vaan; odotin mielenkiinnolla millaisen valoshöyn tarjoaisimme yleisölle! Hieman myös pelotti tulisiko kaatosade niinkuin edellisenä iltana, jolloin vesi kyllä virtaisi myös näyttämölle; puhumattakaan sähkökatkoksesta, joka olisi mahdollista samoin...

Olin päättänyt Suomesta lähtiessä ottaa mukaan ”löysän pipon”, joten vain kerran sallin itselleni menettää hermoni lamppusählingin aikana. Kun neljäs äijä oli käynyt ”korjaamassa” eräästä ravintolasta lainatun lampun tuloksetta, löin nuket tiskiin ja läksin Umojan keittiöön korkkaamaan etuajassa ensi-iltaviinipänikän.

Ensi-ilta oli great success! Kaikki meni uskomattoman hyvin. Tupa oli täynnä väkeä, ilma loistava, ei sähkökatkoksia, lamput toimi ja Gifty veti lunkisti intuitiolla hienot valotilanteet!

Esityksessä syntyi minulle ennenkokematon intensiteetti yleisön kanssa. Umojan naiset

Assistentti Gerald ja tynnyrillinen nukkeja.

Upeita tuloksia! Tämä nukke sai heleän vihreän värin.

olivat kuunneelleet toivettani että paikalle tuotaisiin paikallisia, köyhiä lapsia; olisin ollut hirveän pettynyt jos katsomossa olisi istunut vain suurlähetteiläiden ym.rikkaiden diplomaattien valkoisia mukuloita. No, melko hyväosaisia olivat nämäkin lapset, olivathan he niitä, joilla oli mahdollisuus käydä koulua ja oppia mm. englantia. (mukana oli kuitenkin tulkki siltä varalta että joukossa olisi vain svahilintaitoisia lapsia) Esityksen jälkeen syntyi pitkä keskustelu, jossa sain kuulla erittäin analyyttisiä kysymyksiä ja kommentteja esityksestä. Tansanialaisten lasten kuuntelu- katselu- ja huomiointikyky on jotain aivan ällistyttävää; uskon sen johtuvan päätä turruttavien medioiden puuttumisesta. Ajattelua ja keskustelutaitoa löytyy niin ikään suurenmoisesti. Nautin suunnattomasti jokaisesta hetkestä näiden lasten kanssa!

Seuraavana iltana oli Halloween-juhlat, ja yleisö tuntui olevan jännittyneessä vireessä.

Giftyn valomiehen taidot osoittautuivat eilisen päivän hyväksi tuuriksi, ja menivät nyt miten kuten. Silti kaikki meni lähes yhtä hienosti. Enempää esityksiä minulle ei pystytty tarjoamaan, ja minä kun olisin vetänyt vaikka 15 putkeen! Kaikenlainen organisointi on tuolla päin palloa hyvin hankalaa: tiedottaminen, ihmisten pääsy paikalle, yksin köyhyys aiheuttavat omat ongelmansa.

Alistua täytyi, ja pakkasin kamat hiljaisena, mutta tästäkin kokemuksesta tyytyväisenä takaisin laukkuun. Mietin myöhemmin kannatiko tehdä esitys jossa oli valokalustoa; toisaalta en tekisi niin toiste; toisaalta pystyin tarjoamaan ihmisille jotain aika maagista; eiväthän he olleet koskaan ennen nähneet teatteriesitystä, saatikka esitystä jossa on valotekniikkaa!

..ja kuinkas sitten kävikään?

Loppumatka Tansaniassa on jo toinen tarina.

Arushasta poistuessani (matkareitti: Pangani, Bagamoyo,Sansibar, Dar-es-Salaam) alkoivatkin tosi seikkailut... Salaisuuksia on kuitenkin myös jätettävä, joten päätän Tansanian -raporttini näihin kuviin ja tunnelmiin;) !

Lisätään kuitenkin että minkäänlaisia ongelmia en loppumatkalla kohdannut, ei iskenyt malaria, ei ameeba eikä rosmokaan. Vain kerran oli jännät paikat kun saavuin erehdyksessä Daressalamiin pimeän aikaan. Enpä suosittele, ystävät hyvät!

Kaikkein viisain päätös, jonka tein koko projektin aikana oli päätös olla kuvittelematta Tansaniaa. Jollain ihmeen keinolla onnistuin pitämään valkoisen paperin päässäni; vaikka kiinnostuneena haastattelinkin siellä käyneitä, en piirtänyt sitä täyteen valmiita kuvia ja odotuksia. Afrikkaa ei vain voi kuvitella, joka tapuksessa se avautuu sinulle jonain aivan toisena maailmana. Mutta sen voin sanoa, että Afrikasta ei palaa sama ihminen joka sinne lähti. Jätin sinne palan sydäntä, ihmisille, luonnolle, taivaalle- ehkäpä se on joskus haettava takaisin.

Tarkkaavaista yleisöä.

Nukketeatteri 1/2010

TIP-Connection on jälleen vauhdissa Viime vuosina hiljaisempaa eloa viettänyt The Turku International Puppetry Connection ry on ryhdistäytynyt. Uusien esitysten tuottamisen lisäksi TIP-Connection järjestää kaikille nukketeatterista kiinnostuneille avoimia Q & A (Questions & Answers) – haastatteluiltoja, joiden vieraina ovat kotimaiset ja ulkomaiset nukketeatteritaiteilijat. Kevään aikana Nukketeatteritalo Mundon kodikkaissa tunnelmissa monenmoisiin kysymyksiin ovat vastailleet unkarilainen András Lénárt sekä Jerusalemin visuaalisen teatterin koulun (Jerusalem School of Visual Theatre) oppilaat ja opettajat. Tämän kevään viimeisen tapaamisen (6.5.) vieraina ovat turkulaiset alan veteraanit Marco Pinto, Kerttu Aaltonen ja Kitta Sara. Taiteilijatapaamisia järjestetään myös ensi syksynä.

Vuonna 2010 TIP-Connectionin pääprojekti on TIP-Fest (Turku International Puppetry Festival) 18.-21.11. Lämminhenkinen tapahtuma on kaikenikäisiä ihmisiä yhdistävä valon ja ilon juhla, valopilkku marraskuun pimeydessä. TIP-Festistä on tarkoitus luoda jokavuotinen, niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin tunnettu nukketeatteritapahtuma.

Ensimmäisen TIP-Festin tavoitteena on tuoda esiin Turussa vallitseva nukketeatterienergia ja paikallisen ohjelman lisäksi tapahtumaa värittävät kaksi kansainvälistä vierailijaa Tu-

run naapurikaupungeista Tukholmasta ja Pietarista. Tervetuloa juhlimaan Turkuun!

The Turku International Puppetry Connection ry (TIP-Connection) perustettiin nukketeatterin tekijöitä kokoavaksi yhdistykseksi syksyllä 2005. TIP-Connection on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää nukketeatterin tunnettavuutta monipuolisena visuaalisen taiteen lajina kotimaassa ja muualla maailmassa sekä lisää alan työmahdollisuuksia. TIP pyrkii rakentamaan luovaa yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa, mm. kulttuurin, sosiaalija terveydenhuollon sekä koulutuksen aloilla.

Pitkän tähtäimen tavoitteena yhdistyksellä on

21

TIP-Connectionin logon hahmon on piirtänyt Maksim Isaev.

luoda Turkuun nukketeatterikeskus, joka toimisi alan tiedotus-, koulutus- ja tuotantokeskuksena.

TIP-Connectionin tiedotustiimi Ira, Laura ja Roosa Lisätietoja TIP:n toiminnasta ja jäsenyydestä: sihteeri Laura Hallantie, lhallant@ gmail.com (kotisivu tulossa!)

More information about The Turku International Puppetry Connection: lahallant@ gmail.com

Kylpypäivä on TIP-Connectionin talven tuotantoja, ohjaus Anna Ivanova-Brashinskaya.

Kuva: Kari Vainio.

Nuketterista tuli

Perniön pieni kulttuurikeskus Perniössä, nykyisessä valtavassa Salossa, sijaitsee kaunis puuhuvila aivan Salo-Tammisaari tien kupeessa. Kyseessä on perniöläisen nukketeatterin monitoiminaisen Kaisa-Leena Kaarlosen pitkäaikaisen unelman täyttymys.

Vuoden verran remontin alla ollut talo avasi ovensa viime syksynä nimellä Nuketteri. Talo on tukikohta kolmelle Salon seudulla toimivalle nukketeatterille: Nukketeatteri Taikasauva, Nukketeatteri Saara ja Kaisan Kontti.

Taikasauva koostuu paikallisista nukketeatterin harrastajista, Saara on osittain Salo-Uskelan seurakunnan alaisuudessa toimiva ryhmä ja Kaisan Kontti on Kaisa-Leena oma sooloteatteri. Kaisa-Leenan panos luonnollisesti on kaikissa kolmessa iso.

Talossa toimivien ryhmien omien esitysten lisäksi Nuketteri tarjoaa paikan vierailuesityksille. Kaisa-Leena toivottaa tervetulleeksi vierailuesitykset Nuketterin näyttämölle.

Kooltaan se on noin 5x5 metriä ja katsomoon mahtuu 40-50 ihmistä. Syksyllä avajaisissa vieraili Ofelia ja varjojen teatteri. Keväällä Hannu Räisä kävi esittelemässä uutta kirjaansa Nasty puppet.

Akvarellistina toimiva Kaisa-Leena pitää tilas-

Nuketterista on muodostunut kotoisa kulttuurikeskus Salo-Tammisaari tien varteen. Talo tarjoaa paikan esityksille, kokouksille ja näyttelyille. Kuva: Kaisa-Leena Kaarlonen.

sa myös taidenäyttelyitä, ja kesällä talossa toimii kesäkahvila. Paimiolaisen nukketaiteilijan Kirsti Huuhkan nukeille tullaan järjestämään taloon vakituiset näyttelytilat. Taloon valmistuvat verstastilat nukenrakennusta varten, joten kaikenlaiset kurssitkin ovat mah-

dollisia.

Nuketteri on otettu Perniössä ilolla vastaan.

Lapsiryhmät ovat tehneet sinne retkiä ja moni paikallinen yhdistys on kysellyt sitä kokoustilakseen.

Lisätietoja: nuketteri@gmail.com

22

Nukketeatteri 1/2010

Martti Suosalo ja Satu Paavola ovat rooleissa syksyllä nähtävässä aikuisten nukketeatteriesityksessä 3D. Esityksen ohjaa maailmankuulu Neville Tranter.

Neville Tranter ohjaa syksyllä Suomessa

Dirty difficult dangerous

Hollantilainen nukketeatteriguru Neville Tranter saapuu Suomeen elokuussa ohjaamaan aikuisille suunnattua nukketeatteriesitystä 3D. Nukketeatterihistoriaa tehdään myö siinä mielessä, että yksi Suomen tunnetuimmista näyttelijöistä, Martti Suosalo, näyttelee ensimmäistä kertaa nukeilla yhdessä kollegansa Satu Paavolan kanssa.

Ensi-ilta on syyskuussa Linnateatterissa Turussa.

Näyttelijä ja nukketeatteritaiteilija Satu Paavola on käsikirjoittanut näytelmän, jossa puhutaan tuntematonta pseudokieltä rosterin hohteisessa studiokeittiössä. Seassa vilahtelee ties mitä kieliä, mutta pääosin teksti on siansaksaa.

- Mutta ei suomea, ainakin yritämme välttää sitä, Satu Paavola sanoo.

Näytelmän nimi 3D viittaa kansainvälisessä ihmiskaupassa käytettävään termiin, joka tarkoittaa ”Dirty, Difficult, Dangerous” (likasta, vaikeaa, vaarallista). Sillä viitataan kaikkiin sellaisiin töihin, joihin joutuvat turvautumaan maailman köyhimmät ihmiset tul-

lakseen toimeen. Tyypillinen tällainen työ on esimerkiksi alkeellisissa olosuhteissa tapahtuva kaivostyö.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat TV-kokkiohjelmaan, jossa näyttelijä Martti Suosalon esittämä julkkiskokki joutuukin yllättäen kohtaamaan monenkirjavia ihmiskohtaloita.

- Kokki on tyypillistä länsimaista elämäntyyliä elelevä henkilö. Hän toimii näytelmän keskushenkilönä.

Satu Paavolan rooli on TV-studion hiljainen sisäorja. Molemmilla näyttelijöille on omien näyttelijärooliensa rinnalla useampi nukkehahmo.

Uusi aluevaltaus Näyttelijä Martti Suosalolla on pitkä kokemus näyttelijänä teatterissa ja elokuvassa, mutta nukketeatteri tulee hänelle lähes uutena aluevaltauksena, mutta mieluisana sellaisena.

- Minulla on tavoitteena, että joka vuosi yritän löytää jonkun uuden osa-alueen, jolla voisin kehittää itseäni näyttelijänä.

- Monet ikäiseni miesnäyttelijät rupeavat ohjaamaan, mutta minun mielestäni tässä näyt-

telemisessä on vielä ihan riittävästi opittavaa, Suosalo naurahtaa.

Suosalo oli vieraana taannoin TV:ssä pyörineessä haastattelusarjassa ”Taiteilijaelämää”. Siinä haastattelija kysyi, mitä vieras haluaisi seuraavaksi oppia työssään. Nukketeatteria, vastasi Suosalo ja studioyleisö rämähti nauramaan. Mutta Suosalo tosiaan tarkoitti sitä. Satu Paavola pisti asian korvansa taakse ja nyt he tekevät yhteistyötä maailmankuulun nukketeatteritaiteilijan Neville Tranterin ohjauksessa.

Ihan tyystin vieras ajatus esineiden kanssa näytteleminen ei Suosalolle ole. Hän on vetänyt Teatterikorkeakoulussa kursseja, joiden otsikko on ”esine ja näyttelijä”. Kursseilla on opeteltu sitä, miten esineen saa elämään ja millaisia merkityksiä niille voidaan eri tavalla antaa.

Teatterikorkeassa näyttelijän koulutuksen saanut Paavola uskoo, että draamateatterin kasvatti pystyy kyllä esiintymään nukella, jos on asiaan halua, ymmärrystä ja taipumusta.

- Kyse on egosta, siitä, pystyykö jättämään oman itsensä sivuun.

- Itselleni nukketeatteri on opettanut ihan valtavasti myös näyttelijän työstä. Nukketeatterissa ei saa juosta yhtään asioiden yli,

Nukketeatteri 1/2010

vaan keskittyä jokaiseen asiaan kerrallaan.

Tranterin ensiohjaus Suomessa Neville Tranter tunnetaan voimakkaista ja provokatiivisista aikuisten nukketeatteriesityksistään, kuten Salome, Re:Frankenstein ja Shicklgruber alias Adolf Hitler. Australialaissyntyisen, mutta vuosia Hollannissa asuneen Tranterin teatteri Stuffed Puppet Theater on kansainvälisten nukketeatterifestivaalien vakiovieras, ja teatterin uudet esitykset herättävät aina suurta mielenkiintoa.

Satu Paavola näki Tranterin esityksen Salome Tampereen Teatterikesässä vuonna 1999, ja oli saman tien myyty. Frankenstein-esityksen vieraillessa Suomessa hieman myöhemmin Paavola otti yhteyttä Tranteriin, ja meni myöhemmin myös hänen kurssilleen.

- Tapasin hänet vielä myöhemmin Charleville-Mezierissä ja kysyin, olisiko hän kiinnostunut joskus ohjaamaan Suomessa. Siitä se lähti liikkeelle.

Kun rahoitus sekä tuotannollinen yhteistyö Nukketeatterikeskus Poijun, Linnateatterin ja Aleksanterin teatterin kesken saatiin kuntoon, ollaan nyt siinä pisteessä, että Neville Tranter vihdoin saapuu ohjaamaan ensimmäistä kertaa Suomeen.

- On kyllä todella jännittävää, toteaa Paavola.

Tekijät uskovat, että Neville Tranterilla on paljon annettavaa juuri esityksessä, jossa näyttelijä joutuu jatkuvasti vaihtamaan hahmoa omasta itsestään nukkeen ja päinvastoin. Nuket esitykseen tekee idean äiti itse.

Satu Paavola luonnehtii niitä ”isoiksi käsinukeiksi” aukeavine suineen.

3D:n ensi-ilta on 22. syyskuuta Turun Linnateatterissa, minkä jälkeen se siirtyy Aleksanterin Teatteriin Helsinkiin. Toiveena tekijöillä on, että esitys jatkaisi kiertue-esityksenä sen jälkeenkin.

- Se on aina niin sääli, että tehdään hirveän iso duuni, rykäistään esitys 10-20 kertaa ja sitten se on siinä, sanoo Satu Paavola, joka on jälleen pakannut kiertuekassiinsa vanhan rouva Betsyn. Betty ’Sis’ O’Valley’llä on kesällä edessä keikka mm. Berliinissä.

Keikkailu sopii myös freelancerinä toimivalle Suosalolle. Vakikiinnityksessä ollessaan hän väsyi siihen, että samaa näytelmää pyöritettiin monta iltaa viikossa.

- Olen kymmenisen vuotta koettanut kerätä itselleni ohjelmistoa, jota voi esittää silloin tällöin. On paljon antoisampaa, kun voi tehdä tänään sitä ja huomenna taas tätä, sanoo Suosalo, jolla on plakkarissaan mm. esitykset Kiviä taskussa, Luolamies, Mielipuolen päiväkirja.

Timo Väntsi 3D, käsikirjoitus Satu Paavola, ohjaus Neville Tranter, nuket: Satu Paavola, musiikki: Juha Jaakkola, rooleissa: Satu Paavola, Martti Suosalo. ensi-ilta 22.9.2010 Linnateatterissa Turussa. Lisätietoja myöhemmin saa www.linnateatteri.fi

23

Tranter`s first direction in Finland Dirty, difficult, dangerous!

A famous puppeteer and actor Neville Tranter (Netherlands) will come to Finland in August. He will direct a puppet show called 3D. The premiere will be on the 22nd of September in Linnateatteri in Turku.

The manuscript is made by a Finnish actress and puppeteer Satu Paavola. The language of the show will be nonsense including pieces of all kind of languages.

But we are trying to avoid Finnish, Paavola says.

The name of the play 3D means three things: dirty, difficult and dangerous. It is a term which is used about the works and tasks that nobody wants to do except the poorest people who are forced to do them to survive. A good example of this kind of works is mining.

The happenings of the play are situated in the TV-studio. A famous top chef meets different kinds of people and their fates in the show. In the role of the chef is Martti Suosalo, one of the most famous actors in Finland. Satu Paavola will be in the role of studio assistant.

They both act also with puppets. They both also animate the puppets.

Puppets are a new field for Martti Suosalo. He has never before done puppetry but has always been interested in it.

I have a principle that every year I will try to learn something new about acting or theater.

Mostly male colleagues of my age become directors. I think there’s enough to do and learn in acting.

First direction in Finland 3D will be Neville Tranter’s first direction in Finland. Satu Paavola saw Tranter’s show Salome in 1999 in Tampere Theater Summer and she was charmed. Few years later Paavola took part in Tranter’s course and later in Charleville she met Tranter again. She asked if he would be interested in directing.

That’s how it started.

The puppets will be “big handpuppets” with speaking mouths. Satu Paavola will build them. Paavola and Suosalo believe that Tranter is the right person to direct a technique where the actors have to both act and animate puppets and make quick changes between these two.

3D is a co-production between Linnateatteri, Puppet Theater center Buoy (Helsinki) and Aleksanterin Teatteri. After the shows in Turku and Helsinki it will continue on tour.

Both Paavola and Suosalo have experience in touring and they hope they’ll be able to perform 3D in festivals.

3D, manuscript Satu Paavola, directed by Neville Tranter, puppets: Satu Paavola, music: Juha Jaakkola, in the roles: Satu Paavola, Martti Suosalo. More info you will find later: www.linnateatteri.fi

Satu Paavola and Martti Suosalo are actors and puppeteers in 3D.

text and photos: Timo Väntsi

24

Nukketeatteri 1/2010

Pieksämäen kuulumisia Pieksämäellä nukketeatterikoulutusta antavan Sisälähetysseuran oppilaitoksen nimi on muuttunut Koulutuskeskus Agricolaksi.

Pieksämäen teatterialan ammattitutkintoon valmistava nukketeatterikoulutus täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja säännöllinen pitkä nukketeatterikoulutus Pieksämäellä täyttää 20 vuotta. Nukketeatterikoulutusta juhlistetaan työn merkeissä kymmenpäiväisellä nukenrakennuksen ja nukeilla näyttelemisen kurssilla. Kurssi kuuluu lähijaksona ammatillisen koulutuksen kolmannen kurssin ohjelmaan, mutta se on avoin myös muille nukenrakennuksesta kiinnostuneille. Opettajina kurssilla toimivat nukketaiteilijat Hannu Räisä ja Aapo Repo, joka on myös Etelä-Savon läänintaiteilija.

Pieksämäen nukketeatterikoulutus on yksi teatterialan ammattitutkinnon osaamisaloja.

Kaikille osaamisaloille yhteisiä tutkinnonosia ovat teatterialan kaikille yhteinen ammattitaito ja teatterialan tuotanto- ja taiteellinen prosessi. Nukketeatterin oman osaamisalan tutkinnonosat ovat nukketeatterin yhteinen ammattitaito ja keskenään valinnaiset nukketeatterikasvatus ja teatterinuken valmistus.

Opiskelijoina meneillään olevalla kurssilla on nukketeatterinäyttelijöitä, teatterin muita ammattilaisia, kirjastoväkeä, käsityöläisiä ja kasvatustyössä toimivia, jotka haluavat syventää osaamistaan nukketeatterista.

Pieksämäellä lapsi- ja perhetyön perustutkintoa opiskelevat ovat myös voineet valita opinnoissaan 10 opintoviikon nukketeatterikasvatuksen kokonaisuuden ja siten edistää nukketeatterin käyttöä työvälineenä lasten kanssa työskennellessä päiväkodeissa ja seurakunnissa. Koko koulu on ollut paperiteat-

Heli Laitisen marionettijoutsenet lentävät.

Katarina Stycz nukentekopuuhissa.

Helena Kaipio keskittyy itsestään seisovan pöytänuken vaiheisiin Aapo Revon kurssilla.

terin lumoissa amerikkalaisen Great Small Works-teatterin vierailtua oppilaitoksella.

Myös Teatteri Mukamaksen esitys Villijoutsenet ja Nukketeatteri Sananjalan uusin esitys Ylös alas ympäri ovat tuoneet uusia ystäviä nukketeatterille ja avanneet opiskelijoiden silmiä nukketeatterin mahdollisuuksille.

Pieksämäen nukkekoti on ollut koulutuksen yhteistyökumppanina useina vuosina, kun opiskelijat ovat tehneet esityksiä nukkekodin toukokuuhun. Tänä kesänä kuten viime kesänäkin nukkekodin toiminnan suunnittelusta vastaa lastenkulttuurikeskus Verso. Nukketeatteri on ollut ja on edelleen olennainen osa nukkekodin kesätoimintaa. Nukkekodilla pidetään lasten työpajoja ja ryhmät ovat tervetulleita esiintymään nukkekodin näyttämölle.

Pieksämäellä pitkään toimineen nukketeatterin Pinukken nuket ovat olleet näytteillä sekä nukkekodilla että niille perustetussa Nukke-ja lelumuseo Unelmassa. Nyt nuket ovat siirtymässä Sylvin pappilan tiloihin, jossa on myös kesäisin muuta näyttelytoimintaa.

Tällä hetkellä koulutuksessa olevat ovat opinnoissaan loppusuoralla ja muutama on tehnyt jo ensimmäisen näyttönsä. Myös Adultassa opiskelleista osa on suorittanut jo koko tutkinnon, osalla on näytöt meneillään. Uusi koulutusryhmä aloittaa todennäköisesti keväällä 2011.

Tässä tämän hetkiset kuulumiset. Askelletaan päivä kerrallaan. Nopeasti tuo kymmenen vuotta, jonka olen tässä ammattitutkinnon opettajana ollut, näyttää menevän.

Terveisin Marja-Liisa Lintunen kuvat: Päivi Lehmusvuori

Nukketeatteri 1/2010

25

WELLCOME TO THE FESTIVALS!

Mukamas Inspiraation lähteillä Kesän nukketeatterifestivaalikauden voi aloittaa Tampereella toukokuun alussa.

Teatteri Mukamaksen järjestämä kasainvälinen nukketeatterifestivaali tuo toukokuussa Tampereelle runsaan valikoiman nukketeatteriesitysten helmiä. Tampereelle saapuu jälleen vieraaksi joukko ammattitaitoisia nukketeatteriryhmiä sekä kotimaasta että ulkomailta. Tämänvuotinen festivaali on järjestyksessä seitsemäs ja se tarjoaa moneen ikään sekä makuun sopivia esityksiä.

Ulkomaiset taiteilijat tulevat tällä kertaa Tšekistä (Divadlo Alfa), Puolasta (Bialostocki Teatr Lalek), Virosta (Eesti Riiklik Nukuteater) sekä Saksasta (Theater con Cuore).

Omilla esityksillään mukana ovat myös kotimaiset Nukketeatteri Sampo, Teatteri Hevosenkenkä, Matkalaukkuteatteri, Haiharan nukketeatteri, Nukketeatteri Nirunaru, Vekkulikettu, Teatteri Mukamas sekä Hämeenlinnan kaupunginteatteri.

Perheen pienimmille on luvassa mm. eläinsatuja, prinsessatarinoita sekä jännitystä kummitusten parissa. Hieman isommille lapsille tarjolla on lohikäärmeen rakkaustarina ja seikkailu klassikkosadun merkeissä. Koululaiset lentävät kuuhun, seikkailevat yhdessä kolmen muskettisoturin kanssa ja sukeltavat nukketeatterin saloihin. Aikuiset pääsevät seuraamaan Villinlännen menoa, hyytävää kamppailua etelänavalla sekä vampyyrien tappajien arkea. Ennen puolalaisen Bialostocki Teatr Lalekin esitystä katsojilla on mahdollisuus osallistua Marek Waszkielin luennolle, joka käsittelee aikuisille suunnattua nukketeatteria. Esityspaikkoina toimivat Nukketeatteri Mukamaksen oman näyttämön lisäksi myös Tampere-talo, pääkirjasto Metso, Hällä-näyttämö sekä Tutkivan teatterityön keskus.

Nukketeatterifestivaali hurmaa yleisönsä kauniilla visuaalisilla kuvilla sekä kiehtovasti ja taitavasti toteutetuilla äänimaailmoilla.

Salaperäiset tarinat, yllätykselliset käänteet sekä herkät ja liikuttavat tarinat koskettavat. Hersyvä huumori riemastuttaa ja musiikilla höystetyt esitykset ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä, joissa kekseliäät yksityiskohdat ruokkivat mielikuvitusta.

Bialostocki Teatr Lalek (Puola) BIEGUN / THE POLE Kuva: Bogumil Gudalenski.

Hiiri Morsiamena / The mouse as a pride, dir: Mansi Stycz, puppets: Anna-Liisa Tarvainen, actor: Kirsi Nurminen, photo: Patrick/Grass

Mukamas 7th International Puppet theater Festival Mukamas 7th international puppetry festival will take place in Tampere the 3rd-8th May. Mukamas festival provides shows for adults and children. The performers come from Tsek (Divadlo Alfa), Estonia (Eesti Riiklik Nukuteater) and Germany (Theater con Cuore). The organizer of the festival Teatteri Mukamas and six other finnish theaters are also having their shows during the festival.

This year special program will be a lecture of polish scholar of puppetry Marek Waszkiel. He will talk about puppetry for adults.

The 7th International Puppetry Festival in Tampere 3th-8th May 2010.

More Information www.teatterimukamas.com

26

Nukketeatteri 1/2010

WELLCOME TO THE FESTIVALS!

Seitsemäs Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali Seuraava, eli järjestyksessään seitsemäs kansainvälinen Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali järjestetään Imatralla 25.- 29.5.2010.

Esiintyviä ryhmiä on tulossa kymmenestä maasta: Espanja, Iran, Israel, Italia, Portugal, Romania, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Venäjä. Festivaali on tänä vuonna viisipäiväinen.

Ensimmäistä kertaa Mustan ja Valkoisen Teatteri on laajentamassa yhteistyötä myös muihin Pohjoismaihin. Pohjoismainen kulttuurirahasto on myöntänyt tukea Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin yhteydessä järjestettävälle projektille, jonka puitteissa mahdollistetaan teatterien osallistuminen festivaalille Suomen lisäksi myös uusista maista: Ruotsista ja Tanskasta.

Esityksiä on jälleen tulossa laaja skaala sekä lapsille että aikuisille. Päivisin on luvassa lapsille ja nuorille nukketeatteria ja muita lastenesityksiä. Iltaisin teatteritarjontaa on aikuisille laidasta laitaan: pantomiimia, tanssiteatteria, komiikkaa nukketeatteria sekä kokeilevaa teatteria.

Nukketeatteritarjontaa on perinteiseen tapaan ohjelmassa runsaasti: suomalaisen Hanna Hietalan Mitima-teatteri esittää näytelmänsä Talven Taika, ja tanskalainen Musikteatret Undergrunden esityksensä Mozartin Joulu, joka on upea sekoitus oopperaa ja marionettinukketeatteria. Myös venäläiset Jekaterinburgin nukketeatteri sekä Novgorodin Teatteri Mali esiintyvät Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalilla, tarjoten yleisölle elävää musiikkia ja paperinukketeatteria.

Saattaapa nukketeatterielementtejä esiintyä myös festivaalin muissakin esityksissä, esimerkiksi espanjalaisen Teatre dels petits elements (Au Ments) esityksessä S.piel ja Iranista teheranilaisen Moaser Theater Group esityksessä Mocando. Ohjelma kokonaisuudessaan löytyy Mustan ja Valkoisen uudistuneilta nettisivuilta osoitteesta www.kulttuuri.org.

Hanna Hietala vetää festivaalin aikana, torstaina 27.5. myös marionettinukketyöpajan, joka on suunnattu teatterin ammattilaisille sekä harrastajille, sekä lasten parissa esim. kerhonohjaajina tai päiväkodinopettajina työskenteleville. Tähän ilmaiseen työpajaan voi ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen mustanjavalkoisenteatteri@gmail.com 17.5. mennessä. Kannattaa kuitenkin kiirehtiä ilmoittautumisessa, sillä vain 20 ensin ilmoittautunutta henkilöä mahtuu mukaan. Perjantaina 28.5 Hanna Hietala vetää työpajan lapsille. Työpajoja tukee Pohjoismainen kulttuurirahasto.

Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali kuuluu

valtion tuen (eli valtakunnallisesti merkittävien tapahtumien tuen) piiriin, johon kuuluu Etelä-Karjalassa vain kaksi tapahtumaa. Tänä vuonna Opetusministeriön tuki on 2,5 kertaa edellisvuotta suurempi, 15 000 euroa.

Festivaalin liput tulevat ennakkomyyntiin 3.5.2010 Reetta Suominen festivaalin tuottaja Teatre dels Petits Elements (Spain): 2 mujeres.

Kuva teatterin.

Black and White Theater festival

The Black and White Theater festival will be hold in Imatra the 25th-29th May. There will be perhormances from ten countries: Spain, Iran, Israel, Italy, Portugal, Sweden, Finland, Denmark and Russia. The shows at daytime will be for children but the evening program offers mime, dance, comical puppetry and experimental theater for adults. Puppeteer Hanne Hietala will lead a workshop for professionals and amateurs during the festival. The theme of workshop is marionettes.

Black and White Theater festival 25th-29th May in Imatra, more information www.kulttuuri.org

Musikteatret Undergrunden (Tanska): Mozartin joulu, kuva teatterin.

Nukketeatteri 1/2010

27

WELLCOME TO THE FESTIVALS!

Satujen Sateenvarjo Mikkelissä

Kansainvälinen taidefestivaali Satujen sateenvarjo Mikkelissä koostuu viidestä eri osa-alueesta; nykytaiteesta, taidekasvatuspajoista, workshopista, seminaarista ja nukketeatterista. Lastenkulttuuri on painopisteenä koko festivaalilla. Kohderyhmänä ovat erityisesti lapset, esiintyjät ja taiteilijat.

Festivaali järjestetään 1.-31.8.2010 hyvin ainutlaatuisessa paikassa, GalleriArissa. GalleriAri on taidetalo Mikkelin historiallisesti merkittävän kasarmialueen kupeessa. Talo sisältää galleriatilat, taidevuokraamon, kehystämön, taiteilijaresidenssin ja työtilat. Festivaalin aikana tapahtumia on suuren gallerian kaikissa kolmessa kerroksessa ja myös puutarhassa. Järvisuomen rauhallisuus ja idyllisyys yhdistettynä pienen eloisan kaupungin ilmapiiriin tarjoaa ainutlaatuisen miljöön korkeatasoiselle festivaalille.

Festivaalin ohjelmistoon kuuluu mm. kansainvälinen nykytaidenäyttely Elukka ja paikallisten lasten teoksista koottu Satujen sateenvarjo. Molempien näyttelyiden oheisohjelmistoon sisältyy niin työpajoja kuin taiteilijaesittelyjä.

Nukketeatterifestivaaleille 26.-29.8.2010 tulee esiintyjiä Suomesta, Venäjältä, Tsekistä, ja Ruotsista. Rinnakkain yleisönäytösten kanssa kulkee enemmän ammattilaisille ja harrastajille suunnattu OFFestivaali. OFFestivaalilla on oma ohjelmistonsa, joka koostuu mm. VIP tilaisuuksista.

Satujen sateenvarjo tarjoaa ammattilaisille ja nukketeatterin harrastajille myös erilaisia koulutustilaisuuksia.

Bunraku ja teatterimusiikki Workshop 23.8.27.8.2010 on ensimmäisiä laatuaan. Workshop käsittelee laajasti musiikkia (ohjaajana muusikko, musiikinopettaja Jendrek Prusak) ja näyttämöanimaatiota (ohjaajana Aapo Repo, nukkenäyttelijä, läänintaiteilija). Koulutus on suunnattu harrastajille ja ammattilaisille. Workshopissa on mahdollista kokeilla nuken manipulaatiota ryhmässä ja yksin. Usein esityksen valmistamisen yhteydessä ei ole mahdollista keskittyä pelkästään nuken liikuttamiseen. Musiikkikin tulee hyvin usein nauhalta ja siten tuo rytmin esitykseen.

Tämän workshopin aikana muusikot pääsevät kokeilemaan soittamista myös esiintyjien ehdoilla. Workshopin keskeinen tavoite on vuorovaikutus esiintyjien.

Festivaalin päätöspäivänä järjestetään yhteistyössä Etelä-Savon taidetoimikunnan

Nukketeatteri Reaktori: Aarresaari, nuket ja toteutus Aapo Repo.

kanssa ”Lapsi katsojana” seminaari. Teemana on mm. esityksen/teoksen valmistaminen lapsen näkökulmasta. Kannattaako haasteeseen tarttua,vai mennäkkö helpomman kautta? Seminaarissa puhujina on mm. Anna Ivanova-Brazinskaja (PhD), Thomas Lundqvist (Svarta Katten) ja Jyrki Tamminen (Teatteri

Umbrella of strories

ja Nukketeatteri ohjaaja, läänintaiteilija).

Kiitämme tuesta Alfred Kordelinin säätiötä, Etelä-Savon taidetoimikuntaa ja Mikkelin kaupungin kulttuuripalveluja.

Aapo Repo taiteellinen johtaja

International arts festival in Mikkeli – Umbrella of stories - consists of five different sub-regions; contemporary art, art education, workshop, seminar and puppet theater. Children’s culture is a priority for the entire festival. The target group is children in particular, performers and artists. The festival will take place 1.-31.8.2010 in a very unique place, GalleriAri. The Puppet Theater Festival 26.-29.8.2010 performers come from Finland, Russia, Czech Republic, and Sweden. Music and Bunraku theater workshop is one of the first of its kind. Workshop discusses widely music and animation. This training is intended for enthusiasts and professionals. www.satujensateenvarjo.net.

28

Nukketeatteri 1/2010

Dimensions of Finnish puppetry 100th anniversary and fowards Finnish puppetry has been celebrating its 100th anniversary in 2009. As early as 1909, Kalle Nyström’s Marionett-teatern started giving regular puppetry performances in Helsinki, the capital of Finland.

The repertory consisted of satirical shows for adults and tales for children. In the course of one century Finnish puppetry has made a long journey from the margin to become part of the mainstream in theatrical arts.

The final artistic and international break came in the 1950s with Mona Leo´s lyrical performances in her Helsingin Nukketeatteri (Helsinki Puppet Theatre), which also visited foreign festivals. The 1970s saw the establishment of five professional puppet theatres, which finally got state subsidies in the 1990s.

The 70s was also a lively period of puppetry education courses around Finland enhancing the use of puppetry in schools, kindergartens, libraries and parishes. In 1980s several professional solo puppet theatres were established in different cities and municipalities. It was also the decade of Vaasa International Puppetry Festival, where Finnish and foreign puppeteers performed and held high quality courses.

Strong growth The 1990s continued the strong growth of Finnish puppetry with many new groups. The young generation graduating from The Turku Arts Academy vocational puppetry education started entering the puppetry stage. The beginning of a new millennium in 2000 was marked by three generations of puppeteers working side by side with various approaches to the art of puppetry. Traditional stories and fairytales for children meet new themes and aesthetics, plays aimed at adult audiences are presented combining modern puppetry, dance, circus, video clips and visual theatre. Finland has at the moment a very lively puppetry scene, which includes even three Regional Artists in Puppetry and six puppetry houses in various parts of Finland. Puppeteers have also established new kinds of joint organisations: Puppet Studio in Turku, Puppet Theatre Centre Buoy in Helsinki, The Turku International Puppetry Connection TIP and Lapland Puppet Theatre Association in Rovanie-

mi. Approximately 150 puppeteers all over Finland are members of UNIMA Finland, which as well has recently had a jubilee: In 2009, UNIMA Finland celebrated its 25th anniversary with several events. On the 11th of February, The Day of Finnish Puppetry, Theatre Museum in Helsinki opened an extensive puppetry exhibition “The Invisible Hand”. More than 300 theatre puppets from 19th to 21st century are now touring around Finland in different museums. That very day was published the first ever Book of Finnish Puppetry, which tells in 326 pages about the history, development and present status of Finnish puppetry.

During the spring Theatre Museum hosted also a series of lectures on puppetry research in collaboration with Helsinki University and a panel discussion on puppetry education in Finland in collaboration with UNIMA Finland.

In February and March UNIMA Finland organized two Puppetry Showcases, one in northern Oulu and one in southern Helsinki presenting 12-14 puppetry groups and workshops for children and adults. In October puppet theatres from northernmost parts of Finland, Sweden, Norway and Russia - as well as artists

Sixfingers Theatre’s first ever performance, the multiple award-winner Golemanual (2005) is based on physical theatre in which methods of hand and mask theatre as well as Butoh dance are used in creating visions of mythical images dormant in our subconscious © Ishmael Falke

from Iceland, Denmark, Belgium, USA and Japan - convened at the VII Barents Sea Region Puppet Theatre Festival in Oulu and Rovaniemi.

International connections The puppet theatre networks in the Barents and the Baltic Sea regions, which were launched in the early 1990s, have regularly organised festivals, joint projects and training events in their member countries. The Baltic Sea Countries Puppet Theatre Network gathered together in conjunction with the Barents Region puppet theatre festival in Oulu to decide on joint projects and the next festival in 2011 in St. Petersburg, Russia.

Finnish puppetry artists have contacts and networks spanning many continents.

Puppet Theatre Hevosenkenkä (Horseshoe) has in the past few years toured in Japan, Vietnam and South Korea with several of its productions. Juha Laukkanen’s Puppet Theatre Sytkyt regularly tours in South-East Asia and, for example, in Thailand he has performed a puppet theatre show dealing with the tsunami.

In the past few years, Finnish puppet theatres have toured and trained also in Latin America. Ilona Lehtoranta from Puppet Theatre Capelle visited Peru in 2007, as part of the Finnish Lutheran Church’s Common Responsibility Campaign, which that year focused on Peru, with a project aimed at the mountain Indians of the Andes. Anne Lihavainen from Puppet Theatre Ofelia worked in Venezuela in December 2009 and in Iceland in August in a project of the Nordic ASSITEJ network, in which a puppet theatre was once again used for transcending linguistic and cultural boundaries. Africa has also been included in the global itinerary of Finnish puppetry artists. UNIMA Finland mentored UNIMAZA in Zambia for more than ten years, thereby contributing to the development of the local puppet theatre culture. Puppet Theatre Sampo carried out a project promoting puppet theatre as a creative tool in development cooperation in Kenya in 2004–2005. Actress Satu

Nukketeatteri 1/2010

Paavola has worked with puppet theatre both in Mozambique and Namibia. Her solo performance Diagnosis tells about a European girl who suffers from anorexia and an African boy who is HIV-positive.

Visualist and puppet maker Iida Vanttaja has recently been engaged in a two-month puppet theatre project in Tanzania. India has also been one of the co-operation countries for Finnish puppet theatre. Oili Sadeoja’s puppet theatre training for adults provided through the Adulta Adult Education Centre in 2000–2007 built relations with the Indian Natya Chetana – Theatre for Awareness, which visited several locations in Finland in 2005.

Terhi Tuulia Lintukangas, a graduate of Turku Arts Academy, is currently studying as an ASLA Fulbright grantee in New York. Puppet Theatre Akseli Klonk from Oulu, which hosted the latest Barents Sea Region puppet theatre festival, has worked with the Drama of Works group from the USA.

Studying puppetry in Finland The vocational training in puppetry started in Turku in 1994 and has from the start had a strong international dimension. The head of The Puppet Theatre Department of Turku Arts Academy at the University of Applied Sciences is Dr. Anna Ivanova-Brashinskaya from St. Petersburg. At the moment the department has students from Finland, Estonia, France, Germany, Lithuania and Japan. The new students will be carrying out joint projects during the 2009 - 2010 term with, for example, The School of Visual Theatre in Jerusalem and the Pompidou Centre in Paris.

So far some fifty young puppetry artists have graduated from Turku. They have established several theatre companies and solo theatres, which have strongly renewed the scene of Finnish puppetry. The most famous of these is the Sixfingers Theatre, established in 2005,

The Moment of Birth, a performance at a schooldesk stage. International community theatre workshop at Barents Puppetry Network in Rovaniemi 2002 © Kari Lunnas

Reserch on puppetry Research on puppetry is also marching on in Finland: In November 2009 The Centre for Practice as Research in Theatre in Tampere held the very first International Conference of Stage Animation in October 2009, where the leading researchers (Ida Hledikova, John McCormick and others) in the field discussed stage animation and puppetry as a modern form of art. The project was headed by Katriina Andrianov, a member of the UNIMA Research Commission, who is currently working on her doctoral dissertation on puppetry at the University of Tampere.

In 2010 Finland hosts several puppetry festivals: In the beginning of May the VIIth International Puppet Theatre Festival in Tampere organised by Theatre Mukamas will be attended by guests from all over the world.

The festival also involves courses and workshops. The Black and White Theatre in the eastern city of Imatra will arrange as well in May the Black and White Theatre Festival, where guest artists as far as from Iran have been performing. In western Hämeenlinna, the Hippalot festival is held each August including puppet theatres from various countries. A new international puppetry festival Under The Magic Umbrella takes place in the city of Mikkeli in the end of August. Up north Rovaniemi hosts in August the biannual International Solo Puppet Theatre Festival. In Oulu Puppet Theatre Akseli Klonk, founded in 1998, will host in the end of October a regular Finnish puppetry festival called “Summer Time Ends”. Last but not least southern Turku International Puppetry Fest in November 2010 presents for the first time several groups in the field of modern puppetry.

29

Satu Paavola’s solo performance Diagnosis from 2005 © Jukka Ruotsalainen

30

Nukketeatteri 1/2010

Puppet Theatre Capelle on the Andes in Peru in 2007 © Ilona Lehtoranta

with its productions that cross both artistic and national boundaries. As one of the 2011 European Capitals of Culture, Turku’s role on the international agenda will be prominent also in the field of puppetry. Current plans include the Nordic-Baltic project Puppet.

Net lead by Turku Arts Academy and a joint puppet theatre festival with Tallinn in Estonia.

Puppetry has become a vital and important part of theatrical arts in Finland, it is widely used also in productions of municipal and dance theatres, even in circus performances.

It is also a very popular form of art: according to the official theatre statistics (which include only a part of ca. 30 professional units) puppet theatres had nearly 190 000 spectators attending appr. 2000 performances all over Finland. In addition to these numbers there are tens of thousands more of spectators attending hundreds more of performances every year in the field of Finnish puppetry. Not to mention the international tours and projects of Finnish puppeteers in different parts of the world. But that´s another story...

Marjut (Maiju) Tawast member of UNIMA Finland since 1984

A diploma work for Turku Arts Academy in 2009: Nanna Mäkinen: Rusalochka, puppet and sets Vitalia Samuilova and team © Alina Kilpinen

Nukketeatteri 1/2010

31

100 years ago...

Finnish Puppet Theatre celebrated Anniversary in 2009 Almost exactly hundred years ago, in November 1909, journalist and variety-show artist Kalle Nyström set up the stage of his Marionett-teatern in Hotel KÄMP in Helsinki. He was the first Finnish artist to make puppet theatre as a part of his profession and means of living.

The idea sparkled up in his mind after he had seen the famous German Papa Schmidt performing in München in the beginning of the century.

Kalle Nyström´s theatre gave shows regularly in the vaudeville Apollo Theatre in Helsinki and also toured in the surrounding districts of the capital. The shows for adult audiences were parodies of famous national celebrities of the time –among them Jean Sibelius the composer and Akseli Gallen-Kallela, the painter.

Nyström worked together with professional artists, who created the costumes for the puppets and the props and sceneries for the stage. In the performances there was a live orchestra led by the then famous conductor Aleksei Apostolis. .

Besides humorous pieces there were also more serious performances based on the texts of Shakespeare and the Finnish national epic Kalevala. For children there were fantastic and

Kalle Nyström and the artist marionettes Ville Vallgren, Akseli Gallen-Kallela and Jean Sibelius at Marionett-teatern in 1909 © Haihara Puppet and Costume Museum archives.

educational stories by Sakari Topelius, the Finnish author who wrote drama texts also for children.

Kalle Nyström´s son Harry worked with his father in the perfromances and took over the

Suomen Unimalla tiukka mutta riittävä budjetti 2010 Suomen Uniman taloustilanne näyttää vuodelle 2010 tiukalta mutta riittävältä. Viime vuonna Unima sai poikkeuksellisen paljon apurahoja juhlavuoden projektien toteuttamiseen. Tälle vuodelle avustukset ovat asettuneet ”normaalitasolle”, mutta yhdessä muiden tulojen kanssa riittävät yhdistyksen nykyisiin toimintoihin. Yhdistyksen vuosikokous siunasi runsaan 40.000 euron suuruisen talousarvion.

Henkilöstömenot lohkaisevat menoista liki puolet. Tosin siihen saadaan Oulun Te-keskuksen ja Oulun kaupungin avustukset, ja ilman niitä työntekijän palkkaus olisi yhdistykselle mahdotonta. Kansainvälisen Uniman jäsenmaksu on 600 euroa, ja osallistuminen kesäiseen Hollannin välikokoukseen aiheuttaa ku-

luja noin 3000 euroa.

Kahden Nukketeatteri-lehden painatus ja jakelu vievät noin 2000 euroa. Toimiston ylläpito noin 1600 euroa. Kokouksiin menee noin 2000 euroa. Unima osallistui Oulun lasten ja nuorten teatteripäivien nukketeatteriohjelman kokoamiseen 8000 euron verran, mutta tämä summa tulee takaisin tapahtuman pääjärjestäjältä Oulun kaupunginteatterilta.

Merkittävin tulonlähde on opetusministeriö avustus, joka on tänä vuonna 9000 euroa. Jäsenmaksut ovat keskeinen osa Uniman taloutta. Niiden kautta saadaan tuloja reilu 6000 euroa. Kurssien järjestämisestä ja lehden tilauksista toivotaan saatavan tuloja yhteensä 2300 euroa.

management of the theatre when his father grew old. However,following Kalle Nyström´s death in 1933, the theatre was closed for good after more than twenty years of pioneering work.

Leila Peltonen

Janne jatkaa Uniman johdossa Nukketeatteri Akseli Klonkin johtaja Janne Kuustie jatkaa edelleen Suomen Uniman puheenjohtajana. Yhdistyksen vuosikokous valitsi Kuustien puheenjohtajaksi yksimielisesti kokouksessaan 27.2.

Hallitus pysyi myös ennallaan. Erovuoroiset jäsenet Marja Susi (varapj.) Kaarinasta ja Teija Muurinen Helsingistä valittiin uudelleen, samoin kuin heidän varajäsenensä Ilpo Mikkonen ja Pia Kalenius. Muina jäseninä jatkavat edelleen Timo Väntsi Turusta ja Aapo Repo (taloudenhoitaja) Mikkelistä. Heidän varajäsenensä ovat Anna-Kaisa Väänänen ja Ilona Lehtoranta.

Hallitus nimesi ylimääräiseksi asiantuntijajäsenekseen Kati-Aurora Kuuskosken, joka toimii Uniman kansainvälisten asioiden hoitajana. Hän osallistuu mahdollisten tulevien kongressihakujen valmisteluun. Hallituksen sihteerinä toimii Uniman järjestösihteeri Johanna Uusiranta.

Seuraavan kerran hallitukseen valitaan jäseniä vuosikokouksessa keväällä 2011. Erovuoroisia tuolloin ovat Aapo Repo ja Timo Väntsi.

32

Nukketeatteri 1/2010

Puppeteer in New York The Actors Studio Drama School (ASDS) is the only MFA theater program officially sanctioned by The Actors Studio, and one of the most famous theater schools in the USA. One of the students in this respected school is the Finnish puppeteer and director, Terhi Tuulia Lintukangas. After first studying puppet theater in DAMU, Prague, then finishing her B.A. studies at Turku Arts Academy and working as a puppet theater-freelancer in Finland, Terhi wanted to continue her studies in theater and earn a MFA degree in the USA. Her dream came true when she got accepted to the Actors Studio Drama School in New York City and was awarded with a prestigious ASLA Fulbright Graduate Grant for her first academic year.

Terhi Tuulia, what made you to become interested in studying acting in New York?

New York was a ´Love At First Sight’ experience for me and since I wanted to particularly study ”Method” acting, the Actors Studio Drama School in New York City was the perfect match for me. It is a school with a wonderful history and a great present. I also find it very important that I can chart my own creativity as a theater artist in a studentensemble that is a dynamic mix of cultures, located in an energetic and international environment. I feel that the city of New York is an essential part of my learning experience.

Also, in 2006 I got to do a commercial which was shot in New York, and my American costar had received her training from the Actors Studio Drama School. I thought she was just brilliant in her work, and that convinced me that the ASDS training would be the kind I was looking for.

What are the main differences between Finnish and American studies?

Communication between the teacher and the students; that has definitely been the biggest and the most challenging difference for me.

There is more interaction and discussion in America. Here the students generally speak more in the classes and are also expected to speak and give their input. Conversely, I have the tendency to wait and think until I am absolutely sure what my opinion is before addressing it, and by that time the conversation may have already moved on to another topic. This kind of pondering is something very Finnish in me, I think. I´d also say the level of discipline is quite strict: students can´t be late to, or miss classes, or it affects their grade immediately; and if a student’s phone goes off during class, they must leave the classroom - but this may just be in our school and not an American practice in general.

Describe a little bit about your school week?

Classes run from Monday through Friday, in addition to rehearsals and some occasional weekend classes. The schedule is intense,

Finnish flag and Terhi in the hall.

in the sense that we begin early in the morning and finish late in the evening. In addition to the Acting/Basic Technique class, our studies include training in movement, voice and speech, theater history and dance. On Fridays we attend workshops where the topic changes every few weeks, including directing, auditioning, stage combat and script analysis. Our dance courses are taught by faculty at the prestigious Alvin Ailey American Dance Theater. It´s lot of work with great classmates and supportive teachers.

Actors Studio Drama School is situated in a university building near the Brooklyn Bridge.

ful to experience puppetry connecting people globally. I also hope to give workshops at my school for my fellow students in the future.

What kind of puppetry have you seen in NY during your first year?

Mostly puppetry combined with drama theater. It has been exciting to see that such col-

What have your colleges and teachers said when you have told them you are a puppeteer?

They have been very excited to hear it! In Finland usually the question that follows is, ”Do you make your own puppets?,” whereas here, the response is almost always, ”Do you do voices?” I´d say that´s where you can see the influence of the Jim Henson legacy in the States. The Muppets have had a strong impact on the image of puppet theater in the USA. During my first year of studies, I was fortunate to teach puppet theater in the International House, which is a graduate student housing facility in New York, hosting students from 100 different countries. It was wonder-

Nukketeatteri 1/2010

33

PUPPETEERI MATKAILEE

Vierailetko lomallasi kiinnostavassa nukketeatterikohteessa?

Lähetä matkavinkkisi myös meille! laborations have been highly appreciated by the public and the critics. For example, one of the most hailed performances in 2009 was a production of Eugene O´Neill´s ”The Emperor Jones,” which used puppetry in a strong manner, making exquisite use of dreamlike masks and puppets. In the future, I wish to see the same kind of development in the Finnish theater scene, too, with more puppet theater in the Finnish city theaters as an appreciated art-form for all ages.

Eric Bass, an American puppet theater artist whom I was lucky to have as my first puppet theater teacher in the Turku Arts Academy, also does inspirational work in combining puppetry with drama theater, particularly in a Shakespearean piece I saw him work on last winter.

What new things and themes you could bring to Finnish puppetry field after your studies?

I´d like to do combined puppet-manipulation and acting workshops, especially for puppet theater students. I wish to emphasize in my artistic and pedagogic work in the puppetry field the puppet theater actor´s work. I think it is important to approach the work with the philosophy of ”puppeteer-as-actor,” who has two instruments: oneself and the puppet, instead of seeing the puppeteer simply as a technical manipulator. I believe that puppet theater and Method acting work beautifully together. Trusting the instrument and the process is important in both: a puppeteer must let the puppet lead and tell the truth; in the same manner, a Method actor does not decide beforehand how s/he will act, but instead trusts her or his refined instrument their mind and body - as well as the profound preparation work they have done for their role. I think puppeteers can benefit greatly from Method acting tools in their journey of making discoveries about the work.

What will happen after these three years?

Dreams?

My dream is to keep working with inspirational people, and keep learning, growing and expanding as an artist and as a human being.

The world of theater is a great place to be for those with such desires. I also want to continue the work with HOX Company and other interesting artists, and to continue telling stories that I feel compelled to tell, touching hearts through my work. That is my sincere wish.

Do you miss something in Finland?

Besides dear people I miss Finnish nature, sauna and swimming in avanto. Sometimes I miss the brutal Finnish humor.

I have come to notice it is very unique.

What do you think of your new homecity New York?

I truly love New York.

Questions and photos: Timo Väntsi

Valtavalta näytöltä voi valita 160 nappulasta mitä haluaa nähdä.

Tallinnan uusi Nukkekeskus Vierailin 18.4.2010 Tallinnassa uudessa Nukkekeskuksessa eli Nukukeskuksessa, joka sijaitsee osoitteessa Lai 1. Uusi Nukketaiteen keskus ja museo on avattu 9.3.2010. Keskus sisältää Nukkemuseon, Nukketeatterin tutkimuskeskuksen, Nukenvalmistustyöpajat ja Viron Nukketeatterin ja Nuorisoteatterin.

Museokierros alkaa tunnelista, jossa on esillä julistenäyttely sekä kuvaseinä, paikka, jossa jotain 160 napista painamalla voi katsoa ja kuunnella näytöltä pätkiä esityksistä, lauluja ja puhetta. Tunnelista noustaan portaat ylös ja ensimmäisessä kerroksessa on mm. huone, joka on omistettu Viron Valtiollisen Nukketeatterin perustajalle Ferdinand Veikelle. Vitriineissä on esillä virolaisia teatterinukkeja eri aikakausilta ja Viron kansallisen Nukketeatterin historiaa. Huomion veivät liikaa mustat laatikot joissa oli kysymyksiä, ja toiset laatikot, joihin oli liitetty kamera ja kosketusnäyttö, josta sai tietoa historiasta. En saanut näitä tekniikan ihmeitä toimimaan toivotulla tavalla, ja jäi tunne, että tässä kohtaa joku perinteisempi ratkaisu olisi toiminut paremmin. Huoneessa, jossa oli nukkeja eri puolilta maailmaa, kosketusnäytöltä sai muutaman nuken liikkumaan ja se oli tietysti ihan hauskaa. Hyvä oli, että kaikki nuket eivät liikkuneet, ettei kosketusnäytöllä leikkiminnen saanut pääosaa. Tosin taaskaan en aina oikein tiennyt mitä olisi pitänyt koskettaa ja mitä olisi pitänyt tapahtua.

Kellarissa sijaitseva kauhujen kammio ei onneksi ollut kovin pelottava, vaan juuri sopiva pienille lapsille ja keski-ikäisille tädeille.

Toiseen kerrokseen sijoittuvat erilaiset nukketyöpajat. Sunnuntaina ei ollut toimintaa,

Are Uder lasten ympäröimänä esityksen jälkeen.

mutta eri huoneisiin saatoi katsoa ikkunoista, joten nukkejen ja tarpeiston valmistusta voi seurata arkisin. Ryhmät voivat tilata nukketyöpajoja.

Sunnnuntain molemmat nukketeatteriesitykset oli loppuunmyyty, mutta yllättäin sain kuitenkin mahdollisuuden nähdä pienille lapsille suunnatun nukketeatterisityksen Tsuhh, tsuhh, tsuhh. Tämä vähäpuheinen, mutta runsaasti äänimaailmaa sisältävä esitys oli oivallinen päätös museokierrokselle. Matkasimme pikkuveturin mukana Kukkokylään, Possukylään, Kissakylään, Koirakylään ja Hunajakylään. Olin yhtä innoissani kuin lapsiylesö, joka eli vahvasti esityksen mukana. Uskoisin, että tämä viehättävä esitys varmasti inspiroi lasten leikkejä myöhemmin kotona. Esityksen päätteeksi lapset saivat tutustua nukkeihin ja myös esityksessä olleeseen junaan.

Esiintyjät: Helle Laas, Are Uder ja Riho Tammert, Käsikirjoitus ja ohjaus Helle Laas, Nukkien suunnittelu Riina Vanhanen.

Suosittelen kesälomamatkakohteeksi Tallinnan Nukkemuseota!

Lisätietoja: www.nukuteater.ee Teksti ja kuvat: Johanna Uusiranta

34

Nukketeatteri 1/2010

ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Maiju Tawast Leikkipuistosta säätyläissaleihin – nukketeatteria monissa tiloissa Turussa Turussa on menneenä talvena ja kevään korvalla kuhissut nukketeatteria mitä moninaisimmissa tiloissa, mm. Seikkailupuistossa, Brinkhallin kartanossa, Kaupunginteatterissa, Barker-teatterissa, Nukketeatteritalo Mundossa ja muuallakin. Talven mittaan ehdin nähdä lukuisista esityksistä neljä, joiden skaalat liikkuivat perinteisestä satuteatterista moderneihin monitaiteellisiin tutkielmiin.

Turkulainen nukketeatteritarjonta on vilkasta ja monimuotoista, ammattitoimijoita kaupungissa on ilmeisesti parikymmentä henkeä sekä soolotaiteilijoina, vaihtelevissa kokoonpanoissa että yhteistyössä valtionavustusta nauttivien laitosten kanssa. Heistä 99 % toimii VVA eli vailla vakinaista avustusta kotikuntansa, läänin taidetoimikunnan tai valtion taholta.

Nukketeatteritoimijat tuottavat kuitenkin jatkuvalla syötöllä esityksiä, jotka ovat todella mielenkiintoisia moninaisuudessaan. Tietoa esityksistä tosin joutuu etsimään ”kissojen ja koirien kanssa”, sillä turkulaisilta puuttuu yhteinen tiedotus ja nettisivusto. Suosittelen synergiaa, se vaikuttaa myös päättäjiin, kuten Nukketeatterikeskus Poijun toiminta Helsingissä on osoittanut.

Puppet Studio ja TIP Puppet Studio kokoaa 13 ammattilaista Turun linja-autoaseman lähellä sijaitsevaan punatiiliseen rakennukseen. Tiloissa tehdään ja harjoitellaan monia esityksiä, joista tuoreimpia on Kuuman Ankanpoikasen Elektroniikkaprinsessat, Barker-teatterissa kantaesityksensä 24.2. saanut kokeellinen tutkielma. Antti-Juhani Mannisen käsikirjoittama ja ohjaama Elektroniikkaprinsessat yhdisti erilaisia esityksellisiä elementtejä – kokeellista elektroniikkaa, konemusiikkia, reaaliaikaisia näyttämötapahtumia ja paperinukein toteutettuja liveanimaatioita – prinsessaleikeiksi, joilla tutkailtiin modernia ihmiskuvaa.

Puppet Studion piirissä toimii myös Teatteri Sudenenne, jonka ohjelmistossa on useita esityksiä Fellinin innoittamasta sirkusmaailmasta brutaaliin nukkekirurgiaan.

Myös HOX Company eli Timo Väntsi ja Terhi Tuulia Lintukangas kuuluvat Puppet Studion työskentelijöihin. Terhi Tuulia on vuodesta 2009 lähtien jatko-opiskellut USAssa Fulbright-stipendiaattina perehtymässä nukketeatteriin. Timo Väntsi on vapautunut vuodenvaihteessa läänintaiteilijan virasta ja valloittaa Vartiovuoren kesäteatterin käsikirjoittamalla ja ohjaamalla näytelmän Aladdin ja taikalamppu, jossa käytetään myös nukketeatterin ilmaisukeinoja.

Puppet Studiossa työskentelee myös Tiina Puranen, jolla on ohjelmistossaan sooloesitykset Ruma Ankanpoikanen ja Pieni tulitikkutyttö.

Hän on vuonna 2009 perustanut Heidi Fredrikssonin kanssa kaksikielisen ammattinukketeatterin RahtiTeatteri – FraktTeatern, jonka suunnitelmissa on tulevaisuudessa kiertää Turun ja Ahvenanmaankin saaristossa nukketeatterilaivalla.

Heidi Fredriksson, joka on opiskellut nukketeatteria Oili Sadeojan koulutuksessa, sai vuodelle 2010 Varsinais-Suomen taidetoimikunnalta puolivuotisen työskentelyapurahan. Hän on juuri vieraillut Anatomia Lear-esityksessä Moskovassa Kansojen teatterissa ja esittää Lear-ryhmässä toimivan Johanna af Schulténin kanssa mm. Svenska Teaternissa surusta kertovaa hienoa nukketeatterinäytelmää Lilla Faster och saknaden. Tiina Purasen ja Heidi Fredrikssonin yhteissuunnitelmissa on mm. Mamma Rosan keittiössä-esitys ja lyhytelokuva Guldkrona Turun saariston historiasta.

The Turku International Puppetry Connection eli TIP, joka perustettiin Taideakatemian piirissä vuonna 2005, on myös uutta nukketeatteripolvea yhdistävä toimija. Sen tuorein tuotanto Kylpypäivä sai kantaesityksensä 9.2.2010 Seikkailupuiston Taikatuvassa. Nukketeatterilinjan suuntautumisvastaavan Anna Ivanova-Brashinskayan ohjaamassa esi-

Kuuma Ankanpoikanen: Elektroniikkaprinsessat, esiintyjät: Lotta Virtanen (vas.), Nanna Mäkinen, Merja Pöyhönen, Anna-Kaisa Väänänen, kuva: AnttiJuhani Manninen.

tyksessä käytettiin pehmokoiria, jotka heräävät henkiin pyykkipäivänä. Visualisoinnista ja esityksestä vastasivat nukketeatterilinjan opiskelijat.

TIP järjestää myös modernia nukketeatteria käsitteleviä tilaisuuksia, kuten 8.4. Nukketeatteritalo Mundossa pidetyn Jerusalem School of Visual Theatre -tapaamisen. Illan isännöi Sixfingers Theatren Ishmael Falke, joka on työstänyt Israelissa sooloesitystään Corpus Separatum Israelin ja Palestiinan kysymyksestä. Näyttämönä ja konfliktin tapahtumapaikkana on esiintyjän oma keho, nukeilla ja myyteillä miehitetty alue.

Ishmael Falke on helmikuussa 2010 työskennellyt Brasiliassa, kevään mittaan hän työskentelee Turussa saksalaisen performanssitaiteilijan ja Helsingissä venäläisen visuaalisen teatterin ohjaajan kanssa.

Sixfingersiläinen Maiju Tainio (ent. Puupponen) lähtee kesällä Islantiin

Teatteri Taigamatto: Lumityttö, esiintyjä Sari Tirkkonen, kuva: Tagir Tsharkov.

Nukketeatteri 1/2010

35

työskentelemään Johanna Latvalan kanssa, joka on visualisoinut Turun kaupunginteatteriin esityksen Urpo ja Turpo Villissä lännessä sekä työskennellyt mittavassa Anna Karenina -produktiossa lavastajan assistenttina.

Elina Putkinen puolestaan on opettanut ja esiintynyt Helsingissä mm.

Tanssiteatteri Hurjaruuthin tuoreesti tulkitussa Lumikki-esityksessä, jonka ohjasi Elina Lajunen. Marraskuussa 2010 TIP järjestää ensimmäisen TIP-Festin, jolla nähdään turkulaisia uuden polven nukketeatteriesityksiä. Sinnepä rientäkäämme.

Turussa toimii myös täysin indie-kaksikko Teatteri Taiga-Matto, joka on perustettu vuonna 1999. Helmikuussa 2010 Taiga-Matto kantaesitti näytelmänsä Lumityttö Seikkailupuistossa. Vanha venäläinen kansansatu toteutettiin siperialaisten nukketaiteilijoiden tekemillä marioneteilla ja näyttelijänteatterin keinoin. Esitys oli perinteistä pienten lasten satuteatteria, jossa Leningradissa nukketeatteria opiskellut Sari Tirkkonen näytti vankat taitonsa mm. käsiteatterin esittämisessä ja Baba-Jagan roolissa, joka oli lystikäs naamiolla toteutettu hahmo. Shamaanirumpu, joka kuuluu vakiona Taiga-Maton esityksiin, oli visuaalisena elementtinä hieno, mutta sen käyttäminen vaatisi todellista paneutumista.

Hakassiasta Suomeen kotiutunut Karim Tsarkov voisi myös hyödyntää enemmän liikunnallisia ja tanssillisia taitojaan. Taiga-Matto on sinnitellyt yli 10 vuotta ilman vakinaisia avustuksia, myös ilman ulkopuolista ohjaajaa ja dramaturgia.

Seikkailupuistossa vieraili helmi-maaliskuussa myös Nukketeatteri Piironginlaatikko Uudestakaupungista Kitta Saran ohjaamalla esityksellä Yhdeksän kultapäistä prinssiä, jota en harmi kyllä ehtinyt näkemään.

Piironginlaatikko eli Kerttu Aaltonen esiintyy usein Nukketeatteritalo Mundossa, jonka toiminnasta vastaavat nykyään Marco Pinton ja Kerttu Aaltosen ohella Roosa Halme ja Paula Vilmi. Marionettiteatteri Mundo on ollut viime aikoina ”telakalla” ja tehnyt harvakseltaan keikkoja.

Syyskaudelle Mundossa on luvassa enemmän toimintaa, jonka säännöllisyyskin toisi paremmin yleisöä nukketeatteritaloon.

Nukketeatteria laitosteattereissa – tulossa Tranter-sensaatio Turussa tehdään nukketeatteria myös valtionavustusta nauttivissa laitosteattereissa. Kuuman ankanpoikasen Merja Pöyhönen dramatisoi ja ohjasi Turun kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämölle esityksen Urpo ja Turpo Villissä lännessä, jossa esiintyivät Turun taideakatemian nukketeatterilinjan opiskelijat. Johanna Latvala oli onnistunut luomaan Pikkolo-näyttämön ahtaaseen ja matalaan tilaan toimivan lastenhuonemiljöön, jonka kalusteita ja esineistöä käytettiin kekseliäästi. Esityksessä oli erittäin huolellista nukettamista, puheilmaisussa useinkin virolaiset aksentit välillä haittasivat lapsiyleisön ymmärrystä.

Merja Pöyhösen dramaturgia ja ohjaus käyttivät monitahoisesti tilaa ja kapineita, äänimaailmaakin tehtiin akustisesti eli esim. pelikortteja plaraamalla. Esitys oli kuitenkin vähän levoton ja nykivä, ihmisnäyttelijät välillä dominoivat liikaa Urpon ja Turpon maailmassa.

Kaupunginteatterin ohjelmistossa menee vielä toukokuussa Ronja ryövärintytär, johon viimeistä vuottaan Turussa nukketeatteria opiskeleva Henriikka Nieminen on toteuttanut nukketeatteriosuudet.

Turun Linnateatterissa tehtiin marraskuussa 2009 Tove Janssonin Taikatalvi, jonka dramatisoi ja ohjasi Fiikka Forsman. Esityksen nuket ja pukusuunnittelun toteutti Outi Herrainsilta, jonka luomat hyvin toimivat hahmot olivat oikeasta muumimaailmasta. Mutta Fiikka Forsmanin ohjaus oli oudon jähmeä, vaikka näyttelijät/nukettajat yrittivät ilmeisesti parhaansa. Joukosta erottui Timo Väntsin loistava suoritus, muut olivat ilmeisesti kokemattomia sekä näyttelijöinä että nukettajina. Esityksestä tuntui puuttuvan Janssonin elämänfilosofiaan ja muumitarinoihin kuuluva ilo ja ironia.

Lavastus muumitaloineen ja näkymät oli toteutettu modernin teatterin projisointeina, mutta hirmuinen mörkö jäi kyllä pienille katsojille hahmottumatta, kun vain musta varjo kulki halki näyttämökuvan. Draamasta puuttui myös kaikkilohduttava mamma, koettelemusten keskellä välttämätön hahmo.

Linnateatteri satsaa syyskaudella 2010 myös aikuisille suunnattuun

Turun kaupunginteatteri/ Turun Taideakatemia: Urpo ja Turpo villissä lännessä, esiintyjät Mirko Rajas ja Erika Aalto, nuket: Erika Aalto, Jessica Kangasniemi, Nanna Mäkinen, kuva: Maija Kurki.

Linnateatteri: Taikatalvi, nuket ja puvut: Outi Herrainsilta, esiintyjä Timo Väntsi, kuva harjoituksista: Marko Korkeaniemi.

36

Nukketeatteri 1/2010

nukketeatteriin: Satu Paavola Nukketeatterikeskus Poijusta toteuttaa produktion nimeltä 3D (Dirty, Dangerous and Difficult). Ennakolta tihkuneiden tietojen mukaan sen ohjaa maailmankuulu huippuosaaja Neville Tranter, jonka saapuminen Suomeen (of all the places in the world) työskentelemään on suorastaan sensaatio.

TIP-Connection: Kylpypäivä, ohj. Anna Ivanova-Brashinskaya, rooleissa mm. Sirpa Järvenpää, kuva Kari Vainio.

Taideakatemian tuotantoa Taideakatemian nukketeatterilinjan opiskelijaproduktioita toteutetaan Turussa mitä erilaisimmissa miljöissä, mutta niistä tihkuu todella vähän tietoa Turun ulkopuolelle. Brinkhallin vanhassa kartanossa, Kakskerran saarella esitettiin maaliskuun kahtena lauantaina mittava tuotanto OOPPERAAN! jossa Taideakatemian nukketeatteriopiskelijat ja musiikin ensemblekurssilaiset tarjoilivat tulkintoja tunnetuista ooppera-aarioista.

Katsojia kuljetettiin vuosisatoja vanhoissa saleissa ja huoneissa yli kolmen tunnin ajan seuraamassa kirjavaa kimaraa, jossa ylevä ja traaginen saivat monitaiteellisia tulkintoja. Suurien tunteiden kohteina olivat traagiset naiskohtalot eri oopperoista, kuten Madama Butterfly ja Carmen. Monenlaisia tunne- ja näyttämötiloja toteutettiin sekä vakavalla että koomisella asteikolla oopperan, nukketeatterin ja butotanssinkin keinoin. Esityskokonaisuuden loppupuolella tapahtui siirtymä siisteistä sisätiloista vanhaan kylmillään olevaan vaunuvajaan, jonne Erika Aalto oli ohjannut stalkermaisen performanssin tukahdetuista tunteista. Kartanon kulahtaneessa kavaljeerisiivessä nähtiin vielä sekä paperi- että butoteatterin keinoin toteutettu etydi että koko produktion loppukohtaus, jossa laulukurssilaiset irroittelivat Bernsteinin I feel pretty-laululla.

Nukketeatterikurssilaisten etydit olivat tutkielmina aivan toisesta todellisuudesta kuin laulukurssilaisten, jotka oli henkilöohjattu naturalismin ja psykorealismin hengessä. Nukketeatterilaiset liikkuivat oopperamaailman ja ihmiskohtaloiden tematiikassa vapaasti assosioiden ja luoden illusorisia todellisuuksia, joissa murrettiin realismin, ajan ja painovoiman lait. Laulajien osuuksissa säädytöntäkin esitettiin säädyllisesti oopperaperinteiden vankeina. Nukketeatterietydeissä sen sijaan sukellettiin eri taidelajeihin butotanssia myöten viis veisaten naturasta. Yleisö tuntui kokevan paikoitellen jopa yliluonnollisia elämyksiä vanhan kartanon historiaa tihkuvissa tiloissa.

Tuore tulokas Tuoreimpana tulokkaana turkulaisten nukketeatterikokoonpanojen joukkoon on ilmestynyt Tessa Lepistön syksyllä 2009 perustama Nuk-

keteatteri Objekti, jonka toiminta painottuu välineteatteriin ja performanssitaiteeseen. Toukokuussa 2010 Tessa Lepistö esittää Seikkailupuistossa Objektin ensimmäisen produktion Merirosvo Svarttis ja espanjalaiset kultakolikot Seikkailupuistossa osana Framil ry´n Lasselastenteatterin kehittämisprojektia. Tästäkin toivoisin tiedotettavan laajemmin.

Synergiaa tiedotukseen Turussa ilmeisesti tapahtuu paljon enemmänkin nukketeatteririntamalla, mutta kokonaiskuvaa skenestä ja meneillään olevista esityksistä on vaikea saada ainakin täältä Helsingin horisontista. Produktiot tulevat ja menevät vilkkaaseen tahtiin. Yleisöä ilmeisesti riittää esityksiin hyvin vaihtelevasti. Turussa tarvittaisiin kipeästi yhteinen tiedotuskanava sekä yleisöön, tiedotusvälineisiin että päättäjiin päin. Nyt olisi myös aika tehdä analyysiä ja kirjoittaa ”Turun koulukunnasta” eli nykynukketeatterista, joka on ryöpsähtänyt skenelle 1990-luvun puolivälistä lähtien taideakatemian ammattikoulutuksen tuloksena.

Maiju Tawast

ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Johanna Piritta Peltonen Lasten ja nuorten Teatteripäivät Oulussa 22.-28.2.2010 RUMA ANKANPOIKANEN Brodyachaya sobachka Ohjaus: Jack Matissen Visuaalinen suunnittelu: Alevtina Torik Esiintyjät: Svetlana Jagutkina, Anna Somkina, Margarita Shumilova, Sergei Tolstov Musiikki: Sergei Ushakov Tekninen tuki: Juri Nedashkovski Kun kyseessä oli yksi lempisaduista, olin valmiiksi virittynyt pahasti liikuttumaan. Ruma ankanpoikanen uudisti mahtavasti hapatusmupettien hallitsemaa venäläisperinnettä. Puisten nukkien lempeät muodot herättivät paijausaistit, itse pääankka oli erityisen pakahduttava olento.

Liikkuvaisen kaulan ja jäykän vartalon yhdistelmällä saatiin ilmeikkäitä lintumaisia liikkeitä. Oikean veden käyttö sopi tummaan puumateriaaliin ihastuttavasti. Varmojen esiintyjien liveäänet toivat kuvioihin huumoriaksentteja, tallenneklassinen ilmensi asiaan kuuluvasti ajan kulua ja haikeutta. Lopun lentoon lähtö ja lajitovereiden löytäminen tapahtui turhan äkkiä kokonaisrytmiin nähden. Kaukaisten lintujen lentävät hahmot olivat jokseenkin helppoja, nautinnollisempi metamorfoosivaihe olisi tehnyt ratkaisevasta pelastuksesta kehollisemman kokemuksen.

Ruma ankanpoikanen, nuket Alevtina Torik. Kuva teatterin.

Nukketeatteri 1/2010

37

ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Johanna Piritta Peltonen

LIKINÄKÖINEN PRINSESSA JA MUITA KEHYSKERTOMUKSIA Kuuma ankanpoikanen Ohjaus: Antti Manninen, Johanna Latvala, Tatu Jokinen, Iisa Tähtinen, Suvi Auvinen, Käsikirjoitus: Ohjaajat ja työryhmä, Esiintyjät: Merja Pöyhönen, Anna-Kaisa Väänänen, Lotta Virtanen, Nukenrakennus ja lavasteet: Työryhmä ja Heini Maaranen Eloon heräävän maalauksen lähtökohta antaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Sarjakuvamainen Pöllö & prinsessa-taulu, kyselevä kolmiopäätytär värien ihmemaailmassa, hyvällä tavalla tunkkaisen kökkö aurinko ja kuu-kuvaelma sekä lautapeliksi kääntyvä pikkuruisen taiteilijan polku akvaarioineen herättivät Hanna Schroderuksen maailman maukkaasti moniulotteiseksi. Rasittavaa oli välijohdatusten tiheään viljelty pöpötys ja ulkokohtaisesti hassu näytteleminen. Valittu aksentoidusti toisiaan komppaavien okulääritätien tyyli vaatisi skarpimpaa otetta ja elehdinnän putsausta. Pissahätä-keltainen ynnä muut irrationaaliset lisät olivat todella jees. Nautittavaa oli että tekstissä ei sorruttu psykologisointiin, selittelyyn tahi opetusmaiseen analyysiin. Enemmänkin olisi voinut antaa kuvien puhua puolestaan. Hupaisaa ristiriitaa syntyi siitä, että teoksia ”ylitulkittiin” ja siten tehtiin parodiaa (taiteen) asiantuntijuudesta.

Kuuma Ankanpoikanen: Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia, nuket: työryhmä ja Heini Maaranen, kuva: Antti-Juhani Manninen.

SIRKUKSEN POIKA Nukketeatterikeskus Poiju Sovitus, ohjaus, visualisointi: Iida Vanttaja, Nuket, lavastus, puvustus: Iida Vanttaja ja Milja Leppänen Esiintyjä: Ilpo Mikkonen Puitteet valoineen ja lämpimine nukenkasvoineen olivat tunnelmallisen vetoavat Max Bolligerin kuvakirjaan perustuvassa kiertävän sirkuksen magiaa säteilevässä esityksessä. Toteutus oli kuitenkin hätäinen ja älyttömän paljon puheeseen tukeutuva. Mukaan oli ympätty niin paljon ideoita ja pikkuhauskaa että herkät ja syvällisemmät hetket jäivät toisarvoisiksi. Esiintyjällä oli miellyttävä kertojan ääni, päähenkilöpojan ääni oli hieman lapsellinen. Yksin esiintymisen haasteet valitettavasti näkyivät nukkien kenottavina asentoina ja kurotteluina. Itsensä ja tarkoituksensa kokoiseksi kasvamisen ajatus oli kaunis, mutta jäi irralliseksi loppukaneetiksi sen sijaan että pointin olisi saanut tarinasta ja nukkien sähköistämältä näyttämöltä oivaltaa. Omaa maailmankuvaani kaihersi yksityiskohta sirkuksen leijonasta joka ei kaipaa vankeudestaan mihinkään.

PETER PAN Nukketeatteri Akseli Klonk ohjaus: Janne Kuustie, Nuket ja lavastus: Timo Nyyssönen, Musiikki: Mikko Karjalainen, Puvustus: Päivi Soini, Esiintyjä: Jouni Järvenpää Nuhjuisella visuaalisella maailmalla ilmeisesti tavoiteltiin kotoisuutta.

Kalsarikankaalla päällystetty pannu ja nuket olivat kaiken kaikkiaan omituisen römppäisiä. Jättiteepannu toimi osittain näppärästi, esimerkiksi merirosvolaivaksi muuntuessa. Klonkille ominainen tanssillinen venkulointi ilahdutti mutta kun sama levottomuus jatkui nukettamisessa, en saanut kiinni mistään kahvasta. Vitsit ja huumorikiemurat pitävät virkeänä, mutta Peter Panin tarinasta saisi ah-niin-paljon enemmän tasoja ja sanomaa irti. Hauraammillekin sävyille ja katsojan keloille tulisi rohjeta antaa tilaa eikä nokkeloida ja meuhata kaiken tärkeän yli. Kadonneitten poikien äidittömyyskään ei hetkauttanut, kun nuket olivat tahdottomia retkuja. Esiintyjän liikkeiden, kuten uimisen yhdistäminen nuken liikkeiksi toimi yllättävänkin kätevästi. ”Tiputtamiset” sadun maailmasta pikkaisen riepoivat, eikö yhden puolituntisen ajan saisi kuvitella ihan tosissaan?

Johanna Piritta Peltonen

Nukketeatteri Pikkukulkuri/ Poiju: Sirkuksen poika, nuket Iida Vanttaja, esiintyjä Ilpo Mikkonen, kuva: Okko Oinonen.

Nukketeatteri Akseli Klonk: Peter Pan, nuket Timo Nyyssönen.

38

Nukketeatteri 1/2010

KOLUMNI

PALSTA SUOMALAISEN NUKKETEATTERIN TEKIJÄN AJATUKSILLE. SARJAN ALOITTAA MARJA SUSI KAARINASTA.

Asiantuntijat katsomossa Kyllä, kuulun niihin äiteihin, jotka pakkaavat lasten koulu- ja päiväkotireput, vilkuttavat perään, painavat kaasua ja lähtevät katsomaan lastenteatteriesitystä YKSIN. Joskus koko viikonlopuksi. Kuuluu ammattiin...ja asenteeseen. Minulle lastenkulttuuri on hyvin rakas laji teatterin tarjottimella. Siihen liittyy oma käsitteistönsä ja lukuisa määrä tulokulmia ja traditioita, mutta se on yksi muiden joukossa. Lastenteatteri on kaikkea sitä mitä muutkin teatterin genret edustavat. Intoudun siitä, harrastan sitä, suhtaudun siihen kuluttajana, katsojana, tekijänä.

Siksi olenkin nikotellut lukiessani muutaman viime vuoden aikana trendikkääksi noussutta tapaa kirjoittaa lastenteatterikritiikkejä seuraavaan tyyliin: ”Vieressäni olevat 5- ja 6- vuotiaat pikkukatsojat ainakin sanoivat pitäneensä hahmoista...”, ”...paikalla olleiden lapsikatsojien kommenteista päätelleen esitys tuntui löytäneen paikkansa..., ”...yleisön naurusta tunsi, että esitys oli mukaansatempaava...”.

Siis mitä? Eikö kriitikoilla itsellään ole mielipidettä kyseisistä esityksistä? Miksi he tarvitsevat lapsikatsojien varmistusta asiasta? Eivätkö he itse tiedä onko joku esitys hyvä ja koskettava vai ei? Eihän muissakaan kritiikeissä vedota yleisön mielipiteeseen. Miltä tuntuisivat seuraavanlaiset kommentit?: ”Vieressäni istuneet eläkeläiset nauroivat, joten esitys oli varmasti saavuttanut kohdeyleisönsä.”, ”Bussissa kotimatkalla kuultujen kommenttien perusteella voidaan sanoa, että esitys oli koskettava...”, ”...katsomossa istunut keski-ikäinen mies nukahti, mikä kertoo näytelmän tylsyydestä...”.

Arvostelijat, astukaa esiin omine mielipiteinenne! Te olette asiantuntijan roolissa. Kohdelkaa lastenteatterin tekijöitä taiteilijoina, ei lasten miellyttäjinä. Kohdelkaa lapsikatsojia ihmisinä. Lopettakaa hymistely. Tuollainen toisten kommenteilla ratsastaminen kielii siitä, että ette ole kosketuksissa aiheeseen. Lavalla kerrotaan oikeista, ihmisiä koskettavista asioista, kysymyksistä ja tunteista. Tai tehdään viihdettä.

Kerrotaan maailman tärkeimmille ihmisille elämästä. Ja jos ei kerrota niin siitä voi keskustella. Myös lasten kanssa. He haluavat oppia katsojiksi. He haluavat, että meillä on kykyä jakaa, pohtia ja kokea asioita heidän kanssaan. Aikuiset, vallatkaa lastenteattereiden katsomot ja haastakaa itsenne! Asettukaa aitopaikoille.

Marja Susi Kirjoittaja on nukketeatterin lehtori Turun Taideakatemiassa

Kuva: Kari Mäkiranta

ILMOITUSTAULU SYKSYN ENSI-ILTOJA Korppi Absurdi ja groteski kuvaus hulluksi tulemisen vapauttavasta vaikutuksesta.

Korppi on Edgar Allan Poen samannimiseen runoon pohjautuva esitys, joka toteutetaan naamio- ja nukketeatterin sekä ilma-akroba-

tian keinoin.

Esityksen on ohjannut ja dramatisoinut taideakatemian nukketeatterilinjan 2 vsk:n Toni Kandelin. Lavastuksesta ja nukeista vastaavat Jessica Kangasniemi ja Essi Nummelin. Musiikin ja äänisuunnittelun tekee Niklas Nybom. Esiintyjät ovat: Essi Nummelin ja Nina Ervasti. Ensi-esitys 15.9.2010 klo 19 Turun taideakatemian Köysiteatterissa.

Lisätietoja: toni.kandelin@gmail.com.

Elokuussa tulee taideakatemian sivuille (http://www.taideakatemia.turkuamk.fi) videotraileri showsta.

Nukketeatteri 1/2010

Uusi järjestösihteeri

39

Uniman järjestösihteerin palsta

Kuten jäsenkirjeestä jo huomasittekin, Suomen Unima r.y:llä on uusi järjestösihteeri. Ikä ja kokemus olivat valttia valinnassa! Ikää on siis pian puolen vuosisataa, lapsia kaksi, aikuisia jo. Tällä hetkellä harrastan Latinos-tanssia kerran viikossa ja uintia ja kävelyä fiiliksen mukaan.

Nukketeatteriala on ihan uusi aluevaltaus minulle, mutta todella mielenkiintoinen ala. Paperin pyöritys sen sijaan on tutumpaa.

Jos en saa paperista tarpeekseni toimistolla, teen sitä sitten ihan itse lisää kotona, vaika pahviahan siitä kyllä tahtoo tulla! Muita harrasteita ovat mm. remontointi, eli paperihommat jatkuu, kun tapettia seinälle liisteröin.

Jäsenyysasiat ovat pohdituttaneet sekä töissä että kotona.

Haluan sanoa Kiitos kaikille jäsenille, jotka ovat uskollisesti maksaneet jäsenmaksunsa, ja erityiskiitos niille, jotka maksavat ajoissa! Maksavat jäsenet ja jäsenmaksut ovat yhdistyksen tärkein tulonlähde, vaikka ei aina se suurin. Muut tulot voivat olla suurempia, mutta jäsenmaksun merkitys on myös siinä, että jäsenet osoittavat tällä tavalla arvostavansa yhdistyksen toimintaa.

Johanna Uusiranta on Suomen Uniman uusi järjestösihteeri tammikuusta alkaen.

Usein kysytään, mitä minä saan vastineeksi jäsenmaksustani. Onko maksu saamieni etujen arvoinen? Kaikkea ei kuitenkaan voi aina mitata rahalla. Yhdistykseen kuuluminen merkitsee kuulumista samoja asioita arvostavien ja samoja päämääriä kohti pyrkivien ihmisten joukkoon ja sitoutumista yhteisten päämäärien eteen.

Hyvä kysymys on myös, mitä minä voin antaa järjestölle. Voinko antaa muutakin kuin jäsenmaksuosuuteni? Voinko antaa aikaani, voinko antaa työtapanostani yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi? Näita on hyvä aina joskus miettiä.

Minä kuulun aika moneen yhdistykseen, aina en edes muista kaikkia. Aina kun jäsenmaksun aika tulee, mietin miksi maksan ko. yhdistyksen jäsenmaksua. Vastaus on usein yksinkertaisesti se, että kannatan hyvää asiaa. Tärkein ei ole se jäsenlehti tai muu aineellinen etuus, jonka saan, vaan se, että olen omalta pieneltä osaltani mukana viemässä arvokkaaksi katsomani asiaa eteenpäin, vaikka en sitten kaikista asioista olisikaan samaa mieltä .... Tietysti myös yhdistyksen sosiaalinen verkosto on erittäin tärkeä syy kuulua yhdistykseen.

Mutta jos rahkeet eivät riitä muuhun, kuin jäsenmaksun maksamiseen, niin ei siitäkään kannata huonoa omaatuntoa kantaa. Jäsenmaksun maksaminen on hyvä asia. Ne ”maan hiljaiset”, jotka eivät näy eivätkä kuulu, mutta maksavat uskollisesti, ovat jokaisen yhdistyksen kantava voima ja tukipilari.

Tekijöitä tulee ja menee, aina joku innostuu muutamaksi vuodeksi, ja hyvä niin, innostuksen voimalla asioita viedään eteenpäin. Eikä ole tarkoitus, että kourallinen ihmisiä kannattelee yhdistystä vuosia tai vuosikymmeniä, vaan vaihtuvuutta täytyy olla. Samalla kuitenkin pitää muistaa kunnioittaa ja hyödyntää pitkäaikaista järjestöelämän kokemusta. Kokeneita konkareita on tarpeen olla mukana, ettei uusien vaikuttajien tarvitse opetella kaikkea kantapään kautta!

Jokainen jäsen olkoon siis ylpeä jäsenyydestään ja kokekoon, että on tehnyt riittävästi.

Aurinkoista kevättä ja kesää sekä erityisesti antoisia Nukketeatterifestivaaleja! terveisin Johanna

Seuraava numero ilmestyy lokakuussa 2010!

NUKKETEATTERI-lehti ilmestyy seuraavan kerran keväällä 2010, arvioitu ilmestymisaika lokakuun loppu. Haemme taas uutisia, artikkeleita, kritiikkejä nukketeatterin laajalta rintamalta. Juttu voi olla pitempi (3000 merkkiä välilyönteineen on noin yksi sivu lehdessä) tai ihan lyhyt (pienet uutiset eri puolilta Suomea oikein tervetulleita). Lähetä materiaalisi 15.9. mennessä.

Uniman jäsenten käytössä on myös JÄSENET ILMOITTAVAT- palsta, jossa voit lyhyesti tiedottaa omasta toiminnastasi, hakea työryhmään jäsentä, ilmoittaa joutilasta tilasta ja tavarasta yms.

Kun lähetät valokuvia, varmistathan, että niiden julkaisuun on kuvaajan ja kuvattavan kohteen lupa. Toimita kuvan ottajan nimi. Kuvan koko mielellään noin 1 megan verran.

Timo Väntsi, päätoimittaja vantsi@gmail.com, puh 0400-691757 tai unimafinland@gmail.com

40

Nukketeatteri 1/2010

Kuvasatoa Barentsin festivaaleilta lokakuu 2009 Photos from Barent festival October 2009 photos: Kati-Aurora Kuuskoski

Timo Nyyssösen nukkenäyttely Oulun Valveen aulassa / Puppets of Timo Nyyssönen Vas. Buster Keaton pyöräilee, marionettinukke ja Akka (Kalat Metsässä).

Harjoitusnukkeja festivaalin kussilta, opettaja Steven Luca Groenen.

Rehersal puppets from workshop, teacher Stev Luca Groenen.

Kauhujen klubin muusikko Toni ja väsähtänyt nukke.

Mucisian Toni from the horros club and a very tired puppet.