Naaga 2019

2019

1

SISÄLLYS Pääkirjoitus Riikka Kommio ja Johannes Pulkkinen Toimituskunnan esittely kuvitus Riikka Kommio Corpus luonnossa maailmalla Runo Ofimia Kirsikka-Aho Unescon perintökohteet Jenna Mikkonen Hedelmän siemenestä huonekasviksi Niina Kovanen Oulangan kansallispuisto Mia Soininen

04 05 06 10 12 16 18

20 22 26 27 28 30 31

Naaga on Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpuksen ainejärjestölehti.

Runo Johanna Berlin Ilmastohuolissaan Anonyymit ilmastoahdistujat Runo Johanna Berlin Runo Antti Huusko Apua, käärme!

Nienna Lagus Puheenjohtajan tervehdys Anna Sirviö Runo Ofimia Kirsikka-Aho

Päätoimittajat Riikka Kommio ja Johannes Pulkkinen Taitto Riikka Kommio, Niina Kovanen, Tiia Peltonen Kannet ja toimituskunnan kuvat Riikka Kommio Sisäkannen kuva Venla Korhonen Naaga-logo Joonas Puuppo Corpus-logo Sakari Kursula

corpusry.fi naagalehti@gmail.com

3

PÄÄKIRJOITUS

Luonto on kaikkialla ympärillämme. Olemme osa luontoa, yksi eläinlajeista, ja riippuvaisia muusta luonnosta ympärillämme. Toisaalta arkisessa kielenkäytössämme luonto ja ihminen ovat toistensa vastakohtia.

Kun me Naagan päätoimittajat suunnittelimme tätä pääkirjoitusta, pohdimme, että luonto tarkoittaa meille molemmille jonkinlaista rauhoittumisen paikkaa poissa kaupungin melusta ja kiireestä. Ehkä se, että olemme opiskelun takia molemmat muuttaneet Jyväskylän urbaaneihin maisemiin, on opettanut arvostamaan koskematonta luontoa – sen rauhaa ja hiljaisuutta.

Viime aikoina luonnon puolustaminen on tullut näkyväksi, kun koululaiset ja opiskelijat ympäri maailmaa ovat marssineet ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Kun katsomme ympärillemme, tuntuu, että luonnon suojelemisesta on vihdoinkin tullut sosiaalisesti hyväksyttävää ja arvostettavaa.

Corpuksen ainejärjestölehti Naagan teemana on tänä vuonna luonto. Tämän numeron jutuissa lähestymme luontoa monesta suunnasta. Astumme koskemattomaan luontoon Jyväskylän alueelta löytyviä luontopolkuja pitkin. Kutsumme elävän luonnon kotiimme kasveja kasvattamalla. Kuulemme vieraiden maiden luonnosta vaihdossa käyneiltä corpuslaisilta. Perehdymme kyykäärmeeseen, tuohon syyttä halveksuttuun olentoon. Ja uppoudumme luonnon pariin lukuisten upeiden runojen vietävänä.

Päätoimittajat Riikka Kommio ja Johannes Pulkkinen

Antoisia lukuhetkiä! Vapauttakaa itsenne luontoon!

4

Toimituskunta esittäytyy

Naagan tekijät sulautuivat luontoon ja muuttuivat lempipuikseen

Vaahtera Riikka Kommio

Lehtikuusi Johannes Pulkkinen

Kirsikkapuu Niina Kovanen

Omenapuu Tiia Peltonen

5

"Kierrättämiseen tottuneena tämä aiheutti

henkistä tuskaa" Kysyimme kolmelta vaihdossa käyneeltä corpuslaiselta heidän vaihtokohteensa luonnosta ja paikallisten ihmisten luontosuhteesta. Jenna Mikkonen ja Antti Angervo viettivät vaihtonsa Unkarin Budapestissa, Roosa Berg taas oli Prahassa, Tsekissä.

Antti: Budapestissä on runsaasti erilaisia viheralueita, mutta niihin on hieman matkaa, mikäli asuu kaupungin keskustassa Pestin puolella. Onneksi asuin vaihtoni ajan Budan puolella kerrostalossa, jonka edessä kasvoi aivan mahtava, iso kirsikkapuu ja jonka vieressä kasvoi runsaasti ruusuja, joiden tuoksu täytti useasti huoneeni, vaikka asuin neljännessä kerroksessa. Lisäksi talon ympärillä oli erilaisia viheralueita, jotka soveltuivat täydellisesti lenkkeilyyn. Vaikka siis asuin suurkaupungissa, niin ympärilläni oli paljon luontoa ja puistoja, jotka toivat vaihtelua kaupungin muuhun miljööseen.

Millainen oli luonto vaihtokohteessasi?

Oletko tutustunut esimerkiksi puistoihin tai käynyt luonnonsuojelualueella?

Jenna: Budapestissa on mielestäni oikein mukavasti puistoja, joissa saa kontaktia luontoon. Esimerkiksi kämppäni lähistöllä on iso kaupunkipuisto, jossa voi käydä vaikka lenkkeilemässä tai piknikillä. Budan puolella Gellertinvuorella on Pestiä tiheämpää kasvustoa ja vuorta on hyödynnetty myös kulttuuriseen tarkoitukseen kalliokirkon muodossa. Olen täällä ollessani käynyt myös Elte:n kasvitieteellisessä puutarhassa.

7

Roosa: Vaikka Praha on sangen suuri ja asuin itse keskustassa vaihtoni ajan, on Prahassa myös paljon erilaisia istutuksia, puutarhoja ja puistoja niin linnan alueella kuin muuallakin Vaikka siis asuin kaupungissa. Varsinkin alku" suurkaupungissa, syksystä istuimme vielä jonkin niin ympärilläni oli verran puistoissa ulkona vaihpaljon luontoa ja tariporukalla. Kyseinen puisto puistoja, jotka toi- oli esimerkiksi lampineen ja vat vaihtelua kau- metsikköineen niin iso, että en pungin muuhun meinannut löytää porukkaani ilman tarkempia koordinaattemiljööseen." ja. Myös Letnan Beer Garden on yksi lempipaikkojani kauniilla säällä. Nimensä mukaan puistossa on tarkoitus juoda kaljaa kauniissa maisemissa.

Vaihtareille järjestettiin reissuja lähiseudun luonnonsuojelualueille (esimerkiksi Bohemian Paradise) mutta itse olin syysflunssassa ja reissu jäi välistä. Muutenkin osalle tuntuivat erilaiset patikkaretket ja -pyöräretket olevan mieluisia. Itselleni metsä tuli tutuksi lähinnä muutamalla geokätköilykurssin tunnilla.

roskia ja kävellessäni Balatonin alueella näin muun muassa kaksi televisiota, jotka oli vain jätetty jossain vaiheessa tien viereen muiden roskien joukkoon.

Turistialueita lukuun ottamatta, mitä lähempänä ihmisasutusta oli metsää tai viheraluetta, niin sitä enemmän siellä oli roskaa. Luontoystävälle kävely luonnossa saattoikin olla ajoittain kauhistuttavaa.

Kierrättämisestä voin sanoa sen verran, että kerrostalossani oli kierrätysastioita muoville ja paperille, mutta en kuollaksenikaan löytänyt mitään biojäteastiaa. Keskustelin asiasta unkarilaisen kämppikseni kanssa ja hän kertoi, että biojäte piti heittää muiden roskien joukkoon. Kierrättämiseen tottuneena tämä aiheutti minulle hieman henkistä tuskaa.

Jenna: Kierrättäminen sujuu täällä mielestäni huonommin kuin Suomessa. Toki tavalliset muovin- ja pahvinkeräysastiat löytyvät sekajätekeräyksen lisäksi kerrostalon ala-aulasta, mutta lasinkeräyspisteitä on mielestäni huomattavasta vähemmän. Googlettamalla " Professorini keren onnistunut edes löytämään toi, etteivät unkalähintä lasinkeräyspistettä, on- rilaiset ole kovin neksi tiedon sai vuokrananta- ympäristötietoisia. " jalta kysymällä. Toisaalta taas jotkin asiat ovat samalla tavalla kuin Suomessa, esimerkiksi muovipussit ovat kaupoissa maksullisia.

Roosa: Kierrättäminen oli omalla asuinalueellani heikohkoa. Riemastuin ensin takapihan lajitteluastioista, mutta ne olivat mystisesti aina lukossa.

Eniten sattui melkein tölkkien ja pullojen roskiin heittäminen. Supermarketin pulloautomaatti otti jostain syystä vain yhden tai kahdenmallisia lasipulloja vastaan ja kaikki muu meni roskiin. Tämä sattui suomalaiseen sieluuni valtavasti. En muista nähneeni yliopistolla samanlaisia kierrätyslaatikoi-

Miten luonnon huomioon ottaminen eroaa Suomesta? Onko jotain paremmin tai huonommin?

Antti: Kävin vaihdon aikana Budapestin eri puistoissa ja tein matkoja kaupungin ulkopuolelle, kuten Gödöllöön, Visegrádiin ja Balatonille, jolloin näin Unkarin luontoa eri puolilta maata. Huomasin melko nopeasti, että useimmiten turistialueilla luonnosta pidetään huolta ja roskat kerätään, mutta jos menee vähänkään muualle, niin roskien määrä on häkellyttävä. Junasta tai bussista katsoessaan ulos ei voi olla näkemättä radan varrelle heitettyjä 8

ta kuin Jyväskylän yliopiston tiloissa on. Vaatteiden kierrätys sentään onnistui vaivattomasti hyvin suomalaiseen tapaan kierrätyslaatikkoon dumppaamalla. Yleisestikin kaupunki oli roskaisempi kuin suomalaiset kaupungin yleensä, " Riemastuin ensin mutta tämä on yleistä suurille takapihan lajittel- kaupungeille. Esimerkiksi kauastioista, mutta duilla ja Vltavan rannoilla rosne olivat mystisesti kat näkyivät katukuvassa. Mutta kaupunki on silti suhteellisen aina lukossa." siisti esimerkiksi joihinkin Etelä-Euroopan kaupunkeihin verrattuna.

Yritin olla haalimatta turhia tavaroita syksyn aikana, mutta keittiövälineitä yms. piti hieman hankkia ja osa näistä jättää Prahaan. Onneksi vuokraisäntäni otti valtaosan keittiötarvikkeistani, mutta roskiin meni silti jonkin verran sekalaista tavaraa, joiden kierrätys onnistui huonosti. Tämä kannattaa tulevien vaihtareiden muistaa vaihdon aikana!

Esimerkiksi vaihtokohteeseen jääville kavereille voi lahjoittaa ylimääräisiä tavaroita.

Kävin muutamilla kirpputoreilla niin Prahassa kuin Budapestissä, mutta mukaan ei näillä kerroilla tarttunut mitään. Osa vaihtareista kuitenkin käytti kirpputoreja melko ahkerasti. Oma vielä tarkempi nirsouteni johtui myös edellä mainitusta tavaroidenhaalimisen välttelystä. Joissain kirpputoreilla vaatteet olivat laadukkaita ja osassa sangen rähjäisiä.

la huomiota kuin vaikkapa suomalaiset. Paikalliset selvästi kuitenkin nauttivat luonnosta sillä useimmat viet- " G o o g l e tt am a l l a tävät hyvällä säällä paljon ai- en onnistunut edes kaa puistoissa. löytämään lähintä Roosa: Olipas vaikea kysy- lasinkeräyspistettä, mys! Tsekkiläiset ystäväni onneksi tiedon sai matkustelivat ahkerasti lähi- vuokranantajalta seutujen puistoihin ja luon- kysymällä. " nonsuojelukohteisiin. Toinen heistä kertoi myös perheensä pyöräilevän mieluusti puistossa. Puistot olivatkin kauniilla säällä suosittuja kokoontumispaikkoja niin perheille, nuorille kuin vanhemmillekin ihmisille. Moni tuntui tietävän, että luonto on suomalaisille tärkeää, mutta moni oli kauhuissaan siitä, että suomalaiset urheilevat ja liikkuvat ulkona talvella niin paljon pakkasesta huolimatta. Muistan yhä yhden brasilialaisen tutkijan järkyttyneen ilmeen, kun kerroin osan opiskelijoista polkevan yliopistolle paukkupakkasillakin. Hän piti sitä hengenvaarallisena. Myös muutama jenkki kertoi tietävänsä, että Suomessa ilma on hyvin puhdasta ja sanoi ymmärtävänsä etteivät suomalaiset haravoi metsiään metsäpaloja ehkäistäkseen, toisin kuin " Muistan yhä yhden heidän presidenttinsä väitti. brasilialaisen tutkiAntti: Edellä mainitse- jan järkyttyneen ilmaani kierrätyskeskustelua meen, kun kerroin lukuun ottamatta en muista osan opiskelijoista juurikaan puhuneeni ihmis- polkevan yliopistolle Millainen on ollut vaihtokohteessa ten kanssa luonnosta, mutta paukkupakkasillakin. tapaamiesi ihmisten suhde luontoon? muistan huomanneeni eron Hän piti sitä hengenJenna: Paikallisten suhteesta luontoon en osaa luonnon puhtaudessa menvaarallisena." tarkemmin sanoa, mutta eräs professorini kertoi, nessäni junalla Unkarista etteivät unkarilaiset ole kovin ympäristötietoisia Itävaltaan, koska huomasin rajanylityksen sillä, eteivätkä kiinnitä ilmastonmuutokseen samalla taval- ten nähnyt yhtään roskaa Itävallan puolella.

9

runo ja kuva: ofimia kirsikka-aho

Matka Ensilumen alkaessa sataa Harmaantunutta maata vasten Laskin teekupin kädestäni Ja kohotin katseeni pimentyvään taivaanrantaan.

Oli aika lähteä.

Se oli vuosittainen perinne, lupaus jonka olin tehnyt itselleni ja jonka rikkominen oli rikoksista isoin.

Pakkasin mukaani pyhitettyä viiniä ja leipää, evakkokristuksen ikonin ja Muusani alttarin.

Pakkasin mukaani routaisen sydämeni ja piilotin sen railoon rinnassani, josta olin sen kaivanut viime keväänä.

Pakkasin mukaani kipeitä muistoja joista en kehtaa ääneen mainita. Muuten saattaisin sydänsuruissani paiskata hyhmäsydämeni lähimpään kairantaan.

Ja niin lähdin armottoman länsituulen ohjaamana kohti pohjoista.

Vaelsin järvien jäillä ja jäisissä laaksoissa. Korkeimpien mäkien huipuilta näin Venäjän rajalle ja kohtasin kohmeisissa korpimetsissä kadonneita sieluja. Kompastuin eräänä päivänä sodanaikaiseen piikkilankaan ja lumelle puhkesi kukkaan punaisia neilikoita. Died’oini puuskahti hiljakseen piippunsa savun takaa ja auttoi minut ylös. Pagisi että sietää olla varovainen kun matkaa runnellulla maalla. Metsässä menneet piilottelevat.

Ja saattavat käydä kiinni.

Sen jälkeen kaikissa jalanjäljissäni kukki punaisia neilikoita.

Käyntini kävi vaikeaksi ja auringon laskiessa keskipäivällä mieleni valtasivat synkät ajatukset.

Istuessani murheissani nuotion äärellä paljaat jalkani lumeen hautautuneena Died’oini kävi viereeni ja tarjosi minulle lasin höyryävää viiniä vaatimattomasta kupista.

10

”Kyl sie elovuot vie kerran” Died’oi sanoi valmistellessaan uutta piipullista itselleen. ”Se kulgiee perehysäs.”

Nukuin sen yön viinanhuuruista unta eivätkä kivut kiusanneet. Unissani tutkin sanoja joita Died’oi oli minulle sanonut. Otin ne käsiini ja katsoin niitä läheltä. Koitin olla katkeroitumatta.

Piilotin ne sanat samaan railoon joka rikkoi rintakehääni, suoraan kohmeisen sydämeni viereen. Tunsin kuinka se alkoi sulaa.

Seuraavana aamuna heräsin auringon noustessa keskeltä neilikkaniittyä eikä Died’doa näkynyt missään.

Jatkoin matkaani kuohuvaa koskea pitkin ja vannoin, että vastarannalta katseeseeni vastasi kaksoisolentoni. Tiesin että karun kaunis erämaa seurasi minua tarkkaan. Katsoi kelpasinko, olinko uhka. Se saattoi näyttäytyä näkyinä ja unina, hourailuna ja kuumeena. Heijastuksena itsestä.

Kosken rannoilla vaihdoin kipeät muistoni nipulliseen tuoretta kalaa. Sanoivat muistojeni olevan oivia sytykkeitä. Minä taas todella pidin kalasta.

Asutus väheni mitä kauemaksi vaelsin. Kohtasin enemmän kauan sitten kuolleita sieluja kuin eläviä. Puhuin kuolleille päivät pitkät ja tarjosin heille pyhitettyä viiniä ja hyisiä marjoja.

Neuvoivat minua jatkamaan jäitä pitkin ja seuraamaan taivaan liikkeitä. En eksyisi niin helposti.

Sitten en kohdannut heitäkään enää ja olin aivan yksin erämaassa. Hiljennyin loppumatkani ajaksi ja kun satuin kohtaamaan muita matkaajia, kohtasin heidät hiljaa ja kuuntelin.

Lopulta matkani loppu avautui edessäni ja kohotin katseeni edessä avautuvaan, valaistuvaan taivaanrantaa. Hain tukea kitukasvuisista koivuista kahlatessani syvässä lumessa. Lumen syventyessä askeleeni muuttuivat raskaammaksi kunnes miltein painuin polvilleni. Yht’äkkiä Muusani otti minua kädestä ja minuun katsomatta alkoi auttaa minua eteenpäin.

Iho lumea vasten hohtaen hän käveli kuin pyhimys, aurinko sädekehänä, käsi minun kädessäni. Olin miltein perillä.

Saavuttuani erämään kauneimpaan kohtaan, sen joka hipoi taivaan kuperaa kantta, lankesin lopullisesti kiviseen maahan. Muusani istui viereeni ja kietoi kätensä kilveksi ympärilleni.

Sumu hälveni allamme. Sytytin Died’oini piipun ja otin sulaneen sydämeni rinnastani. Annoin sen Muusalleni ja se alkoi viimeinkin sykkiä.

Sitten saapui kevät.

11

12

teksti ja kuvat: jenna mikkonen

luonnon ja kulttuurin

harmonia UNESCOn perintökohteissa sintra, portugali Portugalissa Atlantin valtameren rannalla sijaitseva Sintra on tunnettu UNESCOn maailmanperintökohde. Sen maisemaa hallitsevat Sintra-Cascaisin luonnonpuiston lisäksi monet upeat palatsit. Esimerkiksi Regaleiran puutarhaan kuuluvat monenlaiset maanalaiset luolat ja käytävät, vesiputoukset ja kiemurtelevat polut.

Uusgoottilaiseen palatsiin on sijoitettu museo ja muita rakennuksia on ripoteltu tornien, muurien ja kappelin muodossa ympäri puutarha-aluetta.

Toinen kohde, johon rakastuin vieraillessani Sint-

rassa on Monserraten palatsi ja puutarha. Se eroaa Regaleirasta hyvin paljon tyyliltään. Itämainen palatsi edustaa eklektismin tyylisuuntaa ja puutarha keskittyy enemmän vierasperäisiin kasveihin, jotka on aseteltu tarkasti maantieteellisten sijaintiensa mukaan. Alueelta löytyy meksikolaisen ja japanilaisen puutarhan lisäksi myös perinteinen ruusutarha. Monserraten tiheää lehtipuumetsää katsellessa paatuneinkin sielu pääsee vihdoin lepoon vaikkei näkymä täysin suomalaista havumetsää vastaakaan.

potsdam, saksa Sanssouci Park on arkkitehtuurista kiinnostuneen matkailijan paratiisi, sillä palatsit edustavat monia erilaisia tyylisuuntia aina rokokoosta uusklassismiin. Sintra-Cascaisin kansallispuiston tapaan puistossa on paljon kauniita linnoja, mutta pienemmässä mittakaavassa. Vaikka Sanssouci Park levittäytyy laajalle alueelle, koko puisto on mahdollista kiertää yhden päivän aikana, ellei sitten tahdo vierailla kaikissa rakennuksissa sisällä. Puistossa

itsessään on jo paljon nähtävää muun muassa erilaisten pensasaidoin kehystettyjen kujien, koristepatsaiden ja suihkulähteiden muodossa. Puiston nimikkopalatsille noustaan kiviportaita pitkin ja niiden huipulle päästyään voi ihastella puutarhaa laajemmin. Palatsit seisovat puiston reuna-alueilla ja niiden keskelle jää kapeiden polkujen halkomia ruohokenttiä ja taivaaseen kurkottavia lehtipuita.

Sintra-Cascaisin luonnonpuisto

13

verona, italia

14

Giustin muotopuutarha

Sanssouci Park

Renessanssikaudella rakennettu Giustin muotopuutarha herättää henkiin roomalaiset jumalat ja jumalattaret. Veronan historiallisen keskustan lähelle rakennettu Giustin palatsi ympäröivine puutarhoineen tarjoaa matkailijoille paljon nähtävää. Giustin puutarha ja palatsi eivät sellaisenaan kuulu UNESCOn maailmanperintöluetteloon, mutta Veronan historiallinen keskusta on aikoinaan lisätty luetteloon.

Giustin puutarhaa pidetään yhtenä hienoimmista italialaisista puutarhoista. Se on sijoitettu kohoavaan maastoon, mikä mahdollistaa puutarhan useat eri tasot. Yläpuutarhasta näkee kauas Veronan kaupungin ylle. Osa pensasaidoista muodostaa miniatyyrilabyrintin ja korkeat, runoilija Goethen mukaan nimetyt sypressit tuovat maisemaan lisää arvokkuutta. Giustin palatsilla on mielenkiintoinen historia, sillä sen paikalla on alun perin toiminut villavärjäämö.

15

teksti, kuvat & taitto: niina kovanen

hedelmän siemenes Naagan koepuutarhuri testasi itääkö kaupasta ostettujen hedelmien siemenet, jos ne istutetaan ruukkuun ikkunalaudalle. Katso tästä kokeilun tulokset ja kasvatusvinkit oman trooppisen puutarhan perustamiseen.

Kasvatukseen kannattaa valita kypsien hedelmien siemeniä. Jotkin siemenet vaativat kuivatusta, toiset liotusta ja osa kylmäkäsittelyä itääkseen paremmin, mutta joskus pelkkä onnenkantamoinen riittää ja siemen itää ilman sen kummempaa esikäsittelyä. On tärkeää, että siemen on puhdas eikä siihen jää mätänemistä edistävää hedelmälihaa. Myös kasvatusaikaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä tyypillisesti kasvit itävät parhaiten valoisalla kasvukaudella, joka ikkunalaudalla alkaa vuodesta riippuen suunnilleen maaliskuulla ja jatkuu kesän yli elokuulle. Pitkien itämisaikojen vuoksi koepuutarhuri suosittelee kasvatuksen aloittamisen ajankohdaksi kevättä.

Naagan koepuutarhuri ei laiskuuksissaan jaksanut erityisemmin kikkailla siementen kanssa kasvatuskokeiluissaan, vaan valitsi hieman rennomman lähestymistavan, muutamaa perusseikkaa lukuunottamatta. Mullaksi kannattaa valita vähäravinteinen kylvömulta, jotta itävien siementen herkät juuret eivät kärsi peruskukkamullan liiallisista ravinteista. Idättäminen onnistuu parhaiten lämpimällä valoisalla paikalla tasaisessa kosteudessa kasvihuoneoloja imitoiden. Kannattaa laittaa useampia siemeniä itämään kustakin hedelmästä, jotta lopputulos on varmempi. Tässä tapauksessa pienet siemenet istutettiin maatuviin taimiruukkuihin siemenen koosta riippuen 3-7 per ruukku ja isommat kuten avokado, inkivääri ja mango yksittäin suurempiin saviruukkuihin.

Kokeiluun valittiin: veriappelsiini mandariini sitruuna Muutaman päivän kuivatuksen jälkeen siemenet istutettiin multaan parin sentin syvyyteen. Kylvös sijoitettiin lämpimään valoisalle ikkunalle kasvatusmuovin alle ja multa pidettiin tasaisen kosteana, ei kuitenkaan niin, että mullan pinnalle muodostuisi hometta. mango Mangon käsittelyyn vaadittiin hieman enemmän kikkailua. Siemenen pinnalta poistettiin hedelmäliha varovasti, jonka jälkeen siemen jätettiin huoneenlämpöön kuivumaan.

Kuivuessaan siemenen kuori halkesi ja paljasti jo hieman itämään lähteneen ytimen. Kuori poistettiin ja siemen istutettiin multaan muutaman sentin syvyyteen pystyasennossa itänyt pää ylöspäin.

16

stä huonekasviksi avokado Siemen upotettiin multaan, joka pidettiin tasaisen kosteana. Jonkin ajan kuluttua haljennut siemen kaivettiin itäneenä mullasta, jolloin se istutettiin oikein päin uudelleen multaan ja varsinainen kasvattaminen aloitettiin. taateli Liotuksen jälkeen tuoreen taatelin siemenet istutettiin poikittain saumapuoli ylöspäin parin sentin syvyiseen multaan. Idättämiseen tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä taateli itää pienen ikuisuuden.

Ja niin siinä lopulta sitten kävi, että avokado iti ja lähti reippaaseen kasvuun ilman kummempia kikkailuja siemenen käsittelyssä. Inkivääri iti jo muutamassa viikossa kylvöstä ja kasvoi nopeasti komeaksi ruohovartiseksi miedosti tuoksuvaksi kasviksi. Varret kasvavat helposti todella pitkiksi, joten ne on syytä tukea kasvin kaatumisen välttämiseksi. Ylipitkän ja kuihtuneet vanhat varret kannattaa leikata tyvestä kokonaan pois, jotta kasvi kasvattaa paremmin uusia varsia.

Taatelin itäminen kesti pisimpään, mutta reilun puolen vuoden kärsivällisen odottelun jälkeen mullasta pilkisti aivan hento pieni alku. Reilun kuukauden jälkeen itämisestä, alku on alkanut hieman vihertää, mutta alkava kasvien lepokausi saattaa asettaa haasteita lopulliseen kasvuun huonekasviksi. Vaikka veriappelsiini ja mandariini käsiteltiin ja istutettiin samoin kuin sitruuna, ne eivät itäneet lainkaan, kun taas sitruunan kaikki kolme kylvettyä siementä itivät ja kasvoivat pieniksi puuvartisiksi kasveiksi. Itäminen vei tosin aikaa huomattavan pitkään, suunnilleen pari kolme kuukautta.

Myös mango iti, mutta taimi kuivui ennen lehtien muodostumista. Muiden koekappaleiden itämistä odoteltiin reilu puoli vuotta, jonka jälkeen siemenet kaivettiin mullasta ja todettiin joko kadonneiksi, maatuneiksi tai kuivuneiksi. Tämän kokeilun osalta näyttää siltä, että siemenet itävät varsin sattumanvaraisesti joko olosuhteista, tuurista tai käsittelystä riippuen. Joten ei muuta kuin mielikuvitus rajana kokeilemaan kasvatusta itse.

Allekirjoittanut ei kuitenkaan ota vastuuta epäonnistumisesta ohjeidensa noudattamisen johdosta.

papaija Siemenet huuhdeltiin hedelmälihasta, jonka jälkeen niitä kuivatettiin muutama päivä ennen istuttamista noin sentin syvyyteen. inkivääri Hieman valmiiksi itänyt inkiväärin pala istutettiin suoraan multaan noin sentin syvyyteen ja multa pidettiin tasaisen kosteana.

17

teksti ja kuva: mia soininen

erämaan rauhaa ja lumoavia maisemia oulangan kansallispuistossa

Kuusamossa sijaitseva Oulangan kansallispuisto tarjoaa vierailijoilleen monipuolisesti erilaisia reittejä lyhyistä, parin kilometrin pituisista poluista aina 82 kilometrin pituiseen Isoon Karhunkierrokseen. Kansallispuisto pitää sisällään kaiken kaikkiaan 150 kilometriä vaellusreittejä, joiden maastot vaihtelevat suomaisemista kohiseviin könkäisiin. Alue jatkuu Venäjän rajan toiselle puolelle, jossa aukeaa Paanajärven erämaa ja kansallispuisto.

Omaksi reitiksemme valikoitui ajan rajallisuuden ja kylmien talviolosuhteiden vuoksi 12 kilometrin pituinen Pieni Karhunkierros, joka on yksi Oulangan suosituimmista reiteistä ja tarjoaa kulkijoilleen mitä monipuolisimpia maisemia ja maastoja niin kesällä kuin talvellakin.

Kansallispuiston alueella voi kesäisin liikkua meloen ja talvella tarjolla on erikseen merkittyjä lumikenkäreittejä, joita kävimme myös yhtenä päivänä testaamassa.

Useimpien reittien aloituspisteenä toimii Oulangan luontokeskus, josta lähtee myös Oulangan tunnetuin reitti, Iso Karhunkierros. Jos on epävarma siitä, millaisia reittejä Oulangassa on ja mistä niille tulisi lähteä, on Luontokeskus infopalveluineen erinomainen paikka

aloittaa. Myös Luontoon.fi sivustoon kannattaa tutustua reittiä suunnitellessaan. Luontokeskus tarjoaa kansallispuiston vierailijoille kattavasti tietoa eri reiteistä ja sen yhteydessä on myös ravintola Talonpöytä, jossa nälkäiset päivävaeltajat voivat täyttää vatsaansa.

Pienelle Karhunkierrokselle ei kuitenkaan pääse Luontokeskuksen pihasta, vaan sen lähtöpaikka on Lomakylä Retki-Etapin parkkipaikalta, johon mekin jätimme automme ja sukelsimme metsän syvyyksiin. Pieni Karhunkierros on merkattu keskivaikeaksi reitiksi, eikä sitä voida suositella henkilöille, joilla on ongelmia liikkumisen kanssa ja tämä korostui varsinkin talviolosuhteissa, sillä kesäisin sulat raput olivat nyt paksun lumen ja jään peitossa ja paikoittain vaikeakulkuisia hyväkuntoisellekin vaeltajalle.

Pieni Karhunkierros tarjoaa kulkijalleen Suomen kauneinta luontoa heti alkumetreiltä lähtien Myllykosken myllyn ja sen vieressä kohisevan kosken muodossa. Pysähdyimme ihastelemaan ja kuvaamaan maisemia sekä silittelemään makkaraa paistavien vaeltajien koiria, jotka olivat myös päässeet nauttimaan Kuusamon raik18

Oulangan kansallispuiston läpi virtaava Oulankajoki ei jäädy talvellakaan.

kaasta erämaan ilmasta. Reittimme varrella kuulimme monia eri kieliä, mikä on vain yksi osoitus Oulangan vetovoimaisuudesta myös kansainvälisellä tasolla. Oulangan viehätysvoima on otettu huomioon myös sen palveluissa ja reittien varrelta löytyykin myös monta kuivakäymälää sekä makkaran paistoon soveltuvaa laavua.

Reitti mutkitteli metsäisiä rinteitä pitkin, nousten välillä korkean kallion päälle, josta pystyi ihastelemaan kansallispuiston läpi virtaavan Oulankajoen kuohuja.

Järvenselät ylitettiin milloin lumessa tarpoen ja milloin kansallispuiston monia riippusiltoja hyödyntäen. Suositeltu aika Pienelle Karhunkierrokselle on Oulangan kansallispuiston sivuston mukaan heinä-elokuussa ja talvella tuleekin varautua siihen, että pitkät puuportaikot ovat muuttuneet jäisiksi liukumäiksi, joita voi olla hankala laskeutua. Hyvät kengät ja lämmin vaatetus ovatkin tämän reitin ehdoton vähimmäisvaatimus talvella.

Pieni Karhunkierros kuljetti meidät takaisin parkkipaikalle, josta olimme lähteneet ja viimeisillä kilometreillä saimme nauttia vielä uudelleen Myllykosken kohinasta ja koskikarojen ilakoinnista rantakivillä. Matkaan meni hitaalla vauhdilla ja maisemien tuijottelulla noin viisi tuntia ja talvella matkaan kannattaakin lähteä ajoissa, sillä aurinko laskee nopeasti ja metsä muuttuu pimeässä vaikeakulkuiseksi.

Lisätietoa Luontoon.fi-sivustolta: https://www.luontoon.fi/oulanka

runo ja kuva: johanna berlin

KOSKI

koski on yleensä kivikkoinen vesiputouksesta poiketen koskessa vesi ei putoa vapaasti vaan virtaa uoman pohjaa pitkin koski alkaa niskalta jossa sormet vaeltavat ja päättyy usein suvantoon kivikkoisessa koskessa vesi virtaa nöyrästi pohjaa pitkin: vesiputouksesta poiketen koskessa vesi ei putoa vapaasti kuin kankainen mytty makuuhuoneen lattialle koski alkaa niskalta ja päättyy syvään suvantoon jota unohdettiin suojella Koskiensuojeluohjelma on ollut intressiriitoja aiheuttanut luonnonsuojelutoimi koska koskien koskemattomuutta on erilaisia intressejä koska koski koska koskia on padottu vesimyllyjen ja sähkövoimalaitosten tarpeisiin sekä perattu uittojen tarpeisiin 20

on erilaisia tarpeita uittoja ja perkauksia purkauksia patoumia valjastettu myllytetty vesi virtaa uoman pohjaa pitkin tasaisin, nopein työnnöin koski on kivikkoinen, mutta se alkaa ja päättyy sitten – niskalta vapaasti virtaava vesiputous

21

Erään perheen matka kohti kestävämpiä kulutusvalintoja

ilmastohuolissaan

Ilmastonmuutos, ilmastokeskustelu, ilmastoaktivismi, ilmastolakko, ilmastotunteet, ilmastohuoli, ilmastoahdistus.. Sana ilmasto liitetään nykykeskustelussa monenlaisiin yhteyksiin ja tunteisiin erityisesti negatiivisessa mielessä.

Vähemmästäkin pieni ihminen ahdistuu, mutta mitä tehdä, kun huoli tulevaisuudesta kasvaa? Miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa? Onko vaikuttamiseen pyrkimisellä merkitystä yksilön näkökulmasta?

Perheessämme on podettu jo muutaman vuoden ajan, jos ei nyt ilmastoahdistusta, niin ainakin valtavaa huolta ympäristön ja maapallon tulevaisuudesta. Tämä mainittu huoli on johtanut hiljalleen pienien muutosten ja valintojen kautta kohti kestävämpiä elämäntapamuutoksia.

Erityisesti oman kuluttamisen tiedostaminen, kulutusvalintojen analysoiminen sekä jatkuvan seurannan ja tilastoinnin aloittaminen herättivät pohtimaan keinoja, joilla vähentää omaa kulutusta kestävästi ja pysyvästi. Kun tiedostaa konkreettisesti mitä ja miten kuluttaa, tällöin näyttäisi olevan helpompi vaikuttaa valinnoillaan myös kulutuksen vähenemiseen. Perheemme kohdalla 22

on myös ollut erityisen tärkeää, että elämäntapamuutokset ovat tulleet hiljalleen osaksi arkea pieni askel kerrallaan, eikä kokonaisvaltaisena elämäntapamuutoksena kertarysäyksen omaisesti.

Kulutuksen vähentämiseen liittyviä periaate- ja elämäntapaoppaita on varmasti lukemattomia, mutta omaksi ohjenuoraksemme valikoitui Nollahukka-ajattelu, joka perustuu kulutuksestaan oppaan julkaisseen Otso Sillanaukeen elämäntapavalintoihin ja on eräänlainen sovellutus kansainvälisestä Zero Waste -ajattelusta. Koska halusimme myös mitata jonkinlaisella mittarilla kulutuksemme konkreettista muutosta, valitsimme tähän tarkoitukseen Sitran hiilijalanjälkeä mittaavan elämäntapatestin, jonka teimme sekä simuloiden muutoksia edeltävää elämäntapaamme, että hiljalleen tapahtuneiden elämäntapamuutosten jälkeen perheemme nykytilanteesta. sitran elämäntapatesti Auttaa arvioimaan elintapojen ympäristövaikutuksia Sisältää asumisen, liikkumisen ja matkailun, ruokailutottumukset sekä kulutustottumukset Ei kovin kokonaisvaltainen tai monitasoinen, mutta suuntaa antava mittari

mikä nollahukka?

Nollahukka on elämäntyyli, joka noudattelee kestävämpää kulutuskäyttäytymistä elämänlaadusta tinkimättä keskeisenä ajatuksenaan yksilön tuottaman jätemäärän vähentäminen minimiin sekä tavaroiden ja kulutuksen karsiminen konkreettisten käytännön vinkkien kautta Ajattelun lähtökohtana noudatetaan 5 K:n periaatetta: Kanna mukana Karsi Käytä uudelleen Kierrätä Kompostoi Nollahukka-ajattelun hyödyntämiseen päädyimme sen joustavuuden ja monitasoisuuden vuoksi. Nollahukkaperiaatteisiin voi tarkemmin tutustua esimerkiksi tämän jutun lähteenä käytetyn elämäntapaoppaan tai sen kirjoittajan ylläpitämän blogin avulla. Elämäntapaopas antaa konkreettiset vinkit kolmella eri tasolla jakaen ne helppoihin, keskivaikeisiin ja edistyneisiin ja koimme tämän helposti sovellettavaksi ja jalostettavaksi lähestymistavaksi kulutuksemme tiedostamiseen ja sitä kautta myös siihen vaikuttamiseen.

Sitran testin valitsimme siitä syys-

tä, että nopean tutkinnan jälkeen se vaikutti riittävän monipuoliselta laskurilta suuntaa antavan muutoksen mittaamiseen. Ennen muutoksia testi antoi seuraavat tulokset: Henkilö N: 5900 kg CO2e = asuminen 1400kg, liikenne ja matkailu 1800kg, ruoka 2100kg, tavarat ja hankinnat 1300kg.

Henkilö A: 12 200 kg CO2e = asuminen 1400kg, liikenne ja matkailu 8000kg, ruoka 2300kg, tavarat ja hankinnat 600kg.

Mitä elämäntapamuutoksia tehtiin?

Päätimme eritellä konkreettiset elämäntapamuutokset aihealueittain Sitran mittaamien osa-alueiden mukaisesti yhdistäen ne nollahukka-ajattelun konkreettisiin vinkkeihin. Ohessa yhteenveto elämässämme tapahtuneista muutoksista.

Asumisen osalta meille ei ollut mahdollista tehdä kovin suuria muutoksia, sillä halusimme pitää nykyisen kotimme. Sen sijaan aloitimme reaaliaikaisen sähkön- ja vedenkulutuksen seurannan ja huomasimme pian huomion kiinnittämisellä kulutukseen olevan lähes automaattisesti vaikutuksia myös kulutuksen vähenemiseen. Tämä päti erityisesti vedenkulutukseen ja hyvin nopeasti näennäisesti pienet seikat näkyivät konkreettisesti kulutuksessa, 23

kuten suihkussa vietettyyn aikaan huomion kiinnittäminen, täysien pyykin- ja astianpesukoneellisten peseminen sekä juomaveden viilentäminen kannussa jääkapissa hanasta laskemisen sijaan. Kun tiedostimme esimerkiksi eri sähkölaitteiden energiankulutuksen, samalla niiden käytön tehostaminen tuli luonnolliseksi osaksi arkea. Nykyisin emme pidä sähkölaitteita, kuten esimerkiksi kahvinkeitintä, niin paljon turhaan päällä kuin ennen. Säästötoimiin pyrimme myös vaihtamalla hehkulamput energiaa säästäviin lamppuihin. Vaihdoimme myös tavallisen sähkön ekosähköön sekä laskimme kodin huonelämpötilaa.

Liikkumisen kohdalla oman auton käytön vähentäminen erityisesti lyhyillä matkoilla on tullut osaksi arkeamme. Liikumme pääasiassa lyhyet matkat kotikylällä kauppaan ja kylään kävellen tai pyöräillen, talvisin potkukelkkaillen. Taloudessamme on kaksi autoa, joista toisen päädyimme vaihtamaan hybridiautoon.

Toinen autoistamme on melko vähäisellä käytöllä, mutta tarvittaessa sitä lainaavat myös sukulaisemme.

Lentomatkailun toinen meistä on lopettanut kokonaan jo yli kymmenen vuotta sitten lentopelon vuoksi ja perheemme säästötalkoiden myötä myös toinen päätti luopua lentämisestä kokonaan.

Ruokavalioltamme olemme sekasyöjiä, mutta olemme viimeisen vuoden aikana vähentäneet lihan kulutusta ja lisänneet kasvisten ja kalan käyttöä. Ruuan kulutuksen seuraaminen on nykyisin melko kätevää varsinkin erilaisia etukortteja käytettäessä ostotapahtumia erittelevien sovellusten avulla. Kun aiemmin ostimme esimerkiksi naudanlihaa viikoittain, nyt kulutamme sitä vain muutaman kerran kuukaudessa. Lisäksi olemme kiinnittäneet erityistä huomiota ruokahävikkiin ja suunnittelemme kauppalistat viikon ruokalistan mukaan, emmekä käy nälkäisinä kaupassa heräteruokaostosten välttämiseksi. Suosimme myös satokauden tuotteita. Tavaroiden kulutuksen osalta olemme lisänneet harkintaa ostopäätöksiin ja ostamme pääasiassa vain tarpeellisia tavaroita.

Nollahukka-ajattelussa kulutusmuutokset on helppo toteuttaa kotona huonekohtaisella tasolla. Opas on hyvin perusteellinen, mutta perheemme tapauksessa päätettiin olla tekemättä kerralla liian suuria muutoksia ja tuoda muutokset osaksi arkea hiljalleen asteittain. Muutama perusasia laitettiin kuitenkin huoneittain kuntoon. Sisustuksen osalta yleisesti suosimme nykyisin kodissamme pääosin kierrätettyjä huonekaluja tai muokkaamme olemassa

olevia uusiin käyttötarkoituksiin.

Eteisessä ja kodinhoitohuoneessa suurin muutos oli erillisen kierrätyspisteen rakentaminen. Meillä ei ole toistaiseksi aikomuksena pyrkiä kohti totaalista nollahukkaa jätteiden suhteen ja halusimme erityisesti tästä syystä tehostaa kierrätyksen mahdollisimman hyvälle tasolle. Tämän vuoksi myös postilaatikkoomme ilmestyi ilmaisjakelun kieltävä kyltti ja taidamme toistaiseksi olla ainoa perhe kotikadullamme joilta sellainen löytyy. Laskujen vastaanottamisessa olemme myös mahdollisuuksien mukaan siirtyneet sähköiseen laskutukseen. Myös keittiössä kierrätyksen ja lajittelun tehostaminen oli ajankohtaista ja aloimme kerätä muovin ja kartongin erilleen sekajätteestä, mikä puolitti tuottamamme sekajätteen määrän.

Olohuoneen ja erityisesti siellä tapahtuvien ajanviettotapojen osalta olemmekin sitten vastuullisina kuluttajina melko epäonnistuneita. Sarjojen ja elokuvien katselu on yhteinen harrastus, joten suoratoistopalveluiden kuluttamisen vähentäminen on ollut haasteellista, emmekä ole rehellisesti sanottuna sitä kovin aktiivisesti edes yrittäneet.

Vietämme siis aivan liikaa aikaa ruudun äärellä pelaten, kirjoja lukien ja ohjelmia katsoen.

Makuu- ja vaatehuoneessa olem24

me karsineet tarpeettomat vaatteet kierrätykseen ja kiinnittäneet erityisesti huomiota puolipitoisten vaatteiden välttämiseen pyykkimäärän vähentämiseksi. Odotamme perheenlisäystä ja toistaiseksi olemme päättäneet sisustaa erillisen lastenhuoneen vasta, kun lapsi sellaisen tarvitsee. Suurimman osan lapsen välttämättömistä tarvikkeista ja huonekaluista olemme hankkineet käytettyinä. Haaveenamme tulevaisuudessa on kasvattaa myös lapsestamme vastuullinen kuluttaja.

Kylpyhuoneessa suoritimme turhan kosmetiikan karsimista ja vaihdoimme osan saippuoista palasaippuoiksi. Myös suihkussa oloaikaa ja suihkussa käyntien määrää on pyritty tietoisesti vähentämään. Siirryimme myös kestovanulappujen ja kotimaisen kierrätetystä materiaalista valmistetun wc-paperin käyttöön.

Edellä eritellyt konkreettiset elämäntapamuutokset näkyivät myös Sitran elämäntapatestin tuloksissa hiilijalanjäljen huomattavana pienenemisenä: Henkilö N: 3100kg CO2e: asuminen 700kg, liikenne ja matkailu 500kg, ruoka 1400kg, tavarat ja hankinnat 700kg, yhteensä -2800kg.

Henkilö A: 4200kg CO2e: asuminen 700kg, liikenne ja matkailu 1900kg, ruoka 1300kg, tavarat ja hankinnat 600kg, yhteensä -8000kg.

Kuten parannukset tekstituloksissa osoittavat, pienilläkin muutoksilla on merkitystä hiilijalanjälkeen.

Asumme vanhassa remontoidussa omakotitalossa, joten asumiseen liittyvät muutokset esimerkiksi asumismuodon ja lämmityksen suhteen eivät olleet mahdollisia, mutta yllättävää oli huomata miten esimerkiksi ekosähköön vaihtaminen ja suihkuajan puolittaminen pienensivät asumisen kulutusta Sitran testissä.

Elämä omakotitalossa mahdollistaa oman ruuan kasvattamisen laajemmassa mittakaavassa ja biojätteen kompostoinnin. Keräämme paljon luonnonmarjoja ja olemme muutaman kuluneen kesän aikana laajentaneet puutarhaamme melko kattavaksi hyötykasvien osalta ja tällä hetkellä olemme omavaraisia viinimarjojen, mansikoiden, omenoiden sekä vadelmien suhteen. Lisäksi meillä on pieni pelto sekä viljelylaatikot, jotka tuottavat kasvukaudella

monipuolisesti erilaista satoa. Toisaalta puutarha lisää mahdollisesti kuivina kesinä myös vedenkulutusta, mutta koska meillä on pihakaivo, mahdollistaa se kastelun myös silloin, kun sadevettä ei ole tarjolla.

Suurin yksittäinen investointi on taloudessamme ollut hybridiauton hankinta, johon päädyimme pidemmän harkinnan jälkeen. Asumme suhteellisen pienellä paikkakunnalla, joten oma auto on, jos ei nyt välttämätön, niin ainakin elämää huomattavasti helpottava tekijä. Auton omistamista kompensoi se, että olemme luopuneet kaukomatkailusta kokonaan ja matkustelemme pääasiassa kotimaassa. Matkailusta luopuminen ei välttämättä sovi kaikille, mutta meidän kohdallamme se on ollut jopa yllättävän kivutonta.

Lisäksi meillä on kulutuksen seurannan etuna remontin yhteydessä toteutettu mittava seurantajärjestelmä digitaalisessa muodossa 25

esimerkiksi veden- ja sähkönkulutuksen sekä huoneilman laadun ja kosteuden suhteen. Sähkön- ja vedenkulutuksen seuraaminen on toki mahdollista myös ilman tällaista järjestelmää laskujen kuluseurannan avulla. Kaikkiaan on todettava, että nimenomaan seuranta on toiminut perheemme osalta kannustavana ja motivoivana keinona vähentää kulutusta. Kun näkee konkreettisesti mihin energiaa ja rahaa kuluu, kannustaa se herkemmin kiinnittämään huomiota kyseisen energialähteen tai hyödykkeen käyttöön.

Ensisijaisen tärkeää on kuitenkin ollut sulauttaa muutokset hiljalleen osaksi arkea ja elämäntapaa. Välillä on syytä myös pysähtyä arvioimaan omia kulutusvalintojaan päinvastaisesta näkökulmasta ja säätää kulutustottumuksia myös toiseen suuntaan. Mikäli jokin muutos tuntuu aikaa vievältä, jatkuvasti haastavalta toteuttaa tai aiheuttaa toistuvasti stressiä, silloin on syytä arvioida uudelleen muutoksen mielekkyyttä.

Kenties ehkä kannustavinta ja palkitsevinta tässä matkassa kohti kestävämpiä kulutusvalintoja on ollut aito halu toteuttaa elämäntapamuutokset vapaaehtoisesti paremman elämänlaadun saavuttamiseksi eikä väkisin hammasta purren.

Lähteet: Otso Sillanaukee - ZERO WASTE Jäähyväiset jätteille & Sitra - Elämäntapatesti

runo ja kuva: johanna berlin

työskentelin keskikesän auringossa kastelin kukkia

tulin vahingossa luoneeksi sateenkaaren se alkoi vahingosta, vannon annoin veden virrata suihkuta vapaana

kukkameren yllä hävyttömästi tuhlasin vettä nähdäkseni sateenkaaren1 hetken aikaa tunsin, tunsin

1

tunnustan: tuhlasin yhteistä vettä saadakseni oman sateenkaaren 26

runo: antti huusko Kuisti

Kädessäni paksu runoteos Sen selässä Eino Leino ja Elämän koreus.

Elämän koreus, osuva nimi tähän tunnelmaan.

Maailmani on niin kirkas, kuulen tuulenvireen.

Se jaksaa havisuttaa pihapiirini koivuja ja niiden äänet ovat kesää parhaimmillaan.

Jokohan nyt tulisi ukkonen?

Voin kuulla laineiden liplatuksen, kenties veneenkin liikkeen.

Jostain kaukaa kuuluu ehkä auton ääni.

Se ei pysähdy kuuntelemaan.

Miten onkaan, että kaikki ihmisten tekemä on niin voimakasta?

Luonnon äänet hukkuvat sen alle.

Tästä suuresta sekamelskasta, tunnen vain yhden äänen.

Se lähestyy minua.

Avaan silmäni ja tiedän, että olet siinä.

Vihdoin.

27

apua, teksti: nienna lagus kuva: riikka kommio

käärme!

Kuvitellaan hetki, että olet pieni, väsynyt ja hieman kylmissäsi ja vietät lämmintä lekottelupäivää mukavasti aurinkoisella kivellä. Aurinko paistaa ja on ensimmäisiä kunnollisia kevätpäiviä, jolloin ylipäätään viitsit liikkua pitkän talven jälkeen. Nälkäkin on, mutta ensin pitäisi ottaa hieman aurinkoa. On toukokuu. Aurinkoläiskässä on oikein hyvä köllöttää, kylmänkankeus irtoaa luuytimistä hitaasti. Joka tapauksessa palelu hellittää vähä vähältä, kun oleilee kevätvalossa tummiin pukeutuneena tarpeeksi pitkään.

Sitten joku valtavan suuri alkaa

kirkua ja tömistää niin, että aistisi häiriintyvät ja menet hetkeksi hämillesi. Mitä ihmettä tapahtuu? Sitten jokin, kenties se sama iso juttu, lyö sinua lujaa jollakin painavalla. Se sattuu. Luita murtuu ja saat pahoja ruhjeita. Sähiset. Yrität vetää itsesi jänteväksi ja äkkiä karata piiloon, ehkä tuonne turvalliseen, hämärään kivenrakoon. Kiljuminen ja maanjärinä jatkuvat, tällä kertaa hakku ei osu.

Pääset pakoon, kankeasti mutta silti yllättävän vikkelästi. Pelästys antaa tarmoa liikkua vauhdikkaasti, vaikka jokin kohta kehossasi vaatisi 28

lääkärin apua.

Näin ikävästi saattaisi siis kevätpäivä keskeytyä, jos olisit kyy.

Varsinkin vanhempi väestö tuntuu vihaavan näitä noin puolen metrin mittaisia luikertelijoita antaumuksella ja syvällä vihalla: valmiina tappamaan jokaisen kyyn, jonka näkee.

Myös niitä viime kesän pikkukyitä, jotka ovat muutaman männynneulasen pituisia, sormenmittaisia. Pelkäisitkö seitsemän senttiä pitkää nappisilmäistä käärmettä, jonka mahdollisuudet vahingoittaa sinua ovat lähestulkoon olemattomat?

Tappaisitko sen, ihan vain varmuu-

,

den vuoksi? Siksi, että mummo ja vaari ovat niin opettaneet, että kyyn nähdessään koko otus pitää hävittää vähintäänkin hakkaamalla se kappaleiksi?

Tappaisitko silti, vaikka saisit tietää, että kyyt vähentävät oleellisesti punkkien määrää alueella syömällä puutiaisten isäntäeläimiä, kuten myyriä, ja täten vähentävät riskiäsi saada hengenvaarallinen puutiaisaivokuume tai varsin epämiellyttävä borrelioosi.

Monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa, kyy on rauhoitettu eläin. Sen vahingoittamisesta saa siis sakot, vieläpä melko suuret sakot.

Suomessa kyytä ei ole rauhoitettu (mutta sen vainoamisen takia ehkä kannattaisi), mutta silti lajia koskee tietyt lait, kuten se, että sitä ei saa häiritä turhaan tai satuttaa. Kyyllä on ihan yhtä suuri oikeus olla metsässä kuin ihmisilläkin.

Mikäli kyistä tahtoo päästä eroon ilman sen tappamista, kannattaa joko esimerkiksi leikata hyvät saalistusheinikot lyhyiksi tai siirtää käärme parin kilometrin päähän esimerkiksi haravan tai luudan ja kannellisen ämpärin kanssa (muista ilmareiät, sen on hengitettävä!).

Kannattaa käyttää myös paksuja hanskoja ja paksuhihaista takkia, ihan vain varmuuden vuoksi. Kyyn reviiri on suurimmillaan puolitoista

neliökilometriä, joten parin kilometrin siirtomatka riittää taatusti, minkä jälkeen kyy sopeutuu uuteen paikkaan ja ottaa sen uudeksi kodikseen. Jos et itse tätä uskalla tehdä, Suomessa on useita vapaaehtoisia, jotka siirtelevät tuollaisia kauhistuttavia pikkuisia matelijoita ihan vain huvikseen.

Kuitenkin kyitä kannattaa kunnioittaa, esimerkiksi käyttämällä kallioisessa maastossa kumisaappaita ja tömistelemällä, jolloin kevätkankeinkin kyy ehtii piiloon ajoissa.

Joskus kyyt eivät kuitenkaan tahdo liikkua mielellään, esimerkiksi tiineet naaraskyyt eivät viitsi raskausmahoinensa siirtyä ellei ole ihan pakko. Käärmerouva saattaa luottaa jähmettymiseen ja huomaamattomuuteen, jolloin sen päälle saattaa vahingossa kävellä.

Samaa taktiikkaa käyttävät myös ne kyyt, jotka ovat juuri syöneet ja ovat siksi ähkyjä ja eivät kykene vilkkaaseen luikerteluun.

Kannattaa muistaa, että kyy puree vasta viimeisenä puolustuskeinonaan, jos ei enää millään 29

pääse pakenemaan. Jos näin käy, on järkevää käydä nyt ainakin lääkärissä näyttämässä jälkeä. Lapsen tai lemmikin tullessa purruksi 112 on paras apu, koska kyy yltää puremaan korkeammalta pientä ihmistä tai lemmikkiä, jolloin myös purema muuttuu vaarallisemmaksi kohdistuessaan esimerkiksi kaulan alueelle.

Jos nyt jostain syystä kuitenkin tahdot tehdä kyihin tuttavuutta (tai mihin tahansa käärmeisiin), kannattaa muistaa, että ne pelkäävät korkealla seisovaa ihmistä ja vaistoavat tärinän erittäin hyvin. Ole siis pötkölläsi maassa ihan hipi hiljaa, niin kyy saattaa tulla haistamaan, että kuka ihme se täällä minun kivelläni oikein on ja vieläpä vie kaikki parhaat lämpimät paikat!

Corpuksen puheenjohtajan tervehdys Ennen kuin pääsin yliopistoon, ympäristö ja sen suojeleminen olivat minulle tuttuja asioita koulumaailmasta, mutta en ollut vielä varsinaisesti sisäistänyt sen merkitystä. Alakoulussa kierrätystä opetettiin, mutta en silloin ymmärtänyt sen tärkeyttä suuremmassa mittakaavassa, tarkemmin sanottuna maapallomme tulevaisuuden kannalta. Vasta yliopiston aloitettuani, ja erityisesti liityttyäni ainejärjestöömme Corpukseen, ymmärsin ja sisäistin ympäristönsuojelun syvemmän merkityksen, sekä varsinkin yksilön valintojen vaikutuksen rakentaessamme parempaa ja ympäristöystävällisempää tulevaisuutta.

Tuntuu hassulta näin jälkeenpäin katsottuna, miten olen oppinut nämä asiat vasta toimiessani ainejärjestömme tapahtumavastaavana. Corpus tunnetusti painottaa vihreitä arvoja, etenkin tapahtumien ruokatarjoiluissa, sekä muissa tekemissään valinnoissa. Kun tapahtumavastaavana jouduin miettimään ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, opin kuinka jokainen voi omilla päätöksillään vaikuttaa vihreämpään tulevaisuuteen, vaikka ne asiat tuntuisivatkin sillä hetkellä kovin pieniltä.

Viime kesänä Suomen ylioppilaskuntien liitto julkaisi kannanoton opiskelijoiden oikeudesta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon. Samassa kannanotossa puhutaan siitä, kuinka “Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveyden ongelmista.” Vaikka kannanotto ei puhukaan ympäristöstä ja sen vaikutuksista mielenterveyteen, ei mielestäni voi sivuuttaa sitä, että mielenterveyden ongelmien taustalla on ahdistus tulevaisuudesta: työpaikoista, toimeentulosta ja maapallon tilasta.

Monet opiskelijat kokevat ahdistuneisuutta tulevaisuudesta, sillä vaikuttaa siltä, että päättäviä tahoja ei kiinnosta esimerkiksi lisääntyneet päästöt tai niihin vaikuttaminen voi olla todella hankalaa. Lisäksi tulevaisuuden maalataan usein toivottomaksi ja elinkelvottomaksi, eikä se ainakaan auta nuorten ahdistuneisuutta ja syö pois opiskelijoiden opiskelumotivaatiota.

Vaikka tulevaisuus näyttääkin jokseenkin synkältä, haluan silti nähdä sen positiivisena ja valoisana. Luotan siihen, että jatkuva kehitys, tulevat innovaatiot, sekä lisääntynyt tietoisuus ympäristön tilasta auttavat meitä luomaan paremman tulevaisuuden. Muistetaan siis, että voimme yhdessä vaikuttaa ympäristöömme ja sen suojelemiseen. Valitaan yhdessä ympäristömme ja luodaan kestävämpi tulevaisuus meille kaikille.

Anna Sirviö Corpuksen puheenjohtaja 2019

30

runo ja kuva: ofimia kirsikka-aho

Kukat Olen aina pitänyt kukista.

Kasveista, puista, kaktuksista.

En ole vain ikinä osannut hoitaa yhtäkään.

Ja aina onnistunut kuihduttamaan jokaisen.

Kunnes lopulta en ole enää halunnut edes yrittää.

Mikä on sääli, sillä äidilläni oli aikoinaan kaunein puutarha minkä olen ikinä nähnyt.

Ja olen aina unelmoinut samanlaisesta Ja laskenut sitten katseeni alas Jälleen yhteen huonekasviin joka kuihtuu käsissäni. Äidilläni oli myös orkkideoita, joita joskus kastelin hänen kanssaan.

Kauniita moniväreissä hohtavia orkideoita.

Ne vaativat uppokastelua pehmeässä vedessä, Äiti muisti muistuttaa.

Ja silloin kun hän oli poissa, ja orkkideat piti upottaa, otin sen tehtäväkseni Istuin kylpyhuoneemme lattialla ympärilläni monta vadillista upotettuja orkkideoita Kunnes kasteluhetken jälkeen upottauduin orkkidoien sekaan ja Painoin pääni pehmeään veteen Ja yritin kasvaa Kasvaa ja kastautua Jotten olisi enää kuiva erämaa joka kuihduttaa pitelemänsä kasvit.

Enkä edes yrittänyt nousta pintaan.

Kunnes nyt ensimmäisessä kodissani, Jossa en ole kertaakaan kuihduttanut kukkaa kosketuksellani.

Olen pinnalla.

31

32