Forever temporary 2017

FOREVER TEMPORARY –

contemporary thoughts, 2017

FOREVER TEMPORARY – Contemporary thoughts, 2017 As told, written, illustrated by Nikodeemus Toukola tel. +358 44 208 32 38

ESIPUHE Olen tuntenut Julesin jo kauan ja ihmettelen hänen kärsivällisyyttänsä ystävyytemme muuttuessa enemmän liitoksi. Olen jakanut hänen kanssaan monta ilon ja surun hetkeä. Joka hetki läsnä.

Rationaaliset romantikot ovat sitä vaarallisinta seuraa, ja se on osasyy tuohon harvahampaiseen viehätykseen. Luonnonlapsi, niin viattoman kaikennähnyt.

En ole koskaan tuntenut ketään, joka tuollaisella tunteenpalolla toteuttaisi omaa hahmoaan ja vastoinkäymisistä huolimatta jatkaisi itsensä toteuttamista. Hän ei ole taiteilija, vaan paljon muuta: Moderni renesanssi-ihminen - lupaus paremmasta uudesta.

M. Dark, Helsingissä, 24.03.2017

4

5

TURHUUDEN POHJAKOSKETUS 4.pv takana, 9 askia tupakkaa, hei-hei tyypit mölisee, ulisee, tekee kiusaa. Jälleen sattuu toi nauru. Epäammattimaista ja Janten laki. Tällä kertaa pelissä on muutakin kuin omien kasvojen menetys. Sen kestäisin aina. Siihen olen tottunut. Kun vastineena on kunnia ja rehellisyys, se “turvallinen” paikka muuttuu helvetiksi. Pieni pala aamun tuulenvirettä, siinä kaikki. Kuukaudet olen odottanut, että vuodet vierähtäisivät. Päivät olen istunut tunkiolla - odottanut vain, että minullekin löytyisi se paikka.

Menetin Tinkan sinä keväänä, ja siihen kaiketi kaikki tähtäsikin.

Kun voisi päänsä avata toiselle, että katso sitten kunnolla, katso nyt.

Vaikka kuinka temmot sitä nahkaa irti, se ei lähde pois. Ei koskaan. Se mikä sieltä meni rikki kymmeniä vuosia sitten, se ei korjaudu koskaan.

Jos olet joskus katsonut sosiopaattista hullun kiiltoa silmiin, tiedät sen tarkoituksen, kun on loppupelin aika.

KASVOJENI MENETYS JA NIIDEN NIMET Kutakin laatua voi olla joskus vain yksi, muottiin tahdotaan vain siihen sopivat, mutta ne jotka siihen eivät mahdu, niistä veistetään sellaiset, vaikka väkipakolla.

En koskaan ole voinut nähdä itseäni, kuten on yleisesti hyväksyttyä. Sen kerran kun kurotin liian pitkälle, ääneni katosi, tai se poistettiin. Niin on ollut joka kerta. Se liekki joka kyti, roihahti jälleen, mutta sammui yhtä nopeasti kuin voit lausua poronkusema.

MAAILMAN VAARALLISIN AMMATTI On väärinymmärretty ihminen. Sehän voisi tarkoittaa vaikka mitä.

Pahimmassa tapauksessa yksilöstä voisi tulla vaikka mitä. Aivan ajatuksenvoimalla, Se liikkuu paikasta toiseen. On piilossa, odottaa puhtaana. Ajatus siitä kauniista. Vähä-älyinen puutarhuri hoitaa

6

parhaiten, leikkuri on varattu muille, vaikka maailma tarvitsee kaikkia. Ja luulisin, että jokainen on monta.

Ihmetellessäni itseäni, unohdin suojata talven varastot. Kevään tullessa olin jo kuolemankielissä. Sininen tähti ja Avaruushanhet pitivät minut hengissä. Vaan ajatus menettämisestä, jotain minkä olen itse luonut.

Tällä kertaa se ei käy päinsä. Ennemmin kuolen.

Palasin paikkaan johon kuuluu muistoja, enemmän niitä jotka sattuvat enemmän kuin tuhat vuotta. Peilityynessä järvessä siintää siluetti, joka vaihtaa väriä vuodenaikojen mukaan. Onko vuori lempeä? En usko.

En usko kenenkään olevan lempeä, jos on pysytellyt hievahtamatta paikoillaan aikojen alusta. Onko laava välttämätön? Miksi meistä muokataan luonnollisesta tilasta luonnottomia? Miksi hätää ei kuulla niiltä joilla ei ole mitään? Paitsi filtterin läpi.

Kuuton yö valaisi kulkijoita, ainoastaan ilvekset hymyilivät merkillisesti, sekä ilmeettömästi.

(UNKNOWN ERROR)

Vetoavun loppuessa, ei edes nokkeluus riitä. Ihminen jää niin yksin silloin ja vieläpä millä tavalla, koska jonkun aikakauden opetus on tietynlainen heikkous. Varjoihin hukkuu, silloin eivät opetukset päde, koska säännöt vaihtuvat tai niitä keksitään lisää. Reaaliaikaisesti.

Moraalin ylipapitar piti minua otteessaan ja nyt kertomani on edelleen tekosyy, koska epätoivoisen ihmisen haistaa kilometrien päähän ja luonteenlujuutta ei lasketa enää yksinäisyydeksi, koska se on totta. Eri asia on, mitä toinen kohdatessaan heikon yksilön tekee, on kokonaan eri asia.

7

USEAMPI VALO

Olen monesti katsonut rikkinäistä peiliä, hävittänyt itseni useisiin tauluihin. Kätellyt varjoja. Talven tullen, jää pehmeni pään mukana.

Rooman tärkein huone oli sulaneen sydämen sisällä. Se aivan pieni, kuten ihmisenalkio. Tärkeät olivat muutkin, mutta sisälukutaidon kehittyessä, polku sinne pienimpään katosi miltei unohduksiin. Jos mielessä on paikka missä on hyvä olla, on varma, että aina tulee olemaan ihmisiä jotka haluavat myrkyttää sen. Jopa pieni lommo voi olla monen Richterin vahvuinen.

On vaikea määrittää kultaista keskitietä luokkaerojen muuttuessa näkymättömiksi. Hyveet ja rakkaus, kuten matematiikka tarkoittivat joskus muuta. Hiekanjyviä koeputkissa, pisaroita exo-planeetalla, maailma tarvitsee tarinoita.

ETANAN MATKA (POUR R.D) Uuden-Seelannin tulevaisuuden oppikirjan mukaan (se ensimmäinen painos): Turkis-Etanat olivat viimeinen eliölaji, josta stratosfäärin peruuttamaton muutos huomattiin (kaikki puhuivat ilmastosta, mutta ongelma oli korkeammalla) Limaneritys lakkasi, kukaan ei kiinnittänyt huomiota, sillä etanathan tunnetusti liikkuvat hitaasti. Keskinopeus Turkis-Etanoilla oli 1.5 kertainen suhteessa muihin ja niiden reviiri äänetön ääretön. Kahdennetut kokeet tehtiin vasta ensimmäisen transmutaatio-kokeen jälkeen, jossa kokeiltiin korvavaikusta simuloidun rehun vaikutusta koko ekosysteemiin.

Tulokset olivat vääjäämättömät ja puistattivat ruotsalaisen otsaläpsyn tavoin paatunuttakin tutkijaa. Oli tartuttava toimiin.

ROMANTIIKKA On vasta-valottunut kuva, josta kaivetaan hymyjä ohjelmilla. Rakkaus on suorituskyvyn loppuessa avoin hymy. Kuolema on ajattomat lauseet tummassa vedessä johon ei pelota sukeltaa.

8

Pidän kuvasi samassa paikassa, kuin muutkin salaisuudet. Pieni musta kirja, sydäntäni vasten. Se ei suojaa luodeilta, mutta se pitää tuulta hetken, jos tarvis.

ILOINEN ONNETTOMUUS Elämänmittainen mieto polku. Koko ajan näkyvissä, mauton, hajuton ja väritön. Ääriviivat hajanaisesti, kaikki eivät näe, mutta pakotetaan uskomaan. Niiden pitäisi olla siellä. Kartta kertoo niin. Sen täytyy olla niin. Suurin uhkakuva läsnä kuihduttaa perhoset takaisin koteloonsa.

Jokainen heittää varjon maahan, jos ei muuta. Niin tärkeitäkö me olemme?

Itseilmaisun vapaus on tukahdutettu perinteemme lapsille jotka elävät silmäniskuissa päiväperhoilta toisille.

VÄSYNEEN VIIMEINEN PONNISTUS Pelkään kuollakseni ahdasta huonetta, joka on niin avara, että mahdun silti lentämään. Kulman takana vaanii se kasvoton jokin, joka pyöreän hiotun työkalun voimin tasaa sen elämän jyrsimät epämuodostumat, joiden pitäisi saada olla juuri sellaisia kuin ovatkin. Aivan kuten vuori.

Olen hieman nuorempi. 487 vuotta. Aina ollut täällä. Aina valmis lähtemään. Aina valmis auttamaan.

Ei koskaan valmis.

Ikuisuuden mittari on uskallus. Syventyminen johonkin elämää suurempaan aiheuttaa usein kateutta, se on skandinaavinen kateus.

Sulkiessani silmäni, kun ennustin viimeisen kerran. Näin sen oman laivani, sen veneen. Keltainen väri. Realiteetti Nyt?

9

Pahantahtoinen aurinko ja sen alla paistattelevat kätyrit. Näkymättömät kahleet, jotka puristavat rinnasta sen viimeisenkin toivon rippeen. Itkevän juuston en ole koskaan kuullut puhuvan, mutta päivämatkan jälkeen voit olla varma, että jalat haisevat, kenkien kanssa tai ilman.

AJATON KAUNEUS On kuin piikiven kipinä. Se, kun se hymyilee, hihittää, kihertää. Voi sukeltaa jok’ikiseen juonteeseen ja poimuun. Hävittää itsensä tyystin ja löytää yhä uudelleen. Jok’ikinen päivä.

OMANTUNTONI HERRA Hei Herra Hei. Helvetistä toiseen. Se, ei haittaa minua. Lupaan repiä itseni auki, kun sen aika tulee. Siihen on vielä aikaa. Luultavasti. Ainakin pari tuntia.

Koska olen käyttänyt molemmat aikani jo tänään ja tahdotko todella laittaa kellokortin sisälleni, tahdotko todella laittaa rajat pääni sisälle, demokratian vai monarkian. Jopa levitaatiokorkeus olisi säännöstelty päässäni, sitäkö todella tahdot?

Meritokratia kauan kuopattu. Valuuttana hyvän mielen pilleri? Sitäkö sinä todella haluat?

nujakan takia. Purin, potkin ja tappelin - vaikka en olisi halunnut.

Sen osan olen itsestäni karistanut. Kaksi viidestä - se ei ole ollenkaan huono saldo. Jos ajattelee 38 tunnin jaksoissa. Otan saavutetun ajan kiinni tupakan avulla, koitan olla halveksumatta. Sinä et tunnistaisi minua vuosien takaa, koska olet osasyyllinen siihen itsekin.

Roaming ocean, as it always will be. We join, we part, we are - just - like - mountains.

KAUAN SITTEN Kerroin sinulle jotain kaunista. Jopa nykyisten huurujen läpi muistan sen. Tarvitsen sinua juuri nyt, sillä me muistamme erit. Kahden taival on kohtalonkauppaa, sille ei ole suuntaa, johdatus - ehkä, jos moiseen uskoo.

Mietin hulluuttani joka päivä. Illuusio ei koskaan rikkoutunut. En usko, että paatuneinkaan unohtaisi sitä. Taakka vain joskus on liian suuri ja jotkut ihmiset todella surutta syövät toisten eväät.

Kahleet ovat nyt poissa. Mastot ovat katki. Pilkon ne pienemmiksi. Teen niistä hammastikkuja ja vaihdan ne dubloneihin Marseillen satamassa.

Moderni versio miten kissa todella sai liivit.

Ihminen on saari. Heinät aaseille. Tule jo, ja tapa sitten saatana. Ole edes hiljaa sen hetken.

Kuin heiluri, tunnen sen vavahtelun pelkästä odotuksesta. Haluan huutaa, potkia, nauraa, itkeä sen pois. Sen koti-ikävän. Kun maailma vaihtuu kevääseen, mutta itse tiedän jo ehtoon alkaneen.

VIIRUT PÄÄSSÄ

7 HUOKAUSTA

Usko tarinani kun kerron. Parrassa on voima, jos sen on itse kasvattanut.

Leikkaa se pois, sinetöi pää ja kas - taikausko on palannut. Me merkattiin toisemme jo kauan sitten. Ihan silleen vahingossa. Sattuma korjaa satoa nyt toisella syklillä. Viirut päässä ovat sen yksi-silmäisen keksimän

Ja aivan oma maailma. Opin sen itse, ja ystävien avulla. Elämän jatkoaika, jos niin voi sanoa. Jälkimmäinen on kiteytettynä, miksi en pidä urheilusta.

Liika suoritus ja tulostavoitteisuus, rahapelit ja don’t choke-lausahdukset, eivät yleensä tuo muassaan mitään positiivista.

10

11

LOPPUELÄMÄN VIIMEINEN PÄIVÄ

MENTAL ILLNESS VS. FAVOURITE SYMPTOMS

Jos tietäisit sen olevan niin. Nukkuisin kunnon unet silti.

Worst case scenario is that I am already dead. The warmth inside my chest few weeks ago was just the defibrillator kicking in. No Piaf in sight.

Nowhere path to be found.

UNIEN VOIMA Lottovoitto unessa on miljonäärin kuolema. Lottovoittoja on monenlaisia. Etsin kuponkia tietoisena löydöstä, kuittia ei hyväksytty.

Palaset kyllä. Se on tämän paikan heijaste, negatiivinen ioni jolle ei anneta mahdollisuutta. Peili ilmestyy yöllä, äänet täysillä heti aamusta.

Kaksi tuntia kahviin. Johdonmukaisuus ei ole tämän paikan hyve, vaan ainoastaan väärää mielivaltaista vallankäyttöä. Toistanko?

LAST BEACON Sheds always light. There should be one always, just light that. Colour does vary, differing upon the moonless night. When one carries the burden as it has always been like that. Modern torture is door locked.

Gatekeeper with dozy grin. Pills that help you sleep, others that pep you up. Food. Sleep. Food. Sleep. Meds.

No privacy. Nothing to rely on. Memories fade, emotions go flat line.

One actress at least is trying, I just find it difficult to talk about my interests with them, they are not my friends. They are not my colleagues.

They are not my family and I seem to be in the middle of Nowhere.

My journey started decades ago. That is where my happiness comes from.

Seeker. Mapmaker. Times like this would be easier to believe in God. And as said before, if there would be one force behind all this, I would punch it without questioning, and I know he or she is just used to it.

12

Path is formed after three or more people. Road is ready when unnatural travels through it. Hide and seek is not valid anymore. I would just like to find my home.

This is how lost I have always been.

When you know habits, it is easy to play person out. Personalized feed.

Hijacked pirate and you are forced into a caricature. Men and their alpha-behaviour. I really miss my cave. I miss France. The only reason I was left was this trauma from this current place. Something that never healed. I wanted to be at least someone even Nowhere. Just for a second, but I found you.

ÜBER-HELL Ei ole tyhmät kysymykset, ei mitättömät keskustelut, eivätkä hiljaiset hetket.

Super-Hell on tällaisen välimuoto.

Viimeinen kehä on se, kun et voi luottaa auktoriteettiin, kehenkään uuteen ihmiseen. Silmänräpäyksessä menetetty yksityisyys, tahallinen järjestelmällinen kieroutuneisuus. Turruttaminen, viivyttely johon liittyy vieraan ihmisen oman edun tavoittelu.

13

COOLING DOWN

PALKO HALKEAA

Koitan pysyä toiveikkaana ja vahvana. Huomaan nyt, miten yksinäisyys on kalvanut minusta melkein tyhjän kuoren. Suuri voima, tuo suuren vastuun. Se on hyvin totta. Pakahdun. Kuin vuoren verran ovat keuhkoni auki. Miten pimeässä olen kulkenut. Vapaus. Siihen on pakko pyrkiä, ei puida nyrkkiä. Milloin saa polkea maata? Milloin saa olla ihminen?

Liikkuvat kuvat vartalossa, se liikkuu eteenpäin. Uni. Niin hetken aikaa kaunista, realiteetti on karumpi.

Se on pienempi kuin kvarkki, ystävällinen myös. Sen ominaisuudet ovat piilossa. Kysyt vain ystävällisesti. Se vastaa, aivan varmasti. Kun ympärillä on tyhjää, se tulee surulliseksi, ja vihaiseksi kutsumattomista äänistä.

Menkää pois, sanoo kvarkki. Menkää pois, se toistaa kovemmalla äänellä.

Sen sielu on rikki!

Koti-ikävä on kova, joka hetki enemmän. Se kaipuu ihmiseen. Oma tyyny ja kietoutuminen. Lupaus paremmasta.

Longing image of disturbance. We dance and forget. The laughter hurts, it stings, it crushes.

Rakkaus. Itseen, toiseen - maailmaan joka on kaikille. Se savuaa, se kytee.

No way out, no escape. Dim little light of mine, don’t lose hope. Never ever lose that light. Anxiety is a by-product of livestock we seem to be.

Running on invisible leash without teeth, eventually. My hopes and dreams die, the moment you walk away. Locked up words in a cage unimaginable.

UUSIEN AAMUJEN KOITOS Kirous, lahja, kuolema ja rakkaus. Sysipimeä ihminen, joka silti tarpoo.

Ohi neulojen houkutusten, joskus ollut lähellä. Kiitollinen hymystä, rehellisyydestä, kiero kuin käppyrämänty. Puhdas kuin ahvenia vilisevä kalliolampi. Värinä tuntuu peruskalliota myöten. Sillä tavalla vuoret puhuvat. Ikiaikainen hyräily.

Asioille keksittiin uudet nimet. Se ei muuttanut asioita suuntaan tai toiseen. Jokin pysyi siellä, se jokin, joka oli jo valmiiksi rikki. Siitä addiktiot johtuvat ja sen tietävät kuolemankauppiaat.

Suuren riemun loisto on hetken läsnä. Se yksinäisyys ei koskaan poistu.

Siellä se on, uskallatko katsoa?

Tahdon tästä huoneesta pois. Huudan, kirjoitan, piirrän ja itken.

Toivottavasti en turhaan.

FIRST CHAPTER OF DOOM

If you wish to hurt me, please do it already. Loose rope, is a loose trap.

Shadow like two-dimensional cube. The line it draws lasts only seconds.

Just like us. Torture. Nothing more. Nevermore. One day they will quote something and then you feel the tears that already were there.

ADAPTATION On the third day after the cancelation I was thrilled to see the new-born.

Noise, just noise. Colours. Not primary, evolution. Habits and sayings. I wish this for no-one. Last scene is the end-game. No privacy, no mention of singularity. Mirror sheds tears already. Broken. Sing with that loud voice of yours - be the change. Dualism is tricky. Listen, learn and fly.

That is the blade. Please strike it, save nothing and look me into the eyes.

Depth of a bottomless pit. Infinity.

14

15

LOGIC OF GUNS

MADAGASCAR

Is a wish of transformation of certain kind of external cruelty. Animals feel wind, even in the deepest desert. Wishful thinking was long gone before we could even speak. Red lights come as they go. Me? Always left on the station. No. I will not shine your shoes. I will keep walking to the next station. Bare-footed or not. At least the path is my own.

In my dreams fainted I was relieved. A crossroad, way forward. Space, one day. Oddball as always. Stains stay and there can be only one Pan, but shadows we share - all. Window seen as possibility, I feel the warm breeze in early spring evening. Recycled words, cut down thorns. Scars never heal, you just learn to tolerate the pain.

Like a wind whistles the bullet, tracks nowhere to be seen. Take a deep breath and dive

Rare occasions, rare events, make-belief of unique. Common tears that boys handle differently. Learning to be human, step by stairs and thank god for rail. Life-long journey has already begun before you realise it.

And then again ends sometimes without happy ending. I would assume that one major plan would show a film of it and after that there would be small second to cry and even shout, I really need to see it again!

EVOLUTION OF GOODBYE Never easy, always hard. Illusion to trick our mind. Imprint of a moment to ease up in times of despair. Glimpse of light in a shadow part of life, shady moment in times of glory and gaze. Black as pure light, properly scratched - forever.

PUSHING LIMITS Rusty clock goes slowly forward. Time can be measured in different times - different ways. On a shelf it sits accompanied with dust. Forgotten, lonesome, the dust does not mind. They are the symbiotic collective. Light sheds a visit few times a day. That makes three. In the evening, casting shadow is sharp. All four can be relieved by silent night. Embracing all to a slumber. Like a slow breeze and shades of blue. Void.

The morning comes silently as well, friendly as the steady pace of rusty old clock. Another day full of possibilities. Patience my friend is a virtue, sometimes just a rule. And sometimes it is justified to bend a twine and sew a new pocket.

Fit your dreams into a bag, see what matters the most. Despair is also friends with ecstasy and panic. If you look closely, you see them walking hand in hand, always somewhere and nowhere.

16

BLAZING THROUGH NUMBNESS Home is not always where the heart is. Controversy of harness I stand alone. I wish I could see the stars once more, but I remain here. Saw the old buildings, history repeats. The last baby bird left today, voulchers surround me up in the sky. It is worse then feeling something good or bad, it is the sensation of feeling nothing.

TAPESTRY Winding up, once more. Ever seen reverse in flesh? Steer the clouds.

Smile towards green sky. Don’t tell anyone or they will fuck you up.

The bell rings somewhere faraway.

Distant land always gave me hope. Honour like code, love as poor bargain. Survive, just survive - the voice says. That is what they are after.

Hot morning on June, when you still feel the pain, even after years to come. The plot thickens, when you realise that how twisted the roots can

17

be. Can a tree feel safe, if roots like maze stay intact? Ask a tree where it would like to travel or what it would like to see. Steer away.

One comes in double, pebble to the lake. Radiation of waves never moves, should it even stop. Silence once more.

PUZZLE CALLED LIFE

MUSTA KÄSIDESIFIOINTI

Does not contain sometimes emotions. I once wrote if bird is in a Victorian era cage just for delight of sight, does the bird know or even care how fancy the premises are? Hints are messed - if any. Voice roars inside like unified abyss of Djembe.

Paperia reiässä vai reikä paperissa? Moninkertainen muovikelmussa ohje, sääntö, kehotus vai käsky?

Feeling stupid every minute. Counting every second - some people are like that. What happens in a museum of memories, does not need premise so white and sterile, where eventually the strongest one will collapse.

arvoitus,

He haluaisivat, että todella murrun. Viikonloppu tuo usein perspektiiviä.

Kellokortti ja typerät puujalat kopisevat hiljaa, melkein kuin niitä ei olisi olemassa.

My beacon consists the image of your smile. When you feel the itch near your eye - you know it might be me. Ears hear what they want sometimes, heart feels with every vein, sensation of liberty once more.

Therefore I write, I scream.

Kasvi nurkassa muistuttaa systeemistä, joka ei tunne armoa jos herätät nukkuvan karhun. Iloinen leikki jatkukoon, ihmisen pitäisi pyytää lupa vain tanssiin - ei muuhun. Moderni orjakauppa ja perseessä kihnuttaminen ei ole kaunista katseltavaa. Varpunen paskakasassa ja keittiö on kiinni. Hyeenat nauraa ja vaikka maha täynnä on vaikeampi valittaa ottaisin mieluummin sen kolmannen vaihtoehdon.

And never give up!

ANGER

CLOWN FOR A LIFETIME

Is not last autumn leaves left behind. It is the endless cry for being human on a situation, when something primal kicks in. You are not the whole world stumbling down the hill. A mountain. Splash, it is winter again.

Wooden crown in the olden days, meant something else then modern people recycling advertisement. Chicken for all. At least once a day. I feel the small petty pebbles between my toes. It has been a while. Unknown people babbling, my dome is open and shut at the same time. No hero should be quoted prematurely, ever. Never say you saw me with a feather.

Hence, I am Nowhere, wilderness. I am wind after few weeks. This spring, it will be marked for something beautiful.

One peaceful moment is cut by ravens voice. This time it is not after something that shimmers. Passing calm moment is gone. It just wants to hear your voice.

18

Keep your idioms and make new ones, something that would help people to achieve the full potential, and not just make them feel bad.

So full of regulations, stupid rules. Even basic parenting involves coherent behaviour, here at black mask island they call it week-end not Friday.

Duty calls. Leave behind. Blind. Eight-folded world and I am alone

19

WHAT YOU WISH FOR

No privacy, nothing. Everything.

The Camembert society once long ago made a rule about wishing. No matter silent or outspoken wish. The prize would contain a price, no matter what it might be. Like all societies, they usually will crumble eventually. So did this particular one. Wishing stayed as fainted vague image. Some eras the habits like friendly giraffe put its head wide up.

Price however, stayed as real as you can read this.

My native language stings now as ice-pick. The friendly gnome that hits usually with hammer after few now has an axe. And a subconscious corpse bleeds, I still am, I still feel the stomping.

First rule of written language - all fiction.

EN TAHDO ENÄÄ OLLA TÄÄLLÄ

Fifth rule of written language - all fiction.

Pardonne-moi, I must feed my pigs again.

Koska tämä paikka muuttaa minua sellaiseksi jota en halua olla. Pelkään enemmän siirtävän tällaisen toiminnan muodostaman ajattelutavan eteenpäin ja siihen en suostu.

PETTYNYT

DISGRACE OF A HUMAN BEING

Monta kertaa jo. Ne arvet aukee joka kerta täällä. Tajuaa oman pienuutensa, se mitätön jokin ja aina se isompi irvailija, huomauttelija, kiusaaja.

Last calls. Last something. First of something new. No more fears, when they all come at once. Showroom of isolation, only tube showing something to value. Lottery hoaxed, surveillance - constant. Values never change, I changed, but not the way they expected.

Kun kiusaamisen toteuttaa säännöillä, sadismi saa uuden muodon. Jos nyt saisin päättää - juoksisin niin kovaa kuin pystyisin. Katsomatta taakse.

Niin kauan kunnes keuhkot repeäisivät. Kaatuisin maahan, ryömisin silti. Kynsisin itseni kasvottomaksi. Painaisin silmät kiinni. Siltä tuntuu tällä hetkellä olla ihminen.

MENTAL LOBOTOMY Who is to say about oddity, about being normal. Books remind me us and them. We now as first. I see the young ones abroad. Respect of history drives me deeper. Shoot me now. I really can’t take it no more.

Please do it now. I tried my best.

Last of us. Nowhere. Nothing more. Ever.

HAZE It is easier to feel upon every disappointment that you deserve it. That is how people can be divided. This time, this time. It is not punishment - it is torture.

Yet something tells me not to show weaknesses as boys don’t cry.

“We seem to have a live one here.”

Nothing to remind me of myself. Something I built the last decade. Why someone can be so cruel to destroy everything before my decision.

20

21

SWITCH

CALM BLUE MOMENTS

And the light goes out. Vacuum was intact, no more. It sizzles the last time.

I know I am leaving. Traveling without soul, that is what they harvest.

Early moon is common knowledge, but hides the honest pouched truth.

Bread crumbs on a table. It should make me happy. Hunger long gone.

Decisions, difficulty - delirium. Man in the shadow. The sun greets this morning. Maybe rules are made by those, who think it is for the best for everybody. Rules are maintained by those who fear, rules, stupid rules are torture for those who suffer.

Land for all. Tracks covered in snow. One last time. Maybe morning brings something unexpected.

First bloom, first hug, first kiss from spring. After the first warm rain and you cry the last tear. Feel the embrace as it travels almost slower then time. Not alone.

COFFEE AND CIGARETTES Anxiety from reality. Soothed by mentioned substances. After a good amount of sleep, dreams that has no quantity. Enough already. You wake again to the world of stupid rules, guided by one earphones person and another nowhere to be seen. I am here. These are the rules. You are not home, a lot of people would do things at home. This is not my home, so why are you here? 1,1h until morning coffee. I manage, but I would rather share my thoughts with someone that cares.

CONSTANT SURVEILLANCE How to become normal? Lock the person in litter box, take all the things that brings joy. Make idiotic rules that sometimes are valid, sometimes not. Limit the amount of time outside, even though we all wait for spring and it has started. 4 summers was taken from me - now a spring.

I guess being tree, a rootless tree even - is not allowed.

22

LAUGHING TOWARDS SUN How would Indian type Lol? Perhaps the weirdest totem would just appear somewhere. You wouldn’t have to even see it. The tales would live on how ridiculous it is. And the place, simple wave with hand towards direction could be enough and then dance with buffaloes and maybe good tears. Hug-Ugh-Muks.

HABITS Container of empty shells is a victory by seashore. Rocks that have been there aeons, smooth as solid touch. I didn’t cry a river, I screamed for the ocean. Old song weeps someone who stayed at the harbour. Me?

AND THEN I SLOWLY DIE Rights, obligations, duties. They want customers, inmates, sheeps and livestock. I am dozed off now, last strength I try to push something out.

When I know I can’t get out.

Like hidden speaker in the corner of my eye, I fear and loath. I yell for my freedom, unity and home. I wish, this would never happen to anyone after me. Time to die.

23

FINAL NOTICE

INVISIBLE CHARACTER MADE VISIBLE

As I write this final thought from country that should be the cradle of democracy, top notch education and human rights. I hear a fellow human being crying behind the glass doors. I see her, hear her, but I can not help her. Hug lasts only 15 seconds, after that it is weird.

It sits next to me. Always has. Always will. I stopped being here yesterday.

Again moment of clarity. I was never from here. Beyond stars reaching yearning for home. If not for me. For people after me.

My days count now almost 12 now and already my succeeds include at least 20 packs of cigarettes and Benzedrine addiction.

I am now political prisoner hidden behind bureaucracy. Crying does not help, neither this thing called treatment. Logic could go so, that if there is someone on clock on Sunday to condemn you this kind of torture, there should be also vice versa for that.

Joke goes something about pulling tongues, I forget how the rest of it goes, but I assume it did involve rectal probing and levitation.

Imagine the border of near history of foreign land being transformed into modern allusion in poetry. Third big war is not fought with guns. It arrived already, and who would be the last to know.

Lights out.

People stumble at work, follow the rules, even though it makes no sense.

There is no room for why. No number to call help. No God to turn to.

ILOISEMPI ITKEĂ„

EXCUSE OF TRANQUILLITY

Helpompi halata, kun ihminen on haavoittunut. Hetken murhe, se ei tunne aikaa. Se asettuu kodiksi kuin kutsumaton vieras. Pahaa se ei kait tarkoita. Inhottava on vain sen seurassa olla.

Same songs. Everyday. Ear hurts for numbness. Eyes burn. The black thoughts are now somewhere very deep. I know how to find them. Soul eater. Re-runs and leftovers. At least something. Soothing glow, noise reduction, travel unplanned. Memories flow inside me reaching toes, fingers crossed.

We marked each other to unity that no matter what, it will last forever.

Binded. Folded. Repetition.

Sharks come flying into its stories, accompanied with mermaids so ugly that hair turns into white. That is how we grow. Some learn to respect time early ages. Others post-bone it endlessly. Like marionettes. Where are the scissors? The scaly one yelled, but still tried to maintain friendly tone on that request.

Always on your side, Ms. Mr. Mrs. And a good day to you sir. Wherever you might lay your head. I, am Nowhere.

What was it that you wanted to ask?

What do you seek?

24

25

KEYHOLE

MINDFULNESS

1 teaspoon of ginger 2 cubes of sugar Hot water Milk

Trough fog and dozy mirrors. Running trough. Passing by on a corner.

Final touch, when the rules change. Colour changes with a ray that glares trough tiny cracks. No mirror is complete if it does not see the erosion of consumption.

ENDLESS RECORDING OF TORMENT Times of turbulence. Mind your head. Smile is just as important. Sour dogs appear, experiences are exchanged. Slowly, like cigarette burns your skin. Somethings can’t be cured. That smart everyone should be..

Three frogs leaping. An acre aside the lake. Maybe, someday.

Thoughts change colours of socks. This does not help, but it elevates. Last breath of fire. It burns.

Locked balcony, locked tap, lock everything up – easier that way. Open pathway. It is coming.

Grindstone, brimstone, wows. Different meanings, different times. See the sky, dome of children to come. Lay your head today peacefully. My love.

EMPTY GESTURES

ICON OF ALL TIMES

Full house lurks in deep river. No easy way out. Collection of timeline.

Sweet nicotine. I say, nods, you say thanks, and I wonder. Free illusion after times to come. Greatest gesture. That is how the own voice is silent and disturbed. Say something pure, see the pigeons. They fly. Time after time.

Misunderstood perception cured like animation. Total reflection, flow from ancient. Whips snap, as the caravan moves, escaping only few.

Saved by many. Discount of freedom, not obligated. We are eventually left behind.

House always wins without a smile. Icy grin on the doorway - not my place. Pace yourself. Luck is a bargain, rare trade forever.

Seekers follow. Hollow is full, once again.

The field in my mind. Spring from early days. Mosquitos never to be heard. Skin drips.

End of sorrow as the leaves talk.

They were already here. Always here.

Hear the flapping on the tower.

A man says, you shouldn’t be here. Offers Easter egg.

Hear the distant flapping, as the tower is no more.

26

27

TIN-FOIL-MASKED -DREAM When courage finally reaches the brain. Inner adrenaline is hidden strength. Heavy hand is free now. Captivated by looms of night. Sparks see what the toes can not feel.

Even young ones realise the end is near, so they are filled with creativity.

Much powerful then love, a rare trade. Tracks down measurements of time to come.

ILOISET ONNETTOMUUDET Tarvitsi onneton poika. Aleksis Silmä oli jo kuuden vanha, kun ymmärsi miten maailmasta kadotaan. Mikäli miljonäärin elämä olisi houkuttanut häntä, silinterihattu olisi keikkunut tuuheassa päässä jo kauan sitten.

Tie jos pyytää kulkemaan, siihen on parempi vastata, tai joskus kalkki on niin karvasta, että siihen tukehtuu.

Kyyhkysiä

You appeared when I needed you. Ink stain on hand, track Somewhere past. Rocks on formation, waiting.

SOMETHING TO DO If I had a dream. It would be you.

(UNKNOWN ERROR) Olen väsynyt pelkäämään. Unessa kattohuoneisto, se ei ollut omaa unta.

Samat valkoiset seinät, paikat vaihtuu. En uskalla kysyä edes enää milloin pääsen kotiin.

TWISTED ROAD Like serpentine it reaches the sky at hilltops. When you are above clouds, you can feel it in your stomach. Life should not be just black and white choices. I think it used to be, again surplus behaviour from one great war.

Not anymore, not my child.

This place keeps changing. People don’t. Why do am I kept hanging here?

FINDING EMPATHY Cold shower in tundra. No trees in sight, eye in the rocky cliff I found my deep insight.

Falling down deeper. Eyes on price, simple wishes, complex thoughts.

The weed keeps growing under abandoned hut porch. Two steps back, every time with a helmet. Everything turns black.

Wise people guide somewhere deeper, no use for laughter. Bladder is full.

The shame of thought. Ashamed human. That is how deep it goes when the forest starts.

Bleeder goes first, neck hurts. Itch of a lifetime, I don’t want to startle you.

28

Silent sound wakes me up at night, Catch-22 of different kind. If these people are shadows, I can now see how vacation reflects to shades.

Loud noises like hangover, that is how cornered I am.

MIND TRASH Taken, given, taken, given. No form. Just random people with primal archetype behaviour. If I had bunny ears now, they would be now either removed or just so short, that I fit in. When you temper someone’s mind, there is no daily base talks, no questions how do you see yourself then, if you don’t fit in. I asked today if they see me danger to myself or others no answer.

29

All my life, past decade, the constant fear. Getting locked up here, even hint of this place and I remember the restrain harness, no soft room, only way to remember is to cut yourself.

Honesty brings the most naive sheep person in you on top, and as I write this, I am afraid the first time I can move the way I want. Current fears - nurses, doctors, this asylum, going to sleep, refusing to take meds, waking up, stranded relationship to my child, safety, on-going stalking, reality that might be true, air vents, future, safety and the list could go on.

one thing that is totally missing is practised silly facial expressions while brushing teeth.

BENT RAIL On fine morning crossing a round-about barefooted as always I saw the gentleman’s tail. A man in the window thinks he saw something else.

Whales gather as flock an I heard, no one knows why. What is the first thing that has always been here that you miss when it’s gone?

The morning wiped away most bad feelings. But this bus is just full of negative bus-drivers instead of passengers. Gravity pulls the anti-smile almost to the ground. All aggressive noises and grunts make me feel uneasy. Like said before, Torture vs. Observing accompanied bullying is hell without expiration date.

Grass over concrete. Decades of future to come. His distance truly is infinity.

RELATIVITY

WATCHING THE TIME WITH UNWANTED COMPANY(PAST TENSE)

Seen above, easy quick judgements, like hasty turf on field. When crossroad sign asks you, should you even give a fuck.

Lower shelf glass will break at the peak point of abnormal sound. Track the source and you feel safe just for a while.

Big hand over smaller one, waiting, expectation, I just run. Not alone.

Stalking is a by-product to cover up own mistakes. Sarcasm does not even compete the loath for people that set me up here.

Hyenas downstairs like mockingbird in unknown cage. Two hours for meal. Toilet. Vomit. Cigarettes. I will report if someone asks me today anything else, then: “Can I switch the tv-channel?”

Singularity is already here. How could you ever greet happily double-zero on a crowed lynch-mob?

Waking up, when roommate pees on his bag. You try to ask why, hence it is 3 am. Because I can.

That summer I just tried to draw. Every time I took my gears of trade out, he would repeat my actions like weird parrot who seemed to had too many bumps on a big house.

Clogged toilet, there was something valuable I suppose. I don’t mind that. Not for me.

Jobs would be proud to see the infinite loop in action already, but I guess every era is always some kind of repetition and always needs a monument.

That is how the mankind is divided. And always will be. Being part of this, makes me shiver like new mirror without prints, grease stains and

30

31

MENTAL BRUISES

BEGINNING OF TIME

I hitchhike to a bus that never comes. Without glasses I sign similar lights to stop, but it can be both - truck or a bus. Snowstorm appears Nowhere, I try to ring to someone. Battery dead, I estimate my hypothermia kicking in in 40 minutes. Five is give or take if the teacher is not watching.

My wish for future generation is peace and prosperity and one way ticket to space. Let me go. There is no Marvin here. All connected. Always on my mind, the sweet escape. Wish me well, don’t cry for me. I am long gone.

Obey, consume. Yell louder. Scream. No one knows you are here.

You know that you can predict the future when outer forces slow you down. Thus it has always been. I am my own team. My world is open for those who need it.

Developers use sandbox, there is always the Chinese mirror-box.

Duel has already started and I was never a betting man.

KULUVAN VUODEN LUOTTAMUS Sai arvoisensa päätöksen. Kun perinnetietoa ei voinut enää soveltaa tässä tilanteessa.

Mikä minussa sitten on niin erilaista, että hankaluudet ja vastoinkäymiset löytävät minut? Koirat haistavat pelon. Mailien taakse jäänyt kylä.

Muistojeni nuoruus. Suoraselkäinen kaveri on punainen vaate, kuten yksi-silmäisten valtakunnassa, he ovat ruokaa.

Kumiseva sakotynnyri vuotaa kaikesta huolimatta pimeimpiin paikkoihin, vaikka kevät on jo pitkällä ja he ovat saapuneet

JEESUKSEN SERKKU On maailman suurin arvoitus.

A moment of solitude, is more valuable the any free shitty meal you offer me.

ESITYSHUONEEN VERHOT Ne ovat kiinni. Kaihtimien välistä voit ikkunan heijasteesta nähdä tutut keltaiset hahmot. Perhe itsessään ei ole laki, mutta ikkuna on. Monta kertaa kerrot yleisellä koodilla kunnes kukaan ei enää kuuntele?

Pää homehtuu. Tarinat uuvahtavat. Normaali reaktio olisi kait kosto, mutta minusta on tarvittaessa siihen.

“Paina jo liipasinta. Tee se jo!”

Minä vihaan tätä paikkaa, minä tällä päivämäärällä kiroan tämän paikan.

Kolmas porras. Istun yksin lopun aikojen alkuun. Syömättä jättäminen on masennusta. Oudot ajatukset hulluutta. Kyky nähdä olemattomia paikkoja on outoa. Kyky suojella omaa puhdasta ajatusta, sille tarvitaan diagnoosi. Kannan leimaa koko ikäni.

Siitäkös vasallit välittävät viis.

32

33

FOR HENCH-MEN

locked windows. Is this the example we want to show to our offspring.

My escape pod activated just in time of suffocating. Silent read-outs on odd console terminates the TOD. It is coming. Lifeline is cut. How do you close the surroundings?

I see the museum of experiences in my head and slammer-like room is not needed. You are not needed. You harmed me more then you could imagine.

Class of ‘79. Was always different. We lived something that is now executed in games. Patronizing intensive stalking is like white bread fresh in the oven.

ONE MORE THOUGHT

Someone sabotaged me last decade. Died three times, one close call. A scar from unfortunate events. My question will always remain, why didn’t you finish it? Why?

TREES THAT HUM

If you are reading this, you are part of the solution. Not a reason, not a cure. Just evolution and I hope You survive alive.

Xerox me if you have time. Quote me never, as there will be another after me.

Jules Nowhere, 2017

Silently dear, this is now grey zone. Imagine the borderless striped elephants. If you travel one day to my world, be aware, that you need to forget everything you once believed is and is not true. Follow the light inside you, no matter how hard they try to cover it. It will shine eventually. Forever more, they can repeat this, crack you up. Crush your noble thoughts.

That, my friend is unnatural.

Forever temporary.

Nowhere plural forms. The sandbox was sometimes real. Draw, eat, sleep, shit, fuck, eat, sleep, meds, shit, pee. Fuck off from my head.

PAIR UP It easier to travel in hunger with company. How do you know it is for real, if everything is true. That there is no history, present or future. Chaotic mess where disorders follow diagnose and just some rules. Closed doors,

34

35

JÄLKISANAT Odotettuani usean aikamääreen verran, ymmärsin kuinka auki ihminen voidaan todella saada. Kuinka fiktio heijastaa toiveita ja pelkoja, ja miten itsesensuuri ottaa vallan, kun vaakakupissa on jälkimmäinen.

Tulevaisuuden miettiminen on kaikkien harteilla, valitettava totuus on se, että sellaisten ajatusten eri painoarvoille on eri paikkoja.

Kysy, niin vastaan. Pakota, niin sulkeudun, ja kuten siilit, me emme kehrää, vaan tietoisina realiteeteista, yritämme pärjätä seuraavalle vuosituhannelle.

“Maha täynnä jos valitat, silloin on hyvin mahdollista, että vika ei ole sinussa ja jotain saattaa ulkoisesti olla pielessä.”

Tällaistakin on olla ihminen.

N.M.M.T, 2017

F

36

I

37

N

38

39

“Olettamus suuremmasta ajatuksesta, kantaa mustien päivien halki, nopeammin kuin ehtoo vaihtuu yöhön.”

“Black as pure life, properly scratched - forever.”

Ihmisen ajatuksia elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä.