KOLUMNI
Palstalla kuullaan ulkomaiden ruokatrendeistä ja -tavoista ruoasta kiinnostuneiden kirjoittajien näkökulmasta.
Atlantti ja meren aarteet
P
ortugalin rannikoilla Atlantin suolainen tuuli, auringon lämpö ja aaltojen loputon pauhu kietoutuvat yhteen maan keittiön kanssa, jossa meri on aina läsnä. Kala on portugalilaisille enemmän kuin vain raaka-aine: se on osa arkea, juhlaa ja koko kansallista identiteettiä. Grillattu kala on yksi maan rakastetuimmista ruoista, eikä ihme, sillä Portugalilla on lähes tuhat kilometriä Atlantin rantaviivaa. Merestä nostetaan päivittäin tuoretta kalaa ja rantakylissä kalastajien saapuminen rantaan on tuttu näky. Siinä missä suomalaisessa keittiössä kala saattaa piiloutua tillin alle tai kermaiseen kastikkeeseen, portugalilainen antaa kalan olla kala. Se tulee pöytään kokonaisena suoraa grillistä päät ja pyrstöt paikoillaan. Kun itse vuosia sitten saavuin Portugaliin, näky hieman hätkähdytti, mutta olen oppinut rakastamaan juuri tätä autenttisuutta. Omia suosikkejani ovat dourada ja robalo, eli kultaotsa- ahven ja meribassi, joiden valkoinen liha on mehevää, muistuttaen siikaa tai kuhaa. Pidän myös portugalilaisista riisipadoista, joissa yhdistyvät eri kalalajit, sekä choco fritosta, uppopaistetusta mustekalasta, joka on Setúbalin alueen todellinen klassikko. Parhaimmat grillikala- annokset löytyvät usein vaatimattomista tasca- ravintoloista, joissa muovituolit natisevat ja pöytäliinat lepattavat merituulessa, mutta ruoka on taivaallista. Kalaa syödään portugalilaisissa kodeissa läpi vuoden ja grillatun kalan tuoksu leijuu ilmassa, kun paikalliset grillaavat kodeissaan tai jopa raahaavat pallogrillit ulos kadulle. Kalat grillataan usein vain suolan ja oliiviöljyn kanssa ja annokset saavat seurakseen keitettyjä perunoita ja salaatin. Ravintolassa tällainen
annos maksaa nykyään vajaa 20 euroa. Liha sen sijaan tarjoillaan ranskalaisten ja riisin kanssa, ja tämä outo yhdistelmä onkin monen portugalilaisen ikisuosikki. Kastikkeita ei juuri tunneta ja suomalaiseen suuhun ruoka voi tuntua helposti kuivalta, mutta tuore kala, jonka pintaan on sivelty mausteöljyä, sitruunaa ja merisuolaa maistuu taivaalliselta. Grillatut sardiinit ovat kesäkuun ja erityisesti Santos Populares -juhlien hittiruoka, jolloin kaupungin ylle laskeutuu sardiinin tuoksuinen savuverho. Sardiineja, sangriaa ja olutta myydään joka kulmassa, ja ihmiset nauttivat sardiineja paperilautasilta seisten. Illan päätteeksi hiukset ja vaatteet tuoksuvat vahvasti savulle, mutta se kuuluu asiaan, vähän kuin keskikesän kokon tuoksu. Portugalin keittiön rakastetuimmat kansallisruoat valmistetaan yllättäen norjalaisesta kuivatusta turskasta, bacalhausta, jonka tarina ulottuu kauas historiaan – aikaan, jolloin säilyvä kala oli aarre pitkillä merimatkoilla. Nykyään sitä löytyy joka ruokakaupasta vuorina, ja sen haju on mahdoton ohittaa. Tunnetuin annos kulkee nimellä bacalhau a bras, sisältäen kuivattua turskaa ja perunalastuja. Tämä paikallisylpeys on oikeastaan yllättävän hyvää! Joulunakin portugalilaisissa kodeissa syödään tietysti keitettyä turskaa, jota tarjoillaan keitettyjen perunoiden ja kaalin kera. Kun ilta laskeutuu Atlantin ylle ja grillin hiillos hehkuu viimeisiä hetkiään, ymmärtää, mistä portugalilaisessa ruoassa on pohjimmiltaan kyse. Se on pysähtymistä hetkeen läheisten kanssa, suolan ja savun makua ja tunne siitä, että elämä maistuu parhaimmalta juuri silloin, kun se on yksinkertaista.
JOHANNA PAASO
Kala on portugalilaisille enemmän kuin vain raaka-aine: se on osa arkea, juhlaa ja koko kansallista identiteettiä.”
Portugalissa asuva sisällöntuottaja Johanna jakaa kolumnissaan oivalluksia ja makuelämyksiä portugalilaisesta ruokakulttuurista.
NOVA 10 • 2025 11