Mylab Nyt 2016/1

Mylabnyt 1/2016

lääkärit, ottakaa kantaa NordLabin johtava lääkäri Leila Risteli kannustaa kollegojaan keskustelemaan lääketieteestä julkisuudessa.

>> 18

keskosten hoito parani tietoa louhimalla >> 10

tuleeko tekoälystä ihmiskunnan viimeinen keksintö? >> 16

Mylab Nyt 1/2016 1

Monelta kanavalta

Tarjoamme tiedon. V채lineest채 riippumatta.

2 Mylab Nyt 1/2016

Mylabnyt

1/2016

3

pääkirjoitus Samuli Niiranen

4

UUTISIA Koulutus pitää ajan tasalla

6

lääkärin älykäs apuri

10

tiedonlouhinta paransi keskosten hoitoa

12

biopankkien ansiosta monen taudin hoito voi muuttua

14

jäitä hattuun leikkausjonossa

16

eihän unohdeta off-kytkintä

18

lääketieteen puolustaja

22

mylabin kasvo Annika Rökman

pääkirjoitus

tietotekniikan vallankumous, osa 3?

D

igitaalinen tietokone teki läpimurtonsa 1940-luvulla ensin laskennallis-tieteellisissä tehtävissä ja myöhemmin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla.

Tämä oli tietotekniikan vallankumouksen ensimmäinen osa. Toisen osan aloitti 1990-luvulla tietoverkkojen ja Internetin kehitys.

Jo alkumetreillä alan pioneerit kysyivät, voiko digitaalinen tietokone ilmentää ihmisen kaltaista älykkyyttä. Yksi digitaalisen tietokoneen isähahmoista, englantilainen Alan Turing, julkaisi vuonna 1950 kirjoituksen ”Computing Machinery and Intelligence”, jossa pohdittiin, voivatko koneet ajatella. Menemättä yksityiskohtiin, viime kädessä Turing uskoi, että tietokone voi olla älykäs.

Keinoälyyn liittyvä käytännön työ alkoi 1950-luvulla suurin odotuksin, mutta vuosikymmenten ajan kehitys oli vaatimatonta – sikäli, kun tavoitteena oli ihmisen kaltainen älykkyys. Kehitys nopeutui tietotekniikan vallankumouksen toisessa osassa. Esimerkiksi Googlen erilaiset keinoälymäiset palvelut, kuten konekääntimet, tuottavat jo varsin vaikuttavia lopputuloksia. Iso askel keinoälyn tiellä oli Internetin mahdollistama valtavien tietoaineistojen kerääminen ja koostaminen sen tueksi. Yhä useampi tietotekniikkaan ja keinoälyyn perehtynyt ammattilainen uskoo, että lähivuosikymmeninä käytössämme on ihmisen kaltaisesti älykäs tietokone.

Toteutuessaan sen vaikutus yhteiskuntaan, myös lääketieteeseen, terveydenhuoltoon ja diagnostiikkaan, tulee olemaan valtaisa. Mahdollisuuksien lisäksi se sisältää myös merkittäviä uhkia.

Käsissäsi olevassa Mylab Nyt 1/2016 –lehdessä käsittelemme keinoälyä ja siihen liittyviä kehityssuuntia, kuten Big Dataa, sekä yleisesti että biolääketieteen ja diagnostiikan näkökulmasta. Antoisia lukuhetkiä ja onnea uuteen vuoteen 2016!

Samuli Niiranen Toimitusjohtaja Mylab Oy

Mylab Nyt 1/2016 3

mylab NYT // uutisia

Koulutus pitää ajan tasalla // Mylab kannustaa työntekijöitään kouluttautumaan. Konferensseissa

kartutetaan osaamista ja päästään irti toimistorutiineista. kun yrityksen toimialoja ovat yhtäältä oh-

jelmistot ja toisaalta terveysteknologia, on ensiarvoisen tärkeää, että yrityksessä ollaan jatkuvasti ajan tasalla siinä, mihin suuntaan näiden alojen kehitys etenee.

Kehityksessä on pysyttävä mukana ja osaamista on jatkuvasti päivitettävä. Tämä on yksi iso syy siihen, miksi Mylab kannustaa työntekijöitään jatkuvaan kouluttautumiseen ja ammattitaidon päivittämiseen.

– Kilpailukykymme on riippuvainen ihmisten osaamisesta. Mutta se ei ole ainoa syy kannustaa ihmisiä kouluttautumaan. Kyse on myös työssä motivoitumisesta ja työhyvinvoinnista.

Kun ihmiset saavat kehittää itseään työssään, se parantaa viihtymistä ja hyvinvointia, huomauttaa Mylabin ratkaisujohtaja Hannu Honkala.

Yhtäältä kyse on myös yrityksen henkilöstöresursoinnista. Mitä laajempaa osaamista työntekijöillä on, sitä monipuolisempia ja vaihtelevampia työnkuvia heille voidaan tarjota. ­– Hyvä koulutus myös ruokkii mielikuvitusta ja innovaatiokykyä. Siitä voi syntyä uusia ideoita, Honkala toteaa.

Terveisiä Wienistä ja Vilnasta Samaa mieltä Honkalan kanssa ovat Mylabin järjestelmäasiantuntija Atte Oksman ja ohjelmistoarkkitehti Joonas Koivunen. Oksman osallistui viime lokakuussa Wienissä pidettyyn PostgreSQL -tietokantakonferenssiin. Koivunen puolestaan kävi marraskuussa hakemassa oppia Vilnassa järjestetystä BuildStuff 2015 -konferenssista.

– Olen opiskellut myös omaehtoisesti ja käynyt kotimaisissa koulutustilaisuuksissa. Kansainvälisistä konferensseista saa kuitenkin sen

4 Mylab Nyt 1/2016

uusimman tiedon. Samalla tapaa alan ammattilaisia eri puolilta maailmaa ja pääsee vaihtamaan kokemuksia heidän kanssaan. Siitä voi saada ideoita uusista lähestymistavoista ja niistä taas voi valua jotain myös omaan käyttöön, Koivunen kertoo.

Oksman puolestaan arvosti Wienissä etenkin osaavaa tuotekohtaista koulutusta.

– Kouluttajina olivat ihmiset, jotka tuntevat tuotteen, eli tietokannan parhaiten. Siitä sai paljon irti.

Vaikka sekä Oksman että Koivunen harrastavat myös omatoimista opiskelua, he pitävät tärkeänä, että työnantaja mahdollistaa myös järjestettyihin tilaisuuksiin osallistumisen.

– Aika ajoin on hyvä päästä irti toimistorutiineista. Lisäksi koulutustilaisuuksissa tietoa tulee tiiviissä ja tehokkaassa muodossa. Niissä oppii paljon ja nopeasti. Tilaisuudet toimivat ikään kuin kick startina. Niiden pohjalta opiskelua voi sitten jatkaa itse, Oksman toteaa.

Veitsi terävänä Vaikka etenkin kansainväliset koulutukset ja konferenssit vaativat yritykseltä myös merkittäviä rahallisia investointeja, niihin ollaan Hannu Honkalan mukaan valmiita panostamaan.

– Se kannattaa. Toki toivomme, että koulutuksista tulee myös suoria ja käytännön hyötyjä esimerkiksi tuotekehityksen, mutta tärkeää on myös muunlainen anti.

Honkala toivookin, että mylabilaiset olisivat myös jatkossa aktiivisia hakeutumaan koulutuksiin ja huolehtimaan omasta osaamisestaan.

– Jokaisen tulee pitää itse huoli siitä, että veitsi pysyy terävänä. Kun jotakin koulutusta todella tarvitsee, siihen löydetään myös resurssit.

Atte Oksmanin Wienin-konferenssimatkaan mahtui myös tutustumista kauniiseen kaupunkiin.

Teksti: hanna hyv채rinen // Kuvat: atte oksman

Mylab Nyt 2/2015 5

Teksti: sanna sevänen // Kuva: canstockphoto

lääkärin älykäs apuri // Kohta tekoäly helpottaa oikean diagnoosin löytymistä ja ennustaa sairastumisia. HUS:issa keinoälyratkaisuja on testattu keskosten ja harvinaissairauksien hoidossa.

S

ujuvammat hoitopolut. Ei enää juoksemista lukuisissa tapaamisissa ennen kuin oikea hoito löytyy. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kehitysjohtaja Visa Honkanen uskoo, että tulevaisuudessa keinoäly yhdessä digitaalisten palveluiden kanssa muuttaa suomalaista terveydenhuoltoa radikaalisti.

– Voisi olla esimerkiksi niin, että digipalvelut vievät potilaan suoraan sen ainoan neurologin luokse, joka ymmärtää juuri tämän potilaan ongelmasta, Honkanen sanoo.

Raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä katoavat, kun kone osaa ohjata potilaat suoraan oikean avun luo.

– Digitalisaation edetessä jokaisesta potilaasta saadaan niin paljon tietoa, että tarvitaan koneita ja kapasiteettia, jotka pystyvät analysoimaan potilaan näkökulmasta, paraniko hoito.

Sairastuneiden elintoimintojen jatkuva mit-

6 Mylab Nyt 1/2016

taaminen, erilaisten tutkimusten tekeminen kotioloissa ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin seuraamiseen tarkoitetut sovellukset tuottavat jatkossa valtavia tietomääriä.

Vasta nyt on kehitetty riittävän älykkäitä ja tehokkaita koneita, jotta niillä voidaan seuloa oleellisia tietoja ja löytää yksittäisen potilaan hoitoon sopivia ratkaisuja. Ja juuri nyt erilaiset tekoälyratkaisut tulevat terveydenhuoltoon ja lääketieteeseen ryminällä.

Parempaa hoitoa Viime syksynä HUS, Sitra ja suomalainen startup–yritys Kirontech valjastivat keinoälyn tutkimaan harvinaissairauksia. Tavoitteena oli hoitopolkujen tehostaminen ja käytössä kaikki HUS:in keräämä tieto harvinaissairauksia sairastavista potilaista, heidän hoitopoluistaan ja diagnooseistaan.

Kirontechin kehittämä analysointimenetelmä ymmärtää monimutkaisia vuorovaikutussuhteita eli näkee esimerkiksi, että tiettyyn

Mylab Nyt 1/2016 7

kuva: hanna koikkalainen kuva: hanna hyvärinen

Lääkäriseura Duodecimissä EBMEDSiä luotsaava Ilkka Kunnamo uskoo, että tekoälyn ansiosta hoitojen vaikuttavuuteen pystytään kiinnittämään entistä enemmän huomiota.

HUS:issa on vasta päästy alkuun keinoälyn hyödyntämisessä, sanoo HUS:in it-kehitysjohtaja Mikko Rotonen.

8 Mylab Nyt 1/2016

sairauteen sairastuneet kiersivät usein samanlaisia reittejä eri asiantuntijoiden luona ja erilaisissa kokeissa.

– Jopa alustavan pilotin perusteella pystymme ennustamaan hoitopolkuja ja ehdottamaan joitakin tauteja sen perusteella, millaisissa tapaamisissa tietty potilas on juossut, Honkanen kertoo.

Tarkoitus on valjastaa menetelmä tutkimaan HUS:in harvinaispotilaita pidemmäksi aikaa, ehkä jopa pysyvästi. Mitä enemmän tietoa analyysimenetelmä saa, sitä paremmin se oppii ennustamaan ja tunnistamaan.

– Juuri sitä on keinoäly, että kone oppii jatkuvasti tekemään asiat paremmin, eikä väliin tarvita ihmistä koodaamaan, Honkanen tiivistää.

Pelkästään harvinaissairauksien hoitoa tehostamalla HUS voi saada merkittäviä säästöjä, sillä harvinaissairaudet kuluttavat noin 17 prosenttia sairaanhoitopiirin budjetista.

Toinen puoli on, että potilaille voidaan löytää oikea diagnoosi aiempaa nopeammin, ja hyödyttömät tapaamiset ja tutkimukset voidaan jättää tekemättä.

– Kun samalla menetelmällä ryhdytään tutkimaan yleisempiä sairauksia, tulokset voivat olla vielä paljon parempia, koska tietoa on olemassa paljon enemmän, Honkanen arvelee.

Keskosten pelastajaksi?

HUS testasi viime syksynä myös IBM:n Watson-keinoälyä pikkukeskosten verenmyrkytysten hoidossa. Pienet, alle 1,5 kilon painoiset keskoset sairastuvat helposti infektioon, joka voi parissa tunnissa johtaa suolen kuolioon ja aiheuttaa elinikäisiä imeytymishäiriöitä.

Watsonille syötettiin kaikki historiatieto, jota pikkukeskosista oli kerätty vuosituhannen alusta lähtien. Tulos oli, että tekoäly näyttäisi osaavan ennustaa verenmyrkytyksen jo vuorokauden aiemmin kuin hoitohenkilökunta alkaa epäillä sepsistä.

– Löydös oli vielä hyvin pieni. Vasta pitempi tutkimus osoittaa, voiko Watsonista tulla todellinen apuri hoitoon, Honkanen sanoo.

Kevään mittaan HUS aikoo kilpailuttaa eri valmistajien tekoälyratkaisut ja ottaa valitut järjestelmät loppuvuoden aikana vaativampaan käyttöön.

Hyödyntämisen mahdollisuuksia on runsaasti, mutta ensin pitää tehdä paljon esityötä.

– Ensimmäinen vaihe on aina tiedon keräämistä. Sitten aletaan katsoa, mitkä tekijät korreloivat keskenään ja rakennetaan algoritmejä sopivilla muuttujilla. Vasta sen jälkeen päästään ajamaan dataa, sanoo HUS:in it-kehitysjohtaja Mikko Rotonen.

Keinoäly voisi ennustaa epilepsiakohtauksen puoli tuntia etukäteen.

Tulevaisuudessa keinoäly voi tulla avuksi esimerkiksi tehohoitopotilaiden tarkkailuun ja kroonisiin sairauksiin, joissa sairastuminen tapahtuu ennalta-arvaamattomasti. Esimerkiksi epileptikko voi olla pääosan vuodesta täysin terve, mutta kohtaus saattaa tulla milloin tahansa ja siksi ihminen on jatkuvasti varuillaan.

– Meillä on alustavaa tietoa siitä, että keinoäly voisi ennustaa epilepsiakohtauksen 30 minuuttia etukäteen, Rotonen kertoo.

Lisää valtaa potilaalle Suomalaisessa terveydenhuollossa varsinaista tekoälyä tutumpi on Duodecimin päätöksentuki EBMEDS. Se on eräänlainen keinoälyn esiaste, joka auttaa lääkäriä jäsentämään kaikkea saatavilla olevaa tietoa.

Ohjelma suosittelee lääkärille potilaskertomuksen perusteella hoitoja ja tutkimuksia, tarkistaa lääkehoidon tarpeellisuuden ja turvallisuuden sekä tarjoaa luettavaksi artikkeleita sairauden hoidosta.

– Noin puolet Suomen lääkäreistä käyttää päätöksentukea. Yleisemmin se on käytössä perusterveydenhuollossa kuin sairaaloissa, mutta lääkkeiden yhteisvaikutusten arviointi

on käytössä hyvin laajasti, kertoo EBMEDSiä luotsaava Ilkka Kunnamo.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa tekoäly tulee avuksi hoitojen yksilöllisten vaikutusten arviointiin. Potilas itse valitsee toivomansa lopputuloksen ja hoitomenetelmät, joilla siihen pyrkii, lääkärin avustamana tietysti.

– Tulevaisuudessa kone osaa kertoa yksittäiselle ihmiselle, miten suuri osa juuri hänenkaltaisistaan hyötyy tietystä hoidosta ja mikä puolestaan on haittavaikutusten todennäköisyys juuri hänellä, Kunnamo kertoo Kone pystyy huomioimaan iän, sukupuolen, laboratorio- ja mittaustulosten, perimän ja elintapojen mahdolliset vaikutukset sairauden hoitoon ja hoitotuloksiin.

Nyt ollaan vasta rakentamassa infrastruktuuria, jotta tulevia menetelmiä varten voidaan kerätä tarvittavia tietoja. Kanta-arkistoon on tarkoitus kerätä kansallisesti jokaisen suomalaisen terveystiedot, itse kerätyt hyvinvointitiedot ja tulevaisuudessa myös geenitiedot.

– Syntyy alusta, jota voidaan louhia erilaisilla tekoälysovelluksilla. Suomi voi olla maailman ensimmäinen maa, joka kerää kaikki terveystiedot yhteen paikkaan. Jokainen saa tietysti päättää itse, jakaako omia tietojaan eri toimijoille.

Keinoäly • Tietokone, jonka toiminta jäljittelee ihmisen älykkyyttä. Käytännössä yleensä supertietokone, sovellus tai robotti, jolla on valtava laskentateho.

• Pystyy omaksumaan suuria määriä tietoa, esimerkiksi lukemaan ja ”muistamaan” kaiken saatavilla olevan lääketieteellisen tiedon.

• Osaa tehdä päätelmiä omaksumansa tiedon ja sen välillä löytyvien yhteyksien perusteella.

• Voi oppia käyttämään luonnollista kieltä. Toistaiseksi ei ole olemassa yhtään keinoäly-sovellusta, joka osaisi suomea.

Mylab Nyt 1/2016 9

Teksti: Hanna Hyvärinen // Kuva: Emil Bobyrev

Tiedonlouhinta paransi keskosten hoitoa

// Taysissa on käytetty tiedonlouhintaa potilas­turvallisuuden parantamiseen

ja potilaiden profilointiin. Ylilääkäri Erkki Kujansuu kaipaisi kuitenkin laajempaa yhteistyötä datan hyödyntämiseen koko terveydenhuollossa.

B

ig Datasta ja tiedonlouhinnasta puhutaan terveydenhuollossa paljon ja toiveikkaasti.

Erilaisiin rekistereihin kertyvästä tietomassasta ja sen analysoinnista toivotaan ratkaisuja useisiin terveydenhuollon haasteisiin.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä on otettu konkreettisia askeleita tietomassojen hyödyntämiseksi. Tiedonlouhinnalla ja analysoinnilla on etsitty keinoja sekä potilasturvallisuuden parantamiseksi että palveluiden niin sanottujen suurkuluttajien profiloimiseksi. Potilasturvallisuuden osalta parhaat tulokset saatiin vastasyntyneiden tehohoidossa, mistä löytyi selkeitä sudenkuoppia, joita vastedes osataan varoa.

Lämpöä keskosille Potilasturvallisuuden tarkastelua tehtiin Taysissa kahdella erikoisalalla: neurokirurgiassa ja vastasyntyneiden tehohoidossa.

Jälkimmäisessä tiedonlähteenä käytettiin tehohoidon järjestelmään syntyvä hoitotietoa. Siitä etsittiin tiettyjä, vakiintuneesti tunnistettuja signaaleja, jotka saattavat liittyä haittatapahtumaan.

Tämä työ tuotti heti ensi yrittämällä konkreettisia tuloksia.

– Menetelmän avulla pystyttiin tunnistamaan, minkä tyyppisiin vastasyntyneisiin kohdistuu potentiaalisia haittatapahtumia. Esimerkiksi keskosten lämpötilan ylläpidosta löydettiin potentiaalisia sudenkuoppia, eli kohtia, joissa lämpötilan ylläpito ei todennäköisesti toimi niin kuin pitäisi.

Nyt, kun ne ovat tiedossa, lämpötilaa pystytään

10 Mylab Nyt 1/2016

ylläpitämään entistä paremmin, kertoo Pirkanmaan sairaanhoitopiirin asiantuntijaylilääkäri Erkki Kujansuu.

Haitat esiin Neurokirurgian tarkastelussa työkaluna oli puolestaan kansainvälisen Institute of Healthcare Improvementin (IHI) kehittämä Global Trigger Tool (GTT), joka perustuu potilaskertomusten määrämuotoiseen lukemiseen. GTT etsii potilaskertomuksista määriteltyihin haittatapahtumiin viittaavia liipaisusanoja ja -sanayhdistelmiä eli triggereitä.

Analyysi on osin vielä kesken, mutta joitain tuloksia on jo saatu.

– Se huomattiin, että automaattisella tekstin louhinnalla todella pystytään tunnistamaan haittatapahtumiin liittyvät sanat potilaskertomuksista. Louhinta siis toimii. Toiseksi kävi ilmi, että tiedonlouhinta voidaan saada toimimaan jatkuvana raportointipalveluna, joka kertoo potilasturvallisuudesta vastaavalle lääkärille, keiden potilaiden kohdalla haittatapahtumien indikaattoreita esiintyy ja minkä verran, Kujansuu kertoo.

Rajoituksiakin on. Toistaiseksi pystytään tunnistamaan vain todennäköisyyksiä. Niiden potilaiden tunnistaminen, joilla todella on ollut haittatapahtumia, edellyttää vielä uudenlaisten algoritmien rakentamista.

– Tähän pyritään seuraavaksi. Lisäksi tunnistaminen halutaan kytkeä muihin potilasta koskeviin tietoihin, ei vain potilaskertomuksiin.

Paljon palveluita käyttävien asiakkaiden tunnistamisessa käytettiin koneoppimisen teknologiaa.

Kujansuu vertaa menetelmää verkkokauppojen käyttämään asiakasprofilointiin.

– Menetelmän avulla voidaan tunnistaa ihmiset, jotka näyttävät käyttävän palveluita monessa paikassa ja koordinoimattomasti. Heti seuraava kysymys kuitenkin on, miten rakennetaan hoidon hallinnan mekanismi, joka ohjaisi näitä ihmisiä hoidon saamisessa. Tätä ollaan nyt rakentamassa.

Jonkun pitäisi ottaa vastuu ohjauksesta.

Hidasta, kallista ja tuskallista Tiedonlouhinta siis auttaa ongelmien tunnistamisessa ja hoidon parantamisessa, mutta työkalujen ja menetelmien kehittäminen siihen on Kujansuun mukaan hidasta, kallista ja tuskallista.

– Yhden yliopistosairaalan rahkeet loppuvat nopeasti.

Ongelmana on etenkin rahoitus. Sen saamiseksi pitäisi olla näyttöä datan käytön hyödyistä. Näytön saamiseksi taas pitäisi olla rahaa kokeiluihin.

Kujansuu kuitenkin uskoo, että ongelma ratkeaa tavalla tai toisella. Sen on pakko.

– Tulevaisuuden terveydenhuolto pohjautuu joka tapauksessa sellaiseen toimintamalliin, jossa datan analysointi antaa merkittävää lisäarvoa. Potilasturvallisuuden lisäksi tarvitaan analyysiä hoidon vaikuttavuudesta ja hyödyistä. Lisäksi tiedonlouhintaa voidaan käyttää yksilöllistetyn hoidon tuottamisessa. Kyse ei ole pelkästään geenitiedosta, vaan kliinisen ja hoitotuloksiin perustuvan tiedon hyödyntämisestä.

Mitä todella tavoitellaan?

Jotta tietoa päästään todenteolla hyödyntämään, tarvitaan avointa dataa eli nykyisten tietovarantojen avaamista kansallisesti. Muutoin tiedon analysointi uhkaa jäädä yksittäisten organisaatioiden pilottihankkeiksi.

Kujansuun mukaan tuleva sote-uudistus on hyvä sauma kehittää myös datan käyttöä. Uudistus kun joka tapauksessa edellyttää lainsäädännön muokkaamista.

– Tulevaisuuden sote-järjestelmissä data voisi olla avointa. Jos sen jälkeen saataisiin vielä kansallisia yhteistyöhankkeita ja niille rahoitusta, tulosta alkaisi varmasti tulla.

Kujansuu kuitenkin muistuttaa, että tehtiinpä tiedonlouhintaa sitten kansallisella tai organisaatiotasolla, lopulliset tavoitteet on pidettävä selkeinä mielessä.

– Täytyy muistaa, miksi tietoa halutaan, kuka sitä käyttää ja mihin tarkoitukseen. Tarkoitus ei ole kehittää mittareita vaan parantaa potilaan hoitoa.

Mylab Nyt 1/2016 11

Biopankkinäytteiden hyödyntämiseen on jo olemassa runsaasti työkaluja, kertoo Aurian johtaja Heli Salminen-Mankonen. kuva: emil bobyrev

Teksti: sanna sevänen

Biopankkien ansiosta monen taudin hoito voi muuttua // Suurilta

ihmisjoukoilta kerätyt näyt­teet kertovat tutkijoille uutta tietoa sairauksien synnystä ja hoidoista.

12 Mylab Nyt 1/2016

T

ulevaisuudessa syöpien hoito pystytään kohdentamaan aiempaa tehokkaammin. Rintasyöpäpotilaalta esimerkiksi tutkitaan tiettyjen geenimutaatioiden ja hormonaalisten tekijöiden esiintyvyys, joiden perusteella hoito määrätään.

– Syöpäpotilaita profiloidaan jo nyt niin, että tiettyjä lääkkeitä annetaan tiettyjen geenimuutosten perusteella, kertoo tutkimusjohtaja Aarno Palotie Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM).

Kakkostyypin diabetesta sairastavien joukosta voidaan poimia perimän perusteella ne,

joille tehokkain lääke ei ole yleisin metformiini, vaan huomattavasti edullisempi sulfoliiniurea. Moniin sairauksiin saadaan entistä yksilöllisempiä hoitomuotoja, koska perimän vaikutuksia sairauksien syntyyn tunnetaan entistä paremmin.

Tutkimuksen mahdollisuudet paranevat solu- ja verinäytteitä keräävien biopankkien ansiosta. Miljoonista näytteistä syntyy valtavia tietomassoja, joita analysoimalla voidaan tehdä uusia löytöjä.

– Ihmisellä on valtava määrä genomivariaatioita, ja yhdellä variaatiolla on pieni mer-

kitys sairauksien syntyyn. Toisaalta hyvin harvinaisten sairauksien aiheuttajana voi olla yksi ainut geenimuutos. Tällaisia muutoksia voidaan havaita vain, jos näytteitä on paljon, Palotie sanoo.

Tärkeät verinäytteet Suomen vanhimman biopankin, turkulaisen Aurian aineistoista tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vuodesta 2005 lähtien suolistosyövän ennuste on parantunut peräti kahdeksan prosenttia. Nyt selvitetään muutoksen syytä, jotta hoitoja voidaan kehittää.

Aurian aineistoihin kuuluvat vanhat patologian arkistot sisältävät parafiiniin valettuja kudosnäytteitä 1930-luvulta lähtien. Kokoelma on ainutlaatuinen, koska näytteisiin liittyvät potilaan seurantatiedot kymmenen tai jopa kahdenkymmenen vuoden ajalta.

– Tiedämme, mitä potilaalle on tapahtunut sairastumisen jälkeen. Jos alkaisimme nyt kerätä näytteitä nollasta, joutuisimme odottamaan vähintään viisi vuotta ennen kuin meillä olisi koossa vastaavia tietoja, Aurian johtaja Heli Salminen-Mankonen sanoo.

Kudosnäytteitä kerätään edelleen, ja lisäksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin potilailta pyydetään biopankkiin verinäytteitä.

– Yleisimmät sairaudet ovat sellaisia, että niistä ei oteta kudosnäytteitä automaattisesti. Siksi verinäytteitä pitää kerätä, että pystymme turvaamaan myös kansantautien tutkimuksen, Salminen-Mankonen kertoo.

Biopankkeja on Suomessa kahdeksan, ja moni niistä on aloittanut toimintansa vasta vuonna 2015. Pankkien tutkimusprofiilit ovat keskenään erilaisia, ja esimerkiksi veritaudeille ja urologisille sairauksille on oma biopankkinsa.

– Silloin kun mahdollista, pyrimme valitsemaan itse jatkoanalyysien tuottajat. Erityistä lisäarvoa saadaan, jos analyysin tulos on suoraan hyödynnettävissä myös potilaan hoitoon, sanoo Salminen-Mankonen.

Pankkien näytekokoelmista odotetaan apua myös uusien lääkkeiden kehityksessä.

Geenejä tutkimalla on löydetty muun muassa terveitä ihmisiä, joilla yksi geeni on täysin

Harvinaisten sairauksien aiheuttajana voi olla yksi ainut geenimuutos. Tällaisia muutoksia voidaan havaita vain, jos näytteitä on paljon. toimimaton. Heillä on siksi normaalia alhaisemmat rasva-arvot ja tavallista korkeampi suoja sydän- ja verisuonitauteja vastaan.

– Näiden tietojen avulla voidaan kehittää uusia lääkkeitä, joiden toiminta perustuu siihen, että tämän yhden geenin toiminta estetään, Aarno Palotie sanoo.

Suomen molekyyli­ lääketieteen instituutin tutkimusjohtaja Aarno Palotie toivoo, että biopankkinäytteiden keräämiseen olisi nykyistä yksinkertaisempaa antaa suostumuksensa.

Parhaassa tapauksessa tutkimuskäyttöön annetusta biopankkinäytteestä voidaan havaita yksittäisellä potilaalla jokin sairaus, joka saattaisi muuten jäädä diagnosoimatta. Silloin tarvitaan aina lisätutkimuksia kliinisessä laboratoriossa.

Auria-biopankissa pyritään siihen, että tutkimuksissa tehtyjen analyysien laatu voisi tulevaisuudessa riittää suoraan diagnoosin tai hoitopäätöksen tekemiseen.

kuva: hanna koikkalainen

Apua lääkekehitykseen

Mylab Nyt 1/2016 13

Teksti: Hanna Hyvärinen // Kuva: Emil Bobyrev

// Patologin

ja radiologin yhteistyö voisi parantaa diagnosointia ja estää syövän uusinta­ leikkaukset

Jäitä hattuun leikkausjonossa K un rinnasta löytyy kyhmy, hätä on suuri. Potilaalla on kova kiire saada kasvain kehosta pois. Usein tähän hätään yhtyvät myös hoitavat lääkärit. Leikkaukseen mennään niin pian kuin suinkin.

Radiologi ja professori Peter Dean laittaisi kuitenkin jäitä hattuun.

– Uusintaleikkauksia joudutaan tekemään aivan liikaa sekä meillä että maailmalla.

Liian usein syöpää ei saada pois yhdellä leikkauksella.

Tämä johtuu siitä, että syövän todellista laajuutta tai sijaintia ei tiedetä tarpeeksi tarkasti. Ongelma korjaantuisi monissa tapauksissa sillä, että eri alojen erikoislääkärit tekisivät syövän diagnosoinnissa nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.

Samalle sivulle Ajatus ei ole uusi, mutta sen juurruttaminen toimintatapoihin on ollut hidasta ja hankalaa. Eri alojen ammattilaiset pitäytyvät perinteisesti tiukasti omilla erikoisaloillaan, vaikka yhteistyö ja raja-aitojen yli kurkottelu palvelisi potilaan etua.

– Patologien ja radiologien pitäisi ymmärtää asiat samalla tavalla ja tehdä työtä yhdessä. Tämä on tiedostettu jo kauan sitten, ja monin paikoin yhteistyö toimiikin hyvin.

Parantamisen varaa kuitenkin on niin meillä kuin muuallakin.

Radiologina Tyksissä työskennellyt Dean itse teki aikoinaan tiivistä yhteistyötä jo edesmenneen turkulaispatologi Sakari Toikkasen kanssa.

– Tapasimme iltaisin ja katsoimme samasta kudospalasta otetut röntgenkuvat ja patologin näytelasit. Se oli valtavan opettavaista ja toi esiin radiologian rajoitukset. Myös patologi ymmärsi oman alansa puutteet.

Deanin mukaan radiologit ylipäätään ym-

14 Mylab Nyt 1/2016

märtävät huonosti soludiagnostiikkaa. Patologit puolestaan kiinnittävät liian vähän huomiota makroskooppiseen syöpärakenteeseen.

– Patologit puhuvat soluista, me radiologit taas rakenteista. Kirurgi puolestaan haluaa vain saada kasvaimen pois.

Jos kaikki kolme ammattilaista saataisiin diagnoosivaiheessa samalle sivulle, potilaiden hoitotulokset paranisivat ja hintavilta uusintaleikkauksilta säästyttäisiin.

Miehet diagnosoidaan paremmin?

Dean tietää, mistä puhuu, sillä hän on mukana kansainvälisessä työryhmässä, joka on selvittänyt patologian ja radiologian yhteistyön edistämistä syövän diagnostiikassa. Työryhmä luovutti raporttinsa WHO:n alaiselle IARC:lle (International Agency for Research on Cancer) joulukuussa. Varsinaiset tulokset ovat vielä julkaisematta, mutta Dean nostaa esiin kolme avainkohta, joissa syöpien hoitoa voitaisiin parantaa ja yhteistyötä tiivistää.

– Ensin pitää selvittää syövän tarkka sijainti ja laajuus. Sitten pitää huolellisesti suunnitella leikkaus. Lopuksi poistettu kudos täytyy tutkia tarkasti, jotta saadaan selville, onko koko syöpä saatu poistetuksi. Ja kaikissa vaiheissa pitää ottaa kaikki ammattilaiset mukaan työhön.

Ensimmäisessä vaiheessa ongelma on, että aina ei malteta odottaa esimerkiksi magneettikuvaa, vaan leikkaamaan lähdetään mammografian ja ultraäänen perusteella.

– Yhdysvalloissa joukko naisradiologeja onnistui vakuuttamaan vakuutusyhtiöt siitä, että niiden kannattaa korvata potilaiden magneettikuvaus ennen syöpäleikkausta. Se vähentää uusintaleikkausten tarvetta. Suomessa magneettikuva jää kuitenkin usein ottamatta.

Leikkausvaiheeseen Dean peräänkuuluttaa

tarkistuslistoja. Mallia sopii ottaa ilmailusta, missä lentäjät käyvät tietyn tarkistuslistan läpi ennen jokaista nousua.

Kun leikkaus on tehty, poistettu kudos tulisi viipaloida ja kuvata preparaattikuvauslaitteella. Sekä radiologin että patologin tulisi nähdä kuva. Lisäksi patologin tulisi tarkastella leikkauspalan viipaleita yhdellä isolla lasilla kymmenien pienten sijaan.

– Pienet lasit ovat valtava palapeli pidettäväksi mielessä. Miksei katsota kaikkea yhdestä palasta, kun se kerran on mahdollista?

Tämä on puhtaasti asennekysymys, Dean sanoo.

Hän on valmis tekemään asiasta myös tasa-arvokysymyksen.

– Miesten eturauhassyövät katsotaan lä-

hes aina yhdessä palassa, mutta naisten rintasyöpiä ei. Ansaitsevatko miehet siis parempaa diagnostiikkaa kuin naiset?

Syöpä vai arpi?

Potilaan kannalta lohdullista on, että ennen pitkää yhteistyöhön on pakko kiinnittää entistä enemmän huomiota.

– Siitä pitävät huolen auditoinnit. Laadunvalvonta paranee koko ajan.

Dean kuitenkin muistuttaa, että laadunvalvonnassakin ratkaisevaa on se, mitä siinä tarkastellaan.

– Pidetäänkö leikkausta onnistuneena silloin, kun siitä jää mahdollisimman pieni ja nätti arpi vai silloin, kun sillä saadaan poistetuksi koko syöpä yhdellä kertaa?

Professori ja radiologian erikoislääkäri Peter Dean peräänkuuluttaa syövän hoitoon osallistuvilta tahoilta entistä tiiviimpää yhteistyötä.

Deanin omalla tontilla Tyksissä yhteistyö on jo melko hyvällä tolalla, mutta aina on parantamisen varaa.

Mylab Nyt 1/2016 15

Teksti: Hanna Hyvärinen // Kuvat: canstockphoto ja emil bobyrev

offEihän unohdeta

kytkintä

// Esa Soini ennustaa, että tekoäly on ihmiskunnan viimeinen keksintö. Se täytyy pystyä tarvittaessa sammuttamaan, mutta kuka saa käyttää pääkytkintä?

J

uutalaisessa tarustossa esiintyy savesta tehty olento Golem, joka legendan mukaan auttoi ihmisiä synagogan ja seurakunnan tehtävissä. Olento herätettiin henkiin kirjoittamalla sen otsaan hepreankielinen sana ”emet”, totuus.

Sapattina Golem kytkettiin pois päältä pyyhkimällä sen otsakirjoituksen ensimmäinen kirjain pois. Jäljelle jäi ”met” joka tarkoittaa kuollutta.

Eräänä sapattina rabbi unohti ”sammuttaa” Golemin. Olento alkoi riehua ja ryhtyi hajottamaan synagogaa. Lopulta se piti tuhota.

Mylabin hallituksen puheenjohtaja Esa Soini rinnastaa nyt kehitteillä olevaan teko-

16 Mylab Nyt 1/2016

älyn Golemiin. Kuten Golem, myös tekoäly voi olla käytössä varsin hyödyllinen ja tehokas. Siinä täytyy kuitenkin olla pääkytkin ja sitä pitää myös voida käyttää. Muutoin koko ihmiskunta voi olla vaarassa.

Kenen arvoja noudatetaan Tekoälyä tutkitaan nyt paljon, ja muiden muassa Google ja Facebook ovat julkisesti ilmoittaneet haluavansa luoda itseään kehittävän tekoälyn. Soinin mukaan tämä kehitys johtaa väistämtättä niin kutsuttuun teknologiseen singulariteettiin, jossa koneesta tulee ihmistä älykkäämpi. Näin on ennustettu käyvän jo 2040–2060-luvuilla.

– Vaaralliseksi ylivertainen tekoäly tulee

siinä vaiheessa, kun se tulee tietoiseksi itsestään. Silloin olemme vaikeuksissa, Soini sanoo.

Soini muistuttaa, että tekoälyllä ei ole moraalia, joten mikään ei takaa, että se olisi hyvä. Jos se käyttäytyy kuin ihminen, se haluaa suojella itseään muiden sormeilulta. Koneena se on myös pelottavan tehokas. Ja jos se on yhtä ahne kuin ihminen, se pyrkii – ja todennäköisesti myös onnistuu – haalimaan itselleen kaikki mahdolliset resurssit.

Parhaassa tapauksessa supertekoäly auttaa ihmiskuntaa kaikessa, pahimmassa se tuhoaa meidät nopeasti ja tehokkaasti. Muodostumassa oleva kattava verkko – Internet of Everything – tekee tämän mahdolliseksi – Kysymys kuuluu, kenen arvoja tekoäly noudattaa. Eri ihmisryhmillä on hyvin erilaiset arvot. Mitkä niistä valikoituvat tekoälylle, Soini kyselee.

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa voidaan kysyä esimerkiksi, mitä seuraa, jos tekoälyn arvot tulevat vaikkapa Saudi-Arabiasta. Entä millaisena tekoäly näyttäytyy, jos se arvomaailma noudattelee suomalaisen katupartioliikkeen Soldiers of Odinin arvoja?

– Tämän takia tekoälyssä on aina oltava se pääkytkin. Se täytyy pystyä sammuttamaan.

Onneksi hiljattain järjestetty Pariisin ilmastokokous antoi toivoa siitä, että maailmassa kyetään myös yhteiseen päätöksentekoon, kun uhka on tarpeeksi suuri, Soini toteaa.

Uhat otettava vakavasti Dystopioiden viljelystä huolimatta Soini kieltää olevansa pessimisti ja vakuuttaa päinvastoin uskovansa teknologiaan ja sen mahdollisuuksiin. Huolena kuitenkin on, että tämänhetkisessä teknologiahuumassa uhka-

Mylabin hallituksen puheenjohtaja Esa Soini muistuttaa, että keinoälyn kehitykseen liittyy myös riskejä.

kuviin ei suhtauduta riittävällä vakavuudella.

– Tämä on oikeasti iso kysymys ja liittyy ihmiskunnan kohtaloon todennäköisemmin kuin Pohjois-Korean ydinasekokeet tai globaali ilmastonmuutos. Tekoäly voi hyvin olla ihmiskunnan viimeinen keksintö ja suurin uhka.

Muutenkaan Soini ei kannatta ihan kaiken inhimillisen toiminnan ulkoistamista koneille.

– Erehdyin itse joskus ostamaan siivousrobotin. Ei se oikein toiminut ja muutenkin tulin siihen tulokseen, että voin imuroida itsekin. Siinä voi samalla pohtia kaikenlaista.

Myös ihmisistä huolehtimisen tulee jatkossakin olla ihmisten hommaa.

– Kone ei voi korvata ihmisten välistä läheisyyttä ja kontaktia elävän olennon kanssa.

Mylab Nyt 1/2016 17

Teksti: Hanna Hyvärinen // Kuvat: vesa ranta

Lääketieteen

puolustaja // NordLabin johtava lääkäri Leila Risteli haluaa pitää lääketieteen pinnalla niin julkisessa keskustelussa kuin yhä teollisemmiksi muuttuvissa laboratorioissa.

O

ulun yliopistollisen sairaalan vieressä sijaitseva Medipolis on komea, mutta kylmä rakennus. Ulkoilman pikkupakkanen tuntuu hohkaavan aulan seinistä ja isoista ikkunoista. Takkia ei tee mieli riisua.

– Täällä on aina kylmä, vahvistaa NordLabin johtava lääkäri Leila Risteli ja johdattaa vieraat pois koleudesta työhuoneeseensa.

Siellä huomio kiinnittyy täpötäyteen kirjahyllyyn. Lääketieteen ja tutkimuskirjallisuuden joukosta erottuvat kuin huutomerkkeinä sellaiset teokset kuin Ilkka Peräsalon Tiede tiedotusvälineissä sekä Lauri Kotilaisen Lehdentekijän käsikirja ja Hyvä lehtijuttu – kirjoittajan opas. ­– Kotilaisen teokset ovat hauskoja, Risteli kuittaa.

Se ei taida kuitenkaan olla ihan koko totuus.

Moraalinen velvoite Toisin kuin useimmat lääkärit ja akateemikot, Risteli ei ole pysytellyt hissukseen omiensa parissa lääketieteen norsunluutornissa. Hän on halunnut aktiivisesti keskustella lääketieteestä ja tieteestä myös suuren yleisön kanssa. Oulun seudulla hänet tunne-

18 Mylab Nyt 1/2016

taan muun muassa sanomalehti Kalevan entisenä kolumnistina.

– Mielestäni suurelle yleisölle on kerrottava lääketieteestä ja tieteellisestä ajattelusta. Media ei kauheasti jaa ymmärrystä niistä. Ajatellaan vaikkapa Yleä. Aiemmin sillä oli selkeä sivistystehtävä. Sen kanavilla oli muun muassa kielikursseja. Minäkin opiskelin venäjän kielen alkeet televisiosta. Mutta ei niitä ole tarjottu enää herranaikoihin. Kaikenlaisia kilpailu- ja pudotuspeliformaatteja kyllä on.

Ristelin mukaan lääkärillä ja tutkijalla on moraalinen velvoite ottaa julkisesti kantaa tiedettä koskeviin kysymyksiin.

– Esimerkiksi influenssarokotuksiin ja rokotuksiin ylipäätään. Moderni lääketiede on tuottanut niistä valtavasti tietoa, mutta tämä ei tiedotusvälineissä näy. Mediassa vallitsee eräänlainen vääristynyt reiluuden prinsiippi.

Asiantuntijaa kyllä kuullaan, mutta jostain syystä tälle on aina saatava myös vastanäkemys. Siihen sitten otetaan joku sopiva kylähullu kommentoimaan.

Median esittämistyyli suosii Ristelin mukaan yksittäisten ihmisten – riipaisevia – tarinoita, jotka ovat omiaan vääristämään isoa kuvaa.

– Kukaan ei väitä, ettei mistään hoidosta

Leila Ristelin mielestä lääkäreillä ja tutkijoilla on velvollisuus osallistua lääketiedettä koskevaan julkiseen keskusteluun.

tule mitään ikäviä sivuvaikutuksia. Mutta tässä juuri ihmisten pitäisi ymmärtää tiedettä. Kyse on perusmatematiikasta, yksittäisestä sivuvaikutuksesta vastaan kokonainen iso ongelma. Niin kauan kuin paino on yksittäisissä tarinoissa, ei nähdä koko isoa kuvaa.

Rokotusten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ihmisiltä katoaa käsitys siitä, mitä rokotuksilla on saatu aikaan.

– On hävitetty kokonaisia sairauksia. Ainakin Suomesta. Nyt ihmiset eivät sitten usko, että niitä voi olla olemassakaan. Puhutaan vain rokotusten mahdollisista haittavaikutuksista.

Miten käy tutkimuksen?

Risteli vastustaa tietämättömyyttä sekä lääkärinä että tutkijana. Ennen nykyistä pestiään laboratorioliikelaitoksen johtavana lääkärinä, hän työskenteli 16 vuotta yliopistossa tutkimushallinnon ja tutkimustulosten hyödyntämisen parissa. Tutkijan ajattelutapa kulkee mukana myös nykyisessä työssä.

– Suhtaudun kriittisesti vähän kaikkeen.

Seuraan myös edelleen tiiviisti alan tutkimusta.

Risteliä huolettaa, miten suomalaisen lääketieteen tutkimuksen käy, kun rahahanoja väännetään jatkuvasti kiinni.

– Suomalainen tieteen tekeminen on tähän saakka ollut rahoitukseen ja tempoilevuuteen nähden todella tuottavaa ja kansainvälisestikin tasokasta. Mutta maamme hallitukset eivät tunnu ymmärtävän tieteellisen tutkimuksen merkitystä.

Esimerkiksi ammattia harjoittavilla lääkäreillä on Ristelin mukaan aiemmin ollut

melko hyvät mahdollisuudet tehdä tutkimustyötä ja siten pysyä ajan tasalla alan kehityksestä, mutta nyt tässä syöksytään alaspäin.

– Tutkimustyöhön osallistuminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta lääkärit pystyvät todella seuraamaan alansa kehitystä. Jotta dialogissa pysyy mukana, pitää itselläkin olla jotain annettavaa.

Lääketiedettä, ei teollisuutta Risteli muistuttaa, että lääkäreiden osaaminen ja lääketieteen ajantasainen hyödyntäminen on tärkeää myös laboratorioille. Vaikka laboratorioissa korostuu myös muiden alojen ammattilaisten panos, lääkärit ovat avainroolissa siinä, että laboratoriotyö mielletään jatkossakin osaksi lääketiedettä.

NordLabin alueella Pohjois-Suomessa laboratoriolääkäreistä on viime vuosina ollut pulaa. Pohjoisen keskussairaaloissa heitä ei ole ollut enää hetkeen, sillä ensin hävisivät hakijat ja sitten lakkautettiin virat.

Ristelin mielestä tässä kehityksessä piilee vaara, että laboratoriotoiminta ja lääketiede erkaantuvat toisistaan.

– Kun puhutaan kliinisistä laboratorioista, puhutaan usein jostain hoitoyksiköiden ulkopuolisesta palvelusta. Puhutaan skaalaeduista ja muusta. Logiikka otetaan prosessiteollisuudesta. Pohjimmiltaan laboratorioissa tehdään kuitenkin lääketiedettä. Lean-ajattelu ja muu on ihan kivaa, mutta loppujen lopuksi toiminnan pitää perustua vahvaan lääketieteelliseen osaamiseen.

Erityisesti Risteliä ärsyttää jatkuva talousja säästöpuhe.

– Että laboratoriokustannuksissa pitää

Leila Ristelin vuodet Syntyi Torniossa

1952

1971 Ylioppilas Oulun normaalilyseosta

20 Mylab Nyt 1/2016

Lääketieen ja kirurgian tohtori, Oulun yliopisto

Avioliittoon Juha Ristelin kanssa

1974

1976

1977

Lääketieteen lisensiaatti, Oulun yliopisto

Esikoinen Hanna syntyy

1978

Postdoc-tutkijaksi Max-Planck-Institut für Biochemiin, Müncheniin.

1981

1983 Matti syntyy

säästää. Todellisuudessa laboratorion kustannukset ovat terveydenhuollon kokonaiskustannuksista muutama prosentti. Samaan aikaan 70–80 prosenttia hoitopäätöksistä tukeutuu laboratoriotutkimuksiin. On hölmöä vaatia säästöjä, kun jo nyt vaikuttavuus on kustannuksiin nähden todella iso.

Toki laboratoriotutkimuksia voi käyttää fiksusti ja oikein, mutta Ristelin mukaan on väärin mennä säästökylki edellä.

– Pitäisi muistaa myös se inhimillinen puoli. Järkevä laboratorion käyttö voi nopeuttaa potilaan diagnoosia ja koko hoitoa.

Sitä tulee myös säästöä.

Talouspuhe lienee silti tullut laboratorioihin jäädäkseen. Sen sijaan pohjoisen lääkäripulaan voi olla luvassa helpotusta jo lähivuosina. Ristelillä on siinä sormensa pelissä.

– Pidän saavutuksena sitä, että olen saanut etenkin kliinisen kemian erikoislääkärikoulutuksen pyörimään täällä Oulussa. Putkessa on nyt 5–7 erikoislääkärikoulutettavaa. Ja jotakin haluan vielä urallani saavuttaa, niin sen, että saan heidät koulutettua.

Innostun työstäni, kun huomaan, että eri aloja edustavat työtoverini ovat aidosti kiinnostuneita viemään yhteistä asiaa eteenpäin.

Viiden vuoden päästä näen itseni aktiivisena seniorina, joka ottaa edelleen asioihin kantaa pyydettäessä ja pyytämättä.

Filosofian maisteri, Oulun yliopisto. Pääaineena aate- ja oppihistoria

Kliinisen kemian erikoislääkäriksi

1988

Leila Risteli muistuttaa, että teknologisoitumisen keskelläkin laboratoriotyössä on kyse ennen muuta lääketieteestä, ei prosessiteollisuudesta.

1990 Antti syntyy

2003

2004

Foundation Fellowship in Clinical Chemistry, the European Board of Medical Biopathology

Ylilääkäri, Laboratorio, Oulun yliopistollinen sairaala

2011

2013 Johtava lääkäri, PohjoisSuomen laboratorio­ keskuksen liikelaitos­ kuntayhtymä, NordLab

Mylab Nyt 1/2016 21

mylabin kasvo

Teksti: Hanna Hyvärinen // Kuva: Emil Bobyrev

Keskinkertaisuus ei riitä Kuka olet ja mitä teet?

Olen Annika Rökman, sovellusasiantuntija. Minulla on laboratoriotausta ja lisäksi olen lukenut datanomiksi.

Mylabissa yhdistän nämä kaksi osaamisalaa. Määrittelen, esittelen, testaan ja koulutan tuotetta asiakkaille.

Työskentelen siis Mylabin ja asiakkaan rajapinnassa.

Miten tulit Mylabille töihin?

Työskentelin jo laboratorioalalla ithankkeissa. Olin tutustunut Mylabiin ja se vaikutti kiinnostavalta firmalta.

Halusin päästä vaikuttamaan järjestelmiin, joita laboratorioille tarjotaan.

Syksyllä 2011 aloitin työt täällä.

Mikä on antoisinta työssäsi?

Se, kun näkee, kuinka hienot ideat saadaan lopulta toteutettua.

Olemme ottaneet

melkoisen harppauksen käytössä olevista järjestelmistä uuteen, web-pohjaiseen järjestelmään. Se palkitsee, kun näkee, kuinka uudet tekniikat todella hyödyttävät laboratorioiden toimintaa. Työmme on nykyaikaista käsityötä, jossa tehdään visioista totta. Edelleen aina ihmetyttää, kun ajatukset saadaan toteutukseen. Asiakkaalle haluan tuottaa vauefektin. Keskinkertainen ei riitä.

Mikä työssä on haastavinta?

Haasteita asettavat vanhat järjestelmät, jotka on edelleen otettava huomioon. Emme voi kaikilta osin tehdä ihan sitä, mitä pystyisimme, sillä vanhat, käytössä olevat järjestelmät ja niiden yhteensovittaminen rajoittavat.

Mikä työssäsi motivoi?

Opin lähes joka päivä jotain uutta. Myös se motivoi, että voin hyödyntää koko osaamistani ja kokonaisvaltaista laboratorionäkemystäni. Saan vaikuttaa koko tuotteeseen.

Mitä teet vapaa-aikanasi?

Teen vapaaehtoistyötä. Olen tuonut Tampereelle SPR:n Läksyhelppi-toiminnan, jossa vapaaehtoiset auttavat koululaisia läksyjen tekemisessä. Koordinoin toimintaa.

Kunnostani huolehdin harrastamalla seinäkiipei-

22 Mylab Nyt 1/2016

Työkaveri Annikasta: Annika on iloinen, positiivinen ja sosiaalisesti älykäs työkaveri, johon voi luottaa. Annikan motto on ”mä hoidan, mä hoidan”.

Ja hän myös hoitaa kaikenlaiset työt mallikkaasti ja on innokkaasti mukana monenlaisissa tehtävissä. Hän myös huolehtii työilmapiiristä ja puhaltaa positiivista henkeä ympärilleen. Yhteistyö sujuu kaikkien kanssa.

Katja Tuimala, sovellusasiantuntija

lyä. Myös Mylabin kuntosali on hyvä ja ahkerassa käytössä. Rentoudun enemmän tekemällä kuin olemalla.

En oikein osaa maata sohvalla.

Mikä ilahdutti viimeksi?

Yleisesti ilahduttaa se, että asiat ovat hyvin ja olen onnellinen. Myös toisten auttaminen ilahduttaa, siksi teen vapaaehtoistyötä. Nyt, kun Suomeen on tullut turvapaikanhakijoita, on ollut hienoa nähdä, että ihmiset haluavat auttaa heitä.

Mistä haaveilet?

Haaveilen pienistä asioista. Olen sitä mieltä, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Elän hetkessä, enkä mieti, että sitten kun. Ihminen voi lopulta vaikuttaa vain omaan toimintaansa ja asenteisiinsa, joten yritän pysyä positiivisena ja siten tehdä omalta osaltani maailmasta ja elämästä paremman.

Mylabnyt

1/2016

wanha walokuva

Kustantaja Mylab Oy Hatanpään valtatie 26 33100 Tampere Tuottaja Jukka Kalliosaari Toimittajat Hanna Hyvärinen Sanna Sevänen Kuvaajat Emil Bobyrev Hanna Koikkalainen Vesa Ranta Ulkoasu ja Taitto Elina Reineck Painatus Eura Print Oy, Eura Painos 1500 kpl ISSN 2342-2211 (painettu) ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu) Mylabilaisen työnkuva voi olla laaja: Viisi vuotta sitten Mylabin 25-vuotisjuhlien rekvisiitaksi piti avata rälläkällä tuhat avainnippua.

Lue lisää mielenkiintoisia artikkeleita kotisivuillamme

www.mylab.fi

Seuraava Mylab Nyt ilmestyy lokakuussa 2016 Mylab Nyt 1/2016 23