Mylab nyt 2015 1

Tulevaisuuden terveydenhuolto on

Kansalaiset kaappaavat vallan omaan terveystietoonsa s. 6

Klinikat nousevat nyt pyĂśrille s. 12 Terveyspalvelut mullistuvat 20 vuodessa s. 20

Kerttu Irjalan mielestä potilaan etu on unohdettu s. 17

Mobiili tutkimuspyyntöjen hallinta vähentää askeleitasi.

Sisällys

PÄÄKIRJOITUS

1/2015

Uuteen vuoteen 2015

MYLAB Nyt

3 PÄÄKIRJOITUS Samuli Niiranen

4 UUTISIA Näytteenoton mobiilinkäyttö laajenee Weblabin ominaisuuksiin useita uudistuksia Verlabon verikeskusjärjestelmäksi Tykslabiin ja Huslabiin

5 MYLABIN KASVO Päivi Elo

6 KUKA OMISTAA TERVEYSTIETOSI?

9 KOHTI SAIRAUKSIEN JATKUVAA SEURANTAA

10 NOPEA DIAGNOOSI SYÖPÄPOTILAALLE

12 LIIKKUVAT KLINIKAT TULEVAT NYT LUJAA

16 ÄLKÄÄ UNOHTAKO POTILASTA

20 TÄLTÄ NÄYTTÄÄ TERVEYDENHUOLTO 20 VUODEN PÄÄSTÄ

SAMULI NIIRANEN

Vuosi 2015 on alkanut Mylabissa työntäyteisissä tunnelmissa, muun muassa HUSLABin tietopalvelu-uudistuksen käynnistymisen merkeissä. Kaiken kaikkiaan Mylab on alkaneen vuoden aikana mukana monissa mielenkiintoisissa hankkeissa.

Ne liittyvät vahvasti diagnostiikan ja sen tietotekniikan tulevaisuuteen, kuten tämän lehden kirjoituksissakin tuodaan esiin. Mylabilla on suuri kunnia olla mukana tässä alan kehityksessä nyt ja tulevaisuudessa.

Kansallisella tasolla yksi mielenkiintoinen uutinen heti vuoden alkuun oli se, että Itella otti 1.1.2015 alkaen uudestaan käyttöön perinteikkään Posti-nimensä. Jää nähtäväksi, viestiikö nimenvaihto yleisemmästä kehityksestä kohti nykyistä perinteikkäämpää kielenkäyttöä. Ehkä tarinan opetus on ainakin se, että sillä, miten nimeämme asiat, on paljon merkitystä. Jopa 80 % postin asiakkais-

MYLAB NYT 1/2015

ta koki Posti-nimen Itellaa sopivammaksi yhtiölle.

Alkaneesta vuodesta tulee varmasti mielenkiintoinen sekä alamme kehityksen kannalta että yleisemminkin sen suhteen, mihin maailma on menossa. Kuten vanha viisaus toteaa, kehitys ja muutokset on hyvä nähdä ensi sijaisesti mahdollisuuksina. Pitäkäämme tämä mielessä myös vuonna 2015.

Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille MylabNyt 1/2015-lehden lukijoille.

3

Uutisia NÄYTTEENOTON MOBIILINKÄYTTÖ LAAJENEE

WEBLABIN OMINAISUUKSIIN USEITA UUDISTUKSIA

Näytteenoton mobiilisovellusten käyttö kasvaa ja laajenee. Sovellusten käyttäjämäärät lisääntyvät sitä mukaa, kun tieto sovelluksista leviää ja uusia käyttötarpeita tulee esiin.

Mylabin uusin mobiilinkäytön osa-alue on yksittäisten potilaiden näytteenottosovellus, jota voidaan käyttää kiireettömässä näytteenotossa. Sovelluksessa näytteenottopyynnöt haetaan potilaan henkilötietojen perusteella, ja se soveltuu käytettäväksi esimerkiksi kotisairaanhoidossa tai pienillä terveysasemilla. Mobiilin ansiosta esimerkiksi pienillä terveysasemilla ei tarvitse ylläpitää kalliita laitteistoja.

— Mobiilisovellus liikkuu näytteenottajan mukana näytteenottopisteestä toiseen, jolloin kiinteitä laitteita ei tarvita, toteaa Mylabin sovellusasiantuntija Maria Sorvo.

Myös näytetarrat voidaan tulostaa mobiilitulostimella suoraan näytteenottopaikalla. Näin tarroja ei enää tarvitse kirjoittaa käsin eikä tulostaa uudelleen laboratoriossa.

VERLABON VERIKESKUSJÄRJESTELMÄKSI TYKSLABIIN JA HUSLABIIN

Weblab-kokonaistietojärjestelmän näytteenottotoimintoihin ja laiteliitäntöjen hallintaan on tehty uudistuksia.

Liitäntöjen osalta Weblabin pitäisi nyt taipua entistä paremmin erilaisten laiteyhdistelmien hallintaan. Myös valvontaa voidaan kohdistaa eri tavoin. Käyttäjä voi helposti valita ne laitteet, joita hän kulloinkin valvoo. Näin valvontaa voidaan keskittää tai hajauttaa esimerkiksi työvuorojen mukaan.

Potilas- ja kontrollitulosten tarkastelunäkymiä on niin ikään uudistettu. Listauksissa tarjotaan käyttäjälle lisätietoja entistä selkeämmin. Listanäkymään on lisätty ominaisuus, jolla kunkin rivin voi klikata auki. Rivin klikkaaminen avaa lisätietoja ilman, että niitä tarvitsee mennä tarkastelemaan eri näkymään. Myös hakutoimintoja on parannettu.

Näytteenottotoiminnoissa uudistuksia on tehty vielä isommalla kädellä. Muun muassa ylimääräisiä valikkoja ja toimintoja on karsittu. Tavoitteena on, että yhdellä toiminnolla voidaan hoitaa mahdollisimman monta erilaista tilannetta.

Myös näytteiden yhdistelylogiikka on uusittu. Siinä missä näyte aiemmin muodostui tutkimuksia tilattaessa, nyt näytteet muodostuvat vasta tarrojen tulostuksen yhteydessä tai kun näyte kuitataan otetuksi. Tämä auttaa varautumaan paitsi yllättäviin tilanteisiin, myös normaaleihin laite- ja organisaatiouudistuksiin.

Mylabin ja Fimlabin yhteistyössä kehittämä verikeskusjärjestelmä Verlabon tulee lähivuosina myös Tykslabin ja Huslabin käyttöön. Tykslabissa Verlabon pyritään saamaan käyttöön ensi syksyyn mennessä, ja Huslabissa Verlabon tulee käyttöön osana Weblab-kokonaistietojärjestelmäuudistusta näillä näkymin vuosien 2016 ja 2017 vaihteessa.

Ennestään Verlabon on ollut käytössä Fimlabissa sekä Etelä-Karjalan ja Kymen sairaanhoitopiireissä.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Verlabonia on kehitetty edelleen eteenpäin yhdessä Fimlabin kanssa. Yhteistyötä tehdään myös jatkossa.

— Siten varmistetaan, että tuote palvelee asiakkaita ja käyttäjiä parhaalla mahdollisella tavalla. Fimlabissa on ydinosaamista siinä, mitä järjestelmältä todella vaaditaan, toteaa Mylabin tuotepäällikkö Mikko Sipilä.

UUTISET KOKOSI Hanna Hyvärinen

4

MYLAB NYT 1/2015

Mylabin kasvo

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVA Hanna Koikkalainen

Koirat ja mailat ulkoiluttavat sovellusasiantuntijaa Kuka olet ja mitä teet Mylabissa?

Olen Päivi Elo, sovellusasiantuntija Ratkaisut-osastolla. Vastuullani on uuden Weblab-kokonaistietojärjestelmän patologian toimintojen suunnittelu.

Milloin ja miten tulit Mylabiin?

Tulin Mylabiin vuonna 2007. Kuulin edellisessä työpaikassani huhuja, että Mylab ryhtyy tekemään patologian järjestelmää. Päätin ottaa asiasta selvää ja lopulta päädyin tarjoutumaan töihin. Mylab veti puoleensa, sillä olin tehnyt sen kanssa yhteistyötä aiemminkin. Tunsin ihmiset ja tiesin, että täällä on hyvä henki.

Miten työnkuvasi on muuttunut?

Aloitin yhteyspäällikkönä, kunnes vuonna 2009 ryhdyin suunnittelemaan patologian toimintoja. Nykyään työhöni kuuluu myös myynnin tuki patologian osalta. Sitä kautta osallistun erilaisille opintopäiville ja messuille.

Mylabkin on muuttunut. Henkilöstömäärä on lähes tuplaantunut ja organisaatiota on uudistettu. Myös

EU-säädökset ja laatujärjestelmien käyttöönotto ovat muokanneet työtä.

Mikä on työssäsi parasta?

Hyviä puolia on paljon. Motivaatiota ylläpitää se, että saan itse luoda jotakin konkreettista. On hienoa, kun jokin toiminto valmistuu. Lisäksi asiakaskontaktit ovat työn suola. Tykkään höpöttää ihmisten kanssa.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Perheessämme on kolme dandiedinmontinterrieriä. Meille ei koskaan pitänyt tulla kolmea koiraa, mutta niin vain kävi. Niiden kanssa saan sitten ulkoiluttaa itseäni. Yksi koiristamme on myös jalostuskäytössä, joten jonkin verran kierrän näyttelyissä. Rotu on ikivanha, peräisin jo 1700-luvulta.

Toinen harrastukseni on golf. Viime kaudella pelasin 70 kierrosta. Golfin kanssa on käynyt vähän samoin kuin koirien kanssa. Siitä ei pitänyt tulla kilpaurheilua, mutta niin vain tuli. Osallistun kilpailuihin aina, kun pääsen.

MYLAB NYT 1/2015

Mistä ilahduit viimeksi?

Perheemme 16-vuotias teini sai peruskoulun jälkeen haluamansa opiskelupaikan. Se ei ole ihan itsestään selvää, kun kyseessä on tuonikäinen miespuolinen henkilö.

Mistä haaveilet?

Siitä, että teini joskus myös valmistuu opinnoistaan. Ja jos golfissa joskus pääsisi alle 10 tasoitukseen, niin se olisi hienoa. Työssä haaveilen, että jonain päivänä näen patologian sovelluksemme käytössä ja toimivana.

Työkaveri Päivistä: “Päivi on Mylab's Queen of the Pathology. Päivi valaisee huoneen räiskyvällä ja suurella sydämellä. Hänen kanssaan on kiva sparrailla ideoita puolin ja toisin, koska mikään ei ole off the limit.”

Ohjelmistoasiantuntija Seppo Savolainen

5

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT iStock ja Jenni Tikka

Kuka omistaa terveystietosi?

Tulevaisuudessa meillä jokaisella on mahdollisuus hallinnoida omia terveystietojamme, uskovat kehityspäällikkö Jari Ylönen Mylabilta ja johtava asiantuntija Tuula Tiihonen Sitrasta.

Kun elintapatiedot ja omahoidon mittaukset integroidaan osaksi potilaskertomusta, tiedot ovat myös terveydenhuollon ammattilaisten käytössä.

Kuka omistaa terveystietosi, sinä vai sinua hoitava terveydenhuollon organisaatio? Valtakunnallinen Kanta-hanke kokoaa tiedot yhteen, mutta sinulla on oikeus vain katsella tietoja esimerkiksi Omakanta-palvelun kautta.

Tulossa näyttää kuitenkin olevan iso muutos. Tulevaisuudessa jokainen meistä voi tuottaa, muokata ja hallinnoida omaa hyvinvointi- ja terveystietoaan, joka integroidaan terveydenhuollossa kerättyyn potilastietoon. Tietojen käytöstä ja luovutuksesta päätämme itse.

— Jo nyt olisi teknisesti mahdollista integroida tiedot siten, että lääkäri näkisi yhdellä silmäyksellä yhteenvedon henkilön sairauden hoitoon liittyvistä tiedoista. Tämä ei kuitenkaan riitä, sanoo kehityspäällikkö Jari Ylönen Mylabilta.

— Tähän saakka tietojärjestelmiä on kehitetty meitä hoitavien ammattilaisten ja organisaatioiden tarpeisiin. Vähintään yhtä oleellinen kysymys kuitenkin on, mitä me ihmiset itse tarvitsemme ja haluamme.

Ylönen näkee useita isoja trendejä, jotka ajavat kehitystä samaan suuntaan. Teknologia kehittyy nopeasti ja kuluttajille suunnatut mobiilipalvelut leviävät

ympäri maailmaa, mikä mahdollistaa kansalaisten osallistumisen oman terveytensä seurantaan. Julkisen sektorin kustannukset puolestaan kasvavat vauhtia, jota on pakko hillitä. Lisäksi ihmiset itse haluavat ottaa entistä suuremman roolin terveydestään.

— Yksi tärkeä tekijä tässä muutoksessa ovat suuret ikäluokat, jotka ovat jäämässä eläkkeelle.

Edellinen sukupolvi keräsi vielä rahaa perinnöksi. Nyt eläkkeelle on jäämässä sukupolvi, joka on jo tottunut käyttämään rahaa palveluihin ja omaan hyvinvointiinsa, nuoremmista sukupolvista puhumattakaan.

6

MYLAB NYT 1/2015

Maksuton virtuaaliklinikka kaikille?

Yksi mahdollinen tulevaisuuden palvelu on Sitran kehittämä virtuaaliklinikka, jonka Sitra haluaisi maksutta kaikkien kansalaisten ulottuville.

Virtuaaliklinikka yhdistelee ja analysoi tietoa eri lähteistä: terveydenhuollon tietojärjestelmistä ja henkilön omalta terveystililtä, johon hän tallentaa terveys- ja hyvinvointitietojaan. Apuna käytetään Duodecimin lääkäreille kehittämää päätöksenteon tukijärjestelmää.

Käyttäjä voi tehdä palvelussa sähköisen terveystarkastuksen tai täyttää oirekyselyn, jonka perusteella palvelu antaa hoitosuosituksia tai ohjaa käyttäjän esimerkiksi lääkärin vastaanotolle tai laboratoriokokeisiin.

— Tämä on esimerkki siitä, mihin terveydenhuolto on menossa maailmalla ja myös Suomessa. Virtuaaliklinikka yksinkertaistaa hoitoon ohjausta ja vähentää turhia käyntejä terveydenhuoltoon, kuvailee johtava asiantuntija Tuula Tiihonen Sitrasta.

Hämeenlinnassa alkoi joulukuussa pilottihanke, jossa virtuaaliklinikkaa kokeillaan flunssa- ja virtsatieinfektion oireiden arvioinnissa. Jos henkilö täyttää tietyt kriteerit, hän voi saada antibioottireseptin lääkäriltä ilman laboratoriokokeita tai fyysistä kontaktia terveysasemalle.

Potilas lähettää oirearvion sähköisesti terveysasemalle, josta hänelle soitetaan takaisin kolmen tunnin kuluessa. Tulevaisuudessa oirearviolomakkeita on tarkoitus laatia lisää.

— Ideana on, että terveydenhuollon ammattilaiset saavat keskittyä hoitotyöhön, ja turha rutiinityö vähenee. Tämä voi tuoda huomattavia säästöjä, Tiihonen uskoo.

Kansalaisen itse tuottama terveystieto tulee osaksi hänen sähköistä potilaskertomustaan, jos hän itse niin haluaa. Silloin tiedot ovat myös ammattilaisten käytössä.

Epäröinti on ymmärrettävää Integraatiot eri tietojärjestelmiin ovat Hämeenlinnassa sujuneet hyvin. Vaikeinta onkin Tiihosen mukaan muuttaa toimintatapoja.

Teknologia vain mahdollistaa uudenlaisen toiminnan.

— Etenemme käytännön pilottien kautta, jotta ihmiset pääsevät itse testaamaan palvelua ja huomaavat, että eihän tämä niin hankalaa olekaan.

Virtuaaliklinikassa ei ole luotu uutta, raskasta tietojärjestelmää vaan sovellus, joka yhdistelee ja analysoi tietoa eri järjestelmistä.

Tämä voidaan toteuttaa kevyesti ja edullisesti.

Tiihosen mielestä on ymmärrettävää, että lääkärit suhtautuvat

uusiin sähköisiin järjestelmiin epäilevästi. Monilla on huonoja kokemuksia tietojärjestelmistä, jotka toimivat hitaasti eivätkä keskustele keskenään.

— Kaikissa järjestelmissä tulisi nykyisin olla avoimet rajapinnat.

Täysin suljettuja järjestelmiä ei pitäisi enää lainkaan kehittää, hän napauttaa.

Kuva terveydentilasta täydentyy Terveydenhuollon ammattilaiset saavat kokonaisvaltaisemman kuvan ihmisten terveydestä, kun esimerkiksi elintapatiedot ja omahoidon mittaukset yhdistetään terveydenhuollossa kerättyyn potilastietoon.

— Lääkärit voivat tehdä helpommin oikeita ratkaisuja, kun heillä on käytössään kokonaiskuva potilaan terveydentilasta ja hyvinvoinnista, ei pelkästään sairaudesta, Jari Ylönen pohtii.

Tietojen jakamista ja integrointia ovat Suomessa hidastaneet vahvat tietosuoja- ja muut viranomaismääräykset. Ylönen huomauttaa, että kysyttäessä ihmiset haluavat tiukkaa yksilönsuojaa, mutta samat henkilöt ovat hetken kuluttua valmiita jakamaan hyvinkin intiimit asiansa sosiaalisessa mediassa.

— Mitä tietoja haluaisit, että terveydenhuollon ammattilaisilla olisi käytössä, jos sairastut vakavasti ja sinut viedään tajuttomana sairaalaan? Tähän kysymykseen vastaus onkin, että kaikkien tietojen pitäisi olla näkyvillä, Ylönen kärjistää.

Ylönen peräänkuuluttaa ”kansanliikettä”, jossa tavalliset kansalaiset määrittelisivät omista lähtökohdastaan halutut palvelut ja käyttötarpeet. Hän uskoo näin tapahtuvan, mutta yli kansallisten rajojen maailmanlaajuisesti.

Geenitieto osaksi terveystiliä?

Yksi iso kysymys on, pitäisikö myös geenitiedon tulla osaksi jokaisen omaa terveystiliä. Tuula Tiihosen

MYLAB NYT 1/2015

7

mielestä pitäisi, koska perimä määrittää noin 30 prosenttia ihmisen terveydestä.

Tulosten tulkinta voi kuitenkin olla vaikeaa eikä kaikkiin perinnöllisiin sairausriskeihin voi itse vaikuttaa.

Haluaisitko esimerkiksi tietää, että sinulla suuri riski sairastua Alzheimerin tautiin, jos et voisi itse tehdä asialle mitään?

STM:n johdolla Suomeen ollaan laatimassa kansallista genomistrategiaa, ja Sitra on mukana tässä työssä.

— Asiasta on keskusteltu paljon, ja suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla oikeus itse päättää, mitä tietoja hän haluaa. Ihmisellä pitää olla oikeus olla myös tietämättä, Tiihonen summaa.

Jari Ylönen näkee, että geenitieto yleistyy joka tapauksessa, halusimme sitä tai emme.

— Riskinä on, että tietoa käytetään yksilön näkökulmasta väärin ja

ihmisiä aletaan hyljeksiä sairausriskien vuoksi esimerkiksi työnhaussa.

Uskon kuitenkin, että geenitieto on kohta samanlaista arkipäivää kuin muukin terveydenhuolto.

8

MYLAB NYT 1/2015

Muita palveluja ei saa romuttaa Entä toimiiko sähköinen asiointi myös ikääntyneiden hoidossa? Tuula Tiihonen korostaa, että se ei saa korvata kaikkia muita palveluja. Esimerkiksi yli 90-vuotiaiden määrä lisääntyy ja heistä vain pieni osa osaa käyttää tietotekniikkaa.

— Terveydenhuollossa ei saa ajautua siihen, mihin pankkipalveluissa on jouduttu. Siellä ne yhdeksänkymppiset jonottavat konttorissa ja maksavat kymmenen euroa laskulta, Tiihonen kuvailee.

Toisaalta 70-vuotiaat osaavat käyttää jo varsin hyvin sähköisiä palveluja. Tiihonen kertoo kokeilusta, jossa ikäihmiset saivat tehdä muisti- ja

liikuntatehtäviä tablettitietokoneilla, jotka ovat tavallisia tietokoneita helppokäyttöisempiä. Kokemukset olivat varsin hyviä.

— Ketään ei kuitenkaan saa pakottaa sähköisten palvelujen käyttöön.

Rinnalla täytyy säilyä muita tapoja asioida terveydenhuollossa, hän huomauttaa.

Jari Ylönen uskoo, että ikääntyneiden etäseurannasta kasvaa vielä iso bisnes. Erilaiset valvontalaitteet yleistyvät erityisesti kotihoidossa, kun ikäihmisten määrä kasvaa ja entistä huonokuntoisemmat vanhukset asuvat kotona. Turvallisuus lisääntyy, mutta se ei korvaa inhimillistä kanssakäymistä.

— Tässä törmätään myös eettisiin kysymyksiin: kuinka paljon ihmisiä voi ja saa valvoa. Niin kauan kun ihmisellä on oma tahto, asiaa pitäisi kysyä häneltä itseltään, Ylönen korostaa.

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA Jenni Tikka

Kohti sairauksien jatkuvaa seurantaa Vaikka ”quantified self” -ilmiö eli itsensä jatkuva mittaaminen on vielä pienen piirin puuhastelua, tulevaisuudessa meitä ehkä seurataan jatkuvasti erilaisilla mittareilla ja antureilla.

Esimerkiksi sepelvaltimotauti ei ehkä koskaan pääsisi kehittymään vakavaksi sydäninfarktiksi, jos järjestelmä seuraisi tiettyjä merkkiaineita ja hälyttäisi muutoksista ajoissa.

Mylabin toimitusjohtaja Samuli Niiranen näkee, että diagnostiikkaan ei ehkä tulevaisuudessa liity monimutkaista teollista prosessia eli verinäytteiden ottamista ja analysointia suurissa keskuslaboratorioissa. Sen sijaan mittaamisesta tulee jatkuvampaa ja vähemmän invasiivista.

Työskennellessään vuosina 20062007 Bostonissa Niiranen oli mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin sydäninfarktin toteamista potilaan hengitysilmasta. Kun ensiapupoliklinikalle tuli rintakivusta kärsivä potilas, hänen uloshengitysilmastaan mitattiin tiettyjä sydänkohtauksen merkkiaineita. Näitä hajoamistuotteita mitataan perinteisesti laboratoriokokeilla.

— Mittausteknologian taso ei vielä silloin riittänyt, jotta asiaa olisi voitu luotettavasti mitata. Uskon kuitenkin, että tämä on tulevaisuutta, Niiranen ennustaa.

Pieni askel potilaiden jatkuvaan seurantaan on saada omahoidon mittaustiedot suoraan ammattilaisten

käyttöön. Johtava asiantuntija Tuula Tiihonen Sitrasta ehdottaa alalle kansallista toimijaa, joka validoisi kotimittareita. Silloin ammattilainen voisi luottaa niiden tuloksiin nykyistä paremmin.

Mylab on kehittämässä integraatiota vierilaitteille, jolla niiden tulokset saadaan suoraan laboratorion tietojärjestelmään mobiiliyhteydellä ajasta ja paikasta riippumatta. Samalla vieritulosten luotettavuutta

voidaan valvoa laboratoriotietojärjestelmän laadunvalvonnalla.

— Seuraavassa vaiheessa tämä koskee myös omahoitolaitteita. Silloin kotisairaanhoidon ei tarvitse käydä jatkuvasti asiakkaan kotona lukemassa ja kirjaamassa tuloksia, mutta tarvittava tieto välittyy hoitavalle lääkärille. Se on yksi tapa integroida tietoa järkevästi ja poistaa turhia työvaiheita, kehityspäällikkö Jari Ylönen Mylabilta sanoo.

MYLAB NYT 1/2015

9

TEKSTI Virpi Ekholm KUVA iStock

Nopeampi diagnoosi syöpäpotilaalle Professori Bruce Friedman haluaisi valjastaa tietojärjestelmät palvelemaan paremmin syöpäpotilaan diagnostiikkaa. Integroimalla ja jalostamalla tietoa potilas voisi saada oikean diagnoosin nopeammin ja ilman turhia tutkimuksia.

”Better, faster, cheaper” – paremmin, nopeammin ja edullisemmin.

Näin voisi syöpäpotilas saada diagnoosinsa, jos radiologian ja patologian järjestelmiin tallennettu tieto koottaisiin yhteen ja luotaisiin järjestelmä, joka analysoisi tätä tietoa ja osaisi ehdottaa oikeita tutkimuksia.

Tätä mieltä on Bruce Friedman, emeritusprofessori Michiganin yliopistosta, joka on erikoistunut patologian alan tietojärjestelmiin sekä strategiseen suunnitteluun patologiassa ja laboratoriolääketieteessä.

Friedman on juuri palannut Chicagosta, jossa hän puhui integroidusta diagnostiikasta radiologian alan huippukonferenssissa. Palaute oli erittäin positiivista.

— Mielenkiintoisin kommentti oli, että kyse on lopulta kulttuurista. Suurimmat esteet ovat meissä itsessämme, hän kertoo Skypen välityksellä Michiganista.

— Koko uramme ajan meille on kerrottu, että mitä enemmän teemme testejä, sen parempi. Yhdysvalloissa sairaaloiden parhaat tuottomarginaalit ovat laborato-

10

riotutkimuksissa ja radiologiassa.

Toisaalta radiologit ja patologit ovat entistä erikoistuneempia, eikä heillä ole aikaa tai halua yhteistyöhön. He ovat liian kiireisiä tekemään enemmän ja enemmän testejä, jotka eivät ehkä olisi tarpeellisia, Friedman kärjistää.

Turhat tutkimukset pois Friedman ehdottaa ratkaisuksi integroitua diagnostista tietopalvelinta ja päätöksenteon tukijärjestelmää, joka kokoaisi tietoa laboratorio- ja kuvantamisjärjestelmistä ja analysoisi sitä erilaisten algoritmien, sääntöjen ja heuristiikkojen avulla.

Lopputuloksena järjestelmä ehdottaisi, mikä tutkimus potilaalle kannattaa seuraavaksi tehdä. Jos hoitava lääkäri niin haluaisi, potilas voitaisiin lähettää tutkimuksiin automaattisesti. Turhat tutkimukset jäisivät pois ja hankalat potilastapaukset ratkeaisivat aiempaa nopeammin.

— Tällä hetkellä keräämme valtavan tietomäärän potilastietojärjestelmään ja sanomme kliinikoille: ”etsi mitä tarvitset”. Siinä

MYLAB NYT 1/2015

ei ole mitään järkeä, Friedman puuskahtaa.

— Sen sijaan meidän tulisi käsitellä ja analysoida etukäteen tätä tietomäärää, jotta voisimme tarjota tarkempia vastauksia kliinikoille ja helpottaa heidän työtään.

Erityisesti järjestelmästä olisi hyötyä hankalissa potilastapauksissa, joissa oikean diagnoosin tekeminen on salapoliisin työtä.

Friedman uskoo, että ”tekoäly” auttaisi pääsemään oikeaan diagnoosiin nopeammin, vaikka se ei korvaakaan eri erikoisalojen osaajien tapaamisia ja keskusteluja potilaan hoidosta.

Johtajat tulee vakuuttaa hyödyistä Vaikka Friedmanin ehdotus edellyttää kulttuurin muutosta, patologit ja radiologit itse eivät ole suurin este järjestelmän kehittämiselle. Eniten vastustusta hanke herättää Friedmanin mukaan sairaaloiden johdossa ja potilastietojärjestelmien kehittäjissä.

— En usko, että saamme koskaan tällaista älykkyyttä potilastietojärjestelmiin, koska niiden

tehtävä on lähinnä muodostaa laskuja ja arkistoida toimenpiteitä. Sairaaloiden johto ei puolestaan ilahdu ajatuksesta, koska he ovat jo käyttäneet satoja miljoonia dollareita potilastietojärjestelmiin. Nyt heille kerrotaan, että nämä järjestelmät eivät tuotakaan sitä hyötyä, jota tarvitaan.

Friedman uskoo, että sairaaloiden johtoporras kääntyy lopulta uuden järjestelmän puolelle. Ensin heidät tulee kuitenkin vakuuttaa siitä, että se säästää rahaa ja tuottaa parempia tuloksia.

Friedman korostaa, että järjestelmä ei vie auktoriteettia potilaita hoitavilta syöpälääkäreiltä. Se tarjoaisi vain työkalut nopeampaan diagnostiikkaan – kliinikko voisi itse päättää, puuttuuko hän tutkimusten kulkuun vai lähettäisikö järjestelmä potilaan uusiin tutkimuksiin automaattisesti.

Patologian ja radiologian ammattilaisia tarvitaan puolestaan järjestelmän kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Sen käyttämiä algoritmeja ja sääntöjä tulee päivittää säännöllisesti: vaikka järjestelmä toimii automaattisesti, se edellyttää ammattilaisten hallinnointia ja valvontaa.

Kuka?

Bruce A. Friedman • Emeritusprofessori Michiganin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, patologian osastolla.

• Erikoistunut patologian alan tietojärjestelmiin sekä strategiseen suunnitteluun patologiassa ja laboratoriolääketieteessä.

• Johtaa patologian koulutusjärjestöä, joka järjestää vuosittain alan tietojärjestelmiin ja teknologiaan keskittyvän Lab InfoTech Summit -koulutustapahtuman.

• Kirjoittaa aktiivisesti laboratorioalan blogia: www.labsoftnews.com

Järjestelmä ei korvaa ihmistä Entä sitten potilas itse, tulisiko järjestelmän välittää tietoa hänellekin?

Bruce Friedman näkee, että potilas tulisi saada entistä tiiviimmin mukaan diagnostiseen prosessiin.

Mikään tietojärjestelmä ei kuitenkaan korvaa ihmistä tulosten välittämisessä.

Friedmanin mukaan potilaaseen olisi hyvä olla yhteydessä päivittäin, kun hän odottaa levottomana tuloksiaan. Kiireiset kliinikot eivät tätä ehkä ehdi tehdä, mutta sairaanhoitajat voisivat käydä näitä keskusteluja potilaiden kanssa.

— Potilas tulisi pitää ajan tasalla siitä, mitä tuloksia on saatu. Kun kyseessä on syöpä, tulokset ovat kuitenkin niin monimutkaisia, että potilas ei voi ymmärtää niitä omin päin, hän pohtii.

MYLAB NYT 1/2015

11

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVAT Emil Bobyrev

Liikkuvat klinikat tulevat nyt lujaa

Kiinnostus terveydenhuollon mobiiliklinikoita kohtaan kasvaa kovaa vauhtia.

Trendi näkyy niin Suomen syrjäseuduilla kuin maailmallakin. Parhaillaan Suomessa selvitetään mahdollisuutta ja markkinoita liikkuvien klinikoiden kaupalliseen tuotantoon.

Linkku liikkuva klinikka kiertää Lahden seudulla. Linkussa voi esimerkiksi mittauttaa verenpaineen tai konsultoida sairaanhoitajaa. Influenssakauden alla Linkussa annettiin influenssarokotuksia.

12

MYLAB NYT 1/2015

Mobiiliklinikka ei ole varsinaisesti uusi innovaatio. Jo ensimmäisen maailmansodan aikaan kaksinkertaisen nobelistin Marie Curien varustamat liikkuvat röntgenklinikat kiersivät rintamilla hoitamassa haavoittuneita sotilaita.

Nyt liikkuvat klinikat ovat tulossa osaksi päivittäistä terveydenhuoltoa Suomen haja-asutusalueilla.

Etelä-Karjalassa palvelee Mallu ja Päijät-Hämeessä on keväästä saakka huristellut koekäytössä oleva monipalveluauto Linkku. Molempien ideana on tarjota muun muassa terveys- ja sosiaalihuollon palveluja niille, jotka asuvat kaukana terveysasemista.

Rokotus tuli otettua Hämeenkoskella, paikallisen Salen parkkipaikalla on perjantaisena aamupäivänä vilkasta. Kyläläiset ovat tulleet ottamaan influenssarokotuksia.

Niitä annetaan parkkipaikan reunalle pysäköidyssä Linkussa.

Bussin ovenpielessä palaa lyhty ja sisäpuolella sairaanhoitaja Mirjami Savola ohjaa asiakkaat peremmälle.

Rokotusta odotellessa voi mittauttaa verenpaineen tai tutustua sähköiseen hyvis.fi -terveysasiointipalveluun.

Hämeenkoskelaiset Jorma ja Sirkka Mänttäri ovat juuri käyneet rokotettavina bussin keulaan rakennetussa vastaanottotilassa.

— Oli hyvä rokottaja, en edes tuntenut pistosta, Jorma Mänttäri myhäilee.

Vaikka Mänttäreillä on kiinteät terveyspalvelut melko lähellä, ilman Linkkua rokotukset olisivat jääneet tänä vuonna ottamatta.

— Kun ei niitä rokotusaikoja tule luettua niin tarkkaan ja sitten ne menevät ohi. Onneksi vaimo tiesi tästä, muuten asia olisi jäänyt.

Mirjami Savolan mukaan samantyyppistä palautetta tulee paljon.

Ihmiset arvostavat sitä, että palvelut tuodaan lähelle ja asiointikynnys tehdään matalaksi. Myös hoitajista on mukavaa olla välillä tien päällä.

— Tämä on kivaa vaihtelua.

MYLAB NYT 1/2015

Tiedon on liikuttava Päijät-Hämeen Linkku-älybussi valmistui huhtikuussa 2014. Siitä pitäen se on vienyt muun muassa suuhygienistin ja terveyskioskin palveluita maakunnan harvaan asutuille seuduille.

Linkun erikoisuus on sen muunneltavuus. Auto muuntuu terveyskioskista tarvittaessa vaikka kosmetologin tai parturikampaamon salongiksi.

Linkun valmistamisen käynnistämisestä ja teknisestä valvonnasta on vastannut Lahden ammattikorkeakoulun emeritusrehtori Risto Ilomäki.

Hänen mukaansa tärkeintä Linkun kaltaisen liikkuvan klinikan tai älybussin suunnittelussa ja valmistuksessa on huomioida tietoliikenneyhteydet ja niiden toimivuus paikassa kuin paikassa.

— Digitaalisten verkkojen, kuten 3G:n tai 4G:n on toimittava katkoitta.

Lisäksi varalla täytyy olla satelliittiyhteys.

Tiedonkulun lisäksi on turvattava ihmisten liikkuminen. Henkilökunnan ja asiakkaiden on pystyttävä liikkumaan bussissa helposti ja turvallisesti.

Siksi lattian on oltava tasalattia.

— Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta teknisesti se ei ole ihan helppo toteuttaa. Lisäksi lattian on oltava sellainen, että siihen voidaan kiinnittää pikakiinnityksellä erilaisia terveydenhuollon laitteita, kuten hammasklinikoita, Ilomäki kertoo.

Omia vaatimuksiaan asettaa myös se, että bussia käytetään nimenomaan terveydenhuollossa. Silloin muun muassa sisäilmaan, lämmitykseen ja jätevesijärjestelmään täytyy kiinnittää erityistä huomiota.

Tarve kasvaa Ilomäen mukaan liikkuvien klinikoiden toiminta ei enää tänä päivänä kaadu tietoverkkojen puutteisiin. Sen sijaan standardointi ja terveydenhuollon kirjava tietojärjestelmäkanta asettavat jonkin verran haasteita. Samoin yhteyksien pysyvyys.

— Busseissa otetaan esimerkiksi laboratorionäytteitä, joiden tiedot on

13

saatava kirjattua bussista käsin. Jos siinä jokin ongelma on, se on luultavasti yhteyden pysyvyys. Mutta aika hyvin nämä yhteydet ainakin Linkun käyttökokemusten mukaan ovat toimineet. Ja ainahan varalla on satelliittiyhteys, joka toimii missä päin maailmaa tahansa.

Ilomäen mukaan Linkun toiminnasta on kaiken kaikkiaan tullut pääosin hyvää palautetta, ja myös uusia ideoita bussin hyödyntämiseen terveydenhuollossa on saatu.

— Sellaistakin viestiä on tullut, että tarvetta voisi olla jo toiselle bussille Päijät-Hämeessä. Ilmeisesti siis koetaan, että palvelua tarvittaisiin enemmänkin. Vastaavia tarpeita voi olla pian muuallakin. Tulevat sote-alueet ovat isoja, ja kustannussyistä pienimpiä terveysasemia voidaan joutua lakkauttamaan. Siksi liikkuvat klinikat herättävät nyt kiinnostusta.

Ilomäen mukaan trendi ei koske vain Suomea, vaan vastaava kehitys näkyy myös maailmalla.

— Kansainvälinen kiinnostus on kasvanut nopeasti lyhyessä ajassa.

Sen jälkeen, kun Linkku-hanke käynnistettiin joulukuussa 2012, kysyntä on kasvanut paljon ja joka puolella.

koulutuskuntayhtymä sekä muutama yksityinen yritys ja ajoneuvovalmistaja.

— Tarkoituksemme on tarjota kokonaispaketteja, joihin kuuluu mobiiliklinikoita, korkeatasoista suomalaista ja pohjoismaista terveysteknologiaa, laboratorioita, viestintävälineitä sekä terveys- ja hyvinvointialan osaamista ja koulutusta, kertoo FCG:n kansainvälisten asioiden päällikkö Maija Härkönen.

Härkösen mukaan m-klinikat on tarkoitus valmistaa alusta loppuun Suomessa. Täältä löytyy sekä ajoneuvovalmistajia että tarvittavaa terveysteknologiaosaamista.

— Klinikat toimivat suomalaisen osaamisen showcasena. Meillä on osaamista valmistaa niin laboratoriotuotteet kuin apteekkituotteetkin.

Nyt nämä voidaan koota pyörien päälle ja viedä ulkomaille, Härkönen visioi.

Teknologia haastaa

Uudenlaisen kysynnän on pistänyt merkille myös konsulttiyritys Finnish Consulting Group (FCG). Kuntaliiton omistama yhtiö valmistelee parhaillaan suunnitelmaa m-klinikoiden kaupallisesta tuotannosta. Tarkoituksena on perustaa m-kinikoihin erikoistunut terveys- ja hyvinvointialan yritys, joka suunnittelee ja markkinoi liikkuvia klinikoita sekä Suomen että maailman markkinoille.

Neuvotteluja on käyty muun muassa Venäjän, Japanin ja Lähi-idän suuntaan. Abu Dhabiin on laadittu tarjous 13 mobiiliklinikan ja 10 terveysklinikan toimittamisesta.

FCG:n vetämässä tiimissä on mukana muun muassa Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Tampereen ammattikorkeakoulu, Sastamalan

Jotta kokonaisuus toimisi tehokkaasti, sen ylläpitoon tarvitaan kehittynyttä tieto- ja viestintäteknologiaa. Sen avulla varmistetaan sekä sähköinen tiedonsiirto että tarvittaessa vaikka videoneuvottelu lääkärin kanssa.

Myös lähetteiden ja sähköisten reseptien käsittelyn on hoiduttava nopeasti ja kivuttomasti.

Klinikoiden tietojärjestelmät integroidaan kansalliseen e-arkistoon.

Liikkuvan laboratorion tietojärjestelmä puolestaan kytkeytyy sekä m-klinikan tietojärjestelmään että laajemmin terveydenhuollon tietojärjestelmiin.

Tämä asettaa melkoisia haasteita teknologialle ja ratkaisujen tuottajille. Härkönen kuitenkin uskoo suomalaiseen osaamiseen. Hänen mukaansa m-klinikat ovat omiaan ruokkimaan tuottajien innovatiivisuutta.

— Suomalainen terveysteknologia on jo iso ja arvostettu vientituote.

Tämä haastaa suunnittelijat ja valmistajat tekemään taas hiukan uudenlaista.

14

MYLAB NYT 1/2015

Klinikoita Abu Dhabiin?

M-klinikoiden palvelut nyt ja tulevaisuudessa M-klinikoilla voidaan tarjota muun muassa perusterveydenhuollon, hammashuollon ja neuvolanpalveluita. Lisäksi niillä voidaan järjestää kroonisten sairauksien seurantaa ja hallinnointia, näöntarkastuksia sekä laboratorio- ja apteekkipalveluita.

Varsinaisten terveyspalveluiden lisäksi klinikat voivat tarjota erilaisia oheispalveluita, kuten omahoitoon liittyviä ohjelmia ja sovelluksia ja niiden käytön opastusta. Lisäksi klinikoissa voidaan myydä digitaalisia terveystuotteita, kuten syke- ja askelmittareita.

M-klinikoiden laboratorioissa voidaan ottaa näytteitä, joista osa voidaan analysoida paikan päällä ja osa voidaan kuljettaa tai lähettää muualle tutkittavaksi. Mobiiliklinikoilla asiakas voi myös teettää oman terveyden seurantaan tarkoitettuja tavallisia laboratoriotutkimuksia, kuten mittauttaa verensokeripitoisuuden tai selvittää laktoosi-toleranssinsa.

Hämeenkoskelainen Jorma Mänttäri kävi Linkussa ottamassa influenssarokotuksen. Sairaanhoitaja Mirjami Savola (oikealla) huolehti jonojärjestyksestä. Savolan mukaan työskentely Linkussa on mukavaa vaihtelua.

MYLAB NYT 1/2015

15

TEKSTI Virpi Ekholm KUVAT Vesa-Matti V채채r채

16

MYLAB NYT 1/2015

Älkää unohtako potilasta Kerttu Irjalan mielestä terveydenhuollon laboratorioissa ajatellaan liikaa oman toiminnan ja tuotannon etua, ei hoidettavan potilaan etua. Laboratoriot optimoivat omaa toimintaansa, eikä kukaan mieti potilasprosessia ja sen sujuvuutta.

MYLAB NYT 1/2015

Jos Kerttu Irjala saisi palata nuoruuteensa, hänestä ei ehkä tulisikaan kliinisen kemian erikoislääkäriä ja laboratorion asiantuntijaa. Sen sijaan hän ”pakottaisi” lääkärimiehensä päivätöihin ja erikoistuisi itse gynekologiaan tai sisätauteihin.

Irjala nimittäin nautti potilastyöstä kovasti. Laboratoriossa hän koki olevansa hiukan nurkan takana, poissa suorasta potilaskontaktista.

— Kun perheessä oli kaksi alle kolmevuotiasta lasta, tuntui aika toivottomalta, että molemmat vanhemmat olisivat päivystäneet vuorotellen. Jukka halusi anestesialääkäriksi, joten minä valitsin erikoisalaksi laboratorion, Irjala muistelee.

Jos kliininen kemia ei Kerttu Irjalan ykkösvaihtoehto ollutkaan, sen valittuaan hän panosti alaan täysillä. Sellainen hän on luonteeltaan: kun johonkin ryhdytään, se tehdään mahdollisimman hyvin.

Irjalasta tulikin alallaan arvostettu ylilääkäri, professori, kouluttaja ja tutkija, joka on tehnyt mm. paljon julkaisuja ja väitöskirjaohjauksia yhteistyössä tutkimuksia käyttävien erikoisalojen kanssa.

Ja on laboratoriossa hauskaakin ollut. Erityisesti Irjala nautti työstään Mehiläisessä, jonne hänet houkuteltiin laboratorion johtajaksi tehtyään ensin pitkän uran Tyksissä ja Turun yliopistossa.

Mehiläisessä Irjala sai rakentaa entisten pienten lääkärikeskusten laboratorioista uutta, yhtenäistä Mehiläis-ketjua – turkulaisittain ilmaistuna ”Hesburger-ketjua”. Irjalan jäädessä eläkkeelle Mehiläisessä toimi Töölön päälaboratorion lisäksi 27 laboratoriota ympäri Suomea.

— Hampurilaisbaarissa saat aina saman annoksen, olit missä päin Suomea tahansa. Me taas pyrimme siihen, että menit mihin tahansa Mehiläisen laboratorioon, voit luottaa siihen, että palvelu ja tulostaso olivat identtisiä, Irjala vertaa.

17

Potilaan etu on unohdettu On muitakin syitä, miksi Kerttu Irjala ei enää valitsisi laboratorioalaa.

Tärkein niistä on se, että laboratoriotoiminnan tarkoitus on hänen mielestään hämärtynyt.

— Mielestäni laboratorion rooli on tukea kliinistä diagnostiikkaa.

Suomessa laboratoriot ovat kyllä ansiokkaasti kehittäneet uusia diagnostisia työkaluja ja siinä työssä on ollut hienoa olla mukana. Ainoa synti nykymenossa on, että laboratoriot keskittyvät liikaa oman toimintansa optimointiin ja analytiikan keskittämiseen, Irjala kuvailee.

— Sillä ei tunnu olevan mitään väliä, kuinka vaivalloista tämä kaikki on potilaalle tai mitä se vaikuttaa koko hoitoketjun hintaan. Potilasprosessia ei mieti kukaan, vaikka juhlapuheissa potilas on aina ykkönen.

Haastattelua edeltävällä viikolla vakuutusyhtiö Pohjola ilmoitti rakentavansa Suomeen uuden sairaalaketjun, jossa potilaan hoito on mahdollisimman nopeaa ja sujuvaa.

Tämä kiukuttaa Kerttu Irjalaa: eikö koko terveydenhuollon tehtävä ole ajatella potilasta?

Irjalan johdolla Mehiläisessä pyrittiin tekemään pienissäkin laboratorioissa tutkimukset, joita päivystävä lääkäri tarvitsi, jos se vain oli teknisesti mahdollista.

— Privaatissa sai ajatella asioita potilas edellä, ja asioiden hoitaminen oli mutkatonta ja nopeaa. Ke-

mistimme, labrahoitajat ja bioanalyytikot olivat hyvin motivoituneita kaikkeen kehitykseen. Siksi siellä oli tosi kiva tehdä töitä, hän kertoo.

Suorapuheinen pohjalainen Tärkeä osa Irjalan työtä sekä Tyksissä että Mehiläisessä oli kouluttaa lääkärikollegoja uusien laboratoriotutkimusten käyttöön. Diagnostiset työkalut kehittyvät nopeasti, eikä kliinikkolääkäri voi pysyä kaikessa ajan tasalla.

— Olen verrannut luennoissani, että älkää nyt hyvät ihmiset enää sirppiä käyttäkö, kun leikkuupuimuri on keksitty. Älkää käyttäkö vanhanaikaisia työkaluja, jos tarjolla on terävämpiä diagnostisia aseita.

Kerttu Irjala tunnetaan varsin suorapuheisena ihmisenä. Hän kertoo ”monta kertaa” puraisseensa kieleensä, kun asia on tullut sanottua liiankin suoraan ja kiertelemättä. Joskus asian voisi sanoa vähän monimutkaisemmin, vaikka ei omaa mielipidettään muuttaisikaan, hän hymähtää.

Suorapuheisuus kertoo ehkä Irjalan pohjalaisesta luonteesta: hänen vanhempansa ovat kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja hän itse on kasvanut Pohjois-Pohjanmaalla. Varsinais-Suomessa ihmisten puhetapa tuntuikin alkuun oudolta, kun ihmiset eivät aina ihan tarkoittaneetkaan sitä, mitä sanoivat.

Päätoimiensa ohessa Kerttu Irjala on toiminut pitkään erilaisissa

asiantuntijatehtävissä Labquality Oy:ssä, konsultoinut YTHS:n laboratoriotoimintaa ja toiminut kliinisen kemian erikoislääkäriyhdistyksessä ja sitä kautta Laboratoriolääketiede-päivien ohjelmatyöryhmässä.

Myös laboratorion tietojärjestelmien kehittämien on ollut lähellä sydäntä.

— Kun laboratorion atk-maailma oli vielä nuori 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla, Mylab järjesti asiakastyöryhmiä, joissa pidettiin aivoriihtä ja huutokauppaa siitä, millaisia piirteitä järjestelmiin tarvittaisiin. Se oli valtavan kiinnostavaa ja innostavaa, Irjala muistelee.

Ihanat eläkepäivät Vuosi sitten Kerttu Irjala jäi eläkkeelle. Nyt hän voi panostaa täysillä rakkaisiin harrastuksiinsa: ruuanlaittoon, pihatöihin, yrttien kasvatukseen sekä lasten perheiden hemmottelemiseen.

— Aika ruhtinaalliselta on tuntunut tämä eläkkeelle jääminen, kun kaikkea intohimoista harrastamista ei tarvitse ladata viikonloppuun. Tulee jopa vähän syyllinen olo joskus, että saako ihminen olla näin, Irjala naurahtaa.

Pöytään hän on kattanut erinomaista poronfileesalaattia, jonka lisukkeena maistelemme oliiveilla maustettua pataleipää. Olohuoneen suurista ikkunoista näkyy oma metsä ja pieni lampi, jossa lapsenlapset voivat taas kesän tullen polskia.

KERTTU IRJALAN VUODET

18

1963

1968

1969

1970

1971

1972

• ylioppilas Oulaisten yhteiskoulusta

• naimisiin Jukka Irjalan kanssa

• valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistossa

• esikoinen Heikki syntyi

• apulaislääkäriksi Tyksin keskuslaboratorioon, toinen lapsi Mikko syntyi

• väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Turun Yliopiston Fysiologian laitokselta

MYLAB NYT 1/2015

— Kun muutimme tänne 1990, tuossa lammen kohdalla oli synkkä kuusikko. Sitten aloimme raivuun ja minäkin sain oman moottorisahan. Metsässä puuhatessa työasiat unohtuivat.

Aivan kokonaan Irjala ei ole laboratorioalaa jättänyt, vaan hän on ”jäähdytellen” mukana esimerkiksi koulutuspäivien järjestelyissä.

Eläkkeelle jääminen ei ole kuitenkaan tuntunut ikävältä, päinvastoin. Muuta tekemistä on ollut riittävästi.

Täällä Irjala haluaisi asua vastakin, omassa kodissa luonnon keskellä. Kaupunkiasuntoon hän ei haluaisi muuttaa suin surminkaan.

— Jos oikein hyvin menee, näen itseni kymmenen vuoden kuluttua tässä, plaraamassa keittokirjoja, ja ukko panee juuri kahvia tippumaan, hän hymyilee.

Taustalla ”ukko” eli puoliso Jukka Irjala kilistelee keittiössä. Kohta saamme kupilliset kahvia.

1974-2003

• työskenteli osastonylilääkärinä Tyksin keskuslaboratoriossa

Tunnen innostusta työssäni... …yleensä aina. Kun johonkin ryhdyn, haluan tehdä sen niin hyvin kuin osaan, olkoon kysymyksessä laboratorioalan koulutustilaisuus tai vaikkapa monimutkaisen illallismenyyn suunnittelu.

Kymmenen vuoden kuluttua olen... …olen toivottavasti tässä, omassa kodissani. Kauheinta, mitä voisi tapahtua, olisi oman kunnon romahtaminen niin, että joutuisimme muuttamaan johonkin kaupunkiasuntoon.

1976

1978

1981

1984

• valmistui kliinisen kemian erikoislääkäriksi

• nimitettiin kliinisen kemian dosentiksi Turun yliopistoon

• kolmas poika Matti syntyi

• suoritti endokrinologisten laboratoriotutkimusten suppean erikoisalan ja hallinnon pätevyyden

MYLAB NYT 1/2015

2003-2013

• työskenteli Mehiläisen laboratorion johtajana

2004

• professorin arvonimi

19

TEKSTI Hanna Hyvärinen KUVITUS Jenni Tikka

Tältä näyttää terveydenhuolto 20 vuoden päästä Nettidiagnoosit ja virtuaalivastaanotot ovat tulevaisuuden terveydenhuollon arkea. Riskit luetaan geeneistä, ja laboratoriokokeilla ennustetaan terveyden kehitystä. Samalla lopetetaan ihmisten nimittely vanhuksiksi.

20

MYLAB NYT 1/2015

On helmikuun toinen tiistai vuonna 2035.

Päivi, 72, herää hiukan huonovointisena kotonaan Tampereen Tammelassa. Liekö flunssa tulossa vai mikä.

Koska Päivi tekee vielä osa-aikaisesti töitä, sairastaminen ei nyt sovi hänen suunnitelmiinsa. Niinpä hän päättää ottaa saman tien selvää, mikä häntä vaivaa.

Päivi naputtelee oireensa webpohjaiseen terveyspalveluun. Se kehottaa Päiviä tekemään vielä pari yksinkertaista testiä diagnoosin varmistamiseksi. Päivi tekee työtä käskettyä.

Palvelu lukee testitulokset automaattisesti ja yhdistää ne Päivin muihin tietoihin.

Mukana ovat muun muassa tiedot Päivin viime viikkojen aktiivisuudesta ja unen laadusta. Lisäksi palvelu huomioi kaikki tarpeelliset historiatiedot vuosien varrelta.

Muutamassa minuutissa Päivi saa diagnoosinsa. Tällä kertaa kyse on tosiaan vain flunssasta eikä jatkotoimiin ole aihetta. Lepoa vain niin paljon kuin mahdollista. Pakolliset työt voi hoitaa kotoa käsin.

Voi aikoja, voi tapoja Päivin diagnoosi oli tällä kertaa helppo ja selkeä. Hankalammassa tapauksessa terveyspalvelu olisi ehkä neuvonut Päiviä otta-

maan vielä pari laboratoriokoetta tilanteen varmistamiseksi. Jos sairaus olisi vaatinut lääkitystä, palvelu olisi ehdottanut sopivaa lääkettä ja lähettänyt Päivin hyväksymän reseptin suoraan apteekkiin. Sieltä lääke olisi toimitettu Päiville kotiin.

Oikein kinkkisessä tilanteessa palvelu olisi kehottanut varaamaan ajan lääkärin videokonsultaatioon. Videon välityksellä Päivi ja lääkäri olisivat voineet keskustella tarkemmin Päivin oireista ja niiden hoidosta. Siitä olisi edetty sitten tarpeen mukaan.

Virtuaalivastaanoton päätteeksi Päivi ja lääkäri olisivat ehkä naurahtaneet menneille ajoille. Niille 2010-luvun toimintatavoille, joiden aikaan 70-vuotiaita vielä kutsuttiin senioreiksi ja jolloin näiden odotettiin soittelevan ruuhkaiseen päivystykseen tai – mikä vielä hullumpaa – istuvan tuntikausia terveyskeskuksen odotushuoneessa odottamassa hoitajalle tai lääkärille pääsyä. Miten kellään oli aikaa tai kärsivällisyyttä moiseen? Etenkin, kun teknologia ja välineet toimia toisin olivat jo olemassa.

teen ja hyvinvointiin erikoistuneilla hakukoneilla ja palveluilla. Niillä on käytössään kaikki ihmisestä tämän elämän varrella tuotettu terveys- ja hyvinvointitieto, samoin kuin lääketieteen tuorein tutkimustieto.

Niinpä palvelu pystyy tuottamaan diagnooseja lähes mihin vaivaan tahansa.

— Vasta sitten, jos nettipalvelu ei osaa antaa diagnoosia tai diagnoosi itse edellyttää jatkoselvittelyä, turvaudutaan lääkärin apuun. Mutta tällöinkään ei luultavasti mennä fyysisesti vastaanotolle, vaan puhuva pää tulee virtuaalisesti potilaan luo, Finne-Soveri visioi.

Kohtaamistakin tarvitaan

THL:n Ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö Harriet Finne-Soveri uskoo, että nykyiset, vuonna 2015 käytössä olevat terveydenhuollon toimintatavat jäävät 20 vuodessa historiaan samalla tavalla kuin sinne ovat jääneet puhelinkeskus, höyryveturi tai neiti aika.

Päivystykseen ei tulevaisuudessa jonotella, eikä edes virtuaalivastaanotoille hankkiuduta noin vain.

— Koko virallinen terveydenhuolto ja terveyspalvelut menevät nettiin. Pienistä krempoista ei konsultoida lääkäriä tai hoitajia, vaan ratkaisu haetaan netistä. Ja tämä tapahtuu jo ihan lähivuosina, Finne-Soveri uskoo.

Siinä missä oireita nyt syötellään Googleen ja sitten luetaan kauhutarinoita keskustelupalstoilta, vastaisuudessa haut tehdään tervey-

Finne-Soverin kristallipallossa teknologian mahdollisuudet ovat 20 vuoden päästä täydessä käytössä.

Osa asiantuntijoista on kuitenkin varovaisempia.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Satu Karppanen uskoo, että sähköinen asiointi on kyllä tulevaisuutta, mutta missä määrin, se jää nähtäväksi.

— Varmasti tulee palveluita, joita ei vielä osata edes ajatella. Toisaalta aina on myös tilanteita, joissa tarvitaan henkilökohtaista kohtaamista.

Karppanen huomauttaa, että mikäli terveydenhuollon vastaanotot muuttuvat biteiksi, tilalle tarvitaan uudenlaisia sosiaalisia palveluita.

Yksinäisyys on nimittäin ongelma jo nyt, ja esimerkiksi laboratorion odotushuoneeseen tullaan ehkä yhtä lailla tapaamaan tuttuja kuin odottamaan kokeisiin pääsyä.

— Sosiaalipalveluiden täytyy luoda sellaisia palvelurakenteita, jotka tyydyttävät vuorovaikutuksen tarvetta ja lisäävät turvallisuuden kokemusta. Tällä hetkellä siinä ei ole vielä täysin onnistuttu.

Toisaalta jo nyt ikäihmisille räätälöidään esimerkiksi omaa Tinder-tyyppistä seuranhakusovellusta.

Ehkä siis myös yksinäisyyden ongelma ratkaistaan virtuaalisesti.

MYLAB NYT 1/2015

21

Terveys menee verkkoon

Labrasta ennusteita Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) johtaja, professori Olli Kallioniemi näkee tulevaisuuden terveydenhuollossa ainakin neljä muutosta.

— Ensinnäkin sekä ihmisillä että terveystoimijoilla on käytössään systemaattinen terveystieto. Jokaiseen terveydenhuollon yhteydenottoon saadaan automaattisesti henkilön tausta ja terveyshistoria mukaan.

Toinen merkittävä muutos tapahtuu laboratoriotutkimusten käytössä. Siinä missä niitä nyt käytetään diagnoosien valmistamiseksi tai tautien poissulkemiseksi, tulevaisuudessa niiden tehtävä on yhä useammin ennustaa terveyden kehitystä.

— Vähän aikaa sittenhän uutisoitiin suomalais-virolaisesta biomarkkerikeksinnöstä. Verinäytteestä mitattava, matala-asteista tulehdusta kuvaava biomarkkeritesti ennakoi sairastumista ja kuolemanriskiä, ja se voidaan mitata verestä jo vuosia ennen muita merkkejä. Voi olla, että 20 vuoden päästä meillä on esimerkiksi 100 eri biomarkkeria, jotka ennakoivat tulevaa terveydentilaa ja jotka voidaan mitata kotona vaikkapa 10 euron kustannuksella.

Oman lisänsä tähän terveyden ennakointiin tuo Kallioniemen listan kolmas merkittävä muutos, genomitiedon käyttö. Kallioniemen mukaan genomikartoitus on 20 vuoden päästä levinnyt laajalle ja siitä saatavaa tietoa hyödynnetään monipuolisesti.

— Ihmisiltä ei enää tarvitse kysyä, mitä riskitekijöitä heillä on suvussa.

Tarvittava tieto voidaan lukea geeneistä.

lääkitystä voidaan tarkistaa verenpaineen reaaliaikaisen kehityksen mukaan, —Ja tämä voidaan tehdä ilman, että yksilön tarvitsee nähdä vaivaa.

Kehitys on jo selvästi nähtävissä.

Sen realisoituminen ei ole enää teknologiasta kiinni.

Myös Harriet Finne-Soveri uskoo monitoroinnin yleistymiseen. Hän on valmis viemään skenaarion vielä askeleen pidemmälle. Finne-Soverin mukaan omaa olotilaa ei enää 20 vuoden päästä seurata edes nyt edistyksellisinä pidetyillä älypuhelinsovelluksilla, vaan jotenkin aivan muuten.

— Ei silloin enää raahata mukana padeja tai podeja tai muita laitteita.

Uskon, että hardware jää historiaan ja softaa käytetään muulla tavoin.

Siru seuraa

Neljäs Kallioniemen ennustama muutos on terveyden reaaliaikainen monitorointi. Omaa hyvinvointia ja terveydentilaa seurataan jatkuvasti ja rutiininomaisesti, ja tieto välittyy myös tarvittaviin rekistereihin ja palveluihin. Esimerkiksi verenpaine-

Terveysteknologiayritys Active Life Villagen toimitusjohtaja Juha Lipiäinen ehdottaa ratkaisuksi sirua. Lipiäisen mukaan on täysin m ahdollista, että tulevaisuudessa meidät ihmiset sirutetaan siinä missä koiranpennutkin.

Lipiäinen on Finne-Soverin kanssa samaa mieltä siitä, että tulevaisuus ei ole laitteissa. Jo nyt tiedetään, etteivät ihmiset käytä niitä.

— Tutkimusten mukaan mihin tahansa leluun kyllästytään noin neljässä kuukaudessa. Esimerkiksi vanhusten turvarannekkeet roikkuvat milloin missäkin naulakossa. Siksi kaikista ylimääräisistä turhakkeista pitää päästä pois. Mittaamisen ja monitoroinnin on sulauduttava elämään niin, ettei itse tarvitse tehdä mitään.

Sirun avulla voitaisiin analysoida esimerkiksi aineenvaihduntaa, veren koostumusta, päivittäistä aktiivisuutta sekä unen laatua ja määrää.

Tämä tieto koodautuisi vaivattomasti myös sirusta ulos ja yhdistyisi kaikkeen muuhun tietoon.

— Esimerkiksi siihen, mitä teet sosiaalisessa mediassa. Tai minkä

22

MYLAB NYT 1/2015

Jatkuvaa monitorointia

ketjun ruokakaupassa asioit ja mitä elintarvikkeita ostat ja syöt.

Myös ruokaketjun toinen pää on tarkkailussa.

— Japanissa on jo wc-istuimia, jotka analysoivat ulostetta.

Sirusta voi löytyä apu myös muistiongelmiin. Lipiäisen mukaan on täysin mahdollista, että jossain vaiheessa muistia pystyään avittamaan esimerkiksi aivoihin sijoitettavilla implanteilla. Tosin muistihäiriöihinkin sairastutaan tulevaisuudessa yhä myöhemmin. Samoin muihin kroonisiin tauteihin. Ne pakkaantuvat aivan elämänkaaren loppuun.

Ihminen, ei seniori Flunssapotilaamme Päivin ei vielä tarvitse elämänkaaren lopusta huolehtia. Edessä on todennäköisesti vielä lukuisia terveitä ja aktiivisia vuosia. Päivi ei voisi kuvitellakaan pitävänsä itseään vanhuksena, eivätkä sitä tee muutkaan.

— Luulen, että 20 vuoden päästä sanalla seniori on sama kaiku kuin nyt on sanalla neekeri. Kun yli puolet väestöstä on yli 60-vuotiaita, ei kenenkään vanhenemista enää tarvitse toitottaa. Ei siis ole ikäihmisiä tai senioreita, vaan heterogeeninen ihmisten joukko, johon mahtuu erilaisia kombinaatiota erilaisista ihmisistä, Harriet Finne-Soveri sanoo.

Näillä ihmisillä, Päivi mukaan lukien, voi muuten olla myös flunssassa hauskempaa kuin meillä nykyään.

— Ehkä meillä on virtuaalimaailma ympärillämme pysyvästi. Siten, että kun minä tässä istun olohuoneessani ja juttelen sinun kanssasi puhelimessa, niin en katselekaan huonekaluja vaan ympärilläni on luminen winter wonderland, jossa porot laukkaavat ja revontulet loimuavat. Ja ehkä samaan aikaan sinä siellä työhuoneessasi istut hiekalla ja kastat varpaitasi valtamereen, Finne-Soveri maalailee.

Ei yhtään hullumpi skenaario sekään.

MYLAB Nyt

Wanha Walokuva

1/2015 KUSTANTAJA Mylab Oy Hatanpään valtatie 26 33100 TAMPERE TUOTTAJAT Jukka Kalliosaari Taru Honkonen TOIMITTAJAT Virpi Ekholm Hanna Hyvärinen KUVAAJAT Emil Bobyrev Hanna Koikkalainen Vesa-Matti Väärä ULKOASU JA TAITTO JiiStyle Jenni Tikka PAINATUS EsaPrint Oy, LAHTI PAINOS 500 kpl ISSN 2342-2211 (painettu) ISSN 2342-222X (verkkojulkaisu)

Vuonna 1997 Mylabin 10-vuotisjuhlien aikaan Mika Kymäläinen ja Tapio Mäki-Rajala olivat salskeita nuorukaisia. Sekä Mylab että miehet ovat kypsyneet vuosien mittaan.

LISÄÄ

mielenkiintoisia artikkeleita kotisivuillamme www.mylab.fi.

Seuraava MYLAB Nyt ilmestyy syyskuussa 2015.

MYLAB NYT 1/2015

23

SähkÜinen tiedonsiirto ulkoisessa laadunarvioinnissa